Nykynuoriso on mennyt ja menee koko ajan

y h t e i s k u n t a a
p a l v e l e v a
Irtonro: 2 euroa.
Ei muita kuluja, keräyksiä tms.
e r i k o i s l e h t i
Myyntiaika joulukuu 2014 helmikuu 2015
Nro 4/2014
”Nykynuoriso on mennyt ja
menee koko ajan eteenpäin”.
Romaninuoret rakentavat tulevaisuutta
koulutuksen ja oman kulttuurin voimin. S. 6-7.
ROMANO BOODOS 4/2014
2
ROMANO BOODOS 4/2014
3
Romanitaustaisille rakennetaan
Romano Missio ry.
Ruotsissa siltoja kouluun
Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki
Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517
HALLITUS 2014
Leena Rauhala
Väinö Lindberg
Tina Mäkelä
Malla Laiti Sirpa Pöllönen
Jeppe Isberg
Matti Virtanen
Päivi Rask-Helin
Satu Nyman Otto Savolainen
puheenjohtaja, kansanedustaja
varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos
projektijohtaja
erikoissuunnittelija
koulutuskoordinaattori
yrittäjä
johtaja
romanikulttuuriohjaaja
lähihoitaja
diakoniajohtaja, varajäsen
Ruotsissa romanien kouluttautumista
pyritään edistämään
monin tavoin. Tehtävää riittääkin, romanien oikeuksia syrjivän
historian vaikutukset
näkyvät monin tavoin
romanien elämässä.
KESKUSTOIMISTO
[email protected]
Tuula Åkerlund
toiminnanjohtaja
[email protected]
Mervi Pamukci
toimistosihteeri
[email protected]
R
omaneja on Ruotsissa arviolta 50
000–100 000. Tarkkaa lukua ei tiedetä,
sillä monet salaavat
romanitaustansa syrjinnän
vuoksi. Romaniryhmiä, jotka
eroavat uskonnoltaan, kieleltään ja tavoiltaan toisistaan,
on monia. Romanikysymys on
Ruotsissa myös maahanmuuttokysymys: monet ovat muut-
SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ
Toimisto
Alida Friman
Palveluita parhaaksemme
S
yksy on edennyt jo adventin
aikaan, ja lumi laskeutunut
osassa Suomea ainakin ajoittain
maahan valaisemaan ja tuomaan
jouluista tunnelmaa. Muutosta on
syksy tuomassa paitsi maan väreihin,
myös siihen miten suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestetty.
Lainsäädännössä meneillään olevissa lakiuudistuksissa ja rakennemuutoksissa, kuten paljon puhutussa
sote-uudistuksessa, on tavoitteena
nykyistä paremmin toimiva palvelujärjestelmä.
Uudistusten taustalla on osaltaan
Suomen talouden tilanne. Työttömyys
lisääntyy ja talouskasvu hidastuu.
Tämä tarkoittaa valtion tulojen vähenemistä, samalla kun palveluihin
käytettävät menot kasvavat. Sen
lisäksi taloudessamme on kahdeksan miljardin euron pitkän aikavälin
kestävyysvaje, joka suurelta osin on
seurausta väestörakenteen muutoksesta.
Säästöihin on siis painetta, mutta
palveluista leikkaaminen johtaa helposti vain suurempiin kustannuksiin.
Rakenteita ja lainsäädäntöä on siksi
uudistettava, jotta voimme tuottaa
palvelut tarkoituksenmukaisemmin.
Uudessa sosiaalihuoltolaissa vah-
vistetaan asiakaskeskeisyyttä. Siinä
määritellään tuen tarpeet, joiden
perusteella sosiaalipalveluja järjestetään. Tavoitteena on parantaa asiakkaiden yhdenvertaisuutta, siirtää
painopistettä erityispalveluista yleispalveluihin ja tiivistää viranomaisten
yhteistyötä.
Oikea-aikaisesti ja ihmisen tarpeista lähtevinä tarjotut palvelut parantavat palvelujen vaikuttavuutta.
Romano Missiota lähelle tulevat
erityisesti lastensuojeluun tulevat
muutokset. Osa avohuollon tukitoi-
mista muuttuu sosiaalihuoltolain
mukaisiksi palveluiksi. Perheet voivat siten saada erilaisia palveluja
tarpeensa mukaisesti, ilman vaatimusta lastensuojelun asiakkuudesta.
Esimerkiksi väsymyksestä toipumiseen tai arkisiin asioihin annettavat
kotipalvelut ovat tällaisia perheen
selviytymistä auttavia palveluja.
Asiakkuusvaatimus on nostanut
avun hakemisen kynnystä ja koettu
leimaavaksikin. Siitä luopuminen
helpottaa avun hakemista.
Perustuslain mukaan jokaisella Suomen kansalaisella tulee
olla oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Muun muassa uusi
sosiaalihuoltolaki korostaa juuri tätä
oikeutta välttämättömään huolenpitoon ihmisarvoisen elämän toteutumiseksi.
Oman terveyden edistäminen ja
itsestään huolen pitäminen taas
kuuluu ensisijaisesti ihmisen oman
vastuun piiriin. Esimerkiksi liikunnalla ja muilla terveystottumuksilla
on suuri merkitys kansanterveyteen
koko Suomen tasolla. Tämä luo pohjan kansanterveydelle, jota korjaavat
palvelut täydentävät. Terveyden
edistäminen ja tottumuksiin vaikuttaminen on tämän vuoksi tärkeä asia
myös julkisen vallan näkökulmasta.
Joulun lähestyessä ajatukset siirtyvät näistä yhteiskunnan muutoksista siihen muutokseen, jonka Jumala toi antaessaan oman Poikansa
laskeutua maan päälle. ”Kansa, joka
pimeydessä vaeltaa, näkee suuren
valon. Niille, jotka asuvat kuoleman
varjon maassa, loistaa kirkkaus.”
(Jes. 9:2)
Leena Rauhala
kansanedustaja
Puh. (09) 351 1366
(toimistolla ke. ja pe. päivinä)
NAISTENVUORO -vankilaprojekti
Tuula Blomerus
palveluohjaaja
GSM 044 300 7815
[email protected]
PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI
Johtaja Hanna Pekonen
Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski
Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002
[email protected]
taneet maahan eri puolilta Eurooppaa.
Seurakuntaopiston ja Diakonia-ammattikorkeakoulun
yhteinen Romako-projekti kävi
tutustumassa romanien koulutukseen eri oppilaitoksissa
Ruotsissa. Tavoitteena oli löytää malleja romani- ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden koulutuspolkujen sujuvoittamiseen Suomessa.
Kulttuuritulkkeja ja
sillanrakentajia
Sundbybergin kansanopistossa
Tukholmassa romanien kouluttamisella on vuosikymmeniä
pitkät perinteet. Koulutukset
ovat alkaneet romanien tarpeista ja niille hakeudutaan
paljolti sukulaisten suosituksesta. Omaa motivaatio kouluttautua korostetaan. Tällä hetkellä koulutetaan koulunkäyn-
KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI
Vs. Johtaja Susan Ihanainen
Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä
Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493
[email protected]
ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO
Danske Bank FI7680001400080033 DABAFIHH
Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto
Tässä numerossa
Ruotsissa siltoja kouluun
3
Panna kham aprula 4
Juulako evankeliumos
4
Tue lasta perheen kriiseissä
5
Auta lasta
5
Romaninuorilla on tulevaisuus edessään
6
Au mensa
6
Romanikielen iloa kesäkouluissa
7
Kolmas matka Plemetinaan
8
Sotaveteraanin viimeinen matka
9
Alfred Lundbergin siunauspuhe
9
Nadja Ek on lärarassistent, joka työskentelee niiden opiskelijoiden kanssa, joilla on vähiten aiempia opintoja.
nin ohjaajia ja henkilökohtaisia
avustajia.
Vastuuopettaja Mona Danielsson korostaa eri ryhmien
kulttuuristen tapojen tuntemuksen ja kunnioituksen merkitystä. Opetuksessa erilaiset
keinot opettaa samaakin asiaa
ovat olennaisia.
Opettajan työparina työskentelee romanitaustainen lärarassistent, joka tukee ja auttaa
romaniopiskelijoita muissakin
kuin kouluasioissa ja -aineissa,
niin että opiskelija voi keskittyä
opiskeluunsa. Itsekin Sundbybergistä valmistunut Manuel
Tan Marti kertoo auttamisen
esimerkiksi asuntoasioissa olevan tarpeen.
Osallisuus on
lähtökohta ja tavoite
Södertörn högskola Tukholmassa kouluttaa sillanrakentajiksi
nimettyjä kulttuuritulkkeja
koulun, perheiden ja viranomaisten väliseen yhteistyöhön.
Opettajilla on todettu olevan
paljon tietämättömyyttä romanien historiasta, kulttuurista,
kielestä ja nykytilanteesta, ja
sillanrakentajat edistävät ymmärrystä puolin ja toisin, niin
että romanilasten ja -nuorten
mahdollisuudet koulunkäyntiin
helpottuvat.
Sillanrakentajakoulutuksesta vastaavat pedagogiikan dosentti Christina Rodell Olgac
ja filosofian maisteri Angelina
Dimiter-Taikon, joka on romanitaustaisena itsekin kokenut
kouluttautumisen hankaluudet.
Koulutettavat ovat työsuhteessa
kuntiin, ja koulutuksella on suuri merkitys heille itselleenkin.
Myös yliopistolle on tärkeää, että
romanit näkyvät kampuksella,
vaikkakaan nämä kaksivuotiset
opinnot eivät tuota hakukelpoisuutta yliopistoon sellaisenaan,
vaan on joko suoritettava lukio
tai osoitettava osaaminen todis-
Numero 1/2015 ilmestyy maaliskuun alussa.
Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava
Romano Mission toimistolla viimeistään 15.2.
Laita kuoreen tunnus ”Romano Boodos”.
Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla
osoitteeseen [email protected].
Toimitussihteeri:
Jaakko Kaartinen-Koutaniemi
Toimitusneuvosto:
Tuovi Putkonen, Malla Laiti,
Inka Jeskanen
Romano Mission lastensuojeluyksiköt
11
Julkaisija: Romano Missio ry
Toiminnanjohtajan palsta
11
Amfetamiinin käyttäjästä pastoriksi
12
Päätoimittaja:
Tuula Åkerlund
Lehden ulkoasu:
Valfrid Åkerlund/
Grafimus Oy
tuksilla tai kokeella.
Malmö högskolassa tehdään
paljon työtä eri ryhmien osallisuuden lisäämiseksi sekä
asennetasolla että käytännön
tukitoimin opinnoissa. Opiskelijavalinnoissa tavoitellaan laajempaa rekrytointia sekä sosiaalisin että etnisin perustein.
Agnesbergin kansankorkeakoulu Göteborgissa on hyvä
esimerkki siitä, miten tutkimuksen, koulun ja oppilaiden
yhteistyönä koulua ja koulutusta kehitetään.
Peruskoulu- ja lukio-opintoja
romaneille ja muille alueella
asuville tarjoava kansankorkeakoulu sijaitsee kaupunginosassa, jota leimaa köyhyys ja
jossa nuorilta puuttuvat koulunkäynnin esikuvat. Rehtori Keith
Palmroth korostaa kahdeksan
vuotta toimineen koulun olevan
tie aktiiviseen kansalaisuuteen.
Osallisuus on sekä lähtökohta
että päämäärä ja siihen koulu
tähtää toiminnallaan.
Tuliaisia Suomeen
Ruotsin romanikoulutukset tarjosivat hyvän perspektiivin kehittämistyölle Suomessa. Meillä
koulutuspolitiikan lähtökohta
Tilaus- ja ilmoitushinnat:
Vuosikerta 15 euroa,
jäsenille jäsenetuna.
Irtonumero 2 euroa.
Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Ilmoitushinta 1 euro/pmm
Painopaikka:
Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula
on inklusiivinen, eli kaikille
tarkoitettu, kun taas Ruotsissa
on etsitty toimivia malleja erityisryhmille.
Jokaisessa tutustumiskohteessa oli oma painotuksensa
koulutuksen kehittämisessä.
Agnesbergin kansankorkeakoulussa se oli tutkimuksen,
opetuksen ja opiskelijalähtöisyyden yhdistäminen kehittämistyössä. Södertörn högskolassa korostui oman kulttuurin
tuntemus ja ”ovien avaaminen
valtakulttuuriin”.
Malmö högskolassa nähtiin
ilmiöiden yhteiskunnallinen
luonne, osallisuuden välttämättömyys ja oltiin valmiita tekemään paljon työtä asenteiden
muuttamiseksi. Sundbybergin
kansanopistossa on tehty pitkäjänteistä työtä romanien kouluttamisessa ja paljon sellaisia
pedagogisia oivalluksia, joilla
ylitetään kielen ja kulttuurin
eroista johtuvia esteitä.
Tukholmassa esillä ollut Vi är
romer -näyttely havainnollisti
lopuksi, että Ruotsissakin on
vielä haasteita raja-aitojen ylittämisessä.
Anna Liisa Karjalainen ja
Marjo Kolkka
Tilaukset ja osoitteenmuutokset:
Romano Missio ry.
Vilppulantie 2 C 4
00700 Helsinki.
Puh: (09) 351 1366
Telefax: (09) 345 2517
Internet: www.romanomissio.fi
ISSN 1239-9779
ROMANO BOODOS 4/2014
4
Baramisos kentenge – Tarinaa lapsille
Panna
kham
aprula
12. dielos.
Tiljiba siigo
Romano Boodos 3/2014
patrosta
J
uulako aftako sarra Mari
aaȟtas bitti
apre. Arre sas kutti
ȟieliba. Joi dikjas
auri vaaliatta, te lel
džaaniba, savo vetra
doori aaȟȟelas. Jiu
sas briȟtas buut ta
hilo hoffos sar parno jiueta. Auri sas
kutti maasos. Mari
tšundas kaht aro bou
ta prastidas auri te
lel paani hanjata ta
byrjudiilo te tšeerel
juulako ȟaabenesko
buttia. Siigo diives joi
sas džunsadas lako
tšaijeha hilo tšeer.
Lesko džeeno sas
roodidas tšaavensa
juulako rukh ta hilo
huupa tšundas juulako rankjibi ta janga
arre ta auri. Mari sas
jakke loȟani, ka joi
dikjas lako rankano
tšeer.
Sarrako briija sas
ȟast fäärdi ta Mari
biȟadas lako džeeno
te aaȟȟel apre te ȟal
sarrakiiro lassa. Mari
ta Terno piine tsetanes kaali ta ȟaane
juulako vettos, so
lengo tšai, Tanja sas
pekkadas. Kuti tiijako paalal kenti aaȟte
niina apre ta joon
aune aro tšyöka te
ȟan sarrakiiro. Mari
rakkadas loȟanes
lako huupake, sar
loȟano saaka sas
kaan, te saare sas
tšerto fäärdeske juu-
Juulako
evankeliumos
Jesusesko föddiba
Lukas 2:1-20
1. Dola tiija keisaros Augustus diias
biȟiba, te hilo vollako boliba mote te
tšuuven aro skattiba.
2. Dauva skattibosko tšuuviba sas
vaaguno ta staudas ka Quirinius sas
Syyriako themmesko Rai.
3. Saare džeene te rannimen aro
skattibosko džinniba, sakkaiek pesko iego fooros.
4. Jakkes niina Joosef džeelo Galileata, Nasaretesko foorosta apre
aro Judea aro Davidesko fooros, so
khaarna Betlehem, ka jou khunjudiilo aro Davidesko ȟleȟta.
5. Jou džeelo doori it lesko angrustime Maria, koon venditas kentos.
6. Ka joon aahte doori, jakkes aulo
Marijako föddibosko tiija.
7. Ta joi föddidas tšaaves, lako vaaguno. Joi faȟadas kentos ta rigadas
les aro stanja aro krumbos dooleske, te leen ne aahdas stedos aro
lotiboskotšeer.
8. Aro doi stedos auri rassako tiija
lako khaal aro lengo
tšeer. Mari biȟadas
kenten te džan te rigaven juulako luludza ta pelȟkos phurani raaniske, koon
džiivudas kokares
aro lengo neeriba.
Diives džeelo hast
ta saare panna tšerte
lengo iega buttia.
Marisko phenjako
huupa aulo te rikkavel juula lensa.
Vaagos joon ȟaane
juulako ȟaabe, Tino
drabadas juulako
evankeliumos. Terno
daad rikkadas besko
juulako rakkiba, sar
buut Deevel piradas
boliba, te jou diijas
lesko pirano tšau
te aavel aro boliba.
Saare mangjade ta
paarkade Deevel, te
joon liine te džiiven
freidibosko tiija ta
aro iego tšeer. Doolesko paalal joon
byrjude te džamben
juulako džambibi.
Oi, savo tšiȟka
sas bakrengiire,
koone vallade
bakren.
9. Jakkes lengo
naal sterjudas
Raiesko englos
ta Raijesko pattiba sas trystal
leen. Bakrengiire
traȟte,
10. bi englos
phenjas lenge:
”Ma darren! Me
phukavaa tumenge loȟibosko
boodos, baro
loȟiba hilo folkenge.
11. Da diives hin tumenge föddadiilo
Phirjiboskiiro aro Davidesko fooros.
Jou hin Kristos, Rai.
12. Dauva hin sar merknos tumenge: tume laȟȟena kentos, koon
paȟȟula faȟȟimen aro krumbos.”
13. It tiija sas trystal englos baro
deulengohuupa, koone baarides
paarkade Deeveles ta phenle:
”Deeveles hin patti aro utsibi,
freediba komujen aro them,
koonen jou pirila.”
15. Ka engli sas džeene paalal aro
deulos, bakrengiire phenle maȟkar
peen: ”Džaha menge aro Betlehem!
Doori ame dikkaha douva, so hin
staudas, dooles, so Rai menge phukadas.”
džinta saarenge
aulo. - Daala phurane juulako džambibi
tšalavena alti komunisko dži, phenjas
Mari ta saare aaȟte it
džinta dotta saakata.
Kamana aaȟtas
neer hou, ka joon
ȟunle bultriba vuudarjatta.- Aaven
arre, biȟadas Terno.
Vuudar phirudiilo
ta arre aulo juulako džeeno. Les
sas baro goono,
so sas pherto nisjenna. Saare liine
džintakiire nisja penge ta loȟiba sas arre
saarengo džiiben.
Mari dikkas trystales
lako pirane komujen, ta tenkadas,
so vauro komunis
vojulas te ventaven
juulata.
Tuula Åkerlund
Baramisos tiljula aro
vauro Romano Boodos 1/2015 patros.
Vielä aurinko nousee
12. osa
Jatkoa viime
Romano Boodos 3/2014
lehdestä.
J
ouluaattoaamuna Mari
heräsi aikaisin.
Sisällä oli hieman
koleaa. Hän katsoi ulos ikkunasta
saadaksen selville,
millainen ilma siellä
olisi. Lunta oli satanut paljon ja koko
piha oli valkoisena
lumesta. Ulkona oli
vähän pakkasta.
Mari laittoi puita
hellaan ja juoksi ulos
hakemaan kaivolta
vettä ja alkoi tehdä
jouluruokien valmisteluja. Edellisenä
päivänä hän oli
siivonnut tyttärensä
kanssa koko kodin.
Marin mies oli poikiensa kanssa hakenut joulukuusen
ja koko perhe laittoi
joulukoristeita ja
valoja sisälle ja ulos.
Mari oli tosi iloinen
katsellessaan kaunista kotiaan.
Aamupuuro oli
pian valmis ja Mari
pyysi miestään
nousemaan ylös ja
syömään aamiaista
hänen kanssaan.
Mari ja Terno joivat
yhdessä kahvia ja
söivät joulupullaa,
jonka heidän Tanja tyttärensä oli
paistanut. Vähän
ajan kuluttua myös
lapset heräsivät
ja tulivat keittiöön
syömään aamiaista. Mari puhui
iloissaan perheelleen, miten hieno
asia olikaan, että
kaikki oli tehty valmiiksi joulua varten
heidän kodissaan.
Mari pyysi lapsia
viemään joulukukan ja kortin vanhalle rouvalle, joka
asui yksin heidän
naapurissaan.
Päivä meni nopeasti ja kaikki
vielä tekivät omia
puuhiaan. Marin
sisaren perhe tuli
viettämään joulua
yhdessä heidän
kanssaan. Aluksi
he söivät jouluaterian, Tino luki
jouluevankeliumin
ja Terno isä piti
pienen joulupuheen. Kuinka paljon
Jumala rakastikaan
maailmaa, että
hän antoi oman
rakkaan poikansa
tulla maailmaan. He
rukoilivat ja kiittivät
yhdessä Jumalaa,
että saavat elää
rauhassa ja omassa kodissaan. Sen
jälkeen he alkoivat
laulaa joululauluja.
Oi, miten hyvä mieli
kaikilla tulikaan.
– Nämä vanhat joululaulut koskettavat
aina ihmissydäntä,
Mari sanoi ja kaikki
olivat asiasta samaa mieltä.
Kello oli lähellä
kuutta, kun he
kuulivat ovelta
koputuksen. Tulkaa sisään, sanoi
Terno. Ovi avautui
ja sisään tuli joulupukki. Hänellä oli
iso säkki mukanaan
ja se oli täynnä lahjoja. Kaikki saivat
mieleisiä lahjoja ja
jokaisen mieli oli
iloinen. Mari katseli
ympärilleen rakkaita ihmisiään ja
mietti, mitä muuta
sitä joululta voisi
odottaa.
ROMANO BOODOS 4/2014
5
Tue lasta perheen kriiseissä
Kun perhe kohtaa vaikeuksia, jokainen perheenjäsen tarvitsee samaa: tukea ja ymmärrystä. Aikuisen tehtävä on varmistaa, että lapsi ja nuori saavat apua.
L
asta auttavan aikuisen tehtävä on
kuitenkin hankkia
myös itselleen tukea ja tarvittaessa
apua. Muutokset elämässä
koettelevat aikuistakin niin
henkisesti kuin fyysisesti.
Kriisit vievät aina aikuisten
voimavaroja. Lapsi ei välttämättä saa tarvitsemaansa tukea ja hoivaa.
Ei yksin vaan
yhdessä
Asioita ei kannata jäädä
miettimään yksin. Kriisissä ei
pidä uskoutua omalle lapselle vaan aikuisille ystäville ja
sukulaisille.
Jos ongelmat eivät tahdo
ratketa omin ja lähipiirin voimin, on mahdollista kääntyä
vertaisryhmien tai ammattiihmisen puoleen.
Paras lähtökohta selvitä
elämässä eteen tulleesta hankalasta tilanteessa on kohdata tosiasiat ja tunnustaa, että
perheen kriisit ja muutokset
herättävät tunteita. Lapsi,
nuori ja aikuinen kokevat
avuttomuutta, vihaa, raivoa,
pelkoa, mutta myös huojentuneisuutta ja iloa.
Tunteiden
kohtaaminen on
tärkeää
Jos uskaltaa kohdata omat
tunteensa ja sallia saman
muillekin saman, perhe on
jo uuden aikakauden kynnyksellä. Kohtaamaton tunne
voi ilmetä esimerkiksi ahdistuksena, univaikeuksina ja
pelkoina silloin, kun ihminen
yrittää väistellä omia ajatuksiaan.
Auta
lasta
Tuula Åkerlund
Tarina jatkuu seuraavassa Romano
Boodos 1/2015
lehdessä.
Jäsenkokous kutsu
Romano Missio ry:n ylimääräinen jäsenkokous (ent.syyskokous) pidetään torstaina 29.
1.2015 klo 17.00 Romano Mission keskustoimistolla Malmilla,
Vilppulankatu 2 C 4, 00700
Helsinki
Kokouksessa käsitellään yhdistyksen uusien sääntöjen
pohjalta vuoden 2015 toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä
tehdään hallitusvalinnat.
Tervetuloa!
16. Joon dzeene hastibossa ta
laȟte Maria ta Josef ta kentos, koon
paȟȟudas aro krumbos.
17. Ka joon dikne dauva, joon rakkade, so lenge kentosta sas phenlo.
18. Saare koon ȟunle bakrengiirengo
laave, aaȟte undrimen.
19. Bi Maria garadas saare aro lako
džii, so sas staudas, ta joi tenkadas
douva.
20. Bakrengiire aune paalal ta paarkade ta baarides paarkade Deeveles
dotta, so joon sas ȟunle ta dikne.
Saare sas jakkes sar lenge sas rakkade.
käännös: Henry Hedman
Kutsu
Sinä, joka olet kasvanut tai
työskennellyt Romano Missio
ry:n sijaishuoltoyksiköissä, olet
tervetullut viettämään yhteistä
joulujuhlaa kanssamme jouluaterian, mukavan yhdessäolon
ja joululaulujen merkeissä.
Joulujuhla pidetään perjantaina
19.12. klo 17.00-20.00 Kotimäen pienryhmäkodissa, Kotimäentie 213, Martinkylä, Sipoossa.
Ilmoittautuminen välttämätöntä:
puh. 09-3511366 tai toimisto@
romanomissio.fi
Tervetuloa!
Puhu yhdessä lapsen kanssa tilanteesta. Kun asiasta voi
puhua avoimesti, kukaan ei
jää tuntojensa kanssa yksin.
Muista halata ja pitää lähellä lasta ja nuorta. Aikuisen
fyysinen läheisyys tuo turvaa
muutosten keskellä.
apuvälineitä tilanteen parantamiseksi. Tieto ulkopuolisesta
avusta saattaa rauhoittaa lasta.
Lapsella tulisi olla oikeus avun
saamiseen riippumatta siitä,
mitä vanhemmat tekevät tai
ajattelevat.
ennen. Tavallinen arki, rutiinit,
kodin ulkopuolinen sosiaalinen elämä, harrastukset,
juhlapyhät, perheen omat
rituaalit luovat tunnetta pysyvyydestä ja kuulumista ulkopuoliseen maailmaan.
taakka on raskas. Yhteinen
keskustelu kotona ja lupa
puhua kodin ulkopuolella vapauttaa jokaisen perheenjäsenen, salaisuuden paljastuminen on usein kaikille helpotus.
Uskalla tarvittaessa erota.
Lasten ja aikuisen itsensä
kannalta on huolehdittava
siitä, että jokainen perheenjäsen voisi säilyttää fyysisen,
henkisen ja seksuaalisen
koskemattomuutensa ja hyvinvointinsa.
Hanki ammattiapua heti.
Kerro lapselle ja nuorelle,
Anna lapsen ja nuoren purkaa mieltään kuohuttavat ajatukset ja tunteet. Älä lamaannu ja syyllisty, vaikka tiedät,
että syy lapsen pettymykseen
on teille tapahtuneissa asioissa. Elämä on välillä yllättävää
eikä vakuutusta kriisien varalle ole olemassa. Aikuinen
kantaa vastuunsa kuuntelemalla lasta.
Salaisuuden kantajan
Varhainen tuki ennaltaehkäisee lapsen ja nuoren pahan
olon syvenemistä. Keskustelut
ammattilaisen kanssa auttavat
hahmottamaan tilannetta ja
tarjoavat uusia näkökulmia ja
ettei perheen haastava tilanne
ole hänen syynsä.
Vaikka perheessä on krii-
si, perhe-elämä ja arki olisi
hyvä pitää samanlaisina kuin
Murrosikäinen on vielä
lapsi. Vaikka hän ei pyytäisi
apua, hänet pitää huomata:
häntä kuunnellaan ja hänen
pelkonsa nähdään. Aikuisilta
tarvitaan herkkyyttä olla lähellä ja käytettävissä ja aikaa
pysähtyä kuulolle. Oman perheen ongelmat ja muutokset
ovat nuorelle usein hankalasti
kohdattava asia. Nuori saattaa
alkaa välttää tilanteita, jossa
hänen pitäisi esitellä perhettään. Hän häpeää vanhempaansa, mutta tuntee usein
samalla syyllisyyttä ja kokee
pettäneensä isänsä tai äitinsä.
Lapsilla on keinonsa käsitellä vaikeaa tilannetta. Lapsi
voi olla tarkkakorvainen huolenkantaja, joka ottaa kenties
vastuuta perheen arkipäivästä
ja pienemmistä sisaruksista.
Hän voi jättäytyä ikäisilleen
tarkoitetuista asioista. Tällaisen lapsen oma elämä
jää elämättä. Lapsen pitäisi
saada elää mahdollisimman
huoletonta lapsen ja nuoren
elämää perheen vaikeuksista
huolimatta. Huolenkantaja
tarvitsee hänelle vanhemmilta luvan tavalliseen, omaan
elämään. Hänelle pitää vakuuttaa, että vaikeudet ovat
aikuisten asioita ja aikuiset
kantavat huolen niistä.
Osa lapsista hakee ta-
pahtuneisiin etäisyyttä eikä
lasta juuri näy kotona. Lapsi
tarvitsee aikuista eikä heidän
kasvulleen ei ole hyväksi, jos
aikuinen hyväksyy tilanteen.
Tällainen lapsi haastaa vanhempansa erityisesti muutokseen: Kotona pitää olla hyvä
olla, jotta palaan sinne.
Lähde: Mannerheimin
lastensuojeluliiton sivut
ROMANO BOODOS 4/2014
6
Romaninuorilla on tulevaisuus edessään
Kapulaäänestyksen alkua odottamassa (oik.) Aija Blad (Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus), Pirjo Mattila (Helsingin nuorisoasiankeskus), Jari Hedman (Au
mensa-projekti), Anette Lindström (Au mensa-projekti), Pekka Mäkelä (Vantaan
nuorisopalvelut), Katri Karimo (Helsingin nuorisoasiankeskus) ja Marko Stenroos
(Helsingin nuorisoasiainkeskus)
Kanneltalossa vietettiin Romaninuorten
päivää 26. lokakuuta
K
annelmäki, harmaana sunnuntaiiltapäivänä; pilvet
roikkuvat matalalla ja syyssade tihuuttaa niskaan. Kanneltalolla
tunnelma on sekä kiireinen että
jännittynyt.
Romaninuorten päivän järjestäjät ovat jo puolenpäivän aikaan aloittaneet järjestelyt, kaikki muu on hoidossa, mutta sää ei
toiveista huolimatta kirkastu.
Kello lähenee kahta, järjestäjätiimi ja joukko nuoria esiintyjiä odottavat yleisöä saapuvaksi. Tilanne ei näytä rohkaisevalta, kovin vähän on paikalle
uskaltautunut väkeä. Puoli
kolmen aikaan päätetään yhteistuumin aloittaa ohjelma ja
paikalle tulleet parikymmentä
nuorta kokoontuvat Kanneltalon saliin.
Kapulaäänestys
Päivän ohjelma alkaa kapulaäänestyksellä. Äänestyksellä
selvitetään nuorten tilannetta
ja toiveita opiskeluun, työhön
ja vapaa-aikaan liittyen.
Valkokankaalle heijastetaan
kysymyksiä, joihin jokaiseen
on useampi vastausvaihtoehto.
Nuoret valitsevat vastausvaihtoehdon painamalla kaukosäädintä muistuttavaa äänestyskapulaa. Muutaman minuutin
kuluttua valkokankaalla näkyvät eri vastausvaihtoehtojen
saamat prosenttimäärät.
Ennen illan konserttia tehdään vielä toinen äänestyskierros.
Vastaukset kertovat, että suurin osa läsnä olevista nuorista
on peruskoulussa tai opiskelee.
Reippaasti yli puolelle on jo ehtinyt kertyä työkokemusta.
Kysymykseen, ketkä ovat
nuorille tärkeimpiä ihmisiä,
saa ylivoimaisesti eniten ääniä
perhe. Kaksi kolmasosaa nuorista kertoo, että heillä on tulevaisuuden suunnitelmia. Vaikka
tulevaisuuteen suhtaudutaan
luottavaisesti, osa kuitenkin
kokee tarvitsevansa apua opiskeluun, työllistymiseen ja toimeentuloon liittyvissä käytännön asioissa.
Yhteiskunnallinen
vaikuttaminen
kiinnostaa nuoria
Äänestyksessä kysytään myös
syrjinnästä. Kaksi kolmasosaa
nuorista ilmoittaa kokeneensa
syrjintää jossain tilanteessa,
useimmiten kaupassa asioidessa.
Lopuksi kysytään nuorten
kiinnostusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Reippaasti yli puolet kokee tärkeänä tai
melko tärkeänä vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, kuten
politiikkaan, palveluihin ja syrjintään.
Lähes puolet nuorista myös
kertoo vaikuttaneensa edellä
mainittuihin asioihin tavalla tai
toisella viimeisen vuoden aikana. Yksi kolmasosa vastaajista
on sitä mieltä, että joku muu voi
hoitaa nämäkin asiat.
Pienryhmissä
keskustelu syveni
Äänestyksen jälkeen nuoret
jakautuvat kahteen ryhmään.
Yhdessä ryhmässä on parikymmentä alle 18-vuotiasta
tyttöä ja poikaa. Ryhmää ovat
vetämässä Mertsi Berg ja Lenita Nyman. Ryhmässä pohditaan
muun muassa tulevaisuuden
haaveita, koulunkäyntiä, tulevaa työelämää, vapaa-aikaa ja
pärjäämistä ja työelämän suhteen.
Keskustelu on hyvin aktiivista
ja sujuu myönteisessä hengessä. Nuorten toiveena on päästä
mukaan yhteiskuntaan normaaleina työtätekevinä kansalaisina.
”Nuorilla on elämässään selvästi oikea suunta ja he tietävät
mitä haluavat elämältään,” toteaa Mertsi Berg.
”Nykynuoriso on mennyt ja
menee koko ajan eteenpäin”.
Toisessa ryhmässä on mukana kahdeksan nuorta naista.
Keskustelua on vetämässä Malla Laiti ja Marko Stenroos. Myös
tässä ryhmässä keskustelunaiheena on opiskelu, työelämä ja
vapaa-ajanviettotavat.
Osa osallistujista on käynyt
ammattiopiston tai -koulun ja
etsii parhaillaan työtä. Osalla
opiskelut ovat jääneet kesken ja
heidän on vaikeaa hahmottaa,
mihin suuntaan haluaisivat elämäänsä tulevaisuudessa viedä.
Välivuosiakin on voinut kertyä,
kun perhe ja lapset ovat vieneet
oman aikansa.
Opiskeleminen
kannattaa!
Yksi ryhmän osallistujista on
Jasmin Hedman.
”Täällä on ollut hyviä keskusteluja. Ja uskon, että konsertti
vielä kruunaa kaiken!” Hedman
sanoo.
”On näkynyt paljon tuttuja,
suurin osa on ihan Helsingistä.
Kun katselin ympärille, niin oli
muualtakin, jopa Ruotsista ihmisiä”.
Hedman on opiskellut kondiittorileipuriksi ja etsii parhaillaan töitä. Myös jatko-opinnot kiinnostavat nuorta naista.
”Vaikka olen opiskellut neljä
vuotta ja haluaisin seuraavaksi
töihin, minusta tuntuu että voisin tulevaisuudessa opiskella lisääkin. Nyt olen hakenut romanien pukuompelukoulutukseen,
mutta olen kuullut että sinne on
hakenut tosi moni muukin.”
Hedman haluaa kannustaa
muitakin nuoria opiskelemaan.
”Muistan kun oltiin peruskoulussa, niin kaikki sanoivat,
että ’no ei jaksa käydä koulua’.
Nyt kun sitten ollaan oltu työttömänä, tuntuu että mieluummin olisi siellä koulunpenkillä
kuin vain kotona. Tiedän, että
se on monille haaste, mutta toivon, että ihmiset ottaisivat itseään niskasta kiinni ja lähtisivät
kehittämään itseään. Kullakin
varmasti on ne omat vahvuutensa ja lahjansa”.
Nuorisotalolla voi
harrastaa ja viihtyä
Jasmin Hedman esiintyy yhdessä muiden romaninuorten
kanssa illan konsertissa. Osa
esiintyjistä on voinut harjoitella
kappaleitaan Maunulan nuorisotalolla.
Hedmanin mukaan nuorisotalosta on tullut muutenkin
tärkeä kokoontumispaikka.
”Käymme nuorisotalolla päivittäin. Laulamme, askartelemme ja pelailemme pelejä yhdessä kaikkien muiden nuorten
kanssa. Keskiviikkoiltaisin nuorisotalolla pidetään talonkokous
ja siellä me olemme saaneet olla
aktiivisesti mukana kehittämässä toimintaa,” Jasmin kertoo.
”Talon ohjaajat ovat olleet
tosi myönteisiä ja ovat pyrkineet auttamaan kun olemme
tarvinneet jotain. Perjantai iltaisin meillä on klo 20–22 käytössämme liikuntasali ja olemmekin suunnitelleet 13–26-vuotiaiden romaninuorten kuoron
perustamista yhdessä muusikko Kyösti Rothin kanssa. Ajatuksena on kutsua nuoria sinne
laulamaan ja näin saada heidät
kaduilta pois.”
Hyvää ruokaa on
tarjolla, totta kai!
Ryhmien jälkeen päästään siirtymään huikean ruokapöydän
ääreen: tarjolla on voileipäkakkuja, salaattia ja jälkiruokana
täytekakkua, kanelipullaa ja
kahvia. Ruoka on nuorten romaninaisten itse valmistamaa
ja saa vuolaasti kehuja.
Pienryhmässä mukana olleet
nuoret naiset seisovat ruokapöydän lähellä odottamassa
vuoroaan.
”Kivaa on ollut,” naiset toteavat.
”Tällainen tapahtuma piristää syksyistä päivää ja täällä
näkee ihmisiä. Nykyisin monet
opiskelevat tai ovat työssä, eikä
tuttuja tule nähtyä enää niin
usein.”
Ilta huipentui
konserttiin
Ulkona ilta alkaa pimentyä.
Salissa on musiikkiesitysten
vuoro. Nuoret esiintyjät ovat
harjoitelleet parin viikon ajan.
Takahuoneessa jännitetään ennen omaa vuoroa ja kannustetaan toisia esiintyjiä.
Pääkaupunkiseudulta tulevien nuorien lisäksi esiintymässä
on myös Viki Nyman. 15-vuotias
Nyman on tullut Savonlinnasta
varta vasten tapahtumaa varten. Nyman soittaa kitarakappaleita yhdessä Allan Bolströmin
ja Mertsi Lindgrenin kanssa.
M-junassa matkalla Kannelmäestä Helsingin keskustaan
istuu ryhmä nuoria romanityttöjä. Tytöt keskustelevat tapahtumasta: ”ihan huippu oli!”
huudahtaa yksi tytöistä.
Paikalle on saavuttu erityisesti musiikkiesitysten takia.
Tytöt keskustelevat esityksistä
ja vertailevat laulajia. Heille
on jäänyt mieleen, että moni
esiintyjä oli harjoitellut yhdessä
nuorisotalolla.
”Siellä ne nuoret tapaavat
toisiaan ja tekevät yhdessä
kaikkea. Paljon järkevämpää
sellainen kuin sahata junalla
parin aseman väliä päivät pitkät”, toteaa tytöistä vanhin.
Muut pohtivat, olisiko heidän
lähistöllään samanlaista paikkaa, jossa voisi järjestää vaikka
lauluiltoja.
”Ottakaa sinne yhteyttä, varmasti teille järjestetään musiikkilaitteet, kun vaan pyydätte”,
rohkaisee vanhempi tyttö. Muita tyttöjä naurattaa, silmissä
loistaa innostus.
ROMANO BOODOS 4/2014
Romanikielen iloa
kesäkouluissa
Tšiȟko diives ta helsibi Baro fannibosta fooresta! Hyvää päivää ja
terveisiä suuren linnan kaupungista eli Savonlinnasta!
Au mensa
Nuoremmat kaipaavat kielioppia
ja kirjoittamistakin. Tämä johtuu
siitä, että lapsena oppii puhumalla
ja kuuntelemalla ja kun kieltä ei monenkaan nuoruudessa opetettu eikä
kirjoitettu, niin oppimista halutaan
jatkaa saman lailla.
Haastetta tuo se, aikuiset oppivat
erilailla. Nuoret, joiden kielitaito on
heikko, haluaisivat opetella toisella
tavalla, enemmän ehkä harjoittelemalla sitä, miten lauseita oikein romanikielellä tehdään. Jos tietää sanoja, muttei osaa niitä oikein yhdistää, niin epäilyttää, että ymmärtääkö
kukaan mitä haluaa sanoa.
Toisaalta kun ei ole tottunut kuulemaan romanikieltä, niin ei heti erota
sanoja toisistaan, vaikka osa tuttua
olisikin. Pitäisi lukea ja harjoitella
monta kertaa, mutta kun vanhat ovat
kärsimättömiä eivätkä halua harjoitella vaan puhua vaan.
Romaninuorten kuulemistapahtuman järjestivät Helsingin kaupungin
nuorisoasiainkeskus,
Vantaan ja Espoon nuorisopalvelut, Aluehallintovirasto (ARONK) ja Suomen
Romaniyhdistyksen Au
mensa -nuorisoprojekti.
Tapahtuma on osa hanketta, jonka tarkoituksena on
kartoittaa romaninuorten
osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia.
Suomen nuorisolain mukaan nuoria ovat kaikki alle
29-vuotiaat.
Au mensa on OKM:n
rahoittama nuorten mielipiteitä ja toiveita toiminnallisin menetelmin kartoittava
projekti. Käy tutustumassa
projektiin ja Tule mukaan!
Rannosko tšimb elle rakkavesko,
iidako elle aaftako ringesko varethemmengo rakkiba? Kirjoitettua
kieltä vai puhuttua, itä- vai länsimurteita?
Paljon keskusteluttaa kielen kirjoitettu muoto. Onko se romanikieltä
lainkaan, kun se tuntuu niin oudolta?
Tunnilla esiteltiin myös uusia kirjoja:
Viljo Koiviston Suomen romanien
elämää ja Juho Peltosalmen ja Yrjö
Temon sanakirja ja Johanneksen
evankeliumi. Nämä herättivät eloisan
keskustelun itä- ja länsimurteiden
eroista ja siitä, mikä oikeastaan onkaan oikeaa kieltä.
Kirjakieli on muodostunut sen
mukaan kuka kieltä on kirjoittanut,
enemmän ehkä länsimurteiden
käyttäjien toimesta. Nyt Karjalasta
kotoisin olevien veljesten (alun perin
Blomeruksia, Aadolf Blomeruksen ja
Anna Bollströmin poikia) sanakirjaa
Katja Vauhkonen ja
Päivi Majaniemi
www.facebook.com/aumensa
7
M
aȟkar ȟielo niijalesko tiija aro
Itä-Karjanlasko
folkengo isntitutos
ȟunnena lyijaha kaalengo tsimb! Kylmän kesän keskellä
Itä-Karjalan kansanopistolla raikui
romanikieli! 23–27.6 ja 9-13.7.
Romanikielen kesäkoulut Punkaharjulla ovat jo muodostuneet perinteeksi. Moni tulee pitkänkin matkan
takaa jo toista, kertaa, niin mukavaa
leireillä on.
Kielikouluja on järjestänyt Savonlinnan seudun romaniyhdistys ry
jo kymmenen vuoden ajan. Aluksi
aloitettiin vaatimattomasti, mutta nyt
kouluissa vierailee noin 150 henkeä
vuosittain.
Aro romanesko tšimbako skoola
sikjavena sakko diives hou stunna
kaalengo tšimb. Romanikielen koulussa opiskeltiin kuusi tuntia päivässä romanikieltä.
Vanhemmilla ja nuorilla on erilaisia
mielipiteitä kielestä. Miten sitä oikein
pitää opettaa? Vanhemmat, jotka
osaavat kieltä, haluavat keskustella
sanoista ja puhua, korkeintaan lukea.
ja evankeliumia tervehdittiin ilolla,
koska siellä oli paljon vanhaa sanastoa, jota moni tunnisti ennen kotona
puhutuksi. Myös vanhoja kielen muotoja, joita nykykieli ei enää juurikaan
käytä, tunnistettiin ja osaa jopa hyväksi ja tutuksi havaittiin.
Romanikieltä kuuli pitkin päivää
kun puhe kääntyikin vapaallakin
äkkiä kaaleen kielelle, kun kieltä
osaavat puhuivat ja kyselivät vastaalkajilta romaniksi Au haaben!, Au
behh daari ta rakka kaalengo tšimb!
So dauva hin? So tu tsreereha? Katta
tu dzha? Kai tu aahtal? Soske tu naa
phennel mansa?
Siksiboskiire hin pinsardes komuja
ta hajuvela te rakkaven romanengo
tšimb tšiȟkas Opettajat ovat tuttuja
ja osaavat puhua romanikieltä hyvin
Molemmille ryhmille opettajana
toimi kokenut romanikielen taitaja Armas Hagert, ja kova työ siinä olikin,
kun opetettavat olivat niin eri mieltä
kielestä, murteesta ja opetustyylistä,
mutta hyvin siitä selvittiin. Ja monta
hauskaa oli niilläkin tunneilla.
Fanni Blomerus on kokenut romanikielen taitaja ja on opettanut kielipesissä viisi vuotta, Savonlinnassa
ja Kiteellä. Savonlinnan kielikoulussa
Fanni opetti lukemaan kirjoista ja
vertasi opittua puhekieleen. Viikonpäivät, kuukaudet, luvut kerrattiin ja
lopulta osattiinkin, kirjoista luettiin
tekstejä ja niitä käännettiin lause
kerrallaan ja vertailtiin eri tapoja
sanoa sama asia, ja hauskaa riitti.
Itä-Suomen romanien koulussa
oltiin enemmän yhdessä, ja kaikki
opettivat toisiaan.
Kaalengo kenti sikadas mange sar
kaalengo tšimb rakkilas, drabilas
ta rannelas! Kaalen lapset näyttivät minulle kuinka romanikieltä
puhutaan, luetaan ja kirjoitetaan.
Savonlinnan seudun leirillä Alida
opetti lapsille sanoja ja sanontoja,
kysyi kysymyksiä ja oppilaat vastasivat ja kysyivät toisiltaan.
Oppilaat olivat innokkaita oppi-
maan: phambos, harapos, khossos, Maan hin maale, De mange
prossiba, Kai tu buuruveha, Me
buuruvaa aro Moisio, aro Mikkeli,
Aro Helsinki ta aro vauro foore,
nämä olivat opittuja asioita muiden
asioiden joukossa.
Oppilaat kirjoittivat romanikielisiä sanoja monisteisiin, ja lukivat
ilman vaikeuksia. käänsivät pieniä
kertomuksia suomeksi. Kaikilla
oli kansiot, jossa paperit säilyttiin
kansioissa ja kaikille oli annettu
kirja. Lapsissa ja nuorissa on kielemme tulevaisuus ja he osaavat
enemmän ja paremmin, meidän
täytyy vain antaa heille se kielitai-
don pohja jonka itse osaamme ja
vaatia lisää romanikielen opetusta
kouluihin.
Aka bereȟ niijalesko tiijata vetra
sas ȟielo taal skoola tiija, nebi
douva na iisula komujengo džinta.
Tänä vuonna kesä oli kylmä, mutta se ei ihmisten mieliä haitannut.
Perinteinen laivaristeilykin järjestettiin.
Kaiken kaikkiaan erinomainen
tapa viettää viikkoa, romanikielen
kesäkoulussa: monipuolinen ja antoisa jälleen kerran.
Suuret kiitokset leirin järjestämisestä Ossille, Savonlinnan seudun
romaniyhdistykselle ja Itä-Karjalan
Opiston rehtorille Maija Tenojoelle
sekä OPH:lle kielipesätoiminnan
tukemisesta.
Ossi Blomerus & Päivi Majaniemi
& leiriläiset
KUVAT:Ossi Blomerus
ROMANO BOODOS 4/2014
8
Jälleen Plemetinaan
ei kääntynyt islamin uskoon.
Kafun perhe ei katsonut asiaa
hyvällä.
Kafu ja Milica rakentavat nyt
omaa elämäänsä Novi Sadissa.
Jovana ei halunnut ilmeisesti
jäädä Pristinaan ilman ystävätärtään.
Hyvä kasvaa
oppimiskeskusten
kautta
Plemetina, Kosovo.
Tänä kesänä vierailin
romanituttujeni luona
Kosovon Roma-Mahalassa/Plemetinassa.
Ilonaiheiden keskellä
huolta tuottaa romaneja auttavien järjestöjen
toiminnan muuttuminen.
O
len aiemmin kaksi
kertaa osallistunut
Gaia-järjestön organisoimaan kansainväliseen vapaaehtoistyöleirille paikallisessa
romaniyhteisössä. Minuun teki
silloin voimakkaan vaikutuksen
Gaian ja Balkansunflowerinjärjestön (www.balkansunflowers.org) aktiivien pitkäjänteinen työskentely romanilasten
ja -nuorten auttamiseksi.
Molemmat järjestöt toimivat yhdessä elämäntilanteen
parantamiseksi, koulutuksen
edistämiseksi ja kulttuuristen
harrastusten kehittämiseksi.
Toiminnan yksi merkittävä
saavutus on se, että neljä oppimiskeskusta tarjoaa päivittäin
lämpimän aterian 400 lapselle.
Tällä on todella suuri merkitys.
Hiilivoimaloiden varjo
Ajoin taksilla Pristanan keskustasta Plemetinaan. Taksikuskil-
le alue oli vieras ja niinpä hän
eksyi matkalla. Tuskin yksikään
pääkaupungissa tuntee serbikielisten romanien asuinaluetta, joka sijaitsee vain 11 kilometriä Pristanasta.
Kaupungista ei ole Plemetinaan minkäänlaista bussi- ja
junayhteyttä. Paikkakunnan
maamerkkeinä ovat valtavat
hiilivoimalat Elektrana A ja B,
jotka syöksevät ympäröivään ilmaan valtavan määrän saasteita. Pitkissä piipuissa ei ole minkäänlaisia suodatuslaitteita. Ne
kuuluvat Euroopan pahimpiin
saastuttajiin.
Hiilivoimalassa oli vähän aikaa sitten tapahtunut voimakas räjähdys. Sen seurauksena
muutama työntekijä kuoli ja
useat loukkaantuivat. Edelleen
monet voimalan ikkunnoista
olivat rikki. Taksikuskin mukaan räjähdys voimalan toisessa
osassa olisi voinut tuhota kaikki
rakennukset ja surmata ihmiset
usean kilometrin säteellä.
Elanto on yhä tiukassa
Saapuessani Plemetinaan sadesää oli ajanut lapset ja aikuiset
kaduilta asuntoihin. Jopa koirat
olivat etsineet itselleen suojaa.
Ensimmäiseksi tapasin pikku
Alman, joka on saavuttamassa murrosiän. Hänen koulussa
oppimansa serbian kieli tuntui
olevan ”ruosteessa”, sillä Mahalassa ihmiset puhuvat keskenään vain romanikieltä. Hänen
äitinsä kanssa kykenin kommunikoimaan vain elekielellä.
Tämän tapaamisen jälkeen
vierailin romaniperheen luona,
joka monien vuosien ajan oli
vuokrannut vapaaehtoistyöntekijöille yhden huoneen pientä
korvausta vastaan.
Perheen nuori nainen oli
näinä vuosina oppinut hyvin
englantia nuorilta vapaaehtoistyöntekijöiltä, jotka olivat olleet
perheen vieraina. Keskustelimme teekupposen ääressä. Ylpeänä hän esitteli vuoden ikäistä
lastaan, joka oli saanut nimekseen Felice. Samalla hänen kasvonsa olivat huolten täyttämät.
Syynä tähän oli ennen kaikkea
se, että hänen miehensä oli huonon työtilanteen vuoksi pakko
lähteä Serbiaan ansaitsemaan
perheelle toimeentuloa.
Kosovossa työttömiä on yli
30 prosenttia ja romanien työttömyys lähentelee maassa 100
prosenttia. Toinen syy huoliin
oli se, että lisätulot vuokran
muodossa olivat loppuneet
kansainvälisen vapaaehtoistyön päättymisen myötä. Heidän vaatimaton elintasonsa oli
vaarassa romahtaa.
Aktivismi muutamien
tekijöiden varassa
Seuraavaksi halusin vierailla
romaniaktivisti Driton Berishan
luona. Hänen vaimonsa avaa
portin, Driton ei ollut valitettavasti kotona.
Driton kertoi romaanien tilanteesta Kosovossa ja omasta toiminnastaan Yleisradion
Ajankohtaisen kakkosen jaksossa heinäkuussa 2014. Tiedustelen perheen kuulumisia ja
saa kuulla, että Dritonin äiti oli
kuollut syöpään. Olin tavannut
hänet muutaman kerran aiempien oleskelujen aikana.
Plemetinan sairaustilastoja
ei ole löydettävissä, mutta syöpään sairastuneiden määrä on
todennäköisesti huomattavasti
ylitse keskiarvon. Asuminen
saastuttavien hiilivoimaloiden
läheisyydessä vaatii oman julman veronsa.
Seuraava vierailukohteeni oli
Fatonin perhe. Perheen mies
toimii opettajana romanien lasten oppimiskeskuksessa ja hänen kanssaan keskustelu sujuu
englanniksi.
Minut pyydetään perheen
asuntoon, jossa tapaan myös
hänen vaimonsa ja kolme lastaan. Ikäväkseni kuulen Fatonilta, että Gaia-organisaatio
toiminta on hiipumassa. Sen
keskeiset energiset toimijat,
serbinaiset Milica ja Jovana,
ovat palanneet takaisin Serbiaan.
Faton ei tiedä tarkaan syitä
heidän muuttoonsa. Ilmeisesti
Milicalle asuminen Kosovossa oli tullut vaikeaksi hänen
mennessä naimisiin muslimiuskoisen romanilaulaja Kafun kanssa. Ongelmia aiheutti
muun muuassa se, että Milica
Balkansunflowerin toiminta on
myös uhattuna. Se on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.
Alkuvuosien toiminnan rahoittajat ovat vetäytyneet pois. Kosovo ei ole enää poliittisen mielenkiinnon keskiössä. Samalla
tämä osoittaa sen, miten haavoittuvaista on avustusjärjestöjen tuelle perustuva toiminta.
Balkansunflower Kosovalla
on erittäin hyvä kansainvälinen maine. Järjestö sai vuonna 2013 Wienissä arvostetun
Awards for Social Integrationpalkinnon. Kilpailuun osallistui
1988 erilaista vapaaehtoisjärjestöä, joista 35 järjestöä palkittiin eriomaisesta toiminnasta.
Tänä vuonna romanien kansainvälinen päivä, 8. huhtikuuta, oli erityinen päivä Balkansunflower-järjestölle: Yhdysvaltojen suurlähettiläs Tracey
Ann Jacobson vieraili yhdessä
Gracanican pormestari Branimir Stojanovicin kanssa alueen
oppimiskeskuksessa.
Tämän vuoden yksi keskeinen
kulttuurinen aktiviteetti on ollut
romanisatujen viikko. Kaikki oppimiskeskukset osallistuvat viikon tapahtumiin ja aikuiset on
kutsuttu osallistumaan ja kertomaan lapsille tarinoita.
Ystävät löytyivät
lopuksi
Vierailun päätteeksi tapaan kylän keskustassa Nenadin, joka
kuuluu alueen serbivähemmistöön. Hän on usean vuoden ajan
ollut aktiivinen Balkansunflowerin toiminnassa.
Hän on saanut stipendin Pristinan Amerikkalaiseen yliopistoon, jossa hän opiskelee, ja
kuulen häneltä, että Pristinassa
on Balkansunflowerin 15. vuotisjuhla.
Plemetista juhliin on lähdössä 20 nuorta romaniaktivistia.
Niinpä tapaan sittenkin kaikki
vanhat tutut vapaaehtoistyöleirin ajoilta. He ovat huolissaan,
sillä Balkansunflower tarvitsee
kipeästi taloudellista tukea.
Balkansunflower on luotettava järjestö, joka tekee tärkeää
työt edistäessään romanilasten
ja -nuorten koulunkäyntiä ja
tarjoaa tärkeää apua omaehtoiseen toimintaan.
Jokaisessa Learning centerissä työskentelee ainoastaan
romaneja, jotka motivoivat
romanilapsia ja -nuoria oppimiseen, tukevat koulunkäyntiä
ja tarjoavat tärkeän lämpimän
päivällisen joka päivä.
Kerstin Jokisalo-Neumann
ROMANO BOODOS 4/2014
9
Sotaveteraanin viimeinen matka
Sotaveteraani Alfred
Lundbergin hautajaisissa oli voimakkaana
läsnä kunnioitus kaikkia sodissa taistelleita
romaneita kohtaan.
”Alppi” oli tiettävästi
viimeinen elossa ollut
romanisotaveteraani.
R
Alfred Lundbergin
siunauspuhe
pastori Henry Hedman
M
henä kuljettamassa rintaman
tarvikkeita. Alfred Lundberg oli
mukana myös jatkosodassa ja
Lapin sodassa.
Kiiskin Manun ja
Iitan poika
Alppi joutui kokemaan sen, että
vaikka sodassa ei ollut mustalaista ja valkolaista ja kaikki
tukivat toisiaan ja olivat veljiä
keskenään, sotien jälkeen häntä kohdeltiin taas tavallisena
kiertolaisena ja syrjittynä mustalaisena.
Sotien jälkeen Alfred Lundberg asui sukulaistensa luona
Porissa, mutta kun ei saanut
työtä, muutti Helsinkiin, missä
hän pääsi lastaus- ja purkutöihin Helsingin satamaan. Alppi
arvosti sitä, että sai tehdä työtä
ja pystyi itse elättämään itsensä.
Alppi tunnettiin tyytyväisestä
ja iloisesta elämänasenteestaan. Hän oli kova tanssimaan
aivan viimeisiin elinvuosiinsa
asti ja eli virkeänä ja omatoimisena asunnossaan.
Alfred Lundberg olisi piakkoin
täyttänyt 97 vuotta. Hänet tunnettiin romanien keskuudessa
nimellä Alppi, Kiiskin Manun ja
Iitan poika. Laaja suku eli Karjalassa Hiitolassa, sukua kutsuttiin hiitolaisiksi.
Kiiskin Manulla ja Iitalla oli
seitsemän lasta: Alpin lisäksi
veljet Veeru, Viljam, Arved ja
Roopert sekä sisaret Fiia ja
Sandra. Hautajaisista ja niiden
valmisteluista vastasi perheessä
kasvattina olleen edesmenneen
Viktor Hedmanin jälkipolvi.
Alppi joutui mukaan sodan
pyörteisiin 22-vuotiaana rakuunana. Hän oli mukana talvisodassa etulinjan taisteluissa
Karjalassa, missä tykistötuli
vahingoitti hänen kuuloaan.
Sittemmin hän oli hevosmie-
iihimäen tunnelmallisessa keskuskirkossa
oli mukana suuri joukko saattajia. Siunauksen toimittivat rovasti Raimo
Virekunnas ja pastori Henry
Hedman. Sotaveteraaniliiton
seppeleen laski everstiluutnantti Olli Ollila.
Sukulaiset ja tuttavat läheltä
ja kaukaa hiljentyivät Suomen
itsenäisyyden puolesta taistelleen Alpin arkun ääressä
muistamaan sitä kallista uhria,
jonka romanit ovat maallemme
antaneet.
Riihimäen kirkossa kuultiin
kaunista musiikkia kanttori
e olemme tänään
saattelemassa meille
rakasta ja läheistä
ihmistä hänen viimeisellä
maanpäällisellä matkallaan.
Alfred eli Alppi, jona hänet
paremmin tunsimme, syntyi Hiitolassa 29. lokakuuta
1917. Alppi sai elää pitkään
lähes 97 vuotta.
Alppi oli luonteeltaan eloisa
ja iloinen. Hänellä oli myönteinen asenne elämään. Hän
osasi tyytyä oloihinsa, vaikka
hän vietti vanhuuden päivät
suhteellisen yksin.
Alpin sisarukset ovat kaikki
jo kuolleet. Heistä suurin osa
sai elää pitkän elämän. Heidän erikoisena luonteenpiirteenään on ollut tyytyväisyys
elämään ja iloinen elämänasenne. Niillä lahjoilla myös
Alfred on selvinnyt vastaan
tulleista myrskyistä. Hän ei
murehtinut turhia vaan eli
päivän kerrallaan.
Alpin asenteeseen ovat
saattaneet vaikuttaa elämänkokemukset, jotka vahvistivat
Kari Majarannan laulamana ja
uruilla säestämänä. Finlandiahymnin esittivät koskettavasti
laulaen kvartetti Ulla ja Pete
Ronkainen sekä Tuula ja Valfrid
Åkerlund.
ja kasvattivat häntä ihmisenä.
Alpin sukua kutsuttiin paikkakunnan mukaa hiitolaisiksi.
Lähisuku oli suuri. Alfredin
isä oli lisänimeltään Kiiskin
Manu ja äiti oli Iita. Lapsia
oli seitsemän, Alpin lisäksi
veljet Veeru, Viljam, Arved, ja
Roopert sekä sisaret, Fiia ja
Sandra. Lisäksi perheeseen
kuului useita ”hoidokkeja”,
joista yksi oli isäni Vinski,
jonka äiti kuoli isän ollessa 6
kuukauden vanha.
Toimeentulo oli tiukkaa
ja jokainen osallistui leivän
hankkimiseen. Niinpä Alppikin joutui jo nuorena tekemään vanhempiensa kanssa
raskaita maa- ja metsätöitä
maataloissa.
Näin elettiin päivästä ja
vuodesta toiseen, kunnes
sota syttyi ja pakotti miehet
rintamalle ja naiset lapsineen ja vanhusten kanssa
evakkoon. Karjalasta lähtö
oli siellä eläneille romaneille
raskas menetys.
Rakkaat karjalan kunnaat,
talot ja omaisuus jäivät taakse
ja ei ollut tietoa miesten kohtalosta ja Suomenkin tulevaisuudesta. Omaiset ja sukulaiset olivat hajallaan tietämättä
toisistaan mitään.
Helppoa ei ollut perheen
pojille, joista vanhemmat pojat joutuivat rintamalle. Alfred
joutui etulinjaan Kalastajasaareen. Siellä hän oli monta
kertaa kasvotusten kuoleman
kanssa.
Vahvan tykistötulen keskelle joutuminen vahingoitti
Alpin korvia ja hänet siirrettiin
hevosmieheksi. Hän kuljetti
hevosella erilaisia tarvikkeita
eri asemille.
Alfred Lundberg oli mukana molemmissa sodissa.
Monta joulua kului haikeissa
ja turvattomissa tunnelmissa
sotatantereella. Huomisen
epävarmuus ja pelko olivat
läsnä jatkuvasti.
Alppi sai nähdä ja kokea
sodan kauhut ja varmaan
niiden vaikutuksesta Alpilla
oli luonteen lujuutta ja pelottomuutta, joka saattoi hänet
välillä vaikeisiinkin elämäntilanteisiin.
Siviiliin päästyään Alppi lähti sukulaistensa luokse Poriin,
johon osa sukulaisista oli valtion taholta sijoitettu. Porissa
kului joitakin vuosia, jonka
jälkeen Alppi muutti Porista
Helsinkiin ja pääsi satamaan
töihin useiksi vuosiksi.
Työ oli raskasta lastaus- ja
purkukuormien tekemistä.
Mutta se ei häntä häirinnyt,
hän oli tottunut nuoresta
lähtien tekemään raskasta
ruumiillista työtä. Alppi arvosti
sitä, että sai tehdä työtä ja
pystyi itse elättämään itsensä.
Vaikka sodassa kului nuoren miehen elämästä monia
vuotta, hän ei saanut osakseen yhteiskunnan puolelta
lähes mitään huomiota, eikä
hän itsekään osannut hakea
etuuksia, joita sotasankareille
olisi kuulunut.
Muutama vuosi sitten Alppi
sai sitten kutsun presidentin
linnaan. Vihdoin hän sai ansaitsemansa tunnustusta valtion korkeimmalta taholta.
Alppi kertoi, että sodassa ei ollut mustalaista eikä
valkolaista, he olivat kaikki
yhtä ja tukivat toisiaan. Sodan jälkeen häntä kohdeltiin
taas tavallisena kiertolaisena,
mustalaisena sekä unohdettuna sotaveteraanina.
Viimeiset vuotensa Alppi
asui Oulunkylän veteraanitalossa, jossa hänellä oli oma
huone. Hän oli muuten hyvässä kunnossa, pää pelasi
Oman elämänsä tekijä
Tuovi Putkonen
hyvin, mutta jalat eivät tahtoneet kantaa.
Alpilla oli voimakas elämänhalu. Hän oli taistelija elämänsä loppuun asti.
Vielä kun kävin häntä sairaalassa viimeisen kerran katsomassa sanoin hänelle, että
jos te ette selviä, niin me
kyllä hoidamme kaikki järjestelyt teitä varten. Hän
vastasi, että juu, puhutaan
siitä sitten kun pääsen täältä
sairaalasta pois.
Alpin piti vihdoin päästä
sotaveteraaneille kuuluvaan
hoitopaikkaan, mutta elämänlanka ehti katketa ennen sitä.
Alppi kertoi, että hän on
valmis lähtemään ja asiat on
kunnossa Jumalan kanssa.
Alpin usko Jeesukseen takaa
hänelle varman paikan taivaassa, Jumalan luona.
Voin vain kuvitella Alpin
ilmeen kun hän tapaa monet
rakkaat sukulaiset ja ystävät,
jotka ovat sinne edellä menneet.
Alppi saattaa pyrähtää
sellaiseen nauruun, että se
raikuu taivassaleissa, mutta
siellä häntä ei kielletä nauramasta. Eiköhön Alppi ota
siellä muutaman tanssiaskeleen ja huudahda: ”nyt me
Kilpolan pojat ollaan yhdessä taas!”
ROMANO BOODOS 4/2014
10
R
Romano Mission toiminta-ajatuksena on
toimia valtakunnallisena lastensuojelun,
sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii
yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien,
valtion ja eri järjestöjen kanssa.
Lastensuojelutyö
■ Ylläpitää 14-paikkaista lastenkotia
Hämeenkoskella ja 7-paikkaista
pienryhmäkotia Martinkylässä.
Sosiaali- ja diakoniatyö
Projektit
Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla.
■ Naisten vuoro (2010–2013):
naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti.
Julkaisutoiminta
11
Romano Mission lastensuojeluyksiköt
Romano Mission
toimintamuodot
■ Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-,
työllisyys-, koulutus- sekä muissa
sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot
viranomaisille sekä luennot.
■ Hengellinen toiminta: mm. romaneille
suunnatut jumalanpalvelukset – myös
romanikieliset.
ROMANO BOODOS 4/2014
Mustarastaan laulut: Kertomuksia romaninaisten
elämästä, uskonnosta ja kamppailusta
Liian kauan Suomen romanikansa on elänyt syrjinnän, epäluulon ja väärinymmärrysten varjossa. Kirjailija ja Romano Mission vankilatyöntekijä Silja Talvi etsii romaninaisia
haastateltavaksi.
Silja etsii naisia ympäri Suomea jotka ovat vahvasti uskossa ja on töissä erilaisissa ammateissa. Kirjan tarkoitus on antaa Suomen yhteiskunnalle todellisen kuvan siitä mitä
Kaalo-naiset pystyvät tekemään Jumalan avulla rasismista ja syrjinnästä huolimatta.
Ottakaa rohkeasti yhteyttä: [email protected].
■ Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden.
omano Missio ylläpitää
kahta lastensuojeluyksikköä: 14-paikkainen
Päiväkummun lastenkoti Hämeenkoskella ja 7-paikkainen
Kotimäen pienryhmäkoti Sipoossa. Yksiköt toimivat kotina
huostaan otetuille ja avohuollon tukitoimena sijoitetuille
0–21-vuotiaille lapsille.
Molemmissa yksikössä on
erikoistuttu romanilasten
kasvattamiseen ja perheiden
tukemiseen. Sijoituspaikat soveltuvat erinomaisesti myös
monikulttuuristen ja valtaväestön lasten kodeiksi. Molemmat
yksiköt tarjoavat avohuollon
tukitoimena viikonloppuhoitoa
lapsille sekä lyhytaikaista tukiasumista perheille ja jälkihuoltoa itsenäistyville nuorille.
Lasten- ja pienryhmäkotien
hoito- ja kasvatustavoitteet
noudattavat lastensuojelussa
säädettyjä lakeja ja asetuksia.
Lisäksi Romano Mission lastensuojelutyön tavoitteena on
antaa lapselle ja nuorelle sellainen arvomaailma ja kasvun
tuki, jonka avulla he voivat selviytyä romanina suomalaisessa
yhteiskunnassa.
Lasten kasvua tuetaan yksi-
löllisesti ja jokaiselle lapselle
tehdään henkilökohtainen hoito- ja kasvatussuunnitelma. Jokaiselle lapselle pyritään luomaan mahdollisimman tasapainoinen arki ja elämänrytmi
sekä turvalliset rajat. Perhe- ja
sukulaissuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen ovat tärkeä
osa lapsen hoitoa ja kasvatusta. Molemmat yksiköt tekevät
tiivistä yhteistyötä koulujen
kanssa, jotta lapsen yksilölliset
erityistarpeet osattaisiin ottaa
huomioon.
Jokaiselle lapselle pyritään
löytämään mielekäs ja kiinnostava harrastus. Tämän lisäksi
lasten kanssa osallistutaan erilaisiin seurakunnan järjestämiin tapahtumiin, leireihin ja
kerhotoimintaan sekä romanitapahtumiin ja seminaareihin.
Romanilapsilla on mahdollisuus romanikielen ja -kulttuurin opetukseen molemmissa
yksiköissä. Kotimäen pienryhmäkodissa käy viikoittain musiikkiterapeutti.
Henkilökunnassa toimii romani- ja pääväestöön kuuluvia,
työhönsä sitoutuneita ohjaajia,
joilla on myös vuosien kokemus
perheiden kanssa työskentelys-
tä. Yksiköissä on erityistä asiantuntemusta muun muassa
romanikulttuurista, psykiatriasta, perhe-, päihde- ja mielenterveystyöstä, liikunta- ja musiikkikasvatuksesta.
Henkilöstön työhyvinvointia
tuetaan esimerkiksi tyky-päivillä, säännöllisillä työpaikkapalavereilla, työnohjauksella,
kehityskeskusteluilla ja liikuntaeduilla. Romano Missio tukee
henkilökunnan kouluttautumista, huomioiden yksilöllisiä
kehittämis-/kouluttautumistarpeita. Lyhyempien koulutusten
lisäksi suurin osa ohjaajista on
suorittanut lasten- ja nuorten
erityisammattitutkinnon sekä
vuoden kestäneen omaohjaajakoulutuksen.
Paikkatilanteistamme ja palveluistamme voit kysyä
Päiväkummun
lastenkodista
Kotimäen
Pienryhmä­kodista
Hanna Pekonen,
johtaja
p.041-441 6350
[email protected]
Susan Ihanainen,
vs. johtaja
p.050-407 4985
[email protected]
Romano Mission
keskustoimistolta
Tuula Åkerlund, toiminnanjohtaja
p.09-351 1366
[email protected]
Stipendirahasto
■ Myöntää pienehköjä stipendejä
kannustukseksi koulutusta hankkiville
romaninuorille.
Iloa ja valoa Raamatusta
ROMANO MISSIO
Tunnus 5007555
00003 VASTAUSLÄHETYS
Vastaanottaja
maksaa
postimaksun
Tilaa itsellesi tai lahjaksi raamatunlukuopas, joka
sisältää päivittäisen lukuohjelman ja lyhyet selitystekstit, Hetkinen aikuisille tai Liftari nuorille.
Innosta myös lapset vanhempiensa kanssa
yhteiselle Raamatun lukemisen matkalle,
www.raamattumaraton.fi.
Tilaukset ja lukuoppaiden hinnat 2015:
Hetkinen Raamatun lukemiseen (4 nroa/vuosi)
27 € vuositilaus, 24 € kestotilaus
Liftari matkalla Raamattuun (3 nroa/vuosi)
21 € vuositilaus, 20 € kestotilaus
Tilaukset p. 045 1223 664 ma, ti, to klo 10–15
[email protected] tai www.rll.fi
Julkaisija: Raamatunlukijain Liitto ry (RLL)
Palvelukortti
❏
Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden
(4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa)
❏
❏
❏
Kestotilaus (laskutus vuoden välein)
(jäsenmaksu 20 euroa/vuosi, sisältää
jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran)
www.rll.fi - www.liftari.fi
Olen uusi tilaaja
Liityn Romano Mission jäseneksi
Lehden saaja_________________________________
Romano Missiolla myynnissä
Lähiosoite_______________________________________
postitoimipaikka_________________________________
Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen
Nimi____________________________________________
Lähosoite________________________________________
Postitoimipaikka_________________________________
Päiväys ____________________/­­_______20___________
Paikkakunta_____________________________________
Allekirjoitus_____________________________________
Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15)
l Tie omana, keppi turvana
- 135 s. mustalaisista muistettua:
Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup.
julkaisu, 20 euroa
l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa
l Onnittelu- ja
suruadresseja
kukka-aiheisia, 10 euroa
l Tartu käteeni: Väinö Lindberg,
cd 16,50 euroa
l Romani ja päihdehuollon
palvelut
Opas päihdehuollon ammattilaisille
5 euroa
Kaikista myyntiartikkeleistamme
perimme lähetettäessä lisäksi postikulut
Toiminnanjohtajan palsta
Niin alhaalla ei kukaan kulje…
H
umaltunut nainen istui kaupan rappusilla. Lähestyessäni kaupan ovea,
nainen kohotti väsyneennäköisen
katseensa ja sopertaen pyysi minua tuomaan kaljaa itselleen, kun hänelle ei sitä
myydä. Harvoin koen suuria sympatioita
alkoholisoituneita ihmisiä kohtaan, yleensä
kuljet kiireesti ohi. Jostain syystä tämän
naisen olemus puhutteli minua. Näin edessäni elämän murskaaman naisen, hyjätyn
ja avuttoman. Minut täytti sääli epäonnistunutta ihmistä kohtaan.
Romano Mission tärkein työmuoto on
lastensuojelutyö, ehkä siitäkin syystä näin
silmissäni epätoivoisen äidin. Mietin missä
ovat ja miten voivat hänen lapsensa. Katsoin häntä lämpimästi, en torjuen enkä
halveksuen, kuten ehkä monesti vastaavassa kohtaamisessa ilmeeni oli viestittänyt.
Nainen terästi katsettaan ja näin hänen
ihmetyksensä, kun hän huomasi millä mielellä lähestyin häntä. – Älä hyvä ystävä juo
enää kaljaa, ei se sinun ongelmiasi poista.
Sinulla on varmaan lapsiakin. Etkö menisi
kotiin heidän luokseen ja pyydetään yhdessä apua Jumalalta. Hän rakastaa sinua
ja voi vapauttaa sinut viinan kahleista.
Naisen silmät täyttyivät kyynelistä. – Olen
minä rukoillut ja pyytänyt Jumalalta apua,
mutta tässä minä olen, ei hänkään ole minua kuullut eikä auttanut. Kolme pientä
poikaani on huostaan otettu, ei millään
ole enää väliä, eikä kotona minua kukaan
odota. Ukko on häipynyt jo ajat sitten, nainen vastasi puhutteluuni. Siinä rappusilla
istuessamme elämän karu todellisuus ja
epäoikeudenmukaisuus löi vahvasti vasten kasvojani. Yritin valaa naiseen toivoa,
mutta tunsin samalla oman avuttomuuteni.
Mitä voin sanoa hänelle, en löytänyt sanoja
pitkään aikaan. Jumala armahda ja auta,
epätoivoinen rukous pusertui sydämestäni.
Tajuntaani iski taas kerran, että tämä kurjuus on todellisuutta tuhansissa kodeissa.
Yhteiskunnassamme on vallalla kovat arvot. Jako menestyjiin ja putoajiin on selkeä.
Tässä myllerryksessä lapset ovat suurimmat kärsijät. Lastensuojelun piirissä olevien
lasten määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta
huolestuttavasti. Stakesin tilastoinnin mukaan vuonna 2013 lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 88795 lasta ja nuorta.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä oli 18022.
Suurimmat syyt vanhemmuuden menettämiseen lienevät juuri alkoholin ja
huumeiden mukanaan tuomat ongelmat.
Alkoholikirojen kanssa kamppailevia koteja
on maassamme lukematon
määrä. Nyt tarvitaisiin
särkyneiden majataloja,
joissa hengellisen auttamisen lisäksi otetaan oikeasti
vastuuta, tullaan rinnalle
ja talutetaan pahimman
rotkon yli. Helposti osoitamme sormella epäonnistunutta kanssamatkaajaa,
on kuitenkin hyvä huomioida, että vaikka tänään
olisimme taluttajia, voimme huomenna olla itse
talutettavia.
Tämän ajan todellinen haaste on diakoninen
perhetyö. Siihen meitä kaikkia pitäisi kouluttaa
ja varustaa. Hienoa, että eri järjestöt ja seurakunnat ovat alkaneet panostaa enemmän lapsi- ja perhetyöhön. Romano Missiossa olemme
myös havainneet romaniperheiden syvenevän
ahdingon. Tarvitsisimme kiireesti palkattuja
perhetyöntekijöitä, jotka panostaisivat kotikäynteihin, voisivat tukea ja hakea oikeaa
apua ahdingossa oleville perheille.
Jeesus näytti meille mallin lähimmäisen rakkaudesta. Hän huomoi ihmisten hylkäämät ja
elämän murjomat ihmiset. Saakoon hänen esimerkkinsä avartaa myös meitä. Laittakoon se
liikkeelle puheista tekoihin. Auttamiskanavia
on monia, kunhan sydämemme ensin avautuvat ja saavat meidät tuntemaan myötäkuntoa
kärsivää lähimmäistämme kohtaan.
ROMANO BOODOS 4/2014
12
palava kutsu, vuosi toisensa
jälkeen, auttaa havaitsemaan,
ettei esteiden voittaminen ole
mahdoton tehtävä.
”Iso kirja opiskelupaikkana
minulle oli ensimmäiset kaksi vuotta todella haastavaa,
sillä niin kuin olettaa saattaa,
valmiudet kadun kasvatilla
opiskeluun olivat hyvin minimaaliset.”
”Nyt viimeisenä vuonna koen,
että asiat ja oppimani alkavat
löytää oman paikkansa siinä
uudelleen rakennetussa kehikossa, jota olen täällä saanut
rakentaa – koen kasvaneeni tämän viimeisen vuoden aikana
enemmän kuin ensimmäisten
vuosien aikana. Olen kasvanut
sekä ihmisenä että uskovaisena. Katsoessani tulevaisuuteen
haluan nähdä itseni palvelemassa seurakuntaa yhdessä
työtoverin kanssa.”
Amfetamiinin
käyttäjästä
pastoriksi
unnari Lundberg on
46-vuotias lappeenrantalainen mies,
jonka elämä ei aina
ole kuitenkaan ylistänyt Luojaansa. Tutuksi ovat
tulleet niin kadut päihteineen
ja rikoksineen kuin erilaiset
kasvatuskoditkin.
”Olen kasvanut uskovaisessa
kodissa vanhan äitini ja kahden
siskoni kanssa. Menetin isäni jo
kolmivuotiaana ja se on tietenkin vaikuttanut kasvamiseeni
ihmisenä. Hengelliset perusasiat sain oppia tuntemaan lapsuuteni pyhäkoulussa, mutta
tullessani murrosikään maailma alkoi kiehtoa. Hengelliset
asiat saivat jäädä taakse,” Gunnari muistelee.
”Ajauduin mukaan erilaisiin
jengeihin. Poliisista tuli lähin
tuttavani sekä erilaisista kasvatuskodeista. 18-vuotiaana jouduin istumaan jo ensimmäisen
kerran kaltereiden taakse ja
tämän jälkeen vuosittain.”
Tulevaisuus on liian abstraktinen ajatus. Päivät koostuvat rikollisuudesta ja perustarpeiden
täyttämisestä.
”Nyt vasta ymmärrän, että
tuolloin kadulla elämisestäni
uupui päämäärä ja tarkoitus,
eli syy miksi elää. Myös ajatukseni tulevaisuuden suhteen
olivat hyvin minimaaliset. Ajoittain sekoilujeni keskellä koin
kyllä Jumalan kutsuvan minua,
mutta uskovaisesta lapsuuskodistani huolimatta en ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa ja
miten uskoon tultaisiin,” sanoo
Gunnari.
”Päämääräämättömyydestäni huolimatta sydämessäni oli
aina ajatus, että eräänä päivänä Gunnarikin on vielä uskovainen ja Jeesuksen seuraaja.”
Gunnari löysi ihmisen elämän
muuttavan Jumalan vankilansa
sellissä 2006. Taustalla oli pitkä lusiminen ja kaikkien asioiden sekamelska. Hiljentyminen
oman elämän äärelle kuin tuhlaajapoika, auttoi Gunnaria menemään itseensä.
”Kyyneleet silmissäni ymmärsin, että jos loppuni tulisi
nyt, paikkani ei olisi taivas vaan
aivan joku muu – todistivathan
sen jo tekoni. Suuri kysymykseni olikin Jumalalle, että voinkohan millään saada tätä kaikkea,
syntejäni, anteeksi?”
Pysähtyminen oman
elämän eteen
Ensirakkauteni oli
amfetamiini
Monen kadulla elävän maailma
huutaa päämäärää ja tarkoitusta. Eläminen kadulla on ikään
kuin ”tässä ja nyt” -elämistä.
Yksi tärkeimmistä asioista, joista uskoon tuleminen toi Gunnarin elämään mukanaan, oli
vapautuminen erilaisista päih-
Keuruulla sijaitsevan
Iso Kirja -raamattukoulun kampuksella
kävelee hyväntuulinen
mies, jonka jokainen
askel ylistää Luojaa.
G
Jumala on kutsunut
romaneja muuhunkin
kuin viihdyttämään
teistä. Sisäisten silmien avautuminen mahdollisti näkemään
elämän todellisuuden. Oli kuin
olisi poistanut valheen suomut
silmien edestä pois.
”Kokeillessani ensimmäisen kerran amfetamiinia koin
heti, että tuo aine kietoi minut
kaikilla mahdollisilla tasoilla
itseensä. Se syvensi elämäni
syöksykierrettä ja vahvisti asioiden hoitamista väkivalloin.
Nyt Jumala muutti väkivaltaisen miehen lähimmäisiä rakastavaksi henkilöksi – piikki
kädessäni vaihtui Raamattuun.
Jumala on antanut meille
ihmisille, jokaiselle, erilaisia
lahjoja ja myös kutsuja moninaisiin tehtäviin. Gunnari sai
taustastaan huolimatta – tai
juuri sen tähden – sai myös
kutsun kokoaikaiseen Jumalan
valtakunnan työhön.
Vaikka kutsu ja siihen välineet ja voitelu tulikin Jumalalta, Gunnari ymmärsi, että
saamiaan välineitä tulee myös
harjoituttaa sekä hankkia viisautta ja ymmärrystä raamattukoulusta.
Hänen suuri unelmansa on
maasta riippumatta olla varustamassa seurakuntia palvelustyöhön.
”Kävin eräänä kesänä yhden
tuttavani kanssa konferenssissa Keuruulla ja kävimme silloin
Iso kirja -pisteessä hakemassa
esitteitä Raamattukoulusta.
Muistan silloin sanoneeni kaverilleni, että eipä tiedä vaikka
joskus olisimme vielä täällä. Ja
kuinka ollakaan kaverini valmistui viime keväänä kolmen
vuoden opiskeluistaan ja nyt
minä olen täällä.”
Kohti suurta unelmaa
Keväällä 2015 Gunnari valmistuu seurakuntatyön linjalta ja
aloittaa opiskeluun kuuluvan
6 kk harjoittelun. Hän näkee
mahdollisuutena myös palkallisen työn löytymisen hengellisen
työn saralta.
Huonot opiskeluvalmiudet
haastavat raamattukouluun
tulleen kutsumuksen esseiden
kirjoittamisen haasteen edessä,
mutta luja tahto ja sydämessä
Onko sinulla aikuisena pienen
pojan tai tytön suuri unelma:
olla Jumalan palvelija ja varustamassa seurakuntaa palvelustyöhön?
Entä oletko pohtinut tarvitsevasi omaan elämääsi syventymistä, perimmäisten ja arkielämään vaikuttavien asioiden
parissa, tai onko sydämessäsi
ollut pieni liekki, joka haluaisi
roihuta lähetystyössä yhdelle
vähemmistä?
Gunnari teki valinnan lähteä
raamattukouluun hankkimaan
Sanan kehotuksen mukaisesti
viisautta ja ymmärrystä, jotta
voisi parhaalla mahdollisella
tavalla ottaa talenttinsa käyttöön sekä palvella seurakuntaa. Tämä sama mahdollisuus
on meillä jokaisella.
”Jos tapaisin 20-vuotiaan
itseni tällä iällä sanoisin sydämestäni, että ymmärrä ja usko
minua: anna elämäsi jo nuorena Jeesukselle, anna lahjasi
Jumalan käyttöön ja lähde Raamattukouluun.”
Mertsi ”Medi” Ärling
Opiskelijoita Iso Kirja -raamattuopistolta.
ROMANO BOODOS 4/2014
13