Miksi tuulivoimatoimijan etu ajaa asukkaan edun edelle? Sosiaali- ja terveysministeriö on lausunut Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavasta seuraavaa: maakuntakaavoituksessa tuulivoimala‐ alueiden suojavyöhyke lähimpään asutukseen tulisi olla kaksi kilometriä. Tämä lausunto ei kuitenkaan toteudu ympäristöministeriön hiljattain vahvistamassa Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavassa. Olettaako YM että, joka kunnasta löytyy riittävästi tietotaitoa ja ymmärrystä teollisenluokan tuulivoimarakentamisen kaavoittamiseen ja terveys- sekä luontovaikutusten objektiiviseen arviointiin? Pyhärannan kunnan alueelle on suunnitteilla useita tuulivoima-alueita. Pyhärannan ja Laitilan rajalle sijoittuvan Kakonjärven tuulivoimateollisuusalueen ympäristövaikutusten arviointiselosteesta selviää, että pelkästään kahden kilometrin säteellä tuulivoimaloista sijaitsee 333 asuinrakennusta ja 161 vapaa-ajanrakennusta. Lähin asuinrakennus sijoittuu selostuksen mukaan noin 100 metrin etäisyydelle ja vapaa-ajan rakennus noin 220 metrin etäisyydelle lähimmästä suunnitellusta tuulivoimalasta. On käsittämätöntä että kunnan päättävät elimet eivät ole havahtuneet tähän karuun todellisuuteen, mikä Pyhärantaa nyt uhkaa. Toteutuessaan tuulivoimalat aiheuttaisivat elinolosuhteiden merkittävää heikkenemistä ja asukkaiden joukkopaon jo muutenkin muuttotappiolliseen kuntaan. On hirvittävän vaikea ymmärtää, miksi tuulivoimatoimijan etu ajaa kuntalaisten edun edelle? Kunnan päättäjien ja virkamiehien tulisi kantaa vastuunsa kuntalaisten edunvalvojana ja huolehtia siitä, että kunnan kehittyminen ei pysähdy, kiinteistöjen arvo ei alene eikä asukkaiden asumisviihtyvyys, terveys ja hyvinvointi vaarannu. Viimeaikoina on muualta Suomesta kantautunut yhä enenevämmissä määrin huolestunutta ja tuulivoimakriittistä uutisointia. Esimerkiksi Pyhäjoen kunta on ryhtynyt suojelemaan vakituista asutusta liian lähelle rakennettavilta tuulivoimaloilta. Kunnanhallitus on sitoutunut ohjaamaan tuulivoimahankkeiden osayleiskaavoja siten, että tuulivoimalan etäisyys vakituisesta asutuksesta on vähintään kaksi kilometriä. Kunnanjohtaja Matti Soronen on ollut asiassa aloitteen tekijänä ja hän on lausunut seuraavaa: ”Eräässä viranomaisneuvottelussa kävi ilmi, että Ely-keskus vaatii maakotkalle kahden kilometrin reviirin. Minä ajattelin, että kaipa ihminen on samanarvoinen!” Vastaavia päätöksiä on tehty muissakin kunnissa, kuten esimerkiksi Kemiönsaarella ja Mustasaaressa. Juuri näin suoraselkäisesti kuntapäättäjän täytyy toimia – hienoa! Elän siinä toivossa, että myös Pyhärannan kunnan valtuusto ja virkamiehet kunnioittaisivat kuntalaisten yleistä mielipidettä ja tekisivät vastaavanlaisen päätöksen myös Pyhärannassa. Ahti Kohonen Pyhäranta
© Copyright 2024