VakuutusKuntoutus Lehti kuntoutusalan ammattilaisille Yrittäjän kompastuskivet kuntoutuspolulla Takaisin töihin onnistuneen kuntoutuksen voimin Koulutuksella kohti suunnittelijan uraa 2/2014 Työtä kuntoutujille A Päätoimittaja Juha Mikkola mmatillisen kuntoutuksen päivillä jäi mieleeni toteamus, jonka mukaan ammatillinen kuntoutus on sosiaalinen investointi, jonka ainoa päämäärä ja tuloksellisuusmittari on kuntoutujan työllistyminen. Tästä on periaatetasolla helppo olla samaa mieltä, muttakuntouttajien arkityössä törmätään moniin työllistymisen esteisiin – yksilöllisiin olosuhteisiin, työllisyystilanteeseen, viranomaistoiminnan sujuvuuteen ja niin edelleen. Näistä esteistä huolimatta ammatillinen kuntoutus saa o lemassaolon oikeutuksensa vain työllistymistavoitteen toteutuessa. Kuntoutuja kantaa viimekädessä riskin omasta työllistymisestään. Jotta tämäriskinotto olisi reilun pelin mukaista, kuntoutujan on saatava kuntoutuksen ja työelämän asiantuntijoilta riittävät tiedot oman urasuunnittelunsa tueksi. K eskeiset työllistymisen kipukynnykset liittyvät vaikeasti vammautuneiden, ikääntyneiden ja muiden ”parasta ennen” -aikansa ohittaneiden työnhakijoiden mahdollisuuksiin saada työtä. Osatyökykyisten työllistämistä selvitellyttä Markku Lehtoa mukaillen voi todeta, että ensin pitäisi päättää, ketkä ylipäänsä halutaan työputkeen ja ketkä eläkeputkeen.Tältä osin yhtymäkohtia on runsaasti käynnissä olevaan työurien pidentämiskeskusteluun: laskennalliset eläkeiät ovat vain teoriaa, jos ikääntyneet työntekijät samaan aikaan pelataan ulos työelämästä. Tilastojen valossa enemmistö työeläke- ja vahinkovakuuttajien kuntoutujista työllistyy pitkäkestoisesti. Tähän ei kuitenkaan pidä tyytyä, vaan pohtia keinoja, joilla työttömiksi päätyvien osuus jäisi nykyistä pienemmäksi. Onnistunut työhönpaluusuunnitelma on aina yksilöllinen, yhdessä kuntoutujan kanssa pohdittu sekä pitkäkestoiseen työllistymiseen tähtäävä. Työhallinnolla on merkittävä rooli myös vakuutuskuntoutujien työllistämisessä. Työhallinnon palvelu linjauudistukset ovat herättäneet ansaittua huolta siitä, saavatkokaikki työnhakijat tarvitsemaansa tukea.VKK:lla on pitkä ja hyvä kokemusyhteistyöstä työhallinnon kanssa, ja tavoitteena onkin saada lähitulevaisuudessa aikaan yhteinen työohje vakuutuskuntoutujista työhallinnon asiakkaina. n Julkaisija Vakuutuskuntoutus VKK ry Hämeentie 19 B, 00500 HELSINKI puhelin (09) 2312 2000 faksi (09) 876 4531 [email protected] www.vkk.fi Päätoimittaja Juha Mikkola [email protected] Toimitusneuvosto Sanna Sinkkilä Susanna Finne Juha Mikkola Teija Kosola Eero Lankia Nina Orlo Leena-Mari Tanskanen VKK:n jäsenet Liikennevakuutuskeskus Tapaturmavakuutuslaitosten liitto Työeläkevakuuttajat TELA ry Osoitelähde VKK:n osoiterekisteri Tilaukset ja osoitteenmuutokset Mari Fromholdt puhelin 044 700 2015 [email protected] Toimitus ja ulkoasu MCI Press Oy Mikonkatu 8 A, 00100 HELSINKI puhelin (09) 2525 0250 faksi (09) 2525 0251 [email protected] www.mcipress.fi Kannen kuva Ari Ijäs Painatus Libris Oy Copyright © MCI Press Oy Lehden sisältöä ei saa osittainkaan jäljentää ilman toimituksen kirjallista lupaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä materiaaleista. Vakuutuskuntoutus ilmestyy 2 kertaa vuodessa. VakuutusKuntoutus 2/2014 Sisältö 4 8 3 Esimerkillistä kuntoutusta ja lujaa tahtoa Mika Mannonen toipui nopeasti moottoripyöräonnettomuudesta ja palasi työpaikalleen Neste Oiliin. Työ löysi tekijänsä itään ja länteen Uudet kuntoutussuunnittelijat hoitavat tehtäviään Kuopiossa ja Turussa. 12 Ote tiukasti ohjauspyörässä 16 Kiviä yrittäjän kuntoutuspolulla 20 Yrittäjäksi elinkeinotuen avulla 22 Ajassa Rallionnettomuus muutti Tommi Aurasen elämän, mutta ei estänyt rakkaan harrastuksen jatkamista. Varman kehityspäällikkö Merja Valle on huolissaan yrittäjien YEL-vakuutuksista. Liikenne- ja tapaturmakuntoutujia sekä työeläkekuntoutujia tuetaan yrittäjyyden tiellä. 8 Työeläkelaitosten on selvitettävä jatkossa oikeus kuntoutukseen ennen työkyvyttömyyseläkettä. KOLUMNIT 2 Työtä kuntoutujille 11 Selviääkö työkyky stetoskoopilla? Päätoimittaja Juha Mikkola Kuntoutusylilääkäri Raija Kerätär 16 4 ”Oli hienoa huomata, että pystyn edelleen ajamaan rallia ja jopa korjaamaan autoja.” Tommi Auranen Vastaa lukijakyselyyn ja voita kamerapuhelin! Katso lisää s. 22 tai www.mcipress.fi/vakuutuskuntoutus VakuutusKuntoutus 2/2014 4 Teksti: Minna Vuorio Kuvat: Sami Tirkkonen Esimerkillistä kuntoutusta ja lujaa tahtoa Mika Mannosen toipumisen nopeus vuoden takaisesta onnettomuudesta on hämmästyttävä. Kiitos kuuluu onnistuneelle kuntoutusprosessille ja työnantajan positiiviselle suhtautumiselle. M ika Mannonen, 35, kiihdyttää moottor ipyöränsä kohti hyppyriä Imatran motocross-radalla. Hän on erittäin kokenut kuski ja voittanut moottoriurheilussa muun muassa Pohjoismaiden mestaruuspronssin. Motocross-pyörä on huollettu ennen ajoja, kuten aina. Se, mitä Mika ei tiedä on, että pyörän kaasuttimeen on jostain ihmeen syystä mennyt pienen pieni, noin kaksimillinen ja läpikuultava hiekanjyvä. Kun Mika kaasuttaa ja kiihdyttää vauhtia ennen hyppyriä, kaasu hirttääkin jumiin ja mies pyörineen lentää hallitsemattomasti aivan liian pitkälle. Mika puolestaan mätkähtää maahan ja tajuaa seuraavaksi, ettei tunne omia jalkojaan. Tästä päivästä on tasan vuosi aikaa. Mika istuu työpaikallaan Neste Oilin Porvoon jalostamon tarvikevaraston neuvotteluhuoneessa ja muistelee kulunutta vuotta taaksepäin. Sitä hetkeä päivälleen vuosi sitten, kun nuppineulan päätä pienempi hiekanjyvä antoi elämälle ihan uuden hypyn tuntemattomaan. – Sitten mentiin lujaa sairaalaan. Siellä todettiin, että rintarangan kolme nikamaa ovat vaurioituneet, kertoo Mika ja näyttää kännykästään röntgenkuvaa, jossa navan korkeudella, selkärangan kohdalla näkyy pelkkää mössöä. Vaurioituneita kolmea rintarangan alinta nikamaa leikattiin kahteen otteeseen ja korvattiin 25 sentin pituisilla VakuutusKuntoutus 2/2014 metallituilla. Tuet ovat ja pysyvät selässä loppuelämän. Kyllä täältä töihin tullaan Siitä hetkestä alkoi myös Mikan kuntoutuminen – omalta osaltaan uskomaton tarina sekin. Uskomaton se on lähinnä asiaa sivusta seuranneiden mielestä, ei Mikan itsensä. Hänen toipumisensa nopeus on hämmästyttänyt kaikkia. Vuosi sitten sattunut onnettomuus, joka johti hermojen puristukseen ja pirstaloitumiseen ja josta seurasi osittainen selkäydinvamma, tuntuu miehen itsensä mielestä jo jotenkin kaukaiselta. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. – Kun leikkauksesta oli mennyt viikko, meidän kotipihallamme olivat jo asvalttimiehet tekemässä uutta tasaista pintaa talon eteen. Ja kun olin ollut vasta joitakin päiviä sairaalassa, esimieheni täältä töistä tuli katsomaan minua. Muistan sopineeni hänen kanssaan, että kyllä täältä takaisin töihin tullaan. Pelin henki oli se, että periksi ei anneta. Mika päätti parantua ja kuntoutua. Hän halusi takaisin normaaliin elämään niin pian kuin suinkin.Vuosi sitten marraskuussa mies aloitti kuntoutuksen Validia Kuntoutuksessa Helsingissä. Asiat etenivät niin hyvin, että miesvietti jo joulukuun kotona. Itse asiassa hän muistelee olevansa ensimmäinen kuntoutuja, joka on päässyt kesken perusjakson kotiin. – Kun sitten menin takaisin tammikuussa, minulla oli jo valmiiksi tavoitteet niistä asioista, joita vielä pitää jaksaa ja osata, jotta pärjään varmasti. Ja niitä sitten lähdimmekin yhdessä siellä työstämään. Esimerkillistä panostusta Mika alkoi kuntoutua rivakasti ja palasi töihin Nesteelle huhtikuun alussa, kolmen kuukauden työkokeilujakson jälkeen. Hän kiitteleekin paitsi työnantajan vastaantuloa monissa asioissa, myös VKK:n kuntoutussuunnittelijoiden tiivistä yhteistyötä. Ilman heidän tukeaan tilanne olisi ollut mutkikkaampi. – Teen nyt samaa työtä kuin ennen, eli olen seisokkisuunnittelija ja työmaapäällikkö. Viimeksi mainitusta tehtävästä voisin kyllä irtaantua, sillä työmaapäällikön pitäisi kulkea ulkona kentällä, ja siihen minä en pyörätuolin kanssa nyt pysty. Mika tekee 60-prosenttista työviikkoa eli on työssä kolmena päivänä viikossa. Hän on toimistolla kahtena päivänäja tekee yhden päivän etätyötä kotoa käsin. Työaika on mitoitettu hänen jaksamiseensa, sillä pitkä istuminen on työlästä. Spastisuus eli lihasjäykkyys jaloissa lisääntyy, jos pyörätuolissa on pitkään. Työhuoneen nurkassa Nesteellä onkin sohva, johon pääsee tarvittaessa lepuuttamaan lihaksia. Mikan erikoisvarustellulla autolla on parkkipaikka aivan ulko-oven vieressä. Sekä auton että työpaikan ovet 5 Pelin henki on se, että periksi ei anneta. Mikan kuntoutuspolku • Sairaalahoito • 4 kuukauden kuntoutusjakso • Asunnon muutostyöt (muun muassa ajoluiska, t erassi, sauna- ja suihkutilat, v aatehuone) • Apuvälineet, kuten pyörätuolit ja auton hissi sekä muut muutokset • Työkokeilu • Muutokset työpaikalla (esimerkiksi hissi) • Takaisin töihin Mikan työnantaja, Neste Oilin Porvoon jalostamo, on tullut esimerkillisesti vastaan kuntoutuksen eri vaiheissa. VakuutusKuntoutus 2/2014 6 1. 2. Toimintakykykuntoutuksen kuntoutussuunnittelijan työnkulku VKK:ssa Toimintakykykuntoutus keskittyy asiakkaan fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon tai sen parantamiseen. Toimintakykykuntoutukseen erikoistuneen kuntoutussuunnittelijan yhteistyö vastavammautuneen henkilön kans sa kestää yleensä 2–3 vuotta. Vaikeasti vammautuneiden kuntoutus aloitetaan usein toimintakykykuntoutuksella, mutta myös työhönpaluun suunnittelu pyritään aloittamaan mahdollisimman varhain. Tässä VKK:n toimintakykykuntoutuksen sekä ammatillisen kuntoutuksen suunnittelijat tekevät usein parityötä. Luettelossa esitetyt tehtävät eivät kulje välttämättä tässä järjestyksessä vaan limittyvät kunkin kuntoutujan tilanteen mukaan. 1. Kirjallinen toimeksianto vakuutusyhtiöltä. 2. Tutustuminen lääketieteellisiin asiakirjoihin. 3. Yhteydenotot kuntoutujaan ja hänen omaisiinsa. Tarkennetaan taustatietoja, sen hetkistä tilannetta sekä kerrotaan mm. VKK:n roolista kuntoutujan kuntoutusprosessissa. 4. Yhteydenotot sairaanhoitopiiriin, kuntoutuslaitokseen ja vammaispalveluun. Kuntoutussuunnittelija selkeyttää kuntoutujan prosessissa toimivien tahojen rooleja sekä ohjaa verkostoa. VakuutusKuntoutus 2/2014 5. Raportointi vakuutusyhtiölle. 6. Kiireisten asioiden, kuten asunnon muutostöihin ja apuvälineisiin liittyvien asioiden selvitys ja toiminnan ja hankintojen toteutus sekä kotiutumisen kannalta muiden mahdollisten esteiden kartoitus. Kuntoutussuunnittelija toteuttaa mm. myös muutostöihin liittyvän urakointikilpailun. 7. Kuntoutujan tapaamiset (1–3 kertaa alkuvaiheessa). 8. Mahdollinen työpaikkakäynti ja selvitys työhönpaluun esteistä sekä esteiden ratkaiseminen. 9. Kirjallisten lausuntojen laatiminen vakuutusyhtiölle esimerkiksi asunnon muutostöiden korvattavuudesta. Lausuntoja voi olla ensimmäisen vuoden aikana yhdestä jopa kahdeksaan kappaletta. 10.Kuntoutujan kotiutumisen jälkeen vähemmän kiireisten asioiden selvittäminen. 11.Ammatillisen kuntoutuksen selvittely ja tuki. 1. Ohjauspyörän rallikahvassa on havainnollistava väritys. 2. Pyörätuoli mahtuu hyvin erikoisvarustellun pakettiauton etupenkkien väliin. 3. Oma hissi vie Mikan työpaikan ylempään kerrokseen. 3. 7 aukeavat kaukosäätimellä. Työhuoneeseensa Mika kulkee rappujen lomaan rakennetulla hissillä. Lisäksi toimistosta poistettiin kynnyksiä ja tehtiin muutostöitä saniteettitiloihin. Tuntoa oikeaan jalkaan Mika huomasi, että kaikkein tärkeintä oikean lääkityksen ohella on kuntoilu ja lihashuolto. Viikoittainen akupunktio ja fysioterapia kaksi kertaa viikossa toimivat alussa hyvin. Omasta kunnosta täytyy nykyäänkin pitää hyvää huolta.Venyttely ja erilainen liikkuminen on tärkeää. Vesijumpassa Mika on vastikään huomannut, että jalko jen liikuttelu on helpompaa, ja vedessä pystyy treenaamaan erilaisia liikesarjoja. Lisäksi edistystäkin on tullut; oikean jalan tuntoon palautunut jo melkein varpaisiin saakka. – Minulle on sanottu toipumisesta näin: ”ei voi sanoa satavarmasti, että et toivu, mutta varmaa on, että täysin ennalleen et toivu”. Itse ajattelen ja uskon, että toivun vielä tästäkin eteenpäin.Vuodessa on jo tapahtunutniin paljon. Haluan toipua mahdollisimman terveeksi. Mitään ei kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla. On vain hyväksyttävä se, ettäparaneminen vie oman aikansa. – Olen tavannut tämän vuoden aikana vammautuneita ihmisiä, jotka ovat jääneet passiiviksi ja katkeriksi. Se ei ole ollut minulle luonteenomaista. Heti, kun tajusin, mitä oli tapahtunut, päätin, että haluan takaisin mahdollisimman normaaliin ja mahdollisimman äkkiä. – Jokainen asia, jolla pääsen eteenpäin, on palkitsevaa.Teen sen, minkä pystyn, enkä ota stressiä siitä, mihin en pysty. Mikan mielestä samassa tilanteessa olevien katkeruus saattaa johtua siitä, että he eivät tyydy uuteen tilanteeseen. Menneitä tai tulevia on helppo haikailla, mutta onko siitä mitään hyötyä? – Minulle on tärkeää se, että pystyn elämään itsenäistä elämää, tekemään töitä, ajamaan autoa, olemaan perheenkanssa – tai vaikkapa käymään vessassa ja hengittämään itse ilman apua. Iskä on lepsu Mikä sitten on muuttunut vuodessa, kaiken tapahtuneen jälkeen? – No, perhe sanoo, että minusta on tullut ihan lepsu, Mika hymyilee. Entinen karumpi on–off-tyyppi jyrkkine periaatteineen on saanut väistyä, ja tilalle on tullut enemmän tunteella ajatteleva isä ja puoliso. Ennen piti aina tehdä jotain, joka mielellään liittyi moottoreihin. Nyt pelkkä yhdessäolo riittää. Myös oman puolison arvostus on noussut. Ilman vaimoa ja hänen apuaan sopeutuminen olisi ollut jotain aivan toista. Puolison tuki ja ihan arkinen apu vaikkapa saunaan menossa on korvaamatonta. – Olemmekin hieman nauraneet tilanteellemme, sillä vaimoni on koulutukseltaan lähihoitaja ja vieläpä erikoistunut vammaishoitoon. Hänellä on siis ollut kokemusta ja taitoa näissä asioissa joennen kuin se osui oman puolison kohdalle. Katkeruus ei ole Mika Mannosen juttu. On vain hyväksyttävä se, että paraneminen vie oman aikansa. Moniammatillinen kuntoutustiimi Mikan kuntoutus on ollut moniammatillista tiimityötä.Varsinaisen kuntoutuksen lisäksi vastassa on ollut iso määrä asiointia eri viranomaisten ja palveluntarjoajien kanssa. Ja vaikka tukea onkin saanut hyvin, silti vammautunut ja hänen läheisensä joutuvat Mikan mukaan usein huolehtimaan lukuisista asioista, olemaan itse aktiivisia ja kysymään. Hän kiittelee muun muassa Vakuutuskuntoutus VKK ry:n toimintaa ja yhteis työtä, joka on ollut tiivistä koko kuluneen vuoden ajan. Mikan yhteyshenkilönä VKK:ssa on ollut toimintakykykuntoutuksen kuntoutussuunnittelija Juha-Matti Pesonen. Hänen kanssaan on suunniteltu hoitoa ja kuntoutusta, tehty muutoksia kotiin ja työpaikalle sekä hankittu erilaisia apuvälineitä. – Meidän työnämme on koordinoida koko mukana olevaa verkostoa eli tehdä yhteistyötä sairaanhoidon, kuntoutuksen, vakuutusyhtiön sekä koko perheen kanssa. Ohjaamme siis vammautuneen ihmisen oikeiden palveluiden luo, tiivistää Pesonen. VKK:lla on kolme toimintakykykuntoutukseen erikoistunutta kuntoutussuunnittelijaa, joiden toimialueena on koko Suomi. Poikkeuksellinen kuntoutuja – Mikan tapaus on ollut monella tapaa poikkeuksellinen. En ole useinkaan tavannut henkilöä, joka pari päivää onnet tomuuden jälkeen sanoisi haluavansa takaisin töihin mahdollisimman pian. Itse asiassa luulinkin Mikan olevan silloin sokissa, kun hän tämän kertoi, kertoo Pesonen. Poikkeuksellista Mikassa on ollut myös se, että hän palasi töihin jo kuuden kuukauden kuluttua onnettomuudesta. Pesosen mukaan yleensä kuluu noin vuosi, ennen kuin töihin palaamista a letaan edes pohtia. Pesosen mukaan Mikan vahvuuksia ovat olleet erinomainen psyykkinen tasapaino, asiallisuus ja selkeys sekä rauhallisuus – ja ennen kaikkea oman perheen, puolison ja lasten tuki. – Olen nähnyt työssäni satoja vaike asti vammautuneita henkilöitä. Mikan ennätysnopean toipumisen taustalla ovat varmasti ennen mainitut seikat sekä työnantajan esimerkillinen suhtautuminen. n VakuutusKuntoutus 2/2014 8 Teksti: Hanna Ojanpää Kuvat: Jan Ahlstedt Me emme ole ihmeidentekijöitä, mutta kuljemme asiakkaan rinnalla, minne tie johtaakin. VakuutusKuntoutus 2/2014 9 Työ löysi tekijänsä itään ja länteen Vakuutuskuntoutuksen uudet kuntoutussuunnittelijat, Tuija Istolainen ja Päivi Kinnari-Kilicarslan, hoitavat tehtäviään kotikaupungeissaan Kuopiossa ja Turussa. K uopiolainen Tuija Istolainen ja turkulainen Päivi Kinnari-Kilicarslan kulkevat VKK:n päätoimipisteessä Helsingissä kuin kotonaan. Aivan heti ei uskoisi, että heillä on kokemusta kuntoutussuunnittelijan töistä tuskin puolen vuoden vertaa. – Ensimmäinen työpäiväni oli aprillipäivä ja koko päivän jännitin, oliko tämä sittenkin pilaa, Tuija osaa jo nyt naurahtaa. Työ alkoi täydellä tohinalla: Tuija pääsi työ yhteisönsä kanssa tutustumiskäynnille vakuutus yhtiöön heti ensimmäisen työtunnin aikana. – Minä aloitin sopivasti Päivin päivänä kesäkuun puolessa välin. Kesä oli kaikin puolin hyvä aika aloittaa ja tutustua kaikessa rauhassa uuteen työhön, Päivi toteaa tyynemmin. – Parasta perehdytystä ovat olleet työ itsessään eli asiakaskohtaamiset. Papereista ei tätä työtä opi, Tuija jatkaa. Omissa vara parempi VKK on muutaman viime vuoden aikana panostanut oman henkilökunnan palkkaamiseen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Toimipisteitä on nyt kaikkiaan yhdeksän, viimeisimpänä Turku. Aikaisemminkin kuntoutussuunnittelijan palveluita on ollut tarjolla eri puolilla Suomea, mutta työ on hoidettu Helsingistä käsin tai ostettu ulko puolisilta toimijoilta. – Nyt voimme taata asiakkaillemme tasalaatua ”VKK:laiseen tapaan”, ja varmasti toiminta on myös kustannustehokkaampaa, Tuija pohtii. – Minä uskon, että tilanne pysyy paremmin hanskassa, kun yksi ihminen on vastuussa koko prosessista, Päivi jatkaa. Tuija ja Päivi ovat alueellaan ainoita työntekijöitä. Turussa käy lisäksi viikoittain psykologi ja toimintakykyryhmän työntekijä. Päivi on käynyt nyt alussa viikoittain Helsingissä tapaamassa esimiestään ja kummiaan: kaikki uudet työntekijät saavat VKK:lla ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi kummityön tekijän uuden työn tueksi. – Olen viihtynyt alusta lähtien todella hyvin. Pidän siitä asenteesta, että täällä saa kysyä tyhmiäkin kysymyksiä ja vastauksen saa aina, Päivi kertoo. Tuija jakaa aika ajoin huoneensa psykologin kanssa ja pitää silloin etäpäivän tai ajoittaa siihen pääkaupungilla käyntinsä, joita hänellä on selvästi Päiviä vähemmän – puhtaasti maantieteellisestä syystä. Yhteydenpito kollegoihin ja esimieheen käy kuitenkin helposti videokokousten välityksellä: kerran viikkoon tiimi pitää aluekokouksen ja tarvittaessa yhteyden voi ottaa useamminkin. – Minä pelkäsin aluksi, kuinka pärjään yksin. Mutta kertaakaan en ole kokenut niin. Yksin pystyn keskittymään työhöni paremmin ja se tunne, kun itse hallitsee kalenteriaan eikä toisinpäin, on ihana. Mutta en kyllä luopuisi näistä Helsingin päivistäkään, Tuija huokaa. Muutokset näkyvät työssä Kuntoutussuunnittelijankaan työssä ei voi välttyä yhteiskunnan murroksilta. Turun seudulla elinkeinorakenteessa näkyvät niin Nokian tapaus kuin Uudenkaupungin autotehtaan ja Turun telakan vaihtelevat tilanteet. Kuopiossa irtisanomiset ja teollisuuden lomautukset eivät näy niin vahvasti; suurimmat työllistäjät tulevat julkiselta sektorilta. – Mutta palvelualalla tilanne vaikuttaa heikolta, ja tämä näkyy myös harjoittelupaikkojen nihkeydessä. Onhan se ihan ymmärrettävää, että kuntou- VakuutusKuntoutus 2/2014 10 Turku • Asukasluku 182 072 • Työttömyysaste 14,7 % (heinäkuun 2014 lopussa) • Meriklusterin tutkimus- ja kehittämistoiminta, laivanrakennus, merenkulku ja meriteknologia ovat merkittäviä työllistäjiä ja vaikuttavat alihankinnan kautta koko lounaisen Suomen kilpailukykyyn. Kuopio • Asukasluku 107 077 • Työttömyysaste 13,3 % (heinäkuun 2014 lopussa) • Suurin työllistäjä on terveys- ja sosiaalipalvelut • Matkailulla on suuri merkitys Kuopion elinkeinoelämälle. Kuopio Innovation Oy koordinoi kansallista Hyvinvoinnin osaamisklusteria. VakuutusKuntoutus 2/2014 tujat eivät saa paikkoja, kun samalla vakituisten työpaikat ovat liipaisimella, Tuija miettii. – Kyllä tässä saa mielikuvitusta ja suhteitakin käyttää. Taantumasta huolimatta kyse on yhteiskunnan ja yritysten arvoista, Päivi huokaa. Vaikka työllisyystilanne ei kummassakaan kaupungissa ole paras mahdollinen, koulutuspaikkoja löytyy hyvin. Maantieteellinen ero näkyy siinä, että Kuopion seudulta kuntoutujat eivät mielellään lähde toiselle paikkakunnalle; perhe ja etäisyys pitävät ihmiset kotonaan. Turun etu on sen sijainti, jolloin toiselle paikkakunnallekaan matkaa ei kerry asiakkaalle liikaa. – Jos näitä meidän erojamme vielä pohtii, niin meillä on hitusen enemmän Kuopioloinen Tuija (kuvassa oikealla) ja turkulainen Päivi tuntevat hyvin alueidensa tilanteen. maatalouden piiristä tulevia asiakkaita, Tuija miettii. – Meillä taas mukana on myös maahanmuuttotaustaisia, Päivi toteaa. Kuntoutujan tukena Päivi on koulutukseltaan historian opettaja, mutta melko pian valmistumisen jälkeen hän siirtyi sosiaalialalle – aluksi puhtaasti oman alan töiden vähyyden vuoksi. – Olisihan niitä opettajan töitä löytynyt toiselta puolelta Suomea, mutta perhesyyt pitivät minut Turussa. Näin jälkikäteen voin sanoa, että olen ollut onnekas: minulla on ollut monta hyvää työpaikkaa, olen saanut kouluttautua ja tehdä mielenkiintoisia töitä, Päivi miettii. Tuijalla on kasvatustieteilijän koulutus. Hän on tehnyt pian kahdenkymmenen vuoden ajan ammatillisen kuntoutus ohjaajan tehtäviä ja toteaakin, että ”kohta on tästä työstä nähty kaikki puolet”. Töiden ohella hän on opiskellut myös pedagog isen ammattipätevyyden. Kuntoutussuunnittelijan tehtävässä Päivi ja Tuija joutuvat välillä kohtaamaan vaikeitakin elämäntilanteita ja -kohtaloita. Heidän täytyy osata kuunnella, antaa toivoa, mutta myös pitää itsensä ammatti laisen roolissa. – Jo ensimmäisessä tapaamisessa selviää paljon henkilön edellytyksistä vastaanottaa uusi elämäntilanne. Joskus asiakas ei ole vielävalmis, vamman laajuudesta tai esimerkiksi kivuista johtuen, siirtymään suunnitelmassa eteenpäin. Me emme ole ihmeiden tekijöitä, mutta kuljemme asiakkaan rinnalla, minne tie johtaakin,Tuija toteaa. – Uskoisin, että noin 90 prosentilla on oma tahtotila löytää itselleen uusi koulutus, Päivi arvioi. – Me etsimme ja esitämme eri vaihtoehdot, otamme kantaa, mutta loppupeleissä asiakas itse päättää ja kantaa vastuun päätöksestään. Tästä työpäivästä kumpikin vie muka naan uuden tuttavuuden: Päivi ja Tuija tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa ”livenä”. Kysymykseen, tulevatko he jatkossa olemaan enemmän yhteyksissä toisiinsa, vastaus on kyllä. – Kun tavattiin, mietittiin, että miten ne osaavatkin palkata näin hyviä tyyppejä tänne töihin! n 11 Selviääkö työkyky stetoskoopilla? Y teiskunnassa ladataan kovia paineita terveydenhuollolle. Pitäisi ratkaista kestävyysvaje, pidentää työurat ja tasoittaa terveyserot. Työttömiä ohjataan terveyskeskuksiin ja työllisiä työterveyshuoltoihin, tarkastuttamaan terveyttä. Toiveiden rivien väleissä voi lukea kovan luottamuksen terveydenhuollon mahdollisuuksiin ja toimintaan. Luottamus voi hivellä terveysammattilaisten hipiää. Mutta onko näitä odotuksia todella mahdollista täyttää? Työkyvyn tukeminen on kuitenkin eri asia kuin terveyden tukeminen, työkyvyn arvioiminen eri asia kuin terveystarkastus. Työkyky muodostuu terveyden ohella osaamisesta, sosiaalisista taidoista, työelämän perustaidoista, kyvystä toimia ohjauksen alla ja osana työyhteisöä. Ja monesta muusta vaatimuksesta, jotka määrittyvät itse työstä ja sen tavoitteiden mukaisesta suorittamisesta. Vastaanotolla työkyvystä voi saada käsityksen niiltä osin, mikä koskee terveyttä. Ja siitäkin vain sen, mitä asiakas haluaa antaa tiedoksi. Jos vastaanottava lääkäri ei tunne asiakasta, hän on arviointia tehdessään täysin sen armoilla, mitä asiakas haluaa haastattelussa kertoa. Jos hän ei kerro paniikkioireistaan tai harhoistaan, ei lääkäri voi tietää niistä mitään. Häpeää ja syyllisyyttä aiheuttavat psyykkiset oireet ja päihteiden käyttö jäävät useimmin pimentoon. Terveystarkastuksissa voi saada tietoa fyysisestä suorituskyvystä, tarvittaessa voidaan tehdä rasitustesti polkupyörällä. Älyllistä suoriutumista ja persoonallisuutta voidaan tutkia psykologisilla testeillä. Nämä tietenkin siinä tapauksessa, että asiakas on motivoitunut testeihin. Mutta miten tutkia kykyä toimia esimerkiksi empatiaa ja joustoa vaativassa lastentarhanopettajan työssä? Tai poliisina? Millä keinoin tutkitaan kykyä toimia osana tavoitteellista työyhteisöä? Terveystarkastuksen tavoite on kautta aikojen ollut terveyden edistäminen, ei työkyvyn arvioiminen. Terveystarkastuksessa on mahdollista tunnistaa terveyden riskitekijöitä ja ohjata näiden vähentämiseen. Terveydenhoitajat kutsuvatkin tilannetta osuvasti terveystapaamiseksi. Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus (ICF) ja sen viitekehys korostavat, että toiminta- ja työkyky on muutakin kuin terveyttä. Toiminta- ja työkyky muodostuvat terveydentilan, ympäristötekijöiden ja yksilöllisten tekijöiden välisenä dynaamisena vuorovaikutuksena, jolloin se näyttäytyy ulospäin ruumiin ja kehon toimintoina, suorituksina ja osallistumisena. Pitkä perinne on ollut kiinnittää huomiota vain terveydentilaan ja ruumiin ja kehon toimintoihin, joissa terveydenhuollolla on yksinoikeus asiantuntijana. Osa tämän viitekehyksen opetusta on, ettei työkykyä voi tutkia pelkästään terveyttä tutkimalla eikä tähän rooliin terveydenhuollossa pidä suostua. Työkyvyn arvioiminen edellä mainitun ICF:n mukaisella tavalla vaatii asiakkaan ter veydentilan lisäksi hänen työpaikkansa ja muun ympäristön tuntemista, hänen omien taustojensa ja motivaatiotekijöidensä ymmärtämistä, koulutuksen ja osaamisen hahmottamista ja seurantatietoja toiminnasta ja osallistumisesta elämän eri tilanteissa. Yleensä tämä vaatii asiakkaan oman kertoman lisäksi tietoja myös esimiehiltä tai muilta ulkopuolisilta tahoilta. Lääkärin vastaanottotilan välineillä näitä tietoja ei saa eikä niitä pelkästään sieltä kannata odottaa. n Raija Kerätär Kuntoutusylilääkäri Lapin sairaanhoitopiiri VakuutusKuntoutus 2/2014 12 Selkäydinvamma päätti Tommin työt metsäkoneasentajana. Ote tiukasti ohjauspyörässä Rallionnettomuus muutti Tommi Aurasen elämän kolme vuotta sitten. Selkäydinvamman saanut mies pääsi taas kiinni rakastamansa harrastuksen pariin Motorsport for all -hankkeen avulla ja kiihdytti samalla vauhdilla uudelle uralle. Teksti: Tuomas Lehtonen Kuvat: Ari Ijäs VakuutusKuntoutus 2/2014 13 Oli hienoa huomata, että pystyn edelleen ajamaan rallia ja jopa korjaamaan autoja. K angasalalainen Tommi Auranen, 36, rullaa näppärästi Tampereen ammattikorkeakoulun lasiovista ulos ja edelleen pihalla odottavalle farmariautolleen. Käsiään apuna käyttäen Tommi kiepauttaa itsensä pyörätuolista ohjaajan paikalle. Muutamaa sekuntia myöhemmin pyörätuoli sujahtaa kasaan taitettuna pelkääjän paikalle. Tommin touhuja katsellessa luulisi miehen istuneen pitkäänkin pyörätuolissa. Sen verran rutinoituneelta homma näyttää.Todellisuudessa hänen vammautumisestaan on kulunut vasta tovi. Rallimies osallistui ystävänsä kanssa Jämiralleihin syksyllä 2011. Usein itsekin ralliautoa ohjastanut Tommi istui pelkääjän paikalla ja luki nuotteja. Kevyen ohjausvirheen seurauksena auto ajautui sivuun sorataipaleelta ja törmäsi nokka edellä puuhun. Penkat ja kivikot olivat tulleet aikaisemminkin tutuiksi, mutta nyt työkalupakki ja varaosat eivät riittäneet vahinkojen korjaamiseen.Tommin niskanikama murtui ja alaraajat halvaantuivat.Tommi joutui viettämään sairaalassa neljä kuukautta.. – Lääkärit epäilivät heti, että en pysty enää kävelemään. Aluksi kuntoutus kuiten kin edistyi nopeasti ja sain voimia jaksaa eteenpäin,Tommi kertoo. Hyvän alun jälkeen edistyminen on hidastunut, mutta Tommin sisukas ja periksi antamaton yrittäminen tuottavat edelleen tulosta. Nykyään Tommi käy fysioterapiassa kahdesti viikossa ja pystyy kävelemään hetken rollaattorilla tai kainalosauvoilla. Pääasiassa hän liikkuu kuitenkin pyörätuolilla. Takaisin rallin pariin Onnettomuus muutti Tommin elämän täydellisesti. Kymmenen vuotta kestänyt ura John Deeren metsäkoneasentajana päättyi. Tommin piti luopua myös rakkaasta ralli harrastuksestaan, sillä ajaminen ja kilpa- automekaanikon tehtävät eivät onnistu pyörätuolissa.Tai niin Tommi luuli. Tampereen ammattikorkeakoulussa oli juuri käynnistynyt Motorsport for All -hanke, joka tarjoaa alaraajavammautuneille nuorille mahdollisuuden päästä ajamaan ralliautolla. Hankkeen vetäjä Jukka Pellinen oli kuullut Tommin tilanteesta ja pyysi hänet mukaan hankkeeseen. Ajoharjoittelu aloitettiin simulaattorilla ja kesällä 2012 siirryttiin radalle. Mukana olevat nuoret pääsivät ajamaan erilaisilla käsi hallintalaitteilla varustetuilla kilpa-autoilla. Laitteita myös säädettiin a jajien toiveiden mukaan. Tommin mukaan käsihallintalaitteilla ajaminen vaati aluksi paljon harjoittelua, sillä käsillä piti hoitaa ohjaus, kaasutus, jarrutus ja manuaalivaihteistoista autoa ajaessa myös vaihteiden vaihtaminen. VakuutusKuntoutus 2/2014 14 Tommi löysi itselleen sopivan automaattivaihteisen E-mersun Saksasta. – Minulla oli aluksi todella tärkeä päästä ajamaan. Oli hienoa huomata, että pystyn edelleen ajamaan rallia ja jopa korjaamaanautoja, kunhan korjaamotilat ovat esteettömät. Nyt pystyn jo tekemään autonkorjaushommia kotonakin. Menen vain makaamaan rullakon päälle ja vedän itseni auton alle, Tommi iloitsee. Ura uusiksi Hankkeen myötä Tommi sai vahvistusta mielessä muhineille jatkokoulutusajatuksille. Moottoritekniikka ja metsäkoneala kiinnostivat, joten mielessä oli kouluttautuminen työkonesuunnittelijaksi. Tommin pitkäaikaisen työnantajan, John Deeren suunnittelupuolella oli sattumalta tarvetta uusille suunnittelijoille. – Jukan ja Vakuutuskuntoutuksen kuntoutussuunnittelijan mielestä koulut tautumiselle ei ollut mitään e steitä. VakuutusKuntoutus 2/2014 Hain ensin avoimen ammattikorkean uolelle, jotta pääsin aloittamaan opinp not nopeammin. Opinnot olivat m aksullisia, mutta vakuutusyhtiö m aksoi kulut. Kun olin suorittanut riittävän määrän opintopisteitä, pääsin automaattisesti tutkinto-opiskelijaksi. Käytännössä olen kuitenkin tehnyt opintoja koko ajan saman vuosikurssin kanssa, Tommi kertoo. Tänä syksynä Tommi aloitti kolman nen opiskeluvuotensa ja insinöörin paperit siintelevät parin vuoden päässä. Opintopisteiden ohella Tommille on kertynyt kahden kesän edestä suunnittelijan työkokemusta John Deeren Tampereen toimipisteestä. Ahvenistolle ajamaan Tommi osallistuu edelleen ahkerasti Motor sport for All -hankkeen toimintaan. Oman ajamisen ohella hän opastaa uusia tulokkaita ralliauton saloihin. Lähiviikkoina luvassa on reissu Ahveniston radalle, jossa Tommin tehtävänä on ajattaa halukkaita rata-autolla. Hankkeen ulkopuolella Tommilla ei ole vielä suunnitelmia ralliuran jatkamisesta. Hän kuitenkin tietää, että suomalaisia rallisarjoja ja rata-ajoja pääsee kiertämään käsihallintalaitteilla varustetulla autolla. – Kierrän katsomassa melkein kaikki lähiseudulla pidettävät rallit. Oman kilpailu-uran jatkamisesta en ole tehnyt päätöstä. Vanhoilta ajoilta minulla on olemassa ralli auto, mutta siinä ei ole käsihallintalaitteita. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka lähtisi vielä kisaamaankin, Tommi sanoo mietteliäänä. n 15 Motorsport for All -hankkeen auto ajoleirillä Alastaron radalla huhtikuussa 2014. Jukka Hautala koeajoi käsihallintalaitteilla varustetun ajosimulaattorin Motorsport for All -hankkeen kick off -tilaisuudessa helmikuussa 2012. Ralli palauttaa ilon elämään Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) toteuttama Motorsport for All -hanke starttasi tammikuussa 2012. Hankkeen projektipäällikkö Jukka Pellisen mukaan kolmevuotisella hankkeella on sekä tutkimuksellinen että kuntouttava tehtävä. Toiminnan kautta pyritään luomaan alaraajahalvaantuneille nuorille elämyksiä, jotka edistävät heidän toipumistaan ja paluutaan työelämään. Samalla tutkitaan autourheilun vaikutusta vammautuneiden nuorten kuntoutumiseen, rakennetaan psykofyysistä mittaristoa kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointiin sekä kehitetään apuvälineitä ja koulutuksen esteettömyyttä. – Toimintaan on osallistunut kymmenkunta selkäydinvammaista nuorta Pirkanmaan alueelta. Suurin osa nuorista on 20–30-vuotiaita, mutta mukana on ollut myös tuota nuorempia ja vanhempia henkilöitä. Osalla nuorista ei ole ollut koulutus- tai työpaikkaa, joten heidän aktivoimisensa on ollut erittäin tärkeää, Pellinen kertoo. Pellisen mukaan monen vammautuneen nuoren psyykkinen vointi on fyysisen kuntoutuksen jälkeen huono ja elämänhalu kadoksissa. Silloin ei kouluttautuminen tai työhön hakeutuminen kiinnosta. Tarvitaan keinoja, joilla elämänhalu ja yhteiskuntaan kuulumisen tunne saadaan nostetuksi riittävälle tasolle. – Monen terveenkin nuoren haaveena on päästä ajamaan ralliautoa. Nyt haave on jalkautettu toteutettavaksi. Se osoittaa vammautuneelle nuorelle, että hän voi edelleen päästä kokemaan elämässään suuria ja merkityksellisiä asioita. Olen nähnyt nuorissa selvää innostumista ja monien aktiivisuuskin on lisääntynyt huimasti. Ryhmän sisällä sosiaalinen kanssakäyminen on lisääntynyt ja hiljaisemmatkin osallistuvat mukavasti, Pellinen kertoo. Robotti vaihtaa nopeammin Moni mukana olleista nuorista harrastaa rallia vain hankkeen puitteissa, mutta osan ajaminen on vienyt täysin mukanaan. Pellinen mainitsee alusta lähtien mukana olleen Matti Marjamäen, joka lähti hankkeen kautta kisaamaan rataautoilun SM-sarjaan Legends-luokassa. Pellisen mukaan muutama muukin on käynyt ajamassa pienemmissä kisoissa. Varsinaisen ajamisen ohella Motor sport for All -hankkeessa on kehitetty uusia innovaatioita. Yhtenä kehitystyön tuloksena on syntynyt paineilmajärjestelmää hyödyntävä robottivaihteiston prototyyppi, joka soveltuu nopeutensa puolesta vaativaan kilpa-ajoon. Robottivaihteistoa käytetään käsillä ratin takana olevasta kehästä. Hankkeessa on kehitetty myös psykofyysistä mittaristoa kuntoutuksen vaikutusten mittaamiseen. Siinä perinteisempiä toimintakykymittareita on yhdistetty sykevariaatiomittauksiin, joiden avulla saadaan uutta tietoa selkäydinvammakuntoutujan stressitasosta, fyysisestä kuormittumisesta, palautumisesta ja unenlaadusta. – Eri mittaristojen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää kuntoutuksen suunnittelussa. Meidän hankkeessamme kasvot ovat yksi keskeisistä mittareista. Kertoo aika paljon, kun nuorella on hymy korvissa, Pellinen sanoo virnistäen. Hankejakso on päättymässä vuoden vaihteessa. Lisärahoitusta on kuitenkin jo haettu ja tavoitteena on, että työtä päästäisiin jatkamaan heti ensi vuoden alussa. Vaikka paljon onkin jo saatu aikaan, kehitettävää on vielä runsaasti. – Olen luottavainen jatkorahoituksen suhteen, sillä olemme saavuttaneet kaikki tavoitteemme. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että olemme saaneet luotua moni alaista yhteistyötä. Esimerkiksi Vakuutuskuntoutuksen ja pienten yritysten kanssa työskentely on onnistunut hienosti, Pellinen kiittelee. VakuutusKuntoutus 2/2014 16 Teksti: Hanna Rusila Kuvat: Sami Tirkkonen Kiviä yrittäjän kuntoutuspolulla Kun yrittäjä sairastuu tai vammautuu, hänellä on periaatteessa samat mahdollisuudet palata työelämään kuin työntekijällä. Käytännössä tilanne on usein toinen, ja syy löytyy vakuutuksista. Y rittäjät on jätetty lähes sosiaaliturvan ulkopuolelle.Tämän lausahduksen kuulee usein, mutta onko asia ihan niin? Työeläkevakuutusyhtiö Varman kuntoutuksen kehityspäällikkö Merja Valle ei yhdy näkemykseen. Jos yrittäjä menettää työkykynsä, hänellä on pitkälti samat lakisääteiset mahdollisuudet ammatilliseen kuntoutukseen tai eläkkeelle jäämiseen kuin palkkatyöläisellä. – Esimerkiksi aivo- tai sydäninfarkti voi tulla kenelle tahansa varoittamatta. Jos toipuminen etenee riittävän hyvin, yrittäjä voi hakeutua työeläkeyhtiönsä kautta työkokeiluun, työhönvalmennukseen tai koulutukseen,Valle kertoo. – Tällöin hänelle maksetaan kuntoutusrahaa. Moni saa lisäksi elinkeinotukea työnkuvan tai yritystoiminnan sopeuttamiseen työkykyä vastaavaksi. Yrittäjän pitää kuitenkin itse järjestää v akuutuksensa sille tasolle, että hän voi hyötyä etuuksista.Varman hiljattain teettämä selvitys paljasti, että hyvin monesti niin ei ole. VakuutusKuntoutus 2/2014 Käytännössä yrittäjät kaivavat itselleen kuoppaa säästämällä vakuutusmaksuista – usein tietämättömyyttään, mutta toisinaan tietoisesti. Huolestuttavan huono YEL Pitkään vakuutusalalla työskennellyt Valle kertoo itsekin hätkähtäneensä yrittäjien työkyvyttömyyttä ja ammatillista kuntoutusta kartoittaneen selvityksen tuloksista. Tarkastelussa mukana olleista työkyvyt tömyyseläkkeen saajista 63 prosentilla toimeentulo jäi korkeintaan 1 000 euroon kuussa, monilla jopa alle puoleen tästä. Vain neljännes Varman yrittäjäasiakkaista arvioi vuonna 2012 vuositulonsa yli 28 000 euroksi YEL-vakuutuksen summaa määrittäessään. Liki kolmannes maksoi YELin alle 10 000 euron vuositulotason mukaan. – Tämä voi kostautua ikävästi. YELtyötulo näet määrää vanhuuseläkkeen lisäksi sairauspäivärahan, vanhempainrahan ja työkyvyttömyyskorvausten suuruuden,Valle muistuttaa. 17 Yrittäjät kaivavat itselleen kuoppaa säästämällä vakuutusmaksuista – usein tietämättömyyttään, mutta toisinaan tietoisesti. Merja Vallen mukaan työkykynsä menettäneellä yrittäjällä on lähes samat mahdollisuudet ammatilliseen kuntoutukseen tai eläkkeelle jäämiseen kuin palkkatyöläisellä. VakuutusKuntoutus 2/2014 18 Oikein mitoitettu YEL voi osoittautua onnettomuuden keskellä kullanarvoiseksi. Merja Valle näkee YELin kannattavana sijoituksena. Ilmiö huolettaa myös Suomen Yrittäjien lainopillista asiamiestä Harri Hellsténiä.Valistusta on yritetty, mutta laihoin tuloksin. – Useimmat yrittäjät ymmärtävät, että YEL-maksu määrittää eläketurvan. M utta moni ei ilmeisesti tiedä, että se vaikut taa valtaosaan sosiaaliturvasta. Jos YEL on fiksulla tasolla, yrittäjän selusta ja toimeentulo on turvattu aika hyvin, Hellstén tiivistää. Eri reittejä työkykyiseksi Kun työkyvyttömyys osuu yrittäjän kohdalle, käydään aluksi läpi vakuutustilanne. Tapaturma- ja liikennevahingoissa ensimmäinen osoite on vahinkovakuutusyhtiö. Sairaustapauksissa käännytään sen työeläkeyhtiön puoleen, jolle yrittäjä maksaa YELinsä. VakuutusKuntoutus 2/2014 Varman teettämässä selvityksessä yleisin työkyvyttömyyden syy olivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet; kakkosena tulivat sydän- ja verisuonitaudit. Mielenterveyskuntoutujia on yrittäjissä vähemmän. – Kartoitamme ensin mahdollisuudet palata töihin omaan yritykseen. Apuna käytetään tavallisesti työkokeilua, jonka kesto on korkeintaan puoli vuotta,Valle kertoo. − Jos paluu ei onnistu, vaihtoehtona voi olla yritystoiminnan ja työnkuvan muuttaminen tai uuden yrityksen käynnistäminen niin, että työ sopii yrittäjän terveydentilalle. Yrittäjälle maksetaan tältä ajalta kuntoutusrahaa, joka määräytyy YEL-työtulon mukaan. Se on kolmanneksen työkyvyttömyyseläkettä suurempi. Työeläkeyhtiö voi lisäksi myöntää elinkeinotukea esimerkiksi työhön paluuta helpottavien apuvälineiden tai laitteiden hankintaan. Tuki on yleensä kertaluonteinen avustus. – Toisinaan käy niin, että henkilö ei pysty palaamaan tai ei enää halua yrittäjäksi. Silloin mietitään polkua työkokeilun tai työhönvalmennuksen kautta palkkatöihin,Valle toteaa. – Neljäntenä vaihtoehtona on kouluttautuminen uuteen ammattiin. Sen reitin valinneista harva perustaa uudelleen yritystä; useimmat päätyvät työntekijöiksi.Toisinaan kuntoutuja istahtaa koulun penkille useaksi vuodeksi. Osa yrittäjistä pystyy jatkamaan osatyökyvyttömyyseläkkeen turvin, jos täysipainoinen työnteko ei luonnistu.Viimeinen vaihtoehto sekä työeläkeyhtiön että yhteiskunnan näkökulmasta on täysi työkyvyttömyyseläke. Puutteita vahinkopuolella Varman yrittäjäselvityksessä tarkasteltiin noin 50 henkilön tapausta. Heistä 32 oli saanut myönteisen työeläkepäätöksen ja 21 oli kuntoutukseen ohjattuja yritystoimintansa lopettaneita yrittäjiä. Huono tuuri kävi esimerkiksi tarkas telussa mukana olleelle 43-vuotiaalle kuljetusalan yrittäjälle. Perheellinen mies sai laajan aivoinfarktin. Sairausloman jälkeen hän kokeili paluuta yrittäjäksi työkokeilun ja uudelleenjärjestelyjen avulla. Se osoittautui liian vaativaksi. Myöhemmin ratkaisuksi löytyi osatyökyvyttö myyseläke. – Mies oli ollut pitkään yrittäjänä mutta maksanut YELiä heikosti. Yrittäjän kuukausieläkkeeksi laskettiin YELin perusteella alle 800 euroa,Valle kertoo. Ikävästi yllättyi myös selvityksessä tarkastelun alla ollut parturi-kampaaja, jonka vahinkovakuutuksista oli jäänyt pakollinen ammattitautivakuutus pois. − Hän allergisoitui hiusväreille. Paljastuneiden vakuutuspuutteiden takia tapaus siirtyi lopulta Varmalle. Vahinkovakuutuksesta saatava korvaus olisi kuitenkin ollut paljon YELin perusteella laskettavaa parempi,Valle kuvaa. Hiukan enemmän onnea oli vapaa-ajalla vammautuneella pesulayrittäjällä, jonka vakuutusturvasta löytyi samankaltainen aukko. Hänen onnistui kuntoutuksen avulla muuttaa yrityksensä toimintaa, laajentaa sitä ja keskittyä hallinnollisiin töihin. – Kaikissa tapauksissa yrittäjä olisi saanut selvästi paremman toimeentulon, jos YEL ja muut vakuutukset olisivat olleet kunnossa, Valle painottaa. Niinkin voi käydä, että heikon YELin vuoksi uudelleenkoulutusvaihtoehto jää kuntoutujalta käyttämättä. – Valtaosa kuntoutujista on aikuisia, perheellisiä ihmisiä, joilla kulut juoksevat. Pieni kuntoutusraha ei välttämättä riitä vuosien opiskeluun. Monen vakuutuksen paletti Valle ja Suomen Yrittäjien Hellstén ovat yhtä mieltä siitä, että ensimmäisenä yrittäjän kannattaa huolehtia YEL-maksunsa riittävän suureksi. Kakkosena tulee yrittäjän tapaturmavakuutus, joka on yritysmuodosta ja toimialasta riippuen osittain lakisääteinen ja osittain vapaaehtoinen. Siihen kuuluu mahdollinen ammattitautivakuutus. Tapaturmavakuutuksen työtulo on sama kuin YELin, mitä moni ei ehkä tiedä. – Näiden jälkeen voi miettiä sairaus kuluvakuutuksen tarpeellisuutta, jos siihen on varaa,Valle sanoo. 19 Hellstén lisää luetteloon vielä toimialakohtaiset vakuutukset. Näitä ovat muun muassa vastuu-, omaisuus-, keskeytys- ja kuljetusvakuutus. – Kaikki lähtee silti YEListä. Nykyisin suuri osa yrittäjistä ei hyödy maksuistaan mitään, sillä jos summa on alimitoitettu, toimeentulo jää sairauden tai työkyvyttömyyden kohdatessa perusturvan tasolle, hän herättelee. – YEL on kaikkinensa ihan fiksu vakuutus, sillä se on indeksisidonnainen, Hellstén lisää. Oikein mitoitettu YEL voi osoittautua onnettomuuden keskellä kullanarvoiseksi, muistuttaa puolestaanValle. – Osa sairastuneista tai vammautuneista saa enemmän rahaa korvauksina kuin on ehtinyt maksaa YELinä. Se voi siis olla myös kannattava sijoitus. Yrittäjä jää liian yksin Yrittäjien sosiaaliturvassa on Vallen ja Hellsténin mukaan myös epäkohtia. Suurimpiin kuuluu työterveyshuollon puute. – Varsinkin pienimpien yrittäjien on vaikea järjestää työterveyshuoltoa kannattavasti. Useimmat ovat julkisten palvelujen varassa, jos he eivät ole ottaneet sairaus kuluvakuutusta. Silloin kukaan ei katso terveydentilaa kokonaisuutena,Valle pohtii. Työttömyysturva puolestaan on sidok sissa yritystoiminnan lopettamiseen. Silloinkin ansiosidonnaista saavat vain kassaan liittyneet, ja kassajäsenyys on sidottu YEL-työtuloon. – Vaikeuksiin saattavat ajautua etenkin ne yrittäjät, jotka painavat täysiä työpäiviä mutteivät saa yrityksestään tuloa, Hellstén toteaa. Sosiaalitoimisto on vasta viimesijainen toimeentulovaihtoehto. Siellä suhtautuminen yrittäjän avuntarpeeseen voi vaihdella paljon kunnasta toiseen. Yrittäjä hukkuu helposti byrokratian koukeroihin, Hellstén ja Valle myöntävät. – Varman selvityksessä korostui, kuinka yksin yrittäjä on etenkin silloin, kun jotain sattuu. Työterveys- tai muun luottolääkärin puuttuessa kukaan ei välttämättä ohjaa kuntoutukseen,Valle toteaa. n Kuntoutuksen kautta oman työn herraksi Ammatillinen kuntoutus voi viedä myös työntekijästä yrittäjäksi, vaikkakaan se ei ole kovin yleistä. − Joskus päädytään tähän ratkaisuun, kun paluu entiseen työhön ei onnistu. Kuntoutuja opiskelee uuden ammatin ja perustaa sitten yrityksen, kuntoutusasiantuntija Sanna Iivonen Varmasta toteaa. Polku ei ole helpoin mahdollinen. Yleensä sen valitsevat tietyille aloille kouluttautuvat. − Esimerkiksi hierojan, kosmetologin ja artesaanin ammateissa työllistytään pääosin yrittäjiksi, Iivonen mainitsee. − Varma lähtee mieluusti jo alkuvaiheessa mukaan miettimään, mitä uusi työ voisi olla. Näin minimoituu esimerkiksi se mahdollisuus, että valinta kohdistuisi fyysisesti liian vaativaan ammattiin. Kuntoutuksen kehityspäällikkö Merja Valle muistaa tapauksen, jossa fyysisesti raskasta työtä tehnyt selkävaivainen kuntoutuja kouluttautui oppisopimuksella sisustussuunnittelijaksi. − Hän kävi työhönvalmennuksen sisustusalan yrityksessä, josta löytyi myös oppisopimuspaikka. Valmistuttuaan hän ryhtyi yrittäjäksi ja toimi osittain alihankkijana oppisopimusyritykselle, Valle kertoo. Riittävätkö voimavarat? Olennainen kysymys on, riittävätkö kuntoutujan voimavarat kovaan työhön ja riskinottoon. Siitähän yrittäjyydessä on aina kyse. − Kykyä kantaa yrittäjäkuormaa vaaditaan riippumatta alasta ja terveydentilasta. Melko harva vakavasta sairaudesta tai vammasta toipuva haluaa miettiä kaiken muun lisäksi yrittäjäriskiä, Iivonen sanoo. Valle korostaa, että yrittäjänä pärjääminen riippuu yksilöllisistä ominaisuuksista. − Persoonalla ja motivaatiolla on ratkaiseva merkitys. Kaikista ei ole yrittäjiksi, ja heikentyneen terveydentilan kanssa elävien on mietittävä valintansa vielä vähän tarkemmin. Työntekijä- ja yrittäjäkuntoutujien vakuutusturvassa ja palveluissa ei ole juurikaan eroa. – Ainoastaan työeläkeyhtiön myöntämä elinkeinotuki ei ole työn tekijöiden saatavilla, Valle summaa. VakuutusKuntoutus 2/2014 20 Teksti: Kati Jalagin Kuvat: Janika Lähdes Yrittäjäksi elinkeinotuen avulla Liikenne- ja tapaturmakuntoutujalle ja työeläkekuntoutujalle voidaan myöntää tukea yrityksen perustamiseen tai olemassa olevan yrityksen tuotantosuunnan muuttamiseen. K untoutujalla on mahdollisuus ryhtyä yrittäjäksi tai tehdä muutoksia perustamansa y rityksen tuotantosuuntaan yritystuen avulla. Tuen myöntämisen ehdot ovat pääpiirteittäin samankaltaiset liikenne- ja tapaturmakuntoutujilla sekä työeläke kuntoutujilla. Liikenne- ja tapaturmakuntoutujan tuki Kuntoutujalle voidaan myöntää yritystukea oman yrityksen perustamiseen tai olemassa olevan yrityksen tuotantosuunnan muuttamiseen. Tukea myönnetään kone- ja laiteinvestointeihin, käyttöpääomatarpeeseen sekä toimitilojen hankintakustannuksiin. Liikenne- ja tapaturmakuntoutuksen elinkeinotuen saaminen edellyttää, että VakuutusKuntoutus 2/2014 kuntoutujan tulee saada pääasiallinen toimeentulonsa yritystoiminnasta, joka on liiketaloudellisesti kannattavaa. Suunnitellun yritystoiminnan kannattavuus tulee osoittaa luotettavin ja riittävin selvityksin ja laskelmin. Näitä ovat muun muassa liiketoimintasuunnitelma, kannattavuus arvio ja rahoitussuunnitelma sekä esimerkiksi TE-keskuksen, Finnveran tai uusyritys keskuksen antamat lausunnot näistä suunnitelmista. Tuen hakijalla tulee olla riittävä kyky toimia yrittäjänä. Hakijan mahdollinen tarve yrittäjäkoulutukseen arvioidaan haku prosessin aikana. Myönnettävä tuki kattaa yleensä enintään puolet käynnistymisvaiheen vaatimista kohtuullisista investoinneista. Kuntou- tujan tulee rahoittaa itse vähintään puolet tarvittavista alkuinvestoinneista.Tuesta puolet on yleensä avustusta, ja toinen puoli on korotonta lainaa, jonka vakuudeksi vaaditaan pankkitakaus. Yritystoiminnan alkuvaiheessa kuntoutujalle voidaan maksaa ansionmenetyskorvausta tai tapaturmaeläkettä toimeentulon turvaamiseksi, kunnes yrityksellä on omaa kassavirtaa. Alkuvaiheen turvaamisjakso on enintään puolen vuoden pituinen. Tarpeelliset ja kohtuulliset työpaikan apuvälineet ja muutostyöt, joiden tarve johtuu korvattavista rajoitteista, korvataan erikseen. Päätöksen yritystuen myöntämisestä tekee vakuutuslaitos saatuaan VKK:n lausunnon asiasta. 21 Tukea myönnetään kone- ja laiteinvestointeihin, käyttöpääomatarpeeseen sekä toimitilojen hankintakustannuksiin. Yritystoiminnan vakiinnuttua kuntoutuja on itse vastuussa yritystoiminnan kannattavuudesta. Yritystuki työeläkekuntoutujalle Työeläkekuntoutujalle voidaan myöntää elinkeinotukea oman yr ityksen p erustamiseen tai jo olemassa olevan yrityksen tuotantosuunnan muuttamiseen lähes samoin ehdoin kuin liikenneja tapaturmakuntoutujalle. Työeläkekuntoutujalle voidaan korvata elinkeinoavustuksena yritystoimintaan liittyviä työ- ja apuvälineitä. Tuen hakijalle voidaan myös myöntää k orotonta elinkeinolainaa, joka kattaa k olmasosan kokonaisrahoitustarpeesta. Loppuosan tulee olla ulkopuolista rahoitusta tai omaa rahoitusta. Lainan myöntämisen ehtona on pankkitakaus tai muu vastaava hyväksyttävä vakuus. Kuntoutujan miettiessä yritystoiminnan käynnistämistä tai muutosta kuntoutujan on hyvä varhaisessa vaiheessa olla yhteyksissä oman työeläkeyhtiönsä kuntoutusasiantuntijaan. n Lisätietoja: www.etk.fi/fi/service/työeläkepalvelut www.vkk.fi/kuntoutujalle/ tyopaikkakuntoutus_yritystuki.html VakuutusKuntoutus 2/2014 22 Ajassa Oikeus kuntoutukseen selvitettävä ennen työkyvyttömyyseläkettä Työeläkelaitosten on jatkossa oma-aloitteisesti selvitettävä työkyvyttömyyseläkettä hakevan henkilön oikeus ammatilliseen kuntoutukseen. Jos kuntoutuksen myöntämisedellytykset täyttyvät, henkilölle annettaisiin työkyvyttömyyseläkeratkaisun lisäksi ennakkopäätös kuntoutuksesta. Myös Kelan velvollisuutta selvittää kuntoutusmahdollisuudet ennen työkyvyttömyyseläkepäätöksen antamista korostettaisiin. Kuntoutusmahdollisuuksien oma-aloitteisella selvittämisellä nopeutettaisiin ihmisten pääsyä tarpeelliseen kuntoutukseen. Kuntoutuksen ensisijaisuutta korostavat nykyiset säännökset ovat yleisluontei- sia eivätkä ne ohjaa kuntoutusmahdollisuuksien riittävän tehokasta selvittämistä. Koska henkilön on pitänyt itse hakea kuntoutusta, kuntoutuksen aloittaminen on voinut turhaan viivästyä, jos hakija on hakenut vain työkyvyttömyyseläkettä. Erityisesti sellaiset työkyvyttömyyseläkkeen hakijat, joiden työsuhde on päättynyt eikä yhteyttä työterveyshuoltoon enää ole, jättävät usein kuntoutushakemuksen tekemättä. Hallitus antoi asiaa koskevan esityksen (HE 120/2014) eduskunnalle syyskuussa. Lakimuutoksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2015. Työkaarityökalu sykettä työhön -palveluun Arvottava palkinto on noin 500 euron arvoinen Samsung Galaxy K zoom -kamerapuhelin. Työturvallisuuskeskus on julkaissut Sykettätyöhön.fi-palvelussa uuden sähköisen työkalun työurien pidentämistalkoisiin. Palvelu tukee työhyvinvoinnin johtamista, kehittämistä ja työpaikan sisäistä yhteistyötä. Uusi palvelu on nimeltään Työkaari – työkykyjohtamisen kehittämismalli työkaaren eri vaiheisiin. Lisätietoa ja kirjautumisohjeet www.sykettatyohon.fi. Työkyvyttömyyseläkettä edeltävä kuntoutus vähäistä ETK on julkaissut raportit 5/2014 ja 6/2014 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden henkilöiden eläkepäätöstä edeltäneistä vaiheista. Raporttien mukaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneillä oli jo 10 vuotta aikaisemmin enemmän pitkiä sairauspoissaoloja verrattuna muihin. Heidän saamansa kuntoutus oli kuitenkin vähäistä ja se painottui viimeisiin vuosiin ennen eläkettä. Tämä kävi ilmi työkyvyttömyyseläkkeen hakemusasiakirjoista, joita Eläketurvakeskus tarkasteli yhdessä kolmen työeläkelaitoksen, Ilmarisen, Kevan ja Varman kanssa. Ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma oli tehty vain 20 prosentille tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia eläkettä hakeneista ja vielä harvemmalle, kun perusteena oli masennus tai muut mielen terveyssyyt. VakuutusKuntoutus 2/2014 Suuri osa työkyvyttömyyseläkkeen hakijoista ei ollut myöskään saanut aktiivista tukea työterveyshuollolta. Raportin mukaan työhön paluuta tuetaan suurissa yrityksissä selvästi aktiivisemmin kuin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. www.etk.fi/tutkimus Anna palautetta lehdestä ja voita kamerapuhelin! 20 % Ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma oli tehty vain 20 prosentille tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia eläkettä hakeneille. Vastaa heti lyhyeen kyselyyn osoitteessa: www.mcipress.fi /vakuutuskuntoutus Vastaaminen on helppoa. 1.Kirjaudu osoitteeseen www.mcipress.fi/vakuutuskuntoutus 2.Valitse Vakuutuskuntoutus-lehti. 3.Merkitse numerosarja 2775. 4.Tämän jälkeen pääset lukijakyselyyn klikkaamalla Lähetä-painiketta. Ja sitten vain onnea arvontaan! Lukijakyselyyn voi vastata kahden viikon sisällä lehden ilmestymisestä. Kyselyyn voivat osallistua kaikki MCI Press Oy:n tuottamien lehtien lukijat. Voit osallistua kyselyyn jokaisen ilmestyvän numeron yhteydessä, mutta vain yhdellä vastauksella lehden numeroa kohden Kysely ja arvonta koskevat lehtiä, jotka ilmestyvät syyskaudella 2014. Palkinnon arvontaan osallistuvat kaikki vastanneet. Palkinto arvotaan 2.1.2015. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse tai kirjeitse. Kevään lukijapalkinnon iPad Minin voitti Ilmailu-lehden lukija Heikki Suikki Vaasasta. 23 Kuntouttavan työn puolesta Tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Vakuutuskuntoutus VKK r.y. on erikoistunut vakuuttajien palveluun kuntoutuksessa. VKK:n jäsenet ovat Liikennevakuutuskeskus, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto ja Työeläkevakuuttajat TELA. • Osaamisemme ydintä on sekä ammatillinen kuntoutus että toimintakykyä edistävä kuntoutus. Toimintamme perustuu yhteistyöhön kuntoutujan, yhteistyökumppaneiden ja vakuuttajien kanssa. Asiakastyötä VKK:ssa tekevät kuntoutuksen asiantuntijat, jotka neuvovat, tukevat ja ohjaavat kuntoutujaa yksilöllisellä otteella. • Toimintamme on valtakunnallista. Helsingin lisäksi VKK:lla on toimipisteet Jyväskylässä, Kouvolassa, Kuopiossa, Oulussa, Porissa, Seinäjoella, Tampereella ja Turussa. • Kehitämme kuntoutuksen toimijoiden keskinäistä yhteistyötä sekä edistämme kuntoutukseen liittyvää tutkimusta, koulutusta ja tiedotusta. Tavoitteenamme on oikeaaikainen, sujuva ja tuloksellinen kuntoutus. VakuutusKuntoutus 2/2014 VKK VAKUUTTAVAA KUNTOUTUSTA Sepänkatu 20 90100 Oulu Microkatu 1 70210 Kuopio Kauppakatu 1, 2 krs. 60100 Seinäjoki Vapaudenkatu 43 L2 40100 Jyväskylä Isolinnankatu 24, 3 krs. 28100 Pori Hämeenkatu 5 A, 4 krs. 33100 Tampere Hallituskatu 7 B 45100 Kouvola Tykistönkatu 4, 4 krs. 20520 Turku Hämeentie 19 B 00500 Helsinki