Opiskelijalehti • Nro. 5 Aino Kola, 26: Rakkaus mursi muurini SIVU 4 Opiskelijat kertovat: SIVU 10 Minut hyväksyttiin SIVU 3 Kampuskysely: Yksin vai ei? Yksinäisyyteen SIVU 6 tuomittu? SIVU 8 Testaa sosiaalinen tyylisi PAGE 9 Out of loneliness VIP • Opiskelijalehti • Nro 5 Kuva: Markku Parkkonen PÄÄKIRJOITUS Suhteeton irrallisuus K otiportin lukko naksahtaa kiinni takanasi. Opiskelijaelämä alkaa. Ihana vapaus! Enää vanhemmat eivät pysty kontrolloimaan menemisiäsi ja tekemisiäsi. Olet saanut elämäsi omiin käsiisi. Jonkin ajan kuluttua saatat kuitenkin huomata, että tuolla vapaudella on vähemmän ihana kääntöpuolensa. Et olekaan onnellinen vaan yksinäinen ja irrallinen. Orpo olo ei välttämättä hellitä edes opiskelukavereiden ympäröimänä. Välittääkö kukaan minusta todella? Ymmärtääkö kukaan pohjimmiltaan minua? Nämä piinaavat kysymykset voi karistaa mielestä kiireen avulla, mutta jossain vaiheessa ne saavat sinut kiinni uudelleen. Jos sen sijaan pysähdyt kuuntelemaan, niillä saattaa olla jotain oleellista sanottavaa, johon sinun tulisi saada pysyvämpi vastaus. O olet tässä © Photodynamic | Dreamstime.com 2 VIP on kristillinen lehti opiskelijoille ja nuorille aikuisille. Sitä jaetaan kampuksilla, tapahtumissa ja opiskelija-asuntoihin maamme suurimmilla opiskelijapaikkakunnilla. Lehteä julkaistaan kerran vuodessa syyslukukauden alkaessa. Lehti on ilmestynyt vuodesta 2007 alkaen. VIP-lehti / OPKO Hämeentie 155 A 9, 00560 Helsinki (09) 612 9940 | [email protected] opko.fi/vip | facebook.com/viplehti ISSN 1797-0482 Paino: Lehtikanta, Kouvola VIP nro. 5 (2011) Julkaisijat ja kustantajat: Päätoimittaja: Soili Haverinen, [email protected], 050 549 6116 Toimitussihteeri ja taitto: Sari Nuutinen Toimitusneuvosto: Soili Haverinen, Mika Falk, Anne Hopeavuori, Pekka Ryhänen Avustajat: Maarit Alkula,Taru Heikkinen, Päivi Hihnala, Petri Huopalainen,Annastiina Kettunen, Ossi Mäki-Reini, Miina Ojanperä, Saara Santala, Essi Tuomala Kannen kuvat: Roma Koshel | Dreamstime. com, Dmitriy Rumyantsev | Dreamstime.com Ilmoitusten myynti ja vastaanotto: Sari Nuutinen, (09) 612 99443, [email protected] Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys (OPKO), www.opko.fi Suomen Ev.lut. Kansanlähetys www.sekl.fi | www.kolmekohtaamista.com Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY), www.sley.fi | www.sley.fi/eo Lehden nimi VIP tulee sanoista Very Important Person, erittäin tärkeä henkilö. Nimi viittaa maailmanhistorian tärkeimpään Henkilöön, jolle myös sinä olet erittäin tärkeä. ikeastaan yksinäisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon seuraa sinulla on kullakin hetkellä. Ihminen voi olla yksikseen kokematta itseään yksinäiseksi tai kokea suurta yksinäisyyttä ihmisjoukossa. Tärkeää on kokea olevansa rakastettu. Se, joka tietää olevansa rakastettu, kestää myös yksin olemista. ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksin”, sanoi Jumala ajan alkuhämärissä. Ketään ei ole tarkoitettu yksinäisyyteen. Meidän kuuluu hakea yhteyttä sekä toisiin ihmisiin että Jumalaan. Tässä VIP-lehdessä puhutaan yksinäisyydestä. Esittelemme sinulle maailman yksinäisimmän ihmisen ja väitämme, että sinua rakastetaan silloinkin, kun tunnet itsesi kaikkein yksinäisimmäksi. Kun kukaan muu ei ole kanssasi, Jumala on. Soili Haverinen Anna palautetta lehdestä: opko.fi/vip facebook.com/viplehti VIP • Opiskelijalehti • Nro 5 3 LYRIIKAN HELMIÄ KAMPUSKYSELY Minä olen horjunut, epäilen enemmän kuin ennen Mutta halusit ihmisen, sen viat, sen heikkouden Kyllä minä maljasi juon, jos sinä tahdot niin Vien perille tän taakkani, joka minulle uskottiin Ei mun jalkani kanna, kun olen sinun kosketusta vailla Eikä henkeni kulje, kun olen sinun kosketusta vailla Pelasta mut (puhdista maailma) Pelasta mut (armahda ihminen) Pelasta mut, kuule kun apuasi anelen Happoradio: Pelastaja Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin. Job 19: 25-26 – ystävä vai vihollinen? Kysyimme opiskelijoilta eri puolilla Suomea: 1) Onko yksinäisyys hyvä vai paha asia? 2) Miten torjut yksinäisyyttä? Anna Metsola, Jyväskylä suomen kielen opiskelija 1. Molempia. Joskus on positiivista olla yksin, muttei ole positiivista olla yksinäinen. 2. Soitan ystävälle tai menen kävelylle, jotta näen muita ihmisiä. on välttämätöntä. Ilman lähipiiriä yksinäisyys muuttuu eristäytymiseksi, josta seuraa mökkihöperyys ja se tarpeeksi pitkään jatkuessaan johtaa dementoitumiseen. 2. Huolehdin siitä, että on kavereiden kanssa yhteisiä asioita tai projekteja, joiden kautta ystävyys pysyy yllä. Eki Vikman, Helsinki Tomi Nieminen, Helsinki teologian opiskelija 1. Paha. Yksin ei ole hyvä olla. Kyllä ihminen on vähän laumaeläin, kaipaa jotain rinnalleen. 2. Iloisin ja avoimin mielin kohtaan uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja. matematiikan opiskelija 1. Riippuu tilanteesta ja henkilöstä. Itse viihdyn välillä yksinkin. Liiaksi asti se ei ole hyvä, mutta välillä on hyvä rauhoittua itsekseen. 2. Mikä auttaa yksinäisyyteen? Ystävät. Ei tuu hirveesti mieleen. Silja Pirkola, Jyväskylä Julia Hansson, Kokkola suomen kielen opiskelija 1. Voi olla molempia. Joskus kaipaan yksinäisyyttä, mutta liika yksinäisyys on huono asia, sillä kaipaan myös muiden seuraa. 2. Olemalla muiden seurassa. musiikin opiskelija 1. Jokainen tarvitsee omaa rauhaa silloin tällöin ja siksi on hyvä olla toisinaan yksin. Pidemmän päälle yksinolo ei kuitenkaan ole hyväksi. 2. Viettämällä aikaa kavereiden ja perheen kanssa. Välttämällä eristäytymistä muista. Olemalla fyysisesti lähellä toisia ihmisiä. Netissä chattailu ei korvaa todellista ihmiskontaktia. Juha-Pekka Perälä, Lappeenranta energiatekniikan opiskelija 1. Yksinäisyys on ainakin itselle kullanarvoista. En oikeastaan pysty sisäistämään asioita ”lennossa” vaan yksin tutkiskellen vasta. Mutta toisaalta se, että on ystäviä ja tuttavia kivenheiton päässä, Anna Kiiski, Helsinki teologian opiskelija 1. Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin, mutta jokaisen täytyy jonkin verran oppia kestämään yksinäisyyttä elämässään. Olis hyvä, ettei kenenkään tarttis olla aina yksin. 2. Olen yhteydessä ystäviin ja läheisiin ihmisiin ja hakeudun sosiaalisiin tilanteisiin. Tai opettelen viettämään aikaa itseni kanssa yksin. Valjasta syntieni tähden, ohjasta hukkuvien nähden Pyydän sinua katsomaan Kätesi antamaan, elämän taimen Paljasta mieli sysimusta, armahda tuntojeni tuska Pyydän sinua koskemaan Omasi antamaan, jumalan paimen Apulanta: Syntisten pelastaja Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata, niin opetan tiesi sinusta luopuneille, ja he palaavat sinun luoksesi. Henri Uusitalo, Kokkola musiikin opiskelija 1. Yksinolo on toisinaan hyväksi - sielu lepää. Varsinainen yksinäisyys sen sijaan on paha asia, sillä jokainen tarvitsee ihmisen tai ihmisiä, joihin tukeutua ja joiden kanssa jakaa asioita, etteivät ne patoudu. 2. Kohtelemalla muita kuten tahtoisin itseäni kohdeltavan. Toimimalla niin, etten karkota ihmisiä luotani. Parempi nöyrä ja seurassa kuin ylpeä ja yksin. Anu Melkkala, Lappeenranta nuorisotyön opiskelija 1. Yksinäisyys on paha. Yksinäisyydessä Jumalan hyvä tahto ei saa toteutua, koska Hän loi ihmisen elämään yhteydessä toisiin ihmisiin ja Luojaansa. Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat eri asioita. Yksinäisyyttä voi kokea, vaikka ympärillä olisi paljonkin ihmisiä, jos ei koe olevansa hyväksytty ja tärkeä toisille. 2. Seurakuntayhteydessä. Yhteydessä kristittyjen ystävieni kanssa voin jakaa elämää kokonaisvaltaisesti. Saan rakastaa ja olla rakastettu. Kuulumme Jumalan perheeseen ja olemme yhtä Kristuksessa. Haastattelut ja kuvat: Petri Huopalainen, Annastiina Kettunen, Ossi Mäki-Reini, Sari Nuutinen Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala. Ps. 51:9-13,17 Olen kesken, en siis lainkaan valmis täältä poistumaan Juuri kun on meno käynyt elämältä maistumaan Mulla olis yksi toive, yksi pieni pyyntö vaan Mä en haluu kuolla tänä yönä © redster | SXC Yksinäisyys © Tahoodreamer | Dreamstime.com Lupaan lukee Raamattuu ja raitistun Jos saan aikaa, se varmasti onnistuu Mut ei tänä yönä Jääköön taakseni syntinen entinen Pystyn muuttumaan vielä, mä tiedän sen Mut ei tänä yönä Jenni Vartiainen: Mä en haluu kuolla tänä yönä Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä. Pyhäkössä saan nähdä sinut, kokea sinun voimasi ja kirkkautesi. Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin. Psalmi 63: 1-5 TIESITKÖ, ETTÄ... ...maamme 15-29-vuotiaista yli 30 000 kokee turvattomuutta omasta syrjäytymisestä? yli 50 000 kokee turvattomuutta omasta yksinäisyydestä? yli 140 000 on huolissaan yhteisöllisyyden heikentymisestä? yli 170 000 kokee turvattomuutta nuorten syrjäytymisestä erittäin tai melko paljon? Lähde: Nuorisobarometri 2010 ja Findikaattori.fi 4 VIP • Opiskelijalehti • Nro 5 Yksinäisyys on kantajalleen kipeä taakka.Yksinäisen nuoruuden elänyt Aino Kola löysi opiskelijaseurakunnasta rakkauden ja hyväksynnän ilmapiirin. Aino Kola: Pelko sulki minut yksinäisyyden vankilaan ”Vaikka näytin ulospäin kiltiltä ja hiljaiselta, sisälläni koin olevani villi mutta vangittu. Oli vaikea seurata sivusta toisten iloa. Sosiaaliset epäonnistumiset ajoivat minut surkuttelemaan itseäni”, kuvailee yksinäisen nuoruuden elänyt klassista laulua opiskeleva Aino Kola, 26, kokemuksiaan. M oni nuori luuhaa viikonloput kaupungilla pulloineen pikkutunneille poliiseja pakoillen. Kristityt teinit taas notkuvat vapaaaikansa seurakunnan nuokkarilla ja viikonloput tapahtumissa ja leireillä. Niin tai näin, lapsuuden ja aikuisuuden taitekohdassa kaveripii- ristä tulee nuoren toinen perhe. Tämä ei kuitenkaan ole todellisuutta kaikkien nuoruudessa. Aino Kola kertoo, että hän päätyi kouluiässä fantasiamaailman pariin sosiaalisten suhteiden sijaan. Valinta ei kuitenkaan ollut vapaaehtoinen. - Lapsuudessa minulla oli leikki- kavereita, mutta koulussa aloin sulkeutua ja kääntyä sisäänpäin. Itsetuntoni oli huono. Koin vahvasti, etten saanut asioita sanotuksi ja sosiaaliset tilanteet olivat tosi vaikeita, Aino muistelee. Ainon tarina tuo mieleen Uuno Kailaan runon pojan, joka lehmuksen varjossa katselee toisten lasten pallopeliä sivusta voimatta ottaa osaa leikkiin. Runon poika on rampa; Ainoa taas rajoittivat muurit ja sisäiset vankilat, joista hän kirjoitti päiväkirjaansa. - Vaikka näytin ulospäin kiltiltä ja hiljaiselta, sisälläni koin olevani villi, mutta vangittu. Oli vaikea seurata sivusta toisten iloa. Sosiaaliset epäonnistumiset ajoivat minut surkuttelemaan itseäni. Esimerkiksi Vanhojen tanssit ja penkkaripäivä päättyivät masennusitkukohtauksiin, Aino kertoo. Toisten nähden hän ei kuitenkaan koskaan itkenyt. - Yksi syy siihen, etten koskaan voinut jakaa kenenkään kanssa syvimpiä ajatuksiani oli se, että pelkäsin alkavani itkeä. Itkeminen toisten edessä oli kauhea ajatus. Aino ei pystynyt puhumaan pahasta olostaan kenellekään. - Minulla oli muutama kaveri koulussa, mutten juurikaan viettänyt heidän kanssaan aikaa koulun ulkopuolella. Perheelleni en kertonut koskaan, eivätkä he huomanneet mitään. Olen ollut aina hyvä näyttelijä, Aino hymähtää. Aino yritti löytää paikkaansa myös seurakunnasta. - Kävin rippikoulun ja menin isoskoulutukseen, mutten omien estojeni vuoksi tuntenut sielläkään oloani yhtään sen kotoisammaksi kuin kaupungilla juhlivien koulukaverien joukossa. Kaikesta huolimatta Ainolla oli teini-ikäisenä poikaystävä, joka lievitti yksinäisyyttä hieman. Aino ei kuitenkaan kuvailisi tätäkään suh- detta syvälliseksi. - En osannut olla vapautunut. Puhuin hänelle ongelmistani tosi myöhäisessä vaiheessa. Koen, ettei hän ymmärtänyt, koska oli itse sosiaalinen. Suhde rikkoi Ainoa lisää. - Ylitin tuossa suhteessa omat rajani. Taustalla oli pelko hylätyksi tulemisesta ja ostin rakkautta omantuntoni kustannuksella, Aino selvittää. Masennus ja epätoivo ajoivat Ainon hautomaan jopa itsetuhoisia suunnitelmia. - Herkuttelin toisinaan ajatuksella onnettomuudesta. Ajattelin, että jos minulle kävisi jotain, saisin enemmän huomiota. Onneksi nämä kuitenkin jäivät fantasian tasolle. Yksinäisyyden muuri murtuu 18-vuotiaana Aino ymmärsi itse, että hän tarvitsi apua. Hän alkoi lukea masennusta psyykkisestä ja sielunhoidollisesta näkökulmasta käsittelevää kirjallisuutta ja pyysi Jumalalta apua yksinäisyyteensä. - Olin aina uskonut Jumalaan. Pahimpina masennusaikoinakin olin myös joskus rukoillut, että hän antaisi minulle ihmiskontakteja. - Silloin tartuin ensimmäistä kertaa Raamattuun ja luin läpi Uuden testamentin. VIP • Opiskelijalehti • Nro 5 ”Kun päästää ihmisen lähelle, se on toisaalta uskomattoman vapauttavaa, toisaalta persoonien kulmia kolistelevaa. Ihminen on rakkauden edessä paljas ja haavoittuvainen.” Itsetunnon parantuminen oli prosessi, jossa oli oma osansa myös musiikilla. - Musiikki ja taide ylipäänsä oli minulle tärkeä pakokeino pahan oloni keskellä. Paranemiseni kannalta keskeinen oli erityisesti eräs oopperaproggis, jossa minulla oli rooli ja joka mahdollisti kanssakäymisen toisten kanssa. Aino muutti lukion jälkeen Turkuun opiskelemaan laulua. - Se oli eräänlainen ”uusi alku”, hän kuvailee. - Jatkoin Raamatun lukemista ja vähitellen aloin kaivata opetusta ja keskustelua uskonasioista. Aino kuitenkin epäröi lähteä seurakuntaan. - Minulla oli seurakuntanuorista melko stereotyyppinen kuva, hän naurahtaa. - Ajattelin, että olen varmasti aivan liian erilainen ja minun on vaikea sopeutua joukkoon. Ennakkoluuloista huolimatta Aino löysi lopulta Opkon (Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys) opiskelijatoimintaan. - Uskaltauduin Opkon iltaan, jossa totesin kyllä olevani erilainen, mutta yhtä erilainen kuin kaikki muutkin, Aino hymyilee. Kristittyjen opiskelijoiden keskuudessa Ainolla on ollut hyvä olla. - Ihmiset eivät ole tietenkään täydellisiä, mutta kristillisissä piireissä olen kuitenkin kokenut keskimääräistä enemmän, että minusta ollaan kiinnostuneita ja saan olla oma itseni, hän pohtii. - Oli hienoa, kun minua kysyttiin mukaan Opkon paikallisyhdistyksen hallitukseen. Huomasin, että minullakin voi olla jotain annettavaa, Aino summaa tuntojaan. Rakkaus vapauttaa Aino Kola asuu nykyään Helsingissä ja opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa laulunopettajaksi. Vaikeimmat vuodet ovat takana, eikä Aino niitä juuri muistele. - Katson mieluummin eteenpäin. Menneisyyteni vuoksi osaan kuitenkin arvostaa esimerkiksi nykyistä kaveripiiriäni, joka ei ole minulle itsestäänselvyys. Uudesta elämästään huolimatta Aino on edelleen varovainen ihmissuhteissa. - Ajatus siitä, että pyytäisin oma-aloitteisesti kavereita vapaa-ajan viettoon, on vielä vieras, hän miettii. - Tai ehkä kypsymässä. Aino on oppinut jopa nauttimaan yksinolosta. - Vietän tavallisesti päiväni poissa kotoa: koululla, Opkon jutuissa sekä keikkaillessa mm. Metallimessun kuorossa. Olen kuitenkin huomannut, että tarvitsen myös omaa aikaa ja rauhaa. Esimerkiksi leireillä tai tapahtumissa on tärkeä päästä vetäytymään välillä omiin oloihin. - Saatan joskus vieläkin ajoittain synkistellä, mutta sekin tapahtuu perusrauhasta käsin, hän muotoilee. Aino arvioi, että nuorten ja nuorten aikuisten yksinäisyys on tavallisempaa kuin kuvitellaan. - Monet osaavat kätkeä asian hyvin. He saattavat vaikuttaa ulospäin sosiaalisilta ”jokapaikanhöyliltä”, mutta toista ihmistä voi olla vaikea päästää lähelle. Sitten on niitä, jotka ovat vain niin näkymättömissä, ettei heitä huomata. - Myös puolison tai kumppanin kaipuu saattaa olla tässä iässä suuri, Aino valottaa monen kipeää toivetta. - Muureja voi olla monenlaisia. Ei siihen välttämättä tarvita rankkaa menneisyyttä. Voi olla, että ihmisellä menee näennäisesti hyvin, mutta jokin pidättelee. - Miksi on niin vaikeaa olla rakastettu? miettii vuosikausia rakkautta paennut Aino. - Kun päästää ihmisen lähelle, se on toisaalta uskomattoman vapauttavaa, toisaalta persoonien kulmia kolistelevaa. Ihminen on rakkauden edessä paljas ja haavoittuvainen. Mutta täydellinen rakkaus karkottaa pelon. - Kun päästää Jumalan lähelle, vastassa on rakkaus ilman ehtoja, hän päättää. Teksti: Essi Tuomala Kuvat: Pilvi Keskitalo ”Kun päästää Jumalan lähelle, vastassa on rakkaus ilman ehtoja.” NÄKÖKULMA Maailman yksinäisin ihminen Y ksinäisyys on kurja tunne. Se kiertää ja kaihertaa sydänalassa. Tuntuu siltä, kuin rinnassa olisi joku ontto kohta. Päässä vilisee katkeran kuuloisia kysymyksiä. Miksi kukaan ei soita? Miksi kukaan ei tule käymään? Netissäkään ei nyt juuri ole ketään tuttua. Eikö ketään kiinnosta minun elämäni tai seurani? Olenko minä ainoa, josta tuntuu tältä? Yksinäisyys on karua. Se eristää, ahdistaa, masentaa ja lannistaa. Kenellekään se ei ole täysin outo tunne. Yksinäisyys voi olla kaivattu vieras, mutta monille meistä se on myös liian tuttu kaveri. Totuus on se, että ihminen tarvitsee toista ihmistä. Meitä ei ole tehty olemaan yksin. Kaipaamme toisen ihmisen ääntä, katsetta, kosketusta ja läsnäoloa. Jos joudumme olemaan liikaa yksin, aiheuttaa se meissä henkistä ja fyysistä kipua. Yksinäisyyden aiheuttama kipu on tämän maailman kipeimpiä kipuja. Minäkin tiedän jotakin yksinäisyydestä. Usein nautin yksin olemisesta, mutta on myös niitä hetkiä, jolloin yksinäisyys ei ole tervetullutta. Erityisen kipeältä yksinäisyys tuntuu silloin, kun elämässä on meneillään jotakin raskasta. Silloin kaipaa toisia ihmisiä vierelleen. Joskus niitä ihmisiä on, mutta aina ei ole. Silloin minua lohduttaa tieto siitä, että koskaan en kuitenkaan ole aivan yksin. Kerron sinulle, miten se on mahdollista. T ämän maailman yksinäisin ihminen en ole minä etkä sinä. Kaikkein yksinäisin ihminen kautta aikojen on ollut Jeesus, puusepän poika Nasaretista. Ehkä ajattelet, että taas tätä Jeesus-hömppää, mutta minulle ja miljoonille muille tämä on totta. Suurin lohdutus elämäni yksinäisyyteen on se, että on Jumala, joka tietää, miltä minusta tuntuu. Raamatun mukaan on olemassa Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki todellinen ja ainoa Jumala, joka on yksinäisyyden asiantuntija. Jumalan asiantuntemus perustuu siihen, että hän itse tuli maailmaan kokemaan ihmisen yksinäisyyden. Jeesus – Jumalan poika, syntyi ihmiseksi ja eli ihmisen elämän kaikkine kipuineen, iloineen ja suruineen. Hän kuoli n. 2000 vuotta sitten ristiinnaulittuna, ihmisten hylkäämänä ja ystäviensä pettämänä. Siellä ristillä hän oli maailman yksinäisin ihminen. Ei pelkästään siksi, että maailma hänet hylkäsi vaan siksi, että Jumala itse hylkäsi hänet ristille. ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”, huusi Jeesus ristillä. Tämä ei ollut vain väsyneen ja kuolemaisillaan olevan ihmisen tunne, vaan todellisuutta. Jumala hylkäsi Poikansa ristille, jotta sinun ja minun ei koskaan tarvitsisi olla yksin. Miksi kaikkivaltias Jumala tekee jotakin tällaista? Koska hän rakastaa sinua ja on tarkoittanut sinut elämään yhteydessään. Kaiken lisäksi Raamattu kertoo, että Jumala herätti Poikansa kuolleista. Nyt Jeesus elää ja on läsnä kaikkien niiden ihmisten elämässä, jotka eivät halua elää ja kuolla yksin vaan hänen yhteydessään. ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” Jeesus (Ilm. 3:20) Anne Hopeavuori Hae nyt! Lukio Kymppi Erälinja Raamattukurssi Gospellinja www.keokarkku.fi 5 6 VIP • Opiskelijalehti • Nro 5 © Pahham | Dreamstime.com Kukaan ei ole u t t i m o u t n e e t y y yksinÄis Yksinäisyys on onttoa ja samaan aikaan viiltävää. Kaikilla muilla tuntuu olevan se kuuluisa elämä. Kalenterit täyttyvät, eikä lounasseurasta ole puutetta. Miten ihmeessä löytää edes yksi ystävä, jonka kanssa jakaa asioita, joku, joka olisi kiinnostunut juuri minun ajatuksistani? Entä miten vastaan niihin haasteisiin, joita ympäröivä maailma minulta vaatii? -M inulla ei ole mitään merkitystä kenellekään, olen arvoton, aivan sama vaikka kuolisin, olen jotenkin viallinen ja kykenemätön ihmissuhteisiin. Tällaisia ajatuksia eri vahvuuksilla löytyy yksinäisen ihmisen mielestä, kuvailee psykoterapeutti Harri S. Jukkala. - Kuitenkin ihmisen perustarve on liittyä toiseen ihmiseen, olla suhteessa johonkin ja jonkun kanssa. ”Minä” on siis aina suhteellinen. Myös ihmisenä kasvaminen tapahtuu toisten ihmisten avulla. Jukkala toivoisi, että kulttuuristamme löy- tyisi enemmän tilaa todelliselle kohtaamiselle. - Elämä on suhteissa. Teatteriohjaaja Jussi Parviainen on sanonut, että taidetta kauneimmillaan on se, kun kaksi ihmistä on vastakkain ja puhuu totta. Uskon tähän. Totuudellisessa kohtaamisessa on pyhyyden läsnäolo usein konkreettisesti aistittavissa. Haasta sisäinen Camelboots-ihmisesi Harri Jukkala rohkaisee tutustumaan omaan elämään ja miettimään sen eri vaiheita re- hellisesti. - Joskus yksinäisen identiteetin taustalta löytyy elämänhistorian ihmissuhteissa tapahtuneita traumaattisia kokemuksia. Niiden myötä on saattanut tulla vannotuksi, etten koskaan enää tarvitse ketään. - Silloin hylätyksi tulosta käsin olen kieltänyt itseltäni läheisen vuorovaikutuksen tarpeeni ja olen lähtenyt Camelboots-ihmisenä kulkemaan omia polkujani. Jukkala huomauttaa, että aina emme tavoita yhteyttä traumaattisten kokemustemme ja reaktioidemme välillä. - Kokemus saattaa kuitenkin elää omaa elämäänsä ja vaikuttaa käyttäytymiseemme. Toistuvat ihmissuhdekaavat ovat esimerkki tästä. Ihastun ja ystävystyn ihmisten kanssa, jotka kerta toisensa jälkeen hylkäävät tai jotka hylkään itse – hylätyksi tulemisen pelosta käsin. Valitsenko siis itse yksinäisyyden, koska pelkään omien tarpeitteni ja haavoittuvuuteni näyttämistä? Jukkala kysyy. Lupa olla olemassa ”Valitsenko itse yksinäisyyden, koska pelkään tarpeitteni ja haavoittuvuuteni näyttämistä?” Harri Jukkala © Steve Lovegrove | Dreamstime.com Jukkala kehottaa yksinäistä ihmistä kysymään, milloin yksinäisyys on hiippaillut hänen seuralaisekseen. - Yksinäisyyteen liittyy monia voimakkaita tunteita kuten epätoivo, suru, pettymys, itseviha, häpeä, syyllisyys ja kokemus erilaisuudesta. On hyvä miettiä, mitä nämä tunteet pitävät sisällään. Jos pilkon kokemukseni osiin, saatan huomata, ettei se olekaan koko totuus elämästäni. Yksinäisen ihmisen mieleen hiipii helposti ajatuksia arvottomuudesta ja oman elämän merkityksettömyydestä. Tällaisessa tunnetilassa ympäristön suorituspaineet tuntuvat ylivoimaisilta. - Entä onko minulla mahdollisuutta haas- VIP • Opiskelijalehti • Nro 5 taa tunteitteni sanoma? Jukkala kysyy. Jukkala uskoo, että olemassaolon oikeutukselle ja tarkoitukselle on olemassa syvempi perusta, joka ei riipu edes toisten arvostuksesta. - Elämän tarkoitus on se, että olen. Riittää, että olen olemassa, koska Jumala, jonka kuvaksi olen luotu, kertoo nimekseen ”Minä olen”. Olemassaolon oikeutus nousee luomisesta. Jumalan kolminaisuus, kolme persoonaa yhdessä, puhuu minulle nimenomaan siitä, että Jumalakin elää ja on olemassa suhteessa, Jukkala kuvailee. Jukkala haluaa rohkaista yksinäisyyttä kokevaa ihmistä ulos tuomittuna olemisen tunteesta, joka helposti saa vallan. - Yksinäisyyden tunteiden hallitessa ajattelee helposti, että en voi tehdä asialle mitään ja että tämä tila tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Jukkala muistuttaa, että siitä, miten asiat ovat nyt, ei voi johtaa sitä, kuinka asiat tulevat olemaan tulevaisuudessa. - Elämään kuuluu liike. Ihmisen tunteet, ajattelu ja toiminta muodostavat kehän, jossa jokainen osa vaikuttaa toisiinsa. Jos ajattelun tasolla vahvistan uskomusta, että olen tuomittu yksinäisyyteen, se synnyttää tunnetasolla epätoivoa, joka taas näkyy käytöksessäni, Jukkala kuvailee. Voiko ihmisen brändätä? Yksinäisyyden kokemisen keskellä tulee helposti myös vertailtua itseä muihin. Omat taidot tuntuvat mitättömiltä ja muut näyttäytyvät superihmisinä. Miten pärjään maailmassa, joka tuntuu olevan vain vahvoja ja rohkeita varten? Kasvatustieteilijä ja yliopiston opettaja Sauli Puukari ihmettelee, miksi niin usein unohtuu se, että olemme vain ihmisiä sanan positiivisessa merkityksessä. - Kun puhutaan ihmisenä elämisestä, siihen ei kuulu millään tavalla brändääminen. Ihminen ei ole tuote, Puukari sanoo. - Nykyisin korostetaan paljon suoriutumista ja pätevyyttä. Siihen rinnalle pitäisi saada sekin tarina, että emme ole täydellisiä. Puukari on sitä mieltä, että ihmiselämän vajavuuksista pitäisi kyetä puhumaan enemmän. - Miksi on esimerkiksi vaikeaa tunnustaa tarve mennä juttelemaan oman elämän kivuista? Tarvitsemme toisten tukea ja apua. Sauli Puukari rohkaisee yksinäisyyden ja elämän paineiden keskellä ottamaan yhteyttä Jumalaan. - Jos kenellekään muulle ei uskalla tai voi ”Nykyisin korostetaan suoriutumista ja pätevyyttä. Rinnalle pitäisi saada sekin tarina, että emme ole täydellisiä.” Sauli Puukari puhua, niin Jumalalle voi – ilman mitään suorittamisen makua. Yksinäisyys nähdään yleensä pelkästään negatiivisena ilmiönä. Puukari rohkaisee myös plusmerkkisen yksinolon löytämiseen. - Meillä on liian vähän aikaa rauhalliseen elämän ja oman itsen pohtimiseen. Millainen ihminen olen ja mikä on suhteeni toisiin ihmisiin? Puukari rohkaisee pohtimaan. Ihmisarvo on kiistämätön Sauli Puukari toivoo yhteiskuntaamme lisää ”mukavaa, että olet olemassa” -asennetta. Hän toivoo, että oppisimme näkemään toisemme arvokkaina ilman ansioita. Kilpailuhenkisessä yliopistomaailmassa työskentelevän Puukarin perustelu ihmisarvolle ei löydy työpaikalta. - Ihmisarvomme nojaa pohjimmiltaan siihen, että Jumala on luonut meidät, ei siis tekemiseemme tai olemiseemme. Tämän ajatuksen varassa poistuu myös suorittamisen pakko. Kun suostuu avautumaan tälle ymmärrykselle, ei uskonnollisena suorituksena vaan elettynä elämänä, voi löytää elämänmittaisen kasvuprosessin. Sauli Puukari pitää erehdyksenä ajatusta, että usko Jumalaan poistaisi automaattisesti yksinäisyyden ja muut elämän ongelmat. - Jumalan kuvana olemisessa ja siinä, että Jeesus on sovittanut syyllisyytemme, löytyy kestävä perusta, jopa äärimmäisen väkivallan ja kuoleman keskellä. Kyse ei ole mistään uskonnollisesta suojakuplasta, joka poistaisi elämäämme liittyvät kivut ja tunteet. Kyse on asiasta, joka kantaa niidenkin läpi. Se sisältää vaikeasti sanoiksi puettavan ajatuksen siitä, että olemassaolomme on Jumalan varassa ja että Hänen olemuksensa ympäröi meidät. Se on kerta kaikkiaan ihmeellinen juttu, hämmästelee Puukari. Puukarille rakkaita ovat Vanhan Testamentin Psalmit, joissa inhimillisen elämän tunnot on puettu tarkasti sanoiksi. - Olen alkanut nimittää Psalmia 139 itsetuntopsalmiksi, sillä siinä sanotaan: Minä olen ihme, suuri ihme. Päivi Hihnala Mistä on kysymys? -sarja HAAVOITETTU PLANEETTA Luonnonsuojelu ja kristillinen maailmankuva Mitä rakkaalle maapallollemme kuuluu tänään? Mitä uhkia sen tulevaisuudelle on näköpiirissä? Kaivattu, asiantunteva esitys luonnonsuojelun kristillisistä perusteista. Lennart Saari MMT toimii riistanhoitotieteen dosenttina Helsingin yliopistossa, päätutkimuskohteenaan Saaristomeren ja Lapin linnut. Ovh 16 Kysy kirjakauppiaaltasi tai Kustannus Oy Uusi Tie (019) 779 2307 [email protected] € 7 Yksilöurheilijakin tarvitsee yhteyttä 21 -vuotias Miikka Ketonen opiskelee Rovaniemellä maanmittaustekniikkaa. Hän on myös pyöräsuunnistuksen SM-sprintin pronssimitalisti vuodelta 2010. Suunnistusta Miikka on harrastanut pienestä pitäen, ja lukioikäisenä hän innostui maastopyöräilystä. Pyöräsuunnistuksessa nämä kaksi lajia yhdistyvät: maastopyörän ohjaustankoon kiinnitetään karttateline ja lähdetään polkemaan rastilta toiselle. Tavoitteena on pyöräillä suunnistusreitti mahdollisimman nopeasti. - Lajien yhdistelmä vei mukanaan, Miikka toteaa ja muistelee harrastusvuosia kertyneen hiukan yli neljä. Pyöräsuunnistus on yksilölaji, mutta Miikkaa yksin harjoitteleminen ei haittaa. - Saa olla omassa rauhassa. Ja kisoissa myös näkee kavereita, hän huomauttaa. Vaikka Miikka pitää urheilulajista, jossa on selviydyttävä yksin, on hänelle kristittynä tärkeää saada olla yhteydessä muiden uskovien kanssa. Seurakuntayhteyteen hakeutuminen opiskelupaikkakunnalla oli Miikalle luonnollinen valinta, sillä hän on tuntenut Jeesuksen pienestä pitäen. - Sain kasvaa kristityssä kodissa, mistä olen kiitollinen, nuori mies kertoo. Toisten kristittyjen kanssa tekemisissä oleminen oli Miikalle tärkeää jo seurakunnan nuorisotoiminnassa, ja hän halusi sille jatkoa myös kun elämäntilanne muuttui. Kuva: Lauri Laine - Heti, kun tiesin lähteväni Rovaniemelle opiskelemaan, otin selvää, millaista kristillistä toimintaa siellä olisi. Seurakuntanuoresta tuli uudella paikkakunnalla evankelinen opiskelija ja Rovaniemen Evankelisten Opiskelijoiden puheenjohtaja. Miikalle kristillinen opiskelijatoiminta on tärkeää, sillä opiskelijaillassa saa olla viikoittain Jumalan sanan äärellä. Samalla saa hyviä kavereita, joiden kanssa voi jutella myös uskoon liittyvistä asioista. Maarit Alkula 8 VIP • Opiskelijalehti • Nro 5 Testaa sosiaalinen tyylisi! TESTI Soili Haverinen 1. Jos joutuisit autiolle saarelle, mitkä kolme asiaa ottaisit mukaan? 2. a) Kännykkämaston, älypuhelimen ja aurinkopaneelilaturin. b) Naurettava kysymys! En joutuisi autiolle saarelle, koska osaan järjestää asiani. c) Aurinkovoidetta, rantapyyhkeen ja huonepalvelun. d) Ne kirjallisuuden klassikot, joita en ole vielä lukenut, kirjoitusvälineet ja korvatulpat, etteivät äänekkäät linnut häiritse. 5. 4. a) Puhut kännykässä kaverisi kanssa ja kun akku loppuu, virittelet keskustelun vierustoverisi kanssa. b) Yrität käyttää ajan mahdollisimman tehokkaasti, luet sähköposteja kännykästäsi tai teet muistiinpanoja. c) Istuskelet vaan ja tarkkailet salaa muita matkustajia. d) Istut ikkunan viereen ja laitat repun viereiselle penkille, jotta saat lukea rauhassa. 6. a) myöhästyt, koska on vaikea irrota kahvilakeskustelusta. b) olet merkinnyt muistiinpanoihisi valmiiksi päivämäärän ja otsikon (jos se on tiedossa), jotta pääset heti alkuun kirjoittamaan asiaa. Teet tarkentavia kysymyksiä luennoitsijalle. c) myöhästyt, koska ehtii sinne vähän myöhässäkin. d) odotat, että saisit perusteellisia vastauksia edellisellä luennolla heränneisiin kysymyksiin. Tulokset Eniten a-vastauksia: Mielestäsi opiskelu, työskentely, harrastaminen ja kaikki muu on vain sitä varten, että niin voi tavata kivoja ihmisiä. Yksin jääminen hetkeksikin on sinulle tuskaa. Ihmisiin tutustuminen on sinulle helppoa ja siksi sinulla on paljon kavereita, mutta et välttämättä jaksa kiinnostua syvällisemmistä jutuista. Kristillisessä opiskelijatoiminnassa viihdyt parhaiten tutustumisjuttujen, ryhmäkeskustelujen (vaikka aiheessa pysyminen on vaikeaa) ja tarjoilun aikana. Olet erinomainen jäänmurtaja ja uusien tulokkaiden vastaanottaja. 8. Toiveammattisi: a) Työyhteisökonsultti b) Euroopan keskuspankin pääjohtaja c) Vesibussin kuljettaja d) Kirjailija 7. Kuinka tulet toimeen hankalien tyyppien kanssa? a) Yrität ensin selvitä ystävällisyydellä ja huumorilla, mutta ellei se auta, suutut. b) Näytät, kuinka hankalia oikein ollaan! c) Et edes yritä. Olkoot keskenään. d) Mietit, miten olet loukannut ja murehdit sitä, kuinka vaikea lapsuus hankalalla tyypillä on varmaan ollut. Humanistiystäväsi kertoo sinulle saaneensa potkut hampurilaisbaarista juuri ennen väitöstilaisuuttaan. Miten reagoit? a) Kerrot juurta jaksain kaikista hankaluuksistasi oman pomosi kanssa. b) Suutut kaverisi puolesta, kehotat häntä haastamaan pomon oikeuteen tai tekemään valituksen ja etsit hänelle sopivien lakimiesten yhteystietoja. c) Sanot: Kuule kaveri, asioilla on tapana järjestyä. Muuta et sitten sanokaan, vaan kuuntelet hänen tilitystään. d) Tulet murheelliseksi. Kyselet kaverisi jaksamista, huokailet ymmärtävästi ja tarjoat hänelle tuplalatten. Laske nyt, kuinka monta ympyrää kunkin kirjaimen ympärille tuli! Eniten b-vastauksia: Eniten c-vastauksia: Eniten d-vastauksia: Olet henkilö, jonka tehokkuutta muut ihmettelevät. Itse et ihmettele sitä, koska kyse on vain hyvästä organisoinnista ja itsekurista. Kun muut vielä miettivät, mitä pitäisi tehdä, sinulla on jo strategia valmiina. Mielestäsi on tärkeää, että myös sosiaalisella tekemisellä on jokin selkeä päämäärä, kuten talkoot tai leirin suunnittelu. Hengailu pelkän hengailun vuoksi ei saa sinua syttymään ellei se ole osa vastuutehtäviäsi. Kristillisessä opiskelijatoiminnassa päädyt nopeasti vastuutehtäviin, koska huomaat heti, miten toimintaa voisi kehittää ja osaat myös esittää sen vakuuttavasti muille. Sinä et hötkyile. Tulet leppoisasti toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mutta osaat myös olla yksin. Et niin helposti innostu uusiin villityksiin, mutta toisaalta pidät lupauksesi. Luot ympärillesi ilmapiirin, jossa on helppo hengittää ja olla oma itsensä. Kuivakka huumorisi saa tosin jotkut epävarmoiksi siitä, oletko tosissasi vai et. Kristillisessä opiskelijatoiminnassa viihdyt parhaiten leireillä, joilla saa saunoa ja syödä valmiista pöydästä, kunhan vaan aamulla saa nukkua riittävän pitkään, eikä aikataulu ole muutenkaan liian tiukka. Olet syvällinen pohdiskelija, joka viihtyy paremmin keskustellen kahvikupin ääressä filosofisista kysymyksistä kuin pinnallisessa bilehälinässä. Arvostat ystävyyttä, mutta et kaipaa ympärillesi suurta joukkoa ihmisiä. ”Ei se määrä vaan laatu” on mottosi ihmissuhteissa. Annat ehkä liian helposti puheenvuoron muille ja olet itse hiljaa. Kaltaisellasi syvällisellä keskustelijalla olisi paljon annettavaa – ja saatavaa – kristillisessä opiskelijatoiminnassa. Useampi kuin uskotkaan kaipaa ja arvostaa syvällisyyttäsi. Raamattupiirissä ja opiskelijaillassa ylläpidät mielenkiintoisimpia keskusteluja, jos vain avaat suusi. Kyytiä yksinäisyydelle Ota yhteyttä VIP-lehti arvioi yhdeksän keinoa karkottaa yksinäisyyden tunne. Valitse omasi! Plussat Miinukset Leffa tai kirja Voit siirtyä ”toiseen maailmaan” ja unohtaa arjen Saattaa antaa epärealistisia odotuksia todellisuudesta; ei vuorovaikutusta Facebook Lähes aina joku kaveri paikalla Voi myös laiskistuttaa yhteydenpitoa: miksi kysyä kaverin kuulumisia, kun ne voi lukea hänen seinältään? Lenkki tai kuntosali Virkistää oloasi, voit lähteä yhdessä kaverin kanssa Entä jos et pysykään kuntoilutoverisi vauhdissa? Tietokone-/ kännykkäpeli Virikkeitä aisteille ja tekemistä sormille; mille; netissä voit pelata muita vastaan Ns. yhteisöpeleissäkin kommunikaatio melko pinnallista Musiikin kuuntelu Poistaa hiljaisuuden; idolisi laulaa sinulle milloin vain haluat… …mutta todellisuudessa hän kirjoitti laulunsa jonkun toisen lumoavista silmistä, ei sinun Kuppilailta Voit löytää uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia… …joiden perimmäisistä aikeista ja luotettavuudesta et aina tiedä Lemmikkieläin Ei juorua salaisuuksiasi, ymmärtää tunteitasi… …vai ymmärtääkö? Seurakunta Parhaimmillaan hyvinkin erilaisten ihmisten perheenomainen yhteys, jossa isä aina paikalla Seura voi tuottaa pettymyksen, jos odotit enkeleitä tai pyhimyksiä (kirkossa käy pääasiassa tavallisia ihmisiä) Rukous Tarjolla taivaallista seuraa, omantunnon puhdistusta ja Voi pilata nautinnollisen itsesäälituokion stressikuorman kevennystä; suora linja avoinna 24/7 Kuvat: Sari Nuutinen ja SXC | oscarjr001, alaasafei, d-s-n, clix Uskon pitää mielestäsi ensisijaisesti a) luoda ihmisten välille lämmin yhteys b) olla perusteltavissa järkevästi c) kuulua arkeen ilman sen suurempaa elämöintiä d) antaa vastaus ihmisen syvimpiin kysymyksiin. a) Rantalentis b) Jujutsu c) Golf d) Erämaavaellus Miten matkustat bussissa? Kun menet luennolle, yleensä 3. Kuntoilulaji, jota harrastaisit mielelläsi: jos haluat kysyä uskosta, toiminnasta tai muusta mieltä askarruttavasta asiasta! Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys (OPKO): Antti Leinonen [email protected] 044 541 6198 Evankeliset Opiskelijat (EO): Anne Hopeavuori [email protected] 050 546 7621 Sari Nuutinen Suomen Ev.lut. Kansanlähetys: Mika Falk [email protected] 050 597 0481 VIP • Opiskelijalehti • Nro 5 Surviving in a strange land Photo: Beau Kotchakorn It is not unusual to feel lonely in a foreign country, especially when your family and friends are far away. Sofia, 25, from Ethiopia survived the initial shock and now considers Finland her second home. S ofia Berhane Achame is studying for a master’s degree in human rights law in Turku. She came to Finland in 2009 having left her home country with an open and adventurous mind. However, the culture shock was inevitable. - I have always wanted to study abroad to experience a different system of education and to be able to overcome new obstacles in life. What happened wasn’t quite what I expected. Getting far away from home made me feel very lonely, Sofia recalls. Coming from Addis Ababa, the capital city of Ethiopia with more than 3 million inhabitants, it took Sofia four months to get used to the quietness and the limited number of people on the streets. She found it difficult to make friends in Finland, partly because of language barriers but also because of different cultures and backgrounds. By now Sofia has adapted well and started to enjoy the culture that she first considered strange. - I have learned a lot about myself, life, other cultures, and people. I have learned how to communicate and approach people even though it might seem like we have nothing in common and end up having fun. Finland is my second home now, Sofia summarizes. Breaking out of loneliness Finding a church and Christian fellowship was a big help for Sofia in overcoming her loneliness. Having seen an advertisement of a weekly Bible study group in her student apartment building, Sofia found her way to the group that she now attends regularly, as well as Christian student evenings, both arranged by OPKO (Finnish Lutheran Student Mission). - As a student it is easy to be secluded from the society but the fellowship has helped me find friends and know a lot about Finland, besides the spiritual communion I have been lucky to be part of. Sofia had grown up in a Christian family but had become an atheist in high school. Going to a Christian friend’s wedding - five months before coming to Finland - made her think over the existence of God once again. - I saw a very serene and calm look on my friend’s face, as if she had a Father to depend on. I felt God’s presence there. So I decided to go to church the next day. Through faith in Jesus Christ Sofia found the same peace, which has helped her through hard times. - He has been my refuge in a foreign land where no family or friends were close by. Sofia has found that solitude even has a brighter side. - Being alone gives our mind a time to set back and think of our thinking and the decisions we make everyday. It also gives us an opportunity to have a personal relationship with God, to meditate on His word and to be in His presence, she concludes. Sari Nuutinen You don’t need to be alone! There is a reason why we are here: a living, loving, personal and almighty God created us in his own image to live with him. was taken to heaven and will return at the end of the time to judge everyone who has ever lived on earth. There is an invitation: There is a tragedy: The first human beings rebelled against God and became his enemies. After them every human has been born under sin. Therefore we are unable to help ourselves. There is a salvation: God didn’t want to leave us to perish under our guilt. He became a man in Jesus Christ, lived without sin, died on the cross for our sins and rose from the dead on the third day. He God himself invites you today to be saved and forgiven and to live with him in his eternal kingdom. He has made everything ready for you through Christ and desires to give you the gift of faith. “This righteousness from God comes through faith in Jesus Christ to all who believe. There is no difference, for all have sinned and fall short of the glory of God, and are justified freely by his grace through the redemption that came by Christ Jesus.” (Romans 3:2224) Come and join us! International Christian student groups in Finland: Helsinki: Friday Café every week at 7pm at International Christian Center, Ruoholahdenkatu 16. www.church.fi Turku: Bible Study Group every Tuesday at 4.15 pm, addr. Sirkkalankatu 4. See opko.fi/ turku/english Other towns: please check www.opko.fi/english L oneliness is a hollow and penetrating feeling. Everyone else seems to have that famous life: calendars are being filled and company for lunch is always available. How could I even find one friend to share my thoughts with, someone who would be interested in me? And how do I face the requirements that the surrounding world sets me? - I have no meaning for anyone; it does not matter if I die; I am somehow faulty and incapable for relationships. These kinds of thoughts – in various intensities – are found in the mind of a lonely person, describes psychotherapist Harri S. Jukkala. - However, it is a basic need of man to be in a relationship with someone. “Me” is always a relative concept. Personal growth, too, happens with the help of other people. Harri Jukkala encourages a lonely person to reflect on their life and to honestly think through the different phases in it. - Behind a lonely identity there are sometimes traumatic experiences from relationships. One may have sworn, ”I will never need anyone again”. Because of the experience of having been abandoned they have denied their need for close relationships. - Is it so that I deliberately choose loneliness because I am afraid of showing my own needs and vulnerability? Jukkala asks. The meaning of existence The mind of a lonely person is often haunted by thoughts of worthlessness and the meaninglessness of life. In this kind of mood the surrounding performance pressures feel overwhelming. - Do I have an opportunity to challenge the message of my feelings? Jukkala asks. Jukkala believes there is a deeper basis for the justification and the meaning of existence, which is independent from the appreciation of other people. - The purpose of life is that I am. It is enough that I exist because God, in whose image I have been created, tells us that his name is “I am”, Jukkala says. Jukkala wants to encourage a lonely person out of the feeling of being doomed. - The feelings, thoughts, and actions of man form a circle where each part affects the others. If, on the level of thoughts, I affirm my belief that I am doomed to loneliness, it creates despair on the level of feelings, which in turn shows in my behaviour, Jukkala describes. Man ís not a product In midst of experiencing loneliness one easily compares oneself with others. My own skills seem insignificant while others appear to be superhumans. Pedagogist and university teacher Sauli Puukari wonders why we so often forget that we are only humans – in the positive sense of the word. - Man is not a product. Nowadays performance and capability are strongly emphasized. Beside this we need another story, the one about the imperfection of human life, Puukari says. - Why, for example, is it so hard to confess the need for talking about pains in our lives? We need other people’s support and help. Sauli Puukari encourages readers to contact God in midst of loneliness and the pressures of life. - If you dare not or cannot talk to anyone else, you can talk to God with no performance pressures at all. Faith in God does not automatically remove loneliness or other problems. - In being the image of God and having our guilt atoned for by Jesus there is a firm foundation for our lives, even in midst of extreme violence and death. This is not about a religious bubble that takes away our pains and feelings; it is about something that carries us through them. Puukari loves the Psalms in the Bible, where feelings about human life are carefully put into words. - I have started to call the Psalm 139 “The Self-Esteem Psalm” for it says, ”I am fearfully and wonderfully made; Your works are wonderful.” Päivi Hihnala Translation: Sari Nuutinen 9 10 VIP • Opiskelijalehti • Nro 5 ”Minut hyväksyttiin omana itsenäni” Kolme opiskelijaa kertoo tiestään kristilliseen opiskelijatoimintaan Taru H T Heikkinen ikki Kuopio ”Kun aloitin ympäristötieteen opiskeluni Kuopiossa, rippikoulusta oli kulunut jo useampi Pete Koivunen Turku Turun Taideakatemiassa maalausta opiskeleva Pete löysi Evankelisten Opiskelijoiden toimintaan samaa alaa opiskelevan kaverinsa mukana. - Olin kiinnostunut kristillisestä opiskelijatoiminnasta ja tiesin Nooran käyvän EO:lla. Kävinkin usein kyselemässä häneltä kuulumisia ja hän pyysi sitten mukaansa iltaan. Pete oli käynyt aiemmin tutustumassa seurakuntien opiskelijatoimintaan, mutta ei ol- vuosi, enkä ollut riparin jälkeen osallistunut seurakunnan järjestämään nuorten toimintaan. Opiskelujen alussa sain selville, että Kuopiossa pyörii joka viikko kristillisiä opiskelijailtoja ja muutakin nuorten aikuisten toimintaa seurakunnissa. Päätin lähteä ihan uteliaisuuttani tutustumaan Kansanlähetyksen 3K-iltaan. Halusin käydä katsomassa, millaisia nuo illat ovat ja ketä siellä käy. Silloin en tiennyt ollenkaan mitä odottaa, mutta nyt olen ollut mukana jo useamman vuoden lut löytänyt omalta tuntuvaa porukkaa. - EO:lla käy paljon opiskelijoita, joten sain rauhassa tarkkailla ja tutustua. Tutustumisleikkejä ei ollut, vaan ihmiset tulivat vapaasti juttelemaan. Tarvitsin sitä. - Toiminta on myös monimuotoista ja rentoa. Saatetaan lähteä puistoon pelailemaan ilman erityisempiä suunnitelmia. Pete on osallistunut toiminnan järjestämiseen mm. pitämällä taidepajan, kokkaamalla ja olen todella tykännyt käydä noissa illoissa. Paikalla on monenlaisia nuoria ja mukava ilmapiiri. Kukaan ei jää yksin, vaan kaikki otetaan ilman muuta mukaan joukkoon. Näin myös muussa kristillisessä opiskelijatoiminnassa, jossa olen ollut. Suosittelen kaikkia kiinnostuneita lähtemään mukaan! Illoissa saa kuulla hyvää opetusta, usein kysymyksistä joita on itsekin pohtinut. Aiheet ovat oikeasti mielenkiintoisia ja puhujat vaihtuvat. On ai- sekä kä säestämällä ä ä ällä lauluja l l j kitaki ralla keskiviikkoisin. EO:n toiminnasta kiinnostuneita hän kannustaa tulemaan rohkeasti mukaan eikä luottamaan omiin kaa myös jutella, syödä yhdessä iltapalaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Halutessaan voi laulaa ja rukoilla yhdessä tai jättää rukousaiheita. Voi tulla vain rauhoittumaan kiireiden keskellä ihan tavallisten ihmisten kanssa. Olen tutustunut mukaviin ihmisiin juuri noissa opiskelijailloissa ja saanut sieltä hyviä ystäviäkin. Kun uutena sinne menin, pian huomasin, että siellä hyväksytään jokainen omana itsenään.” ennakkoluuloihin tai mielikuviin, vaan kyselemään ja katselemaan. Kysyessäni mitä kristillinen usko Petelle merkitsee, hän toteaa: - Se on elämäni. Tärkeintä uskossa ei ole kylmä pään tieto, vaan se on lahjana saatu. Siinä saa kilvoitella, mikä ei aina ole helppoa, koska maailma on sitä vastaan ja joskus myös itsekin. Onneksi usko ei ole itsestä kiinni, vaan sen saa lahjaksi. Kaikki osoittaa Jeesukseen. Sananlaskuja mukaillen “köydet hiljaa katkeilee”. Saara Santala Niilo Väätäinen Oulu Niilo Väätäinen opiskelee neljättä vuotta Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän lähti mukaan Opkon opiskelijailtoihin muutettuaan Ähtäristä Ouluun. luun. - Kun lähdin mukaan yhteen opiskelijailtaan, oli helppo lähteä muihinkin. Niilon mielestä opiskelijailloissa on hyvä käydä vaihtamassa ajatuksia toisten kanssa. Hän on ilahtunut löytäessään muita opiskelijoita, joiden kanssa voi jakaa yhteisen uskon. - Pidän siitä, että illoissa on käynyt puhumassa eri alojen asiantuntijoita eikä pelkästään pappeja. Sen lisäksi, että on puhujia, joita käydään kuuntelemassa ja jotka ovat tutkineet jotain asiaa, pitää olla aikaa tutustua muihin opiskelijoihin. Raamatusta hänelle tulee usein mieleen Matteuksen evankeliumin viimeinen lause: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20) - Jumala on meidän kanssa – meidän kaikkien kanssa, ja aivan loppuun saakka. Se on tavallaan täydellinen lause, Niilo kuvailee. Miina Ojanperä Löydä oma ! paikkasi Mekin löysimme. Opiskelijaillat O piskelij ijaillat joka viikko seuraavilla paikkakunnilla: HELSINKI lauantaisin klo 18 Siltasaarenkatu 28 opko.fi/helsinki KAJAANI torstaisin klo 18 Sammonkatu 5 opko.fi/kajaani OULU lauantaisin klo 18.30 Kirkkokatu 5 opko.fi/oulu SAVONLINNA keskiviikkoisin klo 19 Kirkkokatu 17 opko.fi/savonlinna JOENSUU tiistaisin klo 18.30 Pielisensuun kirkolla opko.fi/joensuu KUOPIO lauantaisin klo 18 Sairaalakatu 11 opko.fi/kuopio PIEKSÄMÄKI tiistaisin klo 18 Keskuskatu 27-31 opko.fi/pieksamaki TAMPERE tiistaisin klo 18 Kuoppamäentie 23 opko.fi/tampere JYVÄSKYLÄ torstaisin klo 18.30 Vapaudenkatu 26 opko.fi/jyvaskyla LAHTI maanantaisin klo 18 Kirkkokatu 7 opko.fi/lahti PORI keskiviikkoisin klo 18 Varvinkatu 3 opko.fi/pori TURKU tiistaisin klo 18 Sirkkalankatu 4 opko.fi/turku Svensk verksamhet finns i Helsingfors, Vasa och Åbo - se www.studentmissionen.fi! Sinulle nuori aikuinen – teemailtoja, leirejä, messuja, urheilua, tapahtumia… Teemaillat viikoittain seuraavissa kaupungeissa: Helsinki lauantaisin klo 19 Luther-sali Lastenkodinkatu 5 Oulu keskiviikkoisin klo 18.30 Pyhän Luukkaan kappeli Yliopistokatu 7 Hämeenlinna joka toinen torstai klo 18.30 Luther-talo Lukiokatu 1 Rovaniemi tiistaisin klo 18.30 Veerantalo Lähteentie 1 Joensuu keskiviikkoisin klo 19 Srk-keskuksen Kivijalka Kirkkokatu 28 Seinäjoki tiistaisin klo 18.30 Hyvän Paimenen kappeli Kalevankatu 3, 2 krs. Jyväskylä keskiviikkoisin klo 18.30 Luther-kirkko Kansakoulukatu 5 Tampere keskiviikkoisin klo 18.30 Luther-talo Pellavatehtaankatu 19 Kokkola maanantaisin klo 18 srk-keskuksen Monttu Torikatu 41 Turku keskiviikkoisin klo 18.30 Hämis Hämeenkatu 5 B 13 A Kuopio torstaisin klo 19 kokoonnutaan kodeissa Vaasa maanantaisin klo 19 Luther-talo Kirkkopuistikko 10 D Teemailtojen ohjelmat ja infot muusta toiminnasta löydät osoitteesta www.sley.ﬁ/eo. Silloinkin kun kukaan muu ei ole kanssasi, Jumala on. Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi. Psalmi 139: 7-10 opko.fi/vip | facebook.com/viplehti