Toivonviesti - Rauman Seudun Katulähetys ry

”Äiti hylkäsi mut
hiekkalaatikolle”
Mun tarina s. 8
”Satakuntaa
ei ole ilman
Raumaa”
Maakuntajohtaja
Pertti Rajala
haastattelussa s. 6-7
Toivonviesti
Rauman Seudun Katulähetys ry 1/2013
1
TOIMINNANJOHTAJAN PALSTA
Toiminnanjohtajalta
Ammatillinen kasvu on ollut huimaa viime vuosina.
Istun junassa matkalla Helsingistä Turkuun, matkoja on ollut tänä vuonna monta. Matkojen tarkoitus on monitahoinen, toisaalta laaja-alaistaa
rahoituspohjaa kuin myös verkostoitua. Merkittävin syy on kuitenkin se, että toimintamalleistamme ollaan hyvinkin innostuneita eri puolilla Suomea. Vastaavasti meillä Raumalla käy
paljon vierailijoita tiedustelemassa miten tätä
työtä teemme. Raumalla yhdessä kehitettyjä toimintamalleja halutaan siis kehittää valtakunnallisesti. Olenkin todella ylpeä työstämme, työyhteisöstämme ja keskeisistä verkostoista. Olemme
luoneet omalla työllämme jotakin ainutkertaista.
Nopeasti ajateltuna meillä menee hyvin. Hetkinen! Sosiaalialan palveluita siis tarvitaan lisää
ja se on vientituote Suomen sisällä — apua! Eikö näistä palveluista pitäisi päästä eroon, eihän
meitä pitäisi edes olla? Mitä olemmekaan tehneet saavuttaaksemme nämä päämäärät palveluiden vähentämiseksi? Mitä voisimme tehdä oikeasti, jotta sosiaalipalveluiden tarve vähenisi?
Vai onko kyseessä toimintamalli, jossa korjaamme muiden virheitä?
Meillä on Suomessa osaavaa työvoimaa. Meillä on uusia innovaatioita. Mutta taito kohdata
SISÄLLYSLUETTELO
Toimitusjohtajan palsta
2
Sosiaalijohtajan tervehdys
3
RSKL esittäytyy
4
Ilmoitustaulu5
Elinvoimainen maakunta tarvitsee osaajia
Maakuntajohtaja Pertti Rajalan haastattelu
6
Mun tarina
8
Yhteistyökumppanimme esittäytyy:
Valtava Kääpiö
9
Töissä vapaaehtoisena
10
Katugallup11
Tiesitkö tämän meistä?
12
Rauman Seudun katulähetyksessä tapahtuu
13
Joulutervehdys14
Yhteystiedot15
Toivonviesti 1/2013
Julkaisija Rauman Seudun Katulähetys ry
Päätoimittaja Sari Mantere
Painos 200 kpl
2
Taitto Sataedu Nakkila
Painopaikka Rauman Offsetpaino oy
ihmisiä aidosti — kasvokkain, kaikkine ongelmineen sekä vilpittömyys palveluiden rakentamisessa vaativat vielä työtä. Väitänkin siis, että
ongelmamme hoitaa asioita on asenteellinen
eikä niinkään rakenteellinen. Yksi lähtökohta
auttamistyössä on että, apua tarvitsevista ihmisistä ei voida kilpailla — heitä valitettavasti riittää kaikille.
Olen ollut Katulähetyksen palveluksessa pian
10 vuotta. Vuodet ovat olleet hyviä, vaikka työkenttänä ovat vaikeat asiat. Yhteisöllisyys on aina ollut voimakkaasti esillä yhdistyksessämme.
Työhyvinvointi on korkealla tasolla. Työyhteisön
jaksaminen perustuu samoihin asioihin kuin
auttamistyö; selkeään yhteiseen tavoitteeseen
Tervehdys
positiivisuuden
vastuunkantajat
Yksi hyvinvointiyhteiskunnan historiallinen kiistakapula löytyy vastuusta. Kuka on vastuussa
työttömyydestä? Kuka on vastuussa syrjäytymisestä ja elintasosairauksista? Tänään vastuunkantajat löytyvät yritysjohtajista, huomenna
poliitikoista ja ylihuomenna meistä itsestämme.
Vastuu on usein siellä, mihin puhuja sen omien
mieltymystensä kautta haluaa kohdentaa.
On hurjaa ajatella, että tietyt yksilöt tai yksiköiden yhdessä muodostamat omat intressiryhmät sellaisenaan voisivat olla syypäitä kaikkeen.
Kääntäen ja yksioikoisesti voisi tulkita, että tällöin tietyt henkilöt olisivat myös vastuussa kaikesta siitä hyvästä, jota olemme saaneet. Itse
asiassa näin onkin tai ainakin pitäisi olla. Rehellisintä lieneekin todeta, että vastuut yhteiskunnan ongelmista ja hyvistä saavutuksista jakautuvat pieneltä osin kaikkialle.
Sinä ja minä sekä meidän ryhmämme olemme yhdessä vastuussa siitä, että näemme yleisen negatiivisuuden läpi positiivisia valon
sekä
sosiaaliseen
kompetenssiin
—
kykyyn tulla ihmisten kanssa toimeen.
Kiitos kaikille vuodesta 2013 ja erittäin hyvää Joulua.
Muistetaan nauttia
pienistäkin onnistumisen elämyksistä.
Mahdollistetaan niitä myös kaikille läheisillemme.
Janne Rantala
pilkahduksia ja tulevaisuudenkuvia sekä muistamme, kuinka hyvin asiamme sittenkin ovat.
Vastuullamme on vastustaa ja taistella ikävyyttä, parjaamista ja syyllisyyttä vastaan. Ilman tätä vastuunkantoa, on varmaa, että voimme todeta olevamme syyllisinä vastuussa juuri siitä,
mitä itse emme halua. Yhteiskunta ei rakennu,
ja varsinkaan hyvinvointimme ei rakennu negatiivisuudelle. Hyvinvointimme kulmakivi on vastuullinen positiivisuus.
Vastuullamme lepää Rauman kaikki hyvä.
Antti Parpo
Sosiaali- ja terveysjohtaja
Rauman kaupunki
3
RAUMAN SEUDUN KATULÄHETYS RY ESITTÄYTYY
Toivontalo
Tukiasuminen/ASEMA-projekti: Kohderyhmänä asunnottomat, pitkäaikaisasunnottomat,
tukiasunnoissa asuvat sekä asukkaat, joiden
asumista uhkaa häätö ja oman kodin menettäminen. Ohjaajat toimivat asiakkaan tuen koordinaattoreina ja käyvät säännöllisillä kotitapaamisilla. Toivontalon yhteydessä on 16 tukiasuntoa.
Lisäksi yhdistyksellä on ns. satelliittiasuntoja eri
puolilla kaupunkia.
Päiväkeskus: Päiväkeskus on matalan kynnyksen kohtauspaikka. Päiväkeskus on avoinna mape klo 8-14. Voit tulla päiväkeskukseen: juomaan kupin kahvia ja lukemaan päivän lehdet.
Lisäksi on mahdollisuus myös keskustella työntekijöiden kanssa tai osallistua ryhmiin.
Hartaudet: klo 9 ja klo 12.
Hartauksia käyvät pitämässä eri seurakuntien
edustajat.
Ruokailut: klo 9 aamupala ja klo 12 lounas. Hinnat: aamupala 1,50 e, lounas 2,50 e.
Vinkki-neulanvaihtopiste: Toivontalolla toimii käytettyjen ruiskujen ja neulojen vaihtopisteenä päiväkeskuksen aukioloaikoina.
Ryhmätoiminta: NALLET-käsityöryhmä ke
klo 9.30-12 Käsityökerho, jossa tehdään sukkia,
lapasia ja muita käsitöitä tilauksesta mahdollisuuksien mukaan. PILKE-ryhmä ikääntyneille
päihdeongelmista kärsiville miehille ja naisille.
Torstaisin klo 9-11. Vetäjinä Rauman kaupungin
kotihoidon työtekijä ja RSKL työntekijä.
Katulähetysillat perjantaisin: Tule iltakahville
tai -teelle, keskustelemaan, kyselemään, kuuntelemaan, laulamaan ja olemaan yhdessä. Toimii
vapaaehtoisvoimin.
Voimatupa: Eurajoella aina keskiviikkoisin klo
9-14. Aamupäivin kaikille avoin kahvitupa klo
9-12 ja iltapäivisin viikottain vaihtuva teematupa
klo 12-14. Tarjolla aamukahvit toimintaan osallistuville. mahdollisuus avoimeen tai henkilökohtaiseen keskusteluun työntekijöiden kanssa.
Asunnottomien jalkapallo Team Toivo (päihdekuntoutujien jalkapallo): Pääsykriteerinä
joukkueeseen on, että pelaajalla on ollut kahden viime vuoden aikana päihdekuntoutus,
asunnottomuus, tukiasuntoasuminen tai vankilasta vapautuminen. Team Toivolla on harjoitukset torstaisin klo 20 Winnovan liikuntasalissa, satamakatu 16 (ent. ammattiopisto)
4
Työ- ja koulutusyksikkö
Etsivä työ: Etsivällä nuorisotyöllä tavoitellaan
koulutuksen, työelämän sekä muiden julkisten
palvelujen ulkopuolelle jääviä alle 29-vuotiaita
nuoria.
Verkot Toimii-hanke: Hankkeen tarkoituksena levittää ja vakinaistaa yhdistyksen Polku hyvinvointiin-mallia valtakunnallisesti. Tavoitteena käynnistää vaihtoehtoinen koulutus Porissa
ja Hämeenlinnassa.
VALO pajatoiminnot: Hanke työllistää eri tukimuodoilla henkilöitä mm. puu-, rakennus, metalli- ja entisöintialan tehtäviin sekä siivous-,
keittiö- ja autonkuljetustöihin. Tavoitteena on
aktivoida ja motivoida henkilöitä eteenpäin esimerkiksi avoimille työmarkkinoille tai koulutukseen.
Projekti24: Projekti24 on nuorille työttömille, kouluttamattomille, maahanmuuttajille, vajaakuntoisille sekä muulla tavoin työelämän
ulkopuolelle jääneille tarkoitettu esipaja. Tavoitteena on auttaa osallistujia löytämään omat
vahvuutensa ja kehittämään valmiuksia siirtymään eteenpäin. Valmennus sisältää kolme viikkoa ryhmätoimintaa sekä viikko työelämään
tutustumista joko Katulähetyksen tarjoamissa
työtehtävissä tai sen ulkopuolella.
VALO-koulutus on työllistämisprojekti, joka pitää sisällään osanäyttöjen suorittamista. Kohderyhmänä on haasteellisessa asemassa olevat henkilöt, jotka ovat vailla koulutusta. Valo
tarjoaa mahdollisuuden opiskella osanäyttöjä
verhoilu- ja sisustusalan, puualan, kone- ja metallialan sekä kotityö- ja puhdistuspalvelualan
koulutusohjelmissa. Opiskelu tapahtuu tekemällä oppimisen lähtökohdista. Tekemällä oppiminen on luontainen ja tasavertainen tapa oppia.
Föliruakka: Vähävaraisille tarkoitetut ruokaapukasseja jaetaan kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja perjantaisin klo 12.30-13.30 osoitteessa
isokatu 21. Fölikahvila on auki ennen ruokakassien jakoa klo 11-12.15.
Vaatepankki: Vaatepankki toimii "tuo tullessasi, vie mennessäsi"-periaatteella. Tuo mukanasi
itsellesi tarpeeton vaate ja saat itsellesi puhtaan
käyttökelpoisen vaatteen tilalle. Vaatepankki tiistaisin klo 12.30-13.30 ja perjantaisin klo
12.30-13 osoitteessa isokatu 21.
ILMOITUSTAULU
Toivontalo
Päiväkeskuksen Joulujuhla
to 12.12. klo 12.
Puurojuhla pe 13.12. klo 18.
on
Jouluaattona ja Joulupäivänä talo
u.
kail
uruo
joul
,
9-14
auki klo
.
Pe 27.12 päiväkeskus on suljettu
on
skus
äke
päiv
Ma 30.12. ja ti 31.12.
auki 8-12.
Uudenvuodenpäivänä 1.1. ja
Loppiaisena 6.1. päiväkeskus
on suljettu.
Työ- ja koulutusyksikkö
Rauhallista
a ja
Joulunaika
a Vuotta
tt
u
U
Iloista
kaikille!
VALO pajatoiminnot & koulutus
ovat kiinni koko jouluviikon
23.-27.12. sekä 1.1. ja 6.1.
Myös Föliruakka, Fölikahvila ja
Vaatepankki ovat tuolloin kiinni.
Ovet ovat taas auki ma 30.12.
Föliruakka, Fölikahvila ja Vaatepankki avoinna normaalisti
ti 31.12, pe 3.1 ja ti 7.1.
5
Satakunta tarvitsee Raumaa
Elinvoimainen
maakunta
tarvitsee osaajia
Satakunnan maakuntajohtaja Pertti Rajala on kulkenut
pitkän tien nykyiseen pestiinsä. 10 vuotta erityiskoulussa,
yli 20 vuotta Satakunnan erityishuoltopiirin johdossa ja
nyt seitsemättä vuotta Satakunnan peräsimessä. Rajala on
myös tehnyt uraauurtavaa työtä selkokielisyyden parissa.
Raumaa maakuntajohtaja pitää elintärkeänä Satakunnan
tulevaisuudelle.
Pertti Rajala on toiminut Satakunnan maakuntajohtajana nyt seitsemän vuotta. Aikaisempi kokemus sosiaali- ja terveysalalta näkyy silti edelleen
työssä.
— Ei koira karvoistaan pääse, sosiaali- ja terveyssektori painottuu varmasti työssäni, pidän
sitä tärkeänä. Myös selkokieli kulkee edelleen
mukana, kertoo Pertti Rajala.
Rajala on kirjoittanut yli 70 selkokielistä julkaisua ja hänet on palkittu tästä työstä useilla palkinnoilla, mm. valtion tiedonjulkistamispalkinnolla 1991. Selkokieli saa Rajalan innostumaan:
— Kieli syrjäyttää. On todettu, että kahdeksalla prosentilla peruskoulunsa päättäneistä ei
ole riittävää lukutaitoa ymmärtää lukemaansa.
Vaarassa olevia kohderyhmiä ovat myös muistisairaat ja hyvin iäkkäät ihmiset.
Erityisesti syrjäytymisuhan alla olevien parissa työskentelevien tulisi miettiä, minkälaista
kieltä käytetään.
— Sekä suullinen että kirjallinen ilmaisu pitäisi
olla selkää, pitää olla varma, että viesti menee perille kuulijalle ja se ymmärretään oikein. Mitä tunneherkemmästä asiasta on kyse, sitä tärkeämpi on
varmistaa se toista kunnioittavalla tavalla, kertoo
Pertti Rajala.
6
Satakunnassa arvostetaan
osaamista
Pertti Rajala on itse kotoisin Hämeestä, joten
hän osaa katsoa maakuntaa myös ulkopaikkakuntalaisen silmin. Mitä Rajala toisi Satakuntaan
muista maakunnista, olisiko meillä jotain opittavaa?
— Ensinnäkin meidän täytyisi Satakunnassa
muistaa, ettei täällä ole asiat sen huonommin
kuin missään muuallakaan. Ei ehkä sen paremminkaan. Satakunta ei ehkä ole yhteistyön onnela, mutta silti ei pidä pukeutua säkkiin ja voivotella. Jokaisella on omat haasteensa, joiden
eteen tehdään työtä, linjaa maakuntajohtaja Rajala ja jatkaa:
— Meillä on positiivisuutta ja omanarvontuntoa. Meillä ei tarvitse piilotella osaamista,
vaan siitä osataan olla ylpeitä ja tukea osaajia.
Satakunnassa täytyy kuitenkin muistaa sijainti, meiltä puuttuu luonteva yhteys länteen ja se
on iso haaste. Miten ylittäisimme tuon meren?
Lisää kansainvälisyyttä, avoimempaa asennetta
maahanmuuttajiin ja avarakatseisuutta?
Julkisuudessa vellova keskustelu kuntarajoista ja
Sote-uudistuksesta on tuonut ilmoille kuntien aseman ja roolin. Aika ajoin on väläytelty Rauman
kohdalla maakuntavaihdostakin. Minkälaisena
maakuntajohtaja näkee Rauman?
— Satakunnassa on kaksi keskusta: Rauma ja
Pori. Vaikeuksista huolimatta meillä on meriteollisuutta ja satamat, joilla on iso merkitys. Näkisin,
että Sote-kuvioissa Rauma nojautuisi Satakuntaan.
Rauman sosiaali- ja terveyspalvelut toimisivat nykyisellään, mutta kuitenkin osana Satakuntaa. Se
on elämän ja kuoleman kysymys, että Rauma pysyy Satakunnassa. Sanoisin jopa, että Satakuntaa
ei ole ilman Raumaa. Mielestäni raumalaisilla ei ole
parempaa paikkaa kuin Satakunta. Voidaan miettiä mikä olisi Rauman rooli Varsinais-Suomessa, olisiko kaupunki Uudenkaupungin tyyppinen kunta
siellä, pohtii Pertti Rajala.
Maakuntajohtaja on pohtinut asiaa vieläkin pidemmälle:
— Seuraavalla hallituskaudella alueuudistus
ja maakuntarajat tulevat uudistumaan. Kunta- ja
maakuntarajat eivät saa olla järkevän toiminnan
esteenä. Näen tulevaisuudessa vahvan LounaisSuomen, Satakunta ja Varsinais-Suomi kuuluvat
yhteen.
Katulähetys on tärkeä toimija
Rauman Seudun Katulähetys ry oli Pertti Rajalalle vielä muutama vuosi sitten aivan uusi tuttavuus.
— Olen oppinut arvostamaan laaja-alaista toimintaamme ja kohderyhmän auttamista. Yhdistys
on tosi merkittävä toimija omalla kentällään, sanoo maakuntajohtaja Rajala ja jatkaa:
— Näen tärkeänä, että Katulähetys löytäisi yhteiskunnan luoman turvaverkon ulkopuolelle jäävät ihmiset. Hakea nämä turvaverkon aukot ja löytää ilman sitä jäävät avuntarvitsijat.
Pertti Rajala myös kannustaa olemaan ylpeitä
omasta historiastaan ja arvoistaan:
— Kristillisiä arvoja ei jatkossakaan kannata
piilotella. Maakunnan puolesta olen ylpeä Rauman Seudun Katulähetyksestä. Toivon teille voimaa, rohkeutta ja ennen kaikkea ennakkoluulottomuutta sekä riskinottokykyä. Muistakaa myös, että
epäonnistuakin saa. Eivät rahoittajatkaan voi aina
odottaa pelkkiä onnistumisia.
7
MUN TARINA
Tarina on Rauman Seudun Katulähetys ry:n asiakkaan kertomus omasta elämästä.
Lapsuudesta muistan, että äiti hylkäs mut hiekkalaatikolle. Söin hiekkaa ja itkin, olin 2,5 –vuotias. Toinen muistikuva on, että mummi nukutti minut ja äitini uneen silittämällä meitä, äiti oli hyvin väsynyt
ja itki siinä vieressä. Äiti katosi sieltä hiekkalaatikolta ulkomaille ja oli poissa 14 vuotta. Asuin mummin
luona kuusivuotiaaksi asti, ne olivat ne hyvät vuodet mun elämästä. Mummi sairastui ja muutin tädin luokse. Tädin perheessä alkoi se juopottelun katsominen. Jouduin siivoamaan tädin miehen kusta
lattialta, pesin pyykit ja laitoin ruuat. Sossu maksoi
perheelle mun elättämisestä, ne otti mut sinne vain
rahan takia.
Ekan kännin otin 12-vuotiaana. Ei tädin perhe
tainnut heti edes huomata mun kännäilyä, aluksi yrittivät kieltää. Mut se oli liian helppoa, kun siellä kotona oli koko ajan viinaa ja pillereitä. Sieltä ei ole
oikeastaan lainkaan iloisia muistoja. Tädin tytär, jota kutsun siskoksi, sanoi että tää ei ole sun perhe eikä tule koskaan olemankaan. Hakkasin sitä siskoa
paljon, se oli aina mustelmilla. Se oli ilkeä suustaan
ja kiusas, pätkin sitä sit turpaan. Löin tätiäkin. Mulla oli niin paha olo, tiesin ettei kukaan halua mua tähän perheeseen. Mulle alkoi tulemaan aggressiivisia
kohtauksia, kun mut lapsena erotettiin mummista.
Tuli pakko-oireita ja sain jotain hoitoa mielenterveysongelmiin.
Silloin teininä pyörin paljon vanhemman ikäisten kavereiden kanssa, jotka varasteli ja teki murtoja. Karkailin ja poliisit oli koko ajan perässä. Kännissä
olin harva se päivä, myös koulussa tuli oltua kännissä. Opinto-ohjaaja yritti saada mut puhumaan asioistani, mut en mä silloin ollut sellainen joka puhuis.
Vedin myös pillereitä, piriä ja sauhua. Olin 14-vuotias,
kun mut huijattiin asuntoon yksin. 17-vuotias mies
teki mulle seksuaalisesti väkivaltaa, yritin tapella vastaan mutta se oli mahdotonta. Siinä meni neitsyys.
Karkailin tädiltä useasti ja olin poissa pitkiäkin aikoja. Pisin karkujakso oli 15-vuotiaana 4-5kk:tta ja
olin silloin enon luona. Enon perheessäkin ryypättiin ja mut haluttiin sinne vain lapsenvahdiksi. Sain
palkaksi viinaa, piti valita viinapullo tai kaljakori viikonlopuksi, kunhan pysyn niiden lasten kanssa kotona kun eno vaimoineen lähti baariin. Jäi mieleen,
että enon lapset joi jo 6-vuotiaana kaljaa. Eno teki
mun selän takana adoptiopaperit musta kun olin 16.
Suutuin siitä niin paljon, että karkasin mummin luo
ja sain jäädä sinne. Mummi laittoi mun elämän ta8
kaisin raiteille, olin
silloin vuoden selvin päin. Sen jälkeen en ole ollut noin pitkää jaksoa
selvänä.
Näin äidin kunnolla 16-vuotiaana, jolloin hän palasi Suomeen. Muutin vähäksi aikaa äidin luo. Äidillä
oli kiva miesystävä joka asui meidän kanssa, ainoa
isähahmo oikeastaan mikä tulee mieleen. Oikea isä
kuoli jo 80-luvulla, en tuntenut sitä ihmistä oikeastaan lainkaan. 1990-luvun alussa tutustuin mieheen
ja me juotiin yhdessä 4-5 päivää viikossa. Tulin sit
raskaaksi, en ollut koskaan ajatellut että musta tulee
äiti. Raskausajan olin selvin päin. Kun vauva syntyi,
huomasin olevani yksin. Mies istui baarissa joka päivä. Kärsin synnytysmasennuksesta. Sain diagnoosin:
kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon kuuluu psykooseja. Olen yhä sitä mieltä, että jos olisin saanut
jo lapsena diagnoosin ja oikean hoidon, en olis sotkeentunut päihteisiin näin pahasti. Mielenterveysongelmat kulkee meillä suvussa.
Aloitin juomisen ja pillereiden vetämisen taas pikku hiljaa tyttären syntymän jälkeen. Yhtäkkiä olin pirikoukussa. Siitä alkoi kovien aineiden käyttö. Jos ei
piriä saanut, niin sitten buprea. Piikitin ja join. Sain
välillä psykooseja. Ihmettelen itsekin miten pärjäsin.
Pystyin pitämään rajan, etten ollut ihan taju poissa.
Olin koko ajan vähän aineissa, jotta arki rullas. Lapsi oli välillä isovanhemmilla, ilman heitä en olisi selvinnyt koko äitiydestä. Saan olla heille tosi kiitollinen.
Tytär ei ole nähnyt koskaan aineiden vetämistä. Yläasteella hän ekan kerran epäili, että käytänkö jotain.
Mulla on ollut väkivaltaisia miehiä. Tytär on joutunut näkemään, kun mua on hakattu. Yksi hakkas
mua päivittäin ja lopulta sairaalakuntoon. Sain aivovaurion, josta en ole täysin parantunut vieläkään.
Vielä senkin jälkeen eksyin väkivaltaisen miehen luo.
Sitten väsyin kaikkeen, hakkaamiseen ja aineiden vetämiseen. Päätin, että nyt loppuu päivittäinen käyttö. Otin avioeron ja vähensin käyttöä. Nyt käytän vielä joskus piriä ja alkoholia, tosi satunnaisesti. En koe
käyttöäni ongelmaksi. En juo usein enkä itseäni ihan
sekaisin.
Olen aika helvetin tyytyväinen mun elämään nyt.
Olen onnellinen ja pidän itteäni vahvana ihmisenä.
Tyttärellä on asiat hyvin. En murehdi menneisyyttä
enää yhtään. Ajattelen, että tällainen musta on noiden juttujen takia tullut. Jos saisin muuttaa menneisyyttäni, niin olisin jäänyt mummin luo asumaan.
Mun elämä olis sit ollu normaalia.
Nainen 40 v
YHTEISTYÖKUMPPANIMME ESITTÄYTYY
Valtava Kääpiö
on vuonna 2011
Vanhaan Raumaan
Kauppakadulle
perustettu
lahjatavaraliike.
Yritys tarjoaa
hauskannäköisiä
käyttöesineitä ja lahjoja
ihmisille, joilla on jo
kaikkea. Koko ajan
muuttuvaa ja kehittyvää
tuotevalikoimaa
yhdistää retrohenkisyys
ja värikkyys.
Valtava Kääpiö on
Rauman Seudun
Katulähetyksen tuorein Haastateltavana Valtavan Kääpiön yrittäjä Tero
Tahtonen.
yhteistyökumppani.
Valtavan Kääpiön yrittäjä Tero Tahtonen kuvaa
bisnestään ”mielipuolisuuden huipentumaksi”. Liike toimii esimerkkinä miehestä, joka päätti tehdä sitä mitä haluaa, eikä ajatella rahaa. 15
vuoden yrittäjäkokemuksen omaavalle Terolle
Rauman Seudun Katulähetys oli uusi tuttavuus.
Yhteistyö käynnistyi lasinalusten tarroitusurakalla, jonka toteutti VALO pajatoiminnot.
Mitä tiesit Rauman Seudun Katulähetyksestä ennen tätä projektia?
— En juuri mitään. Nimen olin kuullut, mutta
toiminnasta en tiennyt mitään.
Muuttuiko mielikuva yhteistyön myötä?
— Muuttui. Nyt tiedän, että yhdistys on yleishyödyllinen toimija, joka auttaa mm. nuoria.
Jatkuuko yhteistyö tulevaisuudessakin?
— Ehdottomasti! Tällaisia vastaavia urakoita
voi tulla lisääkin ja tuohon näyteikkunalle tarvittaisiin hylly tuotteita varten.
Mitä sanoisit niille yrittäjille, jotka empivät yhteistyöhön ryhtymistä Katulähetyksen
kanssa?
— Oman kokemukseni perusteella yhteis-
työhön kannattaa ehdottomasti ryhtyä. Yhteistyö voi helpottaa sellaisia asioita, joita ei ole itse ehtinyt tehdä ja joka veisi itseltä liikaa aikaa.
Katulähetykseltä saa apua yllättäviinkin juttuihin. Esimerkiksi nyt toteutettu tarroitusurakka
oli tylsä homma, mutta se vaati tarkkuutta ja vei
aikaa.
Oletko aiemmin tehnyt yhteistyötä yhdistysten tai erilaisten projektien ja hankkeiden
kanssa?
— En muistaakseni. Täällä on kyllä ollut harjoittelijoita eri tahoilta: oppilaitoksesta, Kelasta
ja Työvoimatoimistosta.
Rauman Seudun Katulähetys haluaisi tarjota kumppaneilleen mahdollisuuden molempia osapuolia hyödyntävään yhteistyöhön. Olisi hienoa jos yrittäjät huomaisivat,
että tekemällä RSKL:n kanssa yhteistyötä, on
yritys samalla tekemässä hyväntekeväisyyttä ja auttamassa yhteiskunnan vähäosaisia.
— Niin eli kun autat itseäsi, autat samalla
muita. Tästä hyötyvät molemmat osapuolet.
9
KATUGALLUP
Töissä
vapaaehtoisena
Rauman Seudun Katulähetyksen
toiminnassa on aina ollut
vapaaehtoisia työntekijöitä,
jotka ovat omalla toiminnallaan
rikastuttaneet yhdistyksen arkea.
Vapaaehtoistyön mahdollisuudet
ovat kasvaneet vuosien myötä ja
omaa aikaansa voi nyt käyttää
kaikissa kolmessa yksikössä.
Toivontalon keittiössä käy hyörinä. Pihvit
paistuvat ja perunat kiehuvat liedellä. Puhtaita astioita tyhjennetään tiskikoneesta ja
aamupalatarvikkeita kannetaan ruokasaliin. Ohjaaja-emäntä Anitta Vainilan lisäksi työn touhussa häärii 70-vuotta täyttänyt Marita Halonen.
Hän on tuttu näky talolla, sillä toiviksen keittiölle hän on tullut töihin jo yli viiden vuoden ajan.
— Eila-Marja Törmä minut tänne aikoinaan
pyysi. Käyn täällä aikani kuluksi, kun kotonakin
odottaa vain koira, kertoo Marita, jolle Toivontalo ei ollut aikaisemmin lainkaan tuttu.
Oliko Maritalla sitten ennakkoluuloja Rauman
Seudun Katulähetyksen tai Toivontalon suhteen
tänne tullessaan?
— Ei ollut. Olen viihtynyt täällä hyvin, eikä ole
ollut moittimista, vastaa Marita ja jatkaa:
— Toisina päivinä kun tällä väellä on ollut ryyppy päällä, on oltu vähän äänekkäämpiä. Ei täällä
ketään ole tarvinnut pelätä enkä ole kuullut mitään uhkauksiakaan. Hyvin täällä käyttäydytään.
Marita työskenteli aikaisemmin jokaisena arkipäivinä aamuvarhaisesta alkaen, mutta nykyään työpäiviä kertyy kolmesti viikossa.
— Aion jatkaa niin kauan kuin tuo selkä antaa myöden, vakuuttaa Marita vapaaehtoistyönsä tulevaisuudesta Toivontalon keittiössä.
Keittiötöiden lisäksi Toivontalo tarjoaa vapaaehtoistyötä esimerkiksi siivouksessa, talonmiehen töissä, Tuomasmessuissa ja perjantain Katulähetysilloissa. Myös ruokailujen yhteydessä
kuultavat hartaudet toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Käsitöiden parissa puuhasteleva Nalle-kerho koostuu sekin vapaaehtoisista ja ovet
10
ovat aina avoinna uusille kädentaitajille.
Pienellä panostuksella
hyväntekijäksi
Meijerinmäen toimistotiloissa kuuluu naisääni, joka lukee päivän lehteä tietokoneen ääressä. Kyseessä on Satakunnan Näkövammaisille
toteuttava palvelu, jossa luetaan sanomalehti
Länsi-Suomea ja Uutta Raumaa niille, jotka eivät
näe lukea printtilehteä itse. Kuulokkeet päässä
tietokoneella istuu Anja Sirviö, joka on ollut vapaaehtoinen lukija jo parisen vuotta.
— Tulin mukaan ihan lehti-ilmoituksen perusteella. Kesäkauden ulkopuolella minulla on
vapaata aikaa, jonka voin käyttää yleishyödylliseen toimintaan. En ollut aiemmin löytänyt sitä omaa juttuani, mitä tehdä, mutta tuo lehti-ilmoitus sai minut kiinnostumaan, valottaa Anja
vapaaehtoistyöhön ryhtymistään.
Anja on viihtynyt pestissään hyvin ja kertoo,
että samalla tulee myös itse tutustuttua lehtiin
tarkkaan. Miten Anja houkuttelisi uusia vapaaehtoisia mukaan?
— Kannattaa miettiä voisiko omasta ajasta irrottaa hiukan vapaaehtoistyöhön. Pienellä panostuksella saa hyvää aikaan. Tulee itselle hyvä
mieli, kun tekee jotain tällaista.
Työ- ja koulutusyksikössä vapaaehtoistyötä
voi tehdä esimerkiksi Fölikahvilassa ja Föliruuassa, pajalla tai vaikka osallistua vanhusten virkistystoiminta läheisessä palvelutalossa. Moderni
vapaaehtoistyön muoto on tarjota asiakastöitä
VALO pajatoiminnoille tai koulutukselle.
Vapaaehtoistyöstä kiinnostuneet voivat ottaa
yhteyttä Mari Saonegiin tai Rebekka Yléniin.
Netissä vai naamatusten?
Kysyimme nuorilta, miten he haluavat hoitaa omia asioitaan,
internetissä vai kasvotusten viranomaisen kanssa.
Eveliina Hattula
Naamatusten, niin se on helpompi. Silloin voi
kysyä, jos ei heti ymmärrä kaikkea. En ole vielä
18-vuotta, joten en ole kauheasti joutunut hoitamaan mitään virallisia asioista. Nettiä käytän
eniten sosiaalisissa suhteissa ja yleiseen surffailuun.
Jasmin Heino
Naamatusten, siihen voi luottaa paremmin. Käytän nettipankkia, mutta kävin konttorissa hoitamassa nostorajan nostamisen vaikka sen olisi
voinut hoitaa siellä netissäkin. Netissä käytän facebookia ja luen iltalehteä.
Noora Kulanurmi
Riippuu asiasta kummalla tavalla hoitaisin.
Pankkiasiat yms. hoidan netissä.
Eveliina, Jasmin ja Noora
Nalle-kerhon Anne-Mari, Raila, Mari ja
Liisa kokoontuvat kerran viikossa kutomaan ja vaihtamaan kuulumisia.
Teemu
Mieluummin naamatusten, mutta kyllä silti tulee netissä asioita hoidettua. Työnhaussa olen
mennyt kasvotusten kysymään työpaikalta työtä, enkä lähettänyt sähköpostia. Yritykset saavat
niin paljon postia, että ajattelin jäädä paremmin
mieleen käymällä paikan päällä. Sainkin sen pai-
kan sitten. Kelan ja pankin asioita hoidan netissä
ja luokkakavereihin tulee pidettyä yhteyttä netin kautta. Puhelin on nykyään samalla netti, joten se kulkee aina mukana.
Elli
Mieluummin naamatusten, mutta aika paljon
käytän nettiä. Asun syrjässä ja matkustaminen
keskustaan on hankalaa, kun busseja menee
harvoin. Jos olen keskustassa, niin sitten käyn
paikan päällä hoitamassa asian. Minulla ei ole
facebook-tunnusta, mutta pankkiasiat hoidan
netissä.
Katariina Anttila-Hokkanen
Naamatusten. Pankki- ja veroasiat hoitaisin mieluummin naamatusten, mutta kyllä ne tulee internetissä hoidettua. Tuntuu,
että netin käyttö on helpompaa, kuin mennä
paikan päälle tekemään saman
asian. Naamatusten
hoitaminen on tehty niin vaikeaksi.
Nettiä tulee käytettyä aika pal- Katariina Anttila-Hokjon, ihan elo- kanen
kuvalippujen
varaamisesta lähtien.
11
TIESITKÖ?
•
•
•
•
•
•
Tiesitkö, että Föliruakka jakaa joka viikko
noin 260 kassia ruoka-apua tarvitseville.
Tiesitkö, että n. 60 % VALO koulutuksen oppilaista työllistyy suoraan tai pääsee jatkoopintoihin!
Tiesitkö, että vuosittain VALO koulutuksessa suoritetaan n. 30 osanäyttöä!
Tiesitkö, että katulähetyksen vapaaehtoisten toteuttama lehtienlukupalvelu tavoittaa satoja näkövammaisia joka viikko.
Tiesitkö, että Asema-projektissa tuettiin yli
60 ihmisen asumisen onnistumista
Tiesitkö, VALO pajatoiminnoissa saadun tu-
•
•
•
•
en avulla useat ihmiset saavuttavat vuosittain paremman elämänhallinnan ja pääsevät irti päihteistä.
Tiesitkö, että yhdistyksen toiminnot ovat
auki myös kesäisin.
Tiesitkö, että Toivontalon päiväkeskuksessa
tarjotaan arkisin aamupala ja lounas. Päiväkeskuksessa on myös erilaista ryhmätoimintaa mm. ikäihmisille.
Tiesitkö, RSKL on saanut valtion budjetista rahoitusta tukimus- ja kehittämistyöhön.
Tiesitkö, että yhdistyksellä on viikoittain
toimintaa myös lapsille ja nuorille.
Alla otteita RSKL ry:stä vuonna 2013 julkaistuista lehtiotsikoista
MEILLÄ TAPAHTUU
Tammikuu
Eläkeläisten Nalle-käsityökerhon kokoontumiset
joka viikko. Unelmista Totta -lasten liikuntaryhmä
joka viikko.
Kehittäjäverkosto-hanke käynnistyy.
Nuorten esipaja Projekti24 I-ryhmä.
Helmikuu
Urastartti-messut Rauman jäähallissa.
Winnovan lähihoitajaryhmien tutustumiset Työ- ja
koulutusyksikköön ja Toivontalolle.
Yhdistyksen toiminnan esittely kansanedustajille
eduskunnassa.
Nuorten esipaja Projekti24 II-ryhmä.
Maaliskuu
Pilke-ryhmän koulutus yhdessä Rauman kaupungin kotipalvelun kanssa.
Henkilökunnan ea-kurssi.
Maakuntajohtaja Pertti Rajala tutustui yhdistyksen
toimintaan.
Työ- ja elinkeinoministeri Lauri Ihalainen tutustui
yhdistyksen toimintaan.
Huhtikuu
VALO koulutuksessa käynnistyy metallilinja.
Työ- ja koulutusyksikön asiakkaiden vierailu Helsinkiin eduskuntatalolle.
Osallisuus-koulutus.
Lähde liikkeelle- aktivointiryhmä työttömille.
Nuorten esipaja Projekti24 III-ryhmä.
Toukokuu
Asunnottomien jalkapallon turnaus Raumalla.
Santtion tuvan väki tutustumassa Toivontalolla.
Nuorten esipaja Projekti24 IV-ryhmä.
Salon kaupungin edustajat tutustumassa yhdistykseen.
12
Kesäkuu
Satakunnan päihdefoorumi.
Henkilökunnan virkistysretki Seitsemiseen.
Lasten ja nuorten Kesäreppu-toimintaa.
Mäntyharjun kunnan edustajat tutustumassa yhdistykseen. Valtakunnallisen kordinaatioryhmän
tapaaminen Helsingissä.
Heinäkuu
VALO pajatoiminnoissa aloittaa metallipaja.
Lasten ja nuorten Kesäreppu-toimintaa.
Elokuu
RAY:n edustajien tutustuminen yhdistyksen toimintaan.
Syyskuu
PAAVO-verkostokehittäjätapaaminen.
Valtakunnallisen kordinaatioryhmän tapaaminen
Helsingissä.
Yli 60-vuotiaiden Pilke-ryhmä aloittaa Toivontalolla. Silakkamarkkinat Raumalla.
Nuorten esipaja Projekti24 V-ryhmä.
Lokakuu
Valtakunnallisen Asunnottomien yö:n tapahtuma
Toivontalolla. Kansanedustaja Anu Urpilaisen tapaaminen eduskunnassa.
Marraskuu
Lähde liikkeelle-aktivointiryhmä työttömille.
Päihde- ja mielenterveyspäivät Helsingissä. Yhdistys kutsuttuna asiantuntijana eduskunnan sivistysja tiedejaostossa sekä tarkastusvaliokunnassa.
Joulukuu
Päiväkeskuksen joulujuhla ja puurojuhla.
Föliruuan joulujako.
13
Joulun valo
Hahmo kulki kevyesti ikkunan luo. Lumeen ei
jäänyt jälkiä. Se kurkisti sisään. Hämärässä huoneessa paloi pöydällä kynttilä. Takkatuli oli hiipumassa. Punaiset kekäleet hehkuivat. Kohta
pitäisi laittaa uuninpelti kiinni.
Huoneessa vallitsi rauhallinen tunnelma.
Kynttilän ääressä istui joku. Pöydällä oli avattu
kirja jonka sivujen sanomaan lukija oli keskittynyt. Ikkunaruutu oli niin huurteessa että yksityiskohdat eivät erottuneet selvästi.
Sitten hahmo siirtyi seuraavaan kortteliin ja
asettui katselemaan sisälle valaistun talon olohuoneeseen. Ulos asti kuului laulu ja iloinen
puheensorina. Siellä oli paljon ihmisiä. Eriikäisiä
ihmisiä. Siellä oli juhlat.
Sitten hahmo nousi kattojen yläpuolelle ja
katseli kaupunkia. Se oli kaupungin suojelusenkeli. Rauha lepäsi kaiken yllä. Joulun rauha. Enkeli sai hetken huokaista.
Sairaus, ahdistus, kiire, tylyys ja itsekkyys olivat saaneet hetken tauon nekin. Yhden hetken,
pienen pienen hetken kaikki oli hyvin, juuri
niin kuin kaikki unelmoivat.
Taivalla loisti kirkas tähti. Se hohti valoa,
joka kaupungin talojen yllä hajosi monen
värisiksi valoiksi. Taivaalta tullut valo jakautui eri tavoin ihmisten elämään. Asian saattoi nähdä myös toisin päin. Ne
nousivat taloista ja liittyivät taivaalla
yhteen tähdeksi.
Me kannamme palasen joulun valoa sisimmässämme. Se voi olla melkeinpä minkä sävyinen vain. Vasta yhteen tullessaan meidän valoistamme
tulee oikea valo. Täysi. Ilo tarvitsee kaipausta, suru lohdutusta, onni menetyksen kirpeyden ollakseen se mikä on.
Unelma rauhasta on ihmisen sisimpään kirjoitettu. Sen saavuttamiseksi on
ponnisteltava joka päivä. Sekä jokaisen
ihmisen että koko ihmiskunnan on kilvoiteltava että ihmisarvo ja oikeudenmukaisuus laajenisivat kaikkien yhteiseksi jokapäiväiseksi oikeudeksi.
Se pohjautuu rauhaan joka ilmestyi maailmaan Jeesuksen hahmossa. Hänellä oli
tehtävä. Tuoda rakkaus maailmaan, osoittaa sitä, elää ja kuolla sen tähden. Ja luoda
14
rauha Jumalan ja ihmisten välille. Sen hinta oli
suuri. Elämä. Oma elämä. Hänen oma elämänsä.
Nyt pohja on luotu. Sen varassa olemme. Koko ihmiskunta on.
Minkä sävyistä joulun väriä sinä olet saanut
kantaaksesi?
Siihen on kätketty joulusi rauha. Tänä vuonna. Se antaa valoaan toisille ja tulee näkyvämmäksi tullessaan muiden luo.
Hyvää ja rauhallista joulua.
Olli Kaukonen
pastori
Rauman seurakunta
Rauman Seudun Katulähetys ry
Lyseokatu 7
Fax
822 5903
Toiminnanjohtaja Rantala Janne
044 068 4947
Toimisto
822 3876
Toimistotyöntekijä Jauhianen Anita
044 068 4927
Tukiasuminen ja päivätoiminta
Projektipäällikkö Minna Wahlman, Asema,
Päiväkeskus- ja tukiasumisyksikön vastaava,
yhdistyksen jäsenyydet
044 068 4968
Vastaava ohjaaja Salo Raili
050 469 3168
Vast.ohjaaja Hämäläinen Aulikki, kunt. ryhmät
044 068 4986
Ohjaaja Korhonen Minna
044 068 4957
Ohjaaja Raita Teresa
044 068 4959
Ohjaaja Holmsten Johanna
044 068 4989
Päiväkeskusohjaaja Laukkanen Matti
050 362 4249
Päiväkeskusohjaaja Saonegin Marja-Liisa
044 068 4926
Ohjaaja-emäntä Vainila Anitta
044 068 4931
Työ- ja koulutusyksikkö, Isokatu 21
VALO-pajatoiminnot
Projektipäällikkö Maakorpi Heikki, VeTo,
Työ- ja koulutusyksikön vastaava
044 068 4987
Projektipäällikkö Mattila Tommi
044 068 4958
Ohjaaja Helisevä-Välimaa Päivi
044 068 4985
Ohjaaja Salminen Anne
044 068 4956
Ohjaaja Koponen Heidi
044 068 4990
Ohjaaja Ylen Rebekka
044 068 4936
Etsivä nuorisotyöntekijä Marko Juutilainen
044 068 4995
Toimistotyöntekijä Särkelä Satu
044 068 4932
Ohjaaja Salo Timo
044 068 4954
Projekti-24
Erityistyöntekijä Saviaro Heidi
044 068 4938
VALO-projekti, Köydenpunojanvahe 4
Projektipäällikkö Junnila Elina
044 068 4961
Kouluttaja Aalto Tomi
044 068 4964
Kouluttaja Kares Maija
044 068 4952
Kouluttaja Silander Esa
044 068 4991
Projektiassistentti Aittomäki Sini
044 068 4962
Erityistyöntekijä Marja Kortell
044 393 3181
VeTo-projekti
Projektiassistentti Rintamaa Kristiina
044 068 4988
Unelmista Totta-projekti
Ohjaaja Holmsten Johanna
044 068 4989
Ohjaaja Moilanen Jenni
044 068 4960
Talonmies Vuorinen Vesa
044 068 4967
Rauman srk, diakoniatyöntekijät(ajanvaraus)
044 769 1261
Sähköpostiosoitteet ovat kaikilla työntekijöillä seuraavasti: etunimi@[email protected]
15
16
Kiitos kaikille työssämme auttaneita
ja toimintaamme tukeneita!