VÄLITTÄMISELLÄ RAKENNETAAN TURVAA
y h t e i s k u n t a a p a l v e l e v a Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. e r i k o i s l e h t i Myyntiaika syys-, – marraskuu 2011 Nro 3/2011 Välittämisellä rakennetaan turvaa Lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen, kirjoittaa kansanedustaja Leena Rauhala pääkirjoituksessaan Romano Boodoksessa. Silloin kuin turvallista lapsuutta ei pystytä omassa perheessä, edes läheisten ihmisten tai ulkopuolisten auttajien tuellakaan tarjoa- maan, lapsuutta pitää suojella lastensuojelullisilla toimenpiteillä. Kun apu annetaan oikein, kunnioittaen perhettä ja lasta ja lapsen kulttuurista identiteettiä arvokkaasti kohdellen, vaikeistakin lähtökohdista päästään rakentamaan kokonainen, hyvä elämä. Juuri sellai- selle hyvän elämän matkalle saatellaan lapsia esimerkiksi Päiväkummun lastenkodissa, jonka elämää ja toimintaa tässä lehdessä sivuilla 7-10 esitellään. Päiväkummusta aikuistunut Dimitri sanoo sen näin: ”tuntuu ihmeelliseltä, että minusta välitettiin niin paljon.” ROMANO BOODOS 3/2011 2 ROMANO BOODOS 3/2011 Romanihistorian kirjoitustyö loppusuoralla Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517 HALLITUS 2011 Leena Rauhala Väinö Lindberg Tina Mäkelä Malla Laiti Sirpa Pöllönen Roberg Blomerus Jeppe Isberg Matti Virtanen Päivi Rask-Helin Seppo Lusikka Suomessa on tekeillä kansainvälisestikin ainutlaatuinen romanien historiaa valottava teos. Ensi syksyllä ilmestyvään kirjaan etsitään vielä lisää vanhoja kuvia. puheenjohtaja, kansanedustaja varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos projektijohtaja erikoissuunnittelija oppisopimustoiminnan päällikkö insinööri, amk yrittäjä johtaja romanikulttuuriohjaaja työalasihteeri (varajäsen) KESKUSTOIMISTO [email protected] Lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen V uonna 1512 merkittiin Tukholman kaupungin asiakirjoihin ensimmäiset maininnat maahan saapuneista romaneista. Romanit levittäytyivät nopeasti eri puolille Ruotsin valtakuntaa, myös sen itäosaan, Suomeen Vuosi 2012 on siis juhlavuosi: Romanit ovat eläneet tässä valtakunnassa 500 vuoden ajan. Puolen vuosituhannen kunniaksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) julkaisee ainutlaatuisen historiateoksen, Suomen romanien historian. Tuula Åkerlund toiminnanjohtaja [email protected] Timo Jokela talouspäällikkö Mervi Pamukci toimistosihteeri [email protected] SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ Lapsi tarvitsee turvallisen kasvuympäristön, missä rakastavat ja välittävät vanhemmat ovat läsnä ja heillä on aikaa lapselle. Tämä ei kuitenkaan ole kaikkien todellisuutta. Väkivalta- ja päihdeongelmat johtavat usein rikkinäisiin perheisiin, joissa lapsillakaan ei ole hyvä olla. Lapsen hyvinvoinnin ja terveyden vaarantuessa tarvitaan yhteiskunnan tukea. Lastensuojeluun kuuluu huostaanotto ja lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle. Suomessa oli vuonna 2009 yli 16 000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta, näistä noin puolet sijaiskodeissa. ”Koko yhteiskunnassa pitäisi keskittyä ongelmien ehkäisyyn ja niiden syiden selvittämiseen. Paikkaamistoimenpiteille ei löydy kattoa, ellei syihin puututa,” kirjoitti Kaisa-Mari Okkonen tilastokeskuksen hyvinvointikatsauksessa vuonna 2009. Toteamaan on helppo yhtyä. Usein heräämme myöhään, kun on kyseessä lasten hyvinvointi ja tulevaisuus. Lapsiperheet ja yksinhuoltajat tarvitsevat aikaisessa vaiheessa tukea niin, että mahdollisimman monet lapset voisivat asua kotona. Jos muita vaihtoehtoja ei ole, on lapsen turvallisuuden vuoksi tärkeää ratkaista sijaishuolto mahdollisimman nopeasti. Viime keväänä uutta hallitusohjelmaa laadittaessa puitiin myös lastensuojelukysymyksiä ja perheiden tukemista. Ohjelmansa mukaisesti hallitus tulee edistämään lasten, nuorten ja perheiden palveluja sekä eri palvelujen yhteistyötä ja saumattomuutta. Lastensuojelun näkökulmasta hallitus tulee tehostamaan toimia huostaanottojen vähentämiseksi, siirtämällä lastensuojelun painopistettä ennalta ehkäisyyn, varhaisiin tukipalveluihin ja laitosvaltaisuuden purkamiseen. Hallitusohjelmassa on myös kirjattu, että lastensuojelussa korostetaan perhekeskeisyyttä ja kehitetään perhehoitolainsäädäntöä. Hyvien hankkeiden ja aikomusten esteenä ovat usein riittämättömät resurssit. Kuntien sosiaalihuolto on lastensuojelulain mukaan vastuussa lastensuojelusta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä. Kuntien tiukka taloustilanne johtaa usein siihen, että riittävää henkilöstömäärää ei pystytä palkkaamaan. Ainakin suuremmissa kunnissa ongelmana on edelleen, ettei huostaan otettujen sijoituksia pystytä käsittelemään lainmukai- sessa ajassa. Suuri kysymys on siis kuntarahoituksen järjestäminen ja riittävän henkilöstön saaminen sosiaalihuoltoon. Tässä on päättäjille iso arvokysymys suunniteltaessa kuntien ja valtion taloutta tuleville vuosille. Vaikka meillä olisi rajattomat resurssit sosiaalihuollossa ja lastensuojelussa, varsinainen ongelma ei poistu. Jokainen huostaan otettu lapsi ja nuori on tragedia. Ennaltaehkäisevillä, perhekeskeisillä ja perheystävällisillä toimilla voisimme auttaa lapsia ja perheitä, ennen kuin tilanne menee niin pahaksi, että lapsi tai nuori joudutaan ottamaan huostaan. Yhteiskunnan toimien lisäksi tarvitaan laajempaakin asennemuutosta. Nyky-yhteiskunnassa, jossa perinteisiä arvoja väheksytään ja kristillisiä arvoja poljetaan, lisääntyy myös perheiden ahdinko. Perheiden kasvatusvastuuta siirretään enenevässä määrin kouluille ja yhteiskunnalle. Kouluista ja sosiaalihuollosta ei kuitenkaan ole korvaamaan rakastavia ja välittäviä vanhempia. Iltapäiväkerhot ja nuorisotilat eivät korvaa kodin lämpöä ja turvaa. Isovanhempien tärkeää roolia lasten kasvatuksessa ei tule unohtaa – heidän läsnäolonsa ja esirukouksensa ovat kasvatuksessa tärkeässä osassa. Tulevaisuudessa järjestöjenkin toiminta tulee olemaan yhä tärkeämpää. Romano Mission tehtävä lastensuojelun ja sosiaalialan palvelujärjestönä romaaniväestön keskuudessa on tärkeä. Sitä tulee tukea ja työmuotoja kehittää. Yhteiskunnan taloudellinen kehitys ja perheiden tarpeet ovat uusia haasteita, joihin Romano Mission tulee vastata toimintaansa kehittämällä. Painopisteen tulee siirtyä entistä vahvemmin ennaltaehkäisevään työhön ja avopalveluihin. Henkilökunnan koulutus ja sitoutuminen kehittämistyöhön on ensiarvoisen tärkeää. Näin voimme varmistaa Romano Mission hyvän ja tärkeän työn jatkuvuuden myös tulevina vuosina. ”Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.” Ps. 102:28 Toimisto Puh. (09) 351 1366 NAISTENVUORO -vankilaprojekti Päivi Majaniemi projektikoordinaattori GSM 045 873 9990 [email protected] Tuula Nyman palveluohjaaja GSM 044 300 7815 [email protected] PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI Johtaja Hanna Pekonen Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002 [email protected] Tulossa monipuolinen historiateos KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI Vs. Johtaja Susan Ihanainen Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493 [email protected] ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO Sampo 800014-80033. Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto Tässä numerossa Kerrankin kysytään! 4 Romanien aseman parantaminen etenee 5 Romanilapsi ja lastensuojelu 6 Kesäpäivä Päiväkummussa 8 ”Jokin tässä talossa vetää puoleensa” 8 Opiskelu antoi unelmille siivet 11 Terveisiä romanivanhusten leiriltä! 12 Erityistä tukea erityiselle työlle 13 Tervetuloa neuvottelupäiville 14 Telal Khamilta gypsy-gospel-levy 14 Positiivinen syrjintä – väärä termi 15 Toiminnanjohtajan palsta 15 Diakonityö ei ole vain työtä vaan elämänasenne 16 Hyvää alkavaa syksyä! Romano Missio ry:n Leena Rauhala kansanedustaja Sääntömääräinen SYYSKOKOUS pidetään keskiviikkona 23.11.2011 klo 17.00 Malmin kirkolla, Kunnantie 1, Helsinki Tervetuloa! 3 Romaniasiain neuvottelukunnan aloitteesta Opetus- ja kulttuuriministeriö varasi kolme vuotta sitten määrärahan Suomen romanien historian tutkimusprojektia varten. Projektin toteuttaa SKS ja sitä valvoo historiatoimikunta, jonka jäsenistä puolet nimesi Romaniasiain neuvottelukunta ja toisen puolen SKS. Projektin johtajana toimii dosentti Panu Pulma ja historiatoimikunnan varapuheenjohtajana sosiaalineuvos Väinö Lindberg. Projektin tutkijat, historiantutkijat Miika Tervonen ja Tuula Rekola ja kulttuurintutkijat Risto Blomster, Anna-Maria Viljanen ja Marko Stenroos ovat jo esitelleet ensimmäisiä tekstiluonnoksiaan historiatoimikunnalle ja kirjoitustyö on valmis vuoden loppuun mennessä, jol- loin projektin rahoitus päättyy. Pääkirjoittajien lisäksi lyhyempiä osuuksia Suomen romanien historia –teokseen kirjoittavat muun muassa romanikielen tutkija Kimmo Granqvist ja politiikantutkija Sarita FrimanKorpela. Lisäksi kirjaan tulee pienoisartikkeleita muun muassa Henry Hedmanilta, Raila Halmetojalta, Janette Grönforsilta, Henna Hutulta ja Riikka Tannerilta. Näissä pienoisartikkeleissa tutkaillaan esimerkiksi Romano Mission syntyvaiheita, Romaniyhdistyksen toimintaa, romaneille suunnattua koulutusta, lastenkotien merkitystä ja romanikuvaa suomalaisessa kulttuurissa. Tulossa on siis todella monipuolinen, nimenomaan romanien omaa kokemusta ja näkökulmia tavoitteleva historiateos. Muistot talteen! Romanihistoriaprojekti on kerännyt tietoa tutkimusta varten esimerkiksi haastattelemalla vanhoja ihmisiä. Haastattelijoina ovat toimineet muiden muassa Raila Halmetoja, Päivi Majaniemi, Armas Flink ja Marko Stenroos. Suomalaisen Kirjallisuusn Seuran omassa muistitietokeruussa on saatu lähinnä pääväestöön kuuluvien muisteluksia romaneista. Myös sukututkijoilta on saatu paljon tietoa vanhoista romanisuvuista. Monet yksityishenkilöt ovat luovuttaneet aineistojaan projektin käyttöön. Nämä aineistot ovat olleet korvaa- mattoman tärkeitä. Jatkossa projekti kaipaa ennen muuta vanhoja valokuvia, jotka kertovat menneiden sukupolvien ihmisistä, töistä, esineistä, asumisesta ja kulkuneuvoista. Kaikki kuvat palautetaan omistajilleen ja niitä käytetään, samoin kuin muutakin yksityistä aineistoa, vain sillä tavalla, johon luovuttaja antaa luvan. Jos sinulla on historiaprojektiin sopivia kuvia hallussasi, ota asiasta yhteyttä Risto Blomsteriin, puh. 0201 131 249. Historiateos ilmestyy syksyllä 2012 Suomen romanien historia – teoksen käsikirjoitukset valmistuvat siis kuluvan syksyn aikana. Ensi kevät on varattu kirjan toimitustyöhön. Valmiin teoksen kustantaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Mikäli asiat sujuvat suunni- Kannen kuva: Anneli Enqvist Numero 4/2011 ilmestyy joulukuun alussa. Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano Mission toimistolla viimeistään 1.11. Laita kuoreen tunnus ”Romano Boodos”. Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Toimitussihteeri: Jaakko KaartinenKoutaniemi Lehden ulkoasu: Valfrid Åkerlund/ Grafimus Oy Julkaisija: Romano Missio ry Päätoimittaja: Tuula Åkerlund Toimitusneuvosto: Tuovi Putkonen, Malla Laiti, Taina Cederström. Tilaus- ja ilmoitushinnat: Vuosikerta 15 euroa, jäsenille jäsenetuna. Irtonumero 2 euroa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmoitushinta 1 euro/pmm telmien mukaan, on kirja valmis luettavaksi syksyllä 2012. Silloin on lukijoille tarjolla kansainvälisestikin ainutlaatuinen teos, tieteelliseen tutkimukseen perustuva ja romanien omalla myötävaikutuksella laadittu kuvaus Suomen romaniväestön elämän vaiheista 500 vuoden ajalta. Vastaavaa ei ole tehty missään muualla! Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Vilppulantie 2 C 4 00700 Helsinki. Puh: (09) 351 1366 Telefax: (09) 345 2517 Internet: www.romanomissio.fi ISSN 1239-9779 Painopaikka: Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula Panu Pulma ROMANO BOODOS 3/2011 4 Baramisos kentenge – Tarinaa lapsille Panna kham aprula Dauva baramisos rakkila dotta tiijata, ka kaale panna nourude te vandruven gaavesta aro vauro gau ta leen naa sas iega tßeere. Joon d÷iivude aro tßelta. Dai rakkavena besko Tinos ta lesko huupata. S arrako kham aprudiilo ve˛˛esko paalalta ta tßirikja d÷ambide aro neeruno kaht. Doi tßirikjengo d÷ambiba besko Tino aa˛tas apre. Jou phiradas lesko jak˛a ta dikjas trystales aro tßelta. Doi ba˛˛udas panna lesko Rainer daad, ta Tanja pheen ta Pauli phaal. Mari däi sas d÷eelo auri te tßeravel sarrakiiro lako huupake. Tino diias gooli, – Däi kai tu aa˛˛eha? – Me aa˛˛aa daari auri, me tßeravaa sarrakiiro tumenge. Aa˛ ˛ukkar ta ba˛˛u panna kuti tiija, phenjas Mari ta aulo tßeltako vuudaresko naal. Tino phenjas. – Maan hin ˛ieliba, de mange butide tekka. Mari tekkadas fendide Tinos ta tßau tßundas lesko ˛eero päärnisako praal ta phenjas. – Paarkiba mo kamli dai. Me rikkavaa tutta. Laako me aa˛˛es apre tussa? – Naa , naa, Mari sanjas kutti ta tßundas lako angus lako muijesko naal ta phenjas ˛ukkares. – Hyss, Hyss me rikkavaa tutta niina mo sonako tßau. Bi ba˛˛u panna. Tu a˛˛eha endo ˛ou bere˛ phurano ta tu hyövyveha buut suuno. Aa˛ ˛ukkar kaan ta tßu tukko ˛eero päärnisako praal ta dik rankano suuno panna kuti tiija. Tino djeelo neeride lesko daad, ta Rainer daad tßundas lesko vast Tinosko trystales ta morradas kutti tßaavesko ˛eero. – Tßi˛ko hin, ame ba˛˛uvaha panna, tßeer tu menge tßi˛ka sarrakiiro, phenjas Rainer ta sikadas it tiija vasteha Mariske te joi d÷alas nikki tßeltako vuudaresko naalesta. Tino sas lo˛ano ka jou liijas te aa˛˛el lesko daadesko pa˛˛al, Jou tßundas lesko jak˛a phallo ta ˛ast suuno pherdidas les. Baramisos tiljula aro vauro numros. Tuula Åkerlund Vielä aurinko nousee Tämä tarina kertoo siitä ajasta, kun romanit vielä joutuivat kiertämään kylästä kylään, eikä heillä ollut omaa kotia. He elivät teltassa. Tarinassa kerrotaan pikku Tinosta ja hänen perheestään. A amuaurinko nousi metsän takaa ja linnut lauloivat lähipuussa. Siihen lintujen lauluun pieni Tino heräsi. Hän avasi silmänsä ja katseli ympärilleen teltassa. Siinä nukkui vielä Rainer isä ja Tanja sisko ja Pauli veli. Mari äiti oli jo mennyt ulos tekemään aamiaista perheelleen. Tino huusi – Äiti missä sinä olet? –Olen täällä ulkona tekemässä teille aamiaista. Ole nyt hiljaa ja nuku vielä vähän aikaa, sa- noi Mari ja tuli teltan oven eteen. Tino sanoi – Minulla on kylmä, anna minulle peitettä lisää. Mari peitti paremmin Tinoa ja poika laittoi päänsä tyynyyn ja sanoi – Kiitos rakas äti. Minä rakastan sinua. Saanko minä nousta ylös sinun kanssasi? Ei ei, Mari nauroi hiukan ja laittoi sormen suunsa eteen ja kuiskasi- Hyss, hyss, minäkin rakastan sinua kulta poikani. Mutta nuku vielä. Sinä olet vasta kuusi vuotias ja tarvitset paljon unta. Ole nyt hiljaa ja laita pää tyynyyn ja katso vielä vähän aikaa kivoja unia. Tino meni lähemmäksi isäänsä ta Rainer isä laittoi kätensä Tinon ympärille ja hieraisi vähän pojan päätä. – Hyvä on, me nukutaan vielä, tee sinä meille hyvä aamiainen, sanoi Rainer ja näytti samalla kädellään Marille, että hän menisi pois teltan oven edestä. Tino oli onnellinen kun hän sai olla siinä isän vieressä. Hän laittoi silmänsä kiinni ja pian uni valtasi hänet. Tarina jatkuu seuraavassa numerossa. Tuula Åkerlund Kerrankin kysytään! Minkälaisia kulttuuripalveluita romanit haluavat? Romaneilta kysytään nyt ensimmäistä kertaa kulttuuripalveluiden käytöstä ja tarpeesta. Kyselyyn vastaaminen on tärkeätä, sillä vastausten perusteella tehdään päätöksiä esimerkiksi siitä, perustaako Suomen valtio romanikulttuurikeskuksen. I Toiveita luottamuksella Helsingin yliopistossa kuudetta vuotta opiskeleva Inka Jeskanen on palkattu tutkimusavustajaksi Ihmisoikeusliittoon. Itsekin romanitaustainen Inka kertoo, että kattavan tuloksen saamiseksi on tärkeätä, että mahdollisimman monet romanit vastaavat kyselyyn. – Vastaukset ovat luottamuksellisia ja niitä käsitellään anonyymisti, Inka sanoo. Vastaajan nimi ei ole mukana lomakkeissa silloinkaan kun ne lähete- Romanien aseman parantaminen etenee virallisesti Romaniasiain neuvottelukunta parantaa romaniväestön asioita askel askelelta. Tämän vuoden erityishuomio kohdistuu nuoriin romaneihin. R omaniasiain neuvottelukunnan toimintaa on viimeisen vuoden leimannut huolenpito vuoden 2009 lopulla valmistuneen Suomen Romanipoliittisen ohjelman (ROMPO) toimeenpanon käynnistämisestä. Kattava ohjelma toimii neuvottelukunnan toiminnan ohjenuorana. Vaikka byrokratian ja kehityksen rattaat etenevät joskus hitaasti, myönteisiä edistysaskeleita on saavutettu ja ohjelmassa esitettyjä toimenpiteitä on jo käynnistynyt tai käynnistymässä. ROMPOn eteenpäin vieminen on ydinasia Teksti: Tuovi Putkonen hmisoikeusliitto on tekemässä Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa selvitystä romanien osallisuudesta ja osallistumisesta kulttuuritoimintaan Suomessa. Kyselyllä selvitetään Suomessa asuvien yli 15 vuotta täyttäneiden romanien kulttuuripalvelujen käyttöä. Selvityksen tarkoituksena on tuottaa tietoa romanien kulttuuripalvelujen kehittämiseksi romanien omien toiveiden ja tarpeiden mukaan sekä edistää romanien oikeutta omaan kulttuuriin. ROMANO BOODOS 3/2011 Inka Jeskanen odottaa vastauksia kyselyyn romanien kulttuuripalvelujen tarpeesta Ihmisoikeusliitossa. tään sähköpostilla. – Vastatessaan romanit ovat mukana kehittämässä romanien kulttuuripalveluita Suomessa. Inka on kerännyt vastauksia myös kentällä, esimerkiksi Itäkeskuksessa, ja kertoo romanien suhtautuneen kyselijöihin myönteisesti. – Kerrankin meiltä kysytään, oli sanottu. Ota yhteyttä ja osallistu Helpoiten kyselyyn pääsee osallistumaan internetissä. Sähköinen vastauslomake on ihmisoikeusliiton kotisivuilla osoitteessa http://bit.ly/kKxHlz Kyselyyn kulttuuripalvelujen käytöstä ja tarpeesta on myös mahdollista vastata paperilomakkeella. Tällöin voi olla yhteydessä suoraan selvityksen tutkimusavustajaan Inka Jeskaseen, sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Inka vastaa myös mielellään mahdollisiin kysymyksiin koskien lomaketta tai selvitystä. Paperilomakkeita on mahdollista pyytää myös enemmän esimerkiksi suurempiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Kyselyyn odotetaan vastauksia 30.9.2011 mennessä. Romanipoliittisen ohjelman tavoitteena on edistää romaniväestön osallisuutta ja yhdenvertaisuutta eri elämänalueilla. On tärkeää, että asioita tehdään yhtä aikaa usealla taholla romaniväestön aseman kohentamiseksi. Tärkeä askel otettiin viime joulukuussa, kun valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen romanipolitiikan linjauksiksi. Päätöksessä vahvistettiin romanipoliittisen ohjelman toimeenpano ja nimettiin lisäksi toimia, joita jo viime talven aikana tuli käynnistää. Yksi niistä oli romanien asumistilannetta ja asumiseen liittyviä tukitoimia koskevan selvityksen laatiminen. Asumisselvityksen toteuttaminen onkin käynnistynyt ja selvityksen toteutuksessa on mukana romaniväestön edustajia. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä painotettiin myös viranomaisten ja romaniväestön yhteistyörakenteiden kehittämistä kuntatasolla ja paikallisten romanityöryhmien toiminnan vahvistamista. Muita painotuksia ovat romanikielen elvyttäminen ja aseman vahvistaminen sekä romanilasten ja -nuorten osallistumis- ja harrastusmahdollisuuksien edistäminen. Romanipoliittinen ohjelma mahtui hallitusohjelmaan Toinen merkittävä edistysaskel romanipoliittisen ohjelman suhteen otettiin kesäkuussa, kun uuteen hallitusohjelmaan sisällytettiin kirjaus ohjelman toimeenpanon käynnistämisestä. Hallitusohjelmassa on harvoin, jos koskaan, mainittu romaniväestön aseman edistäminen. Uudessa hallitusohjelmassa todetaan, että erityisiä toimia kohdistetaan romanien koulutustason ja työllisyyden edistämiseen, asumisongelmien ratkaisemiseen sekä romanilasten, -nuorten ja -perheiden osallisuuden edistämiseen. Ohjelmaan sisältyy myös kirjaus, jonka mukaan laadittavassa kansallisessa kielistrategiassa kiinnitetään erityistä huomiota muun muassa romanikielen asemaan. Romaniasiain neuvottelukunta seuraa ja pyrkii osaltaan vaikuttamaan siihen, että kirjaukset muuttuvat käytännön toimiksi. Uuteen hallitusohjelmaan sisältyy monia muita toimia, jotka voivat tukea romanipoliittisessa ohjelmassa esitettyjä tavoitteita romanien osallisuuden edistämiseksi: Hallituksen yhtenä tärkeänä tavoitteena on köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Hallitusohjelmaan sisältyy lisäksi useita nuoria koskevia toimia, joiden toimeenpanossa tulisi ottaa huomioon myös romaninuoret. Koulutukseen ja työllisyyteenkin liittyen käynnistetään toimia, jotka osaltaan tukevat myös romanien mahdollisuuksia osallistua koulutukseen ja työelämään. Hallitus ilmoittaa toimivansa myös määrätietoisesti syrjintää ja rasismia vastaan. Romaniasiain neuvottelukunnan toiminnassa tärkeänä teemana tänä vuonna ovat nuoret romanit. Tavoitteena on vaikuttaa siihen, että valmisteilla olevassa lapsi- ja nuorisopoliittisessa kehittämisohjelmassa otetaan huomioon myös romanilapset ja -nuoret. Kehittämisohjelmaa esitellään myös romaniasiain neuvottelukuntien neuvottelupäivillä lokakuussa Turussa. Romaniasiain neuvottelukunnalla on lisäksi tavoitteena vahvistaa omassa toiminnassaan romaninuorten kuulemista. 5 Kansainvälinen yhteistyökin mukana Kansainvälinen yhteistyö on monin tavoin lisääntynyt neuvottelukunnan toiminnassa ja romanien aseman kohentaminen on noussut tärkeäksi aiheeksi myös eurooppalaisessa yhteistyössä. Suomi on romaniasioissa kiinnostava esimerkki ja malli muille maille. Neuvottelukunnalta kysytään tietoa monenlaiseen kehittämiseen. Meidän suomalaisten on myös hyvä kuulla ja oppia muiden kokemuksista. Eurooppalaisesta kehityksestä ja yhteistyöstä on vastaavasti hyötyä romaniasioiden edistämisessä Suomessa. Euroopan unionin komissio antoi keväällä tärkeän tiedonannon kansallisten romanistrategioiden laatimiseksi jokaisessa jäsenmaassa. Näissä strategioissa on otettava erityisesti huomioon romanien osallisuuden edistäminen koulutuksen, työllisyyden, asumisen ja terveydenhoidon alueilla. Tiedonanto antaa tukea myös Suomen romanipoliittisen ohjelman toimeenpanolle. Sanoista arjen teoiksi Romanipoliittisen ohjelman lähtökohtana on, että romanien osallisuus ja yhdenvertaisuus toteutuvat arjessa, paikallisella tasolla. Romaniasiain neuvottelukunnan tavoitteena on viedä romanipoliittisen ohjelman toimeenpanoa kuntiin. Tässä alueellisilla romaniasiain neuvottelukunnilla ja paikallisilla romanityöryhmillä ja romani- yhdistyksillä on tärkeä rooli. Kuntaliitto järjestää lokakuussa yhteistyössä Romaniasiain neuvottelukunnan kanssa seminaarin kuntien johtaville viranomaisille romanipoliittisesta ohjelmasta ja paikallisten romanityöryhmien toiminnan kehittämisestä. Kuntatasolle tarvitaan yhteistyörakenteita viranomaisten ja romaniväestön vuorovaikutuksen lisäämiseksi ja ROMPOn toimeenpanon edistämiseksi. Paikalliset romanityöryhmät ovat osoittautuneet hyväksi keinoksi kohentaa romanien asemaa. Tähän toimintaan tarvitaan lisää aktiivisia romaneja mukaan. Romanipoliittisessa ohjelmassa korostetaan romaniväestön oman aktiivisuuden ja vastuunoton merkitystä. Edistystä ei saavuteta, elleivät romanit itse ole viemässä asioita eteenpäin. Aktiivisia romaneja tarvitaan niin suomalaisen yhteiskunnan kuin kansainvälisen yhteistyön kehittämiseen. Romanijärjestöt vauhtiin! Romaniasiain neuvottelukunta pitää tärkeänä yhteistyön vahvistamista romanijärjestöjen kanssa sekä romanijärjestöjen omien toimintamahdollisuuksien parantamista, jotta ne voisivat aktiivisesti osallistua romaniväestölle tärkeiden tavoitteiden edistämiseen. Viime keväällä neuvottelukunta osallistui innostavaan järjestötapaamiseen, jossa eri romanijärjestöt pohtivat omaa rooliaan romanipoliittisen ohjelman toimeenpanossa. Turun Mikaelin kirkossa lauantaina 15.10.2011 klo 18.00 kyösti roth elämäni estradilla rakkaimmat hengelliset lauluni Esiintyjät: pelimannet ja johnny Sisäänpääsy: 15 e sisältää konserttikahvit. Tuotto lyhentämättömänä Turun seudun köyhien auttamistyöhön. Järj. Operaatio Ruokakassi ja Mikaelinseurakunta Romaniasiain alueellisten neuvottelukuntien yhteiset neuvottelupäivät Turussa 18.– 19.10.2011. Neuvottelupäivien järjestelyistä vastaavat Lounais-Suomen alueellinen romaniasiain neuvottelukunta ja Lounais-Suomen aluehallintovirasto yhteistyössä valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan kanssa. Aivan näinä päivinä on YES4 -hankkeessa käynnistymässä romanijärjestöille suunnattu koulutus oman toiminnan kehittämiseksi. Sekin on yksi osa romanipoliittisen ohjelman toimeenpanoa. Hannele Syrjä pääsihteeri Romaniasiain neuvottelukunta Operaatio Ruokakassin konsertti tuo valoa syksyyn Olet lämpimästi tervetullut Operaatio Ruokakassi ry:n järjestämään konserttiin Turun Mikaelinkirkkoon la 15.10.2011 kello 18. Konsertin tähtenä loistaa Kyösti Roth. Pitkän linjan hengellisen musiikin tekijä ja Syksyn sävelen kaksinkertainen voittaja on nykyään poliittisesti aktiivinen ihmisoikeusaktivisti. Suomalaiseen köyhyysloukkuun jääneet sekä eri vähemmistöt ovat erityisesti Rothin sydämellä. Konsertin tuotto käytetään kokonaisuudessaan Operaatio Ruokakassin tekemään diakonis-sosiaaliseen työhön vähävaraisten ja syrjäytyneiden auttamiseksi. Sisäänpääsy 15 euroa, sisältää konserttikahvit. ROMANO BOODOS 3/2011 6 ROMANO BOODOS 3/2011 7 Romanilapsi ja lastensuojelu Romaniäidin kertomaa: Kaksivuotias poika oli hoidettavana Lastenklinikalla. Epikriisin tultua kotiin siinä luki: ”2v. romanipoika, joka…” Seuraavalla kerralla äiti kysyi lääkäriltä; vaikuttaako tämän lapsen hoitoon se, että hän on romani. ”Ei tietenkään, mehän hoidamme kaikkia samalla lailla.” Äiti siihen: ”Niin minä arvelinkin, ihmettelin vain tuota mainintaa romanipoika.” R omaneilla on lain takaama oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Romanit ovat pysyneet erillään valtaväestöstä, koska heillä on ollut se tunne, etteivät he riitä ja että heidän pitäisi muuttua joksikin muuksi tullakseen hyväksytyksi. Romaniyhteisössä romani on hyväksytty sellaisenaan. Hänen ei tarvitse koko ajan yrittää edetäkseen. Romaniyhteisö on riittänyt, koska siinä on ollut henkisesti hyvä olla. Suomessa romanit ovat asuneet 1500-luvulta lähtien. 1960-luvulle asti romanit vaelsivat kylästä toiseen. Urbanisoitumisen myötä myös romanit saivat asuntoja ja tuolloin alkoi romanienkin kohdalla yhä enemmän yhteiskunnan sisään astuminen. 1970-luvulta lähtien yleinen ilmapiiri Suomessa muuttui pakolaisten tulon myötä avoimemmaksi. Nykyään myös romanit kokevat tulevansa hyväksytyksi romaneina. Tietenkin valtaväestö kummeksuu esimerkiksi romanivaatetusta, eikä tiedä romanikulttuurin tapoja, mutta tästä huolimatta ollaan jo valmiimpia hyväksymään erilaisuutta. Suurin osa Suomen kymmenestätuhannesta romanista elää tavallista arkipäivää, niin kuin muutkin suomalaiset. Romanit haluavat, että heitä kohdellaan kuin muitakin suomalaisia, koska he kokevat todellakin olevansa suomalaisia. Heidän äidinkielensä on myös suomi. Romanilapset ovat yleensä hyvin hoidettuja ja rakastettuja. Heitä ylisuojellaan, koska vanhemmilla on kokemuksia lasten kiusaamisesta ja syrjimisestä. Kasvatuksen ajatellaan sujuvan itsekseen. Perheen kohtaaminen lastensuojelussa Silloin kun niihin joudutaan, lastensuojelullisten toimenpiteiden, myös sijoituksen syyt romaniperheissä ovat samat kuin muillakin suomalaisilla lapsilla, muun muassa vanhempien kyvyttömyys hoitaa lasta, päihdeongelmat, erotilanteet. Perheet, joilla on ongelmia, ovat usein moniongelmaisia perheitä. Heidän ongelmillaan ei ole mitään tekemistä romanikulttuurin kanssa, vaan ongelmien juuret ovat samoissa asioissa ja vaikeuksissa kuin muillakin suomalaisilla. Romanikulttuuri on yhteisökulttuuri ja siksi sijoitukseen päädyttäessä perhe kokee erityisen paljon häpeää. He selittävät asian usein niin, etteivät he itse olisi halunneet, vaan ”ne vaan otti lapsen”. Syyllisyys peitetään tällaiseen käytökseen. Lapselle viestitetään samaa ja siitä tulee usein ongelmaa lapsen ja sijoituspaikan suhteen. Lapsen on vaikea sopeutua sijoituspaikkaan, koska lapsikin haluaa kokea sijoituksen niin, että valtaväestön ihmiset ottivat hänet pois kotoa. Asia pitää kohdata ja tarpeen tullen puhua siitä erikseen vanhempien ja lapsen kanssa. Tärkeää on saada molemmat ymmärtämään, että sijoituspaikassakin etsitään lapsen parasta. Romaniperhettä kohdatessa luottamuksellisen suhteen syntyminen saattaa kestää. Mutta avoimuus ja ystävällinen lähestymistapa avaavat ”ovia”. Lapsi tarvitsee tunteiden avaamista Lapsi on ensin tavallinen lapsi, tavallisine ongelmineen, ja vasta sitten romanilapsi. Jos romanilasta kohtaa sijoi- tuspäätös, hän joutuu irralleen romaniyhteisöstä, joka on hänen henkinen kotinsa ja taustansa. Hän kokee olevansa orpo ja turvaton. Seurauksena voi olla uhmakuutta ja valtaväestöä vastaan kääntymistä. Lapselle on avattava ystävällisesti hänen tunteensa ja kerrottava sijoituksen suunnitelmasta ja myös yhteyden mahdollisuudesta romaneihin. Sijoitetun lapsen kodissa ei välttämättä ole ymmärretty koulunkäynnin merkitystä vaikka nykyään tavalliset romanit arvostavatkin opiskelua. Siksi lapsi tarvitsee koko koulunkäynnin merkityksen avaamista; miksi opiskellaan, mihin tähdätään, miten se vaikuttaa minuun, osaisinko samalla tavalla kuin muut, mitkä ovat minun erikoislahjani? Opettaja luotettavana aikuisena Myös koulun tulee tiedostaa mahdollisuutensa vaikuttaa koulunkäynnin onnistumiseen. Romanilapsi saattaa tarvita tavallista enemmän opettajan huomiota. Monelle koulu saattaa olla ensimmäinen paikka, jossa hän on valtaväestön parissa yksin ilman perheen suo- maa tukea. Siksi hän tarvitsee edes yhden luotettavan aikuisen, opettajan, joka huomioi hänet ja on kiinnostunut hänen asioistaan. Romaniyhteisössä arvostetaan nykyään koulunkäyntiä, mutta vanhemmat eivät välttämättä osaa tukea konkreettisesti koulunkäynnissä. Siksi monilta romanilapsilta puuttuu sellainen kodin tuki, jota muut suomalaiset lapset saavat kotoa. Romaninuori tarvitsee erityistä tukea jatko-opintoja suunniteltaessa. Silloin hänelle tulee avata eri ammattien sisältöä, jotta voisi löytyä juuri hänellä olevia vahvuuksia. Romanilapsi ansaitsee kulttuurinsa ihailua Murrosiässä identiteettikysymykset nousevat mieleen: kuka minä olen, romani vai kaajeita (valtaväestöä), missähän minä olen ensi vuonna, saankohan minä täällä pukeutua romanien mallin mukaisesti ja niin edelleen. Romanilapsi kasvaa kahden kulttuurin välissä, siksi hänelle kehittyy kaksois-identiteetti. Romaniyhteisössä hän on vahvoilla, koska hänet hyväksytään sellaisenaan, mutta valtaväestön keskuudessa hän usein kokee olevansa erilainen. Romanilapsi kokee usein myös huonommuuden tunnetta koulussa. Myös monella muulla tapaa lapsi joutuu taiteilemaan kahden kulttuurin välillä, kuten vaatetuksen suhteen. Hän haluaa samaistua oman kulttuurinsa malliseen pukeutumiseen ja kuitenkin hänelle ovat tärkeitä myös valtaväestön kaverit, jotka voivat vieroksua romaniasuja. Toisinaan romanilapsi jää muun joukon ulkopuolelle ja tulee kiusatuksi. Hän tarvitsee aikuisen tukea, jotta hänelle ei synny syrjityn identiteettiä. Aikuisen tulee osoittaa hänelle ihan suullisesti hyväksyntänsä ja hänen kulttuuritaustansa ihailu. Varsinkin nivelvaiheissa, siirryttäessä uuteen kouluun, uuteen luokkaan, lapsen tullessa sijoitukseen, voidaan merkittävästi vaikuttaa ehkäisevällä tavalla syrjityksi tulemisen tunteeseen. Lapsen kulttuuritaustan ihailu tekee hyvää niin lapselle kuin vanhemmille. Se antaa luvan olla romani. Malla Laiti Erikoissuunnittelija Tässä lehdessä esitellään elämää ja toimintaa Romano Mission Päiväkummun lastenkodissa Hämeenkoskella. Joulun alla ilmestyvässä Romano Boodoksen numerossa on vuorossa Kotimäen pienryhmäkoti. P äiväkummun lastenkoti on Romano Missio ry:n omistama lasten ja nuorten huoltolaitos, joka on perustettu vuonna 1957. Päiväkumpu sijaitsee Hämeenkoskella, Hyväneulan kylässä, 30 kilometriä Lahdesta Tampereen suuntaan. Pihapiiri ympäristöineen käsittää noin 10 hehtaarin luonnonkauniin alueen, jossa on alueet erillisille liikunta- ja leikkipaikoille. Pihapiirissä on lisäksi yksi noin 65 neliön asunto ja Hämeenkosken keskustassa lastenkodilla on nuorten itsenäistymisasumista varten kaksio. Kaikki kiinteistöt ovat Romano Mission omistuksessa. Lastenkodissa on kaksi osastoa, joista vanhempi osa on puurakenteinen ja uudempi osa kivirakenteinen. Itse päärakennuksen pinta-ala on noin 800 neliötä. Jokaisella lapsella on oma huone. Päiväkummun lastenkodissa on 14 hoitopaikkaa ja hoidettavien lasten ikä 0–21 vuoden väliltä. Lastenkoti toimii kristilliseettisin periaattein. Päiväkumpu antaa turvaa ja suojaa sitä vaille jääneille lapsille ja vastaa lähinnä sellaisten lasten ja nuorten tarpeisiin, joita ei voida tai joita ei ole tarkoituksenmukaista hoitaa perhehoidossa tai muunlaisin tukitoimin. Päiväkummussa kasvaa romanilasten ohella pääväestöön kuulu- via lapsia. Päiväkummun lastenkodin erityisenä vahvuutena on romanikulttuurin tuntemus. Kasvatuksen tavoitteena on tukea romanilasten ja -nuorten kulttuuri-identiteettiä ja kehittää sosiaalisuutta, jotta heistä kasvaisi vastuuntuntoisia ja itsenäisiä aikuisia, jotka luontevasti integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan. Perhe- ja sukulaissuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen on tärkeä osa lap- sen sosiaalista kasvatusta. Työn tavoitteisiin pyritään luomalla mahdollisimman lämpimät ja pysyvät ihmissuhteet, asettamalla turvalliset ja pysyvät rajat sekä ylläpitämällä yhteyksiä vanhempiin. Vanhemmat ovat alusta alkaen mukana yhteistyössä ja molemminpuolisia vierailuja tehdään mahdollisuuksien mukaan. Päiväkummun lastenkodissa voidaan toteuttaa myös tuettua perhehoitoa lyhyinä jaksoina. ROMANO BOODOS 3/2011 8 ROMANO BOODOS 3/2011 Kesäaikaan Päiväkummun johtaja Hanna Pekonen käy töissä moottoripyörällä, ja etenkin talon pikkupojat luovat ihailevia katseita vauhdikkaaseen hoitajaansa. ”Jokin tässä talossa vetää puoleensa” Kesäpäivä Päiväkummussa P äiväkummun lastenkoti heräilee uuteen päivään. Kello seitsemältä yöhoitaja on tehnyt aamiaisen valmiiksi ja aamuvuorolaiset aloittavat päivän kahvikupin ääressä. Samalla suunnitellaan päivän ohjelma; raportoidaan kuka lapsista on kotilomalla, onko kenenkään omaisia tulossa käymään, onko kenelläkään lapsista harrastuksiin vientiä tai muuta erityisohjelmaa. Ensimmäiset ”huomenta” -huudahdukset kuuluvat jo pienten huoneista, isommat sen sijaan katselevat uniaan vielä jonkin aikaa. Viimeiset kesälomapäivät ovat meneillään, joten nyt nautitaan kiireettömistä aamuista. Päiväkummun arjessa ei hiljaista hetkeä ole ja suuri, kaunis piha-alue on loistava temmellyskenttä energian purkamiseen. Kypärät päähän ja pyöräilemään – pieninkin asukas oppi juuri tämän taidon ja ”mopo” käynnistyy heti, kun ulkoilu alkaa. Trampoliinilla pompitaan, keinupalloa pelataan, hypitään narua ja syödään marjoja pensaista. Kello 11 on keittäjä tehnyt ruuan valmiiksi ja lounaan jälkeen on rauhoittumisen aika. Pienet nukkuvat päiväunet ja isommat vetäytyvät huoneisiinsa lueskelemaan tai puuhailemaan omia juttujaan. Lepohetken jälkeen on välipalan aika ja iltavuoroon tulleet työntekijät ottavat ohjakset käsiinsä. Lämpimän kesän aikana on uinti ollut lähes päivittäinen ohjelmanumero, ja rantaan otetaan suunta tänäänkin. Päivällisen jälkeen riittää tenavilla vielä virtaa ja sitä lähdetään purkamaan Launeen Perhepuistoon. Kello 19 palataan Päiväkumpuun: ensin suihkuun, sitten iltapala ja pää tyynyyn. Pienemmät ovat päivän touhuista niin väsyneitä, että iltasadun loppuhuipentuma jää monelta kuulematta, kun uni vie voiton. Isommat lapset katsovat vielä tunnin verran televisiota ja sen jälkeen he vetäytyvät huoneisiinsa lueskelemaan tai kuuntelemaan musiikkia. Yövuorolaisen aloittaessa työvuoronsa on Päiväkummussa jo hiljaisuus ja hyvillä yöunilla valmistaudutaan uuden päivän touhuihin. D H Sijaishuollon ja romanikulttuurin osaamista Kun johtajan paikka Päiväkummussa avautui, hänet kutsuttiin virkaan. Paluu tuttuun taloon oli mieluinen. ”Jokin tässä talossa vetää puoleensa. Ymmärtääkseni olemme valtakunnallisesti ainoa sijaishuoltopaikka, jolla on tässä mittakaavassa romanikulttuurin osaamista. Meillä on tietoa sekä taitoa huomioida lasten tarpeet myös heidän kulttuuriinsa liittyen. Kulttuu- Lastenkodista onnelliseen aikuisuuteen Dimitri on hyvä esimerkki nuoresta, joka on tiukasti kiinni elämässä siitä huolimatta, että hän on kasvanut lähes koko elämänsä eri laitoksissa. Muutaman muun sijoituspaikan ohella Romano Mission omistamat Kotimäki ja Päiväkumpu ovat molemmat olleet Dimitrin ”koteja” matkalla aikuisuuteen. Päiväkummun johtaja Hanna Pekonen kohtaa työssään iloja ja murheita. Jokainen päivä on erilainen, eikä koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Hyvän henkilökunnan ansiosta hän ei kanna työtaakkaansa yksin. anna Pekonen on ollut Päiväkummun johtajana noin puolitoista vuotta. Talo on hänelle tuttu jo lapsuudesta. ”Asuin lapsuuteni Hämeenkoskella ja äitini haki usein Päiväkummun lapsia meille leikkimään. Myös koulukavereissani oli päiväkumpulaisia”, Hanna kertoo. Valmistuttuaan vuonna 1998 sosiaalikasvattajaksi Hanna työskenteli perhepäivähoitajana, päiväkodeissa ja Lahden kaupungin lastenkodissa ja turvakodissa. Vuosina 2004–2006 Hanna toimi ohjaajana Päiväkummussa. Sitten hän siirtyi johtajaksi Romano Mission omistamaan pienryhmäkotiin Lahteen. Käytännön tarjoamaa oppia Hanna ammensi myös parin vuoden ajan Lahden kaupungin lastensuojelussa avohuollon sosiaaliohjaajana ja -työntekijänä, ja samaan aikaan hän pätevöityi opistotason koulutuksessa sosionomiksi (AMK). 9 rin tuntemus on oleellinen tekijä myös yhteistyössä lasten vanhempien kanssa”, hän toteaa. ”Henkilökuntamme on pääosin valtaväestöä, mutta romanikulttuurikoulutuksessa he ovat saaneet tarvittavaa tietoa työhönsä. Eikä kaikkea tarvitse tietää, sillä romanityöntekijöiltä voi aina kysyä, jos jokin asia askarruttaa, ja lapsetkin ovat usein mitä parhaita kulttuurinsa asiantuntijoita”, Hanna jatkaa. Ammattitaitoinen ja sitoutunut henkilökunta Hanna toivoo, että hän voisi palkata entistä enemmän romanityöntekijöitä. ”Haluan kannustaa romaneja alan koulutukseen ja erityisesti AMK-koulutukseen. Laki antaa vaatimuksensa henkilöstön suhteen, mutta kuntien lastensuojelun sijaishuollon palvelun kilpailuttaminen tuo omat lisävaatimuksensa työntekijöiden koulutustason suhteen. Vaikka henkilöllä olisi loistava tieto sekä taito lasten ja nuorten ohjaamiseen ja hoitamiseen, niin vakituiseen työhön on ensisijaisesti pal- kattava AMK-tutkinnon suorittaneita sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Muuten meillä ei ole mahdollisuuksia pärjätä sijaishuollon palvelujen kilpailuttamisessa”, hän toteaa. ”Pitkäaikainen ja sitoutunut henkilökuntamme on vastannut nykyisiin koulutusvaatimuksiin hankkimalla täydennyskoulutusta. Yhdeksän työntekijäämme suoritti työn ohessa oppisopimuksella kaksi vuotta kestävän lasten ja nuorten erityisammattitutkinnon ja kaksi henkilöä opiskelee parhaillaan työn ohessa ammattikorkeakoulussa sosionomiksi.” Päiväkummussa pyritään pitämään hyvää huolta työntekijöistä. Henkilökunnan toiveiden kuuleminen työvuorojen suunnittelussa, työnohjaus, henkilökuntapalaverit, koulutus, yhteiset virkistyspäivät ja ilmaiset uimahalli- ja kuntosaliliput antavat voimia vaativaan työhön. Päiväkummun onnelliset lapset Tällä hetkellä Päiväkumpu on 14-paikkainen lastenkoti. Nykysuuntaus tähtää perhesijoituksiin ja pienempiin sijais- huoltoyksiköihin, mutta Hanna ei näe Päiväkummun kokoa esteeksi tasokkaan ja yksilöllisen hoidon sekä ohjauksen antamiseksi lapsille. ”Meidän laitoksemme muodostuu kahdesta osastosta, joita yhdistävät yhteiset ruokailutilat. Käytännössä lapsimäärä jakautuu kahteen ryhmään ikäjakauman mukaisesti. Tällä hetkellä talossamme asuu 11 lasta, joiden lisäksi meillä on avohuollon tukitoimenpiteenä sijoitettu viikonloppulapsia kahdesta perheestä. Yksi nuoristamme on siirtynyt jälkihuoltoon, ja hän asuu itsenäistymisasunnossa Hämeenkoskella”, Hanna kertoo nykytilanteesta. Talosta aikuisiksi kasvaneiden lasten vierailut Päiväkummussa ovat aina suuri ilonaihe. ”Moni heistä on aikoinaan tullut taloon pienenä ja kasvanut hoidossamme aikuisuuteen asti. On ihanaa, että he eivät ole unohtaneet meitä, vaan pitävät yhteyttä ja käyvät muistelemassa menneitä ja kertomassa miten heidän elämänsä on asettunut uomiinsa. Työntekijöitä on myös pyydetty vierailulle ja erilaisiin perhejuhliin”, Hanna kertoo. imitri on 19-vuotias kokiksi opiskeleva nuorukainen, joka parhaillaan sisustaa ensimmäistä omaa kotiaan. Armeijakin on suoritettu, joten aikuisuus on alkanut. Nuoren miehen elämässä on ollut vastamäkeä enemmän kuin monella ikätoverilla yhteensä, mutta kaikesta on selvitty. Dimitrillä on aina ollut yhteys ja hyvät välit äitinsä kanssa, mutta normaalia kotia äiti ei ole kyennyt pojalleen tarjoamaan. Dimitristä tuli lastenkotien lapsi. Kodin perusturvan puuttuminen vie nuoren helposti väärille teille, mutta Dimitrin kohdalla lastenkodissa onnistuttiin luomaan pohja vastuuntuntoiseen aikuisuuteen. ”Olen ollut useassa laitoksessa. Päiväkummussa asuin kuusi vuotta. Se oli kaikista paikoista paras. Vaikka siellä oli lapsia paljon, se oli jostain syystä kodinomaisin. Jos en olisi ollut siellä noita vuosia, niin enpä tiedä missä olisin tällä hetkellä”, Dimitri toteaa. Nämä aikuiset eivät hylkää ”Olin 7-vuotias, kun menin Päiväkumpuun. Viiteen vuoteen minulla ei ollut kotia, jonne olisin päässyt edes lomalle, mutta henkilökunta vei minua koteihinsa ja niin minäkin pääsin laitoksesta välillä oikeaan kotiin samalla lailla kuin muutkin lapset. Vieläkin minusta tuntuu ihmeelliseltä, että minusta välitettiin niin paljon. Edelleen olen viikoittain yhteydessä Päiväkummun Hannaan, joten huolenpito jatkuu edelleen”, Dimitri kiittelee. Dimitri toteaa, ettei hän ollut mikään helppo lapsi, kiukkupuuskat olivat joskus varsinaisia pyörremyrskyjä. ”Kyllä minä osasin kapinoida, mutta varmaan sekin kertoo siitä, että koin oloni turvalliseksi. Tiesin, että nämä aikuiset eivät minua hylkää, vaikka purkaisin kiukkuni kunnon raivareilla. Joskus syytin henkilökuntaa siitä, että en saanut asua omassa kodissa, vaikka tiesin kyllä, että ei se heidän vikansa ollut. Mutta mihin muuhun olisin kaatanut pahan oloni”, hän muistelee. ”Kerran lähdettiin karkuunkin. Meitä oli viisi lasta ja lähdimme polkupyörillä kiitämään. Karkumatka jäi lyhyeksi, kun jo puolen kilometrin jälkeen meidät tavoitettiin ja komennettiin takaisin. Kiltisti tottelimme”, Dimitri naureskelee. Mahdollisuudet aukenivat Dimitri antaa kiitosta sille, että Päiväkummussa järjestettiin lapsille paljon toimintaa. ”Kävimme muun muassa Ahvenanmaalla Rikkinäisestä lapsuudestaan huolimatta Dimitri on pärjännyt elämässään hienosti. ja Ruotsin risteilyllä. Kesällä pulahdimme uimassa kaksikin kertaa päivässä, pelasin sählyä sekä jalkapalloa, kävin judossa ja hakkasin rumpuja Päiväkummun alakerrassa. Sähly on edelleen jonkin verran harrastuksissani mukana, mutta kitaran ja rumpujen ääressä viihdyn parhaiten.” ”Minusta oli hienoa, että pääsin harrastamaan muiden nuorten kanssa. Kieltämättä aina vähän jännitti, miten minuun suhtaudutaan, kun menin uuteen porukkaan, mutta harvoin sain ikäviä huomautuksia siitä, että oli lastenkodin mustalainen.” Dimitrin ammattivalintaankin taitaa olla pieni osuus Päiväkummulla. ”Keittäjät olivat todella mukavia, tulin heidän kanssaan hyvin toimeen ja usein katselin heidän touhujaan samalla kun rupattelimme. Kokkaaminen alkoi kiinnostaa ja tässä sitä ollaan”, sanoo Dimitri, joka haaveilee joskus tulevaisuudessa olevansa tasokkaan liharavintolan omistaja. ”Olen Suomen mustalainen” Dimitri ei ole koskaan peitellyt syntyperäänsä. Ulkonäön puolesta häntä voisi luulla vaikkapa espanjalaisten vanhempien jälkikasvuksi, mutta väärät olettamukset hän korjaa välittömästi. ”Kerron aina ylpeänä, että ole Suomen mustalainen. Kunnioitan kulttuuriamme ja tapojamme, vaikka en arjessa pukeudukaan romanien tavoin. Haluaisin kovasti oppia romanikielen, mutta ainakaan vielä ei ole tilaisuutta tullut”, Dimitri toteaa. Romanikulttuurin tunteminen normaalissa perhe-elämässä jäi Dimitriltä lapsena kokematta ja ensimmäinen kerta, kun hän muutti äidin luo, oli hänelle lähes shokki. ”Vaikka tiesin romanikulttuurista paljon, minulle oli lähes kriisin paikka, kun muutin kotiin, jossa äitini lisäksi asui hänen uusi miehensä. En yksinkertaisesti tiennyt miten minun pitää toimia arjen eri asioissa. Toivoisinkin, että laitoksessa asuvia romanilapsia, jotka harvoin pääsevät kotiin lomille, ennakkoon valmisteltaisiin kotiin muuttoon. Voisi olla vaikka romanitukiperhe, jossa voisi vierailla ja rauhassa kysellä kaikki mieltä askarruttavat asiat”, Dimitri pohtii. Tällä hetkellä Dimitrin ja äidin välit ovat hyvät. ”Äitini on minulle hyvin tärkeä ihminen ja hän on ylpeä minusta, kun olen pärjännyt näinkin hyvin elämässäni.” Tekstit: Anneli Enqvist ROMANO BOODOS 3/2011 10 Päiväkummun oma Seija Seija Valentin on nähnyt lukuisten lasten kasvavan aikuisiksi Päiväkummun lastenkodissa. Hän on työskennellyt talossa jo 33 vuotta. Vuosien aikana on moni asia muuttunut, mutta Seija on ja pysyy, sillä Päiväkumpu on hänen elämäntyönsä kutsumus. K un Seija vuonna 1978 tuli Päiväkummun lastenkotiin kesätöihin, ei hän olisi uskonut, että matkasta tulee näin pitkä. ”Olin miettinyt muun muassa kampaajan alaa, mutta ensikosketus tähän taloon vei mennessään. Kouluttauduin lähikasvat- tajaksi enkä ole hetkeäkään katunut päätöstäni”, Seija kertoo. Kun Seija aloitti Päiväkummussa, oli talossa lapsia 30. Nyt Päiväkumpu on 14-paikkainen lastenkoti. ”Oli se aikoinaan melkoista vilskettä. Nythän lapsilla on kaikilla omat huoneet, mutta silloin oli useampi samassa huoneessa. Henkilökunnan määrä ei ollut merkittävästi suurempi, joten yksilölliseen hoitoon ei ollut resursseja samalla lailla kuin nykyisin. Uudet säädökset suuntasivat pienempiin lapsimääriin, mikä on hyvä asia”, hän toteaa. Muutosten vuosikymmenet Seija muistelee, että 30 vuotta sitten yhteistyö lasten vanhempien kanssa oli vähäistä, eikä lapsilla ollut mahdollisuutta päästä kotilomille. ”Nykyisin meillä on tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa. Lapset ovat puhelinyhte- ydessä vanhempiinsa säännöllisesti ja monella on onni päästä viettämään lomia kotiin. Vanhemmat myös vierailevat Päiväkummussa. Meillä on pihapiirissä vierastalo, jossa perhe voi viettää vaikka yhteisen viikonlopun.” ”Nykyisin kiirettä arkeen tuovat erilaiset kuljetustehtävät. Lapsia viedään vanhempien luo, terapiaan, päiväkerhoon ja harrastuksiin. Pyrimme antamaan lapsille mahdollisuudet saada kokemuksia yhtä lailla kuin kotona asuvat ikätoverit saavat.” On myös jotain, minkä perään Seija haikailee. ”Kaipaan ulkopuolisten vierailuja, joita aikoinaan oli paljon. Meillä kävi vieraita, jotka kokivat tekevänsä arjen lähetystyötä, kun he tulivat tervehtimään lapsia. Pihapiirissämme oli tuolloin perunapelto ja esimerkiksi Keravan seurakuntanuoret olivat täällä perunatalkoissa. Musiikkivieraitakin poikkesi usein”, Seija muistelee. Kannattaa opiskella! Ole oma itsesi! rohkaisee oululainen Katja Huusko-Ahlgren. K Seija Valentin on jaksanut jakaa Päiväkummin lasten ilot ja surut jo yli 30 vuoden ajan. kon kesälomallakin tulee huono omatunto, kun jättää ”lapsensa” niin pitkäksi aikaa”, hän nauraa. Teksti: Anneli Enqvist Poimi parhaat leikkivinkit! L eikki kattaa suuren osan lapsen maailmaa ja värittää kaikkia lapsen toimia. Leikki on keskeistä toimintaa lapsuuden kehitysvaiheissa. Omaan itseensä ja ympäröivään maailmaan tutustuminen on valtava haaste lapselle. Siinä paras väline on leikki. Samantyyppisiä leikkejä ja leluja on hyvinkin erilaisissa yhteisöissä. Leikki on lapsille ominaista ja tarpeellista, eli hän millaisessa ympäristössä tahansa. Tutustumis-, vuorovaikutus- ja nimileikkien tarkoituksena on saada ryhmän jäsenet tutustumaan toisiinsa. Näiden leikkien avulla voidaan lähestyä uusia asioita, joihin ryhmän on tarkoitus paneutua. Leikit vahvistavat ryhmän yhteishenkeä, poistavat pelkoja ja auttavat keräämään rohkeutta. Leikit sulattaat jään ja kohottavat tunnelmaa. Minä olen... ja minä pidän... Yksi leikkijöistä sanoo nimensä ja jonkin asian, joka kuvaa häntä, esimerkiksi sen, mitä hän vihaa tai rakastaa, mikä on hänen mieliruokansa tai suosikkieläimensä – teema voidaan valita etukäteen. Seuraava sanoo edellisen etunimen ja hänen valintansa sekä lisää perään omansa; kolmas toistaa edellisten nimet ja symbolit ja lisää omansa jne. Esimerkiksi: ”Sinun nimesi on Antti ja sinä pidät porkkanoista. Sinun nimesi on Sari ja rakastat suklaata. Minun nimeni on Kaija ja pidän kaalilaatikosta.” Nenäliinan pudotus Leikinohjaaja pudottaa nenäliinan. Kun nenäliina on ilmassa kaikkien pitää nauraa kovaa. Heti kun nenäliina koskettaa maata, nauru lakkaa. Nenäliinaa voidaan pudottaa muutaman kerran. tään, esimerkiksi mieliharrastuksensa. Voidaan sopia aihe, josta esineen saanut kertoo, tai annetaan leikkijöiden kertoa mistä he haluavat. Leikkiä jatketaan kunnes kaikki ovat saaneet vuoron. Ketjuloru Tämä leikki kehittää yhteistyötä ja sosiaalisuutta. Yksi leikkijöistä aloittaa sanomalla, että hän on jokin tai joku, joka etsii tärkeää asiaa. Esim. ”Olen balettitanssija ja etsin tanssikenkääni.” Seuraava jatkaa ”Olen tanssikenkä ja etsin jalkaa”, josta kolmas jatkaa ”Olen jalka ja etsin jalkapalloa”. Näin jatketaan. Jos joku ei keksi sopivaa sanaa, voivat kaikki pohtia sitä yhdessä. Viisi tuolia oikealle Leikkijät istuvat piirissä tuoleilla. Leikinohjaaja seisoo piirin keskellä ja sanoo jonkin ominaisuuden, ulkonäköön liittyvän asian tai kokemuksen ja lisäksi liikkumisohjeen, esimerkiksi: ”Jos sinulla on vaatteissasi valkoista, siirry istumaan kaksi tuolia vasemmalle”. Jos tuoli on varattu, leikkijä istuu tuolissa istuvan syliin. Sylikkäin voi mennä kuinka monta leikkijää tahansa. Jos tyhjiä tuoleja alkaa olla paljon, niitä voidaan leikin kuluessa ottaa pois. Syy ja seuraukset Leikkijät muodostavat piirin. Ensimmäinen leikkijä keksii yksinkertaisen lauseen, kuten”Minulla on nälkä.” Seuraava leikkijä kertoo, miksi. Esimerkiksi: ”Koska jääkaappi on tyhjä.” Kolmas leikkijä jatkaa seuraavalla selityksellä ”...koska olemme palanneet lomalta.” Seuraava leikkijä keksii uuden alun ja toiset kaksi jatkavat, kunnes syiden ja seurausten ketjussa on kolme tasoa. Tutustu minuun Ensivaikutelma Tätä leikkiä voidaan käyttää sekä nimien oppimiseen että tutustumiseen. Leikkijät istuvat ympyrässä. Leikinohjaaja antaa pienen esineen, esimerkiksi avaimenrenkaan, kiertää ihmiseltä toiselle, kunnes hän sanoo ”stop”. Se, jonka kädessä avaimenrengas on, kertoo nimensä ja jotain itses- Jokaiselle leikkijälle annetaan kaksi lappua. Toiseen kirjoitetaan oma nimi ja toiseen vertauskuvallinen ensivaikutelma vieressä istuvasta henkilöstä, esim. ”Hän on ylväs kuin kuningatar”, ”villi kuin kissa” jne. Laput sekoitetaan, kukin ottaa nimilapun ja ensivaikutelmakuvauksen ja lukee ne 11 Opiskelu antoi unelmille siivet Siunauksellisuus asuu tässä talossa Romano Mission ylläpitämässä Päiväkummussa on enemmistö romanilapsia. Henkilökunnassa puolestaan vallitsee selkeä romanivähemmistö. ”Täällä työskentelevät ovat kiinnostuneita romanikulttuurista ja arvostavat sekä välittävät sen arvoja lapsille. Työyhteisössämme on hyvä henki. Olen usein miettinyt, että siunauksellisuus asuu tässä talossa”, Seija sanoo. Seija Valentinin kohdalla voi täydestä sydämestä todeta, että hän tekee kutsumustyötä. Seijalla tulee työmatkaa Lahdesta Hämeenkoskelle 30 kilometriä suuntaansa ja matkan hän tekee linja-autolla. Aamuvuoroon lähtö tapahtuu jo reilusti ennen kello kuutta. Aina ei iltavuoron jälkeen edes ehdi bussiin ja silloin on ainoa vaihtoehto yöpyä Päiväkummussa. ”Kyllä tämä varmaan kutsumus on. Olisin toki saanut töitä Lahdestakin, mutta enhän minä tätä paikkaa voi jättää. Neljän vii- ROMANO BOODOS 3/2011 peräkkäin. Esim. ”Kun ensi kerran tapasin Mauno Mattilan, mieleeni tuli: Hän on komea kuin kameli.” Hauska tutustumiskilpailu Leikkijät muodostavat noin viiden hengen ryhmiä. Ryhmäläiset seisovat rivissä. Leikinjohtaja määrää, millaiseen järjestykseen he rivissä asettautuvat: esim. aakkosjärjestyksen, kengännumeron, pituuden tai iän mukaan. Ryhmän voi myös käskeä muodostamaan erilaisia patsaita, eri kirjaimia jne. Ryhmät voivat miettiä toisilleen tutustumistehtäviä. Ryhmille annetaan nopeus- ja nokkeluuspisteitä. Sinipunaraitaiset sukat Leikkijät istuvat piirissä. Leikinohjaaja mainitsee jollekin henkilölle tyypillisen asian, esim. sinipunaraitaiset sukat, jolloin sellaiset omistava huutaa: ”Minä” ja sanoo oman nimensä. Seuraavaksi tämä leikkijä sanoo jotakin erikoista jostakin toisesta. Sähkösanoma Leikkijät asettuvat jonoon kyljittäin, käsistä kiinni pitäen. Ensimmäinen lähettää kädenpuristusviestin seuraavalle jne. Kun viesti saavuttaa jonossa viimeisenä olevan hän irrottaa käsiotteen, juoksee jonon ensimmäiseksi ja lähettää uuden viestin jne. Leikki päättyy, kun ollaan alkuperäisessä järjestyksessä. Lankakeräleikki Leikkijät istuvat piirissä ja heittelevät lankakerää ristiin rastiin. Ensimmäinen heittäjä sitoo langanpään sormeensa, heittää kerän seuraavalle ja sanoo: ”Minä olen Marja, kuka sinä olet?”. Tämä ottaa langasta kiinni ja heittää kerän edelleen haluamalleen henkilölle. Kerää heitellään, kunnes lanka kulkee ristiin rastiin leikkijöiden välillä. Lanka keritään takaisin käymällä heittelykierros takaperin nimien kanssa. Leikki vaatii ryhmältä yhteistoimintaa, jottei lanka sotkeudu ja kerä pysyy koossa. Lähde: Mannerheimin lastensuojeluliiton sivut atja Huusko-Ahlgren on 35-vuotias koulunkäyntiavustaja Oulusta. Alun perin Lahdesta kotoisin oleva Katja muutti Ouluun vuonna 1995. Pienenä tyttönä Katja opiskeli Mukkulan peruskoulussa. – Olin vielä 1. - 2. luokilla aivan kuin kuka tahansa reipas, iloinen koululainen – keskiverto oppilas. Mutta sitten mustalaisuuteni nousi luokassa negatiiviseksi asiaksi. Minut syrjäytettiin porukasta pikku hiljaa ja niin minusta tuli hiljainen, ujo ja yksinäinen koululainen. Koulukiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen rauhoittui yläasteella, kun rupesin ottamaan itse paikkani joukosta, mutta silti se jätti pitkäksi aikaa esillä olemisen kammon, Katja kertoo. Peruskoulun jälkeen Katja ehti käydä vuoden lukiota Lahdessa ennen Ouluun muuttoa. – Haaveilin joskus sairaanhoitajan ammatista. Tiesin haluavani tehdä töitä lasten kanssa ja erityisesti lastenkoti oli minun haave työpaikka, Katja muistelee. – Mutta vasta seurakunnan pyhäkoulutoiminnan kautta, 26-vuotiaana, vapauduin liiasta arkuudesta niin, että pystyin puhumaan pikku porukan edessä ilman sisäistä paniikkia. Hyvien ystävien kannusten siivittämänä rohkenin lopulta lähteä opiskelemaan. Koulunkäyntiavustajaksi Katja opiskeli Oulussa työvoimapoliittisessa koulutuksessa. – Opiskelut olivat tosi työläitä kirjallisten tehtävien takia, mutta loppua kohden helpotti ja nyt asenteenikin on jo positiivisempi tulevia tehtäviä kohtaan. Valmistuttuaan keväällä 2007 Katja sai kesäloman jälkeen heti töitä Heinätorin erityiskoulusta, jossa hän on työskennellyt siitä lähtien. Työsuhde vakinaistettiin elokuussa 2011. Opiskelu ei koskaan ole turhaa Parasta koulunkäyntiavustajan työssä on, että työ on vaihtelevaa: yksikään päivä tai viikko ei ole samanlainen vaikka lukkarit ovatkin olemassa. – Työssä saa toteuttaa itseään oppilaan ohjauksessa sekä työn suunnittelussa. Käsityötunnit ja lapsen kohtaaminen ja kuunteleminen tekevät päivistä antoi- sia. Tunne siitä, että olet ollut avuksi opettajalle sekä erityisesti jollekin lapselle, on mukava, Katja sanoo. Jos voisi muuttaa peruskoulua jollain tavoin, Katja lahjoittaisi jokaiseen luokkaan oman koulunkäyntiavustajan varmistamaan, ettei kukaan hiljainen ja kiltti oppilas jää huomioimatta ja oppimatta. Toisaalta sekin pitäisi varmistaa, että vilkas ja äänekäs oppilas saa huomion minkä tarvitsee ilman negatiivista palautetta. Katja myös hidastaisi kiivaaseen tahtiin etenevän yleisopetuksen tahtia. Vauhtia kuitenkin riittää Katjankin elämässä. Hän opiskelee tällä hetkellä työn ohessa lasten- ja nuorten erityisohjaajaksi Oulun Aikuiskoulutuskeskuksessa. Miksi toinen tutkinto? – Haluan oppia lisää lapsen ja nuoren kohtaamisesta vaikeissakin tilanteissa sekä saada kokonaiskuvaa koko perheen tukemisesta. Opiskelu ei ole koskaan turhaa, enkä voi koskaan tietää mihin kaikkeen nykyinen opiskelu tulevaisuudessa vaikuttaa, Katja selittää. – Tuleva ammattitutkinto antaa myös mahdollisuuden lapsuuden haaveeni toteuttamiseen: työskentelyyn lastenkodin työntekijänä, vaikka tulevaisuuden suunnitelmiini ei kuulukaan tällä hetkellä työpaikan vaihtaminen. Katjan mukaan opiskelu työn ohessa vaatii perheelliseltä romaninaiselta päättäväisyyttä, sitoutumista ja sovittelua. Myös Katjan tytär Melina on tukenut häntä opinnoissa auttamalla ruuanlaitossa ja kotitöissä. Asenteella yli ennakkoluulojen Vapaa-ajallaan Katja harrastaa ompelua aina silloin kuin aika riittää. Näppärän ompelijan käsissä syntyy hienoja röijyjä ja verhoja. Katja osallistuu myös Oulun vapaakirkon pyhäkoulutoimintaan ja Pohjois-Suomen Romanit ry:n toimintaan. Monet ihmiset ovat tukeneet ja kannustaneet häntä opiskelussa mutta aivan erityisesti hän mainitsee nimeltä kolme henkilöä – Pia Heikura jaksoi ensimmäisten opiskelujen suhteen jankuttaa, että pärjään kyllä: Hän jankutti niin kauan, että hain koulunkäyntiavustajakoulutukseen. Myös ystäväni Senja ja Sari ovat aina jaksaneet kuunnella ja kannustaa jaksamisessa. Nykyisessä opiskelussani siskoni Birgitan sinnikkyys koulutukseen hakemisessa kannusti minua uskomaan, että tämä tutkinto on minulle tarkoitettu. Mutta uskon kuitenkin, että todellisen voiman ja kannustuksen saan Jumalalta. Katja myöntää joskus törmänneensä romaneihin kohdistuviin negatiivisiin asenteisiin opiskelutovereiden ja kollegoiden taholta. Mutta oma asenne ja kärsivällisyys ennakkoluulojen kaatamiseen ovat auttaneet ja tuottanut paljon tulosta. Moni on tullut jälkeenpäin myöntämään aiemmat väärät ennakkoluulonsa ja myöntänyt olevansa ainakin osittain väärässä. Katja on pyrkinyt siihen, ettei lähde samalla mitalla mätkimään takaisin, vaan omalla esimerkillä todistaa väärät ennakkoluulot turhiksi. Katjan terveiset omia uravalintojaan pohtiville romaninuorille ja aikuisille ovat seuraavat: Me osaamme ja pärjäämme siinä missä kuka hyvänsä valtaväestöstä. – Jos tuntuu, ettei tietopohja riitä, nostaisin vielä suuremmaksi vahvuudeksi opiskeluissa ja työelämässä sosiaaliset taidot ja tunneälyn, jonka me omaamme luontaisesti. Henna Huttu Katja Huusko-Ahlgren ja Satu Blomerus romanikielen koulutuksessa. Koulutusta elämän ammatteihin Aikuisena opiskelemaan! NÄYTÄ OSAAMISESI - SUORITA TUTKINTO • Romanikulttuurin ohjaajan ammattitutkinto Tutkinto syventää romanikysymysten kanssa työskentelevien henkilöiden osaamista ja tarjoaa ammattinimikkeen esim. kunnan tai järjestön romanityössä työskenteleville. • Romanikulttuurin ohjaajan erikoisammattitutkinto Tutkinto on keino syventää ja osoittaa romaneihin liittyvän asiantuntijuuden, romanikielen, hankkeistamisen ja erilaisten tuotantojen osaamisen taitoja. Tutkintoon valmistavan koulutuksen voi suorittaa joko aikuisten oppisopimuskoulutuksena tai monimuoto-opiskeluna. Oppisopimuskoulutuksen aloittaminen edellyttää tutkinnon opiskeluun sopivaa työsuhdetta ja työnantajan halua oppisopimuksen tekemiseen. Seurakuntaopiston oppisopimuspalvelut vastaa kaikista oppisopimuksen järjestämiseen liittyvistä asioista. Koulutukset alkavat tammikuussa 2012. Jatkuva haku. Oppisopimuskoulutus koulutus on maksutonta. Monimuotokoulutus maksaa 300 euroa. Molempien tutkintojen tutkintomaksu on 58 euroa. Lisätietoja Lehtori Anna-Leena Klemetti-Falenius, puh. 040 832 2467 Oppisopimuspäällikkö Kaisa Harjunpää, puh. 044 712 4970 [email protected] Haku koulutukseen www.seurakuntaopisto.fi > Hakeminen puh. 044 358 8966 Seurakuntaopisto | Järvenpääntie 640 | 04400 Järvenpää | [email protected] ROMANO BOODOS 3/2011 12 ROMANO BOODOS 3/2011 13 Erityistä tukea erityiselle työlle Terveisiä valtakunnalliselta romanivanhusten leiriltä! Suomen Romaniyhdistys ry järjesti jo perinteeksi muodostuneen vuosittaisen valtakunnallisen romanivanhusten leirin Raha-automaattiyhdistyksen tukemana Lomakotien Liiton Salonsaaren Lomakylässä, Asikkalassa. Tänä vuonna leiri pidettiin 13–18.6. Osallistujia oli kaikista lääneistä, yhteensä 34 vanhusta. Tässä muutaman leiriläisen ajatuksia leiristä ja omasta elämästä. Vieno Palm, 85 vuotta Helsinkiläinen Vieno Palm on asunut jo jonkin aikaa PohjoisHaagassa palvelutalossa, Helsingissä. ison osan elämästään hän on elänyt Ruotsissa. Kunnioitettavasta korkeasta iästään huolimatta Vieno on hyvässä kunnossa ja ajoi muun muassa autoakin vielä tänä keväänä; omaa autoa hänellä ei tällä hetkellä ole. Näkö on vielä hyvä, kuulo jonkin verran huonontunut veritulpan tuoman tinnityksen vuoksi. Vieno kertoi, että hän nuoruudessaan oli töissä Uusi Suomi -lehdessä viiden vuoden ajan, ottaen vastaan tilauksia ja laittaen ”rataosuuksia” lehteen. Hän sanoi itsensä irti lehden palveluksesta vuonna 1963 muuttaessaan Ruotsiin. Vieno osallistui nyt ensimmäisen kerran Suomen Romaniyhdistyksen järjestämälle leirille. Hän on viimeisen vuoden ajan käynyt saman yhdistyksen Phurane Kaale -projektin vanhusten viikoittaisessa kerhossa Kontulassa, josta kautta sai myös tietää tästä tämän kesän leiristä. Vieno piti leiriä onnistuneena ja miellyttävänä tapana tavata muita omanikäisiään ja toivoo, että jos vain mahdollista, haluaisi hän osallistua toisenkin kerran romanivanhusten leirille. Leirillä tulee mieleen mustalaiselämä ja yhdessä oleminen. Ne ajat ovat Vienon mielestä taakse jääneitä, koska nykyään elämä on helpompaa, mutta samalla toisten huomioiminen vähentynyt. Vieno Lindgren ”Vilen-Vieno”, 81 vuotta Joutsenolainen Vieno Lindgren on asunut Joutsenossa jo 42 vuotta. Vieno muistaa lapsuudestaan kuinka perheessä lapsetkin kehräsivät, karstasivat, kutoivat villapaitoja ja loukuttivat pellavia. Isä teki kesäisin aitoja lehmille. Koulua tuli käytyä vain yksi vuosi. Nuorena tyttönä sota-aikana hän oli vähän aikaa palvelijana päävä- Aili Lindeman, 75 S Hulda Lindgren, 75 Vieno Palm, 85 estön perheessä. Vieno Lindgren on tunnettu hyvästä romanikielen taidostaan, jota hän on jakanut myös lapsilleen. Puhumisen lisäksi Vieno osaa paljon romanikielisiä lauluja. Hän onkin sitä mieltä, että romanikieli säilyisi paremmin, jos romanit viettäisivät enemmän aikaa toistensa kanssa: lapsille pitäisi opettaa kieltä. Vieno on ollut Suomen Romaniyhdistyksen leireillä kahdesti aikaisemmin ja viihtynyt hyvin, niin kuin tänäkin vuonna. Vieno sanookin, etteihän sitä muualla juuri vanhoja ihmisiä tapaakaan kuin näillä leireillä. Vieno laittaa terveiset nuoremmalle polvelle: ”Älkää unohtako romanikieltä ja -kulttuuria, älkääkä hyvää käytöstä.” Hulda Lindgren, 75 vuotta Hyvinkääläinen Hulda Lindgren on kotoisin Oulusta. Samalla kylällä asuu sukulaisia ja siellä tuleekin kyläiltyä useasti. Hulda on ollut mukana useamman kerran romanivanhusten leirillä ja se kuuluukin kesän kohokohtiin, jota aina odottaa ilolla. Hulda muistelee, että lapsena tuli vietettyä paljon aikaa veljen perheen lapsia katsoessa silloisessa Kuopion läänissä. Koulua ei tullut käytyä ollenkaan, mutta Hulda on huolehtinut siitä, että omat lapset kävivät koulunsa. Hulda ompeli ahkerasti ja taitavasti romaninaisten vaatteita vielä jokin aikaan sitten, niin omiksi kuin muidenkin naisten tarpeiksi. Romanikielen Hulda oppi Lindström, 75 Vieno Lindgren ”Vilen-Vieno”, 81 vanhemmiltaan ja kieltä tuli puhuttua paljon kotonakin vielä miehen eläessä. Omat lapset eivät koskaan olleet kielestä niin innostuneita. Huldan terveiset nuoremmalle polvelle – Älkää unohtako vanhuksianne! Iita ’Jatta’ Lindström, 75 vuotta Iita Lindström on alun perin Lappeenrannasta Kuusankosken kautta Lahteen muuttanut, jossa asuu suurin osa hänen lapsistaankin edelleen. Leiri on Iitalle myös kesän kohokohtiin lukeutuva tapahtuma ja tervetullutta piristävää vaihtelua arkeen. Tämä kerta olikin Iitalle jo kolmas kerta Suomen Romaniyhdistyksen romanivanhusten leirillä. Romanikielen Iita oppi kotona jo lapsena ja omista lapsista nuorin puhuu hänen mukaansa parhaiten sitä. Oma väki pitää yhteyttä, käy ja soittelee ja se on tietenkin mukavaa. Aili Lindeman, 75 vuotta Aili Lindeman muistelee kuinka he asuivat isän rakentamassa hirsitalossa Alajärvellä. Isä keräsi hirsimökin rakennusaineet hirsi kerallaan rakentaessaan perheelleen mökin, kertoo Aili. Aili muutti Ruotsiin vuonna 1974 seitsemän pienen lapsensa kanssa. Viimeiset viisi vuotta hän on asunut Motalassa ja ennen sitä 32 vuotta Sundsvallissa, jossa asui silloin muitakin Ailin sukulaisia. Kaikki lapset asuvat edelleen Ruotsissa. Aili muistelee kuinka hän ruotsin kielen kurssin käytyään ja kieltä muutenkin paremmin oppiessaan sai vakituisen työpaikan Timron kunnassa vanhustenkodin keittiöltä. Siellä hän olikin kauan töissä, 10 vuotta. Aili seuraa edelleen ahkerasti maailman menoa. Molemmat kielet, niin suomi kuin ruotsi, ovat hänellä hyvin hallussa, niin kirjallisesti kuin suullisestikin. Lapsille tuli puhuttua aina suomea kotona. Romanikieli on valitettavasti paljon unohtunut. Yksi lapsista sitä puhuu hyvin ja viime vuonna kuollut vanhin poika oli kieltä hyvin puhuva. Leiri oli Ailille ainutlaatuinen viikko nähdä omanikäisiä muita romaneita. Teksti: Janette Grönfors uomessa on perinteisten vähemmistöjen lisäksi myös uusia ryhmiä, jotka eroavat merkittävästi valtaväestöstä niin kielen kuin kulttuurinkin suhteen. Kieli ja kulttuuri muodostavat lapsen kodin ja henkisen turvan. Tämä on laajeneva haaste myös lastensuojelulle. Lastensuojelulain 4 §, joka käsittelee lastensuojelun keskeisiä periaatteita, toteaa selkeästi, että lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota kielelliseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen taustaan. Tälle antaa tukensa myös Lapsen Oikeuksien Sopimus. Tällä tavalla eriytyneitä hoitopaikkoja on Romano Mission lastenkotien lisäksi ollut ruotsinkielinen koulukoti Lagmansgården ja Folkhälsanin kansainvälinen lastenkoti. Erikoistumista monikulttuuriseen ja monikieliseen lastensuojeluun on kehittänyt muun muassa järjestö Yhteiset Lapsemme. Yksityisissä ammatillisissa perhekodeissa on joitakin ruotsinkielisiä mutta ratkaisuja esimerkiksi Ahvenenmaalla on haettu aina Ruotsista asti. Tulevaisuudessa näille erikoistuneille hoitoyksiköille on lisääntyvä tarve. Joissakin kunnissa kuten Kotkassa on ratkaisua etsitty myös sijaisperheistä, joka onkin joustava tapa vastata joidenkin vähemmistöjen tarpeisiin. Sijaisperhe hoitomuo- tona ei kuitenkaan toimi kaikissa kulttuureissa ja esimerkiksi romaanien keskuudessa se ei ole saanut jalansijaa. Vähemmistöjen tarpeita huomioon ottavien hoitopaikkojen tulevaisuus on selkeästi riippuvainen yhteiskunnan tuesta. Tarve vaihtelee vuosittain ja erityisosaaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja omien etnisten ryhmien hyödyntämistä muun muassa henkilöstössä. On selvää, että käyttöasteen vaihdellessa ei maksajaa tahdo löytyä. Toiminnan onkin monipuolistuttava ehkäisevän lastensuojelun ja perhetyön suuntaan, jotta löydetään kokonaisuuksia, jotka ovat myös taloudellisesti perusteltavissa. Tällaisille pienimuotoisille kielen, kulttuurin tai uskonnon huomioon ottaville ”osaamiskeskuksille”, voisi hyvinkin olla tilausta. Yksin tai erillään toiminen ei kuitenkaan takaa tulevaisuutta. Laaja verkostoituminen ja hallinnon järkiperäistäminen esimerkiksi yhteisellä katto-organisaatiolla voisi auttaa kustannusten rajaamisessa. Verkostoituminen auttaisi myös kulttuurien kohtaamisessa. Järkevää olisi myös hyödyntää jo olemassa olevien yksiköiden osaamista, kokemusta on kuitenkin jo kymmeniltä vuosilta. Seppo Sauro toiminnanjohtaja Lastensuojelun Keskusliitto ROMANO BOODOS 3/2011 14 Romano Mission toimintamuodot Romano Mission toiminta-ajatuksena on toimia valtakunnallisena lastensuojelun, sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja eri järjestöjen kanssa. Lastensuojelutyö ■ Ylläpitää 14-paikkaista lastenkotia Hämeenkoskella ja 10-paikkaista pienryhmäkotia Martinkylässä. Sosiaali- ja diakoniatyö ■ Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-, työllisyys-, koulutus- sekä muissa sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot viranomaisille sekä luennot. ■ Hengellinen toiminta: mm. romaneille suunnatut jumalanpalvelukset – myös romanikieliset. Projektit Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla. ■ Naisten vuoro (2010–2013): naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti. Tervetuloa neuvottelupäiville Turku kutsuu romaniasiain neuvottelukuntien neuvottelupäiville lokakuussa V uosittaiset romaniasiain neuvottelukuntien neuvottelupäivät pidetään tänä vuonna Turussa 18.-19.10. Kokouspaikka on hotelli Scandic Julia. Järjestäjinä ovat Lounais-Suomen aluehallintovirasto ja Alueellinen romaniasiain neuvottelukunta yhteistyössä valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan kanssa. Tänä vuonna neuvottelupäivillä tarkastellaan romaniasioiden edistämistä useasta näkökulmasta. Pohjan romaniasioiden edistämiselle antaa pääministeri Kataisen uuden hallituksen ohjelma, johon sisältyy kirjaus Romanipoliittisen ohjelman toimeenpanosta. Kirjauksen mukaan erityisiä toimia kohdistetaan romanien koulutustason ja työllisyyden edistämiseen, asumisongelmien ratkaisemiseen sekä romanilasten, -nuorten ja -perheiden osallisuuden edis- tämiseen. Hallitusohjelmaan sisältyy lisäksi useita muita kirjauksia, jotka ovat tärkeitä romaniväestön osallisuuden edistämisen kannalta ja jotka liittyvät romanipoliittisen ohjelman tavoitteisiin. Neuvottelupäivien tavoitteena on koota laajasti yhteen romaniasiain neuvottelukuntien jäseniä, paikallisten romanityöryhmien toimijoita - niin viranomais- ja yhteistyötahoja kuin romanejakin - sekä romanijärjestöjä keskustelemaan niistä ajankohtaisista käytännön toimista, joita neuvottelukuntien, romanien ja viranomaisten yhteistyönä on tarpeen viedä eteenpäin valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Neuvottelupäivien ohjelma varmistuu elokuun lopulla. Lisätietoja antaa ja ilmoittautumisia ottaa vastaan 23.9. mennessä erikoissuunnittelija Tuula Lindberg LounaisSuomen Alueellisessa romaniasiain neuvottelukunnassa, tuula.lindberg@avi. fi, tai puhelimella 050 302 3935. Sasto aven! Tervetuloa neuvottelupäiville Turkuun! Julkaisutoiminta ■ Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden. Stipendirahasto Telal Khamilta gypsy-gospel-levy ROMANO MISSIO Tunnus 5007555 00003 VASTAUSLÄHETYS Vastaanottaja maksaa postimaksun ■ Myöntää pienehköjä stipendejä kannustukseksi koulutusta hankkiville romaninuorille. Palvelukortti ❏ Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden (4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa) ❏ ❏ ❏ Kestotilaus (laskutus vuoden välein) (jäsenmaksu 16 euroa/vuosi, sisältää jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran) T elal Kham –Auringon Alla -ryhmä perustettiin noin kymmenen vuotta sitten. Se esittää kulttuurisidonnaista hengellistä romanimusiikkia, jota voisi hyvin kutsua gypsy-gospeliksi. Nykyisellään ryhmä koostuu kolmesta sen jäsenestä, Miriam Schwartzista, Milaja Lindroosista sekä Leif Åkerlundista. Laulujen sanoitukset ovat eri romanikielen murteilla sekä suomeksi. Laulut kumpuavat uskosta Jumalaan, ilosta ja surusta sekä unelmista, joihin on helppo samaistua siksi, että ne kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Telal Kham on tullut tunnetuksi sekä Suomessa, että eri puolella Eurooppaa järjestetyissä tapahtumissa vuosien varrella. Yhtye on uskonut vahvasti live-musiikin tuoman tunnelman voimaan. Viime vuosina yhä useammat kuulijat ovat kuitenkin kyselleet äänitettä mukaan otettavaksi. Tuore Aven Romalen -äänite on vastaus tälle toiveelle. Äänitteen hinta on 15 e/kpl ja sitä voi tilata sähköpostitse osoitteesta [email protected] Olen uusi tilaaja Liityn Romano Mission jäseneksi Lehden saaja_________________________________ Romano Missiolla myynnissä Lähiosoite_______________________________________ postitoimipaikka_________________________________ Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen Nimi____________________________________________ Lähosoite________________________________________ Postitoimipaikka_________________________________ Päiväys ____________________/_______20___________ Paikkakunta_____________________________________ Allekirjoitus_____________________________________ Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15) l Tie omana, keppi turvana - 135 s. mustalaisista muistettua: Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup. julkaisu, 20 euroa l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa l Onnittelu- ja suruadresseja kukka-aiheisia, 10 euroa l Tartu käteeni: Väinö Lindberg, cd 16,50 euroa l Romani ja päihdehuollon palvelut Opas päihdehuollon ammattilaisille 5 euroa Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut ROMANO BOODOS 3/2011 15 Positiivinen syrjintä – väärä termi V ähemmistöoikeuksien ryhmän Suomen jaosto (Minority Rights Group Finland) hyväksyi vuosikokouksessaan 10.6. seuraavan julkilausuman: Minority Rights Group Internationalin (MRG) Suomen jaosto tervehtii tyydytyksellä sitä, että perussuomalaisten puolueen puheenjohtaja ja eduskuntaryhmä tuomitsevat rasismin ja suoranaisen syrjinnän. Samalla kuitenkin valitamme sitä, että eduskuntaryhmän lausuma otti käyttöön virheellisen termin ”positiivinen syrjintä”. Tällä termillä eduskuntaryhmä ymmärtää vähemmistöryhmien tai niiden jäsenten etuoikeutettua kohtelua enemmistön ja sen jäsenten kustannuksella. Kokoomusnuoret hyväksyivät lausuman, jossa he vaativat vähemmistöjen positiivisen erityiskohtelun lopettamista. Heidän mukaansa ihmisyksilöitä tulee kohdella yksilöinä eikä erilaisten ryhmien jäseninä. Perussuomalaisten ja kokoomusnuorten mielestä Suomi tarjoaa vähemmistöryhmille etuoikeutetun kohtelun - siitä termi ”positiivinen syrjintä”. Vähemmistökysymysten asiantuntijajärjestönä Suomen MRG tietää varsin hyvin, että eurooppalaisessa vertailussa Suomi kohtelee melko hyvin ns. vanhoja etnisiä ja kielellisiä vähemmistöjään, mutta mistään ”positiivisesta syrjinnästä” ei ole kyse. Ne erityistoimenpiteet, joihin Suomi on ryhtynyt vähemmistöjen hyväksi, tähtäävät tosiasialliseen tasa-arvoon sekä vähemmistökulttuurien ja -kielten elinvoimaisuuden turvaamiseen. Niillä ei pyritä vähemmistöjen etuoikeutettuun asemaan – jos sellainen olisi näköpiirissä, erityistoimenpiteistä tulee luopua. Julkisessa keskustelussa ei tule käyttää termiä ”positiivinen syrjintä” vaan tulee puhua positiivisesta erityiskohtelusta. Professori Tuomas Ojanen kirjoittaa Helsingin Sanomissa 9.6.11: ”Monikulttuurisessa yhteiskunnassa, jossa erilaisuus on arvo sinänsä, positiivinen erityiskohtelu ilmenee myös pyrkimyksenä suojata maan kulttuurinen monimuotoisuus. Tästä on kysymys, kun suhteellisuusperiaatteen rajoissa turvataan esimerkiksi tiettyjen ryhmien oikeudet omaan kieleen ja kulttuuriin.” Käsiteltäessä maahanmuuttajien kohtelua on täysin virheellistä puhua positiivisesta syrjinnästä. Maahanmuuttajan uuden kotimaan oman edun mukaista on huolehtia siitä, että maahanmuuttaja oppii maan valtakieltä ja saa tarvittavat valmiudet voidakseen pärjätä työmarkkinoilla. Se voi vaatia paljonkin kohdennettua opetusta ja koulutusta. Samalla maahanmuuttajalle tulee tarjota mahdollisuus oppia äidinkieltään sekä turvata vapausoikeudet, mm. uskonnonvapaus. Sellaisen maahanmuuttajan, joka tulee erilaisesta kulttuuripiiristä, onnistunut kotouttaminen uuteen kotimaahansa ei ole helppo tehtävä. Jos hän ei saa riittäviä valmiuksia pärjätäkseen uudessa kotimaassaan tai jos häntä vaaditaan unoh- tamaan oma kielensä, kulttuurinsa ja uskontonsa, vaara hänen syrjäytymisestään työttömäksi ja/tai tyytymättömäksi asukkaaksi kasvaa suureksi. Suomen maahanmuuttajien tilanne on hyvän ja huonon vä- limaastossa mutta ei voida sanoa, että Suomi olisi onnistunut hyvin maahanmuuttajien kotouttamisessa. Perussuomalaisten ja kokoomusnuorten oppeja seuraamalla Suomi ajautuisi suuriin vaikeuksiin. Toiminnanjohtajan palsta Lastensuojelussa huomioitava lapsen kulttuuritausta R omano Missio on 105 vuotta vanha valtakunnallinen romanijärjestö. Tärkein työmuotomme on 1950-luvulta alkaen ollut lastensuojelutyö. Hyvällä syyllä voimme sanoa, että järjestömme on ainutlaatuinen koko Suomessa. Olemme erikoistuneet romanilasten kasvattamiseen ja heidän perheidensä tukemiseen. Suomessa jatkuvasti kasvava lasten ja nuorten pahoinvointi puhuu karua kieltään. Lastensuojelun kokonaistilanne on kestämätön. Romanijärjestönä olemme nähneet myös romaniperheiden lisääntyneen ahdistuksen. Romanilasten huostaanotot ovat viime vuosien aikana kasvaneet huolestuttavasti. Huostaanoton syynä ovat yleisesti olleet päihteet, huumeet, väkivalta tai vanhempien ero. Vaikka näissä perheissä vanhemmuus on yleensä hukassa, vanhemmat antavat harvoin vapaaehtoisesti lapsensa sijaiskotiin. Romanivanhemmat kokevat, että lapset riistetään heiltä. Romanikulttuurissa suvun ja perheen merkitys on vahva. Monesti lähipiiri saattaa tuottaa lisäpaineita lastensuojelulle sekä sijoituspaikalle. Lastensuojelun ammattilaistenkin keskuudessa romanikulttuurin tuntemus on vähäistä ja joskus jopa vääristynyttä. Tällaisissa tapauksissa meihin otetaan usein yhteyttä ja kysytään, miten eri tilanteissa tulisi toimia. Tämän Romano Boodos –lehden kolumnisti, lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sau- ro muistuttaa kirjoituksessaan, että lastensuojelulain 4 § käsittelee lastensuojelun keskeisiä periaatteita; lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota lapsen kulttuurilliseen taustaan. Se on välttämätön osa lapsen oikeusturvaa, lasten oikeutta omaan kulttuuri-identiteettiin. Ikävä kyllä, romanilapsen kohdalla tämä monesti laiminlyödään ja romanilapsi saatetaan sijoittaa kotiin, jossa ei tunneta tarpeeksi tai ollenkaan romanikulttuuria. Myöhemmin kun nuori palaa oman sukunsa pariin, hän kokee sielläkin itsensä ulkopuoliseksi. Tästä on monesti ikävät seuraukset. Romano Mission lastensuojeluyksiköt tarjoavat romanilapsille turvallista sijoituspaikkaa, jossa he kasvavat luontevasti omaan identiteettiinsä romanina ja suomalaisina. Romano Mission lastensuojeluyksiköissä on vankkaa romanikulttuurin tuntemusta, ammattitaitoisten työntekijöiden joukossa on myös romaniohjaajia. Nautimme luottamusta erityisesti romanilasten kasvatustehtävässä romanien sekä lastensuojeluviranomaisten keskuudessa. Lasten vanhempien kanssa tehdään paljon yhteistyötä ja pyrimme tukemaan vanhemmuutta. Lasten koulukäynnin sujuminen on yksi tärkeimmistä tavoitteistamme. Myös lyhytaikainen perheen tukiasuminen on mahdollista molemmissa yksiköissämme. Tässä numerossa esittelemme keskiaukeamalla erityisesti Hämeenkoskella sijaitsevan Päiväkummun lastenkodin elämää. Seuraavassa numerossa kurkistamme Sipoon Martinkylässä olevan Kotimäen pienryhmäkodin arkeen. Yhteistyöterveisin: toiminnanjohtaja ROMANO BOODOS 3/2011 16 Diakonityö ei ole vain työtä vaan elämänasenne Kaunis ja lämmin kesäinen sunnuntai avautui suurelle juhlakansalle, jotka olivat tulleet juhlimaan ja iloitsemaan Mertsin ja hänen perheensä kanssa yhdessä hänen kirkollista virkaanvihkimistään. J oulukuussa 2010 Mertsi Ärling valmistui diakonissaksi Porin diakonia-ammattikorkeakoulusta. Hänen virkaanvihkimistään juhlittiin 5.6. Turussa, Mikaelin seurakuntakodin juhlasalissa. Virallinen vihkiminen suoritettiin aiemmin päivällä Keski-Porin kirkossa piispa Kaarlo Kallialan siunauksella. Päivä oli mitä mahtavin juhlimiseen; aurinko paistoi, luonto oli vihreän vehreä ja mieli oli iloinen. Olivathan takana useiden vuosien opiskelut ja valmistuminen kutsumusammattiin diakoniatyöntekijäksi. Juhlakansa oli värikästä kauniissa asuissaan. Juhlijoita oli niin pääväestöstä kuin tietenkin romaneista. Onnittelemaan olivat tulleet vuosien varsilta niin työtovereita, ystäviä sekä sukulaisia. Terveydenhuollon koulutuspolkua diakonissaksi Heti valmistuttuaan Mertsi oli saanut työn Turun Mikaelinseurakunnasta ja hoitaa siellä vs. johtavan diakoniatyöntekijän virkaa. Pekka Larkela, diakonissa itsekin, loi onnittelutervehdyksensä yhteydessä valaisevan historiikin diakoniatyön sekä diakonissan työn historiasta. Erityisesti hän kannusti Mertsiä elämään kutsumuksensa arvon mukaisesti, niin kuin diakoniatyöntekijälle sopii – unohtamatta kuitenkaan sitä, että me olemme vajavaisia ihmisiä ja vain näin me voimme toisia vajavaisia ymmärtää, oman heikkoutemme kautta. Jumalan armo, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi armahtaa meitä kaikkia. ”Alkuun luulin, että sairaan- hoidon osaaminen jää nyt työssäni taka-alalle, mutta koska ihminen on aina kokonaisuus, olen saanut huomata, että kaikista opiskeluistani ja muusta oppimisesta on hyötyä. Nyt vain konkreettinen hoitaminen on muuttunut ohjaamiseksi ja neuvonnaksi,” sanoi Mertsi. Hyvä johtaja ja työntekijä Operaatio Ruokakassin työstä moni tuntee ja tietää Mertsi Ärlingin ympäri Suomea. Reilun kolme vuotta sitten perustetun eri seurakuntien ja avustusjärjestöjen yhteistyö rukkanen on Mertsin näyn ja työn hedelmää. ”Alkuun toimin Operaatiossa koordinaattorina, mutta jossakin vaiheessa minun ylennettiin toiminnanjohtajaksi. Palkka pysyi kuitenkin samana: tasan nolla euroa. Operaatio Ruokakassissa tehtävän työn perusta ei ole palkkaan perustuvassa tuloksessa, vaan sydämen motivaatiossa.” Juhlassa Operaatio Ruokakassin puheenjohtaja Pertti Verho toikin esille Mertsin kyvyt toimia vaativissa ja isoissa projekteissa organisoijana ja koordinaattorina. Hän painotti erityisesti sitä, että Mertsi on ennen kaikkea tekijä ja toimija, ei vain johtaja. Hän tarttuu työhön kuin työhön ripeästi eikä aikaile. Samaan kiireeseen eivät toiset aina ehdi, mutta Mertsi organisaattorina antaa ohjeita ja näin homma pelaa. Hän saa mukaansa mitä erilaisimpia ihmisiä. Ja Mertsiä lainatakseni: ”Hyvä johtaja ei ole koskaan pomo vaan johtaja, joka on tarvittaessa valmis, heikoimman lenkin katketessa, laittamaan kätensä alimmaiseksi.” Ihmisessä kauneinta on hänen laupeutensa – Jumala Romanitaustaisen henkilön juhlissa kun ollaan, tärkeäksi nousee aina myös musiikin osuus, sillä niissä kerrotaan kaikki se, mitä sanoiksi ei välttämättä osata pukea. Näiden juhlien laulut olivat päivänsankarin itsensä toivomia lauluja, joilla on ollut oma merkityksensä hänelle elämän eri tilanteissa. ”Musiikki itsessään mutta erityisesti laulujen sanomat ovat olleet minulle aina erityi- sen tärkeitä. Laulujen välittämä viesti ja tunne ovat rukouksia, kun sanat ovat loppuneet. Erityisen rakkaaksi minulle on tullut Hilja Aaltosen tekemä laulu, Kysytkö palvelushintaa, jonka hyvä ystäväni Markku Järvenpää minulle lauloi.” Juhlassa Käytetyissä puheenvuoroissa tuli selkeästi yhtenäisesti esille, kuinka Mertsistä huokuu sydämen lähimmäisenrakkaus ja halu auttaa jokaista avuntarvitsijaa niiden kykyjen ja resurssien mukaan, jotka sillä hetkellä on käytettävissä. Mertsin tädin mies, Kyösti Blomerus, oli kerännyt Mertsin elämän varrelta historiikkia ja toi esille sen, miten elämän eväät ja lähtökohdat eivät kaikkien kohdalla ole aina runsaat tai edes kohtalaiset. Ja siitä huolimatta Mertsi on pyrkinyt elämässään eteenpäin. Hän suoritti kesken jääneen peruskoulun loppuun vasta aikuisena ja jatkoi siitä ylioppilaaksi ja luki itselleen ammatillisen perustutkinnon. Tämän jälkeen aloitti työt ja siinä ohella kouluttautui ensihoitajasairaanhoitajaksi. Ja nyt hän valmistui Porin diakoniammattikorkeakoulusta Diakonissaksi ja on siinä sivussa suorittanut muita lyhyempiä tutkintoja. ”Suuri haaveeni on vielä valmistua joskus teologiksi, ehkäpä jopa diakonipapiksi, ja olenkin jo nelisen vuotta lukenut teologiaa Helsingin avoimessa yliopistossa. Takana ovat jo perus- ja aineopinnot, joten matkaa tähän tavoitteeseen ei ole enää paljon”, Mertsi naurahtaa. Väinö Lindberg on Mertsin pitkäaikainen ystävä, tukija, vanhempi veli sekä ”neuvonantaja”. Vanhemman veljen oikeudella Väinö joskus moittiikin Mertsiä siitä, että ”älä hyvä mies mene aina 100 lasissa, hiljennä vähän”. Juhlapuheen lopulla Väinö muistutti Mertsiä: ”Älä unohda, mistä olet lähtöisin ja sitä, että olet ”mustalaispoika.” Eikä Mertsi ole sitä koskaan tahtonut unohtaakaan. Tässäkin juhlassa sisälle tuoduissa lipputangoissa liehuivat kaksi tärkeää lippua: Suomen lippu ja romanien lippu. Siunauksen kautta elämään Erityistä kiitosta täytyy myös antaa juhlien maukkaille tarjoiluille, jotka oli omin käsin valmistanut Mertsin ja Katjan pitkäaikainen ystävä, kannustaja ja naapuri Marjukka Laiho. Juhlapöytä oli valmistujaislahja Mertsille ja pöytä oli, niin kuin odottaa sopii, katettu runsailla antimilla. Tarjoilemisesta ja esillepanosta huolehtivat Mertsin vapaaehtoistiimi Operaatio Ruokakassista ja tädit. Juhlan lopussa vietettiin tärkeä ja juhlallinen hetki. Mertsin toivomuksesta koko hänen perheensä polvistui juhlayleisön edessä ja paikalla olleet pastorit siunasivat heidät diakoniatyön arvokkaaseen tehtävään. ”Tämä hetki oli koko juhlan kohokohta. Jumala, joka on kutsun työhön minulle antanut, ei ole sitä antanut vain minulle, vaan koko perheelleni.” Yksi elämän vaihe on ohi ja elämä jatkuu. Onnittelut kuuluvat myös Mertsin puolisolle Katjalle. Katja on saanut olla aika lailla ruorissa kotirintamalla. Hän on hoitanut ”eksoottisia” kotitöitä, kuten Katja usein muistaa mainita, sekä kuskannut lapsia harrastusten pariin. Katja on tukenut Mertsiä niin opinnoissa kuin elämän vaikeissakin tilanteissa. Hän on ollut neuvonantaja, varoittaja, vauhdin pysäyttäjä, mutta ennen kaikkea vaimo ja rukoilija. Teksti: Tuula Lindberg ROMANO BOODOS 3/2011 17
© Copyright 2024