M I E S PA I K A L L A A N
Kokoomuslainen
VISIO 2030
1
1.
AJATUKSIA KOKOOMUKSESTA
JA SEN JOHTAMISESTA
Suomen ongelmat ovat siinä kokoluokassa, että
ratkaisuihin on tartuttava nyt. Kaksi vuotta on pitkä aika
silloin, kun ei ole vara odottaa. On katteetonta optimismia
sanoa, että pahin olisi jo ohi.
2
Tekojen aika on nyt.
Alijäämä on jämähtänyt huikealle tasolle, luottoluokitukset
laskevat, työttömyys nousee, ihmisten näköalattomuus kasvaa. Kaksi vuotta on toimettoman nuoren tai työnsä menettäneen insinöörin silmissä ikuisuus, joka voi määrätä koko
loppuelämän suunnan. Kansalaisilla ei ole aikaa odotella
aina vain seuraavia vaaleja.
Kukaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pienen avotaloudessa elävän valtion onkin rakennettava ketteryydelle ja vahvalle kansalaisyhteiskunnalle. Se sopeutuu,
uusiutuu ja kehittyy rohkeasti etunenässä. Suomen talous
on kankeiden rakenteidensa vuoksi yhtä haavoittuvainen
ulkopuolelta tulevien sokkien edessä kuin oli vuonna 2009.
Silloin BKT laski kahdeksan prosenttia – eikä se ole edelleenkään palautunut. Lähivuosien päätökset ratkaisevat,
miltä Suomi näyttää vuonna 2030.
3
Suomi nousee vain
hallitulla riskinotolla.
Suomesta on viimeisen kymmenen vuoden aikana poistunut enemmän tuotantokapasiteettia kuin mitä tänne
on investoitu. Investointi tarkoittaa määritelmällisesti riskinottoa: joku on valmis tekemään uhrauksen epävarmaa
tuottoa vastaan. Viime vuosina riskit on koettu suuremmiksi kuin mahdollinen siitä saatava tuotto. Siksi riskiä ei ole
haluttu ottaa. Ilman investointeja ei synny elinkeinoja ja
työpaikkoja. Silloin ei synny innovaatioita eivätkä tekemisen tavat kehity. Valitettavasti pääoman kuluminen tarkoittaa myös alhaisempaa tuottavuuskehitystä.
Toki on mahdollista, että maailmalla tapahtuu käänne
parempaan, joka auttaa myös suomalaisia. Meidän onnemme on, että teknologiset ja tieteelliset innovaatiot leviävät
nykyisin hetkessä maailman kaikkiin kolkkiin eikä kaikkea
tarvitse keksiä tai tehdä itse. Meidän on kuitenkin osallistuttava globaaliin työnjakoon sen asettamin pelisäännöin.
Kaikelle työlle on ottajansa; kyse on ainoastaan sen hinnasta. Silloin kun emme ole huippuosaajia, ei kannata jäädä
odottelemaan huippuosaajan kohtelua.
Alhaisen tuottavuuskasvun aikana kansakunnan menestyksen ratkaisee pikemminkin osallistumisaste: mitä
useampi ihminen työskentelee omalla tavallaan, yrittää ja
kokee onnistumista elämässään sekä yhteiskunnan jäsenenä, sen parempi. Meillä ei ole varaa syrjäyttää työtä ja ihmislähtöistä onnea. Erityisesti meidän on ymmärrettävä
myös kotimaisen vaihdannan merkitys ja mahdollistettava nykyistä paremmin työn vaihtaminen työksi. Emme voi
pelata enää suuryritysten ehdoilla, vaan meidän on purettava esteet monimuotoisen palvelutalouden ja mikroyrittäjyyden tieltä.
4
Hallittu riskinotto tarkoittaa yrittäjyyttä. Se tarkoittaa
halua kehittää osaamistaan. Se tarkoittaa ponnistelua paremman huomisen toivossa. Jos tilanteessa, jossa nyt ollaan, ei oteta riskiä, niin kurjistumisen kierre ei ole ainoastaan todennäköinen, vaan varma. Julkisen vallan
keskeinen tehtävä on tehdä hallittu riskinotto taas kannattavaksi. Se pätee niin investointeihin, toimeliaisuuteen,
opiskeluun ja yksilönvapauksiin. Vapaus ja vastuu on palautettava takaisin kansalle. Vain siten voimme saavuttaa
uuden kukoistuksen.
Kokoomus ja politiikan johtaminen.
Kokoomuksen puheenjohtaja on vastuussa Kokoomuksen politiikasta. Vaikka vaalit ovat politiikan juhlaa ja äänet käypää valuuttaa, ei vaaleja käydä pelkästään vaalien
vuoksi. Menestys edellyttää johtajuutta, joka ei pelkää tulevaisuuden haasteita, vaan kävelee niitä kohti pää pystyssä
ja reseptit salkussaan.
Äänestäjän kuluttajansuojan nimissä lupauksista on pidettävä määrätietoisesti kiinni, siten kuin toimintaympäristö sen sallii. Vastaavasti äänestäjille ei luvata sellaista, jonka
noudattaminen on mahdotonta. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää selkeää strategiaa ja pitkäjänteistä yksityiskohtien johtamista. Kun muut lähtevät alta, me pidämme
pintamme. Silloin kun on pakko tehdä kompromisseja ja
neuvotella, on oman vision oltava kirkas.
Politiikka ei ole pikavoittoja varten. Alennustilassa on investoitava ja hyväksyttävä lyhyen aikavälin epävarmuus tulevaisuuden voittoa vastaan. Suuret ovat suuria siksi, että
muut tulevat heidän luokseen. Ei siksi, että johtaja yrittää
hölkätä muiden perässä tai menee sinne, minne muut työn5
6
tävät. Kokoomuksen pitää olla rohkeasti kokoomuslainen –
ja samalla edelläkävijä.
Politiikassa tavoitteet ja keinot on pidettävä erillään. Kokoomuksen on osallistuttava merkittävänä osapuolena kansalaiskeskusteluun, jossa kartoitetaan ajankohtaista tilannekuvaa ja rakennetaan ratkaisuja. Kokoomuslaisuus on
aktiivisuutta, kauasnäköisyyttä ja perusteltua optimismia
– ei pelkuruutta, omaan napaan tuijottelua tai tosiasioiden
sumuttamista.
Kokoomuksella on kaikki edellytykset olla pitkäjänteisesti Suomen johtava puolue. Ei siksi, että olemme peesailleet Suomen hajanaisen puoluekentän ja etujärjestöjen tavoitteita varovaisuuden periaatetta noudattaen. Vaan siksi,
että olemme kertoneet häpeilemättä oman tulevaisuuden
visiomme ja saaneet ihmiset luottamaan siihen. Muut puolueet alkavat kilpailla meidän kanssamme.
Jo muutaman vuoden päästä olemme lunastaneet lupauksemme niin äänestäjien kuin omien ja muiden poliittisten toimijoiden piirissä. Se edellyttää tietoa, rohkeutta ja
tekoja. Määrätietoisella toiminnalla olemme varmistaneet
oman järjestöorganisaatiomme rahoituksen ja luoneet
edellytykset pitkäjänteiselle vaikuttamiselle kaikilla alueilla ja politiikan tasoilla.
Minun Kokoomuksellani on visio. Tuhansien vaihtoehtojen maa. Siinä maassa vaihtoehdot, vapaus ja ensisijainen
vastuu, ovat ihmisillä itsellään.
7
2.
KOKOOMUSLAINEN
VISIO 2030
Suomi on tuhansien mahdollisuuksien maa.
8
Hyvinvointivaltio on valtio
jossa voidaan hyvin.
Hyvinvointivaltio auttaa ihmisiä, ei yrityksiä tai etujärjestöjä. Toisen onni ei saa olla toisen tappio. Hyvinvointivaltio
ei saa olla itseisarvo, vaan väline ihmisarvoiselle elämälle.
Jos julkiset menot ovat maailman korkeimmat, mutta ihmiset eivät siitä huolimatta koe onnistuvansa, on jokin mennyt pieleen.
Vuonna 2030 hyvinvointivaltio takaa ihmisille mahdollisuuksien tasa-arvon. Se rahoittaa, jos ei aina itse tuota, jokaiselle parhaat terveydenhuollon ja koulutuksen palvelut
riippumatta ihmisen lähtökohdista. Ihmisellä on vapaus
valita, ensisijainen oma vastuu ja sen mukanaan tuoma
elämisen ilo.
Omalla työllään voi vaurastua. Laajan enemmistön hyvinvointi – ei pelkkä pärjääminen – tarkoittaa, että pystymme tukemaan apua tarvitsevia ihmisiä nykyistä paremmin.
Vuonna 2030 Suomessa sekä onnistuminen että epäonnistuminen ovat sallittuja – kummastakaan ei rangaista, vaan
aina kannustetaan eteenpäin.
Julkisten menojen rahoitus.
Vuonna 2030 hyvinvointivaltion rahoitus on saatettu kestävälle pohjalle. Suomi ei ole enää kuin kaarnalaiva valtameressä: ensimmäisen myrskyn tullessa nurin. Julkinen
taloussuunnittelu on strategista ja ennakoivaa ja se nojaa
laaja-alaiseen riskienhallintaan. Verotus on läpinäkyvää,
ennakoitavaa ja syrjimätöntä. Se perustuu laajoihin veropohjiin ja alhaisiin veroasteisiin.
Suomen kokonaisveroaste on palautettu järkieurooppalaisille tasoille. Työnteko ja yritteliäisyys kannattavat. Yrityk9
sissä ei veroteta arvonluontia, vaan voitonjakoa. Työskentelyä verotetaan suhteessa tuloihin. Korkeasta progressiosta
on luovuttu, sillä se ehkäisee työnteolla vaurastumista ja
keskittää pääomia sinne missä niitä jo on.
Hyvinvointivaltio voidaan rahoittaa ainoastaan korkealla työllisyysasteella ja sillä, että Suomessa kannattaa tehdä
korkean tuottavuuden työtä. Alhaiset ja tasaiset verokannat
ovat myös oikeudenmukaisuuskysymys: omalla työllään on
voitava paitsi tulla toimeen, myös nostaa elintasoaan elinkaaren aikana. Sosiaalinen liikkuvuus – se, että vaatimattomistakin oloista voi nousta elämässä huipulle – on koko
kansakunnan etu.
Yksilönvapaus.
Vuonna 2030 jokainen suomalainen saa elää elämäänsä kuten itse haluaa ilman että samalla rajoittaa muiden vastaavaa oikeutta. Jokaista temmellystä varten ei tarvitse hankkia
lupaa, ammattipätevyyskorttia, hygieniapassia tai lisenssiä.
Omia harrastuksia ei tarvitse pyydellä anteeksi. Julkinen
valta ei yritä ennaltaehkäistä kaikkia vastoinkäymisiä ennalta, vaan luottaa ensikädessä ihmisen omaan vastuuseen.
Sääntelyä ei tehdä harvinaisten onnettomuuksien mukaan siten, että kuuliainen enemmistö joutuu kohtuuttomasti tinkimään vapaudestaan. Tietoisesta vahingonteosta
rangaistaan jälkikäteen sen sijaan, että pyritään ennaltaehkäisemään kaikkea. Liian tiukalla normittamisella ehkäistään ennalta myös elinkeinoja, työpaikkoja, hyvinvointia ja
onnellisuutta.
10
Koulutus ja osaaminen.
Vuonna 2030 tunnustetaan tiedon ja osaamisen, mutta
myös niiden välittämisen merkitys. Taidon siirtäminen toiselle ihmiselle on arvokkainta, mitä elämässä voi tehdä. Ihmisellä on aina mahdollisuus pyrkiä parempaan ja kehittää
omaa sekä läheistensä elintasoa riippumatta omasta taustasta. Erityisesti lasten tasavertaista mahdollisuutta kehittyä
läpi kouluajan varjellaan.
Oppimisen eri muodoille on tehty tilaa. Yhä useampi
suorittaa ammattitutkinnon töissä. Osaamista on mahdollista päivittää elinkaaren eri vaiheissa. Osaamista arvostetaan myös ilman muodollista pätevyyttä: yhä useampi voi
oppia alansa huipuksi töitä tekemällä. Jähmeistä pätevyysvaatimuksista on luovuttu – osaaminen, asenne ja tekeminen ratkaisevat!
Korkeakoulujen perusrahoitus tapahtuu yhä laajemmin
vaikuttavuuden pohjalta. Keskeisenä kriteerinä on työllistyminen opintojen jälkeen. Opiskelijoilla on kannustin suorittaa kandidaattitason opinnot ripeästi. Kaikista ei tarvitse
tulla maistereita. Opintojen rahoitus on nykyistä korvamerkitympää ja kannustavampaa.
Huippuosaamiseen ja -tutkimukseen panostetaan yliopistoissa, jotka keskittyvät omaan erikoisosaamiseensa ja
kansainväliseen yhteistyöhön. Yksiköiden fyysisellä sijainnilla on tulevaisuudessa yhä vähemmän merkitystä, mikä
on haja-asutussa maassa ja Suomen koulutusviennin kannalta ehdoton etu.
Vahva perusturva.
Vuoden 2030 dynaamisessa hyvinvointitaloudessa sosiaaliturva on vahva peruskallio. Ei luola, josta ei pääse ulos tai
11
kivenmurikka, johon kompastuu. Kelle tahansa voi milloin tahansa käydä elämässä huonosti. Silloin mitataan
hyvinvointivaltion onnistuminen: avunsaannin tulee olla
oikea-aikaista ja syrjimätöntä ja sen tulee mahdollistaa riittävä perusturva jokaisessa tilanteessa.
Sosiaaliturvassa ensisijainen tarveharkinta on aina ihmisellä itsellään. Perusturvan päälle voi ansaita lisätoimeentuloa työskentelemällä tai yrittämällä perusturvaansa menettämättä. Vuonna 2030 perustilimallia on kokeiltu
menestyksekkäästi 10 vuoden ajan.
Perustili – näin
hyvinvointivaltio pelastettiin!
Perustili on henkilökohtainen sosiaaliturvatili, joka myönnetään jokaiselle suomalaiselle täysi-ikäisenä. Tilillä on laskennallinen alkupääoma. Henkilö voi nostaa perustililtä
kuukausittain perustuloa vastaavan summan. Jos tilille on
kertynyt säästöjä, ne saa nostaa vapaasti.
Tili rahoitetaan työskentelyllä. Lisäksi perustilille voi
tehdä vapaaehtoisia suorituksia. Tuloverot maksetaan, kun
tililtä nostetaan varoja ulos. Perustili voi mennä miinukselle, eli sieltä voi nostaa rahaa myös sen jälkeen, kun alkupääoma on syöty. Valtio kattaa alijäämän, kuten nykyisessäkin
sosiaaliturvassa. Eläkeiässä tilin saldon saa itselleen. Negatiivinen saldo annetaan anteeksi.
Perustili noudattaa progressiivisen holhouksen periaatetta: ensisijaisesti luotetaan ihmisen omaan vastuuseen,
henkilökohtaiseen tarveharkintaan. Vasta kun tilin saldo
on mennyt tietyn rajan alle, alkavat yhteiskunnan apu- ja
aktivointitoimet. Perustili kannustaa toimeliaisuuteen,
säästämiseen ja työllistämiseen. Se purkaa kannustinloukkuja kaikissa tuloluokissa.
12
Työn vaihtaminen työksi.
Vuoden 2030 palvelutalous nojaa siihen, että jokainen tekee
sitä, missä on hyvä. Tätä vaihdantaa ei rasiteta kohtuuttomalla verotuksella. Suomessa on viimein ymmärretty, että
korkean verorasitteen oloissa osa työstä jää tekemättä. Se
heikentää kaikkien elämänlaatua. Kun työtä jää tekemättä,
kärsivät sekä kansantalous, että sen myötä julkinen talous.
Tehokas työnjako ja korkea toimeliaisuus ovat ainoa tapa
kasvattaa elintasoa.
Työehdoista voidaan sopia joustavasti siellä, missä asiakas, olosuhteet ja kysyntä tunnetaan. Sosiaaliturva ei syrji
eri tekemisen muotoja toisiinsa nähden. Suomalaista työtä on taas mahdollista ja kannattava ostaa suoraan samoin
kuin tuotteen tai palvelun muodossa.
Toisen ihmisen työpanoksen ostaminen on tehty vaivattomaksi. Perustililtä toiselle voi siirtää varoja, ja järjestelmä
suorittaa automaattisesti lakisääteiset työnantajamaksut.
Esimerkiksi koodari-Kerttu voi työllistää ikkunanpesijä-Mikon napin painalluksella. Verot maksetaan, kun varat nostetaan perustililtä kulutukseen. Palvelutalous kukoistaa ja
työllisyysaste on kivunnut muiden Pohjoismaiden tasolle.
Jokaisella jää riittävästi aikaa myös perheelle ja omiin harrastuksiin.
Yrittäjyys ja elinkeinovapaus.
Vuonna 2030 julkinen valta ei suosi eikä tue yrityksiä tai toimialoja toisten yli säännöillä, lisensseillä tai rahoituksella.
Yrityksen perustaminen ja sulkeminen on vaivatonta. Onnistuminen ja epäonnistuminen sallitaan. Ravintolan voi perustaa ilmoitusmenettelyllä. Valvonta nojaa itsesääntelyyn.
Viinejä myydään ruokakaupassa, apteekki voi toimia päivit13
täistavarakaupan yhteydessä, liikkuminen ja kuljetuselinkeinot ovat vapaita. Kaikilla toimijoilla on samat pelisäännöt.
Jokaisen henkilön 18-vuotiaana saama perustili toimii
samalla myös y-tunnuksena Viron e-kansalaisuuden tapaan. Se on mahdollisuus, ei pakko. Esimerkiksi elinkeinonharjoittajaksi voi oman perustilinsä kautta ryhtyä missä
tahansa elinkaaren vaiheessa; sen voi tehdä myös palkkasuhteen rinnalla. Yrittämällä ei menetä sosiaaliturvaansa.
Yritystukien määrää on vuosien varrella karsittu roimasti ja vastaavasti yhteisöveroa on alennettu. Yritystukien
painopiste on muuttunut lainaksi. Alkuvaiheen yrityksiä
auttavat perustili sekä virkeät – muun muassa joukkorahoitukseen perustuvat – pääomamarkkinat. Yrityksillä jää
varoja yrityksen kehittämiseen ja Suomeen on syntynyt
runsain mitoin investointeja ja pääkonttoreita tämän politiikan seurauksena.
Sosiaali- ja terveyspalvelut.
Vuonna 2030 kaikki suomalaiset pääsevät laadukkaisiin
julkisesti rahoitettuihin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kansalainen saa valita oman hoitopaikkansa itse. Valinnanvapaus toimii valtakunnallisesti, myös maakuntarajojen yli
sekä digitaalisissa palveluissa. Suomalaisten pääsy hoitoon
on parantunut vuoteen 2016 nähden reilusti, samalla kun
sosiaali- ja terveysmenojen osuus BKT:sta on väestön ikääntymisestä huolimatta pysynyt ennallaan.
Valtio on sote-palveluiden pääasiallinen rahoittaja ja
huolehtii valtakunnallisesta palvelulupauksesta. Valinnanvapauden piirissä ovat pääosin kaikki perustason palvelut
ja osa erityissairaanhoidon palveluista. Valtio säätää kriteerit palveluntuottajille sekä toimenpiteiden korvausperiaatteet. Tuottajien korvaukset kohdistetaan asiakkaiden
14
valinnan mukaan. Maakuntien tehtävä on toimia kilpailuviranomaisena, pitää huolta toimiluvista ja varmistaa, että
palvelulupaus toteutuu alueella.
Sopimusvapaus ja oikeusvaltio.
Vuonna 2030 ihmiset saavat solmia itseään sitovasti sopimuksia, ja olla solmimatta niitä. Julkinen valta suojelee
ylilyönneiltä ja takaa oikeuden toteutumisen. Työmarkkinoilla ihminen saa päättää itse, solmiiko haluamansa työsopimuksen vai nojautuuko alansa työehtosopimukseen.
Suuria yksiköitä ja olemassaolevia elinkeinoja suojelevasta
yleissitovuudesta on luovuttu ihmisten ja pienten elinkeinojen hyväksi.
Ihminen ei elä valtiota, vaan valtio ihmistä varten. Isänmaallisuutta ei mitata veronmaksukyvyssä. Pelisääntöjen
tulee olla syrjimättömät, ennakoitavat ja kaikille samat. Verottajan ja viranomaisten on toimittava ensisijaisesti asiakkaan ehdoilla, eikä mielivaltaa tule sallia. Oikeuden saamisen ja toteutumisen tulee olla mutkatonta, ennakoitavaa ja
oikea-aikaista.
Vapaa liikkuminen ja ympäristö.
Liikkuminen on ihmisille yksi keskeinen vapauden muoto
eikä sitä rajoiteta tai kytätä. Julkinen valta keskittyy korkealaatuisen liikenne- ja tietoliikenneinfrastruktuurin ylläpitämiseen ja mahdollistaa tehokkaiden ja kuluttajalähtöisten
palveluiden olemassaolon.
Ihmisten työskentelymuodot ja vapaa-ajan tottumukset,
kulutuskäyttäytyminen sekä elämäntapa ovat muuttuneet
vuosien saatossa yhä yksilöllisempään suuntaan. Erilaisia
jakamis- ja palvelutalouden liiketoimintoja puhkeaa kuk15
kaan meillä ja muualla. Niin kaupungeissa kuin maaseuduilla halutaan siirtyä tehokkaasti paikasta toiseen. Älyteknologia korvaa aikataulut ja käyttäjä haluaa omistaa
liikkumisensa.
Suomessa kaikkien elämänlaatua nostavat puhdas luonto ja monimuotoinen ympäristö. Niistä on pidettävä huolta
ja teknologian kehityksestä on otettava kaikki irti. Alueita ei
suosita toisten yli, mutta ihmisten ja työpaikkojen sijoittuminen ympäri Suomea tehdään mahdolliseksi laadukkaan
infrastruktuurin, tehokkaan kaavoituksen ja vapaiden työmarkkinoiden avulla. Jos paikkakunnan asumiskustannukset ovat kolmannes siitä mitä Helsingin keskustassa, vähimmäispalkan ja muiden työehtojen ei pidä olla samat kuin
Helsingin keskustassa.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka.
Vuonna 2030 Suomi on NATO:n jäsen. Suomi päättää suvereenisti omasta ulko- ja turvallisuuspolitiikastaan yhteistyössä niiden organisaatioiden kanssa, joissa olemme jäsenenä.
Toimimme aktiivisesti Euroopan unionissa alueen kehittämisessä. Ulkopolitiikan merkitys kansakunnan kansainvälisen aseman ja taloudellisen kehityksen varmistajana tunnustetaan. Suomi osallistuu laajasti kansainväliseen kauppaan
ja jatkaa määrätietoista työtä kaupan esteiden purkamisessa.
Suomella on laaja-alainen kokonaisturvallisuuden strategia, jota toimeenpannaan määrätietoisesti. Kansalaisten
tietoisuutta turvallisuuden eri muodoista on lisätty, muun
muassa tietoliikenteessä ja informaatiovaikuttamisen osalta.
Suomi tunnustaa kokonaisturvallisuuden merkityksen
kansainvälisten sijoittajien ja omaisuudensuojan kannalta.
Ulkomaankaupan ongelmia ei pyritä ratkaisemaan poliittista riippuvuutta lisäämällä, vaan päinvastoin, sitä vähen16
tämällä. Suomi harjoittaa hajautettua globaalia kauppapolitiikkaa ja pitää huolta riittävästä omavaraisuudesta
strategisesti merkittävillä osa-alueilla.
Maahanmuutto.
Suomi toimii avoimena taloutena kansainvälisessä vaihdannassa ja se pätee myös ihmisten liikkumiseen. Työperäisen maahanmuuton esteet on raivattu: tarveharkinta
poistettu ja työmarkkinat on vapautettu. Suomeen saa tul17
la paremman elintason perässä, ja silloin vastuu on ensisijaisesti tulijalla itsellään. Integraatio lähtee koulun, kielen
ja työn kautta. Järjestelmä on väärä, jos se passivoi.
Suomeen on mahdollisuus saapua myös pakolaisena.
Silloin noudatetaan YK:n Geneven pakolaissopimusta. Euroopan lähialueilla on edelleen käynnissä useita sodankaltaisia konflikteja, jotka aiheuttavat muuttoliikettä. On selvää, ettei ratkaisu ongelmiin ole kymmenien miljoonien
ihmisten siirtyminen Eurooppaan lyhyen aikavälin sisällä.
Suomi pyrkii auttamaan ihmisiä turvallisilla lähialueilla;
siihen Geneven pakolaissopimuskin ensisijaisesti tähtää.
Kansankapitalismi.
Vuonna 2030 omistaminen ja sijoittaminen ovat yhä laajemman kansanryhmän omissa käsissä. Siten talouden riskinsietokyky on korkeampi ja pääomat hakeutuvat ihmisten
myötä tehokkaammin tuottavaan käyttöön. Ihmiset saavat
nykyistä vapaammin päättää muun muassa oman eläkevarallisuutensa karttumisesta – kuitenkin siten, että kaikista
pidetään lakisääteisesti huolta myös eläkeiässä. Omistusasuminen ei ole ainoa vaurauden lähde – ja samalla henkilökohtainen riski, jos paikkakunnalla menevät työt alta.
Suomessa on vähemmän sääntelyn mukanaan tuomia
pääoma- ja valtakeskittymiä. Julkinen valta ei omista yhtiöitä kuin silloin, kun kyseessä on strateginen intressi, kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen tai perusinfrastruktuuri. Yksityistalouden merkitys talouden vaurauden
lähteenä ymmärretään ja sille tehdään tilaa verotuksessa.
Ihmiset saavat voimaa toimiessaan kuluttajina, sijoittajina
ja omistajina – kaikki käteen jäävät tulot eivät mene pakollisiin menoihin! Silloin myös kansantalous kukoistaa ja kehittyy dynaamisesti eteenpäin.
18
3.
MINÄ , ELINA LEPOMÄKI
19
Synnyin vuonna 1981 Helsingissä. Asuimme vanhempieni ja isoveljeni kanssa rivitalossa radan varressa, Oulunkylässä. Lapsuuteeni liittyy paljon onnellisia muistoja kesistä
maaseudulla ja mökillä, kuurupiilosta ja kirkonrotasta naapurin lasten kanssa.
Muutimme Saksaan isän työkomennuksen perässä, kun
olin 9-vuotias. Muutto osui Saksojen yhdistymisen aikaan.
Vaikken alakoululaisena vielä täysin ymmärtänyt, mitä
kylmän sodan päättyminen tarkoitti, oli Saksassa puhaltava ”wind of change”, muutoksen tuuli, myös meille lapsille kouriintuntuva. Paras ystäväni oli Dresdenistä Bonniin
muuttanut entinen pioneeri, Kristin, joka osasi lapsen ja sittemmin nuoren kielellä selittää, mitä vapaus ja sen puute
tarkoittavat. Aina Haribon nallekarkeista alkaen.
Neljä vuotta Saksassa opettivat minulle kulttuurin merkityksen ihmisen elämässä sekä saksan, joka on nykyisin
toinen kotikieleni. Kävin ala-asteen katolisessa koulussa,
jonka jälkeen siirryin viidennellä luokalla Gymnasiumiin,
yläasteelle, joka tähtää lukioon. Yläkoulussa oli luokallani
paljon eri maista tulleita lapsia. Parhaisiin ystäviini lukeutui Kristinin lisäksi myös Indonesian suurlähettilään tytär
Dhitri. Dhitri työskentelee nykyisin Jakartassa ilmastotutkijana. Kristin pyörittää miehensä kanssa yritystä puoliksi
Thaimaasta, puoliksi Saksasta käsin.
T O S I E L Ä M Ä N K I E L I TA I T O
Teiniksi kasvaminen oli jännää. Ihailimme amerikkalaisia
koripalloilijoita ja aloitimme itsekin tuon harrastuksen. Opettajanamme oli vuosia myöhemmin Suomen ToPossakin pelannut Eric Taylor -maailma on tosiaan pieni. Sain toimia
tulkkina, sillä Eric ei osannut saksaa. Itse osasin jonkin verran englantia, sillä olin käynyt amerikkalaisen lastentarhan.
Olin 13, kun muutimme takaisin Suomeen. Oli raskasta jät20
tää hyvät ystävät taakse. Neljässä vuodessa olin kasvanut lapsesta teiniksi. Siirryin Helsingin Saksalaiseen kouluun ja reilut
viisi vuotta myöhemmin kirjoitin koulusta ylioppilaaksi suorittamalla saksalaisen Reifeprüfung-tutkinnon. Pääaineeni
olivat matematiikka, fysiikka, saksa ja suomi. Sain Siemensin
luonnontiedeaineista myöntämän stipendin matematiikasta.
Aloitin vuonna 2000 opiskelut Teknillisessä korkeakoulussa uudessa Informaatioverkostojen koulutusohjelmassa. Vapauden tunne oli uskomaton!
Ensimmäinen opiskeluvuosi meni kiertäessä jokainen
fuksi-tapahtuma, suorittaessa pääasiassa matematiikan ja
ohjelmoinnin peruskursseja ja tehtaillessa oman pikkufirman puitteissa kotisivuja.
Toisena opiskeluvuonna pyrin lisäksi Helsingin kauppakorkeakouluun, aloitin työskentelyn TKK:n ylioppilaskunnan lehden päätoimittajana sekä tekniikan tohtorin, Martti
Tiurin, osa-aikaisena eduskunta-avustajana. Silloin päätin,
että pyrin eduskuntaan tulevaisuudessa, mutta vasta ”eläkepäivillä”. Suunta oli siis tiedossa, mutta hanke aikaistui.
21
Kokoomuksen jäseneksi olin liittynyt vuonna 2000, käytyäni nuoruuteni ajan erityisesti vihreyttä koskevaa kädenvääntöä pääni sisällä.
M A R K K I N ATA L O U D E N K A N N AT TA J A
OLIN OLLUT JO PITKÄÄN.
Se kumpusi kai alitajunnasta, kun muistan äitini kertoneen minulle jo pienenä matkoista Neuvostoliittoon ja siitä, kuinka ihminen pitää omasta kodistaan parempaa huolta kuin toisen.
Vaihdoin kesällä 2002 pääsykokeiden kautta TKK:lla tietotekniikan koulutusohjelmaan. Vuoden 2003 alussa aloitin työskentelyn Valuatumissa, pienessä ohjelmistofirmassa, joka kehitti osakeanalyysiä tehostavaa sovellusta. Olin
hakenut talvella myös Nordeaan kesätöihin, mutta hakuprosessi oli niin pitkä, että olin ehtinyt aloittaa uudet työt
jo ennen kuin minulle tarjottiin työtä myös pankista. Päätin jatkaa Valuatumissa, sillä halusin kehittyä ohjelmoijana. Vastasin järjestelmän ”alustan” muuntamisesta silloin
uuteen Javan J2EE-teknologiaan.
PA N K K I M A A I L M A K U T S U U
Kesän jälkeen Nordeasta soitettiin uudestaan ja minulle
tarjottiin paikkaa, jossa voisin suorittaa opintoni loppuun.
Siirryin loppuvuonna pankkiin ja kirjoitin tietoturvallisuustekniikan pääaineen diplomityöni ja siihen liittyvän
koodirungon pankin sisäisestä pääsynhallinnasta ja siihen
liittyvästä tietoturvasta. Kesäkuussa 2004 valmistuin diplomi-insinööriksi.
Siirryin pankin sisällä Markets-yksikön korkoanalyytikoksi. Markkinoiden dynamiikka veivät mennessään. Kesällä minulle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä Kööpenhaminaan perustettavaan uuteen Corporate Solutions
22
-yksikköön. Tiimi keskittyi pohjoismaisten suuryhtiöiden
ja julkisen sektorin toimijoiden riskienhallintaan ja johdannaisanalyysiin.
Ihastuin Köpikseen, boheemiin, itsensä keskieurooppalaiseksi luokittelevaan skandimaahan heti! Vilkas ravintolaelämä ja rento elämäntyyli jättivät jälkensä. Kaupunki on
minulle edelleen Tukholmaa läheisempi, vaikka jälkimmäisessä vietin pankkivuosinani myös hyvin paljon aikaa.
Suoritin opinnot Kauppakorkeassa loppuun pitkälti
Kööpenhaminasta käsin.
Pääaineeni oli rahoituksen kansantaloustiede ja graduni käsitteli korkorakenteen ennustamista neuroverkoilla.
Vuonna 2007 siirryin Lontooseen Royal Bank of Scotlandin Global Banking & Markets -yksikön palvelukseen. Vastasin pääomarakenne- ja riskienhallinta-analyyseistä ja -kaupankäynnistä pohjoismaisille vastapuolille. Sain puolen
vuoden työskentelyn jälkeen, 26-vuotiaana, ylennyksen johtajaksi (Director), silloin nuorimpana pankkisalissa. Tapasin
samana vuonna Lontoossa myös tulevan aviomieheni, suomalaisen Jukan, joka oli entinen kollegani Nordeasta.
FINANSSIKRIISI
Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi muutti käsitystäni monesta asiasta. Ensinnäkin, se muutti pysyvästi ajatteluani
siitä, mikä on ”too big to fail” vai onko mikään. Ja pitäisikö minkään ollakaan. Luottoluokitusyhtiöille oli toki naureskeltu jo aiemmin – investointipankista käsin katsottuna
heidän arvionsa tulivat aina jälkijunassa. Harva osasi kuitenkaan ennustaa kuinka totaalisen pielessä ne olisivat.
Toisekseen, mikä silloin oli perin ”markkinakonsensuksen” vastaista, aloin itse suhtautua yhä kriittisemmin Suomen talousnäkymiin. En luonnollisesti osannut ennustaa
Nokian romahdusta tai mitään muutakaan yksittäistä ta23
pahtumaa. Mutta yhä tuskallisemmin näytti siltä, että Suomi oli sääntelemässä itseään hengiltä.
Kiinnitin huomioni erityisesti työmarkkinoihin, joiden
korporatistinen toimintamalli oli räikeässä ristiriidassa yhteisvaluuttaa käyttävän avotalouden taloudellisen reaaliteetin kanssa. Ajattelin, että lähivuosina Suomen olisi valittava
jompi kumpi, vapaat työmarkkinat tai oma valuutta. Eu24
rokriisi iski päälle, ja ajatus konkretisoitui.
Milloinkaan ei ole niin isänmaallinen kuin ulkomailla
asuessaan, sanotaan. Voin allekirjoittaa lauseen. Jos ruoho
ei aidan toisella puolen ole aina vihreämpää, niin itsetyytyväisyyteen meillä suomalaisilla ei ainakaan ole varaa.
PA L U U S U O M E E N
Vuoden 2010 lopulla syntyi ensimmäinen lapsemme ja
muutin Suomeen. Asetuin ehdolle kevään 2011 eduskuntavaaleissa ja jäin Uudenmaan vaalipiirissä ensimmäiselle varasijalle. Olin vakuuttunut, että tulevalla vaalikaudella olisi
Suomen asiat pistettävä kuntoon. Kuinka väärässä olinkaan.
Poliittisen näkemykseni voi tiivistää muotoon:
Jokainen olkoon vapaa elämään omaa elämäänsä siten
kuin itse haluaa ilman että samalla rajoittaa muiden vastaavaa oikeutta.
A J AT U S PA J A - A I K A
Keväällä 2011 syntyi Ajatuspaja Libera. Sen perustivat Petri
Kajander ja Gustav von Hertzen. Sain mahdollisuuden kirjoittaa ajatuspajan blogiin silloin tällöin. Samoihin aikoihin tein ensimmäisen enkelisijoitukseni suomalaiseen startupiin.
Kiersin puhumassa kasvuyritysten rahoituksesta ja riskinotosta. Osallistuin sijoittamissani yhtiöissä hallitustyöhön ja/tai auttamaan ensisijaisesti rahoituksessa ja avainhenkilöiden palkkaamisessa. Nykyisin Piilaaksosta käsin
toimivassa Transfluentissa toimin aktiivisesti vuoteen 2015
saakka, viimeiset kolme vuotta hallituksen puheenjohtajana. Sitten eduskuntatyö vei kaiken ajan.
Vuoden 2012 lopulla Liberan johto uudelleenorganisoitiin. Aloitin ajatuspajan tutkimusjohtajana maaliskuussa
2013. Vuoden 2013 aikana ehdimme uudistaa Liberan toi25
mintasuunnitelman, verkkosivut ja julkaista raportit Umpikujassa – aika on ajamassa ammattiyhdistysliikkeen ohitse
sekä Perustili – toimeliaisuuteen, työllistämiseen ja säästämiseen kannustava sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Kun
nousin kesällä 2014 eduskuntaan Jyrki Kataisen aloitettua
komissaarin työt, jouduin jättämään tutkimusjohtajan paikan. Siirryin Liberan hallitukseen ja vuoden 2015 huhtikuusta lukien olen toiminut hallituksen puheenjohtajana.
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Nuorena haaveilin toimittajan ammatista. Sain esimakua toimittajan työstä kirjoitellessani ja kääntäessäni lukioaikana lyhyitä artikkeleita
Suomen taloudesta saksalais-suomalaisen kauppakamarin
lehteen. Isäni on ollut toimittaja koko uransa ja äitini viestintäalalla yrittäjänä. Ylioppilaskunnan lehtien lisäksi sain
palkkaa kirjoitustyöstä myös toimiessani vuoden 2001 Taloussanomien kesätoimittajana. Näen toimittajan arjessa
yhtäläisyyksiä markkinoilla toimimiseen. Informaatiotulva
on valtava ja tieto on puristettava rajoitetussa ajassa muita
hyödyttävään muotoon.
TO I N E N K AU S I E D U S KU N N ASSA
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa sain 6541 ääntä ja mandaatin aloittaa toisen kauden kansanedustajana. Olen Valtiovarainvaliokunnan, sen verojaoston ja kunta- ja terveysjaoston sekä Suuren valiokunnan jäsen.
Perheeseemme kuuluu tätä nykyä tarha- ja esikouluikäiset lapset sekä 16-vuotias tytär mieheni aikaisemmasta liitosta. Vietämme kaiken liikenevän vapaa-ajan maapaikallamme Etelä-Hämeessä. Siellä aika menee kasvimaan ja
pihapiirin kunnostustöissä. Parasta mitä tiedän on laittaa
ruokaa isolle porukalle, perheelle ja ystäville. Maalaislounaita nautitaan iltapäivästä iltamyöhään saakka. Aamupäivisin käydään keleistä riippuen joko hiihto- tai metsäretkillä.
26
Keittiössä kaikki lähtee
tuoreista raaka-aineista.
Kokkaaminen on paras tapa tyhjentää ajatukset arjen kiireistä ja käyttää töistä ylijäävää luovuutta. Sen
verran marttaa minussa
asuu, että kaapissa on aina ruokaa pariksi viikoksi. Vastaavasti olen huono
heittämään ruokaa roskiin.
Olen viime vuosina
myös innostunut sienestämisestä ja yrittänyt tartuttaa innostusta myös lapsiin. Toistaiseksi vaihtelevalla menestyksellä.
Ensimmäinen tulosvastuullinen esimiestehtäväni oli
päätoimittajan pesti Otahuudossa ja sittemmin Polyteekkarissa, jossa toimin vastaavana päätoimittajana. Sittemmin
johtajan tehtävät ovat laajenneet työelämän eri tehtävissä,
aina startup-yrityksestä suuren pankin pieneen tiimiin. Minulla on ollut etuoikeus työskennellä opiskeluajoista lähtien asiantuntijaorganisaatioissa, joissa osaamista on arvostettu hierarkian kaikilla tasoilla.
Olen pohtinut paljon johtamista ja sitä, kuinka on tärkeää antaa jokaiselle työntekijälle oikeanlaista vastuuta
mahdollisimman paljon. Tässä on yhtymäkohtia myös yhteiskunnalliseen ajatteluuni: vapaus ja ensisijainen vastuu
olkoon aina ihmisellä itsellään. Jos ei koe voivansa vaikuttaa omaan ja läheistensä hyvinvointiin, tekemiseltä putoaa
herkästi pohja pois. Myös työpaikoilla on lähdettävä läpinäkyvästä sopimisen kulttuurista. Heikompaa osapuolta pitää
aina suojella – muttei työttömäksi asti.
27
R Y H DY S I N Ä K I N E L I N A N
K A N N AT TA J A K S I J A K ÄY
KLIKKAAMASSA ITSESI
MUKAAN OSOITTEESSA
W W W. E L I N A L E P O M A K I . F I