y h t e i s k u n t a a p a l v e l e v a Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. e r i k o i s l e h t i Myyntiaika kesä-, –elokuu Nro 2/2012 Ihmisoikeudet ovat kaikkien turva Jokaisella on oikeus elää turvassa omana itsenään, opiskella, ilmaista ja kehittää itseään. Sen takaavat ihmisoikeudet, joiden noudattamiseen ja suojaamiseen Suomen valtio on muiden mukana sitoutunut kansainvälisin sopimuksin. Pelkät oikeudet eivät kuitenkaan riitä. Kuten Päivi Majaniemi kirjoittaa lehden kolumnissaan, meidän pitää itse hakea tietoa ihmisoikeuksista ja lähteä sitten peräämään niitä omiemme, mutta myös kaikkien muidenkin puolesta. Tasa-arvon pitää olla myös sydänten tasa-arvoa. ROMANO BOODOS 2/2012 2 ROMANO BOODOS 2/2012 3 Kulttuuripalvelut kuuluisivat romaneillekin Romano Missio ry. Selvitys romanien osallisuudesta ja osallistumisesta kulttuuritoimintaan Suomessa valmistui. Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517 HALLITUS 2012 Leena Rauhala Väinö Lindberg Tina Mäkelä Malla Laiti Sirpa Pöllönen Roberg Blomerus Jeppe Isberg Matti Virtanen Päivi Rask-Helin Leea Järvinen Muutos alkaa sydämissä ja mielissä ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Näin muotoiltiin YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ensimmäinen artikla. Yhdistyneet kansakunnat hyväksyivät julistuksen joulukuun 10. päivänä 1948. Yli 60 vuotta on kulunut allekirjoitushetkestä, mutta yhä tänä päivänä joudumme kysymään itseltämme, ovatko kaikki ihmiset oikeasti vapaita ja täyttyvätkö tasavertaisuuden määritelmät yhteiskunnissamme. Meillä on pitkä matka myös siihen, että voimme todeta kaikkien ihmisten toimivan toisiaan kohtaan veljeyden hengessä. Nämä ovat kuitenkin tavoitteita jotka suurin osa kansakunnista on hyväksynyt, allekirjoittanut ja joiden saavuttamiseksi ne ovat luvanneet ryhtyä toimiin. Vapaus, tasavertaisuus ja keskinäinen veljeys ovat myös kristinuskon kantavia ajatuksia. Toisen ihmisen kunnioittaminen, yhteys kanssaihmisiin ja eritoten tosiasia, että Jumalan luomina meillä jokaisella on rikkomaton ihmisarvo, ovat kristityille tärkeitä periaatteita. Jokaisen kristityn vastuulla on toimia näiden periaatteiden puolesta ja edistää niiden toteutumista omassa yhteisössään. Miksi tavoitteet, joiden tulisi olla itsestäänselvyyksiä, eivät toteudu maailmassamme? Perimmäisenä syynä lienee ihmisluonne, joka liian usein nostaa esille päinvastaisia arvoja: Itsekkyys, viha ja oman edun tavoittelu estävät meitä toteuttamasta vapauden, tasavertaisuuden ja veljeyden aatetta. Suomalainen yhteiskunta, demokraattinen kansalaisyhteiskunta, takaa vapauden kaikille kansalaisilleen, mutta henkilökohtaista vapautta ei paraskaan yhteiskunta voi aina taata. Ihmisen henkilökohtaista vapautta voivat rajoittaa monet seikat. On olemassa monia erilaisia riippuvuuksia, jotka estävät meitä olemasta vapaita. Näitä ovat esimerkiksi ylivelkaantuminen tai vaikkapa riippuvaisuus päihteistä. Me emme voi olla aidosti vapaita, jos emme voi vapaasti päättää omasta elämästämme. Vapaus ei tarkoita kuitenkaan, että voisimme ajatella vain omaa etuamme. Vapaus tuo mukanaan myös vastuun omista ja yhteisistä asioista yhteisöissämme. Ollaksemme todella vapaita meidän tulee ymmärtää tämä vapauden ja vastuun tasapaino, sekä pyrkiä löytämään Jumalalta saamamme, itsemme kokoinen ja itselle sopiva tehtävä ja tarkoitus elämässä. Tasavertaisuus on yhtälailla haasteellinen tavoite yhteiskunnassamme. Jopa täällä Suomessa, yhdessä maailman tasavertaisimmista maista, joudumme päivittäin lukemaan ja kuulemaan syrjinnästä, eriarvoistumisen lisääntymisestä ja muista epäkohdista. Aidosti tasavertaisessa yhteiskunnassa jokaisella tulisi olla mahdollisuus hyvään koulutukseen, tasaarvoiseen työelämään ja toimiviin palveluihin riippumatta iästä, etnisestä taustasta, sukupuolesta tai asuinpaikasta. Minkäänlaista syrjintää ei tule hyväksyä ja ongelmakohdat pitää pystyä nostamaan esiin julkisessa keskustelussa, jos haluamme oikeasti luoda tasavertaisen yhteiskunnan. Kaikkein vaikein tavoite on löytää keskinäinen veljeys kanssaihmisten kanssa. Epäluulo toisia ihmisiä kohtaan ja oman edun tavoittelu ovat valtavia muureja, joita olemme rakentaneet itsemme ja lähimmäistemme välille. Veljeyden hengessä toimiminen vaatii meiltä kaikilta uhrauksia ja epäitsekkyyttä. Ennen kaikkea se vaatii uudenlaista ajattelua. Meidän ei tule miettiä, mitä me menetämme, jos autamme lähimmäistemme hädässä antamalla omastamme, vaan meidän tulisi ymmärtää, mitä saamme, kun ojennamme kätemme tarvitseville. Yksinäisyyden sijaan saisimme kokea yhteisöllisyyttä, vihan ja katkeruuden sijaan me voisimme oppia rakastamaan toinen toistamme. Ennen kaikkea saisimme kokea turvallisuuden tunnetta joka syntyy siitä tiedosta, että kanssaihmiset tulevat apuun hädän hetkellä. On erittäin hyvä, että järjestöt, kunnat, maat ja jopa maailmanlaajuiset yhteisöt pyrkivät luomaan hyviä ohjelmia ja niiden avulla luomaan parempaa maailmaa. Hyviä tavoitteita ja periaatepäätöksiä tärkeämpää on kuitenkin se, että jokainen ihminen pyrkisi omassa elämässään tavoittelemaan näitä arvoja. Yhteisön, yhteiskunnan ja koko maailman muutos lähtee niiden pienimmästä mahdollisesta yksiköstä eli sinusta ja minusta. ”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” Room 12:10 Leena Rauhala kansanedustaja puheenjohtaja, kansanedustaja varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos projektijohtaja erikoissuunnittelija oppisopimustoiminnan päällikkö insinööri, amk yrittäjä johtaja romanikulttuuriohjaaja toiminnanjohtaja I hmisoikeusliitto on selvittänyt opetus- ja kulttuuriminiteriön toimesta romanien osallisuutta ja osallistumista kulttuuritoimintaan Suomessa. Selvityksessä tarkasteltiin kaikkia taiteen ja kulttuurin aloja. Samalla pyrittiin tuottamaan tietoa romanien omista toiveista ja tarpeista kulttuuripalvelujen kehittämiseksi ja edistämään siten romanien oikeutta omaan kulttuuriin. Kyselyyn vastasi yhteensä 141 henkilöä ympäri Suomea. Ihmisoikeusliiton tekemässä tutkimuksessa selvisi, että romanit käyttävät vähän kulttuuripalveluja: suurin osa vastaajista ei käytä juuri lainkaan kyselyssä listattuja kulttuuripalveluita ja eniten käytetään lähinnä hengellisiä kulttuuripalveluja. Lisäksi kirjastossa ja elokuvissa käydään jonkin verran. Vastaajat haluaisivat käyttää enemmän hengellisiä kulttuuripalveluja sekä käydä teatterissa, jos teatterin ohjelmistoon saataisiin enemmän romaneja puhuttelevia aiheita. Vastaajista 86 prosenttia kaipaisi lisää tietoa romanien tuottamista ja esittämistä kulttuuripalveluista. Vahva enemmistö vastaajista oli myös sitä mieltä, että romanien historiaa ja taidetta tulisi esitellä julkisissa tiloissa ja kouluissa tulisi opettaa romanien historiaa sekä yhdenvertaisuutta. Enemmistö vastaajista haluaisi myös käyttää enemmän romanien tuottamia ja esittämiä kulttuuripalveluja. KESKUSTOIMISTO [email protected] Tuula Åkerlund toiminnanjohtaja [email protected] Timo Jokela talouspäällikkö Mervi Pamukci toimistosihteeri [email protected] SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ Toimisto Puh. (09) 351 1366 NAISTENVUORO -vankilaprojekti Inka Jeskanen projektikoordinaattori GSM 045 873 9990 [email protected] Tuula Nyman palveluohjaaja GSM 044 300 7815 [email protected] PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI Johtaja Hanna Pekonen Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002 [email protected] KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI Vs. Johtaja Susan Ihanainen Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493 [email protected] ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO Sampo 800014-80033. Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto Tässä numerossa Kajaanissa on lähdetty liikkeelle! 4 Ota selvää ihmisoikeuksistasi! 5 Romanian kylissä apu löytää vastaanottajat 6 Operaatio joulun lapsi 2012 7 Romanikulttuuri saa kiinnostumaan 8 Romanikulttuuripäivät vetivät yleisöä Kuopiossa 9 Kolmas kansainvälinen romanipäivä Seinäjoella 9 Toiminnanjohtajan palsta 10 Mustalaismusikaalista voimaa auttamiseen 11 Vahva side kieleen näkyy Selvityksen mukaan romanit ovat hyvin aktiivisia median käyttäjiä. Niin television kuin radion ohjelmatarjontaa tulisi parantaa lisäämällä romanien osallisuutta ohjelmien tuottamiseen ja ohjelmissa esiintymiseen. Myös romanikielisen ohjelmatarjonnan merkitys tuli korostetusti esille: myös henkilöt, jotka eivät juurikaan osanneet romanikieltä, katsoisivat ja kuuntelisivat ohjelmia ja esityksiä mielellään romanikielellä ja suomenkielisellä tekstityksellä. Vain yksi kaikista vastaajista ilmoitti, ettei puhu romanikieltä ollenkaan. Myönteinen kielellinen identiteetti tarkoittaa sitä, että vaikka oma kielitaito olisikin heikolla pohjalla, kyseistä kieltä haluttaisiin osata paremmin. Valtaosa peräänkuulutti parempaa opetusta ja vanhempien vastuuta kielen välittäjinä. Romanipoliittisen ohjelman selkeä tavoite – kielenopetuksen laadun parantaminen – on tärkeä ja opetuksen saatavuuden laajuutta tulee parantaa huomattavasti. Ammattitaitoisen opetuksen rinnalle on syytä harkita kielipesien ja muiden matalankynnyksen kielenopetuksen muotojen kehittämistä. Tarve romanikulttuurikeskuksille Vastaukset antavat ymmärtää, että nykyinen kulttuuritarjonta ei houkuttele romaneja kulttuurin pariin. Tarjonnan tulisi puhutella romaneja ja romanien toivottaisiin olevan mukana tuottamassa tarjontaa. Vaikka vastaajat eivät halua asettaa romanien ja muiden tuottamia kulttuuritapahtumia vastakkain kilpailuasemaan, on selvää että romanien mukana oleminen tuotantopuolella merkitsee monelle vastaajalle sitä, että tapahtuma soveltuu myös romaneille. Tätä olisi hyvä pohtia enemmän jos halutaan edistää romanien osallisuutta ja osallistumista kulttuuritoimintaan. Selvitys herättää myös keskustelua siitä, miten romanit itse määrittelevät kulttuuripalveluiden laadun ja sisällön. Valtaväestön näkökulmasta kulttuuripalveluiksi määritellyt instituutiot, varsinkaan perin- Kannen kuva: Jorma Virtatnen Numero 3/2012 ilmestyy syyskuun alussa. Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano Mission toimistolla viimeistään 1.8. Laita kuoreen tunnus ”Romano Boodos”. Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Toimitussihteeri: Jaakko KaartinenKoutaniemi Lehden ulkoasu: Valfrid Åkerlund/ Grafimus Oy Julkaisija: Romano Missio ry Tasavertaisena työelämässä 12 teisesti korkeakulttuurin piirin lasketut ooppera ja klassiset konsertit, eivät olleet suosittuja vastaajien parissa. Sen sijaan matalan kynnyksen musiikillisia tilaisuuksia, esimerkiksi hengellisten yhdistysten tai kunnan tuottamina, kaivattiin enemmän. Selvityksen perusteella romanikulttuurikeskuksille on tarvetta: varsinkin vanhimmasta ikäryhmässä kulttuurikeskusta kaivattiin nimenomaan kaikille avoimeksi tilaksi, jossa esitellä romanihistoriaa ja -kulttuuria. Samalla tällaisia keskuksia kaivattiin yhteisölliseksi tilaksi. Koska romanit itsekin kokevat tuntevansa suhteellisen heikosti romanikulttuuria, varsinkaan taidetta ei tunneta, palvelisivat kulttuurikeskukset myös oman kulttuuri-identiteetin vahvistamiseksi. Vaikka romanikulttuurikeskus varmasti on ajankohtainen ja kiirehdittävä hanke jos siksikin, että romanitaiteelle ja -kulttuurille tarvitaan ammattimaista keräystä ja arkistoa, tulisi vastaajien mielestä romanitaidetta ja -kulttuuria esittää Päätoimittaja: Tuula Åkerlund Toimitusneuvosto: Tuovi Putkonen, Malla Laiti, Taina Cederström. Tilaus- ja ilmoitushinnat: Vuosikerta 15 euroa, jäsenille jäsenetuna. Irtonumero 2 euroa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmoitushinta 1 euro/pmm myös pääväestön kulttuurikeskuksissa. Romanikulttuurikeskukseen olisi syytä luoda myös ammattimainen arkisto romanitaiteen keräämistä varten. Romanitaiteilijoiden tilanteesta on kyselyn perusteella syytä olla huolissaan. Romanien tekemää ja tuottamaa taidetta ei usein tunnusteta taiteeksi. Erilaisia teknisiä ja taloudellisia tukirakenteita romanitaiteilijoiden työn ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi on syytä luoda nopealla aikataululla. Yhtäältä tarvitaan koulutusta ja työpajoja, joihin taiteesta kiinnostuneiden romanien on helppo osallistua ja toisaalta tarvitaan apuraha- ja palkintorakenteita varmistamaan, että taiteilijat voivat täysipainoisesti keskittyä työhönsä. Romanit ja kulttuuri -selvitys on saatavilla kokonaisuudessaan Ihmisoikeusliiton kotisivuilla www. ihmisoikeusliitto.fi > julkaisut Reetta Toivanen akatemiatutkija Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Vilppulantie 2 C 4 00700 Helsinki. Puh: (09) 351 1366 Telefax: (09) 345 2517 Internet: www.romanomissio.fi ISSN 1239-9779 Painopaikka: Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula ROMANO BOODOS 2/2012 4 ROMANO BOODOS 2/2012 Kajaanissa on lähdetty liikkeelle! SYrJiNNÄlle StoPPi tYÖelÄMÄSSÄ! Yhdenvertaisuutta ja kaikkien mahdollisuutta reiluun kohteluun työnhaussa ja työpaikalla halutaan parantaa. Kainuun liikunta ry järjesti paikallisille romaneille Tervetuloa ohjaajaksi- liikunnanohjaajakoulutuksen. Y Sähly on ollut yksi lasten suosikkilajeista. Liikuntakerhon lapset kannustivat innokkaasti Kajaanin Hokkia voittoon! L iikunnan harrastaminen urheiluseuroissa on tämän päivän Suomessa lasten ja nuorten suosituin harrastus. Lähes puolet lapsista on mukana seurojen toiminnassa. Siksi onkin harmillista, että romanilapsista ja -nuorista urheiluseuroissa on aktiivisesti mukana vain murto-osa. Kajaanissa on toiminut vuodesta 2009 Pohjois-Suomen romaniasiain neuvottelukunnan aloitteesta nimetty paikallisromanityöryhmä. Paikallisromanityöryhmässä on suunniteltu yhteistyössä kunnan viranomaisten ja aktiivisten romanivapaaehtoisten kesken lasten ja nuorten liikuntakerho- ja kielipesätoimintaa sekä muuta romaneille suunnattua virkistystoimintaa. Tarkoitusta varten kaupunki on myöntänyt paikallisromanityöryhmälle määrärahan sekä tilat. Varsinaisesta toiminnan suunnittelusta ja ohjaamisesta ovat vastanneet romanit itse. Liikuntakerhotoiminta on pitänyt sisällään tutustumista eri liikuntalajeihin, kuten jääkiekkoon, keilailuun, biljardiin ja sählyyn. tuu myös soppakauhaan, joka on tuttu kokin ammatin omaavalle miehelle. ”Koen valtavaa virvoitusta siitä, että saan olla mukana monessa. Seurakunnassa on monenlaisia palvelutehtäviä. Romani voi toimia muussakin kuin musiikkivastuussa. Uskovan velvollisuus on viedä evankeliumia eteenpäin ja siihen on monet keinot – urheilukin on yksi tapa.” Timillä on ollut intoa sitoutua ryhmien vetämiseen ja kehittää edelleen omaa osaamistaan. Urheilukin on yksi reitti evankeliumille Ryhmien ohjaaja Timi Långström on ollut uskossa kohta kaksi vuotta ja löytänyt hengelliseksi kodikseen Kajaanin helluntaiseurakunnan. Tällä hetkellä Timi toimii seurakunnan monitoimimiehenä, jonka työtehtäviin kuuluu kiinteistönhoito, mutta myös katulähetystyö ja miksaaminen ovat lähellä sydäntä. Tarvittaessa Timi tart- Liikunnanohjaaja-kurssilaiset vasemmalta Dimitri Lindström, Rikhardt Lindeman ja Timi Långström. 5 Metrsi Swartz, Dimitri Lindström ja Ramona Grönstrand. Kurssi tarjosi Timille hyviä neuvoja, kuinka kehittyä ryhmien ohjaajana ja kasvattajana. Kurssilla pohdittiin myös terveitä arvoja ja yhteistyötä vanhempien kanssa. Kurssi tarjosi paljon faktatietoa liikunnan merkityksestä ja tarpeellisuudesta lapsille, nuorille ja aikuisille. Lisäksi sain paljon uusia materiaaleja ja ideoita kerhotoiminnan toteuttamiseen. Kurssi toi lisää itsevarmuutta siihen mitä tekee kerhonohjaajana. Sain vahvistusta sille ajatukselleni, että aivan pelkällä maalaisjärjelläkin pärjää pitkälle! Nyt toteutetulle kurssille on Kajaanissa luvassa jatkoa syksyllä 2012, jolloin toteutetaan toinen Nuoren Suomen Löydä liikunta- kerhon ohjaajakoulutus. Kurssille ovat tervetulleita myös uudet osanottajat. Romanikulttuuri ei sulje liikunnan mahdollisuutta pois Liikuntakerhotoiminnan myötä Kajaanissa heräsi ajatus oman liikunnanohjaaja-kurssin järjestämisestä vapaaehtoisille toimijoille. Romanityöryhmä päätti panostaa ohjaajien koulutukseen ja hankkia heille liikunnanohjaajan toimintaa tukevaa koulutusta. Kainuun liikunta ry järjestikin helmikuussa 2012 romaneille Tervetuloa ohjaajaksi -koulutuksen, joka on urheiluseurojen uusille ja aloitteleville 6–11-vuotiaiden lasten ohjaajille ja valmentajille suunnattu starttikoulutus. Koulutuksessa keskustellaan ja etsitään yhdessä ratkaisuja muun muassa ryhmän hallintaan ja harjoituskerran suunnitteluun. Kajaanissa järjestetylle kurssille osallistuivat Timi Långström, Rikhardt Lindeman, Timi Långström toimii vanhempana aktiivisesti omien poikiensa Henrikin ja Kyöstin mäkihyppyharrastuksen parissa osallistuen viikoittaiseen valmennukseen, mäkitalkoisiin sekä kisajärjestelyihin. Timi kertoo, että hänet on otettu hyvin mukaan vanhempien yhteistoimintaan. Itse sählyä ja kuntosalia harrastava mies kertoo , että monilla romaniperheillä lasten urheiluharrastuksen tiellä voi olla esimerkiksi vähävaraisuus ja vanhempien oma tietämättömyys liikunnan merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille. Timi kertoo omista lähtökohdistaan lapsi- ja nuorisoryhmien ohjaamiseen seuraavaa: Syy siihen miksi olen lähtenyt itse kehittelemään tätä romanilasten ja nuorten omaa toimintaa on omassa kodissani. Romanijudokat Henrik ja Kyösti. Meillähän kotona isäni Hartti Långström oli aktiivisesti mukana minun ja veljieni mäkihypyssä ja kannusti meitä kaikenlaiseen liikuntaan.” ”Haluan tarjota omille lapsille mahdollisimman terveen ja monipuolisen kasvuympäristön. Terveitä elämäntapoja ja liikuntaharrastusta osaa nyt vanhempana arvostaa eri lailla kuin nuorempana. Mielestäni tämän päivän romaninuoret luulevat, että romanikulttuuri jollain tavalla sulkisi pois tai rajoittaisi urheiluharrastusta. Näin ei kuitenkaan ole, moni tapakulttuuriin liittyvä asia on vain järjestelykysymys.” Joukkuelajien harrastaminen tuo myös merkittävän lisän lasten ja nuorten sosiaaliseen verkostoon, joka muuten saattaa kaventua kouluttamattomuuden ja työttömyyden myötä liian suppeaksi, Timi lisää. On hyvä pitää mielessä, että liikuntakerhotoiminnassa ei ole menestymispakkoa. Seuratoiminnassa voi olla mukana harrastepohjaltakin, huvin vuoksi. Timi haluaa toivottaa kaikille lehden lukijoille oikein liikunnallista kevättä ja kesää sekä muistuttaa romanivanhempia siitä, että aktiiviset vanhemmat kasvattavat aktiivisia lapsia!”. Henna Huttu hdenvertaisuus ja syrjimätön kohtelu ovat hyvän työelämän kulmakiviä. Yhdenvertaisuus on myös yksi perusoikeuksistamme. Jokaista ihmistä tulee kohdella yhdenvertaisesti riippumatta etnisestä alkuperästä, iästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta tai terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta. Näin sanoo laki, mutta todellisuus on joskus toinen. Eri tutkimusten mukaan esimerkiksi ulkomaalaistaustaisista henkilöistä noin 3565 prosenttia on kokenut, että heidän etninen alkuperänsä on vaikeuttanut työnsaantia. Romanien työllistymisestä kysyttäessä noin 40 prosenttia vastaajista on kokenut tulleensa syrjityksi työhönotossa etnisen taustansa perusteella. Nämä ovat kovia lukuja, ja kuitenkin samaan aikaan puhutaan uhkaavasta työvoimapulasta. Miten meillä on varaa tähän? YES-hankkeesta lääkkeitä syrjäytymisongelmaan Nuorten syrjäytyminen ja heidän osallisuutensa lisääminen on ollut kuuma keskustelunaihe viime kuukausina. Tutkimukset kertovat, että nuorten ongelmana, erityisesti työuran alkupäässä, ovat muun muassa heikkolaatuiset, lyhytaikaiset, omaa koulutus- tai taitotasoa vastaamattomat työsuhteet, työttömyys sekä puutteellinen työhön perehdytys. Nuoret myös kokevat, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa työelämästä ja työelämä saatetaan kokea pelottavaksi. Mikä lääkkeeksi, kun työtä ei löydy tai työelämä pelottaa? Oikeita vastauksia on varmasti yhtä monia kuin on vastaajiakin. Ja lääkkeet valitaan vaivan mukaisesti. Työ- ja elinkeinoministeriön YES – Yhdenvertaisuus Etusijalle -hanke on vuodesta 2007 lähtien taistellut yhdenvertaisen Suomen puolesta. Työelämän yhdenvertaisuuden edistämisen lisäksi YES-hankkeessa on tuettu kansalaisjärjestöjen yhdenvertaisuustyötä, selvitetty syrjinnän esiintymistä eri elämänaloilla, koulutettu viranomaisia, tiedotettu lainsäädännöstä ja kehitetty monimuotoisuuden johtamista – muun muassa. Työsarkaa riittää, eikä hankeideoista ole pulaa. Uusi mediakampanja romaninuorten puolesta Romanien yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistäminen on ollut yksi YES-hankkeen painopisteistä viime vuosina. Meijän puolue -kampanjan suosiota saatiin ihastella etenkin Facebookissa vuonna 2011. Meijän puolue sai mukavasti näkyvyyttä ja toi romanikulttuuria hieman uudella tavalla suuren yleisön tietoisuuteen. Ensi syksynä YES-hankkeessa toteutetaan mediakampanja, jossa työelämän yhdenvertaisuutta ja monimuotoisuuden arvostamista tarkastellaan nimenomaan romaninuorten näkökulmasta. Tavoitteena on vaikuttaa työnantajien kielteisiin ennakkoasenteisiin romaneja ja muita etnisiä vähemmistöjä kohtaan sekä edistää syrjimättömien rekrytointikäytäntöjen leviämistä. Kampanjassa pyritään myös lisäämään nuorten tietoa työnhausta ja työelämän pelisäännöistä. Nähtäväksi jää, miten tämä lääke puree. Asiat muuttuvat vähitellen Yksi kampanja tai monivuotinenkaan hanke eivät tee ihmeitä. Yhteiskunta muuttuu hitaasti. Tänä päivänä yhdenvertaisuudesta kuitenkin puhutaan ja syrjinnästä keskustellaan. Hallitusohjelma suorastaan vilisee toimenpiteitä eri vähemmistöryhmien osallisuuden lisäämiseksi. Lehdet kirjoittavat syrjintätapauksista ja TV:ssä kiistellään milloin homojen, milloin maahanmuuttajien oikeuksista. Välillä tapahtuu ylilyöntejä, mutta pääasia on, että asioista keskustellaan ja räikeimmät tapaukset nostetaan julkisuuteen. Yhdenvertaisuus ei Suomessa toteudu kaikilla elämänaloilla ja edelleen liian moni joutuu kohtaamaan syrjintää tai suoranaista rasismia koulutuksessa, työhönotossa, työpaikalla, asumisessa, julkisissa palveluissa tai kadulla. Tästäkin huolimatta uskallan väittää, että ilmapiiri on muuttumassa. Ja se on muuttumassa myönteiseen suuntaan. Toivoa on. Liisa Männistö Kirjoittaja työskentelee työ- ja elinkeinoministeriössä YES – Yhdenvertaisuus Etusijalle -hankkeen työelämäosion hankepäällikkönä. Lue lisää YEShankkeesta osoitteessa: www. yhdenvertaisuus.fi Kirjoituksessa käytettyjä lähteitä: Jaakkola, T. (2000). Maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt työhönotossa ja työelämässä. Työpoliittinen tutkimus 218. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Jasinskaja-Lahti, I., Liebkind, K. & Vesala, T. (2002). Rasismi ja syrjintä Suomessa. Maahanmuuttajien kokemuksia. Helsinki: Gaudeamus. Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. TEM raportteja 8/2012. Työllisyys- ja yrittäjyysosasto. Raportti 15.3.2012. Pohjanpää, K., Paananen, S., Nieminen, M. (2003) Maahanmuuttajien elinolot. Venäläisten, virolaisten, somalialaisten ja vietnamilaisten elämää Suomessa 2002. Report 1/2003. Helsinki: Tilastokeskus. Syrjä, H. & Valtakari, M. (2008). Romanien pitkä matka työn markkinoille. Tutkimus romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistämisestä. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 22/2008. Ota selvää ihmisoikeuksistasi! O sallistuin tässä hiljattain luennolle jossa puhuttiin ihmisoikeuksista. Luennolta jäi mieleeni afrikkalainen käsite ubuntu syvä tunne siitä, että olemme ihmisiä vain muiden ihmisten ihmisyyden kautta, ja jos haluamme toteuttaa mitään tässä maailmassa, se tapahtuu yhtä paljon muiden ihmisten työn ja saavutusten ansioista kuin omiemme. Ihmisoikeuksien perusta löytyy kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista. Ihmisoikeudet ovat oikeuksia, jotka suojaavat jokaisen ihmisen oikeutta elää omana itsenään, saada turvaa ja suojaa sitä tarvitessaan, opiskella, ilmaista ja kehittää itseään. Nämä oikeudet turvataan Suomen perustuslaissa. Yhdenvertaisuus tarkoittaa, että jokaisella on yhdenvertaiset mahdollisuudet esimerkiksi kansalaisuudesta, etnisestä alkuperästä, vammasta tai muuhun tekijään perustuvasta erosta huolimatta. Mutta miksi ihmeessä me sitten edelleenkin koemme syrjintää, miksi joudumme uudelleen ja uudelleen anomaan oikeuksia? Ehkä siksi, että olemme vain ihmisiä. Ja ihmisinä meidän kehityksemme, mielenkiintomme ja tietoisuutemme ovat suuntautuneet eri tahoille. Meitä vaivaavat kiireet, toiveet, pettymykset, pelot, ennakkoluulot ja erilaiset huolet. Arki täyttyy äkkiä, kun pitää huolta toimeentulosta, lapsista, harrastuksista, sukulaisten hyvinvoinnista, bensan hinnasta, lääkekorvauksista ja muusta jokapäiväisestä. Ja niin päivät kuluvat, eikä monenakaan kerkiä edes ajatella ihmisoikeuksiaan tai yhdenvertaisuuttaan. Vasta kun kohtaamme esteitä koulunkäynnissä, asunnon saannissa, tai työllistymisessä, muistamme taas, ettei meitä saisi kohdella huonommin kuin muita. Mutta usein emme osaa vaatia muutosta. Huudamme kyllä äkkiä rasismista ja epäoikeudenmukaisuudesta, muttemme tiedä, mihin me oikein vaatimuksemme perustamme, kenelle valitus kuuluu osoittaa ja mitä pitäisi tehdä. Kaaleina me alamme vasta nyt havahtua siihen, että meillä on lainsäädäntö tukenamme, kun pyrimme pois köyhyydestä ja kou- luttautumattomuudesta kohti yhdenvertaisempaa tulevaisuutta. Jotta siihen pääsisimme, meidän pitää aktiivisesti hakea tietoa ihmisoikeuksista, tutustua niihin ja lähteä sitten peräämään niitä, tietoisina siitä, että teemme sitä omiemme mutta myös kaikkien muidenkin puolesta. Tärkeää on havaita, että oikeuksien toteutuminen on meistä kaikista kiinni. Eikä se ole helppoa. Täytyy tietää, osallistua, vaatia ja joutua pettymään, kun ei heti onnistukaan. Hankalaa ja työlästä elämää, selvästikin. Mutta onko helppoa olla syrjittynä, halveksittunakaan? Siitähän meillä on kokemusta jo hyvin pitkältä ajalta. Olemme tottuneet ajatukseen niin, että kuvittelemme olevamme ainoat joita syrjitään, emmekä huomaa, että asian hokeminen ilman toimintaa tekee meistä vielä enemmän uhreja. Emme huomaa, että paljon on tapahtunut. Me vain olemme ihan itse jäämässä siitä paitsi, kun odotamme, että meitä edelleenkin autetaan, vaikka meidän pitäisi jo itse auttaa itseämme. Meillä on lait ja oikeudet, mutta oikeudet eivät toteudu, ellemme itse ole aktiivisia. Ihmisinä olemme viemässä asioita eteenpäin vapaalla, kotona, virastoissa, valtioissa, kansallisissa ja kansainvälisissä tehtävissä. Mitä mukanamme missäkin kannamme, sen mukaista kohtelua saamme ja sellaista myös muille annamme. Vasta kun me kaikki itse hyväksymme samat oikeudet itsellemme ja muille, vasta sitten voi toteutua todellinen yhdenvertaisuus. Monet ihmiset ovat työskennelleet ihmisoikeuksien puolesta. Suomessa ja maailmalla samaa työtä tehdään edelleen. Ilman aktiivisia ihmisiä tavoite yhdenvertaisuudesta olisi vielä kauempana. Ei tästä ole kauaakaan kun vanhemmillamme ei ollut kotia, ei paikkaa missä yöpyä. Muistammeko edes, kuinka moni meistä kasvoikaan kerjuuleivällä? Meidän puolestamme toimittiin ja autettiin pois siitä ahdingosta. Nykyään ovat vastassa uudet haasteet. Olisiko nyt meidän vuoromme auttaa sekä itseämme että meitä heikommassa asemassa olevia? Päivi Majaniemi ROMANO BOODOS 2/2012 6 ROMANO BOODOS 2/2012 7 Romanian kylissä apu löytää vastaanottajat Köyhien kylien lasten tulevaisuus on koulutuksessa ja evankeliumissa N ” äen silmissäni kuin kuvanauhan jo viiden vuoden ajalta tekemistämme Joulun Lapsi-matkoista. Olemme kohdanneet tuhansia Romanian todella köyhien kylien lapsia ja perheitä sellaisissakin olosuhteissa, jotka Suomesta katsoen eivät kelpaisi edes eläinsuojiksi, saati ihmisasunnoiksi,” sanoo Jorma K. Virtanen. Juhani Säilä on saanut tehdä monia lapsia iloisiksi jakaessaan Joulunlapsi -kampanjan lahjapaketteja. Patmoksen toiminnanjohtaja Pirkko Säilä muistaa hyvin Urvindin kylän olosuhteet vuodelta 1998, jolloin Patmoksen avustusprojekti alkoi: ”Kylässä ei ollut sähköä, ei mahdollisuutta peseytyä lämpimällä vedellä, lapsilla huonot vaatteet ja osa ilman kenkiä. Ruuan saanti oli sattumanvaraista ja lapset vailla koulumahdollisuutta sekä sen vuoksi lukutaidottomia.” ”Matkaan mielessäni kylästä toiseen, huonoimmissa olosuhteissa muovipeitteisistä oviaukoista muutaman neliön, savesta ja laudanpätkistä kyhättyihin maapohjamajoihin, joissa saattaa asustaa kymmenhenkinen perhe. Osa lapsista telmii ulkosalla vähissä pukeissa, jotkut ilman toista tai molempia kenkiä, ja osa sisällä vaatteitta yhteisvuoteella. Asumuksen nurkan kamiinassa paloi ympäristön puu- ja muilla jätteillä tuli. Kamiinan liedellä peltipurkissa kypsyi päivän ruoka – se mitä saatavilla oli – ja sen yläpuolella roikkui kuivumassa parhaat vuotensa jo jossakin muualla nähnyt ja sieltä hylätty peitto.” ”Mutta muistan myös todella lukuisia ihania yhteisiä hetkiä noissa kodeissa sekä seurakunta- ja kouluvierailuiltamme. Muistan satojen Joulun Lapsioperaation lahjapakettien saajien iloisia ja onnellisia kasvoja ylistykseen nousseiden käsien alta, heidän pienissä, lahjoitusvaroin rakennetuissa kyläkirkoissaan. Apu vie elämää eteenpäin Patmos Lähetyssäätiö ja sen romanialainen yhteistyöjärjestö, Nicu Gal’in johtama People to People Foundation ovat runsaan kymmenen vuoden aikana vieneet monenlaista apua köyhiin romanialaiskyliin. Muun muassa Urvindin kylän asukkaat saivat 14 vuotta sitten Patmoksen lahjana 20 konttiasuntoa. Ne tarjosivat uuden elämän edesmenneen yksinvaltiaan Ceausescun ajatettua heidän aiemmat hökke- jänteisesti ja pysyvästi parantaa. Noin 2000 hengen romaanikylän lapset olivat aiemmin haluttomia menemään kunnalliseen peruskouluun. Olennaisimmat syyt haluttomuuteen olivat vanhempiensa luku- ja kirjoitustaidottomuus – vain yksi kymmenestä osaa lukea ja kirjoittaa – ja esiopetuksen puute, jonka vuoksi lasten on kirjoitustaidottomilta vanhemmiltaan. Lapsen ilo liikuttaa ”Olen saanut tavata matkoillamme satoja ja satoja lapsia. Mutta tuskin ikinä unohdan tapaamistamme 5-vuotiaan Aurican, yhdeksänlapsisen perheen kolmanneksi nuorimman kans- Operaatio joulun lapsi 2012 Tincan romanikylän kristillisessä koulussa läsnä on myös evankeliumi.. liasumuksensa katerpillareilla sekajäteröykkiöiksi useiden neliökilometrien tekoaltaiden alta. Tekoaltaan korkeiden maavallirinteiden alapäässä asuntokontit ja niihin kyhätyt lisärakenteet edustavat nyt sähköistyksen myötä köyhien kylien aatelia. Kylään rakennettiin keräysvaroin myös kirkko ja asukkaiden yhteinen wc- ja suihkutila, minkä jälkeen maakunnan hallinto on myös yhtynyt kylän kehitysprosessiin, tuomalla sinne vuosi sitten viemäriverkoston. Kyläläisten tulevaisuuden kannalta merkittävintä on se, että kylän lapset ovat voineet kummilapsitoiminnan avulla aloittaa myös koulunkäynnin. Se merkitsee, että heidän vanhempiensa luku- ja kirjoitustaidottomuus eivät enää siirry lapsille automaattisena perintönä. Heillä on suurempi mahdollisuus jonakin päivänä elää ja toimia ympäröivän yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä. Koulu parantaa elämänlaatua pysyvästi Keräysvaroin rakennettu ja ylläpidetty Tincan kylän yksityinen kristillinen koulu Bihorin maakunnassa puolestaan kertoo erittäin konkreettisesti siitä, miten köyhien kylien ihmisten elämän laatua voidaan pitkä- ollut mahdotonta opiskella peruskoulussa ikäistensä muiden romanialaisten kanssa samalla tasolla. Tincan koulun johtaja Gavril Gaba kertoi vuoden 2011 joulukuussa, että vasta viisi vuotta toiminut koulu on jo vaikuttanut positiivisesti koko kyläyhteisön elämään. Aamupäivisin koulussa opiskelevat esi- ja ensiluokkalaiset. Iltapäivisin luokkiin kokoontuvat kunnallista peruskoulua käyvät ylempien luokkien oppilaat tekemään kotitehtäviään ja saamaan tukiopetusta, koska kodeissa ei pääsääntöisesti ole edes tiloja kotitehtävien tekemiselle, mutta ei myöskään apua saatavissa luku- ja sa,” Jorma Virtanen kertoo. ”Hän seisoi joulukuisena päivänä tukka ja vaatteet likaisina perheen savimajan oviaukossa, sukka ja kesäsandaali toisessa jalassaan, toinen paljaana. Ilma oli kylmä ja savimajan portailta pelkkää liejua lahjapakettien jakopaikalle.” ”Siinä me tutustuimme. Ja juuri siinä sydämeni särkyi, kun kahlasimme mudassa, Aurica ja hänelle sopivat uudet saappaat sylissäni – ja Auricalla puolestaan Joulun Lapsi -paketti kainalossaan, suurten tummien silmiensä katse täynnä aitoa iloa ja lämpöä.” Joulu oli juuri siinä, sinä hetkenä. Jorma Virtanen F ranklin Grahamin johtama Laupiaan samarialaisen kukkaro -järjestö (Samaritan’s Purse) Yhdysvalloissa aloitti Operaatio joulun lapsi -kampanjan vuonna 1993. Viime vuonna yli kahdeksan miljoonaa lahjapakettia jaettiin yli sataan eri maahan. Patmos Lähetyssäätiö on keräyksen virallinen edustaja Suomessa ollut jo vuodesta 1995 lähtien. Vuonna 2012 tavoitteemme on saada kaksi rekkakuormallista eli 18 000 lahjapakettia vietäväksi Euroopan köyhimmille lapsille Romaniaan ja Moldovaan. Romanian taloudellinen tilanne on vaikea ja siellä on eniten romaneja Euroopassa, noin kaksi miljoonaa, ja heidän asemansa on erityisen vaikea johtuen lukutaidottomuudesta, syrjinnästä ja työnsaantivaikeuksista. Etsimme joka vuosi uusia kohteita, joihin jaamme lahjapaketit. Patmos Lähetyssäätiön työntekijät jakavat lahjapaketit paikan päällä. Romaniassa keskitymme erityisesti lahjojen jakamiseen köyhiin Keski- ja Itä-Romanian kylien romaniyhteisöihin alueille, joihin aikaisemmin ei lahjoja ole jaettu. Moldovan köyhimmät alueet ovat maan eteläosassa. Siellä oleviin kyliin jaamme tänä vuonna lahjapaketteja. Moldovassa tuberkuloosia sairastetaan väkilukuun nähden hyvin paljon. Tubia sairastaville lapsille viemme lahjapaketit vuosittain. Joulun Lapsi -kampanjat ovat suuria evankelioimistilaisuuksia, sillä kaikille lapsille annetaan lahjapaketin lisäksi evankelioiva kirjanen, jossa kerrotaan joulun sanoma Jeesuksesta koko perheen tiedoksi. Uutuutena lapsille järjestetään opetuslapseuttamiskursseja, joissa lapsille järjestetään 12 opetusjaksoa käsittäviä evankelioimistilaisuuksia. He saavat palkkioksi todistuksen ja Uuden testamentin omalla äidinkielellään. Lahjapaketteja jaetaan kolmelle ikäryhmälle: 2-4, 5-9 ja 10-14-vuotiaille tytöille ja pojille. Lahjapaketteihin olemme toivoneet pakattaviksi hygieniatuotteita (hammasharja ja -tahna, saippua ja hiusharja tai kampa), vaatteita (pyjama, poolopaita tai pitkähihainen T-paita sekä pipo, käsineet ja sukat), lelu (nukke, auto tai pehmolelu), karkkipussi (pehmeitä karkkeja, joissa viimeinen myyntipäivä ulottuu vuoteen 2013) ja muuta ikäryhmälle sopivaa. Lahjat pakataan kenkälaatikoihin (32x18x11 cm), jotka voi palauttaa eri puolilla maata oleviin keräyspisteisiin 1.10.–12.11. välisenä aikana tai toimittaa Helsingin toimitiloihimme 23.11. mennessä. Ohjeet löytyvät nettisivultamme www.patmos. fi ja lisätietoja voi kysyä Patmoksen toimistosta Juhani Säilältä puh. 0985674904 tai sähköpostilla [email protected] ROMANO BOODOS 2/2012 8 Romanikulttuuri ROMANO BOODOS 2/2012 Romanikulttuuripäivät vetivät yleisöä Kuopiossa saa kiinnostumaan Vaatteet, tavat, musiikki ja romanien historia esillä Helsingin Kumpulan kylätilan illoissa. H elsingin Kumpulassa lähti viime vuoden syksynä liikkeelle asukkaiden avoin keskustelu romanikulttuurista. Lopulta asukkaiden kesken päätettiin kerran kuussa kokoontua Kumpulan kylätilaan perehtymään, mistä romanikulttuurissa on kyse, ja miksi me niin sanottuun valtaväestöön kuuluvat niin vähän tiedämme tästä Suomen vanhimmasta etnisestä vähemmistöstä. Jopa yliopistossa ja muissa tutkimuslaitoksissa romanikulttuuria ja sen asemaa on alettu vasta viime vuosina laajemmin ottaa tutkimusohjelmiin mukaan. Muut etniset vähemmistöt ovat monille media- ja kulttuuritutkijoille olleet jostain syystä kiinnostavampia. Ennakkoluulot ovat yleensä suurin este kulttuurien välisten raja-aitojen ylittämisessä, myös tutkijoilla. Sen huomasimme myös Kumpulassa, vaikka se nykyisin tunnetaankin poliittisesti suhteellisen suvaitsevaisena alueena pääkaupunkiseudulla. Monipuolista tutustumista romaniasioihin Kumpulan kylätilan iltoihin kokoontui vaihtelevasti muutamia kymmeniä romanien historiasta, tavoista, vaatteista ja muusta kulttuurista kiinnostuneita asukkaita. Tutkijoita, romaneja muita oli asiantuntijoita alustamassa keskusteluja. Myös sosiaali- ja terveysministeriön romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Hannele Syrjä oli aktiivisesti läsnä illoissa. Keskusteluissa tosiaan havahduimme siihen, miten vähän me valtakulttuuriin kuuluvat tiedämme tästä Suomen vanhimmista etnisestä vähemmistöstämme. Ensimmäisessä illassa tammikuussa tutkija Miika Tervonen Helsingin yliopistosta valotti perustietoa romanien historiasta ja kulttuurista. Hän osoitti, kuinka romanien historia on tärkeä osa muuta Suomen historiaa. Suhdettaan romaneihin valottivat eri näkökulmista myös kumpulalaiset taitelijat, kuten Catariina Ryöppy ja Kaarina Kaikkonen sekä kolmannen polven paljasjalkainen kumpulalainen Jorma Ikonen. Yhdessä illassa keskustelun teemana oli Tuula Lindin ja Riikka Tannerin teos, Käheäääninen tyttö, Kaalengo tsaj. Se avasi silmiä siihen, että jokaisen kulttuurin sisällä on erilaisia ryhmittymiä, ja valtaväestön kupeessa monet ongelmat helposti käristyvät myös viranomaistoiminnassa. Samassa illassa Romaniyhdistyksen Päivi Majaniemi valaisi omalta puolestaan mustalaisten tapakulttuuria. Illat huipentuivat huhtikuun lopussa pidettyyn romanimusiikki-iltaan, jossa oli noin 80 osallistujaa. Hilja Grönfors lauloi trionsa eli Kiureli Sammallahden ja Valtteri Bruunin kanssa. Romanimusiikkia esittivät myös romanilaulaja Päivi Ärling, ja Charlotta Alanne toimi karaoke-emäntänä. Romanien historia Suomessa useimmille tuntematon Tutkija Miika Tervonen Helsingin yliopistosta korosti, että romanien historia on Suomen historiaa. Tervonen on väitellyt romanien historiasta ja sanoo, että romanien menneisyyden tutkiminen tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman kaikkiin maamme historian avaintapahtumiin: Ruotsin vallan päättymiseen, 1800-luvun nälkävuosiin, sotien evakkotaipaleisiin sekä ja sotien jälkeiseen rakennemuutokseen, muuttoliikkeeseen Ruotsiin jne. Viime sodissa kaatui 50 romanimiestä, joiden muistoksi on pystytetty Hietaniemen hautausmaalle ainoa romanien kulttuurista kertova muistomerkki. Sotien jälkeen pääosin Karjalassa asuneet romanit joutuivat evakkoina hajaantumaan eri puolille Suomea. He joutuivat myös kokemaan vakiintuneiden kyläyhteisöjensä hajoamisen ja uuden kiertolaisvaiheen. Jos evakoilla oli Suomen muun kantaväestön keskuudessa vaikeuksia sopeutua eikä heille hyvillä mielin luovutettu maita ja taloja, voi vain kuvitella, miten paljon vaikeampaa oli hyväksyä evakkomustalaista naapuriksi. Pääkaupunkiseudulla suurimmat romaniyhteisöt muodostuivat tuolloin Espoon Mäkkylään ja Helsingin Malmille, Tapanilaan ja Kumpulaan. Miika Tervosen mukaan romanit ovat toimineet Suomen historiassa niin sotilaina, piiskureina, käsityöläisinä, povareina, hevoskauppiaina, suutareina, seppinä kuin tehdastyöläisinä ja maanviljelijöinä. Romanien vaiheet kietoutuivat vuosisatojen ajan paikallisten kyläyhteisöjen elämään ja laajemminkin suomalaiseen yhteiskuntaan ja talouteen. Muiden suomalaisten tavoin myös Suomen romaneita muutti Ruotsiin erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Romanien siirtolaisuus oli suhteellisesti erittäin runsaslukuista: arviolta kolme-neljätuhatta suomalaista romania, eli lähes kolmasosa silloisesta 12 000-14 000 hengen romaniväestöstä, muutti ainakin joksikin aikaa Ruotsiin. Myös moni Kumpulan romaneista lähti Ruotsiin. Romanien historiahankkeeseen liittyen kumpulalainen Inka Jeskanen on tekemässä Helsingin yliopistolla pro gradu-tutkimusta juuri Ruotsiin muuttaneista romaneista. Jane Blomerus romanivaatteiden tekijä Kumpulasta Kumpulalaiset Henkka ja Jane Blomerus olivat aktiivisesti kylätalon illoissa mukana. Jane Blomerus esitteli erityisesti romanivaatteita. Suomalaisten romanien keskuudessa on syntynyt kansainvälisestikin ainutlaatuinen vaatekulttuuri. Naisilla on musta pitkä samettivaate, joka on vuoritettu väli- ja vuorikankailla. Vaatteilla erotutaan ja yhdistytään romanikulttuurin sisällä ja suhteessa valtakulttuuriin. Jane Blomerus alkoi tehdä romanivaatteita jo 70-luvun alussa, kun ei niitä muuten saanut. Jane ja Henkka hakivat kankaita ja tarvikkeita ulkomailta, aluksi Lähi-idästä ja Ranskasta ja myöhemmin sitten lähinnä Ruotsista – Suomesta ei sopivia kankaita saanut riittävästi. Jane esitteli toinen toistaan Hortto Kaalo, Amadeus ja Miritza Lundberg keräsivät reilut 800 kuulijaa musiikkikeskukseen Kuopion Romanikulttuuripäivillä. Myös kulttuuriseminaari kiinnosti suurta yleisöä. Kuopiota kiitettiin suvaitsevaiseksi kaupungiksi, jossa romanien on hyvä asua ja elää. K Perinnelaulujen tunnettu esittäjä Hilja Grönfors oli yksi Kumpulan romanikulttuuri-iltojen pidetyistä esiintyjistä. komeampia puseroita. Hän kertoi, miten koristeellisilla kuminauhoilla saadaan rypytettyä röyhelöt. Läpinäkyvien kankaiden päällä pidetään kirsiä, joka nykyisin on useimmiten espanjalainen kuvioitu iso huivi. Päällään hänellä itsellään oli tyypillinen romaniasu, johon on tarvittu yli seitsemän metriä mustaa samettia. Painoa vaatteella saattaa helposti viisi-kymmenen kiloa. Nämä röijyt päällä ollaan sekä kotona että julkisilla paikoilla. Romaninaisen ei sovi näyttäytyä muissa vaatteissa, jos on kerran romanivaatteet päälleen pannut. Hawutajaisiin, joka on romaniyhteisön tärkeä tapahtuma, kaikki laittautuvat parhaimpiinsa. Yleensä naisilla on silloin valkoinen pusero mutta nykyään voi olla mustan ja tumman värisiä kirjailtuja, koristeellisia puseroita ja esiliinoja mustien vaatteiden päällä ja näyttäviä korvakoruja. Romanien Kumpula elää Kumpulan romanit ovat olleet eri sukuja, kuten Hagerteja, Blomeruksia, Isbergeitä ja Lindbergeitä. 9 Henkka ja Jane Blomerus taitavat olla tällä hetkellä Kumpulan omakotitalojen ainoa romaniperhe, kun niitä vielä 1970-80-luvulla oli kymmeniä. Kukaan ei ole tutkinut kunnolla, mihin ja miksi romanit Kumpulasta muuttivat. Osa lähti Ruotsiin, osa Malmille ja muille uusille lähiöalueille. Kumpulan historiassa mustalaiskulttuurilla on kuitenkin lähtemättömät jäljet. Keskustelu taideteoksen saamisesta Suomen romanien kunniaksi jatkuu Kumpulassa. Taideteos-idean kautta on päästy ainakin tutustumaan ja keskustelemaan yhdessä romanien kanssa. Milloin miten taideteos hanke etenee, vaatii edelleen suvaitsevaisuutta. Keskusteluissa ovat nousseet esille myös pelot Itä-Euroopan romanikerjäläisten leiriytymisestä omille takapihoille: toiseuden pelko asuu meissä aika syvässä. Mutta ainakin osalle Kumpulan asukkaista jo tämä kevät on ollut arvokas ja rikas kulttuurioppitunti. Teksti: Salli Hakalaw Kuva: Maarit Kytöharju uopion Romanikulttuuripäivien teemana oli Romanit keskuudesamme 500 vuotta, ja tavoitteena oli puheen, musiikin, valokuvien, kirjojen ja käsitöiden avulla kertoa romanikulttuurista ja sen arvoista. Kuopion paikallisen romanityöryhmän puheenjohtaja Seppo Hagert kantoi romanityöryhmän kanssa päävastuun vuoden 2012 Romanikulttuuripäivien järjestelyistä ”Halusimme osaltamme vaikuttaa siihen, että ymmärtäisimme toisiamme paremmin rautaesiripun takaa ja näemme heidät siinä asemassa, josta me suomalaiset romanit olemme kulkeneet tähän päivään.” Romanit Suomen historiassa, kysymyksiä ja vastauksia -seminaarissa romanien historiaa kerännyt ja tutkinut dosentti Panu Pulma esitteli lokakuussa ilmestyvää Suomen romanien historiaa. Erikoissuunnittelija Malla Laiti kertoi romanien oloista suomalaisessa yhteiskunnassa. Laajassa paneelikeskustelussa selväksi kävi ainakin se, että Kuopio on kaikin tavoin pyrkinyt huolehtimaan romanien asumisesta ja elinolosuhteista. Sen sijaan romanien työttömyyteen hyväntahtoiset virkamiehetkään eivät kykene vaikuttamaan. Työnsaannin pullonkaulana Kuopiossakin on työhönottotilanne, jossa romaneita usein syrjitään. ”Jos työelämään tullaan erilaisuus edellä, joudutaan vaikeuksiin,” totesi elinkeinoelämän edustaja paneelissa. Kuopiossa romaniasiat hyvällä tolalla ”Kuopiossa asuu viitisenkymmentä romania,” kertoi Seppo Hagert Kuopion romanityöryhmästä. ”Asuntoasiat meillä ovat niin hyvällä mallilla, ettei niistä tarvitse edes puhua, mutta se täytyy sanoa, että kyllä savolaisissakin ennakkoluulot ovat syvällä työasioissa. Itse lähdin aikanaan Ruotsiin sosiaalipoliittisena pakolaisena, kun armeijan jälkeen hain työpaikkaa enkä saanut sitä syntyperäni takia. Vuonna 1989 sain työtä Suomesta ja silloin palasin takaisin.” Romanikulttuuripäivien jär- S ” uomen romanit haluavat oppia lukemaan ja kirjoittamaan tullakseen tasavertaisiksi toisten ihmisten kanssa. Tällä 1906 vuonna Vaasa-lehdessä olleella lainauksella avasi romanihankkeen koordinaattori, erityisopettaja Hannu Syrjä kol- Juhlijoita yhteiskuvassa. Tuovi Putkonen pääväestön kanssa”, sanoi Seppo Hagert. ”Usein tiedon puute saa aikaan ristiriitoja.” Romanikulttuuri on kulkenut Suomessa pitkän matkan ”Me olemme eläneet tämän saman elämän, ehkä vielä vaikeamman”, Seppo Hagert sanoi Joakin Eskildsenin romanien elämää kuvaavan valokuvanäyttelyn Roma Journeys avajaisissa. ”Nämä ihmiset ovat tulleet Kolmas kansainvälinen romanipäivä Seinäjoella 12.4. vietettiin Seinäjoella ravintola Sorsanpesällä kansainvälistä romanipäivää. jestämistä Seppo Hagert sanoo mielenkiintoiseksi urakaksi: ”Kaupungin hallinnosta on ollut ihmisiä mukana järjestelyissä ja Itä-Suomen alueellisesta romaniasiain neuvottelukunnasta. Yhteistyö on sujunut hyvin, mutta kyllä yöunetkin ovat joskus kärsineet. Kuitenkin kaikki palat loksahtivat yhtäkkiä paikalleen. Täytyy sanoa, että kyllä valtaväestö niin kuin romaniväestökin oppivat asioita vuosien varrella.” Seppo Hagert arvelee, että useiden tuhansien ulkomaalaisten siirtolaisten muuttaminen Kuopioon on avartanut päättävässä asemassa olevien asenteita ja auttanut sillä tavalla romanien asiaa. Romanit eivät ole enää kotiseudullaan silmätikkuina niin kuin ennen. mannen Seinäjoella järjestetyn kansainvälisen romanipäivän. Paikalla oli noin 80 kuulijaa. Romanien lisäksi paikalla oli opettajia ja valmistuneiden romaniopiskelijoiden kurssikavereita. Ennen virallista juhlaa oli jo pidetty seminaari, jossa elintarvikealalta valmistunut Jasmi Stenroth ja sosionomiksi valmistunut Jenita Stenroth selvittivät omaa kouluhistoriaansa. Keskustelua vetivät koulunkäynninohjaaja Jari Stenroth ja Romano Mission toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund. Juuri valmistuneet nuoret naiset korostivat kodin kannustavaa merkitystä koulunkäynnin sujumisessa. Välillä veri oli vetänyt ja elämä vienyt mutta kodin jämäkkä asenne toi kuitenkin elämään ja koulunkäyntiinkin onnellisen lopputuloksen. Toki opettajat ja koulukin saivat tytöiltä kiitosta. Vakavaa asiaa ja stand up -komiikkaa Pääjuhla aloitettiin kakkukahveilla. Järjestävän tahon puolesta tilaisuutta juonsi Hannu Syrjä. Leif Lindeman lauloi aluksi muutaman kauniin laulun. Vilpitön ja säteilevä esiintyjä sai yleisön hyvälle tuulelle. Leifin jälkeen Tuula Åkerlund kävi läpi lähes koko romanikulttuurin vaiheet Suomessa. Tuula korosti romanien hyvää asemaa Suomessa verrattuna romanien asemaan muissa Euroopan maissa. Toki paljon on korjattavaa vieläkin mutta Åkerlund Villatakki se vasta miehestä romanimiehen tekee. Hannu Friman sai yleisön vääntelehtimään naurusta ja avasi uusia ovia romanikulttuuriin. korosti romanien omaa vastuunottoa asioistansa: Ilmaiseksi ei saa mitään ja kouluttautuminenkaan ei vielä takaa tänä päivänä hyvää elämänlaatua. Ilman koulutusta jäät kuitenkin varmasti sivuraiteelle. Seinäjoen kaupungin tervehdyksen juhlaan toi erityisopetuksen rehtori Ville Järvi. Järvi kiitteli opetushallituksen ro- manilasten koulunkäynnin tukemiseen tähtäävää hanketta. Täysin tuoreen ja toisenlaisen näkökulman romani kulttuuriin ja elämään toi Hannu Frimanin hervottoman hauska stand up -esitys. Siinä tuli naurettua itsellensä, omille ennakkoluuloille, stereotypioille ja ties mille. On hyvä joskus saada nauraa sellaisellekin, joka normaalisti on kiellettyä tai epäkorrektia. Friman kehitteli tarinaansa taitavasti: kaiken pohjanahan oli kuitenkin raadollinen arkielämä, joka taitavissa käsissä sai surrealistiset mittasuhteet. Tilaisuuden lopuksi Jari Stenroth kertoi romani-hankkeen toiminnasta ja opiskelun tärkeydestä. Jari antoi kiitosta koululaitokselle ja myös romanikodeille. Hän kutsui Jasmi ja Jenita Stenrothin sekä Jasmin opettajan Juha Kankaan kukitettaviksi. Juha lausui Jasmille muutaman kauniin ja kannustavan sanan ja kiitteli koulun ja kodin välillä ollutta yhteistyötä. Vapaamuotoisen ja rennon juhlan päätti Leif Lindeman parilla kauniilla hengellisellä laululla. Hannu Syrjä ROMANO BOODOS 2/2012 10 Toiminnanjohtajan palsta Romano Mission toimintamuodot Romano Mission toiminta-ajatuksena on toimia valtakunnallisena lastensuojelun, sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja eri järjestöjen kanssa. Lastensuojelutyö ■ Ylläpitää 14-paikkaista lastenkotia Hämeenkoskella ja 10-paikkaista pienryhmäkotia Martinkylässä. Sosiaali- ja diakoniatyö ■ Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-, työllisyys-, koulutus- sekä muissa sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot viranomaisille sekä luennot. ■ Hengellinen toiminta: mm. romaneille suunnatut jumalanpalvelukset – myös romanikieliset. Projektit Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla. ■ Naisten vuoro (2010–2013): naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti. Julkaisutoiminta ■ Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden. Stipendirahasto ROMANO MISSIO Tunnus 5007555 00003 VASTAUSLÄHETYS Vastaanottaja maksaa postimaksun ■ Myöntää pienehköjä stipendejä kannustukseksi koulutusta hankkiville romaninuorille. H ilo bolibosko ekonomiako drouvo tiija tissula kaan neer sakko buttiako stedi niina aro Fintiko them. Ame nuoruvaha aro Romano Missio te stanuven ta tenkaven phirimes amengo potnoskobuttia. Soske ame aa#h#haha? Kammenako komuja amengo t#senstibi? Sar ame t#seeraha dauva butti? So hin mango dielos aro dai buttia? Romano Missiosko koni fuortuno buttia hin panna kentengo siilakobuttia. Apruno buttia hin kentengo t#si#hko aa#h#hibosko naalal dikkiba ta siilavitiko parjubosko rinkako la#h#hiba. Buttia hin drouvo. Amengo staggos hin ma#hkar bare ömsiboskobyörda. Siigo tiija staggosko praalune ta buttiboskiiren hin aa#htas mostiba te tenkaven neeves staggosko buttiako t#seeriba ta maneera. Strategiako buttia naa panna fäärdi, ame naa hleppudam panna kajo sakko drom. Staggos hin mostiba te traaten aka diivesko bihibongo paalal. Kentengo ta ternengo probleemen rootavaha butide fro#h d#zaabenesko naalunobuttia, katta ame hajuvaha fendide te jelpaven huupi aro lengo kentengo parjubosko buttia. Aro drouvo tiija hin t#si#hko te minsaven, te Romano Missiako t#senstibi kammena, ta panna aavena te kammen. Ame aa#h#haha aro #hilo them uniko kentengo siilibosko staggos. Meen hin romanokultturesko spesiaalo d#zaaniba ta saakako d#zaaniba niina sar t#seeraha buttia romanohuupensa. M aailmanlaajuinen talouden tiukentuminen heijastuu lähes jokaisen työpaikkaan Suomessakin. Joudumme myös Romano Missiossa pysähtymään ja analysoimaan avoimesti perustehtäväämme: Miksi olemme olemassa? Tarvitaanko palvelujamme? Millä resursseilla ja menetelmillä toimimme? Mitkä arvot ja normit ohjaavat toimintaamme. Mikä osuus minulle on tässä toiminnassa? Romano Mission tärkein työmuoto on edelleenkin lastensuojelutyö. Ydintehtävä on lasten hyvinvoinnista huolehtiminen ja turvallisen kasvuympäristön luominen. Tavoitteena on turvata lastensuojelun palvelut laadukkaina tiukassakin taloudellisessa tilanteessa. Tehtävä on vaativa ja vastuullinen. Olemme järjestönä erilaisten muutospaineiden alla. Tämä on merkinnyt viime aikoina hallituksen ja työntekijöiden kanssa yhteistä suunnittelua ja toiminnan ja työmuotojen uudelleen arviointia. Strategiatyö on yhä kesken, kaikilta osin emme vielä ole päässeet asetettuihin tavoitteisiin. Järjestön toimintaa on kehitettävä aikaan liittyvien haasteiden mukaan. Lasten ja nuorten vaikeuksiin etsitään entistä enemmän ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, joiden kautta voidaan tukea perheitä heidän kasvatustehtävässään ja vanhemmuudessaan ja sitä kautta estää syrjäytymistä. Vaikeina aikoina on hyvä pitää mielessä, että Romano Mission palveluita tarvitaan ja tullaan edelleenkin tarvitsemaan. Olemme valtakunnallisesti katsottuna ainutlaatuinen lastensuojelujärjestö. Meillä on erityisosaamista romanikulttuurista ja asiantuntemusta romaniperheiden kanssa työskentelystä. Lastensuojeluyksiköissämme romanikulttuurin näkyvyys ja osaaminen on selkeästi osa arjen toimintaa. Oman identiteetin ja juurien tiedostaminen ja arvostaminen on ehdoton osa sijoitetun lapsen matkaa tasapainoiseen aikuisuuteen. Palvelukortti ❏ Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden (4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa) ❏ ❏ ❏ Kestotilaus (laskutus vuoden välein) (jäsenmaksu 16 euroa/vuosi, sisältää jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran) Olen uusi tilaaja Liityn Romano Mission jäseneksi Lehden saaja_________________________________ Tilaa juhannushameesi ajoissa. Ompelija Arja Laatikainen Kokkola puh. 046 612 7000 Romano Missiolla myynnissä Lähiosoite_______________________________________ postitoimipaikka_________________________________ Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen Nimi____________________________________________ Lähosoite________________________________________ Postitoimipaikka_________________________________ Päiväys ____________________/_______20___________ Paikkakunta_____________________________________ Allekirjoitus_____________________________________ Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15) l Tie omana, keppi turvana - 135 s. mustalaisista muistettua: Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup. julkaisu, 20 euroa l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa l Onnittelu- ja suruadresseja kukka-aiheisia, 10 euroa l Tartu käteeni: Väinö Lindberg, cd 16,50 euroa l Romani ja päihdehuollon palvelut Opas päihdehuollon ammattilaisille 5 euroa Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut ROMANO BOODOS 2/2012 11 Mustalaismusikaalista voimaa diakoniseen auttamiseen Syvä laulu -musikaalin valmistelu ja esittäminen täyttää monia hyviä tarkoituksia. lokuussa Paimion kesäteatterissa nähdään mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen diakonisen produktion tuotos Syvä Laulu musikaali, joka kertoo tarinaa romanien historiasta liki 100 vuoden ajalta. Musikaalissa on aineksia kansainvälisyydestä: vankkurit vaeltavat aikamatkana Euroopan halki, toisen maailmansodan kuohuista Suomeen. Musikaalissa palataan takaumien kautta flamencon lähteille Andaluciaan, missä soi cante jondo – syvä laulu, Federico García Lorcan mustalaisromanssien kuvaamana. Syvä Laulu on läpileikkaus mustalaismusiikista, sen erilaisista musiikkityylien kirjosta, missä kuuluu voimakkaiden tunteiden ja aiheiden sävyttämä maailma, unohtamatta vahvaa kristinuskon merkitystä ja vaikutusta. keskustelun diakoniatyöntekijän kanssa elämästä ja tulevaisuudesta. Diakonisesta kokonaisuudesta produktiossa vastaa Mikaelinseurakunnan diakoniatyöntekijä Mertsi Ärling, joka on myös Operaatio Ruokakassin ry:n toiminnanjohtaja. ”Näen tällaisissa produktioissa aivan mielettömän mahdollisuuden tuoda voimaantumista, mielekästä tekemistä, evankeliumia, musiikin monimuotoisuutta ja suvaitsevaisuutta, eli diakoniaa parhaimmillaan. Diakonista matkaa osallistujien kanssa jakaa minun lisäkseni Kitti Kumpulainen, joka on Katariinanseurakunnan johtava diakoniatyöntekijä. Jokaisen osallistujan kanssa pohditaan menneisyyttä, nykyhetkeä ja etenkin tulevaisuutta – mahdollisia elämän unelmia, haaveita ja suunnitelmia sekä niiden saavuttamiseksi tarvittavia askeleita,” kertoo Mertsi. ”Merkittävää on myös se, että Turun Yliopisto tekee produktiosta arviointitutkimuksen kulttuurin tuotteistamisesta. Ja Porin diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelija tekee produktiosta oman päättötyönsä.” Musikaali-hanke on diakoninen työväline Ilosanomaa voidaan levittää monella tavalla Syvä laulu musikaalin äiti on Operaatio ruokakassin kehityssuunnittelija Katja T. Ärling. ”Syvä laulu -musikaali syntyi ajatuksesta valjastaa erilaiset ihmiset tavoittelemaan samaa päämäärää. Matkalla ei kiinnitettäisi huomiota erottaviin tekijöihin vaan keskityttäisiin yhdistäviin elementteihin. Varsinaista tarinaa käsikirjoitukseen lähti työstämään hyvä ystäväni kirjailija Merja Issa. Jo hetkessä mukaan innostui aivan mahtava musiikintekijä Lasse Heikkilä. Ja mielestäni kaiken kruunaa ohjaajaksi saatu hauska ja rohkeasti ajatteleva näyttelijäohjaaja Valtteri Roiha.” ”Yksi produktion tavoitteista on luonteva kohtaaminen, vuorovaikutus ja suvaitsevaisuus. Mukaan produktioon onkin lähtenyt liki sata tavallista varsinaissuomalaista, ja lähes puolet osallistujista on alle 29-vuotiaita romaninuoria.” Syvä laulu on muutakin kuin vain musikaali. Se sisältää kahdeksan erilaista työpajaa: lavastus, puvustus, näytteleminen, musiikki, laulaminen, ruokahuolto, organisointi ja markkinointi. Tässä produktiossa on kohderyhmänä pidetty erityisesti syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Työpajat ovat osallistavia ja oman elämän hallintaan aktivoivia. Produktion vahva diakoninen ote mahdollistaa osallistujille myös tavoitteellisen Voiko tällainen toiminta olla sitten hengellistä, evankelioivaa tai diakonista toimintaa? Voiko se auttaa köyhää ihmistä? Eikö köyhiä pitäisi auttaa taloudellisesti tai ruokakassein? Tällaisia kysymyksiä produktion kokonaisuudesta vastaavalle Mertsi Ärlingille on matkan varrella heitelty. ”Itse haluan nähdä aina ihmisen kokonaisuutena ja se tulee huomioida erilaisissa kohtaamisissa ja auttamistyössä. Kulttuurin ja taiteen keinoin voidaan edistää terveyttä ja hyvinvointia sekä lisätä osallisuutta yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Onko köyhä ihminen tämän toteamuksen ulkopuolella? Koskeeko se vain hyvätuloisia?” ”Oman työni kautta diakoniatyöntekijä olen nähnyt, että ihmiset tarvitsevat monenlaisia asioita voimaantuakseen. Kaikki köyhät eivät pode nälkää, vaan ehkä tylsyyttä, yksinäisyyttä tai yhteydenpuutetta. Tähän tarpeeseen tämä musikaaliproduktio on halunnut osaltaan vastata. Taiteen keinoja ei ole ainakaan Turussa kovin paljon käytetty sosiaaliryhmien kohtaamisessa. Tämä produktio on muiden tavoitteiden lisäksi yksi yritys vaikuttaa positiivisella tavalla arkipäivän rasismin torjumiseen. Musikaalin tarinassa on myös vahvasti hengellistä tematiikka – ilosanomaa voidaan levittää monilla erilaisilla tavoilla, ei siis vain pöntöstä saarnaten.” E Produktio toteutetaan yhteistyönä Mikaelin ystävät ry, Mikaelinseurakunnan ja Katariinanseurakunnan kanssa. Näytöksiä on kaikkiaan kymmenen, joista jo kolme on loppuun myyty ennakkoon. Taustalla oleva työryhmä näkee, että kaikki musikaalia katsomaan tulevien henkilöiden ja yhteisöjen panos on myös osa produktiota. Katsojat tukevat diakonista työtä antamalla pajoihin osallistujille palkkioksi mahdollisuuden saada esiintyä ja tuoda taidonnäytteensä esille. Järjestäjät toivovat, että kaikki, joiden sydämessä on tilaa diakoniatyölle ja lähimmäisten auttamiselle, tulevat katsomaan Syvä laulu -musikaalia – se on helppo ja miellyttävä tapa auttaa. Syvä laulun näytökset: 17.8. klo 18 Ensi-ilta 18.8. klo 19 19.8. klo 19 21.8. klo 19 22.8. klo 19 23.8. klo 19 24.8. klo 19 25.8. klo 14 ja 19 26.8. klo 14 Käsikirjoitus Merja Issa Näyttämöllinen ohjaaja Valtteri Roiha Musiikin sävellys ja kapellimestari Lasse Heikkilä Lippuvaraukset ja tiedustelut myös numerosta 050 5537 317, Paimion kesäteatteri. 1.6. alkaen Paimion Matkailuneuvonta (Sähkömuseo) Vistantie 24a, 21530 Paimio. Lipunmyynti avoinna ti-pe 10-18 ja la-su 11-15. 23 € / aikuiset 15 € / lapset alle 12 v. Ryhmäalennus 20 € / vähintään 20 hlö 20 € / vähintään 50 hlö + sis. kahvi+kahvileipä ROMANO BOODOS 2/2012 12 ROMANO BOODOS 2/2012 Tasavertaisena työelämässä Nuoret ja lapset ovat sydämen asia Regina Lindemanille. R egina Lindeman on jo vuosia tehnyt töitä huostaanotettujen lasten ja nuorten parissa. Hän aloitti tuntityöntekijänä Romano Mission lastenkodeissa. Kun Lahden yksikkö lopetettiin, hän siirtyi sieltä neljän sijoitetun romanilapsen kanssa valtaväestön ylläpitämään yksityiseen pienryhmäkotiin. Regina ei ole missään vaiheessa empinyt pyrkiä tavoitteeseensa. Hän on hakenut niin opiskelemaan kuin työhönkin romanina, kansanpuvun helmat ylpeästi heiluen. “Tehdessäni tätä työtä tuntityöntekijänä minulle varmistui, että olen oikealla alalla. Nykyaikana ei saa vakinaista paikkaa, jos ei ole koulutusta ammattiin, joten pyrin Orimattila-Instituutin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajalinjalle”, Regina kertoo. Regina oli luokkansa ainoa romani ja myöntää, että ensimmäinen päivä hieman jännitti. “Kyllä siinä hetken mietti, että kuinkahan tästä selviän ja tunnenko itseni ulkopuoliseksi. Jännitys oli aivan turhaa, minut otettiin lämpimästi vastaan omana itsenäni. Minulla oli huippuhyvät luokkakaverit ja olemme vieläkin tekemisissä toistemme kanssa”, Regina kiittelee. “En ole koskaan halunnut romanina erikoisoikeuksia vaan yhdenvertaisuutta muiden kanssa. Tämä on toteutunut niin opiskellessani kuin työelämässäkin.” Oikeaa tietoa Regina toteaa, että Suomessa on edelleen runsaasti ennakkoluuloja romaneja kohtaan. “Jopa ulkomailta tänne muuttaneet ovat tulleet paremmin hyväksytyiksi. Tästä voisi osittain syyttää mediaa, joka varsin harvoin tuo julki myönteisiä asioita romaneista. Toivoisin valtaväestön ymmärtävän, että olemme tavallisia ihmisiä ja elämme tavallista arkea kuten muutkin. Ei mustalaisuus ole mikään elokuva ihmeellisine myytteineen”, Regina pohtii. Reginan työkaverit ovat kaikki valtaväestöön kuuluvia, mutta koskaan hän ei ole tuntenut itseään erilaiseksi kuin muut. Regina nauttii työstään pienryhmäkodin “suurperheessä”. Janina käy usein katsomassa äitiä työpaikalla. Janinasta tulee isona lastenhoitaja. Paras tunnustus on kuitenkin tullut lapsilta ja nuorilta, jotka eivät ole missään vaiheessa hämmästelleet, että ohjaajana on romani. “Olen usein epäröinyt, luotetaanko kykyihini, mutta se on ollut turhaa. Eteeni ei ole tullut yhtäkään asiaa, jota en olisi voinut tai saanut hoitaa kuten muutkin. Erityisesti mieltäni lämmitti tapaus, jossa erään nuoremme kanssa piti mennä tutustumaan uuteen kouluun. Tehtävä osui kohdalleni ja nuori oli iloinen, että lähden hänen kanssaan. Kysyin kuitenkin, eikö häntä nolostuta mennä romaninaisen kanssa kouluun? Hän vastasi ihmetellen ’Miksi nolostuttaisi?’.” ”Tämä lasten ja nuorten avoimuus ja luottavaisuus kertoo siitä, että olen onnistunut työssäni ja se on paras kiitos.” Kaikki lasten puolesta Jos nuoret antavat paljon Reginalle, niin Reginakin pyrkii antamaan heille kaiken täydestä sydämestään. “Ei tätä työtä jaksaisi, jos ei tässä olisi sydän mukana. Tämä on kuin suuri perhe, jonka lapsia jokainen ohjaaja puolustaa kuin omiaan konsanaan. Lapset ja nuoret tarvitsevat ympärilleen turvallisia aikuisia, jotka rakastavat ja antavat rajat.” Nykyajan nuoriso voi todella huonosti, siitä kertoo kaiken aikaa kasvava sijoitettujen lasten määrä. Reginalla on itsellään neljä jo maailmalle lähtenyttä lasta ja kotona on äidin ilona 8-vuotias Janina. “Nykyaikana kiire ja monenlaiset paineet kiristävät perheiden arkea. Lapsille ei ole aikaa ja nuoren pahoinvointi huomataan vasta kun ongelmat ilmenevät. Onpa lapsi missä tahansa – kotona tai sijoitettuna, on aikuisella vastuu lapsesta. On tärkeää, että vanhemmilla on aikaa olla läsnä ja oikeasti kuunnella lasta.” Opiskelu jatkuu Nyt Regina jatkaa opiskelua. Hän on kiitollinen työantajalleen, joka mahdollisti opiskelun oppisopimuksella. Valmistuttuaan Järvenpään Luther-opistolta, on Reginalla romaaniohjaajan ammattitutkinto, joka avaa ovia jälleen uusiin haasteisiin. Opiskelun päätyttyä Regina voi olla muun muassa romanien tukihenkilö ja luennoida romanikulttuurista. “Romanikulttuuri on edelleen vieras valtaväestölle, joten luennoille on tarvetta, muun muassa useissa ammattiryhmissä kaiva- taan tietoa. Esimerkiksi lastensuojelutyö, perhetyö, opettajat ja terveydenhuolto ovat aloja, joissa kohdataan kulttuurimme. Asiallinen tieto helpottaa heidän työtään romaniväestön kanssa”, Regina toteaa. “Toivoisin, että etenkin lapsityössä olisi romanilapsia ohjaamassa myös romaneja. Esimerkiksi sijoitetut lapset ja nuoret tarvitsevat arkeensa romanityöntekijän, joka luontevasti antaa heille eväitä oman identiteetin tukemiseen. Kun nuori elää lapsuutensa valtaväestön keskuudessa, on aikuistuttua edessä väistämättä identiteettikriisi. Toivoisin, että romaneja koulutettaisiin oppisopimuksella työntekijöiksi paikkoihin, joissa asuu romanilapsia.” Teksti ja kuvat Anneli Enqvist 13