Maasta markkinoille- hanke
Tuholaisten biologinen torjunta
Tuholaisten biologinen torjunta tarkoittaa sitä, että tuhojen estämiseen käytetään eläviä organismeja, niin
sanottuja luontaisia vihollisia.
Luontaiset viholliset voidaan jakaa vaikutustavanmukaisesti seuraavasti:



parasitoidi
saalistaja
patogeeni
Vahvistava biologinen torjunta
Tämä keinon tarkoituksena on antaa nopea ja kuolettava vaikutus yhdellä käsittelykerralla, tai vahvistaa
luontaista populaatiolla lisäämällä hyötyorganismi kasvustoon. Esimerkkinä voidaan antaa Bacillius
thuringiensis perhosentoukkia vastaan.
Klassinen biologinen torjunta
Tässä strategiassa esitellään ja huolella vahvistetaan organismia, joka toimii sellaista tuholaista vastaan, jolla
ei ole tehokasta luontaista vihollista juuri kyseisellä alueella. Tätä metodia käytetään harvoin Ruotsissa (ja
Suomessa).
Ylläpitävä biologinen torjunta
Tällä metodilla parannetaan luontaisten vihollisten ympäristöä ja elinolosuhteita niin viljeltävällä maalla kuin
sen ympäristössäkin. Käytännössä se onnistuu esimerkiksi viljelyllisillä toimenpiteillä niin, että niistä
mahdollisesti aihetuvat haitat minimoidaan. Esimerkiksi syyskyntöä, joka vahingoittaa maaperässä koteloina
talvehtivia loispistiäisiä, tulisi välttää.
Eräs toinen tärkeä menetelmä on lisätä kasviston monimuotoisuutta niin pellossa kuin sen ympärilläkin.
Esimerkiksi monivuotiset kasvit, puut ja pensaat peltojen reunustoilla ja metsiköissä tarjoavat
koskemattomia talvehtimispaikkoja suotuisammilla mikroilmastoilla kuin pellot. Nämä tarjoavat myös eri
saaliseläimistöä aikaisin keväällä sekä mettä ja siitepölyä loispistiäisille, leppäkertuille, harsokorennoille ja
kukkakärpäsille kesän aikana. Luontaiset viholliset voivat sitten siirtyä pellon reunamilta viljeltävään
kasvustoon etsiäkseen saalista suihinsa.
Suurilla viljelyksillä saattaa toki etäisyys pellon reunasta kasvuston keskivaiheille olla liian pitkä luontaisten
vihollisten tasaisen leviämisen aikaansaamiseksi. Tämän vuoksi on kiinnostus kasvanut viime vuosina
rakentaa niin sanottuja kuoriaisharjanteita tai kukkakaistaleita pellolle tehokkaan biologisen torjunnan
aikaansaamiseksi. Kuoriaisharjanteen muodostuvat korotetuista penkereistä, joilla kasvaa monivuotista
tuppaita muodostavaa heinää, joka toimii talvehtimispaikkana ja suojaa lämpötilanvaihteluilta.
Kuoriaisharjanteet hyödyttävät erityisesti petokuoriaisia ja -hämähäkkejä. Kukkakaistaleissa käytetään
kukkivia kasveja, joilla on saatavilla olevaa mettä ja siitepölyä esimerkiksi kukkakärpästen ja loispistiäisten
ravinnoksi.
Biologisessa tuholaisten torjunnassa on siis tärkeää suojata, suunnitella ja hoitaa pellonpientareita,
saarekkeita ja vastaavia ympäristöjä, jotka hyödyttävät luontaisia vihollisia.
Lähde: Nilsson, U., Rännbäck, L-M. och Rämert, B. (2015). Ekologisk grönsaksodling på friland – växtskydd.
s. 6–7. Jordbruksverket.