Kuva: Veli-Matti Mustonen Hämeenlinnan Saalem -seurakunnan jäsenlehti 6/11 Teille on syntynyt Vapahtaja Joulu tuo tullessaan monenlaista touhua ja kiirettä. Jossain joululahjaostosten, saunansiivouksen ja kinkunpaistamisen keskellä, olisi tarpeellista pysähtyä myös joulun todellisen sanoman äärelle. Betlehemin kedolla yövuorossa olleet paimenet olivat lentää selälleen. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli. Enkeli ei ollut pilvenreunalla käsiinsä nojaava, pulleaposkinen lapsenkasvoinen kiiltokuvahahmo, vaan todellinen taivaallinen soturi, täynnä voimaa ja kirkkautta. Sanoma, jonka hän toi, ja jonka taivaallinen sotajoukko vielä suureen ääneen vahvisti, oli samaa sarjaa: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra.” Paimenten odotuksiin oli vastattu. He olivat odottaneet vapahtajaa, oli- han iltanuotioiden kestoaiheena jo vuosia ollut roomalaisista valloittajista vapautuminen. Nyt oli vapahtaja syntynyt. Raavaat miehet lähtivät kiiruhtaen ja löysivät Marian, ja Joosefin sekä Jeesus-lapsen seimestä makaamasta. Varmasti paimenet muistivat tapahtuneen lopunikäänsä ja myöhemmin tavalla tai toisella seurasivat Jeesuksen elämää kiinnostuneina, muistaen mitä enkeli oli heille tuona merkillisenä yönä puhunut. Vuosikymmeniä myöhemmin heidän korviinsa kantautui viesti ihmeiden tekijästä ja suuresta opettajasta. Kuultuaan roomalaisten ristiinnaulinneen heidän toivonsa, olivat he varmasti pettyneitä. Uskalsivatko he uskoa todeksi sanoman ylösnousseesta maailman Vapahtajasta? Minkälaista Vapahtajaa sinä tänä jouluna odotat? Odotatko kenties hetken lepoa työn kiireistä? Odotatko mukavia hetkiä perheen parissa hyvän ruuan ja joululahjojen äärellä? Näistäkin meidän on lupa nauttia. Joku saattaa kauhulla odottaa joulua, sillä silloin yksinäisyys entisestään tiivistyy, toisten viettäessä perhejoulua, ja itse potiessa elämän yksinäisyyttä. Olkoonpa ulkonainen joulunviettotapasi mikä tahansa, tahdon rohkaista sinua samalla sanomalla, jolla enkelit rohkaisivat paimenia: ”Sinulle on syntynyt Vapahtaja.” Tämä vapahtaja ei enää ole pieni seimenlapsi, Hän on synnin ja kuoleman todellinen voittaja, Hän on läpi taivasten astunut Jeesus Kristus, joka tänäänkin rukoilee Isän oikealla puolelle sinun tähtesi. Hän tahtoo Pyhässä Hengessä astua rinnallesi ja sanoa: ”Minä tulin sinua varten!” Hän on koko maailman vapahtaja, mutta varsinkin uskovien. Vapauden sanomaa tahdomme myös tämän seurakuntalehden kautta olla jouluusi välittämässä. Siunattua joulua toivottaen O nni H aapala Kettusten lähetysmatka Thaimaahan 2011 kuva Maria Kettunen Tämänvuotinen lähetysmatkamme Thaimaahan tapahtui ajalla 13.9 – 1.12.2011. H annu lähti ensin ja minä jäin vielä pariksi viikoksi kotiin pirtinvartijaksi. Bangkokin Raamattukoululla oli syyskuun puolivälissä oppilaiden valmistujaisjuhla ja Hannua oli pyydetty sinne jakamaan diplomit. Sieltä hänen matkansa suuntautui Keski-Thaimaahan Pitsanulokin lääniin ja seuraava viikko meni pohjoisen Chiangrain läänin seurakunnissa. Saavuttuani Thaimaahan lokakuun alussa ajoin Hannun kanssa Mae Hong Sonin lääniin. Oppilaskodille päästyämme jouduimme keskelle 140 lapsen ja nuoren iloista joukkoa, joka oli saapunut viikonloppuleirille. Päivällä nuoret kisailivat lentopallo-, koripalloja takro-peleissä. Iltaisin kokoonnuttiin kirkkoon ylistämään Herraa. Lauantai-illan tilaisuuden yhteyteen oli järjestetty myös minun 70-vuotissynttärit. Syntymäpäivistäni Mae Hong Sonissa onkin muodostunut jo perinne, sillä siellä on vietetty myös 50- ja 60-vuotisjuhlani. Kirkossa sammutettiin valot ja sitten sinne tuotiin syntymäpäiväkakku, jossa paloivat kynttilät. Sain myös lahjoja, jotka olivat lähinnä karen-heimon kauniita käsitöitä. Kaikille lapsille tarjottiin mehua ja leivokset. Mae Hong Sonissa ollessamme iloitsimme nähdessämme kuinka Toivo ja Helena Karvonen yhdessä kansallisten työntekijöiden kanssa ovat pitäneet hyvää huolta perustamistamme kolmesta oppilaskodista. Samoin oli rohkaisevaa tavata aikoinaan oppilaskodissamme olleita nuoria. He ovat valmistuneet eri ammatteihin, sijoittuneet hyvin työelämään ja jotkut jo avioituneet. Eniten tietysti ilahdutti se, että monet heistä ovat edelleen uskossa ja mukana seurakuntatyössä. Vierailimme useissa seurakunnissa ja meitä rohkaisi, kun tapasimme uusia uskoon tulleita. Bo Khrain lahuheimon seurakunnassa saimme siunata yhdeksää vastakääntynyttä, jotka menevät jouluna kasteelle. Pang Ma Phan seurakunnassa Hannu kastoi kymmenen uutta uskovaa. Mae Hong Sonissa on suuri pakolaisleiri Burman kareeneille. Siellä on kristittyjen ylläpitämä oppilaskoti kareenilapsille, joista osa on orpoja. Ostimme sinne suomalaisen tukiryhmän lahjoittamilla varoilla patjat, tyynyt ja muut vuodevaatteet noille lapsille, jotka ovat tähän asti joutuneet nukkumaan kovalla bambualustalla. Minä palasin Suomeen 28.10, pari päivää suunniteltua aiemmin Bangkokin tulvavaaran takia. Hannu jäi vielä Thaimaahan mennen opettamaan Itä- Thaimaahan ja vieraillen siellä parissa seurakunnassa. Hänen on tarkoitus mennä Burmaan 17.-27.11. Hannu pyrkii vierailemaan alueella, jossa tukiryhmämme avustaa kareeniorpoja heidän koulunkäynnissään. Hän tarvitsee matkaansa meidän kaikkien esirukoustuen. Thaimaata ovat koetelleet ennennäkemättömän ankarat tulvat, jotka ovat aiheuttaneet eniten tuhoa Bangkokissa ja sen lähilääneissä. Taloudelliset vahingot ovat suunnattomat. Teemme hyvin, kun muistamme rukouksin Thaimaata. Koimme jälleen tällä matkalla kuinka meitä kannattivat iankaikkiset käsivarret ja ystävien esirukoukset. Kiitos kotiseurakunnalle ja yksityisille uskoville, jotka taloudellisesti avustitte matkaamme. Sydämellinen kiitos seurakunnalle ja ystäville myös merkkipäiväni muistamisesta! T oivotamme S iunausrikasta J oulunaikaa sekä vuotta 2012 M arjatta ja H annu K ettunen Joulukysely Meillä on erilaisia odotuksia joululta, meillä on myös erilaisia joulunvietto tapoja. Uuden Tähkän toimitus haastatteli muutamaa eri-ikäistä seurakuntalaista aiheesta. Onko joulu tärkeä? Mikä joulussa on parasta? Kuinka monta joulukorttia lähetät? Missä vietät ja missä haluaisit viettää joulun? Mirjami Liikanen Joo. Kaupallisessa mielessä ei kauhean tärkeä, mutta Jeesuksen syntymäjuhlana merkityksellinen. Kun muistaa lähtökohdan vapahtajan syntymäjuhlana, niin siihen liittyy läheisten muistaminen ja läheisyys. Ristin sanoman heräämisen ajankohtaisuus, se ikään kuin symboloi uuden elämän alkua.Hyvinkin vähän – ehkä kymmenkunta. Enempi tekstiviestejä ja soittoja. Perinteisesti nuorimman tyttären perheen luona. Kohokohtana on joulurauhan julistuksen kuunteleminen. Tapio Huhtasaari 1.On.Kodikkaita tunteita, joita myös joululaulut tuovat. Asian ydin on Jeesuksen syntymän muistaminen.Pystyy saamaan hyvän ja kauniin tunnelman sisimpäänsä. 2.En ollenkaan. Kännykällä joitakin tervehdyksiä. 3.Aattona olen sinisen ajan metsässä nuotion äärellä ja sitten menen jouluviettoon oman lähipiirin luo. Loppuillasta saunotaan, ruokaillaan ja ollaan vaan. Olis kiva, jos vielä olisi isovanhempia, joiden luo voisi mennä maatilalle, jossa olisi karjaakin. Roosa Veijonen 1.On 2.Kun saa koristella kuusen ja se, kun Jeesuslapsi syntyi. 2 3. Ehkä 5 4. Kotona ollaan. Haluaisin olla mummolassa, koska siellä on kivaa. Siellä ollaan monesti oltukin. Johanes Tungende 1.Kyllä, se on Jeesuksen syntymän juhla. 2.Olla onnellinen ja antaa lahjoja ystävillemme. 5 Korttia Vapaakirkon fellowship-ryhmässä ja sen jälkeen kotona perheen kanssa. Terhi Mäkinen 1.Ei. Lapsenakaan sillä ei ollut muuta merkitystä, kuin pakettien saaminen ja avaaminen. Joulutouhuja inhoan, eräänä vuonna sain joulusiivouksesta käsiini karmean ihottuman, joka ei meinannut millään parantua. Syvällisempää merkitystä sillä ei ole ollut ikinä. Tietty jotkut joululaulut nostattavat lapsuusmuistoja. Uskoontulon jälkeenkään en ole löytänyt joulusta mitään perinteitä kummempaa. Jeesuksen syntymä ajoittunee oikeasti lehtimajanjuhlien aikaan eikä Raamatussa mitenkään määrätä tai edes pyydetä muistelemaan Jeesuksen syntymää. Keskitalven juhlinta on pakanallisia perinteitä, jotka katolilaisuuden aikana on ympätty kristinuskoon. Niitä ei uskonpuhdistuksen aikaan katsottu suoranaiseksi synniksi ja siksi annettiin jäädä myös protestanttiseen perinteeseen. Jokainen olkoon vapaa juhlimaan tai olemaan juhlimatta. 2.Ympärillä oleva maailma rauhoittuu edes näennäisesti puoleksitoista vuorokaudeksi. Jouluvaloja on ihan kiva katsella, jos ne on hillittyjä. En lähetä. Kotosalla vanhempien ja appivanhempien luona vieraillen. Veljenpojan synttäreillä on ollut tapana käydä Helsingissä aamupäivällä, mutta ehkä sekin perinne taantuu, kun poika on jo niin iso, ettei välttämättä enää synttäreitä vietä. Olisi ihan mainiota päästä johonkin kylpylään täyshoitoon lekottelemaan. T eksti : T erhi M äkinen K uva : J uha -P ekka H aapoja Lähimmäisenrakkaus välittyy diakonian kautta Ystäväpalvelun yhteyshenkilö Ritva Stenberg ja seurakuntamme diakoniapastori Jukka Nieminen istuivat miettimään diakoniatyön haasteita seurakunnassamme. D iakoniatyön piirissä on niitä seurakuntalaisia, jotka ei kuntonsa tai sairautensa vuoksi pääse enää osallistumaan seurakunnan tilaisuuksiin. Jos omaiset ovat huolissaan läheisestään, joka ei enää pääse seurakuntaan, voi ottaa rohkeasti yhteyttä Ritvaan tai Jukkaan. Jukka käy paljon sairaaloissa ja nyt uutena diakonityön alueena on mukaan tullut vankila. Ritva puolestaan vierailee vanhainkodeissa. Yhdessä he myös käyvät kodeissa vanhuksia tapaamassa. Lisäksi heillä on apunaan ystäväpalveluryhmä, johon kuuluu noin 10 henkilöä. Vakituisia ystäväpalvelun piirissä olevia on noin 20. Seurakunta muistaa myös merkkipäivämuistamisia pyöreinä vuosina 50 ikävuodesta ylöspäin ja 70 vuodesta lähtien viiden vuoden välein. Joulukukkien ja -tervehdysten vieminen joulun aikana on tärkeä osa diakoniatyötä. Monelle niistä, jotka eivät enää pääse seurakunnan yhteyteen, on pieni tervehdys seurakunnalta enemmän kuin tervetullut. Ritva kertoo reaktioista: ”Ihanko totta! Seurakunta muistuttaa minua näin”. Toiset eivät raaskisi ottaa kukkaa vastaan, säästääkseen seurakunnan varoja. ”Jokainen diakoniatyönpiirissä oleva on kuitenkin kukkansa ansainnut. ”sanoo Jukka. Kasvava haaste Diakoniatyön tarve lisääntyy tulevina vuosina. Jo nyt seurakunnassamme on yli 70 seurakuntalaista, jotka ovat täyttäneet 75 vuotta. ”Työhön antaa iloa, se kun vastaanotto on aina ollut myönteinen, yksikään ei ole suhtautunut kielteisesti seurakunnan yhteydenottoihin”, sanoo Ritva. Ritva ja Jukka haastavatkin uusia ihmisiä mukaan ystäväpalveluun: ”On meidän seurakuntalaisten velvollisuus ja kunnia-asia hoitaa myös iäkkäitä ja huonokuntoisia seurakuntalaisia.” Diakonia- työ on työtä, jota tehdään hiljaisuudessa, kovin paljoa ei kiitosta työstä saa tässä ajassa. ”Toisilla vanhuksilla on muistiongelmia, eivät he itsekään muista käynnistä, kun ovi sulkeutuu. Iloinen mieli on kuitenkin jäänyt kävijän sydämeen.” Helmi- maaliskuulla on koulutustapahtuma diakoniatyöstä kiinnostuneille. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Ritvaan tai Jukkaan. Jukan puhelin 0400920363, Ritvan puhelin 0407316464 O nni H aapala K uva : A rto S tenberg kaveria ei jätetä Tämä on tosikertomus joulukuulta 1944, tapahtumapaikkana oli Lapin käsivarsi Enontekiöllä. Olimme lopultakin monien jännittävien vaiheiden jälkeen päässeet hiihtämällä vaarallisen miinakentän läpi poltettuun Karesuvantoon, Ruotsin rajalle. Minut määrättiin kaukopartiojoukkueeseen, jonka tehtävänä oli majoittua kauas erämaahan saksalaisten linjojen etumaastoon. Olimme löytäneen noin 20 kilometrin päässä Karesuvannosta Norjan rajan suuntaan Syväjärvi nimisen tunturijärven, siellä majoittuisimme ja viettäisimme joulun ajan. Nyt olimme paluumatkalla ja lumipukuinen hiihtojoukkue eteni erämaassa. Silloin tapahtui unohtumaton asia. Yhtäkkiä hiihtojoukkueen eräs poika väsyi ja näytti siltä, että hän lyyhistyy siihen paikkaan ja kaatuu lumeen. Vänrikki, joukkuejohtaja, pysähtyi, tuli luokseni ja sanoi: ”Jää sinä tämän pojan kanssa ja toinen mies olkoon myös kolmantena. Jos hän ei jaksa ja jos hän menehtyy, haudatkaa poika lumeen.” Sitten hän lähti joukkueen mukana ja me jäimme ladulle. Kuin yksissä tuumin teimme päätöksen; tätä kaveria emme lumeen hautaa. Otimme kaverin varustuksen, niin ettei hänellä ollut mitään painolastia. Lähdimme liikkeelle, hitaasti, aivan hitaasti eteni kulkumme. Olihan silläkin reissulla kilometrejä noin 40 ja ehkäpä poika oli ylirasittunut ja voihan sydänkohtaus koitua nuorenkin kohtaloksi. Ehkäpä juuri tätä vänrikki pelkäsi. Matka jatkui ylen hitaasti. Karesuvantoon oli vielä pitkä matka, mutta lopulta saavuimme onnellisesti perille, poika sai hoitoa ja lepoa. Niin oli onni meidän matkassa. Tuolloin olimme 19–20-vuotiaita voimakkaita nuoria miehiä, joilla kestävyys oli hyvä. Jätämmekö kaverin Siirrymme nykypäivään ja seurakuntaan. Jokaisella meistä on joku kaveri, läheinen ystävä, naapuri tai ikätoveri, johon olemme ystävystyneet seurakunnassa. Seurakunnassa on paljon ihmisiä ja kaikki eivät voi olla parhaita kavereita keskenään. Jokaisella on kuitenkin joku läheisempi kaveri. Sodassa joukkue oli yhtenäinen, eikä ketään jätetty tielle. Nyt voi käydä niin, että joku väsyy, kerta kaikkiaan uupuu ja näyttää, että matkanteko pysähtyy. Mitä silloin teen? Yritän vähentää kaverin taakkoja, otamme painavat taakat harteillemme, pysähdymme ja ymmärrämme kaveria. Jos hän jättää turhat elämää rasittavat kamat pois, olemme onnistuneet. Sitten lähdemme liikkeelle, kerromme että on eräs joka otti kaikkien ihmisten taakat, koko ihmisen surun ja syyllisyyden painolastin kannettavakseen. Jos kaveri ymmärtää ja uskoo tähän merkilliseen persoonaan Jeesukseen, olemme onnistuneet ja kaveri ei kaadukaan elämän taistelun kylmään lumihankeen. ”Tätä kaveria minä en maailman lumihankeen jätä”. S akari S aarinen nuorten alive-illat lauantaisin saalemilla klo 19 3 ILMOITUSTAULU hallitus ja Vanhimmisto tiedottaa Solu Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. (Kol.1:17) K olossalaiskirjeen ensimmäisen luvun 17. jae kertoo kuinka Jeesus on ollut ennen kaikkea ja että kaikki pysyy koossa hänessä. Solu on ”elävien organismien perusyksikkö”, mutta se voi myös olla kristittyjen pienryhmä. Jokaisessa solussa, joka ihmiskehosta löytyy, on proteiini nimeltä Laminin, joka pitää solun toiminnassa. ”Googlettaessasi” Laminin, tulet näkemään, että kyseinen proteiini kuvataan ristinmuotoisena. Samoin kuin Jeesus pitää seurakunnan koossa, ristinmuotoinen Laminin-proteiini pitää siis ihmiskehon koossa. Voi siis ajatella, että Jeesus on meidän jokaisen jokaisessa solussa pitämässä kaikkea koossa sanallaan, niin kuin Kolossalaiskirje sanoo. Samoin kuin seurakunnassa kunnioitamme ja ylistämme Jumalaa, myös solussa on tarkoitus kasvaa kohti Jumalaa ja oppia tuntemaan hänet paremmin. Solu ilman Jeesusta ei siis ole mitään, mutta Jeesuksen kanssa se voi olla paljonkin. Solutoiminta Saalemilla Seurakunnassamme on aloitettu panostamaan enemmän solutoimintaan. Solu on paikka, jossa käy samat ihmiset ja jossa voi yhdessä rukoilla ja lukea Raamattua sekä keskustella luottamuksella asioista. Siellä voi kasvaa sekä ihmisenä että uskovana. Solu on hyvä paikka mennä lepäämään rankan työviikon keskellä ja virkistymään Jumalan parantavaan läsnäoloon. Solun ihmisten yhdistävä tekijä voi olla lähes mikä vain; joku solu voi olla esimerkiksi nuorten miesten solu, toinen voi olla vaikka johonkin harrastukseen liittyvä ja kolmas voi olla tarkoitettu ehkä pienten lasten vanhemmille. Soluun voi myös joskus kutsua ystäviä, sinne voi olla hieman matalampi kynnys tulla, kuin seurakuntaan. Saalemilla on aloitettu solunjohtajien kuukausittaiset palaverit, joihin voi tulla mukaan, vaikka olisi vain kiinnostunut solutoiminnasta. Myöhemmin on tulossa myös koulutusta halukkaille solunjohtajille. Jos olet halukas tulemaan johonkin soluun, voit ottaa yhteyttä esimerkiksi seurakunnan pastoreihin. kiitollisia Jumalalle ja myös seurakunnalle, että seurakuntamme talous on pysynyt tavoitteessaan tänä vuonna. Ristin Voiton tilausten osalta olemme kuitenkin noin 3000 euroa tavoitteesta jäljessä. Pienentyneet ilmoituskulut tosin jonkin verran tasoittavat vajetta. Pyydämmekin kaikkia vanhoja RV-tilaajia huomioimaan, että laskua ei lähetetä seurakuntalaisille, vaan jokainen tilaaja voi maksaa 85 euroa sinä eräpäivänä, kun on aiemminkin maksanut RV-tilauksen. Pankkisiirtolomake on alla. Olemme myös kiitollisia, jos seurakuntalaiset, joille ei aiemmin lehti ole tullut, ja jotka ovat tyytyväisiä Ristin Voitto lehteen, voisivat maksaa lehdestä hyväksi katsomansa summan. Maksu on edelleen täysin vapaaehtoinen. KUVA ANSSI TUOMISEN ARKISTOISTA Olemme V anhimmisto ja hallitus anssi kelaa... ”Minun on sitä vaikeampi puhua, mitä tärkeämpi asia on kyseessä. Naapureille tai työkavereille on helppo suositella esim. hyväksi kokemaani automerkkiä tai liikuntaharrastetta, mutta sieluni pelastanutta Nasaretin Puuseppää en osaa ottaa puheeksi. Ehkä hyvä lähestymistapa olisi muistaa rukouksissa tiettyjä ihmisiä ja tilanteita, jotta syntyisi luontevia keskusteluja aiheesta? Joulukin on aihe, joka muistaakseni liittyy jotenkin pelastushistoriaan, joten senkin alkuperäistä tarkoitusta voisin ehkä uskovaisena joskus mainostaa.” H elli K ärkkäinen Seurakuntamme tilaisuudet ja tapahtumat ilmoitetaan Kaupunki-uutisissa, Parasta lämpöä kotiin ja kiinteistöihin! kuukausitiedotteessa, RV-lehdessä ja seurakuntamme nettisivuilla Hämeen Maalämpö 050- 540 8228 Ville www.hameenmaalampo.fi Lämpöeko 040- 565 2694 Kari www.lampoeko.fi toimitus Päätoimittaja: Onni Haapala Uskon perusteita: Matti Niemelä Pinnan Alla: Terhi Mäkinen Historian Havinaa: Sakari Saarinen Nuorten Nurkka: Helli Kärkkäinen Profiili: Daniel Sohlman Anssi Kelaa: Anssi Tuominen Valokuvaus: Veli-Matti Mustonen Aputaitto: Daniel Sohlman saalem Toimisto: Saalem-seurakunta Turuntie 12 13130 Hämeenlinna Puhelin: 6822 233 Email: info(at)saalem.net Toimisto avoinna ti klo 16-18 ja ke-to klo 10-12 4