1. No category

Sunnuntaina maaliskuun 19 p r n ä ^ J l
SUOMEN SOSIAIIDEMOKRA
”Koko katu haisee paistilta
kun piiat pitävät kokousta”,
huutelivat eräät "herrasväkeen” kuuluvat,
kun Helsingin palvelijattaret 35 vuotta sit­
ten pitivät ensimmäisen kokouksensa .
'MUISTELMIA "HELSINGIN PALVELIJATARYHDISTYKSEN,> PERUSTAMISAJOILTA.
Suom en Sosialidem okraatille kirjoitti M i i n a
Sillanpää.
Helsingin Talouslybnlekijäin Yhdistyksen äsken täyttäessä 35 vuolta pyysimme yhdistyksen perustajan kansanedus­
taja Aiiina Sillanpään lehdellemme kertomaan niistä oloista ja mielialoista, jotka noina aikoina vallitsivat, koska ne
Varsinkin nuoremmalle polvelle jo ovat kokonaan tuntemattomia. Toveri Sillanpää suostui mielihyvin pyyntöömme
ja olemmekin häneltä saaneet seuraavan mielenkiintoisen kirjoituksen.
Palvelijatar««* Heitti.
Tam pereella, marraskuun
s p.
m s.
Helsingin T alo u sty ö n tek ijäin Y h disty s
tai niinkuin sen nimi aik aisem m in k u u ­
lui ” H:gin pa lv e lijata ry hdistys", p e rus­
tettiin 1898.
Mainitun v uod e n helmi­
k uu n 27 p : n ä oli p ä ä k a u p u n g in lehdissä
se u raa v a ilmoitus:
j o tk a pitivät m onenlaista m e n o a ja h uuteiivat, e tt ä k o k o k a tu haisee paistilta
kun piiat p itä v ä t k o k o u s t a . K okouksen
avasi Hilma Hellm an ja p u h e tt a johti
Alli T r y g g .
Palv elija tary h d isty s p ä ä ­
tettiin p e r u s t a a j a s ä ä n tö jä laatim aan
" P alvelijattarien k o k o u s on tä n ä ä n klo valittiin 25-henkin en ( ! ) toim ik unta , jo s­
6 Lp. M a rjay h d isty k se n e ntise ssä h uo- ta palvelijattansa oli 20 ja e m ä n tiä 5.
n e u sto ssa Unionink. 43 kivitalo, pihan si­ Kom itean j ä s e n y y d e s t ä erosi kuitenkin
jo ennen s ä ä n tö je n v a lm istum ista kaksi
sällä, ylikerros.”
neiti
Sen lisäksi oli lehtien yleisön o sa stoon jäs en tä, tohtorin na Linden ja
G rip e n b erg , j o k a ilmoitti
Aili T r y g g kirjo ittanut kehoituksen pal Alexandra
velijattarille s a a p u m a a n m ainittuun ko e ro n sa syyksi se n, e ttä yh d isty s oli alk a­
nut " v ä ä r ä s t ä p ä ä s t ä ” . Y h d isty s tosin
ko u k se e n j a san o ttiin siinä m. tn.:
" P a l v e lija ta rk y s y m y s on jo k a uan ol­
lut po ltta v a n a pu h e en a ih e e n a ei ainoas­
t a a n meillä v aan m onissa m u issa mais
sa , ja jotain olisi te h tä v ä , e ttä saataisiin
a sia m uunlaisenkin keskustelu n a la i
seksi kuin vaan p o rttik ä y tä v is sä ja kalivikeste issä la usu ttujen terä v ie n h u o m au ­
tuk sien esineiksi. A vo nain en , sä v y isä
asiain pohtim inen k u m m a n kin puolueen
läsnäollessa veisi e h k ä aivan toisiin t u ­
loksiin.
Siksipä on toivottava a, e tt ä
m y ö s r o u v a t ottaisivat hu o m io o n sa tä ­
m ä n p ä iv ä ise n k o k o ukse n j a niin lukui­
sa sti k uin m ahdollista e iv ä t a in o a staa n
antaisi p a l v e l i j a t a r e n s a o tta a o sa a k o ­
k o uk se e n, v a a n vieläpä k e h o tt a is iv a t
k e itä siihen.”
R o u v a Alli T r y g g , jo k a oli k oko u k se n
koolleku tsujana, oli ihanteellinen ihmi­
n e n ja uskoi v o iv ansa palvelijain a se ­
m a s s a s a a d a p a ra n n u k s ia aik aan e m ä n ­
tien avulla, m u tt a siinä hän kyllä sur­
k e as ti pettyi.
K o k ouk sen todellisena alkuunpanijana
oli kuitenkin palvelijatar Hilma Hellman,
j o k a oli k ä ä n t y n y t Alli T r y g g in puoleen
p y y tä e n h ä n tä a v u s t a m a a n its eä än ko­
k o u k se n a ik a an s aa m is es sa .
Asia oli
u u tta j a k u tsu a noudatettiin niin run­
sa a sti, e tte iv ä t kaikki saapuville tulleet
m a h t u n e e t e d es huoneihin sisään. Ul­
ko n a k in käveli paljon se k ä a sia n h a r ra s­
ta j i a e ttä ilk kum aan s a a p u n u t t a v äkeä,
ei silloin vielä ollut alk a n u tk aa n , m utta
yrity k s es sä oltiin. Y h disty kse n ensim ­
mäiseksi pu h e e n jo h ta ja k s i valittiin Alli
T r y g g ia v a ra p u h e e n jo h ta ja k s i Miina
Sillanpää. P u h e e n jo h ta ja lla oli kuiten­
kin jo silloin niin paljon m uita töitä, ettei
h ä n paljon e h tin y t p u u ttu a yhdistyksen
asioihin, j o tk a e nim m äksee n jäiv ä t v a ra ­
p u h e e n jo h ta ja n huollettaviksi. Huvittava isuu den vuoksi m ainittakoo n, että
j o h to k u n ta a n kuului s ä ä n tö je n m ukaan
e m ä n t ä ä j a 7 palvelijatarta, ollen
galvelilatarfjidistfkseit aulmtnäinea [gM akuata,.
em äntien e d ustajina Alli T r y g g in lisäksi
pastorin rou va G r ö n b e r g ja o p e tta ja ta r
S.
H annikainen s e k ä palvelijattarien
edustajin a
Hilma Hellman, Henrika
Lindroos, S a n d r a Falk, Karin Ek, Tilda
Johanso n, Miina L in d b e rg ja Miina Sil­
lanpää, se k ä v a r a jä s e n in ä Huida T u o melin ja A n n a Karlsson. Alli T r y g g in
ansioksi on luettava, e ttä hän k a u k o n ä ­
köisesti sovellutti heti a lu s sa yhdistyk­
sen sääntö ihin kohdan o m an kodin p e ­
ru sta m ise sta ja yllä pitäm isestä sa m aten
kuin lukusalin ja paikanvälitystoim iston
a ik a a n s a a m is e s ta ja laski h ä n siten p e ­
ru sta n keskinäiselle avustustoim innalle.
E nsim m ä is et
vihat
"palvelijattarien
v illitsem isestä” sai k a n ta a Alli T r y g g .
H än itse kertoi miten ro u v a t hyökkäsi­
v ä t hänen k i m p p u u n s a raitiovaun ussa­
kin ku lkiessaan niin e ttä use in hä nen oli
pakko h y p ä tä v a u n u sta pois kun alkoi
k ä y d ä liian kuum aksi. Y s tä v ä t käänsi­
v ä t hänelle t a v a t e s s a selkänsä, häväis­
tyskirje itä sa a p u i tukuttain, sillä olihan
ennen k u u lu m a to n ta , e t t ä perustettiin
y h d isty s sellaista ka n sa n lu o k k a a varte n
kuin "p iia t” . S a n o m a le h d e t kirjoittivat
a s ia s ta ivakirjoituksia, sillä eihän oltu
k uu ltuk a a n, e ttä palvelijattaret ajattelis iva t itsestä ä n jotain niin suurta , e ttä u s ­
kalsiv at p e r u s t a a
y hdistyksen, joskin j
sellaisen, joh on em ä n n ätk in p ä ä s iv ä t j a - j
seneksi. E r ä s lau s u n to y h d istyk se n pe- i
r u s t a m i s t a v a s t a a n kuului: " P a l v e lija tta r e th a n o v a t miltei j ä s e n i ä p e rh ee ssä , j
j a k e s k u s te lla a n h a n h e id ä n k a n s s a a n j
usein m aailm an ta p a h t u m i s t a sekä mitä
sa n o m aleh d e t k e rto v a t. Jos kerran pal­
velijattaret t a r v its e v a t y h d istyk se n ke­
hitty ä kse en j a valistuakseen, pitäisi sil­
loin kaikkien m uidenkin p erh een jä s e n ­
ten johonkin sellaiseen k uulu a.”
Yhdistyksen toim inn asta levitettiin h e ­
ti sa laisen pelon ilm a uk se na j u tt u j a jos
m inkälaisia. K u v a u k se n a se n a ik a is e s ta
v a a tim a tto m u u d e s ta liuliuihinkin nähden
e sitä n t ä s s ä m uu tam ia.
Väitettiin yh­
distyksen to im e sta levitetyn keittiöihin
painettuja lappuja, joissa olisi varoitettu
palvelijattaria r u p e a m a s ta palvelukseen
alle — 20 mk. k u u k a u d e s sa , se k ä että
yh disty k se n j ä s e n te n ei tarvitsisi teh dä
ty ö tä m u u ta kuin 12 tuntia v u o r o k a u ­
d e s s a : siis klo 7 a am u lia — klo 7 illalla,
j a e ttä kun h e rrasv äellä on vieraita, pi­
tää palvelijattariilakin olla y.m.
N y k y jä än eivät n ä m ä v a a tim u k s e t berättäisikään p a ljo a huom io ta, niin vaati­
m attom ia
ne olivat, m utta silloisissa
oloissa ne k a u h is tu ttiv a t e m ä n tiä siinä
m äärin , e ttä r a u h a oli poissa.
A lussa y h d isty k se ssä todella koetet­
tiin lö y tä ä po h jaa em äntäin ja palveli­
jain yhteistoiminnalle, asetettiin kom itea
po htim a an
asiaa ja pidettiin yhteisiä
neuvottelu kokouksia,
joissa ta pa h tui
usein, että palvelijain e d u s t a j a t selviy­
tyivät voittajana, m utta vaikka kokotiKsoittivatläfl» ojia sitä Ko ittoa ei tu n -
mistettu ulospäin. T y ö p ä i v ä n rajoitus!
lehtiin ilm oituksen siitä, e tte iv ä t palve­
oli ja tk u v a n k e sk u ste lu n aiheena, ol!er|
lijata ryhdistykseen k u ulu vat ole kelvolli­
v aatim us a lu s sa hyvin v a atim a ton . Niin-j
sia. Ilmoitimme m ielipiteemme, e ttä oli
pä toivottiin t y ö t s a a ta v a n loppum aani h a u sk a to deta , e ttä palvelijoilla oli toki
klo
10 illalla, jo n k a jälkeen tehdystä!
sen ve rra n o m an arv on tunto a, e tteiv ät
työstä olisi vaad ittu ylityöm aksua, m u t­
sellaisen ilm oitu ksen m u kaa n m enneet
t a sekin katsottiin liian korkeaksi v a a ­
p a ik ka a kuu lem aan. Rou va rupesi o t ta ­
timukseksi, sillä sanottiin, e ttä o n p a l­
m aan selvää, mitä yhd istys oikein toi­
jon köy hiä perheitä , jo tk a e iv ä t voisi
minnallaan tarkoitti, j a se u ra u s oli, että
m ak saa t e h d y s t ä ylityöstä, va ik k a hei­
h ä n ilmoitti s a a n e e n s a aivan v ä ä r i ä tie­
dän k ö y h ä n ä k in piti voida elää " s ä ä ­
to ja yhdistyksen toim inn asta ja tark o i­
tyn sä m u k a a n ” . T ä m ä kaikki piti miel­
tusperistä, j a h ä n lämpeni niin e tt ä hän
te n k u o h u a vireillä, ja yh d isty s oli niin
lahjoitti yhdistykse lle pienen r a h a e rä n
p a h a s s a m ain eessa, e ttä kun se oli
j a otti p a lv e luksee nsa yhd istyk sen erään
p ä ä t t ä n y t a v a t a palvelijatarkodin 1900,
toim ivim m an jä s e n e n , jo k a oli hänellä
niin k u k a an talo n o m is ta ja ei ta h to n u t
u se a m p ia vuosia.
v u o k r a ta yhdistykselle h u o n e tta kotia
Kun v u o n n a 1903 k y s y m y s ty öpäivä n
varten.
Ainoa huoneisto mikä saatiin
r a jo itukse sta oli tullut tunnetuksi, h e ­
pitkien hak em isten jälkeen, oli eräs van­
rätti se a n k a r a a a rv o stelu a ja mielten­
ha k a p a k k a h u o n e , jo k a ei mihinkään
kuohua. Ja a s ia s ta aikoi a n k a r a vä it­
ke lvannut.
T ä s s ä yh d isty s alotti toi­
tely H u f v udsta dsb la detin palstoiHa, j o s ­
m intan sa kodin ylläpitämisellä v. 1900
sa ro u v a t taitto iv a t peistä palvelijatark e säkuun alusta .
Palvelijatartoim isto
—
kauheita vaatim uksia
oli p e r u s te ttu heti ensim m äisenä vuonna yhd istyk sen
ja yhdistettiin se kodin k a n ssa y h t e e n . ' va sta a n , ia kuin tilauksesta ilmestyi leh­
E räs t a p a u s on j ä ä n y t mieleeni yhdis­ den palstoille palvelijoilta kiitoskirjelmä
tykse n ensim m äisiltä vuosilta.
E rä ä n ä emännille siitä, että olivat niin hyvin
p äivän ä oli lehdissä ilmoitus palvelijan- o sa n n e et em ä ntie n e tu ia ajaa, ja y h d is ­
paikasta, j a sen lopu ssa sanottiin, että ty k s e n toim intaa moittia.
Kirjelmä
ilmoitettu! kirjoitetun " t u ­
p a lv elijataryhd isty kseen kuu luvat älkööt
vaiv atko itseään. Pari pä iv ä ä sen j ä l ­ h a n s ie n ” palvelijain nimessä. Lehtiin il­
keen tuli e rä s rouva to im isto o m m e s y y t ­ m estyi edelleen m oitekirjoituksia 't y ö ­
täen meitä siitä, e ttä olimme a g ite era n - m iehen v a im o n” nimessä ja olivat ne
ne et kaikki palvelijat niin ettei k u k a a n t ä h d ä t y t y h d ie tv k se r toim intaa vastaan.
tullut häneltä p a ik ka a tiedustele m aan, Näihin hyökkäyskirjoitnksiin vastattiin
vaik ka hänellä oli ollut ilmoitus lehdes­ yhdistyksen nimessä ja [nuolesta ia väit­
sä. Kun sa im m e su u nvu oroa , tie d uste ­ t ely ä jatkui molemmilta puolin, nimelli­
limme. kuka hän sitten oik ea staa n on, set! järjestön ia nimettöm ien em äntie n,
kun em m e e d es tunne häntä, joten mei­ välillä.
j
dän on ollut m ah d o to n h ä n tä v a sta a n
Palvelilaiiike h e r ä t r
m yös e m ä n n ä tj
toimia. Lopulta seivisi, että k y s y m y k ­ toim im aan. V. 1!*04 p e rustiva t c m ä m v t
sessä oli sa m a rouva, j o k a oli laitta nut e m äittälöton, jonka
ohjelm a ilmenee
Suurlakon jälkeen oli Miina Sillanpäästä Fy re nissä s e u r a a v a pilakuva ia teksti:
E n t i n e n p i i k a M i i n a S i l l a n p ä ä ( k e h o itta e ssa a n palo p u h e es sa an
Rautatientorilla Helsingin piikoja täydelliseen la k k o o n ) : la k a n ta k o o t h errat nyt
p o ttu ja n sa itse!
Miinan kirkuvankaunis ääni hukk uu a u tta m a tto m a s ti myrskyisiin hyvähutitoihin.
F. r ä s u h m a a v a s t i k u o l e m a a h a l v e k s i v a h e r r a (senjälkeen
kun hen g äs ty k s en vuoksi vihdoinkin on tullut h ilj a is u u s ) : Ala nyt. Miina, syö
heirqia koko päivää * * , m ene kotiiu 6£ömäun eiUinpäitä j a perunoita*
si ura,ivasta
vuosik k o u s s e l o s t uksesta,
jo ssa sanottiin: "Jokainen e m ä n tä shoutuu ei o tta m aa n palvelukseensa palveli­
jaa, joka vaatii ly h en n e tty ä ty ö p ä iv ä ä .'
T ä m ä n liiton jäseneksi päätin minäkin
pyrkiä.
Kun keinutettiin em äntiä, ta ­
loudenhoitajia v.m. liittymään em ä ntäliiton jäseneksi, menin minä m vöekin
tarjolle, ja e m ä n n ät nolostuivat siinä
määrin, e ttä eivät osanneet a s e tta a tn.tään esteitä minun yhdistykseen liittymiselleni. Ja niin m inusta tuli kuin tuli?
kin emäntäiiiton jäsen, kävin kokouksis­
sa, keskustelin, m utta ei minun oloni
siellä ollut h a usk a a, se minun täy ty y
m yö' ,ää.
Kyllä e m ä n n ät minua siellä
p ä iv ä t lujilla, m utta koetin k estää, voi
däksenl nähdä mitä toim inta m uoto ja h"
ko kou ksissaa n käyttivät, ja. mihin he oi­
ke asta an pyrkivät.
Kestin sieiiä suur
lakkoon asti.
Suurlakon
alkaessa
olin palvelijain
vapaaviikon aikana suunnittelemallani
va listu sm a fkalla m aaseudulla, joten en
ollut Helsingissä lakon alk aessa, muita
kuitenkin lehtitietojen m u kaan suurlakon
alkupäivinä
esiinnyin
siellä ja täällä.
Niinpä sinä aikana, jolloin minä pilalehti
Fvrenln m ukaan olisin p u h u n u t Rauta­
tientorilla, joka olisi ollut ensim m äin en
julkinen esiintymiseni, josk o kannatti ku­
vin ikuistuttua, niinä olin Sortavalassa.
Smtriakkoaikfl
kaikkine lev ottom u uksi­
neen antoi minu'le paljon jälkiselvittelyt,
aiheita.
Kaikki mitä lakon a ika n a oli
hullusti t a p a h tu n u t, se pantiin allekirjoit­
taneen syyksi.
S a no m aleh dissä aikai
hvökkSyskirjuitu kset, ei vain emäntien,
v a an myöskin palvelijain puolesta. P u ­
helinsoitot ja u h k a uk se t olivat jokapä i­
väisiä. Minä olin yhdellä iskulla tullut
kuuluisaksi henkilöksi, ja tunnetuksi. Ei
enää tarvinn ut em äntien toinen toisil­
taan kysellä, kuk a se Miina Sillanpää
o ik ea staa n on. kuten joku aika aik aisem ­
min kuulin kadulla kulkiessani kahden
vanhan
rouv an ke sk e nää n ke sk uste le ­
van, ja ku n k u m paine nk aa n ei sanon ut
minua t u n te v a n sa, p ä ä ttiv ä t he kuiten­
kin etten minä ain a k aa n ole voinut ki*j o ittaa
lehdessä julaistua va sta u s ta
e m ä ntäin
hy ökkäyskirjoitukseen.
Ja
minä olin silloin vielä niin sivistym ätön
e tte n e sittä n y t itseäni ja sa n o n u t olevani todellisuudessa kirjoituksen kirjoit­
taja.
Suu rlakkuAikäna E mäntäliitto päätti
m yöskin m in usta v a p au tu a.
He olivat
pitä n e et
suurlakk oaikana k oko ukse n,
j o s s a olivat p ä ä ttä n e e t e ro tta a minut
juhlallisesti liiton jä s e n y y d e stä . Kolmehenkinen lä he ty stö tuli tu om a a n minulle
ko k o ukse n p ä ä tö stä , ja ilmoittivat s a ­
malla keskustelleensa myö-kin siitä, että
minun pitäisi o ik ea staa n myöskin ero ta
palvelijatarkodin johta jan toimesta, jos­
sa olin silloin, koska en ollut heidän
m ie lestä än kyllin arv o k as palvelijain ko­
tia h oitam aan . Vastasin, että Em äntähitosta olin itsekin a ikonut erota, koska
siellä ei e n ä ä ollut minulla mitään opi*ta v a a , m utta että emännillä ei ole mi­
tä ä n
tekem istä minun toimeni kanssa
palvHijatarkodi.ssä, siitä p ä ättäv ä t yksit:
palvelijat.
Rouvat hätä äntyivät, meni­
v ä t toisiin asioihin, arv ostelem a an t y ö ­
läisnaisia yleensä, jolloin he sanoivat,
että kaikki tehtnalnisnaisct ovat huonoja
ihmisiä.
Silloin kiitin emäntiä kohte­
liaisuudesta,
ilmoittaen
olevani
yksi1
liritä.
E m ä n n ä t h ä tä ä n ty iv ä t uudes»,
(taan, he eivät olisi tah to n e et oikeastasi
olla epäkohteliaita, ja kiirehtivät s a n o ­
maan, etteivät he suin kaan sillä minua
ta rko itta nee t.
Ilmoitin heille v aan ly­
hyesti, että en ole mikään poikkeus ta
vallisesta tehta alaistytö stä, sillä sinä
k u u d e n vuoden a ik a n a,.jo llo in olin teli
t a a s s a , olin aivan tavallinen teh ta an ty t­
tö. mutta että t e h t a a n ty ttö je n kcskuim
d e ssa on yhtä m onta laatua ihmisiä
kuin emäntienkin keskuudessa. Kun rä­
m än emäntien k a n ssa kä ydyn k e sk u ste ­
lun olin s a a tt a n u t sanom alehtiin, niin sil­
loin eräs lähetystön jäsenistä soitti kiukkuisesti ja ilmoitti e ttä nyt me v i hd o i n k i n
s a a m me
I i n n a a n (! ) .
t e i d ä t
Suurlakon jälkeen näytteli ruotsalai­
nen Folkteatern v a n h a s sa A rkadiassa rev y y n ä y te im ä ä nimeltä ” K a rn eva l”. Kos­
ka tiesin siinä olevan esite ttynä kaikki
sen ajan tavalla tai toisella merkityt
henkilöt, valtasi minutkin uteliaisuus
mennä ka tsom a an.
Istuin perm annolla
erään tuttavani kanssa.
Kun kohtaus,
jossa Miina Sillanpää esiintyi suuren
palvelijajoukkonsa kan ssa, esitettiin, niin
yleisö puhkesi valtaviin suosionosoituk­
siin.
Oli se m u k av a a katsella itseään
esitettävän. Väliajalla ry h tyiv ä t Vieres­
säni
istuvat k e sk u ste le m aa n esityksen
johdosta, jolloin toinen heistä vakuutti
hyvin tu n te v a n sa Miina Sillanpään, ja
että " m a s k e e r a u s oli ihmeen hyvin o n ­
nistunut” .
Minun
vakuutettiin
aina
kä y ttä v ä n lyhyttä t u k k a a ja su u r ta p u ­
naista rusettia. Sam alla huom asin, että
puhujalla ei ollut h a r m a a t a a avistusta,
että istuin hänen viereltään. Silloin t o ­
verini rupesi
m yöskin a rv o stelem a an
esitystä, h u o m a u tta e n samalla, e ttä n a a ­
miointi oli päin hongikkoa, a n ta e n s a ­
malla y m m ä rtä ä , että voin istua täs sä
näin t u n te m a tto m a n a kun malli on niin
kovin huono. S a m a t naiset, jotk a ä s ­
ken vielä olivat v a k u u tta n e e t hyvin tun­
t ev a n sa Miina Sillanpään, eivät nyt keh­
d a nn ee t k a ts o a kuin salaa, ia ke skustelu
heiltä loppui kok ona an.
M utta suuri
yleisö
tahtoi sa a d a kuulta minusta
enem m änkin .
Niinpä olin pitkän ajan
se isovana aih eena pilalehtien palstoilla
se kä ka pakka k uple teissa. N im ettöm iä kir­
jeitä tuli läheltä ja jopa u lk om aalta asti.
Kirjeistä olivat u s e a m m a t ruotsalaisia,
hyvällä
kouluutetulla käsialalla kirjoi­
tettuja ja paljastivat siten niiden alk u­
lähteet. U seat kirjeet olivat laaditut niin
lou kkaav aan sä vyy n kuin mahdollista.
Niinpä erää ssä kirjeessä, jonk a oli alle­
kirjo ittanut "V an h a
perheen e m ä n t ä "
sanottiin, että k e rro ta an sinun olevan
"v a n h a huora V a a s a s t a ” , jo h o n kirjoit­
taja kuitenkin oli lis än n y t ik äänkuin lie­
ventä äkseen
sa no jensa
vaikutusta,
"m u tta en minä sitä kuitenkaan usko".
Väittely, joka aluksi oli k ä y ty ru o tsa ­
laisten lehtien palstoilla, siirtyi vähitellen
suomalaisiin lehtiin. Ja kun h y ö k k ä y k ­
set muuttuivat persoonahyökkäyksik-u,
sain nimelläni v a ru stettu ja vastauskirjoituksia lehtiin.
Ja n ä m ä kirjoitukset,
joissa pääsin selittäm ään palvelijatark y s y m y k s e n periaatteellista puolta, sitä'
oik eu deto nta asem aa missä palvelijat
elävät, miten palvelijalle asete-aan p e r ­
heenjäsenen velvollisuudet, ruutta ei Oi­
keuksia, heidän ra ja to n ta ty ö p äiv ä än sä ,
josta sanottiin, että palvelijalle ei voinut
ylityöpaikkio kuulua, k osk a hän on m yy­
nyt koko ty ö v o im a n sa työnantajalleen,
siis kaikki 24 tuntia v u o ro k a u d e ss a , se­
kä sam alla niitä pyrk im yksiä mitä yh­
distyksellä oli, nä m ä kirjoitukset selvit­
tiv ät kaikkein paraiten k y sy m y k se n yti­
men, ja näiden kirjoitusten a n siosta on
kvsvinvksen periaatteellinen puoli tullut
tu nnetuksi. S euraus olikin, e ttä yleensä
h e rra t ase ttuiv at palv elijaky syntyksessä
vnpaamielisenvmälle kannalle kuin e m ä n ­
nät. Ja t ä m ä on se litettävissä sillä, että
sen
ajan e m ä n n ä t olivat k a s v a te ttu ja
pienestä pitäen siinä uskossa, e ttä Jum a­
la oli luonut h e rra sv ä e n herra sv ä e ksi ja
palvelijat he rra svä e n käskyläisiksi. T a ­
pahtui usein, e ttä e m ä n tiä tuli Yhdistyk­
seen
minun kanssani k eskustelem aan
palvelijain v aatim uksista , ja keskustelun,
jälkeen sain useimm iten kuulla, että
"tu o lta kannalta en ole kosk a a n asiata
a ja tellu t” .
M utta heidän oli vaikea
m y ö n tä ä olevansa v ä ä r ä ssä , joten mi­
tään oleellisia m uutoksia em m e voineet
o d o tta a k a a n ennenkuin uusi polvi astui
näyttämölle, joka oli k a s v a n u t v a p a a m ­
m as sa ilmapiirissä kuin heidän äitinsä.
Ja to d e ta täytyy , e ttä näm ä 35 vuotta
eivät ole m enneet jälkeä jä t t ä m ä t t ä . T v ö
on ollut k o r v e n ra ivau styö hön v e r r a f a vaa, nlutta se 011 ollut inn o stav a a ia
h e rätte itä a n ta v aa . T ä m ä työ ei kuiten­
kaan ole kuin v asta alulla, sillä uusi
aika sy n n y t t ä ä u u de t va atim u kset, jo
ten ty ö n p u u te tta ei tarvitse odottaa. Ny­
ky a ja n työntekijöille 011 te h tä v ä kuiten­
kin helpom paa, sillä a lkuvaikeudet ovat
io voitetut.