B28 | Aamulehti Lauantai 6. heinäkuuta 2013 Hyvä elämä 4 865 Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Vuonna 2011 Suomessa todettiin 4 865 uutta rintasyöpää. Sairauden ilmeneminen alkaa 25. ikävuoden jälkeen ja lisääntyy iän myötä. Ota sivu talteen tai jaa se Shortcutilla: 1) Lataa ilmainen Shortcut-sovellus älypuhelimesi sovelluskaupasta. 2) Avaa sovellus ja ota kännykälläsi kuva sivusta. 3) Shortcut ohjaa sinut verkossa olevaan sisältöön. Potilaista noin 89 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta. Ennuste on parantunut varhaisemman toteamisen ja hoitomenetelmien kehittymisen ansiosta. Rintasyövän syitä ei suurelta osalta tiedetä. 89 Yhteystiedot: Puhelin 010 665 3142 | Sähköposti hyva.arki@aamulehti.ﬁ tai etunimi.sukunimi@aamulehti.ﬁ Elämä jatkuu diagnoosin jälkeen Sairaus: Yhä useampi sairastuu rintasyöpään. Todennäköisyys kasvaa iän myötä, nuorikin voi sairastua. Syy: Alle puolella sairastuneista on jokin tunnettu riskitekijä, kuten perinnöllisyys tai hormonitoiminta. Selviäminen: Älä jää yksin. Apua on tarjolla, kunhan sitä osaa hakea. SOLJA VIRKKUNEN, TEKSTI Tomi Vuokola/Aamulehti Nina Karlsson/Aamulehti Bloggasin synkimmät ajatukseni Terapia piti pääkopan kunnossa ”Olen realisti. Sairaus ei ole antanut minulle mitään hyvää. En ole tappanut yhtäkään syöpäsolua positiivisuudella. Olin 29-vuotias ja 30. viikolla raskaana, kun löysin rinnastani kipeän muhkuran. Esikoiseni oli puolitoistavuotias. Lääkäri sanoi, että olen ihan liian nuori. En ollut osannut epäillä itsekään mitään. Kasvain oli kooltaan kymmenen senttiä, joten se piti saada pienemmäksi ennen leikkausta. Olin kauhuissani. Pelkäsin, että vauva syntyy keskosena ja minä kuolen. Ensimmäiset sytostaatit menettivät tehonsa nopeasti. Toisten aikana kasvain suureni. ”Tämä voi kuulostaa kauhealta, jos on vasta sairastunut, mutta rintasyöpä on tuonut elämääni myös hyviä asioita. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin, joihin en olisi muuten tutustunut ja oppinut tekemään päätöksiä miettimättä liikoja. Minulla on tosin ollut sairauden suhteen hyvä tuuri–ainakin toistaiseksi. Tutkitutin rintani gynekologilla marraskuussa 2007. Hän ei löytänyt mitään poikkeavaa. Kaksi kuukautta myöhemmin huomasin itse patin. Sen jälkeen kaikki kävi nopeasti. Lääkäri sanoi jälkeenpäin, että syöpämuoto oli niin aggressiivinen, että muutaman kuukauden odotuksellakin olisi ollut suuri merkitys. Rintasyövän sairastaneita haastatellaan usein lehtiin siinä vaiheessa, kun hoidot ovat jo takana. Sairaudesta voi saada kaunistellun kuvan. Perustin tuolloin blogin, josta en kertonut perheellenikään. Blogissa pystyin tuulettamaan synkimmät ajatukseni. Kaikesta ei voi puhua läheisille. Sytostaatteja jatkettiin kymmenen kuukautta ennen kun minut voitiin leikata. Leikkausta seurasi sädehoito, mutta terveyteni ei parantunut. Rinta tulehtui ja olin selittämättömässä kuumeessa koko viime vuoden. Sairastin kolme vuotta. Nyt on todettu, että minun on mahdollista selvitä. Uusiutumisvaara on yhä olemassa. Rintasyövän sairastaneita haastatellaan usein lehtiin siinä vaiheessa, kun hoidot ovat jo takana. Sairaudesta voi saada kaunistellun kuvan. Minua ei auttanut tieto, että 90 prosenttia sairastuneista paranee, kun itse en vielä tiennyt, miten minun käy. Olen toipumassa. Jaksan käydä töissä ja tehdä kotitöitä. Olen pääsemässä siihen mielentilaan, jossa olin ennen. Ei minulla vieläkään ole voittajaolo. En olisi tällainen, jos en olisi sairastunut. Toipumisen eteen on pitänyt tehdä paljon töitä. Odotan rinnan korjausleikkausta, johon menen syksyllä. Ensi kesänä voin käyttää tavallisia vaatteita ja harrastaa liikuntaa vapaasti. Mieluummin olen kokonainen, ilman lisäosia.” HEIDI KAUPPINEN, 33 3 Avoimuus toi tukiviestien vyöryn ”Minun ei tarvitse enää pelätä, että rintasyöpäni uusiutuu. Niin kävi jo. Sairastuin ensimmäisen kerran vuoden 2000 lopussa. Olin 31-vuotias ja kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Sairaus vei mukanaan pienen palan oikeaa rintaa, kainalon imusolmukkeet ja pitkäksi aikaa uskoni tulevaisuuteen. Lopulta sairaus jäi muistoksi muistojen joukkoon. Elämä jatkui. ”Olen kai epänormaali yksilö. Kun sain Aleksis Kiven päivänä viime vuonna diagnoosin, ajattelin, että aha. En kysynyt miksi, en ahdistunut. Otin syövän projektina, josta selvitään. Matka on ollut rankka. Sain vahvimmat mahdolliset lääkitykset ja kaikki sivuvaikutukset paitsi pahoinvoinnin. Minulta poistettiin koko toinen rinta. Lääkäri sanoi, että kun näistä selviän, voin unohtaa rintasyövän loppuiäksi. Olen puhunut sairaudestani avoimesti. Kun joku on kysynyt, mitä kuuluu, olen vastannut, että ei niin hyvää, koska käyn sytostaattihoidoissa. Avoimuuden vuoksi minun ei ole tarvinnut peitellä, kun olen huonossa kunnossa joutunut tilaamaan taksin jopa sadan metrin matkalle. Viime vuoden alussa varasin vanhalla rutiinilla seurantakuvausajan. 42-vuotiaana kolmen teinin yksinhuoltajana sairastuin rintasyöpään toistamiseen, ilman ensimmäistäkään riskitekijää. Olen ollut onnekas. Tauti löytyi toisellakin kerralla ajoissa ja uusi vain paikallisesti, eli se oli täysin parannettavissa. Vakavasta sairaudesta huolimatta en ole tuntenut itseäni sairaaksi. Olen ollut koko ajan hyvässä kunnossa. Kävin jumpassa leikkausta edeltävänä iltana ja heti uudestaan lopputarkastuksen jälkeen. Sytostaattihoidotkin aiheuttivat minulle vain muutaman päivän väsymyksen. Töissä sairaus ei ole ollut ongelma. Poissaolot sovittiin ja sain työstä muuta ajateltavaa. En pelkää, että syöpä olisi jatkossa este työllistymiselle. Sairastuminen antaa elämänkokemusta, jota muualta ei saa. Haasteita Jos menetät hiuksesi etkä halua kulkea kaljuna, voit saada sairaalasta maksusitoumuksen peruukin hankkimista varten. Peruukkia kannattaa lähteä hankkimaan, kun omaa tukkaa on vielä jäljellä, jotta myyjä osaa valita kanssasi sinulle sopivan. Kampaaja voi muokata peruukin sopivaksi. 4 Rohkaisen sairastuneita palkitsemaan itseään pienillä asioilla, jotka vievät arkea eteenpäin. Kun hiukseni olivat vihdoin niin pitkät, että sain niihin muotovaahtoa, järjestin läheisilleni illanvieton. Kiitos ystävilleni, että he auttoivat minua elämään täyttä elämää sairaudesta huolimatta. Tapasin mieheni lokakuussa 2008, siilihiuksisena ja yksirintaisena. Runsas vuosi myöhemmin muutimme avoliittoon ja kolmen vuoden kuluttua tyttäremme syntyi. Mieheni on kertonut, että ensimmäisenä vuonna puhuin joka ilta pelosta. Nyt ajattelen asiaa harvoin. Sairaus tulee silti aina olemaan matkakumppanini.” Lähde: Rinnalla (Rintasyöpäyhdistys 2013) PIIA HAKOMÄKI, 39 Tomi Vuokola/Aamulehti Lukeminen vähensi tuskaa a 1 Keho kestää syöpähoidot paremmin, jos ruoasta saa riittävästi proteiinia lihan, kalan, maitotuotteiden ja pähkinöiden muodossa. Hoidot saattavat aiheuttaa huonovointisuutta ja ruokahaluttomuutta. Huonovointisuutta voi lieventää, kun maha ei tyhjene täysin. Hanki kotiin houkuttelevia ruokia ja hyviä naposteltavia helposti saataville. Kokeile syödä haaleaa tai kylmää ruokaa. Tomi Vuokola/Aamulehti 42-vuotiaana kolmen teinin yksinhuoltajana sairastuin rintasyöpään toistamiseen, ilman ensimmäistäkään riskitekijää. Sairaudesta on hyvä kertoa lapselle ikätasoon sopivalla kielellä. Pienelle lapselle on tärkeä kertoa, että äitiä hoidetaan lääkkeillä ja äiti käy usein sairaalassa. Lisäksi voi kertoa, että ulkonäkö saattaa muuttua. Lapselle pitää painottaa, että hänestä pidetään huolta, vaikka vanhempi on välillä sairaalassa. Isommalle lapselle on hyvä kertoa sairaudesta avoimesti ja muistuttaa, että netissä oleva tieto ei ole aina paikkansapitävää. 2 a Kannattaa miettiä, mitä haluaa kuulla kun sairastuu ja mitä ei. Lääkäriltä ei tarvitse kysyä ennusteestaan, jos ei ole valmis kuulemaan sitä. Jos puolituttu kertoo syöpään kuolleesta kummitädistään, voi pyytää, että vaihdetaanko puheenaihetta. Tällaiset puheet eivät tee pääkopalle hyvää. Olin aluksi niin ahdistunut, että en osannut hakea apua. Lopulta pääsin psykoterapiaan. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Tärkeintä on tietysti, että ei pakota itseään mihinkään. Ei ole pakko puhua eikä osallistua ryhmiin, jos ei tahdo. Sairaus kulkee päivittäisen arjen kumppanina Työnantajan kanssa kannattaa puhua hyvissä ajoin sairauslomasta, varamiesjärjestelyistä ja työhön palaamisen järjestämisestä. Kerro, millaista yhteydenpitoa toivot hoitojen aikana. Kuinka usein ja mitä kautta sinuun voi ottaa yhteyttä? Haluatko puhua työasioista vai toivotko tsemppausta? Voit saada sairausajalta palkkaa, sairausvakuutuskorvausta tai esimerkiksi kuntoutusta työhön paluuseen. Olin aluksi niin ahdistunut, että en osannut hakea apua. Lopulta pääsin psykoterapiaan. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille. a Muistilista Nyt Hoitoa vaativat muutokset voivat löytyä rinnoista varhaisvaiheessa säännöllisellä lääkärin tai terveydenhoitajan tutkimisella ja mammograﬁakuvauksella. Alkavaa rintasyöpää ei pysty löytämään itse niin varhaisessa vaiheessa, että siitä olisi hyötyä ennusteen kannalta. Kun joku on kysynyt, mitä kuuluu, olen vastannut, että ei niin hyvää, koska käyn sytostaattihoidoissa. Yhteystiedot a Tuki voi löytyä verkosta tai yhdistyksestä Rintasyöpäyhdistys pystyy suhteuttamaan eikä pienistä masennu. Kauheinta sairastumisessa on epätietoisuus. Kaikilla on oma tapansa käsitellä tapahtunutta. Minun keinojani ovat lukeminen ja kirjoittaminen. Ahmin kaikkea väitöskirjoista runouteen ja pidän blogia. Tieto vähentää tuskaa. Vertaistuki on korvaamatonta. Kohtalosiskojen tapaaminen antaa toivoa siitä, että sairaudesta voi selvitä. Minun tukihenkilöni tuli katsomaan minua ensimmäisen leikkaukseni jälkeen suoraan sählytreeneistä. Se antoi minulle toivoa ja uskoa siihen, että elämä on vielä edessä.” LEENA KIURU, 44 Olen saanut uskomattoman määrän tukea sähköpostiviestien, Facebook-viestien ja rukousten muodossa. Monet ovat halunneet jutella omista kokemuksistaan. Ystäväni ovat käyneet puolestani kaupassa ja tuoneet robotti-imurin lainaksi. Syöpähoitojen kaikista yksityiskohdista ei kannata tietää alusta alkaen. Olisin ollut huolissani, jos olisin tiennyt, mitä tulemaan pitää. En olisi uskonut, että voisin olla niin väsynyt kuin syövän kokeneet kertoivat. Aluk- Puh. 040 147 0757 tiistaisin ja torstaisin klo 10–14 O www.europadonna.ﬁ Suomen syöpäyhdistys si en tajunnut syödä, koska ei tehnyt mieli. Vaihdoin silti joka päivä pyjaman college-asuun. Siitä olen ylpeä. Odotin yltiöoptimistisena päivää, jolloin sain viimeisen lääkityksen. Todellisuudessa myrkyt pysyvät kropassa ainakin kolme kuukautta. Nyt varpaankynteni ovat alkaneet irrota. Se harmittaa enemmän kuin hiusten lähtö, koska toivoin jo selvinneeni. Pian elämä alkaa täysillä uudestaan. Käyn jälleen aktiivisesti kuntosalilla ja vesijuoksen, jotta olen hyvässä kunnossa, kun menen vuoden päästä korjausleikkaukseen. Nyt jo ajattelen herätessäni, että mitä ihmeen ihanaa tämäkin päivä tuo tullessaan.” MARJA KUJANSUU, 65 Puh. 09 135 331 O www.cancer.ﬁ Leena Kiurun blogi Olipa kerran rintasyöpä – ja toisenkin O olipakerranrintasyopa. blogspot.ﬁ Heidi Kauppisen blogi Dg C50.9 ja elämä sen jälkeen O dgc509.blogspot.ﬁ