Hämeen Sanomat |
11
VASTAVALO
Anna juttuvinkki
Sunnuntaisivuille:
Puh. (03) 615 1453,
sähköposti: sunnuntai
@hameensanomat.fi
tekee elämästä helvetin
Hämeenlinnassa
hoito on mitä
sattuu, eikä
potilas minkään
arvoinen.
Hämeenlinna
Saila Karpiola
Nimimerkki I.L.
Kanta-Hämeen
keskussairaalan
tilanteesta sivulla 13.
Kaarinalla (nimi muutettu) on taas
flunssa tulossa niin kuin monta kertaa aikaisemminkin viime vuosien
aikana.
Seuraavaksi hän menettää äänensä ja sitten iskee tulehdus korviin,
nieluun, silmiin tai keuhkoihin.
Kymmenen vuoden sairauskierre on opettanut, että mikrobit voivat iskeä kyntensä kehoon koska tahansa.
Ne voivat hyökätä kimppuun
kaupassa, jossa on ollut kosteusvaurio tai ystävän villapaidasta, jossa on homeitiöitä. Home voi väijyä hauskaksi tarkoitetun ulkomaan
reissun hotellihuoneessa tai vaikka
vanhan kirjan sivuilla.
Vuosien kuluessa maailmasta on
tullut Kaarinalle jos nyt ei ihan pelottava, mutta uhkaava paikka kuitenkin.
– Minun elämässäni on kolme
käännekohtaa: avioliitto, lasten syn-
tymät ja sitten tämä homealtistus,
joka muutti kaiken. Olen kuitenkin
onnekas, sillä työnantajani on siirtänyt minut uuteen työhuoneeseen
ja vanhan rakennuksen kosteusvauriot korjataan. Onnekas olen myös
siinä mielessä, ettei kodissani ole
kosteusvauriota. Tuhansilla muilla
on asiat paljon huonommin, Kaarina sanoo.
Vaikka Kaarina töissä voikin vielä käydä, saattaa tulehduskierre alkaa taas, kun hän palaa lomalta töi-
Elämässäni on kolme
käännekohtaa: avioliitto, lasten syntymä
ja sitten tämä homealtistus, joka muutti
kaiken.
hin. Hometiloissa opiskelevat nuoret kantavat itiöitä mukanaan, eikä
altistunut muuta tarvitse.
– Sitten täytyy vain yrittää opettaa niin, etten joudu puhumaan,
kun ei ole enää ääntä mitä käyttää.
Viha kuluttaa
Kaarina altistui homeelle työpaikallaan. Vuosia hän sairasti tulehduksia toisensa jälkeen ja juoksi lääkärissä.
Vasta vuosi sitten hän alkoi epäillä homealtistusta, kun läheinen työkaverikin kertoi samoista oireista.
Tutkimusten jälkeen huomattiin,
että Kaarinan oireiden takana oli
homevaurio.
Mittausten jälkeen todettiin, että
Kaarinan kolmannessa kerroksessa
olleen työhuoneen ilmassa oli sädesieniä, jotka olivat päässeet ilmaan
ilmanvaihtokanavien kautta. Tietämättään Kaarina oli hengittänyt jo
vuosia korvausilmaa, joka tuli naa-
purihuoneen tulppaamattomasta
viemäriputkesta.
– Opiskelijat sanoivat jo kolme
vuotta sitten, että rakennuksessa
on hometta. En kuitenkaan ottanut
heidän puheitaan tosissani ennen
kuin sairastuin vakavasti. Nyt kannan tätä altistusta elämäni loppuun
asti. Koko tulevaisuus on suuri kysymysmerkki.
Kaarina sanoo hakeneensa tietoa
sisäilmasta ja sen epäpuhtauksista
joka paikasta.
Samaan aikaan, kun tietoa kertyi,
tuli eteen myös kohtalotovereita ja
ongelman vakavuus selvisi hänelle
lopullisesti. Ennen altistumistaan
hän ei ollut ymmärtänyt kuinka vakavasta asiasta loppujen lopuksi on
kysymys.
– Erityisen huolissani minä olen
nuorista, jotka ovat voineet altistua
homeelle jo päiväkodissa ja koulussa. En ymmärrä, miksei tätä asiaa
voida laittaa kuntoon. Tottakai rakennusten korjaaminen on kallista,
mutta kallista on myös ihmisten jatkuva sairastaminen. Minusta on alkanut tulla todella vihainen ja viha
kuluttaa, Kaarina myöntää.
Kaarina sanoo jatkavansa taistelua hometta vastaan oppuelämänsä. Hän haluaa auttaa ihmisiä, jotka
ovat samassa tilanteessa. Esimerkiksi parhaillaan rekisteröitävänä
oleva Homepakolaiset -yhdistys on
täynnä homealtistuneita kohtalotovereita.
– Olen saanut nyt lääkäreiltä nyt
paperit homealtistuksestani ja taistelen parhaillaan saadakseni vakuutusyhtiön maksusitoumuksen työterveyslaitoksen tutkimuksiin. Tavoitteenani on saada ammattitautidiagnoosi, mutta sitä on hirvittävän
vaikea saada. Periksi en kuitenkaan
anna.
epäpuhtauksille altistuu päivittäin
600 000 - 800 000 suomalaista.
Uusia vaurioita paljastuu koko
ajan, mutta liian usein ne korjataan
vain päällisin puolin. Vippaskonsteilla ei hometta kuitenkaan selätetä.
Suomen kosteus- ja hometalkoiden ohjelmapäällikkö Juhani Pirisen mukaan nyt alkaa olla viimeiset hetket päättää, korjataanko homeiset rakennukset kunnolla vai jätetäänkö ne kokonaan korjaamatta.
Halpoja korjaukset eivät ole koskaan, mutta ne ovat joka tapauksessa halvempia kuin toisessa vaakakupissa oleva ihmisten terveys.
– Tietoa sisäilman ongelmista
on, mutta sitä on väärillä ihmisillä.
Nyt on tavoitettava niin suuri yleisö
kuin rakennusten omistajatkin, Pirinen korostaa.
Hometta on kaikkialla
On arvioitu, että kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamille sisäilman
■ jatkuu seuraavalla sivulla
Sunnuntai 2. lokakuuta 2011 | Hämeen Sanomat
12
Sunnuntai
Home ei laastarilla häviä
ANJA FILPPULA / HÄSA
Hometta etsitään
yhä ihmisten
korvien välistä, eikä
talojen rakenteista.
Ilmanvaihdosta
seuraava haloo
Ensin kohuttiin asbestista, sitten lehdet täyttyivät radonjutuista ja nyt on hometta kaikkialla.
Kosteus- ja hometalkoiden
ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen sanoo, etteivät vanhat
sisäilmaongelmat ole hävinneet, mutta home on ajanut
tärkeysjärjestyksessä muiden
ohi.
– Kymmenen vuoden kuluessa nousevat keskusteluun
likaiset ilmanvaihtolaitteistot.
Jossakin välissä tapetille nostetaan varmasti myös kemikaaliyliherkkyys, kun rakennusalalla tehtaillaan lisää materiaaleja, joiden terveysvaikutuksista ei tiedetä.
Arvioiden mukaan sisäilmastoon liittyvistä haitoista ja
puutteista aiheutuu vuosittain
yli kolmen miljardin euron
kulut koko Suomessa. Summa
on sama kuin kaikkien Suomen rakennusten lämmityskulut vuodessa.
Vaikka unohtaisikin homeen aiheuttamat inhimilliset
kärsimykset, luulisi edes numeroiden ravistelevan ongelman laajuuteen. Suuri askel
rakennusten homeongelmien
ratkaisemiseksi otettiin, kun
kosteus- ja hometalkoot tuli
hallitusohjelmaan.
Talkoot
käynnistyivät
vuonna 2010 ja niiden pitäisi
kestää vuoteen 2015 asti.
– Pikkuhiljaa olemme saaneet perustan valmiiksi. Itse pidän tärkeimpänä sitä, että saamme asenteet muuttumaan. Talkoissa on mukana
jo yli 140 vapaaehtoista ja monia rakennus- ja kiinteistöalan
toimijoita.
Saila Karpiola
On mahdollista, että tänäänkin rakennetaan Hämeenlinnassa taloa, joka tiivistetään liian energiapihiksi.
Ehkä siinä käytetään märkää betonia, jota ei malteta kuivattaa ennen
pinnoitusta kireän rakennusaikataulun takia. Tärkeintä on päästä asumaan uuteen kotiin ennen joulua, eikä silloin jaksa kiinnittää huomiota
pikkuseikkoihin.
Kiire ja välinpitämättömyys kostautuvat. Muutaman vuoden kuluttua talossa voidaan todeta ensin kosteusvaurio ja myöhemmin hometta.
Suomessa on julkaistu ainakin 102
kirjaa, joissa neuvotaan, miten tutkitaan kosteusvaurioita tai rakennetaan terveitä taloja. 90-luvulta lähtien homeesta on tehty kymmeniä tutkimuksia, kirjoitettu tuhansia palstamillimetrejä ja pidetty satoja luentoja ilman suurta valaistumista.
Tiedon tulvasta huolimatta sadattuhannet suomalaiset altistuvat kosteusvaurioiden aiheuttamille sisäilman epäpuhtauksille työpaikalla,
koulussa, päiväkodissa tai kotona.
– Tietoa ei ole suurella yleisöllä, eikä talojen omistajilla, jotka kantavat
vastuun rakennuksistaan. Taloja pidetään ikuisina, eikä vaurioita korjata ajoissa, Kosteus- ja hometalkoiden
ohjelmapäällikkö, tekniikan tohtori
Juhani Pirinen korostaa.
Pirisen huolen ymmärtää. Nyt on
viimeiset hetket tehdä asialle jotakin.
Onko meillä varaa
kasvattaa lapsista
sairaita aikuisia?
Valtioneuvoston käynnistämä ja ym-
päristöministeriön vetämä Kosteus ja hometalkoot on jättityömaa.
Viidessä vuodessa talkoiden pitäisi
muuttaa asenteet homeeseen ja saada työ rakennuskannan tervehdyttämiseksi hyvään vauhtiin.
– Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa.
Elämme nyt täysin hallitsemattomassa tilanteessa.
Työterveyshuollon ja työlääketieteen professori Tuula Putus on samoilla linjoilla Pirisen kanssa. Silti jo
parikymmentä vuotta homeesta puhunut ja sitä tutkinut Putus törmää
yhä homeongelmien vähättelyyn.
Ikään kuin hometta olisi vain ihmisten korvien välissä, ei rakennuksissa.
Homeesta tekee vaikean se, että
eri ihmiset reagoivat siihen eri tavalla. Ei ole vain yhtä homesairautta
niin kuin ei yhtä homettakaan.
– Ne, jotka tuntevat altistuneita,
suhtautuvat homeeseen vakavasti.
Toisaalta asenteet ovat koventuneet.
On yhä vaikeampi saada homeen aiheuttamaa sairautta ammattitaudiksi.
Putus muistuttaa, että työssä käyvillä aikuisilla on lakisääteinen työterveyshuolto turvanaan, mutta homepäiväkotien lapset tai homekoulujen oppilaat ovat vailla turvaa.
Oman onnensa varassa ovat myös
sairaaloiden potilaat ja laitosten vanhukset.
– Onko meillä varaa kasvattaa lapsista sairaita aikuisia? Meillä on miljoona lasta, jotka eivät pysty itse
puolustautumaan. Jonkun pitää katsoa asioita lasten näkökulmasta.
Kaksi kolmasosaa Suomen kansal-
lisomaisuudesta on rakennuksissa.
Rakennusten korjausvelka pyörii
miljardeissa euroissa. On arvioitu,
että homeesta aiheutuu pelkästään
kansanterveydelle vuosittain yli 200
miljoonan euron kustannukset.
Luvut ovat kovia, mutta eivät ilmeisesti riittävän kovia, sillä korjaukset kuitataan yleensä näennäiskorjauksilla. Ne ovat yhtä tehokkaita
kuin laastari, jolla peitetään näkyvä
ongelma.
– Rakennuksia ei arvosteta riittävästi. Aina on jossakin päin maailmaa lama tai joku muu tarvitsee
vielä rakennuksia kipeämmin rahaa.
Vaurioituneet talot jäävät odottamaan korjauksia ja ihmiset sairastuvat yhä pahemmin.
Juhani Pirisen mielestä on ihan
turha puhua esimerkiksi työurien
pidentämisestä tulevaisuudessa, jos
työpaikkojen ja kotien huono sisäilma edesauttaa sairastumista ja uupumista.
Tuula Putus sanoo arvostelleensa
Lisätietoa
homeesta:
■ www.hometalkoot.fi
■ www.heli.fi
■ www.homegate.com
■ homepakolaiset.fi
Edessä suuri haaste
■ indooraid.com
Pirinen myöntää, että talkoil-
Asioihin pitää
puuttua heti
Turenkilainen Minna Halonen ihmettelee, miksei Hämeenlinnan seudulla puhuta avoimesti rakennusten homeongelmista.
kaisemaan mitään muuta maton alle kuin roskia.
monasti näennäiskorjauksia, joihin
menee pitkällä juoksulla helposti yhtä paljon rahaa kuin perusteellisiinkin remontteihin. Sanottavaa tulosta
ei kipakasta arvostelusta ole ollut.
Suomen kodeissa on ollut aina ho-
Homeesta aiheutuu
kansanterveydelle
200 miljoonan euron
kustannukset vuodessa.
la on edessään valtava haaste.
– Meidän on tavoitettava
suuri yleisö ja rakennusten
omistajat. Meidän on opetettava talojen omistaja välittämään taloistaan ja neuvottava,
miten ongelmat voitaisiin ennaltaehkäistä. Mitä pitempään
rakennuksessa on kosteutta,
sitä varmemmin sinne tulee
hometta ja sitä kalliimmaksi
korjaaminen tulee.
Kosteus- ja hometalkoiden
kiperimpiä kysymyksiä on
lääkäreiden kouluttaminen.
Homeessa on kyse monimutkaisista terveydellisistä ongelmista, eivätkä lääkäreiden
työkalut ole Pirisen mielestä
kaikkein parhaimmat.
Homealtistuksen toteaminen vie pitkään ja houkutus
toiseen diagnoosiin on suuri.
– Ei home tee ketään hulluksi, mutta siitä sairastunut
ihminen joutuu käymään läpi
niin kovan mankelin, että on
ihme, jos hän ei tule hulluksi.
Kosteus- ja hometalkoden
nettisivuilla kerrotaan avoimesti suunnitelmista ja siitä,
mitä on saatu aikaiseksi. Kuka tahansa voi tehdä sivuilla
parannusehdotuksia tai kommentoida asioita.
Jo nyt kommentoijia on ollut yli 10 000.
metta, mutta ongelmaksi sen nosti ns
moderni rakentaminen.
Puolet Suomen rakennuskannasta
rakennettiin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Valmista piti saada nopeasti mielellään uusista materiaaleista.
Taloissa herkuteltiin betonielementeillä, lastulevyllä, mineraalivillalla ja
muovimaaleilla.
Puutteellisesti ilmastoituihin taloihin ilmaantui ajan kuluessa paljon sisäilman ongelmia, muun muassa uusia homelajeja.
Juhani Pirisen mielestä homealtis-
tukset lisääntyivät paitsi väärin rakennettujen talojen myös elämänmuutoksen takia. Ihmiset viettävät
ajastaan jo 90 prosenttia sisällä. Ei
ihme, että home altistaa.
– Suomen rakentaminen perustuu uudisrakentamiseen. Meillä ei
ole kuitenkaan ollut riittävästi tietoa, eikä taitoa rakentaa uusista materiaaleista. Uuden rakentamisen takia meillä ei ole myöskään peruskorjauksen tai kiinteistönhuollon kulttuuria.
Julkisuuteen hometalot nousivat 1990-luvun alussa kun vanhimmat talot tulivat peruskorjausikään
eli 35-40-vuotiaiksi. Mitä pitempään
talojen korjaamista viivyteltiin, sitä
kalliimpaa siitä tuli.
– Rakennuttajan ei tarvitse todistaa rakennuksen terveellisyyttä en-
nen kuin se otetaan käyttöön. Rakentajien vastuut ovat lyhyitä, eivätkä he
tiedä riittävästi riskeistä. Usein jää
asukkaan velvollisuudeksi todistaa
sitten rakennuksen epäterveellisyys.
Silloin asia yleensä riitautetaan remontin kalleuden takia.
Home ilmoittaa yleensä itsestään
vasta vuosikymmenten jälkeen.
– Saa nähdä miten käy nyt rakennettavien matalaenergiatalojen, sillä
ne ovat herkkiä homehtumaan, Tuula Putus huomauttaa.
Päiväkodeissa
korotetaan vain aitoja,
etteivät lapset pääse
huonoa sisäilmaa
karkuun.
Erityisen huolissaan niin Tuula Pu-
Suomessa on kirjoitettu ainakin 102 kirjaa
homeesta. Tietoa on, muttei suurella
yleisöllä ja rakennusten omistajilla.
tus kuin Juhani Pirinenkin ovat lasten tulevaisuudesta.
Millainen se on, jos lapsi altistuu
jo pienenä homeelle päiväkodissa,
jatkaa kosteusvaurioituneeseen kouluun ja menee sitten työpaikkaan,
jossa on sisäilmaongelmia.
Tuula Putuksen mukaan jopa kolmasosassa Suomen päiväkodeista on
kosteus- ja homevaurio Vaikka lasten elimistö reagoikin herkemmin
ympäristöalisteisiin kuin aikuisten,
ei päiväkotien sisäilman laadulle ole
ohjearvoja.
– Pikkulapset ovat kuin häkkikanoja. Päiväkodeissa korotetaan vain aitoja, etteivät lapset pääse sieltä kar-
– En ole tottunut la-
kuun, Putus puuskahtaa.
Lasten vanhemmat ovat onnellisia
siitä, että lapsi on yleensäkin saanut
hoitopaikan ja pitävät jatkuvaa sairastelua päiväkodin arkeen luonnollisesti kuuluvana asiana.
– Eivät ne sairaudet nyt mikään
luonnonvoima sentään ole, Putus hymähtää.
Putus on puhunut paljon ennen
kaikkea pikkulasten puolesta, sillä
eihän kaksivuotias voi itse ilmaista,
miksi hänellä on hoidossa paha olo.
Professori ihmettelee, miksi ilmanlaatu pitää mitata metrin korkeudelta myös päiväkodeissa. Miksei
ilmaa mitata lapsen hengityskorkeudelta?
– Olen ihmetellyt paljon myös päiväkotien materiaalivalintoja. Miksi kaikkialla pitää olla aina muovia,
vaikka emme tiedä, miten niissä olevat kemikaalit vaikuttavat terveyteen. Ajaako helppo puhdistettavuus
terveyden ohi?
Päiväkodit ja koulut ovat malliesimerkkejä rakennuksista, jotka ovat
jatkuvasti otsikoissa home-epäilyjen
takia.
Niin Putus kuin Pirinenkin kummastelevat laitosten rakennuttajien
valintoja. Onko laitoksissa ihan pakko käyttää sellaisia materiaaleja ja
kemikaaleja, joiden terveysvaikutuksia ei ole vielä ehditty tutkia?
– Me kuljemme edelleenkin laput
silmillä. Lastenlääkäreiden yleisesti
hyväksymä kanta on, että kyllä homeeseen tottuu. Ei siihen totu. Ihminen kantaa homealtistusta mukanaan koko elämänsä, Putus arvostelee. (HäSa)
Kolme astmapiippua ja kasa
lääkkeitä muistuttaa turenkilaisen Minna Halosen kotona homehelvetistä, jossa perhe eli vuosia. Kokonaan home
ei päästä heistä koskaan irti.
Joskus home tuntuu nielussa
ja nenässä jopa ruokakaupassa,.
Iso asia perheelle on kuitenkin se, että nykyisessä kodissa ei ole hometta. Muistissa on hyvin aika, kun viisihenkinen perhe joutui muuttamaan appiukon viiden neliön
vintille pakoon hometta, kun
silloista kotia remontoitiin.
Homehelvetti kesti vuosia.
– Keskimmäinen lapsi reagoi ensimmäiseksi homeeseen. Häntä sanotaankin leikkisästi kaksijalkaiseksi homekoiraksi. Kamalinta on se, että hän on alkanut taas oireilla
mentyään yläasteelle. Soitto
terveystarkastajalle vahvisti,
että koulussa on hometta Halonen murehtii.
Elämä on koulinut Minna
Halosesta homeasiantuntijan.
Homeura alkoi kuusi vuotta
sitten, kun koko perhe ajautui jatkuvaan tulehduskierteeseen.
Vähimmällä pääsi päivätöissä kodin ulkopuolella käynyt isä, mutta muu perhe oirehti vakavasti. Tilanne äitiyi
niin pahaksi, että perheen keskimmäisellä epäiltiin jopa homepölykeuhkoa.
Tieto on paras ase
Minna Haloselle vuodet itiöiden ja mikrobimyrkkyjen
keskellä olivat raskaita. Alun
epätietoisuuden jälkeen hän
alkoi kerätä tietoa homeesta.
– Homealtistuneen on hyvä
tietää mahdollisimman paljon
asiasta. Viranomaisten kanssa pärjää parhaiten, kun pysyy
asialinjalla, eikä anna periksi.
Altistuneellakin on oikeutensa.
Minna Halosta ihmetyttää
suuresti se, ettei Kanta-Hämeessä puhuta homeesta. Päiväkoteja suljetaan, kouluissa
epäillään kosteusvaurioita ja
monet ajautuvat homehelvettiin, mutta asiat vaietaan.
– Vaikka homeesta on paljon tietoa, ei siitä ole kirjoitettu minun mielestäni riittävän
kansantajuisesti. Koska kirjoittaminen on minulle ominainen tapa ilmaista asioita,
päätin toimittaa homekirjan.
Homehelvetti ilmestyi kaksi
vuotta sitten.
Monien muiden homealtistuneiden tavoin Minna Halonenkin joutui hankaluuksiin,
kun hän uskalsi puhua kotinsa homeesta ääneen. Moni homealtistunut uupuu ja katkeroituu, kun tuntuu, ettei taistelusta ole tulla loppua.
– Home- ja lahovaurioituneessa kodissa asuminen on
kuitenkin kuin asuisi kompostissa ja tie rappeumasairauksille on auki.
Ennakkoluuloja riitti
Pahinta homeesta sairastuneelle on ennakkoluulojen
kohtaaminen.
– Homealtistunut syrjäytyy
helposti, sillä hän ei voi liikkua enää vapaasti altistumisen jälkeen. Myös välit taloyhtiön muiden asukkaiden kanssa kiristyvät nopeasti, kun
yhtä asuntoa aletaan remontoida. Moni lopetti minunkin
tervehtimiseni.
Minna Halonen on saanut
lapsuudenkodistaan elämänasenteen, että ihmisiä täytyy
auttaa. Hän myöntää, että välillä home väsyttääkin.
– Nyt väsymys alkaa haihtua, kun aloin vetää Helin vertaistukiryhmää Hämeenlinnassa. Ihmiselle on hyvä huomata, ettei hän ole yksin.
Minna Halosen perhe on
auttanut jo vuosia toisia samassa tilanteessa olevia. Kun
joku pyytää apua, mennään
yleensä tämän kotiin ja annetaan ihan käytännön neuvoja siitä, miten homehelvetistä
voi selvitä. Yksinkertaista se
ei ole.
■ Hengitysliitto Helin vertaistukiryhmä homealtistuneille kokoontuu seuraavan kerran tiistaina 18. lokakuuta kello 18 Birger Jaarlin Katu 4:ssa.