Miksi tuulivoimatoimijan etu ajaa asukkaan edun edelle?
Sosiaali- ja terveysministeriö on lausunut Varsinais-Suomen
tuulivoimavaihemaakuntakaavasta seuraavaa: maakuntakaavoituksessa tuulivoimala‐
alueiden suojavyöhyke lähimpään asutukseen tulisi olla kaksi kilometriä.
Tämä lausunto ei kuitenkaan toteudu ympäristöministeriön hiljattain vahvistamassa
Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavassa. Olettaako YM että, joka
kunnasta löytyy riittävästi tietotaitoa ja ymmärrystä teollisenluokan
tuulivoimarakentamisen kaavoittamiseen ja terveys- sekä luontovaikutusten
objektiiviseen arviointiin?
Pyhärannan kunnan alueelle on suunnitteilla useita tuulivoima-alueita. Pyhärannan ja
Laitilan rajalle sijoittuvan Kakonjärven tuulivoimateollisuusalueen ympäristövaikutusten
arviointiselosteesta selviää, että pelkästään kahden kilometrin säteellä tuulivoimaloista
sijaitsee 333 asuinrakennusta ja 161 vapaa-ajanrakennusta. Lähin asuinrakennus
sijoittuu selostuksen mukaan noin 100 metrin etäisyydelle ja vapaa-ajan rakennus noin
220 metrin etäisyydelle lähimmästä suunnitellusta tuulivoimalasta. On käsittämätöntä
että kunnan päättävät elimet eivät ole havahtuneet tähän karuun todellisuuteen, mikä
Pyhärantaa nyt uhkaa. Toteutuessaan tuulivoimalat aiheuttaisivat elinolosuhteiden
merkittävää heikkenemistä ja asukkaiden joukkopaon jo muutenkin muuttotappiolliseen
kuntaan.
On hirvittävän vaikea ymmärtää, miksi tuulivoimatoimijan etu ajaa kuntalaisten edun
edelle? Kunnan päättäjien ja virkamiehien tulisi kantaa vastuunsa kuntalaisten
edunvalvojana ja huolehtia siitä, että kunnan kehittyminen ei pysähdy, kiinteistöjen arvo
ei alene eikä asukkaiden asumisviihtyvyys, terveys ja hyvinvointi vaarannu.
Viimeaikoina on muualta Suomesta kantautunut yhä enenevämmissä määrin
huolestunutta ja tuulivoimakriittistä uutisointia. Esimerkiksi Pyhäjoen kunta on ryhtynyt
suojelemaan vakituista asutusta liian lähelle rakennettavilta tuulivoimaloilta.
Kunnanhallitus on sitoutunut ohjaamaan tuulivoimahankkeiden osayleiskaavoja siten,
että tuulivoimalan etäisyys vakituisesta asutuksesta on vähintään kaksi kilometriä.
Kunnanjohtaja Matti Soronen on ollut asiassa aloitteen tekijänä ja hän on lausunut
seuraavaa: ”Eräässä viranomaisneuvottelussa kävi ilmi, että Ely-keskus vaatii
maakotkalle kahden kilometrin reviirin. Minä ajattelin, että kaipa ihminen on
samanarvoinen!”
Vastaavia päätöksiä on tehty muissakin kunnissa, kuten esimerkiksi Kemiönsaarella ja
Mustasaaressa. Juuri näin suoraselkäisesti kuntapäättäjän täytyy toimia – hienoa!
Elän siinä toivossa, että myös Pyhärannan kunnan valtuusto ja virkamiehet
kunnioittaisivat kuntalaisten yleistä mielipidettä ja tekisivät vastaavanlaisen päätöksen
myös Pyhärannassa.
Ahti Kohonen
Pyhäranta