28.10.
2016
Brucknerin viides
Tampere Filharmonia
Eliahu Inbal, kapellimestari
Perjantai 28.10. klo 19
Tampere-talon Iso sali
Tampere Filharmonia
Eliahu Inbal, kapellimestari
ANTON BRUCKNER (1824−1896)
Sinfonia nro 5 B-duuri
I Adagio − Allegro − Langsamer
II Adagio − Sehr langsam
III Scherzo: Molto vivace − Trio
IV Finale: Adagio − Allegro
Konsertti päättyy noin klo 20.30.
Kaikki konsertin taltioiminen on kielletty.
Orkesteria tukee:
Orkesterin pääyhteistyökumppani:
Miika Jämsä
Tuija Lamminmäki
Sampo Liukko
Elina Sipilä
Hanna Kilpinen tp.
Oona Roselund tp.
Kontrabasso
Jarkko Uimonen*
Petri Mäkiharju**
Joni Armio***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen
Huilu
Beatriz Macias**tp.
Seppo Planman
Oboe
Eva Neuszerova*tp.
Kari Nikkanen
Klarinetti
Mark Reding**
Janne Pesonen***
Fagotti
Alexandru Cozma***
Marcin Wosinski
Käyrätorvi
Ismo Ponkala*
Jouni Suuronen**
Pasi Tiitinen***
Pauliina Koskela
Timo Ruskeepää
Trumpetti
Jonas Silinskas*
Aki Välimäki***
Tapio Kilpinen
Sami Siikala tp.
Pasuuna
Antti Hirvonen*
Vygantas Silinskas**
Mihail Kapustin***
Olavi Hostikka
Tuuba
Harri Miettunen*
Patarummut
Péter Fodor***
Illan kokoonpano
Konserttimestari
Pekko Pulakka, 1. konserttimestari
I viulu
Anton Chausovskii, vuorotteleva 1. konserttimestari
Maria Itkonen, 3. konserttimestari
Liina Nuora-Loijas***
Lea Antola
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Adriana Iacovache-Pana
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Jaakko Nordman
István Szalay
Vitali Torkkeli
Martti Wiklund
Nuppu Komsi tp.
Maija Wesslund tp.
II viulu
Kimmo Tullila*
Heidi Kuula**
Hanna Parviainen***
Anna Angervo
Riitta Hallila
Antti Hannikainen
Heikki Hannikainen
Elina Kilpinen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Sanna Tullila
Kaisa Hiilivirta tp.
Alttoviulu
Mihail Slobodjaniuk, sooloalttoviulisti
György Balázs*
Kimmo Kivivuori***
Heili Hannikainen
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Tarja-Leena Saari
Lauri Savolainen
Elisabete Sorokina
Anni Tiainen-Hammo
Eija Laru tp.
Satoko Okubo tp.
Sello
Panu Saari* tp.
Virpi Välimäki*** tp.
Reinis Birznieks
Maija Juuti
*äänenjohtaja
**vuorotteleva äänenjohtaja
***varaäänenjohtaja
tp. sijainen/tilapäinen
© Maija Leino
Eliahu Inbalin ura kansainvälisesti merkittävänä
kapellimestarina alkoi hänen voitettuaan Guido
Cantelli -kapellimestarikilpailun vuonna 1963 vain
26-vuotiaana. Sittemmin hän on ollut ylikapellimestarina muun muassa Frankfurtin Radion sinfoniaorkesterissa, Teatro La Fenicessä Venetsiassa,
Berliinin Konzerthaus Orchestrassa, Czech Philharmoniassa ja Tokyo Metropolitan Symphonyssa.
Inbal aloitti kapellimestariopintonsa Jerusalemin
musiikkiakatemiassa ja viimeisteli ne Ranskan
kansallisessa musiikkiakatemiassa, jossa häntä
opetti muiden muassa Oliver Messiaen. Romanttisen sävelkirjaston legendaarisen tulkin Mahler- ja
Bruckner-levytykset ovat saaneet arvostettuja
palkintoja, ja hänen tulkintansa muun muassa
Šosatkovitšin sinfonioista ovat keränneet osakseen
kiitosta. Vuosikymmenten varrella israelilaiskapellimestari on saanut useita tunnustuksia työstään.
Tänä iltana järkälesinfonia saa tulkikseen israelilais-
kapellimestari Eliahu Inbalin, joka on pitkän uransa
aikana kerännyt kiitoksia ennen kaikkea Brucknerin teosten esityksistä. Syksyllä 2014 Inbal johti
Tampere-talon Isossa salissa itävaltalaissäveltäjän
neljännen, nyt on vuorossa viides. Syksyllä 2015
hän ihastutti puolestaan Mahlerin parissa ‒ yleisön seisaaltaan antamista suosionosoituksista ei
tahtonut tulla loppua. Legendaarinen kapellimestari
kertookin, että juuri näiden säveltäjien musiikkia
hän johtaa mieluiten: ”Bruckner ja Mahler ovat
1800- ja 1900-lukujen merkittävimmät säveltäjät.
Toki hienoja sinfonikkoja on ollut heidän jälkeensäkin, vaikkapa Sibelius ja Šostakovitš, mutta he eivät
ole samassa kategoriassa. Jos ajatellaan sinfoniatradition historiaa Haydnista eteenpäin, ovat Bruckner
ja Mahler tavallaan sen nimenomaisen tradition
kehityskaaren päätepisteenä. Tosin he ovat keskenään erilaisia. Bruckner säveltää valtavia asioita,
kuten kohtaloa, uskontoa ja elämän tarkoitusta,
päinvastoin kuin taas vaikkapa Berlioz ja Tšaikovski,
joilla keskiössä on aina ihminen itse, sisäiset taistelut, ilot ja onnenaiheet. Mahlerilla yhdistyvät nämä
molemmat, suuret universaalit teemat ja sisäinen
maailma.”
Konserttiohjelmassa onkin tänään suurisuuntainen,
jylhä, katedraalien holveja maalaileva merkkiteos.
Kuten aikaansaavilla, luovilla ja historiankirjoihin
päätyvillä säveltäjillä on tapana, myös Bruckner
osoitti lahjakkuutta jo lapsena. Säveltäjän isä
teki silloin tällöin urkurintöitä perheen kotipaikan,
Ansfelden pikkukaupungin, kirkossa. Niinpä nuori
Bruckner haltioituikin juuri uruista ja harjaantui
nopeasti ketteräksi soittajaksi. Hän ei kuitenkaan
ollut sata vuotta aiemmin vaikuttaneen Mozartin
kaltainen ihmelapsi, vaan hitaampi kypsyttelijä.
Ahkera, ohjattu ja päämäärätietoinen opiskelu oli
merkittävä osa Brucknerin elämää vielä hänen
lähestyessään neljääkymmentä! Bruckner syventyi
musiikinteoriaan ja säveltämiseen, kontrapunktiin ja
orkestrointiin hyvin intohimoisesti läpi elämänsä ja
saavutti useita merkittäviä virkoja niin urkurina kuin
sävellyksenopettajanakin.
Ihmelapseus ja hillittömällä tahdilla kertyvä käyttömusiikki eivät tosiaan olleet Brucknerin varttuessa
enää niin muotia kuin vaikkapa 1700-luvulla Mozartin kohahduttaessa wieniläistä kulttuurielämää.
Tarvittiin jotakin muuta. Ja jotakin muuta Bruckner
tekikin aikansa kypsyteltyään. Hän sävelsi ensimmäiset sinfoniansa 1860-luvun alussa lähestyes-
sään neljääkymmentä. Tuolloin syntyneet kaksi eivät
kuitenkaan kuulu Brucknerin yhdeksän numeroidun
sinfonian joukkoon. Samoihin aikoihin tapahtui
myös jotakin muuta merkittävää: Bruckner tutustui
Wagnerin musiikkiin. Säveltäjä hurahti totaalisesti ja
tunnusti innostuksensa avoimesti.
Bruckner ei ollut mikään varsinainen hurmuri, eikä
kovin taitava lepertelijä, ennemminkin niin sanotusti omalaatuinen tyyppi. Hän rakastui kyllä lukuisia kertoja, mutta yksikään ihastus ei vienyt kohti
avioliittoa, yksikään tyttö ei työhönsä uppoutunutta
säveltäjä-urkuria huolinut. Kriitikotkin Bruckner
sai lopulta kimppuunsa. 1800-luvun jälkipuoliskon
saksalais-itävaltalaisessa musiikkikulttuurissa vallitsi vahva Brahmsin ja Wagnerin vastakkainasettelu,
joka oli ehkä ennen kaikkea absoluuttisen musiikin
ja draamallisemman sävellystyön taistelu. Kriitikoista viiltävin oli Eduard Hanslick, joka lukeutui Brahmsin ajatusmaailman puolustajiin. Kun Bruckner asettui avoimesti Wagnerin leiriin, joutui hän vähitellen
myös hurjan Hanslickin silmätikuksi. Bruckner jatkoi
kuitenkin sitkeästi omalla, toisinaan hyvin Wagnervaikutteisella tyylillään, ja monet hänen sinfonioistaan olivat lopulta huippumenestyksiä.
Säveltäjä sai vuonna 1866 valmiiksi ensimmäisen
numeroidun sinfoniansa ja 1870-luvun alkupuolella
toisen, kolmannen ja neljännen eli Romanttisen sinfoniansa. Näillä hän sai jo sinetöityä oman tyylinsä:
kaikki ovat neliosaisia ja muodoltaan keskenään
melko yhtenäisiä. Yhteneväisyyttä luovat myös
järkälemäisyys ja monumentaalisuus, jotka liitetään
hyvin usein Bruckneriin. Hän on todellinen jättisinfonikko ‒ tänäänkin yksi teos riittää kokonaisen
konsertti-illan ohjelmaksi. Juuri se, että Bruckner oli
urkuri ja kunnioitettu hengellisen musiikin säveltäjä
tekivät hänen sinfonioistaan ja erityisesti niiden
soitinnuksesta omaleimaisia. Itävaltalaismestarin
orkestraatiota onkin usein kuvailtu urkumaiseksi:
soitinryhmät soivat kuin urkujen äänikerrat, toisinaan irtonaisina rekistereinä, toisinaan valtaisana
kokonaissointina.
Brucknerin kirkkomuusikonura ei kuulu ainoastaan
soitinnuksessa. Hengellisyys on teoksissa läsnä
ainutlaatuisella tavalla, niin myös tänään kuultavassa viidennessä sinfoniassa, jota kutsutaan toisinaan myös uskonsinfoniaksi. Teoksella on muitakin
lisänimiä, muun muassa pizzicato-sinfonia, joka
lunastaa merkityksensä jo heti teoksen alussa
jousten näppäillessä ensimmäisiä tahteja. Uskonsinfonia-nimityksen taas voi jokainen tulkita omalla
henkilökohtaisella tavallaan, vaikkapa kuvittelemalla
itsensä Ansfelden pikkukaupungin kirkkoon, jossa
nuori Bruckner otti ensi askeliaan musiikin maailmassa, tai suuriin pariisilaisiin kiviholvisiin katedraaleihin, joissa Bruckner myöhemmin ihastutti yleisöjä
upeilla urkuimprovisaatioillaan.
Vaikka Brucknerilla on vahva oma tyylinsä, on
jokaisella sinfonialla luonnollisesti omat erityispiirteensä: ”Tämä viides on erikoinen teos Brucknerin
sinfonioiden joukossa. Se on varsin kompleksinen,
erityisesti finaalin fuuga on hyvin mielenkiintoinen.
Bruckner työsti tätä teosta kolme vuotta ja oli sen
jälkeen lähes kuollut. Hänen terveydentilansa oli
todella heikko ja hän joutui hakeutumaan hoitoon
tullakseen taas parempaan kuntoon. Hän paneutui
tähän sinfoniaan todella syvällisesti ja sanoi sen
valmiiksi saatuaan, ettei enää ikinä tekisi mitään
vastaavaa. Onneksi hän teki kuitenkin yhden juuri
tällaisen, niin me saamme soittaa sitä nyt!” iloitsee
illan kapellimestari.
Bruckner kypsytteli kaikkia sinfonioita säveltäjänluonteelleen ominaisella kärsivällisyydellä, ja monet
onkin julkaistu useampaan kertaan. Viidennen sinfonian ensimmäisen version hän sai valmiiksi vuonna
1876 ja seuraavan version pari vuotta myöhemmin.
Juuri vuoden 1878 versio on se, jota tavallisimmin
soitetaan, ja nimenomaan itävaltalaisen Brucknertutkijan Leopold Nowakin editiona. Niin myös tänä
iltana. Vuoden 1893 kantaesityksessä teos ei
kuitenkaan soinut kumpanakaan edellä mainittuna
versiona, vaan kapellimestari Franz Schalkin muokkaamana versiona. Tämä versio on sittemmin jäänyt
taka-alalle, kun Brucknerinkin teoksia on tutkittu
ja haluttu päästä hänen alkuperäisten ideoidensa
äärelle.
Alkuperäisten ajatusten äärellä ollaan tänäänkin.
”Brucknerin viidennessä on kysymys aivan valtavista asioista: tähtiin kurkottamisesta, kosmoksesta,
maailman alkamisesta ja loppumisesta, luomisen
mysteeristä. Se on tavallaan kuin maailman suurin
ja kaunein rakennus, mutta se on ääntä. Juuri tällaista valtavien merkitysten musiikkia haluan johtaa.
Ei minulla tietenkään ole mitään sellaista ’kivaa’
musiikkia vastaan, kuten nyt vaikkapa jotkut baletit, maailmassa on paljon kivoja asioita ja pitääkin
olla! Mutta näitä suuria kysymyksiä minä rakastan”,
80-vuotias Inbal toteaa ja jatkaa: ”Olen johtanut
tämän teoksen yhteensä varmaankin kymmeniä
kertoja. Kuitenkin, jos joku kysyy, sanon, että tämän
illan esitys on minulle ensimmäinen. Se on aina. Jokainen kerta on aina uusi, ja juuri siksi minä haluan
edelleen tehdä tätä työtä.”
Teksti: Maija Leino
TAMPERE
FILHARMONIASSA
SEURAAVAKSI
Su 30.10. klo 15
FAUNIEN ILTAPÄIVÄ
-kamarimusiikkikonsertti
Bartók: Jousikvartetto nro 6
Bach: Gambasonaatti nro 1 G-duuri
Virtaperko: Multikolor, kantaesitys
Pe 4.11. klo 19
KIRJEITÄ KAUKOMAILTA,
KAIKUJA KAARIHOLVEISTA
Pyhäinpäivän aaton konsertti
JoAnn Falletta, kapellimestari
Tuuli Takala, sopraano
Tampereen Filharmoninen Kuoro
Bax: Tintagel
Elgar: In the South
Poulenc: Gloria
Pe 11.11. klo 19
LOPUTONTA VIIMEISTELYÄ JA ROMANTTISTA
SINFONIAA
Risto Joost, kapellimestari
Stephen Hough, piano
Beethoven: Leonore-alkusoitto nro 3
Beethoven: Pianokonsertto nro 3
Schumann: Sinfonia nro 3
LIPUT
Sinfoniakonsertit 24/18/10/6 €
Kamarikonsertit 10/6 €
Tampere-talon lipunmyynti, Kulttuurimyymälä
Aplodi ja Lippupiste (Lippupisteellä palvelumaksu)
Opiskelijalippu konserttipäivänä 2 €
Tampere-talon lipunmyynti
Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Silvonen