silta-09-2016
Hannu Jukola Tamperelainen seurakuntalehti Syyskuu 2016 Seurakuntien päivystäjät tarjoavat virtaa väsyneille Sivu 3 i.fi siltaleht Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen: Hannu Jukola Luottamus luo hyvää elämää Kohtaaminen rakentaa ihmisoikeuksia lähetystyössä Sivut 12–13 Tuomas Koskialho Rippikoulu tarvitsee suoraa puhetta seksuaalisuudesta Sivut 6–7 Ari Vitikainen Hannu Jukola SIVUT 8–10 Huumeiden käyttäminen on kärsimys myös läheisille Sivu 16 A2 SILTA 9/2016 PÄÄKIRJOITUS Kirsi Airikka päätoimittaja syyskuu Tampere 7.9.2016 Keskiajalla lähes jokainen kristitty osallistui ainakin kerran elämässään pyhiinvaellukselle. Matkaan on lähdetty monista eri syistä. Tie kutsuu myös nykyihmistä. Alati kasvava joukko suomalaisia käy pyhiinvaelluksilla ulkomailla. Etenkin reitit Santiago de Compostelaan ovat suomalaisten vaeltajien suosiossa. ” Tärkeitä löytöjä voi tehdä tutuista paikoista ja keskeltä kaupunkia, kun vain hidastaa vauhtia.” Pyhiinvaellusperinne on viime vuosikymmenten aikana lähtenyt Suomen luterilaisissa seurakunnissa voimakkaaseen nousuun. Uusia reittejä on syntynyt kotimaahamme runsaasti. Vaelluksille lähdetään, kun halutaan hiljentyä ja hengähtää. Ihminen hakee arjestaan poikkeavaa kokemusta, viestiä toisesta maailmasta. Kokeneet pyhiinvaeltajat arvelevat, että matkaksi riittävät liikkeelle lähtö sekä toivo ja halu paremmasta elämästä. Moni uskoo, että meissä kaikissa ihmisissä on olemassa pyhä, Jumalan tila, jonka täyttymistä toivomme. Kaipaamme tulla kosketetuiksi ja huomatuiksi. 11.9. Syksyn pääsiäinen Sanat ”Älä itke” lohduttavat äitiä. ”Nouse!” herättää pojan kuolleista. Jeesuksen sanoissa oli jumalallista voimaa. (Luuk. 7: 11–16) 18.9. Kristitty on vapaa! Sapattina on Jeesuksen lupa parantaa, sapattina on järjen käyttökin sallittu. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista, mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. (Luuk. 14: 1–6) 25.9. Rakkauden käsky Jeesusta yritettiin saada sanoistaan ansaan. Tukittuaan saddukeusten suut hän vastasi fariseuksen kysymykseen lain suurimmasta käskystä. ”Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistä.” Siinä kaikki. (Matt. 22: 34–40) 2.10. Mikkelinpäivä Ylienkeli Mikaelille omistettu päivä on kaikkien enkelien. Jumalan sanansaattajina he suojelevat ja opastavat meitä ja muistuttavat Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Päivän evankeliumi on myllynkiven painoista tekstiä. (Matt. 18: 1–6, 10) Mikkel inp Perhem äivän essu 2.10 Tesom . klo 10 a Tule ku n kirkossa. untele Harjun maan Lapsik uoroa! HEDELMÄKORI Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä. Tällaisen hedelmäkorin kokoaa Paavali Galatalaiskirjeessä. Hengen hedelmistä suurin on rakkaus. Muut voit poimia seuraavasta. Iloitse elämästä, elä rauhassa. Opettele odottamaan kärsivällisesti. Ystävällisyys palkitaan, kun metsä vastaa tunnetulla tavallaan. Älä päästä hyvyyttä pahuuden varjoon! Uskollisuutta arvostetaan salaa. Lempeys on kuin lämmin syli. Viimeiseksi itsehillintä: osaat kai laskea kymmeneen? PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio Kirsikka Lyhteilä Tampereesta pyhiinvaelluskaupunki TULEVAT PYHÄT 7.9.–5.10.2016 Tampereen seurakunnat haluaa vastata ihmisten hengelliseen kiinnostukseen. Pyhän kaipuuta lievittävät muun muassa retriitit, joiden suosio on kasvanut viime vuosina. Tänä syksynä on tarjolla esimerkiksi arkiretriitti, jonka aikana ei tarvitse lähteä minnekään. Oman elämän tärkeitä kysymyksiä voi pohtia työn ja kotiaskareiden lomassa. Maistiaisia pyhistä poluista saadaan jo Tampereen päivänä 1. lokakuuta, kun kaupunkilaisille avataan kaksi vaellusreittiä, Lasten pieni pyhiinvaellus ja Tammerkosken pyhiinvaellus. Hienoa on, että PyhiinvaellusTampere-hankkeen suojelijaksi on lupautunut pormestari Anna-Kaisa Ikonen. Koko reitistö avataan huhtikuun alussa 2017. Tapahtuma on yksi reformaation merkkivuoden päätapahtumista Tampereella. Unelmana on, että vuoteen 2020 mennessä Tampere tunnetaan valtakunnallisesti pyhiinvaelluskaupunkina, joka vetää paikkakunnalle myös matkailijoita. PyhiinvaellusTampere on syntynyt seurakunnan työntekijöiden ja aiheesta kiinnostuneiden seurakuntalaisten ideoista. Tarjolla on edelleen mielenkiintoisia uusia vapaaehtoistehtäviä. Seurakunnat kutsuu kaupunkilaisia rakentamaan yhdessä Tampereesta pyhiinvaelluskaupunkia. ✦ HELMI Näin syntyi myös oivallus pyhiinvaelluksista lähellä. Tärkeitä löytöjä voi tehdä tutuista paikoista ja keskeltä kaupunkia, kun vain hidastaa vauhtia ja havainnoi ympäristöä aistit avoimina. Tampereen seurakuntien PyhiinvaellusTampere-hanke luo kaupungin alueelle kaikkiaan 21 reittiä, joiden varrella on kulttuurihistoriallisia paikkoja, luontokohteita, kappeleita ja kirkkoja. Hiljaiset vaellukset tapahtuvat mobiilisovelluksen avulla, omin päin tai yhdessä ohjaajien opastuksella. Sovelluksesta löytyy reittejä, raamatuntekstejä, rukouksia ja ääntä. Opettaja, mikä on lain suurin käsky? Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. (Matt. 22: 36-40) Silta 9/2016 Miljoonat jäivät kodittomiksi Hannu Jukola kysymystä Yli 50 vuotta jatkunut Kolumbian konflikti on pakottanut yli kuusi miljoonaa ihmistä pakenemaan väkivaltaisuuksia ja jättämään kotinsa. Selkkauksen osapuolia ovat maan armeija, vasemmistolaiset sissiryhmät sekä puolisotilaalliset joukot. Iso osa pakolaisista on pienviljelijöitä, joten kodista luopumisen lisäksi pakolaisuus tarkoittaa perheille viljelysmaan ja toimeentulon menettämistä. – Kaupungeissa pakolaisten työllistymismahdollisuudet ovat huonot, sillä heillä ei ole välttämättä kaupunkielinkeinoihin tarvittavia taitoja tai verkostoja, sanoo Suomen Lähetysseuran rauhantyön asiantuntija Lea Pakkanen. – Pakolaisia kohtaan on myös ennakkoluuloja, sillä heidän voidaan ajatella kytkeytyvän konfliktin osapuoliin. Lähetysseuran Tasaus-kampanja nostaa esiin kehitysmaiden maattomien aseman ja maan merkityksen toimeentulolle. Elintärkeän maatilkun voi menettää konfliktin, ympäristökatastrofien tai maakaappausten vuoksi. Syrjivä tai puutteellinen lainsäädäntö voi rajoittaa esimerkiksi naisten oikeutta omistaa maata. Kolumbiassa maakysymys ja ristiriita linkittyvät vahvasti yhteen. – Maanomistuksen keskittyminen suurmaanomistajille sekä pientilallisten köyhtyminen ja maattomaksi joutuminen olivat syy Kolumbian konfliktin alkamiselle. Sen aikana maattomuutta ovat aiheuttaneet pakolaisuus ja maakaappaukset, Pakkanen kertoo. Elokuussa Kolumbian hallitus ja vasemmistolaiset FARC-sissit allekirjoittivat historiallisen rauhansopimuksen. Kolumbialaiset äänestävät sen voimaantulosta kansanäänestyksellä. – Yksi kestävän rauhan edellytyksistä on maanomistuksen oikeudenmukainen ratkaisu. Tämä on huomioitava rauhanrakennuksessa, sanoo Pakkanen. Tasaus-kampanjan tuotolla autetaan maattomia ja ennaltaehkäistään maattomuutta eri puolilla maailmaa. ✦ Minna Havunen, SLS Tampereen seurakuntien Pokémon-päivystäjät Janne Laitonen ja Elisa Mäkinen tarjosivat virtaa väsyneille Pikku Kakkosen puistossa. Markus Tikkanen sai kännykkäänsä eloa, ja myös Ville Mäkinen (vas.) ja Miika Laitonen pelasivat puistossa. Pokémoneja on metsästetty myös esimerkiksi leireillä. Miten käy seurakunnilta Pokémonien metsästys? ❷ Millä muilla tavoilla ilmiötä voisi hyödyntää? Pokémonit ovat päässeet ajankohtaisena ilmiönä mukaan nuorteniltojen hartauksiin ja kuulemma myös päivänavauksiin. Nuorten kanssa vertasimme peliä omaan elämäämme. Pelissä pyritään aina toinen toistaan parempiin Pokémoneihin, nousemaan tasoja ylöspäin ja päihittämään muut salinvaltauksissa. – Totesimme, että onneksi oikeassa elämässä meidän ei tarvitse yrittää päästä tasoja ylöspäin tai päihit- tää muita. Oikeassa elämässä riitämme juuri sellaisina kuin olemme. Meidän ei tarvitse yrittää olla muita parempia, koska joka tapauksessa olemme kaikkien ihmisten kanssa samalla viivalla Luojamme edessä. Hän rakastaa meistä jokaista aivan yhtä paljon riippumatta omista ansioistamme. Eräs nuori totesi: ”Taivaaseen ei kuljeta tasoja pitkin vaan ristiä pitkin.” ❸ Missä olet bongannut näitä metsästäjiä? – Monissa paikoissa. Nuorteniltoihin on tullut uusia kävijöitä pelin myötä, koska monien seurakuntien omistamien kiinteistöjen pihoissa on PokéStopeja ja saleja. Nuoret ovat pyytäneet kavereitaan mukaansa pelaamaan ja tuoneet heidät sitten hetkeksi hengähtämään nuorteniltaan. – Esimerkiksi vähän syrjäisemmällä paikalla sijaitsevalla Teiskon kirkonmäellä on käynyt paljon pelaajia, koska PokéStopeja ei maalla ole niin tiheästi kuin keskustassa. – Pelaajia yhdistävä piirre on ainakin se, että heidän kanssaan on helppo luoda keskusteluyhteys. Kun kysyy pelaajalta, oli hän sitten lapsi tai aikuinen, millä tasolla hän on tai mikä on hänen paras Pokémoninsa, keskustelu alkaa kuin huomaamatta. ❹ Onko nenä kiinni kännykässä kulkevista ihmisistä ollut haittaa? – Itse en ole nähnyt, että pelin pelaajista olisi ollut suurta haittaa. Ehkä toi- sinaan liikenteessä saattaa pelin myötä syntyä turhia vaaratilanteita. Niistä kuitenkin pääsemme eroon, kun pelaajat muistavat ottaa huomioon ympärillä olevat ihmiset ja esimerkiksi katua ylittäessä jättävät näytön tuijottamisen hetkeksi. – Haittapuolena voisin ajatella olevan esimerkiksi sen, että joidenkin älypuhelinriippuvuus kasvaa pelin myötä. Ehkä silloin olisi hyvä pitää välillä lepopäiviä pelistä. Tasaus-tapahtumat sivulla B 15 siltalehti.fi, tasaus.fi ❺ Mitä hyvää tässä pelaamisessa on, Anni Salmesvuori? – Hyvää on se, että ihmiset lähtevät raittiiseen ulkoilmaan liikkumaan. Pokémon-päivystyksessä kuulin ihmisten kertovan, että he ovat lisänneet ulkoilumääriä monia tunteja viikossa. Peli myös yhdistää ja luo yhteenkuuluvuudentunnetta, kun suosituilla PokéStopeilla voi jutella monta kertaa viikossa pelin kautta tutuksi tulleille ihmisille. Eteläisen seurakunnan vs. kappalainen Severi Laakso: – Ainakin se on ollut rippikoululaisia kokoava asia. Pappina olen keskustellut WhatsAppissa sovelluksesta ja siitä, mitä Pokémoneja riparilaiset ovat löytäneet ja millä levelillä (tasolla) he ovat. Hyvää on myös urheileminen ja yhteinen tekeminen, ihmisten tavoittaminen ja tavoitteellisuus. ✦ Asta Kettunen pogs.fi, pokemongovinkit.fi Meeri Koutaniemi ❶ Useat seurakunnat ja kristilliset järjestöt ovat ottaneet Pokémon GO -pelin työvälineekseen. Miten Pokémonien metsästys on otettu mukaan Tampereen seurakuntien toimintaan, nuorisotyönohjaaja Anni Salmesvuori? – Kehitimme Jussi Laineen kanssa Virtaa väsyneille -päivystyksen. Pikku Kakkosen puiston läheisyydessä puiston ulkopuolella on seurakunnan työntekijöitä ja vapaaehtoisia lisävirtalähteiden kanssa. – Ideana on, että kaikki lapsista aikuisiin saavat tulla iltapäivisin lataamaan kännyköiden akkuja ja siinä samalla juttelemaan mielessä pyörivistä asioista. Tähän mennessä päivystys on toiminut hienosti, akkujen lataajia on riittänyt ja hyviä keskusteluja on käyty niin Pokémon GO -pelin kuin elämän pienten ja isompienkin kysymysten äärellä. A3 Erityisesti afrokolumbialaiset ja alkuperäiskansojen edustajat ovat kärsineet Kolumbian konfliktista. Kuvassa on afrokolumbialainen yhteisö Chocón maakunnasta. Atrato-joki on heille sekä kulkuväylä että kalastus-, pesu- ja vapaa-ajanviettopaikka. A4 SILTA 9/2016 Seurakunta tarjoaa vaihtoehdon Kalevankankaan krematorio lopetti Kalevankankaan hautausmaalla vuodesta 1967 toiminut krematorio on lopettanut toimintansa. Syynä oli vanha tekniikka, mikä johti Vatialan krematorion uudistamiseen Kangasalla. Tiukentuneet päästönormit vaikuttivat osaltaan toisen polttouunin hankkimiseen Vatialaan keväällä. Myös tuhkausten osuuden lisääntyminen ja mahdollisuus ottaa vastaan vainajia muualtakin Pirkanmaalta vaikuttivat päätökseen. Lamminpäässä sijaitseva polttouuni jatkaa varalaitoksena. ✦ Jussi Laitinen Tampere-talossa järjestetään ensi viikonloppuna Viisas Elämä -messut. Yksi näytteilleasettajista on Messukylän seurakunnan Kohtaamispaikka. – Seurakunta pitää messuilla rukousklinikkaa. Haluamme tarjota kristillisen vaihtoehdon, pastori Kaisa Yrjölä perustelee. Lisäksi seurakuntien vapaaehtoisena toimiva Veli-Pekka Joki-Erkkilä luennoi anteeksi antamisesta. Seurakunta on ollut aiemmin mukana Naisday-messuilla, ja kokemukset ihmisten kohtaamisesta ovat olleet hyviä. Kolmatta kertaa järjestettävään Viisas Elämä -tapahtumaan ei ole aiemmin osallistuttu. – Rukouksesta saa aina rohkaisua, Yrjölä huomauttaa. Tapahtuma tarjoaa työpajoja, musiikkia, kirjallisuutta sekä jooga- ja meditaatiotunteja. Näytteilleasettajia on pankeista bistroihin, hoitoloista kustantamoihin, raakasuklaasta rajajoogaan ja ihmisyyden kehittämisestä kosmetiikkaan. Uudistuneen Setlementti Tampereen väkeä NEOOmaPolun Mediapajan tilassa. Yhteisö kokoontuu, kohtaa ja pitää huolta toisistaan. Setlementtityön lähtökohta on asettua ihmisten keskelle, ”settle down”. Lielahden uruille uudet sävelet Markku Komulainen Lielahden kirkkosali ehti olla ilman urkuja liki kolmekymmentä vuotta. Virsiä säestettiin polkuharmonilla, joka on yhä nähtävissä kirkon aulassa. Jumalanpalveluksia pidettiin noin kerran kuukaudessa. Muusikkoina toimivat monesti koulujen opettajat, jotka olivat tottuneet soittamaan harmoneilla. Vuonna 1991 kirkkoon tulivat pienet, taitavaa puusepäntyötä olevat urut. – Ensimmäisen konsertin soitti kanttori Ville Karhula, ja sitten jumalanpalveluksista tuli viikoittaisia, Harjun seurakunnan johtava kanttori Tarja Laitinen muistelee. – Urut toimitettiin tehtaalta raakaäänisinä. Nyt kolmen viikon aikana tehtävän remontin tarkoituksena on paitsi puhdistaa ja huoltaa mekaniikkaa, saattaa urkujen äänitys lopulliseen, tilaan sopivaan muotoon. ✦ Markku Komulainen Tarkoitus on, että urut soisivat siihen suunnitellussa tilassa niin hyvin kuin mahdollista, Heikki Autio Urkutehdas Veikko Virtaselta kertoo. Yhdistymisellä lisävoimaa ruohonjuuritason työhön K ansalaisjärjestöt ja palveluntuottajat Setlementti Naapuri ja OmaPolku yhdistyivät elokuun alussa. – Yhdistykset ovat tehneet läheistä yhteistyötä tähänkin saakka, painottavat Setlementti Tampereeksi muuttuneen yhdistyksen toiminnanjohtaja Sami Wirkkula ja toimialajohtaja Anne Myllylä. Yhdistysten työmuodot säilyvät ennallaan. OmaPolku- ja Naapuri -nimet jäävät historiaan, ja jatkossa puhutaan esimerkiksi Tullin ja Hatanpään toimipisteistä. Wirkkula perustelee yhdistymistä ennen kaikkea sillä, että päällekkäistä hallintoa purkamalla ihmisten kanssa tehtävään työhön jää enemmän voimavaroja. Myös esimiestuen saanti helpottuu. – Yhdistymisen turvin pystytään kehittämään ja tukemaan uusia toimintamalleja. Yksiköiden välistä yhteistyötä voidaan kehittää ja uusia hankkeita voidaan käynnistää sisällöltään laajempina kokonaisuuksina. Esimerkiksi Tampereen Tyttöjen Talo ja Omavoima ovat jo valmistelleet yhteistä seksuaaliterveyshanketta asiakkailleen. – Tuen tarve on hyvin samanlainen, olivat ihmisen ominaisuudet millaiset tahansa. Siksi voidaan käyttää toimintamalleja, joita on kehitetty eri työmuodoissa, Myllylä pohtii. – Setlementtihenkeen kuuluu, että työyhteisöjen hyvinvoinnista pidetään huolta. Kun meille on tullut harjoittelijoita, he ovat sanoneet, että ”onpas täällä mahtava henki”. Yhdistymistä voi perustella myös rahalla, sillä rahoituksista neuvoteltaessa isompi toimija tulee huomatuksi paremmin. Uudet ostopalvelut täytyy kilpailuttaa, ja silloin voittoa tavoittelematon yhdistys on kaupallisten yritysten kanssa samalla viivalla. Talous onkin aiheuttanut myös haasteita. Yksi keino vastata ajan haasteisiin on etsiä kumppaneita yhteistyöhön. Muita keinoja ovat yhteistyö-, allianssi- ja rahoitusjärjestelyt. Tullin tiloissa jatkavat Voimavirta, Omavoima sekä nuorten elämänhallintaan liittyvä NEO-OmaPolku -toiminta. Taide- ja kulttuuripainotteinen NEO-OmaPolku tekee tällä hetkellä tiivistä yhteistyötä Tampereen kaupungin kanssa, toteuttamalla yhteistä kolmivuotista pilottihanketta. Nuoria erityisominaisuuksin Vanhempien perustama OmaPolku aloitti toimintansa 13 vuotta sitten taide- ja kulttuuripajasta. Silloin oli tarve uudistaa kenttää. – Ei tehdä työtä kehitysvammaisten parissa, vaan yhdessä nuorten kanssa, joilla on erityisominaisuuksia. Nuorten taidot tulevat esiin eri tavoin, esimerkiksi taiteen kautta, Myllylä kuvaa. Kun Setlementti Naapuri vuonna 1994 perustettiin, yhteiskunnassa oli hätää ja puutetta. Nyt parissamme on yhä enemmän ihmisiä, esimerkiksi maahanmuuttajia, joilla on traumaattisia kokemuksia tai muuten haastavia elämäntilanteita. Työssä ollaankin ruohonjuuritasolla. Nykyään jotkut haluavat auttaa lyhyen aikaa ja toiset toimia pitkään samassa paikassa. – Yhteiskunnassa käydään keskustelua siitä, mitä on vapaaehtoistyö. Esimerkiksi Miesten talo Mattila on ollut osaltaan luomassa uudenlaista vapaaehtoistyön käsitettä: miehet ovat rakentaneet Mattilan sisällöt ja työtekijät mahdollistavat sen toiminnan, Wirkkula kertoo. – Vapaaehtoistyön pitää olla mahdollista kaikille, Myllylä lisää. Suomalaisen setlementtityön ajatuksena on toimia uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomana. Avun tarvitsijoita tuetaan parantamaan elinolosuhteitaan omiin voimavaroihinsa luottaen. Nyt aikeet asumistuen ja työkyvyttömyyseläkkeen alentamiseksi huolestuttavat, sillä moni kehitysvammainen on eläkkeellä ja asuu tuen turvin. Asumisen laatu on tärkeää. ✦ Asta Kettunen setlementtitampere.fi SILTA 9/2016 A5 RuokaNysse ja Joulupuu saivat kirjoja lulahjoiksi vähävaraisille lapsille Joulupuu-keräyksen kautta. Kirjoja on mennyt jakoon myös RuokaNyssen kautta, kertoo elintarvikeavun koordinaattori Salme Asunen. Osa kirjoista lähti esimerkiksi asumisyksiköiden hyllyihin ja muille yhteistyötahoille. Kirjoja oli jaossa myös muilla paikkakunnilla. Helsingissä niitä tarjoiltiin Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön ruokajonossa, Turussa ne menevät joulujakeluun. Hannu Jukola Akateeminen Kirjakauppa lahjoitti Tampereella seurakuntien Ruokapankin kautta jaettavaksi kuusi rullakollista uusia kirjoja. Joukossa oli lastenkirjoja, pokkareita, romaaneja, tietokirjoja ja muutamia vieraskielisiä kirjoja. – Lasten- ja nuortenkirjat menevät jou- Pantapaidat vaeltavat yllättävissä paikoissa Syyskuun viimeisellä viikolla Tampereella näkee tavallista enemmän pantapaitoja. 27.–28. syyskuuta noin 600 diakonia, diakonissaa, lehtoria ja pappia osallistuu piispa Matti Revon koolle kutsumaan synodaalikokoukseen. Kokous on valmistautumista ensi vuonna vietettävään reformaation 500. merkkivuoteen. Sen aihe Armoa! viittaa vuoden 2017 teemaan. Työkokoukseen kutsuttuja pappeja, lehtoreita sekä diakoneja ja diakonissoja yhdistää kirkon virkaan vihkiminen. Piispa Repo kutsuu heitä yhteen pohtimaan yhteisiä haasteita. – Heillä on omissa viroissaan yhteinen kutsumus Kristuksen asialla. Seurakunnissa heillä on entistä enemmän myös yhteisiä tehtäviä, esimerkiksi jumalanpalveluksessa. Kaikissa Suomen ev.lut. kirkon hiippakunnissa kokoonnutaan omiin kokouksiin samaan aikaan. Kokouksia pohjustamaan on julkaistu kirja Armon horisontit. Huomisen luterilaisuus. Sen ovat toimittaneet Anna-Kaisa Inkala ja Jyri Komulainen. Alkaa pyhiinvaelluksella Messuun ja Yöpajoihin Tiistai-iltana 27.9. vietetään messua Tampereen tuomiokirkossa kello 19.30 alkaen. Messun jälkeen Tuomiokirkkoon voi vielä jäädä Hiljaiseen kirkkoon viettämään aikaa Jumalan kanssa. Kokousväen seuraan voi liittyä myös ravintola Telakalla, jossa jam- maillaan bluesin, rockin ja gospelin tahtiin kello 21.30 alkaen. House bandissa soittavat Harri Raudaskoski (kitara), Mikko Löytty (basso) ja Sakari Löytty (rummut). Lavalla nähdään myös Heikki Silvennoinen ja yllätysvieraita. Kokoukseen saapuu edustajia ystävyyshiippakunnista Delaware-Marylandin synodista, (ELCA), Namibian ev.lut. kirkon itäisestä hiippakunnasta (ELCIN), Strängnäsin hiippakunnasta Ruotsissa ja Manchesterin hiippakunnasta (Church of England). Edustajansa kokoukseen lähettävät myös ekumeeniset kumppanit Tampereelta. Kuuden vuoden välein järjestettävä synodaalikokous on perinteisesti ollut pappeinkokous. Siinä keskustellaan ajankohtaisista ja teologisista kysymyksistä. Kreikan sana synodi tarkoittaa yhteisellä tiellä kulkemista. Synodaalikokous onkin hengellinen matka. Kokouksen musiikkivideo löytyy Youtubesta otsikolla Yhteinen tie – synodaalilaulu 2016. Sosiaalisessa mediassa kokousta voi seurata hashtageilla #synodaalikokous, #pannatmansessa ja #tresynodi. ✦ Tuulia Matilainen Lauri Eskelinen ja Riikka Sydänmaa kuuluvat syksyn opintopiirin alustajiin. Luentosarja pureutuu luterilaisuuteen synodaalikokous.fi Hannu Jukola Kokouksen aloittavalla kaupunkipyhiinvaelluksella osallistujat kulkevat yrityksiin, yhteisöihin, oppilaitoksiin tai uskonnollisiin yhteisöihin eri puolille Tamperetta ja sen lähiympä- ristöä. Matti Repo kuvaa pyhiinvaeltajien kulkevan armoa etsimässä. – Tutkimme yhteisellä matkalla, mitä merkitsee armo tämän päivän yhteiskunnassa, tässä kaupungissa ja tässä maassa. Kaikki kiinnostuneet voivat liittyä kokouksen pyhiinvaellukseen kahdessa kohteessa. Aamulehti järjestää Siperian keskusaukiolla tiistaina 27.9. kello 11 alkaen yleisölle avoimen paneelikeskustelun teemalla Riittääkö armoa? Keskustelijoina ovat kirjailija Torsti Lehtinen, professori emeritus Kari Immonen, pastori Kai Sadinmaa, kirkolliskokousedustaja Katri Korolainen ja pastori Antti Lehrbäck. Laikunlavalla Keskustorin kupeessa taas voi tiistaina 27.9. kokea kello 12.30 alkaen ainutkertaisen runoperformanssin. Pirkkalaiskirjailijoitten Tuija Välipakan, Kirsti Kurosen ja Risto Ahdin sekä kokousväen yhdessä työstämien ja esittämien runojen teemana on Armoa! Poliisiammattikorkeakoulu Hervannassa on yksi synodaalikokouksen pyhiinvaelluskohteista. Vuonna 2017 tulee kuluneeksi viisisataa vuotta siitä, kun Luther julkaisi kuuluisat teesinsä. Tuomasyhteisö järjestää syksyn aikana kaikille avoimen opintopiirin, jossa pureudutaan luterilaisuuden perinteeseen ja nykytilaan. Ajatuksena on pohtia sitä, onko luterilaisuudella annettavaa tämän päivän ihmiselle. Tilaisuudet pidetään Aleksanterin kirkon kryptassa tiistaisin kello 18 alkaen. Ensimmäinen kerta on 4.10. ja viimeinen 15.11. Opintopiirin päätösiltana ollaan poikkeuksellisesti Seurakuntien talon Emmaus-salissa. – Iltojen alustajajoukko koostuu mielenkiintoisista henkilöistä, joista kukin on saanut tutkittavakseen yhden luvun tuoreesta Armon horisontit -kirjasta. Teosta käytetään syksyllä 2016 valtakunnallisesti hiippakuntien synodaalikokouksissa, kertoo Tuomiokirkkoseurakunnan pastori Minnamaria Tammisalo. Tuomasyhteisön opintopiirissä käsitellään muun muassa luterilaisuuden suhdetta karismaattisuuteen ja luontoon. Entä millaisia mahdollisuuksia sosiaalinen media tarjoaa kristillisyydelle? – Jokainen ilta on oma kokonaisuutensa. Voit poimia niistä kiinnostavimman, tai sitten osallistua vaikka kaikkiin. Tammisalon mukaan opintopiiri toimii samalla johdantona ensi kevään laajemmalle luentokokonaisuudelle. – Reformaation teemoja tarkastellaan silloin Aleksanterin kirkossa viiden illan aikana. Luennoitsijoina ovat Olli Hallikainen, Matti Repo, Kimmo Kääriäinen, Kyllikki Tiensuu ja Tommy Hellsten. ✦ Vesa Keinonen Opintopiirin teemat sivulla B 15 tampereentuomasmessu.fi Silta 9/2016 Jarmo Kokkosen arkisto A6 Kirkkohallituksen rippikoulutyön asiantuntija, pastori Jarmo Kokkonen on vuosittain itse vetänyt rippikoulun ja halunnut näin säilyttää tuntuman ruohonjuuritasolle. Kuvassa Kokkonen viettää messua Herttoniemen riparilaisten kanssa. Jumala ja seksi mahtuvat samaan lauseeseen Seksuaalisuudesta ja Jumalasta on vaikea puhua samassa lauseessa. Kirkon rippikoulutyön asiantuntija, teologian tohtori Jarmo Kokkonen sanoo niiden sopivan yhteen, kuuluvankin. TEKSTI: Pirjo Silveri J armo Kokkonen työsken- telee Kirkkohallituksessa kasvatus- ja perheasioiden apulaisjohtajana. Väitöskirjassaan Sukupuoli ja yhteisöllisyys rippikoulun rituaaleissa (2016) hän perehtyi aiheeseen, jota kirkossa on vain vähän tutkittu. Siirtymäriittinä rippikoulu kokonaisuudessaan on rituaali, joka tekee lapsista naisia ja miehiä. – Aikuisen velvollisuus on etsiä sanoja, jotka vastaavat nuorten kysymyksiin ja tunteisiin. Rippikoulu tarvitsee suoraa puhetta sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteesta hengellisyyteen, sanoo Kokkonen, teologi, valtiotieteilijä ja neljän lapsen isä. Murrosiän kuohuntavaiheessa nuori ottaa mielellään etäisyyttä vanhempiinsa ja kaipaa kodin ulkopuolista keskustelukumppania. – Seurakunnan työntekijät ovat paljon vartijoina. Seurusteluun liittyvät kysymykset ovat tärkeitä, vaikkeivät helpoimpia. Ne tulevat niin henkilökohtaiselle tasolle. Kristillisen käsityksen mukaan jokainen ihminen on Jumalan kuva. – Ihminen on jakamaton kokonaisuus, sielu, henki ja ruumis. Jos ruumis voi huonosti, sielu ei voi voida hyvin. Ruumiillinen maailma on luovuttamaton osa ihmisyyttä. Rippikoulussa kuuluisi selkeästi sanoittaa myös seksuaalisuuden pyhyyttä, kauneutta, herkkyyttä, luotuisuutta ja hengellisyyttä, vaikka Kokkosen tutkimustulosten mukaan näin tapahtuu harvoin. En tarkoita tätä pahalla, mutta tuossa kirkko puhuu itsensä pussiin. Jumala on luonut kaikki, mutta sitten kaikki ei pääsekään naimisiin. Kirkossa näkemyserot seksuaalieettisissä kysymyksissä ovat isoja. Monen työntekijän mielipide on myönteisempi kuin kirkon viralliset kannanotot, jotka tulevat aina viiveellä. – Rippikoululaiset kysyvät, miksei kaikkia hyväksytä tai miksei kirkossa vihitä homoja. Heitä ei kiinnosta, millaisia kantoja aiheesta on jossain kirkolliskokouksessa esitetty. He haluavat kuulla, mitä vastaa se työntekijä, jonka kanssa leirillä juttelevat. Näissä tilanteissa aikuisen on oltava aito ja toista kunnioittava. Nuorille kyllä kerrotaan, ettei kirkossa nykyisin ole mahdollista vihkiä samaa sukupuolta olevia. Se sanotaan ääneen, vaikka itse ajateltaisiin tai toivottaisiin toisin. Nuoret voivat olla erimielisiä keskenäänkin. – Olennaista on avoimuus ja oman käsityksen perusteleminen. Näin eri tavoin ajattelevat voivat oppia ymmärtämään toisiaan. Turvallinen keskusteluympäristö on hyvä paikka opetella mielipiteensä perustelua. Taitoa tarvitaan kaikkialla elämässä. Riparilla nuori saa peilata omia ajatuksiaan eri-ikäisten kanssa. – Moniäänisyys on rippikoulun suuri vahvuus. Aikuisten lisäksi mukana on 16–18-vuotiaita keskustelukumppaneita, isosia ja aputyöntekijöitä. Rippikoulussa nuoret ovat jotenkin rennompia ja avautuvat helpommin. Ei pelätä muiden arvostelua ja uskalletaan olla sellaisia kuin ollaan, eikä esitetä jotain muuta, toisin kuin koulussa. Ystävyyssuhteita syntyy helpommin. Niin Kokkosen väitöstyö kuin aiemmat rippikoulu- ja koulututkimuksetkin ovat osoittaneet, että rippikoulussa nuorten sosiaalinen tila on seesteisempi kuin koulussa. Esimerkiksi kiusaamista on vähemmän. Sateenkaarinuoret ovat tunteneet rippikoulun itselleen helpommaksi ympäristöksi. – Avartumista on tapahtunut 2000-luvulla nopeasti. Koulussa homo oli pitkään yleinen haukkumanimi, ja siksi nuori on vaistonvaraisesti varjellut itseään. Armeijassa moni yhä salaa homoutensa. Uskon, että kymmenen vuoden kuluttua tilanne on toinen sekä kirkossa että koko yhteiskunnassa. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä on jo kymmeniä vuosia kohdattu kirkon perheneuvonnassa, sielunhoidossa, rippikoulussakin. Vaikeista, vaietuista aiheista on puhuttu, ja monet ovat saaneet tukea omalle kasvulleen. Täällä oltiin aluksi paljon jäisempiä, koska ei tunnettu. Sitten ku oppi tuntemaan niin ainakin musta täällä on paljon rennompi tunnelma. Täällä myös tulee tunteet esille helpommin ja huomaa toisten luonteista pieniä juttuja helpommin kuin koulussa. Silta 9/2016 Parasta on vapaa yhdessäolo ”Rippikoulu tarvitsee suoraa puhetta sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteesta hengellisyyteen.” Messukylän seurakunnan rippikoulu numero 38 on koonnut yhteen peräti 45 nuorta rippikoululaista elämän suurten kysymysten äärelle. Torpan kurssikeskuksessa Ylöjärvellä on luotu yhdessä ikimuistoista leirijaksoa. Rippileirit ovat edelleen suosittuja nuorten keskuudessa. Mikä saa nuoret lähtemään rippikouluun vuosi toisensa jälkeen? Entä mitä mieltä nuoret ovat rippileirin yhteisöllisyydestä tai seksuaaliopetuksesta rippikoulussa? Torppa 38:n leiriläiset Jenna Enholm, Saana Kalliomäki, Niki Kantonen sekä Ville-Valtteri Väänänen vastaavat kysymyksiin. Nuorten mukaan syitä tulla rippikouluun on monia, kuten vanhempien painostus tai leirillä tarjottavat hyvät ruoat. Tai naimalupa. – Pakko tulla, että mä saan sen naimaluvan, vastaa Kantonen viitaten konfirmaation tuomaan oikeuteen kirkolliseen vihkimiseen. Merkittävä syy erityisesti leirimuotoisen rippikoulun käymiselle ovat kavereiden kertomukset. Nuoret olivat kuulleet monilta, että riparilla on kivaa. Enholm kertoo, ettei edes kuulunut kirkkoon aiemmin, mutta päätti liittyä siihen ja tulla riparille, koska oli kuullut hyvää leireistä. Mikä tekee rippileiristä kokemuksen, jota kannattaa suositella muillekin? Nuoret kertovat mikä leirillä on ollut parasta. – On saanu olla kavereitten kanssa ja sitte nää leikit ja pelit, vastaa Väänänen. Enholm kertoo riparin ohjelman olleen kokonaisuudessaan hyvä. Iltaohjelmat ovat Riparilla on ollut tosi hyvä yhteishenki. On tullut tosi paljon hyviä kavereita, tytöt ja pojat on ollut tosi paljon yhdessä. Isoset on ollut ihan parhaita! Ripari on kaikin puolin onnistunut hyvin! Vaikka rippikoulutyöntekijät pitävät sukupuolen ja seksuaalisuuden suhdetta hengellisyyteen rippikoulun erityisenä antina, Kokkosen tutkimus osoitti, kuinka vaikea tätä on käytännössä toteuttaa. – Tarvitaan uutta kieltä, uusia vertauskuvia, runoilijoita ja taiteilijoita, jotka löytävät oikeita sanoja ja kuvia. Toivottavasti esiin nousevat myös vaiennetut äänet kirkon historiasta, ja esimerkiksi mystikot ja kirkkoisät löydetään uudella tavalla. Meillä on varaa ottaa pitkä askel taaksepäin! Alkukirkossa tulkinta oli kokonaisvaltaisempaa kuin nykyisin. Ihminen on pyhä, luonto on pyhä, ihmisruumis on pyhä. Luonnon vaalimisen tärkeys on jo tajuttu; samalla tavalla voisimme oppia arvostamaan ihmisen ruumiin pyhyyttä. Kokkosen mielestä on tärkeää tunnistaa myös asiat, joista riparilla vaietaan. Hänen tutkimusrippikouluissaan niitä olivat esimerkiksi interseksuaalisuus ja transsukupuolisuus. – Uskon, että myös tässä tapahtuu muutos, kuten on jo käynyt seksuaalisuuden monimuotoisuuden kohdalla. Tulevaisuudessa varmasti pystytään kiusaantumatta puhumaan sukupuolisuuden kysymyksistä. Monelle se on vielä aidosti uusi, outo asia. ✦ Kursivoidut kohdat ovat Jarmo Kokkosen väitöstutkimuksesta, hänen haastattelemiensa rippikoululaisten kommentteja. Lue lisää: siltalehti.fi olleet mieluisia. Mukavinta on kuitenkin vapaa-aika muiden kanssa, ja sitä kaikki nuoret myös toivoisivat enemmän. Ohjelma tuntuu liian tiiviiltä. – Nii pitkiä nää päivät, että tää tuntuu kuukaudelta tää yks päivä, kommentoi Kantonen. Onko nuorilla sitten mahdollisuutta vaikuttaa leirin toimintaan? Enholm kertoo, ettei edes kaipaa erityistä vaikuttamismahdollisuutta, vaan pitää siitä, että leirin ohjelma on valmiiksi suunniteltu. Kalliomäki kokee, että heille on annettu riittävä vaikuttamismahdollisuus kullekin jaetun oppimispäiväkirjavihon kautta. – Mun mielestä meitä on sillain otettu huomioon, että me saadaan kirjottaa sinne päiväkirjaan, että onks meillä mitään sanottavaa. Ei aina Jumala-höpinää Haastattelua ennen rippileirin päivän teemana on juuri ollut rakkaus ja seksuaalisuus. Aihetta on käsitelty oppihetkissä muun muassa rastiratatyöskentelyn kautta. – Kiva, että vähän vaihdellaan, ettei ollu niin paljon sellasta Jumala-höpinää. Se oli ihan kiva puhua välillä vähän jostain muusta, Kalliomäki toteaa. ”Pakko tulla, että mä saan sen naimaluvan.” Hannu Jukola Jarmo Kokkonen Tiivis, turvallinen yhteisö vapauttaa leikkimään sukupuolirooleilla ja karnevalisoimaan niitä. – Riparilla tyttöjen pukeutuminen väljenee ja meikkaaminen vähenee. Joka aamu ei jakseta tuijottaa peiliin, laittautuminen ei nouse tärkeäksi. Pojilla on kokeilukulttuuria ja esimerkiksi pukeutumista tytöksi. Ehkä tämä on yksi tapa tutustua toiseen sukupuoleen? Kokkonen tutki muun muassa lauluja ja leikkejä, joissa sukupuolten tiukka kahtiajako korostuu. Sukupuolittavat käytännöt voivat olla selviä, mutta myös sellaisia, joita työntekijät eivät sellaisiksi tunnista. Kaikki nuoret eivät välttämättä mahdu näihin rooleihin, joku kokee ulkopuolisuutta ja riittämättömyyttä. Näyttävin rituaali on leirihäät erilaisine versioineen. Kokkonen pitää ongelmallisena, kun seurustelun ja seksuaalisuuden teemoja käsitellään viimeisen illan huipennuksessa irrallisena sen sijaan, että ne kulkisivat mukana läpi koko rippikoulun. – Sisällöllisesti aihe kuuluisi enemmän leirin alkupuolelle, luomisen teemoihin. A7 Jenna Enholm (vas.), Saana Kalliomäki, Niki Kantonen ja Ville-Valtteri Väänänen olivat rippileirillä Torpan leirikeskuksessa heinäkuun lopulla. Kokkosen kolmoset • 3 asiaa, joita toivot rippikoulussa kehitettävän? Nuorten osallisuuden vahvistaminen, ehtoolliskasvatus, puolen vuoden kokonaisuus • 3 asiaa, jotka haluat ehdottomasti säilyttää? Isoset, vähintään viikon leiri, rentous • 3 syytä, miksi nuoren kannattaa lähteä riparille? Ystävät, hartauselämä, iloiset yllätykset • 3 asiaa, jotka olet omilta lapsiltasi oppinut? Kärsivällisyys, erilaisuuden hyväksyminen, kaikkea ei isänkään tarvitse osata • 3 parasta muistoa omasta rippikouluajasta? Pingispöytä, kavereiden mopot, en osannut uskontunnustusta ulkoa loppukokeessa Pojat eivät ole vakuuttuneita aiheiden tarpeellisuudesta rippikoulussa. – Olihan se hyvä jollekin tietämättömälle, mut en usko että tässä iässä kukaan on kovin tietämätön näistä asioista, sanoo Väänänen. Yhteisöllisyys on leirillä erilaista kuin arkielämässä. Monelle nuorelle leiri saattaa olla uudenlainen paikka toimia yhdessä myös vastakkaisen sukupuolen kanssa. – Mulla on ainakin helppo olla ryhmässä ja poikien seurassa, sanoo Kalliomäki. Muutenkin hän kokee mukavana, että ollaan yhdessä isolla joukolla. Kantosen mielestä yhdessäoloa on liikaa. Sukupuolella ei kuitenkaan ole merkitystä, vaan hän sanoo viettävänsä leirillä jopa vähemmän aikaa tyttöjen seurassa kuin arjessa. Enholmkin kertoo kaipaavansa omaa rauhaa, mutta hänellekään yhteisön jäsenten sukupuolella ei ole merkitystä. Väänänen on kokenut yhteisöllisyyden hyvänä. Yhteisöllisyys tuottaa kokemuksen yhteenkuuluvuudesta. Sen kautta riparista jää parhaimmillaan hyvä muisto, josta on luontevaa kertoa myös muille. Näiden kokemusten perusteella rippileirille myös tullaan. ✦ Johanna Flinkman Rippikoulukattauksen uudet muodot Ensi vuoden rippikoulutarjonnassa on kol- me jännittävää uutuutta: laniripari, seikkailuripari ja luova ripari. Laniriparille suunnataan tietokone kainalossa. Luvassa on intensiivisiä moninpelisessioita leirin vapaa-aikana. Headsetti mukaan! Osa opetuksesta ja tapaamisista pidetään virtuaalisesti pelimaailmoissa, kuten Minecraft ja LOL. Ulkoilmaihmisten ja reippailijoiden kannattaa tähdätä seikkailuriparille Repojärven kansallispuistoon. Riparia rytmittävät monet seikkailuaktiviteetit: kiipeily, maastopyöräily ja melonta. Kiinnostaako tanssi-, näyttämö- tai kuvataide? Onko musiikki sinun juttusi? Luovalla riparilla on mahdollista harjoit- taa yhdessä taiteellista ilmaisua. Pyhä pitää pintansa Tampereelta riparitoimintaan osallistuu vuosittain noin 1300–1400 nuorta. Tarjonta koostuu perinteisistä ja erityispainotteisista ripareista. Pärjäävätkö perusriparit erikoisriparien rinnalla, Tampereen seurakuntien rippikoulupastori Jari Pulkkinen? – Kyllä pärjäävät, tavalliset riparit eivät ole menettäneet asemaansa. Erikoisriparit ovat ikään kuin lisämauste. Ne syntyvät nuorten tarpeista ja toiveista käsin. Yläasteitakin on painotuksilla, miksei myös kirkko tarjoaisi teemaripareita, perustelee Pulkkinen. Kärsiikö rippikoulun sisältö erikoisripareilla? – Sisältö on pyhä, muodon ei tarvitse olla. Teemariparit ovat vastaus nuorten elämäntapojen kirjavuuteen, vastaa Pulkkinen. Erikoisripareille ei ole osaamisvaatimuksia – kiinnostus riittää. Nuoret valitaan leireille toiveiden perusteella. Suurten hakijamäärien tapauksessa turvaudutaan reiluuden vuoksi arvontaan. ✦ Janne Aejmelaeus Ilmoittautuminen vuoden 2017 rippikouluihin on meneillään ja se jatkuu 26.9. saakka. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: tampereenrippikoulut.fi A8 Mikael Pentikäinen on innokas lukija. Yksittäisistä kirjoista Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on tehnyt häneen suurimman vaikutuksen. SILTA 9/2016 A9 LUOTTAMUS VOI MUUTTAA MAAILMAA Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen puhuu luottamuksen puolesta. Sen varassa voi tapahtua muutoksia niin yksilötasolla kuin koko yhteiskunnassamme. Hänen oman luottamuksensa yksi peruselementti on kristinusko. TEKSTI: Vesa Keinonen KUVAT: Hannu Jukola J oskus yksittäinen tapahtuma voi vaikuttaa koko tulevaisuuteen. Näin tapahtui Reserviupseerikoulussa Haminassa keväällä 1985 varusmiespappi Mikael Pentikäiselle. Teologian ylioppilas määrättiin pitämään pääsiäisjumalanpalveluksen saarna. Paikalla oli koko RUK:n kurssi. – Omasta mielestäni saarna meni huonosti. Pian sen jälkeen tein lomabussissa päätöksen pyrkiä Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan, Pentikäinen muistelee. Lestadiolaisen perheen kasvatista ei tullut pappia, mutta sen sijaan monen muun alan ykkösketjun vaikuttaja. Pentikäinen on tehnyt muun muassa komean journalistiuran, joka huipentui Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan tehtävään. Kustantajan ilmaiseman luottamuspulan takia Pentikäinen kuitenkin tuli näyttävästi irtisanotuksi kolmisen vuotta sitten. – Koin, että minulla oli lukijoiden ja toimituksemme luottamus, mutta se ei ollut riittävästi. Potkut ovat tietenkin aina kriisi. Mikael Pentikäinen pääsi tilanteesta kuitenkin nopeasti eteenpäin. Mies matkasi perheen vapaa-ajan asunnolle Savoon. Siellä entisellä kansakoululla hän alkoi työstää ajatuksiaan paperille. – Luottamus-teoksen kirjoitusprosessi oli ilman muuta minulle terapeuttinen kokemus. Yrittäjyys elinehto Välillä Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajana toiminut Pentikäinen siirtyi toukokuussa 2016 Suomen Yrittäjien toimitusjohtajaksi. Hän pääsee nyt aitiopaikalta vaikuttamaan suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. ”Maailman ei pitäisi olla uskontojen taistelutanner.” Oman järjestönsä roolin Pentikäinen mieltää kahdenlaisena. Suomen Yrittäjät on sekä elinkeinojärjestö että kansanliike. – Jälkimmäinen tehtävä vie minut usein eri puolille maata. On hyvin tärkeää tavata yrittäjiä ja järjestöjemme aktiiveja. Näin molemmin puolin tiedetään, missä mennään. MIKAEL PENTIKÄINEN: • Syntynyt vuonna 1964 Espoossa SANAT: • Koulutus: maa- ja metsätaloustieteiden maisteri, metsänhoitaja, Sanoman toimittajakoulu • Suomen tulevaisuus: Painaa mieltä, kun ei uskalleta uudistua • Keskeinen työura: Etelä-Saimaan, STT:n, Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja, Sanoma Newsin toimitusjohtaja. Toukokuusta 2016 Suomen Yrittäjät ry:n toimitusjohtaja • Hyvinvointivaltio: Suomessa uhattuna työttömyyden vuoksi • Digitalisaatio: Valtava muutosvoima ja suuri mahdollisuus • Vihapuhe: Kasvaa pelosta, kitkettävä pois • Kristinusko: Kasvaa toivosta ja armollisuudesta • Perhe: Silja-puoliso ja viisi lasta • Arvokas elämä: Jokaisen ihmisen oikeus • Harrastukset: Liikunta, lukeminen, kesäkoti • Sateenkaariperhe: Perhe muiden perheiden joukossa • Motto: Luottamus on joskus vaikeaa, mutta se muuttaa maailmaa. A 10 Silta 9/2016 Toimitusjohtaja näkee organisaationsa päämäärän selkeänä. Sen tulee olla mukana luomassa yrittämiselle mahdollisimman hyvät olosuhteet. Kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin maamme tulevaisuus. – Suomi on syrjässä isoilta markkinoilta, eikä meillä ole juurikaan luonnonvaroja, kuten öljyä. Mikäli haluamme, että meillä on varaa huolehtia kaikista ihmisistä, pitää tämän maan olla hyvä paikka yrittää. Pentikäinen kiittelee maamme nykyisin olevankin ilmapiiriltään yrittäjämyönteinen. – Toivottavasti tämä heijastuisi entistä enemmän myös poliittiseen päätöksentekoon. Tärkeimmäksi asiaksi toimitusjohtaja nostaa työmarkkinoiden uudistamisen. Hänestä nykyinen melkein puolen miljoonan ihmisen työttömyys on valtava inhimillinen tragedia ja suurta kansantaloudellista tuhlausta. – Ongelma ei ole se, etteikö työtä ole. Ongelma on se, että sen teettämisen ehdot eivät ole kilpailukykyiset eivätkä riittävän joustavat nykymaailmaan. Mikael Pentikäinen havaitsee ajassamme myös lukuisia myönteisiä signaaleja. Erityisen iloinen hän on nuorten innosta yrittäjyyteen. Se kiehtoo uravalintana enemmän kuin koskaan aikaisemmin. – Tutkimusten mukaan joka viides 18–24 -vuotias on aikeissa perustaa yrityksen. Tämä on maallemme suuri toivo, mutta myös haaste koulutusjärjestelmälle sekä kaikille yrittäjyyttä tukeville tahoille. Luottamus koetuksella Siirrymme puhumaan luottamuksesta, johon Pentikäinen on perehtynyt paljon pintaa syvemmältä. Hänen kirjansa analysoi sitä oivalluksia tarjoten. Pentikäisen mukaan luottamus on vahvaa sosiaalista pääomaa, joka heijastuu koko yhteiskuntaan. Se on ehtymätön luonnonvara, joka luo hyvää elämää. Se on pulppuava ja itsestään uusiutuva lähde. Se lisääntyy jakamalla, kun luottamusta kokenut ja siitä voimaantunut levittää sitä eteenpäin luottamalla itse. Kun luotat, sinuun luotetaan. Näin syntyy hyvää rakentava luottamuksen kierre. Pentikäinen näkee luottamuspääoman osaltaan mahdollistaneen Suomen nousun hyvinvointiyhteiskunnaksi. Oma osansa siinä on ollut luterilaisella uskollakin. – Meillä on perinteisesti pitänyt ahkeroida ja olla ” Ihminen on kokonaisuus, ja jokaisen vakaumus kulkee hänen elämänsä mukana. ” rehellinen. Myös toisen ihmisen kunnioittaminen ja hyvä kohtelu ovat olleet tärkeitä asioita. Mikään ei ole ikuista. Erityisesti politiikassa ja liike-elämässä Pentikäinen on havainnut luottamuksen katoamista. Hän ei sinänsä asiaa ihmettele. – Äänestäjät eivät ymmärrä sitä, että ennen vaaleja luvataan toista ja sitten vaalien jälkeen tehdään toista. Tai sitä, että oppositiossa tehdään aivan erilaista politiikkaa kuin hallitusvastuussa. Ihmiset eivät myöskään ymmärrä talouseliitin ahneutta. Usko enemmänkin taustalla Mikael Pentikäisen oma luottamus rakentuu muun muassa kristillisen uskon varaan. Hänen taustaltaan löytyy tunnettu vanhoillislestadiolainen suku. Isä Juha Pentikäinen on Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen emeritusprofessori. Äiti Elina Pentikäinen on opettanut uskontoa sekä tutkinut herännäisyyttä. Sisaruksista veli Antti Pentikäinen on virkavapaalla Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajan tehtävästä. Sisar Mari Leppänen puolestaan toimii Turun arkkihiippakunnan piispan erityisavustajana. Työssään Pentikäinen on pyrkinyt pitämään uskonasiat enemmänkin taka-alalla. – En julista uskoani, mutta en myöskään peittele sitä. Kyllä taustani tässä maassa aika hyvin tiedetään. Mikael Pentikäisen omassa perheessä kristinusko ei ole erityisen näkyvästi esillä. – Itse käyn jumalanpalveluksissa aika harvoin. Aamuhartauden kuuntelen usein. Papin uraa nuorena tosissaan pohtinut toimitusjohtaja arvelee uskon tuoneen hänen elämäänsä perusvarmuutta. ”Luen aina kun vain ehdin” Mikael Pentikäisen syksyn ohjelmaan kuuluu myös kirjojen lukemista. Hän valitsee esiraadin suorittaman karsinnan pohjalta kymmenestä teoksesta Vuoden kristillisen kirjan. Palkittava kirja julkistetaan Helsingin kirjamessuilla lokakuun lopussa. Pentikäinen pitää tehtävää kiinnostavana. – Minulla on tapana lukea aina kun vain ehdin. Perehdyn usein myös sellaisiin kirjoihin, joissa käsitellään katsomuksellisia kysymyksiä. Viimeksi mieleen on jäänyt Maija-Riitta Ollilan Ajatusten vangit karkumatkalla. Kiireinen toimitusjohtaja on lievästi huolissaan vain yhdestä asiasta. Missä välissä hän oikein ehtii lukea ne finalistikirjat? – Ehkä työmatkoille pitää ottaa joku toinen kuskiksi. Voin sitten takapenkillä lueskella, mies virnistää. Painettu kirja sinnittelee digituotteiden ja muuttuvien liiketoimintamallien puristuksessa. Mikael Pentikäinen ei siltikään suostu puhumaan mistään yleissivistyksen tason laskusta. – Voi olla, että sivistys on jatkossa erilaista, ja sitä hankitaan eri tavalla kuin ennen. Paljon riippuu siitä, mitä asioita kodeissa arvostetaan. ✦ Suomen Yrittäjien toimitusjohtajuus on erittäin vaativa pesti. Mikael Pentikäinen uskoo koko hänen aikaisemmasta työhistoriastaan olevan hyötyä nykyisessä tehtävässä. – Ihminen on kokonaisuus, ja jokaisen vakaumus kulkee hänen elämänsä mukana. Olenkin todennut, että vanhoillislestadiolaisuus on pala minua ja historiaani. Ja sen kanssa on elettävä. Pentikäinen kertoo, että hänen lapsuudenkodissaan seurattiin tarkasti hengellistä elämää ja eri uskontojen maailmaa. – Se on myös aina tapahtunut puolianalyyttisesti. Eri asioissa on nähty valoa, mutta myös varjoja. Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä Mikael Pentikäisellä ei ole mitään asemaa. Suviseuroihin hän kuitenkin pyrkii vuosittain osallistumaan. – Tänä kesänä Torniossa niihin liittyi erityisiä piirteitä. Seurat olivat pelloilla, joista isoäitini suku on elänyt. Pääsimme samalla tutustumaan hänen vanhoihin paikkoihinsa. Vuorovaikutus avainasemassa Mikael Pentikäisellä on näkemystä ja sanottavaa myös uskontojen tilanteesta tämän hetken yhteiskunnassa. Jälleen yksi avainkäsite on luottamus. Kirjassaan Pentikäinen esittää, että yhteiskunnallisen luottamuksen vahvistaminen vaatii uskontojen tuntemusta ja vuoropuhelua. Maailman ei pitäisi olla uskontojen taistelutanner. Pentikäinen kritisoi myös sitä, että ihmisiä tyypitellään liian kärkkäästi heidän katsomustensa perusteella. – Ajatellaan niin, että jos joku on katolinen, hän ajattelee tietyllä tavalla. Tai muslimi ajattelee automaattisesti noin. Pitäisi aina kysyä ihmiseltä itseltään, mitä hän ajattelee, eikä vain olettaa. Mikael Pentikäinen ei usko kristillisen perinteen ja arvopohjan katoavan Suomesta kovinkaan helposti. Suvivirsi kaikunee jatkossakin riemukkaasti koulujen kevätjuhlissa. – Tosiasia kuitenkin on, että kansakuntamme moniarvoistuu. Emme voi enää väellä ja voimalla työntää muille kristillistä perinnettämme. Miten sitten synnyttää kaivattua vuoropuhelua nykyistä enemmän? Avainasemassa ovat muun muassa koulut. Eri uskontokuntiin kuuluville lapsille olisi hyvä järjestää yhteistä katsomuksellista opetusta. – Mehän joudumme arjessakin elämään samaa todellisuutta, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja muistuttaa. ✦ SILTA 9/2016 Juhlat ja tilat Kurssikeskus Päiväkumpu Orivedellä toivottaa sinut tervetulleeksi Herkullisia makuja valmiina pöytään Linkosuon juhlasaleissa hyvien kulkuyhteyksien päässä tai haluamassasi paikassa. Naistenpäiville 30.9.–2.10.2016 Miestenpäiville 7.–9.10.2016 . Buffet & Café Linkosuo, Näsin sauna ja juhlatila Näsilinnankatu 26 . Kalevanpaasi, Sarvijaakonkatu 3 . Ravintola Kaupinpuisto Ukk-instituutti, Kaupinpuistonkatu 1 . Ravintola Hertta Katso lisätiedot ja ilmoittaudu suomenlahetysseura.fi/paivakumpu Hermiankatu 1 . Ravintola Orvokki Hermiankatu 6-8 - juhlapalvelut - Puh. 040 713 5768 www.linkosuo.fi www.facebook.com/linkosuonkahvilat Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu NYT SYYSSIIVOUSTA! • kotisiivoukset • kangasverhoiltujen huonekalujen pesut • porrassiivoukset • lattianvahaukset Yli 10 vuoden kokemus! Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa. Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331 Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi – palveleva perheyrityksemme PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690 Kalevan puistotie 17 Kauppakatu 12 p. (03) 255 4102 p. (03) 253 1720 Aleksanterinkatu 15 (htsto Vuori) p. (03) 212 2137 Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella. www.tampereenhautauspalvelu.fi Kangasalan Hautaustoimisto Ky Tero Kujanpää Kangasalantie 1133, 36200 Kangasala Puh. 03 377 0142, päivystys 0400 417 281 kangasalanhautaustoimisto.fi Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella MAKSUTON NEUVONTA Teitä palvelee Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa ja P-Hämpin parkkiluolassa Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeen ark. 9–16.30 [email protected] www.moisionhautaustoimisto.fi A 11 TaNMKY:n miesten raamattupiiri kokoontuu TaNMKY:n toimistolla, Hämeenpuisto 14 F, klo 18. Vetäjänä toimii pastori Hannu Uusmies. Syksyn kokoontumiset: 7.9. Mies Jumalan koulussa 21.9. Jumalan työkalut 5.10. Vaelluksen harhat 19.10. Uudet tulpat ja öljynvaihto 2.11. Uskonelämän hoitaminen 16.11. Pelastusvarmuus 30.11. Mitä tämän elämän jälkeen? 14.12. Rakkauden vaikuttama usko Banderollit? Mahdollisuus kotitalousvähennykseen. Uusi Era Palvelut Oy • puh. 045 126 6938 • www.uusierapalvelut.fi Tiloissamme asiakaspaikkoja 70 hengelle JUHLAKESKUS Pitopalvelua myös haluamiinne tiloihin Kun on aihetta juhlaan... • muistotilaisuudet • perhejuhlat• ristiäiset Kalevan puistotie 7, 33500 TAMPERE, p. 0408 290 626 sähköposti: [email protected] www.mancester.fi APTEEKKI S Y K E STOCKMANN TAMPERE www.apteekkisyke.fi ma-pe 9-19, la 9-18, su 12-16 ® TUNNETAITOKOULUTUS 2016 Toimivia tunnetaitoja tarvitaan ihmissuhteissa ja työssä ja ne liittyvät myös olennaisesti terveeseen itsetuntoon, fyysiseen terveyteen sekä hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Tunnetaitokoulutuksesta hyötyy erityisesti ihmissuhdetyön tekijät ja vanhemmat, mutta myös kuka tahansa muu, joka on kiinnostunut kehittämään omia tunnetaitojaan. Kurssi koostuu luennoista, joissa on tutkittua ja hyödyllistä tietoa ilman kapulakieltä. Lisäksi saa rohkaisua, pieniä harjoituksia ja tehtäviä tunteisiin liittyen. Kurssin hinta 150 €, sisältää Päivi Niemen kirjan ”Hyvää mieltä & Tunnetaitoja” ja muun materiaalin. TUNNETAITOKOULUTUS SYKSY 2016 20.9. TUNTEIDEN DYNAMIIKKA Miksi ja miten tunteet toimivat mielessä ja kehossa? 27.9. VIHA Miten kestää ja käsitellä vihaa itsessä ja toisissa? 4.10. PELKO Rohkenetko pelätä? 11.10. SURU Hyödyllistä tietoa surun käsittelystä ja suruprosessista. 18.10. MIELIHYVÄ JA ONNELLISUUS Miten lisätä positiivisten tunteiden määrää ja voimaa? Illan kesto 18. – 20.30 Ilmoittautumiset ja kyselyt: Päivi Niemi, p. 0400 946285, [email protected] Kouluttaja, terapeutti, Psyk.EAT, työnohjaaja, seksuaalineuvoja Tampereen NNKY, Hämeenpuisto 14 f, toinen kerros 33210 Tampere Lue lehti netissä siltalehti.fi A 12 SILTA 9/2016 Lähetysseuran aids-ohjelman tuen piirissä on 300 aids-orpoa. Tukea saavat myös sisarukset ja huoltajat. Ohjelma on saanut tunnustusta Etiopian valtiolta. Sairaanhoitaja Lewaynesh Mesgebe on aids-orvon Samrawit Leggesen rakas ystävä. Koko kirkolle ja jokaiselle kristitylle on annettu tehtäväksi välittää sanomaa Jumalan rakkaudesta. Sari Lehtelä kannustaa ottamaan selvää oman seurakunnan nimikkokohteista. Uraa uurtava työ vaikeasti vammaisten lasten perheissä alkoi Dessiessä 2012. Vammaisia hävetään ja laiminlyödään yhä, mutta pikku hiljaa asenteet muuttuvat. Etualalla fysioterapeutti Paula Kosonen-Posti, joka vapaaehtoistyönään koulutti vanhempia harjoituttamaan vammaisia lapsiaan. Kuvaaja: Ari Vitikainen Lähetystyö on jakamista ja rajojen ylittämistä Nykypäivänä lähetystyön perusta on edelleen ilosanoman julistaminen kaikille kansoille. Samalla sen tavoitteena on rakentaa oikeudenmukaisempaa ja tasa-arvoisempaa maailmaa. TEKSTI: Anu Heikkinen KUVAT: Sari Lehtelä S uomen Lähetysseurassa työskentelevän Sari Lehtelän arvion mukaan melko harva suomalainen tietää, mitä nykyaikainen lähetystyö todella on. Vanhat ja virheelliset käsitykset istuvat tiukassa. Jopa joillekin seurakuntien aktiivijäsenille ja työntekijöille lähetystyön monimuotoisuus saattaa tulla yllätyksenä. – Olen siitä hyvä esimerkki. Vasta kun tulin Lähetysseuran työhön kymmenen vuotta sitten, ymmärsin, kuinka laajasta ja vaikuttavasta työstä on kyse, aiemmin seurakuntien viestintätehtävissä toiminut Lehtelä kertoo. Kristillinen lähetystyö on evankeliumin sanoman levittämistä, sitä että kerrotaan Jumalan rakkaudesta, syntien sovittamisesta, kuoleman voittamisesta ja ikuisen elämän toivosta. Lehtelä korostaa, että julistamisen lisäksi lähetystyö on myös palvelemista, yhteyttä, ihmisten ja yhteisöjen hyväksi toimimista, auttamista ja vaikuttamista. – Lähetystyö on ihmisen kokonaisvaltaista kohtaamista. Niin on ollut ennenkin, mutta nykypäivänä keinot ovat monipuolistuneet, hän sanoo. Suomalaisen lähetystyön ketju alkaa kotimaan seurakunnista ja niiden jäsenistä, jotka tukevat työtä. Lähetysjärjestöt tekevät käytännön työn yhdessä kumppanikirkkojen ja -järjestöjen kanssa eri maissa. – Useimmiten lähetystyöntekijät ovat tukena ja auttavat kehittämään työtä. Vastuu ja toiminnan johto on paikallisten käsissä. Rakkaus tulee näkyväksi Kristillinen lähetystyö perustuu Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyyn, jossa hän kehottaa tekemään kaikki kansat opetuslapsikseen. Käsky on kirjattu hieman eri muodoissa kaikkiin evankeliumeihin. Selkeimmin lähettämisestä puhutaan Johanneksen evankeliumissa, jossa Jeesus sanoo: Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. – Koko kirkolle ja jokaiselle kristitylle on annettu tehtäväksi välittää sanomaa Jumalan rakkaudesta. Tätä sanaa viedään sinne, missä sitä ei vielä koskaan ole kuultu tai missä sitä ei enää tunneta, Sari Lehtelä sanoo. Lehtelän on vaikea kuvitella kirkkoa ilman lähetystyötä, sillä kirkko on syntynyt sen pohjalta. Lähetystyötä tapahtuu hänen mielestään aina, kun kristityt ylittävät rajoja, jotka pitävät ihmisiä erillään ja eriarvoisina. – Keskeistä on se, että Jumalan rakkaus tulee jo tässä ajassa näkyväksi ja ihminen pääsee osalliseksi siitä hyvästä, jonka pelas- tus tuo tullessaan. Ei ole kyse vain iankaikkisuudesta. Myös tämä elämä on arvokas, ja sen tulisi olla jokaiselle hyvä. Oikeutus lähetystyölle löytyy myös kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista: oman uskonnon harjoittaminen ja uskonnon vaihtaminen ovat ihmisoikeuksia. – Tähän kuuluu myös vapaus kertoa omasta uskonnostaan, Lehtelä muistuttaa. Kehitysyhteistyön juurilla Kristinuskon sanomaan kuuluvat erottamattomasti lähimmäisenrakkaus sekä vaatimus oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Siksi evankeliumin julistamisen ja käytän- nön auttamis- ja vaikuttamistyön tulee Sari Lehtelän mukaan aina kulkea rinnakkain. Suomen vanhimmassa lähetysjärjestössä Suomen Lähetysseurassa tätä periaatetta on noudatettu järjestön perustamisesta, vuodesta 1859 lähtien. Nykyään järjestö tekee työtä 30 maassa. – Lähetystyössä on tehty kehitysyhteistyötä jo ennen kuin koko käsitettä tunnettiin. Jo ensimmäisissä lähetyskohteissa annettiin terveydenhuoltoa ja koulutusta, josta nousevat tasa-arvon, vastuun ja demokratian edellytykset, Lehtelä kertoo. Suomalaisesta lähetystyöstä hänellä on lähinnä hyvää sanottavaa, mutta hän myön- Abdulaziz Mehamedin (13) vanhemmat kuolivat aidsiin, kun poika oli 1-vuotias. Siitä asti hänestä on huolehtinut isoäiti Zemu Adem. Lähetysseuran kummituen avulla hän pystyy hankkimaan lapsenlapselleen koulupuvun ja tämä pääsee kouluun. Kuvaaja: Ari Vitikainen SILTA 9/2016 Lähetysseura tukee luterilaisen yhteistyökirkkonsa tavoittavaa työtä eri puolilla maata. Jo lähes kahdeksan miljoonan jäsenen Mekane Yesus -kirkko kasvaa erityisesti maaseudulla. Yunna Gindan kyläkirkko Lounais-Etiopiassa on jo tullut pieneksi pari vuotta sitten syntyneelle seurakunnalle. tää, että maailmalaajuisesti lähetystyön nimissä on myös toimittu monella tapaa epäeettisesti. Historian muistumat pitävät osaltaan hengissä käsitystä kolonialistisesta käännytystyöstä. – Kaikessa lähetystyössä on tehty virheitä. Lähetystyöntekijät ovat aina toimineet osana oman aikansa kulttuuria ja maailmankuvaa. Toisaalta virheistä on myös otettu opiksi. Nykypäivän lähetystyö perustuu tasavertaiseen kumppanuuteen. Siinä lähetystyöntekijä tarvitsee usein eniten korvia. – Kuuntelemme paikallisia kumppaneitamme tarkkaan esimerkiksi siinä, ketkä ovat alueella haavoittuvimpia ja eniten avun tarpeessa, Lehtelä kertoo. Pulpetteja ja neuvottelupöytiä Nykypäivän lähetystyö pyrkii poistamaan epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden raja-aitoja eri puolilla maailmaa hyvin monin eri tavoin. Työ voi käytännössä olla vaikkapa sitä, että järjestetään tytöille tai vammaisille lapsille mahdollisuus koulunkäyntiin, edistetään mielenterveyspalvelujen saatavuutta tai kutsutaan maakiistan osapuolia samaan neuvottelupöytään. – Oikeudenmukaisemman maailman rakentamiseen kuuluu se, että puolustamme syrjittyjen ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa. Autamme paikallisia ihmisiä muuttamaan yhteiskuntansa rakenteita sellaisiksi, että kaikki ihmisryhmät huomioidaan, Sari Lehtelä sanoo. Lähetystyöhön kuuluu myös rauhan ja sovinnon ulottuvuus. Esimerkiksi Suomen Lähetysseura tukee konfliktien ratkaisemista Kolumbiassa, Lähi-idässä, Etiopiassa, Nepalissa, Myanmarissa ja Pakistanissa. – Meillä suomalaisilla on paljon annettavaa rauhantyöhön. Voimme lähetystyön kautta toimia myös sen puolesta, ettei uusia kriisitilanteita syntyisi. Sari Lehtelä huomauttaa, että myös julistustyö voi osaltaan edistää oikeudenmukaisuuden toteutumista. Yksi vaikuttava kanava on kirkon työntekijöiden kouluttaminen eri maissa. Lähetystyöntekijä, pastori Risto Leikola ja mandsakansaan kuuluva Waasho Ollisho tervehtivät toisiaan halaamalla. Halaus on mandsoille tärkeä osoitus tasaarvosta ja hyväksynnästä, sillä aiemmin heitä ei edes koskettu. Projektikoordinaattori Million Galloa (vas.) ja autonkuljettaja Mulatu Eshetua hymyilyttää. ”Historian muistumat pitävät osaltaan hengissä käsitystä kolonialistisesta käännytystyöstä.” – Julistustyö on Jeesuksen ja raamatunopetuksen välittämistä. Kouluttamalla voimme vahvistaa paikallisten kirkkojen työntekijöitä toteuttamaan tasa-arvoa. Tasa-arvoa on myös se, että kristityiksi kääntyneitä tuetaan säilyttämään ja arvostamaan sitä, mikä omassa kulttuurissa on hyvää. – Yleinen harhaluulo on se, että lähetystyöntekijät turmelevat kaiken vanhan kulttuurin lähetysmaissa. Sitäkin on tehty lähetystyön historiassa, mutta nykyään asenne on toisenlainen. Vallankumouksellinen ihmisarvo Suomalaisille tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat niin itsestään selviä asioita, että on välillä vaikea muistaa, kuinka harvinaista niiden toteutuminen on koko maailman mittakaavassa. – Sanoma Jumalan rakkaudesta ja jokaisen ihmisen ainutlaatuisesta ihmisarvosta kuuluu kaikille. Se on vallankumouksellinen sanoma monessa maassa, jossa eletään epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa, Sari Lehtelä sanoo. Lehtelä kertoo esimerkin Etiopiasta, jossa hän toimi neljän vuoden ajan Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijänä. Ihmiset ovat siellä lain mukaan tasa-arvoisia, mutta käytännössä se ei toteudu, sillä kulttuuriset rakenteet vaikuttavat niin vahvasti. – Yhteiskunta on jakautunut, ja eri etnisillä ryhmillä on tarkka arvojärjestys. Nämä asenteet seuraavat ihmisiä myös seurakuntaan. Työntekijämme ovat antaneet ison panoksen siihen, että paikallinen kirkko ja sen seurakunnat suhtautuisivat kaikkiin tasavertaisesti. Esimerkiksi metsästäjinä aiemmin elantonsa saavat mandsat ovat Etiopiassa hal- A 13 veksittu kansanosa, joita tuskin pidettiin edes ihmisinä. He joutuivat lähestymään muita ihmisiä kumarassa, heidän kodeissaan ei vierailtu eikä heidän kanssaan syöty. Suomen Lähetysseura on auttanut rakentamaan siltoja mandsojen, yhteiskunnan ja seurakuntien välille. Tilanne on nyt monin paikoin parempi. – Viime keväänä vierailin lappeenrantalaisen seurakuntaryhmän kanssa mandsa-kylässä, jonne heidän tuellaan oli rakennettu muun muassa koulu. Ilo oli aivan uskomatonta. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka työ vaikuttaa. Ovia ja ikkunoita maailmaan Maailmassa, jossa kaukana olevat kriisitilanteet vaikuttavat joskus hetkessä toisella puolella maapalloa, kirkon kansainvälinen vastuu tulee entistä ajankohtaisemmaksi. Sari Lehtelä huomauttaa, ettei kirkko voi sulkea ketään ulkopuolelleen, vaan sen tehtävänä on avata ovia ja ikkunoita maailmaan ja kaikille tarvitseville. – Kristuksen kirkko on maailmalaajuinen, ja tehtävämme on ylittää myös maantieteellisiä rajoja. Emme ole vastuussa vain oman maamme asukkaista, sillä elämme yhteisessä maailmassa, hän sanoo. Lehtelä toteaa, että useissa maissa vastassa on valtavia ja monisyisiä ongelmia. Rikkain prosentti maailman ihmisistä omistaa jo enemmän kuin kaikki muut yhteensä. Kehitysmaat menettävät monikansallisten suuryritysten veronkierron seurauksena vuosittain moninkertaisesti enemmän kuin vastaanottavat kehitysyhteistyövaroina. Yksittäisen lähetysjärjestön rahkeet riittävät auttamaan vain suhteellisen pientä joukkoa koko maailman mittakaavassa, mutta jokaisella kädenojennuksella on merkitystä yksilöiden elämässä. – Kansainvälisellä yhteistyöllä voidaan ajaa muutoksia isoissakin asioissa, kuten siinä, että varallisuus jakautuisi maailmassa tasaisemmin. Vuoropuhelua ja kuuntelemista Miksi sitten pitäisi kertoa kristinuskosta ihmisille, joilla ehkä on jo oma uskonto? Sari Lehtelän mielestä lähetystyö ja toisten uskontojen kunnioittaminen eivät ole ristiriidassa keskenään. Hän huomauttaa, että nykypäivänä lähetystyö pyrkii vuoropuheluun. – On normaalia ihmisten välistä kohtaamista, että kunnioitamme toisen uskoa, kuuntelemme hänen näkemyksiään sekä elämme ja jaamme omaa uskoamme, hän sanoo. – Kyse on siitä, että kerromme Jumalan rakkaudesta, kutsumme ja annamme mahdollisuuden tulla sen piiriin. Siihen ei liity pakkoa eikä puristamista. Vain Jumalan Pyhä Henki voi avata jotain uutta. Lehtelän mielestä vastuu evankeliumin levittämisestä ei tarkoita sitä, että muut uskonnot pitäisi nähdä vain kokoelmana vääriä uskomuksia, joita ei voi arvostaa. – Kaikki me hapuilemme Jumalan suuntaan. Kristus on kirkkain osoitus Jumalan rakkaudesta. Kristittyinä meidän tehtävämme on kertoa avoimesti tätä sanomaa. Jumalan asia on kirkastaa itsensä ihmisten sydämissä. Jokainen suomalainen kirkon jäsen on mukana lähetystyössä ainakin kirkollisveron kautta. Lehtelä kannustaa lähetystyöstä kiinnostuneita ottamaan selvää oman seurakunnan nimikkokohteista. – Lähetystyöhön tutustuminen voi avata valtavan rikkaan näkymän maailmaan. Jokainen voi olla hyvässä liikkeessä mukana. ✦ Sari Lehtelä toimii nykyisin Suomen Lähetysseuran aluetiedottajana ja kummiyhdyshenkilönä Israelissa. Sari ja Vesa Lehtelän tukijoita ovat Eteläinen seurakunta, Tuomiokirkkoseurakunta ja Kangasalan seurakunta. Silta 9/2016 Hyvä tyyppi A 14 10 000 kilometriä vuodessa – vauhti kohdillaan ja matka taittuu. Rautainen pyöräilijä P yöräilyharrastus läpäisee Timo Lampilan koko elämän. Tästä viestii hänen ulkoinen olemuksensa: aikaa on kulunut auringon alla ja pyörän päällä – hän on leveästi hymyilevä mies, jonka rannetta koristaa hopeinen ketjuranneke. Hän polkee, ja ajaa polkijoiden asiaa. Lampilan kotiseura on Kaupin Kanuunat, jonka perustajajäsen hän on. Seura on Tampereen ainoa harraste- ja kuntopyöräilyseura. – Kanuunat syntyi aikoinaan AFH-hiilikuitupyörän ympärille. Aluksi jäseniä oli seitsemän, nykyään jo melkein tuhat, tarinoi Lampila. Mies on mukana myös vuotuisen kirkkopyöräilyn järjestämisessä: hän perehdyttää vetäjät ja suunnittelee reitit. Tapahtuma on leppoisa mahdollisuus nauttia maisemista tangon takaa. Lampilan tavoitteena on pyöräilykulttuurin edistyminen. – Paras kanava edistää pyöräilykulttuuria on järjestöjen, kuten Pyöräliiton ja Tampereen polkupyöräilijöiden, kautta, kertoo Lampila. – Kaupunkiliikennesuunnittelu kaipaa muutosta, kuten myös asenteet ja lainsäädäntö. Suunnittelua on tehty 50-luvulta autoilijoiden ehdoilla. Edistystä on toki tapahtunut. Nykyään pyöräilijöillä on omia väyliä, ajoradoillakin. Ajoradat tunnetaan arkikielessä autoteinä, vaikka tarkalleen ottaen ne eivät ole vain henkilöautoille, hymyilee Lampila. Lampilan perustelut ovat kunnossa. Pyöräilyn hyödyt ovat kansantaloudellisia, ympäristöllisiä ja terveydellisiä. – Arkipolkemisen yleistyminen on ilahduttavaa. Siinä on suurin kasvupotentiaali ja sen tukeminen on tärkeää. Kaupunkiliikennesuunnittelua tulisi ohjata asiointipyöräilyä tukevaan suuntaan, vahvistaen sujuvuutta ja esteettömyyttä. – Pyöräystävälliset kaupunkiympäristöt tuottavat luonnollisia, hyviä ratkaisuja liikenteessä. Tämä toisi turvaa lapsille. Nämä näkökulmat pitäisi ot- taa huomioon kaupunkirakentamista visioidessa, jatkaa Lampila. Lampilan mukaan myös ruuhkat vähenisivät. Pyöräilijöitä mahtuu katukilometrille enemmän kuin autoja. Parkkiruutuun mahtuu kymmenen polkupyörää. – Pyöräteiden laadussa ja kunnossapidossa on toivomisen varaa. Polkupyöräväylien määrää ja leveyttä tulisi lisätä – ylläpidon pitäisi olla ympärivuotista. Autoilukin olisi helpompaa, jos pyöräväyliin panostettaisiin. Talvi lähestyy; mitä aktiivipyöräilijä tekee silloin? – Pyöräilee tietenkin. Talvipyöräily on yleistä ja nykyään turvallistakin, tarvitaan vain asianmukaiset varusteet. Suomesta löytyy jopa maailman talvipyöräilyn pääkaupunki, Oulu, innostuu Lampila. ✦ teksti: Janne Aejmelaeus kuva: Jussi Laitinen kaupinkanuunat.net SILTA 9/2016 SAARNAVUORO TEKSTI: Pirjo Silveri Pieni, väkevä, voimallinen sinappi Olavi Heino Rovasti, lähetystyöntekijä (SLS) Messukylän kappalainen Väkevä, voimakas ja monimerkityksinen, sellainen on sinappi. Se on myös raamatullinen kasvi. Vanha testamentti ei sinappia mainitse, mutta Uudessa testamentissa Jeesus itse viittaa sillä taivasten valtakuntaan ja uskoon (Matt. 13:31–32, Luuk. 17:6). Pienestä siemenestä voi kasvaa todella suurta. Raamatun syntyaikaan sinapit olivat yleisiä rikkaruohoja teiden varsilla ja pelloilla. Edelleen ne värittävät maiseman keltaiseksi kukkamereksi samaan tapaan kuin meillä rypsipellot. Viljelyltään, kasvutavaltaan ja ominaisuuksiltaan sinappi muistuttaa paljon rypsiä ja rapsia. Puhekielessä sinapista tulee ensimmäisenä mieleen joulukinkun, saunamakkaran ja hernekeiton kaveri. Maustetahnan raaka-aine on peräisin sinappikasveista, jotka kuuluvat kaalien (Brassica) tai sinappien (Sinapis) sukuihin. Luonnonvaraisia ja viljeltyjä lajikkeita on noin 40. Tunnetuimpia ovat mustasinappi (Brassica nigra), sareptansinappi (Brassica juncea) ja kelta- eli valkosinappi (Sinapis alba). Samaan perheväkeen voi liittää vielä rikkasinapin (Sinapis arvensis). Rohtokasvina sinappi tunnettiin jo vuosituhansia sitten. Ruuanlaittoon poimittiin ensin vain lehtiä, kunnes keksittiin musertaa siemeniä jauheeksi. Roomalaiset rupesivat sekoittamaan sinappikasviin viiniä ja yrttejä, ja seosta käytettiin muun muassa vartaassa paistetun lihan kanssa aterioilla. Suomalaisen makuun sopiva sinappi syntyy lähinnä keltaisista siemenistä, joita metkasti myös valkoisiksi kutsutaan. Esimerkiksi Ranskassa suositaan ruskeita siemeniä, ja vielä niitäkin tulisempia ja pistävämpiä mustia. Joka siemenlajikkeella on ominainen makunsa ja tuoksunsa. Kun siemeniä sekoitetaan sopivassa suhteessa, saadaan voimakkuudeltaan halutunlaista tahnaa. Syksyn pääsiäinen Uuden testamentin sinapin on arveltu tarkoittaneen mustasinappia. Suotuisissa oloissa se näyttää hurjan kasvun voiman, sillä millin siemen varttuu parhaimmillaan parimetriseksi puuksi. Näin Matteuksen evankeliumi kuvaa: ”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.” Suomen kieleen sinappi lainattiin vanhasta ruotsin sanasta. Elias Lönnrot tarjosi 1860-luvulla nimeksi valkeasiemennarskua, turhaan. Sinapinsiemen kuuluu kristilliseen sanastoon. Se antoi suoraan nimen myös ekumeenisesti suuntautuneelle, yksinkertaista yhteisöllistä elämäntapaa etsivälle yhdistykselle. Sinapinsiemen ry:n perustajiin ja kantaviin voimiin kuului kirjailija, virsirunoilija Anna-Maija Raittila. ✦ Lue lisää: siltalehti.fi > Löytöretkiä Lukijalta Vastuumme avioliittolaista Ensi vuosi on Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlavuosi. Suomelle on suuri onnettomuus, jos silloin tulee voimaan jo säädetty sukupuolineutraali avioliittolaki. Se on massiivinen valtiovallan ja kansan synti ja rikos Jumalaa ja lähimmäisiä vastaan. Jumala on ollut niin armollinen, että meillä on vielä mahdollisuus kumota tämä laki. Voimme säilyttää entisen Jumalan säätämykseen perustuvan normaalin, vain miehen ja naisen välisen avioliittolain. Jos sukupuolineutraali avioliittolaki tulee voimaan, koulumaailman valtaa opetus, jossa homoseksuaalisen seksin harjoittaminen esitetään luonnollisena ja yhtä hyväksyttävänä kuin normaalin seksuaalisuuden harjoittaminen. Siihen vedoten voidaan estää toisin ajattelevilta kirkkokunnilta, yhteisöiltä ja henkilöiltä pääsy vaikuttamaan kouluissa. On odotettavissa monia muitakin vaikutusmahdollisuuksien rajoituksia. Kysymys ei siis ole mistään evankelioimisen kannalta toisarvoisesta asiasta. Jos ev.lut. kirkko siunaa homopareja, sulkeutuvat siltä monet lähetyskentät kuten Venäjä ja monet Aasian ja Afrikan maat. On myös kysymys yleisestä ilmapiirin muutoksesta todellista kristinuskoa vastaan. Homoseksuaalisessa suhteessa lapsi jää ilman äitiä tai isää. Yhteydet sukuun katkeavat. Lapsista tulee geneettisesti orpoja. Avioliittolakia ei tule säätää seksuaalisen suuntautumisen häiriötilan mukaan. Nyt on siis tärkeää rukoilla ja levittää oikeaa tietoa avioliittolaista. On taisteltava loppuun asti. Näin kunnioitamme Jumalaa ja rakastamme lähimmäisiä. Vesa Rahkonen (Tekstiä on lyhennetty.) Ei ensimmäinen Toisin kuin Silta-lehti kertoi, Kalevan kirkon liukuvalu ei ollut lajissaan ensimmäinen. Otin valokuvan syksyllä 1958 Seinäjoen Lakeuden Ristin tornin liukuvalusta. Valu juoksi yötä päivää. Isäni Jaakko Pelto valvoi kirkon rakentamista, ja hänen mukanaan pääsin kerran käymään ”kelkassa”, jota nostettiin muutama sentti lyhyin väliajoin. Pentti Pelto Kangasala Kuva ja lisätietoja liukuvalusta Hellitä mäkivyötä meridiaani on kalan muotoinen kirkko - jutun lopussa olevissa kommenteissa, osoitteessa siltalehti.fi/juttusilta Väärä päivä Toimittajalla olivat menneet numerot väärin päin elokuun lehden Sillan jutussa Mystisen krusifiksin salaisuus. Pispalan vanha kirkko paloi 4.2. eikä 2.4.1968, joten urkuri soitti 3.2.1968 (ei 1.4.1968). Kirkon perinteessä 11.9. sunnuntaita nimitetään Syksyn Pääsiäiseksi. Sen aiheena on Jeesus antaa elämän. Hän on voittanut kuoleman ja tuhon vallat. Iloitsen, kun saan saarnata juuri silloin. Minulle pääsiäisen sanoma on tärkeä. Jeesus on minulle ennen kaikkea Ylösnoussut, elävä Kristus. Tämä saarnavuoro on minulle muutenkin varsin merkittävä. Se on kolmeen vuoteen ensimmäinen kerta, kun saarnaan omalla äidinkielelläni, suomeksi. Minä ja vaimoni, lähetystyöntekijä Riitta Heino, palasimme kesällä Suomeen Tansaniasta, jossa saarnasin paikallisella kielellä, swahiliksi. Tulomessumme on 11.9. Messukylän kirkossa. Ja täytyy tunnustaa, että saarnaaminen suomeksi ja saarnaaminen swahiliksi ovat kaksi eri asiaa. Tansaniassa jumalanpalvelus on aika lailla toisenlainen tapahtuma kuin Suomessa. Sanotaan vaikka, että siinä on tilaa yllättäville muutoksille, sen hetken tilanteen ja mukana olevien ihmisten huomioonottamiselle, poikkeamille tutusta kaavasta ja järjestyksestä. ” Olennainen osa on myös saarnan lukeminen niin, että sanoma menee perille ja tulee ymmärretyksi. Niinpä minäkin yleensä valmistin saarnaa varten vain tukisanalistan. Paperille muutama, toki hyvin tarkkaan mietitty ja pohdittu keskeinen sana, ja sitten vaan livenä seurakunnan eteen. Suomalaiset saarnani pyrkivät olemaan myös hyvin tarkkaan mietittyjä hengen tuotteita, joita kutsuisin esseiksi, taitavasti laadituiksi kirjoituksiksi ja pohdinnoiksi. Olennainen osa on myös saarnan lukeminen niin, että sanoma menee perille ja tulee ymmärretyksi. Esitän siis oman esseeni Syksyn Pääsiäisen sanomasta. Ja mikä onkaan sunnuntain sanoma? Kahden erilaisen luterilaisen kirkon, Tansanian ja Suomen, pappina olen oppinut kunnioittamaan kirkon omaa perinnettä. Olen ajatellut, että kaikki ne raamatunlukukappaleet, jotka jokaiselle sunnuntaille on vuosisatojen mittaan valikoituneet, valottavat sunnuntain aihetta rikkaasti omalla tavallaan. Sunnuntain aihe on Jeesus antaa elämän. Saarnassani otan huomioon niin Jobin, Vanhan Testamentin suuren viisaan kuin kansojen apostoli Paavalin ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ajatukset, sanat ja teot siitä, kuinka Elämä voittaa. Se voittaa kuoleman ja tuhon vallat. Pääsiäinen on! ✦ Olavi Heino saarnaa 11.9. kello 10 Messukylän kirkossa. Jussi Laitinen ISO KIRJA KASVAA A 15 SILTA 9/2016 Jussi Laitinen TIESITKÖ KOLUMNI Simo Lahtinen Työtätekevä eläkeläinen, valtiotieteen lisensiaatti ja sydämeltään parantumaton humanisti Keltanokkia ja konkareita Keltanokka on ’uuteen paikkaan saapuva uusi henkilö’, konkari puolestaan ’jollakin elämän alalla kokenut ihminen’. Synonyymeinä tutut mestari ja kisälli, noviisikin. Mentoroinnin käsite tulee Kreikan mytologiasta. Lähtiessään sotaretkilleen Ithakan kuningas Odysseus pyysi kokeneen ystävänsä Mentorin ohjaamaan poikansa kasvua ja kehitystä. Rippikoululeirit ovat merkittävä sosiaalinen innovaatio, joka vuosienkin jälkeen elää ja voi hyvin. Se hyödyntää aiempien riparilaisten, isosten osaamista. Isoja ihmeitä on tuore isostoiminnan linjaus 2016, jossa tätä arvokasta työtapaa edelleen kehitetään. Erityisdiakonit Mari Paija (vas.) ja Sinikka Vilén ohjaavat vertaistukiryhmää huumeriippuvaisten nuorten perheille ja läheisille. Tukea huumeenkäyttäjän omaiselle Huumeongelmien uhreja eivät ole ainoastaan narkomaanit. Myös lähipiirin osana on kärsimys. Huumeriippuvaisen perhe imaistaan syvyyteen, jota he eivät lainkaan tunne. Kaikki osalliset tarvitsevat tukea. Seurakuntien talossa alkaa syksyllä vertaistukiryhmä huumeriippuvaisten nuorten perheille ja läheisille. Ryhmää ohjaavat eritysdiakonit Sinikka Vilén ja Mari Paija sekä sosiaaliohjaaja Nina Mannerlinna. Toiminnasta vastaavat Tampereen seurakunnat ja Suomen Valkonauhaliitto ry. Vilénillä on lähes 30 vuoden kokemus erityisdiakonian saralta. Viimeisin pesti oli Rovaniemen seurakunnan päihde-, kriminaali- ja katulähetystyössä. Tampereelle paluumuuttanut Vilén on nyt eläkkeellä, mutta asia tuntuu edelleen tärkeältä. – Koen, että annettavaa tälle vaietulle, vaikeaksi koetulle alueelle on kuitenkin vielä ja haluan ottaa kokemukseni käyttöön, kertoo Vilén. Vilénillä on vankka tuntemus huume- ja vankilakulttuurista. Hän haluaa antaa todenmukaisen kuvan huumeiden maailmasta. Osalle vertaistukiryhmään osallistuvista tämä todellisuus on jo tuttu, toiset eivät vielä tiedä siitä mitään. – Huumemaailman vierautta ei aina käsitetä. Kun siihen astuu, ei sii- tä pääse helposti pois. Riippuvuuden kylkiäisenä kuvaan astuvat hämäräperäiset velat ja perintä, rikollisuus – ennen pitkää myös vankila, toteaa Vilén. Omaisten erämaavaellus Huumeriippuvaisten lähimmäiset joutuvat lukemattomien haasteiden eteen. Addiktion ilmitulo on shokki: yksi elämän suurimmista kriisin aiheuttajista. Kohdattavana ovat itsesyytökset, konkreettiset uhat ja loppuun polttava keinottomuus läheisen ongelmien edessä. Omaiset pelkäävät leimautumista. He ovat yksin, huokaa Vilén. Kodeista saattaa tulla kulisseja, eletään kaksoiselämää. Riippuvuussairaus salataan eikä häpeän vuoksi voi puhua. Hyväksikäyttöpyrkimykset ovat todellisuutta ja omaiset saattavat tietämättään sortua käyttöä mahdollistavaan toimintaan. – Monet eivät lopulta enää tunne lastaan. Ihmisestä on tullut joku toinen, hänet on menetetty päihteille jo ennen edessä siintävää kuolemaa, sanoo Paija. Osalle perheistä nuoren vankilaan joutuminen – jopa kuolema – voi olla helpotus. Vertaisilta voimia jaksamiseen – Vertaistukiryhmä on paikka epävarmuudelle – huokauspaikka ja keidas arjen keskellä. Ryhmä itse tuottaa aiheensa ja kysymyksensä, omien tarpeidensa pohjalta, kertoo Paija. – Pääroolissa ovat nuorten läheiset. Ihannetapauksessa ohjaajia ei edes tarvittaisi. Ohjaajan tehtävänä on vain luotsata ryhmää kohti tavoitetta ja pitää kiinni pelisäännöistä. Ryhmä antaa välineitä ja kontakteja pärjäämiseen ja jaksamiseen, jatkaa Vilén. Vilén haluaa muistuttaa toivon ulottuvuudesta. Asioiden paremmille raiteille saattaminen on mahdollista. Jopa haaveet perheestä, lapsista ja omasta kodista voivat toteutua näille nuorille. Tämä kuitenkin vaatii eroa huumemaailmasta ja aikaa. Vertaistukiryhmä on vaitiolovelvollinen ja osallistujat voivat halutessaan pysyä nimettöminä. Ryhmän toiminta perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen. ✦ Janne Aejmelaeus Vertaistukiryhmä kokoontuu 20.9., 4.10., 1.11. ja 22.11. klo 17–19 Seurakuntien talossa, Emmaus (2. krs), Näsilinnankatu 26 Ilmoittautuminen ja tiedustelut: Sinikka Vilén p. 040 3725163, soittoajat ke 7.9. ja 14.9. sekä pe 9.9. ja 16.9. klo 16–18 SILTA siltalehti.fi 3. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat • Toimitus: päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: [email protected] ja [email protected]. Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere. • Kaupalliset ilmoitukset: Medialiike, Tampere Ilmoitusmyynti ja laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, [email protected] Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300, [email protected] • Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: [email protected], p: 020 7 54 2 267 Osoitteellinen jakelu: Itella Oy tilaukset: [email protected], p. 040 804 8066 • Taitto: Kotimaa Oy • Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere • ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu) ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu), • Seuraavat lehdet ilmestyvät: 5.10., aineisto 19.9. mennessä, 2.11., aineisto 17.10. mennessä. ” Osallistumalla nuorten työharjoitteluun ja ohjaamiseen yritykset varmistavat osaavan työvoiman saannin. Nuorten keskinäisen vertaismentoroinnin hyödyt ovat ilmeisiä ja tukemisen arvoisia. Olisiko rippikoulujen isos-innovaatiolla enemmänkin käyttöä, myös muun yhteiskunnan puolella? Vertaismentorointia toki jo tapahtuu spontaanisti kouluissa, kun isoskonkarit opastavat omia riparilaisiaan, keltanokkia näiden toisen asteen koulutuksen alkaessa. Olisiko mahdollista kehittää koulujen työelämään tutustumisjaksoista (TET) luontevia, tiedollisesti ja taidollisesti hyödyllisiä, nuoren valintoihin oikeasti vaikuttavia oppimiskokemuksia? Saataisiinko työelämässä olevia ihmisiä kehittämään ammatillisempaa mentoriverkostoa? Tampereella 300 vapaaehtoista aikuista mentoria pystyisi ohjaamaan koko 1800 nuoren ikäluokkaa kaksiviikkoisten TET-jaksojen aikana ja muulloinkin. Entä voitaisiinko jokaiselle ysiluokkansa päättävälle nuorelle taata kahden viikon palkkiollinen Kesä-TET -jakso, joka samalla valmentaisi toisen asteen opintoihin? Parhaassa tapauksessa keltanokka tutustuu tulevaan ammattiinsa oman mentorinsa ohjauksessa. Tietysti tähän tarvitaan rahoitus. Sen kustannusja hyötyvaikutukset voidaan arvioida siitäkin, jos elämän tärkeissä nivelvaiheissa nuori on vaarassa joutua syrjäytymiskierteeseen. Sen kustannukset yhteiskunnalle voivat olla miljoonaluokkaa. Osallistumalla nuorten työharjoitteluun ja ohjaamiseen yritykset varmistavat osaavan työvoiman saannin. Lisäksi tarvitaan kaikille nuorille yhteinen ja räätälöity, nuorten itsensä muotoilema palveluympäristö tietoteknisine ratkaisuineen erillisten, irrallisten, hankekohtaisten ja -kestoisten portaalien sijaan. Palveluympäristöllä on jo nimikin: Gen-Z, toisin sanoen Z-sukupolven palveluympäristö. Hienointa tässä ideassa on se, että sen taustalla ovat tamperelaisen nuoren Daniel Koivusen omat TET-, ripari- ja isoskokemukset. Niitä hän on yhdessä isänsä Juhan kanssa lähtenyt jalostamaan oman sukupolvensa, 2000-luvulla syntyneiden nuorten omaksi palveluympäristöksi. ✦ Kommentoi kolumnia: siltalehti.fi Hannu Jukola A 16 A 17 SILTA 9/2016 Ammattilaiset palvelevat Asianajajia Huolehdi jaloistasi! Perusteellinen jalkahoito 50,00 Koteja Hoivaa Kotiapu MARJA VÄLITTÄÄ Kotipalvelu Kehrälintu Petran Kotiapu Iloista kotipalvelua ikäihmisille • Myyntipalkkio 2,5 % vh:sta sis. alv. Sis. jalkakylpy, kynsien leikkaus ja tarvittaessa ohennus, kovettumien sekä känsien poisto, hieronta ja lakkaus. – Jalkahoidot myös kotikäyntinä! – • Vuokrauspalkkio 1kk vuokra sis. alv. p. 0400 640 924/Marja www.asuntopalvelukarjalainen.com [email protected] Hinta alk. 26,20 € / tunti Vuodesta 1978 arja Karjalainen Oy Jalkahoidot JALKAHOITO Hämeenkatu 3 A 6, 33100 Tampere kotikäyntinä puh. 03 - 230 3000Silta, 2016 kevät Korkeus 4,0 cm, www.lss-oy.com 50€ Leveys 8,9 cm (Teisko + 5 €) KOTISIIVOUS Täyden palvelun asianajotoimisto Tampereella ASIANAJOTOIMISTO TAMMER-JURISTIT Laadukasta ja asiakasläheistä palvelua vankalla kokemuksella ja näkemyksellä. • Säle-, rulla- ja puukaihtimet • Terassi- ja ikkunamarkiisit • Pimennys- ja paneeliverhot • Taite- ja peiliovet • Parvekekaihtimet ja pystylamellit • Luxaflex-sisustuskaihtimet Asiantuntijamme apu elämäsi muutoksiin mm. avioliitto, avioero, huoltajuusasiat, testamentit jne. Palvelemme arkisin klo 8.30–16.00. Tarjoamme myös aamuja ilta-aikoja. SUUNNITTELU, MITTAUS, ASENNUSPALVELU Puh. 010 34 666 40 Kaihdin Sampo [email protected] Sammonkatu 18, TRE (03) 255 0858, 0400 736 716 ks@ kaihdinsampo.fi www.kaihdinsampo.fi ASIANAJOTOIMISTO TAMMER-JURISTIT oy Aleksis Kiven katu 11 C 33100 TAMPERE monipuolisin irkanmaan Pirkanmaan monipuolisin monipuolisin den sisustusmyymälä Kaihtimien ja markiisien sisustusmyymälä erikoismyymälä suojatuotteiden auringonsuojatuotteiden sisustusmyymälä H D I N P RVEKKEILLE UUTUUKSIA JA TERASSEILLE PARVEKKEILLE JA TERASSEILLE ILLE U K K I L A LIUKUOVET JA KAAPISTOT Yksilö-, pari- ja ryhmäopetusta kaikenikäisille. - Klassinen ja pop, rock, jazz -yhdistelmälinja - “ILOISET SÄVELET” -ryhmät 5-9 -vuotiaille Aloitusajankohta huomioidaan lukukausimaksussa. Ilmoittaudu: www.savelavain.fi Tiedustelut: 040 591 6000 ® Hauta- ja muistokivet Suuri N N ETO MITTATILAUSTYÖNÄ: valikoima VELOITUKS TILAASuuri valikoima on Suuri valikoima on esillä myymälässämme, tervetuloa! I NTesillä UKÄYon SUUNNITTEL myymälässämme, , esillä myymälässämme, tervetuloa! YRITYKSIIN YHTEISÖIHIN tervetuloa! JA KOTEIHIN www.kaihdinpukkila. www.kaihdinpukkila. • Liuku-, taite- ja tilanjako-ovet Suuri • Aurinkosuojaja turvakalvot N TO SE OITUjaKscreenit valikoima A VEL • Markiisit on esillä KÄYNTI LUtuotteet TEalan NNITym. myymälässämme, tervetuloa! YRITYKSIIN,www.kaihdinpukkila. IHIN Pukkila • Viinikankatu 36, 33800 Tampere YHTEISÖKaihdin Puh. (03) 3122 0900 tai 0400 633 227 JA KOTEIHIN i i i Tarja Keskinen i i psykoterapeutti (Valvira, Kela) i psyk.sairaanhoitaja, i diakonissa puh. 010-2714760 i i s-posti: [email protected] www.tarjakeskinen.fi i i i i i i Hautamuistomerkit Valetut hautaristit ja muistomerkit 156 € Puh: 045 109 1809 – Email: [email protected] Tutustu mallistoomme www.vaihtoehtohautakivelle.fi p.040 5325 696 Huonekalujen verhoilut Hoivapalvelut 2425 € 99 € 1195 € 510 € 960 € KOTI KAUNIIKSI Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit. Kankaista hyvät valikoimat. Kotiesittelyt ja kuljetukset. KAIKKI APU KOTIIN - siivouksesta sairaanhoitoon! Verhoilua 25 vuoden kokemuksella Verhoiluliike Yli-Heikkilä Nyyrikintie 1, Tampere Puh. 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe Mikkolantie 1-3, Ylöjärvi p. 044 987 7815 www.valkokultahoiva.fi Lue lehti netissä siltalehti.fi Kaipaatko • • LAUSTYÖNÄ: MITTATILAUSTYÖNÄ: i www.HautakiviHalvemmalla.fi • ETO timet • Sälekaihtimet TILAA VELOITUKS - ja terassikaihtimet • Parveke- ja terassikaihtimet NITTELUKÄYNTI UN SU • Sälekaihtimet rulla- ja laskosverhot• Paneeli, rulla- ja laskosverhot KSIIN, ot ja -tangot • VerhokiskotYR jaITY -tangot • Parvekeja terassikaihtimet SÖIHIN , taite- ja tilanjako-ovet• Liuku-, taitetilanjako-ovet YHjaTEI Aurinkosuoja- ja• turvakalvot ja turvakalvot Paneeli,• Aurinkosuojarulla- jaJAlaskosverhot TEIHIN KO iisit ja screenit • Markiisit ja screenit • Verhokiskot jatuotteeet -tangot ym. alan tuotteeet ym. alan Psykoterapiapalvelut Laatukivet kohtuuhintaan SATU LAURELL p. 050 558 0232 Lakiasiat Koe onnistumisen iloa MUSIIKKIKOULU SÄVELAVAIMESSA! Lordos-selkälauta 95 € /tunti, sis. alv 24% Kaihtimet Musiikkikoulu Tilaa www.lordos.fi tai poikkea Mephisto, Satamakatu 8, Tampere Jalkahoidon ammattitutkinnon suorittanut sairaanhoitaja Yhteydenotot: Jouko Juntunen asianajaja 041-506 2755 I www.kehralintu.fi Selkä kuntoon Rentouta selkäsi! 30€ Palvelemme myösKäytetään ruotsin kielellä - Silta A Soita: 050 437 2574 Keskisenkatu 10 Kaukajärvi Asianajajan palvelut K Varaa maksuton tutustumiskäynti! L K V A S U N T O PA LV E L U Margiitta Haapala Lähteenkatu 11 L 33500 Tampere p. 040 7715694 Henkilökohtainen hoiva Siivous, pyykit, ruuanlaitto, asioinnit 33 €/h + alv 24% Kysy myös alv:ton apu ja kotitalousvähennys Soita 040 - 5819629 - henkilökohtainen hoiva - siivous ja pyykkihuolto - ruoanlaitto, asiointiapu EI KULUJA ELLEI KAUPPOJA • • ratkaisun pohtimista elämän solmukohdissa toivon ja onnistumisten löytämistä voimavarakeskeistä työskentelyä keskustelua oman hyvinvoinnin edistämiseksi kuuntelevaa lähimmäistä Terapiapalvelua Sari Peltomäki, Sielunhoitajan koulutus (Helsingin kristillinen opisto 2011) Ratkaisukeskeisen lyhytterapian opiskelija puh. 045 691 7144 • [email protected] 18 Silta 9/2016 Apinain Tarzan – suoraselkäinen kuningas Supersankaritarinat, joihin Tarzankin lukeutuu, kertovat suuresta ulkopuolisuudesta, hyväksytyksi tulemisesta ja yhteisön jäsenyyden saavuttamisesta. Tämä unohtuu helposti kaiken lihasten pullistelun keskellä. TEKSTI ja KUVA: Janne Aejmelaeus N äin pohtii graafinen suunnittelija Petri Aarnio, jonka kokoaman Apinain Tarzan – Kultainen leijona -albumin Like Kustannus on vastikään julkaissut. Sarjakuvan julkaisu ajastettiin yksiin Tarzanin legenda -elokuvan kanssa. Aarnio toivoo elokuvan tuovan sarjakuvalle uusia lukijoita. Aarnio kävi katsomassa elokuvan ensi-illassa yhdessä nuorimman poikansa Aatun kanssa, jolle apinamies on entuudestaan tuttu hahmo. – Meillä oli Pälkäneellä mökki, isä rakensi sinne metsään Tarzan-majan ja luki meille sarjakuvia, muistelee nyt 12-vuotias Aatu. Aarniolle supersankarikulttuurin tekijät, kuten kirjailija Edgar Rice Burroughs ja sarjakuvataiteilija Russ Manning, ovat kuvaamiensa hahmojen kaltaisia sankareita. Vaatii poikkeuksellista rohkeutta loihtia moisia tarinoita, pohtii Aarnio. – Supersankariuden näkeminen yksilönpalvontana tai amerikkalaisen unelman heijastumana on yksiulotteista. Sankareiden dramaattiset syntyhetket, jopa biologia, pakottavat heidät erilaisuuteen, tähdentää Aarnio. Sydänmaiden puolustaja Tamperelainen graafinen suunnittelija Petri Aarnio on koonnut Apinain Tarzan – Kultainen leijona -albumin, jonka Like Kustannus on vastikään julkaissut. Apinamies on entuudestaan tuttu hahmo myös Aarnion Aatu-pojalle. Like Kustannus Kuten moderni ihminen Tarzan asetetaan valintojen eteen, jossa häntä revitään eri suuntiin. – Tämä on oivaa lääkettä hybrisyyteen, mietiskelee Aarnio hymynkare suupielessä. Pelkkä viidakko tai sivilisaatio ei häntä ravitse. Tarzan on tuomittu vaeltamaan kahden maan välissä, limbossa. – Tämä ristiriita tuo hahmoon surumielisyyttä. Afrikan viidakko edustaa luonnontilassa uinuvaa alkukotia, jossa eläimet ja kansat elävät tasapainossa. Tämän harmonian länsimainen, korruptoitunut sivilisaatio uhkaa pilata. Apinamiestä tarvitaan palauttamaan sopusointu. – Alkuperäiset Burroughsin romaanit ovat rotuajatuksiltaan melko epäkorrekteja. Elokuva onnistuu välttämään tämän, pysyen kuitenkin uskollisena alkuperäiselle maailmalle. Janen roolin avuttomuus on kokenut voimakkaimman uudelleentulkinnan, mikä on ratkaisuna perusteltu, Aarnio arvioi. Viidakon sivullinen Viidakkoseikkailut-tarinakokoelmassa nuori Tarzan kohtaa eksistentiaaliset kysymykset jumalasta, erilaisuudesta ja rakkaudesta – kirkasotsaisuuttaan menettämättä. – Apinamiehen keskeisin voima Oparin villimiehiä, eläimiä, ensimmäisen maail- Apinain Tarzan – Kultainen leijona, Like Kustannus, 2016 Apinain Tarzan – Oparin aarteet, Like Kustannus, 2015 Kuvittaja: Russ Manning Suomentaja: Asko Alanen entisöity 1960-luvun julkaisuista mansodan saksalaisia ja viettelyksiä vastaan on hänen vahva moraalinen aineksensa. Tätä ylemmyyttä hänen karvaton ulkomuotonsakin heijastelee, tulkitsee Aarnio. Supersankareita värittävät usein oman aikansa popularisoidut, tieteelliset kehykset. 1900-luvun puolivälissä kehkeytyi tarve voimakkaimmille sankareille. – Holokaustin ja Hiroshiman jälkeisessä maailmassa sankarit menettivät oikeamielisyyden kivijalan – käsitykset hyvästä ja oikeasta sumenivat. Kasvavien supervoimien taustalle kätkeytyy kokemus synkkenevästä maailmasta. Sankarit syöstään omaan yksilöllisyyteensä – jopa nihilismiin. Elokuvan ja sarjakuvan eroista puhuttaessa Aatu-poika sanoo oparilaisten olevan elokuvassa fiksumpia kuin sarjakuvassa, vaikka yllättäen puhuvatkin englantia. Millaisia tunteita herätti kahdesti kajahtava Tarzan-huuto? – Vaimeaksihan se jäi, vastaa Petri Aarnio. – Jos elokuva olisi minun käsialaani, olisi huudon nuotti imitoitu suoraan vanhasta. Onhan kuuluisimman Tarzan-elokuvanäyttelijän Johnny Weissmullerin huuto apinamiehen tunnetuin brändi. ✦ SILTA 9/2016 19 Nepalin voimaantuneet naiset valokuvissa Jussi Laitinen Lielahden kirjastossa avautuu 12. syyskuuta lähetystyöntekijä Kirsti Kirjavaisen valokuvanäyttely Nepalin voimaantuneet naiset. Kirjavainen on tehnyt elämäntyötään Suomen lähetysseuran palveluksessa Nepalissa vuodesta 1977 alkaen. Koulutukseltaan hän on kätilö-diakonissa. Hän jäi eläkkeelle pari vuotta sitten, mutta jatkaa työtään vapaaehtoisena niin Suomessa kuin Nepalissakin. Kirjavaisesta on kirjoitettu kaksi kirjaa: Kohti kaukaisia kyliä ja Askel kerrallaan. Lokakuussa hän on jälleen lähdössä Nepaliin kolmen kuukauden jaksolle. Näyttelyn avajaisia vietetään 12.9. kello 15–18, jolloin Kirjavainen on paikalla. Näyttely on avoinna 30.9. saakka. Rudi ja Teija Hollo sekä Ressukka-kirja. Myös kettu on päässyt kuulolle. Ressukasta tuli viisas Ressukan julkaisi Tamperelainen kustantamo Sanasato toukokuussa. Kirjan on kuvittanut Hollon tytär Jenni Elo. Kun on joku Hollo on työskennellyt 15 vuotta Tampereen Ensi- ja turvakodin palveluksessa. Hän on muun muassa auttanut väkivaltaa kohdanneita lapsia perhekulma Puhurissa ja työskennellyt myös mielenterveyshoitajana. Nyt hän opiskelee kuntoutuksen ohjaajaksi. Hollo toteaa kohdanneensa paljon Ressukan kaltaisia lapsia ja heidän läheisiään – sekä työnsä vuoksi että muuten. – Kun elämässä on haasteita, päihteitä ja rikoksia, lapset jäävät näkymättömiin. Aikuiset saavat äänensä kuuluviin. Työssään Hollo on huomannut, että kannattaa luoda uskoa tulevaisuuteen ja vahvistaa itseluottamusta. – Kun on joku ihminen, joka tukee, se kantaa. Hän sanoo myös, ettei haastavissa oloissa elävien lasten asioista voi ikinä puhua liikaa. Kirjaa on ”testattu” ennen julkaisemista noin kahdenkymmenen kohderyhmään kuuluvan lapsen kanssa. Lasten mielestä tarina ja sen vaikeudet ja ilot, esimerkiksi lapselleen valehdellut mutta tätä ikävöinyt äiti, ovat tuntuneet tavallisilta ja luonnollisilta. Kirjassa Kerttu kirjoittaa tarinoita muistiin, niin kuin Tarinoiden maan ryhmissäkin voidaan tehdä. Kirja on tähdätty työvälineeksi, mutta sopii kenen tahansa luettavaksi. Loppu jää tarkoituksella avoimeksi, ja lapsi voikin kuvitella sen itse. Kettu kohtaa myös ennakkoluuloja. – Metsän väki alkaa huomata, millainen hän on, kun alkaa tutustua häneen. ✦ Asta Kettunen ”Kerttu kertoi rakastavansa Ressukkaa paljon ja haluavansa, että tämä alkaisi itsekin rakastaa itseään.” Valokuvausta harrastava Kirsti Kirjavainen on kuvannut Nepalissa muun muassa vammaisia. Radiojumalanpalvelus teki historiaa Tampereella Tampereella tehtiin historiaa 12.9.1926, kun Tuomiokirkosta lähetettiin Suomen ensimmäinen radioitu jumalanpalvelus vain kolme päivää Yleisradion lähetystoiminnan alkamisesta. Se oli releointi Tampereen radioyhdistyksen lähetyksestä. Radiojumalanpalvelus onkin Ylen vanhimpia ohjelmia. Radiointi herätti aikoinaan myös vastustusta, koska sen pelättiin vähentävän kirkossa kävijöitä ja toimituksen hartautta. Lähetysten ketju on katkennut vain talvisodan alkupäivinä. Sota-aikana ohjelma tehtiin yleensä salatuista paikoista muun muassa ilmapommitusvaaran vuoksi. Radiojumalanpalvelukset ja muut hartausohjelmat kuuluvat Yle Radio 1:n kuunnelluimpiin ohjelmiin. Jumalanpalvelus keräsi viime vuonna Radio 1:ssä noin 180 000 kuulijaa ja ruotsinkielisessä Radio Vegassa 26 000 kuulijaa. Hartausohjelmia seurataan kuitenkin aiempaa enemmän verkon välityksellä, kuten muitakin sisältöjä. Juhlan kunniaksi Tampereen tuomiokirkossa vietetään 11. syyskuuta messua, joka televisioidaan ja radioidaan. Arkkipiispa Kari Mäkinen saarnaa. Tulijoita pyydetään saapumaan kirkkoon viimeistään kello 9.30. Messu kestää reilun tunnin. Lopuksi tarjotaan kahvit. – Kun me kirkkohallituksen radio- ja tv -koulutuksessa olleet kuulimme historiallisia äänitteitä, toi se tämän tradition synnyn ihan toisella tavalla lähelle, kommentoi messussa urkuja soittava Riikka Viljakainen. Kanttorina on Tuomas Laatu, kuoroina Kamarikuoro Cantionale ja Tuomiokirkon kuoro. Juha Untala soittaa trumpettia. Kello 10 TV 1:ssä ja Radio 1:ssä alkava suora lähetys on nähtävissä ja kuultavissa Yle Areenassa 30 vuorokauden ajan. ✦ Asta Kettunen Tuomas Koskialho Piirros: Jenni Elo Ressukka-kettu syntyy niin myrskyisenä yönä, ettei sen tulevaisuudella vaikuta olevan paljoakaan toivoa. Huolehtivaisen Kertun avulla se kuitenkin saa otteen elämästä ja lopulta jopa uuden nimen: Viisas Kettu. Lastenkirja Ressukka on eläinmaailmaan sijoitettu kasvutarina. Sen kirjoittaja Teija Hollo toteaa, että päähenkilön kautta lapsi voi käsitellä vaikeitakin tunteita, jotka liittyvät yksinäisyyteen, kaltoin kohteluun, toivoon ja unelmiin. Ressukka hylätään, mutta ymmärtäväisen aikuisen ansiosta kettu pystyy olemaan ikäisensä tavoin ja toivomaan tulevaisuudelta jotain. Hollo haluaakin sanoa, että aina voi toteuttaa unelmiaan, siitä huolimatta, mihin on syntynyt ja missä kasvanut. – Kun aikuinen vakuuttelee, että kyllä kaikki kohta muuttuu, mutta mikään ei muutu, lapsi miettii, mihin voi luottaa. Silloin lapsen tulevaisuuden usko helposti katoaa. Kirjan perusajatuksiin kuuluu, että pienikin voi olla suuri. Päähenkilöä auttaa leppäkerttu. – Leppäkerttukin voi olla henkisesti iso, ei se ole koosta kiinni, vertaa Hollo. Kirja on syntynyt Tampereen seurakuntien perhe- ja nuorisodiakoniassa toimivien Tarinoiden maa -tukiryhmien ”sivutuotteena”. Hollo oli ohjaajana neljässä ryhmässä, joista yksi oli osa hänen koulutustaan kirjallisuusterapian ohjaajaksi. Hollo kuljettaa tarinaa lapsen kokemusten kaltaisesti. Kerttu käy Voimavuorella, jonne Ressukkakin pääsee mukaan. Voiman ansiosta ketulla on hyvä olla, ja hän rauhoittuu. Sitten ilmestyy emo, joka on ollut vankilassa. Äiti ikävöi ja rakastaa, mutta on valehdellut. Siitä Ressukalle tulee ristiriitainen olo. – Kirjoitin kirjan niin, että päähenkilön tarina voisi olla kenen tahansa ryhmäläisistä tai sijaishuollossa tai päihdeperheessä elävän lapsen tarina. Historiallinen mikrofoni 90 vuoden takaa. Hannu Jukola 20 Silta 9/2016 Samuli Muje uskoo, että tamperelaisyleisö löytää ajankohtaisen ja koskettavan näytelmän Ei voi auttaa, sori. Näytelmässä on kaksi ensi-iltaa ja kaksi loppuratkaisua. Mies rimpuilee ruuhkavuosissa Kirkossa voi hiljentyä Samuli Muje tunnustaa, että ihmisten jatkuva kiire ja ajan nopea kuluminen tuntuvat pelottavilta ilmiöiltä. – Hidastaminen ja pysähtyminen silloin tällöin tekisivät ihmisille hyvää. Itse menen usein Aleksanterin kirkkoon rauhoittumaan ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Muje kiittää Aleksanterin kirkon Avoin kirkko -toimintaa. – Hienoa myös on, että kaikilla ovilla on kyltti Avoin kirkko. Silloin ihmiset uskaltavat astua sisään. Samuli Muje rentoutuu myös liikunnan avulla. Hän harrastaa vapaa-aikanaan salibandya, jääkiekkoa ja kuntosalilla käyntiä. Ei voi auttaa, sori on Tampereen Työväen Teatterin ja Teatteri Telakan yhteistuotanto. Se saa ensi-iltansa syksyllä kaksi kertaa. Esityksen tarina ratkeaa eri tavalla kahdessa eri teatterissa. Muje antaa tunnustusta näytelmän käsikirjoittajalle ja ohjaajalle Antti Mikkolalle. – Mikkola havainnoi asioita tarkasti ja kirjoittaa todella terävästi. Hänen tekstinsä menevät huumorin kautta todella syvälle ihmisen kipupisteisiin. ✦ Ei voi auttaa, sori Kantaesitys 19.10. TTT:n Kellariteatterissa Toinen ensi-ilta 2.11. Teatteri Telakalla Lisätietoja: ttt-teatteri.fi Lue lisää: siltalehti.fi Ens Nume i rossa : •Marc musiiok Oey puhuu erilais ista ja uudest a •Koulu k jättää s iusaamine n yvät jä ljet •Miten vanhu taataan sten hy vinvoi nti? Kirsi Airikka u ka d e n e k o vi n kk u Muje inhoaa termiä ruuhkavuodet, mutta myöntää itsekin elävänsä sellaisia. Näyttelijän kesä kului Vaahteramäen Eemelin isän roolissa kesäteatterissa Turussa. Lomaa hän piti vain muutaman päivän. Kahden näyttelijän perheessä molemmilla aikuisilla saattaa olla kuusipäiväinen työviikko ja kaksiosainen työpäivä. – Aamupäivällä ovat harjoitukset ja illalla esitykset. Siinä välissä mietitään, kumpi ehtii laittaa ruuan perheelle ja kuka iltahoitajaringistä saadaan huolehtimaan lapsista esitysten ajaksi. Myös hänen puolisonsa, näyttelijä Heidi Kiviharju työskentelee TTT:ssa. Kiviharjulla on peräti kolme eri roolia Ei voi auttaa, sori -näytelmässä. i Ku N äyttelijä Samuli Muje on innoissaan harjoitusten alkamisesta Tampereen Työväen Teatterissa. Luvassa on työteliäs kausi, sillä syksy tuo tullessaan näyttelijän kalenteriin peräti kolmen näytelmän harjoitukset ja esitykset. Eniten Muje odottaa näytelmää Ei voi auttaa, sori. Se on näytelmä kahdesta pariskunnasta, muutoksen tarpeesta ja muuttumisen vaikeudesta sekä miehen ruuhkavuosista. – Näytelmä on ihmisen kasvutarina ja tunnistan siitä myös paljon itseäni. Jokaisella on omat kipupisteensä ja epävarmuuden hetkensä. Miehellä voi olla huoli perheestä ja siitä, välittääkö puoliso, pohtii Muje. Näyttelijän mukaan nelikymppiset miehet kyllä puhuvat nykyisin tunteistaan ja kipeistäkin asioista kavereidensa sekä puolisoidensa kanssa. – Ehkä lasten syntymän jälkeen mies pehmenee, ja oppii tajuamaan, mikä elämässä on oikeasti tärkeätä. Kerää kulkiessasi syksyn satoa Lisää tietoa: siltalehti.fi/ekovinkit
© Copyright 2024