LEHTOSENJOEN YLÄOSAN ALUSTAVA KUNNOSTUSSUUNNITELMA VYYHTI-hankkeen esimerkkisuunnitelma PROAGRIA KESKI-POHJANMAA RY:N KALATALOUSKESKUS EERO HAKALA 2014 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. YLEISKUVAUS ................................................................................................................ 3 2. MENETELMÄT ............................................................................................................... 4 3. KUNNOSTUSTEN YLEISET PERIAATTEET............................................................. 4 3.1. KUTUSORAIKKO............................................................................................................. 4 3.2. POIKASALUEIDEN EDELLYTYKSET ................................................................................. 5 4. KUNNOSTUSKOHTEET JA KUNNOSTUSSUOSITUKSET .................................... 6 4.1. YLEISKUVAUS KUNNOSTETTAVISTA KOHTEISTA ............................................................ 6 4.2. LEHTOSENJOEN YLIN KOSKIALUE .................................................................................. 6 4.3 KONTTIKOSKEN ALUE .................................................................................................... 8 4.3.1. JAKSON YLÄOSA ELI KONTTIKOSKEN SILLAN YLÄPUOLINEN ALUE ................... 8 4.3.2. JAKSON ALAOSA ELI KONTTIKOSKEN SILLAN ALAPUOLINEN ALUE ................... 9 5. KOHTEEN KUNNOSTAMISEN TOTEUTUS ............................................................ 11 LIITTEET............................................................................................................................. 12 Liite 1. Puroinventoinneissa käytetty maastolomake ........................................................ 12 Liite 2. Pohjan kiviaineksen raekoon määrittelyssä käytetty Wenworthin kokoluokitus .. 13 3 1. YLEISKUVAUS Lehtosenjoki saa alkunsa Lehtosenjärvestä läheltä Kymijoen ja Lestijoen vesistöalueiden välistä valuma-aluerajaa Lestijärven kunnassa (kuva 1). Joki laskee pääosin etelä-pohjoissuuntaisena Lestijärven Jokelanlahteen Yli-Lestin kyläkeskuksen kohdalla. Kalataloudellisesti se lienee Kannuksessa sijaitsevan Salinojan ja Toholammin Sarkojan ohella Lestijoen tärkein sivu-uoma. Lehtosenjoessa elää taimenta. Korpelan voimalaitospatoon keväällä 2014 valmistuneen kalaportaan ansiosta Lestijoen erittäin uhanalaisen meritaimenen on mahdollista hyödyntää koko Lestijokea lisääntymisalueenaan, niin myös Lehtosenjokea. Näin muodoin Lehtosenjoesta voi aikojen saatossa kunnostusten ja taimenen tuki-istutusten saattelemana muodostua merkittävä Lestijoen taimenen lisääntymis- ja pienpoikasten elinalue. Kuva 1. VYYHTI-hankkeen kunnostuskohteet Lehtosenjoella. Joki saa alkunsa Lehtosenjärven Similänlahdesta. Kunnostettavaksi valitut alueet on ympyröity. Kuten pääosaa Pohjanmaan puroista, myös Lehtosenjokea on aikoinaan perattu uiton ja maankuivatuksen tarpeisiin. Selvitystyön tarkoituksena on antaa lähtötiedot joen yläosan kalataloudelliselle kunnostamiselle ja ennen kaikkea sen kohdistamiselle. Lähtökohtaisesti Lehtosenjoen inventointi on yleisselvitys, jonka pohjalta voidaan tehdä talkoomuotoisia kohdekunnostuksia, mutta laaja-alaisempien kunnostusten tekoa varten tarvitaan tarkemmat työsuunnitelmat. Selvityksen perusteella on mahdollista tehdä myös kustannusarvio eri jaksojen kunnostamiselle. Työssä 4 on selostettu lyhyesti virtavesikunnostusten periaatteita, mutta siinä ei puututa mahdollisten kunnostusten yksityiskohtiin. Käytetyt kirjallisuusviitteet liittyvät lähinnä aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Tämän suunnitelman pohjatyö on tehty Lestijoen kalastusalueen ja Pohjanmaan ELY-keskuksen tilaamana ja rahoittamana marraskuussa 2012 ja selvitystä on täydennetty VYYHTI-hankkeeseen kuuluneen kansainvälisen työleirin tarpeisiin elokuussa 2014. 2. MENETELMÄT Perusselvitystä tehtäessä koko Lehtosenjoki inventoitiin kävellen ja meloen neljän päivän aikana syystalvella 2012. VYYHTI-hankkeessa kunnostettavaksi suunnitellut alueet valittiin syksyn 2012 inventointien perustella. Kunnostettavaksi valitut alueet on merkitty kuvaan 1. Alueet kuljettiin läpi elokuussa 2014. Maastossa havainnot siirrettiin Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskuksen ja Metsähallituksen Koillismaan puroinventoinneissa käyttämälle maastolomakkeelle (liite 1) ja jaksot merkittiin kartalle. Maastolomakkeelle merkittiin tietoja muun muassa pohjan laadusta, uoman monimuotoisuudesta, rantavyöhykkeen laadusta sekä mahdollisessa kunnostuksessa huomioitavista seikoista. Pohjan raekoon määrittelyssä hyödynnettiin koski-inventoinneissa yleisesti käytettyä Wenworthin kokojakaumaa (liite 2). Maastolomakkeen tietojen avulla voidaan laskea esimerkiksi kunnostettavien jaksojen suuntaa-antavat pinta-alat. Purojaksojen pituuksia ei mitattu maastossa, mutta se voidaan tehdä jälkikäteen kunnostettavien jaksojen karttamittauksina. Inventointityön jaksoaineisto koostui lukuisista erillisistä jokipätkistä, joiden perusteella kokonaiskuvan hahmottaminen voi olla hankalaa. Tämän vuoksi joenvarsi jaettiin harvempiin samantyyppisiin jaksokokonaisuuksiin. Nämä koostuivat esimerkiksi ranta-alueiltaan, pääasialliselta uomatyypiltään ja muilta ominaisuuksiltaan yhtenäisistä joenosista. Jaksokokonaisuudet erosivat toisistaan myös niiden (virtavesi)kaloille tarjoaman elinympäristön laadun suhteen. VYYHTI-hankkeessa kunnostettavaksi alueeksi valittiin ylin jokijakso, koska sen katsottiin sopivan parhaiten käsin tehtäviin kunnostuksiin ja jakson kohteet olivat helposti saavutettavissa, eli varsin lyhyen matkan päässä metsäteiltä. 3. KUNNOSTUSTEN YLEISET PERIAATTEET 3.1. Kutusoraikko Kutusoraikon sisällä on oltava virtausta riittävän happipitoisuuden ylläpitämiseksi (noin 250−650 cm/h; 7 mg O2/l), minkä vuoksi kalojen suosimat kutusoraikot sijoittuvat yleensä paikoille, joissa veden paine tunkee vettä luonnostaan soran sisään. Näitä ovat muun muassa koskien nousevat ja virtausta ahtauttavat niskat, kynnykset ja suisteet sekä suurten kivien vierukset. Myös veden syvyys ja soran raekoko vaikuttavat kalojen kutusoraikon valintaan (kuva 2). Esimerkiksi taimenen kutupesän rakenne on sellainen, että se edesauttaa veden vaihtumista mätitaskussa (kuva 3). 5 Kuva 2. Taimenen kutupaikan soveltuvuuden yleiskäyrät virrannopeuden, veden syvyyden ja kutusoran raekoon suhteen. 1.00=soveltuvin, suosituin; 0.00 = soveltumaton. Yhtenäinen viiva Louhen ja Mäki-Petäyksen (2003) ja katkoviiva Tammelan (2009) mukaisesti. Raekokoluokitus on taulukon 1 mukainen. (Louhi ja Mäki-Petäys 2003). Mätimunat ovat soraikossa keskimäärin 8−27 cm:n syvyydellä, ja yleensä sitä syvemmällä mitä kookkaampi kutunaaras on kyseessä. Esimerkiksi noin 35 cm:n pituinen tammukka sijoittaa mädin noin 10 cm:n syvyyteen ja 80 cm pitkä meritaimen noin 25 cm:n syvyyteen. Siirtymiset ja kulumiset huomioiden soraikoita ei siis ole syytä rakentaa 40–50 cm ohuemmiksi, mutta ei toisaalta merkittävästi vahvemmiksikaan. Kuva 3. Periaatteellinen rakennekuva taimenen kutupesästä (Louhi ja Mäki-Petäys 2003, mihin muokattu Crispin 2000 esittämistä tiedoista). 3.2. Poikasalueiden edellytykset Kesällä taimenen koskipoikaset ovat valohakuisia ja pyrkivät maksimoimaan energiansaannin eli havaitsemaan ja hyödyntämään tehokkaasti asentopaikkansa ohi virrassa kulkeutuvan ravinnon. Yksilöiden reviirikäyttäytyminen on selvää ja puron poikasmäärää rajoittavat voimakkaimmin kelvollisen ympäristön pinta-ala (koski-nivavirtaaman alueet) ja tarjolla olevan ravinnon määrä. Kesäinen elinympäristövalinta on voimakkaasti koon ja iän mukaan ohjautuvaa. Suuremmat ja vanhemmat (yli 15 cm) poikaset asuttavat syvempiä (noin 30–80 cm) ja virrannopeudeltaan halutuimpia suhteellisen vuolaita paikkoja (enemmän ohikulkevaa ravintoa), nuorempien poikasten joutuessa väistymään matalampiin (noin 10–50 cm) ja usein hidasvirtaisempiin joen osiin, taval- 6 lisesti rannan tuntumaan. Kesällä taimenen suosima virtausnopeus on 10–50 cm/s, jolloin vaatimuksen täyttävä asentopaikka löytyy monimuotoisilla pohjilla kovemmankin pintavirtauksen paikoilla. Koskitaimenen paikanvalinta on talvella hieman epäselvää. Kaikki kokoluokat miehittävät jokseenkin samanlaisia olinpaikkoja, joissa veden virtausnopeus on pieni, eli alle 10 cm/s, ja pohjan rakenne on monimuotoinen painottuen karkeaan lohkarekokoon (taulukko 1). Syvyydellä ei näyttäisi olevan suurta merkitystä, kunhan vesi virtaa ja jäätymisestä ei ole haittaa. Monimuotoisilla ja riittävän karkeilla pohjilla (runsaasti läpimitaltaan vähintään 20 cm:n kerroksellista kivikkoa) tällaisia talvehtimispaikkoja löytyy pienpoikasille koskipaikoistakin. Jos pohjamateriaali on tarpeeksi kerroksellista, kivien väleihin mahtuvat poikaset näyttäisivät talvella selviävän myös pidempiaikaisen pohjajään alla. Yleensä kookkaat (yli 20–25 cm) poikaset, tai aikuiset tammukat, joutuvat hakeutumaan talveksi syviin ja hidasvirtaisiin puron osiin, koska eivät yksinkertaisesti mahdu koskikivikoiden välitiloihin. Taulukko 1. Esimerkkejä havaintoja talviaikaisen suojakivikon karkeudesta erikokoisilla lohen ja taimenen poikasilla Huuskon ja Kreivin (2004) kokoamien kirjallisuustietojen pohjalta. Poikasen koko tai ikä 5-15 cm kesän vanhat vanhemmat lohenpoikaset syksyllä Pohjamateriaalin halkaisija cm 11-41 16-19 (keskiarvo) 21-23 (keskiarvo) 68-83% suojakivistä >20 cm; koko kasvaa kalan kasvaessa 4. KUNNOSTUSKOHTEET JA KUNNOSTUSSUOSITUKSET 4.1. Yleiskuvaus kunnostettavista alueista Lehtosenjoen yläosan koski- ja niva-alue koostuu kahdesta koskijaksosta ja niiden välisestä hidasvirtaisesta alueesta. Kunnostukset katsottiin tarkoituksenmukaisimmaksi kohdistaa pääuomaksi muodostuneeseen kaivettuun ylimpään koskijaksoon ja Konttikosken seutuun. Joen alkuperäiseen uomaan ohjautuvaa vettä on aikanaan patoamalla vähennetty ja tämä uoma alkaa olla umpeenkasvanut eli siinä on sanottavasti vettä vain tulva-aikoina. Ylimmän koskijakson ja Konttikosken välissä on hidasvirtainen ja hiesuhiekkapohjainen sekä matalahko vesialue. Konttikosken yläpuolella parisataa metriä pitkä hidasvirtaisempi, paikoin syvä ja mutapohjainen jokiosuus, jossa esiintyy vesikasvillisuutta ja rannoilla pajupusikoita. 7 4.2. Lehtosenjoen ylin koskialue Vallansaaren kohdalla joki jakautuu kahteen haaraan, josta pohjoisempi on ilmeisesti uiton tarkoituksiin kaivettu joen nykyinen pääuoma ja lounaispuolella kulkeva haara on entinen, padottu ja lähes umpeenkasvanut päähaara (kuva 4). Kummankin haaran alimmat osat ovat koskimaiset. Pohjoisesta haarasta on muotoutunut suorahko, 1−1,5 metriä leveä, tasaisen syvä ja karkeasta kiviaineksesta (lohkarekoko 30−60 cm) koostuva uoma. Lounaista uomaa, joka on vähän veden aikana lähes kuiva, ei tässä selvityksessä lähemmin tarkastella. Tarkastellun pohjoisen, suurikivisen pirunpellon poikki raivatun uoman rannat kasvavat noin 15 metriä korkeaa sekametsää. Kunnostettava osuus alkaa noin 50 metriä uoman yli rakennetun mökkitien sillan alapuolelta ja tämä koskimainen jokiosuus jatkuu noin 200 metrin matkan joenuomien yhtymäkohtaan. a. b. Kuva 4. Lehtosenjoen yläosa jakautuu kahteen haaraan, josta runsaampivetinen pohjoinen haara (a) on ilmeisesti purouittoa varten kaivettu ja lounainen (b) lienee alkuperäinen, mutta osittain padottu jokiuoma. Kummatkin uomat ovat hyvin karkeakivisiä, kapeita ja syviä sekä paikoin vankan pusikon reunustamia. Suurin osa Lehtosenjärvestä lähtevästä vedestä virtaa kaivettua pohjoista uomaa. Miltei umpeenkasvanut alkuperäinen jokiuoma on aika ajoin lähes kuiva. 8 Kunnostussuositus: Vallansaaren pohjoispuolen kaivetun uoman kunnostus aloitetaan uomassa olevan juurikuntan ja rantatörmissä olevien puiden ja pensaiden harkitulla poistolla (kuva 5a). Näin paljastunutta jokiuomaa monimuotoistetaan puron reunoille ja penkerille siirretyillä kivillä (kuva 5b). Kivistä rakennetaan sopiviin kohtiin virtaamaa monipuolistavia kynnyksiä, joiden yhteyteen tehdään 1−2 pienialaista soraikkoaluetta. Jokiosuus soveltuu erittäin hyvin esimerkiksi taimenen lisääntymis- ja pienpoikasalueeksi. Uomien partailla oleva metsä jätetään nykyiseen tilaansa eikä jokeen joutunutta puustoa poisteta tarpeettomasti. a. b. Kuva 5. Kunnostettavaksi suunnitellulla alueella pajukko ja sen juurimatot tukkivat jokiuomaa (a). Paikoin uoma on raivattu kiviä siirrellen hyvin tasaisesti virtaavaksi ja kaloille vähän suojapaikkoja tarjoavaksi ränniksi (b) Suunnitelmassa rännimäistä uomaa monimuotoistetaan uoman laidoilla olevia kiviä keskemmälle ja kynnyksiksi siirrellen. Kynnysten yhteyteen rakennetaan soraikkoalueita. 4.3. Konttikosken alue Konttikoskella jokiuomaa on voimakkaasti muutettu perkaamalla. Konttikosken alueen keskellä on läheiselle kesäasunnolle johtavan tien silta. Uoman luonne sillan ala- ja yläpuolella on erilainen, joten niitä on syytä käsitellä erillisinä kunnostuskohteina. 9 4.3.1. Jakson yläosa eli Konttikosken sillan yläpuolinen alue Konttikosken yläosalla jokea on perattu varsin maltillisesti ja uoman muokkaus on tapahtunut siirtelemällä uomassa olevaa kiviainesta keskiuomasta sen reunoille. Uoma on aikojen saatossa pahoin puskittunut (kuva 6). Uoman kiviaines on karkeaa lohkareikkoa (halkaisija 20−50 cm) ja siellä täällä on suurempia lohkareita (> 1m). Kivien välit ovat täyttyneet hienolla hiekalla ja pajujen juurimatolla. Vesisyvyys vaihtelee 20 cm:stä yli puoleen metriin. Jakson pituus on noin 100 metriä ja uoman leveys 2− 3 metriä. Jokivarsi on etelärannalta hakattua 2−5 metrin mittaista taimikkoa kasvavaa moreenimaata ja pohjoisrannalta soistunutta 10–15 metriä korkeaa sekametsää. a. b. Kuva 6. Konttikosken yläosalla (sillan yläpuolinen osuus) joen rannat ja pohja ovat vankasti pusikoituneet (a). Pajukon juurimatto hidastaa virtaamia ja edistää umpeenkasvua (b). Umpeenkasvaneessa uomassa virtakalojen edellyttämiä syvyys- ja virtausvaihteluita on varsin vähän. Kunnostustyö aloitetaan puuston ja juurikuntan raivaamisella. Kunnostussuositus: Konttikosken sillan yläpuolisella alueella uomaa tulee kunnostaa kokonaisvaltaisesti. Se tarkoittaa sitä, että kunnostus aloitetaan pajukon ja niiden juurimattojen (kuva 6b) poistolla, eli avoimien pohjien paljastamisella. Puuston raivauksen jälkeen uomassa olevaa kiviainesta siirrellään uoman syvyys ja virtausolosuhteiden monimuotoistamiseksi sekä perustetaan koskijakson keski- ja yläosalle yhdestä kahteen 2–3 m2 kutusroraikkoa. 4.3.2 Jakson alaosa eli Konttikosken sillan alapuolinen alue Konttikosken sillan alapuolella on yksittäisiä isompia (30 cm−1m) kiviä, joiden välit ovat täyttyneet hiesun ja mudan sekoituksella. Joki on paikoin tiheän vesikasviston ja pajukon kuristama ja avovettä on varsin vähän (kuva 7a). Tällä alueella vesisyvyys on 10−30 cm. Rannat ovat lehto- 10 maiset ja joen etelärannalla on vankasti pensastunut niittyalue. Rantojen sekametsää kasvava puusto on 10−15 metriä korkeaa. Joen pohja on avarrettuna myös lohensukuisille pienpoikasille soveltuvaa elinaluetta, mutta uoman yksitoikkoisuus karsii suojapaikkoja. Uomassa olevan pajukon juurimatto hidastaa virtausnopeutta mikä edistää uoman umpeenkasvua (kuva 7b). a. b. Kuva 7. Konttikosken alaosassa (heti sillasta alaspäin) joen rannat ja pohja ovat pusikoituneet (a). Pajukon juurimatto hidastaa virtaamia ja edistää umpeenkasvua (b). Tasasyvyisessä uomassa virtakalojen tarvitsemia suojapaikkoja on erittäin vähän. Lehtosenjoesta on kaivetulla sivuhaaralla johdettu vettä ilmeisesti kalankasvatuskäyttöä varten kaivettuun lammikkoon (kuva 8a). Lammikko on ollut ilmeisen käyttämättöminä pitkän aikaa. Konttikosken alaosalla kalankasvatuslammikon kohdalla kiviaines on kauttaaltaan karkeaa (halkaisijaltaan 20−40 cm) ja uoman vesisyvyys on hieman jakson ylempää osaa syvempi, eli noin 30 cm. Uoma on 2,5−4 metriä leveä ja sitä reunustaa kuusivaltainen järeähkö (20−30 metriä korkea) metsä. Kalankasvatuslammikon kohdalla suuri osa kosken kivistä on siirretty uoman sivustoille ja uoman yläpäässä kivillä on ohjattu vettä pääuomasta lampareeseen (kuva 8b). Kunnostussuositus: Konttikosken sillan alapuolella tullee kysymykseen uoman kokonaisvaltainen kunnostus. Kunnostuksessa poistetaan virtausta hidastavia pajukoita sekä palautetaan uoman laidoille siirrettyjä kiviä takaisin keskiuomaan. Koskesta kalankasvatuslammikkoon johtava ojanne kynnystetään tulvauomaksi esimerkiksi ojanteen yli kaatunutta kuvassa 8b näkyvää järeää kuusta hyödyntäen. 11 Samalla pääuomassa olevia kiviä siirrellään siten, että alivirtaamakausina lähes kaikki joen vesi ohjautuu lammikon sijasta pääuomaan. Alueen yläosalle tulee harkita kutusoraikon muodostamista. a. b. Kuva 8. Konttikosken sillan alapuolella on jokiuoman viereen kaivettu ja pitkään käyttämättä ollut kalankasvatusallas (a). Huomattava osa kosken vedestä on johdettu kivisuistein ja kaivettua uomaa pitkin lammikkoon (b). 5. KOHTEEN KUNNOSTAMISEN TOTEUTUS Kohde voidaan toteuttaa ihmisvoimin toteutettavana pienimuotoisena kunnostushankkeena ilman vesilain vaatimaa kunnostuslupaa sillä edellytyksellä, että hankkeella ei olennaisesti muuteta vesiympäristöä eikä aiheuteta haittaa muulle vedenkäytölle tai vesialueiden ja rantojen omistajille. Hankkeelle hankittiin VYYHTI-hankkeen suunnitteluvaiheessa vesialueen omistajan suostumus ja paikalliset toimijat hankkivat suunnitelman kohteiden rannanomistajien luvat rantojen käyttöön. ELY-keskus katsoi, ettei tälle hankkeelle edellytetä hankittavan kunnostuslupaa aluehallintovirastosta. Kunnostus toteutetaan kesän 2014 aikana VYYHTI-hankkeen järjestämissä talkoissa. 12 LIITTEET LIITE 1. Puroinventoinneissa käytetty maastolomake. 13 LIITE 2. Pohjan kiviaineksen raekoon määrittelyssä käytetty Wenworthin kokoluokitus. Luokkiin sisältyvän aineksen yleisnimitykset on esitetty hieman eri tavoin taulukoissa 1 ja 2. Taulukko 1. luokka 1 läpimitta mm 0.07 nimike HIEKKA Taulukko 2 | 2 | 2 8 SORA 3 | 4 5 6 | 7 8 9 | 10 16 32 64 128 256 512 1m | KIVET | LOHKAREET | KALLIO