1. No category

Filosofia, kurssi 6, Idän filosofia
Länsimaisen filosofian yhteyksiä itään
Esimerkiksi:
• Herakleitos; ”Kaikki
virtaa”
• Pythagoras; ”Kaikki on
numeraalista”
• Platon; ”Kaikki on
ideoiden heijastumaa”
Kaavamaisia eroja:
1) Metafysiikka
länsi: staattisuus, todellisuuden
pysyvä rakenne
itä: dynaamisuus, ei kiinteää
substanssia
länsi: dualismi (aine ja henki) tai
pluralismi
itä: monismi
Aikakäsitys: lännessä lineaarinen,
idässä syklinen
2) Tietoteoria:
länsi: subjekti – objekti
(”minä teen havaintoja”)
itä: ”minä” ja maailma ovat
yhtä
länsi: käsitteellinen ajattelu ja
persoonallinen jumaluus
itä: mystinen ajattelu ja
määrittelemätön jumaluus
länsi: rationaalinen ajattelu
itä: pyrkimys mielen
tyhjentämiseen
Itämaisen filosofian perusoppeja
• Tavoitteena saavuttaa
minuuden kadottamisen
tila
• ”Elämä on tässä ja nyt” –
ajattelu
Filosofiset perusopit
kumoavat länsimaiset
vastakkainasettelut:
1) Subjekti = objekti
- todellisuus on
ykseyttä
2) Filosofia = uskonto
- järki ja usko ovat
yhtä
3) Teoria = käytäntö
- ajattelu ei ole
irrallaan elämästä
Teitä minuuden kadottamiseen
1) Meditaatio:
mietiskely,
pyrkimys mielen
puhdistumiseen
(esim. jooga, zen)
2) Kontemplaatio:
passiivinen
vastaanottaminen,
sulautuminen
tosiolevaan, minän
katoaminen
3) Mystiikka:
eteneminen kohti
jumalallista
yhdistymistä
Intialainen filosofia
• Ei varsinaista
”filosofiaa” –
DARSANA=näkeminen
• Päätavoite: mietiskelyn
avulla saavutettava tieto
maailmankaikkeuden ja
ihmisen sisäisestä
todellisuudesta (vrt.
moksa ja nirvana)
• Samaan päämäärään
johtaa monta tietä
• Elämänfilosofiaa
• Syklisyys
(filosofianhistoria
puuttuu)
• Opeissa vahva
sitoutuminen
traditioon tai
koulukuntaan
• Vedanta-filosofia:
kaikkien oppien
pohjana Vedakirjallisuus tai
Upanisadit
Filosofiset traditiot
1) Toiminnan filosofia:
MIMANSA=
pohdiskelu
2) Tieto-oppi ja
ymmärtäminen:
NYAYA= loogisuus
VAISESIKA=
metafyysinen
ajattelu
3) Itsetuntemus:
SANKHYA= mielen
jalostaminen
JOOGA= yhdistyminen
4) Oman itsen ja maailman
yhteys:
VEDANTA
- vrt. hindulaisuuden
uudistajat:
esim.Ramakrishna
Paramahansa, Swami
Vivekananda
Chakrat
• Tavoitteena tasapaino ja
energisoituminen
• osana joogaa,
hindulaisuutta,
buddhalaisuutta ja
taolaisuutta
1) Kruunuchakra: kosminen
tietoisuus
2) Otsachakra: sielullinen
tietoisuus ”OM”
3) Kurkkuchakra: puhe,
”HAM”
4) Sydänchakra: henkinen
havainto, ”YAM”
5) Solar Plexus: tunteet ja
”pranan” varasto
6) Sakraalichakra:
suvunjatkaminen, ”RAM”
7) Juurichakra, ”LAM”
Hindulaisuus ja filosofia
Keskeistä sanastoa:
syklinen aikakäsitys
samsara= sielunvaellus
mokša= pelastus
Atman= ihmissielu
Brahman= jumalsielu
karma= syyn ja seurauksen laki
dharma= jumalallinen järjestys
Moksa
•
Päämääränä pelastus=
vapautuminen elämän
kiertokulusta:
1) Joogan avulla
2) Hyvien tekojen avulla
(karmamarca)
3) Rakkauden ja ahimsan
avulla (bhaktimarca)
4) Tiedon avulla
(yanamarca)
• Minuus katoaa
• Atman yhdistyy
Brahmaniin
• Jälleensyntyminen
lakkaa
-
Filosofia (darsana) voi
myös nopeuttaa
pelastuksen
saavuttamista
Gandhin filosofia
• Mahatma (Mohandas)
Gandhi (1869-1948)
1) Satya graha
- totuuden etsintä tuo
sielulle voiman
- Totuus=rakkaus=väkivallattomuus=jumala
2) Ahimsa
- elämän säilyttäminen
- väkivallattomuus teoissa,
puheissa ja ajatuksissa
- rakkauden korostaminen
(passiivinen vastarinta)
• Tärkeintä elämässä on
jatkuva totuuden etsintä
ja pyrkimys
väkivallattomuuteen
• Meditaatio (=mielen
hiljaisuus) ja rukous
(=sydämen etsintä)
auttavat ihmistä kohti
jumaluutta, joka löytyy
jokaisen sisimmästä.
• Yhteyksiä
hindulaisuuteen ja
kristinuskoon
Buddhalainen filosofia
1) Karman oppi
-
-
Ihminen on ulkoisten
tekijöiden
tavoittelussaan ”vanki”
(esim.mielihyvän
tavoittelu)
Myöntämällä
”minän”olevan vain
harhaa ja asettumalla
halujen ja tavoitteiden
yläpuolelle ihminen
vapautuu
- Karman opin
myöntäminen johtaa
lopulta samsarasta eli
elämää hallitsevasta
tyytymättömyydestä
vapautumiseen
2) Hetkellisyys
-
-
Olemassaolo on
jatkuvaa muutosta
Ihminen on vain ”kasa
luita ja nahkaa”
3) Oppi Atmanin
olemattomuudesta
-
Minä=
a) Fyysinen ruumis
(muoto)
b) Tunteet
(mielihyvä, tuska,
aistimus)
c) Ideat (havainnot,
käsitteet)
d) Vaikutelmat (vietit,
pyrkimykset)
e) Hetkellinen tietoisuus
(tietoisuuden virta)
- Minässä ei ole sielua tai
ydinminää
- ”Kun vaunut puretaan,
jäljelle ei jää mitään”
4) Oppi Brahmanin
olemattomuudesta
-
kaikki on hetkellistä,
ikuista jumalaa ei ole
5) Suhteellisuus ja
kausaliteetti
-
syysuhteet satunnaisia ja
hetkellisiä
kaikki olemassaolo on
riippuvainen jostain
toisesta (esim. puusiemen)
Buddhalaisuuden pääopit
• perustaja Siddharta
Gautama, n. 500 -l eaa.
( Buddha = valaistunut)
• päämääränä
valaistuminen (nirvana)
• pyyteiden, vihan ja
harhaluulojen häviäminen
• ei sielunvaellusoppia –
usko jälleensyntymiseen
• oppi Boddhisattvoista
eli valaistumisolennoista
(erit. Mahayanabuddhalaisuus)
• ”Kolme jalokiveä”:
turvautuminen
1) Buddhaan
2) oppiin (Dharma)
3) veljeskuntaan
(Sangha)
• 4 jaloa totuutta ja 8osainen tie
Zen- buddhalaisuus
• Kiina – Chan
• Japani – Zen
• Intia – Dhyana
Paradoksaalinen oppi:
- riippumattomuus opista
- valaistuminen (satori)
saavutetaan kuin
salamaniskuna, hetkessä
- korostaa tämänpuoleista
elämää
- valaistuminen = oman
buddha-luonnon
löytämistä itsestään
- zen on pyrkimystä
luonnollisen
elämäntapaan ja
mielenrauhaan
- ei pyri irti todellisuudesta
- Koan-harjoitukset tienä
mielenrauhaan, jossa
saavutetaan tyhjyys ja
vastakohtien
sulautuminen toisiinsa
Kiinalainen filosofia
Historiaa:
- pohjana yhteinen
luonnonfilosofinen
traditio
- 1100 eaa.
feodaalikulttuuri :
• Ylimpänä hallitsija, jolla
eniten ”hyvettä” (”te”)
• alimpana talonpojat
• keisarin uhrit ”taivaan
temppelissä” keväällä ja
”maa-alttarilla” syksyllä
hyvän sadon takeena
• viimeinen keisari v.1911
(Pu Yi)
Kiinalainen kosmologia
• luonnon rytmiin
perustuva oppi
taivaasta (Yang) ja
maasta (Yin), joista
yhdessä muodostuu
elämänlaki (Tao)
• Tao voi tarkoittaa
myös tietä ja
luonnonlakia
YIN:
yö, kylmä, talvi,
kevyt,
vihreä,sininen,
violetti
vesi, feminiini,
makea,
vihannekset
JANG:
päivä, kesä, kuuma
raskas, keltainen,
oranssi, punainen,
tuli, maskuliini,
suolainen, vilja
TAO
Taolaisuus
• synty 500 eaa.
• opin pohjana: Tao
Te Ching (n. 300-l)
ja Chuangtsen kirja
• perustaja
perimätiedon
mukaan Laotse
Taolaisuuden
filosofia
• ihmisen ja luonnon
välinen tasapaino
• tao= harmoniaa,
”kaikkeuden
toimintaa” – kaikki,
mikä tapahtuu
luonnostaan, myös
tapahtuu
• ei aktiivista
pyrkimystä mitään
päämäärää kohti,
maailma ”on”
WU –WEI: teoton toiminta
TE: hyve, luontainen voima
TAO: toteutuu, kun ihmisen
TE kehittyy ja kulkee omaa
luonnollista rataansa
Kungfutselaisuuden kritiikki:
”Mitä enemmän lakeja, sitä
enemmän rosvoja”
”Ellei jaloja miehiä olisi, ei
kansa riitelisi”
Kungfutselaisuus
• perustaja: Kung-Fu-Tse
(Kungfutse, mestari Kung)
• synty 500-l. Chou-dynastian
aikana (poliittisesti levoton
aikakausi)
• poliittis-eettis-filosofinen
järjestelmä
• opin pohja: ”Keskustelut”
(Lun Yu) ja ”Viisi kirjaa”
( Wu Jing)
• kungfutselaisen opin
muokkaaja Mengtse
Kungfutselainen filosofia
JEN:
korkein hyve, humaanisuus,
hallitsemisen perusta
YI:
oikeudenmukaisuus
LI:
rituaalit, etiketti
HSIAO:
perherakkaus
XIN:
luotettavuus
CHUNG:
lojaliteetti (erit.esivaltaa kohtaan)
Kungfutselaisuuden ”viisi suhdetta”
1) Hallitsija –
alamainen
2) isä – poika
3) mies – vaimo
4) vanhempi veli –
nuorempi veli
5) vanhempi ystävä –
nuorempi ystävä
TEHTÄVÄ:
Mitkä olisivat
Kungfutsen ”viisi
suhdetta”
länsimaiseen
yhteiskuntaan
sovellettuna?
Kirjoita oma Tanka tai Haiku
• Tanka-runot: vanhimmat 600-luvulta
• Tavut: 5-7-5-7-7
• Haiku-runot: kolmirivinen alku
• Tavut: 5-7-5
• Japanilaisen runouden
teemana usein luonto
Japanilainen filosofia
• Pohjana
shintolaisuus,
kungfutselaisuus,
taolaisuus ja zenbuddhalaisuus
• Tavoitteena kehon ja
mielen toiminnan
harjoittaminen
henkisten
harjoitusten avulla
1) Budolajit
do = tie
budo = kamppailulaji
Historiaa:
- taustalla 1100-l. ”bushido”käsite (=soturin tie)
- kirjoittamaton eettisten
sääntöjen kokoelma
- samurai-kulttuurin kolme
hyvettä: rohkeus,
uskollisuus ja
velvollisuudentunto (vrt.
ritarit)
- 1800-l. samuraiperinteen
rappeutuminen
johtaa budolajien
syntyyn (bujutsu –
käsite)
- esim. kenjutsu –
kendo; iaijutsu –
iaido jne.
- budosta henkinen tie,
joka tähtää
kehittymiseen
2) Kirjallisuuden ja taiteen tiet:
- runous (haiku, tanka)
ja kalligrafia, taide
- aiheet usein luonnosta japanilainen puutarha
- tavoitteena usein vastakohtien
yhdistäminen (esim.
kirsikankukka – mänty)
3) Taloudenhoito- teeseremonia
(chado) ja kukkien asettelu (kado)
- sisältävät hierarkkisia perinteitä ja
perinteisiä käytöstapoja (esim. teen
tarjoilu ensin ”arvokkaimmalle”)
- taustalla myös keskittyminen ja sen
harjoittaminen (esim.ikebana)
- alun perin mieskeskeinen kulttuuri
– kukkien asettelu alussa sallittu
vain buddh.munkeille
• Japanilaisen filosofian keskeiset
opit:
1) Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan
matkalla olo
2) Nopeus ja spontaanius ei estä mielen
tyyneyttä
3) Päämääränä on vapauttaa ihminen
ja osoittaa hänelle hänen todellinen
luontonsa tukeutumatta mihinkään
uskontoon tai oppiin
• Mushin: tyhjyyden käsite, tämä
hetki
• Mokuso: keskittyminen
Arabialainen filosofia
• Sufilaisuus:
- islamin mystinen suuntaus
- kukoistuskausi n. 600-1200
Persiassa
- tavoitteena hurmostila ja
todellisen minän löytäminen;
ääriliike ns. dervissit
- oppi logoksesta (maailmanjärki,
järjestäjä; vrt. gnostilaisuus,
juutalaisuus ja manikealaisuus)
- esim. Muhammad Al- Ghazali
(1058-1110), Omar Khaijam
(1000-l)
Arabialainen rationaalinen
filosofia:
Taustaa: eurooppalaisen filosofian
kehityksen pysähtyminen
Rooman valtakunnan
tuhoutumisen jälkeen johti
lännen filosofian
säilyttämiseen arabialaisessa
kulttuurissa
1) Avicenna (= Ibn Sina, 9801037)
2) Averroes (= Ibn Rusd, 11261198)
Aristoteelisen perinteen
yhdistäminen Koraanin
oppeihin
Juutalainen filosofia
Historiaa:
• Vaikutteita hellenismistä ja
arabialaisesta filosofiasta
• Ensimmäinen hellenismin
ja juutalaisuuden
(VT) yhdistäjä Filon
Juutalainen
• Kukoistuskausi maurien
Espanjassa 1000-1100luvulla
• Moses Maimonides (11351204) – rabbi, joka pyrki
yhdistämään Arisoteleen
filosofian ja juutalaisuuden
• Jehuda ha-Levi (1075-1141) filosofirunoilija, teos
”Kusari”
• Myöhemmin kiinnostuksen
siirtyminen mystiikkaan ja
salaoppiin (Kabbala)