Jätteiden kansainvälisten siirtojen valvonta
Jätteiden kansainväliset siirrot Sivu 1 / 9 Jätteiden kansainvälisten siirtojen valvonta Johdanto Suomen ympäristökeskus (SYKE) on toimivaltainen viranomainen kansainvälisissä jätesiirroissa Suomessa. Tulli ja poliisi valvovat Suomen ympäristökeskuksen lisäksi jätteiden kansainvälisiä siirtoja. Valvonnan kohteen eli "jätteen" tunnistaminen ei ole aina helppoa. Jätesiirron yhteydessä jäte on tunnistamisen jälkeen vielä siirron edellytysten selvittämiseksi luokiteltava siirtoja koskevien säännösten mukaisesti. Tässä osassa annetaan ohjeistusta jätteen tunnistamiseksi ja luokittelemiseksi jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevan valvonnan yhteydessä. 1 Säädösperusta 1.1 Jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskeva lainsäädäntö Jätteiden kansainvälisten siirtojen valvonta perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja säädöksiin sekä kansalliseen lainsäädäntöön. Jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevat kansainväliset sopimukset on EU:ssa saatettu voimaan antamalla asetus. Vuonna 2006 on julkaistu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006 jätteiden siirrosta eli ns. jätteensiirtoasetus (JSA). Asetuksella annetaan säännökset hyödynnettävien ja loppukäsiteltävien jätteiden siirroissa sovellettavista valvontamenettelyistä. Jätesiirtojen valvonnan harmonisointi maailmanlaajuisesti perustuu Baselin yleissopimukseen vaarallisten jätteiden siirrosta sekä OECD:n päätökseen jätteiden siirrosta hyödynnettäväksi C(2001)107, muutettu C(2004)20. Sääntelyä täydentävät eräät muut asetukset ja direktiivit. Jätteensiirtoasetusta on Suomessa täydennetty kansallisella lainsäädännöllä. Jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevia säännöksiä sisältyy jätelakiin (646/2011) ja jäteasetukseen (179/2012) sekä rikoslain ympäristörikoksia koskevaan lukuun 48. Jäteasetuksen liitteenä on jäteluettelo yleisimmistä jätteistä sekä vaarallisista jätteistä (liite 4). 1.2 Jätteen määritelmä jätelaissa ja -asetuksessa Jätelain (646/2011) 5 §:ssä jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Erotuksena jätteestä laissa määritellään myös, milloin aine tai esine ei ole jäte, vaan sivutuote sekä kriteerit sille, milloin aine tai esine on lakannut olemasta jätettä (end-of-waste –kriteerit; EoW). Jätelain 6 § mukaan vaarallisella jätteellä tarkoitetaan jätettä, jolla on palo- tai räjähdysvaarallinen, tartuntavaarallinen, muu terveydelle vaarallinen, ympäristölle vaarallinen tai muu vastaava ominaisuus (vaaraominaisuus). Jäteasetuksen liitteessä 3 on luettelo jätteen vaaraominaisuuksista ja ominaisuuksien tulkinnassa sovellettavista raja-arvoista. Aineen pitoisuuden raja-arvot jätteessä ilmaistaan painoprosentteina. Vaarallisten jätteiden kuljetuksissa noudatetaan VAK -lainsäädäntöä. Jäteasetuksen liitteessä 4 yleisimpien jätteiden sekä vaarallisten jätteiden jäteluettelossa luetellaan eri jätemateriaalit nimeltä. Jokaisella jätenimikkeellä on oma numerokoodi. Jäteluettelossa säädetään nimenomaisesti, ettei se sisällä kaikkia jätteitä eivätkä siinä mainitut esineet tai aineet aina ole jätteitä. Rajoituskäsikirja 9.11.2016 Jätteiden kansainväliset siirrot Sivu 2 / 9 Jäteluetteloa sovelletaan silloin, kun aine tai esine täyttää jätelain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetut jätteen tunnusmerkit. 1.3 Jätteen luokitteleminen jätesiirroissa Mikäli jätteeksi todettu aine tai esine on tarkoitus siirtää maan rajojen yli, sen jäteluokka on määriteltävä ja siirron luvanvaraisuus tarkistettava ennen siirtoa. Jätteensiirtoasetuksessa jätteet on jaoteltu hyödynnettäviksi (engl. recovery) tai huolehdittaviksi (engl. disposal) jätteiksi. Jätteensiirtoasetuksessa puhutaan huolehdittavista jätteistä, millä tarkoitetaan samaa kuin loppukäsiteltävät jätteet. Tässä käsikirjassa käytetään loppukäsittely -sanaa huolehtiminen -sanan sijasta. Jätteiden loppukäsittely koskee menetelmiä, jotka on lueteltu jäteasetuksen liitteessä 2 (koodit D1-D15). Loppukäsiteltävät jätteet on yleensä tarkoitus tuhota tai sijoittaa jonnekin lopullisesti, jotta niistä ei olisi vaaraa ympäristölle. Tyypillistä loppukäsittelyssä on myös, että jätteen haltija joutuu maksamaan jätteen vastaanottajalle jätteen käsittelystä. Kaikki loppukäsiteltäväksi toimitettavien jätteiden siirrot vaativat aina jätteensiirtoluvan riippumatta siitä, onko jätteillä vaaraominaisuuksia. Hyödynnettäväksi tarkoitetut jätteet käytetään hyväksi esimerkiksi raaka-aineena tai energiana. Tällaisella jätteellä on yleensä myös taloudellista arvoa jätteen luovuttajalle. Hyödyntämistoiminnot on lueteltu jäteasetuksen liitteessä 1 (koodit R1-R13). Jätteensiirtoasetuksessa kielletään loppukäsiteltäväksi tarkoitettujen jätteiden vienti EU:n ulkopuolelle lukuun ottamatta EFTA –maita, joita ovat Norja, Islanti, Liechtenstein ja Sveitsi. Kielto koskee kaikkia jätteitä koostumuksesta ja vaaraominaisuuksista riippumatta. Siten esimerkiksi jätteiden vienti Yhdysvaltoihin tai Venäjälle loppukäsiteltäväksi on kiellettyä. Jätteet on jätteensiirtoasetuksessa jaettu vaarallisiin (ns. keltainen jäteluettelo) ja ns. vihreisiin jätteisiin. Jako perustuu OECD:n neuvoston päätökseen C(2001)107. Ns. vihreässä luettelossa (jätteensiirtoasetus liite III tai IIIA) mainitut jätteet ovat vaarattomia jätteitä, joita voidaan siirtää OECD-alueella hyödynnettäväksi ilman jätesiirtolupaa. Jätteet, joihin sovelletaan kirjallista ennakkoilmoitus- ja hyväksyntämenettelyä (ns. keltainen jäteluettelo) on puolestaan lueteltu jätteensiirtoasetuksen liitteessä IV. Tässä luettelossa mainitut jätteet vaativat aina jätesiirtoluvan. Jätteisiin, joita ei mainita missään luettelossa, sovelletaan samaa käytäntöä kuin vaarallisiin jätteisiin. Myös ns. vihreiden jätteiden siirrot vaativat jätesiirtoluvan, mikäli jätteet ovat saastuneet jollain muulla aineella siinä määrin, että niiden katsotaan kuuluvan vaarallisten ominaisuuksiensa vuoksi vaarallisiin jätteisiin tai jos ne viedään loppukäsiteltäväksi. Ominaisuudet, jotka tekevät jätteistä vaarallisia on lueteltu jäteasetuksen liitteessä 3. Joissain OECD-maissa ns. vihreän luettelon jätteitä on voitu määrätä kansallisella lainsäädännöllä lupamenettelyn piiriin. Mikäli jokin ns. vihreän luettelon jäte ei vaadi jätesiirtolupaa Suomessa, se ei automaattisesti tarkoita, ettei tuonti tai vienti voisi olla luvanvaraista vastaanotto- / lähtömaassa. Ns. vihreän luettelon jätteiden viennistä OECD:n ulkopuolisiin maihin, kuten esimerkiksi Venäjälle tai Ukrainaan, on annettu erillinen säädös (komission asetus (EY) N:o 1418/2007), jossa on säädetty, millaista maakohtaista valvontamenettelyä ns. vihreän luettelon jätteisiin on sovellettava. Asetusta päivitetään noin vuosittain. 2 Jätteen määrittäminen käytännön valvonnassa 2.1 Jätteen tunnistaminen Ensimmäinen tehtävä on katsoa, onko kyseessä jäte silloin, kun aine tai esine tuodaan maahan tai viedään maasta. Jätteen tunnistamisessa keskeistä on materiaalin nimi, materiaalin alkuperä ja materiaalin valmistusaste ja / tai sen soveltuvuus raaka-aineeksi sellaisenaan. Materiaalin arvosta ei voi välttämättä päätellä sitä, onko kyseessä jäte vai ei – myös jäte voi olla arvokasta. Rajoituskäsikirja 9.11.2016 Jätteiden kansainväliset siirrot Sivu 3 / 9 Käytännön valvonnassa jätteen tunnistaminen voidaan myös aloittaa jaottelusta esineiden ja aineiden välillä. Aineet ovat yhtenäistä massaa kuten tuhkaa, kuonaa, muovi- tai kiviainespitoista murskaa tai nestemäistä jäteöljyä. Esineet ovat puolestaan tuotteita tai osatuotteita kuten jääkaappeja, polkupyöriä tai niiden osia. Esine voi muuttua aineeksi, jos sitä käsitellään tavalla, joka poistaa sen yksilöllisen käyttötarkoituksen. Esimerkiksi käytetty rengas on esine, mutta siitä valmistettu rengasmurske on ainetta. Jaottelu esineen ja aineen välillä ei ole aina yhtä yksiselitteistä. Jaottelulla ei kuitenkaan ole itseisarvoa, vaan se toimii apuna jätteen tunnistamisessa. Määrittelyn kannalta vaikeita tapauksia voidaan tarkastella sekä esineinä että aineena. 2.2 Esineiden jäteominaisuuden tunnistaminen Esineen määrittely aloitetaan jätelain 5 §:n määritelmästä. Tällöin kysytään, onko esineen edellinen haltija poistanut esineen käytöstä, aikooko nykyinen haltija poistaa sen käytöstä tai onko tämä velvollinen poistamaan sen käytöstä. Käytöstä poistamisella ei tarkoiteta omistusoikeudesta luopumista, vaan esineen alkuperäisen käyttötarkoituksen muuttumista. Tällöin esimerkiksi jätekeskukseen luovutettu polkupyörä on jäte ja se pysyy jätteenä, kunnes se korjataan käyttökelpoiseksi. Jo kerran käytöstä poistetut esineet voivat siis rajautua jätteen käsitteen ulkopuolelle, jos ne otetaan uudelleen korjattuina käyttöön. Jätelain 8 §:ssä on maininta mm. yleisestä velvollisuudesta valmistella jäte uudelleenkäyttöä varten. Taulukko 1. Esimerkkejä esineistä. Ei jätettä Jätettä Käytetty ehjä tuoli Rikkinäisen tuolin osat EY:n jäteluettelon mukainen koodi 20 03 01 Käytetty auto Käytöstä poistettu tai rikkinäinen auto 16 01 04* tai 16 01 06 1 2.3 Aineiden jäteominaisuuden tunnistaminen Myös aineen määrittely aloitetaan jätelain 5 §:n määritelmästä. Tällöin kysytään, onko aineen edellinen haltija poistanut sen käytöstä, aikooko nykyinen haltija poistaa sen käytöstä tai onko tämä velvollinen poistamaan sen käytöstä. Aineiden kohdalla hyvin keskeistä on niiden syntytapa. Usein on ratkaisevaa, onko aine valmistettu tarkoituksellisesti vai onko se syntynyt jonkin muun prosessin sivutuotteena. Tarkoituksellisesti valmistetut ja tuotteille asetettavat laatuvaatimukset täyttävät aineet ovat jätteen määritelmän ulkopuolella. Sama koskee jätelain 5 § mukaisia sivutuotteita. Taulukko 2. Esimerkkejä aineista. Ei jätettä Eviran hyväksymä lannoite, jonka valmistuksessa on käytetty metalliteollisuuden kuonajätettä Fosforihappotehtaalla valmistettu fosforihappo Jätettä Teräksen valmistuksen sivutuotteena syntyvä kuona Fosforihapon valmistuksen sivutuotteena syntyvä kipsi EY:n jäteluettelon mukainen koodi 10 02 02 06 09 04 tai 06 09 03* Jätteen luokittelu päättyy ja jäte lakkaa olemasta jätettä, jos se täyttää jätelain 5 § 4 mom määritelmän mukaiset ns. end-of-waste –kriteerit (EoW). EoW –kriteerit ovat voimassa kuitenkin vain EU:n alueella, mikä tulee huomioida jätesiirroissa, jotka ulottuvat EU:n ulkopuolelle. Tällä hetkellä end-of-waste –kriteerit on 1 Tähdellä (*) merkittyihin nimikkeisiin kuuluvat jätteet ovat vaarallisia jätteitä, jollei jätelain 7 §:n tai 112 §:n nojalla yksittäistapauksessa toisin päätetä. Rajoituskäsikirja 9.11.2016 Jätteiden kansainväliset siirrot Sivu 4 / 9 määritetty seuraaville jätejakeille: rauta- teräs- ja alumiiniromu sekä lasimurska. EoW –metalleille on luotu uudet tullinimikkeet. Uusia kriteerejä ollaan valmistelemassa myös eräille muille jätejakeille. 3 Jätesiirtojen valvonta tullimenettelyittäin 3.1 Jätteiden tuonti Tuonnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkea jätteiden tuloa yhteisöön lukuun ottamatta kauttakulkua yhteisön kautta. Mikäli aine tai esine on luokiteltu jätteeksi, tarkastetaan, tuodaanko jäte hyödynnettäväksi vai loppukäsiteltäväksi. Hyödyntämistoimet löytyvät jäteasetuksen liitteestä 1 ja loppukäsittelytoimet liitteestä 2. Jos jäte tuodaan Suomeen tai yhteisöön loppukäsiteltäväksi, tuonnille tarvitaan aina lupa riippumatta jätteen ominaisuuksista. Jätteitä tuodaan enimmäkseen hyödynnettäviksi. Tällöin tarkastetaan, onko jäte mainittu ns. vihreässä jäteluettelossa (ks. jätteensiirtoasetus liite III tai IIIA). Jos jäte on mainittu ns. vihreässä luettelossa, sen tuonti ei vaadi jätesiirtolupaa, vaan noudatetaan jätteiden valvonnasta annettuja yleisiä säädöksiä (ks. kappale 3.4). 3.1.1 Lupamenettelyn piiriin kuuluviin jätteisiin sovellettavat toimenpiteet tuonnissa (JSA 42 artikla 3 mom. kohdat b-d ja 44 artikla 3 mom.) 1. Yhteisön vastaanottomaan ja tarvittaessa kauttakulkumaan toimivaltaiset viranomaiset (Suomessa Suomen ympäristökeskus) lähettävät leimatun jäljennöksen tuontipäätöksestään yhteisön saapumistullitoimipaikkaan. 2. Saapumistullitoimipaikalla kuljettajan on esitettävä Tullille tavaran mukana jäljennös siirtoasiakirjasta. 3. Saapumistullitoimipaikka leimaa ja täyttää siirtoasiakirjan jäljennöksen kohdan 21 sekä faksaa, lähettää postitse tai sähköpostitse (skannattu versio) leimatun asiakirjan yhteisön kauttakulkumaiden ja vastaanottomaan toimivaltaisille viranomaisille (ko. viranomaiset yhteystietoineen näkee viranomaisten etukäteen lähettämistä leimatuista tuontipäätöksistä). 4.a) Saapumistullitoimipaikka on sama kuin tuontitullitoimipaikka eli vapaaseen liikkeeseen luovutuspaikka: Tullitoimipaikka tekee kohdan 3 mukaiset toimenpiteet. 4.b) Saapumistullitoimipaikka ei ole vapaaseen liikkeeseen luovutuspaikka (esim. passitus): Saapumistullitoimipaikka tekee kohdan 3 mukaiset toimenpiteet. Tuontitullitoimipaikalla ei ole jätteensiirtoasetuksen mukaisia velvoitteita. Kaikissa Suomen ympäristökeskuksen antamissa päätöksissä on määräys, että alkuperäisen siirtoasiakirjan sekä lupapäätöksien ja ilmoitusasiakirjojen kopioiden on seurattava tavaraa eli tullitoimipaikka voi tarvittaessa varmistaa siirron laillisuuden toteamalla näiden asiakirjojen olemassaolon. Tapauskohtaisesti on voitu sopia myös muista menettelytavoista. 3.1.2 Lupamenettelyn piiriin kuuluvia jätteitä seuraavat asiakirjat tuonnissa Suomen ympäristökeskuksen lupaehtojen mukaan seuraavien asiakirjojen on seurattava jätteen mukana: · siirtoasiakirja (Movement document) (JSA:n Liite IB), · kopio Suomen ympäristökeskuksen ja lähtömaan viranomaisen (sekä mahdollisten kauttakulkumaiden viranomaisten) siirtoa koskevista päätöksistä, joiden liitteenä on leimattu ilmoitusasiakirja (Notification document) (JSA:n Liite IA). Rajoituskäsikirja 9.11.2016 Jätteiden kansainväliset siirrot Sivu 5 / 9 3.2 Jätteiden vienti Viennillä tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkea jätteiden pois vientiä yhteisöstä lukuun ottamatta kauttakulkua yhteisön kautta. Jos aine tai esine luokitellaan jätteeksi, käytännöllisintä on jatkaa tarkastelua hyödyntämis- ja loppukäsittelytoimista (ks. jäteasetus liitteet 1 ja 2). Mikäli kyse on loppukäsittelystä, vienti tarvitsee aina luvan, sillä kaikki loppukäsiteltäväksi vietävät jätteet kuuluvat aina lupamenettelyn piiriin riippumatta siitä, onko jätteillä vaaraominaisuuksia vai ei. Jätteen siirto loppukäsiteltäväksi muuhun kuin toiseen EU-maahan, Norjaan, Islantiin, Liechtensteiniin tai Sveitsiin on kielletty. Useimmiten jätteitä kuljetetaan hyödynnettäväksi. Tällöin tarkastetaan, onko jäte mainittu ns. vihreässä jäteluettelossa (ks. JSA:n Liite III ja IIIA). Jos jäte on mainittu ns. vihreässä luettelossa, sen vienti ei vaadi jätesiirtolupaa, vaan noudatetaan jätteiden valvonnasta annettuja yleisiä säädöksiä (ks. kappale 3.4). 3.2.1 Lupamenettelyn piiriin kuuluviin jätteisiin sovellettavat toimenpiteet viennissä (JSA 35 artikla 3 mom. kohdat b-d ja 38 artikla 3 mom. kohdat a-c) 1. Yhteisön lähtömaan ja tarvittaessa kauttakulkumaan toimivaltaiset viranomaiset (Suomessa SYKE) lähettävät leimatun jäljennöksen vientipäätöksestään yhteisön vientitullitoimipaikalle ja poistumistullitoimipaikalle. 2.a) Vientitullitoimipaikka on sama kuin poistumistulllitoimipaikka: Kuljettaja esittää tavaran yhteydessä siirtoasiakirjan jäljennöksen Tullille, mikä on vientimenettelyyn asettamisen edellytys. 2.b) Vientitullitoimipaikka on eri kuin poistumistullitoimipaikka: Kuljettaja esittää siirtoasiakirjan jäljennöksen vientitullitoimipaikalle, mikä on vientimenettelyyn asettamisen edellytys; tavara kulkee vientimenettelyssä (tai passitusmenettelyssä) poistumistullitoimipaikalle, missä kuljettaja esittää tavaran yhteydessä siirtoasiakirjan jäljennöksen poistumistullitoimipaikalle. 3. Kun tavara on poistunut yhteisöstä, poistumistullitoimipaikka leimaa ja täyttää siirtoasiakirjan jäljennöksen kohdan 20 sekä faksaa, lähettää postitse tai sähköpostitse (skannattu versio) leimatun asiakirjan yhteisön lähtömaan toimivaltaiselle viranomaiselle (ko. viranomaisen yhteystietoineen näkee viranomaisen etukäteen lähettämästä leimatusta vientipäätöksestä). Kaikissa Suomen ympäristökeskuksen antamissa päätöksissä on määräys, että alkuperäisen siirtoasiakirjan sekä lupapäätöksien ja ilmoitusasiakirjojen kopioiden on seurattava tavaraa eli tullitoimipaikka voi tarvittaessa varmistaa siirron laillisuuden toteamalla näiden asiakirjojen olemassaolon. Tapauskohtaisesti on voitu sopia myös muista menettelytavoista. 3.2.2 Lupamenettelyn piiriin kuuluvia jätteitä seuraavat asiakirjat viennissä Suomen ympäristökeskuksen lupaehtojen mukaan seuraavien asiakirjojen on seurattava jätteen mukana: · siirtoasiakirja (Movement document) (JSA:n Liite IB), · kopio Suomen ympäristökeskuksen ja vastaanottajamaan viranomaisen (sekä mahdollisten kauttakulkumaiden viranomaisten) siirtoa koskevista päätöksistä, joiden liitteenä on leimattu ilmoitusasiakirja (Notification document) (JSA:n Liite IA). Rajoituskäsikirja 9.11.2016 Jätteiden kansainväliset siirrot Sivu 6 / 9 3.3 Jätteiden kauttakuljetus Kauttakuljetuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä jätteen kuljettamista yhteisön ulkopuolelta yhteisön ja Suomen kautta taas yhteisön ulkopuolelle. Tällaisia jätesiirtoja on käytännössä harvoin, joten tässä yhteydessä voidaan viitata tuonti- ja vientimenettelyihin, koska samat säädökset soveltuvat soveltuvin osin myös kauttakuljetuksiin. 3.4 Ns. vihreän jäteluettelon jätteet Ns. vihreässä jäteluettelossa (jätteensiirtoasetuksen liitteet III, IIIA ja IIIB) mainittuihin jätteisiin sovelletaan jätteiden valvonnasta annettuja yleisiä säädöksiä, jotka on kuvattu jätteensiirtoasetuksen 18 artiklassa: - jätteen mukana on oltava jätteensiirtoasetuksen liitteen VII mukainen asiakirja (Annex VII) - jätteen siirron järjestävän henkilön on allekirjoitettava yllä mainittu asiakirja ennen siirtoa Ns. vihreä jäteluettelo on positiiviluettelo eli ainoastaan niitä jätteitä, jotka on mainittu luettelossa saa siirtää ilman lupamenettelyä. Ne hyödynnettäväksi vietävät jätteet, joita ei mainita ns. vihreässä luettelossa, kuuluvat sitä vastoin lähes poikkeuksetta lupamenettelyn piiriin. Ns. vihreään jäteluetteloon on sisällytetty sellaisia jätteitä, joiden siirroista maasta toiseen hyödynnettäviksi ei todennäköisesti aiheudu riskiä ympäristölle. Tällaisia jätteitä ovat esimerkiksi metalliromu, jätepaperi ja käsittelemättömän puun jäte. Niitä saa pääsääntöisesti siirtää OECD:n jäsenmaasta toiseen ilman erillistä lupamenettelyä. 3.4.1 Tuonti Hyödynnettäväksi tuotavia ns. vihreitä jätteitä voidaan tuoda ilman jätesiirtolupaa, jos ne eivät ole siinä määrin vieraan aineen saastuttamia, että jätteellä on vaaraominaisuuksia tai jäte on muuttunut hyödyntämiskelvottomaksi. Jos jätettä ei ole mainittu ns. vihreässä luettelossa, tuonti vaatii luvan. 3.4.2 Vienti Hyödynnettäväksi vietäviä ns. vihreitä jätteitä voidaan viedä ilman jätesiirtolupaa EU ja OECD -maihin, jos ne eivät ole siinä määrin vieraan aineen saastuttamia, että jätteellä on vaaraominaisuuksia, tai jäte on muuttunut hyödyntämiskelvottomaksi. Vietäessä ns. vihreässä jäteluettelossa mainittuja jätteitä OECD:n ulkopuolisiin maihin hyödynnettäväksi on lisäksi tarkistettava, ettei niiden vientiä määrätä lupamenettelyn piiriin tai kielletä komission asetuksella (EY) N:o 1418/2007. Koska komission asetusta päivitetään usein (noin vuosittain), on muistettava käyttää asetuksen viimeisintä versiota (ks. kohta Lainsäädäntöä). Rajoituskäsikirja 9.11.2016 Jätteiden kansainväliset siirrot Sivu 7 / 9 Kaavio jätesiirtojen valvonnasta Ei Onko kyse jätteestä? Siirtoa ei valvota Kyllä Onko kyse ns. vihreästä jätteestä? Kyllä Ei Siirto vaatii luvan Ei Viedäänkö / tuodaanko jäte hyödynnettäväksi? Siirto vaatii luvan Kyllä Viedäänkö jäte hyödynnettäväksi OECD:n ulkopuoliseen maahan? Ei Jätettä saa tuoda / viedä ilman jätesiirtolupaa (JSA:n liite VII) Kyllä Tarkistettava maakohtaiset rajoitukset 3.5 Säädösten vastaiset siirrot Säädösten vastaisen siirron tapauksessa saapumis-, vienti- tai poistumistullitoimipaikan on pidätettävä tavara (hallinnollinen toimenpide), ilmoitettava asiasta Suomen ympäristökeskukselle ja varmistettava jätteen pidättäminen, kunnes Suomen ympäristökeskukselta saadaan ohjeet jatkotoimista. Myös EU:n sisäisissä jätesiiroissa laittomaksi epäilty siirto on pysäytettävä ja siitä on ilmoitettava Suomen ympäristökeskukselle. 3.6 Jätteiden siirrot EU:n sisällä EU:n sisäisiä jätesiirtoja koskevat samat säännöt kuin siirtoja kolmansiin maihin tai kolmansista maista. Tulli ei sisäisissä siirroissa tee eräkohtaista valvontaa. Tullilla on kuitenkin toimivalta valvoa myös sisäisiä siirtoja ja tullille on pyydettäessä esitettävä siirtoasiakirja ja lupapäätökset tai ns. vihreiden jätteiden siirroissa liite VII. Rajoituskäsikirja 9.11.2016 Jätteiden kansainväliset siirrot Sivu 8 / 9 3.7 Poikkeukset Yleisiä tietojen antamista koskevia vaatimuksia (ns. vihreät jätteet), joista säädetään jätteensiirtoasetuksen 18 artiklassa, sovelletaan hyödynnettäväksi tarkoitettujen jätteiden siirtoihin, mikäli siirrettävän jätteen määrä on yli 20 kg. Alle 20 kg:n ns. vihreiden jätteiden siirtoihin ei sovelleta 18 artiklaa. Lupamenettelyä ei sovelleta alle 25 kg:n jäte-eriin, joita siirretään tutkimus- tai laboratoriokäyttöä varten. Tällöin sovelletaan jätteensiirtoasetuksen 18 artiklaa. 4 Yhteystiedot Epäselvissä tapauksissa voi ottaa yhteyttä Suomen ympäristökeskukseen: Puhelinvaihde: +358 295 251 000 Sähköpostiosoite: [email protected] 5 Lisätietoja ja ohjeistusta Lisätietoja kansainvälisistä jätesiirroista löytyy Suomen ympäristökeskuksen sivuilta: www.ymparisto.fi/kvjatesiirrot ja http://www.ymparisto.fi/fiFI/Asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/Luvat_ilmoitukset_ja_rekisterointi/Jatteiden_kansainvaliset _siirrot/Tiedotteita_ja_ohjeita Sivuilla on lähinnä toimijoille suunnattua ohjeistusta mm. käytetyn elektroniikan, käytettyjen autojen sekä autojen vara-osien vienneistä. Samoin sivuilta löytyvät mallit jätteensiirtoasetuksen liitteiden IA, IB ja VII mukaisista asiakirjoista. Rajoituskäsikirja 9.11.2016 Jätteiden kansainväliset siirrot Sivu 9 / 9 Lainsäädäntöä 1. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006 jätteiden siirrosta eli ns. jätteensiirtoasetus (JSA) – konsolidoitu versio: http://eur-lex.europa.eu/legalcontent/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:02006R1013-20160101&qid=1478691343871&from=FI Ns. vihreä jäteluettelo (liite III) Ns. keltainen jäteluettelo (liite IV) 2. Jätelaki (646/2011) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110646 3. Jäteasetus (179/2012) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120179 Jätteiden hyödyntämistoiminnot (liite 1) Jätteiden loppukäsittelytoiminnot (liite 2) Luettelo jätteen vaaraominaisuuksista ja ominaisuuksien tulkinnassa sovellettavista rajaarvoista (liite 3) Jäteluettelo yleisimmistä jätteistä sekä vaarallisista jätteistä (liite 4) 4. Komission asetus (EY) N:o 1418/2007 jätteiden vientirajoituksista OECD:n ulkopuolelle – konsolidoitu versio http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CONSLEG:2007R1418:20110723:FI:PDF Rajoituskäsikirja 9.11.2016
© Copyright 2024