1. No category

Länsimaisen
kirjallisuuden
tyylikaudet - kertaus
Jyrkkänen 2014
Antiikki
• Antiikissa ovat länsimäisen filosofian juuret: antiikin
aika tunnetaan suurista ajattelijoista ja retoriikan
kehityksestä sekä jumaltarustosta.
• Antiikissa naiset ja orjat tekivät työtä, jolloin miehillä
jäi aikaa kokoontua yhteen vaihtamaan näkemyksiä 
syntyi retoriikka, puhetaito (Aristoteles)
• Antiikin aikaan syntyivät myös nykykäsityksemme kolme
kirjallisuuden alalajia:
• epiikka eli kertomakirjallisuus
• lyriikka eli runous ja
• draama eli näytelmäkirjallisuus.
 Kirjallisuuden kieliä olivat latina ja kreikka
Antiikki: epiikan synty
• Epiikan eli kertomakirjallisuuden ensimmäisinä
teoksina pidetään Homeroksen runoeepoksia
Iliasta ja Odysseiaa.
• Ilias ja Odysseia ovat antiikin Kreikan eepoksia.
• Ilias on sotaisa ja raaka kertomus Troijan
sodasta. Päähenkilö on Akhilleus.
• Odysseia kertoo Odysseuksesta, joka etsii
isäänsä.
• Molemmat eepokset ovat Homeroksen nimissä,
mutta Odysseia on todennäköisesti selvästi
Iliasta nuorempi eikä todellisuudessa
Homeroksen kirjoittama.
Antiikki: epiikan synty
• Muita antiikin ajan kirjailijoiden teoksia on säilynyt
lähinnnä Rooman ajalta, kuten
• Vergilius: Aeneis-runoelma (Antiikin Rooman
eepos)
• Horatius: Ars Poetica (runousoppi)
• Ovidius: Muodonmuutoksia-eepos (mm.
Narkissoksen ja Adoniksen muodonmuutos
kukaksi)
Antiikki: lyriikan synty
• Myös lyriikka eli runous sai alkunsa antiikin aikaan.
• Antiikissa runot olivat laulettuja, ja laulua
säestettiin lyyra-soittimella.
• Antiikin kuuluisimpia runoilijoita olivat
• Ensimmäinen naisrunoilija Sapfo
• Merkittävimpänä runoilijana pidetty Pindaros:
runoja urheilusankareiden kunniaksi.
Antiikki: draaman synty
• Näytelmä eli draama sai alkunsa antiikin aikaan
hedelmällisyyden jumala Dionysokselle pidetyistä
juhlamenoista
• Näytelmiä esitettiin amfiteattereissa, jotka olivat
puoliympyrän muotoisia.
• Lavalla esiintyi muutama mieshenkilö, jotka näyttelivät
naamio kasvoillaan useita hahmoja.
• Antiikin Kreikassa näytelmiin kuului myös kuoro, joka
sijoittui yleisön ja näyttämön väliin. Antiikin Rooman
näytelmissä ei kuoroa enää ollut.
Antiikki: draaman synty
• Draaman alalajeja tunnettiin kolme: tragedia
(murhenäytelmä), komedia (huvinäytelmä) ja
satiiri (pilanäytelmä).
• Tragedia perustui yleensä päähenkilön ja koko
hänen perheensä traagiseen tuhoon, jonka syynä
oli sankari suuri ylpeys (hybridius).
• Komedia muistutti nykyajan South Parkia:
huumorin keinoin ivattiin tunnettuja henkilöitä.
Antiikki: draaman synty
• Tunnettuja antiikin ajan näytelmäkirjailijoita ovat
tragidiakirjailijat
• Sofokles: Kuningas Oipidus (400-luvulla eaa)
• Euripides: Medeia (400-luvulla eaa)
• Aiskhylos: Oresteia (n. 500-400 eaa)
Ja komediakirjailija
• Aristofanes: Pilvet, Sammot ja Linnut
Aristoteles 300-luvulla eea kirjoitti Runousopin,
jossa käsitellään enimmäkseen tragediaa.
Keskiaika
• Antiikin Rooman kukistuttua valtaa piti katolinen
kirkko. Kirkko sääteli tarkoin tavallisen kansalaisen
elämää.
• Keskiaikaa kutsutaan usein pimeäksi keskiajaksi,
koska taiteita julkaistiin niin vähän.
• Kuolleisuus oli suurta, joten kuolema oli hyvin
läsnä ihmisten elämässä. Kuoleman jälkeisen ajan
pohdinta oli tavallista. Kirkon oppien mukaan
ihmiset joutuivat Helvettiin tai pääsivät
taivaaseen; ihmiset elivät sen mukaan.
Keskiajan kirjallisuus
• Taiteet, kuten kirjallisuus, kuuluivat vain hoveihin ja
luostareihin.
• Kirjat tehtiin käsityönä ja ne olivat siksi kalliita.
• Katolinen kirkko esitti näytelmiä kansalle
opetustarkoituksessa:
• Pyhimysnäytelmät
• Miraakkelit, jotka kuvasivat Raamatun ihmetekoja
• moraliteetit, jotka antoivat opetuksia vertauskuvien avulla
• Keskiajan kirjallisuutta ovat myös kansan
sankarirunoelmat (mm. Rolandin laulu, Beowolf)
• Keskiajalla ihannoitiin ritarien ja hovien elämää:
• Ritariromaanit ritarien elämästä
• Hoviromaanit, joita luettiin hoveissa
Keskiajan kulttuuria
• Keskiajan Ranskassa olivat tunnettuja hoveissa
kiertävät, laulavat trubaduurit. Laulut käsittelivät
mm. ritarien tai trubaduurien ja hovinaisten välistä
rakkautta.
• Teinit olivat puolestaan yliopisto-opiskelijoita,
jotka esiintyivät toreilla kansalaisille (esim.
Tiernapojat)
• Commedia del’ arte: kiertävät taiteilijat esittivät
toreilla improvisaatiota.
Dante Alighieri: Jumalainen
näytelmä
• Runoelma, joka koostuu kolmesta osasta, jossa
kussakin on 33 runoa.
• Päähenkilö, minä-kertoja (Dante), kulkee matkan
Helvetistä Kiirastulen kautta Paratiisiin. Oppaana
kertojalla on antiikista tuttu kirjailija Vergilius.
Matkallaan he kohtaavat useita rikollisia, jotka
ovat saaneet ansaitsemansa kuolemanjälkeisen
kohtelun. Paratiisissa oppaana on Danten
nuoruuden rakastettu.
• Teoksessa toistuvat luku kolme ja kymmenen, jotka
ovat vahvoja kristillisiä symboleja.
Dante: Jumalainen näytelmä
(1300-luvun alku)
Renessanssi 1400 • Renessanssin ajalla alettiin ihannoida antiikin
taiteita ja kulttuuria
• Antiikin mytologian jumalat näkyvät niin
renessanssin maalaustaiteen kuin kirjallisuuden
aiheissa.
Renessanssi
• Renessanssin aikaan ihannoitiin ihmisen yksilöllisyyttä,
älykkyyttä ja erityisyyttä muihin lajeihin nähden.
Renessanssin ihminen on puolijumalallinen yleisnero.
• Renessanssin ajan humanismi on antiikin taiteilijoiden
ja ajattelijoiden ihannointia.
• Renessanssi on myös tiedemiesten, tutkijoiden ja
löytöretkeilijöiden aikaa: ihmisen maailmankuva
muuttui uusien keksintöjen ja löydösten myötä.
• Kirjallisuudessa yleistyi kriittinen ote yhteiskuntaa ja
hallintoa kohtaan.
• Gutenberg: Kirjapainotaidon kehittyminen toi
kirjallisuuden koko kansan saataville. Kirjoja painettiin
kansan kielellä, ei enää vain latinaksi.
• Suomi: Mikael Agricola loi suomen kirjakielen pohjan (Se
Wsi Testamentti, Abckiria)
Renessanssin kirjailijoita
• Miguel Cervantes: espanjalainen kirjailija (mm.
Don Quijote, joka taisteli tuulimyllyjä vastaan)
• William Shakespeare: näytelmäkirjailija, joka
kehitti omaa sanastoaan. On tunnettu erityisesti
tragedioistaan (Romeo ja Julia, Hamlet, Othello,
Macbeth)
• Francois Rabelais: Pantagruel, Dipsodien kuningas
(satiiri renessanssin ajan ihmisestä)
Renessassin kirjailijoita
• Giovanni Boccaccio: Kehitti juoninovellin, kirjoitti mm.
Decameronen.
• Decamerone koostuu kehyskertomuksesta ja 100
pienemmästä tarinasta. Sijoittuu Italian maaseudulle.
Klassismi, 1600-luku
• Klassismi on on käsite kirjallisuudelle, pääosin
draamalle.
• Klassismin ajalle olivat tyypillistä tyylin ja muodon
puhtauden ja säännönmukaisuuden korostaminen
• Klassismin ajan kirjallisuudessa ihannoitiin antiikin
Kreikkaa. Aristoteleen Runousoppi toimi mm.
tragedioiden ohjekirjana.
• Näytelmissä ihannoitiin antiikin tapaan toiminnan, ajan
ja paikan ykseyttä: tapahtumat sijoittuvat lyhyelle
aikavälille, samaan miljööseen. Juonia oli vain yksi.
• Yksi tunnetuimpia klassismin kirjailijoita on Jean de La
Fontaine (faabelit)
• Tunnetuin klassistinen näytelmäkirjailija on Moliére
(esim. Saituri)
Valistus, 1700-luku
• Valistuksen ajalle on tyypillistä järjen ja tiedon
korostaminen, kansan sivistäminen ja
ohjaileminen:
• Mielikuvituksellisuus katoaa
kertomakirjallisuudesta
• Valistuksen aikaan ilmestyi asiaproosaa ja
tietokirjallisuutta (esim. Ensyklopedia) sekä
opastavia ja ohjailevia tekstejä.
• Yhteiskuntakriittistä kirjallisuutta sensuroitiin,
joten kritiikki piilotettiin mm. faabeleihin ja
satuihin.
Valistus, 1700-luku
• Valistuksen ajan kirjailijoita
• Daniel Defoe: Robinson Crusoe
• Jonathan Swift: Gulliverin retket
• Valistus on myös filosofien aikaa:
• Jean-Jacques Rousseau: Emile eli kasvatuksesta
• Voltaire: Candide (satiirinen pienoisromaani)
 Renessanssin aikaan kehittynyt kirjapainotaito, sen
tehostuminen ja lehdistön synty mahdollistivat sen,
että valistuksen aikana kirjailijan ammatti vakiintui.
 Ensimmäiset naiskirjailijat: kauhukirjallisuutta
Romantiikka, 1700–1800-lukujen
vaihde
• Romantiikka oli eräänlainen vastaisku valistuksen
ajan järkiperäisyydelle
• Mielikuvituksellisuus, tunteellisuus ja eksoottisuus
heräsivät henkiin kirjallisuudessa.
• Vahvin romantiikan laji on runous.
• Romanttisen kirjallisuuden miljöitä ovat
kesyttämätön luonto, linnat ja rauniot,
hautausmaat, tarunomaiset ympäristöt.
• Kirjallisuuden aiheita ovat suuret tunteet,
sankarilliset ihmiset, kuolema, unet, muu mystinen
ja tuntematon, taruolennot
Romantiikan kirjallisuutta
• Sadut
• H. C. Andersen: Ruma Ankanpoikanen, Pieni merenneito
• Grimmin veljekset: Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Punahilkka (klisee
pahasta äitipuolesta)
• Sakari Topelius: Koivu ja tähti
• Kauhukertomukset
• Mary Shelley: Frankenstein. Uusi Prometheus
• Seikkailuromaanit
• Alexandre Dumas Vanhempi: Kolme muskettisoturia, Monte-Criston Kreivi
• Romanttiset rakkausromaanit
• Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
• Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
• Emily Brontë: Humiseva harju
• Historialliset romaanit
• Walter Scot: Ivanhoe (sijoittuu keskiaikaan)
Romantiikka
• Romantiikalle on ominaista eskapismi: pako
arkitodellisuudesta eksoottisiin, vieraisiin
maailmoihin.
• Romantiikan aikaan heräsi myös kiinnostus oman
kansan historiaan: mytologiat, kansanrunot
(Kalevala)
• Romantiikan ajan perintöä ovat mm.
fantasiaromaanit ja vampyyritarinat sekä kevyt,
romanttinen kioskikirjallisuus.
Realismi
• Realismi on vastaisku romantiikan tunteellisuudelle ja
mielikuvitukselle
• Realismi tunnetaan todellisuuden jäljittelystä juuri
sellaisena kuin se on: yksityiskohtaisen tarkka,
kaunistelematon kuvaus.
• Realistit pyrkivät paljastamaan yhteiskunnallisia
epäkohtia ja epätasa-arvoisuutta.
• Tarinoiden miljöönä toimi tavallinen kylä tai maaseutu,
ihmisiä tavalliset, köyhät kansalaiset.
• Ihminen ja maailma nähtiin niin vajavaisena kuin se on.
Järnefelt
Realismin taiteilijoita 1800luku
• Charles Darvin: Lajien synty
Émile Zola: Nana (edustaa naturalismia)
Charles Dickens
Anton Tsehov
Leo Tolstoi: Anna Karenina, Sota ja rauha
Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Henrik Ibsen: Nukkekoti
Minna Canth: Työmiehen vaimo, Köyhää kansaa, Anna
Liisa
• August Strindberg: Avioelämää, Naimakauppoja
•
•
•
•
•
•
•
Modernismi, 1900-luku
• 1900-luvun alku on uuden maailman aikaa. Maailma oli
kaupungistunut, teollistunut ja modernisoitunut.
• Auto, lentokone ja maanalainen helpottivat elämää.
• Toisaalta ensimmäinen maailmansota aiheutti tuskaa ja
ahdistusta ihmisissä.
• Kirjallisuuteen ja taiteeseen tuli kokeellisuus: etsittiin uusia
ilmaisutapoja, uusi maailma vaati uutta ”kieltä”.
• Kirjallisuudessa moderneja piirteitä ovat
• Näkökulmatekniikka (ei ulkopuolista kertojaa vaan vaihtuvat
minä-kertojat)
• Tajunnanvirta (kerronta kulkee ajatuksenomaisesti)
• Yhdenpäivänromaanit (James Joyce: Odysseus)
• Lyriikassa runomitasta vapautuminen
• Proosassa absurdius: maailma ja ihmiset ovat outoja,
mielettömiä
Moderneja kirjailijoita
•
•
•
•
•
•
Ezra Pound (uudisti niin lyriikan kuin romaanin kieltä)
Edgar Allan Poe (mm. kauhukirjallisuutta)
Henry Miller: Kravun kääntöpiiri
T. S. Elliot (modernin runon edelläkävijä)
Edith Södergran (suomenruotsalainen runoilija)
Frans Kafka: Muodonmuutos (absurdi teos: herättyään
päähenkilö huomaa olevansa jättimäinen syöpäläinen),
Oikeusjuttu
Postmoderni, 1900-luvun
puolenvälin jälkeinen aika
• Postmodernia on vaikea määritellä; ei ole yhtä yhteistä
käsitystä postmodernista.
• Postmodernismiin kuuluu kyseenalaistaminen:
sukupuoliroolit, oikea ja väärä, yhteiskunnalliset
rakenteet
• Postmodernin tunnuspiirteitä ovat
•
•
•
•
•
•
•
Modernin kommentointi
Leikillinen, omalaatuinen ilmaisu
Ironia ja musta huumori
Intertekstuaalisuus
Metafiktiivisyys, metalyyrisyys
Erilaiset kielelliset kokeilut, tyylit ja mukaelmat
Lyriikassa kuvarunot, proosarunot
Esimerkki proosarunosta
• "Minä hypähtelin korkealta, menetin rakastamatta.
Meni monta vuotta, paljon verta ennen kuin opin
lentämään. Ensin täytyi oppia, hän sanoi, laskeutumaan
niin, ettei kukaan jää alle. Sitten laskeutumaan niin,
ettei itse jää."
(Saila Susiluoto: Siivekkäät ja hännäkkäät)
Postmoderni kommentoi
modernia: