HYVISTÄ TEOISTA SYNTYY PAREMPI HUOMINEN

y h t e i s k u n t a a
p a l v e l e v a
Irtonro: 2 euroa.
Ei muita kuluja, keräyksiä tms.
e r i k o i s l e h t i
Myyntiaika maalistoukokuu 2013
Nro 1/2013
Hyvistä teoista syntyy
parempi huominen
Päiväkummun ja Kotimäen lastensuojeluyksiköissä,
Naisten vuoro -projektissa, ja monissa muissa hankkeissa
rakennetaan hyvillä teoilla oikeudenmukaisempaa maailmaa.
ROMANO BOODOS 1/2013
2
ROMANO BOODOS 1/2013
3
Työpaikka
auttaa asunnon, ei asuinalueen valinnassa
Romaninuoret Jyväskylässä:
Romano Missio ry.
Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki
Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517
HALLITUS 2013
Leena Rauhala
Väinö Lindberg
Tina Mäkelä
Malla Laiti Sirpa Pöllönen
Jeppe Isberg
Matti Virtanen
Päivi Rask-Helin
Satu Nyman Helena Räsänen puheenjohtaja, kansanedustaja
varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos
projektijohtaja
erikoissuunnittelija
oppisopimustoiminnan päällikkö
yrittäjä
johtaja
romanikulttuuriohjaaja
lähihoitaja
vanhustyön päällikkö, varajäsen
Omaa tilaa, rauhaa ja
mahdollisuus vaikuttaa
asuinympäristöönsä.
Niistä on romaninuorten asumista koskevat
toiveet tehty.
KESKUSTOIMISTO
[email protected]
Samat oikeudet kuuluvat kaikille
J
yväskylässä toteutettiin
marraskuussa romanilasten ja -nuorten yhteisötapaaminen, jonka
tarkoituksena oli kuulla seudun
romaninuorten asumiseen liittyviä kokemuksia, ajatuksia ja
toiveita.
Tapaamiseen osallistui yhteensä noin kaksikymmentä
15–25-vuotiasta romaninuorta.
Osa heistä asui vielä luonnollisesti kotona, osa oli itsenäistymisvaiheessa hakemassa asuntoa, osalla oli jo omaa asumiskokemusta.
Osallistuneista nuorista lähes
kaikki joko kävivät koulua, opiskelivat tai olivat töissä. Nuorten
mukaan työssäkäynti ”auttaa
saamaan asunnon, mutta ei
asuinalueen valintaan”. Tuula Åkerlund
toiminnanjohtaja
[email protected]
Mervi Pamukci
toimistosihteeri
[email protected]
SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ
Jokainen ihminen
on luotu ainutkertaiseksi ja samanarvoiseksi
yksilöksi kykyihin, ominaisuuksiin tai
tuottavuuteen katsomatta. Ihmisarvo
on aina ehdoton ja täysi – se ei ole suhteellinen käsite.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 75
vuotta YK:n yleismaailmallisesta ihmisoikeuksien julistuksesta. Se syntyi kun kansakunnat halusivat toisen
maailmansodan jälkeen varmistaa,
ettei sellaisia kauhuja enää pääsisi
valloilleen. ”Ei koskaan enää” oli kantavana ajatuksena, kun YK perustettiin
vuonna 1945, sekä kolme vuotta myöhemmin kaikkien maailman valtioiden
yhteisessä ihmisoikeuksien julistuksessa.
Toisen maailmansodan
Saksassa natsit järjestelmällisesti tuhosivat tarkkaan määrittelemiään ihmisryhmiä. Myös muita kuin juutalaisia
joutui vainojen kohteeksi. Lukemattomia romanejakin joutui keskitysleireille. Nämä ihmisoikeuksien loukkaukset
olivat täysin käsittämättömiä ja ne on
moneen kertaan julkisesti tuomittu.
Kuitenkin jonkinlaisena ihmisoikeusloukkauksena on pidettävä myös sitä,
ettei Saksan valtiovalta vieläkään ole
antanut täyttä tunnustusta natsien toteuttamasta romanien vainoamisesta.
Toisen maailmansodan kokemuksien perusteella YK päätti ihmisoikeuksien julistuksen kantavaksi ajatukseksi
sen toisen artiklan. Siinä määrätään
yksiselitteisesti, että ”jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa
esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin,
ilman minkäänlaista rotuun, väriin,
sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen,
kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään
tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.”
YK:n ihmisoikeuksien julistuk-
seen perustuu myös Euroopan ihmisoikeussopimus ja samat oikeudet määritetään Suomen perustuslaissakin.
Lait ja sopimukset eivät kuitenkaan
aina toteudu, kuten maailman uutisia
seuratessamme usein joudumme toteamaan. Myös lähempänä, täällä Suomessa ihmisoikeuksien toteutumisessa
on parantamisen varaa.
Epäkohdasta, jota täällä on vasta
viime aikoina parannettu, sopii esimerkiksi uutisoinnin tapa. Aiemmin
kielteisten uutisten yhteydessä raportoitiin henkilön mahdollinen vähemmistöstatus, vaikka sillä ei olisi ollut
rikkomuksen kanssa mitään tekemistä.
Myöhemmin ymmärrettiin, että tällainen uutisointi on omiaan lisäämään
ennakkoluuloja.
Vielä on voimissaan sen sijaan eräs
toinen selvä ihmisoikeuksien julistuksen hengen vastainen käytäntö.
Monilla työpaikoilla suhtaudutaan
työnhakutilanteissa edelleen syrjivästi
romaneihin. Ennakkoluuloista kerrotaan pahimmillaan jopa ääneen, kuten romanit.fi -nettisivustolla kuvattu,
koskettava esimerkki siivoustyötä hakeneesta naisesta kertoo. Tämä siitä
huolimatta, että yhdenvertaisuuslain
2 ja 6pykälä kieltävät yksiselitteisesti
syrjinnän tällaisessa tilanteessa.
Kehitettävää riittää ihmisarvon ja ihmisoikeuksien edestä siis
vielä Suomessakin. Ihmisoikeuksien
edistäminen on poliittisella tasolla
käytännössä hyvää tarkoittavien lakien säätämistä.
Käytännössä ihmisoikeudet eivät
kuitenkaan voi toteutua ilman jokaisen
meistä omaa panosta niiden hyväksi.
Lakeja kuten yhdenvertaisuuslakia on
noudatettava, mutta ihmisoikeuksien
kunnioittaminen ulottuu vielä paljon
pidemmälle kuin lain edellytykset.
Loppujen lopuksi kyse on hyvin henkilökohtaisesta ja samalla kuitenkin
yksinkertaisesta periaatteen ymmärtämisestä – jokainen meistä on Jumalan
luomana yhtä arvokas kuin minäkin.
Roomalaiskirje (15:2) kiteyttää saman
kultaisen säännön toimintaohjeeksi:
”Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä
on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.”
KIRJ:Leena Rauhala
kansanedustaja
Toimisto
Alida Friman
Puh. (09) 351 1366
NAISTENVUORO -vankilaprojekti
Inka Jeskanen projektikoordinaattori
GSM 045 873 9990
[email protected]
Tuula Nyman
palveluohjaaja
GSM 044 300 7815
[email protected]
PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI
Johtaja Hanna Pekonen
Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski
Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002
[email protected]
KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI
Vs. Johtaja Susan Ihanainen
Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä
Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493
[email protected]
Kuva: Tenho Roth
Yksityisellä puolella
voi valita
asuinalueensa itse
ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO
Sampo 800014-80033.
Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto
Tässä numerossa
Kirja Väinö Lindbergin elämästä
5
Nöyränä maailmalle
6
Älä Enää vaikene!
7
Tuulan voimavarana usko Taivaan Isään
8
Vaihtoehtoja romaninaisvangeille
10
VAO ry järjestää vertaistoimintaa
10
Suomen romanien historia
11
Sydämellinen laulaja 12
Karjalan tyttö 80-vuotta
13
Elli Palm 80 vuotta
13
Romano Mission lastensuojeluyksiköt
15
Toiminnanjohtajan palsta
40 vuotta kellon perässä
Nuoret kokivat huonona asiana
romanien asuttamisen samoille alueille. He kaipasivat omaa
tilaa ja rauhaa ja kärsivät huono-osaisuuden kasautumisesta
asumisympäristössään. Toisaalta he näkivät, että sosiaalisten
ongelmien leimaamilla alueilla
ollaan yleisesti ottaen sallivampia ja suvaitsevampia naapureita kohtaan: ”Ei valiteta joka
asiasta”.
Romaaninuorten tapaamisen
yllättävä ja virkistävä piirre oli
heidän kiinnostuksensa yksityistä vuokra-asumista kohtaan.
Eri romaniväestön asumiseen
liittyvissä keskusteluissa yleensä kerrotaan, että romanit eivät juuri hakeudu yksityisille
vuokramarkkinoille korkeampien vuokrien, epävakaampien
vuokrasopimusten ja syrjinnän
pelon vuoksi. Jyväskyläläisten romaninuorten tapaamisessa oli sen sijaan
kuultavissa nuorten toisenlaista asennoitumista yksityiseen
vuokra-asumiseen. Monet romaninuorista nimenomaan
halusivat vuokralle yksityisille
markkinoille, koska se on nopeampaa: ”Ei tarvii odottaa ja
anella”.
Nuoret pitivät tärkeänä myös
sitä, että yksityiset vuokramarkkinat antavat mahdollisuuden valita asuinpaikkansa
paremmin itse.
Ongelmia ja
valopilkkuja
Nuorten yhteisötapaamisessa
tuli runsaasti esimerkkejä erityisesti perinteisesti pukeutuneiden
nuorten naisten kohtaamasta
syrjinnästä vuokra-asuntoa hakiessa sekä yksityisellä että julkisilla asuntomarkkinoilla. Ongelmat keskittyvät useimmiten
asunnon saantiin, joskus myös
asumisen aikaisiin ennakkoluuloihin eri asukkaiden välillä.
Sekä julkisen että yksityisen
puolen vuokranantajat ovat
yleensä tyytyväisiä romanien tapaan pitää asunnostaan
poikkeuksellisen hyvää huolta. Tästä huolimatta romaninuorten omien kokemuksien mukaan osaketaloissa on
enemmän vaikeuksia asukassuhteissa, eikä romaniasukkaita hyväksytä helposti.
Toisaalta monilla oli kokemuksia myös siitä, että talon
muut asukkaat ovat tulleet heidän puolelleen ja kiistäneet heitä kohtaan esitettyjä asiattomia
tai perusteettomia syytöksiä.
Nuorten mukaan pienillä
paikkakunnilla oli vaikeampaa saada asuntoa. Jyväskylän
kaupungissa asuntoasiat koettiin helpommaksi, koska paikkakunnalla on pitkään tehty
romanityötä sekä yleisesti että
asumisasioissa.
Sarita Friman-Korpela
YTM, asiantuntija
Yhdenvertaisuus etusijalle
Yes-hanke
Tilaus- ja ilmoitushinnat:
Vuosikerta 15 euroa,
jäsenille jäsenetuna.
Irtonumero 2 euroa.
Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Ilmoitushinta 1 euro/pmm
Toimitussihteeri:
Jaakko KaartinenKoutaniemi
15
Numero 2/2013 ilmestyy kesäkuun alussa. Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano Mission toimistolla viimeistään 1.5. Laita
kuoreen tunnus ”Romano Boodos”.
Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla
osoitteeseen [email protected].
16
Julkaisija: Romano Missio ry
Painopaikka:
Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula
Toimitusneuvosto:
Tuovi Putkonen, Malla Laiti,
Taina Cederström, Päivi Majaniemi
Päätoimittaja:
Tuula Åkerlund
Lehden ulkoasu:
Valfrid Åkerlund/
Grafimus Oy
Tapaaminen järjestettiin sisäasiainministeriön hallinnoiman
Yhdenvertaisuus etusijalle YES 5 -hankkeen ja Jyväskylän
romaninuorten Siltana
Huomiseen -projektin
yhteistyönä.
Yhteisötapaaminen
oli osa romanipoliittisen ohjelman täytäntöönpanoa. Sen puitteissa on toteutettu
myös muita romanien
asumiseen liittyviä
toimenpiteitä.
Tilaukset ja osoitteenmuutokset:
Romano Missio ry.
Vilppulantie 2 C 4
00700 Helsinki.
Puh: (09) 351 1366
Telefax: (09) 345 2517
Internet: www.romanomissio.fi
ISSN 1239-9779
ROMANO BOODOS 1/2013
4
Baramisos kentenge – Tarinaa lapsille
Panna
kham
aprula
6. dielos
Tiljiba siigo
Romano
Boodos 4/2012
-patrosta:
M
ari däi d÷eelo
hast
lako
kenteha lako
dzeenosko Rainerisko neer. Joi sas
jakke lo˛ani, ka joi
aulo aro d÷elta, te
Rainer dikjas undrime leen ta puhtas:
So hin staudas?
Mari phenjas: Maan
hin lo˛ane neevibi
tukke. Me aa˛tom
kenteha dola latße
gaajengo Virtasesko
tßeere. Douva raani
Maija phenjas mange, te lengo tßeeresko pa˛˛al hin kaan
tßutßo tßeer. Douva phuro Kalle Järvinen hin merdas
ta kaan lesko kenti
biknavena douva
tßeer lokkes. D÷aa
kaan doori ta tßin
douva tßeer menge.
Uvakaa, Jakkes
me tßeeraa. Ehe,
me minsavaa douva tßeer. Douva hin
rankano tßeer ta doi
hin tßi˛ko hoffos.
Me laas te tßeeraa gresko stanja
aro doi hoffos. Hin
tßihko, te pankako
praaluno lovadas,
te ame laha tßeeresko uu˛liba, ke
ame jekkar tßinnahas ajasaavo.
Ta kaan hin douva tiija, paarkiba
Deeveleske. Kaan
ame tßinnaha tßeer
menge. Me biknavaa douva phuranide gres, katta
ame laha douva
vasteskolouve doi
tßeereskotßyö-
Jiiveski tßai
M
e dikkaa auri vaalijatta. Jiu dela
bri˛no. Phuu hin parno. Kamana
hin ˛ou, hin tamlo. Apo tafla ˛atßuvena
momuja. Iek bultrila vuudar. ”Arre!” Me
daa gooli. Beski tßai, koones hin parne
koola ta langhte, sonatika baal, staavela
arre.
Joi phennela: ”Tßi˛ko sarra. So tukke
hunjula?””Buut Tßi˛ko paarkiba. Bi koon
Lumityttö
K
atson ulos ikkunasta. Lunta sataa.
Maa on valkeana. Kello on kuusi, on
hämärää. Pöydällä palavat kynttilät. Joku
koputtaa oveen. Sisään! minä huudan.
Pieni tyttö, kenellä on valkoiset vaatteet
ja pitkät, kultaiset hiukset, astuu sisään.
Hän sanoo: Hyvää huomenta. Mitä sinulle kuuluu? Paljon hyvää, kiitos. Mutta
kuka sinä olet? Minä olen lumityttö. Minä
pos, phenjas Rainer d÷intaha. Tino
ta Tanja aa˛te
lo˛ane, ka joon
˛unle so lengo
phurnide rakkade.
Iek tßoon sas
d÷eelo om. Rainer
sas tßertas douva
tßeeresko tßyöpos
ta jakkes Nymanesko huupa liine
penge vaaguno var
iego rankano phaaluno tßeer.
Vaagos Mari
tßertas styöka fäärdimeske ta doolesko paalal joi byrjydas te fäärdavel
Tinosko duitu. Tino
kamjas te lesko
vondrosko tßakriba
aa˛˛elas d÷eleno
ta Mari tßinjas doori
panna d÷eleno gulvakiiro. Joi tßertas Tinosko duitu
rankaneske. Aro
Tanjasko duitu sas
buut lilo förjako
duitujako guosi. Joi
rikkadas buut dotta
förjata.
Hinko
dauva
kaan horttas tßatßo,
Tino morradas leijaves lesko jakha,
ta dikjas lo˛anes
lesko phurnide.
Rainer phenjas,
kamlo tßau, hin
dauva kaan tßatßo.
Datta me niina alti
haagadom, te me
laas te tßinnaa
mango huupake
iego tßeer, kai ame
lahas te d÷iiven ta
tumen kenti hleppuvenas te d÷an
aro skoola. Kaan
mango haagiba hin
aulo tßatßeske!
Rannidas:
Tuula Åkerlund
Baramisos tiljula
aro vauro
Romano Boodos
2/2013 numerossa
Vielä aurinko nousee
6.osa
Jatkoa viime
Romano
Boodos
4/2012 -lehdestä.
M
ari äiti lähti
nopeasti
lastensa
kanssa miehensä Rainerin luokse. Hän oli niin
iloinen, kun hän
tuli telttaan, että
Rainer katsoi ihmeissään heitä
ja kysyi: Mitä on
tapahtunut? Mari
vastasi: Minulla
on sinulle iloisia
uutisia. Olin lasten
kanssa Virtasten
kotona. Se Maija
rouva kertoi minulle, että heidän
talonsa vieressä
on nyt tyhjänä oleva talo. Se vanha
Kalle Järvinen
on kuollut, ja nyt
hänen lapsensa
myyvät sen talon
halvalla. Mene
nyt sinne ja osta
se talo meille.
Mahtavaa, niinhän minä teen.
Kyllä minä muistan sen talon.
Se on kaunis ja
siinä on hyvä
piha. Minä voisin
rakentaa hevostallinkin siihen
pihaan. Onpa
hyvä, että pankin johtaja lupasi,
että me saamme
talolainaa, jos
joskus ostaisimme sellaisen. Ja
nyt on se aika,
Jumalan kiitos.
Ostetaan meille
talo. Minä myyn
sen vanhemman
hevosen, siitä me
saamme käsirahan siihen talokauppaan, sanoi
Rainer innoissaan. Tino ja Tanja olivat iloisia,
kun he kuulivat
mitä heidän vanhempansa puhuivat.
Yksi kuukausi
oli kulunut. Rainer
oli tehnyt talokaupat ja niinpä Nymanin perhe sai
ensimmäistä kertaa oman kauniin
puutalon. Mari
laittoi ensin keittiön kuntoon ja sen
jälkeen hän alkoi
valmistaa Tinon
huonetta. Tino
toivoi, että hänen
sängynpeitteensä olisi vihreä ja
Mari osti sinne
vielä vihreän matonkin. Hän teki
Tinon huoneen
kauniiksi. Tanjan
huoneessa oli
paljon violetinvärisiä tavaroita. Siitä väristä hän piti
kovasti.
Onko tämän nyt
oikeasti totta, Tino
hieroi leikillisesti
silmiään ja katsoi
iloisesti vanhempiaan. Rainer sanoi, Rakas poika,
tottahan tämä nyt
on. Tästä minäkin aina haaveilin,
että saisin ostettua perheelleni
oman kodin, jossa saisimme asua
ja te lapset pääsisitte käymään
koulua. Nyt minun
haaveeni on tullut
todeksi!
Kirjoittanut:
Tuula Åkerlund
Tarina jatkuu
seuraavassa
Romano Boodos
2/2013 lehdessä
tu sal?” ”Me som jiiveski tßai. Me aanaa
tukke lil. Aa˛ latßi.” ”Paarkiba. Saste aaven, jiiveski tßai. Kammehako tu kaali?”
”Ehe, me piivaa d÷intaha kaali.”
Taala ame be˛˛aha, piha kaali ta rakkavaha kuti tiija.
”Sar huot tiija d÷ala! Kaan me mostuvaa te d÷aa nikki. Aa˛ Deuleha!” ”Deevel mo del. Riga ˛eelengo lokke rassa
maasesko tßaaveske.”
Me phiravaa lil ta drabavaa dooles.
Maan hin lo˛iba aro mango d÷ii.
tuon sinulle kirjeen. Ole hyvä! Kiitos,
tervetuloa lumityttö. Haluatko kahvia?
Kyllä, minä juon mielelläni kahvia.
Sitten me istumme, juomme kahvia ja
puhumme vähän aikaa.
Kuinka pian aika kuluukaan. Nyt minun
pitää lähteä. Näkemiin (Jää Jumalan haltuun). (Jumala suokoon) Näkemiin. Vie
terveisiä pakkaspojalle.
Minä avaan kirjeen ja luen sen. Minulla
on iloa sydämessäni.
ROMANO BOODOS 1/2013
Väinö Lindbergin elämästä
Kirja
Sosiaalineuvos Väinö Lindberg muistelee lapsuuttaan ja elämänsä kulkua viime syksynä ilmesty­
neessä kirjassa Kärrypoluilta punaisille matoille.
Teksti Tuovi Putkonen
K
oulukiusatun mustalaispojan matka nyrkkeilyn nuorten raskaansarjan mestariksi,
tullimieheksi, papiksi,
Romano Mission johtotehtäviin ja
romanipolitiikan vaikuttajaksi on
elämänkaari, jonka rinnalla kulkee
koko suomalaisen romaniväestön
tarina syrjitystä kiertolaiskansasta
yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Väinö Lindbergin kertomat
muistot ja mietelmät on kirjalliseen
asuun saattanut toimittaja Tuovi
Putkonen.
Loviisan Kirja-kahvilassa
helmikuussa täpötäysi salillinen yleisöä kuunteli, kun Väinö
Lindberg muisteli lapsuutensa
aikaista Loviisaa. Väinö Lindbergin muistelmien alku sijoittuu sota-ajan Loviisaan, jossa
Anni ja Roope Lindbergin perhe
sai asuttavakseen muutaman
neliömetrin kokoisen huoneen
asuintalon kivijalassa.
Kirjakahvilan haastattelija
Thomas Rosenberg löysi Väinön
ruotsinkielisestä romanisuvusta aikaisemmin tuntemattomia
näkökulmia suomenruotsalaisen Loviisan historiaan.
Muistelmakirjan esittelytilaisuuteen Loviisan kirjakahvilaan olivat tulleet myös talon
nykyiset omistajat.
”On vaikea uskoa, että suuri
perhe on asunut siellä pienessä
kellarihuoneessa”, lehtori Hannele Kareinen ihmetteli.
Väinöä tuli kuunteleman
myös hänen nuoruusikänsä
nyrkkeilyidoli, sittemmin loviisalainen arvostettu kunnallispoliitikko Teuvo Mankonen.
”Olisin pettynyt, jos en olisi
nähnyt sinua täällä”, Väinö sanoi ihailemalleen, nyt jo reilusti
yli 80-vuotiaalle nyrkkeilysankarilleen.
Väinön nyrkkeilyharrastus
johti aina nuorten raskaan sarjan mestaruuteen asti.
Pienen
mustalaispojan osa
Seija Roth
Kuva: Valfrid Åkerlund
5
Entiset koulutoverit muistivat hyvin sen, kuinka Väinöä
ja hänen sisartaan Mirandaa
kiusattiin koulussa. Pienenä
mustalaispoikana rikkinäisine
housuineen Väinö joutui myös
opettajansa silmätikuksi.
Väinö Lindberg arvelee
Väinö Lindbergin elämästä kertova kirja veti Loviisan Kirjakahvilan täyteen yleisöä. Kuvassa
haastattelija Thomas Rosenberg Tuovi Putkosen ja Väinö Lindbergin keskellä.
koulussa koettujen nöyryytysten osaltaan kasvattaneen
hänestä taistelijan.
”Häpeä huonoista vaatteista,
koulukiusaaminen ja rehtorin
väkivaltaisuus herättivät vastenmielisyyden koko koulua
kohtaan. Tunsin, että koulu ei
ollut minun maailmani. Eräänä
päivänä pistin omat nimet kirjoihin ja kirjan kannet kiinni.”
Väinö Lindbergin äiti sai hankittua Väinölle opiskelupaikan
vapaakirkollisessa kansanopistossa Santalassa. Opiskeluvuodet antoivat hänen elämälleen
pohjan, josta työura on polveillut tullimiehen, lääninhallituksen virkamiehen, papin ja
opettajan polkuja, samalla kun
rinnalla on kulkenut koko Suomen romaniväestön aseman
parantamiseksi tehty työ.
”Työhön, työhön, sanoi
Lapatossu”
Kärrypoluilta punaisille matoille kertoo myös asioista, joista
on vaiettu. Sellaisia ovat muun
muassa pakkotyöleirit, jonne
sota-aikana koottiin romanimiehiä. Suomen hallitus perusteli laajaa työvelvollisuutta ”kotirintaman asevelvollisuutena”.
Siirtoväen huollon keskuksen
päällikkö Urho Kekkonen halusi
vuonna 1942 perustaa romaneita ja varsinkin siirtoväkeen kuuluvia romaneita varten erityisen
työleirin. Kekkonen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä nimimerkillä
Pekka Peitsi julkaisemassaan pakinassa ”Työhön, työhön, sanoi
Lapatossu” (Suomen Kuvalehti
40/1942): ”Työleirit on sijoitettava sitä silmällä pitäen, että myöhemmin voidaan mustalaisille
varata yhtenäinen asuma-alue.
Tämä tietäisi mustalaiskysymyksen kokonaisratkaisua.”
Väinön isäkin veljineen pidätettiin Tampereen markkinoilla
irtolaislain perusteella ”työtä
kaihtavina”, heidän ollessaan
markkinoilla harjoittamassa
elinkeinoaan ja hankkimassa
toimeentuloa perheilleen. Hei-
dät vietiin Kihniöön Aitonevan
turvesuolle, jonne oli perustettu
Erikoisleiri numero 6.
Kaikki on mahdollista
Jumalalle
Väinö Lindberg kertoo kirjassa
muun muassa seuraavaa:
”Aitonevalla nostettiin turvetta. Rangaistusvangit, työvelvolliset ja venäläiset sotavangit kaivoivat ojia tai keräsivät,
käänsivät ja kantoivat turvetta
paareilla aumoihin. Suo oli iso ja
vetinen. Puita kasvoi vain siellä
täällä. Aitonevan lähettyville oli
asettunut useita pakkotyövangeiksi joutuneiden romanimiesten perheitä, jotka auttoivat
toinen toistaan. Oli kesäaika.
Meidän ei tarvinnut tapella kylmän kanssa, mutta koskaan en
ole nähnyt nälkää niin kuin sinä
kesänä. Äiti kertoi, että olin kerran katsellut pientä virtaavaa
puroa ja sanonut:
– Jos noista kivistä saisi jotain
irti, söisin niitäkin.
Kerran olin jostakin syystä
päässyt vankileirin sisäpuolelle, kun miehet tuotiin hökkeliin,
jossa he saivat päivän ruokaannoksensa. Isä otti minut jalkojensa väliin ja aikoi antaa minulle oman annoksensa, mutta
vartija, kuka lieneekin, otti minut kovakouraisesti pois isäni
jalkojen välistä ja tokaisi:
– Syö mustalainen ite ruokas,
että jaksat kuokkia.”
Väinö Lindberg sai sosiaalineuvoksen arvonimen ensimmäisenä suomalaisena romanina vuonna 2002.
”Elämänkulkuni on todistanut sen, että kaikki on mahdollista Jumalalle, eikä ihminen
elämänsä keväässä voi tietää,
mistä vanhemmilla päivillään
itsensä löytää. Vain Jumala voi
ohjata miehen kivijalasta valtiopäivien juhlallisiin avajaisiin”, Väinö Lindberg sanoo.
Väinö Lindberg & Tuovi
Putkonen: Kärrypoluilta
punaisille matoille, SKS 2012
ROMANO BOODOS 1/2013
6
Nöyränä maailmalle
myksiä ei nähty poliittisesti
tärkeinä kysymyksinä.
”Nyt kun sanon poliittisesti,
niin monet romanit ajattelevat,
että eiväthän romanit ole koskaan tehneet politiikkaa, politiikka on jopa pelottava sana.
Tosiasiassa politiikan tekeminen on sitä että sovitaan yhteisistä asioista”, Vuolasranta sanoo. Henkilökohtaisena tavoitteena hänellä on ollutkin saada
mahdollisimman moni romani
innostumaan yhteisiin asioihin
vaikuttamisesta.
M
iranda Vuolasrannasta huomaa, että hän
on
tottunut
puhumaan politiikan kieltä tehdessään työuraansa eri ministeriöissä vuosien ajan. Muutos romanikielen
opettajasta virkamieheksi ei
tapahtunut sattumalta. Opetettuaan romanilapsia vuosien
ajan Vuolasranta päätti, että
hänen täytyy pyrkiä sellaiseen
asemaan, jossa pääsee vaikuttamaan ihmisiin, jotka tekevät
oikeita päätöksiä.
Kuluneen vuoden ajan ulkoasianministeriössä hän on
hoitanut kansainvälisiä romanikysymyksiä, yhteydenpitoa
Suomen edustustoihin ja sellaisiin kansainvälisiin järjestöihin
kuten EU, YK ja Euroopan neuvosto.
Muutos vie aikaa
”Täytyy muistaa että mikään
ei tapahdu äkkiä. Romanit ovat
olleet syrjäytettyinä lähes 700
vuotta. Suuressa osassa Eurooppaa romaneita ei nähdä
yhdenvertaisina kansalaisina,
vaikka heillä virallisesti olisikin tämä asema”, Vuolasranta
pohtii.
”Romaneista tiedetään yhä
todella vähän, tavallinen kadun kansa ei ollut romaneista
paljon kuullutkaan, ennen kuin
Euroopan kaupunkien kaduille
alkoi ilmestyä köyhiä romanikerjäläisiä Itä-Euroopan maista. Tämä taas kertoo siitä, että
kun koulutusrakenteet ja oppimateriaalit ovat jättäneet täysin huomiotta yli 10-miljoonaisen vähemmistön olemassaolon
satoja vuosia, niin kelkan kääntäminen ei onnistu yhtäkkiä.”
Yksi tapa, jolla romanien asemaa voidaan muuttaa paremmaksi ja asenteita positiivisemmiksi, on vastata sosiaalisiin
tarpeisiin, eli hoitaa kuntoon
asuminen, koulutus, terveydenhuolto ja työllisyys.
Oppikirjoihin pitäisi sisällyttää tietoa siitä, että meidän
maassamme elää muitakin
kuin pääväestöön kuuluvia
kansalaisia: esimerkiksi saamelaisia, romaneja, juutalaisia
ja tataareja. Tässä poliittisten
päätöksentekijöiden ja median
rooli on hyvin tärkeä.
Euroopan
romanifoorumi
uudistuu
Brysseliin lähdetään
oppimaan
”Demokratia ja yhteiskuntaan vaikuttaminen on romaneille uutta. Voidaan sanoa että
foorumin kahtena ensimmäisenä kautena on opittu, tehty virheitä, mutta myös onnistuttu”,
Vuolasranta pohtii.
Vuolasranta on myös osallistunut vuonna 2013 syyskuussa Helsingissä järjestettävän
kansainvälisen romaninaisten
konferenssin valmisteluihin.
Päivittäiseen työhön kuuluvat
lisäksi Suomen edustustojen
yhteydenottoihin vastaaminen
ja kansainvälisiin romaniasioita koskeviin konferensseihin
osallistuminen. Lisäksi tarvittaessa Vuolasranta valmistelee
esimiestensä ja politiikan johtajien romanikysymyksiin ja Suomen ulkopolitiikkaan liittyviä
puheita.
”Tämä on sitä arkipäivän työtä.”
Romanipolitiikkaa ja
vaikuttamista
EU pyrkii siihen että jäsenvaltiot loisivat maansa romaneita
koskevat romanipoliittiset linjaukset: olisivat vastuussa siitä,
kuinka oman maan romaniväestön asemaa tulisi kehittää.
EU on antanut jäsenmailleen
tietyt tärkeät teemat, joiden
toivotaan näkyvän kaikissa ke-
7
”Täytyy muistaa että mikään ei tapahdu äkkiä. Romanit ovat olleet syrjäytettyinä lähes 700 vuotta. Suuressa
osassa Eurooppaa romaneita ei nähdä
yhdenvertaisina kansalaisina, vaikka
heillä virallisesti olisikin tämä asema”,
Vuolasranta pohtii.
Vuoden pesti Euroopan komission erityisasiantuntijana odottaa
Miranda Vuolasrantaa
Brysselissä. Kuluneen
vuoden hän on työskennellyt Ulkoasianministeriössä ylitarkastajana. Vuolasranta lähtee nöyränä maailmalle
ja tietää, ettei kaikkea
voi muuttaa yhdessä
yössä.
Yksi vuoden keskeisistä teemoista Vuolasrannan pestissä
ulkoasiainministeriössä on ollut Euroopan neuvoston uudistushanke ja esiin noussut mahdollisuus uudistaa Euroopan
romanien ja kiertävien foorumi
ERTF. ERTF antaa romaneille
mahdollisuuden puhua puolestaan ja siitä, miten romanien
asiaa kuuluisi Euroopassa kehittää.
Monilla on paljon ennakkoluuloja ja pelkojakin siitä, että
romanien asioista päätettäisiin
ERTF:ssä.
”Jokaisen maan romanit
ovat aina ensisijaisesti oman
maansa kansalaisia ja heidän
maansa hallitus huolehtii heitä
koskevista päätöksistä. ERTF:n
kautta romanit voivat kertoa
maidensa asioista Euroopan
neuvostolle”, Vuolasranta selventää.
ERTF:n perustaminen on
tarjonnut romaneille Euroopassa ensimmäisen oikeudellisen mahdollisuuden osallistua
ja tulla kuulluiksi. Yhtenäinen
ääni tulee yksittäistä helpommin kuulluksi.
ROMANO BOODOS 1/2013
hittämislinjauksissa. Niitä ovat
muun muassa terveydenhuolto, asuminen, koulutus ja työllisyys.
”Viime aikoina on alettu puhua myös romanivastaisuuteen
vaikuttamisesta eli asennekasvatustyöstä, jossa medialla ja
koulutusrakenteilla on hyvin
tärkeä rooli”, Vuolasranta summaa.
Aikaisemmin romanikysy-
”Brysseliin lähteminenhän on
tietysti mahtava haaste. Katselen sitä kuitenkin hyvin nöyränä tyttönä. Tehtyäni työtä 35
vuotta tällä kentällä voin sanoa,
että kaikkea ei ole opittu.” Vuolasranta toteaa.
”Tietysti kun lähden sinne
romanina ja romaniasiat hyvin tuntevana toivon, että voin
vaikuttaa niihin käytäntöihin ja
politiikan linjauksiin, joita EU
romanikysymyksissä säätää.
En pysty siellä vaikuttamaan
ihmisten yksittäisiin ongelmiin
enkä hankkeisiin. Tehtäväni on
edistää kaikkea EU:n syrjinnän
vastaista työtä”, hän sanoo.
”Käytän sen mahdollisuuden
jonka olen saanut niin hyvin
kuin voin, edistääkseni niiden
kaikkein heikoimmassa asemassa olevien romanien asemaa, puhuakseni heidän äänellään.”
Vuolasranta haluaa lähettää
viestin Romano Boodoksen lukijoille: ”Pyydän lukijoita, että
he muistavat minua rukouksin,
koska tarvitsen ihmisten tukea
ja Jumalalta viisautta, että voin
tehdä sen, mitä varten minut
sinne lähetetään.”
Mitä tavalliset ihmiset voisivat tehdä Euroopan romanien
tilanteen parantamiseksi?
”Halutessaan ihminen voi
tehdä paljonkin. Moni ajattelee
että hätä ja romanien määrä
on Euroopassa niin suuri, että
mitä minä voin tehdä. Sanoisin
näin, että jos voit auttaa yhtä
kärsivää, niin olet tehnyt sen
mitä voit.”
Älä Enää
vaikene!
KIRJ:Johanna Harjunpää
ERTF on maailmanlaa-
juisesti ainoa virallinen
taho, joka edustaa romaneja. ERTF:llä on virallinen
kumppanuussopimus
Euroopan neuvoston
kanssa. ERTF:llä ei ole
päätöksentekovaltaa, vaan
sillä on oikeus esittää asioita Euroopan neuvostolle.
ERTF kokoontuu kerran
vuodessa yleiskokoukseen
ja kansallisilla romanien
kattojärjestöillä on oikeus
valita neljän vuoden välein
oma edustajansa sinne.
Suomen Romanifoorumi
on ERTF:n maajäsen ja
seuraava edustaja valitaan
vuonna 2013.
Euroopan neuvosto on
Euroopan vanhin ja laajin
poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Siihen
kuuluu 47 jäsenvaltiota.
Neuvosto pyrkii edistämään
jäsenmaidensa yhtenäisyyttä, suojelemaan ihmisoikeuksia ja moniarvoista
demokratiaa, parantamaan
elinolosuhteita sekä edistämään inhimillisiä arvoja.
Euroopan komissio valmistelee ja panee täytäntöön
Euroopan unionin tekemiä
päätöksiä ja valvoo niiden
noudattamista EU:ssa.
R
omaninainen, väkivallasta ei tarvitse vaieta!
Keräämme romaninaisten
kokemuksia perhe- ja lähisuhdeväkivallasta. Jos olet kokenut väkivaltaa, voit ottaa yhteyttä
ja kertoa tutkimushaastattelussa
kokemuksistasi luottamuksellisesti.
Tutkimusta tehdään romaninaisten
aseman ja palvelujen parantamiseksi. Aloite tutkimukseen on tullut
romaninaisten keskuudesta.
Sosiaali- ja terveysministeriö on
käynnistänyt tutkimuksen romaninaisten kohtaamasta perhe- ja
lähisuhdeväkivallasta. Tutkimuksen
ohjausryhmässä ovat edustettuina
Romano Missio ry, Suomen Romaniyhdistys ry, Suomen Romanifoorumi ry, Kromana ry ja Elämä ja
Valo ry. Ohjausryhmässä on myös
sosiaali- ja terveysministeriön ja
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustus. Tutkimus rahoitetaan
Naisiin kohdistuvan väkivallan
vähentämisen ohjelmasta ja sen
toteuttaa Referenssi Oy.
Tutkimushankkeen tavoitteena
on tuottaa tietoa romaninaisten
kohtaaman perhe- ja lähisuhdeväkivallan ilmenemismuodoista,
lähisuhdeväkivaltaan liittyvistä
yhteisöllisistä tekijöistä, väkivallan
uhrien tuki- ja palvelutarpeista
sekä väkivaltaa kohdanneiden lasten tilanteesta. Tutkimus tuottaa
ehdotuksia kehittämistoimenpiteiksi ja väkivallan uhrien tukipalvelujen parantamiseksi.
Osana tukimusta haastatellaan
väkivaltaa kohdanneita naisia ja
heidän lähiomaisiaan. Naisten
omat kertomukset ja ajatukset ovat
erittäin tärkeitä tutkimuksen onnistumiselle ja palvelujen kehittämiselle. Haastattelut voidaan tehdä
kasvotusten tai puhelimitse ja ne
ovat ehdottoman luottamuksellisia.
Haastatteluun voi osallistua ilmoittamatta omaa nimeään. Myös
tutkimusraportti kirjoitetaan siten,
että siitä ei voi tunnistaa ketään
yksittäistä haastateltua. Yksittäisten haastateltujen antamat tiedot
eivät myöskään tule minkään viranomaisen tietoon eivätkä johda
mihinkään viranomaistoimenpiteisiin.
Toivomme, että ilmoittautuisit
tutkimukseen ja olisit mukana vaikuttamassa romaninaisten aseman
parantamiseksi ja kehittämässä
romaninaisille parempia palveluja!
Tutkimushaastatteluun voi ilmoittautua Alidalle numeroon 09
3511366 maanantaista perjantaihin klo 9.00-15.30 välisenä aikana.
8
ROMANO BOODOS 1/2013
ROMANO BOODOS 1/2013
9
Kuva: Valfrid Åkerlund
Kolme nuorta naista istuu Vanajan
vankilan aulassa.
Naiset osoittavat
iloisen tervehdyksen ohikulkevalle
Tuula Nymanille ja
pikaisesti sovitaan
tapaamisesta Tuulan työhuoneessa. Naisten vuoro
-projektin vetäjä,
Mikkelin Tuula, on
Vanajan vankilan
naisvangeille niin
auttava käsi kuin
kuunteleva korva.
Mikkelin Tuulan voimavarana
usko Taivaan Isään
Järvenpään seurakuntaopistolla vietettiin valmistujaisjuhlaa. Tuula Nyman suoritti kolmoistutkinnon: sosionomi - diakoni - lastentarhan opettaja.
Maalaistyttö muuttaa
Helsinkiin
Valmistuttuaan Tuula sai heti
töitä Mikkelin kaupungin kesäsiirtolan keittiöstä. Sieltä matka
jatkui kaupungin eri päiväkotien keittiöihin, henkilöstöruokalaan sekä pitopalvelussakin
hän työskenteli.
Mutta vielä oli Taivaan Isällä
suunnitelmia Mikkelin Tuulan
varalle.
”Puskaradion kautta sain tiedon, että Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva
Romaniasianneuvottelukunta
haki 40-vuotisjuhlajärjestelijää
Finlandia-talolla pidettävään seminaariin ja romanikonserttiin.
Lähetin hakemuksen, pääsin
T
uula Nyman on
ylväsryhtinen
nainen, jonka olemuksesta jo huokuu päättäväisyys
ja tahdonlujuus.
Molempia hän on tarvinnut
matkalla tähän päivään ja vaativaan työhönsä naisromanivankien parissa.
Tuulalla on ollut onni syntyä
perheeseen, jossa vallitsi lämmin yhteenkuuluvaisuuden ilmapiiri ja vahva usko Jumalan
johdatukseen. Myös koulutuksen tärkeys oli itsestäänselvyys
kodin ja lähisukulaisten keskuudessa.
”Isovanhemmilleni kuuluu
kiitos siitä, että he ovat luoneet
suvullemme kannustavan ja
tiiviin yhteishengen. Vanhempani ovat käyneet peruskoulun,
mutta ammatillista koulutusta
heillä ei ole. Tätejäni ja kaksi
setääni sekä suuri osa serkuistani ovat kouluttautuneet ammattiin. Meitä on viisi lasta ja
meidät kaikki on patistettu käymään koulut kunnialla”, Tuula
kertoo.
Tuula muistelee kuinka yhdeksännen luokan jälkeen hänen olisi tehnyt mieli ottaa vähän rennommin ja antaa koulujen hetkeksi jäädä, mutta äiti oli
toista mieltä.
”Äiti otti yhteishakukaavakkeen käteen ja kysyi minulta, mihin olin ajatellut hakea.
No enhän minä mitään ollut
suunnitellut, lapsista tykkäsin
ja ruokaa osasin laittaa, joten äiti ruksasi hakemukseen
keittäjän koulutuksen ja niin
minusta tuli suurtalouskeittäjä. Tuohon aikaan vielä lapset
kunnioittivat vanhempiaan,
eikä olisi tullut mieleenkään
panna vastaan äidin päätökselle. Olen syvästi kiitollinen,
että hän patisti minut opiskelemaan,” Tuula sanoo.
Kuva: Valfrid Åkerlund
työsuhde oli päättynyt, oli Tuula
jo hakenut Isoon Kirjaan peruskurssille opiskelijaksi.
”Raamattuopistolla ollessani minulle soitettiin Sosiaali- ja
terveysministeriön henkilöstöhallinnasta ja tarjottiin vuoden
vuorotteluvapaan sijaisuutta
toimistosihteerin tehtävään.
Suoritin Raamattuopiston peruskurssin Keuruulla loppuun,
sen jälkeen suuntasin taas Helsinkiin ja aloitin Romaniasianneuvottelukunnan toimistosihteerinä.”
Työpaikka seurasi toistaan
ja seuraavaksi yhteyttä otti
Romano Mission silloinen toiminnanjohtaja Henry Hedman,
joka etsi projektityöntekijää
alkavaan Aina ammattiin asti
-projektiin.
”Projektin tarkoitus oli tuoda romanivanhemmille tietoa
koulun tärkeydestä ja madaltaa kynnystä koulumaailmaan.
Se oli kaikin puolin mieluinen
tehtävä”; Tuula muistelee.
joten päätin aloittaa taas opiskelun työn ohella, tavoitteena
sosionomin ammattikorkeakoulututkinto. Ihmisten ongelmat olivat niin isoja ja kokonaisvaltaisia, että osatakseni
auttaa ja ohjata heitä, tarvitsin
lisäkoulutusta.”
Tuula opiskeli työn ohella si-
Työtä vankilassa
Vuonna 2010 alkoi Romano
Mission Naisten vuoro -projekti, joka päättyy vuoden
2013 lopussa. RAY:n tukema
hanke painottuu naisromanivankien aseman kartoittamiseen, heidän kuntouttami-
nen ja uusintarikollisuus olivat
suuri huolenaihe. He eivät tunteneet kuuluvansa tasavertaisina muiden vankien joukkoon,
eivätkä kiinnostuneet vankilan
tarjoamista kuntoutusohjelmista. Saman kulttuurin edustajana minun on helpompi
ymmärtää taustoja, jotka ovat
Kuva: Valfrid Åkerlund
Ja taas koulunpenkille
Sukulaisia ja ystäviä.
Kuva: Anneli Enqvist
Mikkelin Tuula on tarttunut rohkeasti haasteisiin, joita hänen eteensä on elämässä tullut.
Tuulan työhuoneen hyllyä koristavat pitsit, jotka naisvanki virkkasi Tuulalle jäähyväislahjaksi vapauduttuaan vankilasta.
haastatteluun ja tulin valituksi.”
”Vaikka uskon Taivaan Isän
johdatukseen saadessani työpaikkoja, niin tuskin siitä oli
haittaakaan, että silloisessa Romaniasianneuvottelukunnassa
oli jäseniä, jotka tunsivat sukuni. Romaneilla lapset menevät
siitä ovesta, jonka aikuisempi
suku on avannut. Minulle nuo
ovet olivat apposen selällään”,
Tuula toteaa.
Oli vuosi 1996 ja Mikkelin
Tuulalle avautui täysin uusi
maailma.
”Muutin Helsinkiin serkkuni
luokse. Alussa oli paljon opeteltavaa, esimerkiksi millä bussille mennään mihinkin asti ja
mistä sitten siihen ratikkaan
hypätään. Juhlajärjestelyt taas
pitivät sisällään enemmän kuin
olisin uskonut. Minun piti järjestää juhlapuhujat, hoitaa Teoston paperit ja paljon, paljon
muuta. Silloinen romaniasianneuvottelukunnan pääsihteeri
Paavo Lounela uskoi minuun ja
hänen isällisen opastuksensa
avulla kaikki sujui hyvin”, Tuula kiittelee.
Juhlat juhlittiin ja ennen kuin
Tuulan elämässä oli toki muutakin kuin työ. Oli perhe ja työ.
”Jäin muutamaksi vuodeksi
lasten kanssa kotiin. Lapsieni
ollessa vielä pieniä minuun
iski pelko, kuinka osaan auttaa heitä koulutehtävissä. Tämän tunteen johdosta suoritin
etäopiskeluna koulunkäyntiavustajan ammattitutkinnon
Amiedussa.”
Tuula pyöritti perheen arkea
ja teki silloin tällöin keikkahommia Seurun kautta keittäjän tai
kouluavustajan tehtävissä, kunnes puskaradio toimi jälleen.
Tuula kuuli, että opetushallituksen silloisessa Romaniväestön koulutusyksikössä olisi toimistosihteerin paikka vapaana.
Hän haki siihen ja sai paikan.
Vuonna 2006 alkoi jälleen
tapahtua. Romano Mission hallituksen toimesta otettiin Tuulaan yhteyttä.
”Minulle kerrottiin, että Romano Mission uusi toiminnanjohtaja on Tuula Åkerlund, ja
minulta kysyttiin tulisinko järjestöön kenttäsihteeriksi. Otin
paikan suurella kiinnostuksella
vastaan”, Tuula kertoo.
”Kenttäsihteeri toimii siltana
virkamiesten ja romaneiden
välillä valtakunnan tasolla. Se
on paljolti diakonis-sosiaalista
työtä. Enää eivät maalaisjärki
ja työssä oppiminen riittäneet,
Seurakuntaopisto lähettää tutkinnon suorittaneet siunaten matkaan.
ten, että lähiopetusta oli kolme kertaa viikossa ja muuten
opiskelu tapahtui etäopiskeluna. Sinnikäs nainen valmistui
samassa ajassa kuin normaalikoulussa opiskelleet, eli 3,5
vuoden kuluttua hänellä oli
sosionomin (AMK ) tutkinto
sekä diakonin ja lastentarhanopettajan kelpoisuudet suoritettuna.
Tuula kertoo, että koko hänen
opiskelunsa ajan oli hänen läheistensä elämässä suuria kriisejä. Isoja murheita riitti joka
vuodelle.
”Helpolla en päässyt. Lapset, työ ja koulu oli hoidettava.
Välillä oli sydän niin raskas,
että jos minulla ei olisi ollut
uskoa Jeesukseen, en olisi
selvinnyt. Kiitokset haluan
sanoa kaikille meitä muistaneille sekä myös työpaikalleni, erityisesti pomolleni Tuulalle ja Mervi Pamukcille. Nyt
jälkeenpäin, kun noita vuosia
muistelee, itsekin ihmettelen
miten niistä selvisin. Taivaan
Isä on siunannut ja johdattanut matkaani aina, ja sieltä se
voima tuli.”
seensa ja tukemiseensa.
Tuula aloitti ensin projektin
vetäjänä ja projektin toisena vuotena hän aloitti palveluohjaajana Vanajan osaston
Vanajan vankilassa. Työpiste
on kolmena päivänä viikossa
Vanajan vankilassa, jossa hän
toimii palveluohjaajana. Kerran viikossa Tuula vetää Voivaohjelmaa romaninaisvangeille
Hämeenlinnan vankilassa.
”Voiva on romaninaisvangeille suunnattu kuntouttava
ohjelma, joka tulee sanoista
voimaantuminen, identiteetti ja
vaihtoehto. Kurssilla käymme
läpi asioita identiteetistä ihmisoikeuksiin ja arjen hallintaan.
Käsittelimme elinikäistä oppimista ja positiivista ajattelua.
Ohjelmaan kuului myös romaneiden historiaan tutustumista.
Pohdimme ihan perusasioitakin, kuten että onko helpompi
muuttaa itseään kuin toista”,
Tuula kiteyttää Voivan sisältöä.
”Jo ennen tätä Naisten vuoro -projektia, minut kutsuttiin
usein kertomaan vankilan henkilökunnalle kulttuuristamme.
Naisromanivankien syrjäytymi-
vaikuttaneet heidän elämänsä
valintoihin ja niitä vaikeuksia,
joihin he törmäävät vankilasta
vapauduttuaan”, Tuula pohtii.
Työsarkaa Mikkelin Tuulalla
riittää ja hän toivoo tulevaisuudessa näkevänsä yhä enemmän
sosiaalialalle kouluttaneita romaninaisia. Tuula toteaa, että
romaniväestön on tärkeää ymmärtää, ettei heidän identiteettinsä katoa mihinkään, vaikka
lapset ja nuoret kävisivät kouluja ja sijoittuisivat työelämään
valtaväestön rinnalle.
”Sosiaalialalla eivät työt lopu.
Maailma menee aina vain huonompaan suuntaan. Kulttuurimme hyvät arvot ovat murenemassa sen myötä, kun vanhempi
ikäväestö poistuu keskuudestamme. Läheisten aineellinen
ja henkinen tukeminen hiipuu.
Enää eivät useat sukupolvet asu
yhdessä, vaan vanhukset jäävät
yksin. Päihteet ja rikollisuus
houkuttelevat nuoria eikä heillä
ole enää turvaverkkoa, joka pitäisi rehdillä tiellä.”
Teksti
Anneli Enqvist
ROMANO BOODOS 1/2013
10
R
omano Missio käynnisti vuonna 2010 romanitaustaisten naisvankien auttamiseen
suunnatun kehittämishankkeen. Tietoa asiasta on vähän
ja rikosseuraamusala tarvitsee
uudenlaisia toimintamalleja
romanitaustaisten vankien tukemiseen.
Naisten vuoro on nelivuotinen (2010−2013) RAY:n tuen
avulla toimiva projekti, joka
työllistää kaksi henkilöä. Palveluohjaajan työpiste sijaitsee
osan viikkoa Vanajan vankilan
Vanajan osastolla.
Päätavoitteena on tuottaa
toimintamalli, jolla voidaan
vaikuttaa romaninaisvankien
uusintarikollisuuteen ja syrjäytymiseen. Hankkeen puitteissa
koulutetaan myös Rikosseuraamuslaitoksen henkilökun-
osallistuvien naisten ja vankilan henkilökunnan taholta on
ollut positiivista. Sekä vankilan
henkilökunta että romaninaisvangit ovat kokeneet, että ohjelmaan osallistuneet naiset ovat
hyötyneet Voivasta. He eivät ole
hyötyneet samalla tavalla muista vankilan tarjoamista kuntoutus- ja kurssitoiminnasta. Yhtenä syynä voi olla, että tieto on
usein tarjottu heille vieraassa
muodossa.
Voiva-ryhmiä vetää romanitaustainen työntekijä. Työntekijän romanitausta on keskeistä,
sillä perinteinen romanielämä
poikkeaa valtaväestön elämästä osittain erilaisten arvojen
sekä kulttuurillisten tapojen
vuoksi. Romanitaustainen työntekijä ymmärtää romaninaisten
maailmaa ja osaa esimerkkien
kautta tuoda käsiteltävät teemat lähelle romaninaisten elämän realiteetteja.
Keskeistä on myös, että asioista puhutaan ”yhteisellä
kielellä”. Projektissa on tältä
pohjalta työstetty kuntouttava
ohjelma, jossa romaninaisvankien minäkuvaa vahvistetaan
romanikulttuurista käsin ja annetaan valmiuksia hyödyntää
muita vankilassa tarjottavia
kuntouttavia toimintoja.
Tulevaisuutta mietitään
Vuoden 2013 alussa käynnistyi
Naisten vuoro -projektin viimeinen vuosi. Viimeisen vuo-
Suomalaisen kirjallisuuden seura julkaisi
Suomen romanien
historia – kirjan lokakuussa 2012. Se
kokoaa uutta ja merkittävää tietoa Suomen
romaneista, heidän
selviytymisestään,
elinoloistaan, yhteisöllisyydestä, kulttuurista
ja muutoksesta nykypäivään.
T
Päivä kerrallaan
Opas läheiselle ja rangaistukseen tuomitulle
raamusalan opiskelijaa, jotka
tekivät opinnäytetyönsä projektiin liittyen. Toinen opinnäytetyö tulee käsittelemään
yhdyshenkilö/tukihenkilötoiminnan kehittämistä ja toinen
Voivan vaikuttavuutta Vanajan
vankilassa.
KIRJ:Inka Jeskanen
Projektikoordinaattori
[email protected]
taa sekä muita koulutuksesta
hyötyviä tahoja.
Kuntouttava
toimintamalli Voiva
Projektin puitteissa kehitetyn
kuntouttavan toimintamallin
nimi on Voiva. Voiva tulee sanoista voimaannuttava, identiteettiä vahvistava ja vaihtoehtoja tarjoava.
Voivan yksilötoimintaa on
toteutettu Vanajan vankilan romanitaustaisten vankilaan joutuneiden naisten parissa ja ryhmätoimintaa on ollut Vanajan
vankilassa kesästä 2011 saakka. Myös Hämeenlinnan vankilassa on aloitettu ensimmäinen
ryhmä vuoden 2013 alussa.
Palaute sekä toimintaan
den tavoitteina on ennen kaikkea koota yhteen saatua tietoa
ja kokemuksia sekä miettiä
projektin tulevaisuutta. Lisäksi
vuoteen mahtuu Voivan pyörittämistä sekä Vanajalla että
Hämeenlinnassa, rikosseuraamusalan henkilöstön koulutusta ja yhdyshenkilö- sekä tukihenkilötoiminnan koulutuksia
ja kehittämistä.
Projektin lopulla julkaistaan
vielä raportti, jossa on käytetty
vankilassa olleiden tai paraillaan olevien naisten haastatteluja. Myös Voivasta julkaistaan
käsikirja, mallin sovellusta
miehille pohditaan ja toimintaa
pyritään jatkamaan Romano
Mission palvelutuotteena.
Projektissa on tällä hetkellä
mukana myös kolme rikosseu-
11
Suomen romanien historia
Voimaannuttamista
ja vaihtoehtoja
romaninaisvangeille
Naisten vuoro -hanke
kasvattaa lisäksi romaniyhteisön tietämystä
rikosseuraamuksiin
liittyvistä asioista, kehittää yhdyshenkilötoimintaa vapautuvien
vankien tueksi ja tuottaa tietoa romaninaisvankien tilanteesta ja
palvelutarpeesta Suomessa.
ROMANO BOODOS 1/2013
Naisten vuoro
-projektin tulevaa
toimintaa
Osallistuminen vanginvartijaopiskelijoiden monikulttuurisuus -seminaariin
19.3.2013
Tukihenkilökoulutus Mikkelissä 6.−7.4.2013
Rikosseuraamusalan
henkilökunnan koulutus
Rikosseuraamuslaitoksen
koulutuskeskuksen tiloissa
Tikkurilassa 29.4.2013
Tervetuloa mukaan!
Lisätietoja projektista ja
tapahtumista saat ottamalla yhteyden projektin
työntekijöihin.
VAO ry järjestää
vertaistoimintaa
vankien läheisille
kiryhmien kokoontumisajoista ja -paikoista ovat saatavilla
nettisivuiltamme www.vankienomaiset.fi. Lisätietoa saa myös
puhelimitse tai sähköpostilla.
V
Apua ja
tukihenkilötoimintaa
ankien Omaiset Vao ry
on valtakunnallinen,
vuonna 2005 perustettu, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, vapaaehtoistyötä vertaisperiaatteella
tekevä järjestö.
Toimintaamme kuuluu vertaistukiryhmiä, tukihenkilötoimintaa, leirejä ja virkistystapahtumia, sekä neuvonta-aikoja
vertaispisteellä vankeusrangaistusta tai muuta rikosseuraamusta suorittavien läheisille.
Vertaistukiryhmät kokoontuvat kuukausittain Hämeenlinnassa, Imatralla, Kouvolassa, Seinäjoella, Tampereella
sekä Helsingissä. Ryhmät ovat
avoimia kaikille, jotka ovat tai
ovat olleet rikosseuraamusta
suorittavan läheisiä. Helsingissä kokoontuu kaikille läheisille yhteisen ryhmän lisäksi
myös puolisoille suunnattu
Linnaleski-ryhmä.
Päivä kerrallaan opas läheisille ja rangaistukseen tuomituille on ilmestynyt ja on luettavissa verkkosivuilla www.
porttivapauteen.fi.
Tarkemmat tiedot vertaistu-
Helsingissä sijaitsevalle vertaispisteelle (Kinaporinkatu
2 katutaso) voi lisäksi varata
vertaistapaamisen, tai ajan
Kriminaalihuollon tukisäätiön
sosiaalineuvojalle tai perheterapeutille. Ajan voi varata
muualta Suomesta myös puhelinaikana. Saatavilla olevat
neuvonta-ajat löytyvät nettisivuilta.
VAO ry järjestää vuosittain
perheleirin siviilissä oleville läheisille ja lapsille sekä virkistysviikonlopun aikuisille. Leireistä
ja hakuohjeista tiedotetaan
jäsenkirjeissä ja nettisivuilla.
Lisäksi vuoden aikana järjestetään yhteistyössä muiden tahojen ja järjestöjen kanssa paikallisia teematapahtumia.
Kesän 2013 perheleiri järjestetään kesäkuussa Turussa. Hakuohjeet ja ohjelma
julkaistaan nettisivuillamme
helmi- maaliskuun vaihteessa.
Leireillä on ohjattua ryhmätoimintaa sekä yhteistä ajanviettoa ja virkistystoimintaa.
eos kertoo romanien
vaiheista 1500-luvulta tähän päivään romaniväestön omasta
perspektiivistä. Luin teoksen
suurella mielenkiinnolla: kansani historiaa täällä Suomessa.
Mummoni, Alina Nyman, syntyi vuonna 1894 Sääminkissä.
Teosta lukiessani kuvittelin
mummon vanhempia ja lapsuutta. Olipa siellä myös maininta mahdollisesti mummoni
äidin vangitsemisesta irtolaisuudesta vuonna 1889. Jos ei
saanut asettua asumaan minnekään, miten voi irtolaisuudesta vangita?
Romanit saapuivat RuotsiSuomeen 1500-luvulla. Suomessa he viettivät vaeltavaa
elämää, 1960-luvulle asti.
1800-luvun loppupuolella joillakin perheillä alkoi olla jonkinlaisia omia mökkejä. Mummoni vanhemmat ovat asuneet
Karjalassa, ja jo silloin heillä oli
talo, jossa asuivat.
Suurin osa kuitenkin oli vailla asuntoa. Ihmetyttää, miten
he ovat selvinneet kylmistä
talvista lapsilauman kanssa.
He todellakin olivat ihmisten
armeliaisuuden varassa. Eräs
romaninainen sanookin asian
hyvin: ”Valtaväestön kanssa oli
pakko tulla toimeen, muuten ei
elänny”.
Keskeisinä arvoina on ollut
tuolloin ja on myös tänäkin
päivänä perheen ja suvun merkitys. Yhteisön tuki oli merkittävää. Toinen toistaan tukien oli
selviydytty ja toisiltaan lämpöä
saatu monissa vaikeuksissa.
Osallisuutta ja
syrjintää
1500–1700-luvun tapahtumat
pohjautuvat käräjäoikeuksien
pöytäkirjoihin. Niistä huokuu
selvästi ymmärtämättömyys
ja syrjintä romaneita kohtaan.
Heidät koettiin ulkopuolisina,
mustalaisina. Romanit haluttiin saada luopumaan mustalaisuudesta, tavoista ja kielestä.
Konfliktit johtuivat pääasiassa
tietämättömyydestä, eristäytyneisyydestä ja syrjäytyneisyydestä, eivät romanikulttuurista.
Jo 1800-luvulla romani oli
ulossuljettuna työmarkkinoilta,
”koska olet mustalainen”. Tänäkin päivänä kohtaa saman
asenteen, vaikkei sitä ehkä noin
suoraan ilmaista.
Romanit osallistuivat toiseen
maailmansotaan. Silloin ei romaneilla ollut kotia, johon sotilas saattoi palata. Hänen tuli
etsiä perheensä tutuista taloista, joissa olivat tottuneet yöpymään.
Sota maksoi kaikille suomalaisille paljon. Setäni, Vihtori
Grönfors, oli myös sodassa ja
haavoittui siellä. Joku sotakaveri oli kantanut Vikin pois
sieltä pellon laidalta. 40 vuoden jälkeen he ”sattumalta”
tapasivat Kaunialan sotavammasairaalassa ja siellä Viki sai
vihdoinkin kiittää pelastajaansa. Ei siitä itkemättä päässyt,
kertoi Viki. Rintamalla ei katsottu etnisyyttä vaan kaikki
taistelivat yhtenäisen Suomen
puolesta.
Sodan jälkeen romanit joutuivat keksimään uusia tapoja selviytyäkseen. Vanhoihin
menetelmiin kehiteltiin uutta.
Hevoset vaihtuivat autoihin ja
päästiin liikkumaan laajemmin. Uusilla paikkakunnilla oltiin autolla liikuttaessa vieraita,
mustalaisia, ja alkoi esiintyä
yhä enemmän syrjintää.
Suhde valtaväestöön muuttui
myös kaupungistumisen myötä. Romanien harjoittamia ammatteja ei enää tarvittu. Niinpä
romanitkin muuttivat lähelle
kaupunkeja, jotta voisivat kaupustelemalla hankkia elannon
lapsilleen.
Omien oikeuksien
puolesta
Romanikieli
kannattelee
1950–60-luvulta lähtien tapahtui muutos romanipolitiikassa:
Romanit itse heräsivät yhteiskunnallisesti ja alkoi syrjinnän
vastainen taistelu. 1970-luku
oli ihmisoikeuspolitiikan nousun kautta ja siinä vaiheessa
myös romanit pääsivät yhä
enemmän sisään yhteiskuntaan.
Koulutuksella on ollut merkittävä vaikutus romaniväestön sijoittumisessa yhteiskuntaan. Asuntojen saamisen
myötä ensimmäinen sukupolvi
kävi enemmän tai vähemmän
säännöllisesti koulua 1960-luvulla.
Vanhempani olivat muuttaneet jo 1928 Kiuruvedelle.
Muistan itsekin sen ajan kun
romaniperheitä oli meillä yötä,
eivätkä kulkijoiden lapset lähteneet kouluun, koska ei ollut
sitä pysyvää kotia.
Jo vuonna 1867 ilmestyneessä kuopiolaisessa lehdessä eräs romani kertoo näkemyksensä romanien tilanteen
parantamiseksi. Hän ehdottaa
muun muassa lasten kouluttamista, tasa-arvoista kohtelua
sekä sellaisen vähemmistöasiamiesten asettamista, joka
olisi romani.
Tämän päivän Suomessa ajatus jo toimii: lähes joka hankkeessa ja työryhmässä, jossa
käsitellään romanien asiaa, on
mukana romaniväestön oma
edustaja. Romani itse on romaniyhteisön ja -kulttuurin paras
asiantuntija.
Asennoituminen romaneihin
on muuttunut. Jotka ovat tutustuneet romanikulttuuriin,
ovat hyvinkin myötämielisiä.
Toisaalta tavallisen kadunkulkijan asenteet ovat kiristyneet.
Yhteiskunnan taholta romaneja halutaan auttaa osallistumaan täysivaltaisina. Toisaalta
tuntuu, että maahan tulleet
huomioidaan paremmin kuin
maassa jo 500 vuotta olleet
tummat ihmiset.
Romanit itse halusivat jo
1800-luvulla, että heitä kutsuttaisiin romaneiksi. Mustalainen oli haukkumanimi.
Romanikieleen on liittynyt
niin voimakas romani-identiteetin symboliarvo, että se on
haluttu säilyttää vain oman
yhteisön omaisuutena. Kuitenkaan 1800-luvulla romanikieli ei enää ollut Suomen romanien äidinkieli. Arkikielenä
puhuttiin romanikieltä ja suomenkieltä sekaisin. Tilanne on
edelleen sama, kuitenkin niin,
että suomenkieli on pääasiallisesti käytössä. Siksi kieltä elvytetäänkin ja sitä voi opiskella
myös yliopistossa.
Romanivaatetuksenkin kulku
näkyy historiassa. Tavallisesta
talonpoikaisvaatetuksesta siirryttiin vähitellen nykymallisen
romanipuvun käyttöön. Onpa
sekin selvinnyt, että ensimmäisen samettisen romanihameen
teki eräs romaninainen elokuvan teatterin samettiverhoista
1920–30-luvulla.
Kirjassa esitellään laajasti
musiikkia ja se onkin mielenkiintoista luettavaa. 1700-ja
1800-luvulla on laulettu paljon enemmän romanikielisiä
lauluja kuin nykyään. Laulut
kertovat kiertämisestä, tuskasta, murheesta ja tietenkin
rakkaudesta. Niistä on voitu
myös seurata romanikielen
jälkiä. Valtaväestön keskuuteen romanimusiikki levisi
suuremassa määrin vasta
1970-luvulla.
Mummoni syntymän aikoihin
romaneista kertovissa teksteissä mainitaan usein viulun
käyttö. Tänä päivänä viulunsoittajia on romanien keskuudessa harvassa. Kitara on tullut viulun sijaan.
Mielenkiintoista oli lukea
”Mustalaiseks´ olen syntynyt”
-laulun historiaa. Laulu on
alun perin unkarilainen rakkauslaulu. Suomessa sitä laulettiin oppimillamme sanoilla
jo 1890-luvulla.
Teoksesta välittyy selvästi
uskonnon vaikutus romaniyhteisössä. Uskon merkityksen
avautuminen on vaikuttanut
merkittävästi romanin asennoitumiseen yhteiskuntaan.
Romaneille oli järjestetty rippikouluja ja pidetty telttakokouksia. Nykyään he ovat innokkaasti mukana seurakuntien
toiminnassa. Hengellisen romanimusiikin saralla on useita artisteja, jotka ovat tallentaneet musiikkia.
Kulttuuri muuttaa
muotoaan
Suomen romanien historia- teos selvensi romanien
500-vuotishistoriaa Suomessa.
Itse ymmärsin monia asioita syvemmin ja koin yhteenkuuluvaisuuden tunnetta yhä
enemmän. Samoin nousi ihailu
selviytymisestä ja kaiken jatkuvuudesta.
Lukeissani nousi myös mieleen: eihän vain romanikulttuuri häviä, miten se muuttuu? Ja niin kuin eräässä romanilaulussa sanotaan: ”Mitä
jäljelle jää, sammunut hiillos
vain harmaa…”
Ja kuitenkin – olen vahvasti romani ja tiedän muidenkin
olevan. Kulttuuria ei opeteta, eikä sitä opita kouluissa,
se eletään elämässä, ja se
muuttaa muotoaan elämän
tarpeiden mukaan. Mutta niin
kauan kuin olemme ylpeitä
identiteetistämme, omasta itsestämme, emme häviä. Isäni,
Feija Grönforsin ( 87) sanoin:
”Ihmisen mitta on siinä, mitä
hänen sydämessään on ja teot
ratkaisevat”.
KIRJ:Malla Laiti
Erikoissuunnittelija
Etelä-Suomen aluehallintovirasto/
alueellinen romaniasian
neuvottelukunta
ROMANO BOODOS 1/2013
12
Teresa
Sydämellinen
laulaja
Eräänä kauniina päi-
käytännössä. Omalla CD- levylläni esitän kaikki laulut
itse. Jokaiseen lauluun veljeni Mertsi Lindgren on tehnyt
sovituksen. Kymmenestä laulusta seitsemään hän on tehnyt sävellyksen ja joihinkin
lauluihin myös sanoituksen.
Marika Lindeman on tehnyt
kahteen lauluun sävellyksen
ja sanoituksen. Kyösti Roth on
pääsanoittaja levylläni.”
”Minulle on tärkeää saada
kokea, että levyn tekeminen
on saatu Herralta ja se on ihmeellistä silmissäni. Jumala
vahvisti minua äitini kautta.
Hän oli kokenut rukouksissa,
että vaikka levyllä olisi pelkkää viulun soittoa, se on tehty Jumalan kunniaksi ja Hän
myös lupaa sinetöidä jokaisen
laulun.”
”Tänään kuulun Elämän sävel- nimiseen lauluryhmään,
jonka kanssa olen vierailut
seurakunnissa ja Latviassa
aktiossa. Haluamme palvella
Jumalaa laulunlahjallamme.
Laulaminen ei ole itsestäänselvyys, vaan Jumalalta saatu
lahja.”
vänä jäin keskuste-
lemaan hengellisen
kokouksen jälkeen
Terasan kanssa ja
kuulin hänen tekevän
CD-levyä. Keskustelun kuluessa kypsyi
päätös haastatella
häntä ja saada selville, millainen laulaja
hän oikein on.
O
len Teresa Pienilahti, kotoisin Muhokselta, mutta nyt
asun Kuopiossa.
Olen luonteeltani
hiljainen, sovittelija, kuuntelija
ja sielunhoitaja. Olen myös hengellisen musiikin laulaja. Silloin
tällöin myöskin sävellän ja sanoitan musiikkia.”
”Perheeseeni kuuluu Leif
Hagert ja poikani Gunnar. Leif
opiskelee päihdetyön ammattitutkintoa Savon ammatti- ja
aikuisopistossa, sekä toimii
seurakunnan vankilatyöntekijänä. Gunnar käy kristillisessä
päiväkodissa.”
Miten tulit uskoon?
”Olin kiltti, ehkä hiukan syrjäänvetäytyväkin tyttö. Sisimmässäni oli tyhjä kohta, jota
yritin täyttää esimerkiksi viihdekirjallisuudella, elokuvilla
ja tv- sarjoilla. Vanhempani
olivat uskossa ja he pyysivät
minua hengellisiin kokouksiin. Laitoin siellä rukouksen
aikana merkin Jumalalle ja se
toteutui. Sain murtua Jumalan
käsiin. Koen, että vanhempieni esirukoukset saivat tuolloin
tulosta minun uskoontuloni
myötä.”
”Oulussa järjestettiin Taivaan portit ja helvetin liekit
- niminen näytelmä, jonka
seurauksena monia läheisiäni nuoria tuli uskoon. Useat
meistä olivat luontaisesti musiikin parissa. Uskoon tulon
myötä nousi tarve perustaa
joukko, joka lauloi ja teki hengellistä musiikkia. Tuosta joukosta muodostui tuolloin kuuden henkilön laulu- ja musiikkiryhmä, joka oli nimeltään
Taivaan lahjat.”
Milloin CD-levysi ilmestyy
ja mistä sen voi hankkia
halutessaan itselleen?
”Levyni ilmestyy tämän vuoden eli 2013 puolella. Tarkkaa
päivämäärää ei ole vielä määritelty. Haastattelun aikana levyn nimi ei ollut vielä lopullisesti muotoutunut. Levyn voin
hankkia halutessaan itselleen sähköpostitse osoitteesta
[email protected].”
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
Haluan olla mahdollisimman lähellä Jumalaa ja Hänen suunnitelmissaan. Palan
halusta elää Hänen armonsa alla ja rukoilen, että Hänen suunnitelmansa toteutuu
koko perhekuntani kohdalla.
Toivon, että mahdollisimman
moni olisi siinä joukossa mukana, kun Jeesus tulee omiansa noutamaan.
Perheeseeni kuuluu Leif Hagert ja poikani Gunnar, Teresa Pienilahti kertoo.
Mitä sinulle nyt kuuluu?
”Tänään minulle kuuluu hyvää, koska Jumalan suunnitelmat ovat toteutuneet minun ja
perheeni kohdalla. Unelmani
ROMANO BOODOS 1/2013
on ollut oman CD-levyn tekeminen. Sen luomisesta Jumala
puhui minulle yli viisi vuotta
sitten. Nyt aika on täysi ja oikea. Saatamme pettyä ihmi-
siin, mutta Jumalan antamiin
lupauksiin ja unelmiin emme
pety. Minkä Jumala lupaa,
sen Hän varmasti täyttää. Sen
olen kokenut omakohtaisesti
Jos sinulla olisi valtaa
maailmassa, mitä tekisit?
En voisi poistaa täysin pahaa. Haluaisin herättää kaikki uskovaiset, jotta he olisivat
sillä paikalla, mihin Jumala
on heidät asettanut ja jotta
he näkisivät avun tarpeessa
olevat ihmiset. Tarvitsemme
kipeästi maailmaan enemmän
Jumalan rakkauden valtaamia
ihmisiä.
Haastattelu Inga Angersaari
13
Karjalan tyttö
80-vuotta
T
öölön kerholaiset Helsingistä kokoontuivat
marraskuun lopulla
viettämään Karjalan
tytön Sandra Miranda Nymanin syntymäpäiväjuhlia.
Tämä ikinuori Parikkalan
tyttö täytti komeat 80 vuotta.
Juhlia vietettiin näyttävästi
Paavalin kirkon seurakuntasalissa karjalaisen pitopöydän
ääressä. Ruoka oli erinomaista ja tunnelma lämmin ja mukava. Juhlan pääjuontajana
toimi Aleksi joka vanhaan
tuttuun tapaansa otti tilanteen
haltuun.
Useat paikallaolijat lausui-
Elli Palm 80 vuotta
Kaunis juhlahetki
sydämeen tallennetaan.
Ne myöhempinä päivinämme
jäävät muistoja kultaamaan.
N
äillä sanoilla voimme tallentaa
mukavan ja leppoisan juhlahetken, jonka saimme viettää Ellin
80 -vuotispäivillä.
Näimme, kuinka Ellin askel on lyhentynyt, mutta sydän on lämpöisiä ajatuksia
täynnä. Elli otti ilolla vastaan vieraansa ja
nautti juhlahetkestä ystävien, sukulaisten
ja omien, jo viidessä polvessa olevien rakkaittensa läheisten kanssa.
Elli Palm päätyi monien vaiheiden kautta
Viipurista Helsinkiin ja siellä he viettivät
miehensä Väinön kanssa yhteiselämää.
Monet tuntevat Ellin ompelija-Ellinä.
Hän oli ensimmäisiä ulkomaanmatkantekijöitä, joka haki romaniasuun kuuluvia
kankaita. Niistä hän ompeli romanipuserot
ja esiliinat, ja hankki näin lisäelantoa isolle
porukalleen.
Ellin elämään mahtuu myös monia raskaita menetyksiä. Hän menetti miehensä
vuosia sitten vaikean sairauden johdosta
ja jäi yksin kantamaan vastuuta lapsistaan
ja lapsenlapsistaan, sekä muutamasta kasvatistaan. Hän on myös joutunut saattamaan kaksi lastaan haudan poveen. Näistä
surusta selviäminen on vienyt aikaa, eikä
niistä koskaan selviäkään, mutta niiden
kanssa oppii elämään.
Voimia Elli kertoo saaneensa lapsistaan
ja heidän jälkeläisistä. Heistä kaikista Elli
jaksaa huolehtia. Hänet nimitettiinkin pari
vuotta sitten vuoden isovanhemmaksi.
Meistä sukulaisista tuntui hienolta, että
hänelle osoitettiin arvostusta yhteiskunnankin tasolta.
Elli on meille nuoremmille omaisille
esimerkkihenkilö siinä, miten hän jaksaa
ohjata ja opastaa, jakaa pyyteetöntä huolenpitoa ja rakkautta sekä muistaa rukoilla
meidän kaikkien puolesta. Kaikki se on
meille arvokasta pääomaa, elämän evästä
nuoremmille ja niistä kannattaisi ottaa
opiksi.
Elämän vaikeuksista huolimatta Elli
on kokenut elämässään suurta Jumalan
siunausta ja huolenpitoa. Me sukulaiset ja
ystävät toivomme Ellille vielä monia hyviä
vuosia lisää, että saamme pitää hänet vielä
keskuudessamme. Elämämme on Jumalan
kädessä.
Ketjussa muistojen kultaisten saimme
juhlahetken jakaa. Suokoon Rakas Jumala monia vuosia lisää.
Siunaavin ajatuksin
serkkusi Fanni Palm
vat lämpimiä tervehdyksiä
Sandralle ja päivänsankarin
pojat lauloivat sekä Oskan
tyttö soitti pianoa ja lauloi.
Lahjoja tuli jos jonkinmoista, ystävät toivat muun muassa lämpimän täkin. Mieluisin
lahja oli kuitenkin suuri, posliininen hennon vihreä kynttelikkö.
Kaikki mukana olijat kiittävät juhlasta sekä sankaria
itseään, että järjestäjiä, keittiössä hääri ahkera joukko
ihmisiä – suurkiitos koko porukalle.
Riitta Wallenius
ROMANO BOODOS 1/2013
14
Romano Mission
lastensuojeluyksiköt
Romano Mission
toimintamuodot
Romano Mission toiminta-ajatuksena on
toimia valtakunnallisena lastensuojelun,
sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii
yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien,
valtion ja eri järjestöjen kanssa.
R
omano Missio ylläpitää kahta lastensuojeluyksikköä: 14-paikkainen
Päiväkummun lastenkoti Hämeenkoskella ja 7-paikkainen Kotimäen
pienryhmäkoti Sipoossa. Yksiköt toimivat
kotina huostaan otetuille ja avohuollon tukitoimena sijoitetuille 0–21-vuotiaille lapsille.
Molemmissa yksikössä on erikoistuttu
romanilasten kasvattamiseen ja perheiden tukemiseen. Sijoituspaikat soveltuvat
erinomaisesti myös monikulttuuristen ja
valtaväestön lasten kodeiksi. Molemmat
yksiköt tarjoavat avohuollon tukitoimena
viikonloppuhoitoa lapsille sekä lyhytaikaista tukiasumista perheille ja jälkihuoltoa itsenäistyville nuorille.
Lasten- ja pienryhmäkotien hoito- ja
kasvatustavoitteet noudattavat lastensuojelussa säädettyjä lakeja ja asetuksia. Lisäksi Romano Mission lastensuojelutyön
tavoitteena on antaa lapselle ja nuorelle
sellainen arvomaailma ja kasvun tuki, jonka avulla he voivat selviytyä romanina suomalaisessa yhteiskunnassa.
Lasten kasvua tuetaan yksilöllisesti ja jokaiselle lapselle tehdään henkilökohtainen
hoito- ja kasvatussuunnitelma. Jokaiselle
Lastensuojelutyö
■ Ylläpitää 14-paikkaista lastenkotia
Hämeenkoskella ja 7-paikkaista
pienryhmäkotia Martinkylässä.
Sosiaali- ja diakoniatyö
■ Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-,
työllisyys-, koulutus- sekä muissa
sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot
viranomaisille sekä luennot.
■ Hengellinen toiminta: mm. romaneille
suunnatut jumalanpalvelukset – myös
romanikieliset.
Projektit
Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla.
■ Naisten vuoro (2010–2013):
naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti.
Julkaisutoiminta
■ Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden.
lapselle pyritään luomaan mahdollisimman tasapainoinen arki ja elämänrytmi
sekä turvalliset rajat. Perhe- ja sukulais-
ROMANO BOODOS 1/2013
suhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen ovat
tärkeä osa lapsen hoitoa ja kasvatusta. Molemmat yksiköt tekevät tiivistä yhteistyötä
koulujen kanssa, jotta lapsen yksilölliset
erityistarpeet osattaisiin ottaa huomioon.
Jokaiselle lapselle pyritään löytämään
mielekäs ja kiinnostava harrastus. Tämän
lisäksi lasten kanssa osallistutaan erilaisiin
seurakunnan järjestämiin tapahtumiin, leireihin ja kerhotoimintaan sekä romanitapahtumiin ja seminaareihin. Romanilapsilla on mahdollisuus romanikielen ja -kulttuurin opetukseen molemmissa yksiköissä.
Kotimäen pienryhmäkodissa käy viikoittain
musiikkiterapeutti. Päiväkummun työntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja pitää lapsille tunne- taideterapiaa.
Henkilökunnassa toimii romani- ja pääväestöön kuuluvia, työhönsä sitoutuneita
ohjaajia, joilla on myös vuosien kokemus
perheiden kanssa työskentelystä. Yksiköissä on erityistä asiantuntemusta muun
muassa romanikulttuurista, psykiatriasta,
perhe-, päihde- ja mielenterveystyöstä, liikunta- ja musiikkikasvatuksesta.
Henkilöstön työhyvinvointia tuetaan esimerkiksi tyky-päivillä, säännöllisillä työpaikkapalavereilla, työnohjauksella, kehityskeskusteluilla ja liikuntaeduilla. Romano Missio tukee henkilökunnan kouluttautumista, huomioiden yksilöllisiä kehittämis-/kouluttautumistarpeita. Lyhyempien
koulutusten lisäksi suurin osa ohjaajista
on suorittanut lasten- ja nuorten erityisammattitutkinnon sekä vuoden kestäneen
omaohjaaja-koulutuksen.
15
Paikkatilanteistamme ja palveluistamme voit kysyä:
Q Päiväkummun lastenkodista
Hanna Pekonen, johtaja
p.041-441 6350
[email protected]
Q Kotimäen Pienryhmäkodista
Susan Ihanainen, vs. johtaja
p.050-407 4985
[email protected]
Q Romano Mission keskustoimistolta
Tuula Åkerlund, toiminnan­johtaja
p.09-351 1366
[email protected]
Stipendirahasto
■ Myöntää pienehköjä stipendejä
kannustukseksi koulutusta hankkiville
romaninuorille.
Tietoa Dzor-koulutuksesta
H
Romano Mission
kevätkokous
Toiminnanjohtajan palsta
ROMANO MISSIO
Tunnus 5007555
00003 VASTAUSLÄHETYS
Vastaanottaja
maksaa
postimaksun
Palvelukortti
❏
Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden
(4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa)
❏
❏
❏
Kestotilaus (laskutus vuoden välein)
(jäsenmaksu 20 euroa/vuosi, sisältää
jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran)
Olen uusi tilaaja
Liityn Romano Mission jäseneksi
Lehden saaja_________________________________
elsingin diakoniaopistossa on parhaillaan käynnissä oleva
Dzor- ohjaava koulutus romaneille työllistymisen ja koulutuksen tukihenkilötehtäviin. Koulutuksen tavoitteena on antaa perustietoa työhönvalmentajan tehtävästä ja erilaisten asiakasryhmien
ohjaamisesta koulutukseen. Tarkoituksena on, että koulutuksen
jälkeen opiskelija tuntee työllistymisen tukemiseen liittyvien ohjaustehtävien erilaisia osa-alueita, alan toimintaa sekä alan työntekijälle
asetettavia vaatimuksia. Koulutuksen suoritettuaan opiskelija pystyy arvioimaan omaa ammatillista suuntautumistaan ja omia edellytyksiään toimia ohjaustehtävissä ja työllistymisen tukihenkilönä.
Työssäoppimisen tavoitteena on, että opiskelija saa konkreettista oppia ja työkokemusta sekä tietoa soveltuvuudestaan alalle.
Jakson aikana opiskelija pohtii omia ammatillisia tavoitteitaan ja
soveltuvuutta alalle. Työssäoppiminen ajoittuu ajalle 4.2.–4.6 siten,
että työssäoppimisessa ollaan 2-3 päivää viikossa, maanantaista
keskiviikkoon ja loppu viikko on aina koulua. Työssäoppimisjakson
aloitus voidaan tarvittaessa määritellä myös yksilöllisesti.
Kutsu
Romano Missio
ry:n jäsenille
SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN
KEVÄTKOKOUS
Pe 26.4.2013 klo 17.00
Romano Mission
keskus­toimisto Malmilla
Vilppulantie 2 C 4
00700 Helsinki
Tervetuloa!
Päivi Malmivaara kouluttaja
Romano Missiolla myynnissä
Lähiosoite_______________________________________
postitoimipaikka_________________________________
Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen
Nimi____________________________________________
Lähosoite________________________________________
Postitoimipaikka_________________________________
Päiväys ____________________/­­_______20___________
Paikkakunta_____________________________________
Allekirjoitus_____________________________________
Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15)
l Tie omana, keppi turvana
- 135 s. mustalaisista muistettua:
Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup.
julkaisu, 20 euroa
l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa
l Onnittelu- ja
suruadresseja
kukka-aiheisia, 10 euroa
l Tartu käteeni: Väinö Lindberg,
cd 16,50 euroa
l Romani ja päihdehuollon
palvelut
Opas päihdehuollon ammattilaisille
5 euroa
Kaikista myyntiartikkeleistamme
perimme lähetettäessä lisäksi postikulut
Lapsen kulttuuritaustan huomioiminen
on osa lapsen oikeusturvaa
Y
k:n rasismin vastaista
viikkoa vietetään maaliskuun 18.-24. päivä.
Monikulttuurinen Lapsen Etu
–verkostoon kuuluvat järjestöt
haluavat nostaa esille erikoisesti sen, että jokaisella lapsella ja
nuorella on oikeus turvalliseen
arkeen. Yhdenkään lapsen ei
pidä joutua rasistisen huutelun,
herjaamisen, fyysisen väkivallan tai niiden uhan kohteeksi.
Yleisesti tiedetään, että rasismilla on lapsen hyvinvointiin ja
identiteetin kehitykseen vakavia
seurauksia. Rasistinen kohtelu
saa lapsen tuntemaan olonsa
epätoivotuksi ja yhteiskuntaan
kuulumattomaksi.
Meidän aikuisten velvollisuus
on puuttua lapsiin ja nuoriin
kohdistuvaan rasismiin, syrjintään ja epäasialliseen käytökseen. Puuttuminen on viesti siitä, että emme hyväksy rasismia
yhteiskunnassamme. Rasismin
torjuminen on yhteinen asia
eikä lasta tai nuorta saa jättää
yksin selviytymään.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat rasismin kohteeksi
joutuvat lapset ja nuoret, jotka
kasvavat ulkopuolella oman
kulttuuriyhteisönsä.
Olen itse huolissani nykyisessä lastensuojelutyössä näkyvästä kehityksestä. Mielestäni
romanilapsen sijoituspaikkaa
valittaessa, lapsen kulttuuritaustan huomioiminen sivuutetaan liian kevyesti. Alan ammattilaiset eivät kiinnitä tarpeeksi
huomiota siihen, että kulttuuritausta on välttämätön osa lapsen oikeusturvaa, lapsen oikeus
omaan kulttuuri-identiteettiin.
Lastensuojelulain 4:s pykälä
käsittelee juuri näitä lastensuojelun keskeisiä periaatteita.
Ei riitä se, että sijoituskoti
on hyvä ja turvallinen, lapsi
tarvitsee tervettä vahvuutta
juurillensa. Olen omin silmin
nähnyt liian monta ikävää tapausta, jossa romanilapsi on
kasvanut ulkopuolella romaniyhteisön. Hän ei ole saanut
juurillensa vahvuutta, kuitenkin
hän on joutunut pienestä pitäen
leimatuksi ”mustalaisuutensa”
vuoksi. Rasistiset huutelut ja
letkautukset satuttavat lasta sy-
västi. Lapsi ei kykene yksin kantamaan erilaisuuden taakkaa ja
alkaa hävetä omia juuriaan.
Ei riitä edes se, että lapsella
on yhteys biologisiin vanhempiinsa. Monessa tapauksessa
vanhemmat ovat eronneet ja
kodin ilmapiiri on ristiriitainen.
Lapsen elinympäristöön tulisi
kuulua tervettä kulttuurikokemusta, muuten hän ”eksyy
väärään seuraan” etsiessään
myöhemmin juuriaan.
Romano Missio on 107 vuotta
vanha valtakunnallinen romanijärjestö. Tärkein työmuotomme
on 1950-luvulta alkaen ollut
lastensuojelutyö. Hyvällä syyllä
voimme sanoa, että järjestömme
on ainutlaatuinen koko Suomessa.. Romano Mission lastensuojeluyksiköt tarjoavat romanilapsille turvallista sijoituspaikkaa,
jossa he kasvavat luontevasti
omaan identiteettiinsä romanina ja suomalaisina. Romano
Mission lastensuojeluyksiköissä
on vankkaa romanikulttuurin
tuntemusta, ammattitaitoisten
työntekijöiden joukossa on myös
romaniohjaajia. Lapset saavat
halutessaan
romanikielen
opetusta ja
ohjaamme
heitä hyvien
harrastusten
pariin. Teemme
lasten vanhempien kanssa
yhteistyötä ja
pyrimme tukemaan vanhemmuutta. Lasten
koulukäynnin sujuminen on yksi
tärkeimmistä tavoitteistamme.
Myös lyhytaikainen perheen
tukiasuminen on mahdollista
molemmissa yksiköissämme.
Pidetään huolta siitä, että
romanilasten oikeudet omaan
kulttuuri-identiteettiin toteutuvat myös lastensuojelutyön
piirissä.
Yhteistyöterveisin Tuula
Äkerlund, toiminnanjohtaja
ROMANO BOODOS 1/2013
16
40 vuotta
kellon
perässä
Romaniaktivisti, johtaja Esa Ellala EteläSuomen aluehallintovirastosta vaihtaa
vapaalle. Erojaisjuhliin
sisältyi ripaus haikeutta myös romanien
taholta. Virkamiehenä
Esa Ellala on ollut aina
vahvasti romanien
puolella
E
sa Ellala kertoo tulleensa maailmaan
ja eläneensä maaseudulla Iissä. Seutukunnan romanit
tulivat tutuiksi, koska he kiertelivät taloissa, myös Ellalan
lapsuudenkodissa.
”Meillä oli tietysti hevosia.
Romanien kanssa tehtiin hevoskauppoja ja Iissä oli myös
minun ikäisiäni romanipoikia,
joiden kanssa oteltiin, esimerkiksi painissa.”
Romanien asiat Esa Ellala sai
sydämelleen vähitellen työssään
Hämeen lääninhallituksessa.
”Edeltäjäni Juho Tenhiälä
teki työtä Mustalaislähetyksen,
nykyisen Romano mission parissa ja myös silloinen työtoverini Jouko Mäkelä oli vahvasti
mukana romaniasioissa. Heiltä
sain kuulla näkemyksiä siitä
miten pitkäaikaisen vähemmistömme asioita pitää hoitaa
lääninhallituksessa.
1990-luvun alussa Ellala sai
puhelun, joka oli ikään kuin
lähtölaukaus merkittävälle tapahtumaketjulle. Forssalainen
romaniaktivisti Taito Lehmusta
soitti ja tiedusteli, miten olisi
mahdollista saada aikaiseksi
romanityöryhmä senaikaisessa
Hämeen läänissä.
”Käännyimme maaherra Kaarina Suonion puoleen ja esitimme romanityöryhmän perustamista. Siitä se alkoi. Sen jälkeen
minulla on ollut vahvat ja hyvät
siteet romaniväestöön.”
Työtä romanien
hyväksi
Esa Ellalan, Väinö Lindbergin
ja Risto Laakkosen epävirallinen työryhmä laati uudistuksia
valtakunnallisen romaniasiain
neuvottelukuntaan (RONK) ja
samassa yhteydessä vahvis-
tettiin 1990-luvun puolivälissä
alueellisten neuvottelukuntien
(ARONK) asema.
”Myös rahoitus saatiin vahvistettua niin, että aluehallintovirastoihin voitiin palkata
alueellisten neuvottelukuntien
sihteerit.”
Vähitellen on syntynyt foorumeita, joilla käsitellään romaniasioita. Ne ottavat kantaa
erilaisiin säädöksiin ja huolehtivat siitä, että romanien asema
huomioidaan.
”Asumiseen on yritetty vaikuttaa ja viimeaikaista työsarkamme koulutusasioiden
lisäksi ovat olleet paikalliset
romanityöryhmät ja niiden perustaminen. Se työ on vielä kesken. Sitä jatkaa muiden muassa suuresti arvostamani Malla
Laiti aluehallintovirastossa.”
Esa Ellala toivoo romanien itsensä osallistuvan yhä
enemmän romaniasioiden hoitamiseen. Hänen mielestään
romanijärjestöt voisivat lisätä
yhteistyötään.
”Romaniväestön valmiuksia ja itsetuntoa on kohotettava niin, että he uskaltavat
tuoda asiansa esiin ja että
he tietävät miten niitä pitää viedä eteenpäin. Hallinto on hallintoa ja siellä
on omat pelisääntönsä.”
Romaneissa Esa Ellala
kertoo kohdanneensa paljon
fiksuja, laaja-alaisia ja hyviä
ihmisiä, joiden kanssa on ollut
ilo tehdä työtä.
”Minulla on täysi kunnioitus
romaniväestöä kohtaan ja olen
saanut romanien taholta hyvää
kohtelua.”
Miltä tuntuu vapaan
ihmisen elämä?
40-vuotisen virkamiesuransa
päättyessä johtaja Esa Ellala
on uuden elämäntilanteen kynnyksellä.
”Kun on jo 40 vuotta palvellut
samaa hallinnonalaa, tässä on
jo valmis jättämään foorumit
nuoremmille ihmisille”, Esa Ellala sanoo.
Työ, työhuone Hämeenlinnassa, asema ja kaikki rakkaat työtoverit jäävät aluehallintovirastoon.
Se, mikä saa jäädäkin, on kello.
”Olen ajatellut näin, että
koska olen aina saanut juosta
kellon perässä, niin nyt täytyy
vähän katsoa, miltä tuntuu vapaan ihmisen elämä. Sellainen
elämä, että voi mennä omia aikojaan, kelloon katsomatta ja
minne haluaa!”
Esa Ellala arvelee, että eläkemiehen elämään sopeutumisen
jälkeen hän rupeaa taas etsimään ja aukomaan uusia yhteiskuntaan osallistumisen kanavia.
Tuovi Putkonen
pitkää uraa juhlittiin
kutsuseminaarissa
J
ohtaja Esa Ellala ehti
luoda menestyksekkään
uran aluehallinnon näköalapaikoilla. Hän toimi Hämeen
lääninhallituksessa sosiaali- ja
terveysosaston osastopäällikkönä vuodesta 1978 alkaen ja
jatkoi vuoden 1997 suurlääniuudistuksen jälkeen Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston johtajana.
Vuodesta 2010 alkaen hän on
toiminut Etelä-Suomen aluehallintoviraston peruspalvelut,
oikeusturva ja luvat -vastuualueen johtajana.
Romaniasioihin liittyen Ellala
on toiminut alueellisen romaniasiain neuvottelukunnan
varapuheenjohtajana neuvottelukuntien perustamisesta lähti-
en ja vaikuttanut toiminnallaan
merkittävästi romaniaseman
parantamiseen yhteiskunnassamme. Esa Ellalalle myönnettiin sosiaalineuvoksen arvonimi
vuonna 2012.
Aluehallintovirasto järjesti
28.1. juhlaseminaarin Esa
Ellalan eläkkeellesiirtymisen
johdosta. Helsingissä pidetyn
tilaisuuden pääteemana oli
sosiaali- ja terveydenhuollossa
neljän viime vuosikymmenen
aikana tapahtunut murros.
Seminaarin yhteydessä
julkistettiin myös aluehallintoviraston juhlajulkaisu EteläSuomen lääninhallituksen
sosiaali- ja terveysosaston
toimintaa ja taustaa suurläänin
aikana 1997–2009.
ROMANO BOODOS 1/2013
17