1. No category

Vanhin piirissämme toimivista kuudesta sekakuorosta on 67 v. Harjun Laulu, entinen
Jyväskylän Sekakuoro.
Harjun Laulu:
T.H. Piha: Pieni laulu Jyväskylälle, san. Martti Korpilahti
säv. Juha Holma: Hurmaavat varpaat, san. Lassi Sinkkonen
(Harjun Laulun tilaussävellys v. 2005)
Eero Ojanen: Silmät armaat sinisenharmaat, san. Jaakko Rugojev
säv. Otto Kotilainen: Näin unta kesästä kerran, san. Eino Leino
Martti Korpilahti (1886-1938) on tunnettu keskisuomalainen kotiseuturunoilija ja säveltäjä ja
Jyväskylän Cygnaeuksen koulun rehtori. Korpilahden runojen voimana on välittömyys,
koruttomuus ja melodinen, ilmava poljento. Myös hänen sävelmissään on vastaavaa
kansanlaulunomaista kauneutta ja tehoa.
Tuure Helmeri Piha toimi musiikkipedagogina ensin Lahdessa, Oulun opettajakorkeakoulussa ja
Raahen seminaarissa, sitten Jyväskylässä, jossa hän opetti v. 1972-77 musiikkia kansalaisopistoissa
ja lastentarhaseminaarissa. Piha on säveltänyt runsaasti kuoro- ja laulumusiikkia. Keskeisiä
aihepiirejä ovat luonto, kotiseutu, koulu ja lapsuus. Mm. Martti Korpilahden ja Einari Vuorelan
runoihin sävelletyt kuorolaulut henkivät luonnonläheistä, Keski-Suomeen liittyvää
kotiseuturakkautta.
Juha Holma on jyväskyläläissyntyinen musiikkiluokkien opettaja. Hän johtanut mieskuoro
Sirkkoja Kari Ala-Pölläsen jälkeen ennen Nikke Isomöttöstä. Nykyään hän vaikuttaa Tampereen
seudulla. Holma on valittu juuri Mieskuoroliiton taiteelliseksi johtajaksi. Holmalta tilataan paljon
sävellyksiä ja hän on usein palkintosijoilla eri kuoromusiikin sävellyskilpailuissa. Lassi Sinkkosen
runon Hurmaavat varpaat (kokoelmasta Väljät vaatteet, 1996) Holma sävelsi tilausteoksena Harjun
Laulun 60-vuotisjuhliin.
Eero Kaarlo Ojanen on suomalainen säveltäjä, kapellimestari ja jazzpianisti. Hän sai vuonna
1969 Suomen jazzliiton Yrjö-palkinnon. Ojanen on kirjoittanut myös teatterimusiikkia ja baletteja
(mm. Seitsemän veljestä) sekä vasemmistolaisia poliittisia lauluja. Hän oli Kom-teatterin
kapellimestarina 70-luvulla.
Jaakko Rugojev oli Neuvostoliitossa asunut suomeksi kirjoittanut vienankarjalainen runoilija ja
kirjailija. Rugojev kävi keskikoulun Uhtualla ja opiskeli sitten Petroskoin opettajaininstituutissa.
Valmistuttuaan hän työskenteli opettajana ja toimittajana. Sodan jälkeen reservin majuriksi ylennyt
Rugojev oli Suomessa valvontakomission tulkkina.
Otto Kotilaista (1868-1936) on luonnehdittu laulumusiikin mestariksi. Yksinlauluja hän teki 150,
kuorolauluja yli puolen sataa. Säveltäjänä hän pitäytyi perinteisessä tyylissä, ilmaisu on selkeää.
Hän opiskeli Jyväskylän seminaarissa opettajaksi, ja siellä hän myös sai P. J. Hannikaiselta ja E. A.
Hagforsilta alkuopin säveltäjäntielleen. Tekstit kuorolauluihin olivat usein Kotilaisen ystävien ja
runoilijoiden Eino Leinon ja Alpo Noposen käsialaa. Kuorolle Kotilainen sävelsi 114 laulua, joista
tunnetuin on varmasti Näin unta kesästä kerran, joka on sävelletty Eino Leinon runoon.
Vaikka Eino Leinolla ei aikalaistietojen mukaan ollut varsinaisesti nuottikorvaa, hän osoitti
runoudessaan täydellistä rytmin ja kielen musikaalisten ominaisuuksien tajua. Leinon tekstit
tarjosivatkin jo hänen elinaikanaan innoituksen lähteen monelle säveltäjälle ja toisaalta sävellettyinä
lauluina hänen runonsa tulivat entistä tunnetummiksi. Näin Eino Leino tuli olennaisella tavalla
vaikuttaneeksi myös suomenkielisen musiikkikulttuurin kehitykseen.
Sulasolin vanhin naiskuoro, 102 v. Suomen Naiskuoroliiton 2010 vuoden naiskuoro
Vaput:
Ilmari Hannikainen: Serenadi, san. Erkki Kivijärvi, sov. Jouko Törmälä
Maija-Liisa Hyppönen : Linnuksi tahtovan laulu, san. Kanteletar
P.J. Hannikainen: Ma laulan vaan, san. P.J. Hannikainen
Vaput
Vappujen juuret ulottuvat vuoteen 1906, jolloin pieni mutta innokas kuoro aloitti toimintansa
Jyväskylässä johtajanaan laulunopettaja Alli Hannikainen. Yleisölle esiinnyttiin lähinnä vain
vappuaamuisin Harjun näkötornipaviljongilla. Niinpä vuonna 1910, kun kuoro halusi ryhtyä
harjoittelemaan säännöllisesti, se samalla otti uudeksi nimekseen luontevasti Vaput. Nimi luontui
hyvin muutamaa vuotta aiemmin perustetun mieskuoron nimeen - mieskuoro Sirkat on ollut ollut
Vappujen "isoveli", ja vuosien varrella kuorojen kesken on ollut monenlaista yhteistyötä.
Toivo Ilmari Hannikainen oli P.J.Hannikaisen poika, säveltäjä ja pianisti.
Kotimaisten opintojen lisäksi hän opiskeli mm. Wienissä, Pietarissa, Berliinissä ja Pariisissa.
Hannikaisesta tuli yksi tärkeimmistä pianomusiikin säveltäjistä Suomessa. Näytelmämusiikki Erkki
Kivijärven kirjoittamaan näytelmään Talkootanssit valmistui vuonna 1930 Aino Acktén tilauksesta.
Hannikainen oli Helsingin musiikkiopistossa ensimmäinen pianonsoiton opettaja ja toimi
myöhemmin Sibelius-Akatemian professorina. Jyväskylässä on pidetty vuodesta 1975 lähtien
Ilmari Hannikaisen nimeä kantavia pianokilpailuja. Jyväskylän ammattikorkeakoulun konserttisali
on nimetty Hannikaissaliksi.
Jouko Törmälä on tuttu suomalaiselle kuoroväelle, Kouvolan musiikkiluokkien opettaja, kuorojen
johtaja, sovittaja.
Maija-Liisa Hyppönen on johtanut kuoroa Ulla Kotamäen äitiyslomansijaisena. Maija-Liisa on
musiikinopettaja.
P. J. Hannikainen
Pekka Juhani Hannikainen lauloi Suomen suomalaisille, ja lauloi myös joulun. Hannikainen perusti
opiskeluaikoinaan ensimmäisen suomenkielisen ylioppilaskuoron Ylioppilaskunnan laulajat.
Elämäntyönsä teki Jyväskylässä seminaarin musiikinlehtorina ja keskeisenä kulttuurivaikuttajana.
Kuorolaulu on ollut opettajaseminaarissa merkittävä traditio. Musiikillisesti lähes itseoppinut
Hannikainen oli temperamentikas, innoittava, karjalaisen sanavalmis taitava runoniekka,
kielenkääntäjä ja myös taitava piirtäjä.
Hän toimitti myös ensimmäistä suomenkielistä musiikkilehteä "Säveleitä". P.J. Hannikainen sai
puolisonsa, musiikinopettaja Allin, kanssa viisi poikaa ja yhden tytön. Tyttö kuoli jo
kolmevuotiaana. Hannikaisen pojat Ilmari, Arvo, Tauno ja Väinö Hannikainen olivat myös
merkittäviä konserttimuusikoita.
Hannikainen sävelsi elinaikanaan kolmattasataa laulua kuorotoiminnan innoittamana. Lauluista
suurin osa on kuorolauluja sekakuorolle, mutta hän sävelsi myös muille kuoromuodoille.
Kansallisen heräämisen nousukauteen ajoittuvat laulut liittyvät aiheiltaan suomalaiseen
perinteeseen. Hannikainen oli säveltäjänä muutamaa teoriatuntia lukuun ottamatta itseoppinut.
Vaikka Hannikaisen sävelsi pääasiassa harrastuksenaan, monet hänen lauluistaan ovat kuorojen
kestosuosikkeja. Kuuluisimpia lauluja ovat mm. Karjalaisten laulu, Keski-Suomen laulu, Maan
korvessa kulkevi lapsosen tie, Mökin laittaja, Joulupukki [valkoparta, vanha ukki] ja Oravan pesä.
Hän suomensi myös Topeliuksen Kesäpäivä Kangasalla -laulun.
Sirkkojen perustamisvaiheet Kevään 1899 aikana Jyväskylässä valmistauduttiin innokkaasti
seuraavan kesäkuun 14. ja 15. päiviksi määrättyihin laulujuhliin. Jyväskylän paikallisten
laulujuhlien yhteydessä oli tarkoitus pitää Kansanvalistusseuran 25-vuotiskokous. Arkkitehti ja
seminaarinlehtori Yrjö Blomstedtin suunnittelema puurakenteinen ja kansallisromanttinen
Jyväskylän laululava valmistui parahiksi kesän 1899 laulujuhlille sen päänäyttämöksi.
Laulujuhlainnostus sai aikaan lauluharrastuksen voimistumista Jyväskylässä toimivissa kuoroissa
sekä uuden kuoron syntymisen. Jyväskylän Työväen lauluseuran iltamissa esitti P.J. Hannikaisen
johtama, ja ensi kertaa esiintynyt mieskvartetti kolme laulua: Griegin Laulajatervehdyksen,
Järnefeltin laulun Sirkka ja Sibeliuksen Sydämeni laulun. Nimettömän mieskvartetin esiintymissä
Työväenyhdistyksen lauluseuran iltamissa voidaan pitää Sirkkojen ensiesiintymisenä.
Miesseminaarin juhlasalissa 15.4.1899 esiintynyt vielä nimetön kvartetti esitti kahtena
ensimmäisenä numeronaan teokset, jotka tulivat myöhemmin Mieskuoro Sirkkojen konserttien
tunnusmerkeiksi. Griegin Laulajatervehdys oli useiden alkuvuosien konserttien avausnumero ja
Järnefeltin Sirkka tuli kuoron nimenantajaksi ja eräänlaiseksi "ohjelmanjulistukseksi".
Sirkat:
P.J. Hannikainen: Annin laulu, san. Kallio
Aulis Raitala: Siellä on silta ja pihlajatie, san. Martti Korpilahti
Juha Holma: Ihanainen impi, san. trad.
Armas Järnefelt: Sirkka, san. Kallio
Samuli Kustaa Berg, kirjailijanimeltään Kallio, tunnetaan koulujen lukemistoista, ja ainakin
runon Oma maa alkusanat ”oma maa mansikka / muu maa mustikka” ovat monelle tutut. Vain
seitsemän runoa ja suppea tutkielma runomitoista on säilynyt. Silti Bergiä pidetään yhtenä 1800-luvun
merkittävimmistä lyyrikoistamme. Hänen runoistaan on aistittavissa herkkä kielen ja rytmin taju, joka on pitänyt hyvin
pintansa aikaa vastaan.
Aulis Raitala oli korpilahtelainen kanttori, joka Helsingissä opiskellessaan kävi Heikki Klemetin
kuoronjohtokursseilla ja lauloi Kansallisoopperan kuorossa. Raitala on ollut Sirkkojen basso ja
varajohtaja. Itseoppineena säveltäjänä Raitala teki pienimuotoisia sävellyksiä kulloiseenkin
tarpeeseen, myös mieskuorolle ja erityisesti Sirkoille. Vanhan Korpilahden kotiseutujuhlia
ryhdyttiin viettämään ensimmäisen kerran 1922 ja Raitala toimi juhlilla pianistina, viulistina ja
urkurina. Myös muut veljet olivat keskeisiä vastuunkantajia. Näillä kotiseutujuhlilla kantaesitettiin
monet Raitalan sävellykset kuten "Ristinselkä", "Siellä on silta ja pihlajatie" sekä "Laulu
synnyinseudulle". Jälkimmäistä on kutsuttu Putkilahden nimikkolauluksi, ja sen kuulemme joka
kesäilta klo 20 Jyväskylässä Harjun tornista Torsten Lindforsin trumpettisoolona (tai latinaviikolla
latinaksi Studiokuoron laulamana).
Säveltäjä ja kapellimestari Armas Järnefelt tunnettiin kahden maan kansalaisena. Hän varttui
1800-luvun lopun fennomaanisessa ympäristössä mutta teki pitkän uran Tukholmassa, Ruotsin
kuninkaallisen oopperan hovikapellimestarina. Orkesterinjohtamisen rinnalla Järnefelt myös sävelsi
ahkerasti.
60 vuotisjuhlavuosi
Naislaulajat:
Anna-Mari Kähärä: Laulu perunoiden kiehuessa, san. Jukka Itkonen
Liisa Matveinen: Mesimarja-tango, san. trad.
trad.: Ievan polkka, san. Eino Kettunen, sov. Loituma
Stephen Hatfield: Las Amarillas
Anna-Mari Kähärä on viitasaarelaissyntyinen säveltäjä, laulaja ja pianisti. Hänet tunnetaan
parhaiten lauluyhtye How Many Sistersin ja etnojazz-yhtye Zetaboon jäsenenä, mutta hän on
julkaissut myös soololevyn yhtyeellä Anna-Mari Kähärän Orkesteri. Kähärä on opiskellut
pianonsoittoa Jyväskylän ja Kuopion konservatorioissa sekä laulua Helsingin Pop & Jazz
Konservatoriossa ja Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolla. Hänelle myönnettiin Suomen
Jazzliiton Yrjö-palkinto marraskuussa 2002 ensimmäisenä naismuusikkona.
Jukka Olavi Itkonen on Varkaudessa syntynyt sanoittaja, kirjailija, runoilija ja muusikko. Hän on
lastenmusiikkiyhtye Z.Z. Topeliuksen perustajajäsen, ja on kirjoittanut satoja lauluntekstejä eri
taiteilijoille ja yhtyeille, muun muassa Magyarille, Harri Marstiolle, Paula Koivuniemelle, Kari
Tapiolle, Taljankalle, Solistiyhtye Suomelle ja Topi Sorsakoski & Agentsille.
Liisa Matveinen on Ilomantsissa syntynyt mutta nykyään Jämsassä asuva kansanmuusikko. Hän on
valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 1989 pääaineinaan laulu ja kantele.
Hänen yhtyeitään ovat olleet Hedningarna, Tallari, Niekku, Etnopojat, Mateli, Suden aika. Hän on
saanut Kareliaani-palkinnon 2003. Liisa Matveinen kiinnostui äänellä itkemisestä SibeliusAkatemiassa opiskellessaan, ja itkuista muodostui hänelle tärkeä ja henkilökohtainen
tutkimuskohde.
Ievan polkka tai Ievan polokka on tunnettu kansansävelmä, jonka sanoitti juukalainen Eino
Kettunen 1930-luvun alkupuolella. Savitaipaleella, sävelmää on pidetty niin omana, että sitä
kutsutaan Savitaipaleen polkaksi. Melodia on pääosin sama kuin Länsi-Venäjällä, Smolenskin
seudulla tunnettu kansantanssisävelmä Smolenski gusatšok (смоленский гусачок).
Laulussa käytetään Pohjois-Savon murretta, esim. immeeset onnee toevotti ("ihmiset toivottivat
onnea"). Polkan sanat kertovat Ievasta (Eeva), jonka tanssireissua äiti vahtii, kertojana on Ievaan
hurmaantunut mies. Joka säkeistö loppuu tarttuvaan rallatukseen: ”salivili hipput tupput tapput,
äppyt tipput hilijalleen”.
Loituma on suomalainen kansanmusiikkiyhtye, joka käyttää musiikkinsa pohjana suomalaista
laulu- ja kanteleperinnettä. Loituma oli Kaustisen kansanmusiikkijuhlien Vuoden yhtye 1997.
Loituma perustettiin vuonna 1989 nimellä Jäykkä Leipä, kun yhtyeen jäsenet aloittivat opintonsa
Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastossa.
Stephen Hatfield on kanadalainen säveltäjä ja kuoronjohtaja. Las Amarillas on laajasti
kuoromaailmassa tunnettu rytmikäs eteläisen Meksikon hupango.
Vuonna 1968 Keski-Suomen alueradioon Matti Vainion perustama kuoro
Studiokuoro:
Aulis Raitala: Elogium Mediae Finniae, (Männikkömetsät...) san. Martti
Korpilahti, lat. Erkki Palmén sov. Hannu Ikonen
Ahti Sonninen: Felicitatem felix condito, (Kell' onni on...) san. Eino Leino,
lat. Erkki Palmén, sov. Hannu Ikonen
Gabriel Linsén: Dies aestvus Kansalaensis (Mä oksalla ylimmällä...), san.
Sakari Topelius, suom. P.J. Hannikainen, lat. Erkki Palmén
Jyväskylän Studiokuoro tallensi vuonna 2009 Jyväskylässä vietettäviä Athenis Finlandiae
-kulttuuripäiviä varten latinankielisen version Aulis Raitalan säceltämästä ja Martti Korpilahden
sanoittamasta "Laulusta synnyinseudulle", jonka tekstin oli latinantanut täysinpalvellut
yliopistonrehtori Erkki Palmén. Tuolloin syntyi ajatus laulaa enemmänkin rakastettuja kansallisia ja
maakunnallisia sekakuorosävellyksiä latinankielisinä käännöksinä.
Nuntii Latini on YLE Radio 1:n latinankielinen viikkokatsaus. Nuntii latini -viikkokatsaus
tunnetaan ympäri maailmaa, ja se on maailman ainoa säännöllisesti toimitettu latinankielinen
uutiskatsaus. Latinankielisten uutisten toimittajat eivät keksi uusia sanoja vaan poimivat latinan
valmiista sanavarastosta käyttökelpoisia ilmaisuja, joilla voidaan kuvata nykypäivän tapahtumia.
Näin voidaan muodostaa tarvittaessa uusia sanontoja ja sanaliittoja.
Erkki Palmén oli suomalainen latinisti, Jyväskylän yliopiston latinan kielen lehtori. Häntä
pidetään latinanopetuksen uudistamisen keskeisenä henkilönä, ja hän oli mukana useiden
oppikirjojen tekemisessä. Hän on kääntänyt latinaksi kotiseutulauluja, joita Jyväskylän Studiokuoro
on levyttänyt, ja suomentanut Rooman kirjallisuutta, muun muassa Horatiuksen oodit.
Martti Korpilahti toimi opettajana ja osallistui aktiivisesti musiikkielämään niin kuoronjohtajana
kuin laulujen sanoittajanakin. Tunnetuimpia Korpilahden sanoittamia lauluja on Ivar Widéenin
säveltämä Keski-Suomen kotiseutulaulu. Studiokuoro laulaa tämän runon Aulis Raitalan
sävellyksenä ja Hannu Ikosen sovituksena.
Ahti Sonninen on opiskellut Kajaanin seminaarissa ja Sibelius-Akatemiassa. Koululaulukirjojen
tekijä, menestyneimmän suomalaisen baletin, Pessi ja Illuusian ja usean elokuvan musiikin säveltäjä.
Gabriel Linsén oli soittajana F. von Schantzin teatteriorkesterissa, samoin kuin musiikinopettajana
sekä käsityöläiskuoron Handverksföringens Sångföringen ja naiskuoron Vårförening johtajana.
Toimi Porvoossa lyseon musiikinopettajana ja Porvoon suomalaisen kirkon urkurina.
Linsén kirjoitti noin 80 kuoro- ja yksinlaulua romanttislyyriseen tyyliin. Tunnetuin sävellyksistä on
vuonna 1864 Sakari Topeliuksen tekstiin tehty Kesäpäivä Kangasalla. Hänen muita sävellyksiään
ovat mm. Wanderers Nachtlied (1869) mieskuorolle sekä naiskuoroille tehdyt Våren och Sylvia
kommer tillbaka, Vackra siska, Var det en dröm ja Vallgossen.
Sakari Topelius kirjoitti satoja runoja, kuten Kesäpäivä Kangasalla, joka kuuluu Sylvian laulut
-sarjaan. Toinen sarjan lauluista elää joululauluna Sylvian joululaulu. Topeliuksen tuotantoa on
myös Varpunen jouluaamuna (Sparven på julmorgonen). Topelius osallistui virsikirjakomitean
työhön, ja esimerkiksi virret Ei valtaa, kultaa, loistoa ( ja Totuuden Henki ovat hänen
kirjoittamiaan. Topelius muistetaan myös "satusetänä": hän kirjoitti lapsille opettavaisia ja hyvin
suosittuja lastensatuja, kuten "Koivu ja tähti", "Adalminan helmi" ja "Sampo Lappalainen""
teoksessaan Lukemisia lapsille.
Yhteiset:
P.J.Hannikainen: Terve, Pohjolanmaa, san. P.J.Hannikainen
Lasse Jalava: Tässä tanssivi tasaiset, san. Kanteletar, sarjasta Annukka,
Studiokuoron tilaussävellys v. 2000
Aulis Raitala: Oi, Päivät seutuvilla Päijänteen, san. Martti Korpilahti, sov.
Eenok Kosonen
Lasse Jalava on toiminut ammattisäveltäjänä jo yli 25 vuotta, aluksi synnyinkaupungissaan
Turussa, sitten 14 vuotta Jyväskylässä ja nyt taas Turussa. Hän on säveltänyt konserttimusiikkia
orkestereille, kamarimusiikkia erilaisille kokoonpanoille ja solisteille.
Eenok Kosonen on ollut keskisuomalainen muusikko. Hän on johtanut Vappuja. Hän antoi opetusta
viulun ja pianon soitossa ja opetti musiikin teoriaa Vaajakosken työväenopistossa.
Eenokki Kosonen esiintyi useita kertoja Yleisradiossa yhden miehen huuliharppuorkesterin kanssa.
Näissä esityksissä hänellä oli 20–30 eri sävellajien huuliharppua, joita hän kaksinkäsin vaihteli ja
soitti. Monen toimen mies ehti kirjoi Jyväskylä on ollut kansallisen herätyksen ja musiikkikulttuurin
tärkeä keskus.
Maakuntatunteen nostataja Martti Korpilahden kesälaulut soivat kirkkaina ja onnentäyteisinä,
kuten laulu "Oi päivät seutuvilla Päijänteen."
**************************
Jyväskylän kaupunki perustettiin vanhalle markkinapaikalle kulkuväylien risteykseen 1837.
Kaupungin elämä pysyi jokseenkin kituliaana aina 1860-luvulle saakka, jolloin ensimmäiset
suomenkieliset oppilaitokset alkoivat antaa Jyväskylälle uutta vireyttä. Kaupungista muodostui
vähitellen suomenkielisen sivistyksen keskus. Puutavarakaupan korkeasuhdanne 1870-luvulla
vaurastutti kaupunkia melkoisesti, rakennustoiminta vilkastui ja palvelut paranivat.
Vastaperustetun kaupungin varhaisimmat musiikkiesitykset olivat markkinamusikanttien
soittajaisia. Korkeatasoisempaa musiikkia sen sijaan esitti Lohenpojat -niminen trio
Rantapuistossa sijainneen Kylpylaitoksen asiakkaille kesällä 1855.
Ylioppilaitten kvartettilaulua jyväskyläläiset saivat kuullakseen 1859 ja seuraavalta
vuosikymmeneltä lähtien konsertoi kaupungissa useita nimekkäitä soittajia ja laulajia.
Jyväskylään 1863 perustettu kansakoulunopettaja-seminaari vaikutti alusta lähtien kaupungin
musiikilliseen ilmeeseen. Seminaarin musiikin lehtorin Erik August Hagforsin toiminta loi pohjan
Jyväskylän maineelle musiikkikaupunkina ja etenkin suomenkielisen kuorolaulun
kotikaupunkina. Hänen johtamansa oppilaskuorot ylsivät korkeisiin musiikillisiin saavutuksiin.
Syksyllä 1865 Hagfors perusti kaupunkilaisista koostuneen Jyväskylän Yksityisen Lauluseuran,
joka kuitenkin toimi vain muutaman vuoden. Toinen kaupunkilaisten muodostama kuoro
Jyväskylän Lauluseura toimi sen sijaan vuodesta 1878 lähtien jonkin verran kauemmin, aina
1880-luvun alkupuolelle saakka.
Jyväskylän torvisoittokunta oli oman aikansa kaupunginorkesteri. Tällä kaupungin varoin
ylläpidetyllä, 1877 perustetulla soittokunnalla oli onni saada johtajikseen kolme etevää musikanttia.
Gustaf Kock, Gustaf Dahlström ja Emil Pahlman johtivat Jyväskylän torvisoittokunnan useisiin
voittoihin yleisissä laulu- ja soittojuhlissa. Soittokunta esiintyi tiuhaan sekä omin konsertein,
avustamalla eri tilaisuuksien ohjelmansuorituksessa että huolehtimalla korkeatasoisesta
tanssimusiikista.
Jyväskylän arvoa musiikkikaupunkina kuvannee melko hyvin se, että Kansanvalistusseuran lauluja soittojuhlat saivat alkunsa juuri Jyväskylässä. Vuosina 1881, 1884, 1887 ja 1890 Jyväskylässä
vietetyillä laulu- ja soittojuhlilla menestyivät sekä kaupungin torvisoittokunta että seminaarin
kuorot.
Musiikinlehtori Hagforsin ja myöhemmin hänen seuraajansa P.J. Hannikaisen uraauurtava
suomalaisen kuorokirjallisuuden julkaisutyö sekä lukuisat omat sävellykset lujittivat tärkeältä
osaltaan kuvaa Jyväskylästä suomalaisen kuorolaulun kotikaupunkina.
Musiikkiharrastusten ensimmäinen kukoistuskausi Jyväskylässä päättyi 1890-luvun alussa.
Seminaarin musiikkitoiminta oli kuitenkin edelleen korkeatasoista, mutta soittokunta ja
kaupunkilaisten kuoroharrastukset kärsivät pätevän johtajan puutteesta.
Vuosikymmenen lopulla musiikkiharrastukset virisivät uudelleen. Erilaiset yhteisöt, kuten esim.
Vapaapalokunta, Työväenyhdistys ja Kauppalaisseura kokosivat jäsenistään kuoroja ja soittokuntia.
************************
Kuopion juhlien teemaksi on valittu kielet ja murteet. Tavoitteena on ollut alueellisen rikkauden
korostaminen siten, että juhlilla näkyisi koko Suomen kirjo murteineen ja murrealueineen. KeskiSuomen murrepiirteet ovat kuitenkin niin vähäisiä, että päätimme keskittyä suomenkielisen
kuorolaulun syntysijan esittelyyn. Jyväskylän seminaarissa ovat toimineet P.J.Hannikainen ja
E.A.Hagfors, jotka suomenkielisillä sävellyksillään levittivät kuorolaulun mahtia kaikkialle
Suomeen levittäytyneiden kansakoulunopettajien mukana. P. J. Hannikainen perusti mieskuoro
Sirkat ja vaimonsa Sulasolin vanhimman naiskuoron Vaput.
Tunnetuin Keski-Suomesta vaikuttava säveltäjä on Pekka Kostiainen. Hänen teoksensa Veret tuli
mun silimihin kuuluu pääjuhlan sekakuorojen ohjelmistoon. Kostiainen on parhaillan Musicakuoronsa kanssa kilpailemassa Tsekin Olomoucissa.