Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti
6/ 2016 Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti Puheenjohtajan kynästä Tässä numerossa Terve, Jäsenkyselyt ovat osoittautuneet hyväksi keinoksi saada palautetta seuran toiminnasta. Viime kyselyyn vastauksia saatiin 28 kappaletta, kiitokset vastanneille. Varsinkin uuden aluksen hankintaan liittyen tuli erittäin pitkiäkin vastauksia. Uimahallivuorojen kävijämäärät ovat pysyneet alhaisina koko syksyn, erityisesti torstaisin kävijöitä on todella vähän. Vähäisen kävijämäärän ja kyselyn perusteella torstain vuoroa ei enää jatketa ensi vuoden alusta. Teemailloista eniten kannatusta saavat hylyt ja meriarkeologia. Sukellusmatkat ja vedenalainen luonto saivat seuraavaksi eniten kannatusta. Simppuposti koetaan hyväksi sellaisenaan kuin se nyt on. Erityisesti kiinnostavat sukelluskohteet, varsinkin hylyt, ja niiden tiedot ja kertomukset. Muutama pyyntö tuli kaluston käyttöön liittyviin juttuihin ja erityisesti miksi asiat tehdään tietyllä tavalla. Tekniikkajaoston toiminta käynnistyi Syyskokous Kummallisia kohteita Ensi vuoden koulutus‐ tarjonta Historiallisia hylkyjä Sukelluskohde Illo Sukelluksia Kyproksella Jäseniä saataisiin aktivoitua toimintaan mikäli uimahallivuoroilla olisi ohjattua toimintaa, kuten uppopalloa tai uintitekniikkaa. Vuorojen ajankohdan koetaan sekaviksi ja ne ovat liian myöhään. Uusien hylkykohteiden etsiminen toisi lisää aktiiveja ja yleisesti 'rento' toiminta on monella ensisijainen asia. Uuden aluksen hankinta on seuralle todella iso asia ja se näkyy myös kyselyn vastauksissa. Kaikkien toiveiden huomioiminen tosin veisi aluksen hankinnan pitkälle tulevaisuuteen, sillä Turussa risteilijä tilauksia on jonoksi asti. Ok, takaisin faktoihin. Eniten kanna‐ tusta saivat merikelpoisuus ja turval‐ lisuus, sekä riittävät sisätilat. Sauna oli mainittu tietenkin melkein joka vastauksessa. SIMPPUPOSTI Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti Julkaisija: Sukellusseura Simppu ry Päätoimittaja: Olli‐Pekka Juhantila [email protected] Puheenjohtaja: Marko Niinistö [email protected] Näillä haasteilla on mukava aloittaa seuraavaa vuotta, ensin kuitenkin kiitokset kuluneesta vuodesta. ‐Marko Kansikuva: Tero Tuomarmäki tukialuksen kannella kesän Norjan sukellusreissulla. Kuvaaja Mika Böös Hallitus päätti… Syyskokous Seuran hallitus on kokoontunut edellisen Simppupostin ilmestymi‐ sen jälkeen kaksi kertaa. Seuran syyskokous järjestettiin 17.11. Puhetta kokouksessa johti Mika Böös. Uutena koulutusmahdollisuutena nousi esiin kansalaisopiston tule‐ vasta venetekniikkakurssi. Kurssil‐ le yritetään saada innostumaan mahdollisimman monta Simppua. Ennen kokousta järjestettiin vasta perustetun tekniikkasukellusjaos‐ ton toteuttamana kaikille jäsenille avoin esittelytilaisuus Vestanfjärd‐ issä sijaitsevatsta Illon louhoksesta sukelluskohteena. Kohteesta on tarkempi esittely myös tässä lehdessä. Ennen varsinaisiin Myös muista jäseniltä perittävistä kokousasioihin siirtymistä jaettiin maksuista tehtiin päätöksiä. Hin‐ myös aktiivisesta toiminnasta nasto löytyy niin tästä lehdestä myönnettävät simppupuntit. kuin nettisivujen jäsenille ‐alaleh‐ Seuran puheenjohtajaksi valittiin deltäkin. Merkittävin muutos on se, että sukelluslaitteiden käyttö‐ Marko Niinistö. maksuista luovuttiin. Reissumak‐ Hallituksen jäsenistä erovuorossa suihin ei tehty muutoksia. olivat Antti Jalava, Olli‐Pekka Juhantila ja Retu Niemi. Heistä Olli‐ Vilkkaan keskustelun jälkeen koko‐ Pekka ja Retu valittiin uudelle us päätti käynnistää selvitystyön kaksivuotiskaudelle. Uutena jäse‐ Agonuksen korvaamiseksi merikel‐ nenä hallitukseen valittiin Oskari poisemmalla tukialuksella. Käytän‐ Vahala. nössä hallitukselle annettiin val‐ tuus selvittää asiaa ja jos sopiva Hallituksen varajäsenet ovat Riitta tukialus löytyy, mahdollisesta Djupfors ja Vesa Reunanen. hankinnasta päätetään seuran Toiminnantarkastajina ja heidän yleiskokouksessa. Aktiivisesta toiminnasta jaettavat simppupuntit päätettiin tällä ker‐ taa jakaa eniten viime kesänä Agonuspäiviä keränneelle Riitta Djupforsille, Aktiivisesti reissuja ja sukellusmatkoja järjestäneelle Vesa Reunaselle, hyvää työtä Ago‐ nuksen ylläpidon eteen tehneelle Retu Niemelle ja laadukkaita hylky‐ artikkeleita Simppupostiin kirjoit‐ tavalle Lasse Pekkiselle. DAN‐ensiapukouluttajien koulut‐ tajapätevyyden vuosimaksut pää‐ tettiin korvata kouluttajille. Kyse on 40 eruron vuosimaksusta, joka mahdollistaa kouluttajastatuksen ylläpidon. Syyskokouksessa oli 22 osallistujaa. Kuvassa vasemmalta Marko Niinistö, Seppo Laine, Timo Karjalainen, Päivi Liuska‐Kankaanpää, Ilpo Syväperä, Janne Torkkel, Oskari Vahala, Mika Böös, Tuukka Virtanen, Pekka Silfver, Riitta Djupfors, Oskari Sundholm, Tuomo Erkkola, Vesa Reunanen, Hannu Suominen, Taru Juhantila ja Marko Hutka varamiehinään toimivat Tuomo Erkkola (Mika Böös) ja Jaakko Valjus (Jyrki Grönroos). Jäsenmaksujen osalta päädyttiin viiden euron korotukseen, eli jäsenmaksu on 55 euroa. Koro‐ tuksen perusteena on Salon kaupungin liikuntaseuroilta peri‐ mät liikuntapaikkamaksut. Uusien jäsenten liittymismaksu alennet‐ tiin 290 euroon. Ajankohtaista Venetekniikkaa Kansalaisopisto järjestää 19.1. – 29.3.2017 vä‐ lisenä aikana venetekniikka‐ kurssin. Sinne ovat tervetulleita kaikki veneiden korjaamisesta ja huoltamisesta tai muutoin vene‐ tekniikasta kiinnostuneet. Kurssi pidetään Halikon lukion tiloissa torstai‐iltaisin klo 17:30 – 20:00 (10 opetuskertaa). Opettajana toimii konemestari Lassi Tuomi‐ nen. Seuraa kansalaisopiston tulevia kursseja nettisivuilla http://www.salonkansalaisopisto. fi/ ja ilmoittaudu mukaan. Kevään kurssit eivät vielä ole opiston sivuilla, mutta tulevat sinne lähi‐ aikoina. Agonus seen. Auttavia käsiä tarvitaan, että kaikki saadaan ajoissa kuntoon. Kaikille halukkaille riittää varmasti omaan osaamiseen sopivaa teke‐ mistä. Asiasta voi kysellä lisää kalustovastaava Retu Niemeltä 050 5579063. Viikkosukelluksia Viikkosukelluksia jatke‐ taan läpi talven aina kelien salliessa. Pää‐ asiassa sukelluksia järjestetään viikonlop‐ puisin. Ajankohdat löytyvät seuran nettisivulta: http://simppu.net/viikkosukelluks et/ Hallivuorot muuttuvat Uimahalli‐ ja kunto‐ salivuorot muuttuvat tammikuun alusta. Tiistaina allas ja kuntosali klo 20:35 – 21:35. Hallin ovet suljetaan 20:15 ja hallilta on poistuttava 22:00 mennessä. Sunnuntaina kuntosalivuoro klo 18:00 – 19:00. Torstain allasvuorot on lakkautet‐ tu kävijämäärän vähäisyyden joh‐ dosta. Sunnuntaina 25.12. ja sunnuntaina 1.1. ei ole kuntosalivuoroa. Techü 2017 Agonuksen korjauksia ja huoltoja tehdään läpi talven, mutta pää‐ paino tekemisessä ajoittuu kevää‐ Tekniikkasukelluksen Techü‐semi‐ naari järjestetään Helsingissä 21.1.2017 klo 10 – 18. Ohjelmassa on mm. esitelmiä luolasukelluksesta ja sukeltamisen inhimillisistä tekijöistä. Uusia sukeltajia Janne Tanskanen on suorittanut laitesukelluksen jatkokurssin. Tuukka Virtanen ja Vesa Reuna‐ nen ovat suorittaneet lähikoulut‐ tajakurssin. Kaupunginmestaruudet Kaupungin mestaruuskilpailuja su‐ kelluslajeissa ei ole järjestetty aikaisemmin. Ensi keväänä 25.3. myös sellaiset ovat ohjelmassa. Järjestäjänä toimii Sukellusseura Simppu ja lajeja on kolme. 200 metrin räpyläuinti, pituussukellus ilman räpylöitä ja pituussukellus räpylöillä. Sarjat, joissa kilpaillaan selviävät talven aikana. Venemessut Vene 17 Båt –messut järjestetään Helsingin messukeskuksessa 10. – 19. helmikuuta Yleisölle messut ovat avoinna: perjantai 10.2. klo 14 – 18 lauantai ‐ sunnuntai 11. ‐ 12.2. klo 10 – 18 maanantai ‐ perjantai 13. ‐ 17.2. klo 11 – 20 lauantai 18.2. klo 10 – 18 sunnuntai 19.2. klo 10 – 17 Sunnuntaisin altaat täyttyvät norpista Sunnuntai‐iltoina uimahallin sul‐ keuduttua yleisöltä, valtaavat pai‐ kan lapset ja nuoret. Samaan ai‐ kaan altaissa harjoittelevat niin Simppujen norpat, kuutit ja hylkeet kuin Salon Uimareiden lasten ryhmätkin. Syyskausi on noudatellut pitkälti tuttua kaavaa, eli ohjelma on ollut samantapainen kuin aikaisempi‐ nakin talvina. Uusien nuorien kanssa harjoiteltu paljon perusvälineiden käyttöä: maskin pysymistä päässä, varusteiden pukemista, snorkkelin käyttöä, maskin tyhjentämistä, räpy‐ läpotkuja jne. Lisäksi on hypitty muutaman kerran, pelailtu uppo‐ palloa ja koripalloa sekä kisailtu pareittain sukellustaidoissa. Isompien kanssa on heidän toiveensa mukaisesti pelailtu uppopalloa enem‐ män kuin aiemmin sekä kisailtu pareittain sukellustaidoissa. Myös pinkkaamisen opettelu on ollut ohjelmassa. Pinkkaus tarkoittaa sitä, että su‐ kelletaan pohjaan, riisutaan perus‐ välineet siistiin pinoon ja jätetään ne pohjalle. Tämän jälkeen käy‐ dään pinnalla hengittämässä ja sukelletaan uudelleen pohjalle, jossa varusteet puetaan takaisin päälle. Harjoitus parantaa erityi‐ sesti varusteiden hallintataitoja Kuvat ylhäältä: Toisinaan harjoituksen lopussa pää‐ see harjoittelemaan uimahyppyjä. Norppaharjoitukset ovat hyvää perus‐ välineharjoittelua myös ohjaajille, jot‐ ka näyttävät mallisuorituksia. Jotta sen paremmin norpista kuin ohjaajistakaan ei alkaisi tuntua siltä, että aina kaikki tehdään samalla tavalla, on aina välillä syytä keksiä ja kokeilla jotain uutta. Niinpä aina välillä on syytä keksiä jotain uuttakin ohjelmaa. Hallilla uusia ideoita saadaan niin norpilta itseltään kuin uusina mukaan tulevilta ohjaajiltakin. Uusia ohjaajia tarvitaankin jatku‐ vasti. Asiasta kiinnostuneille on tarjolla hyvää perehdytystä van‐ hoilta ohjaajilta. Lisäksi kaikilla uusilla ohjaajilla on mahdollisuus lähteä Sukeltajaliiton järjestämään viikonlopun mittaiseen norppaoh‐ jaajakoulutukseen. Keväällä on tarjolla vapaasukel‐ lusohjausta hallilla, toukokuussa lähdetään Kiskoon kokeilemaan vapaasukellusta avovedessä, kesä‐ kuussa toteutetaan snorklauspäi‐ vä Nummijärvellä ja retki Ago‐ nukselle sekä heinäkuussa norppa‐ leirit. Kuvat ylhäältä: Altaalla on välillä suorastaan ahdasta, kun norpat kokoontuvat sunnuntai‐ illan harjoituksiin Kuuttiryhmässä on lapsella mukana tuttu ja turvallinen aikuinen: oma vanhempi, isovanhempi, kummi, setä tai täti. Vedessä toimimista opetellaan leikin varjolla. Jo kuuteissa pääsee kokeilemaan sukeltamista. Samalla harjaantuu taidoissa, joita tarvitaan siirryttäessä aikanaan norpparyhmään. Simput tutuiksi – Päivi Liuska‐Kankaanpää Päivi Liuska‐Kan‐ kaanpää on yksi seuramme aktii‐ visimpia sukel‐ tajia. Agonuksen lokikirjat kerto‐ vat, että viime kesänä Päivi vietti yhteensä 26 päivää merellä. Tämä on toiseksi eniten. Edellä on vain Riitta Djupfors, jolle meripäiviä kertyi 28. Agonus‐viikonloppujen lisäksi Päivi on ollut aktiivisesti mukana muis‐ sakin Simppujen tapahtumissa. myös merenkulun opetteleminen ja kipparoiminen on tullut mu‐ kaan. Simput ovat aktiivinen seura, joten tilaisuuksia sukeltamiseen on yllin kyllin tarjolla aina kun oma aikataulu suinkin sallii. Koska olet aloittanut sukelta‐ misen? Niitä on useita; avantosukellusten jäänalainen valo, yösukellukset… yksi sykähdyttävimpiä kokemuksia on ollut vaihtaa perjantain työ‐ moodi myöhäsyksyllä suoraan Simppureissun perjantaiseksi yö‐ sukellukseksi: sukellus kirkasveti‐ seen mustaan pilkkopimeään ja sukelluslampun valokeila oli yhtäkkiä täynnä valkoisena hoh‐ tavia korvameduusoita. Tuo moo‐ din vaihtuminen töistä pimeään hiljaisuuteen ja kontrastiseen musta‐valkoiseen meduusojen leikkiin sykähdyttää edelleen. Vuonna 2008. Kävin tuolloin Simp‐ pujen laitesukelluksen peruskurs‐ sin. Mikä sai kiinnostumaan lajista? Lomareissuilla snorklaaminen ja muutamat sykähdyttävät veden‐ alaiset luontokokemukset snorkla‐ tessa saivat aikoinaan tuntemaan vetoa vedenalaiseen maailmaan ja sen tutkimiseen. Sukeltaminen osoittautuikin sitten kokonaisval‐ taiseksi, moniaistiseksi ja hyvin kokemukselliseksi harrastukseksi, joka irrottaa arjesta jo köysien irrotessa rannasta. Kuinka monta sukellusta loki‐ kirjaasi on kertynyt? 375:s kertyi 8.12 Indonesian Bunakenilla. Mikä/millainen on ollut mieleen‐ painuvin sukelluksesi? Mielestäsi paras sukelluskohde? Itämeren hylyt monikossa. Hylyillä on omanlainen myyttinen, usein hiukan hämyinen tunnelma, ja Miksi juuri Sukellusseura Simppu? kokemus on aina erilainen näky‐ Aluksi siksi, että Simput toimivat vyyden vaihdellessa; joskus koko Salossa aloittaessani harrastuksen havaintomaailma supistuu lyhyeen ystävien kanssa, ja työpaikka‐ näkyvyyteen ja valokeilaan ja jos‐ kunnan vaihduttua myöhemmin kus koko hylky voi avautua koko juurikin ystävien ja sukellusseuran komeudessaan Vau‐elämykseksi jo vuoksi. Harrastuksen jatkuessa hylylle laskeutuessa. Tällaisia Vau‐ elämyksiä on ollut mm. Ladogalla Örön suoja‐alueella, Bollheimin hylyllä Selkämerellä, Siivolla, Mor‐ gonlandetin prikillä lähellä Bengt‐ skäria, Liitupiippuhylyllä auringon laskiessa, Vostokilla Naistenreis‐ sulla... Millainen on hyvä sukellus? Hyvä sukellus on levollinen, lähes meditatiivinen. Hyvällä sukelluk‐ sella ilmankulutus on vähäistä ja tekeminen pienieleistä. Hyvään sukellukseen liittyy alusta asti tunne siitä, että on perillä. Olet sukeltanut myös muiden sukellusseurojen kanssa. Mikä Simppujen toiminnassa on hyvää ja mikä on asia, jonka haluaisit muuttaa? Simppujen sukellustoiminta on mallikasta, vastuullista ja turval‐ lisuushakuista, ja henkilökohtai‐ sesti pidän Simppujen vakioi‐ duista, kirjallisista toimintatavois‐ ta. Sukellustoimintamme on saa‐ nut kiitosta myös seuran ulko‐ puolelta, seuran reissutoimintaan tutustuneilta. Seuran toiminnassa muutettavaa? Seuran hallitus ei taida juuri voida palkita hallitusjäseniä aktiivisesta toiminnasta, mutta myös hallitus‐ jäsenet ansaitsevat kyllä kiitokset toiminnastaan eri rooleissaan. Mitä muuta harrastat? Lukemista, harrastusmielessä päi‐ väkirjamaista valokuvausta ja mat‐ kustelua. Simpuille oma tekniikkajaosto Tekniikkasukellus kiinnostaa. Maanantaina 17.10. pumppuhuo‐ neelle saapui joukko tekniikka‐ sukelluksesta kiinnostuneita Simp‐ puja. Kaikki aiheesta kiinnostuneet eivät olleet päässeet paikalle, joten kiinnostusta aihetta kohtaan näyttäisi olevan. Eikä sanahirviö tekniikkasukellus ollut onneksi pelottanut kaikkia sukelluksesta kiinnostuneita, sillä osallistujien joukosta löytyi myös henkilöitä joilla ei aiempaa tekniikkasukellus‐ koulutusta tai kokemusta ole. tangeleineen. Nämä kuuluvat toki olennaisena osana tekniikkasukel‐ tamiseen, mutta sen lisäksi keski‐ tytään kaikille tärkeiden perustai‐ tojen harjoitteluun kuten tasapai‐ notus, oikeat potkutekniikat, poi‐ jun ampumiset sekä muihin sukel‐ lusturvallisuutta lisääviin toiminta‐ tapoihin. Vaikka nyt perustettavan ryhmän nimi onkin tekniikkasukellusjaos, niin se ei tarkoita että ryhmän jäseniltä vaaditaan tekniikkasukel‐ luskoulutusta tai ‐kokemusta. Ryh‐ mä tulee toki harjoittelemaan ja tekemään syvempiä ja vaativam‐ pia sukelluksia, mikä vaatii asian‐ mukaisen koulutuksen, mutta tavoitteena on myös tuoda tie‐ toutta ja osaamista ns. tekniikka‐ sukeltamisesta kaikille seuralai‐ sille. Suurimmalle osalle meistä termi tekniikkasukellus tuonee mieleen rebet ja kahdennetut jär‐ jestelmät kainalopulloineen ja ihmeellisine kaasuineen ja dingen‐ Nyt järjestetyssä tapaamisessa päätettiin ryhmän järjestämisestä ja tulevan tekniikkajaoksen vetä‐ jäksi valittiin Vesa Reunanen. Vaikka kyseessä tulee olemaan ns. itsenäinen ryhmä, niin sen toi‐ minta tulee seuraamaan Simppu‐ jen ohjeistuksia ja sääntöjä. Ryhmän järjestämiselle on Simp‐ pujen hallituksen hyväksyntä ja se tulee kehittämään toimintaansa samoin kuin norppatoimintakin. Keskustelu ryhmän vastuista ja tavoitteista kävi vilkkaana. Sen lisäksi, että ryhmän tavoite on mahdollistaa itse kunkin koulutus‐ tasoa vastaavien syvien sukel‐ lusten turvalista tekoa, niin listalle saatiin koko seuraa palvelevia tehtäviä kuten kompressoreiden ja seuran laitepakettien huolto, koko seuralle suunnattujen teemailto‐ jen ja harjoitusten järjestämiset. Pääsipä listalla myös täyttöpaik‐ kakoulutus sekä pumppuhuoneen järjestely. Innokkaimmat osallis‐ tujat olisivat jatkaneet keskustelua yksityiskohdista ja tavoitteista pidempäänkin, mutta jouduimme jättämään nuo seuraavaan kertaan koska kello lähenteli jo hetkeä jolloin pumppuhuoneen hälytyk‐ set menevät päälle. Nyt pidetyssä tapaamisessa pää‐ tettiin, että ryhmä on avoin kaikille eikä liittymiseen vaadita aiempaan kokemusta tai koulutusta tekniik‐ kasukeltamisesta. Toki kaikki ryh‐ män jäsenet tulevat jatkossakin tekemään koulutustaan vastaavia sukelluksia, eli yksistään ryhmään kuulumalla ei vielä syvemmälle pääse. Simput eivät itse pysty edelleenkään tarjoamaan tekniik‐ kakoulutusta, joten joudumme ohjaamaan koulutuksesta kiinnos‐ tuneet kaupallisen puolen koulut‐ tajien tahoille. Nyt perustettavan ryhmän yhtenä tavoitteena on kerätä kasaan sukeltajia jotka ovat koulutuksesta kiinnostuneita ja mahdollisuuksien rajoissa koordi‐ noida ja kilpailuttaa kursseja ulkopuolisten tahojen kanssa. Jaoksen toiminnasta tullaan tie‐ dottamaan seuralle sen lisäksi että ryhmälle on tavoitteena luoda foorumi missä keskustellaan jaok‐ sen toiminasta kuten sukellukset, teemaillat, laitehuollot yms. Sukelluskohde Illo Tekniikkajaoston ensimmäinen ti‐ laisuus oli syyskokouksen esipu‐ heena järjestetty uuden sukellus‐ kohteen esittely. Vesa Reunanen oli koonnut kattavan paketin Kemiönsaarella sijaitsevasta lou‐ hoskohteesta, Illosta. Kohde soveltuu ensisijaisesti hie‐ man kokeneemmille sukeltajille. Illo on tummavetinen enimmil‐ lään. 46 metriä syvä avolouhos, jossa on myös luolia. Haasteelliseksi paikan tekee niin tummavetisyys kuin suuri syvyys‐ kin. Sukeltaja tarvitsee hyvän valon, jonka avulla näkyvyys on enimmillään jopa 10 metriä. Ilman valoa ei syvällä näe oikeastaan mitään. Avolouhoksesta lähtevien luolien vuoksi syvemmällä on vaara ajautua mainittuihin luoliin. Muut kuin Simput ovat käyneet sukeltamassa Illossa jo pitkään ja se toimii myös luolasukeltajien harjoituskohteena. Jyrkkien reunojen vuoksi veteen‐ menokohtia on vain yksi, mutta sinne on tehty portaat, joiden yhteydessä on hyvä paikka pukea varusteet päälleen. Louhos löytyy Illon kylästä, muu‐ tama kilometri Vestanfjärdistä etelään. Perille löytää laittamalla navigaattoriin osoitteeksi Kaivos‐ kaari 195. Louhos on keltaisen nuolen kohdalla Kuva ylinnä: Vesa Reunanen piti esi‐ telmän Illossa sukeltamisesta. Kuva keskellä: Vesa Reunasen laatima kartta louhoksesta. Kuva alinna: Kohde löytyy keltaisen nuolen kohdalta. Louhos on kapea, mutta pitkä. Portaita pitkin veteen meneminen on helppoa. Portaiden yläpäässä on tasanne ja penkki varusteiden puke‐ mista varten. Vesa Reunasen kuvaama video louhoksesta löytyy Vimeosta: https://vimeo.com/193181467 Illossa on louhittu kalkkia Illo Kalk‐ bruk Ab:n toimesta vuosina 1882 – 1922. Ilmeisesti kalkkia oli louhittu jo aikaisemminkin, mutta kalkki‐ uuni rakennettiin ja yhtiö perus‐ tettiin 1882. Paikalla on kaksi eril‐ listä louhosta: Storgruva ja Lill‐ gruva. Lähistöllä sijaitsevassa Lammalas‐ sa sijaitsevasta kaivoksesta lou‐ hittiin myös kalkkia. Lisäksi kivi sisälsi erilaisia mineraaleja: mm. kalsiitti‐, baryytti‐ ja fluoriittiki‐ teitä, sekä pieniä pyriitti‐ ja marka‐ siittikiteitä. Illon kivessä oli näiden andulaattikiteitä, kuparikiisua, ma‐ lakiittia, kaoliinia ja rautahyd‐ raattia. 1913 kaivokset ja kalkkitehdas vuokrattiin ja myöhemmin myytiin Karl Forsström Ab:lle, joka jatkoi toimintaa vuoteen 1930 asti. Toiminta käynnistettiin uudelleen vuonna 1938. Lopullisesti kaivos suljettiin 1950. Silloin avolouhok‐ sessa oli päästy 50 metrin syvyy‐ teen ja toiminta oli muuttunut kannattamattomaksi. Illon viimeinen kalkin louhija Karl Forsström Ab oli kalkkiteollisuu‐ den pioneereja Suomessa. Se aloitti kalkin louhinnan Särkisalon Förbyssä. Yrityksen toiminta jat‐ kuu edelleen, mutta kaivostoimin‐ nassa se ei ole enää mukana. Nykyisin yritys ylläpitää Förbyn pienvenesatamaa, tekee traktori‐ urakointia ja tarjoaa jopa sukellus‐ työpalveluita. Lähteet: Vestanfjärd bulletin kesä 2013, Arkistolaitos Simppuilua silloin ennen Lokikirjan kertomaa Tällä kertaa siirrytään ajassa taak‐ sepäin vuoteen 1989. Kesän viimeinen reissu tehtiin syyskuun puolivälissä. Kuten otsikostakin voi päätellä, kyseessä oli vasta viides varsinainen simppureissu sinä kesänä. Lokikirjamerkinnät kertovat siitä seuraava: 15.30 ankkuroimme Chillerille. klo 20.30 lähtö sukellukselle Schillerille, yösukellus. Erittäin hyvä näkyvyys pohjassa. 17.18 lähtö Chilleriltä klo 17.50 Paateron lahdessa, missä Hannu vaihtaa Virtasen poijun uuteen. pe 15.9. 21.02 Chiller, hyvät olosuhteet. Tuuli 2 m/s, pilvistä. 21.48 lähtö Chilleriltä. SIMPUREISSU V, syysreissu. 22.20 takaisin Pekan mökillä. Lähtö klo 18.00 mukana P Vuorinen, J Vuorinen, P Koivisto, H Retva, E Oksanen, J Laulunen, Ka Salminen, J Sulku, J Saari. Mukana olivat vielä kaikki. Saavuimme Bötesöhön klo 0.34. la 16.9. Heräsimme tihkusateiseen aa‐ muun klo 6.45. 7.00 Koivisto, Saari, Salminen AU. su 17.9. Eniten väkeä oli kevään ensim‐ mäisellä reissulla. Siihen oli yhdi‐ stetty kolme tapahtumaa: moni‐ viranomaisharjoitus Kaisaaressa, Agonuksen siirto Kasnäsiin ja kip‐ parikurssin käytännön harjoituk‐ set. Pelastusharjoituksen aikana mukana oli peräti 27 henkeä. Kaikkiaan aluksella vietti aikaansa 118 eri ihmistä, joille kertyi yh‐ teensä 635 meripäivää. 8.52 lähtö Pekan mökiltä. 9.12 Kannskär kampelan kalas‐ tusta, saimme n. 20 kpl. 11.11 lähtö Saloa kohti. 19.48 kiinnityimme Saloon. h. lukema 801,0. 8.05 köydet irti. Syksyllä Claus oli vielä kerran liikkeellä, tosin vain sen verran, että se saatiin telakoitua. Tämä tapahtui lokakuun loppupuolella. 9.00 Ankkuroimme tykkipaikan matalikolle. 20.10. klo 16 siirto telakalle, mukana J‐P, Ami ja TE. 11.00 ankkuri ylös. klo 16.30 perillä. 11.36 kiinnityimme Karnskäriin. Kesän ajotunnit 290 t. 15.15 lähtö Chillergrundetiin. 21.10. telakointi. 7.15 Esa ja Retku kävi aamu‐uin‐ nilla. Kesällä 2016 Agonuksella tehtiin kaikkiaan 21 reissua. Eli aivan kaik‐ kina viikonloppuina ei vene ollut liikkeellä. Jälleen kerran kauden alku lähti hitaasti liikkeelle, eli toiminta alkoi täydellä painolla vasta kesäkuussa. Eniten merellä aikaansa viettä‐ neiden luettelo on pääosin tuttua luettavaa. Pieni yllätys – positii‐ vinen sellainen oli suuri naisten määrä tämän tilaston kärkijou‐ kossa. Kymmenen eniten meripäi‐ vä keränneen joukossa oli peräti viisi naista. Eniten päiviä kertyi Riitta Djupforsille, 28. Toisella sijalla oli Päivi Liuska‐Kankaanpää 26:lle meripäivällä. Miehistä eni‐ ten päiviä kertyi Oskari Sundhol‐ mille, kaikkiaan 25. Yli kaksikym‐ mentä päivää Agonuksella vietti myös Vesa Reunanen. Yllättävin nimi paljon aikaansa Agonuksella viettäneiden joukossa on kuutti Akseli Reunanen – 12 päivää. Tämä johtunee siitä, että isä Vesalle päiviä kertyi 22 ja äiti Heidille 18. Diversnight 2016 Muutoksia Hilloisten louhoksella Diversnight ja Novemberfest jär‐ jestettiin yhdistettynä tapahtuma‐ na perinteisiä menoja noudattaen lauantaina 5.11. Vuorossa oli jo kahdestoista di‐ versnight. Maailmanlaajuinen yö‐ sukellustapahtuma, johon oli il‐ moitettu mukaan 144 sukellus‐ kohdetta 21 maassa. Lisäksi sukel‐ luksia tehtiin Färsaarilla ja Ahve‐ nanmaalla. Tällä kertaa suurim‐ man tapahtuman tittelin sai Sak‐ san Strandessa järjestetty sukellus, jossa osallistujia oli kaikkiaan 75. Muutama kohde tosin jäi osanot‐ tajamäärässä nollaan. Omassa Nummijärven Diversnight‐ issamme sukelluksia kirjattiin tilas‐ toihin 19 kappaletta. Väkeä pai‐ kalla oli toki enemmänkin viettä‐ mässä Novemberfestia. Grilli‐ ruuasta ja saunan lämmöstä kokoontui nauttimaan reilut 40 simppua. Lisäksi paikalle oli saa‐ punut kaksi kulttuurintutkimuksen opiskelijaa Turun yliopistosta. Heillä oli työn alla tutkimus ai‐ heesta yhteisöllisyys ja perinteet. Yhdeksi haastattelukohteekseen he olivat valinneet meidän syystapahtumamme. Oli ilahduttavaa nähdä, että Simp‐ pujen lisäksi Nummijärvelle oli jälleen ilmestynyt myös muutamia rapuja. Hilloisten louhos on ollut jo pit‐ kään suosittu sukelluskohde. Hyvä sijainti ja erinomaisen kirkas vesi tekevät siitä kiinnostavan. Hilloinen sijaitsee Taivassalossa. avaimen, jolla portin saa auki. Avainta säilytetään pumppuhuo‐ neella, josta sen voi käydä nou‐ tamassa mukaansa. Avaimen käyt‐ töönotto merkitään ilmoitustau‐ lulla olevaan lainalistaan. Sopimuksen mukaisesti alueelle johtava puomi on aina pidettävä suljettuna, eli suljettava heti kun siitä kulkee, eikä sitä jätetä auki sukelluksen ajaksi. Sopimuksessa on myös kieltoja, joita on noudatettava. Sen mukai‐ sesti ei saa: Alueella harjoitetaan edelleen lou‐ hostoimintaa. Alueen omistajalla ja siellä toimin‐ taa harjoittavalla yrityksellä on kui‐ tenkin tarve rajoittaa alueella liik‐ kumista. Käytännössä alue sulje‐ taan ja sinne johtavalle tielle asen‐ netaan puomi. Varsinaissuomalaisten sukellus‐ alan toimijoiden, eli yhdistysten ja liikkeiden, on kuitenkin onnistunut tehdä sopimus siitä, että alueella voidaan tulevaisuudessakin sukel‐ taa. Yhdessä tuumin on tehty vuokrasopimus, jossa myös Sukel‐ lusseura Simppu on osallisena. Sukelluskäytöstä maksetaan 1500 euron vuosivuokraa, josta meidän osuutemme on vähän yli 100 euroa. Sopimus astuu voimaan vuodenvaihteessa. Silloin saamme Harjoittaa liiketoimintaa. Kou‐ lutustoiminta on sallittua. Asentaa kiinteästi mitään ve‐ den alle. Tehdä avotulta. Leiriytyä yms. Sukeltaa arkisin klo 7‐15. Paitsi pyytämällä erikseen luvan pai‐ kalla mahdollisesti olevilta kai‐ vosmiehiltä. Julkaista alueelta tai vedestä otettuja kuvia tai videoita (Facebook, Twitter, YouTube tms.; mainokset, ilmoitukset jne.) Hilloisten louhos (kuva FunDive). Kuvasatoa kesän 2016 sukelluksilta Sukellusseura Simppu on mukana Veikkauksen ja Valon verkkokump‐ panuusohjelmassa. naapureita, eurojackpotia jne. Veikkaus tilittää seuralle viikoittain jokaisesta tätä kautta pelatusta eurosta 1 – 3 senttiä, pelistä riip‐ puen. Sitä varten nettisivustomme etu‐ sivulla on banneri, jota klikkaa‐ malla pääsee pelaamaan Veikka‐ uksen pelejä kuten lottoa, kenoa, Kaikista tätä kautta pelatuista euroista tulee palkkio seuralle. Itse pelaaminen on samanhintaista kuin kirjautuessasi suoraan Veik‐ kauksen sivulle tai täyttäessäsi loton lähikaupan tiskillä. DAN BOA Simppujen ensiapukoulutuksessa on noudatettu DAN (Divers Alert Network) koulutusohjelmaa jo jon‐ kin aikaa. Viimeisin DAN BOA – koulutuskokonaisuus järjestettiin lokakuun lopussa. BOA muodos‐ tuu kolmesta toisiinsa kytketystä erillisestä kurssista: Basic Life Sup‐ port (BLS), eli hätäensiapu, Oxygen First Aid for Scuba Diving Injuries, eli hapenanto ja Advanced First aid for Scuba Diving Injuries, eli happielvytys). Tällä kertaa mukana oli kahdeksan oppilasta. Niinpä seuran ensiapuvalmiudet alkavat‐ kin olla varsin hyvällä tasolla. Jos joka tapauksessa laitat loton vetämään, mikset saman tien tuki‐ si Simppujen toimintaa. Koulutukset vuonna 2017 Kurssien ajankohdat löytyvät seuran nettisivuilta osoitteesta http://simppu.net/koulutus/ Lisätietoja voi kysellä myös koulu‐ tusvastaava Mika Böösiltä. Laitesukelluksen peruskurssi (P1) taitoja niin, että sukeltaja pystyy suunnittelemaan ja tekemään sy‐ vempiä sukelluksia turvallisesti. Laitesukelluksen jatkokurssi antaa valmiudet sukeltaa 15 ‐ 30 metrin syvyydessä. Parina viime kesänä on järjestetty laitesukelluksen peruskurssi sekä keväällä että syksyllä. Näistä kevään toteutus on ollut aina suositumpi. Nyt palataan takaisin vanhaan käytäntöön, eli kursseja järjestetään yksi kevään aikana. Nitrox Oskari Sundholm käy kesän 2015 peruskurssilaisten Maijan ja Lauran kanssa läpi tulevaa sukellusta. Laitesukelluksen jatkokurssi (P2) Laitesukelluksen jatkokurssin pää‐ syvaatimuksena on CMAS P1‐ tai NAUI Scuba Diver ‐kortti, tai muun vastaavan koulutusjärjestön pe‐ rustason laitesukelluskortti. Kurssi koostuu noin 10 tunnista teoriaa ja vähintään 6 avovesisukelluksesta. Kurssilla syvennetään peruskurs‐ silla opittuja tietoja ja harjoitellaan Jatkokurssin jälkeen saa tehdä sukelluksia, joiden maksimisyvyys on 30 metriä. tystä erillisestä kurssista: Basic Life Support BLS), eli hätäensiapu, Oxygen First Aid for Scuba Diving Injuries, eli hapenanto ja Advan‐ ced First aid for Scuba Diving Injuries, eli happielvytys). Nitroksisukeltamisessa käytetään normaalin paineilman sijasta taval‐ lista enemmän happea sisältävää kaasuseosta. Nitroksilla ei voi su‐ keltaa yhtä syvälle kuin paine‐ ilmalla, mutta nitroksi mahdollis‐ taa matalissa sukelluksissa sukel‐ lusaikojen turvallisen pidentämi‐ sen. Pääsyvaatimus P1 tai vastaa‐ va perustason laitesukelluskou‐ lutus. DAN ensiapu DAN (Divers Alert Network) ensi‐ apu –koulutusohjelman mukainen BOA –koulutuskokonaisuus muo‐ dostuu kolmesta toisiinsa kytke‐ DAN ensiapukoulutus keskittyy eri‐ tyisesti sellaisiin tilanteisiin, joita voi tulla vastaan sukellustoiminnassa. Perusensiavun lisäksi harjoitellaan hapenantotilanteita. Koulutukseen kuuluu myös simuloituja tilanteita, joissa pääsee harjoittelemaan opit‐ tuja taitoja. Sukellusturvallisuus Sukellusturvallisuuskurssin pääsy‐ vaatimuksena on CMAS P1‐ tai NAUI Scuba Diver ‐kortti tai muun vastaavan koulutusjärjestön pe‐ rustason kortti, voimassa oleva hätäensiapupätevyys sekä hapen‐ antopätevyys. Nämä pätevyydet saat esim. Simppujen järjestämiltä DAN ensiapukursseilta. Sukellusturvallisuuskurssi koostuu noin 6 tunnista teoriaa ja vähin‐ tään 3 avovesisukelluksesta. Kurs‐ silla opitaan valmiuksia riskien‐ hallintaan, yleisimpien vedessä ilmenevien ongelmien ratkaisuun ja vedenalaisten hätätilanteiden hallintaan. Kurssi antaa valmiudet mm. sekä itsensä että sukellus‐ parin pelastamiseen. Sukellusturvallisuuskurssilla vietetään runsaasti aikaa vedessä erilaisten pelastamis‐ ja pelastautumis‐ sekä etsintäharjoitusten parissa. Norpan taitorata Norpan taitorata muodostuu eri‐ laisista snorkkelisukellus‐ ja sukel‐ lusturvallisuustehtävistä. Rataan kuuluu kaikkiaan 16 erilaista tehtäväkokonaisuutta. Taitoradas‐ ta saatava kortti onkin monen sukeltajan ensimmäinen. Koulutukseen kuuluu merenkulun ja Agonuksen käsittelyn käytännön harjoittelua. Ne toteutetaan ke‐ väällä, kun Agonus siirretään Sa‐ losta Kasnäsiin; kokeneempien kippareiden johdolla kesän simp‐ pureissujen aikana; sekä syksyllä, Agonusta Saloon siirrettäessä. Tavoite on, että kaikki norpat suorittavat taitoradan, kun ovat saaneet riittävästi harjoitusta teh‐ tävistä suoriutuakseen. Avantosukellus Kurssi antaa valmiudet sukeltaa jäätävissä olosuhteissa, kurssin suorittanut saa halutessaan jää‐ sukeltaja kortin sekä merkinnän kurssin suorittamisesta oppilas‐ korttiinsa, kurssi sisältää 2 tuntia teoriaa sekä 1‐2 ohjattua sukel‐ lusta jään alla. Norpan taitoradan tehtäviin kuuluu mm. sukellusparin pelastaminen. Merenkulkukoulutuksessa opetellaan merenkulun sääntöjen ja Agonuksen käsittelyn lisäksi myös muita venei‐ lijän tarvitsemia taitoja. Kouluttaja Tuomas Juhantila näyttää Tiia Åkerfeltille köysien oikeaa käsittelyä. Merenkulku Jään alla vesi on kylmää ja kirkasta. Sukeltaminen jään alle tosin poikkeaa melkoisesti avovedessä sukeltami‐ sesta. Koulutuksessa perehdytään varusteisiin, oikeisiin toimintatapoi‐ hin turvallisuuden varmistamiseksi ja pinta‐avustajana toimimiseen. Koulutuksessa käsitellään meren‐ kulun perusteita, kuten: meri‐ merkkijärjestelmä; merikartat ja karttanavigointi, koordinaatit; väistämissäännöt; kulkuvalot ja valotunnukset; tutkanavigointi; kone‐, kaasu‐ ja sähköjärjestelmät; VHF:n käyttö; hätätilanteet ja pelastautuminen; ja veneen käsit‐ tely. Koulutus on suunnattu erityi‐ sesti Agonuksen kuljettajana uraansa aloitteleville Simpuille. Tuoreimmat simppu‐uutiset ja tie‐ dot tapahtumista löydät Face‐ bookista. www.facebook.com/SukellusseuraSimppu Kummallisia kohteita Saaristomeressä on valtava määrä upeita sukelluskohteita. Löytyy matalia ja syviä, hylkyjä ja rinteitä. Monet niistä ovat Simpuille tuttuakin tutumpia. Sama pätee Salon lähiympäristön sukelluskoh‐ teisiin. Vedenalainen hautausmaa, Nep‐ tune Memorial Reef löytyy Floridasta. Se on maailman suurin keinotekoinen riutta, jossa on 15 metrin syvyyteen rakennettu yli viiden hehtaarin laajuinen hau‐ tausmaa. Eksotiikkaa ja vaihtelua haetaan etelään ja pohjoiseen suuntautu‐ vilta sukellusmatkoilta. Vaan entä‐ pä, jos korallit, kirkkaan väriset kalat ja Norjan vuonotkin on jo nähty? Uusia ja erikoisia sukel‐ luskohteita pitäisi löytää, mutta. millaisia ja missä ne voisivat olla? Silfra Pienellä googlettamisella löytyy runsas joukko nettisivuja, joissa esitellään upeita, kummallisia, eri‐ koisia, jännittäviä, pelottavia ja outoja sukelluskohteita. Niille yh‐ teistä on se, että muutamat paikat esiintyvät lähes jokaisessa listauk‐ sessa. Tässä esitellään kymmenen totu‐ tusta poikkeavaa kohdetta, joista useimmat esiintyvät myös noissa nettilistauksissa. Neptune Memorial Reef Taiwanin ja Japanin välissä on pieni Yonagunin saari. Sen lähellä 5 – 40 metrin syvyydessä on muinai‐ nen veden alle jäänyt kaupunki. Kaupungin lisäksi kohde on tunnettu suurista vasarahaipar‐ vistaan ja voimakkaiden virtausten mahdollistamista virtasukelluk‐ sista. Mahengetang Kuva: Seeingindonesian Kuva: Wikipedia Islannissa on mahdollista sukeltaa mannerlaattojen välissä. Silfrassa kohtaavat Euraasian ja Pohjois‐ Amerikan mannerlaatat. Se onkin ainoa paikka maailmassa, jossa pääsee kirjaimellisesti sukelta‐ maan kahden mantereen välissä. Indonesiassa on mahdollista sukeltaa toimivalla tulivuorella. Vuori nousee aina 400 metrin syvyydestä pinnan tuntumaan. Normaali veden lämpötila on 37 ‐ 38 astetta, mutta vuoresta purkautuu kuumempaa vettä, joten sukelluspukua tarvitaan kylmyydeltä suojautumisen sijasta palovammojen ehkäisyyn. Taidegalleria Yonaguni Monument Kuva: Todd Murray Kuva: Vincent Lou Kuva: 2il org Meksikon Cancunissa on mahdol‐ lista ihastella yli 400 aitojen mal‐ lien kokoisesta veistoksesta muo‐ dostuvaa vedenalaista taide‐ galleriaa. Betoniset teokset ovat brittiläisen kuvanveistäjän Jason deCaires Taylorin käsialaa. Tavoit‐ tena on, että patsaista kertyy ajan mittan merkittävä korallikasvusto. sukeltaa. Alun perin muuria ei suinkaan ole tehty veteen, vaan sukelluskohde on Tianjiniiin raken‐ netussa tekojärvessä. Muurissa on aukkoja ja tunneleita, joiden läpi pääsee uimaan. Sukellussyvyydet vaihtelevat viidestä 35:een met‐ riin. Rummu Valhalla Missile Silo Kuopion verotoimiston alla oleva vedellä täyttynyt tila on raken‐ nettu talvisodan jälkeen väestön‐ suojaksi. Varsinaisessa käyttötar‐ koituksessaan sitä ei tosin ole kos‐ kaan tarvittu. Sukeltamaan tähän kirkkaaseen, mutta pimeään ja kyl‐ mään kohteeseen pääsee Kuopi‐ on Urheilusukeltajien välityksellä. Salonjoki Kuva: Rita Helisma Kuva: Drivedivedevour Teksasin erikoisuus sukelluskoh‐ teiden joukossa on Abilenen lähis‐ töllä sijaitseva käytöstä poistettu kylmän sodan aikainen ohjussiilo. Halkaisijaltaan 18 metrinen Val‐ halla Missile Silo on syvyydeltään 40 metriä. Nykyisin yksityisessä omistuksessa olevaa kohdetta käytetään erityisesti tekniikka‐ sukelluskoulutukseen. Virossa sijaitseva Rummun vankila on monelle Simpullekin tuttu koh‐ de. Vedellä täyttynyt kivilouhos on toiminut vankilana Neuvostoliiton aikana. Varsin laajalla alueella on useita sukelluskohteita, joissa pää‐ see katselemaan veden alle jää‐ neitä rakennuksia ja kalustoa. Kuopion verotoimisto Kiinan muuri Kuva: Are.fi Kuva: Wu Lixin Osa Kiinan muurista on veden alla, joten myös siellä on mahdollista Aina ei tarvitse lähteä ulkomaille asti löytääkseen erikoisen sukel‐ luskohteen. Varsin ainutlaatuinen vesialue löytyy niinkin läheltä kuin Kuopiosta. Salonjoki: eksoottinen, mutta ei eri‐ tyisen houkutteleva sukelluskohde. Kuva: Olli‐Pekka Juhantila. Jos tuntuu, että Kuopiokin on liian kaukana, ehdoton eksoottisuuden helmi on kotikaupunkimme läpi virtaava Salonjoki. Se ei ole kovin suosittu sukelluskohde, mikä joh‐ tunee pääsääntöisesti melko huo‐ nosta vaakanäkyvyydestä – par‐ haimmillaankin se lienee noin kymmenen sentin luokkaa. Silti sielläkin sukelletaan. Parin vuoden välein Simput siivo‐ avat joen pohjasta sinne kerty‐ neen romun: polkupyörät, roska‐ pöntöt, puistonpenkit ja muut pienemmät, usein alkoholin myö‐ tävaikutuksella, jokeen päätyneet esineet. Seuraava siivouskerta on todennäköisesti ensi syksynä. Erilainen Islanti Elokuussa tuli tilaisuus lähteä vaimon kanssa viettämään pitkää viikonloppua ilman lapsia, joten vaihtoehtoja oli runsaasti käytet‐ tävissä. Koska vaimolla oli palava halu päästä hevosvaellukselle ja itse kaipasin sukeltamaan, löytyi kompromissiksi kohde, jossa molemmat pystyttiin yhdistä‐ mään, Islanti. Islantiin matkustaminen on help‐ poa, pohjoismaissa kun ollaan. Lento kestää n. 3 h, mutta aikaero Suomeen on myös ‐3 h, joten pa‐ luupäivä hupenee silmissä. Lento‐ kentältä kulkee bussiyhteys Reyk‐ javikiin, lippu ostetaan joko kentäl‐ tä tai jo Icelandairin lennolla. Reykjavik on melko pieni kaupunki, jonka keskusta on koluttu muu‐ tamassa päivässä, joten lyhyelläkin lomalla ehtii ja kannattaa tutustua saareen laajemmin. Helppo tapa tutustua saareen on osallistua jollekin lukuisista retkistä, joilla voi tutustua mm. geysireihin, valaisiin, tulivuoriin, lampaisiin tai islan‐ ninhevosiin ja vesistöön. Neljästä lomapäivästämme kolme kului kaupungissa, joten ehdimme hyvin tutustumaan museoihin, ravinto‐ loihin ja maauimaloihin. Hieno kokemus oli Nautholsvikin maaui‐ mala/hiekkaranta, jossa keinote‐ koista laguunia lämmitetään geo‐ termisellä energialla. Samalla pää‐ see myös kätevästi uimaan Atlant‐ tiin. Käyttämämme Dive.is sukellus‐ keskuksen järjestämä yhdistetty sukellus‐ ja ratsastusretki sopi meille loistavasti. Retki koostui sukelluksesta ja snorklaamisesta Þingvellir‐kansallispuistossa sijait‐ sevassa mannerlaattojen väliin jääneessä Silfra‐halkeamassa ja islanninhevosvaelluksesta. Sovittuna aamuna sukelluskes‐ kuksen suomalainen opas tuli hakemaan meidät hotellilta suo‐ raan sukelluskohteelle. Hyväkun‐ toiset varusteet odottivat park‐ kialueella, jonne oli rakennettu sukeltajia varten laverit ja pöydät. Kohteeseen saapui n. 30 sukel‐ tajaa ja snorklaajaa, jotka jaettiin ryhmiin. Silfra on 1 – 10 metriä leveä kallio‐ halkeama, jossa virtaa n. 3‐as‐ teinen kristallinkirkas jäätikkövesi. Halkeaman syvyys vaihtelee 0,5 ‐ 30 metrin välillä ja maisemat sen mukana purosta upeaan veden‐ alaiseen katedraaliin, jossa kalli‐ oiden välistä siintävä aurinko valaisee suuren ”salin”. Sukellusten jälkeen matkamme jatkui Laxness‐hevostilalle, jossa liityimme isompaan ryhmään islanninhevosvaellukselle. Vaellus oli n. 3 tunnin reissu mukavan rauhallisilla hevosilla, joilla ei kokemattomallakaan ratsastajalla ollut mitään vaikeuksia. Vael‐ luksen parasta antia olivat huikeat maisemat, jotka avautuivat joki‐ rotkon äärellä kulkevan ratsupolun varrelta. Ehdottomasti hieno tapa päättää hyvä päivä! Islanti oli upea matkakohde, johon jäi kaipuu palata takaisin. Maan parasta antia on ehdottomasti vaikuttava luonto kaupungin ulkopuolella. Seuraavalla kerralla vuokraamme auton ja kierrämme saarta laajemmin. Saaren halki menee vain yksi tie, joten navigointikin on helppoa. Sukeltajan kannalta Reykjavikista järjestetään useita retkiä joka puolelle saarta, niin merelle kuin vulkaanisiin järviin. Vedenalaista elämää Silfrassa ei juurikaan ole, vain pinnan lähei‐ syydessä värikkäitä leviä, mutta jylhä kallio ja käsittämättömän kirkas vesi tarjoavat sukeltajalle ja snorklaajalle riittävästi koettavaa. Ehdin tekemään kaksi sukellusta Silfrassa ja snorklaava vaimoni lähti snorklauskierroksen jälkeen tutustumaan lähiympäristöstä löy‐ tyviin nähtävyyksiin, kuten histo‐ rialliseen parlamenttipaikkaan ja Sukeltamassa ja ratsastamassa käytiin Öxarafoss‐vesiputoukseen. samalla reissulla. Silfra pinnalta. Reykjavik Mannerlaattojen välissä kävivät sukeltamassa Tuukka Virtanen ja Mari Kylä‐Utsuri‐Virtanen. Historiallisia hylkyjä, osa 3 Useimmat hylyistä kiinnostuneet sukeltajat ovat sukeltaneet höy‐ rylaivojen hylyillä. Harvempi sukel‐ taja on kuitenkin päässyt sukelta‐ maan ehjällä höyrylaivan hylyllä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että useimmat hyväkun‐ toiset höyrylaivat sijaitsevat ulko‐ na avomerellä ja yleensä vielä syvällä. Monesti matalampien, karikolle ajaneiden, höyrylaivojen hylkyalueilla on jäljellä ainoastaan höyrypannu sekä kasoittain sortu‐ neita ja vääntyneitä teräksen kappaleita. Tämä antaa monelle sukeltajalle väärän käsityksen siitä, mitä höyrylaivoilla sukeltaminen voi parhaimmillaan tarjota. Kuva 1 Kuva 2 Kuva 1. S/S Belliver. Englantilainen rahtihöyrylaiva upposi vuonna 1911 puutavaralastissa matkallaan Porista Plymouthiin. Traagisessa haverissa menehtyi koko miehistö sekä mat‐ kustajat, yhteensä 19 henkilöä. Alus paikannettiin v. 2009 Märketin maja‐ kan aluevesiltä Ahvenanmaalta. Kuva 2. S/S Matabel “tripple expansion engine”. Piirustuksesta ilmenee konehuoneen poikkileikkaus (The Engineer lehti v.1886). Itämeren pohjassa makaa lukuisia, hyväkuntoisia höyrylaivan hylkyjä jotka huokuvat entisaikojen me‐ renkulun historiaa. Tällaisissa aika‐ kapseleissa sukeltaessa on toi‐ sinaan keskityttävä, jotta hengitys pysyy tasaisena, eikä suotta nouse innostuksesta johtuen. Tämän ker‐ taisessa artikkelissa käydään lyhy‐ esti läpi höyrylaivojen historiaa sekä sukelletaan valokuvien avulla muutamalle hyväkuntoiselle höy‐ rylaivalle. Höyrykone mahdollisti höyrylaivojen kehittymi‐ sen Englantilainen seppä Thomas Newcome kehitti ensimmäisen kaupallisesti merkittävän höyry‐ pumpun vuonna 1712. Tästä lähti liikkeelle useiden henkilöiden mo‐ Toivotan kaikille seuran jäsenille hyvää joulua sekä turvallisia sukelluksia vuodelle 2017. Teksti ja valokuvat Lasse Pekkinen nivaiheinen kehitystyö, jota seu‐ rasivat lukuisat patentit sekä parannukset höyrykoneen hyöty‐ suhteen parantamiseksi. Kehitys‐ työ jatkui Koko 1800‐luvun. Kuva 3 Laivakoneissa standardiratkaisuksi muodostui kolmivaiheinen kone, jossa oli korkea‐, keski‐ ja mata‐ lapainesylinterit. Tällaisessa trip‐ peliksi kutsutussa laivakoneessa sylinterit rakennettiin riviin kam‐ piakselin avulla ja siihen yhdis‐ tettiin potkuriakseli. Höyrykoneen käyttöönotto merenkulussa sattui samaan aikaan kuin puurunkojen asteittainen vaihtuminen metalli‐ runkoihin. Askel oli hyvin luon‐ nollinen, sillä höyrykoneet ja uusi potkuritekniikka olivat niin voi‐ makkaita, että alusten puurunko ei enää kestänyt. Tähän lujuuson‐ gelmaan otettiin avuksi rauta. Höyrylaivojen kehitys mahdollisti nykyaikaisen merenkulun, jossa meriliikenne tuli huomattavasti entistä riippumattomammaksi luonnonvoimista. Merenkulkuhis‐ torian suuren murroksen mitta‐ kaavasta kertoo jotakin se tosiasia, että höyrykoneen vaihtuminen dieselmoottoriin oli teknisesti pie‐ nempi askel kuin purjelaivojen vaihtuminen höyrylaivoihin. Kuva 4 Kuvat 3 ja 4 (The Engineer ‐lehti 1886) Kuva 3. Höyrylaivan ”trippelimootto‐ ri” ylhäältä alas kuvattuna. Tästä ku‐ vakulmasta sukeltaja näkee mootto‐ rin konehuoneen skailettien alla, mi‐ käli hylky on ehjä ja makaa kölillään. Kuva 4. Höyrylaivan ”trippelimoot‐ torin poikkileikkaus sivulta. Tässä ylei‐ sessä moottorimallissa höyry laajenee kolmessa eri vaiheessa ja liikuttaa mäntiä, jotka puolestaan pyörittävät varsinaista toimilaitetta. Sukeltaminen höyrylaivalla Olen sukeltanut useilla hylyillä, joiden uppoamiseen liittyy inhi‐ millinen tragedia. Tämän vuoksi on tärkeää, että sukeltaja kunnioittaa hylkyjä myös hautapaikkana. Mihinkään ei kosketa ja doku‐ mentoidaan ainoastaan laivaa ja sen esineistöä. Kunnioitetaan omalla käytöksellä näitä entis‐ aikojen urheita merenkävijöitä. Ehjillä höyrylaivoilla riittää paljon ihmeteltävää ja tästä eteenpäin annetaan kuvien ja lyhyiden tekstien viedä teidät virtuaali‐ sukellukselle entisaikojen höyrylai‐ voihin. Kuva 5 Kuva 6 Kuva 7 Kuva 5. Höyrylaiva Munin ja kone‐ huoneen skailetit. Kuva 6. Höyrylaiva Muninin kone‐ huone. Kuvan perusteella v.1879 Britaniassa valmistetussa aluksessa on ollut kaksivaiheinen ”compound engine” jossa höyrynpaine tekee työtä moottorin kahdessa vaiheessa. Kuva 7. Kaksivaiheinen ”compound engine” piirros vuodelta 1881. Moottoreiden kehittyessä uudemmat ja hyötysuhteelta paremmat ”trip‐ pelit” korvasivat nämä mallit. Kuva 8. Matkustajahöyrylaiva Hud‐ son. Varustamo Cromwell Line (The Engineer –lehti v. 1886). Kuva 9. Yksi viimeisimmistä valoku‐ vista Höyrylaiva S/S Belliverin pai‐ kallaan olevasta ruorista vuodelta 2014. Seuraavana vuonna kansi‐ rakenteet olivat pettäneet ja vieneet ruorikoneiston mennessään. Kuva 8 Kuva 9 Kuva 10 Kuva 11 Kuva 12 Kuva 10. Vararuori aluksen perä‐ osassa. Kuva 11. Höyrylaiva Muninin komen‐ tosilta on aikakapseli merenkulun kultaisilta vuosilta. Kuva 12. Alus on helposti tunnis‐ tettavissa. Ruorin keskiössä on teksti: Munin, Haugesund Kuva 13 Kuva 14 Kuva 15 Kuva 16 Kuva 17 Kuva 18 Kuva 13. Miehistön sisäänkäynti‐ luukku sijaitsee kannella. Lähemmäksi 140‐vuotiaan aluksen puuosat ovat hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Kuva 14. Höyrylaivan massiivinen varapotkuri kannelle kiinnitettynä aluksen peräosassa. Kuva 15. Höyrylaivan kompassi ja gronometri. Tällaista on aluksella, jossa varkaat eivät ole sukeltaneet. Kuva 16. Konekäskyttimellä annettiin signaali konehuoneelle aluksen nopeuden säätämiseksi. Kuva 17. Pohjassa makaava korsteeni, jonka kyljessä sijaitsee höyrypilli. Höyrylaivoissa pilliä käytettiin varoit‐ tamiseen ja kommunikointiin. Kuva 18. Laivakello, jossa lukee höyrylaivan nimi ja valmistusvuosi. Kuva 19 Kuva 20 Kuva 21 Kuva 22 Kuva 23 Kuva 24 Kuva 19. Höyrylaivan merkinantolyhty on oikeasti todella iso. Valitettavasti tässä ei ole referenssiä, jolla lyhty saataisiin mittasuhteeseen. puhki ruostunut kylki on paljastanut näkymän rahtitiloihin. Tämä alus on puutavaralastissa. Kuva 22. Ankkuripeli, jonka voiman‐ lähteenä toimii höyry. Toinen ankkuri ketjuineen puuttuu, eikä se sijaitse hylkyalueella. Se saattaa kertoa, että laivaa on yritetty pelastaa ennen uppoamista. Kuva 23. Kannen läpi romahtanut höyryvinssi, jolla siirreltiin rahtia. Se oli suuri tekninen edistysaskel verrat‐ tuna lihasvoiman käyttämiseen Kuva 20. Toinen ankkuri on edelleen paikallaan aluksen keulassa. Kuva 21. Rautarunkoisen aluksen Kuva 24. Höyrylaiva Muninilla oli mo‐ nille alkuaikojen höyrylaivoille tyy‐ pilliseen tapaan myös mastot pur‐ jeille. Kuva 25 merenkäynnin. Höyrylaivoilla kul‐ keminen oli monimutkaisempaa kuin purjelaivoilla ja näin ollen niihin tarvittiin enemmän työnte‐ kijöitä. Laivaliikenne runsastui. Tavaraliikenne‐ ja matkustajalai‐ vat erotettiin toisistaan. Laivat alkoivat myös kulkea säännöllisiä aikataulun mukaisia reittejä. Kuva 26 Kuva 25. Tyhjä pelastusveneen teline toimii todisteena pelastautumisyri‐ tyksestä. Kuva 26. Miehistön hytti. Lopuksi Höyrylaivojen aikakausi on mer‐ kittävä osa merenkulun historiaa. Se mahdollisti nykyisen kaltaisen Höyrylaivojen rautaiset rakenteet ovat herkkiä eroosiolle ja ne säily‐ vät Itämeren pohjassa huomatta‐ vasti puisia purjealuksia huonom‐ min. Tämän vuoksi hylyistä kiin‐ nostuneen sukeltajan kannattaa suunnata myös historiallisten höy‐ rylaivojen hylyille kun se on vielä mahdollista. Ehjiä höyrylaivan hylkyjä ei enää kohta ole vaan ne murenevat hiljaisessa ja pimeässä maailmassa. Lomareissu Kyprokselle Saarelta löytyy useitakin sukellus‐ firmoja. Saarella on ainakin yksi suomalainen sukefirma, pieni per‐ heyritys nimeltään Wolf Divers. http://wolfdivers.webnode.fi/ Kypros on Välimeren saari. Kult‐ tuurisesti se kuuluu Eurooppaan ja maantieteellisesti Aasiaan. Valuut‐ tana on Euro, joten valuuttaa ei tarvitse vaihtaa. Kyprokselle, kuten muihinkin suo‐ sittuihin rantalomakohteisiin on helppo päästä. Valmiita lomapa‐ ketteja ja lentoja löytyy edullisesti monelta eri matkatoimistolta. Hotellit sijaitsevat pääsääntöisesti eteläosassa, saaren Kreikkalaisella alueella. Pohjoinen on turkki‐ laisten miehittämää aluetta. Edellisellä reissulla yövyimme Aiya Napassa, mutta se on enem‐ mänkin biletykseen suuntautunut paikka. Melko meluisa. Nyt valitsimme hotellin hieman idem‐ mästä, Protaraksesta. Sekin toki on hotellien valtaama kaupunki, mutta huomattavasti rauhalli‐ sempi. Hintataso on hieman edullisempi kuin Suomessa, mutta mitään superedullista esim. ravin‐ tolaruokailu ei ole. Meillä oli huo‐ neisto, joten ostimme lähikau‐ pasta, eli Lidlistä aamu‐ ja välipalatarvikkeet. Saarella on paljonkin aktiviteetteja ja kulttuuria, mutta me keski‐ tyimme lähinnä sukeltamiseen ja löhöilyyn ;) Firma on perustettu kesällä 2016. Vetäjänä entinen rauhanturvaaja Niklas Pohto, ja rauhanturvaajille luvataankin alennusta. Niklaksen näimmekin pari kertaa ja vaih‐ dettiin kuulumisia. Me käytimme kuitenkin tutuksi tullutta pientä brittifirmaa, Dragon Diversia, jonka vetäjän, Mickin kanssa oli jo ensimmäisellä reissulla todella hauskaa. http://dragondiverscyprus.com Hintatasossa ei juurikaan ole eroja yritysten välillä. Kuljetukset kuuluu yleensä hintaan. Suurin osa sukelluskohteista lähti suoraan rannalta. Joten kohteet sopivat vaikka juuri kurssin suorit‐ taneelle. Rannan tuntumassa alle 10m syvyydestä löytyy paljon pieniä luolia. Luolat ovat 2 – 20 metriä pitkiä ja näistä, missä me kävimme oli lähes suora näköyh‐ teys ulostuloon. Sukeltajille on tehty viihdykettä veden alle: patsaspuisto ja muutama upotettu laiva. Näistä mainittakoon Liberty, todella kar‐ sittu rahtialus 27 m syvyydessä ja Nemesis III, kalastusalus. Nämä sukellettiin läpi yhdellä sukelluk‐ sella. Ensin Libertyn läpi. Ei juu‐ rikaan nähtävää, sen verran kar‐ sittu alus on. Vajaan sadan metrin päässä lepää Nemesis III. Nähtävää paljonkin. mm. konehuoneeseen pääsee. Nemesis ei ole lähellekään niin riisuttu, kuin Liberty. Puolivälissä matkaa on kuitenkin Neitsyt Maria‐ patsas, josta saa hyviä kuvia. Elämää veden alla on melko vähän, mutta kun on tarkkana näkee monenlaista. Merikilpikonnaa on suojeltu aktiivisesti ja sen voikin sukelluksilla nähdä. Meidän näke‐ mämme yksilö ei ollut selvästikään ihmisiin tottunut, koska yritti heti meidät nähtyään paeta paikalta. Uutena lajina tällekin saarelle on rantautunut leijonakala. Jotenkin vaikutti siltä, etteivät paikalliset ymmärtäneet, mitä siitä voi seu‐ rata. Koettiin tulokkaan olevan hieno juttu. Leijonakalahan leviää sinne missä sillä on eniten saalistettavaa. Sillä ei ole monta‐ kaan vihollista. Hait, eels (anke‐ riaat), Grouperit, Cornetfish (kornettikala), Frogfish sekä Scorpionfish (skorpionikala) ovat ainoat luonnolliset viholliset tälle pörheilijälle. Sukeltajien iloksi on mereen toteu‐ tettu patsaspuisto. Kyproksella voi saada myös ensikos‐ ketuksen luolissa sukeltamiseen. Kohteet eivät ole liian vaativia ja niissä on myös luonnonvaloa. Hylyillä on mahdollisuus kokeilla myös hylkypenetraatiota. Turvallisuu‐ desta on huolehdittu. Patsaspuistosta löytyy niin ihmis‐ kuin eläinhahmojakin. Biokohteet tarjoavat tyypillisiä Väli‐ meren näkymiä. Elämää meressä ei ole kovinkaan runsaasti, mutta aina silloin tällöin pääsee sukeltamaan kalaparveen. Mureena kurkkii kotiluolastaan. Kilpikonnia suojellaan sukupuutolta. Hylkykohteista Liberty on todella rii‐ suttu rahtilaiva. Laitesukelluksen lisäksi Kyproksella harrastetaan vapaasukellusta samoil‐ la kohteilla. Libertyllä ja troolari Nemesiksellä voi käydä samalla sukelluksella. Monille kohteille pääsee rannalta. Nähtävää Nemesis tarjoaa enemmän. Kypros sijaitsee Välimerellä samalla korkeudella kuin Kreikalle kuuluva Kreeta. Pohjoispuolella on Turkki, idässä Syyria, etelässä Egypti ja lännessä Kreikka (kuva Google Earth). Zenobia, saaren kohokoh‐ ta! Vain 1,4 kilometrin päässä Lar‐ nakan rannikosta sijaitsevaa koh‐ detta pidetään yhtenä maailman kymmenestä hienoimmasta hylky‐ sukelluskohteesta. Zenobia, ruot‐ salainen 172‐metrinen ro‐ro‐alus upposi neitsytmatkallaan vuonna 1980. Matkalla Ateenaan kapteeni huomasi aluksen ohjauksessa ongelmia. Painolastisäiliöiden vesi ei ollut jakautunut tasaisesti. Pumppaamisen jälkeen alus jatkoi matkaansa kohti Syyriaa. Larna‐ cassa painolastiongelma oli kuiten‐ kin palannut. Insinöörit havaitsivat tietokonevian, jonka seurauksena kaikki painolastivesi pumpattiin aluksen vasemmalle kyljelle. Alus hinattiin kauemmas, jottei se tuk‐ kisi väylää satamaan. Alus alkoi korjausyrityksistä huolimatta kal‐ listua lisää ja kapteenin pyyntö palata Larnacan satamaan evättiin. Samana yönä, 7. kesäkuuta 1980 klo 02.30 Zenobia kääntyi kyl‐ jelleen ja upposi lastinaan 108 yhdistelmäajoneuvoa ja karjaa. Yhtään ihmishenkeä ei menetetty. Hylky makaa vEasemmalla kyljel‐ lään tasaisella hiekka‐/kivipohjalla 42 metrin syvyydessä. Kohde alkaa 17 metristä päättyen 43 metrin syvyyteen. me aluksi aluksen kyljelle, potkurin ja perän kautta siirryttiin kansi‐ tasolla olevia rekkoja katsomaan. Nautojen luita oli siellä täällä. Sitten pyörähdys maston ympäri kalaparven kanssa, lisää kuorma‐ autoja ja perän kautta ylös. …josta jatkettiin perään potkurille. Kuorma‐autot ovat edelleen ket‐ jujen kanssa tiukasti kiinni kan‐ nella ja häkeissä olleen karjan luita löytyy sieltä täältä. Toisella sukelluksella menimme suoraan käytävän ikkunasta sisään ja käytävää eteenpäin aina ravintolaan asti. Paikallaan on edelleen mm. Kahvikone. Ravintolan aulaan tulee ikkunoista valoa hyvin ja lamppua ei vält‐ tämättä tarvitse edes käytävillä. Seuraavaksi vuorossa olivat ankku‐ ri ja komentosilta sekä pari pie‐ nempää käytävää, jonka jälkeen alkoi jo nousu kyljen pelastus‐ veneille, missä isommat kalapar‐ vetkin hengailivat. Aluksen perää. Kyljellään makaavan hylyn kansilas‐ tina olleet autot ovat edelleen ket‐ juilla kiinni kannessa. Miinuksena täytyy sanoa, ettei nitroxia ollut tarjolla. Toinen sukellus menikin siksi hieman pitkäksi ja turvapysähdys olikin 7 minuutin dekostoppi. Vaikka ilmaa oli kuitenkin runsaasti jäljellä, Mick jäi kuitenkin stopille varmista‐ maan, että viimeisetkin pääsivät turvallisesti ylös. Kohteessa on todella hyvä näky‐ vyys. Pinnalta kun katsoo veteen, näkee valtavan hylyn ääriviivat. Henkeäsalpaava kokemus! Teimme kaksi sukellusta hylylle. Niistä ensimmäisellä laskeuduim‐ Sukellus alkoi hylyn kyljeltä… Meri on tehnyt tehtävänsä lastina olleille kuorma‐autoille. Aluksella ol‐ leesta karjasta on jäljellä enää joitain luita. ms Zenobia Näkymä yläkannelta. Zenobia rakennettiin ruotsalaiselle Rederi AB Nordölle Kockumsin telakalla Malmössä vuonna 1979. Alus toimitettiin varustamolle 30.10.1979. Se oli ensimmäinen kolmesta varustamon tilaamasta Challenger‐luokan aluksesta. Kaksi muuta Ariadne ja Scandinavia luovutettiin seuraavan vuoden alussa. Myös Zenobialla on mahdollista su‐ keltaa hylyn sisään. Zenobia (oikealla) ja Ariadne raken‐ teilla Kockumsin telakalla. Pelastusvene. Sukelluskeskuksen toimistolla oli aina vastassa Mickin vaimo Lorrie ja firman iloinen uusi maskottikoira DeeDee (Dragon Divers). Kamppeiden huuhtelun jälkeen oli aina kahvit valmiina ja rupattelun jälkeen kuljetus kämpille. Kyproksen kohteisiin kävivät tutus‐ tumassa Simo ja Veera Luhtala. Alunperin Zenobian oli määrä aloittaa säännöllinen liikennöinti Kreikan Voloksen ja Syyrian Tartuksen välillä, mutta reitti vaihtui lähes samantien silloisen Jugoslavian Koperin (nykyisin Slo‐ veniaa) ja Tartuksen välille. päänä oli Syyriassa sijaitseva Tartus. Kyydissä oli kaikkiaan 104 kuorma‐autoa ja rekkaa lastei‐ neen. Kyseessä ei ole millään tavalla tyypillinen ro‐ro aluksen reitti, joten jää epäselväksi, miten alukselle olisi saatu noin mittava lasti Lähi‐Itään menossa olevia autoja. Alus saapui Välimerelle Gibraltarin salmen kautta 22.5. Ensimmäinen satama oli Kreetalla sijaitseva Heraklion. Sieltä matka jatkui Ateenaan. Ennen Ateenaan saapu‐ mista aluksella ilmeni ohjausongel‐ mia. Lisäksi se alkoi kallistua vasemmalle. Ateenassa asiaa tut‐ kittiin, jolloin kallistuman syyksi havaittiin painolastiveden epäta‐ sainen jakautuminen. Zenobian viimeisestä matkasta on kaksi erilaista versiota. Kumpi niistä pitää paikkansa jää lukijan pääteltäväksi. Vikaa tutkittiin neljän vuorokau‐ den ajan Pireuksen satamassa. Kun oltiin varmoja, että vika on löytynyt, vesi pumpattiin ulos ja matkaa jatkettiin kohti seuraavaa määränpäätä Kyproksen Larnakaa, jonne alus saapui toinen kesä‐ kuuta. Tällöin painolastiongelma oli jo ehtinyt uusiutua. Vikaa tutkittiin jälleen ja todettiin, että sen aiheutti tietokoneohjattu pumppujärjestelmä. Vika pahentui niin, että kallistuma suureni jatkuvasti. Ensimmäisen version, joka löytyy useista englanninkielisistä lähteis‐ tä, mukaan Zenobian neitsytmatka alkoi Malmöstä toukokuun neljän‐ tenä päivänä 1980. Se suuntautui Välimerelle. Lopullisena määrän‐ Pari päivää myöhemmin Zenobia päätettiin hinata ulos satamasta muun liikenteen tieltä varotoi‐ menpiteenä kaatumisen varalta. Tällöin suurin osa miehistöstä jätti aluksen. Ainoastaan kapteeni ja Kaksi kertomusta viimei‐ sestä matkasta vikaa selvittävä henkilöstö jäivät alukselle. Vikaa ei saatu korjattua ja kal‐ listuma oli jo noin 45 astetta. Kos‐ ka pyyntöön palata satamaan vas‐ tattiin kieltävästi, kapteeni päätti 5. kesäkuuta, että laiva hylätään. Toisen, ruotsalaisista lähteistä löytyvän, version mukaan sekä aluksen viimeisen matkan reitti että uppoamiseen johtaneet syyt olivat erilaiset. Alus oli aloittanut marraskuussa 1979 liikennöinnin Voloksen ja Tartuksen välillä, mutta siirretty lähes heti tammikuussa liikennöi‐ mään Koperin ja Tartuksen välistä reittiä. Zenobiaan lastattiin Koperissa 30.5. 135 kuorma‐autoa ja perä‐ vaunua. Lisäksi aluksella oli kaikkiaan 121 matkustajaa. Kyseessä oli ilmeisesti siinä mielessä neitsytmatka, että eräi‐ den lähteiden mukaan sen aikana tehtiin järjestelmätestauksia. Yksi testeistä liittyi aluksen vakauttamiseen painolastin avulla. Testissä alusta kallistettiin ensin aste vasemmalle sitten aste oikealle. Oikealle kallistus ei pysähtynyt, kuten piti, vaan alus jatkoi kallistumista 40 asteeseen. eteläpuolella, se oli kallistunut 40 astetta. Tällöin alukselta lähe‐ tettiin hätäsanoma. Aluksen matkustajat evakuoitiin apuun tulleelle saksalaiselle rahti‐ laivalle heti aamun valjettua. Yksi matkustaja loukkaantui liukastut‐ tuaan kaltevalla kannella.Hänet evakuoitiin helikopterilla. Aluksel‐ le jäi ilmeisesti lähinnä päällystöä Zenobaille jääneet jatkoivat yri‐ tyksiä sen pelastamiseksi ja saivat‐ kin sen lähes oikaistua. Alusta oltiin hinaamassa kohti Larnacan satama, kun sille osoi‐ tettiin ankkurointipaikka sataman ulkopuolelta. Siellä pohdittiin jat‐ kotoimenpiteitä, kun yllättäen Zenobia alkoi jälleen kallistua. Nyt asialle ei ollut mitään tehtävissä, vaan alus kaatui vasemmalle kyl‐ jelleen ja upposi. Yhteistä näille kahdelle vaihtoeh‐ toiselle tapahtumaketjulle on nii‐ den loppu. Alus kaatui 7.6. yöllä noin kello 2 ja upposi. Rederi AB Nordön toiminta jatkui vuoteen 1986, jolloin pääomis‐ tajan taloudellisten vaikeuksien vuoksi se myytiin Sea‐Link –varus‐ tamolle. Zenobia vuonna 1980. m/s Zenobia Pituus 172 m Leveys 23 m Syväys 7,7 m Vetoisuus 10000 GRT Koneteho 2 x 8855 hv Nopeus 20,8 solmua Matkustajia 140 Valmistunut 1979 Rakentaja Kockums Ruotsi Varv Varustamo Rederi AB Nordö Uponnut 7.6.1980 n. klo 2 AB, Zenobia oli Välimerta ympäröineen Palmyran valtakunnan hallitsija vuosina 267 – 272. Eräissä lähteissä sanotaan, että kallistuman aiheutti vika aluksen automaattiohjausjärjestelmässä. Joka tapauksessa lopputulos oli, että tuolloin 2.6. heti puolenyön jälkeen aluksen ollessa Kyproksen Zenobia vähän ennen uppoamistaan. Lähteet: Wikipedia, HHVFerry, Kembali Diving, Dive‐in‐Larnaca, Kommandobryggan, Varsvshistoriska föreningen in Malmö, Fakta om fartyg, Titancnorden. JÄSEN‐ JA LIITTYMISMAKSUT LIITTYMISMAKSU Varsinaiset jäsenet 290 € Simppujen perheenjäsenet 50 % alennus johtokunnan päätöksellä JÄSENMAKSU 55 € / kalenterivuosi KOULUTUS LAITESUKELLUKSEN PERUSKURSSI 390 € 200 € kolme viimeistä vuotta maksaneena norppajäsenenä olleille LAITESUKELLUKSEN JATKOKURSSI, LAITESUKELLUKSEN SYVENTÄVÄ JATKOKURSSI, NITROX‐KURSSI, RD‐KURSSI JA DAN ENSIAPUKURSSIKOKONAISUUS (3 KURSSIA) á 100 € LAITESUKELLUKSEN JATKOKURSSI, NITROX‐KURSSI JA RD‐KURSSI SEURAN ULKOPUOLISILLE á 240 € Jos kurssin osanottaja liittyy kurssivuonna seuran jäseneksi, saa liittymismaksusta 140 € alennuksen DAN‐ENSIAPUKURSSIT SEURAN ULKOPUOLISILLE á 80 € Jos on suorittanut 3 DAN‐kurssia ja liittyy kurssien suorittamisvuonna seuran jäseneksi, saa liittymismaksusta 140 € alennuksen SUKELLUSPALVELUT SEURA TARJOAA APUA VEDEN ALLA TEHTÄVIIN TOIMIIN KUTEN RANTOJEN PUHDISTUKSET, ETSINNÄT YMS. Sukeltaja 70 € / tunti, pintamies 35 € / tunti + mahdolliset matkakulukorvaukset. SUKELTAMINEN SUKELLUSMATKAT Simppuviikonloppu (max. 3 yötä) 40 € / jäsen (vähintään 6 lähtijää) Pitkä reissu (yli 3 yötä) 60 € / jäsen Ei laitesukeltavat aikuiset perheenjäsenet ‐ simppuhinta Ei laitesukeltavat alle 15 vuotiaat perheenjäsenet 25 € Ei jäsenet – kannattavan jäsenen jäsenmaksu 50 € + reissun hinta Hinta määräytyy reissun pituuden, ei mukana ollun ajan perusteella PAINEILMA Ilman ja hapen (nitrox) täyttö sekä Agonuksella että pumppuhuoneella ilmaista ARGON/HELIUM Omakustannushintaan KALUSTO AGONUS Lainataan Sukellusseura Simpun jäsenille seuraavin ehdoin: ‐ Aluksen päällikkönä toimii johtokunnan hyväksymä henkilö ‐ Miehistönä on oltava vähintään 3 simppua ‐ 400 € / viikonloppu + 25 € / ajotunti ‐ Arkisin 85 € / vrk + 25 € ajotunti ‐ Hintaan sisältyy alus varusteineen, diesel, kumivene. Hinta ei sisällä kumiveneen polttoainetta KUMIVENE + TRAILERI Seuran järjestämille sukellusreissuille veloituksetta (osallistujat maksavat polttoaineet) Muuten 20 € / vrk + polttoaine (Rekisteriote on pumppuhuoneen ilmoitustaululla) LAITEPAKETTI, MATKAKOMPRESSORI, NOSTOPUSSI, MERKINANTOKÖYSI, JÄÄKAIRA, JÄÄSAHA JA AHKIO Velotuksetta ‐ ‐ ‐ ‐ Varusteet ovat seuran jäsenten lainattavissa kalustovastaavan luvalla. Kalustoa ei lainata seuran ulkopuolisille. Lainaus merkitään pumppuhuoneen ilmoitustaululla olevaan listaan. Hyvää Joulua t. Sukellusseura Simppu ry
© Copyright 2024