Kaupungeissa kasvaa mahdollisuus
Kaupungeissa kasvaa mahdollisuus Tiivistelmä YK:n väestörahaston vuosiraportista State of the World Population 2007 1 Väestöliitto Kansainvälinen toiminta PL 849, 00101 Helsinki www.vaestoliitto.fi UNFPA United Nations Population Fund 220 East 42nd Street, New York N.Y. 10017 U.S.A. www.unfpa.org Suomennos: Laura Lipsanen Toimittajat: Elina Korhonen ja Laura Lipsanen Taitto: Otto Paakkanen Kannen kuva: Ian Berry/Magnum Photos Paino: Priimus Paino Oy ISBN 978-951-9450-72-8 Helsinki 2007 Julkaisun tuottamiseen on saatu ulkoasianministeriön kansalaisjärjestöille suunnattua tiedotustukea. Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ulkoasianministeriön virallista kantaa. 2 Kaupungeissa kasvaa mahdollisuus Tiivistelmä YK:n väestörahaston vuosiraportista State of the World Population 2007 ©Werner Bischof/Magnum Photos 3 Johdanto ©Martin Roemers/Panos Pictures 4 VUONNA 2008 SAAVUTETAAN MERKITTÄVÄ VIRSTANPYLVÄS: ENSIMMÄISTÄ KERTAA IHMISKUNNAN HISTORIASSA YLI PUOLET MAAILMAN VÄESTÖSTÄ, 3,3 MILJARDIA IHMISTÄ, ASUU KAUPUNGEISSA. VUOTEEN 2030 MENNESSÄ TÄMÄN LUVUN ARVIOIDAAN NOUSEVAN VIITEEN MILJARDIIN. SUURI OSA HEISTÄ ON KÖYHIÄ. KEHITYSMAIDEN KAUPUNKIEN, NIIDEN ASUKKAIDEN JA KOKO IHMISKUNNAN TULEVAISUUS RIIPPUU SUURESTI NIISTÄ PÄÄTÖKSISTÄ, JOILLA KASVUUN VALMISTAUDUTAAN NYT. S euraavien vuosikymmenten aikana kehitysmaiden kaupunkien kasvu tulee olemaan ennennäkemätöntä. Etenkin Afrikan ja Aasian kaupunkiväestö tulee kaksinkertaistumaan. Vuonna 2030 koko maailman kaupunkilaisista 81 prosenttia asuu kehitysmaissa. Kaupungistuminen on väistämätön ja myös myönteinen ilmiö. Vaikka köyhyys, slummiutuminen ja sosiaaliset ongelmat keskittyvät kaupunkeihin, ei yksikään teollisuusmaa ole saavuttanut huomattavaa talouskasvua ilman kaupungistumista. Siitä huolimatta, että köyhyys kasaantuu kaupunkeihin, tarjoavat kaupungit myös parhaan mahdollisuuden päästä siitä eroon. Kaupungistumisen mahdolliset edut painavat enemmän kuin sen tuomat haitat. Haasteena onkin näiden etujen hyödyntäminen. KATSE KAUEMMAKSI Tulevaisuuden kaupungistumisen valtavaa mittakaavaa ja vaikutuksia ei ole vielä kunnolla ymmärretty. Kaupungistumisen ongelmia käsiteltäessä on keskitytty välittömiin ongelmiin ku- ten köyhien asuinolojen turvaamiseen, työllistymisen parantamiseen, kaupunkien ekologisen jalanjäljen pienentämiseen ja monimutkaistuvien kaupunkikokonaisuuksien hallintoon. Tähän asti ongelmiin on reagoitu niiden ilmentyessä, mutta tämä ei enää riitä. Jos kaupungistumisen halutaan ratkaisevan sosiaalisia ja ympäristöongelmia niiden aiheuttamisen sijaan, pitää ongelmia lähestyä ennaltaehkäisevästi. Tässä julkaisussa pyritään katsomaan välittömiä ongelmia kauemmaksi. Julkaisun tarkoituksena on hahmottaa kaupunkiväestön kaksinkertaistumisen seurauksia ja pohtia, miten siihen voidaan parhaiten valmistautua. Erityisesti pureudutaan köyhyyden vähentämiseen ja kestävän kehityksen takaamiseen. PIENET KAUPUNGIT TARVITSEVAT TUKEA Megakaupungit ovat tähän mennessä saaneet kaupungistumiseen liittyvissä keskusteluissa suurimman huomion. Vastoin yleistä käsitystä pääosa kaupunkiväestöstä tulee kuitenkin asumaan pienemmissä kaupun5 • Kairon väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelmassa vuonna 1994 haastettiin valtiot vastaamaan myös slummien asukkaiden perusturvallisuuden, infrastruktuurin ja peruspalveluiden tarpeisiin. • Vuonna 2000 YK:n vuosituhatjulistuksessa kiinnitettiin huomio urbaanin köyhyyden kasvuun. Tavoitteeksi asetettiin vähintään 100 miljoonan slummiasukkaan elinolojen parantaminen vuoteen 2020 mennessä. • YK:n asuinyhdyskuntaohjelman, UN-Habitatin, kolmannen urbaanifoorumin raportti ”State of the World’s Cities 2006/7” nosti maailman mielenkiinnon kaupunkialueiden rapistuviin elinoloihin ja ympäristöön. geissa. Pienempien kaupunkien väkimäärän kasvaessa niiden heikot hallinto- ja suunnitteluresurssit kuormittuvat entisestään. Jotta kestävä kehitys ja palveluiden saatavuus voidaan turvata, täytyy pienten kaupunkien tukemiseksi löytää uusia voimavaroja. Kaupunkien kasvun taustalla on ennen kaikkea luonnollinen väestönkasvu eli syntyneiden määrä on suurempi kuin kuolleiden määrä. Tämän tosiasian huomiotta jättäminen tekee kasvun suunnittelun tai kaupungistumisesta hyötymisen mahdottomaksi. Poliitikkojen ja kansalaisyhteiskunnan ymmärtäessä syyt kaupunkiväestön kasvun taustalla voidaan vaikuttaa köyhien ihmisten kohtaloon sekä kaupunkien säilymiseen elinkelpoisina. Ratkaisevat askeleet tulee ottaa nyt. KOLME ASKELTA KAUPUNGISTUMISEN HALLINTAAN Ensinnäkin kaupunkien köyhien oikeuksia tulee kunnioittaa. Kaupunkien kasvua yritetään estää kitkemällä luvatonta asumista tai epäämällä palveluja. Tällaiset yritykset ovat hyödyttömiä ja loukkaavat ihmisten oikeuksia. Kaupunkien kasvun hillitsemiseksi löytyy myös tehokkaita keinoja. Tasa-arvon edistäminen, koulutuksen ulottaminen kaikille ja lisääntymisterveyspalveluiden saatavuus ovat päämääriä itsessään. Ne kuitenkin antavat naisille mah- 6 dollisuuden ehkäistä ei-toivottuja raskauksia ja vähentää kaupunkien kasvuun eniten vaikuttavaa tekijää – luonnollista väestönkasvua. Toiseksi kaupungit tarvitsevat laajemman näkemyksen kaupunkitilan käytöstä. Köyhillä perheillä on tarve saada käyttöönsä maata, jonka sanitaatioja energiapalvelut sekä toimivat liikenneyhteydet on taattu. Näiden palvelujen tarjoaminen vaatii uuden lähestymistavan. Palveluiden suunnitteleminen naisten erityistarpeet huomioiden parantaisi köyhien perheiden elinoloja sekä kannustaisi sellaista taloudellista kasvua, joka päästäisi mukaan myös köyhät. Myös ympäristön suojeleminen kaupunkien paisuessa edellyttää tarkoituksenmukaista hallinnointia. Kaupunkien ”jalanjälki” ulottuu paljon kaupungin rajoja pidemmälle ja laajemmat ympäristölliset seikat vaikuttavat kaupunkeihin. Kolmanneksi tulee tukea järjestöjen ja hallitusten työtä, joka tähtää kaupunkien kasvun edellytysten parantamiseen ja siten köyhyyden vähentämiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen. Yhtenäisellä kansainvälisellä ponnistuksella voidaan selventää poliittisia vaihtoehtoja sekä tarjota tietoa, joka tukee urbaanin tulevaisuuden suunnittelua. z 7 1 Kaupungistumisen mahdollisuudet ja haasteet 8 ©Shehzad Noorani/Still Pictures ADEGOKE TAYLOR JAKAA PIENEN HUONEEN KOLMEN MUUN MIEHEN KANSSA YHDELLÄ NIGERIAN PÄÄKAUPUNGIN LAGOSIN KUJISTA. TAYLOR SAAPUI MAALTA KAUPUNKIIN AIKOMUKSENAAN ALOITTAA URA KAIVOSALALLA. SAAVUTTUAAN KAUPUNKIIN HÄN JUHLI KLUBILLA. ”PELKÄSTÄÄN TÄMÄ KOKEMUS SAI MINUT TUNTEMAAN, ETTÄ MINULLA ON UUSI ELÄMÄ”, HÄN KERTOI. ”TÄÄLLÄ ON IHMISIÄ AINA KAIKKIALLA. SE ON MOTIVOIVAA. KYLÄSSÄ ET OLE VAPAA.” T aylor tekee hanttihommia kolmella dollarilla päivässä, koska ei saanut töitä kaivoksessa. Hän on yrittänyt lähteä Afrikasta, muttei ole onnistunut saamaan viisumia. Vaikka Taylor välillä kaipaa kotikylänsä rauhaa, ei sen yksitoikkoisiin päiviin ole enää paluuta. Hänen tulevaisuutensa on Lagosissa. ”Muuta pakokeinoa ei ole kuin menestyminen”. JÄÄVUORI KASVAA ”Kaupunkien kasvu tulee olemaan suurin yksittäinen kehitykseen vaikuttava tekijä 2000-luvulla”, kuvattiin YK:n väestörahaston vuosiraportissa 1996. Tämä väite on päivä päivältä yhä paikkansapitävämpi. Kaupunkiväestön lukumäärä ja suhteellinen osuus jatkavat nopeaa kasvuaan yltäen 4,9 miljardiin asukkaaseen vuonna 2030. Samanaikaisesti maailman maaseutuväestön odotetaan laskevan 28 miljoonalla. Tulevaisuuden väestönkasvu tulee tapahtumaan kaupungeissa ja suurin osa tästä kasvusta sijoittuu kehitysmaihin. Afrikan ja Aasian kaupunkiväestön arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Kaupunkien kasvu jatkuu myös Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, mutta kehittyneiden maiden kaupunkien odotetaan kasvavan suhteellisen vähän - 870 miljoonasta 1,01 miljardiin. Tämä valtava urbaani kasvu ei ole vailla maailmanlaajuisia seurauksia. Valtaosa taloudellisista ja sosiaalisista muutoksista tapahtuu jo nyt kaupungeissa. Kehitysmaiden kaupunkien kehityksen suunta muokkaa globaalin talouskasvun näkymiä ja vaikuttaa pyrkimyksiin lieventää köyhyyttä. ENNAKOINTI ON OLLUT VÄHÄISTÄ Muutoksen aiheuttamia hyötyjä tai haittoja yritetään kuitenkin ennakoida yllättävän vähän. Kairon väestö- ja kehityskonferenssi (ICPD) suositteli vuonna 1994, että: ”valtioiden tulisi vahvistaa kapasiteettiaan vastata nopean kaupungistumisen aiheuttamiin paineisiin kohdistamalla 9 Paikallistasolla naisilla on paremmat p mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon, p , mikä p puolestaan voi p parantaa palveluiden p saatavuutta ja j luotettavuutta. uudelleen kaupunkihallintoaan ja osallistamalla kaikki tahot suunnitteluun ja päätöksentekoon.” Tässä raportissa kehotetaankin perustamaan toiminta kaukonäköiseen analyysiin ja ennakoivaan toimintaan. Ennustettu kasvu on liian suuri ja nopea, jotta hallinnossa ja suunnittelussa voitaisiin turvautua pelkkään reagointiin. 2000-luvun kaupunkiväestön merkittävin piirre on sen koostuminen pääosin köyhistä ihmisistä, jotka ovat usein väliinputoajia: kaupunkiin muuttajat torjutaan tai jätetään huomioimatta siinä toivossa, että näin muuttoliikettä ehkäistäisiin. Kaupunkiväestön kasvun realistinen suunnittelu edellyttää köyhien tarpeiden huomioonottamista.Etenkin köyhien naisten ja tyttöjen erityistarpeita ei ole selvitetty ja niiden usein oletetaan olevan samoja kuin köyhien miesten ja poikien. Yhä tärkeämmäksi tulee myös nuorten ja vanhojen ihmisten tarpeiden huomioiminen. Kaupunkimaisen ja maaseudun määritteleminen yleispätevällä tavalla on aina ollut haasteellista. Lisäksi globalisaation myötä ihmisasutuksen määritteleminen näillä termeillä voi vaikuttaa keinotekoiselta ja epätäsmälliseltä. Parantuneet yhteydet tuovat kaupungit, kylät ja maaseutualueet yhä lähemmäs toisiaan. Maaseutu alkaa näyttää kaupunkimaiselta ja kaupunkien asutus, palvelut, työpaikat ja jopa tuotanto putoavat puolestaan informaalisektorille. Kaupunki-maaseutu-jaottelu on kuitenkin edelleen tarpeen, sillä se toimii suunnittelun ja tilastoinnin taustalla. 10 KAUPUNGISTUMISEN TOINEN AALTO Tämänhetkisen muutoksen mittakaava on ennennäkemätön aiempaan verrattuna, vaikka kaupungistuminen on paikoitellen jopa hidastunut. Kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden rakennemuutosta selittävät sosioekonomiset ja väestölliset syyt ovat kuitenkin erilaiset. Ensimmäinen kaupungistumisaalto tapahtui Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa vuosien 1750–1950 välillä kaupunkiväestön osuuden kasvaessa kymmenestä prosentista 52 prosenttiin. Toisessa kaupungistumisaallossa kehitysmaiden kaupunkiväestön osuus nousee 1950-luvun 18 prosentista 2030luvun 56 prosenttiin. 1900-luvun alussa nykyisten teollisuusmaiden kaupungeissa asui kehitysmaiden kaupunkeihin verrattuna kaksinkertainen määrä ihmisiä. Nykyään kehitysmaissa on 2,6 kertaa suurempi kaupunkiväestö kuin teollisuusmaissa. Tämä kuilu tulee kasvamaan nopeasti seuraavien vuosikymmenten aikana. 1900luvulla kaupunkiväestö kasvoi 220 miljoonasta 2,84 miljardiin, mutta tällä vuosisadalla vastaava kasvu saavutetaan vain neljässä vuosikymmenessä. Kasvu tulee tapahtumaan 93 prosenttisesti kehitysmaissa. Vuodesta 2000 vuoteen 2030 Aasian kaupunkiväestö tulee kasvamaan 1,36 miljardista 2,64 miljardiin, Afrikan kaupunkiväestö 294 miljoonasta 742 miljoonaan ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian 394 miljoonasta 609 miljoonaan. Seurauksena 80 prosenttia kaupunkiväestöstä tulee asumaan vuoteen 2030 mennessä kehitysmaissa. Globalisaation vaikutus erottaa aiempaa ja nykyistä kaupungistumista, kaupungistumisen aaltoa. Kaupungit hyötyvät globalisaatiosta eniten ihmisten muuttaessa kaupunkeihin työn perässä, joka puolestaan seuraa investointeja ja muuta taloudellista toimintaa. Harvat kehitysmaiden kaupungeista pystyvät kuitenkaan luomaan riittävästi työllisyyttä alati kasvavan väestön tarpeisiin. Lisäksi globalisaation hyödyt eivät jakaudu tasaisesti. Esimerkiksi naiset ja etniset vähemmistöt, jotka eivät muutenkaan ole tasaarvoisia taloudessa ja yhteiskunnassa, eivät hyödy globalisaatiosta yhtä paljon. KAUPUNGISTUMISEN TULEVAISUUS Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana huomio on kiinnitetty kehitysmaiden kaupungistumisen nopeuteen sekä yli 10 miljoonan asukkaan megakaupunkien kasvuun. Kuitenkin etenkin Aasiassa ja Afrikassa kasvun määrä on ollut merkittävämpi ilmiö kuin kasvunopeus, joka on ollut maailmanlaajuisesti laskussa. Lisäksi megakaupungit eivät ole kasvaneet ennustetusti, vaikka niiden merkitys on edelleen suuri. Nykyään megakaupungeissa asuu neljä prosenttia maailman väestöstä ja yhdeksän prosenttia maailman kaupunkiväestöstä. Osuudet ovat merkittäviä, mutta ne eivät todennäköisesti kasva nopeasti lähitulevaisuudessa. Maailman suurimmista kaupungeista - Buenos Airesista, Kolkatasta, Mexico Citystä, São Paolosta ja Soulista - muuttaa enemmän ihmisiä pois kuin itse kaupunkeihin. Joidenkin isojen kaupunkien nopea kasvu ei ole kielteinen ilmiö, sillä globaalissa taloudessa kasvu voi olla merkki menestyksestä. ©Gideon Mendel/Corbis PIENET KAUPUNGIT OVAT KOTI PUOLELLE MAAILMAN KAUPUNKIVÄESTÖSTÄ Yli puolet maailman kaupunkiväestöstä asuu alle 500 000 asukkaan pienissä kaupungeissa, jotka tulevaisuudessa tulevat hallitsemaan kaupunkiväestön osuutta. Pienillä kaupungeilla voi olla enemmän joustonvaraa päätöksenteossa, asuinalueiden laajentamisessa ja investointien houkuttelemisessa. Niillä on kuitenkin yleensä heikommat resurssit ja niiden palvelut voivat olla hyvin puutteelliset. Tällöin etenkin naisten taakka kasvaa, sillä he kantavat suurimman vastuun talouksien vesi-, sanitaatio- ja polttoainetarpeista. 11 RÄÄTÄLÖITYÄ POLITIIKKAA Kaupungistumisen ajoitus ja rytmi vaihtelevat alueittain, maittain ja kaupungeittain. On voitu myös osoittaa, että poliitikot ovat yleensä olleet haluttomia hyväksymään kaupungistumista ja että he ovat yrittäneet estää sitä hidastamalla maaltamuuttoa. Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla kaupungistu- minen on tapahtunut verrattain varhain ja nopeasti. Vuonna 2005 jo 77 prosenttia alueen väestöstä asui kaupunkimaisesti. Kaupungistuminen on ollut suotuisaa alueen kehittymiselle, mutta parempi reagointi kaupungistumiseen olisi vähentänyt erityisesti slummien muodostumista. Arabivaltioissa kaupungistuminen on keskitasolla. Kaupungit ovat talouselämän keskuksia ja maaltamuutto onkin näissä maissa voimakasta. Yhdessä luonnollisen väestönkasvun kanssa tämä aiheuttaa nopeaa kaupungistumista. Hallinnot ovat usein tätä kehitystä vastaan, jolloin asuntoja on tarjolla vain rajallisesti epävirallisiin asutuksiin päätyville köyhille. Haluttomuus suunnitella kaupungistumista edistää slummiutumista. Aasialla ja Afrikalla on suurin rooli maailman kaupungistu- misessa. Vuonna 2005 kaupunkiväestöä oli Aasiassa 40 prosenttia ja Afrikassa 38 prosenttia. Poliittisesta vastustuksesta huolimatta luvut tulevat säilymään korkeina seuraavan 25 vuoden ajan. Vaikka Saharan eteläpuolinen Afrikka on maailman vähiten kaupungistunut alue, sen kaupunkiväestö on jo yhtä suuri kuin PohjoisAmerikassa. Kaupungistumisen tahti on tosin viime aikoina hiipunut, mikä heijastelee heikentynyttä talouskasvua ja paluumuuttoa maaseudulle. Luonnollisen väestönkasvun johdosta kaupungistuminen tulee olemaan alueella maailman nopeinta seuraavien vuosikymmenten ajan. Saharan eteläpuoliselle Afrikalle on ominaista pien- ten kaupunkien hallitsevuus, harva asutus, toistuva siirtolaisuus ja muuttoliikkeen vaikutus hiv-tartuntojen leviämiseen. Kuivuus, nälänhätä, etniset konfliktit, sisällissodat ja sodat ovat paikoitellen suurimmat tekijät kaupunkien kasvun taustalla. Lisäksi monissa kaupungeissa väestön terveydentila ja elinolot eivät enää ole olleet maaseutua paremmat. Kaupunkien köyhtyminen onkin alueelle suuri haaste. Kaupunkiin muutolla on kuitenkin ollut myönteinen vaikutus talouteen ja itse muuttajiin, jotka usein pitävät kaupunkia jättämäänsä maaseutua parempana. Aasian-Tyynenmeren alueelle sijoittuu eräät maailman suurimmista ja rikkaimmista sekä toisaalta pienimmistä ja köyhimmistä maista. Alueella asuu kolme viidesosaa maailman väestöstä, puolet maailman kaupunkilaisista, ja 11 maailman 20 suurimmasta kaupungista löytyy sieltä. Alueen kaupunkiväestö on viisinkertaistunut 1950-luvulta, mutta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta maiden kaupungistumisen taso on alhainen. 12 ©Shehzad Noorani/Still Pictures Kiinassa ja Intiassa asuu 37 prosenttia maailman väestöstä. Näiden maiden tekemät valinnat ovatkin ratkaisevia maailman tulevaisuuden kannalta. Intian kaupunkiväestön arvioidaan kasvavan suhteellisen alhaisesta 30 prosentista 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Maan hallinto pyrkii pitämään lukuja alhaisina erilaisten ohjelmien avulla. Virallinen sektori ei luo tarpeeksi työllisyyttä ja harmaa sektori työllistääkin suuren osan. Tämä ei kuitenkaan pysäytä muuttoliikettä suuriin kaupunkeihin. Pienemmissä kaupungeissa köyhyys on ollut aina suurempi kuin miljoonakaupungeissa, joissa köyhyys on laskenut nopeammin. Viranomaiset eivät ole kyenneet tarjoamaan palveluja kaupunkien nopean kasvun tahdissa, mutta vapaaehtoisten organisaatiot ovat onnistuneet siinä paremmin. Kiinassa kaupunkien kokoa säänneltiin tiukasti ja kaupunkielämä oli harvojen etuoikeus vuoteen 1978 saakka. Tämän jälkeen talouspolitiikassa alettiin suosia taloudellisia erityisalueita, jotka alkoivat kasvaa nopeasti. Muuttorajoituksia löysennettiin ja ennakkoluulot kaupunkeja kohtaan vähenivät sitä mukaa, kun niistä tuli Kiinan talouden moottori. Kiina on nykyään maailman tuotannollinen keskus ja lähes kaikki sen tehtaat ovat kaupungeissa tai lähellä niitä. Vaikka kaupunkien ja maaseudun välinen kuilu on leventynyt, ei kaupungissa asuminen enää tuo automaattisesti etuja. Kymmenessä vuodessa yli puolet kiinalaisista tulee asumaan kaupungeissa. Monet kaupungit sijaitsevat alavalla rannikkoalueella, mikä on huolestuttavaa ilmastonmuutoksen vaikutusten takia. Kiinan kaupungistuminen on nyt huipussaan. Maaltamuutto vaikuttaa Kiinan kaupungistumiseen enemmän kuin muilla kehittyvillä alueilla, sillä kaupungeissa luonnollinen väestönkasvu on melko alhaista. Tähän vaikuttavat perhesuunnittelupolitiikka, koulutuksen kustannukset ja kaupunkiväestön muuttunut elämäntyyli. Maalta muuttaa kaupunkeihin vuosittain arviolta 18 miljoonaa ihmistä, joista valtaosa on miehiä. Ennennäkemätön mutta väistämätön muutos tuo mukanaan sosiaalisia ja ympäristöongelmia. 13 Kaupunkisuunnittelua köyhille räjähdysmäisesti kasvavassa kaupungissa Botswanan pääkaupunki Gaborone havainnollistaa useiden nopeasti kasvavien pikkukaupunkien haasteita. Vuonna 1971 kaupungin väkiluku oli 17 700, mutta on nyt jo 186 000. Väkiluvun arvioidaan nousevan 500 000 asukkaaseen vuoteen 2020 mennessä. Gaborone on muuttumassa talouden, teollisuuden, hallinnon ja koulutuksen keskukseksi. Kaupunki on onnekas, sillä maan timanttikaivosten tuotto on helpottanut sen kasvukipuja. Kehitystä uhkaavat kuitenkin monet haasteet, kuten korkea työttömyys, köyhyys, harmaan sektorin kasvu, korkeat hiv- ja aidsluvut sekä heikko infrastruktuuri. Kaupungille tehdyt lukuisat suunnitelmat ovat nopeasti vanhentuneet. Säännöstelläkseen kasvua kaupunki jakoi tontteja, joita se nyt vuokraa. Asukkaat omistavat talonsa, mutta myymistä rajoitetaan keinottelun estämiseksi. Menettely on auttanut köyhiä ja keskituloisia, mutta ei kaikista köyhimpiä, jotka asuvat suunnittelemattomissa slummeissa vailla vesijohtoja, viemäröintiä ja kulkuyhteyksiä. Pienet kaupungit voivat hyötyä yhä yleisemmäksi käyvästä hallinnon hajauttamisesta. Paikallishallinnoilla on tällöin uudenlaisia mahdollisuuksia vilkastuttaa talouselämää. Globalisaatio edesauttaa tätä suuntausta vähentämällä tarvetta keskittää tiettyjä talouden toimintoja. Monilla pienillä kaupungeilla ei vielä ole vaadittavaa kapasiteettia, mutta parantamalla hallintoa ja tehostamalla resurssien käyttöä hallinnon hajauttaminen voi edesauttaa paikallishallinnon edellytyksiä vastata kaupungistumisen haasteeseen. POLITIIKKAN PERUSTETTAVA TOSIASIOIHIN EIKÄ ENNAKKOLUULOIHIN Päättäjät ovat luonnollisesti olleet huolissaan kaupungistumisen nopeudesta ja massiivisuudesta. Monet suosisivat hitaampaa kasvua, joka antaisi enemmän joustonvaraa ongelmien kohtaamiseen. Kasvua yritetään hidastaa estämällä muuttoa kaupunkeihin, mikä toimii harvoin. Lisäksi tämä osoittaa heikkoa ymmärrystä kaupunkien kasvun taustalla 14 olevista syistä. Useimmat pitävät muuttoliikettä suurimpana syynä kaupunkien kasvuun, vaikka nykyään luonnollinen väestönkasvu on kaikkein merkittävin syy. Myös muutokset kaupunkimaisen alueen määrittelyssä vaikuttaa kaupunkiväestön kasvuun. Kehitysmaiden kaupunkiväestö kasvaa pääosin luonnollisen väestönkasvun johdosta, jonka vaikutus kaupunkien kasvuun on 60 prosentin tasolla. 40 prosenttia kasvusta selittyy muuttoliikkeellä ja määritelmien muutoksilla. Eroja maiden välillä toki löytyy. Syntyvyyden lasku vähentää kaupunkien kasvua merkittävimmin. Koska maaltamuuton taustalla on usein maaseudun korkea syntyvyys, voi sen laskeminen sekä maaseudulla että kaupungeissa jarruttaa kaupunkiväestön kasvua. Kaupungistumista hidastetaan parhaiten keskittymällä niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat syntyvyyden vähenemiseen. Niitä ovat sosiaalinen kehitys, investoinnit terveyteen ja koulutukseen, naisten tasa-arvon lisääminen ja lisääntymisterveyspalveluiden parantaminen. z ©Brigitte Hiss/sinopictures/Still Pictures 15 2 Toivo ja lohduttomuus kohtaavat kaupungeissa ©Ian Teh/Panos Pictures 16 KEHITYSMAISSA TAPAHTUVA ENNÄTYSMÄINEN KAUPUNGISTUMINEN HEIJASTELEE MILJOONIEN MUUTTAJIEN TOIVEITA JA PYRKIMYKSIÄ. KAUPUNGEISSA ON VALTAVA POTENTIAALI IHMISTEN ELÄMÄN PARANTAMISEEN, MUTTA HUONO HALLINTO JA VÄÄRÄ TIETO SAATTAVAT MUUTTAA MAHDOLLISUUDET KATASTROFIKSI. V iime aikoihin asti köyhyys ja kärsimys keskittyivät maaseudulle. Kaupunkimaisilla alueilla oli paremmat mahdollisuudet terveydenhuoltoon, koulutukseen ja tietoon. Köyhyys kasvaa kuitenkin nyt nopeammin kaupungeissa kuin maaseudulla. Alhaisen ja keskitason tulotason maissa sadat miljoonat elävät köyhyydessä. Nämä luvut jatkavat kasvuaan. KÖYHYYS TIIVISTYY SLUMMEISSA Kaupungeissa on ollut köyhyyttä ja kodittomuutta Mesopotamian ajoista saakka. Köyhät ihmiset on yleensä eristetty slummeihin, joiden peruspiirteet eivät ole muuttuneet. Nykyajan slummeja erottaa menneestä niiden laajuus. Slummeissa asuu miljardi ihmistä ja joka kolmas maailman kaupunkilainen. 90 prosenttia slummien asukkaista asuu kehitysmaissa. Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa slummiutumisesta on tullut jo synonyymi kaupungistumiselle. Slummien ja muiden kaupungin asukkaiden väliset erot näkyvät parhaiten terveyssekto- rilla. Erityisesti köyhien naisten asema on epäedullinen. Liikakansoitetut asumukset, palvelujen ja infrastruktuurin ja sanitaation puute sekä asumuksen omistuksen epävarmuus lisäävät kaupunkien köyhien terveys- ja työtaakkaa sekä altistavat heidät ympäristöriskeille ja rikollisuudelle. Useat ihmiset asuvat alueilla, joilla lukuisat kotitaloudet jakavat vain muutaman käymälän ja suihkun. Vesihuolto toimii katukauppiaiden tai vesipisteiden avulla. Tämä on kuitenkin kallista, raskasta ja aikaa vievää. Veden hankkiminen perheelle vie suuren osan naisten ja tyttöjen ajasta. Lisäksi veden uudelleenkäyttäminen lisää saastumisriskiä. Terveys- ja kuolleisuusluvut riippuvat pitkälti vesi- ja jätevesihuollon parantamisesta. NAISET KESTÄVÄN KAUPUNKIKEHITYKSEN PILARINA Naisille avautuu kaupungeissa uusia tilaisuuksia palkkatyöhön, verkostoitumiseen ja organisoitumiseen. Kulttuurinen monimuotoisuus puolestaan 17 ©Thomas Dworzak/Magnum Photos tuo joustovaraa perinteisiin sosiaalisiin normeihin, jotka ovat kaventaneet naisten valinnanvapautta. Myös tiedonkulku, media ja teknologia avaavat uusia horisontteja. Naisten mahdollisuudet poliittiseen toimintaan ja vaikuttamiseen ovat kaupungeissa maaseutua laajemmat. Kaiken kaikkiaan kaupunkien edut ja palvelut keventävät naisten työtaakkaa. Köyhien ja varakkaampien kaupunkialueiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Köyhillä alueilla tytöt saattavat pudota koulutuksen ulkopuolelle ennen kuin he osaavat edes lukea. Rahanpuute, varhaiset avioliitot ja synnytykset, kotitalousvelvollisuudet ja huono koulumenestys vaikuttavat tähän. Jos perheiden on pakko valita, tytöt otetaan pois koulusta ennen poikia. KOULUTUS TYÖMARKKINAT JA OMISTUSOIKEUS Tytöillä on suuremmat mahdollisuudet saada koulutusta kaupungeissa kuin maaseudulla. Koulutus parantaa naisten sosiaalista ja taloudellista asemaa sekä lisää valinnanvapautta. Koulutetut naiset menevät myöhemmin naimisiin ja saavat vähemmän lapsia sekä heidän työllistymismahdollisuudet ovat paremmat. Koulutus lisää myös tiedonsaantia terveydestä, ehkäisystä sekä hivistä ja aidsista. 18 Naisten palkkatyömahdollisuudet ovat kaupungeissa moninkertaiset. Tämä lisää kotitalouksien ansioita mutta se voi myös muuttaa perinteisiä sukupuolirooleja ja parantaa naisten asemaa perheissä ja yhteiskunnassa. Naisten palkkatyö onkin lisääntynyt viime vuosina. Suurin kasvu naisten työllistymisessä tapahtuu kuitenkin epävirallisella sektorilla, jossa ”Saharan eteläpuolisessa Afrikassa slummiutumisesta on tullut jo synonyymi kaupungistumiselle. ” työ on usein epävarmaa ja huonosti palkattua. Tästä huolimatta naisten työssäkäynti auttaa köyhiä perheitä varautumaan taloudellisiin takaiskuihin. Laillisen omaisuuden avulla naiset voivat saada luottoa, parantaa ansiomahdollisuuksiaan ja luoda turvaa köyhyydeltä. Myös naisten tasa-arvo perheissä vahvistuu, jos naisella on omaisuutta. Monissa maissa, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, naisilla ei kuitenkaan ole laillista mahdollisuutta omistaa maata tai kiinteistöjä. Naiset omistavatkin vain 15 prosenttia maailman maaomaisuudesta. Vailla laillista omistusoikeutta naisilla ei ole mahdollisuutta nostaa lainoja tai luottoa. Vaikka omistus olisi naisille laillista, perinne voi määrätä, että ainoastaan miehet hallinnoivat ja perivät maata. On havaittu, että tämä lisää naisten maaltamuuttoa kaupunkeihin, joissa omistusmahdollisuudet nähdään parempina. Naisten tasa-arvoiset mahdollisuudet omaisuuteen voidaan turvata vain lakimuutosten avulla. Lakien ollessa jo voimassa tarvitaan mekanismeja, joilla voidaan ylittää perinteiden aiheuttamat esteet niiden toteutumiselle. NAISTEN ÄÄNI KUULUVIIN YHTEISÖJEN KAUTTA Päätösvalta on naisten aseman vahvistumisen edellytys. Näkymät naisten laajemmalle osallistumiselle poliittiseen toimintaan ovat paremmat kaupungeissa kuin maaseudulla, lukuisista esteistä huolimatta. Näitä esteitä on joissakin maissa pyritty purkamaan erityisillä naiskiintiöillä tai tasa-arvolaeilla. Naisten osuus parlamenteissa on kuitenkin edelleen alhainen. Tästä huolimatta naisten osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon on lisääntynyt paikallistasolla. Osallistuminen työhön ja sosiaaliseen tai poliittiseen toimintaan avaa uusia näkymiä köyhille naisille, joiden elämä on perinteisesti rajattu kotiin. Järjestäytymällä voidaan tuoda esiin niitä rajoitteita, joita köyhyys luo naisille. Järjestäytyminen voi toimia myös vastavoimana epävirallisen työn epävarmuudelle ja vähentää köyhien naisten haavoittuvuutta. Kaupungin köyhien ääni täytyy saada kuulumaan kansainvälisissä ja kansallisissa vapaakauppasopimuksissa, vuosituhattavoitteissa ja köyhyydenvähentämisstrategioissa. Erityisesti epäviral19 lisella sektorilla työskentelevien ongelmat pitää nostaa esiin, onhan valtaosa heistä naisia. SEKSUAALI- JA LISÄÄNTYMISTERVEYSPALVELUT KÖYHIEN SAATAVILLE Terveydenhuollon ulottaminen naisille on ensiarvoisen tärkeää. Palvelujen saatavuus on kaupungeissa turvatumpaa kuin maaseudulla. Tästä huolimatta köyhät naiset eivät aina pääse nauttimaan tästä edusta rahan, ajan, liikkumavapauden tai päätäntävallan puutteesta johtuen. Köyhien naisten tarpeiden huomioiminen voisi parantaa nopeasti naisten terveyttä, sillä köyhät naiset kärsivät lisääntymiseen liittyvistä ongelmista varakkaampia useammin, ja myös hoidon laatu on usein heikompi. Vaikka syntyvyys on alhaisempi kaupungeissa kuin maaseudulla, on köyhillä kaupunkilaisnaisilla useampia lapsia kuin varakkailla. Köyhyys ennustaa syntyvyyttä paremmin kuin asuminen maalla tai kaupungissa. Poliitikkojen tuleekin kiinnittää tähän huomiota. Naisten koulutuksen ja työllistymisen tukeminen yhdessä lisääntymisterveyspalveluiden saatavuuden takaamisen kanssa antaa naisille laajemmat valinnanmahdollisuudet ja johtaa pienempiin ja terveempiin perheisiin. NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA Naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa suunnatonta fyysistä ja henkistä kärsimystä. Väkival©Melanie Stetson Freeman/Getty Images 20 ta seksuaalisesta häirinnästä raiskauksiin rajoittaa naisten mahdollisuuksia liikkua vapaasti. Seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa myös ei-toivottuja raskauksia ja sukupuolitauteja, hiv-tartunnat mukaan lukien. Kaupunkilaiset naiset ilmoittavat maaseudun naisia useammin kohdanneensa väkivaltaa. Vaikka kaupungeissa rikosilmoituksen tekoon on paremmat mahdollisuudet, naiset ovat usein kaupungeissa alttiimpia väkivallalle. Nopeasti muuttuvat sukupuoliroolit, perinteisten normien murtuminen ja köyhyys voivat aiheut- taa miehissä turhautumista, joka lisää väkivallan määrää. ÄITIYS- JA LAPSIKUOLLEISUUS Äitiyskuolleisuusluvut pysyvät korkeina, vaikka valtaosa kuolemista olisi ehkäistävissä. Koulutetun hoitohenkilökunnan ja ensiavun parempi saatavuus kaupungeissa selittää kaupunkien alhaisempaa äitiyskuolleisuutta. Köyhät naiset eivät kuitenkaan hyödy tasavertaisesti kaupunkien paremmista palveluista rahat- Elämää Egyptin slummissa Freyal El Sayed on kutsunut pientä huonetta Kairon koillisosassa kodiksi jo 15 vuoden ajan. Hökkelin katto on hajoamassa ja 62-vuotias rouva El Sayed yrittää pitää sateen poissa kiinnittämällä siihen muovipusseja. Hänen asiansa ovat kuitenkin paremmin kuin monen muun Ezbet El Hagganan slummissa asuvan, joilla ei ole lainkaan kattoa. Sateisina öinä he nukkuvat sänkyjensä alla. Ezbet El Haggana on yksi Kairon suurimpia ”Ashwaiiyateja” eli epävirallisia asuntoalueita, jotka ympäröivät Kairon kaupunkia. Ezbet El Hagganan yli miljoona asukasta on Kairon köyhälistöä, joilla ei ole varaa asettua muualle asumaan. ”Tautien lisäksi täällä on jatkuvasti tulipaloja asumuksien yli kulkevien korkeajännitekaapelien takia”, kertoo Hazem Hassan, slummiasukkaita avustavasta kansalaisjärjestöstä. Al-Shehab -niminen järjestö aikoo seuraavaksi rakentaa uusia kattoja 50:een eniten tarvitsevaan hökkeliin. Kairon väestö on kaksinkertaistunut kolmessa vuosikymmenessä. Vuonna 1975 Kairossa asui 6,4 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2005 asukkaita oli 11,1 miljoonaa. Egyptin asunto- ja kaupunkiasioihin keskittyneen ministeriön mukaan Egyptissä on 1221 Ezbet El Hagganan kaltaista ”epävirallista asuinaluetta”, joissa asuu 12–15 miljoonaa Egyptin 77 miljoonasta kansalaisesta. 21 tomuuden tai huonojen kulkuyhteyksien takia. Kunnollisen asunnon puuttuminen lisää alle viisivuotiaiden kuolleisuutta. Esimerkiksi Etiopian slummien lapsikuolleisuus on kaksinkertainen verrattuna vauraampiin alueisiin. Vaikka kaupunkien köyhät lapset elävätkin lähempänä sairaaloita ja heidän vanhemmillaan on enemmän tietoa, ovat kuolleisuusluvut lähes yhtä suuret kuin maaseudulla. Liian tiivis asutus ja epähygieeniset elinolot lisäävät aliravittujen lasten riskiä sairastua vakavasti. KAUPUNKIEN HIV JA AIDS -TILANNE Hiv-tartunnan riski on suurempi kaupungeissa. Tauti onkin niissä levinnyt laajalle. Näyttää kuitenkin siltä, että kaupungeissa on myös paremmat mahdollisuudet hidastaa epidemian leviämistä. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin synkkä. Kaupunkiin muuttavan kumppani jää usein maaseudulle ja seksuaalista käyttäytymistä ohjaavia perinteisiä sääntöjä on kaupungissa helppo rikkoa. Köyhyys ja syrjintä voivat johtaa siihen, että seksiä vaihdetaan rahaan. Samalla vähenevät erityisesti tyttöjen ja naisten, mutta myös poikien ja miesten, mahdollisuudet neuvotella turvaseksistä. Monet hiv-positiiviset muuttavat kaupunkeihin paremman terveydenhuollon ja lääkkeiden perässä. Tästä johtuen hiv-positiivisten määrä on suurempi kau22 pungeissa kuin maaseudulla. Köyhyys on suoraan yhteydessä hiv-tartunnan saamisen todennäköisyyteen ja se vähentää myös hoidon saamista. Katulapset, orvot, seksityöntekijät ja köyhät naiset ovat tartunnalle erityisen haavoittuvaisia. Kaupunkien köyhät naiset joutuvat useammin seksuaalisen väkivallan tai ihmiskaupan uhriksi, jolloin he eivät pysty suojautumaan tartunnalta. Hyviäkin uutisia kuitenkin on. Viimeaikaiset tulokset osoittavat, että hivin leviäminen on kaupungeissa laskussa. Kondomien ja tiedon levittäminen on helpompaa kaupungeissa kuin maaseudulla. Lisäksi hiv-positiivisten syrjintä on koulutuksen ansiosta kaupungeissa vähäisempää. SOSIAALINEN VASTAKKAINASETTELU KASVAVISSA KAUPUNGEISSA Nopea kaupungistuminen on tuonut mukanaan kulttuurisia muutoksia, sillä kaupunkeihin muuttavien ihmisten taustat ovat toisistaan poikkeavia. Kaupunkielämä tarjoaakin vasta muuttaneille uusia virikkeitä, arvoja ja uskomuksia sekä valinnanmahdollisuuksia. Kaupungistuminen rikastaa kulttuuria ja edistää modernisaatiota. Nämä vaikutukset ulottuvat myös maaseudulle. Samanaikaisesti kaupunkilaiset voivat menettää kosketuksen perinteisiin arvoihin ja normeihin. Ihmisten tempautuminen juuriltaan voi johtaa syr- Vettä Kiberaan, Afrikan suurimpaan slummiin ”Jotkut sanovat, että täällä asuu puoli miljoonaa ihmistä. Jotkut taas, että yli miljoona. Kukaan ei tiedä varmasti…” Kenian pääkaupungin jättimäinen slummi on nimeltään Kibera. Kiberalaiset asuvat pellistä tai mudasta kyhätyissä majoissa, joissa ei ole huonekaluja tai vessoja. Sähköä alueella ei ole lähes lainkaan ja vettä hyvin vähän. Suurin osa yleisistä käymäläkuopista on täynnä ja niihin on pääsy kielletty. Paikalliset käyttävätkin ”lentäviä vessoja”; he tekevät tarpeensa muovipussiin ja heittävät sen kadulle. Muovipussit kerääntyvät kasoiksi, joiden päällä lapset leikkivät. Keski-ikäinen Sabina istuu vesipumpun vieressä ja ottaa vesitankkeja täyttäviltä ihmisiltä maksun. Veden pitäisi olla puhdasta, mutta rikkinäiset putket kulkevat viemärinä toimivien ojien pohjalla. Kun veden paine putoaa, imevät putket sisäänsä likavettä. ”Veloitan kolme shillinkiä kanisterillisesta vettä”, kertoo Sabina, ”Niinä päivinä, kun vettä ei tule kunnolla, nostan hinnan 5,5 shillinkiin.” Sabina istuu vesipumpun vieressä 11 tuntia päivässä, mutta hänelle ei makseta mitään. Huhujen mukaan vesipumppuja hallitsevat ihmiset ovat valtion virkamiehiä, jotka tienaavat niillä hyvin. jäytymiseen, identiteettikriisiin ja turhautumiseen. Monet voivat myös yhdistää modernisaation länsimaisten arvojen pakkosyöttöön, mikä saattaa aiheuttaa katkeruutta. KAUPUNKIEN VÄKIVALTA JA TURVATTOMUUS Väkivalta ja turvattomuus ovat lisääntymässä etenkin nopeasti kasvavissa suurissa kaupungeissa. Sosiaalinen syrjäytyminen ja epätasa-arvo leimaavat kaupunkien köyhien elinoloja. Erot ovat kaupungeissa silmiinpistäviä, mikä osaltaan luo konflikteja, rikollisuutta ja väkivaltaa. Valtion instituutioiden ja erityisesti poliisin ja oikeuslaitoksen heikkous vaikuttaa köyhiin kaikkein voimakkaimmin. Rikollisuus ja väkivalta näkyvät myös siinä, miten kaupunkialueita järjestetään. Vauraimmat ihmiset asettuvat korkeiden muurien sisälle ja maksavat yksityisistä turvamiehistä. Turvallisuuden yksityistäminen saattaa kuitenkin lisätä väkivaltaa ja ihmisoikeuksien rikkomista. Rikollisuuden, ryöstöjen, raiskauksien ja pahoinpitelyjen vaikutukset ovat köyhemmillä asuinalueilla vakavammat. Yhteisön jäsenten ja naapureiden vastavuoroisen luottamuksen murtuminen on näistä seurauksista vaurioittavin, sillä se itsessään on toiminut suojana rikoksilta. Nuorten suuri osuus rikosten tekijöistä ja uhreista on huomattava. Vaikka naiset ovat herkemmin seksuaalisen väkivallan uhreja, ovat miehet useimmin väkivallan uhreja. Nuoret miehet ovat sekä murhien pääasiallisia tekijöitä että niiden uhreja. Kasvavan väkivallan torjuminen vaatii toimenpiteitä köyhyyden, epätasa-arvon ja syrjäytymisen poistamiseksi. 23 Nuorten mahdollisuuksia voidaan parantaa tarjoamalla opetusta ja tukea pienyrityksille. KAUPUNGIN MUUTTUVA DEMOGRAFIA Vuoteen 2030 mennessä 60 prosenttia maailman kaupunkien asukkaista on alle 18-vuotiaita. Nuorten osuuden kasvu näkyy hyvin myös slummeissa. Poliittisella tasolla slummeissa asuvien lasten ja nuorten erityistarpeita harvemmin kuitenkaan huomioidaan. Katulasten ja kodittomien orpojen tilanne on erittäin huolestuttava. Maaseutujen kylissä laajennettu perhe ja yhteisö pitävät heistä huolen, mutta kaupunkioloissa tätä turvaverkkoa ei aina ole. Näillä syrjäytyneillä lapsilla on suuri riski joutua kaapatuksi ja kaupatuksi seksityöhön, altistua sukupuolitaudeille ja hiv-tartunnoille sekä joutua rikosten uhriksi. KOULUTUS JA TYÖTTÖMYYS Nuoret tarvitsevat lukutaitoa ja riittävän koulutustason hyödyntääkseen kaupungin tarjoamia mahdollisuuksia. Tytöt joutuvat herkemmin keskeyttämään koulunkäynnin, eikä slummien lapsia usein huolita kouluihin. ”Maksuttoman koulutuksen” kulut, kuten koulupuvut, kirjat ja muut tarvikkeet ovat monille perheille liikaa. Slummikoulujen opetuksen taso on myös usein alhainen. Ei liene yllättävää, että koulunkäyntiin liittyvät ongelmat ovat suurimmat tytöillä. Turvattomat koulumatkat, huonot saniteettitilat, liian suuret luokat sekä seksuaalinen häirintä ovat tyttöjen koulunkäynnin esteenä. 24 Lisäksi kulttuuriset ja sosiaaliset perinteet haittaavat tyttöjen kouluttautumista. Useimmat nuoret aloittavat seksuaaliset kokeilut murrosikäisenä. Seksuaaliterveystiedon ja -palvelujen puuttuminen johtaa ei-toivottuihin raskauksiin ja vaarallisiin abortteihin. Se, että nuorilla ei edes kaupungeissa ole saatavilla näitä palveluja ja tietoa, on erityisen huolestuttavaa hiv-pandemian aikakaudella. Puolet uusista hiv-tartunnoista todetaan 15– 24-vuotiailla. Työttömyys on suuri huolenaihe nuorille, jotka yrittävät turvata oman ja perheensä toimeentulon. Nuorten miesten turhautuminen saattaa purkautua väkivaltana, kun taas nuoret naiset saattavat joutua turvautumaan prostituutioon tai varhaiseen avioliittoon. Nuorten mahdollisuuksia voidaan parantaa tarjoamalla opetusta ja tukea pienyrityksille. Kaupunkielämä tarjoaa nuorille uutta teknologiaa, medioita ja globaalia kulttuuria. Internetiä on mahdollista käyttää monissa maissa vain kaupungeissa. Sitä voitaisiin hyödyntää tehokkaammin opetuksen tarjoamiseen. NUORET JA VANHAT Nuorten oikeus osallistua heitä itseään koskeviin päätöksiin tunnustetaan yhä useammin. Nuoret ovat myös oman ympäristönsä ongelmien ja ratkaisujen asiantuntijoita. Kuitenkin myös vanhusten osuus kasvaa. Köyhyyden ja sosiaaliturvan heikkouden vuoksi vanhusten ©Ton Koene/Still Pictures määrän lisääntyminen asettaa hallinnolle haasteita. Periaatteessa kaupungeissa on suuremmat valmiudet antaa vanhuksille paremmat elinolot, mutta käytännössä vanhukset eivät köyhyydestä johtuen pääse hyötymään palveluista. Lisäksi vanhukset ovat usein ”näkymättömiä”, sillä he hukkuvat muiden prioriteettien alle. Kaupungistuminen murtaa juuri niitä normeja ja perinteitä, jotka antavat turvaa vanhuksille. Vanhusten itsenäinen elämä tulee turvata niin pitkään kuin mahdollista. Erityisesti naisten tilanteeseen on kiinnitettävä huomiota, sillä he elävät yleensä miehiä pidempään. Miehen kuollessa he jäävät usein vailla turvaa, koska he ovat työskennelleet todennäköisemmin epävirallisella sektorilla vailla eläke-etuja tai säästöjä. köyhille on halvempaa kaupungeissa kuin maaseudulla. Kaupunkien köyhät ovatkin paikoitellen ottaneet ohjat omiin käsiinsä. Köyhien järjestöt ovat onnistuneet parantamaan slummien elinoloja, torjumaan häätöjä ja kohentamaan asuntoja ja infrastruktuuria. Kansalaisjärjestöjen tukeminen kuuluu myös Maailmanpankin perusperiaatteisiin ja köyhyydenvähentämisstrategioihin. Järjestöjen kuuleminen kaupunkien hallinnossa lisää hallinnon tehokkuutta, sillä tarpeet ja vaatimukset tunnistetaan näin paremmin. Tämän kaltaisessa yhteistyössä hallinnot voivat vain voittaa. KÖYHIÄ AUTTAA JÄRJESTÄYTYMINEN Monissa kehitysmaissa köyhien kaupunkilaisten saamat hyödyt ovat yllättävän pienet verrattuna maaseudun asukkaisiin. Näin ei pitäisi olla: kaupunkien suhteellisesti suurempien talouksien pitäisi näkyä parempina palveluina. Palveluiden ulottaminen 25 3 Kaupunkien kehitys tarvitsee uudenlaista politiikkaa ©Shehzad Noorani/Still Pictures 26 JOTTA VUOSITUHATTAVOITTEET VOITAISIIN TOTEUTTAA JA KASVAVAN KAUPUNKIVÄESTÖN TARPEET KOHDATA, TULISI PÄÄTTÄJIEN LUOPUA KAUPUNGISTUMISEN VASTUSTAMISESTA. VASTUSTAMINEN ON TEHOTONTA JA SILLÄ ON KIELTEISIÄ VAIKUTUKSIA. LISÄKSI SE ESTÄÄ TOIMENPITEET KÖYHYYDEN VÄHENTÄMISEKSI. K aupungistumisen ja myönteisen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen välillä on selkeä tilastollinen yhteys. Nykyään kaupungeilla on maaseutua paremmat mahdollisuudet vähentää köyhyyttä, sillä ne ovat useimmissa maissa talouskasvun ja tuotannon keskuksia. Korkeasti kaupungistuneilla mailla on yleensä vakaampi talous, vahvemmat instituutiot ja ne pystyvät torjumaan paremmin globaalin talouden heilahtelujen vaikutuksia. Kaupunkien tuotanto ja palvelut ovat keskittymisen ansiosta etulyöntiasemassa halvempien hintojen ja synergian tuomien etujen vuoksi. Tämä vaikuttaa suotuisasti kaupunkien asukkaisiin, sillä peruspalvelut ja infrastruktuuri on mahdollista tarjota halvemmalla kaupungeissa kuin maaseudulla. Kaupunkien köyhyys onkin alhaisempaa kuin maaseudulla. Ihmiset ymmärtävät kaupunkielämän hyödyt, mikä selittää miljoonien ihmisten muuttoliikkeen. Nopeasti kaupungistuvien valtioiden poliitikot ja suunnittelijat yrittävät kuitenkin estää muuttoliikettä. Haluttomuus Köyhät eivät ole rasite kaupunkien taloudelle vaan olennaisia sen toiminnalle ja kehitykselle. 27 hyväksyä kaupungistumista on ollut hidasteena sosiaalisten liikkeiden ajamille parannuksille. Kansalaisjärjestöt ovat viime vuosina onnistuneet parantamaan asuinoloja, infrastruktuuria ja palveluja. Tästä huolimatta paikallisten yhteisöjen on täytynyt taistella viranomaisten asettamia esteitä vastaan. EPÄONNISTUNUT STRATEGIA Valtiot ovat yrittäneet hillitä kaupunkien kasvua joko yrittämällä pitää ihmiset maaseudulla ja raivaamalla sinne uusia viljelysalueita tai rajoittamalla kaupunkien maankäyttöä kieltämällä peruspalveluja. Slummiasukkaiden auttamisen uskotaan usein lisäävän muuttoliikettä kaupunkiin, joten kaupunkeja yritetään näin tehdä vähemmän houkuttelevammiksi. Poliittisissa keskusteluissa keskitytäänkin useammin siihen, miten muuttoliikettä voidaan ehkäistä kuin siihen, miten kaupungin köyhiä voidaan auttaa. Keskustelut pohjaavat useisiin väärinkäsityksiin. Maaltamuuttajia pidetään syypäänä kaupunkien köyhyyteen, mutta köyhien asuinalueiden asukkaat ovat pikemmin kaupungin muilta alueilta siirrettyjä köyhiä. Lisäksi liika keskittyminen kaupunkien köyhyyteen vie huomiota maaseudun köyhyydeltä. Näitä kahta ei pitäisi nähdä taistelevan keskenään resursseista. Pitäisi ymmärtää, että yhden kehittäminen hyödyttää myös toista. On totta, että väestönkasvu kaupungeissa johtaa suunnittelemattomien asuinalueiden kasvuun. Tämä on kuitenkin seurausta siitä, ettei köyhien tarpeisiin ole kiinnitetty huomiota. Köyhät eivät ole rasite kaupunkien taloudelle vaan olennaisia sen toiminnalle ja kehitykselle. Vaikka monet työskentelevätkin epävirallisella sektorilla, se ei 28 ole epämääräinen sekoitus marginalisoituja toimintoja. Usein epävirallinen sektori on erittäin kilpailuhenkinen ja dynaaminen osa sekä kaupunkien- että maailman taloutta. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa epävirallinen sektori työllistää lähes kaksi kolmasosaa kaupunkien työväestöstä. Se on myös kaupungin köyhien naisten pääasiallinen tulonlähde. MUUTTOLIIKE ON SELVIYTYMISKEINO Kaupunkeihin muuttavat tekevät muuttaessaan rationaalisen valinnan. Vaikka elinolot saattavatkin olla vaikeat, ne nähdään parempina kuin maaseudun tarjoama vaihtoehto. Kaupunkisuunnittelun rajoituksilla ja huonoilla palveluilla, joilla tähdätään muuttoliikkeen ehkäisyyn, on tuskin lainkaan vaikutusta. Elinoloja huonontamalla estetään kaupunkien köyhien yritykset päästä köyhyydestä eroon sekä ehkäistään valmistautumista kaupunkiväestön kasvuun. Muuttoliike on yksilöiden ja perheiden omaksuma strategia elämänlaadun parantamiseksi. Tämän lisäksi monien ihmisten on välttämätöntä muuttaa maaseudulta sen väestönkasvun ja ympäristön tuhoutumisen vuoksi. Myös konfliktit pakottavat ihmisiä kaupunkeihin. Muuttaminen kaupunkeihin on siis lukuisille ihmisille ainoa selviytymiskeino. Suoranaiset muuttorajoitukset voivat osaltaan lisätä maaseudun köyhyyttä, sillä kaupungeissa asuvat lähettävät usein maaseudulla eläville sukulaisilleen rahaa ja hyödykkeitä. Tällainen vuorovaikutus tulee entisestään lisääntymään ja sitä pitäisi tukea. Monipuolisia tulonlähteitä hyödyntävät kotitaloudet ovat vähemmän herkkiä talouden muutoksille ja pystyvät helpommin nousemaan köyhyydestä. Muuttorajoitukset loukkaavat myös ihmisoikeuksia ja niillä onkin tapana epäonnistua. KÖYHIEN ASUNNONTARVE Kaupunkien köyhien kohtaamat ongelmat liittyvät enemmän tai vähemmän asumisen laatuun, sijaintiin ja turvallisuuteen. Liikakansoitus, infrastruktuurin ja palvelujen heikkous, turvattomuus ja etäisyys työpaikoilta liittyvät toisiinsa. Parannukset hyödyttäisivät erityisesti naisia, joiden velvollisuuksiin usein kuuluvat lasten ja taloudenhoito sekä rahan ansaitseminen. Osoite asumiskelpoisella alu- eella on elintärkeä lähtökohta kaupungin köyhien elämässä. Kunnollinen suoja tuo mukanaan kodin ja turvallisuuden. Monille naisille omaisuus ja asunto ovat erityisen tärkeitä köyhyyden, hivin ja aidsin ja väkivallan aiheuttamien uhkien tähden. Lukuisissa maissa naisten oikeus asuntoon ei kuitenkaan toteudu, sillä lainsäädäntö estää heitä omistamasta kiinteistöjä. Poliitikkojen vastahakoinen suhtautuminen kaupunkien kasvuun jättää köyhät armottomien ja järjestäytymättömien asunto- ja maamarkkinoiden armoille vailla minkäänlaisia peruspalveluja kuten vettä tai sanitaatiota. Suuri osa kaupunkien köyhistä saa haltuunsa maata ja asunnon vain valtaamalla arvottomilta alueilta kuten jyrkiltä rinteiltä, tulva-alueilta tai vaarallisten alueiden läheltä. Alueet ovat usein laittomia, mutta myös ainoa mahdollinen keino kaupunkien köyhille. Asutuksen laittomuus ja hallintaoikeuden epävarmuus hillitsevät ihmisten halua tehdä koteihinsa parannuksia tai liittoutua yhteen asuinalueen kohentamiseksi. Asuinolojen turvaaminen vilkastuttaisi paikallista talous- elämää ihmisten investoidessa koteihinsa. Slummien olojen parantaminen voi kuitenkin olla erittäin hankalaa ja kallista. Lisäksi pelkkä aikomus parantaa infrastruktuuria voi nostaa alueen maan hintaa. ©Werner Bischof/Magnum Photos UUSI SUUNNITELMA On syytä erottaa toisistaan kaupungeissa tällä hetkellä elävien köyhien ja tulevaisuuden kasvun aiheuttamat tarpeet. Tämänhetkinen asuntotarve on vain jäävuoren huippu verrattuna tu29 levaan kasvuun. Kunnallisen ja kansallisen hallinnon tulee ottaa kaikki voimavarat käyttöön köyhien tarpeiden kohtaamiseksi. Tässä tulisi myös hyödyntää kansalaisjärjestöjen kokemusta ja paikallistuntemusta. Maan ja infrastruktuurin tarjoamisessa täytyy kuitenkin olla realistinen, sillä nopeasti kaupungistuvilla valtioilla on rajalliset resurssit näiden toteuttamiseksi. On yhtä epätodennäköistä, että kaupunkien uudet asukkaat pystyvät kilpailemaan aggressiivisilla kiinteistömark- kain omaisuus. Yllämainittujen alueiden turvaaminen ei ole helppo ratkaisu, sillä maankäytön suunnitelmissa liikkuu paljon taloudellisia intressejä. Harvalla hallinnolla on myöskään mielenkiintoa tehdä asiaan liittyviä vaikeita poliittisia päätöksiä. kinoilla. Tavoitteena on tarjota köyhille asukkaille kulkuyhteyksin varustettu maa-alue, jossa olisi edes vesijohto, sanitaatio, jätehuolto ja sähköt. Tällaisten alueiden ensimmäiset asunnot ovat yleensä kokoonkyhättyjä majoja, mutta turvatuissa olosuhteissa niitä ryhdytään pian parantamaan. Koti on perheille usein arvok- teknisiä ongelmia. Ensinnäkin rakennuskelpoista maata täytyy löytää ja hankkia taloudellisesti kestävillä tavoilla. Toisaalta maakauppojen toimintaa tulee säännöstellä. Köyhien tehokkaan asuttamisen tiellä on ollut oletettu puute maa-alueista. Vaikka ympäristöä ja viljelysmaata tulee suojella kaupunkien kaoottiselta leviä- MAANOMISTUKSEN SÄÄNNÖSTELY: MAHDOTON TEHTÄVÄ? Alueiden tarjoamisessa kaupunkien köyhille kohdataa monia ©Sean Sprague/Still Pictures 30 miseltä, monilla kaupungeilla on rakennuskelpoista maata hyvillä alueilla. Se on useimmiten kuitenkin yksityisessä omistuksessa, jolle sosiaalinen asuntorakentaminen ei näyttäydy houkuttelevana vaihtoehtona. Maakauppojen säännöstelemättömyys lisää köyhyyttä, sillä epävirallisilla asuinalueilla maasta ja palveluista maksetaan huomattavasti enemmän kuin vauraammilla alueilla. Säännöstelemättömät markkinat estävät myös hallintoa keräämästä kiinteistöveroa tai vähentämästä keinottelua. Kansainväliset järjestöt voivat vaikuttaa tähän. Yhdistyneiden Kansakuntien uudet säännöt mahdollistavat puuttumisen rakenteellisiin ongelmiin sekä asuntorahoituksen tukemisen. Erityisesti täytyy kiinnittää huomiota naisten kohtaamiin esteisiin virallisen luoton saamiseksi. Mikroluottojen tarjoaminen naisille on todistettavasti vähentänyt köyhyyttä. Tällaiset aloitteet vaativat vankkaa poliittista tukea paikallisella ja kansallisella tasolla. Päättäjät ovat usein haluttomia kohtaamaan yksityisten kiinteistömarkkinoiden valtaa. Keinottelun ja hinnannousujen ehkäisemiseksi täytyy kuitenkin asettaa veroja heti kun sosiaalista maakauppaa ehdotetaan. Poliittista haluttomuutta lisää entisestään se, että vaadittavat toimenpiteet ovat välittömiä mutta poliittinen ja taloudellinen hyöty saadaan vasta tulevaisuudessa. Tämä selittää miksi pitkän linjan kaukokatseiset suunnitelmat eivät ole olleet suosiossa. Poliittisen tahdon kasvattaminen alkaa sen tosiasian ymmärtämisestä, että köyhät ihmiset muodostavat valtaosan kaupunkien kasvusta. Kasvun väistämättömyys täytyy hyväksyä. Samoin köyhille täytyy myöntää täydet kansalaisoikeudet. Poikkitieteellisillä lähestymistavoilla ja kansainvälisen yhteisön tuella voidaan auttaa tässä tarjoamalla tietoa ja analyyseja muutoksesta ja sen luomista tarpeista. ANNOS REALISMIA Maan ja palvelujen tarjoamisessa kaupunkien köyhille täytyy olla realistinen, koska usein sillä on myös vähemmän jaloja tarkoitusperiä. Omaa etua tavoittelevien palveluntarjoajien kontrolloiminen on haasteellista. Tukiaiset voivat jopa nostaa maan hintaa. Joskus tuesta pyrkivät hyötymään myös vähemmän köyhät. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan saa estää sosiaalista asuntorakentamista. Koska suurin osa kaupunkien väestönkasvusta tapahtuu alhaisen tulotason maissa, riippuu vuosituhattavoitteiden toteutuminen hyvästä kaupunkisuunnittelusta. Paikallisten asukkaiden on välttämätöntä osallistua suunnitteluun, jotta se olisi tehokkaasta ja oikeudenmukaista. Tätä ei voida kuitenkaan saavuttaa yksin. Kehityspankit ja YK:n väestörahaston kaltaiset järjestöt voivat edesauttaa kehitystä tarjoamalla teknistä tietoa, poliittista vaikutusvaltaa ja dialogia. z 31 4 Maan kestävä käyttö ©Jacob Silberberg/Panos Pictures 32 KAUPUNKIEN VALTAAMA TILA KASVAA NOPEAMMIN KUIN ITSE KAUPUNKIVÄESTÖ. KUN VUOSIEN 2000 JA 2030 VÄLILLÄ KAUPUNKILAISTEN MÄÄRÄ NOUSEE 72 PROSENTILLA, VOI KAUPUNKIEN KÄYTTÄMÄ TILA NOUSTA PERÄTI 175 PROSENTILLA. KAUPUNKIEN KÄYTTÄMÄ MAA-ALUE EI OLE SINÄLLÄÄN KOVIN SUURI SUHTEUTETTUNA SIIHEN, ETTÄ SE ASUTTAA PUOLET MAAILMAN VÄESTÖSTÄ. SATELLIITTIKUVIEN PERUSTEELLA ON HAVAITTU KAUPUNKIEN KATTAVAN VAIN 2,8 PROSENTTIA MAAN PINTA-ALASTA. 3,3 MILJARDIA IHMISTÄ ASUU SIIS HIEMAN JAPANIA PIENEMMÄLLÄ ALUEELLA. K aupunkien alueellinen laajeneminen vaikuttaa ympäristöön. Perinteisesti kaupunkien laajeneminen nähdään itsessään kielteisenä ilmiönä, sillä monet kaupungit sijaitsevat keskellä viljelyksiä tai monimuotoisia luontoalueita. Nyt aletaan kuitenkin ymmärtää, että kaupungit ovat itse asiassa tärkeitä kestävälle kehitykselle. Kaupunkien valtaamat alueet ovat vähäisempiä kuin ne, jotka tuottavat resursseja kulutukseen. Paljon enemmän maata menetetään vuosittain myös laidunmaille, eroosiolle tai maaperän pilaantumiselle. Tiheä asutus voi olla hyödyllistä. Väestön kasvaessa keskittyminen tiiviisti asutuille kaupunkialueille antaa kestävälle kehitykselle paremmat mahdollisuudet. TILANAHTAUS VAI KAUPUNKIEN LEVIÄMINEN? Tuoreessa Maailmanpankin tutkimuksessa havaittiin, että kaupunkien tämänhetkinen kas- vutapa vaatii entistä enemmän tilaa. Kulkuyhteyksien parantuessa suuntaus tulee jatkumaan teollisuus- ja kehitysmaissa. Globalisaatio vaikuttaa tähän levittämällä elintapaihanteita ja tuotantotapoja. Kehitysmaiden kaupungeissa ihmiset elävät vielä hyvin tiiviisti, mutta nyt kehitys on menossa toiseen suuntaan. Kehitysmaiden kaupunkien odotetaan kolminkertaistavan niiden käyttämän maa-alueen vuoteen 2030 mennessä. Kehittyneiden maiden kaupungit leviävät vielä tätä nopeammin. Jos tämänhetkinen suuntaus säilyy ennallaan, on maailman kaupunkien käyttämä maa-alue vuonna 2030 jo Etiopian suuruinen. LÄHIÖIDEN HILLITTY CHARMI Lähiöiden rakentaminen alkoi Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen. Lähiöiden kasvu alkoi silloin symboloida amerikkalaista elämäntapaa. Luonnonläheisyyden haave oli merkittävä tekijä paremman 33 ©Angela Jimenes/World Picture News elämän etsinnässä, vaikka se rasittikin luonnonvaroja ja ympäristöä. Talous ja teollisuus vahvistivat suuntausta entisestään. Auton käyttäminen PohjoisAmerikassa päivittäiseen liikkumiseen oli sekä syy että seuraus lähiöiden kasvuun. Taloudellinen toiminta levisi ja hajaantui kohtaamaan lähiöiden asukkaiden tarpeita. Nyt amerikkalaisiin kulutustapoihin yhdistetyt arvot ja elintavat ovat alkaneet vaikuttaa asumismuotoon myös muualla maailmassa. Autojen määrän lisääntyminen edesauttaa kaupunkien leviämistä kauemmaksi keskustasta jopa Euroopassa. Lähiöitymisen mekanismit ovat kehitysmaissa kuitenkin monimutkaisempia. Köyhyyden ja epätasa-arvon johdosta autokulttuuri saapui näihin maihin myöhemmin ja on edelleen rajoittunut pienen vähemmistön käyttöön. Amerikkalaisesta asutusmallista näkyy kuitenkin merkkejä jo alhaisen tulotason maissa, joiden kaupunkeihin rakennetaan vauraita lähiöitä. KAUPUNKIEN LEVIÄMINEN JA REUNA-ALUEISTUMINEN Varakkaiden lähiöiden syntyminen kehitysmaihin ei ole riittävä selitys kaupunkien nopealle, monimuotoiselle ja dynaamiselle laajenemiselle. Kaupunkien 34 leviämistä maaseudun ja kaupunkien välille kutsutaan reunaalueistumiseksi. Nämä alueet kehittyvät yleensä vailla suunnittelua, säätelyä ja hallintaa, usein myös laittomasti. Alueilla kärsitäänkin kaupungistumisen kurjimmista seurauksista kuten saasteista, köyhyydestä ja luonnonvarojen tuhoutumisesta. Paremmat kommunikaatioja kulkuyhteydet tekevät näistä alueista helposti tavoitettavia. Globalisaatio edistää tuotantoa ja hyödykkeiden jakelua, mikä puolestaan edistää suurten teollisuuslaitosten rakentamista. Kaupunkien alueelta ei usein tahdo löytyä tarpeeksi tilaa tämänkaltaiselle kehitykselle. Reuna-alueiden halvempi työvoima ja maa toimivat lisähoukuttimena. Esimerkiksi Aasiassa reuna-alueistuminen nielee pieniä kaupunkeja pitkin metropolin kulkuväyliä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kaupungit puolestaan leviävät yhden ytimen ympärille. Reuna-alueistuminen vetää puoleensa siirtotyöläisiä ja aiheuttaa muutoksia paikallisten ihmisten elinkeinoihin. Maataloudesta siirrytään nopeasti teollisuuteen ja palveluihin. Köyhät asuinalueet muodostuvat reunakaupunkialueilla turvattomammiksi. Niistä voi tulla esimerkiksi helposti häädetyksi ja ne ovat yleensä vailla palveluja. Asuinalueet taistelevat maa- talouden kanssa maasta, mutta molemmat voidaan siirtää pois talouden intressien tieltä. Ympäristön saastuminen on yksi reunakaupunkialueiden ongelmista. Lisäksi ihmisasutuksen sijaitessa limittäin teollisuuden ja maatalouden kanssa joutuvat asukkaat kohtaamaan terveysriskejä. LEVITÄKÖ VAI EI? Tiiviiden ja hajanaisten kaupunkien eduista ja haitoista käydään paljon keskustelua asiantuntijoiden kesken. Erilaiset menetelmät ja arvolähtökohdat aiheuttavat ristiriitoja. Lähiöiden kasvuun on liitetty kulttuurisia haaveita ja niiden rakentamista on edistetty virallisilla ohjelmilla. Reuna-alueistuminen puolestaan tapahtuu vailla minkäänlaista suunnittelua. Ympäristönsuojelijat kritisoivat lähiöiden rakentamisesta johtuvaa kaupunkien maantieteellisen koon kasvamista. Heidän mielestään tiiviisti asutetuissa kaupungeissa kehitys on kestävämpää. Harvat kaupunkisuunnittelijat puolustavat lähiöitä. Heistä osa kuitenkin kyseenalaistaa sen, voiko tiiviimpi asuminen olla tulevaisuuden kannalta ekologisempaa. Keskustelua herättää myös se, hyväksyvätkö ihmiset yleisesti tiiviin asumisen ja suostuvat hylkäämään esimerkiksi ajatuksen omakotitalosta. Palveluita kohentamassa Ouagadougoun reuna-alueilla Burkina Fason pääkaupunki Ouagadougou kasvaa nopeasti. Tällä hetkellä kaupungissa asuu jo yli miljoona asukasta. Kolmasosa heistä elää slummeissa laajalla alueella Ouagadougoun reunamilla. Hökkelikylien maantieteellinen mittavuus vaikeuttaa viemäri- tai vesiverkoston rakentamista ja lisää asukkaiden eristäytyneisyyttä. Ranska on alkanut tukea Burkina Fason hallituksen pyrkimyksiä kehittää tieverkkoa pääkaupungin alueelle. Rakenteilla olevasta 45 kilometrin mittaisesta verkostosta 18 kilometriä sijoittuu slummeihin. Lisäksi slummien asuinoloja kohennetaan rakentamalla jalkakäytäviä ja leikkikenttiä sekä asentamalla katuvaloja ja vesipumppuja. Paikalliset asukkaat osallistuvat innokkaasti projektiin. He ovat hyväksyneet alueelle asennettavat tarvikkeet ja osallistuneet niiden kustantamiseen. Peruspalveluiden ulottaminen Ouagadougoun laitamille valmistaa kaupunkia myös tulevaisuudessa häämöttävään räjähdysmäiseen kasvuun. Käsitteiden monimuotoisuus vaikeuttaa keskustelua, sillä kaupunkimainen alue voidaan määritellä lukuisilla tavoilla. Hankaluuksista huolimatta keskustelun ekologinen ulottuvuus ei saa unohtua. Kestävä kehitys on välttämätöntä tulevien sukupolvien kannalta. Keskustelussa usein unohdetaan myös kaupunkien laajeneminen reunakaupunkien kautta, vaikka niillä on merkittäviä sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia. REALISTISTA POLITIIKKAA KAUPUNKIEN LAAJENEMISEEN Millä tavalla kaupunkien laajenemiseen voisi saada järjestystä? Maaltamuuttoa rajoittavilla toimenpiteillä on usein ollut vain kielteisiä vaikutuksia. Ainoa toimiva lähestymistapa onkin kasvua ennakoiva kaupunkisuunnittelu. Suunnitelmissa täytyy pohtia sitä, mille alueille laajeneminen suunnataan, miten uusille alueille rakennetaan infrastruktuuria, mikä taho kehittämisen maksaa ja miten tämä kaikki toteutetaan ilman suuria ympäristöhaittoja. Köyhien ihmisten tarpeiden huomioiminen täytyy myös nostaa prioriteetiksi. Väistämättömään ja räjähdysmäiseen kaupunkien kasvuun on varauduttava ennakoivalla ja koordinoidulla tavalla. Tähän mennessä niin ei ole toimittu. Tämä selittyy joko lyhytnäköisellä politiikalla, hallinnon haluttomuudella hyväksyä kaupungistumista tai kansainvälisten järjestöjen epäonnistumisella ennakoivan suunnittelun edistämisessä. Viranomaiset saattavat yksinkertaisesti toivoa, että kaupungit vain lakkaavat kasvamasta tai he saattavat tehdä yleiskaavoja, joiden toteuttaminen vie vuosia. Kaupunkien leviäminen ja reuna-alueistuminen pirstaloivat kaupunkitilan ennakoimattomalla tavalla. Ne muodostavat uusia ja erikokoisia ytimiä, joiden ongelmat ovat joko yhteisiä tai vain yhdelle ytimelle ominaisia. Ongelmien ratkaiseminen edellyttää hyvää paikallishallintoa. Nykyinen pirstaloituva kaupunkikehitys aiheuttaa hallinnon tehottomuutta, sillä kaupunkien hallinnolliset rajat eivät enää vastaa todellisuutta. Suuret kaupungit ovat yleensä levittyneet sisältämään ympäröiviä pienempiä kaupunkeja vailla vastuuta koko alueen hallinnoinnista. Prosessia pitäisi hallinnoida ennemminkin alueellisesta kuin pelkästään kaupungin näkökulmasta. Kaupunkiseudun käsite voi toimia lähtökohtana uuden lähestymistavan edistämisessä. Käsite pitäisi nähdä yhteistyön ja neuvottelun välineenä vierekkäisten paikallishallintojen välillä. z 35 5 Kaupungistuminen ja kestävä kehitys 2000-luvulla ©Mark Henley/Panos Pictures 36 KAUPUNKIEN KEHITYS VAIKUTTAA KOKO MAAILMAN EKOSYSTEEMIIN. MONET MAAILMAN YMPÄRISTÖONGELMISTA KUTEN VÄESTÖNKASVU, SAASTUMINEN, LUONNONVAROJEN TUHOUTUMINEN JA JÄTEVUORET, KESKITTYVÄT KAUPUNKEIHIN. TÄMÄNHETKISET TUOTANNON JA KULUTUKSEN MALLIT OVAT YMPÄRISTÖN KANNALTA KESTÄMÄTTÖMIÄ. K aupungeissa on maaseutua paremmat mahdollisuudet edistää kestävää kehitystä. Tiiviiden yhteisöjen ei ole ainoastaan helpompi asuttaa suuria väkimääriä kestävällä tavalla. Ne ovat itsessään myös merkittävä tekijä syntyvyyden alenemisessa, sillä kaupungistuminen ei kannusta hankkimaan suuria perheitä vaan pikemmin päinvastoin. Kaupungistumisen hyödyt eivät kuitenkaan synny automaattisesti: niitä pitää valmistella ja vaalia. LAAJEMPI NÄKÖKULMA Ihmiset ovat ottaneet suuria edistysaskelia paikallistasolla muuttaakseen asuinalueitaan ympäristöystävällisemmiksi. Kaupungit voivatkin oppia toistensa hyvistä kokemuksista. Paikallisten ratkaisujen löytäminen tämänhetkisiin ongelmiin ei kuitenkaan riitä, sillä nopean väestönkasvun takia tarvitaan laajempaa näkökulmaa asioihin. Kaupunkien maankäyttö, kulutustavat ja jätehuolto lisäävät ympäristönmuutosta, jonka todelliset vaikutukset tulevat näkyviksi vasta pitkällä aikavälillä. Poliitikkojen täytyy olla tietoisia päätöstensä kauaskantoisista seurauksista sekä niiden vaikutuksesta paikalliseen elämään. Nyt tehtävät päätökset energianlähteistä, liikennejärjestelmistä sekä kaupunkien alueellisesta suunnittelusta voivat auttaa lieventämään ympäristönmuutoksen vaikutuksia. MUUTOKSET MAA-ALUEIDEN KÄYTÖSSÄ Kaupunkien nopea laajeneminen aiheuttaa luonnonmukaisten kasvupaikkojen häviämistä. Luonnon- ja maanviljelysalueiden muuttamisella kaupunkialueiksi on maailmanlaajuisia vaikutuksia, joiden vakavuus riippuu kaupunkien laajenemismuodosta ja ihmisten kulutuskäyttäytymisestä. Kaupunkien ”ekologinen jalanjälki” leviää pitkälle kaupunkien välittömästä läheisyydestä erityisesti kehitysmaissa. Nouseva elintaso ja kulutuskäyttäytymisen muutokset kasvattavat paineita luonnonvarojen ja laajojen maa-alueiden käyttöön, mikä aiheuttaa enemmän tuhoa kuin pelkkä kaupunkien fyysinen leviäminen. Näin on käynyt esimerkiksi Tabascon osavaltiossa Meksikossa, jossa trooppiset metsät raivattiin lai37 ©Jez Coulson/Panos Pictures dunalueiksi tyydyttämään 400 kilometrin päässä sijaitsevan pääkaupungin lihantarvetta. Monet ajattelevat kaupunkien ”ekologisen jalanjäljen” kuvastavan sitä, että kaupungistuminen itsessään on ongelma. Kuitenkin ihmisten kulutustottumukset luovat enemmän ongelmia ympäristölle. Luonnollisesti köyhien maiden kaupungeilla ei ole samanlaista jalanjälkeä kuin vauraammissa maissa. Köyhien maiden ympäristöongelmat ovat pitkälti paikallisia liittyen lähinnä terveyteen, vedensaantiin, sanitaatioon, heikkoon jätehuoltoon ja ilmanlaatuun. Vauraammissa kaupungeissa paikalliset ja alueelliset vaikutukset ympäristöön ovat puolestaan vähentyneet ympäristölakien, vedenpuhdistuslaitosten ja rakennemuutoksen myötä. Vauraus luo kuitenkin maailmanlaajuisia ympäristöongelmia. Näissä keskusteluissa vesikysymys on hyvin olennainen, sillä kaupungit ovat riippuvaisia makeanveden varastoista. Kaupungit taistelevat maatalouden kanssa niukoista vesivaroista jo esimerkiksi Yhdysvalloissa, Lähi-idässä ja Kiinassa. Kaupungit vaikuttavat vesivarastoihin ja veden kiertokulkuun päällystämällä laajoja maa-alueita ja estämällä näin veden imeytymisen maaperään sekä rakentamalla suuria vesivoimaloita. 38 KAUPUNGIT JA ILMASTONMUUTOS Ilmastonmuutokseen liittyvät katastrofit lisääntyvät ja vahvistuvat tulevaisuudessa. Niiden vaikutukset riippuvat ihmisten ja alueiden haavoittuvaisuudesta ja joustokyvystä. Ihmisen rakentama elinympäristö on perinteisesti luotu niin, että se sopeutuu paikalliseen ilmastoon. Tästä mallista on kuitenkin vähitellen luovuttu 1950-luvulta lähtien. Globalisaatio ja teknologinen kehitys ovat edistäneet yhtenäistä, paikallisista olosuhteista riippumatonta arkkitehtuuria. Tämä on johtanut energiankulutuksen lisääntymiseen, sillä rakennusmateriaaleja kuljetetaan kaukaa alueen ulkopuolelta eikä rakennettaessa välttämättä välitetä energiatehokkuudesta. Paikoitellen energia on niin halpaa, ettei se motivoi energiaa säästävään suunnitteluun. Toisaalta energiatehokkuuteen ei rakennettaessa panosteta, sillä tulevaisuuden energiansäästö ei heijastu myyntihinnassa. Lisäksi ilmastoinnin kaltaiset keksinnöt ovat lisänneet energiankulutusta ja kasvihuonepäästöjä. Teknologinen kehitys on myös johtanut aiemmin asumiskelvottomien alueiden muuttamiseen asuttaviksi. Esimerkiksi Phoenixin kaupunki Yhdysvalloissa kukoistaa Colorado-jo- Hurrikaani Katrina Hurrikaani Katrina iski Yhdysvaltojen rannikolle elokuun 29. päivä vuonna 2005. Hurrikaani surmasi yli 2800 ihmistä ja jätti 100 000 ihmistä kodittomaksi. Arviolta 9,7 miljoonaa Alabaman, Louisianan ja Mississipin osavaltioiden asukasta kokivat hirmumyrkyn vaikutuksen, vaikka tuhot olivat suurimmat New Orleansin kaupungissa. Kolmen myrskyn riepotteleman osavaltion asukkaista 41 prosenttia eli 4,9 miljoonaa asui rannikolla. 3,2 miljoonan koti oli tulva-alueella. Hurrikaani vaikutti erityisesti köyhien elämään. Mahdollisella tulva-alueella asukkaita olivat varsinkin afrikanamerikkalaiset ja vanhukset, hurrikaanin pääasialliset uhrit. esta ohjatun veden vuoksi eikä saudiarabialainen Riadin kaupunki voisi tulla toimeen ilman suolanpoistolaitosten tuottamaa vettä. KAUPUNKIEN RAKENNE JA PAIKALLINEN ILMASTO Kaupunkien rakenne muokkaa myös paikallista ilmastoa, sillä eri alueet luovat erilaisia mikroilmastoja. Yleensä kaupunkien kasvaessa niiden lämpötila nousee ympäröiviin alueisiin verrattuna kahdesta kuuteen astetta. Paikallisen ilmaston ja viheralueiden viilentävän vaikutuksen sivuuttavat kaupunkisuunnitelmat kärsivät eniten lämpötilan noususta. Tästä ovat esimerkkinä trooppisten alueiden köyhät kaupungit. Ilmastonmuutos aiheuttaa noidankehän, jossa lämpötilan nousu lisää ilmastoinnin tarvetta, mikä puolestaan lisää paikallista lämpötilan nousua. Kuumuussaaste, savusumu ja otsonipitoisuuden nousu vaikuttavat myös ympäröiviin alueisiin pienentäen satoja ja aiheuttaen riskejä terveydelle. Monissa köyhissä maissa kärsitään jo nyt vesivarastojen niukkuudesta ja laadusta. Ilmastonmuutos tulee lisäämään näiden maiden vaikeuksia entisestään. Esimerkiksi Karachi Pakistanissa ja New Delhi Intiassa tulevat kokemaan suuria vaikeuksia ilmastonmuutoksen johdosta. KÖYHYYS JA HAAVOITTUVUUS LUONNONKATASTROFEILLE Kaupungit ovat erittäin haavoittuvaisia erilaisille luonnonkatastrofeille. Katastrofeja tapahtuu useammin ja vakavampina kuin ennen. YK:n ympäristöohjelma UNEP:n arvion mukaan 75 prosenttia maailman väestöstä asui vuosina 1980–2000 luonnonkatastrofien runnomilla alueilla. Pelkästään vuonna 1999 maailmassa tapahtui 700 merkittävää luonnonkatastrofia, jotka aiheuttivat tuhansien ihmisuhrien lisäksi yhteensä yli 100 miljardin dollarin menetykset. Yli 90 prosenttia tapauksista sijoittui kehitysmaihin. Ympäristönmuutokset aiheuttavat suhteessa enemmän ongelmia köyhille ihmisille, jotka asuvat usein kaupunkien jyrkillä rinteillä tai tulva-alueilla. Kuivuus, tulvat ja muut ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat myös ihmisten muuttoliikkeisiin. Useimmat ”ilmastopakolaisista” eivät enää koskaan palaa jättämälleen kotiseudulle. MERENPINTA NOUSEE; MILLOIN JA KUINKA PALJON? Yksi ilmastonmuutoksen hälyttävimmistä seurauksista on merenpinnan nousu ja sen vaikutus rannikkoalueiden asutukseen. Ihmiset ja taloudellinen toiminta ovat aina hakeutuneet rannikolle luonnonvarojen ja kaupankäyntimahdollisuuksien 39 vuoksi. Moni maailman suurimmista kaupungeista sijaitsee rannikolla ja suurten jokien suistoissa. Nämä alueet ovat maailman tiheimmin asuttuja. Rannikoilla asuva väestö voi rasittaa jo ennestään kuormitettua ekosysteemiä. Rannikkokaupunkien väestö tulee myös eniten kärsimään merenpinnan noususta sekä voimistuvista myrskyistä. Merenpinnan nousun seurauksena alueiden tulviminen pahenee. Uhkana on myös makeanveden varastojen suolaantuminen. Ensimmäinen systemaattinen analyysi rannikkoalueiden asutuksesta paljastaa, että 13 prosenttia maailman kaupunkiväestöstä asuu alavilla rannikkoalueilla. Afrikassa ja Aasiassa tällaisilla alueilla asuu enemmän ihmisiä kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Huolestuttavaa on se, että 65 prosenttia yli viiden miljoonan asukkaan kaupungeista sijaitsee juuri rannikolla. Tämänhetkisessä kaupungistumisen mallissa isot kaupungit vetävät puoleensa yhä enemmän ihmisiä. Kontrolloimaton rannikoiden kehittäminen vaurioittaa kuitenkin herkkiä ja tärkeitä ekosysteemejä. Rannikon asukkaiden suojeleminen ilmastonmuutoksen vaikutuksilta vaatisi siirtymistä pois kaikkein lähimpänä merenpintaa olevilta alueilta ja tämänhetkisten rannikkojen asuttamisen muotojen muokkaamista. Tällaiset interventiot olisi luonnollisesti helpoin toteuttaa uusilla kaupunkialueilla. Olisi tärkeää välttää uusien asutus40 alueiden rakentamista rannikkovyöhykkeelle ja tehostaa jo olemassa olevien rannikkoasutusten hallintoa. Ehdotetut toimenpiteet vaativat kuitenkin sitoutumista pitkällä aikavälillä. SOPEUTUMINEN ILMASTONMUUTOKSEEN Keskilämpötilan muutokset ja äärimmäiset sääilmiöt vaikuttavat voimakkaasti talouteen ja esimerkiksi turismiin, työntekijöiden tuottavuuteen, kaupunkitilan käyttöön, ihmisten kokemaan mukavuuteen ja vesivarastoihin. Lisäksi energiantarve nousee. Sopeutuminen muutoksiin edellyttää paikallisten olosuhteiden huomioimista rakentamisessa ja kaupunkisuunnittelussa. Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutuksista aletaankin saada yhä enemmän tietoa, meillä ei ole laajaa kokonaiskuvaa siitä, miten muutokset vaikuttavat ihmisen rakentamaan ympäristöön. Kaupunkien kansainväliset verkostot voivat olla suureksi hyödyksi tietojen vaihdossa. PAIKALLISEN TOIMINNAN MAAILMANLAAJUISET VAIKUTUKSET Rannikkoseutujen kehittäminen vaatii laajan näkemyksen, joka yhdistää talouden suunnitelmat sekä maankäytön, väestönkasvun, energiatehokkuuden ja jätehuollon näkökulmat. Paikalliset ongelmat tulee nähdä maailmanlaajuisessa kontekstissa ja näiden yhdessä tulisi ohjata kaupunkien tulevaisuutta. Kau- punkien suunnittelussa avautuu aivan uudenlaisia mahdollisuuksia yhdistää tieteellinen tieto poliittiseen päätöksentekoon. Kaupunkisuunnittelun hyödynsaajia on lukuisia aina yksittäisistä kotitalouksista yrityksiin ja valtiotasolle asti. Kansainväliset järjestöt ja kansalliset hallitukset ovat alkaneet kiinnittää entistä enemmän huomiota ilmastonmuutoksen tuottamiin ongelmiin, mikä toivottavasti edesauttaa globaalin tietoisuuden kasvattamista. z 41 6 Visio kestävästä tulevaisuudesta: politiikkaa, tietoa ja hallintoa ©Pauola Pellegrin/Magnum Photos 42 ILMAN TEHOKASTA VALMISTAUTUMISTA KÖYHIEN MÄÄRÄN VALTAVAAN KASVUUN, SLUMMIEN MÄÄRÄ MONINKERTAISTUU TULEVAISUUDESSA. KAUPUNKIEN HALLITSEMATON LEVIÄMINEN REUNA-ALUEILLE PAHENTAA MYÖS YMPÄRISTÖONGELMIA. TÄHÄN TOIVOTAAN RATKAISUA KAUPUNKIEN TEHOKKAAMMASTA JOHTAMISESTA. T ehokkaassa kaupunkijohtamisessa paikallishallinto ja muut julkiset elimet sekä kansalaisyhteiskunta vastaavat paikallisiin tarpeisiin vastuullisella tavalla. Hyvä hallinto ja pitkäntähtäimen suunnittelu ovat tulevaisuuden kannalta elintärkeitä. Monissa kehitysmaissa kaupunkien nykyiset ongelmat ovat vain alkua. Kaupunkihallintoon vaikuttavat monet erilaiset prosessit. Esimerkiksi talouden globalisaatio siirtää talouden toimintoja pois suurimmista kaupungeista. Tämä vaikuttaa kaupunkien talouskasvuun. Yritteliäillä paikallishallinnoilla on kuitenkin mahdollisuuksia auttaa paikallisia yrityksiä houkuttelemaan kaupunkeihin kansainvälisiä investointeja. Useimmissa kehitysmaissa valtiot ovat alkaneet siirtää hallintoa paikallistasolle. Paikallishallinnoille avautuukin mahdollisuus toimia aktiivisesti sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi. Suuntaus kohti paikallistasolta lähtevää hallinnointia on tullut yhä tärkeämmäksi, koska puolet maailman kaupunkiväestön kasvusta tapahtuu pienemmillä paikkakunnilla. Vaikka pienil- lä kaupungeilla on joustovaraa tulevaisuuden kasvun suunnittelussa, on niiden hallinto usein ylikuormitettu ja alirahoitettu. MITÄ VOIMME TEHDÄ? YK:n väestörahasto UNFPA ja YK:n asuinyhdyskuntaohjelma voivat muuttaa tulevaisuudennäkymiä vaikuttamalla kehitysmaiden poliittisiin päättäjiin ja suunnittelijoihin, jotta nämä hyväksyisivät kaupunkien kasvun väistämättömyyden. YK-järjestöt voivat myös osoittaa hyviä keinoja vähentää kaupunkiväestön kasvua, jonka päätekijä on luonnollinen väestönkasvu. Köyhyyttä vähentämällä, naisten oikeuksia lisäämällä ja lisääntymisterveyspalveluita parantamalla voidaan väestönkasvua hillitä. Tosiasioihin perustuva poliittinen dialogi on tarpeen, jotta poliittiset päättäjät näkisivät kaupungistumisen positiivisena voimavarana. KAUPUNGEILLA ON PALJON ETUJA Vaikka köyhyys näkyy kaupungeissa selvemmin kuin maaseudulla, tiiviistä asumisesta on hyötyä. Esimerkiksi koulutus 43 ja terveydenhuolto on helpompi järjestää kaupungeissa kaikkien ulottuville. Huono hallinto ja kielteinen asenne kaupunkien kasvuun selittävät, miksi kaupungistumisen etuja ei käytetä hyväksi. Kaupungistuminen vähentää ympäristön tuhoutumista tarjoamalla asuinpaikkoja maaseudun kasvavalle väestölle, joka muuten valtaisi yhä enemmän tilaa luonnonympäristöstä. Kaupungit saastuttavat enemmän kuin maaseutualueet, koska ne tuottavat valtaosan talouskasvusta ja asuttavat maiden vauraimmat ihmiset. Ympäristöongelmia voidaan kuitenkin lieventää hyvällä hallinnolla. Kaupungeissa muutokset sukupuolirooleissa, sosiaalisten olojen paraneminen sekä laadukkaammat ja helposti saatavilla olevat lisääntymisterveyspalvelut edistävät syntyvyyden laskua. Kaupunkiväestön kasvua hillitään parhaiten vähentämällä ei-toivottuja raskauksia sekä kaupungeissa että maaseudulla. Päätöksenteossa on muistettava, että suurin osa kasvavasta kaupunkiväestöstä koostuu köyhistä. Köyhien panos kaupunkien kehitykseen on tärkeä voimavara. KAUPUNKIEN KASVU JA SOSIAALINEN KEHITYS: KAIKKI VOIVAT VOITTAA Kehitys ja naisten aseman parantaminen edesauttavat tehokasta perhesuunnittelua. Naiset, jotka pystyvät itse päättämään lastensa lukumäärästä ja synnytysten tiheydestä, voivat parem44 min osallistua työelämään, koulutukseen tai yhteiskunnalliseen toimintaan. Sukupuolten välinen kuilu on näkyvin koulutuksessa ja terveydessä. Sen kaventaminen kannustaa talouskasvua. Naisten kasvavat tulot edesauttavat myös sukupuolten välisen tasaarvon saavuttamista. Edistysaskeleet tällä saralla ovat kuitenkin olleet vähäisiä, sillä suurin osa maailman köyhistä on vieläkin naisia. Talouden liberalisoinnilla on ollut suorastaan kielteisiä vaikutuksia köyhyyden vähentämiselle ja naisten asemalle. Maailmanpankin tutkimuksen mukaan epäoikeudenmukaisuus tulee räikeimmin näkyväksi lisääntymisterveyspalveluiden järjestämisessä. Köyhiä naisia suojelemaan sitoutunut julkinen sektori on epäonnistunut tässä tehtävässä. Kaupunkien köyhien naisten keskuudessa syntyvyys onkin suurempaa kuin vauraammilla naisilla. TIETOA IHMISOIKEUKSIEN TOTEUTTAMISEKSI Köyhät ihmiset pystyvät harvoin osallistumaan tasapuolisesti päätöksentekoon. Köyhät ovat usein päättäjille näkymättömiä, eivätkä viralliset tietojärjestelmät aina tunnista heidän olemassaoloaan tai asuinalueitaan. Näkymättömyys merkitsee vähäisempiä investointeja sekä heikompia palveluita. Tähän voidaan saada aikaan muutoksia, jos tietoa kerätään alueittain. Myös sukupuolianalyysiä voidaan hyödyntää tehokkaassa Riittämättömät seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut aiheuttavat kehitysmaissa noin 70 – 80 miljoonaa ei-toivottua raskautta joka vuosi. Suurella ei-toivottujen raskauksien määrällä on huomattava vaikutus kaupunkien väestönkasvuun. Kolumbiassa virallisten terveystilastojen pohjalta tehtyjen arvioiden mukaan seksuaaliterveyspalveluiden ulottaminen kaikkien saataville vähentäisi kaupunkiväestön kasvua vuoteen 2025 mennessä nykyisestä keskimääräisestä 1,66 prosenttista 1,21 prosenttiin vuodessa. Bangladeshissa samanlaisten arvioiden mukaan seksuaaliterveyspalvelujen tarjoamisen avulla väestönkasvu hidastuisi 3,38 prosentista 3,05 prosenttiin vuodessa. Myös maaseudun väestönkasvu hidastuisi vähentäen samalla kaupunkeihin suuntautuvaa muuttoliikettä. Naisten kyetessä säätelemään lapsilukunsa määrää, voivat he osallistua täysipainoisemmin yhteiskunnalliseen toimintaan, kouluttautua ja tehdä työtä. Tästä hyötyy koko yhteisö. budjetoinnissa ja palveluiden kohdistamisessa. Myös media ja kansalaisyhteiskunta hyötyvät alueellisesta ja sukupuolisensitiivisestä tiedosta, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin oikeuksia, asettaa vaatimuksia sekä painostaa suunnittelijoita ja päättäjiä tekemään köyhille edullisia päätöksiä. Onneksi aletaan ymmärtää köyhien naisten ja miesten osallistumisen tärkeys heitä koskevia päätöksiä tehtäessä. Köyhät naiset ovat usein toimineet ruohonjuuritason järjestöissä, jotka ovat olleet edelläkävijöitä muutoksen ajamisessa köyhiin yhteisöihin. Järjestöt ovat usein muuttuneet tehokkaiksi sosiaalisiksi liikkeiksi. Vaikka oikealla tiedolla on pitkäaikaisia vaikutuksia kaupunkisuunnitteluun, rajoittaa epävirallisten asuinalueiden suuri määrä tiedonkeruuta. Slummit muuttavat myös usein koostumustaan häätöjen takia. Useimmilla kehitysmaiden päättäjillä ja kaupunkisuunnittelijoilla ei ole käytössään tarkkaa tietoa, vaikka uuden tekniikan avulla tiedonkeruussa onkin hitaasti edistytty. Rahoittajat ymmärtävät oikean tiedon tärkeyden päätöksenteossa, mutta ne eivät ole vielä priorisoineet tiedon tarpeen kartoittamista tai sen tuottamisen tukemista. 45 Resurssien puutteessa kamppailevat kehitysmaiden poliitikot pitävät tarkkaa ja hyvää tietoa ylellisyytenä. Kansainväliset järjestöt voivat muuttaa tätä käsitystä sekä tarjota välineitä tiedon keräämiseen ja analyysiin. YK:n väestörahasto on jo pitkään tehnyt tällaista työtä. Haasteet ovat mittavia. Kehitysmaiden kaupunkien hallinto tekee usein päätökset lyhyellä varoitusajalla, eikä aikaa tarkkoihin tilanneanalyyseihin ole. Lisäksi institutionaalinen heikkous ja tekniset ongelmat heikentävät tutkimusprojekteja. Tietojärjestelmät saattavat myös vaihdella projektista toiseen, jos yhteisiä standardeja ei ole onnistuttu luomaan. Kansallisten ja kansainvälisten tahojen tiedon ja resurssien vaihto on usein olematonta. Rahoittajat eivät lisäksi aina vastaa paikallisiin ongelmiin, mikä johtaa päällekkäisyyksiin ja tiedon väärinkäyttöön. TULEVAISUUDEN SUUNNITTELU Jos väestöä koskevia tietoja käytetään yhdessä satelliittikuvien kanssa, auttaa se hahmottamaan kaupunkien suunnittelutarpeita. Kun väestönkasvun ennusteita tarkastellaan yhdessä maaperää, maanpinnan korkeutta, luonnonalueita sekä luonnon aiheuttamia riskejä koskevan tiedon kanssa, voidaan tunnistaa asutukselle edulliset alueet. Tarkasteluissa täytyy ottaa huomioon myös infrastruktuurin vaikutus siihen, mille alueille kaupunki tulee levittäytymään. 46 Ympäristön aiheuttamien riskien tunnistaminen kaupunkisuunnittelussa on tärkeää. Epäviralliset asuinalueet kärsivät eniten tulvista, maanjäristyksistä ja maanvyöryistä. Viheralueet nähdään usein pelkkänä ylellisyytenä, mutta niillä on suuri vaikutus kaupungin ihmisten hyvinvointiin. Kaupungin luonto auttaa pitämään ilmansaasteet kurissa. Viheralueilla on myös merkittävä rooli vedenlaadun parantamisessa. Kaupunkialueiden elinolojen kohentaminen vie kaupunkien hallinnolta paljon huomiota, mutta tämä ei riitä: katseet pitää suunnata tulevaisuuteen. Köyhyyttä, epätasa-arvoa ja ympäristön tuhoutumista voidaan seuraavien vuosikymmenten aikana lieventää, mutta tilanne voi muuttua myös pahemmaksi. Kaupungistumisen haasteiden ja mahdollisuuksien mittavuuden takia ponnistelut pitää aloittaa nyt. z 47 PL 849, 00101 Helsinki www.vaestoliitto.fi UNFPA United Nations Population Fund 220 East 42nd Street, New York N.Y. 10017 U.S.A. www.unfpa.org 48
© Copyright 2024