Romanit ja musiikki
Juhannuskonferenssin Elämä ja Valo -tilaisuuksissa romanikuoro on esittänyt reipasta ja tunteisiin vetoavaa musiikkia. Kuva vuodelta 2008, jolloin kuoronjohtajana toimi Rainer Roth. 6 Hengellinen musiikki romanikulttuurissa ”Musiikin avulla välitetään ilon ja surun tunteita.” Rainer Lindeman M romanien rakastama Musiikki usiikilla on erityinen rooli romanikulttuurissa. Romanien järjestämissä seurakunnan tilaisuuksissa lauletaan yleensä paljon. Yksi positiivisista romanien stereotypioista on, että kaikki romanit osaavat laulaa ja soittaa jotain instrumenttia. Voidaan sanoa, että musiikilla onkin romaneille jopa merkittävämpi asema kuin pääväestöllä. Musiikin avulla välitetään ilon ja surun tunteita. Vanha suomalainen sanonta toteaakin, että harjoitus tekee mestarin. Koska musiikki on useimmille romaneille merkittävä osa elämää ja lauletaan paljon, niin taitohan tätä myötä karttuu. Näin ollen stereotypia pitää joiltakin osin paikkansa. Romanikulttuurin tutkija, Arthur Thesleff kirjoittaa teoksessaan vuonna 1922 seuraavasti: ”Persialainen runoilija, Firdusi, kertoo kansallishistoriallisessa eepoksessaan Scanamed, kuinka Persian kuningas Bahrugar (n. 420 jKr.) lähetti viestin in- 202 Hengellinen musiikki romanikulttuurissa Hengellinen musiikki romanikulttuurissa 203 tialaiselle kuninkaalle Kandoschelle pyytäen tätä lähettämään hänelle muutamia musikantteja, jotka musiikilla ja laululla piristäisivät hänen surullisia alamaisiaan. Tämän pyynnön jälkeen tuli 12 000 Luria, sekä miehiä että naisia, Intiasta Persiaan, jonne he todennäköisesti jäivät. Persiassa vielä nykyisinkin käytetään mustalaisista nimitystä Luri tai Luli.” nut nimenomaan romanit. Romanien välitön ja spontaaninen luonne välittyy myös heidän musiikissaan. Musiikkikoulutus ei ole aiemmin romaneita kiinnostanut, vaan musiikkia on opittu itsenäisesti ja muita seuraamalla. Vasta viime vuosina kouluttautuminen musiikin alalla on romanien parissa lisääntynyt. Toisaalta romaneissa on myös menestyneitä klassisen musiikin osaajia, esimerkiksi Helsingin kaupunginorkesterin oboisti Aale Lindgren. Esimerkkejä nuoren polven lahjakkuuksista ovat viulisti Miritza Lundberg ja Sibelius-Akatemiassa opiskeleva laulaja-muusikko Anette Åkerlund. Viljo Koivisto oli ensimmäinen romani, joka julkaisi hengellisiä lauluja levytettynä. Vuonna 1968 ilmestyneellä levyllä Koivisto esitti laulut oli tuttu näky monissa tilaisuuksissa vuosien ajan. Kuvassa Me kuljemme kohden, Mä Romanos Henry Hedman (vas.), Herman Blomerus, Sami Valentin ja Henry Valerius. olen huutavan ääni, Onpa taivahan kunnailla ja Kulkenut jo kauan olen. Vuonna 1969 Herman Blomerus teki yhdessä Juhani Erikssonin kanssa levyn, joka sisälsi Blomeruksen esittämänä ensimmäiset Suomessa levytetyt romanikieliset laulut Soske vanruveha ja Sakko diives lessa. Varsinaisten hengellisten romanikielisten laulujen ilmaantuminen suomalaisten romanien ulottuville liittyi 1906 perustetun Mustalaislähetyksen toimintaan, jolloin Oskari Jalkio yhdessä Otto Palmrothin kanssa käänsi lauluja romanikielelle. 1970 Mustalaislähetys ry. (nyk. Romano Missio ry.) julkaisi laulukirjan Deulikaane tšambibi - Hengellisiä lauluja, johon Viljo Koivisto käänsi 50 hengellistä laulua ja virsiä. Laulut ovat peräisin viidestä eri lähteestä, jotka ovat eri tilaisuuksissa tutuiksi tulleet Kitarakuorolaulukirja, Herramme tulee -laulukirja, Sävelten Sanoma, Vaeltajan lauluja sekä luterilaisen kirkon Virsikirja. Romanien hengellinen musiikkielämä on 1900-luvun aikana käynyt läpi suuren muutoksen, kun romanit itse ovat alkaneet yhä enemmän ottaa osaa musiikin esittämiseen ja sananjulistukseen erityisesti helluntaiseurakuntien ja Vapaan Evankeelisen Romanilähetyksen (nyk. Elämä ja Valo ry.) piirissä. 1960-luvun alun hengellisen romanimusiikin kenttä oli vielä verrattain suppea. Oskari Jalkion kääntämiä romanikielisiä lauluja tunnettiin suullisena perinteenä ja Eeli Jokisen 1939 toimittaman laulukirjan Romanenge giilja myötä. Hengellisen heräämisen myötä rakkaus musiikkiin siirtyi myös seurakuntaelämään. Vapaiden suuntien ja varsinkin Helluntaiherätyksen musiikkimaailmaa on merkittävästi rikastutta- Romanos-kvar tetin kokoonpano on vuosien saatossa elänyt. Kuvassa Herman Blomerus (vas.), Kyösti Florin, Henry Valerius sekä Henry Hedman. Alkuperäisessä ryhmässä mukana olivat myös Rudi Roth ja Sami Hager t (myöh. Valentin). Romanos-kvartetti perustettin 1972. Ryhmä oli ensimmäinen täysin romanitaustainen lauluyhtye. Idea syntyi, kun Viljo Koivistoa oli pyydetty vierailijaksi Yleisradion aamuhartauteen ja ohjelma kaipasi hänen mielestään romanien esittämää musiikkia. Koivisto tunsi Herman Blomeruksen, Henry Hedmanin, Rudi Rothin ja Henry Valeriuksen. Romanoksen neljä ensimmäistä Viljo Koiviston ja Seppo Lindellin tuottamaa leyvä Romanos 1-4 kustansi Mustalaislähetys. Rudi Rothin jättäydyttyä yhtyeestä pois kahden levyn jälkeen kokoonpanoksi vakiintui Herman Blomerus, Sami Hagert, Henry Hedman ja Henry Valerius. Myöhemmin kokoonpanossa nähtiin myös Kyösti Florin. Yhtyeen aktiivikauden viimeisimmän levyn Kuninkaan sukulaiset (1983) musiikillisena tuottajana toimi Seppo J. Järvinen ja sen kustansi Prisma -levy-yhtiö. 1970-luvun lopulla perustettu, Kyösti Rothin luotsaama, Freidiba Boodos -ryhmä muutti oikeastaan koko herätyksen musiikkimaailman. Tämän seurauksena ympäri Suomea syntyi ”pikku Boodoksia”, mikä ei oikeastaan ollut mikään huono asia. Romanit rohkaistuivat astumaan voimakkaammin esille seurakuntien musiikkivoimina. Vuonna 2013 Helluntaiherätyksen juhannuskonferenssissa tehdyn kyselyn perustella, Juhannuskonferenssin Elämä ja Valo -tilaisuudessa arvostetaan ja odotetaan nimenomaan romanien esittämää musiikkia. Romanoksen ja Freidiba Boodoksen aktiivikauden jälkeen 1980-luvulta alkaen eri puolilla Suomea ja Ruotsia syntyi kymmeniä moniäänisesti laulavia ryhmiä. 204 Hengellinen musiikki romanikulttuurissa Hengellinen musiikki romanikulttuurissa 205 Niistä mainittakoon mm. Aamurusko, Tsiibenes Jank, Deevelesko Jank, Dživibosko Drom, Katusoihdut, Lauluryhmä Message, Nevo Jank, Kuninkaalliset, Pyhän Hengen sotilaat, Semira, Shalom, Singlibosko Drom, Taivaasta tuulee, Toivon Sanoma, Telal Kham ja Suora Lähetys. Aikaisemmista lauluryhmistä voidaan mainita mm. Vuolasrannan nuoret. Hengellisen musiikin rintamalla on ollut palvelemassa myös useita romaniartisteja. Tässä luettelossa heistä jokusia: Leonard ”Leukku” Stenroos, Herman Blomerus, Henry Hedman, Alida Friman, Armas Palm, Allan Mäntyniemi, Tuula ja Valfrid Åkerlund, Juhani Valentin, Joni Åkerlund, Leif Lindeman, Keijo Åkerlund, Kyösti Florin sekä Henry Nyman. Yhtenä merkittävänä virstanpylväänä voidaan mainita Jyväskylän aikuiskoulutuskeskuksessa 1980-luvulla järjestetty Ammattikasvatushallituksen rahoittama musiikkikoulutus romaneille. Koulutuksen vastuuhenkilöinä toimivat Tuula ja Väinö Lindberg. Tuolloin järjestettiin kaksi kahdeksan kuukauden mittaista musiikkikoulutuskurssia. Jyväskylän kurssien aikana oppilaista ja muista seutukunnan romaneista perustettiin myös Valtakunnallinen Mustalaiskuoro, jossa oli laulajia noin 40 ja heitä säesti oma orkesteri. Kuoroa johti Kyösti Roth. Jukka Mäkinen Kyösti Roth 45 vuotta ammattimaisena taiteilijana J o s k u s 1970-luvun loppupuolella Suomen hengelliseen kenttään iski kuin salama kirkkaalta taivaalta romaniyhtye Freidiba Boodos. Yhtyettä jothi Kyösti Roth. Uudenlainen musiikki tempaisi mukaan, ja meni yhtye minne tahan- Freidiba Boodos -yhtye 1980. Kuvassa Valfrid Åkerlund (vas.), Rainer Friman, Erno Enroth, Veijo Blomerus jsekä Kyösti Roth. sa, suosio oli taattu ja rukoushuoneet pullistelivat väkeä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä tavallisesti hengelliseen musiikkiin hieman nihkeästi suhtautuvat koululaiset ottivat yhtyeen innolla vastaan. Freidiba Boodos esiintyi innokkaasti eri puolilla Suomea. Miehet tekivät työtä Jumalalle ja paloivat intoa. Jälkeenpäin ajatellen esiintymisiä oli järjettömän paljon. Pojat olivat vielä nuoria, tuli leiskui rinnassa, eikä itsesuojeluvaisto varoittanut. Kiertäminen ei suinkaan ollut turhaa. Ihmisiä tuli uskoon, joidenkin arvioiden mukaan jopa tuhansia. Evankeliumi kaikui raikkaasti niin kirkoissa, toreilla, kouluissa kuin vankiloissakin. Yhtyeen esittämä musiikki oli erilaista ja siinä oli mukana viihteellisiä elementtejä, jotka Kyösti oli omaksunut ravintoalamuusikko aikoinaan. - Meitä ennen helluntaiherätyksessä oli kuorojen lisäksi perinteisiä lauluryhmiä ja yksinlaulajia. Lauluyhtyeitä siinä mielessä, mitä me olimme, ei ennen ollut. Meidän läpimurtomme jälkeen tilanne muuttui. Eri paikkakunnilla alkoi syntyä meidän tyylisiä kokoonpanoja. Voidaan sanoa, että yhdeltä osin Freidiba Boodos muutti koko helluntaiherätyksen musiikin. Vaikka yhtye ja Kyösti Roth näyttivät ilmestyvän tyhjästä, niin ei suinkaan ollut. Kaikkia alkoi jo viisikymmentäluvun alussa Keuruulla. Musiikki ja usko Kyöstin imaisi musiikki mukaan jo lapsena, tai olisiko oikeammin sanottu, että 206 Hengellinen musiikki romanikulttuurissa Hengellinen musiikki romanikulttuurissa 207 Varmuuden vuoksi poika nousi vielä seisomaan, ilmoitti haluavansa antaa sydämensä Jeesukselle ja lähti rukoushuoneen eteen siunattavaksi. Nuorukaisesta tuli tuttu näky seurakunnassa, sillä hän oli aktiivisesti mukana kaikessa toiminnassa. Ravintolamuusikon ura jää Freidiba Boodos -yhtyeen kokoonpanossa vuosien varrella ovat ollet Kyösti Roth, Rainer Friman (vas.), Veija Blomerus, Valfrid Åkerlund ja Erno (aik. Per tti) Enroth. musiikki oli hänessä alusta asti. - Lastenkodista on jäänyt lähtemättömästi mieleen polkuharmoni ja se, että tiistaisin tuli Aku Ankka -lehti. Olin jotain 7-vuotias, kun säveltelin polkuharmonilla omia juttujani ja luin sarjakuvalehteä. Paikan musiikilliseen varustukseen kuuluin harmonin lisäksi piano. Kyöstiä vanhempi poika hoiti harmonilla säestyksen ja opetti toveriaan soittamaan soolot pianolla. Oma merkityksensä oli myös haitarilla, jonka poika sai joululahjaksi. Myöhemmin Kyösti oli koulussa oppilaskunnan puheenjohtaja ja perusti aamuhartauksia varten poikakvartetin, joka esiintyi myös erilaisissa koulun juhlissa. - Kvartettiin tuli mukaan Ilmoniemen Pekka, jonka tiesin olevan helluntaikodin lapsi ja uskovainen. Minä olin siihen aikaan kahdeksannella ja Pekka seitsemännellä luokalla. Yksien treenien jälkeen Pekka kysyi minulta, mitä aion tehdä koulun jälkeen. Kyösti vastasi, että hän oikein tiedä, mutta ehkä menee armeijaan ja sen jälkeen johonkin töihin. Pekka jatkoi ja kyseli, mitä toinen aikoo tehdä, kun työt on tehty. - Minä siihen, että varmaan jään eläkkeelle. Pekka painoi päälle ja kysyi, mitä sitten tapahtuu. Totesin, että sitten kuolen. Kun kaveri kysyi, mitä Kyösti aikoo tehdä kuolemansa jälkeen, tämä tajusi. - Se herätti minut ajattelemaan. Kun Pekka pyysi minua mukaansa Keuruun Betaniaan seuraavana sunnuntaina, minä lähdin. Tilaisuudessa olivat Naimi Ahvenainen ja muistaakseni Mauri Liukkunen. Minä olin sisäisesti aivan valmis tekemään ratkaisun Jumalan puoleen. Kun kysyttiin, kuka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle, minä nostin käteni. Peruskoulun jälkeen 15-vuotta täyttänyt Kyösti alkoi elättää itseään ravintolamuusikkona ja siinä yhteydessä seurakuntakuviot jäivät. - Tein niitä hommia kaiken kaikkiaan kahdeksan vuotta, osan niistä oman bändin kanssa. Menestyksestä huolimatta jotain puuttui ja niin vuonna 1977 elämän suunta muuttui radikaalisti. 17.7.1977 mies uudistui uskossaan ja se merkitsi hänen kohdallaan myös ravintolamuusikon uran lopettamista. - Myin kaikki soittokamat ja mietin, mitä alkaisin tehdä. Lahden romanipäivillä enoni Rudi Roth pyysi minua keräämään ympärilleni jonkun lauluporukan, joka sitten esiintyisi kokouksessa. Minä en tuntenut siellä oikeastaan ketään, mutta kun tiesin, että kaikki mustalaiset osaavat suurin piirtein laulaa, pyysin kavereita mukaan umpimähkään. Otanta saattoi olla keskivertoa parempi, sillä mukaan tulivat sellaiset lahjakkuudet kuin Rainer Friman, Valfrid Åkerlund, Erno Ernroth ja Veijo Blomerus. Ennen tilaisuutta pojat harjoittelivat laulua ”Miksi maailman merillä kuljet”. - Joku lauloi korkeata ääntä niin erikoisella tavalla, että keskeytin treenit. Kysyin, kuka lauloi kyseistä ääntä ja tuli hetkeksi hiljaista. Minä olin ravintolamuusikkona tullut tunnetuksi siitä, että olin kiusallisenkin tarkka äänenpuhtauksissa ja kaikessa muussakin musiikkiin liittyvässä. Erno säikähti, tekikö hän jotenkin väärin. Siitä ei ollut kyse, Ernon ääni vaan oli sellainen, että Kyösti ei ollut vastaavaa kuullut koskaan aiemmin. Kokouksen jälkeen Kyösti vei miehet sivuhuoneeseen rukoilemaan. - Ajattelin, että jospa Jumala haluaisi käyttää meitä jotenkin. Mitään ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan, eikä Kyösti edelleenkään tiennyt, mitä alkaisi tehdä. Freidiba Boodos vauhdissa Vaikka Kyösti ei sitä siinä vaiheessa tiennytkään, niin tapahtumat olivat jo lähteneet liikkeelle. Ensinnäkin Veikko Hekkala oli menossa Turkuun pitämään muutamia kokouksia ja pyysi Kyöstiä mukaansa laulamaan näihin tilaisuuksiin. - Vähän sen jälkeen Hakaniemen torilla minua vastaan käveli Erno Ernroth. 208 Hengellinen musiikki romanikulttuurissa Hengellinen musiikki romanikulttuurissa 209 Pyysin häntä mukaan Turkuun. Erno vastasi, että odota vähän ja häipyi. Minä ehdin jo ajatella, että onko tämä jätkä ihan idiootti. Häviää noin vain kesken kaiken jonnekin. Odotin kuitenkin ja vähän päästä Erno tuli takaisin. Kädessään hänellä oli uusi salkku, jonka hän oli juuri käynyt ostamassa. Ilmoitti vain, että nyt hän on valmis. Erno oli jo osannut odottaa jotain tapahtuvaksi, sillä kahta viikkoa aikaisemmin hän oli kuullut sisäisen äänen. Se oli kehottanut leipomossa hyväpalkkaisessa työssä olevaa nuorukaista sanomaan itsensä irti. Erno oli totellut. - Hekkala kertoi, että mukaan tulee myös porilainen Rainer Friman. Minä lainasin kitaran ja kolmistaan me aloimme laulaa. Jossakin romanimökissä pidetyssä tilaisuudessa oli mukana Turun helluntaiseurakunnasta vanhimmistoveli, joka pyysi meitä nuorisopäiville mukaan. Siitä se lähti, Freidiba Boodoksen voittokulku. Hiukan myöhemmin mukaan tulivat Valfrid Åkerlund ja Veijo Blomerus. Kaiken kaikkiaan yhtye kiersi kahdeksan vuoden ajan ja suosio oli suunnaton. Ja suunnaton oli myös pidettyjen tilaisuuksien määrä. Ne laskettiin tuhansissa ja suomalaiset tiet tulivat turhankin tutuiksi. Kokouskutsuja sateli ja äänitteitä julkaistiin. Vaikka työ oli arkista raatamista, siihen kuului niin hengellisiä kuin muitakin kohokohtia. Kyösti nauraa, että huumoriakin riitti. - Jos välillä otettiin yhteenkin, niin kyllä saatiin nauraakin. Mies kertoo yhden tapauksen Lahdesta. - Luonteeni mukaisesti tarkistin takahuoneessa ennen kokoukseen menoa poikien pukeutumisen, että kravatit olivat suorassa ja vastaavaa. Sanoin sitten vielä, että kukaan ei saa istua, ennen kuin minä istun. Halusin sen tapahtuvan täsmällisesti yhtaikaa. Peräkkäin kävelimme väkeä täynnä olevaan saliin. Pojat menivät vasemmalle puolelle ja jäivät sinne seisomaan yleisön eteen. Minä olin oikealla puolella ja näin, että kaikki katsoivat kuuliaisesti minuun. Olin tyytyväinen tilanteeseen ja istuin, antaen näin muillekin luvan. Kävi vain niin, että minun kohdaltani puuttui tuoli, joten rojahdin lattiaan asti. Koko yleisö räjähti nauruun. Uskon, että siinä tilanteessa minusta häipyi hiukan siitä typerästä pedanttisuudesta ja perfektionismin ihailusta, jotka olivat peruspiirteitäni. Jälkeenpäin ajatellen olin välillä ollut jonkinlainen ”pikkuhitleri”. Kun näihin yhtyeen vauhtivuosiin vielä lisätään, että Kyösti esiintyi ja levytti Tsiibenes Jank- ryhmän kanssa, säesti Eija Merilää, teki muita levyprojekteja, sävelsi ja sanoitti sekä oli kahtena vuonna Jyväskylän ammatillisessa kurssikeskuksessa opettamassa musiikki romaneille, ei ole ihme, että seinä tuli vastaan. Sellaisiakin arvioita esitettiin, että yhtyeen menestys olisi kaatanut sen, mutta Kyösti Roth ei ole samaa mieltä. - Ei se niin ollut. Tapahtui täydellinen loppuun palaminen. Samalla alettiin ihmetellä, mistä tässä hommassa oikein on kyse. Valmiit vastaukset eivät enää riittäneet, oli tullut aika pohtia itse uskomme perusteita. Kysymyksiä oli enemmän kuin vastauksia. Oltiin rikkinäisiä ja tyhjiä ihmisiä, eikä meille vaan riittänyt se, että meidän musiikista pidettiin. Se oli Freidiba Boodoksen loppu. Samalla Kyösti jätti helluntailiikkeen. Läsnä oli vain sisäinen tyhjyys ja vastaamattomat kysymykset. Polun pää löytyy Aika kuitenkin kului ja mies alkoi suunnitella tulevaisuutta. Lopputulokseksi tuli Pelimannet -projekti, joka eli kolme vuotta. - Homman voisi kuitata parilla lauseella. Ernon kanssa koimme, että se vaan ei oikein ollut meidän heiniämme. Iskelmissä ei pystynyt puhumaan todellista asiaa ollenkaan. Se oli vaan sitä samaa rakkaushöpinää ja onnen salaisuutta. Pelimannejen aika oli ohitse 1996. Loppuun palaminen Jossain vaiheessa yhtyeessä olivat mukana myös Keijo ”Kicke” Paananen, Henry Jansen ja Mertsi Lindberg. Kukaan heistä, sen paremmin kuin muutkaan jäsenet, ei tällä työllä rikastunut, mutta Kyösti toteaa, että mistään ei oikeasti ollut puutetta. - Korvaukset olivat pieniä, mutta niillä sentään elettiin. Kyösti Roth (vas.), Rainer Lindeman ja Per tti Enroth Turussa 1978. 210 Hengellinen musiikki romanikulttuurissa Hengellinen musiikki romanikulttuurissa 211 Taas oli mies ihmettelemässä, mistä elämässä oikein oli kyse. Alkoholikin tuli voimakkaasti mukaan kuvaan. - Elettiin vuotta 2000, kun yhden ryyppyreissun jälkeen istuin kotona olohuoneessa aamu viideltä ja aloin jutella Jumalalle. Kysyin, milloin hän tekee minusta ehjän ja vahvan. Silloin kuulin sisälläni äänen, joka vastasi: ”En milloinkaan. Jos sen tekisin, niin sinä vahvuudellasi ja ehjyydelläsi sekä luonteellasi hakkaisit muut ihmiset palasiksi. Kun sinä olet heikko, sinä pystyt auttamaan muita heikkoja”. Seuraavat vuodet Kyösti vietti hiljaista elämää, tutki Raamattua ja rukoili. Mikään muu ei jaksanut kiinnostaa. Lopputuloksena tästä oli, että hän sai uuden näkökulman elämään. - Tehtiin Elämän estradilla -levy ja jatkoin muutenkin hengellisen musiikin parissa. Perustin myös Helsingin Saalemiin romaninuorten Raamus-kuoron, jossa oli parhaimmillaan 70 laulajaa. Pidin kotonani romanien musiikkikoulua ja annoin lahjakkaimmille yksityisopetusta. Johnnylle, eli Joni Åkerlundille tehtiin levy. Kyösti on huolissaan seurakuntien suhtautumisesta romanimusiikkiin. Ammattimaisia ryhmiä ei hänen mukaansa kutsuta esiintymään. - Ilmaiseksi mustalainen saa kyllä laulaa! Toinen seikka, mikä häntä harmittaa, on uusien musiikintekijöiden puute. - Ei ole heitä, jotka muuttaisivat vallassa olevaa romanimusiikkia. Kaikki on sitä samaa kaalopoppia, jota minä tein jo silloin 1970-luvulla. Ainakin kristillisellä puolella tilanne on tämä. Laulujen synty Yksi Kyöstin tunnetuimmista kappaleista on ”Menen Jeesuksen luokse”, jota esitetään usein myös hautajaisissa. Laulu syntyi Kuopion helluntaiseurakunnan kokoontumistiloissa eräänä sunnuntaipäivänä. - Heimosen Lasse kertoi päivätilaisuudessa, että hänen kasvattiäitinsä oli kuollut. Tämän viimeiset sanat olivat olleet ”menen Jeesuksen luokse”. Sen kuultuani otin esiin kynän ja paperia, jotka minulla oli aina mukana. Sen kokouksen aikana kirjoitin valmiiksi kaikki viisi säkeistöä. Päivä ja iltatilaisuuden välissä Kyösti sävelsi kappaleen ja Freidiba Boodos harjoitteli sen esityskuntoon. Iltatilaisuudessa se jo esitettiin. - Minä sanoin Lasselle, että tämä laulu on tehty kasvattiäitisi muistolle. Jatkoin vielä, että toivottavasti joskus äänität sen, niin kuin sitten myöhemmin tapahtuikin. Kyösti painottaa, että varsinkin sitten, kun alkoi levytuotanto, se tarkoitti lähinnä työntekoa. - Eivät ne laulut itsekseen syntyneet. En minä kokenut, että Jumalan Henki olisi vallannut minut jotenkin erikoisella tavalla. Minä otin kiinni ulkopuolelta tulevista ärsykkeistä, ihmisten sanoista tai vastaavista ja aloin rakentaa niiden synnyttämien ajatusten pohjalta. Esimerkiksi laulu ”Vain pisara Jeesuksen verta” otettiin evankeliumista ihan järkeä käyttäen. En minä siinäkään kokenut mitään erikoista Hengen laskeutumista. Minä olen ajatellut asian niin, että tein musiikin sillä lahjalla, jonka Jumala oli minulle antanut. Mitä enemmän minä sitä käytin, sen enemmän minä siitä opin. Myös elämän tilanteet ohjasivat laulujen syntyä. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä kappale ”Jumala ei unohda sua koskaan”. - Asuin siihen aikaan Porissa ja vaikka ympärillä oli tuhansia ihmisiä hengellisissä kuvioissa, koin hirveää yksinäisyyttä. Kirjoitin kotonani sanat itselleni: ”Jumala ei unohda mua koskaan, ihmiset kun minut unohtaa, sieluni ei yksin ole koskaan, Jumala ei hylkää milloinkaan”. Muutin sanat sitten niin, että minä muuttui muotoon sinä. Kyösti Rothin saldo musiikin luomisen saralla on todella mittava. Jos katsotaan pelkästään julkaistua tuotantoa, tehtynä on 400 sävellystä, 700 sanoitusta ja 900 sovitusta. - Musiikkialbumeita, joissa olen ollut mukana sovittajana tai tuottajana on noin 80. Kun takana on 45 vuotta musiikintekoa, ei ole ihme, että hän on jättämässä sitä jo taakseen. - Olen kokenut tehtäväkseni siirtää niin musiikillista kuin hengellistä perintöä romaninuorille. Lähteet: EV-lehden ar tikkelit Elämä ja Valo ry:n arkisto Freidiba Boodos -yhtyeen huippukaudella, 1980-luvulla, ryhmä kiersi paljon eri puolilla Suomea ja Ruotsia monenlaisissa tilaisuuksissa. 212 Hengellinen musiikki romanikulttuurissa Hengellinen musiikki romanikulttuurissa 213 Yksi rakkaimmista tuon ajan muistoista liittyy nuoren pojan uskontuloon. - Muistan sen päivän hyvin. Se oli 15.2.1974, kun se tapahtui. Olin mukana hengellisessä tilaisuudessa Metodistikirkossa. Siellä oli puhujavieras Suomesta. Hänen nimensä oli Paavo Juvonen. Tuo tilaisuus oli hyvin erikoinen. Jumalan läheisyys oli melkein käsin kosketeltava. Sinä iltana tein elämäni tärkeimmän ja parhaimman päätöksen. Nuori 15-vuotias poika sai kokea syntiensä anteeksiannon ja uuden elämän alun. - No enhän minä kokenut olevani mikään suuri syntinen, mutta tilaisuudessa Jumalan sana paljasti, että en voi päästä taivaaseen ilman Jeesusta ja taivaaseenhan minä halusin. Tuona samaisena iltana tulivat uskoon myös mm. Urpo ja Henry Vuolasranta, muistelee Allan. Uskonelämän alkuvaihe tärkeää - Usein melodioista syntyy minulle tietty mielikuva. Tulee tunne, että mitä tämä sävelmä pitää sisällään. Siitä se ajatus kirjataan ylös. Ne vain syntyy. Ei se katso paikkaa eikä aikaa, ker too Allan. Rainer Lindeman Allan L. Mäntyniemi M ”Minä olen vain ylöskirjoittaja” onet tuntevat valoisan ja hymyilevän miehen Kauhajoelta. Hän kantaa nimeä Allan L. Mäntyniemi. L-kirjain on alkukirjain Leonard -nimelle. Toisaalta vielä useammat tuntevat Allanin tekemiä lauluja. Vai tuntuuko tutuilta mm. laulut: Sain kutsun käydä kulkemaan, Lauluin siivet saa, Yksinäinen ihmislapsi ja Vaikk´ tie niin myrkyisältä tuntuu. Lapsuutensa Allan vietti 8-vuotiaaseen asti Suomessa, jonka jälkeen heidän perheensä muutti vuonna 1967 Ruotsiin, Norrköpingiin. - Meidän perheeseemme vanhempien lisäksi kuului yhdeksän lasta. Norrköpingistä tuli minulle rakas kotikaupunki. Siellä kasvoin nuoruuteni vuodet aina aikuisuuteen asti, muistelee Allan L. Mäntyniemi. Uskonelämän alkutaival ei ollut pelkästään ruusuista ja valoisaa. Hankaustilanteita tuli, koska Allan oli perheensä ensimmäinen uskova. Mäntyniemien perheessä ei eletty mitenkään erityisen jumalatonta elämää. Oikeastaan heidän perhe-elämänsä oli aika normaalia. - Minulla oli erittäin hyvät vanhemmat ja koti. Koin kuitenkin alkuvaiheesta lähtien, että se henki mitä minä edustin, oli ristiriidassa kodin hengen kanssa. Tämä tilanne ajoi Allanin ahtaalle paikalle, joten hän alkoi rukoilla, että muutkin perheestä tulisivat uskoon. - Täytyy tunnustaa, että mitä enemmän rukoilin omaisteni puolesta, sitä pahemmiksi he tulivat. Minä ihmettelin Jumalalle, että miksi näin on. Jos tämä on tarkoitus, minä en jaksa. Kuitenkin saan ilokseni ja Jumalan kunniaksi kertoa, että tänä päivänä meidän perheemme palvelee yhdessä Jumalaa, iloitsee Allan. Allan koki paikallisen seurakunnan itselleen tärkeäksi, kuin myös eräät ihmissuhteet. - Nuorelle uskovalle seurakunnan yhteys oli hyvin merkittävää. Koin, että minut hyväksyttiin ja otettiin omaksi. Erittäin suurella lämmöllä muistan Lehtisen Selimin perheen vaikutusta uskonelämääni. Selim toimi silloin seurakunnan pastorina. Hän oli minulle kuin isä, joka opasti poikaansa elämän tiellä. He ja Vuolasrannan Laina ja Viki opettivat minut rakastumaan Jumalan sanaan. Tähän joukkoon kuuluu myös edesmennyt Helena Lindeman (Mäntyniemi), joka oli minulle erittäin rakas hengellinen äiti, muistelee Allan. Jumalan sanan merkityksen ja auktoriteetin Allan on kokenut elämässänsä erittäin tärkeäksi. - Tunteet tulevat ja menevät. Jäljelle jää vain Jumalan sana ja armo, kiteyttää Allan Mäntyniemi. 214 Hengellinen musiikki romanikulttuurissa Hengellinen musiikki romanikulttuurissa 215 Lahja puhkeaa kukkaan Allan muistelee, että jo noin 5-vuotiaana hän koki omaavansa sisällään jotain erilaista. - Muistan eräänkin kerran, kun kesken leikkien hakeuduin erilleen muista. Halusin olla itsekseni hetkisen ihan omissa maailmoissani. Istahdin aitan rappusille ja olin silmät kiinni. Silloin muistan jo mielessäni säveltäneeni laulua, muistelee lauluntekijä Allan L. Mäntyniemi. Iän myötä mielenkiinto musiikkia kohtaan vain kasvoi ja Allan muistaa säveltäneensä 12-vuotiaania ensimmäisen teoksensa ”Olet kai ystäväin”. - Tämän laulun tekemisestä on jo vuosia, mutta olen kuullut, että se on käytössä vielä tänäkin päivänä. Allanin uskonratkaisun jälkeen lauluja alkoi syntyä enemmän. - Uskon, että tuolloin sisälläni oleva lahja vasta puhkesi esiin ja Jumala sai vihkiä sen käyttöönsä. Allanin ollessa 15-vuotias hänen kynästään syntyi monien rakastama laulu ”Vaikk´ tie niin myrskyisältä tuntuu”. - Olen usein kuunnellut tuota laulua ja hymyillyt. Ajatella, että olin aivan lapsi, kun kirjoitin laulun, joka käsittelee noinkin vakavia ajatuksia. Tämä on kuitenkin jälleen uudestaan ja uudestaan vakuuttanut minulle, että tämäkään laulu ei ole lähtöisin minusta itsestäni, vaan on Jumalan käsialaa. Ei 15-vuotiaan pojan ajatuksissa liiku ajatukset elämän myrskyissä, toteaa Allan. Vuosikymmenien aikana Allan on saanut lauluillaan rohkaista ja nostaa monia alas painettuja päitä. Lauluja näiden vuosien aikana on syntynyt useita ja suurin osa niistä on saanut jäädä elämään. Laulut eivät ole olleet vain tähdenlentoja, vaan ovat hoitaneet eri ihmisiä, jopa eri sukupolvia. - En kuitenkaan koe olevani mikään säveltäjä tai sanoittaja. Minä olen vain ylöskirjoittaja, toteaa Allan Mäntyniemi vakavuudella. kuukausien hiljaisuus. - Laulut syntyvät monesti, kun seuraan muiden elämää. Heidän elämänsä alkavat puhumaan ja saavat mielessäni laulun muodon. Eräänä kertana Allanin perhetuttu oli heillä yökylässä. He olivat aamiaispöydässä ja siinä Allan katsoi ystäväänsä syvemmälle, kuin hän ymmärsikään. - Hetken kuluttua sanoin hänelle: Jostain aivan salaa mä nään sun sydämesi itkee. Jostain aivan salaa mä nään nuo kyyneleet... Tuossa hetkessä Allan lausui ystävälleen hänen elämäänsä tärkeitä sanoja. Allan koki, että sanat vain tulivat jostakin. Tuossa tilanteessa hän sai olla Jumalan Hengellisiä lauluja ei tehdä, vaan ne saadaan Joskus päiväkausia Allanin päässä soinut melodia pysäyttää ja hänen on keskityttävä siihen. - Usein melodioista syntyy minulle tietty mielikuva. Tulee tunne, mitä tämä sävelmä pitää sisällään. Siitä se ajatus kirjataan ylös. Ne vain syntyy. Ei se katso paikkaa eikä aikaa, kertoo Allan Mäntyniemi. Allan toteaa, että jokuset pystyvät luomaan lauluja tilauksesta, mutta näin ei ole hänen kohdallaan. Allanin kohdalla laulut syntyvät enemmän kausiluontoisesti. Joskus lauluja saattaa tulla vaikkapa kolme yhden päivän aikana, ja sitten on taas Tunteet tulevat ja menevät. Jäljelle jää vain Jumalan sana ja armo, vakuuttaa lauluntekijä Allan L. Mäntyniemi. 216 Hengellinen musiikki romanikulttuurissa Hengellinen musiikki romanikulttuurissa 217 välikappaleena hoitamassa ystävää. - Huomasin, kuinka kyyneleet alkoivat valua ystäväni silmistä ja hän painoi päänsä alas. Kun olin lopettanut, havahduin, ja sanoin, että menen kirjoittamaan sanat muistiin, Allan muistelee. Siitä syntyi yksi Allanin puhuttelevammista lauluista ”Jostain aivan salaa”, joka on saanut hoitaa monia muitakin ajan saatossa. - Koen, jos Jumala sanansa ja henkensä kautta avaa jotakin, niin ei siinä tarvitse olla Allanin kädenjälkeä ja suttaamista. Tämänkin laulun sain ja kirjoitin juuri sellaisena kuin se tuli. Ei tarvinnut sanamuutoksia tai pyyhekumia. Palaute rohkaisee Vuosikymmenien saatossa syntyneet laulut ovat saaneet olla käytössä sekä romanien, että valtaväestön parissa. Aikojen saatossa on tullut myös paljon palautetta. - Minulle suurin palkkio lauluntekijänä on, kun kuulen, että lauluni ovat saaneet täyttää sen tehtävän, jonka Jumala on sille suunnitellut. Ruotsissa, Södertäljessä, Allanin luokse tuli nuori mies ja kertoi, että Allanin laulu ”Sun tahdon kotiin mä johdattaa”, sai olla erittäin suurena apuna hänen ratkaisussaan. Mies oli kamppaillut uskonelämässään tupakan kanssa. - Hän kertoi minulle, että laulun lause: ”Et puolinaisin voi palvella sä Isän rakkautta” asetti hänet valinnan paikalle, kertoo Allan. Mies sai kokea Pyhän Hengen puhetta laulun välityksellä ja hän sai Jumalalta voiman vahvistua ja jatkaa uskonelämänsä vaellusta vakaammin ja ilman näitä kahleita. - Jos ajattelee tämäntyyppisistä palautetta, täytyy nöyränä painaa päänsä ja sanoa: Kunnia kuuluu Jumalalle. Takaisin alkulähteille - Laulujen tekijöiden on syytä palata takaisin alkulähteille. Palataan sinne missä kohtasimme Jeesuksen, hänen rakkautensa ja anteeksiantamuksensa, toteaa Allan vakavana. Tähän kehotukseen Allan asettaa itsensä etunenässä. - Lähdetään tutkimaan millainen Jeesus on, millainen hän on sisäisesti ja persoonana. Olemme menneet niin lähelle maailman rajaa, että lauluissamme ei enää kerrota millainen Jeesus on. Kerrotaan vain luonnosta, taivaan linnuista, omista tunteista ja rikkinäisyydestä. Näitä puhuessaan Allan kokee puhuvansa samalta tasolta kuin muut, mutta kuitenkin syvällä varmuudella ja kokemuksella. - Ikävä kyllä monet lauluntekijät ovat tällä rajavyöhykkeellä. Rikkinäisen ihmisen on vaikea hoitaa toista rikkinäistä. Paheksun, että kaikki mahdollinen laitetaan hengellisyyden nimiin. Se on kaukana siitä mitä on Golgata ja Jeesus. Lauluissamme pitää kuulua Kristuksen, veren, ristin ja Jumalan sanan arvovalta. Siitä meidän tulee välittää sanomaa. Lahja Jumalan käytössä Heti uskoontulonsa myötä Allan koki sisäisen poltteen Jumalan valtakunnan työstä ja sen tärkeydestä. Polte ei ole koskaan hävinnyt. - Vuosia olen saanut Jumalan armosta olla mukana Hänen valtakuntansa työssä niillä lahjoilla ja taidoilla, mitä Hän on minulle antanut. Me olemme oppineet tuntemaan Allanin monista eri yhteyksistä. Vuosien ajan hän oli mukana Kuninkaaliset ja Shalom -lauluryhmissä. - Näissä ryhmissä olin mukana noin kymmenen vuoden ajan. Kuninkaaliset toimi pääasiassa Suomen puolella ja samaan aikaan Shalom-ryhmän kanssa toimimme Ruotsin puolella. Allan on aina ajatellut, että lahja kuuluu lahjan antajalle. Allanin yhtenä pääajatuksena onkin ollut toimia tällä lahjalla siten, että siitä hyötyisivät mahdollisimman monet. - En ole tienannut laulujen tekemisellä yhtään mitään. Olen tarkoituksella ohAllan Mäntyniemi vierailulla Huittisten helluntaiseurakunnassa Sanansaattajat -ryhmän kanssa. 218 Hengellinen musiikki romanikulttuurissa Hengellinen musiikki romanikulttuurissa 219 - Tahdon vastata siihen sillä armolla ja valtuuksilla, jota Jumala minulle antaa. Se on sydämeni työ. Haluan laittaa koko elämäni likoon, että voin olla hyödyksi edes yhdelle tätä sanomaa tarvitsevalle, kiteyttää lauluntekijä Allan L. Mäntyniemi. Allan Mäntyniemi on toteuttanut evankelistan kutsumustaan viimeiset vuodet Gospel Efraim -kuoron kanssa. jannut tuotot johonkin projektiin tai lähetystyöhön. Allanin laulujen kautta rahallista avustusta ovat saaneet niin eestiläiset kuin espanjalaiset. Allan on oppinut, että on mieli sitten iloinen tai suruinen, hän on aina pianon äärellä tai kitara kädessä. Tulevaisuus haasteita täynnä Allan on omatoimisesti toteuttanut kutsumustaan jo vuosien ajan ja sitä tehtävää Allan tahtoo tehdä sydämestään. - Vuosien ajan pidimme tilaisuuksia eri puolella Suomea perheorkesteri Sanansaattajien kanssa, kertoo Allan naurahtaen. Perheorkesteri on kyllä ihan oikea nimi Sanansaattajat -kuorolle. Nimittäin jokainen sen jäsenistä ovat Mäntyniemien sukua. - Tavoitteena on olla vaikuttamassa Kristuksen puolesta, kertomassa mitä hän on ja mitä hän on tehnyt ja mitä tahtoo tehdä. Se on meidän haasteemme ja tehtävämme. Kuinka hyvin ja kuinka taidollisesti sitä teemme, ei ole tärkeintä. Tulevaisuuden haasteista ja suunnitelmista puhuttaessa Allan Mäntyniemi on erittäin valoisa. Lähteet: EV-lehden ar tikkelit Elämä ja Valo ry:n arkisto
© Copyright 2024