työväenmuseo werstaan asiakaslehti 2016
TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN ASIAKASLEHTI 2016 Päivä Finlaysonilla Entinen puuvillatehdas on muuttunut eläväksi kaupunkikortteliksi, jossa työväenhistoria kukkii. Teksti Heikki Mikkonen Kuva: Anne Lahtinen Kiinnostaisiko opastettu kierros entisessä Finlaysonin alue tarjoaa kuitenkin myös mahdollisuuksia, joita kaikki eivät ole tulleet ajatelleeksi. Työväenmuseo Werstaan juhla- ja kokoustilat tarjoavat käytännöllisiä ja inspiroivia mahdollisuuksia erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen kokouksista rennompiin iltajuhliin. Käytännöllisiä kaupunkihäitä miettiville on vaikea kuvitella helpompaa ratkaisua kuin vihkimisen suorittaminen kivenheiton päässä sijaitsevassa Finlaysonin kirkossa, josta juhlaväki voi siirtyä muutamassa minuutissa viettämään hääjuhlaa upeat näköalat tarjoavaan Galleria Berteliin. Sata vuotta sitten Finlaysonin tehdasalueen Werstas ei kuitenkaan missään nimessä ole paikka, jonne tuleminen vaatisi etukäteissuunnittelua tai varauksia. Ilmainen sisäänpääsy päinvastoin mahdollistaa erityisesti spontaanit museokäynnit isommallakin joukolla. Werstas on tunnettu myös lapsille suunnatusta toiminnasta: museosuunnistus koukuttaa kouluikäiset tutustumaan museotiloihin ja työväenhistoriaan. Lisäksi monet Werstaan näyttelyistä ovat osallistavia ja tarjoavat monipuolista toimintaa erilaisten pelien ja leikkien muodossa. On myös syytä huomioida kymmeniätuhansia leipiä uunistaan leiponut rieväkone Sulo, joka jaksaa ihastuttaa nuorempia museokävijöitä vuodesta toiseen. Lapsille suunnattu toiminta ei rajoitu vain Werstaalle: Finlaysonin alueella sijaitseva lastenkulttuurikeskus Rulla tarjoaa lapsille runsaasti taideohjelmaa sekä työpajoja. Siperian alueen ravintolat ovat lapsiystävällisiä ja tarjoavat vaihtoehtoja perinteisestä suomalaisesta ruoasta italialaiseen tai intialaiseen keittiöön. tekstiilitehtaassa ja tuoppi paikallista pienpanimo-olutta entisessä kutomakonehallissa? Vai olisiko paras ratkaisu varata juhlatila tarjoiluineen koko päiväksi historiallisesta tehdasmiljööstä, joka sijaitsee aivan Tampereen ydinkeskustassa? Keskustorin maisemaa maalaava tiilirakennus Finlayson-kyltteineen on oleellinen osa Tampereen kaupunkikuvaa, mutta harvoille on selvää, kuinka elävä ja tapahtumarikas entinen tekstiilitehdas on edelleen, vaikka sen piiput ovat jo hiljenneet. porteista kuljettiin kiireisissä tunnelmissa. Joka aamu valtavan tehdaskompleksin koneet virkosivat, kun tuhannet työläiset siirtyivät kutomakoneiden ja höyrykattiloiden ääreen. Aikataulut olivat tarkkaan säädeltyjä: porteilla päivystävät vahdit olivat valmiina sakottamaan myöhästyneitä. Vaikka ihmiset olivatkin ylpeitä Finlaysonilla työskentelystä, kiireiset aikataulut ja fyysisesti raskas työ eivät tehneet alueella oleskelusta kaikille miellyttävää. Samat portit ovat edelleen paikoillaan. Niistä kuljetaan erilaiselle Finlaysonille: turistiryhmät saapuvat tutustumaan museotiloihin ja taidenäyttelyihin. Monet alueella liikkuvat ihmiset ovat tulleet nauttimaan entisten tehdashallien monipuolisesta kahvila- ja ravintolatarjonnasta. Keskellä aluetta sijaitsevallaVäinö Linnan aukiolla järjestetään lukuisia kesätapahtumia. Finlaysonilla sijaitsee myös Tampereen suurin elokuvateatteri Plevna, jonka 1800-luvulta periytyvän nimen kaikki tamperelaiset tuntevat. 2 Aurinkoisten päivien viettäminen sisätiloissa ei aina tunnu houkuttelevalta ajatukselta. Finlayson on kuitenkin myös mainio ulkoilmakohde.Tehdasympäristössä suoritetun kävelykierroksen jälkeen kannattaa siirtyä Finlaysonin palatsille, joka puistoineen on idyllinen ja rauhallinen saareke keskellä Tamperetta. Toisella puolella tietä sijaitseva Tallipiha tarjoaa erilaisen palan tamperelaista teollisuushistoriaa.Tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeckin rakennuttama puutaloalue rakennettiin ratsuhevosten talleiksi ja tallimiesten asunnoiksi. Nykyisin se on täynnä lukuisia kahviloita ja pienputiikkeja, joihin Finlayson-vierailun yhteydessä kannattaa ehdottomasti tutustua. Finlaysonin alueen palveluista puhuttaessa ei voi unohtaa niiden keskeistä sijaintia. Harva tulee ajatelleeksi, että tämä historiallinen miljöö sijaitsee aivan kaupungin ydinkeskustassa. Tehdasalueelta on vaivatonta jatkaa matkaa Tampereen muihin kohteisiin ilman bussi- tai taksikierroksia. Juhlien järjestäjien on helppo huomioida lyhyet etäisyydet hotelleille tai läheisiin yökerhoihin. Juna- tai bussiyhteyksillä saapuvat pääsevät sekä Finlaysonille että takaisin asemalle pienellä vaivalla. Kuva: Minna Karhunsaari Vaikka elämä Finlaysonilla kulkeekin eri rai- teilla kuin tehtaan aktiivivuosina, alueen merkitys osana tamperelaista työväenhistoriaa ei ole kadonnut minnekään. Tämä jatkuvuus näkyy jo rakennuksia havainnoimalla: niiden ulkonäkö on pysynyt suurimmaksi osaksi muuttumattomana. Teollisuusperintö elää tehdashallien tiiliseinissä ja nimissä. Vaikka tamperelainen tekstiiliteollisuus on suurimmaksi osaksi kadonnut, jäljelle jäänyt alue on yhä elinvoimainen. Kutomakoneet ja ompelimot ovat vaihtuneet sanomalehtien työpisteiksi, start up -yritysten ajatushautomoiksi ja trendikahviloiksi. Muutokseen on vaikea suhtautua ainoastaan positiivisesti: teollisuuden rakennemuutoksen myötä Tampere on menettänyt tuhansia työpaikkoja ja tekstiilien halpatuotanto on yksi globalisaation kipupisteistä. Kaikesta huolimatta Finlayson on kuitenkin alue, joka herättää ajatuksia. Se tarjoaa muistoja menneisyydestä ja odotuksia tulevaisuudesta, amerikkalaisia elokuvia ja suomalaisia taidenäyttelyitä, kesäpäivien iloa ja syvällisiä ajatuksia. Kuva: Anne Lahtinen 3 Pääkirjoitus Tervetuloa alkukotiin Kalle Kallio Museonjohtaja Sisällys 2 Päivä Finlaysonilla 4 Tervetuloa alkukotiin Uusi ja erilainen Lenin-museo avataan yleisölle 17. kesäkuuta 2016. Museo uusittiin katosta lattiaan: samassa rysäyksessä lähtivät vanhat linoleumit ja henkilöpalvonnan rippeet. Rakentamisen ammattilaiset tekivät vanhasta uutta ja museoammattilaiset pistivät näyttelyyn parastaan. Kun Lenin-museo yhdistyi osaksi työväenmuseota, edellytin sen uudistamista. Tilat piti saada kuntoon ja neljännesvuosisata on ihan liian pitkä aika samalle näyttelylle – varsinkin kun aihepiiriin liittyvää hyvää tutkimusta oli tällä välin tehty metrikaupalla. 5Uutisia Museon sijainti ja nimi pysyivät, mutta sisältö muuttui. Neuvostoliiton historiasta ja Suomen idänsuhteista nousi isompia teemoja kuin Leninin elämä ja teot. Aiemmin meillä ei ollut museota, joka kertoisi maidemme yhteisestä historiasta. Uuden museon tarina alkaa vuodesta 1905, jolloin Lenin ja Stalin tapasivat toisensa ensimmäisen kerran työväentalossa, Hämeenpuiston laidalla. Tampereella syntynyt toveruus johti lopulta Venäjän vallankumoukseen, Suomen itsenäistymiseen ja Neuvostoliiton perustamiseen. Neuvostoliitosta sitä juttua riittääkin. Tamperelaiset voivat jatkossa röyhistää rintaansa ja kertoa, että Neuvostoliiton alkukotikin on muuten täällä meillä. Usko pois, Tammerkosken maisemissa sekin keksittiin! Neuvostojärjestelmä ei ehkä kilpaile onnistuneimpien tamperelaiskeksintöjen sarjassa, mutta maailmanhistoriallisesti se lienee merkittävin – ainakin toistaiseksi. Markkinoinnissa tehdään kerrankin numeroo eikä suotta säästellä sanoja. Museon sisältö nojaa silti tukevaan tutkimukseen: vaikeista asioista ei enää vaieta. Toivon, että uusi museo puhuttelisi mahdollisimman monia ja tamperelaiset kehtaisivat ylpeillä ainutlaatuisella Leninmuseollaan. 4 6 11 Uusi Lenin-museo 12 Entisajan paperiväkeä 14 Apua Espanjaan 15 Vapautta museoon 16 Kaduilla ja kokoelmissa 20 Kiehtova kokonaisuus Neuvostohistoriaa kaunistelematta Kannen kuva Uusi ja erilainen Lenin-museo avautuu yleisölle perjantaina 17. kesäkuuta. Kuva: Olli-Pekka Latvala TYÖVÄENMUSEO Werstaan asiakaslehti Työväenmuseo Werstaan julkaisuja 2016:1 Julkaisija Työväenmuseo Werstas, Väinö Linnan aukio 8, 33210 Tampere, www.tyovaenmuseo.fi Päätoimittaja Kalle Kallio Kirjoittajat Heikki Mikkonen, Kalle Kallio, Linda Heinonen, Minna Karhunsaari, Hanna Yli-Hinkkala, Ulla Jaskari, Minna Isopahkala, Annika Nieminen Ulkoasu ja taitto Roni Sydänmäki Painopaikka - Levikki - kpl ISSN 1797-8734 Uutisia www.tyovaenliike.fi Työväenmuseo Werstas, Työväen Arkisto ja Kansan Arkisto ovat avanneet uuden verkkopalvelun. Osoitteessa www.tyovaenliike.fi kerrotaan työväenliikkeen historiasta monipuolisesti. Sivuilta löytyy muun muassa tapahtumakalenteri vuosille 2017–2018 ja ideoita lähestyvien merkkivuosien viettoon. Työväenmuseo 20 vuotta sitten Museon pitkäaikainen tavoite toteutui vuonna 1996, kun museosta tuli maan yhdeksäs valtakunnallinen erikoismuseo. Uusi asema alkoi vauhdittaa tilaratkaisuja ja lisäsi pienen museon uskottavuutta. Monessa asiassa museo oli silti edellä aikaansa: esimerkiksi ensimmäiset verkkosivut avattiin vuoden lopussa. Kokoelmiinkin saatiin hyvä lisä, kun Rengossa toimineen Kivistön torpparimuseon kokoelmat siirtyivät Tampereelle. Lahjoitus sisälsi paljon arkipäivän esineistöä, joita kokoelmissa ei aiemmin ollut. Torpparimuseon esineitä on sittemmin käytetty lukemattomissa Werstaan näyttelyissä. Vapauden museo Kun laki kahdeksantuntisesta työpäivästä täyttää 27.11.2017 tasan sata vuotta, Tampereella avataan uusi Vapauden museo. Se on samalla suomalaisen työväenliikkeen yhteinen ponnistus itsenäisyyden ja sisällissodan merkkivuosien ohjelmaan. Vapauden museon lähtökohtana on Venäjän vallan alla elävä luokkayhteiskunta, mutta tarina tuodaan näihin päiviin saakka. Näyttelyssä kerrotaan niin sananvapaudesta, turvaverkoista, koulutuksesta kuin tasa-arvosta. Miten sisällissodasta päästiin sopimusyhteiskuntaan? Vapauden museo avataan Tekstiiliteollisuusmuseon tilalle, jonka näyttely suljetaan 2.4.2017. Valokuvia Itä-Suomesta Kolme lehtikuvaajaa kertovat Werstaan syksyssä Itä-Suomesta ja itäsuomalaisten todellisuudesta. Topi Ikäläisen, Jaakko Julkusen ja Jorma Komulaisen kuvien aiheina ovat kuuluisat henkilöt, kansakuntaa kuohuttaneet tapahtumat ja arkinen elämä. Silminnäkijät avautuu yleisölle 9.9.2016. Mukava Museosakki Vapaaehtoisryhmä Museosakki on toiminut Werstaalla jo kolme vuotta. Mukana on parikymmentä aktiivia, jotka ovat järjestäneet historiallisia aineistoja, tehneet näyttelyitä ja tapahtumia, pitäneet iltamia sekä oppineet valtavasti uutta. Jos kiinnostuit Museosakista, ota yhteyttä yleisöpalvelupäällikkö Ulla Rohuseen. Äitiyspakkausihme Työväenmuseo Werstaan tunnetuimmat kuvat esittävät äitiyspakkausta. Kun BBC teki muutama vuosi sitten jutun suomalaisista äitiyspakkauksista, historiallinen kuvitus saatiin Werstaalta. Siitä tulikin BBC:n kaikkien aikojen suosituin nettijuttu, jonka on lukenut yli 10 miljoonaa ihmistä. Kuva: Atte Hyvärinen, Werstaan kokoelmat Kuva: Anne Lahtinen Osuusliike juhlii Kuluttajien osuusliike täyttää jo sata vuotta. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto perustettiin marraskuussa 1916 ja Osuustukkukauppa vuotta myöhemmin. Työväenmuseo Werstaalla on mittavat osuustoiminnalliset kokoelmat ja Osuuskauppamuseo, mutta Osuuskunta Tradekan juhlavuotta vietetään entistäkin isommin. Juhlanäyttely avautuu Werstaalla 2.3.2017. Näyttelyä varten on järjestetty museon kokoelmia ja tehty tutkimusta osuuskunnan historiasta. Lisäksi Werstas on dokumentoinut liikkeen tämän päivän toimintaa muun muassa Burger Kingissä, Cumuluksessa, Shell Helmisimpukassa ja Wanhassa Mestarissa. 5 Työväenmuseo Werstas Venäläiset vallankumoukselliset sotilaat juhlivat Helsingin Kansallisteatterilla vuonna 1917. Uusi Lenin-museo Lenin-museo kertoo Neuvostoliiton ja Suomen yhteisestä historiasta, joka tihkuu jännitystä. Teksti Linda Heinonen, Minna Karhunsaari, Hanna Yli-Hinkkala Hämeenpuiston laidalla kohoavasta Tampereen työ- väentalosta on kuukausien ajan kuulunut jytinää ja jyskettä. Nostalginen Lenin-museo on remontoitu lattiasta kattoon ja uudistunut museo avaa ovensa uteliaalle yleisölle kesäkuussa 2016. Vaikka paljon muuttuu, 70-vuotias Lenin-museo säilyy neuvostohistorian kulttikohteena. Opetus- ja kulttuuriminiteriö, Koneen säätiö ja Museovirasto ovat rahoittaneet museon uudistamista, josta vastaa TyöväenmuseoWerstas. Suomi-Venäjä-Seura siirsi museon ylläpidonWerstaalle vuonna 2014 ja toiveissa oli museon kokonaisvaltainen uudistaminen. Moskovassa 1980-luvulla suunniteltu perusnäyttely oli jo ikäloppu. Uudistamisen avuksi Werstaan väki sai idearikkaan ja kriittisen museoyleisön. Vuonna 2014 kävijöiltä kerättiin ajatuksia Lenin-museon kehittämisestä. Vastauksia kertyi satoja ja suosituimmiksi näyttelyteemoiksi nousivat neuvostohuumori ja -arki, KGB, toisinajattelijat sekä pakkotyöleirit. Näkökulmat 6 eivät nousseet esille vanhassa näyttelyssä, joten edessä oli tiukka käännös kävijöiden toivomaan suuntaan. Uudistunut museo kertoo Leninin perustaman neuvostomaan tarinan sekä nivoo yhteen Suomen ja suuren itänaapurin monipolviset vaiheet. Käsikirjoituksessa on hyödynnetty uusinta Neuvostoliittoa käsittelevää historiantutkimusta. Museossa ihastellaan jatkossa ennennäkemätöntä esineistöä ja kuvaaineistoa, jota elävöitetään ajanmukaisella näyttelytekniikalla. Lenin-museon tarina käynnistyi loppuvuodesta 1905, jolloin vallankumoukselliset Vladimir Iljitš Lenin ja Josif Stalin kohtasivat toisensa ensimmäisen kerran bolševikkipuolueen kokouksessaTampereen työväentalossa. Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin Suomi-Neuvostoliitto-Seura perusti kohtauspaikalle vallankumousjohtajan nimeä kantavan museon. Kansa liikehtiVenäjän keisarikunnassa 1800–1900-luvun vaihteessa. Turhautuminen kumpusi köyhälistön oikeudet- Neuvostotasavallat yhdistyivät Neuvostoliitoksi vuonna 1922 ja maan johdossa oli kommunistinen puolue.Ylin valta oli puolueen ensimmäisellä sihteerillä. Neuvostoliitto oli virallisesti uskonnoton valtio, mutta johtajien ympärille luotu henkilökultti nousi täyttämään arvotyhjiötä. Sisällissodan aikana omaksuttu sotakommunismi tarkoitti teollisuuslaitosten kansallistamista ja elintarvikkeiden pakko-ottoja. Keväällä 1921 aloitettiin uusi sekatalouteen perustuva politiikka (NEP). Leninin kuoltua vuonna 1924 maan johtoon noussut Stalin otti käyttöön puhdasoppisen suunnitelmatalouden: ensimmäinen viisivuotissuunnitelma käynnistyi vuonna 1928. Suunnitelmataloudella oli pimeä puolensa: miljoonia kansalaisia vangittiin mielivaltaisesti ja lähetettiin pakkotyöhön tehtaisiin, kaivoksiin sekä rakennus- ja metsätyömaille. Talonpojat pakotettiin liittymään kolhooseihin. Maatalouspolitiikka johti nälänhätään muun muassa Ukrainassa. Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä solmit- tiin Tarton rauha vuonna 1920, mutta suhteet olivat nihkeät. Monet suomalaiset suhtautuivat venäläisyyteen vihamielisesti. Oikeistoradikalismi vahvistui muun Euroopan tavoin Suomessa: kommunistien toiminta kiellettiin, vasemmistolaisia kyydittiin itärajalle ja toisinajattelijoille langetettiin vankeustuomioita. Työväenmuseo Werstas Neuvostoliitto kiinnosti suomalaisia. Matkailijoiden määrä alkoi kasvaa 1950luvulta lähtien ja vilkkainta idänmatkailu oli 1980-luvun lopussa. Messukylän Demokraattisten Nuorten tanhuryhmäläisiä Neuvostoliitossa 1970-luvulla. 7 Työväenmuse tomasta asemasta. Uskollisuus keisarivaltaa kohtaan ja asevoimien pelko eivät riittäneet torjumaan uusia vallankumouksellisia aatteita, jotka levisivät nopeasti ympäri imperiumia.Yleinen mielipide muotoutui lehdistön ja puolueiden myötä. Keisarivalta ei lopulta kyennyt toteuttamaan kansan vaatimia uudistuksia ja pitämään yhteiskunnallista liikehdintää aisoissa. Helmikuun 1917 vallankumouksen aloittivat elintarvikepulan kiihdyttämät mielenosoitukset. Ensimmäisen maailmansodan (1914–1918) aiheuttamien tappioiden ja sekasorron keskellä keisarin oli luovuttava vallasta. Maan johtoon nousi väliaikainen hallitus. Lenin huomasi hetkensä koittaneen ja palasi maanpaosta Venäjälle. Bolševikit kaappasivat vallan lokakuussa – sosialistinen Neuvosto-Venäjä oli syntynyt. Uusi hallitus teki rauhan Saksan kanssa suostumalla alueluovutuksiin. Suomessa eduskunta julisti maan itsenäiseksi, jonka Lenin kumppaneineen ensimmäisenä tunnusti. Vallankaappaus oli ollut miltei veretön, mutta sitä seurasi raju sisällissota. Suomessa taisteltiin keväällä 1918, Neuvosto-Venäjällä vuoteen 1922 saakka. Bolševikkeja vastassa olivat keisaria tukevat valkoiset sekä lukuisat muut joukot omine tavoitteineen. Maan rajoilla esiintyi koko joukko kahinoita, joihin heimoaatetta kannattavia suomalaisiakin osallistui. Sisällissota, terrori ja nälkä aiheuttivat miljoonia kuolonuhreja. o Werstas Vladimir Iljitš Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden. Historiallisen asiakirjan allekirjoittivat myös Josif Stalin ja Lev Trotski. Sisällissodan jälkeen runsaslukuiset punaloikkarien joukot olivat paenneet Neuvosto-Venäjälle. Punaiset perustivat Suomen Kommunistisen Puolueen Moskovassa elokuussa 1918. Myöhemmin Neuvosto-Karjalaan siirtyi lisää suomalaisia ja amerikansuomalaisia. Siirtolaisten kohtalo oli usein murheellinen: suuren terrorin aikana tuhansittain suomalaisia teloitettiin ja lähetettiin työleireille. Toisinajattelijoiden liike syntyi Brežnevin kaudella. Dissidenttien nokkahahmoiksi kohosivat vetypommin kehittäjä Andrei Saharov sekä Nobel-palkittu kirjailija Alexandr Solženitsyn. Helsingissä vuonna 1975 allekirjoitettu Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirja velvoitti Neuvostoliittoa kohentamaan ihmisoikeustilannetta. Maailmanpoliittinen tilanne kiristyi 1930-luvulla. taa Neuvostoliiton ja purkaa kankeita rakenteita. Perestroika ja glasnost olivat uudistuspolitiikan iskusanoja. Neuvostoliitto antoi itäblokin maiden päättää omista asioistaan: sosialistinen järjestelmä purkautui Itä-Euroopassa, kylmän sodan symboli Berliinin muuri murtui ja Baltian maat halusivat irtaantua Neuvostoliitosta. Kommunistisen puolueen vanhoilliset yrittivät pelastaa Neuvostoliiton ja kaapata vallan, mutta yritys epäonnistui. Mihail Gorbatšov ja kommunistinen puolue menettivät valtansa. Maata johti Venäjän tuore presidentti Boris Jeltsin. Neuvostoliiton valtiollinen olemassaolo lakkasi joulukuussa 1991. Vuonna 1992 idänkauppa oli romahtanut ja laman keskellä Suomi purki YYA-sopimuksen. Suomi suuntautui länteen ja liittyi pian Euroopan unioniin. Suhteet uuteen Venäjään kehittyivät nopeasti niin politiikan, talouden kuin kulttuurin aloilla. Matkailu ja Suomen runsaslukuinen venäjänkielinen vähemmistö ovat lisänneet kanssakäymistä naapureiden kesken. Neuvostoliitto ja Saksa solmivat vuonna 1939 Molotov-Ribbentrop-sopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa maat jakoivat Itä-Euroopan keskenään. Saksa lunasti omansa, kun se hyökkäsi Puolaan syyskuussa. Toinen maailmansota (1939– 1945) syttyi. Talvisodassa (1939–1940) Suomi taisteli sitkeästi ylivoimaista puna-armeijaa vastaan, mutta hävisi sodan. Kansakunta säästyi miehitykseltä, mutta joutui luovuttamaan alueita voittajalle sekä asuttamaan siirtoväen. Vuonna 1941 Suomi ja Neuvostoliitto olivat jälleen sodassa. Nyt suomalaisten rinnalla taistelivat saksalaiset, kunnes puna-armeija ratkaisi sodan kesän 1944 suurhyökkäyksellä. Suomi solmi neuvostomaan kanssa erillisrauhan ja liittoutuneiden valvontakomissio marssi Helsinkiin. Suomi tuomitsi sotasyyllisensä vankeuteen ja joutui suorittamaan mittavat sotakorvaukset. Neuvostoliiton tappiot toisessa maailmansodassa olivat valtavat: maan länsiosat olivat raunioina ja miljoonat menettivät henkensä. Stalinin kuoltua vuonna 1953 Neuvostoliiton johtoon nousi Nikita Hruštšov. Kommunistisen puolueen 20. puoluekokouksessa vuonna 1956 hän tuomitsi Stalinin kauden rikokset ja pakkotyöjärjestelmä lopetettiin. Elettiin modernisaation ja optimismin aikaa: talous kasvoi ja kansalaisten elintaso parani. Neuvostoliiton ja Suomen kesken solmittiin vuonna 1948 sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta (YYA). Suomen asema suurvallan naapurissa vaati jatkuvaa tasapainottelua. Ulkopoliittiseksi suunnaksi vakiintui puolueettomuuspolitiikka, Paasikiven-Kekkosen linja. Suomen ja Neuvostoliiton suhteet vakiintuivat presidentti Urho Kekkosen valtakaudella (1956–1982).Yöpakkaset ja noottikriisi tekivät presidentistä korvaamattoman idänsuhteille. Kekkonen kunnostautui myös tuottoisan ja työllistävän idänkaupan neuvottelijana. Suomettumisesta tuli Kekkosen politiikkaa kuvaava käsite, jolla viitattiin itänaapurin mielistelyyn, päätöksenteon alistamiseen vieraan vallan alle sekä itsesensuuriin. Viimeinen pääsihteeri Mihail Gorbatšov yritti uudis- Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen suomalaisia punaisia pakeni joukoittain Neuvostoliittoon. Lähes puolet loikkareista menehtyi Stalinin vainoissa.Vangittuja punakaartilaisia Tampereen rautatieaseman edustalla. Leonid Brežnevin aikaa Neuvostoliiton johdossa on kutsuttu pysähtyneisyyden kaudeksi, jolloin keskityttiin hehkuttamaan maan aikaisempia saavutuksia. Talousongelmat kasvoivat 1970-luvulla: teknologinen kehitys hidastui, maatalous oli tehotonta ja tuottavuus heikkoa. Kylmän sodan kiihtyvä asevarustelu rasitti kansantaloutta. Kulutustavaroista oli puutetta, mikä synnytti laajat puolilaittomat markkinat. Työväenmuseo Werstas 8 Kuva: Olli-Pekka Latvala Uusi Lenin-museo toivottaa kävijät tervetulleeksi 17. kesäkuuta 2016 alkaen! Lenin-museo Hämeenpuisto 28 33200 Tampere Avoinna 17.6.–31.8.2016 joka päivä 11.00–18.00 1.9.2016– tiistaista sunnuntaihin 11.00–17.00 Opastetut kierrokset neuvostohistoriaan Varaamalla opastetun kierroksen pääset tutustumaan uudistettuun Lenin-museoon unohtumattomalla tavalla. Asiantuntevat oppaat näyttävät kiinnostavimmat yksityiskohdat ja kertovat koskettavimmat tarinat. Elämyksellisempää tutustumistapaa etsiville tarjolla on myös Matka halki neuvostohistorian -draamaopastus. Neuvostoajan viihdyttävä matka-opas johdattaa yleisön niin vallankumousaatteiden kuin suunnitelmatalouden ihmeiden äärelle! Myös koululaiset ovat tervetulleita Lenin-museoon. Ystävyydelle voidaan nostaa maljoja myös yksityistilaisuuksissa. Parinkymmenen henkilön ryhmä voi viettää nostalgisen illallistilaisuuden ja isommalle joukolle suosittelemme rentoa cocktailtilaisuutta. Lenin-museon ainutlaatuiset puitteet luovat särmää juhliin kuin juhliin. Tarkempaa tietoa kierroksista ja tilavarauksista saa osoitteesta www.lenin.fi tai ottamalla yhteyttä museoemäntä Raija Kuismaan (puh. 010 420 9265, [email protected]). 9 Neuvostohistoriaa kaunistelematta Pietarilainen Poliittisen historian museo kertoo koskettavia tarinoita lähihistoriasta. Teksti Hanna Yli-Hinkkala Venäjän poliittisen historian museo Pietarissa aloitti toimintansa pian Lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1919. Vallankumouksen museo tallensi aluksi materiaalia bolševikkien toiminnasta lähes reaaliaikaisena. Neuvostoaikana museo keskittyi paljolti vaalimaan Leninin muistoa. Museo on toiminut 1950-luvulta lähtien pietarilaisella rantakadulla kahdessa entisessä yläluokan palatsissa.Toinen kuului alun perin balettitanssija Matilda Kšesinskajalle, toinen liikemies Brandtille. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvun alussa Vallankumouksen museo lakkautettiin ja toiminnot siirtyivät uuden Poliittisen historian museon huomaan. Museo uudistettiin ja Neuvostoliiton aikaa ryhdyttiin tarkastelemaan kokonaan uudesta näkökulmasta. Vaikka patsaat ympärillä kaatuivat, museon kokoelmiin hävitys ei ulottunut. Museon päänäyttely Ihminen ja valta kertooVenäjän poliittisesta historiasta keisareiden ajasta aina nykyvenäläiseen menoon saakka. Punaisena lankana ovat tavalliset ihmiset hallitsijoiden ja suurmiesten sijasta. Heidän tarinoidensa kautta avautuvat kokonaisten aikakausien jatkumot: esimerkiksi Stalinin ajan pakkotyöleirijärjestelmässä seurataan yhtä perhettä ja perheenjäsenten kohtaloita. Poliittisen historian museon näyttely käsittelee kahden eri ajanVenäjän väliin jäävää neuvostoaikaa kaunistelematta ja arjen tasoja unohtamatta. Näyttelyyn rakennettu kommunalkan eli yhteisasuntolan keittiö tuo perheiden arjen lähelle, ja valtava kiviröykkiö havainnollistaa pakkotyövangin päiväurakkaa. Museo on käsittelyssään varsin tasapuolinen. Sosialistisen järjestelmän huonojen puolien ja Stalinin hirmuvallan ohella tuodaan esiin myös aikakauden positiivisia puolia, kuten elintason kohoaminen 1960-luvulta lähtien ja tieteen saavutukset. Toisaalta heti salin katosta roikkuvan Sputnikin jälkeen näyttely johdattaa pannuhuoneen näköiseen tilaan, joka kuvaa maanalaisen kulttuurin muotoja. Lämmityskattilan valvojana saattoi myös kirjoittaa underground-julkaisuja, jotka eivät aina olleet järjestelmää mairittelevia. Museon tarina ulottuu 2000-luvulle ja Putinin Venäjään saakka. Mitä lähemmäs nykyaikaa museon tarina ulottuu, sitä varovaisemmaksi tarina muuttuu. Museon yksi vaikuttavimmista osioista on silti demokratiasimulaattori, kouluille suunniteltu harjoituskenttä. Demokratiakasvatuksen tunnilla harjoitellaan äänestämistä ja tutustutaan duuman toimintaan, lainsäädäntöön ja yhteiskunnan toimintaan. Näin museo toimii myös yhteiskunnallisesti erittäin tärkeällä tavalla. Suomalaiselle museo avaa kiinnostavan näkökulman myös moneen kotoisen historiamme ilmiöön. Kuva: Kalle Kallio Venäjän poliittisen historian museo Kuibyševa Ulitsa 2-4, Pietari http://en.polithistory.ru/ Kuva: Kalle Kallio 11 Frenckellin paperitehdas toimi Tammerkosken rannalla vuosina 1783–1929. Kuva on ilmeisesti otettu tehtaan viime aikoina, kun tehdasalue oli käymässä liian pieneksi.Taustalla savuttaa Finlaysonin puuvillatehtaan piippu. Entisajan paperiväkeä V.O.Kanninen / Työväenmuseo Werstas Paperitehtaiden työntekijät ovat tottuneet pyörittämään kansantalouden rattaita. Paperiliiton juhlanäyttelyssä kerrotaan paperityöläisten värikkäistä vaiheista. Teksti Kalle Kallio tulee ajatelleeksi, että aivan Työväenmuseo Werstaan naapurissa sijaitsee Suomen ensimmäinen paperitehdas. Itseoppinut seppä Abraham Häggman aloitti jo vuonna 1783 paperin valmistamisen lumpuista Tammerkosken länsirannalla. Häggmanin manufaktuurissa oli vain muutama työntekijä ja siellä tehtiin paperin rinnalla niin kuparipannuja, kankaita, tiiliä kuin saviruukkujakin. Vaatimattomasta manufaktuurista kehittyi silti aikansa merkittävin paperitehdas. Kirjanpainaja J.C. Frenckellin aikana tehtaassa teki jo parisataa työntekijää paperia käsin, kunnes sinne hankittiin vuonna 1841 Suomen ensimmäinen paperikone. Uusi englantilainen kone sylki maailmalle parhaimmillaan 60 metriä paperia minuutissa, mikä mullisti paperinvalmistuksen Suomessa. Koneen kehuttiin poistavan maasta paperipulan ja Frenckell pystyi tekemään enemmän paperia kuin muut tehtaat yhteensä. Harva 12 vielä lumpuista. Raaka-ainetta keräsivät sadat lumppurit, jotka olivat usein maaseudun köyhiä lapsia, sokeita, rampoja tai muuten työkyvyttömiä. Tehtaalla poistettiin ensin saumat ja napit ja revittiin lumput käsin riekaleiksi. Sen jälkeen ne hakattiin pienemmäksi ja pudisteltiin pölyt pois. Lumput pestiin ja valssissa niihin sekoitettiin hienonnettuja olkia, liimaa, liitua, alunaa ja myöhemmin puuhioketta. Sellun laajamittainen valmistus alkoi vasta 1880-luvulla. Ensimmäisten paperityöläisten asema ei ollut häävi. Paperia tehtiin kahdessa 12 tunnin vuorossa ja kone seisoi vain sunnuntaina. Lomaa oli kirkollisina juhlapyhinä sekä muutaman kerran vuodessa, markkina-aikaan.Vuorokaverin sairastuessa oli tehtävä tämänkin vuoro, joskus kolmekin vuoroa peräjälkeen.Töissä oli myös paljon tehtaalaisten lapsia. Paperi tehtiin työntekijän ja työnantajan suhde oli paperitehtaalla samanlainen kuin maatalojen rengeillä ja piioilla. Työntekijä pestattiin vuodeksi kerrallaan ja hän oli isäntänsä suojeluksessa: tehtailijan piti huolehtia asunnosta, mutta työpaikkaa ei saanut vaihtaa kesken vuotta. Esimerkiksi vuonna 1841 Frenckell maksoi paperirengilleen Kustaa Stoltille kuukaudessa 2 ruplaa ja 29 kopeekkaa ja sitoutui antamaan asunnon lisäksi 5 tynnyriä rukiita, 3 kapanalaa perunamaata ja 5 syltä halkoja. Mestarilla oli valta rangaista ja kurittaa työntekijöitä. Mikäli työntekijät eivät tuntuneet tottelevan, mestari saattoi lyödä alaisensa mustelmille. Ruumiillinen kuritus poistui 1860-luvun lopulla samalla, kun työnantaja vapautui muista isännän velvollisuuksista. Työntekijän alisteinen asema ei toki paljonkaan parantunut: pikkutarkkojen sääntöjen rikkomisesta ei enää lyöty vaan sakotettiin. Paperiliiton perustavan kokouksen. Liiton tavoitteista tärkeimpiä olivat työajan lyhentäminen ja palkkauksen parantaminen. Joukkovoima osoitti pian arvonsa: ensimmäinen työehtosopimus saatiin solmittua Kymi-yhtiön kanssa vajaa vuosi liiton Pa p e r i d u u n a r i t 21.10.2016 – Werstaan näyttely suomalaisista paperityöläisistä juhlistaa 110vuotiasta Paperiliittoa. Suomalaista työtä vuodesta 1906 Työväenmuseo Werstaan kokoelmat Kuurojen museo Vielä 1840-luvulla Suomi muuttui ja teollistui 1800-luvun lopulla nopeasti. Paperinkulutus kasvoi, uusia tehtaita perustettiin ja vienti alkoi vetää. Maailmalla Suomi oli 1900-luvun alussa vielä pikkutekijä, muttaVenäjän kasvavilla markkinoilla riitti paperille kysyntää. Lehdistö, kirjallisuus, koulut, hallintokoneisto ja kauppa kaipasivat aina vain lisää paperia. Paperitehtaat kasvoivat ja työntekijöitä oli ennen Suomen itsenäistymistä jo 12 000. Paperitehtaat olivatVenäjän vallan aikana vaarallisia paikkoja. Prässien ja valssien väliin jäi sormia, hameet tarttuivat akseleihin ja tulikuumat kattilat aiheuttivat palovammoja. Esimerkiksi vuonna 1882 Frenckellin tehtaalla sattui kolme kuolemaan johtanutta tapaturmaa. Harmia aiheutti myös työnjohtajien sopimaton käytös. Voikkaan tehtaalla puhkesi syksyllä 1904 katkera lakko, joka sai alkunsa saksalaisen työmestarin ahdistelua tehtaan naisia. Työväenliike juurtui paperitehtailla otolliseen maaperään. Ensimmäisenä paperityöläiset järjestäytyivät Tampereella keväällä 1905 ryydittääkseen vaatimuksiaan kahdeksantuntisesta lauantaityöpäivistä.Tamperelaiset lähettivät kirjeitä myös muille tehdaspaikkakunnille, kannustivat ammattiosastojen perustamiseen ja kutsuivat koolle myös Tampereen paperityöläisten lippu on suurlakkovuodelta 1905. 13 Apua Espanjaan Työväenmuseo Werstaan näyttely palaa kahdeksankymmenen vuoden takaiseen sisällissotaan. Teksti Ulla Jaskari lyt Espanja kävi 1930-luvun lopussa oman sotansa, josta tuli koko maailman yhteinen asia. Takapajuisessa maassa oli kauan kamppailtu yhteiskunnallisten ongelmien ja eriarvoisuuden poistamiseksi.Vuonna 1930 saatiin diktatuuri nurin ja tasavalta perustettua. Kesällä 1936 käynnistivät fasistit, muutamat oikeistopuolueet ja monarkistit kapinan. Espanja jakaantui kahtia niin, että tasavaltalaisilla oli hallussaan pääasiassa maan itäpuoli ja kapinallisilla länsipuoli. Molemmat osapuolet saivat sotilaallista tukea maailmalta, tasavaltalaiset Neuvostoliitosta ja Meksikosta, kapinalliset Saksasta, Italiasta ja Portugalista.Virallinen Suomi suhtautui puolueettomasti, mutta tasavaltalaisten kansainvälisiin prikaateihin lähti noin 70 vapaaehtoista vasemmistolaista. Kansallismielisten joukkoon värväytyi vain kourallinen. Suomen viranomaiset eivät myöntäneet Espanjaan matkustaville passeja, vaan lähtijöiden oli hankittava väärennetyt paperit. Sotaa käytiin aseiden lisäksi myös tiedotusvälineissä ja järkyttävät kuvat siviiliuhreista levisivät maailman silmien eteen. Sosialidemokraattinen Työläisnaisliitto käynnisti loppuvuodesta 1936 rahankeräyksen siviilien auttamiseksi tasavaltalaisten alueella. Suomen porvarit vastustivat avustustoimintaa, koska katsoivat sen puuttumiseksi sotaan. Työläisnaiset järjestivät kuitenkin toisen humanitaarisen keräyksen seuraavana vuonna. Kolmannen, vuoden 1938 keräyksen puolesta vetosivat naisten lisäksi SDP, SAK ja Sosialidemokraattinen Työläisnuorisoliitto. Avustusrahoilla hankittiin pääasiassa maitojauhetta Espanjan lapsille. Tietoa sisällissodasta Suomeen toi myös vasemmistopoliitikko Cay Sundström. Palatessaan matkaltaan tasavaltalaisesta Espanjasta oli hänellä mukana valokuvia ja julisteita, joista koottua näyttelyä kierrätettiin talvella 1937–1938 työväenyhdistysten tiloissa kautta maan. Näyttelyn kuvia säilytetään nykyään Työväen Arkistossa. Espanjan sisällissota päättyi Francisco Francon johtamien kapinallisten voittoon vuonna 1939. Kansainväliset prikaatit oli lakkautettu jo edellisenä vuonna, ja suomalaiset kotiutuivat vajaaseen puoleen huvenneella joukolla. Espanjassa voittajat käynnistivät puhdistustoimet ja sulkivat sadattuhannet yhteiskunnan ulkopuolelle. Raunioina oleva maa pysytteli jokseenkin erossa toisesta maailmansodasta. Vasta Francon kuoleman jälkeen vuonna 1975 alkoi sisäinen ilmapiiri vapautua ja demokratisoituminen edetä. Työväenmuseo Werstaalla on 10.3.–14.8.2016 esillä valokuvia, julisteita ja esineitä Kansan Arkiston,Työväen Arkiston jaWerstaan kokoelmista. Lisäksi palkittu elokuvaohjaaja Katariina Lillqvist on koonnut installaation, joka perustuu hänen uuteen, kesällä 2016 ensi-iltaan tulevaan animaatioelokuvaansa. Kiehtova Radio Dolores kertoo Espanjan sisällissodasta, tamperelaisesta kenkätehtaasta ja kielletystä radio-asemasta. Kansan Arkisto Ensimmäisen maailmansodan ulkopuolella pysytel- Kuva: Katariina Lillqvist Still-kuva Katariina Lillqvistin kesällä 2016 ensi-iltaan tulevasta elokuvasta Radio Dolores. 14 Työväen arkisto Espanjassa vapaaehtoisena tasavaltalaisten puolella taistellut Paavo Koskinen. Kolumni Vapautta museoon Kuva: Anne Lahtinen Tekstiiliteollisuusmuseon suosittu näyttely sul- keutuu Werstaalla vuoden 2017 huhtikuussa. Hyvästellessämme rakkaaksi käynyttä näyttelyä meillä on kuitenkin samalla syytä olla innostuneita ja uteliaita – tilalle on nimittäin tulossa jotain aivan uutta ja mielenkiintoista. Tiesiväthän kaikki jo sen, että Tekstiiliteollisuusmu- seoon johtavaa kapeaa siltaa kutsutaan Pumpuliplikkojen huokausten sillaksi? Nimi viittaa tietenkin Venetsian huokausten siltaan, jota pitkin vangit ovat marssineet oikeussalista vankilaan tuomiotaan kärsimään. Sillalla on vilkaistu viimeisen kerran ikkunoista ulos - vapauteen. Meidän sillassamme on kieltämättä yhdennäköisyyttä italialaisen serkkunsa kanssa: sen verran ainakin, että molemmat ovat ikkunallisia siltoja rakennusten välissä. Huokausten sillalla on kuitenkin viitattu muuhunkin kuin ulkonäön yhteneväisyyksiin. Nimellä on todennäköisesti haluttu tuoda esille sitä, millaisia tuntemuksia työntekijöillä on aherruksen lomassa ollut. Vielä 1900-luvun alussa työpäivä saattoi kestää reippaasti yli kellonkiertämän. Ei siis ihme, että se on antanut sillan ylittäjälle aihetta huokauksiin ja tuntunut välillä elinkautisen tuomion pituiselta suoritukselta. Kun viikon ainoa vapaapäiväkin oli 1960-luvulle asti sunnuntai, liikaa vapaa-aikaa ei työntekijöillä totta tosiaan ollut. Elämänrytmin sääteli tehtaan pilli. Olenkin kovin iloinen ja ylpeä siitä, että sillan päässä sijaitsevaan näyttelytilaan avataan 27.11.2017 Vapauden museo. Ajankohta ei ole valikoitunut sattumalta: kahdeksantunnin työaikalaki täyttää tuolloin pyöreät sata vuotta. Werstas, Työväen arkisto ja Kansan arkisto luovat yhdessä tilaan näyttelyn, joka juhlistaa näin itsenäisen Suomen taivalta ja tarkastelee sitä vapauden näkökulmasta. Valtiollisen itsenäisyyden lisäksi on vapauden suhteen tultu monilla muillakin alueilla eteenpäin suuria harppauksia viimeisen vuosisadan aikana.Työväenliike on tässä kehityksessä ollut monesti merkittävässä roolissa. Vapautta ei tämän uudistuksen myötä olla kuitenkaan museoimassa. Vapauden käsite sen sijaan tarjoaa meille mielenkiintoisen tavan lähestyä niin menneinä vuosikymmeninä tapahtuneita muutoksia kuin tämän päivän haasteitakin. Esimerkiksi työajan pidentäminen ja eläkeiän nostaminen nousevat otsikoihin vähän väliä, ja mielipiteitä esitetään kiivaasti puolesta ja vastaan. Syytä onkin pohtia tarkkaan, saadaanko tämänkaltaisilla muutoksilla todella kaivattua lisäystä tuottavuuteen – vai päädytäänkö niillä vain viemään työntekijöiden vapautta yhden askeleen lähemmäs kohti tuota reilun sadan vuoden takaista tilannetta. Kolumni Annika Nieminen 15 Tampereella järjestettiin rajojen sulkemista vaativa mielenilmaus 2.10.2015. Kuvassa on poliisin eristämiä vastamielenosoittajia, jotka vastustivat rasismia. Kuva: Teemu Ahola Kaduilla ja kokoelmissa Tutkimus on oleellinen osa museotyötä. Työväenmuseo Werstaalla sitä tehdään yhdessä huippututkijoiden kanssa. Teksti Kalle Kallio Poliisit muodostavat rivistön Koskipuistossa ja pitävät kaksi väkijoukkoa toisistaan erillä. Ketjun toisella puolella mustanpuhuva joukko osoittaa mieltään maahanmuuttoa vastaan ja toisella puolella vastustetaan rasismia. Poliisien ja mielenosoittajien lomassa puikkelehtii joku kameran kanssa dokumentoimassa tapahtumaa. Hän on Työväenmuseo Werstaalta. Museon kiinnostus suomalaiseen antirasismiin ei syntynyt hetken mielijohteesta.Werstas on tehnyt jo pitkään yhteistyötä dosentti Anna Rastaan kanssa.Tampereen yliopistossa akatemiatutkijana työskentelevä Rastas on maamme johtavia rasismin tutkijoita. Hänelle antirasismin tallentaminen on tiedon tuottamista paitsi rasismista myös muuttoliikkeistä, niiden yhteiskunnallisista seurauksista ja siitä, miten kolonialismi ja rasismin historia ovat osa kulttuuriamme. – Elämme Suomessa jännittävää vaihetta, Rastas kertoo. ”Mustat”, afrosuomalaiset ja ”ruskeat suomalaiset” ovat tulleet pysyvästi osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tällaiset kollektiiviset identiteetit syntyvät ihmisten etsiessä vertaistukea toisistaan 16 ja vastustaessaan rasismia. Antirasismin tallentaminen auttaa myös näiden rodullistettujen vähemmistöjen kokemusten ja merkityksen tunnistamista. Afrikka Suomessa oli tekijäjoukoltaan laajin Werstaalla koskaan tehty näyttely. Vuonna 2015 valmistuneen näyttelyn tekemiseen osallistui yli 200 ihmistä ja yhteisöä, erityisesti afrikkalaistaustaisia suomalaisia. Koko prosessin dokumentointi tuotti samalla monipuolisen tutkimusaineiston niin vähemmistöjä kuin museoitakin koskevien kysymysten tutkimiseen. – Kun näyttely avattiin, olin innostunut ja helpottunut, Rastas kertoo. Tutkijalle se oli kuitenkin vain yhden vaiheen vaihtuminen seuraavaan. Myös näyttelyn vastaanotto piti dokumentoida. Ja kun näyttely päättyi, alkoi aineistojen järjestäminen, analysoiminen ja kirjoittaminen. Werstas valikoitui Rastaan yhteistyökumppaniksi nimenomaan työväenmuseona. Afrikkalaisesta diasporasta kertominen osana työn historiaa toimii myös vastapuheena niille ajatte- Anna Rastas luennoi Werstaalla järjestetyssä kansainvälisessä symposiumissa, joka käsitteli afrikkalaisten diasporien kulttuuriperintöä. sia ideoidaan yhdessä. Museoyhteistyön mahdollisuuksia eivät tutkijat silti itsekään aina muista. Tutkijatohtori Arja Turunen näkee ongelmaksi sen, että tutkijakunnassa on varsin vähän museologisesti koulutettuja ja museokenttää tuntevia tutkijoita. Opiskelijoille ei aina huomata vinkata, että museostakin kannattaisi kysyä, eikä menetelmäoppaissakaan kunnolla kerrota, miten hyödyntää museoaineistoja. Yhteistyön merkitys olisi tärkeää myös tallennuksessa, että museo keräisi sellaista aineistoa, jota tutkimuksessa voidaan hyödyntää. Turunen tutkii nyt itse toisen aallon feminismiä, joka sai alkunsa 1960-luvulla. Se on nähty paljolti elämäntapaliikkeenä, johon liittyi muun muassa kulutuskritiikkiä ja vaihtoehtoisen pukeutumistavan etsimistä. Turusta kiinnostaa etnologina, millaisia muotoja feministinen elämäntapa ja identiteetti ovat Suomessa saaneet. Feminismiin liitetty vaihtoehtoinen elämäntapa on kiinnostava tutkimusaihe arkielämään perehtyneelle tutkijalle. – Hyödynnän tutkimuksessani muistitietokeruuta, joka toteutettiin Werstaan feminisminäyttelyn yhteydessä, Arja Turunen kertoo. Lisäksi samassa yhteydessä kerättiin kuvia ja esineitä suomalaisesta feminismistä. Tämäntyyppinen aineisto on tutkimukseni kannalta todella tärkeää ja sitä on muuten vähän saatavilla. Kuva: Kalle Kallio lutavoille, joissa tiettyjä ihmisiä ei hahmoteta osana työväestöä. Tärkeä lähtökohta yhteistyölle oli myös Werstaan profiloituminen vähemmistöryhmien puolestapuhujana. Näyttely poiki paljon uusia avauksia. Myös Rastaan uusin hanke syventyy afrikkalaisen diasporan esittämiseen museoissa ja näyttelyissä. Muuttoliikkeet muokkaavat eurooppalaisia yhteiskuntia ja sen tulisi heijastua museoidenkin toimintaan. Museoilla on edelleen keskeinen rooli kansakuntien rakentamisessa, Rastas muistuttaa. Kuva: Risto Turunen Yhteistyö tutkijoiden kanssa on tärkeä osa työväenmuseon työtä, joka jää helposti yleisöltä huomaamatta. Tutkijoita on ollut mukana tekemässä näyttelyitä, he käyttävät museon kokoelmia ja erilaisia tutkimushankkeita tai tilaisuuk- Werstaan tutkimustoiminnalla on monta tukijal- kaa.Yhteistyö akateemisten tutkijoiden kanssa on vain jäävuorenhuippu. Museon työntekijät opettavat, järjestävät harjoitteluita ja auttavat esimerkiksi graduntekijöitä. Museon aineistot ovat niin harrastajatutkijoiden kuin kovien ammattitutkijoiden käytettävissä. Lisäksi museo tekee tilaustutkimuksia: esimerkiksi vuonna 2016 työn alla on sekäTampereen työväenyhdistyksen sotien jälkeinen historia että Kulutusosuuskuntien Keskusliiton vaiheet. Toki museolla on myös omaa tutkimusta. Näyttelyitä varten joudutaan selvittämään paljon erilaisia asioita – tiivistämään tutkimustuloksia, taustoittamaan ja kartoittamaan. Museokokoelmia kartuttaessa ja luetteloidessa kootaan aineistoon liittyvää tietoa, joka tallennetaan kokoelmatietokantaan tulevia käyttäjiä varten. Tämä on museoissa aivan jokapäiväistä uuden tiedon tuottamista. Museon tutkimustyössä korostuvat tänä päivänä erilaiset keräykset ja dokumentoinnit. Työväenmuseo haastattelee ja dokumentoi esimerkiksi erilaisilla työpaikoilla ja pyrkii säilyttämään jälkiä meidän aikamme työelämästä jälkipolville. Olemme viimeksi tallentaneet työtä huoltoasemalla, hotellissa ja pikaruokaravintolassa. Myös toiminnan päättyminen voi johtaa dokumentointiin, esimerkiksi Sorin järjestötalon purkaminen kannusti museon vapaaehtoiset haastattelemaan talon entisiä aktiiveja. Suomen Akatemian rahoittamassa Happy Days? -hankkeessa tutkittiin pitkää 1950-lukua vuosina 2011–2014. Hankkeen tutkijat ja kansainväliset kumppanit ryhmittyivät yhteiskuvaan Maat, metsät, tehtaat -näyttelyssä, joka tehtiin yhdessä tutkijaryhmän kanssa. Arja Turunen on kuvassa vasemmalla. 17 Tutkimusaineistot eivät synny itsestään. MaritaViinamäki ja Ulla Rohunen markkinoivat aineistokeruuta Feministisessä foorumissa syksyllä 2013. Kuva: Raini Vallinharju Museokärpänen on purrut myös Lorena Sancho Querolia. Hänen lapsuutensa Madridissa uusi taide ja museot sykkivät uudelleensyntyneen demokratian tahdissa. Hänestä tuli taidekonservaattori, joka työskenteli kymmenen vuotta taideaarteiden, voimakkaiden kemikaalien ja pikkutarkan näpertämisen maailmassa. Sieltä hän loikkasi sosiomuseologian tutkijaksi ja aktivistiksi, joka on kiinnostuneempi museoiden ympärillä vaikuttavista yhteisöistä ja ihmisistä, jotka tekevät työtä paremman maailman puolesta. Työväenmuseo Werstas valikoitui Sancho Querolin kumppaniksi hänen valmistellessaan jatkotutkimusta yhteisöllisestä museotoiminnasta. Hänen ystävänsä oli vuosia aiemmin kuullut eräässä konferenssissa esitelmän suomalaismuseosta, jonka toiminta istuisi ideoituun tutkimukseen. Syntyi projekti, jossa tutkitaan museoiden kulttuurista osallistumista yhdistäen välimerellistä ja pohjoiseurooppalaista museologian osaamista. – Työ Werstaan kanssa on ollut upea kokemus, Sancho Querol kertoo. Viimeiset kaksi vuotta olemme kulkeneet yhdessä ja sinä aikana olen huomannut, kuinka näemme museot samalla tavalla kulttuurisesti aloitteellisina ja yhteiskunnallisina työkaluina, joissa kriittinen pedagogiikka kukoistaa. Museot ovat kuin siltoja, ovia tai ikkunoita, jotka yhdistävät tai erottavat maailmoja, aikoja, kulttuureita ja ihmisiä, hän kiteyttää. Lorena Sancho Querolin tutkimuksessa on pohjimmiltaan kyse museoiden ja yhteiskunnan välisen suhteen vahvistamisesta. Werstaalla on suunniteltu erityistä OPTI-mallia, joka tukee museoiden yhteisöllisen työn järjestelmällistä kehittämistä. Museoiden onkin osoitettava hyödyllisyytensä ihmisten arjessa ja erilaisissa yhteisöissä näinä kovina aikoina, hän muistuttaa. Museoiden ja kaikenlaisten tutkijoiden pitäisi kulkea yhdessä rakentaakseen aina vain parempia museoita. Kuva: Minna Karhunsaari Uhanalaiset äänet Yksi erikoisin tutkimushanke kohdistui työn katoaviin ääniin. Isossa EU-hankkeessa kuusi museota dokumentoi historiallisesti uhanalaisia ääniä, jotka ovat nyt kaikkien kuunneltavissa ja vapaasti käytettävissä. Lorena Sancho Querol (oikealla) haastattelee museon avajaisissa Afrikka Suomessa –näyttelyn projektitutkijaa Uyi Osazeeta. 18 Palvelu löytyy osoitteesta: www.workwithsounds.eu Tampereella vuodesta 1955 NYT JOS KOSKAAN PITÄÄ OLLA AMMATTILIITON JÄSEN! www.sahkoliitto.fi TTutustu utustu KSR:n upeisiin apurahatarinoihin, ahatarinoihin, lahjoittajien ajatuksiin ja säätiön rahastoihin. Nouda tai tilaa KSR:n esite maksutta kotiisi - tai useampi tilaisuuksissanne jaettavaksi. 11.12.2015 15:10:25 l Säästöpankinranta 2 A 8 krs., Helsinki l l puh. (09) 5868 530 19 Kuva: Ulla Rohunen Kiehtova kokonaisuus Tiina Naukkariselle tarjottiin vuonna 1987 töitä Kuurojen museosta. Homman piti kestää kaksi ja puoli kuukautta, mutta tuolla tiellä hän kulkee edelleen. Teksti Minna Isopahkala Kuurojen museon erikoistutkija Tiina Naukkarisen vuoteen mahtuu monenlaista. Hän vastaa Työväenmuseo Werstaalla Kuurojen museon osalta niin näyttelytoiminnasta, kokoelmatyöstä kuin asiakas- ja tutkijapaveluistakin. Töiden vaihtelevuus innostaa Naukkarista. – Mielestäni on rikkaus, ettei minun tarvitse keskittyä vain yhteen asiaan. Vuoden aikana on erilaisia tehtäviä, joiden välillä voi joustavasti vaihdella.Työtä pääsee näkemään monelta kantilta. Lisäksi Naukkarinen tekee työtä useassa kohteessa. Kaksi kertaa viikossa hän matkustaa Helsingistä Tampereelle ja muina päivinä tekee etätyötä pääkaupungissa. Helsingin päässä ovat Kuurojen museon näyttelytilat ja museon toiminnassa mukana oleva keskusjärjestö Kuurojen liitto.Tampereelle Tiina Naukkarisen ja Kuurojen museon kokoelmat toi yhdistyminen Työväenmuseo Werstaan kanssa. Naukkarinen ei päätynyt museotyöhön sattumalta. Kansatieteen, arkeologian ja kirjallisuustieteen opinnot Helsingin yliopistossa johdattivat jo varhain museoalalle. Museotöihin Naukkarinen alkoi pätevöityä työharjoittelun kautta. 20 Uransa varrella Naukkarinen on työskennellyt laajasti museotyötehtävissä oppaasta, tutkimus- ja museoapulaiseen, tutkijaan ja museonjohtajaan asti. Kuurojen museosta hänelle tarjottiin töitä vuonna 1987. Lyhyeksi väliaikaistyöpaikaksi aiottu pesti jatkui kuitenkin aina uusilla työjaksoilla. Kun Naukkariselle avautui mahdollisuus vakinaiseen työpaikkaan Kuurojen museossa, kiinnostava museo vei mennessään. Kuurojen yhteisö on erittäin vahvasti mukana Kuurojen museon toiminnassa. Yhteys on haluttu säilyttää myös nyt, kun museo ei enää ole suoraan Kuurojen liiton alainen. –Yhteistyötä liiton kanssa tehdään jatkuvasti ja meillä on liiton ylläpitämä museotoimikunta, jonka kanssa toimintaa suunnitellaan yhdessä. Naukkarinen itse tuli ulkopuolisena mukaan kuurojen yhteisön toimintaan eikä alun perin tiennyt kuurojen pitkästä ja monipuolisesta historiasta mitään. Hän kuitenkin kiinnostui valtavasti museon työstä. Nyt erikoistutkijalla on työn alla kuurojen kulttuuripäivistä kertova näyttely, jossa valotetaan viittomakielisen yhteisön aktiivisia kulttuuriharrastuksia. Kokoelmista hän on erityi- Kuva: Roni Sydänmäki Kuurojen museon lukuja • Ensimmäiset lahjoitukset vuonna 1907. • Näyttelytoimintaa vuodesta 1915, jolloin avattiin Carl Oscar Malmin museohuone. • Yhdistyi Työväenmuseo Werstaan kanssa vuonna 2012. • Näyttelytila Kuurojen liiton Valkeassa talossa Helsingissä • Juhli 100-vuotista näyttelytoimintaansa Carl Oscar Malmista kertovalla näyttelyllä, joka avautui kansainvälisellä kuurojen viikolla syyskuussa 2015. • Vuonna 2015 Kuurojen museon näyttelyyn tutustui Valkeassa talossa 1388 ja verkkomuseoon 20 916 museovierasta. sen iloinen 1800-luvun jälkipuoliskolla toimineiden kuurojen ammattivalokuvaajien valokuvakokoelmista. Lisäksi gradunsa kirjatyöntekijöistä kirjoittanut Tiina Naukkarinen olisi kiinnostunut laajentamaan tutkimustaan kuuroihin kirjatyöntekijöihin. Onko kuurojen historiassa Naukkarisen mieles- tä jotain, mitä aivan kaikkien pitäisi tietää? – Se, että viittomakieli on ollut pitkään, lähes sata vuotta, kielletty kieli. Oikeus käyttää omaa kieltään, mikä on nykyään itsestäänselvyys, ei aina ole ollut niin yksinkertaista. Sitä ihmiset eivät yleensä tule ajatelleeksi, Naukkarinen kertoo. Ajan pedagogisten ihanteiden mukaisesti viittomakielen käyttäminen kiellettiin opetuksessa 1890-luvulla. Kuuroja oppilaita saatettiin kouluissa rangaista viittomakielen käyttämisestä. Muualla yhteiskunnassa viittomakielen käyttö ei ollut kiellettyä, mutta koulujen vaikutus näkyi kuurojen elämässä: useat sukupolvet opetettiin häpeämään omaa kieltään. – Ja monia hämmästyttää myös se, että vuodesta 1929 vuoteen 1969 oli vallalla avioliittolaki, jossa kahden synnynnäisesti kuuron henkilön avioliitto oli luvanvaraista. Tällöin monelta kuurolta rajoitettiin siis niinkin perustavanlaatuista ihmisoikeutta kuin perustaa perhe ja saada lapsia. Osa museon työtä on kuurojenmuseo.fi verkkomu- seo, jonne tuotetaan vuosittain uutta materiaalia.Verkkosivulla esitellään monipuolisesti kuurojen historiaa esimerkiksi järjestötoiminnasta avainhenkilöihin. Naukkarisen mukaan kuuroille on oman identiteetin kannalta erittäin tärkeää, että heidän historiastaan on olemassa tietoa. Englanniksi käännettynä verkkomuseo palvelee myös kansainvälistä kuurojen yhteisöä. Kansainvälinen Kuurojen historiaseura on aktiivinen toimija, joka yhdistää alan tutkijoita. Historioitsijoiden lisäksi kuurojen historia kiinnostaa esimerkiksi kielentutkijoita, kasvatustieteilijöitä tai yhteiskuntatieteilijöitä. Viittomakieltä tutkitaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluista valmistuu tulkkeja. Myös siellä historia on läsnä. Naukkarisen mukaan verkkomuseo on Kuurojen museon tärkein tiedon esittelyn kanava, sillä museo palvelee koko Suomea. Verkossa olevaan museoon kuka tahansa voi mennä milloin vain. Lisäksi verkkomuseoon on helpompi toteuttaa materiaalia myös viittomakielellä. Haastattelijan innostuessa viittomakielestä Naukkarinen paljastaa, että viittomakieli kiinnostaa hyvin usein monia kuulevia. Itse hän tulee keskustelutilanteissa hyvin toimeen ja vaikkapa opastaa viittomakielellä. Eikä hän ihmettele ihmisten kiinnostusta. – Onhan kommunikaatiokanavan vaihtaminen kuulosta näönvaraiseksi haastava ja mielenkiintoinen, kiehtova kokonaisuus kaiken kaikkiaan, Tiina Naukkarinen toteaa. Aivan kuten Kuurojen museokin. 21 LENIN-MUSEO Uusi Lenin-museo avautuu 17.6.2016. Uudistettu näyttely kertoo kriittisesti ja koskettavasti Suomen ja Venäjän yhteisestä historiasta. Museosali Tampereen työväentalolla tunnetaan Neuvostoliiton alkukotina, jossa Venäjän vallankumoukselliset Lenin ja Stalin tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa vuonna 1905. Avoinna 17.6.–31.8. 2016 joka päivä klo 11-18 1.9.– ti-su klo 11-17 Liput 8/6 euroa, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Lenin-museo Hämeenpuisto 28, Tampere puh. 010 420 9222 www.lenin.fi TYKKÄÄ Lenin-museosta Facebookissa KUUROJEN MUSEO Näyttelyt tutustuttavissa Valkeassa talossa Helsigissä. Pysyvä näyttely: Carl Oscar Malmin museohuone Vaihtuva näyttely: 26.9.2016-1.9.2017 Viittomakielisen kulttuurin juhlaa! Kuurojen kulttuuripäivät 60 vuotta Näyttelyt avoinna pe 12–16 ja muina aikoina sopimuksen mukaan. VAPAA PÄÄSY. Kuurojen museo [email protected] Käyntiosoite: Valkea talo, Ilkantie 4, Helsinki Museo verkossa www.kuurojenmuseo.fi Kuurojen museon kokoelmat ja toimisto ovat Werstaalla. TYKKÄÄ Kuurojen museosta Facebookissa 22 TYÖVÄENMUSEO WERSTAS Avoinna ti-su 11-18, VAPAA PÄÄSY. Näyttelyt 2016: Taidetta neuvostomaasta -18.9.2016 Meirän kaupunki Espanjan sisällissota 10.3.-14.8.2016 Tekstiiliteollisuusmuseo -2.4.2017 Paperiduunarit 21.10.- Höyrykonemuseo TYÖVÄENMUSEO WERSTAS TU NANKA N SATAKU ALEKSIS ATU KIVEN K KIRJASTONPUISTO TAMMERKOSKI FRENCKELL NKATU HÄMEE KOSKIPUISTO Silminnäkijät 9.9.- Työväenmuseo Werstas Väinö Linnan aukio 8, Tampere puh. 010 420 9220 www.tyovaenmuseo.fi KESKUSTORI KATU HÄMEEN SKATU HALLITU LAUKONTORI U AT SATAMAK TYKKÄÄ Werstaasta Facebookissa SEURAA Werstasta Instagramissa TILAA UUTISKIRJE verkkosivuiltamme niin saat joka kuukausi tietoa museon tapahtumista. 23 Keskinäinen vakuutusyhtiö - etua yhdessä omistamisesta Pysyvästi edulliset hinnat Oletko omistaja? Säästät heti selvää rahaa jopa 17 % vapaaehtoisten vakuutusten maksuista, kun kuulut liittoon (10 %) ja keskität meille vakuutuksesi (7 %). Jos Sinulla on vakuutus Turvassa, olet yksi keskinäisen vakuutusyhtiön omistajista. Omistajana saat etuja Kattava tuotevalikoima Vuonna 2014 jaoimme 9 miljoonaa euroa omistaja-asiakkaan etuina vakuutuksenottajille. Meiltä saat elämän joka vaiheeseen itsellesi, perheellesi ja omaisuudellesi oikein mitoitetut vakuutukset. Palvelua valitsemallasi tavalla Meille on tärkeää henkilökohtainen ja ystävällinen asiakaspalvelu, asioitpa kanssamme sähköisesti, puhelimitse tai kasvotusten. Kätevästi netissä Verkkopalvelumme on ilmainen ja käytössäsi joka päivä klo 7–23. Voit myös täydentää vakuutusturvaasi helposti verkkokaupasta. Langoillamme ei tarvitse roikkua Vastaamme puheluusi ripeästi ja saat reilua sekä suoraa palvelua. Vahinkoapuriturvasi tien päällä Olemme lähellä Vahinkoapurin avulla voit kätevästi ilmoittaa ajoneuvovahingosta heti paikan päällä. Lataa ilmainen Turvan mobiilisovellus älypuhelimeesi sovelluskaupasta. Pääkonttorimme sijaitsee Tampereella ja meillä on noin 50 toimipaikkaa ympäri Suomen. Voit vaikuttaa Sinulla on omistajaasiakkaan vaikutusmahdollisuudet. Saat ilmaisen turvantason tarkistuksen ja palovakuutustodistuksen. Palkitsemme pitkäaikaisesta asiakassuhteesta Joustava korvauspalvelu Asiakassuhteen keston mukaan kertyvä omistajaasiakasalennus: 1 vuosi –5 % alennus 5 vuotta –7 % alennus 10 vuotta –10 % alennus Ilmoita vahingosta sinulle sopivalla tavalla. Sähköisen korvauspalvelun kautta voit saada rahat tilillesi jopa päivässä. Lapsesi hyötyvät Etuja liittojen jäsenille Lapsesi perivät omistaja-asiakasetusi. Ammattiliiton jäsenenä saat meiltä parhaat edut. Oletko turvassa? Voit soittaa, käydä ostoksilla verkkokaupassamme tai tulla käymään. Lähimmän Turvan toimipaikan löydät osoitteesta turva.fi. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva 195x215_TurvaKeskinaisyys_Vauhtipyora_122015.indd 1 01019 5110 www.turva.fi 1.12.2015 16:35:04
© Copyright 2024