Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti
3 / 2016 Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti Puheenjohtajan kynästä Moro, Sukeltajaliitto on valinnut Simput vuoden Norppaseuraksi! Pal‐ kinto seuran pitkäjänteisestä ja kehittyvästä nuorisotoimin‐ nasta. Suuret kiitokset niin ohjaajille, lasten vanhemmille kuin myös itse norpille. Jokainen taho on ollut osaltaan edistämässä norppatoimintaa sekä mahdol‐ listanut laadukkaan toiminnan. Kaikki harjoitusryhmät ovat olleet jo vuosia täynnä, mikä jo kertoo toiminnan mielenkiinnosta. 2013 seuralle myönnettiin Sinettiseura‐status merkkinä laadukkaasta nuorisotoiminnasta. Vuodesta toiseen norpille on pyritty järjestämään enemmän toimintaa hallikauden lisäksi. Tänä vuonna norpat osallistuivat hallikauden päättäjäis uima/sauna ‐tapahtumaan, lisäksi tulossa on vielä ainakin avovesiretki, norppaleirit ja myöhemmin syksyllä pikkujoulu‐ tapahtuma. Seuran panostus turvallisuuteen on jatkunut keväällä veneilyturvallisuus painotteisesti. Seuran veneen hallintaan opastavat kipparikurssit ovat olleet suosittuja ja tänäkin keväänä mukana oli 10 oppilasta. Kurssin erikoisuutena oli osallistuminen Kaisaari‐meripelastusharjoitukseen yhdessä pelastusviran‐ omaisten kanssa. Arvokasta käytännön tietoa ja yhteistoimintaa alan ammatti‐ laisten kanssa. Teknisenä uudistuksena veneen konetilan sammutusjärjestelmä on päivitetty. Kevään talkoourakat on saatu suurelta osin hoidettua. Kiitokset veneen kunnostajille, uimarantojen tarkastajille ja venepaalujen asennusryhmille. Kauden reissulista on muutamaa viikonloppua lukuun ottamatta valmis. Sukelletaan aktiivisesti ja pidetään huolta että reissuilla riittää osallistujia. ‐Marko Tässä numerossa Simppu on valittu vuoden norppaseuraksi Norppaleirien ilmoit‐ tautumien on alkanut Simput mukana viran‐ omaisharjoituksessa Bonaire ja Hilma Hooker Malta Lähikohteita Koulutuksia ja kouluttajia Uusi palkintokilpailu SIMPPUPOSTI Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti Julkaisija: Sukellusseura Simppu ry Päätoimittaja: Olli‐Pekka Juhantila [email protected] Puheenjohtaja: Marko Niinistö [email protected] Kansikuva: Maltalla sukellusvedet ovat kristallinkirkkaat ja kohteita on tarjolla jokaiseen makuun. Blue Hole ei ole suotta Maltan tunnetuin sukelluskohde. Kuvaaja Oskari Sundholm. Hallitus päätti Ajankohtaista Se siitä Seura tekee Salojoen veneenkiinnitys‐ paalujen asennuksen ja kaupungin uimarantojen tarkastukset aikaisem‐ pien vuosien tapaan. Hossan toimintaleiri Sukeltajien ja sukellusharrastuksen ääntä on tähän asti tuonut kuuluviin kaksi kotimaista lehteä. Sukeltajaliiton julkaisema Sukeltaja ja Karprintin julkaisema Sukeltajan Maailma. Näistä Sukeltajan Maailman taru on nyt lopussa. Lehti ehti ilmestyä kaikkiaan kaksikymmentä vuotta, kunnes sen ilmestyminen yllättäen päättyi viime vuoden lopussa. Asiasta ei edes mainittu viimeisessä numerossa. Kes‐ totilaajille asiasta tuli sentään ilmoi‐ tus, jossa tilalle tarjottiin muita saman kustantajan lehtiä. Rakennus Marine Oy on tiedustellut mahdollisuutta tehdä laituri‐ ja vene‐ poijuketjujen kiinnityksiä. Päätettiin, että niitä tehdään mahdollisuuksien mukaan Lisäksi päätettiin, liittyä meripelastus‐ seuran Trossi –palveluun. Koska pal‐ velu edellyttää henkilöjäsenyyttä meripelastusseurassa, seura maksaa puheenjohtajan meripelastusseuran jäsenmaksun. Agonuksen palonsammutusjärjestel‐ mät vaihdetaan turvallisempiin. Pumppuhuoneen kompressorin huol‐ losta on pyydetty tarjoukset, huolto teetetään alkukesän aikana. Agonuksen kipparilista on päivitetty kevään kipparikurssin jälkeen. Reis‐ suilla riittää, että on mukana yksi kippari ja yksi sellainen henkilö, joka kykenee tarvittaessa operoimaan Agonusta. Humberin karttaplotteri toimitetaan huoltoon mahdollisimman pian. Pelastuslautan tai pelastuslauttojen hankkiminen Agonukselle selvitetään. Uusi jäsen Seuran varsinaiseksi jäseneksi on liittynyt Marko Hutka. Marko on PADI OWD –sukeltaja. Jokakesäinen Hossan toimintaleiri Suomussalmella on ohjelmassa 3. – 8.7. Tarkempi leirikuvaus, hinnasto, ilmoit‐ tautumisohjeet ja paljon muuta löytyy facebookista otsikolla Hossan sukel‐ lusleiri sekä järjestäjän nettisivuilta www.sukellushossa.fi . Saimaan järvileiri Sukeltajaliiton ja Itä‐Suomen seurojen toteuttama Saimaan järvileiri Punk‐ aharju‐Kitee ‐alueella Saimaan vesis‐ tön kirkkaimmilla sukelluskohteilla on vuorossa 30.7. – 7.8. Tapahtumat ovat pääasiassa Puru‐ ja Pihlajaveden sekä Valkiajärven alueilla. Lisää tietoa leiristä löytyy facebookista www.facebook.com/jarvileiri2016 Aina silloin tällöin lehden palstoille ovat päässeet myös Simput. Näin oli myös viimeiseksi jääneessä nume‐ rossa 5‐6/2015. Sen sukellusseurojen talvikaudesta kertovassa jutussa oli esittely myös meidän toiminnastam‐ me Nummijärvellä otetulla talvisukel‐ luskuvalla höystettynä. Superlauantai Salon kaupunki ja salolaiset liikun‐ taseurat järjestävät 27.8. lapsille ja nuorille suunnatun liikunnan Super‐ lauantain. Tarkoitus on tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuus kokeilla eri lii‐ kuntalajeja mahdollisimman laajasti. Päivän tapahtumat keskittyvät urhei‐ lupuiston alueelle sekä ulko‐ että sisätiloihin. Uimahallissa tapahtumaa on järjes‐ tämässä kolme seuraa: Melamogulit, Salon Uimarit ja Sukellusseura Simp‐ pu. Kokeiltavina lajeina ovat: melonta, uinti, uimahypyt, vesipallo, snorkkeli‐ /vapaasukellus ja uppopallo. Tapahtuma alkaa aamulla klo 10 ja kestää iltapäivään. Viimeinen numero esitteli mm. sukellus‐ seurojen talvikauden toimintaa. Tapahtui keväällä Käsimerkki vaihtui Suomessa on perinteisesti opetettu, että ilma loppu –merkki näytetään osoittamalla annostinta yhteen puris‐ tetuille sormilla. Merkki on ollut hä‐ määvä varsinkin niiden keskuudessa, jotka sukeltavat paljon ulkomailla. Lähes kaikkialla opetetaan, että ilma loppu näytetään, kuten viereinen ku‐ va osoittaa. Nyt myös Suomessa on siirrytty kansainväliseen käytäntöön. Agonus on jälleen vesillä Agonuksen kevätkunnostuksen yh‐ teydessä uusittiin aluksen palontor‐ juntajärjestelmä ja paineilmakomp‐ ressori. Myös kolhiintunut uimataso kunnostettiin talven aikana ja asen‐ nettiin paikoilleen – sama tehtiin viime kesän kokemusten perusteella muokatuille tikkaille. Konehuoneen sammutusjärjestelmä‐ nä toiminut hiilidioksidisammutin korvattiin uudella turvallisemmalla Salgromatic –järjestelmällä. Se on täy‐ sin automaattinen ja huoltovapaa. Mikäli konehuoneessa syttyy palo tai sen lämpötila nousee yli 178 asteen. Sammutin laukeaa. Uusi järjestelmä on turvallinen niin konehuoneen lait‐ teistolle kuin matkustajillekin. Kompressori toteutettiin siten, että sen voimanlähteenä on jo edellisessä kompressorissa ollut hydraulimoot‐ tori. Myös käyttöpaneeli on vanhaa perua. Uimatason tikkaisiin haettiin toimivaa ratkaisua jo viime kesänä. Käyttö‐ kokemusten perusteella niitä on muokattu toimivammiksi. Täydelliset Vesa Reunanen kiinnitti kunnostettuun uimatasoon tikkaat (kuva Mika Böös). Agonus siirtyi Salonjokeen auringonpais‐ teessa (kuva Mika Böös). ne eivät ole vieläkään. Uimatasolla pystyssä oleva tikas hankaloittaa kumiveneen hinaamista ja saattaa joissain tilanteissa olla muutenkin hankala. Niinpä ideoita tikkaan muok‐ kaamiseksi entistä paremmaksi ote‐ taan mielellään vastaan. Niitä voi ker‐ toa kalustovastaaville tai sihteerille. Uimarantoja… …ja paaluja Keväisiä talkoiden kohteita ovat niin uimarantojen tarkastukset kuin Sa‐ lonjoen venepaalujen asennuksetkin. Molemmat hoidettiin toukokuussa. Tarkastettavia uimarantoja oli kaik‐ kiaan 16 eri puolilla Saloa Kiikalasta Särkisaloon. Tarkastusten aikana var‐ mistettiin, että rannat ovat uimareille turvallisia, tarkastettiin erityisesti hyppypaikkojen riittävä syvyys, tut‐ kittiin kelluvien laiturien kiinnitykset sekä kerättiin pohjasta roskia. Veneiden kiinnityspaaluja asennettiin tällä kertaa yhteensä 51 kappaletta. Niissä on melkoinen työmäärä, vaikka paalujen määrä onkin pudonnut huippuvuosista alle puoleen. Uimarannoilta löytyy kaikenlaista rojua. Purtilo palasiksi Hiukan erikoisempi keväinen tal‐ kookohde oli navigaatioseuran tela‐ kalle hylätyn vanhan puutroolarin rungon hajottaminen ja hävittämi‐ nen. Hyvin huonoon kuntoon päässyt runko oli tullut tiensä päähän eikä siitä olisi enää saanut merikelpoista taitavampikaan puuseppä. Hylky pil‐ kottiin osiin ja pakattiin nosturilla jätelavoille pois kuljetettavaksi. Kyseessä oli varsinaisesti navigaatio‐ seuran urakka, mutta myös Simppuja kutsuttiin talkoisiin, koska Agonus talvehtii samalla telakalla. Salon navigaatioseuran telakkatoimikun‐ nan puheenjohtaja Lasse Sonck nostaa hylyn kappaleita jätelavalle (kuva Mika Böös). Paaluja asennettiin yli viisikymmentä. Safkaa sukeltajille Simppureissujen vetäjien suurin haas‐ te taitaa olla ruokalistan laatiminen ja ruokien valmistaminen. Tässä pari vinkkiä Salon seudun ammattiopis‐ ton lehtori Jari Lautkankareelta seu‐ raavin saatesanoin: Uunilohta (Espanjan vivahteella) juurespedillä (12 annosta) ”Esivalmistele kotona! Hyödynnä esivalmisteita! Sovella! Jollet pidä kokkaamisesta.. älä kokkaa! Ja ehkä tärkeimpänä.. Reseptien laatija ei vastaa mistään. Vastuu on aina vuorossa olevalla kokilla!” hienoa merisuolaa Siskonmakkarakeitto (12 annosta) Varhaiskaali‐jauheliha‐ paistos (12 annosta) Syksymmällä, kun varhaiskaalia on jäl‐ leen saatavana, onnistuu seuraavan reseptin toteuttaminen. 2,4 kg lohifileetä 1 kg jauhelihaa savustettua paprikajauhetta 1 dl tomaattipyreetä mustapippuria suolaa, mustapippuria 3:n sitruunan / limen raastettu kuori + mehu 3 punasipulia oliiviöljyä 2,5 kg varhaiskaalia pieneksi silput‐ tuna 1,5 kg kasvissuikaleita (pakaste) 1,2 kg tomaattimurskaa 1,5 kg siskonmakkaroita 6 dl kasvislientä 3 l vettä siirappia 3 kasvis‐ tai lihaliemikuutiota pitkää riisiä tai ohrasuurimoita maustepippureita Ruskista jauheliha ja mausta se to‐ maattipyreellä, suolalla ja pippurilla. n. 2,2 kg perunaa ja keittojuureksia (pakaste) Nosta kasvisten päälle nahaton / ruo‐ doton lohifilee. Mausta lohi suolalla, pippurilla, savustetulla paprikajau‐ heella, limellä ja oliiviöljyllä. Kuullota sipulit ja lisää pannulle hie‐ nonnettu kaali. Lisää riisi tai ohra‐ suurimot, freesaa hetken aikaa ja hauduta riisi tai ohra kypsäksi. Paista uunissa n. 45 min tai kunnes lohen sisälämpö on n. 50 astetta. Lisää tomaattimurska, kasvisliemi ja mausteet. Lisää joukkoon jauheliha ja kuumenna. Lohesta valuva rasva maustaa kasvis‐ suikaleet mukavasti, eikä erillistä kas‐ tiketta välttämättä tarvita. Paistoksen kylkeen sopii mainiosti lähisaaresta poimitut puolukat. Kiehauta vesi. Lisää kasvisliemikuutiot ja pippurit. Kaada joukkoon peruna ja keittojuurespakasteet. Odota, että keitto kiehuu. Purista siskonmakkara‐ massaa kuorestaan pieniksi palloiksi keittoon. Keitä vielä noin 10 minuut‐ tia, kunnes juurekset ovat kypsiä. Simppuilua silloin ennen Tällä kertaa palataan simppuhisto‐ riassa vuoteen 1986. Tuonakin kesänä Claus liikkui ahkerasti ympäri saa‐ ristomerta niin sukellus‐ kuin muilla‐ kin retkillä. James jäi rantaan, jatkamme klo 11.50 suuntaan ”Inga”. P. Vuorinen liittyi porukkaan. Kumivene lähti taas klo… Liisa, Pekka ja Jyrki lähtivät Rosalaan tansseihin, tulivat takaisin joskus yöllä n. klo 2.00. Inga klo 13.40 su 3.8. pe 1.8. Erittäin kovaa keikutusta. Siinä paik‐ keilla, oliko sukeltaminen nautinto vai velvollisuus. n. klo 10.30 porukka lähti kumi‐ veneellä Shillerille, jossa nostopussi‐ harjoitus. Lähtö klo 15.20 Ensimmäinen kuorma takaisin klo 12.30, toinen kuorma klo 12.45. Simppu‐leirille lähtö klo 18.25, muka‐ na H. Parhio, L. Jännäri, J. Seppälä, A. Sieppi, P. Koivisto ja vierailevana tähtenä P. Mutikainen Jyväskylästä. klo 21.20 ohitamme Mjösundin tiili‐ tehtaan Högholm klo 23.45 Gråskär 16.45 Syötiin hernesoppaa ja korjattiin perämoottoria (saatiin kuntoon, sam‐ muttimessa vika). Herätys klo 6.58 aamu‐uinnin ja – kahvin jälkeen lähtö kohti Örön vesiä klo 08.20 Pojat lähtevät sukeltamaan Schillerille klo 19.10 (kumiveneellä), mukana Erkkola ja Saarinen venemiehinä, Koivisto, Sieppi ja Mutikainen sukel‐ sivat. Gråskär klo 11.30 Takaisin klo 20.10 la 2.8. Nostopussi toimi fantastisesti. Paateron Pekka kylkeen klo 13.00 Lähtö klo 14.00 Klo 14.25 Harri sukelsi katsomaan kaiun anturin, siellä ok ja sitten kaiku‐ kin alkoi toimia. Olli Lehden mökillä klo 15.20 Merholmen. Pertti ja Tuomo sukelsivat hakemaan poijua sekä Pauli ja Jyrki. Ankkuripoiju saatiin ylös, homma kaikin puolin hanskassa Lähtö Olli Lehden mökiltä klo 18.20. Klo 21.10 Liisa saapui hyttiin ja alkoi järsimään porkkanaa huikeiden ala‐ vatsatreenien jälkeen. Hän kertoi myös agentti X‐9 uusimmat seikkailut. 22.10 Strömman kanava, Clausin puikkoihin vieraileva tähti P. Muti‐ kainen. 00.20 Claus kiinnittyi antoisan sukel‐ lusreissun jälkeen laituriin. Kuva Clausista löytyi vuoden 1983 lokikirjan kansilehdeltä. Osaako kukaan sanoa, kenen kynästä hieno piirros on lähtöisin? Kevät ja kesä ovat kouluttautumisen aikaa Tulevia koulutuksia Laitesukelluksen jatkokurssi (CMAS **/P2) Kevään koulutuskausi alkoi kippari‐ kurssilla. Merenkulun teoriaa oli pumppuhuoneella kuuntelemassa kymmenen tulevaa Agonuksen pääl‐ likköä. Koulutukseen liittyy myös käy‐ tännön harjoittelua, joka toteutettiin Agonuksen Kasnäsiin siirron yhtey‐ dessä. Siirtoreissusta ja sen aikana toteutetusta meripelastusharjoituk‐ sesta on lisää asiaa omassa artikke‐ lissaan. Osa kipparikurssilaisista täydensi opintojaan vielä yhden illan kestä‐ neellä SRC‐, eli rannikkolaivurin VHF‐ koulutuksella. Laitesukelluksen peruskurssin osanot‐ tajamäärä jäi tänä keväänä vali‐ tettavan pieneksi – mukana on aino‐ astaan kolme tulevaa sukeltajaa. Tosin pienessä ryhmässä koulutus on henkilökohtaisempaa kuin isossa. Huhtikuussa teoria‐ ja allaskoulutuk‐ sen suorittaneet oppilaat lähtevät yhdessä sukella Suomessa‐ ja takaisin veteen –kurssilaisten kanssa avovesi‐ leirille 17. – 19.6. www.simppu.net/koulutus/ Laitesukelluksen jatkokurssin pääsy‐ vaatimuksena on CMAS P1‐ tai NAUI Scuba Diver ‐kortti, tai muun vas‐ taavan koulutusjärjestön perustason laitesukelluskortti. Kurssi koostuu noin 10 tunnista teoriaa ja vähintään 6 avovesisukelluksesta. Kurssilla sy‐ vennetään peruskurssilla opittuja tie‐ toja ja harjoitellaan taitoja niin, että sukeltaja pystyy suunnittelemaan ja tekemään syvempiä sukelluksia tur‐ vallisesti. Laitesukelluksen jatkokurssi antaa valmiudet sukeltaa 15‐30 metrin syvyydessä. Sukeltajaliiton koulutus‐ ohjelman mukainen laitesukelluksen jatkokurssi täyttää kansainvälisesti sekä CMAS P2 ‐ että NAUI Advanced Scuba Diver ‐koulutusstandardin vaatimukset. sukellusolosuhteet ovat vastaavat tai paremmat kuin missä kurssi on jär‐ jestetty. Kurssin ala‐ikäraja on 15 vuotta. Kurssin läpäisseelle sukelta‐ jalle myönnetään sukeltajakortti. Sukeltajaliiton koulutusohjelman mu‐ kainen laitesukelluksen peruskurssi täyttää kansainvälisesti sekä CMAS P1‐koulutusstandardin että NAUI Scuba Diver ‐koulutusstandardin vaatimukset. Teoria‐ ja allaskoulutus tapahtuu 16. ‐ 21.8. Avovesikoulutus on vuorossa 24.8. Nummijärvellä ja 2. ‐ 4.9.2016 Agonuksella. Lisätietoja koulutuksista antaa Mika Böös: 040 836 3600 tai [email protected] Uimahallivuorot kaudella 2016 ‐ 2017 Teoriakoulutus on elokuussa, päivät sovitaan ilmoittautuneiden kesken. Avovesiharjoitukset 2. ‐ 4.9.2016. Aikuisten uimahallivuorojen muutut‐ tua maksullisiksi on vuoroja ja niiden pituuksia jouduttu hieman karsimaan. Laitesukelluksen peruskurssi (CMAS */P1) Aikuisille on haettu ensi talveksi kahta uimahallivuoroa viikossa: tiistaisin ja torstaisin klo 20:35 ‐ 21:35. Vuorot on haettu alkaviksi 30.8.2016 ja päät‐ tyviksi 30.5.2017. Lisäksi aikuisille on haettu kolmea kuntosalivuoroa per viikko ajalle 4.9.2016 – 30.4.2017: tiistaisin ja torstaisin Melamoguleiden kanssa yhteinen vuoro samaan aikaan kuin allas‐vuorokin; sekä sunnuntaisin klo 18:00 – 19:00. Laitesukelluksen peruskurssilla ope‐ tellaan ne perustiedot ja ‐taidot, jotka laitesukeltaja tarvitsee sukeltaakseen ohjatusti esim. sukellusseuran leireillä ja sukelluskeskusten järjestämillä ret‐ killä. Kurssin pääpaino on käytännön perustaitojen opettelussa ja sukellus‐ turvallisuudessa. Peruskurssi sisältää 10 tuntia teoriaa, 10 tuntia allas‐ harjoituksia ja viisi avovesisukellusta. Kurssi antaa valmiudet tehdä suora‐ noususukelluksia enintään 15 ‐ 20 metrin syvyydessä edellyttäen, että Sunnuntaisin on haettu norpille ja kuuteille samoja allasvuoroja kuin aikaisempinakin talvina ajalle 25.9.2016 – 30.4.2017. Kuka kukin on? ‐ kouluttajia ja ohjaajia Seurassamme on suuri joukko koulut‐ tajia ja ohjaajia. Heidän tehtävänään on peruskouluttaa uusia sukeltajia sekä jatkokouluttaa harrastuksessaan jo pitemmälle ehtineitä; toteuttaa sukellusintroja lajista kiinnostuneille; järjestää sukellusharrastusta tukevia muita koulutuksia, kuten ensiapu‐ ja merenkulkukoulutusta; sekä ohjata norppia ja kuutteja. Tähän joukkoon voi törmätä niin hallilla, pumppuhuoneella kuin Ago‐ nuksellakin. Toiset ovat mukana lähes kaikissa koulutuksissa, toiset vain satunnaisesti. Mutta kuka kukin on? Koulutusvastaava Muut laitesukelluskouluttajat Marko Niinistö Olli‐Pekka Juhantila Olli‐Pekka toimii myös norppaohjaa‐ jana ja SRC‐kouluttajana. Marko toimii myös DAN –ensiapu‐ kouluttajana ja Nitrox –kouluttajana. Marko Rinne Mika Böös, laitesukelluskouluttaja Erkki Niemi Koulutusvastaavan tehtävänä on suunnitella vuosittaiset koulutukset ja niiden aikataulut sekä varmistaa kouluttajien, tilojen ja kaluston käy‐ tettävyys. Lisäksi koulutusvastaava pitää yhteyttä Sukeltajaliittoon koulu‐ tuksia koskevissa asioissa ja varmis‐ taa, että kouluttajien tiedot ja taidot pysyvät ajan tasalla. Kaiken tämän lisäksi hän myös kouluttaa sukeltajia. Mika osallistuu laitesukelluskoulu‐ tuksiin, kouluttaa lähikouluttajia, toi‐ mii DAN –ensiapukouluttajana ja jär‐ jestää laitesukellusintroja. Lähikouluttajat Jarkko Nieminen Dieter Flemmich Niinpä myös lähikouluttajaoppilaisiin voi törmätä etenkin peruskursseilla, joilla he osallistuvat niin teoriatunti‐ en, allasharjoitusten kuin avovesihar‐ joitustenkin toteuttamiseen. Oskari Sundholm Vesa Reunanen Norppa‐ ja kuuttiohjaajat Norppa‐ ja kuuttitoimintaan osallis‐ tuu viikoittain useita kymmeniä lapsia, nuoria ja kuutti‐ikäisten van‐ hempia. Toiminnan pyörittäminen vaatii melkoisen ohjaajajoukon. Talvella uimahallilla tapahtuvan har‐ joittelun lisäksi kesällä järjestetään pari avovesisukellusretkeä sekä yh‐ teensä kolme norppaleiriä. Tämän kaiken suunnittelu‐ ja toteutusvastuu lepäävät norppavastaavan hartioilla. Tero Tuomarmäki Osalla norppa‐ ja kuuttiohjaajista on myös muita rooleja ja tehtäviä joko seuran hallinnon tai sukelluskoulu‐ tuksen parissa. Janne Torkkel Jarmo Ihander, norppavastaava Lähikouluttajat osallistuvat laitesukel‐ luskurssien toteuttamiseen. He pitä‐ vät teoriatunteja, ohjaavat oppilaita niin allas‐ kuin avovesiharjoituksissa‐ kin ja järjestävät laitesukelluskokei‐ luita eli introsukelluksia Janne toimii myös norppaohjaajana Katariina Lehtinen Tuukka Virtanen Lähikouluttajaoppilaat Lähikouluttajaksi asti voimme järjes‐ tää koulutusta omin voimin. Lähi‐ kouluttajaksi opiskelevat eivät suin‐ kaan vietä koko kurssiaan koulun penkillä – tai tässä tapauksessa pump‐ puhuoneella. Koulutukseen kuuluu runsaasti käytännön harjoittelua, ensin simuloiduissa opetustilanteissa ja koulutuksen edetessä myös todel‐ lisissa koulutustilanteissa. Satu Lehtinen Vinkki veneilijöille Lisäksi norppia ja kuutteja ohjaavat toisinaan Joni Hukkanen, Juuso Nurk‐ se, Taru Juhantila, Vesa Reunanen, Tuukka Virtanen, Leevi Virta, Marko Niinistö, Pekka Lahtinen ja Jari Vienonen. Erityisesti leireillä ohjaa‐ jien apuna toimii myös norppien vanhempia. Kimmo Nurkse Viime talvena olimme ensimmäistä kertaa kutsuneet myös muiden lajien asiantuntijoita perehdyttämään laji‐ sensa salaisuuksiin. Kokemukset oli‐ vat sen verran hyviä, että vierailevia kouluttajia nähdään varmasti jatkos‐ sakin norppaharjoituksissa. Merenkulun kouluttaja Tuomas Juhantila Saaristomerellä veneilevän sukeltajan ja snorklaajan kannattaa kääntää aluksensa keula kohti Stora Hästön saarta. Se sijaitsee noin viisi kilo‐ metriä saaristokeskus Korpoströmistä lounaaseen. Stora Hästön rantavedessä sijaitsee metsähallituksen ensimmäinen ve‐ denalainen luontopolku. Luontopolulla on kaksi reittiä. Toinen on tarkoitettu snorklaajille ja toinen laitseukeltajille. Reittien pituudet ovat 150 ja 300 metriä. Niiden varrella on pohjassa opastauluja, joiden teks‐ teissä kerrotaan alueen vedenalai‐ sesta luonnosta kuten kalliopohjan levävyöhykkeestä, sinisimpukoista, murtovedestä, hiekkapohjan kaloista ja meriajokkaasta. Taululta toiselle kulkee köysi, jota seuraten reitti on helppo kiertää. Jos paikalla aikoo pysähtyä, on syytä huomata, ettei luontopolun välittö‐ mään läheisyyteen saa ankkuroitua. Veneen voi jättää sukellus‐ tai snork‐ lausretken ajaksi esimerkiksi luonto‐ polun lähellä olevaan luonnonsata‐ maan. Tiia Åkerfelt Stora Hästö tarjoaa retkeilijälle myös kuivalla maalla olevan luontopolun, tulentekopaikan sekä telttailupaikan. Lisää tietoa osoitteesta: Norppaohjaajaksi Jos lasten ja nuorten kanssa toimi‐ minen kiinnostaa, ovat uudet ohjaajat aina tervetulleita norppa‐ ja kuuttioh‐ jaajatiimiimme. Mukaan pääsee otta‐ malla yhteyttä Jarmo Ihanderiin 0400 817096. Paikalle ei välttämättä tarvitse ehtiä joka viikko. Siitäkin, että ehtii mukaan silloin tällöin, on apua http://www.luontoon.fi/saaristomeri /reitit/storahastonvedenalainenluont opolku Kuva: Luontoon.fi Vuoden norppaseurassa on kiva norppailla Norppien ja kuuttien hallikausi päättyi huhtikuun lopussa. Toimintaa on kuitenkin myös avovesissä. Touko‐ kuussa avattiin koko seuran avovesi‐ kausi yhteisellä Nummijärvellä järjes‐ tetyllä tapahtumalla. Kesäkuun 29. päivä on vuorossa iltaretki Kasnäsiin, josta tehdään Agonuksella sukellus‐ ja snorklausretki. Heinäkuussa järjeste‐ tään kolme norppaleiriä: kaksi ensim‐ mäistä on suunnattu snorklaaville norpille ja kolmas ensisijaisesti laite‐ sukelluskurssin suorittaneille hylkeil‐le. Simppu on vuoden 2015 norppaseura Sukellusseura Simppu on valittu vuo‐ den 2015 norppaseuraksi. Tunnustus jaettiin Sukeltajaliiton kevätkokouk‐ sessa. Perusteluina palkitsemiselle olivat ansiokas ja laajamittainen norp‐ pakasvatustoiminta sekä hienosti jär‐ jestetty, tunnelmaltaan iloinen norp‐ paralli. Marko Niinistö vastaanotti kunniakirjan ja kieropalkinnon sukel‐ tajaliiton toiminnanjohtaja Sari Nuo‐ tiolta. Näin toimii vuoden norppaseura – kuvamuistoja kuluneelta kaudelta Keväällä testataan norppien taitoja Norpan taitorata Kevään viimeisillä harjoituskerroilla norpilla on mahdollisuus suorittaa norpan taitorata, jonka suorittaneet saavat norppasukeltaja –kortin. Taito‐ rataan kuuluu pitkä lista suorituksia, joista osa on melko vaativia. Rata tes‐ taa kaikkia niitä sukellustaitoja, joita kauden aikana on harjoiteltu. Taitoradan tehtävät suoritetaan alla olevassa järjestyksessä, mutta aika‐ rajaa suoritukselle ei ole. 1. 100 m uinti 2. Kuperkeikka etuperin, kuperkeik‐ ka takaperin 3. Veden polkeminen, kädet ran‐ teita myöten pinnalla, jalat eivät saa ylettyä pohjaan. 20 sekuntia 4. Perusvälineiden pukeminen pin‐ nalla kelluen 5. Jalat edellä laskeutuminen (hissi), Renkaan läpi sukeltaminen mata‐ lassa vedessä n. 1,5 m, nousu pintaan ja snorkkelin tyhjennys: alas, ylös ja ok merkit 6. 100 m räpyläkrooli 7. Vedestä nousu perusvälineiden kanssa 8. A‐lipun tunnistaminen ja nimeä‐ minen kouluttajalle 9. Jättiloikka veteen korokkeelta perusvälineiden kanssa, nousu pintaan snorkkeli tyhjennettynä, OK‐merkki 10. Taitto, sukeltaminen renkaiden läpi (2 kpl), syvyys 2‐4 m, renkai‐ den etäisyys 2 m, esineiden nou‐ taminen pohjalta, nousu pintaan snorkkeli tyhjennettynä, alas‐, ylös, ok‐merkit 11. Räpylöiden riisuminen altaan pohjaan yhdellä sukelluksella 2‐4 metrissä 12. Vaara / paniikki –merkki, 10 se‐ kunnin hengenpidätys kasvot vedessä 13. Ilman perusvälineitä: samanko‐ koisen uhrin nosto pintaan 2‐4 metristä, kuljettaminen pinnalla 25 m 14. Räpylöiden pukeminen pohjassa 15. Perusvälinein: samankokoisen uhrin nosto pintaan 2‐4 metristä, kuljettaminen pinnalla 25 m 16. Sivuttain käsien varassa kieräh‐ täen veteen meneminen, ok‐ merkki, maskin tyhjennys veden alla 4. 15 metrin pelastusuinti (tyyli vapaa) 5. Kosketus altaan päätyyn, josta sukellukset pää edellä altaan syvyydestä riippuen: 4 metriä, kolme kertaa, 3 metriä, neljä kertaa tai 2 metriä, kuusi kertaa 6. Viimeisellä kerralla pohjasta tuo‐ daan Helly‐nukke tai toinen ihmi‐ nen, muilla kerroilla esim. kiekko 7. 50 metrin kuljetus kahta eri kulje‐ tusotetta käyttäen (kuljetettava samanpainoinen) 8. Aikaraja: 3:40 min. (miehet ja naiset sama aika) 9. Testi jatkuu: kuljetettavan altaas‐ ta nosto, (saa käyttää toista hen‐ kilöä apuna) Testin kokonaispituus on 100 metriä. Renkaiden läpi sukeltaminen ja esineiden poimiminen pohjalta on yksi norpan taitoradan tehtävistä. Taitoradan saivat suoritettua Jasna Kuivanen ja Hilla Lamminen. Uimalasien käyttö on kielletty, koska testiuinnissa jäljitellään pelastustilan‐ netta. Tällä kertaa uinninvalvojan testin saivat suoritettua Taru Juhantila, Aleksi Laiho, Maija Lehtonen, Nuutti Pihakivi, Nuutti Syngelmä ja Eetu Vienonen. Uinninvalvojan testi Hylkeet ja isommat norpat, jotka ovat jo suorittaneet taitoradan kokeilivat tänä keväänä uinninvalvojan testin suorittamista. Tiukan aikarajan vuoksi se on fyysisesti vaativa suoritus. Testin tehtävät ovat: 1. Pelastushyppy veteen 2. 25 metrin pelastusuinti (katse pelastettavaan) 3. Käännöksen jälkeen suoraan 10 metrin pituussukellus Aleksi Laiho tekee testiin kuuluvaa pelas‐ tettavan kuljetustehtävää. Pelastetta‐ vana on Nuutti Pihakivi. Norppien syyskausi alkaa sunnuntaina 2.10.2016 Merta lähemmäs sukeltamaan Aina ei ehdi tai halua lähteä koko kesäviikonlopuksi Agonukselle sukel‐ tamaan. Jos mieli kuitenkin tekee pinnan alle, ovat lähikohteet hyvä vaihtoehto. Vaikka ne varsinkin pitempään sukeltaneille ovat jo tark‐ kaan tutkittuja, löytää niistäkin mielenkiintoista katseltavaa – ja aina‐ han voi keskittyä sukellustekniikan harjoitteluun. Tässä esittelemme viisi lähellä ja kolme hiukan kaukaisempaa kohdet‐ ta, jotka sopivat kaikille sukeltajille. Nummijärvi Eniten Simppujen sukeltama kohde lienee Nummijärvi Kuusjoella. Pieni järvi on varsinkin keväällä ja syksyllä kirkasvetinen, mutta kesälläkin näky‐ vyys on useimmiten hyvä. Bonuksena tässä kohteessa on kaupungin uima‐ rannan yhteydessä oleva sauna. Nummijärvi toimii myös hyvänä talvisukelluskohteena. Avantouimarit pitävät laiturin edustan avoimena koko talven. rilta. Mielenkiintoisinta katseltavaa löytyy, kun seuraa länteen johtavaa rinnettä. Toinen vaihtoehto on kävel‐ lä niemen kärkeen (punainen nuoli), jolloin voi päättää sukelluksen uima‐ rannalle. Niemenkärjen eteläpuolella on myös hyvä kohde. Sieltä löytyy 5 metrin syvyydestä soutuveneen hyl‐ ky, jota voi käydä katsomassa. Hylky löytyy, kun ui niemen kärjestä muu‐ taman kymmenen metriä itään. Pidemmälle sukellukselle mielenkiin‐ toinen reitti on lähteä niemen kärjes‐ tä, kiertää saari (keltainen nuoli) ja palata uimarannalle. Järven itäpäässä on Someron kau‐ pungin uimaranta, sieltä ei kannata sukeltaa. Nähtävää on vähän ja park‐ kipaikalta on pitkä matka kantaa varusteita rantaan. Perille löytää, kun navigaattoriin näp‐ päilee osoitteeksi Järvitie 91, Kuus‐ joki. Iso‐Melkutin Iso‐Melkutin on Lopen Räyskälässä aivan ilmailukeskuksen vieressä sijaitseva kirkasvetinen järvi. Sinne on sukellusseurojen talkootyönä raken‐ nettu terassi varusteiden pukemista varten sekä portaat, joita pitkin varsin jyrkkää rantaa pääsee helposti ve‐ teen. Nummijärvellä kohteita. on useita sukellus‐ Parhaat sukelluskohteet ovat suoraan uimarannalta (vihreä nuoli), josta pääsee veteen joko rannalta tai laitu‐ Lähikohteista parhaat puitteet sukeltajille tarjoaa Iso‐Melkutin. Veteenmenopaikalta kannattaa ottaa suunta noin 210 astetta. Viiden minuutin uinnin jälkeen vastaan tulee vedenalainen harju. Ainakin aikaisem‐ pina kesinä harjulle on johtanut ohjausnaru. 6‐7 metrin syvyydessä olevalla harjulla on runsaasti eri‐ kokoisia kivikasoja, joiden seassa on paljon pikkukalaa. Portaiden alapäästä vasemmalle on rakennettu viiden metrin syvyyteen koulutuskäyttöön tarkoitettu taso. Myös sen ympärillä riittää katsel‐ tavaa. Iso‐Melkuttimelle pääsee yksinkertai‐ simmin ajamalla Somerolta tietä 2802 Letkun suuntaan. Valtatien 2 ylityksen jälkeen jatketaan tietä 2824 18 kilometriä. Tästä käännytään oikealle Tauluntielle. Sitä ajetaan 2,5 kilo‐ metriä, jonka jälkeen käännytään oikealle Melkuttimentielle. Melkutti‐ mentielle ei ole tienviittaa, mutta samalta kohdalta lähtee vastakkai‐ seen suuntaan Pompputie kohti Räys‐ kälän lentokenttää. Melkuttimentietä ajetaan 1,2 kilo‐ metriä, jonka jälkeen käännytään vasemmalle mäkeä alas. Tästä on rantaan 200 metriä. Iso‐Valkee Iso Valkee on myös pienehkö järvi. Se sijaitsee Somerniemellä. Paikalle on viitoitus Kaskistontieltä (tie 2801). Kohde löytyy Google mapsista osoit‐ teella Murjuntie 350. Veteen pääsee Someron kaupungin uimapaikalta, jossa on myös nuotiopaikka. Kohde sopii myös muuhun retkeilyyn. Lisää tietoa löytyy esimerkiksi Someron kaupungin nettisivuilta osoitteesta: http://www.somero.fi/vapaa‐ aika/luonnossa_liikkuminen/iso‐ valkee_ja_luontopolku/ Toijan louhos Kuva on otettu saunan rannasta kohti saarta (kuva Someron kaupunki). Helpointa on mennä veteen uima‐ rannan parkkipaikalta. Rannalta läh‐ dettäessä heti vasemmalla noin 2‐3 metrin syvyydessä uponnut soutu‐ vene, jonka ympärillä on yleensä run‐ saasti ahvenia. Someron kaupungin omistama laavu ja vanha saunamökki sijaitsevat noin 200 metrin päässä parkkipaikalta. Mökin rannalta sukellettaessa kan‐ nattaa suunnistaa kohti edessä näky‐ vää pientä saarta. Järven syvin kohta, noin 24 ‐ 26 metriä löytyy hirsimökiltä lähdettäessä viistosti oikealta. Vedellä täyttyneen pienen (noin 40 x 80 metriä) kalkkikivilouhoksen maksi‐ misyvyys on noin 21 metriä ja sen kiertää normaalilla uimavauhdilla alle puolessa tunnissa. Tosin katseltavaa riittää pidemmäksikin ajaksi hienojen kallioseinämien ja louhikkojen lisäksi sukeltajat ovat tuoneet pohjalle monenlaista katseltavaa joulukuu‐ sesta puutarhatonttuun. Louhoksen syvin kohta on kuvassakin näkyvällä veteenmenopaikalla heti tien reunassa. Matalampaa löytyy oikealla sivulla olevan kulman takaa. Näkyvyys on parhaimmillaan talvella, aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä. Silloin vaakanäkyvyys voi ylittää kymmenen metriä. Kesällä ympäris‐ töstä valumavesien mukana tuleva maa‐aines sotkee näkyvyyden välillä hyvinkin heikoksi. Louhos löytyy, kun lähtee Toijan kes‐ kustasta tietä 1870 kohti Suomus‐ järveä. Noin 1,8 km jälkeen käänny‐ tään vasemmalle Haarontielle. 200 metrin päässä jatketaan vasemmalle Viiarintielle. Viiarintien tehdessä 90 asteen mutkan oikealle (noin 550 metriä tieltä 1870), jatketaan suo‐ raan. Louhos tulee vastaan tien oikealla puolella suunnilleen kilometri tieltä 1870. Läänin kuljetus Kiskon louhos kevätaamuna (kuva Esa Tammio) Uskomattoman kirkasvetinen lampi löytyy Läänin Kuljetuksen soran‐ ottopaikalta Kiskosta. Veden syvyys on maksimissaan vain kuusi metriä, mutta näkyvyys parhaimmillaan etelän kirkkaiden vesien luokkaa. Parhaiten kohde soveltuukin koulu‐ tuksiin ja perustaitojen harjoitteluun. Kohde löytyy, kun ajaa Kiskontietä (tie 186) 3,5 kilometriä Toijan Nesteeltä Inkoon suuntaan ja käännytään oike‐ alle Hyypiänmäentielle (viitta Läänin Kuljetus) – matkaa lammelle on ris‐ teyksestä noin kilometri. Syksyn 2015 perus‐ ja jatkokurssilaiset valmistautuvat sukellukselle Kiskossa. Varusteet saa vietyä autolla aivan veden äärelle. oikealla puolen levike, johon saa jätettyä auton. Levikkeeltä lähtee polku aitaa seuraten rantaan. Hilloinen Hieman kauempana oleva kohde, Hilloisten louhos, on monelle Simpul‐ le tuttu takavuosina järjestetyistä Diversnight –tapahtumista. Keittokatos on samalla suunnalla kuin luotsiasemakin. Se jää matkan var‐ relle pari kilometriä ennen asemaa. Myös tänne on helppo tulla. Autolla pääsee lähelle rantaa ja kohde on kirkasvetinen ja hyvin selkeä. Itse louhos koostuu kahdesta puo‐ liskosta, joista lännen puoleinen on syvempi. Maksimisyvyys keskellä lou‐ hosta on noin 18 metriä. Matalampi puoli, josta veteen menokin tapahtuu, on syvimmästäkin kohdasta alle kym‐ menen metriä. Paikalle pääsee ajamalla Turusta kohti Kustavia tietä 192. Taivassalosta käännytään Uudenkaupungin suun‐ taan tielle 196. Tätä tietä ajetaan 7 kilometriä ja käännytään vasemmalle Helsingintielle, jota jatketaan 3,2 kilometriä ja käännytään vasemmalle Hilloistentielle. Navigaattori tuntee paikan osoitteella Hilloistentie. Perinteisemmillä ajo‐ohjeilla perille löytää seuraavasti: Hilloisissa sukeltamaan pääsee keltaisTen nuoIlen osoittamasta kohdasta. Lähistöllä on toinenkin kirkasvetinen louhos (punainen nuoli). Sinne pääsyä tosin toisinaan rajoitetaan sulkemalla alueelle johtavan tien puomi. Ajetaan Kirkkonummelta Porkka‐ lantietä kohti merta. Eteen tulee lopulta kyltti "Yleinen tie päättyy". Tästä kohdasta käännytään oikealle Dragetintielle (viitta Luotsiasema). 600 metrin jälkeen käännytään taas oikealle Tullandintielle (viitta Luot‐ siasema). Tullandintietä ajetaan 1.1 km ja käännytään jälleen oikealle koh‐ dalta, jossa on kyltti 114 A ja B. Ran‐ taan on matkaa 200 metriä. Mentäessä luotsiasemalle asti, jatke‐ taan Tullandintietä vielä reilut 300 metriä, josta kääntyy oikealle Omsa‐ tuntie. Luotsiasema löytyy sen päästä. Louhokset ovat turvallisia sukelluskoh‐ teita kaiken tasoisille sukeltajille. Porkkala Hilloisten louhos on Taivassalossa. Salosta sinne on matkaa 115 km. Jos mieli tekee sittenkin sukeltaa meressä, on yksi vaihtoehto Porkkala. Varsinkin pääkaupunkiseudun sukel‐ tajat vierailevat siellä ahkerasti. Yleisimmin sukeltamassa käydään joko luotsiasemalla tai keittokatok‐ sella. Hilloisten louhos (kuva FunDive). Luotsiasema löytyy Porkkalan niemen lounaiskärjestä. Karttahaussa osoit‐ teeksi voi laittaa Omsatuntie 125. Itse luotsiasemalle sukeltajilla ei tieten‐ kään ole mitään asiaa, mutta juuri ennen aseman portteja on tien Porkkalaan on Salosta matkaa vähän yli 120 km. Esiteltyihin kohteisiin tehdään myös Simppujen viikkosukelluksia. Tarkem‐ mat tiedot niistä löydät nettisivuil‐ tamme www.simppu.net Helatorstai Hilloisissa Helatorstain aamu valkeni kauniina. Aurinko paistoi pilvettömältä tai‐ vaalta, kun Simppuja alkoi yksi toisensa jälkeen kokoontua Taivas‐ salon Hilloisiin. Tarkemmin sanottuna paikka oli sama, louhos, joka esiteltiin myös tämän lehden lähikohteista kertovassa jutussa. Lähikohde tosin on hiukan suhteellinen käsite – matkaan Salosta Hilloisiin menee sentään yli tunti. Louhoksen syvemmän puoliskon rannalla oli jo joukko muita sukeltajia, joten Simput kokoontuivat mata‐ lamman puolen veteenmenopaikan läheisyyteen. Pienen odottelun jäl‐ keen, meitä oli paikalla yksitoista. Muutama muukin oli ilmoittanut tulevansa mukaan, mutta kevät‐ flunssa verotti osallistujia. Olosuhteet eivät olisi voineet olla paremmat. Lämpötila lähenteli keski‐ kesän lukemia – mittari näytti yli kah‐ takymmentä astetta. Hyvä keli ei ra‐ joittunut ilmaan, vaan jatkui myös vedessä. Lähes kymmenasteinen vesi osoittautui kristallin kirkkaaksi. Vaa‐ kanäkyvyys ylitti kymmenen metriä. Jari Pullinen sukelsi ensimmäisen sukel‐ luksensa Suomessa Mika Böösin parina. Mihin kortti oikeuttaa? Laitesukelluskortteja on monenlaisia ja niitä myöntäviä organisaatioita on vieläkin enemmän. Yhteistä kaikille korteille on, että ne perustuvat ny‐ kyisin kansainvälisiin standardeihin. Niinpä eri organisaatioiden myöntä‐ mät kortit ovat ainakin jossain määrin vertailukelpoisia. Myös Simpuilla on tarjolla suuri joukko erilaisia koulutuksia, joiden suorittaneille myönnetään kurssia vastaava kortti. Nämä koulutukset ovat Sukeltajaliiton koulutusohjelman mukaisia ja täyttävät sekä CMAS:n että NAUI:n vaatimukset. Siitä yksinkertaisesta syystä, että Simppu‐ jen kouluttajat ovat CMAS –koulut‐ tajia, ovat seuran myöntämät kortit CMAS‐kortteja. Perustason kortti eli P1 tai CMAS* antaa valmiudet 15 – 20 metrin suoranoususukelluksille. Eli ehdoton syvyysraja on 20 metriä ja sukellukset ovat kestoltaan sellaisia, ettei niiden lopussa tarvita etappi‐ eli dekomp‐ ressiopysähdyksiä. Syvemmälle mielivien sukeltajien on suoritettava laitesukelluksen jatko‐ kurssi, jonka päätteeksi he saavat P2 eli CMAS** ‐laitesukelluskortin. Tämä kursi antaa valmiudet sukeltaa suo‐ ranoususukelluksia 30 metrin syvyy‐ teen. Edellytyksenä kurssille osal‐ listumiselle on jonkin koulutus‐ järjestelmän perustason laitesukellus‐ kortti. Tosin käytännössä kurssille osallistuminen edellyttää myös niin paljon sukelluskokemusta, että sukel‐ lustekniikka, erityisesti nosteenhal‐ linta, on hyvin hallussa. Loogisesti ajateltuna seuraava vaihe sukelluskoulutuksessa olisi P3 eli CMAS*** ‐taso. Laitesukelluksen syventävä jatkokurssi, josta tuo P3 – kortti myönnetään, on sisällöltään hyvin laaja. Sen lisäksi, että sen kulu‐ essa opiskellaan ja harjoitellaan sukel‐ tamista, sisältyy koulutukseen myös sukellusjohtamista. Kurssin suoritta‐ neet voivatkin toimia myös sukellus‐ vanhimpina ja sukellustapahtumien johtajina. Sukelluksellisesti kurssi tuottaa tosin myös valmiudet sukel‐ taa suoranoususukelluksia aina 40 metrin syvyyteen asti. Osallistumisen edellytyksenä on CMAS P2 –kortti tai vastaavan tasoinen muun kansainvä‐ lisen koulutusjärjestön kortti; Rescue Diver –kortti; voimassa oleva ensiapu‐ pätevyys; voimassa oleva hapenan‐ topätevyys sekä riittävä, monipuoli‐ nen ja vaihteleva sukelluskokemus: vähintään 60 sukellusta, joista 20 kappaletta 20 ‐ 30 metrin syvyydessä ja kolme yösukellusta. Jos tavoitteena on ainoastaan koulut‐ tautua sukeltamaan yli 30 metrin sukelluksia, on yksinkertaisempaa osallistua jonkin järjestön syväsukel‐ luskurssille. Sellaista tosin ei Simp‐ pujen koulutustarjonnassa ole aina‐ kaan vielä. Rescue Diver –koulutus antaa valmi‐ udet sukeltamisen riskienhallintaan, yleisimpien vedessä ilmenevien on‐ gelmien ratkaisuun ja vedenalaisten hätätilanteiden hallintaan. Lisäksi kurssi antaa valmiudet mm. sekä it‐ sensä että sukellusparin pelastami‐ seen. Kurssin pääsyvaatimuksena on CMAS P1‐ tai NAUI Scuba Diver ‐kortti tai muun vastaavan koulutusjärjes‐ tön perustason kortti; voimassa oleva hätäensiapupätevyys sekä voimassa oleva hapenantopätevyys. Muitakin kortteja on tarjolla Nitroksisukeltamisessa käytetään normaalin paineilman sijasta taval‐ lista enemmän happea sisältävää kaasuseosta. Nitroksilla ei voi sukel‐ taa yhtä syvälle kuin paineilmalla, mutta se mahdollistaa matalissa sukelluksissa sukellusaikojen turvalli‐ sen pidentämisen. Kurssin pääsyvaati‐ mus on CMAS P1 tai vastaava perus‐ tason laitesukelluskoulutus. Muita kortteja, joita seuran toteutta‐ missa koulutuksissa voi suorittaa ovat jää‐ ja kuivapukusukelluskortit; DAN‐ ensiapukoulutuksista myönnettävät kortit; sekä lähikouluttajakortti. Norpan taitoradan suorittaneet snorkkelisukeltajat saavat Sukeltaja‐ liiton norppasukeltajakortin. Millaisia kortteja löytyy Simppujen taskuista? Puheenjohtaja Marko Niinistö Oxygen First Aid Provider, DAN Advanced Oxygen Provider, DAN Basic Life Support Instructor, DAN Oxygen First Aid Instructor, DAN Advanced Oxygen Instructor, DAN Rescue Diver, Sukeltajaliitto Nitrox Diver, CMAS Deep diving, SSI Basic Life Support Provider, DAN Oxygen First Aid Provider, DAN Advanced Oxygen Provider, DAN Norppavastaava Jarmo Ihander Kyselimme muutamilta kaikkien tun‐ temilta Simpuilta, millaisia kortteja heidän lompakoistaan löytyy? Suurin osa korteista on CMAS:lta, mutta paljon löytyy muidenkin orga‐ nisaatioiden myöntämiä kortteja. Tyy‐ pillisimpiä ovat PADI:n ja SSI:n (virkis‐ tys) laitesukelluskortit, IANTD:n tek‐ niikkasukelluskortit, Sukeltajaliiton sukellusturvallisuuskortit sekä DAN:n ensiapukortit. Korttien runsaus kertoo sekä siitä, että aktiiviset sukeltajat pitävät jatku‐ vaa kouluttautumista tärkeänä, mutta myös koulutustarjonnan runsaudesta ja monipuolisuudesta Koulutusvastaava Mika Böös P1, CMAS P2, CMAS P3, CMAS Rescue Diver, CMAS Nitrox Diver, CMAS Nitrox Instrictor, CMAS Advanced Recreational Trimix, IANTD Gas Blender, IANTD M1 laitesukelluskouluttaja, CMAS M2 laitesukelluskouluttaja, CMAS Basic Life Support Provider, DAN Advanced Oxygen Provider, DAN Basic Life Support Instructor, DAN Advanced Oxygen Instructor, DAN Rahastonhoitaja Veera Luhtala OWD, PADI P2, CMAS P3, CMAS Rescue Diver, Sukeltajaliitto Nitrox Diver, CMAS Advanced Recreational Trimix, IANTD Lähikouluttaja, Sukeltajaliitto M2 laitesukelluskouluttaja, CMAS Basic Life Support Provider, DAN OWD, SSI P2, CMAS P1, CMAS P2, CMAS Nitrox Diver, IANTD Vesa Reunanen P1, CMAS P2, CMAS P3, CMAS Rescue Diver, CMAS Nitrox Diver, CMAS Basic Life Support Provider, DAN Oxygen First Aid Provider, DAN Advanced Oxygen Provider, DAN Kouluttautuminen ja jatkuva harjoit‐ telu ovat avaimia turvalliseen sukel‐ tamiseen. Simpuille kynnys osallistua koulutuksiin on yritetty pitää mah‐ dollisimman matalana. Peruskurssin jälkeiset laitesukelluskurssit ovat jäse‐ nille 100 euron hintaisia; osa koulu‐ tuksista on kokonaan ilmaisia; muuta‐ missa koulutuksissa osanottaja mak‐ saa vain 38 euron kortitusmaksun ja senkin ainoastaan, jos haluaa kortin. Kaisaari ‐ meripelastusharjoitus Pitkin talvea suunniteltiin ja val‐ misteltiin viranomaisharjoitusta, jos‐ sa tavoitteena oli valmistautua mah‐ dollisten aluspalojen sammuttami‐ seen ja pelastustoimiin. Simppujen ja tukialuksemme Agonuksen rooli har‐ joituksessa oli toimia pelastettavana. Pelastuspuolelta mukana olivat Hali‐ kon ja Perinön VPK, Salon Meri‐ pelastajat ja Merivartiosto. Harjoituksen lähtökohtana oli Agonuksella syttynyt tulipalo. Sen seurauksena osa matkustajista oli jäänyt loukkuun veneen alakannelle ja osa oli päätynyt veden varaan. Harjoitus ajoitettiin Agonuksen Kasnäsiin siirron yhteyteen, joten mukaan saatiin siirron aikana meren‐ kulkua harjoitelleet kipparikurssilai‐ set, mutta myös iso joukko muita Simppuja. Agonus ja 26 Simppua lähtivät Salon‐ joesta Navigaatioseuran telakalta aa‐ mulla klo 8 kohti merta. Ilma oli mitä parhain, pilviä oli toki taivaalla, mutta tuulesta ei ollut tietoakaan. Kun matkaa oli taitettu reilu tunti, laskettiin ankkuri ja aloitettiin tulevan harjoituksen valmistelu. Kuvat: Salonjoki oli peilityyni, kun Agonus otti suunnan kohti merta. Merenkulkukurssilaisista ensimmäisenä ruoriin pääsi Oskari Sundholm. Tuttuun tapaan joesta ulosajo vaati tarkkaa‐ vaisuutta. Ennen harjoituksen alkua testattiin vielä, että kaikki yhteydet toimivat. Agonuksen päällikkönä toimi Tuomas Juhantila. Retu Niemi organisoi pelastettavat veden varaan. Kellon ollessa vähän yli kymmenen aloitettiin pelastettavien ripottelemi‐ nen mereen. Ne, joilla oli märkäpuku, pääsivät pelastuslautalle. Kuivapukui‐ hin pukeutuneet saivat kellua pelas‐ tusliivien ja kelluntalautan varassa odottamassa pelastajia. Vihdoin tasan kello 10:30 Agonukselta lähetettiin hätäkutsu meripelastus‐ keskukseen. Harjoitus oli virallisesti käynnissä ja pelastajat lähtivät liikeel‐ le. Ensimmäisenä paikalle ehti Halikon VPK:n vene ja pian sen jälkeen Förbyn VPK. Molemmat ryhtyivät sammutta‐ maan tulipaloa ja pelastamaan Ago‐ nukselle loukkuun jääneitä. Hetkeä myöhemmin Salon Meripelastajien Draken saapui pelastamaan veden varaan joutuneita. Myös Hiittisistä lähtenyt Merivartioston vene pääsi melkein perille, kun se sai oikean teh‐ tävän ja joutui kääntymään takaisin. Myöhemmin tosin sekin osallistui harjoitukseen samoin kuin Merivarti‐ oston Super Puma helikopteri, joka nosti pelastuslautalla odottaneet sekä muutaman vedessä vielä kelluneen uhrin turvaan. Kaikki pelastustoimet sujuivat am‐ mattitaidolla. Niin Merivartioston am‐ mattilaiset kuin VPK:n ja Meripelas‐ tajien vapaaehtoisetkin tiesivät, mitä tehdä. Siitä huolimatta aikaa kului huomattavan kauan, ennen kuin kaikki oli pelastettu. Kuvat: Pelastuslautta laukaistiin Agonukselta. Lautalla melominen ei ollut aivan niin helppoa kuin olisi voinut kuvitella. Pelastajia houkuteltiin paikalle niin merkkisavuilla… … kuin hätäsoihduillakin. Kuvat: Suurimman osan veden varassa olleista pelasti Meripelastajien Draken. Pelastuslautalla olleet ja muutama meressä kellunut Simppu nostettiin pin‐ tapelastajan avustamana Merivartioston Super Puma helikopteriin. Kauimmin apua odottaneet kelluivat meressä pari tuntia ennen pelastamis‐ taan. Osalla pelastetuista oli eriasteisia vammoja – myös yksi sydänkohtauksen saanut potilas mahtui joukkoon. VPK:t hoitivat tulipalon sammutuksen Agonuksella ja pelastivat alakannelta kak‐ si sinne loukkuun jäänyttä. Tällä kertaa pelastettavat olivat ihmisen kokoisia ja painoisia nukkeja. Ennen operaatiota koko Agonus täytettiin savulla, jotta tilanteesta saatiin totuudenmukaisempi Loppuyhteenvedossa todettiin, että harjoitus onnistui suunnitellusti ja yhteistyö toimi kuten pitikin. Kuvat: Olli‐Pekka Juhantila, Simo Luhtala ja Päivi Liuska‐Kankaanpää Cha cha cha Edellisessä Simppupostin numerossa oli kilpailu, jossa kysyttiin, missä elokuvassa Agonus on esiintynyt. Kysymys osoittautui oletettua hanka‐ lammaksi. Oikeita vastauksia ei tullut yhtään. Oikea vastaus on vuonna 1989 ilmestynyt Mika Kaurismäen Cha cha cha. Sen pääosissa esiintyivät Matti Pellonpää, Kari Väänänen ja Sanna Fransman. Elokuvan juoni on lyhykäisyydessään se, että siltojen alla asuva laitapuolen kulkija Matti (Matti Pellonpää) saa Amerikan tädiltään perinnön: sen saa‐ miseksi hänen on osattava käyttäytyä ja oltava juomatta, kun täti saapuu Suomeen. Rahavaikeuksissa kamppai‐ leva Matin paras ystävä autokauppias Kari (Kari Väänänen) tarjoaa hänelle apuaan, mikäli saa puolet perinnöstä. Suunnitelman toteuttamiseksi kave‐ rukset vaihtavat osiaan parin viikon ajaksi. Elokuvan päähenkilön, Matin, asut‐ taman sillan vieressä kulkee katu, jonka toisella puolella on satama‐ allas. Sen laiturissa on useita aluksia, joista juuri Matin asuinpaikan koh‐ dalla kelluu Agonus. Koska elokuvassa vieraillaan toistuvasti tässä koh‐ teessa, on venekin jatkuvasti esillä. Agonus tai vielä tuolloin Sea Princess esiintyy aivan elokuvan ensiminuu‐ teilta sen lopputeksteihin asti. Agonus, alkuperäiseltä nimeltään Sea Princess, oli aivan uusi, kun Mika Kau‐ rismäki kuvasi elokuvaansa ja onnistui sattumalta ottamaan sen sivuosarooliin. (Kuvakaappaus elokuvasta). Hallikausi päättyi ja avovesikausi alkoi Hallikauden päätteeksi simput ja norpat kokoontuivat Nummijärvelle aloittamaan avovesikautta. Paikalla oli runsaasti kaiken ikäisiä sukeltajia kuuteista kurnuihin. Vesi oli vielä viileää, mutta kirkasta. Onneksi saunan lämpö tarjosi suojaa kylmää vastaan. Useimmat uskaltautuivat uimaan. Osalle viileässä vedessä polskiminen oli jo rutiinia, muutamat heittivät talviturkkinsa Nummijärveen – osa tosin vasta pienen painostuksen jälkeen. Agonuksen kipparit Agonuksen ollessa merellä, on aluk‐ sella oltava vahdissa vähintään yksi aluksen operointitaitoinen henkilö. Aluksen päällikkönä voi toimia vain Kipparit–listalla mainittu Simppu. Kipparin ollessa sukeltamassa, on aluksen vahtina oltava toinen kippari tai tässä olevalla listalla mainittu Simppu, joka pystyy hätätilanteessa operoimaan aluksella ja ajamaan sen väyliä pitkin takaisin Kasnäsiin. Lista on seuran hallituksen kokoama ja perustuu siihen, ketkä ovat viime vuosien aikana säännöllisesti toimi‐ neet Agonuksen kippareina tai osal‐ listuneet kipparikoulutuksiin ja sen jälkeen harjoitelleet riittävästi. Reissunvetäjien tehtävä on varmis‐ taa, että aluksella on reissulle läh‐ dettäessä asianmukainen miehitys, eli kippari ja vähintään kaksi kansimiestä, jotka hallitsevat rantautumiset. Agonuksen päällikkönä voivat toimia Mika Böös Olli‐Pekka Juhantila Tuomas Juhantila Timo Karjalainen Seppo Laine Jarmo Laulunen Päivi Liuska‐Kankaanpää Erkki Niemi Retu Niemi Jarkko Nieminen Marko Niinistö Esa Oksanen Veli‐Pekka Paatero Hannu Retva Teijo Reunanen Vesa Reunanen Pekka Saarinen Kari Salminen Mika Säde Janne Torkkel Tuukka Virtanen Förstinä voivat toimia, eli aluksen käsittelyn hallitsevat riittävän hyvin Jesse Böös Riitta Djupfors Heli Heinonen Reijo Laakso Satu Leino Elias Narinen Joakim Narinen Kimmo Nurkse Marko Saarinen Arvi Sarmiala Oskari Sundholm Tero Tuomarmäki Hanna Vienonen Tiia Åkerfelt Etsintäkuulutus – kuvamateriaalia simppureissuilta Lähes jokaisessa Simppupostin nume‐ rossa on kerrottu menneistä Simp‐ puvuosista. Korvaamattomana apuna näissä muisteloissa ovat olleet pump‐ puhuoneelle arkistoidut lokikirjat. Niihin reissujen vetäjät, Clausin ja Agonuksen kipparit ja välillä muutkin mukana olleet ovat kirjanneet meren‐ kulkuun ja sukeltamiseen sekä muihin tapahtumiin liittyviä mainintoja. Lokikirjoista näkyy myös aikojen ja simppuilun muutos ajan kuluessa. Innostus sukeltamiseen ja yhdessä merelle lähtemiseen oli seuran toi‐ minnan alkuvuosina valtaisaa. Reis‐ suja tosin ei tehty niin paljon kuin nykyään, eivätkä reissujen sukellus‐ määrät olleet niin suuria kuin nyky‐ ään. Tähän vaikutti moni asia: Reissuille lähdettiin Salosta, joten siirtymiseen sukelluskohteille meni paljon aikaa. Moni – alkuvuosina jok‐ seenkin jokainen – sukelsi märkä‐ puvulla, eikä vesi ollut silloin yhtään sen lämpimämpää kuin nykyäänkään. Clausilla ei ollut saunaa, jossa läm‐ mitellä. Pullot täytettiin huomatta‐ vasti nykyistä hitaammalla kompres‐ sorilla. Lokikirjoista välittyy kaikesta huoli‐ matta into etsiä uusia sukellus‐ kohteita – erityisesti hylkyjä, kartoittaa tuntematonta merenpoh‐ jaa ja kokea jotain ennen koke‐ matonta. Sukeltaminen ei ollut kaik‐ kien saavutettavissa oleva harrastus, eikä ulkomaiden kohteisiin tehty sellaisia sukellusmatkoja kuin nyky‐ ään. Lokikirjamerkintöjä on hauska lukea ja jakaa muidenkin luettaviksi. Vielä hauskempaa on, jos noihin kirjoi‐ tuksiin saa lisättyä reissuilla mukana olleiden kommentteja tai reissuista otettuja valokuvia. Kuvia ei tieten‐ kään ole sellaista määrää kuin nyky‐ ään, eikä kuvia jaettu kavereille. Filmi‐ rullan kapasiteetti oli rajallinen, joten jokainen kuva harkittiin tarkkaan. Kuvia on kaikesta huolimatta Simp‐ pujen arkistoissa. Niitä mielellään liittäisimme tekstiin. Kaivelepa arkis‐ tojasi ja jos käsiin sattuu kuvia ja pystyt vielä yhdistämään ne johonkin tiettyyn reissuun, voisit antaa niitä muidenkin katseltaviksi. Jos saat skannattua paperikuvia, voit lähettää ne sähköpostilla. Paperi‐ kuvan voi myös uudelleen kuvata vaikka kännykkäkameralla tai jos et saa itse digitoitua kuvia ja uskallat lainata ne muutamaksi päiväksi, skannaamme kuvat Simppupostin tekijöiden toimesta. Itse skannattuja kuvia voit lähettää ja paperikuvia antaa skannattavaksi Olli‐Pekka Juhantilalle, [email protected] tai puhelimitse 044 7704200. Erityisesti toiveissa on löytää kuvia, jotka on otettu vuonna 1982 tai aikaisemmin sekä vuosina 1987, 1989, 1991, 1993, 1994 ja 1998 – 2002. Vanha sanonta: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa pitää edelleenkin paikkansa. Näihinkin kuviin liittyy monta mukavaa muistoa. Varusteet kesäkuntoon Jos talvi on mennyt sukeltamatta, kannattaa uusi sukelluskausi aloittaa varustetarkastuksella. Ainakaan kaik‐ kia varusteita ei pysty itse varsi‐ naisesti huoltamaan, mutta kaiken voi käydä vähintäänkin silmämääräisesti läpi. Mutta, mitä eri varusteista kan‐ nattaa katsoa? Märkäpuvun kengät ja käsineet samoin kuin kuivapuvun käsineet ja niiden kiinnitysrenkaiden kunto on syytä tarkastaa. Sukelluspuvuissa eniten kuluvia osia ovat vetoketjut, joten ne tärkein tarkastuskohde. Laitepaketin toimintaa voi testata kokoamalla paketin ja paineistamalla sen. Muutama tarkastus kannattaa tehdä jo ennen paketin kasaamista. Perusvälineet ovat yksinkertaisia, joten niihin ei voi tulla monimutkaisia vikojakaan. Ovatko räpylät, maski ja snorkkeli ehjiä on helppo katsoa: säilytyksessäkin niihin voi tulla murtu‐ mia ja halkeamia. Maskin hihna joutuu kovalle rasi‐ tukselle, kun sitä venytetään puet‐ taessa, joten sen kuntoon samoin kuin avokantaräpylöiden remmien, jousien ja niiden lukkojen ja kiin‐ nityksen kunto on syytä katsoa läpi. Kuivapuvuissa vetoketjujen voitelu parafiinilla tulisi tehdä jokaisen sukel‐ luksen jälkeen. Kuivapuvun täyttö‐ ja tyhjennysventtiilien toiminta on hel‐ pointa varmistaa pukemalla puku päälleen. Kuivapuvuista on syytä käy‐ dä myös mansetit ja niiden liimaukset huolellisesti läpi. Lateksimansettien kunto selviää venyttelemällä. Jos ku‐ missa näkyy venytettäessä halkea‐ mia, ne ovat vaihtokunnossa. Puvun mahdollisia vuotoja sen sijaan ei todennäköisesti huomaa ennen ve‐ teen menoa, ellei vuotokohta ole todella suuri, esimerkiksi repeämä. Tasapainotusliivin täyttöletkun venttiilit, tyhjennysventtiilit, ja täyttöletkun kiinnitys ovat heik‐ koja ja siten tarkastettavia kohtia. Jos liivissä on erillinen ilmapussi, voi liivin päällyksen avata ja tarkastaa pussin erikseen. Mah‐ dolliset pienet vuodot voi korjata itsekin samasta materiaalista teh‐ dyllä paikalla käyttäen valmista‐ jan suosittelemaa liimaa. Muita tarkastuskohteita ovat hih‐ nastot solkineen, painotaskujen kiinnitysmekanismit ja D‐lenkkien kiinnitykset. Snorkkelissa tärkein tarkastettava kohde on mahdollisen tyhjennys‐ venttiilin silikoniläpän kunto. Yleensä valmistajat suosittelevat regulaattorien huollattamista kerran vuodessa. Tämä voi tuntua liiotte‐ lulta, mutta huolto kannattaa teettää vähintään parin vuoden tai noin sadan sukelluksen jälkeen. Kovin paljon regulaattoria ei kannata itse alkaa purkamaan. Itse voi tarkastaa: Annostimien kalvot, letkut ja pai‐ neenalentajan o‐rengas. Erityistä huomiota kannattaa kiin‐ nittää letkujen kuntoon – niissä ei saa olla murtumia. Säiliössä venttiilin tulee sulkeutua tiiviisti ilman voimakäyttöä. Kun säiliö on aivan tyhjä, venttiilin pitäisi irrota sitä kevyesti nyrkillä napauttamalla. Venttiilin o‐rengas on syytä vaih‐ taa – uusia saa pneumatiikka ja hydrauliikkatarvikkeita myyvistä liikkeistä kuten Kuisma ja Etra. Venttiiliä ei saa kiertää paikoil‐ leen liian tiukalle. Työkaluja ei käytetä, vaan venttiili kierretään kiinni käsin. Kun se on kierretty loppuun asti, tiukataan se napaut‐ tamalla venttiiliä kevyesti nyrkillä. Säiliön paine pitää sen tiukasti paikoillaan. Jos vaihtaa o‐renkaita, niihin kan‐ nattaa vaihdon yhteydessä hieroa pieni määrä silikonirasvaa. Tosin on syytä huomata, että rasvat‐ tuihin o‐renkaisiin tarttuu herkäs‐ ti pölyä ja muita epäpuhtauksia, mikä voi aiheuttaa veden pää‐ semisen laitteen sisälle. Jos omistat dekopoijun, se on hyvä rullata auki ennen ensimmäistä sukel‐ lusreissua. Poijujen saumat hapertu‐ vat ja repeävät ajan myötä. Sähköllä toimivien laitteiden, kuten tietokoneiden ja valaisimien akkujen ja paristojen sekä tarvittaessa o‐ renkaiden kunto on syytä tarkastaa ja tarvittaessa renkaat voi vaihtaa. Itse säiliössä tarkastuskohteita ovat katsastuksen voimmassaolo (katsastusväli on 10 vuotta ja edellisen katsastuksen tai säiliön valmistusajankohta löytyy kuu‐ kauden ja vuoden tarkkuudella sen kaulaosasta stanssattuna). Säiliön voi myös avata kiertämällä venttiilin irti. Säiliöön näkee par‐ haiten sisälle, kun venttiilin au‐ kosta laskee narun varassa pienen taskulampun säiliön sisään. Jos säiliössä on kosteutta, se pitää kuivata – pari tuntia kuivassa ja lämpimässä saunassa riittää. Jos sisäpuoli on ruosteessa, täytyy säiliö lähettää hiottavaksi. Aivan pienet hapettumat tai ruoste‐ pisteet eivät haittaa, ellei niitä ole paljon Kuivattu säiliö on syytä täyttää mahdollisimman nopeasti. Paine estää kosteuden pääsyn sen sisään. Jos säiliössä on pohjasuoja, se on hyvä ottaa irti ja puhdistaa pullon ja suojan väliin kertynyt lika. Vähemmällä käytöllä oleviin vara‐ valoihin on hyvä vaihtaa uudet paristot. Jos tietokoneen paristo ei vaadi vaihtamista, niin laitetta ei kan‐ nata turhan takia avata. Sen voi vaihdattaa myös laitteen myyjän tai maahantuojan kautta. Puukkoa tulee harvemmin käytettyä, joten on hyvä kurkata missä kunnossa terä on. Vaikka puukot ovat ruostu‐ matonta materiaalia, niin tupessa saattaa odottaa yllätys. Monen sukellusvarustepaketissa on mukana o‐renkaita ja muita varaosia, nämäkin varastot on syytä käydä läpi. Jos sukelluspäiväkirja alkaa olla täysi, uusia on saatavilla omakustannus‐ hintaan pumppuhuoneelta. Regulaattoreiden ja pukujen huollois‐ ta voi kysellä lisää Jarkko Niemiseltä. Hänet tavoittaa numerosta 0400 603528 tai sähköpostiosoitteesta [email protected] Alla polttavan auringon Lomareissu Etelä‐Karibialle 26.3. ‐ 9.4.2016 Talvilomakohteeksemme valikoitui tällä kertaa Sukeltaja‐ ja Sukeltajan maailma ‐lehdissä esillä olleet ABC‐ saaret Etelä Karibialla, Venezuelan edustalla: Aruba, Bonaire ja Curacao. Näistä vietimme koko 2 viikkoa saa‐ rista pienimmällä, Alankomaiden Antilleihin kuuluvalla Bonairella. Oman asunnon vuokraus tuli hotelliin verrattuna yli puolet edullisemmaksi. Siinä oli 2 erillistä makuu‐ ja kylpy‐ huonetta, keittiö, oma piha ja ulko‐ suihku. Wi‐Fi kuului myös vuokraan. kauksen”. Käytännössä itse kokeiltiin sopivat painot ja tehtiin ensimmäinen sukellus ”house reefillä”. Sukelluskeskus ei ollut erityisen näyttävä, mutta palvelu pelasi. Meillä kummallakin oli omat varus‐ teet mukana. 5 mm hupullisella shortilla ei ollut hetkeäkään kylmä. Paras vaihtoehto olisikin ehkä ollut 2,5 mm pitkä puku ilman huppua. Bonaire sijaitsee Karibialla Venezuelan rannikon tuntumassa. Lentoyhtiö oli KLM, jolla lentoaika Amsterdamista Curacaolle oli 9,5 tuntia. Kuuman ja hitaan passintar‐ kastusjonon jälkeen oli vielä parin tunnin odottelu ennen viimeistä, reilun vartin mittaista lentoa vanhah‐ kolla Fokker‐potkurikoneella Bonaire‐ lle, jonne saavuimme upean aurin‐ gonlaskun aikaan. Vastassa oli Bonaire Exclusief bunga‐ low parkin manageri Hose, joka vei meidät asunnollemme ja esitteli pikaisesti muut paikat lyhyen ajo‐ matkan varrella. Mukava oma talo, jonka pihalla oli aamulla iguaaneja ja pienempiä lisko‐ ja sekä paljon lintuja mm. vihreä pa‐ pukaija ja kolibri. Pienellä saarella kaikki on lähellä. Maasto saarella on pääasiassa melko karua, pölyävää hiekkaa ja isoja kaktuksia. Pohjoispään kansallispuis‐ toaluella elelee runsaasti flamingoja ja muita lintuja. Ympäri saarta voi törmätä myös aaseihin ja vuohiin, joita on ihan keskellä kaupunkia vapaana kuljeskelemassa. Liikenne‐ merkkeihin kuuluikin erikoisuus ”varo aaseja”. Autonvuokrausfirmoja oli monia ja halvimmalta vaikutti samaan firmaan, kuin asunnon vuoraaja kuuluva Stuyvesant Rentals Bonaire. Polttoaine saarella on halpaa. Tan‐ killisen dieseliä sai parilla kympillä. Vuokra pick‐upin saatuamme ilmoit‐ tauduimme sukellusfirmaan ‐ Dive Friends Bonaireen ‐ täyttämään pa‐ kolliset kaavakkeet, maksamaan kansallispuistomaksun (25 USD) sekä suorittamaan ”nosteenhallinta tsek‐ Homma toimi niin, että firmalta kuitattiin haluttu määrä EAN32 tai ilmapulloja, jotka napattiin auton la‐ valle ja käytiin vain vaihtamassa tyhjiä täysiin omaan tahtiin. Firma oli auki joka päivä klo 8‐17, mutta yösukel‐ luksia varten sai ottaa pulloja mu‐ kaan. Otimme alkuun 6 päivää rajat‐ tomasti ilmaa ‐paketin jonka hinta oli 175 USD. Tästäkin tuli vielä 20% alennusta, koska saimme kupongin auton ja asunnon vuokrauksesta. Sen jälkeen otimme vielä pari yksittäistä sukelluspäivää. Henkilökunta oli ni‐ mensä mukaan kuin kavereita ja antoivat hyviä neuvoja. Kahdeksan päivän ilmat olivat yhteensä n. 200 USD/nuppi. Käytännössä koko saaren länsipuoli on melkein yhtenäistä riuttaa ja kohteita oli merkattu karttaan yli 60. Tämän lisäksi viereisellä pikkusaa‐ rella, Klein Bonairella on vielä yli 20 rantasukelluspaikkaa. Tie kulki ranta‐ viivaa pitkin ja tien vieressä oli isoja keltaiseksi maalattuja kiviä, joihin oli kirjoitettu kohteen nimi. Saaren itäpuolella sukeltamista suositeltiin vain oppaan kanssa ja melkoisia tyrskyjä siellä olikin, joten jätimme sen väliin. Itäpuolen laguuni näytti myös olevan erittäin suosittu purje‐ lautailupaikka. Länsipuolella harras‐ tettiin lähinnä leijasurffausta. Myös eteläkärjessä aallokko ja virtaukset olivat melko kovia. Kalaa sukelluksilla näkyi todella pal‐ jon. Niin suuria, kuin pieniäkin ‐ unohtamatta tietenkään kilpikonnia, joita näkyi ainakin suolalaitureilla ja Hilma Hookerille laskeutuessa. Länsipuolen paljon rauhallisemmasta aallokosta huolimatta pikku ruhjeilta ei voinut välttyä rantakivikossa. Hanskojen ja erillisten polvi‐ tai kyynärpääsuojien käyttö oli kuitenkin kielletty, koska mihinkään ei saa riutalla koskea. Yksi esimerkki siitä, että riutan suojelu otetaan vakavasti ja hyväkuntoiselta se kyllä vaikuttikin. Pikkuhylyillä oli paljon isoja ja pieniä mureenoita ja leijonakaloja. Turva‐ pysähdyksillä nähtyiin mm. trum‐ pettikaloja, monia eri papukaija‐, perhos‐ ja enkelikaloja, ankeriaita, sarvipäisiä triggerfishejä ja ”eta‐ noita” ‐ nudibrancheja. Helpompi olisi sanoa, että delfiinejä, haita ja isoja rauskuja rantasukelluksilla ei nähty. Korallit olivat matalalla niittymäisiä, erilaisia pehmytkoralleja, jotka sy‐ vemmälle mentäessä vaihtuivat pää‐ asiassa kovempiin korallilajeihin. Sukelsimme noin 20:ssä eri paikassa, joista riuttojen lisäksi mainittakoon Hilma Hookerin hylky ja 3 pikkuhylkyä (joiden nimet ei tiedossa ja löysimme niistä vain kaksi) sekä suolanlas‐ tauslaituri. Laiturin lähellä oli valtavia suolavuoria ja vaaleanpunaisia suo‐ lanerottelualtaita. Syvyyttä Hilma Hookerin hylyllä oli enimmillään 30 m. Hylyn pituus on n. 75 m. Näkyvyys oli parhaimmillaan lähemmäs 30 m. Hylyllä oli myös yli metrin mittaisia, silakan näköisiä kaloja, tarponeja, sekä pienempiä nassau groupereita ja horse‐eye jackeja. Yösukellusten turvapysähdyksillä tar‐ ponit tekivät hyökkäyksiä valokei‐ loissa näkyviä pikkukaloja kohti säikäyttäen myös meidät joka kerta. Myös lähes metrin mittaiset barra‐ cudat herättivät kunnioitusta. Rannat olivat alkuun matalia ja loivia, mutta lähtivät melko jyrkästi syvene‐ mään vajaan kymmenen metrin koh‐ dilla. Riutta jatkui yli 40m syvyyteen. Leijonakalat ovat Karibialla vieraslaji, jolla ei ole luontaisia vihollisia. Sitä suositeltiinkin syömään ja erään rantakojun erikoisuus oli leijona‐ kalaburgeri. Rantasukelluskohteena Bonaire on kyllä mainio. Korallia ja kalaa on todella runsaasti ja lajien kirjo on valtava. Autolla pääsee melkein joka paikkaan ja etäisyydet ovat lyhyitä. Jos taas hylyt kiinnostavat enemmän, kannattaa kiertää kaikki kolme saarta. Hylkyjä Aruballa: 122 metrinen SS Antilla, 76 metrinen The Jane Sea, 2:n maailmansodan aikainen tankkeri The Pedernales ja lentokoneen hylkyjä. Curacaon hylkyjä: The Superior Producer ja SS Oranje Nassau. Yösukellusten muuta antia olivat mureenat, puhdistajaravut, leijona‐ kalat, mustekalat ym. Kuvat tällä ja seuraavalla sivulla: Hylkyjä on vähän, mutta elämää runsaasti. Hintataso saarella on Suomen luok‐ kaa. Hilma Hooker Rahtilaiva Hilma Hooker rakennettiin Hollannissa vuonna 1951. Sen alku‐ peräiseksi nimeksi tuli Midsland, mutta nimi vaihtui useita kertoja ennen kuin alus saapui viimeiseen satamaansa Bonairella. Lämpötila on ympäri vuoden 27 ‐ 31 astetta. Veden lämpö 26 ‐ 27 astetta. Pääkaupunki: Kralendijk Väkiluku: 16 541 (2012) Tämä tapahtui kesällä 1984. Se sai konevian ja hinattiin Kralendijkin satamaan. Siellä selvisi, että alus oli ollut jo jonkin aikaa USA:n viran‐ omaisten tarkkailussa, koska sillä epäiltiin salakuljetettavan huumeita. Valuutta: Yhdysvaltain dollari Hanavesi juotavaa. Sitä itseään oli lastina myös tällä kerralla – valelaipion takaa löytyi yli 11 tonnia marihuanaa. Lasti vietiin maihin ja poltettiin. Huontokuntoinen, vuotava alus hinat‐ tiin syyskuun alussa pois satamasta ja ankkuroitiin, koska sen pelättiin up‐ poavan. Pumput eivät jaksaneet tyh‐ jentää alusta, vaan se alkoi kallistua ja lopulta syyskuun 12. päivän aamuna 1984 alus upposi. Pinta‐ala: 288 km² Puhutut kielet: espanja, englanti, hollanti ja paikallinen murre, papia‐ mentu. Asunnossa oli sekä 110 V, että 220 V jännitteet. Bonaire on todella rau‐ hallinen saari, ei yli‐innokkaita kau‐ pustelijoita. Hilma Hooker sukelluskohteena. Linkkejä: http://www.tourismbonaire.com/ Bonaire lyhyesti Lennot: www.klm.com Pian uppoamisen jälkeen paikalliset sukellusyrittäjät muokkasivat hylyn sukeltajille turvalliseksi: vaijereita kat‐ kottiin, ovia ja ruuman luukkuja avat‐ tiin ja runkoon porattiin reikiä, jotta ilma pääsi poistumaan hylystä. Majoitus ja auto: www.bonaireexclusief.nl tai www.stuyvesantbonaire.com 72 metriä pitkä hylky makaa pohjassa noin 30 metrin syvyydessä oikealla kyljellään. Muita sukellusfirmoja: www.buddydive.com www.wannadive.com Sukellusfirma: www.divefriendsbonaire.com Kansallispuisto: www.stinapa.org Sukelluskohteita on runsaasti… Hilma Hooker kuvattuna juuri ennen up‐ poamistaan. …ja niille on helppo mennä. Bonairen kirkkaissa vesissä kävivät sukeltamassa Veera ja Simo Luhtala. Sukelluskohteena Malta Maltan pikkuvaltio koostuu kolmesta pääsaaresta (Malta, Gozo ja Comino) sekä useasta pikkusaaresta lähes keskellä Välimerta, Italian etelä‐ puolella. Tuonne suuntasimme huhti‐ kuun puolivälissä 11 sukeltajan ryh‐ mänä, DTF:n järjestämälle reissulle. Malta muodostuu kolmesta saaresta: Malta, Gozo ja Comino. Finnairin aloitettua taas pidemmän tauon jälkeen suorat lennot Maltalle kohde tuntui houkuttelevalta vaihto‐ ehdolta viikon lomaa ajatellen ja kun reissun hintakin oli edullisempi kuin vaikkapa Egyptin liveboardit, oli valin‐ ta tällä kertaa helppo. Myös lentoaika 4 h on mukava. Aiemmasta kokemuksesta jo tiesin‐ kin, että huhtikuussa vedet Maltalla vaativat kuivapukua (vesi 16 astetta), joten varusteiden kuljetuksessa painorajat olisivat tulleet nopeasti vastaan, mutta yllättäen Finnairin lisä‐ laukun hinnat olivat vain 15 € / suunta netistä ostettuna. Lento Helsingistä lähti 6.05 joten saavuimme jo hyvissä ajoin aamulla Maltan pääsaarelle. Kentällä meitä vastassa oli Adventure Diving Centerillä työskentelevä virolainen Kadri, joka puhuu myös suomea. Koska hotellihuoneita ei olisi vielä saatu, päätimme siirtyä ensin sukelluskeskukselle hoitamaan pakol‐ liset paperityöt ja sen jälkeen teke‐ mään testisukelluksen keskuksen ran‐ nassa painotuksen ja varusteiden tarkastamiseksi. Sukellustavarat sai säilyttää keskuksella. Suurin osa ryhmästämme oli valinnut 15 L teräs‐ säiliön tai lisähinnasta tupla‐12 L säi‐ liöt, koska sukellussyvyydet Maltan kohteilla tyypillisesti ovat 25 – 30 + metriä. Kaikki sukelsivat nitroxilla, joka kuului paketin hintaan. Seuraavana aamuna klo 9 tavarat pakattiin kahteen pakuun ja lähdim‐ me saaren pohjoisosaan, jossa koh‐ teena oli kaksi upotettua hylkyä, Patrolboat P29 ja hinaaja Rozi. Hylyt ovat melko lähellä toisiaan, joten sukellusten välissä ei tarvinnut siirtyä, vaan päivän molemmat sukellukset tehtiin samassa paikassa. Sukellusten maksimisyvyydet olivat 34 m. Molemmat kohteet olivat mie‐ lenkiintoisia, joskin syvyydestä johtu‐ en tarkastelu jäi melko pintapuoli‐ seksi. Nämä, kuten suuri osa Maltan virkistyssukelluskohteista on sukel‐ lettavissa rannalta niin, että ensin uidaan välivedessä 5 ‐ 7 min ja koh‐ teen tullessa näkyviin tiputetaan alas. Veteen meno saattaa olla paikoin hiukan hankalaa aalloista ja liukkaista kivikoista johtuen. Takaisin tullessa noustaan taas matalampaan ja ranta‐ kallioille saavuttaessa voi viettää lop‐ pusukelluksen niitä tutkiskellen. Täällä kuten monien sukelluspaikko‐ jen yhteydessä oli pikku kioskeja tai kahviloita, joista saa mukavas‐ ti välipalaa ja juotavaa sukellusten väliajalla. Toisen sukelluspäivän kohteena oli mielestäni reissun mielenkiintoisin hylky, Um‐el‐Fahroud. Ko. rahtialuk‐ sella syttyi korjaustelakalla tulipalo ja seuranneessa räjähdyksessä useita työntekijöitä menehtyi. Vaurioiden seurauksena alus päätettiin upottaa ja on nyt saaren suurin hylkykohde. Alus on nykyisin katkennut hieman komentosillasta eteenpäin, mutta osat ovat lähekkäin. Myös tänne uidaan rannasta ensin n. 7 min väli‐ vedessä ja kohteen tullessa näkyviin laskeudutaan alas. Aluksen potkurin luona pohjan syvyys on n. 35 m. Mielenkiintoisinta aluksella ovat sen sisätilat, joihin pääsee useasta koh‐ dasta. Avovesi on näkyvissä suuressa osassa sisätiloja, mutta osa paikoista, kuten konehuone, ovat pimeitä tai muuten hieman hankalampia uitavia. Kolmantena päivänä teimme vene‐ sukelluksen Cominon saarella oleville Santa Maria‐luolille. Kyseessä on sarja matalalla olevia aallokon muodosta‐ mia luolia, onkaloita ja läpiuinteja ja sen jälkeen biosukellusta. Päivän toisena sukelluksena oli taas hylky, Patrolboat P31. Hylyn max. syvyys on vain 20 m ja se näkyi kokonaisuu‐ dessaan jo pinnalla kelluessa. Koko hylyn sisätilojen läpi pystyi uimaan. Sinällään mukavat sukellukset, mutta toiminta rannalta käsin oli mukavam‐ paa kuin ahtaassa, keinuvassa ve‐ neessä. Neljäntenä päivänä otimme lautan Gozon saarelle, jossa kohteena oli Maltan ehkä kaksi tunnetuinta sukel‐ luskohdetta, Blue Hole ja Inland Sea. Paikassa on myös komea pinnan‐ päällinen kivikaari, joka houkuttaa paikalle runsaasti muitakin turisteja sukeltajien lisäksi. Blue Holelle pääs‐ täkseen joutuu kulkemaan melkoisen kivikon yli tavaroiden kanssa, joten täällä oli syytä olla varovainen. Vaikka Um el‐Fahroudilla vesi olikin viileää, olivat päivälämpö‐ tilat kuitenkin aurinkoisen helteisiä, joten kuivapuvussa homma oli melko hikistä. Sukellussuunnitelmamme oli käydä ensin vasemmalla olevassa isossa katedraalimaisessa luolassa ja sen jälkeen kiertää ulkokautta Blue Holelle. Se on ilmeisesti aikoinaan ol‐ lut myös iso luola, jonka katto on sor‐ tunut. Veden kirkkaus, sinisen sävyt ja valo olivat todella hienoja. Toista sukellusta varten siirryttiin muutama sata metriä. Inland Sea on kallio‐ harjanteen merestä erottama matala laguuni, josta pääsee n. 60 ‐ 80 metriä pitkää tunnelia pitkin merelle. Tunnelin yläosassa on avovettä ja meren puolella sen pohja tippuu n. 20 metriin. Näkymä tunnelissa on hieno kun auringon valo kajastaa tunnelin päässä vastaan. Maisemakohteina molemmat paikat olivat ehdottomasti käymisen arvoisia. Viidentenä päivänä oli taas vene‐ sukellus. Kohteena tällä kertaa lähellä keskusta olevat Jeesus‐patsas ja siitä jonkin matkan päässä oleva Imperial Eagle‐niminen hylky, jotka molemmat katsottiin samalla sukelluksella. Um el‐Fahrouding potkuri. Patsaalle on helppo laskeutua pin‐ nalla olevan poijun ankkuriketjua seu‐ raten ja Eagle löytyy kun lähtee ui‐ maan patsaan selän takaa eteenpäin. Molemmat kohteet ovat melko syvällä 33 ‐ 38 m, joten täällä tuli jo jonkun verran dekojakin, vaikka peri‐ aatteessa olisi pitänyt pysyä suora‐ nousuajoissa. Imperial Eagle on melko huonokuntoinen, enkä pitänyt sitä erityisen hyvänä kohteena, joskin syvyydestä ja Jeesus‐patsaalla kulute‐ tusta ajasta johtuen piti pysytellä vain kansilla. Sitten olikin aika huuhdella varusteet ja viedä ne hotellille kuivumaan. Vii‐ meinen päivä oli vapaa ja kävimme katsomassa Vallettan ja Mdinan van‐ hoja historiallisia kaupunkeja. Maltal‐ la on sukeltamisen lisäksi paljon muu‐ takin katseltavaa, jos ei koko ajan vedessä viihdy. Liikkuminen linja‐ autoilla on halpaa, joskin melko aikaa vievää. Muutoinkin liikenne on melko ruuhkaista, kuten paluumatkalla len‐ tokentälle saimme kokea. Viimeinen sukellus tehtiin Vallettan edustalle upotettuun hinaajaan Tug‐ boat 3, joka oli upotettu 20 metriin ja putsattu pelkäksi metallikuoreksi. www.visitmalta.com Maltan kohteita kuvasi ja niistä kirjoit‐ ti Oskari Sundholm. Lisää Oskarin kuvia löydät osoitteesta: https://www.flickr.com/photos/2987 8916@N03/albums Kuva alla: vesi oli niin kirkasta, että Patrolboat P31:n hylky näkyi jo pinnalta. Myös pinnan päällä on paljon nähtävää. Salgromatic sammutusjärjestelmä Agonuksen konehuoneessa Agonuksen konehuoneeseen on asen‐ nettu uusi Salgromatic –sammutin. Sillä on korvattu aikaisempi CO2 – sammutin. Vanhan järjestelmän ongelma oli se, että hiilidioksidi sammuttaa tulen korvaamalla palotilassa olevan hapen. Valitettavasti se samalla korvaa hen‐ gittämiseen tarvittavan hapen, joten sammuttimen laukaiseminen joko tarkoituksella tai tahattomasti olisi voinut olla vaarallista alakannella oleville matkustajille. Myöskään sam‐ muttimen tehokkuudesta ei ollut täyttä varmuutta. aine aktivoidaan ja reaktio käynnistyy. Tällöin sammutusaine muodostuu sammutusyksikössä kiinteän aineen palamisprosessin seurauksena. Aine sisältää pääasiassa typpeä ja muita kaasuja, vesihöyryä sekä pieniä kiinteitä hiukkasia. Aerosolin sammutusmekanismi on sekä kemiallinen että fysikaalinen. Se ei poista happea, vaan aerosolihiuk‐ kaset kiinnittyvät paloa ylläpitäviin atomeihin (vapaisiin radikaaleihin) ja katkaisevat ketjureaktion. Sammute myös absorboi lämpöä tulipalosta, pudottaen sen tasolle, jossa palo ei voi jatkua. Sammutusaerosoli on luokiteltu hai‐ tallisuudeltaan vähäisen vaaran ai‐ neeksi ja merivoimien ilmasodan‐ käynnin keskus USA:ssa on tutkinut että 5 ‐ 10 minuutin altistuminen sam‐ mutteelle ei aiheuta terveyshaittoja. Aerosoli ei sisällä klooria tai bromidia, eikä se muodosta aggressiivisia halo‐ geenihappoja tai fluorivetyjä joutu‐ essaan kosketukseen tulen tai kuu‐ mien pintojen kanssa. Sammute ei myöskään syrjäytä happea suojatussa tilassa. Sammutusyksikkö on asennettu kone‐ huoneeseen hydrauliikkajärjestelmän ylä‐ puolelle. Pyrolanka kulkee laitteen päästä konehuoneen oikeanpuoleiselle sivulle. Uusi sammutin on kooltaan hyvin pieni, mutta tehokas. Sen sisällä on kiinteässä muodossa oleva vaaraton sammutusaine, joka on myrkytön kemikaaliseos. Sammuttimessa ei myöskään ole painetta, vaan sammu‐ tusaerosoli kehittyy vasta, kun kiinteä Sen lisäksi, että sammutusaine on ihmisille vaaraton, se on turvallinen kaikille sähkölaitteille, tietokoneille ja elektroniikalle. Se ei syövytä, hapeta tai vahingoita materiaaleja eikä jälki‐ siivoustakaan aina tarvita. Aine on myös ympäristöystävällinen. Se koostuu pääosin ilman luonnol‐ lisista osista, minkä vuoksi sammutus tapahtuu ympäristöystävällisesti. Sammutusyksikkö itsessään aktivoi‐ tuu automaattisesti lämmön vaiku‐ tuksesta. Aktivoitumislämpötila on 178 astetta. Lisäksi toisena laukai‐ simena on kaksi metriä pitkä pyro‐ lanka, joka syttyessään käynnistää sammuttimen. Sammutusyksikkö ei vaadi huoltoa käytännöllisesti katsoen lainkaan. Silmämäärinen tarkastus ja pyro‐ langan kiinnityksen varmistaminen riittävät. Salogromatic sammutusyksiköt on suunniteltu kestämään 10 vuotta ääriolosuhteissa, jolloin toiminta‐ ympäristön lämpötila voi olla ‐50o – +60o C. Normaaleissa olosuhteissa sammutusyksikön käyttöikä voidaan jatkaa jopa 15 ‐ 20 vuoteen. Tällöin yksikkö on tuotava talveksi pois Agonukselta. Vaikka laite onkin pieni kooltaan (suunnilleen saman kokoinen kuin yhden kilon jauhesammutin) siinä oleva sammutusainemäärä riittää hyvin Agonuksen moottoritilassa syt‐ tyvän palon sammuttamiseen. Nyt asennettu yksikkö on mitoitettu kymmenen kuutiometrin vapaassa tilassa tapahtuvaan sammutukseen. Järjestelmä on mahdollista rakentaa myös useista toisiinsa liitetyistä yksi‐ köistä ja niihin on tarjolla myös eri‐ laisia ohjausjärjestelmiä. Niiden avul‐ la voitaisiin järjestelmä laukaista vaik‐ kapa Agonuksen kuljettajan paikalta. Tällä kertaa systeemi haluttiin kuiten‐ kin saada mahdollisimman yksinker‐ taiseksi, helppokäyttöiseksi ja huolto‐ vapaaksi. Samanlaisia laitteita ja niistä raken‐ nettuja järjestelmiä käytetään mm. teollisuuden ja laivojen palontorjun‐ taan. Aluskäytössä järjestelmällä on sekä kotimaisen Trafin että kansain‐ välisen IMO:n hyväksyntä. REISSULISTA 2016 Reissu Pvm Vetäjä Puhelin Huomattavaa 1 7.5. Retu Niemi 050 5579063 Agonuksen vesille lasku 2 14‐15.5. Tuomas Juhantila 050 4139562 Agonuksen siirto Kasnäsiin, merenkulkukurssi 3 20‐22.5 Veera Luhtala 040 7580874 4 27‐29.5 Riitta Djupfors 0400 810110 5 3‐5.6. Veera Luhtala 040 7580874 6 9‐12.6. Mika Böös 050 8363600 Sukellusreissu Rummuun ja Saarenmaalle 7 10‐12.6 Timo Karjalainen 040 7749728 Agonus 8 17‐19.6. Jarkko Nieminen 0400 603528 P1, Diving‐in‐Finland ja takaisin veteen avovesi 9 24‐26.6 Juhannus 10 29.6. Keskiviikkosukellus ja norppien avovesiretki Agonukselle 11 1‐3.7. Retu Niemi 050 5579063 12 8‐10.7. 13 13‐17.7. Jarmo Ihander 0400 817096 Norppa‐ ja hyljeleirit 14 22‐24.7. 15 29‐31.7. Marko Niinistö 050 3687125 Erityisesti kuutti‐ikäisten perheille suunnattu reissu 16 5‐7.8. Pekka Saarinen 050 3026806 17 12‐14.8. Olli‐Pekka Juhantila 044 7704200 18 13‐20.8. Vesa Reunanen 0400 967045 Sukellusreissu Norjaan 19 19‐21.8. 20 26‐28.8. Hannu Suominen 050 5242233 Kurnureissu 21 2‐4.9. Olli‐Pekka Juhantila 044 7704200 P1 ja P2 avovesi 22 9‐11.9. Päivi Liuska‐Kankaanpää 044 7114382 Women only ‐reissu 23 16‐18.9. Vesa Reunanen 0400 967045 Trimix‐kurssi 24 23‐25.9. Tuukka Virtanen 044 7274330 25 30.9.‐2.10. Tuomas Juhantila 050 4139562 Siirto Saloon, pimeänavigointiharjoituksia Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Reissulistassa on vielä muutama vetäjää vailla oleva viikonloppu. Reissun vetäjäksi voit ilmoittautua Marko Niinistölle: [email protected] tai 050 3687125
© Copyright 2024