Maasta markkinoille- hanke Tuholaisten biologinen torjunta Tuholaisten biologinen torjunta tarkoittaa sitä, että tuhojen estämiseen käytetään eläviä organismeja, niin sanottuja luontaisia vihollisia. Luontaiset viholliset voidaan jakaa vaikutustavanmukaisesti seuraavasti: parasitoidi saalistaja patogeeni Vahvistava biologinen torjunta Tämä keinon tarkoituksena on antaa nopea ja kuolettava vaikutus yhdellä käsittelykerralla, tai vahvistaa luontaista populaatiolla lisäämällä hyötyorganismi kasvustoon. Esimerkkinä voidaan antaa Bacillius thuringiensis perhosentoukkia vastaan. Klassinen biologinen torjunta Tässä strategiassa esitellään ja huolella vahvistetaan organismia, joka toimii sellaista tuholaista vastaan, jolla ei ole tehokasta luontaista vihollista juuri kyseisellä alueella. Tätä metodia käytetään harvoin Ruotsissa (ja Suomessa). Ylläpitävä biologinen torjunta Tällä metodilla parannetaan luontaisten vihollisten ympäristöä ja elinolosuhteita niin viljeltävällä maalla kuin sen ympäristössäkin. Käytännössä se onnistuu esimerkiksi viljelyllisillä toimenpiteillä niin, että niistä mahdollisesti aihetuvat haitat minimoidaan. Esimerkiksi syyskyntöä, joka vahingoittaa maaperässä koteloina talvehtivia loispistiäisiä, tulisi välttää. Eräs toinen tärkeä menetelmä on lisätä kasviston monimuotoisuutta niin pellossa kuin sen ympärilläkin. Esimerkiksi monivuotiset kasvit, puut ja pensaat peltojen reunustoilla ja metsiköissä tarjoavat koskemattomia talvehtimispaikkoja suotuisammilla mikroilmastoilla kuin pellot. Nämä tarjoavat myös eri saaliseläimistöä aikaisin keväällä sekä mettä ja siitepölyä loispistiäisille, leppäkertuille, harsokorennoille ja kukkakärpäsille kesän aikana. Luontaiset viholliset voivat sitten siirtyä pellon reunamilta viljeltävään kasvustoon etsiäkseen saalista suihinsa. Suurilla viljelyksillä saattaa toki etäisyys pellon reunasta kasvuston keskivaiheille olla liian pitkä luontaisten vihollisten tasaisen leviämisen aikaansaamiseksi. Tämän vuoksi on kiinnostus kasvanut viime vuosina rakentaa niin sanottuja kuoriaisharjanteita tai kukkakaistaleita pellolle tehokkaan biologisen torjunnan aikaansaamiseksi. Kuoriaisharjanteen muodostuvat korotetuista penkereistä, joilla kasvaa monivuotista tuppaita muodostavaa heinää, joka toimii talvehtimispaikkana ja suojaa lämpötilanvaihteluilta. Kuoriaisharjanteet hyödyttävät erityisesti petokuoriaisia ja -hämähäkkejä. Kukkakaistaleissa käytetään kukkivia kasveja, joilla on saatavilla olevaa mettä ja siitepölyä esimerkiksi kukkakärpästen ja loispistiäisten ravinnoksi. Biologisessa tuholaisten torjunnassa on siis tärkeää suojata, suunnitella ja hoitaa pellonpientareita, saarekkeita ja vastaavia ympäristöjä, jotka hyödyttävät luontaisia vihollisia. Lähde: Nilsson, U., Rännbäck, L-M. och Rämert, B. (2015). Ekologisk grönsaksodling på friland – växtskydd. s. 6–7. Jordbruksverket.
© Copyright 2024