Purovesist t
Purovesistöt Käsiteltävät aiheet: Virtaava vesi maanpinnan muokkaajana Valuma-alue ja vesistöalue Valuma-alueet ja uomastot ovat erilaisia Valuma-alueen ominaisuudet Luonnontilainen valuma-alue Mikä on puro? Purot osana vesiekosysteemiä Luonnontilainen puro Virtavesi eliöiden elintilana Virtavesien eliöstö Virtaava vesi maanpinnan muokkaajana Merkittävin maanpinnan muotoja nykyisin muokkaava tekijä on virtaava vesi Virtaavan veden aikaansaama pinnanmuotojen muutos ja muutoksen mittavuus riippuvat valuvan veden määrästä (ilmastosta), kallio- ja maaperästä, topografiasta, maanpinnan kaltevuudesta ja sen muutoksista sekä kasvillisuudesta ja ajasta Valuma-alueen rajaaminen Vähä-Askanjoki, Kemijärven vesistöalue Heidi Leppäniemi & Tiia Rautio Valuma-alue ja vesistöalue Maaston korkeimpien kohtien rajaama alue, josta vedet valuvat samaan puroon, jokeen, järveen tai mereen Suurista valuma-alueista voidaan käyttää sanaa vesistöalue → kostuu monimuotoisesta uomien ja järvien järjestelmästä Suomen vesistöalueet Suomen päävesistöalueet ja osa-aluejako Valuma-alueet ja uomastot ovat erilaisia Koot, muodot ja uomastot ovat vaihtelevia → vaikuttavia tekijöitä ovat kallio- ja maaperän muodot ja niiden muovaama topografia Muodosta voi päätellä virtaveden hydrologisia ominaisuuksia Valuma-alueen ominaisuudet Ominaisuudet vaikuttavat uomaston muotoon ja pintavesien laatuun Kallioperä vaikuttaa uoman kulkuun pääasiassa rakoilusuuntien, kerrosrakenteiden ja murroslinjojen välityksellä Maalajin vaikutus ilmenee uoman ja sen haarojen mutkaisuudessa sekä haarojen määrässä ja pituudessa → näkyy parhaiten tasamaalla ja paikallisesti Lasse Järvenpää Uomaston muodostuminen Uomasto muodostuu, kun sateella vesi virtaa osittain maan pintaa pitkin ja hakeutuu pian uomiin → etenkin kasvittoman maan pintaan muodostuu aluksi pieniä vakoja, jotka yhtyessään kasvavat suuremmiksi puroiksi Uomat syvenevät aluksi pohjaeroosion vaikutuksesta, myöhemmin sivueroosio laajentaa uomaa → muodon määräävät eroosio-, sedimentaatio- ja akkumulaatioprosessit Vesistön morfologia on merkittävä vesistön ekologisia olosuhteita määräävä tekijä Auri Sarvilinna Liisa Laitinen Poikkileikkaus ja uoman kasvu Purouoman muoto eri maalajeissa Kallio- ja maaperän vaikutus joki- ja puroverkon muotoon Poimuttunut liuske Emäksinen syväkivi Rakoillut liuske Hiekka ja sora Hieta Savi Rakoillut graniitti Moreeni Muuttuneet valuma-alueet Ihmisen toiminta voi muuttaa valuma-alueen luontaisia rajoja, mutta erityisesti sen uomastoa ja vesistöjä Kaupunkien valuma-alueilla vedenlaatu vaihtelee runsaasti → sähkönjohtokyky on usein korkea, pH neutraali tai emäksinen ja vedessä on runsaasti bakteereita, ravinteita ja metalleja Valuma-alueen maankäyttö heijastuu aina virtavesiekosysteemin toimintaan Henrik Kettunen Tiia Rautio Auri Sarvilinna Luonnontilainen valuma-alue Haihtuu 40 % Maaperään imeytyy 50 % Pintavalunnan osuus 10 % Mikä on puro? Jokea pienempi uoma on puro, jos • Siinä virtaa vettä ympäri vuoden • Sillä on kalataloudellista merkitystä • Uomassa voi runsasvetisempänä aikana kulkea veneellä → Kyseessä on puro jos yksikin ehdoista täyttyy Puron määritelmän mukainen keskivirtaama on enintään 2 m³/s Puroja ja ojia voi olla vaikea erottaa toisistaan esimerkiksi maatalousalueilla, joissa purot ovat paikoin voimakkaasti perattuja ja suoristettuja Purot osana vesiekosysteemiä Tärkeä osa ekosysteemiä → valuma-alueiden pintavedet kulkeutuvat purojen kautta jokivesistöihin ja jokia myöden mereen asti Pienilläkin purouomilla on laaja valuma-alue ja uomasto yläpuolellaan → purojen tila vaikuttaa suoraan niiden alapuolisten vesistöjen veden laatuun Moni puro rinnastetaan virheellisesti valtaojaan → pilaantumisen ja ekologisen tilan muutoksen suhteen purot ovat ojia herkempiä Uomahierarkia Luonnontilainen puro Meanderoi Sisältää • • • • • Tulvatasanteen Juoluoita Jäänteitä aiemmasta uomasta Kaventumia, leventymiä Puu- ja kiviainesta Uoman pohja on monimuotoinen Veden syvyys ja virtausnopeus vaihtelee uoman eri osissa Tiia Rautio Auri Sarvilinna Tiia Rautio Tiia Rautio Virtavesi eliöiden elintilana Virtaveden ominaisuuksiin eliöiden elintilana vaikuttavat esim. • • • • • • Veden vaihtuvuus Lämpö- ja säteilyolot Pohjamateriaali Happipitoisuus Epäorgaaniset aineet (erityisesti ravinteet) Ravintoverkko Vedenpinnan korkeuden vaihtelut ja tulviminen ovat virtavesille luontaisia Elintilana virtavettä ei voi suoraan erottaa maa-alueesta, sillä rantavyöhykkeellä ja tulvatasanteella on keskeinen merkitys eliöstölle • Toimivat elintilana ja tasoittavat lämpö- ja säteilyolosuhteita → puuston varjostus Ravintoverkko (Stream Corridor Restoration: Principles, Processes and Practices 10/98) by the Federal Interagency Stream Restoration Working Group (FISRWG)) Virtavesi eliöiden elintilana Virtavesiekosysteemin tuotanto on pientä verrattuna maaekosysteemeihin ja riippuvaisempi muualta tulevista aine- ja energiavirroista Pienissä puroissa lämpötilavaihtelut voivat olla huomattavia lyhyelläkin uomaosuudella → pieni vesimäärä lämpenee nopeasti, toisaalta lähteet viilentävät vettä Happipitoisuus on yleensä hyvä Virtavesi elintilana tarjoaa Ravintoa Poikastuotantoalueita ja suojapaikkoja mm. kaloille • Kalat nousevat pieniinkin puroihin Vesiuoma toimii vesieliöiden liikkumisreittinä Virtavesiuomat penkereineen toimivat ekologisina käytävinä Tiia Rautio Ekologinen käytävä Auri Sarvilinna Liisa Laitinen Auri Sarvilinna Purojen eliöstö Eliölajit ja -määrät ilmentävät puron tilaa Liikkeessä oleva elinympäristö, virtaava vesi, pakottaa eliöt joko sopeutumaan virtaukseen tai hakeutumaan suojaan → virtavesiin on kehittynyt oma lajistonsa Juha Salonen SKES ry Kasvillisuus Virtaavat vedet ovat haasteellisia elinympäristöjä → makrofyyteistä virtaavissa vesissä elää vain murto-osa Vesistöistämme löytyy lajeja, jotka kykenevät elämään vain virtaavissa vesissä → lähinnä leviä ja sammalia Kasvit ovat ravintoverkon alimmalla trofiatasolla → tuottajia Ville Suorsa Ville Suorsa Ville Suorsa Kasvillisuus Purojen varsille on levinnyt ihmisasutuksen myötä tulokaslajeja → jättipalsami Tiia Rautio Ville Suorsa Ville Suorsa Ville Suorsa Henrik Kettunen Pohjaeläimet Pientenkin vesistöjen pohjassa elää runsaasti pohjaeläimiä → harvasukasmatoja, simpukoita, juotikkaita, kotiloita, äyriäisiä, hyönteisiä jne. Monet lajit ovat harvinaistuneet tai hävinneet → syynä vesien likaantuminen ja siihen liittyvä happipitoisuuden lasku Käyttävät ravintonaan perifytonia, makrofyyttejä, detritusta ja muita eläimiä Ovat tärkeää ravintoa ylemmille trofiatasoille Jaakko Leppänen Jaakko Leppänen Sally Londesborough Raakku Jokihelmisimpukka eli raakku menestyy hapekkaissa ja puhtaissa virtavesissä Helmenmuodostuskyky on koitunut lajille kohtalokkaaksi → rauhoitettu Kanta elinvoimaisin Pohjois Suomen joissa Harvinaistunut merkittävästi Etelä- ja Keski-Suomessa vesien laadun heikkenemisen vuoksi Lajia uhkaavat metsä- ja suo-ojitus, veden laadun ja määrän muutokset sekä jokirakentaminen Kalat Purot ovat kaloille tärkeitä lisääntymis- ja elinympäristöjä • Ihmistoiminta on vaikuttanut kalojen elinolosuhteisiin muuttamalla veden virtausolosuhteita Virtaava vesi on edellytys useiden lajien esiintymiselle, mutta harvat kalalajit oleskelevat puroissa vakituisesti • Lohikaloja pidetään hyvinä virtaveden laadun indikaattoreina Yhteistä purovesistöjä hyödyntäville kaloille on se, että ne kutevat soraisille pohjille • Happipitoinen vesi läpäisee helposti soraikon ja kehittyvien mätimunien hapentarve tyydyttyy Juha Salonen SKES ry Kalat Purolajistolle tunnusomaisia kaloja ovat lohikaloista harjus ja purotaimen, pikkunahkiainen, kivisimppu, kivennuoliainen, hauki, ahven, särki, made ja mutu, myös töröä tavataan Tyypillisiä virtavesilajeja ovat myös salakka ja seipi sekä piikkikalat (kolmipiikki ja kymmenpiikki) Juha Salonen SKES ry Kalojen elinympäristövaatimukset Uomien perkaus ja ojitukset vähentävät elinympäristöjen monimuotoisuutta → kalojen esiintymistä rajoittavia tekijöitä Virtaavassa vedessä pitää olla suojapaikkoja, ja suojaa myös suuria virrannopeuksia vastaan → kalat vaeltavat suoja- ja ruokailualueiden välillä vuorokauden eri aikoina Kalojen elinympäristövaatimukset Kalanpoikaset viihtyvät yleensä matalilla, hitaasti virtaavilla suojaisilla alueilla, kasvaessaan ne siirtyvät syvemmille, nopeammin virtaaville ja karkeapohjaisille alueille Suojapaikkoja luovat esimerkiksi • • • • • • • Vesikasvillisuus, Rantapenger siihen kiinnittyneine juurineen Kaatuneet puunrungot ja muut isot puunkappaleet Varjostava rantakasvillisuus Kivet Veden pyörteisyys Syvänteet Ravut Suomessa on jokirapuja, täplärapuja ja kapeasaksirapuja → kotoperäiset jokiravut ovat sopeutuneet virtavesiin parhaiten 1800 -luvun lopussa ja 1900 -luvun alussa rapurutto tuhosi jokirapukannat lähes koko Euroopasta → tilalle istutettiin Pohjois-Amerikasta tuotua täplärapua Täplärapu kestää rapuruttoa paremmin kuin jokirapu, mutta taudinkantajana saastuttaa vesistöt → jokiravut enää menesty samassa vesistössä Linnut Virtavedet ympäröivine tulvaalueineen ja kosteikkoineen ovat tärkeitä elinympäristöjä linnustolle • Toisaalta harvat lajit pesivät ainoastaan virtaavien vesien äärellä Monet linnut hakeutuvat myös talvisin virtaavien vesien sulapaikkoihin Kahlaajista esim. rantasipi saattaa pesiä hyvinkin pienten purojen ja ojien varsilla • Virtavesien äärellä viihtyvät myös västäräkki ja virtavästäräkki Pohjoisen virtavesille tyypillisiä lajeja ovat mm. koskikara ja merisirri Nisäkkäät Nisäkkäistä virtaavien vesien varrella viihtyvät erityisesti molemmat Suomen majavalajeista sekä minkki ja saukko • Myös esimerkiksi piisami viihtyy hitaasti virtaavien pienvesistöjen äärellä Myös luonnostamme lähes kadonneen vesikon elinympäristöihin kuuluvat jossain määrin puronvarret Kuvassa lumikko Liisa Laitinen Majavien pato
© Copyright 2024