12 tiistaina 11. marraskuuta 2014 ympäristö TEEMATOIMITUS Mervi Kivistö Tämä ja monta muuta kuvaa on ihasteltavana LS luontokuvat -ryhmässä. Teematuottaja Kaija Ulmanen 010 8336 261 [email protected] Ympäristötoimittaja Jami Jokinen 010 8336 251 [email protected] Luontokuvaryhmässä on jo lähes 80 jäsentä RAUMA Länsi-Suomi avasi tänä syksynä kaikille avoimen Facebook-ryhmän, jossa voi esitellä itse ottamiaan sekä ihailla muiden ottamia luontokuvia. Ryhmä on arkoitettu Länsi-Suomen levikkialueelta (suunnilleen Luvia-Köyliö-Uusikaupunki -kolmion sisään jäävä alue) otetuille luontokuville ja -videoille. Ryhmä on avoin kaikille, mutta roskapostitusten välttämiseksi kysessä on teknisesti niin sanottu suljettu ryhmä. Siksi mukaan tuleminen edellyttää liittymispyyntöä ja sen hyväksymistä. Luontkuvaryhmässä on mahdollista saada myös palautetta muilta jäseniltä, ja kuvien julkaisukynnys on tarkoitus pitää mahdollisimman matalana. Ryhmässä on jo lähes 80 jäsentä. Liity mukaan! ◆◆Ryhmä löytyy osoitteesta www.facebook.com/groups/LSluontokuvat Norppaputiikki synnytti suojelualueen Raumalle Luonnonperintösäätiö osti metsää ja suota sisältävän palstan suojeltavaksi Rauman Seudun Luonnonystävien lahjoituksella. Yhdistyksen puheenjohtaja on tyytyväinen: vaikka alue on pieni, se lisää selvästi Sorkan lehtojensuojelualueiden arvoa. RAUMA JAMI JOKINEN, LÄNSI-SUOMI K eli on niin hämärä ja harmaa kuin vain marraskuussa voi olla. Puissa ei ole enää ruskan rippeitäkään, heinät ovat menettäneet kultaiset sävynsä, eikä metsässä kuulu kuin närhen rääkäisy. Ensilumikin suli pois ja katosi kulkua hankaloittaviksi vesiansoiksi mättäiden juurelle. Sorkan takametsissä näyttää surkealta. – Tämä on hieno paikka, sanoo Rauman Seudun Luonnonystävien puheenjohtaja Esa Hankonen. ”Edustava suo” Hankonen seisoo melkein saappaan suuta myöden suossa. Hänen ympärillään levittäytyy aarin tai parin verran ruskeaa saraikkoa ja mutkaisia lehtipuita. Hiukan kauempana suo muuttuu nuorehkoksi kuusimetsäksi. Olemme Luonnonperintösäätiön juuri ostamalla palstalla, josta on tulossa pysyvä suojelualue. – Moni sanoisi tätä rumaksi rääseiköksi. Mutta kyseessä on erittäin edustava suo – ja juuri sellainen, jollaisia soidensuojelun täydennysohjelmakin kaipaa. Sammalet kertovat Marraskuu on huono kuukausi kasviretkelle. Siitä huolimatta luonto kertoo paljon, kun sitä osaa katsoa asiaa ymmärtävin silmin. Hankonen opiskelee luontokartoittajaksi ja on erikoistumassa sammaliin. Niiden määrittämistä vuodenaika ei juuri haittaa. – Tässä kasvaa esimerkiksi letto- ja okarahkasammalta, Hankonen kertoo. Lettomaista luhtaa Sammallajiston perusteella suolla on eteläisessä Suomessa vähiin käyneiden lettojen piirteitä. – Tämä on saraluhtaa. Suon rehevyys johtuu ympärillä olevista diabaasikallioista, joilta valuva vesi tuo suolle ravinteita. Lisäksi sade- ja lumensulamisvedet saavat pikkusuon tulvimaan, mikä näkyy myös kasvilajistossa. Vaikka kasvillisuus on syksyn lannistamaa, voi joukosta erottaa esimerkiksi kurjenjalkaa. Kyseessä on ilmiselvä metsälain suojaama arvokas elinympäristö eli puhekielessä metsälakikohde. Jos haluaa tietää suon tai metsän ominaisuuksista, on loppusyksyllä syytä keskittyä sammaliin. Arkinmäen alueella ne kertovat diabaasikallion suomista ravinteista. Metsissä on lehtomaisuutta, soilla lettomaisuutta. LS-arkisto/Jami Jokinen Lisää lakikohteita Saapastelemme suolta metsän puolelle. Puusto on nuorehkoa, eikä todellakaan mitään ikimetsää. Mutta metsänsuojelussa ei ole aina pakko olla kiire. – Aika tekee tehtävänsä. Tätä metsää on hoidettu hienosti, ja tärkeintä on, ettei maaperää ei ole rikottu, Hankonen sanoo. Sorkan diabaasikallio näkyy selvästi myös kuusikon kasvillisuudessa. Sinivuokkoa kasvaa kaikkialla, ja lehdettömyydestä huolimatta paikalla pystyy erottamaan taikinamarjan ja korpipaatsaman. Vaikka Hankonenkaan ei ole käynyt paikalla kesällä, hän on löytänyt jo esimerkiksi lehtoarhon ja haisukurjenpolven kaltaisia arvokasveja. Sorkan lehtojen yksi seudullinen erikoisuus, pähkinäpensas, kasvaa myös täällä. Kivikkoisen rinteen juurella metsä muuttuu lehtokorveksi – metsälakikohde sekin. Välittäjä helpottui Tämäntapaisia havaintoja Hankonen teki myös tutustuessaan ensimmäistä kertaa alueeseen vähän aiemmin syksyllä. Palsta oli myynnissä, ja siitä oli tullut vinkki Rauman Seudun Luonnonystäville. – Soitin heti välittäjälle ja kerroin, että alueella on metsälakikohteita, jotka olisi hyvä saada ostajien tietoon, Hankonen kertoo. Pelkästään puuntuottotarkoituksessa tieto olisi ollut paha isku sekä myyjälle että välittäjälle, sillä metsälakikohteet ovat käytännössä toimenpidekiellossa. – Välittäjä huokaisi helpotuksesta, kun kerroin, että tulemme jättämään tästä tarjouksen, Hankonen nauraa. Säästöjä jo 80-luvulta Rauman Seudun Luonnonystävät oli etsinyt sopivaa suojelukohdetta jo useamman vuoden. Varoja yhdistys oli kerännyt jo 80- ja 90-luvuilta saakka pitämällä Savilankadul- Ensimmäinen kohde Raumalla RAUMA LÄNSI-SUOMI Suojelualueen metsät ovat olleet talouskäytössä, mutta maaperää ei ole käsitelty rajuilla menetelmillä. Luonnonmukaistuminen tapahtuu pikku hiljaa. la sijainnutta Norppaputiikkia. Se suljettiin kymmenkunta vuotta sitten. – Rahoilla oli alun perin tarkoitus ostaa oma saari, mutta Selkämeren kansallispuiston myötä se tuli tarpeettomaksi. Rahat jäivät vuosiksi makaamaan, ennen kuin katseet käännettiin mantereelle. Käytännön syistä yhdistys lahjoitti noin 50 000 euroa Satakunnan luonnonsuojelurahastolle. – Rahat korvamerkittiin suojelualueen ostamiseksi Raumalta, Hankonen kertoo. Kaupat nopeasti Etsinnässä meni aikaa, sillä sopivista palstoista ei ole juuri runsaudenpulaa. Kun Arkinmäeksi nimetty kohde löytyi ja sen suojeluarvot varmistuivat, syntyivät kaupat nopeasti. Luonnonsuojelurahasto lahjoitti Luonnonperintösäätiölle rahat palstan ostoon, ja kauppakirjat allekirjoitettiin kaksi viikkoa sitten. Hankonen korostaa, että suojelualueen hankinta oli mahdollista vain aikanaan vapaaehtoistyötä tehneiden luonnonystävien ansiosta. – Tätä seikkaa ei voi kyllin korostaa. Kevättä odotellessa Kaikista Luonnonperintösäätiön omistamista alueista muodostetaan pysyviä suojelualueita. – On hienoa seurata, miten alue kehittyy ja miltä se näyttää vaikka jo kymmenenkahdenkymmenen vuoden kuluttua, Hankonen sanoo. – En malta odottaa, että tulee kevät ja pääsen katsomaan, mitä kaikkea täällä oikeastaan kasvaa. Okarahkasammal on yksi Arkinmäen soiden rehevyydestä kertova laji. Syksyn lehtien perusteella haisukurjenpolvikin kukkii suojelualueella kesällä. TÄSTÄ ON KYSE LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ - Vuonna 1995 perustettu Luonnonperintösäätiö suojelee ensisijaisesti uhanalaista metsää. - Luonnonperintösäätiön perusti kalastaja-kirjailija Pentti Linkola. - Säätiö hankkii alueita omistukseensa ostamalla, vaihtamalla tai lahjoituksia vastaanottamalla. - Alueille haetaan lakisääteinen, pysyvä rauhoitus. - Rauman seudulla on neljä säätiön suojelukohdetta: Enäjärvi (Laitila ja Pyhäranta, hankittu 2005-2007), Sorklonvainio (Pyhäranta, 2006), Hömötiaisenmetsä (Eura, 2010). Lähde: Luonnonperintösäätiö Esa Hankonen odottaa innolla, mitä uutta ensi kesä paljastaa uudesta suojelualueesta ja erityisesti sen kasvillisuudesta. Arkinmetsän pinta-ala on runsaat kolme hehtaaria, eikä mukana ole vanhaa metsää. Kohde onkin Luonnonperintösäätiön suojelualueiden joukossa selvä poikkeus. Säätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila sanoo, että Rauman Seudun Luonnonystävien kanta painoi. Yleensä säätiö ei osta näin nuoria metsiä. – Tässä tehtiin poikkeus, koska paikallinen yhdistys oli kerännyt varoja suojelua varten ja päätyi ehdottamaan tätä, Jussila kertoo. – Säätiön hallitus on myös linjannut, että voimme ostaa edulliseen hintaa nuortakin metsää, joka on rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista. Luonnonsuojelullisesti erityisen merkittävää on se, että alue rajoittuu kahdelta sivulta Pramin lehtojensuojelualueeseen. – Alueessa nähtiin potentiaalia muuttua pian suojelullisesti arvokkaammaksi rehevyyden, kosteusolojen, maastonmuotojen ja lajiston monipuolisuuden ansiosta. Arkinmetsästä tulee pysyvä suojelualue, mutta suojelun toteutustapa on vielä auki. Kyseessä onsäätiön ensimmäinen kohde Raumalla. Luonnonystävien säästämistä varoista on jäljellä vielä yli puolet, ja kohteiden etsintä jatkuu. Luonnonperintösäätiön tilanne on valtakunnallisesta näkökulmasta täysin päinvastainen. – Säätiöllä olisi paljon ostettavia kohteita, ja tarvitsisimme lisää lahjoituksia. Metsät ovat tunnetusti Suomessa kalliita ja suojelutilanne edelleen valtakunnallisesti huono.