KOHTI ARVOKKAAN ELÄMÄN TARKOITUSTA

Tuula-Hannele Ikonen
UUSI SELVIYTYMISMALLI:
’KOHTI ARVOKKAAN
ELÄMÄN TARKOITUSTA’
’Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.’
Saarnaaja 4:12
1
Copyright © Tuula-Hannele Ikonen
ISBN 978-952-93-2852-9
2
Tuula-Hannele Ikonen1
UUSI SELVIYTYMISMALLI:
’KOHTI ARVOKKAAN ELÄMÄN TARKOITUSTA’
SISÄLLYS
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
Johdanto
Uuden selviytymismallin tausta ja lähtökohdat
Selviytymismallin kehittämisen ensimmäinen vaihe
Selviytymismallin kehittämisen toinen vaihe
Selviytymismallin kehittämisen kolmas vaihe
Selviytymisen päätavoite: kapasiteettia toimia omassa elämänprosessissa
Yhteenveto
Kirjallisuus
1. JOHDANTO
Tässä artikkelissa keskityn selviytymiseen, joka on ollut suosittu aihe juutalaisuudessa etenkin
toisen maailmansodan Shoah- eli holokausti- kokemuksista lähtien. Esimerkiksi tunnetuista
tiedemiehistä, psykiatri Viktor Emil Franklista ja sosiologi Aaron Antonovskysta tuli
maailmankuuluja heidän pyrkiessään selittämään lukijakunnalle selviytymistä vaikeissa
elämänolosuhteissa ja -tilanteissa. Nytkin 21. vuosisadalla monet ihmiset elävät epätoivoisina,
pelokkaina ja vailla elämän tarkoitusta. Tarkoitukseni on kuvata tässä artikkelissa uuden
selviytymismallini
perusajatusta
ja
–käsitteitä.
Vaikka
malli
sijoittuukin
juutalaiseen/messiaanisjuutalaiseen arvomaailmaan ja kontekstiin, sitä voi soveltaa myös eijuutalaiseen asiayhteyteen. Messiaanisilla juutalaisilla tarkoitetaan Yeshuaan / Jeesukseen uskovia
juutalaisia. Perusajatuksena on, että jokaisella ihmisellä on ihmisarvo ja että jokaisen elämä on
äärettömän arvokas. Yhtään ihmiselämää ei pitäisi tuhlata, koska Jumalan (JHWH) luomaa elämää
voidaan pitää itsessään pyhänä. Yhteiskunnan, yhteisön ja perheen pitäisi tehdä kaikkensa, jotta
jokainen ihminen saisi elää kohtuullisen hyvän ja arvokkaan elämän.
Käytän tekstissä asiayhteydestä riippuen sanaa ’Jumala’ tai tetragrammia ’JHWH’.
Hepreankielinen Tanakh, joka on pääpiirteittäin sama kuin kristittyjen Vanha testamentti, käyttää
Jumalan nimenä JHWH:ta. – Uuden selviytymismallini ’Kohti arvokkaan elämän tarkoitusta’
pääkäsitteet esitän artikkelin lopussa kuviossa 1.
1
Tuula-Hannele Ikonen on tutkija, joka on perehtynyt hyvinvointiin, perhehyvinvointiin, naisten asemaan ja tehtäviin
yhteiskunnassa ja hengellisessä kentässä sekä juutalaisten/messiaanisten juutalaisten elämään diasporassa. TuulaHannele Ikonen on yhteiskuntatieteiden tohtori, Tampereen yliopisto 2013; terveydenhuollon tohtori, Turun yliopisto
1993; valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto 1977.
3
2. UUDEN SELVIYTYMISMALLIN TAUSTA JA LÄHTÖKOHDAT
Selviytymisellä tässä mallissani tarkoitan prosessia, jossa käsitellään onnistuneesti vaikeaa
elämäntilannetta tai ongelmaa omassa elämässä, perheessä tai yhteiskunnassa usein pitkäjänteisenä
prosessina elämänkaarella. Elämä itsessään nähdään valtavana ja erikoisena, sekä ihmeellisenä
henkiinjäämis- ja selviytymisprosessina, jossa päämääränä on jatkuvasti ikään kuin edetä tilasta
toiseen elämänprosessin aikana. Uudessa selviytymismallissani perusoletuksenani on, että
elämänvoima kantaa meitä ihmisiä aina eteenpäin riippumatta siitä, miten hyvin tiedostamme tämän
salaperäisen voiman. Elämä itsessään on dynaaminen ja kantava.
Tämän artikkelin tarkoitus on tarkastella ja analysoida selviytymistä, sekä kuvata uuden
selviytymismallini avulla selviytymiseen liittyviä tekijöitä. Selviytymismalliani olen jo soveltanut,
ja sitä voi vastaisuudessakin käyttää käytännön selviytymistyökalujen kehittämisessä esim. perhe-,
kasvatus-, hoito-, sosiaali- ja seurakuntatyössä, kun etsitään selviytymiskeinoja vaikuttaa
vahvistavasti ihmisten yksilölliseen selviytymiseen. Sovellukset sopivat myös laajempiin
asiayhteyksiin yhteiskunnassamme.
Tarkasteltava selviytymismalli perustuu suurelta osin juutalaiseen/messiaaniseen juutalaiseen
ajattelutapaan, eli sen käsitteet pohjautuvat juutalaisten oppineiden filosofiaan ja tieteellisiin
tutkimuksiin, joissa juutalaisuus (engl. Jewishness) korostuu. Toisaalta kristityt löytävät mallista
tuttuja tekijöitä ja näkökohtia, koska juutalais-kristillinen ajattelutapa on leimannut länsimaisen
yhteiskunnan kehitystä jo kahden vuosituhannen ajan.
Omien äärimmäisen vaikeiden keskitysleirikokemuksiensa perusteella Viktor Emil Frankl puhuu
teoksissaan henkiinjäämisestä ja selviytymisestä sekä ihmiselämän taidoista. Hän teki tieteellisen
tutkielmansa keskitysleirillä natsien silmien alla painamalla omat kokemuksensa mieleensä ja
sydämeensä. Myöhemmin vapauduttuaan hän kirjoitti kaiken muistiin ja loi teoriansa. Hänen
lisäkseen myös monet muut juutalaiset ajattelijat ja filosofit korostavat sitä, että elämän tulisi olla
mielekästä: kärsimystenkin keskellä tulisi ymmärtää elämän ja ainutlaatuisen olemassaolon
tarkoitus.
Myös sosiologi Aaron Antonovsky painottaa sellaisten henkilökohtaisten kokemusten merkitystä,
jotka muovaavat identiteettiämme ja itsetuntemustamme yhteiskunnan keskellä. Sosiologit Jo
Reger, Daniel J. Myers ja Rachel L. Einwohner käyttävät käsitettä ’identiteettityö’ (engl. ’identity
work’) kuvaillessaan sitä, miten ihminen aktiivisesti pyrkii selvittämään, kuka ja mikä hän on.
Ihmisten välisiä samankaltaisuuksia ja eroja tarkkailemalla voimme löytää ’itsemme’ ja paikkamme
yhteiskunnassa, kun vertaamme itseämme ja elämäämme muihin.
Filosofi Paul Tillich, jonka natsit ajoivat maanpakoon v.1933 Saksasta, korostaa, että kaikkein
tärkeintä ihmiselle on ’tulla yksilöksi’ ja samalla rohkeasti ’olla olemassa’. Hän kirjoittaa, että
”courage needs the power of being, a power transcending the nonbeing which is experienced in the
anxiety of fate and death, which is present in the anxiety of emptiness and meaninglessness…”,
(vapaasti suomennettuna) ”rohkeuteen tarvitaan olemassaolon voimaa, voimaa ylittää
4
merkityksettömyys, jota koetaan kohtalon- ja kuolemanpelossa, joka on läsnä tyhjyyden ja
tarkoituksettomuuden tuskassa…”
3. SELVIYTYMISMALLIN KEHITTÄMISEN ENSIMMÄINEN VAIHE
Kehitin uuden selviytymismallini kolmessa vaiheessa. Tosin jo nuorena sosiaalityöntekijänä
palovamma-, liikenneonnettomuus- ja syöpäpotilaiden keskuudessa toimiessani aloin alustavasti
hahmotella ’mallia’ siitä, miten pysyvästi vammautuneet voisivat selviytyä elämässään
vajavaisuuksista huolimatta. Tuolloin arvioin, että supportiivinen eli kannustava/tukeva ote
kohtaamisessa oli tärkeää. Varsinaisesti selviytymismallin kehittämisen ensimmäinen vaihe
kuitenkin alkoi vasta jatkotutkimustyössäni vuonna 1988 ja päättyi 1993, kun väitöskirjatutkielmani
’Olemassaolokokemus’ julkaistiin (Turun yliopisto). Siinä kuvasin olemassaolokokemus -mallin
peruskäsitteet: olemassaolokokemus ja selviytyminen sekä murtumis- ja pärjäämistekijät, jotka
vaikuttavat henkilön selviytymiseen omassa elämänprosessissaan. Mallissa otetaan huomioon
henkilön sukupuoli ja hänen vastuullinen jäsenyytensä yhteiskunnassa.
Tutkielmassani ’Olemassaolokokemus’ tuon esille empiiriseen havaintoaineistoon viitaten, että
kaikilla ihmisillä - siis esim. sairailla ja vanhuksilla - on täydet ihmisoikeudet tulla kuulluiksi ja
ymmärretyiksi ainutlaatuisina yksilöinä: ihmisarvo kuuluu jokaiselle. Katson, että tämä oikeus luo
perustan yksilökohtaiselle selviytymiselle. Nyt kun tehokkuusajattelu on kuitenkin lisääntynyt
talouselämässä, taloudellista voittoa tuottamattomien ryhmien, kuten työttömien, vanhuksien,
vammaisten ja lasten ihmisarvoa aliarvioidaan. Tämä valtava epäoikeudenmukaisuus
yhteiskunnassa aiheuttaa tarpeen tukea näitä ihmisiä/kansalaisia selviytymään niin, että he
kuitenkin voisivat elää mahdollisimman hyvää elämää huolimatta kohtaamastaan aliarvostuksesta.
Elämässä kaikki ei välttämättä ole täydellistä tai tuottavaa, koska elämä itsessään on rosoista ja aina
enemmän tai vähemmän rajallista.
Epätäydellisinä ihmisinä emme voi luoda täydellistä maailmaa ja yhteiskuntaa jossa elää; sairaudet
ja vajavuudet ovat usein osa elämää. Juutalaisuudessa avataan näköalaa sille, että vain JHWH on
täydellinen, kaikki ihmiset tarvitsevat apua JHWH:lta ja toisiltaan. Ihmiselämämme on siis
perusolemukseltaan epätäydellistä. Mutta mitä me sitten voimme tehdä? Voimme ottaa vastuuta
ihmisten ja ihmiskunnan murtumistekijöistä ihmiselämän riskeinä ja murtumisen ehkäisemisestä
mahdollisimman laajalti. Voimme helpottaa toisten taakkoja ja rakastaen pitää huolta niistä, jotka
eivät selviydy ja tukea kanssakulkijoitamme heidän ’identiteettityössään’ ja ’tulemisprosessissaan’:
’tulla ihmisyksilöiksi’ ja sosiaalisiksi persooniksi.
Selviytymismallin ensimmäisen vaiheen kehittämistyössä kiteytin selviytymisen ilmiön tarkastelun
ja analysoinnin lähtökohtaisesti siihen, että selviytyminen on sosiaalinen prosessi. Vaikka Viktor E.
Frankl psykiatrina korosti yksilöllisten ja psykologisten tekijöiden merkitystä selviytymisessä, hän
sosiologi Aaron Antonovskyn tavoin keskittyi myös sosiaaliseen prosessiin: ihminen on joka
suhteessa sosiaalinen ja ihmiselämää muovaavat merkittävät kokemukset ovat useimmiten
5
sosiaalisia; jokainen elää suhteessa toisiin ihmisiin. Elämäähän eletään yhdessä esim. perheessä,
koulu- ja työyhteisössä sekä paikallisessa asukas- ja elinympäristöissä.
Koska elämä on luonnostaan olemassaolon taistelunkin takia vaikeaa, jokainen sosiaalinen ongelma
haastaa ihmisiä opettelemaan erilaisia eloonjäämis- ja selviytymistaitoja. Perinteisesti juutalaiset
vanhemmat opettavat lapsiaan kohtaamaan elämäniskuja. Nykyisessä usein kaoottisessa
maailmantilanteessa myös ei-juutalaisessa ympäristössä eri puolella maailmaa monet lapset, nuoret,
aikuiset ja vanhukset kärsivät yhteisön ulkopuolelle jäämisestä, köyhyydestä, peloista,
hylkäämisestä ja hyväksikäytöstä aina heidän kuoleman tuottamiseen asti. Siksi vanhemmilla,
perheenjäsenillä, kasvattajilla, perheiden ja lasten ohjaajilla sekä sosiaalityöntekijöillä ja hoitajilla
on valtava haaste auttaa ihmisiä selviytymään elämässä arvostettuina, hyväksyttyinä ja Jumalan
luomina ainutlaatuisina yksilöinä.
4. SELVIYTYMISMALLIN KEHITTÄMISEN TOINEN VAIHE
Toisessa vaiheessa (vuosina 1993-2000) kehitin edelleen selviytymismallia, jonka tuloksen
Helsingin yliopistopaino julkaisi vuonna 2000 kirjassani ’Tuhkasta uusi elämä. Selviytymisen
teoreettiset ja käytännölliset lähtökohdat’. Siinä määrittelin käsitteet: henkinen kiinnekohta,
tahtoelämä, sisäinen lujuus ja vahvuus, elämänrohkeus ja elämän tarkoitus.
Toisessa vaiheessa jaoin selviytymis- ja pärjäämistekijät sekä murtumistekijät viiteen
olemassaolokokemuksen ulottuvuuteen: fyysiseen, tiedolliseen, tunnepohjaiseen, sosiaaliseen ja
uskonnolliseen/hengelliseen. Analysoin selviytymisprosessia sekä lyhyen että pitkän tähtäimen
’elämänprojekteissa’. Niin ikään korostin eettisiä ja kulttuurisia näkökohtia. Tällä tarkoitan, että
yksilön selviytymisprosessi ei saa koskaan vahingoittaa toisia ihmisiä. Vaikka yhteisön kulttuuri
sallisikin jotkut rikokset, niin rikollista ei voida pitää ’todellisena selviytyjänä’ jos hän ylittää
yhteiskunnallisen/biblikaalisen moraalis-eettisen koodiston.
Sekä perinteinen että messiaaninen juutalaisuus perustuvat lähtökohtaisesti korkeaan
yhteiskuntamoraaliin, jonka keskiössä on raamatullinen tulkinta ihmiselämästä. Tältä pohjalta
juutalaiset ovat kautta vuosituhantisen historiansa omaksuneet kyvyn säilyttää ihmiselämän arvon
ja ylläpitää sitä. Tässä elämän pyhyys –argumentaatio nousee keskeiseksi.
Olemassaolokokemus
Olemassaolokokemuksella tarkoitan tässä ihmisen peruskokemusta elämästä. Se kertoo, millaista
on elää yksilönä ja yhteisön jäsenenä ihmisarvoineen, tulevaisuuden haasteineen ja toiveineen.
Olemassaolokokemukseen liittyy etnisyys, elinolot ja ympäristö, henkiset voimavarat, tunne- ja
tietotaidot sekä omaksutut asenteet uskontoon, kulttuuriin ja moniin muihinkin asioihin.
Olemassaolokokemus todistaa, että ihminen on uutta luova ja elävä. Juutalaisen uskonnon ja
uskontofilosofian mukaan JHWH loi ihmisen eläväksi, aidoksi eli autenttiseksi persoonallisuudeksi
ja koko maailma sai luomisessa alkunsa Hänen kauttansa. Mallini sisältää myös ajatuksen, että
6
olemassaolokokemus muuttuu olosuhteiden ja elämänmuutosten takia. Ihminen kasvaa ja kypsyy
jatkuvasti yksilönä suhteessa itseensä, maailmaan ja myös Jumalaan.
Murtumis- ja selviytymistekijät
Mallini mukaan jotkut tekijät ihmisen elämässä saavat aikaan selviytymistä ja pärjäämistä, kun taas
toiset epäonnistumista eli murtumista viidellä eri olemassaolokokemuksen ulottuvuudella: 1)
fyysisellä, 2) sosiaalisella, 3) tiedollisella, 4) tunneperäisellä ja 5) uskonnollisella/hengellisellä.
Selviytymisprosessin idea ja tarkoitus on yksinkertaisesti vahvistaa selviytymistä edistäviä tekijöitä
ja poistaa murtumis- eli riskitekijöitä elämänprosessissa ts. ihmisen elämästä.
Jos elämässä on paljon selviytymistä edistäviä tekijöitä noilla viidellä eri ulottuvuudella, malli
osoittaa, että olemassaolokokemus on perusluonteeltaan positiivinen, ts. elämä on antoisaa ja
tyydytystä tuottavaa. Tärkeänä merkkinä siitä on toivo. Samoin malli osoittaa, miten ihmisen
elämänvoima, oma tahto ja niin lyhyen kuin pitkänkin aikavälin päämäärät ja tavoitteet,
elämäntarkoitus, elämänrohkeus sekä sisäinen vahvuus ja lujuus (sisu, sitkeys) ovat ankkuroituneet
ihmisen elämään ja olemassaolokokemukseen. Kutsun näitä tekijöitä ankkurivoimavaroiksi (resursseiksi), jotka ovat vuorovaikutteisessa suhteessa elettävään selviytymisprosessiin ja
selviytymistilanteiden ratkaisemisessa esille nouseviin muihin tekijöihin.
Ankkurivoimavarat
Elämänvoima ja toivo
Yleensä toivo on keskeinen tekijä kaikessa juutalaisessa ajattelussa. Tiedetään, että toivo antaa
positiivista elämänvoimaa vaikeuksien voittamiseksi. Filosofi Edith Stein, joka myöhemmin
kääntyi kristinuskoon (mutta kuoli kääntymyksestään huolimatta keskitysleirillä Auschwitzissa),
kuvaili henkistä ja hengellistä elämänvoimaansa, joka tarkoitti hänelle lepoa Jumalassa; ja
jollainen lepo oli hänelle juutalaisena täysin uutta ja ainutlaatuista. Hän sanoi, että ennen oli
’kuolemanhiljaista’, mutta ’nyt oli turvallisuudentunne ja vapaus kaikesta huolesta, vastuusta ja
suorittamisesta’. Edith Stein kuvaili, ”when she surrendered herself to this feeling (a state of resting
in God), new life begins to fill her up, little by little, and impel her – without any voluntary exertion
– toward new activation”, (vapaasti suomennettuna) ”miten hän tuon tunteen (Jumalan levon)
valtaan antautuneena tunsi uuden elämän syntyvän hänessä ja vähitellen johdattavan - ilman mitään
ponnisteluja - uutta kohti”.
Edith Stein Jeesukseen uskovana tiedenaisena ymmärsi, että tuollainen uudestisyntymä vaatii tiettyä
vastaanottavaisuutta. Kun Jumala Jeesuksen kautta pelastaa ihmisen, se tuo täysin uuden
elämänsisällön, jonka perustana on pelastus Jeesuksen ristin työn kautta ja toivo ikuisesta elämästä
kuoleman jälkeen. Tieteellisissä kirjoituksissaan juutalaistaustainen Edith kuvaili syvällisesti ristin
7
’salaisuutta’. Hänen mukaansa ihmisen tulisi luovuttaa koko elämänsä ristin muuttavalle voimalle ja
elämänohjeena pitäisi olla ’tapahtukoon sinun tahtosi’ täydessä merkityksessään.
Tiedetään myös, että Siionisti -liike omaksui laulun ’Ha-Tikvah’ (hepr., suomeksi ’toivo’)
juutalaisten kansallislauluksi epävirallisesti v. 1905 ja virallisesti v. 1933, ilman mitään laillista
valtion/ itsenäisyyden tunnustamista. ’Pyhä maa’ on ollut monien diasporassa eli hajaannuksessa
elävien juutalaisten unelma, jolloin toivo on auttanut heitä henkisesti sopeutumaan ja selviytymään
vaikeissa olosuhteissa.
Oma tahto
Tässä selviytymismallini kehittämisen toisessa vaiheessa analysoin omaa tahtoa kolmessa
kategoriassa, jotka ovat: 1) tahto selviytyä, 2) tahto parantua ja 3) tahto elää. Nämä yhdessä
sisältävät sellaisen tahdonvoiman, jonka avulla ihminen voi kokea selviytymistä elämässään
vaikeissakin elämänolosuhteissa silloinkin, kun hän on sairas ja oman kuolemansa edessä.
Periaatteessa jokaisella on kuitenkin vapaa tahto toimia ja elää haluamallaan tavalla.
Kypsän aikuisen ihmisen pitäisi tulla tietoiseksi omasta tahdonvoimastaan niin, että hänestä
kasvaisi itsenäinen päätösten tekijä ja sitoumuksistaan kiinni pitävä. Tämä tahto on yhteydessä
valittuun arvojärjestelmään, maailmankatsomukseen, moraaliin ja uskoon/uskontoon.
Olkoonpa elämämme lyhyt tai pitkä, totuus on, että se päättyy kerran. Raamattu kertoo Jobista näin:
”Tämän jälkeen Job eli …ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti. Sitten Job
kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena.” (Job 42:16-17). Selviytymismalliini on kätketty
juutalainen ajatus, että meillä tulisi olla samanlainen tavoite kuin Jobilla, ensin elää ja sitten kuolla
’elämästä kyllänsä saaneena’.
Tahtoelämään kuuluu myös sovinnon teko eli tahto ja voima anteeksiantoon ja –saamiseen.
Anteeksiantava sydän ei sisällä katkeruutta. Ilman anteeksiantoa ihminen ei voi kokea sisäistä
rauhaa ja katkaista elämännauhaa ’elämästä kyllänsä saaneena’.
Elämänote ja henkiset kiinnekohdat
Mallissani määritellyt päämäärät ja tavoitteet kuuluvat ankkurivoimavaroihin, jotka saavutettuina
antavat mahdollisuuden tuntea elämäniloa (ransk. joie de vivre). Päämäärät ja tavoitteet voivat
sisältää esim. tarkkaan asetettuja päivämääriä ja virstanpylväitä. Nämä ’henkiset kiinnekohdat’ ovat
selviytymisprosessissa tärkeitä, sillä niiden avulla ihminen pystyy pitämään yllä otetta elämästään.
Frankl tuo esille, että keskitysleirivangeilla henkisen kiinnekohdan menettämistä seurasivat yleensä
rohkeuden menettäminen ja elämään väsyminen, sielullinen rappio ja piittaamattomuus omasta
kohtalosta. Elämänhalunsa menettänyttä ihmistä seuraava passiivisuus ja apatia ovat vaarallisia,
koska hänen toimintansa ei silloin ole päämäärätietoista ja tavoitteellista. Jos ihminen luovuttaa,
8
hänellä ei enää ole henkistä tai fyysistä vastustuskykyä ja hän alkaa menettää elämänhallintansa.
Näin voi käydä jos ihminen joutuu jatkuvasti toimimaan kestokykynsä äärirajoilla, jolloin
ankkuriresurssitkaan eivät pidä enää ’pinnalla’. Murtumistekijöiden synnyttämät elämänriskit
voivat olla niin suuria, että ne voivat tuhota ’elämänprojektia’. Tuhkasta uusi elämä –kirjassani olen
kuvannut ’elämänprojektiin’ liittyvää selviytymättömyyttä murtumisen ja romahtamisen kehänä.
Kuten kasvatustieteen tutkija Esa Poikela tuo esille, uusimman epigeneettisen tutkimustiedon
perusteella ihmiselämän murtumisen ja traumaattisen elämän juuret voivat yltää kauaksi
sukupolvien taakse, koska jokin voimakas kokemus voi vaikuttaa solun sisältämän epigeneettisen
informaation muodostumiseen. Epigeneettisen muistin tutkimus liittyy juuri ihmisen ja ympäristön
väliseen suhteeseen, siihen kun ympäristössä olevat tekijät tietyssä tilanteessa laukaisevat jonkin
geneettisen taipumuksen. Tämä taipumus voi liittyä monin eri tavoin inhimilliseen kärsimykseen.
Frankl totesikin tutkimustensa perusteella, että keskitysleirivangeille oli ensiarvoisen tärkeää, että
oli jokin ’henkinen kiinnekohta’, joka teki elämästä merkityksellisen. Tämä voi konkretisoitua esim.
siten, että vanki odotti jotain etappia tai päivämäärää, joka ylläpiti elämän jatkuvuutta ja siihen
liittyvää toivoa. Henkiset kiinnekohdat jämäköittävät elämää ja poistavat passiivisuutta, mikä
kuluttaa elämänvoimaa.
Samalla tavalla esim. yhteiskunnallisten kriisien aikana erilaiset yhteiskunnassa kansalisille julki
tuodut päämäärät ja tavoitteet ovat tärkeitä. Ne voivat suojella joitakin kansalaista tai
kansalaisryhmiä kärsimyksissä silloin, jos he kokevat olevansa voimattomia itse taistelemaan
vaikeita elämänolosuhteita vastaan; ne voivat suojella koko yhteiskuntaa luovuttamiselta,
uupumiselta ja apatialta.
Elämän tarkoitus
Elämän tarkoituksen (ransk. raison d’etre) jaan mallissani kolmeen kategoriaan: 1) maailmassa
olemisen tarkoitukseen, joka on eksistentiaalinen kysymys liittyen siihen, että voisi elää aitona,
autenttisena ihmisenä, 2) elämäntilanteeseen eli situaatioon liittyvään tarkoitukseen (’elää tässä ja
nyt’), sekä 3) ihmisen sisäisen olemuksen ja persoonallisen olemassaolon tarkoitukseen.
Ensimmäinen elämän tarkoituksen kategoria sisältää maailmassa olemisen yksilöllisen ja
omakohtaisen tarkoituksen. Franklin näkemys on, että ihminen voi löytää tämän tarkoituksensa
työstä. Elämä ikään kuin kysyy ihmiseltä, että mikä on hänen elämäntarkoituksensa? Tähän
kysymykseen ihminen vastaa omalla ainutlaatuisella ’työllään’, joka on samalla ikään kuin hänen
’elämäntehtävänsä’. Käsitteenä tällainen ’työ’ ei mielestäni välttämättä ole sidoksissa ns.
palkkatyöhön, vaan siihen ihmisenä olemisen ulottuvuuteen, jossa ihminen omassa
autenttisuudessaan määritellään ’tekeväksi’, ’toimivaksi’ ja ’uutta luovaksi persoonallisuudeksi’.
Esim. kasvatusfilosofi Tapio Puolimatka viittaa ’tavalliseen työhön’, jolla tarkoitetaan arkista
ruumiillista työntekoa ja perhe-elämää. Monien kohdalla juuri tällainen ’tavallinen työ’ – kun sitä
olisi tarjolla - antaisi riittävän kasvupohjan tyydyttävälle, terveelle ja turvalliselle elämälle.
9
Franklin mukaan olisi äärimmäisen tärkeää, että ihminen löytäisi ’työn’, jossa hän voisi toteuttaa
itseään siten, että tästä työstä tulisi hänelle hänen olemassaolonsa ja elämänsä syvin tarkoitus.
Antonovskyllä on samansuuntaisia ajatuksia. Sosiaalitieteilijänä hän kuitenkin arvioi konkreettisesti
yhteiskunnan tarjoaman työelämän osuutta ihmisen kehittymiseen ja tuo esille, että etenkin
varhaisten työvuosien kokemuksilla on hyvin suuri merkitys ihmisen myöhemmälle kehittymiselle.
Mallissani korostan ihmisen tarvetta oman persoonallisen autenttisen elämänpaikkansa löytämiseen
’toimivana’ yksilönä kaikissa elämänkulun vaiheissa, jolloin elämä itsessään tulee mielekkääksi ja
tarkoitukselliseksi.
Toisessa elämän tarkoituksen kategoriassa elämäntilanteeseen eli situaatioon liittyvä tarkoitus
(’elää tässä ja nyt’) konkretisoituu ajankohtaisina vastauksina, valintoina ja päätöksinä
kulloisissakin tilanteissa. Nämä koskevat muun muassa perhettä, ystäviä, työelämää, sijoittumista
yhteisöön, taloutta, liikkuvuutta, asumista ja palveluita. Tässä toisessakin kuten ensimmäisessä ja
kolmannessa kategoriassa elämän tarkoitus saa sisältöjä ja muuttuu todeksi kaikilla viidellä
olemassaolokokemuksen ulottuvuudella: fyysisellä, sosiaalisella, tiedollisella/kognitiivisella,
tunneperäisellä/ emotionaalisella ja uskonnollisella/hengellisellä.
Kolmas elämän tarkoituksen kategoria mallissani sisältää ihmisen sisäisen olemuksen (essentia) ja
persoonallisen olemassaolon tarkoituksen, jotka toteutuvat mm. kypsyytenä sekä persoonallisena
kasvuna ja kehittymisenä ’omassa elämänprojektissa’. Ihmisen ikään, terveydentilaan, taitoihin ja
kykyihin sekä luonteeseen ja temperamenttiin liittyvät tekijät tulevat esille.
On vielä huomioitava, että elämän tarkoitus ei ole samaa kuin elämän päämäärä. Ihmisillä on
erilaisia päämääriä ja tavoitteita, esim. traditionaalisessa juutalaisuudessa/messiaanisessa
juutalaisuudessa vanhempien päämääränä on lasten kasvattaminen tuntemaan Jumala ja juutalaista
elämänmuotoa. Elämän tarkoitus nousee kuitenkin eksistentiaalisista olemassaolon ja elämän
peruskysymyksistä, kuten edellä olen tuonut esille.
’Pahan’ ongelma
Elämään liittyvä ’pahan’ ongelma on yksi vaikeimmin selitettävistä asioista. Sekä hyvät että pahat
päivät kuuluvat elämään, jolloin on hyväksyttävä ihmiselämään liittyvä ’paha’. ’Pahan’
olemassaoloa on pohdittu kautta ihmiskunnan historian, esim. sitä, minkä takia ’paha’ ylipäätään on
olemassa, ja sitä, miksi myös me ihmiset olemme siihen jollain tavalla osallisia. Filosofia, teologia
ja uskonnollinen/hengellinen kirjallisuus pyrkii selittämään ’pahan’ ongelmaa ja ’pahaa’ pidetään
yleisesti hyvän elämän vihollisena. Lisäksi juutalaisuudessa/messiaanisessa juutalaisuudessa
tuodaan esille, että ’pahalla’ on JHWH:n näkökulmasta tarkoitus ja merkitys. Mm. Toora on kirja,
jossa juutalaisille on annettu selviytymisohjeita ’pahan’ välttämiseksi ja kestämiseksi. Uusi
testamentti niin ikään sisältää ohjeita, jotta pääsisimme lopulta määränpäähän monien ahdistusten
läpi käyneenä.
10
Sisäinen vahvuus ja rauha
Malliini liittyy ajatus, että vaikka ihminen vasta kuolemassaan ikään kuin ’syntyy valmiiksi’,
sisäisen vahvuuden ja rauhan täyttä mittaa ei saavuteta välttämättä edes silloin kun elämä päättyy.
Tosin silloin on ehkä mahdollisuus nähdä, mitä meistä on tullut ihmisinä. Sisäiseen vahvuuteen
kasvaminen on ikään kuin ’ikuisuusprojekti’. Se vie aikaa ja vaatii elämänkokemuksia.
Heprealainen sana ’shalom’, rauha, viittaa olotilaan, jossa ihmisellä on kaikki asiat sillä tavoin
kohdallaan, että hän voi kokea harmoniaa, tasapainoa, elämän täyteyttä ja kiitollisuutta jopa
vaikeissa elämäntilanteissa.
Oma sisäisen vahvuuden ja lujuuden kokeminen ei estä ihmistä olemasta sensitiivinen, herkkä ja
vastaanottavainen. Päinvastoin vahvuus voi lisätä henkistä toleranssia, kestokykyä kohdata
vaikeuksia ja yhtenä vahvuuden hedelmänä voidaan pitää myötäelämisen ja –kärsimisen kykyä,
esim. asettautumisessa toisen rinnalle. Se on kypsyyttä. Näitä ominaisuuksia juutalaiset ovat
tarvinneet, kun he ovat yhdessä jakaneet juutalaisen kansan raskasta elämänkohtaloa. Haavoitetut
sydämet paranevat parhaiten silloin, kun on lähellä muitakin samoja asioita läpikäyneitä. Se antaa
myös mahdollisuuden tulla nöyremmäksi ja kärsivällisemmäksi elämän mysteereille usein niin
käsittämättömän elämän keskellä.
Elämänrohkeus
Selviytymiseen liittyy myös sitkeyttä ja sisua, päättäväisyyttä ja ehkä riskienkin ottamista
epävarmuudessa. Nämä tekijät liitän mallissani elämänrohkeuteen, jonka vastakohtana on
elämänpelko.
Pelko on yhteydessä ihmisten kokemaan turvallisuuden tunteeseen. Pelkoa ei voi aina selittää
järkisyillä. Kuitenkin yhteiskunnassa ja yhteisöelämässä kuten perheessä, työpaikalla ja koulussa
voi olla todellisia pelon lähteitä ja vallitseva ilmapiiri voi olla pelottava. Pelko on pelkääjälle
todellisuutta ja ihmisen mieli on vaikutuksille altis. Ihmismielen tutkijat kuten psykologi Kauko
Haarakangas painottavat, että ihmisen mieli muokkautuu läpi elämänkaaren elämänkokemustemme
kautta, mutta että lapsuuden kokemukset luovat mielen ja minuuden kehityksen perustan. Siksi olisi
tärkeää, että lapsi ja nuori saisi hyväksyvää huomiota ja arvostusta sekä välttämättömien rajojen
asettamista.
Pelko tekee meistä hauraita; siksi Yeshua kehottaa olemaan pelkäämättä. Juutalaiseen kulttuuriin
näyttää usein sisältyvän rohkeuden ihannointia. Esim. kuningatar Ester, joka pelasti kansansa
vihamielisen Haamanin kynsistä kuningas Ahasveroksen valtakaudella, on yksi tunnetuimmista
rohkeutta opettavista esikuvista.
11
Elämä ’tienä’
Juutalaisuudessa/messiaanisessa juutalaisuudessa käsitys elämästä ’tienä’ on keskeistä, jolloin sitä
voi kuvata heprealaisella sanalla ’derekh’ (’tie’, esim. Derekh ha-Yeshuah, Yeshuan/Jeesuksen tie).
Yeshua itse sanoo olevansa, ’Tie, Totuus ja Elämä’. Toinen samansuuntainen juutalainen tie -käsite
on ’halakha’ (hepr., suomeksi ’tapa kulkea’, ’tie’), joka tarkoittaa sitä, että ’halakha’ voi ohjata
ihmisten kulkua arkipäivässä. Tämän ’halakha’ -tien juutalaiset ovat löytäneet Tooran opetuksista.
Malliini sisältyy ajatus siitä, että löydettyään ’Tien’, ihmiset voivat löytää elämälleen suunnan,
tarkoituksen ja sisällön. He voivat vapautua taakoista ja parantua elämänkulun aikana syntyneistä
haavoista.
Usko ja uskonto
Selviytymismalliini sisältyvä päätavoite yksilön kannalta on poistaa murtumistekijöitä ja tuottaa
uusia, selviytymistä edesauttavia tekijöitä ja siten hankkia kapasiteettia toiminnalleen ja
aktiviteeteilleen elämänprosessissaan. Myös ne, joille uskonto ei ole läheinen asia, ovat
kokemukseni mukaan löytäneet selviytymismallistani elämälleen yhtymäkohtia ja elämänsä
suunnittelulle tavoitteita.
Juutalainen/messiaaninen juutalainen uskonto ei ole kuollut tällä 21. vuosidadalla, niin eivät ole
juutalaisetkaan. Tieteelliset, geneettiset DNA – tutkimukset osoittavat, että patriarkkoja
Aabrahamia, Iisakkia ja Jaakobia seurasivat Israelin 12 heimoa, joiden etninen jälkipolvi elää
tänäkin päivänä.
Toisessa maailmansodassa juutalaisia tuomittiin epäoikeudenmukaisten lakien mukaan heidän
etnisen kansalaisuutensa ja uskontonsa takia. Maailma on tämän jälkeen muuttunut.
Yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen (UDHR 1948) mukaan jokaisella ihmisellä on
uskonnonvapaus ja oikeus henkilökohtaisen uskonnon harjoittamiseen. Juutalaisille/messiaanisille
juutalaisille tämä julistus on merkinnyt uudenlaista vapautta, ja vaikka antisemitismi ja -judaismi
eivät olekaan kokonaan loppuneet, ne eivät samalla tavalla uhkaa juutalaisten eloonjäämistä ja
selviytymistä kuin toisen maailmansodan aikana. Juutalainen arvomaailma ja elämäntapa
kiinnostavat ihmisiä kaikkialla maailmassa. Monet ovat huomanneet sen, mistä tieteen piirissäkin
on saatu evidenssiä, että juutalaisuuteen (Jewishness) per se liittyy monia elämää ja hyvinvointia
parantavia tekijöitä.
5. SELVIYTYMISMALLIN KEHITTÄMISEN KOLMAS VAIHE
Uuden selviytymismallini kolmas vaihe ajoittuu ajanjaksoon vuosina 2000-2012, jolloin tutkin
juutalaisten elämänmuotoa neuvostoajan jälkeisessä Ukrainassa. Tampereen yliopistopaino julkaisi
uuden väitöskirjatutkimukseni vuonna 2013 ja tulokset ovat luettavissa myös englanninkielisestä
Academic Publishing Lab Lambertin julkaisemasta kirjasta, jonka nimi kääntyy suomeksi ’Paluu
perhehyvinvointiin. Kyynellaakson tyttärien tarina. Yhteiskuntahistoriallinen analyysi Ukrainan
12
juutalaisista’.
Kehitin
juutalaisen
perhehyvinvointi
-mallin
pääasiassa ukrainalaisten
juutalaistaustaisten naisten empiiristen elämänkokemusten sekä juutalaisia käsittelevän
lähdekirjallisuuden pohjalta. Periaatteessa tutkimusaineistosta löytämäni ilmiöt ovat varsin
yhteneväiset aikaisempien tulosteni kanssa.
Arvokasta elämää korostava perhe- ja kasvatuskäytäntö
Uuteen selviytymismalliini olen nostanut Ukrainan tutkimuksestani perheiden hyvinvoinnin ja
lastenkasvatuskäytännön kahdeksi perustekijäksi. Em. teoksessa kuvaan laajasti perheen ja
kasvatuksen tavoitteita. Pidän hyvin todennäköisenä, että juutalaisten eloonjääminen ja
selviytyminen ovat suuressa määrin juutalaisen lasten kasvatusmallin ja perhekäsityksen hedelmiä,
jossa korostuvat voimakkaasti juutalainen arvomaailma, mm. elämän pyhyys –arvo sekä usko
JHWH:hon.
Juutalainen kasvatusmalli poikkeaa ei-juutalaisesta merkittävästi. Tämä käy esille seuraavasta tosi
tarinasta, joka kertoo Palminasta, jonka tapasin Odessassa vuonna 2000.
Palmina on vain yksi esimerkki niistä Ukrainan tuhansista juutalaisnaisista, jotka
elävät etnisenä vähemmistönä ei-juutalaisessa yhteiskunnassa ja joiden elinolot
vaikuttavat kaaosmaisilta lähinnä köyhyyden takia. Palminan elämä kuitenkin
muuttui, kun hän tutustui messiaanisjuutalaiseen liikkeeseen: hän ja hänen poikansa
saavat ruokaa, tuntevat itsensä juutalaisina hyväksytyiksi, jopa kunnioitetuiksi ja
voivat vapaasti uskoa Jumalaan (JHWH). Palminan tarina on koskettava. Hän on 61vuotias entinen opettaja, jolla on iso kyttyrä selässä. Hänen aviomiehensä jätti hänet ja
nyt hän elää yhdessä henkisesti jälkeen jääneen 21-vuotiaan poikansa kanssa. Hän
muistelee menneitä ja muistaakin monia asioita hyvin tarkkaan, erityisesti ne, jotka
aikanaan vaivasivat häntä. Kun hän oli opettajana, muutamat vanhemmat eivät
halunneet häntä lastensa opettajaksi siksi, että hän oli juutalainen. Se oli silloin, hän
huokaa. Nyt itsenäisessä Ukrainassa tilanne on toinen, hän selittää. Siitä huolimatta
Palminalla on yhä ongelmia juutalaisuutensa takia. Hänellä on monia ei-juutalaisia
ystäviä, jotka ovat sanoneet, etteivät olleet tunnistaneet häntä juutalaiseksi. Hänen
mukaansa se paljastaa ei-juutalaisen yhteiskunnan asenteen. Yhteiskunta ei suvaitse
juutalaisuutta. Ei-juutalaiset ovat sanoneet, etteivät he pidä juutalaisista, koska nämä
kasvattavat lapsensa eri tavalla. Palminan mukaan se on totta. Juutalaisten lasten
kasvatus poikkeaa ei-juutalaisten lasten kasvatuksesta, hän lisää hitaasti. - On viileää
ja tuulista. Palmina seisoo poikansa kanssa kehnoissa ja liian ohuissa vaatteissa
Odessan messiaanisen raamattukoulun pitkässä keittojonossa. Kymmenkunta köyhää
juutalaista odottaa kuumaa keittoa ja leipää. Palmina sanoo kuitenkin kiittävänsä
Jumalaa (JHWH) siitä, että heillä on jotakin syötävää. Muuta hän ei tänään poikansa
kanssa tarvitse.
Palmina ja hänen juutalaiset kanssasisarensa ovat ’selviytymisen opettajia’ paljastaessaan
kokemuksiaan neuvostoajalta ja sen jälkeen. He osoittavat juutalaisen kasvatuksen viisauden, minkä
ansiosta juutalaiset ovat kasvaneet sisukkaiksi, erinomaisiksi selviytyjiksi ja yhteiskuntaan
sopeutujiksi. Viitaten Tapio Puolimatkan analyyseihin, nostan esille omantunnon ja tietoisuuden,
jotka kehittyvät vuorovaikutussuhteiden monikerroksisissa tunteiden ja arvopohdintojen
13
prosesseissa. Tätä kaikkea mielestäni tapahtuu hyvässä juutalaisessa perhe-elämässä, jossa
ymmärretään lasten kasvatuksen arvo ja merkitys osana koko kansan tulevaisuuden rakentamista.
Yhteiskunta pysyy pystyssä ja selviytyy, kun uusi sukupolvi ottaa kasvattajan paikkansa ja vastuun
väistyvän ikääntyvän sukupolven rinnalla ja sijaan.
Viisi perhe- ja kasvatusnäkökulmaa (Ukrainan tutkimuksen tulosten pohjalta)
Seuraavat viisi perhe- ja kasvatusnäkökulmaa on sisään rakennettu uuteen selviytymismalliini.
Sukupuolet täydentävät toisiaan
Ensiksikin esittelen ’täydentämisen’, mikä tarkoittaa sitä, että sukupuolet täydentävät toisiaan.
Tutkija Susanne Scholz tuo esille kirjoituksissaan, että ’täydentämisessä’ (engl.
Complementarianism) perusajatuksena on, että miehet suojelevat naisia, kun taas naiset tukevat
miehiä. Usein käytetty ilmaus tässä on, että nainen on ’yhdenvertainen mutta erilainen’ miehen
kanssa.
’Täydentämisessä’ nainen ei tule sorretuksi/alistetuksi, vaan pikemminkin vapaaksi, oman
essentiansa, luodun olemuksensa mukaan toimivaksi. Jumala loi naiset yhtä kokonaisiksi ja
arvokkaiksi persoonallisuuksiksi kuin miehetkin, Jumalan kuvaksi.
Tässä ajattelussa on keskeistä sukupuolten välinen yhdenvertaisuus, mutta samalla myös
vastavuoroisuus (resiprookkisuus). ’Täydentämisessä’ naisilla on yhteiskunnassa periaatteessa eri
tehtävät, status, roolit kuin miehillä, koska ’täydentäminen’ pitää itsestään selvänä
heteroseksuaalista sukupuolijakoa miehiin ja naisiin. Naisten ja miesten essentiat eli ’luodut
olemukset’ poikkeavat toisistaan esim. biologian, emotionaalisuuden ja psykologisten tekijöiden
suhteen.
Uskonnon harjoittamisen näkökulmasta tarkasteltuna naiset ja miehet ovat yhdenvertaisia Jumalan
edessä. Seurakunnissa miehillä on - kuten juutalaisessa uskonnossa on ollut kautta historian johtajuus. Paitsi juutalaisten historiaan niin myös Pyhään Raamattuun on viitattu, kun perustellaan
traditionaalisessa juutalaisyhteisössä vallitsevaa selvää vastuun- ja tehtävienjakoa sukupuolten
kesken. Sen on todettu luovan turvallisuutta yhteiskuntaelämään sekä naisten ja miesten väliseen
keskinäiseen yhteistyöhön, erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa. Elämän kronologinen eteneminen
sukupolvi sukupolvelta tarvitsee dynaamista kehittymistä niin rooleissa kuin tehtävissäkin, mutta
perusasetelmassa Jumalan luodut essentiat naisiksi ja miehiksi pysyvät.
Heterarkkinen vaikutusvalta
Toiseksi analysoin toimintaa ja ’täydentämistä’ yhteiskunnassa yleisellä tasolla. Tutkimukset ovat
osoittaneet, että selviytyminen esim. muinaisissa Neo-Assyrian palatseissa perustui kahdenlaiseen
valtaan: hierarkkiseen ja heterarkkiseen. Hierarkkinen valta kuuluu enimmäkseen patriarkaaliseen
14
perhekäsitteeseen (hepr. Mishpacha). Isä on juutalaisen perheen kuin myös perinteisen juutalaisen
heimon pää. Toisaalta heterarkkinen valta liitetään usein feminiiniseen vaikutusvaltaan ja voimaan.
Sitä käytetään puhuttaessa esimerkiksi verkostoista, yhteistyöstä ruohonjuuritasolla,
ystävyyssuhteista ja vapaaehtoistyöstä. Toisaalta heterarkkisissa valtasuhteissa on myös hierarkkisia
voimasuhteita, sekä lisäksi muunkinlaisia valtasuhteita, kuten vastavuoroista eli resiprookkista
valtaa, vastustusta ja esim. suostuttelua.
Ehdoton rakkaus ja kiitollisuus
Kolmanneksi, tässä uudessa selviytymismallissani korostan, että tutkimusten mukaan juutalaisessa
elämänmuodossa on sellaista dynaamista, uutta luovaa voimaa, joka on ollut korvaamaton resurssi
juutalaisyhteisöissä kautta historian: rakkautta ja kiitollisuutta. Ensinnäkin, juutalainen perimätieto
paljastaa, kuinka juutalaiset äidit ovat suurella ja ehdottomalla rakkaudella vastuullisesti
kasvattaneet lapsensa kohtaamaan usein niin vihamielisen maailman. Toiseksi, kiitollisuudella on
tutkitusti yhteys koettuun hyvinvointiin. Kiitollisuuden ylläpito perheessä ja yhteisössä voi ehkäistä
masennusta ja tunnetta joutua liian suurten taakkojen alle. Jotkut tutkijat painottavat, että kiitollinen
sydän ei voi olla väkivaltainen. Juutalainen kulttuuri ja perinne osoittaa, että kiitollisuutta voidaan
opettaa sukupolvelta toiselle.
Ukrainassa haastattelin messiaanista Ljubaa, joka oli havainnut seurakuntaelämässä, että jos
perheessä äiti ei tunne Jumalan armoa, hän ei pääse kiinni kiitollisuuteen. Näin hän ei voi tuntea
kiitollisuutta elämästään, äitinä olemisestaan, perheestään, puolisostaan tai lapsistaan. Siis,
kiitollisuus ja armo kulkevat Ljuban mielestä käsi kädessä.
Naisena elämisen seitsemän tehtäväkenttää
Neljänneksi liitän uuteen selviytymismalliini naisen aseman ja tehtävät äitinä, puolisona ja
yhteiskunnan jäsenenä. Kehittämääni naistypologiaa ja siihen liittyviä tekijöitä olen kuvannut
laajasti kirjassani (Lap Lambert 2013). Typologiassa olen kuvannut seitsemän naistyyppiä, jotka
liittyvät äitinä, vaimona ja yhteiskunnan kansalaisena toimimiseen: 1) Perheen sydänäiti, 2) Lasten
kasvattaja- ja valmentaja -äiti, 3) Juutalaisen elämänmuodon ja perhe-elämän jatkaja- ja ylläpitäjä –
äiti, 4) Puolisona miehellensä arvokas ’helmi’ –vaimo, 5) Aviomiehensä kannustaja ja tukija –
vaimo, 6) Yhteiskunnassa ’tukipilari’ –kansalainen ja 7) yhteiskunnan vaikuttaja ja rakentaja –
kansalainen. Typologia kuvaa sitä, millä tavoin naiset voivat myötävaikuttaa lasten, puolisoittensa
ja koko perheen hyvinvointiin ja selviytymiseen.
’Äidillinen ajattelu’: kaikki lapset kuin omia
Viidenneksi, selviytymismalliin sisältyy ajatus siitä, että nyky-yhteiskunnassa naiset tarvitsevat
unelmia, mutta myös tietoa historian synnyttämistä myyteistä, jotta he voisivat päivittää perinteisen
mielikuvansa naisen vastuista ja tehtävistä perheissä. Juutalaisnaisten keskuudessa tärkeimmät arvot
15
ja sosiaalihistorialliset myytit ovat perinteisesti liittyneet äitiyteen käsitteinä ’juutalainen äiti’ ja
’Yiddishe Mama’.
Filosofi Sara Ruddickin käyttämä käsite ’äidillinen ajattelu’ kuvaa osuvasti juutalaisnaisten
omistautumista perheelle. Juutalaisessa ajattelussa äitiys ei merkitse uhrina olemista, vaan ennen
kaikkea iloa naiseudesta sekä puolisona ja äitinä olemisesta.
Juutalaisessa elämäntavassa perheettömät, lapsettomat naiset voivat kokea olevansa ’huonoonnisia’, kunnes he sisäistävät sen, että juutalaiseen elämäntodellisuuteen kuuluu ajatus siitä, että
kaikki lapset ovat arvokkaita. Ikään kuin jokainen nainen voisi olla ’äiti’, jokainen nainen voisi
tarjota lapselle ’perheen’. Yhteisö ja yhteisöllisyys ovat tässä avaimia, joiden kautta rakennetaan
läheisyyttä ja välittämistä tarjoavia verkostoja. Synagogat ja seurakunnat ovat perinteisesti
toimineet yhteisöjen rakentumisen perustoina. Näin ’äidillinen ajattelu’ ja sitoutuminen lapsiin ei
siis ulotu koskemaan vain omia, vaan ’kaikkia lapsia’.
6. SELVIYTYMISPROSESSIN PÄÄTAVOITE: KAPASITEETTIA TOIMIA OMASSA
ELÄMÄNPROSESSISSA
Hyvään elämiseen tarvitaan toimintakykyä ja toimintaa. Selviytymiseen sisältyy se päätavoite, että
ihmisellä olisi kapasiteettia toimia elämänprosessissaan. Se tarkoittaa sisäistä elämänvoimaa ja
aktiviteetteja. Selviytymismallin kantavana perusajatuksena on, että toimintakykyä syntyy, kun
murtumistekijöitä eliminoidaan ja kun selviytymis- eli pärjäämistekijöitä vahvistetaan. Yksilöllisen
toiminnan laatu on yhteydessä ihmisen päämääriin ja tavoitteisiin, joita hän asettaa elämälleen
’elämänprojektissaan’.
Juutalaiseen / messiaaniseen juutalaiseen ajatteluun kuuluu paitsi ’doing’ (tekeminen), niin yhtä
hyvin ’being’ eli (oleminen). ’Oleminen’ tarkoittaa ’lähellä olemista Jumalaan’. Siis, kaikessa
tekemisessämme (’doing’) pyrimme olemaan lähellä Jumalaa (being close to God). Tämän voi
yksinkertaisesti ilmaista siten, että tekemisemme voimanlähteenä on Jumala.
7. YHTEENVETO
Tässä artikkelissa olen tarkastellut selviytymisprosessia ja siihen liittyviä tekijöitä uuden
selviytymismallini kehittämisen kolmen vaiheen kautta. Tutkimustyöni perusteella näyttää siltä, että
juutalaisuuden/messiaanisen juutalaisuuden arvomaailma ja henkinen perintö voisivat avata uusia
näkökulmia ja keskustelun lähtökohtia ’arvokkaaseen elämään’ myös ei-juutalaisessa kontekstissa.
Juutalaisuuteen sisältyy hieno ajatus siitä, että ihmisen arvo ei saisi riippua yksinomaan hänen
yhteiskunnallisesta asemastaan tai menestyksestään. Jokainen ihminen on äärettömän arvokas.
Yhtään ihmiselämää ei saisi tuhlata; elämää itsessään pidetään pyhänä. Selviytymismalliin sisältyy
tavoite siitä, että jokainen ihminen saisi elää mahdollisimman tyydyttävän elämän ja luottaa
lupaukseen, että kolmisäinen lanka ei pian katkea (Saarnaaja 4:12). Ihminen tarvitsee sosiaalisena
yksilönä selviytyäkseen matkatovereita. Elämä rakennetaan ja eletään yhdessä.
16
SELVIYTYMISEN TEKIJÄT, jotka ovat selviytymisen resursseja erilaisissa olosuhteissa ja koko
elämänkaaren aikana. Jokainen selviytymisen ulottuvuus sisältää erilaisia tekijöitä, jotka ovat yhteydessä
ihmisen elämisen ympäristöön, identiteettiin ja henkilökohtaiseen eheyteen. Selviytymisen tekijät luovat
toivon ja luottamuksen kokemista. Selviytymisen taustalla voi olla onnistuminen perhehyvinvoinnissa ja
lasten kasvatuskäytännössä, jolloin jää myönteistä kapasiteettia toimia perheessä ja yhteiskunnassa.
Selviytymiseen voi myös vaikuttaa onnistuminen naisen asemassa ja tehtävissä äitinä, puolisona ja
yhteiskunnan jäsenenä.
ANKKURIRESURSSIT:
ELÄMÄNVOIMA
OLEMASSAOLOKOKEMUKSEN SELVIYTYMISTEKIJÄT
ULOTTUVUUKSILLA:
1. Fyysinen ulottuvuus
2. Sosiaalinen ulottuvuus
3. Tiedollinen ulottuvuus
4. Tunne-elämän ulottuvuus
5. Uskonnollinen/Hengellinen ulottuvuus
ELÄMÄNOTE/
KIINNEKOHDAT
SELVIYTYMINEN
OMA TAHTO
SISÄLTÄEN
ANTEEKSIANNON
MURTUMINEN
ELÄMÄN
TARKOITUS
SISÄINEN
VAHVUUS
JA RAUHA
KAPASITEETTIA
TOIMIA ELÄMISEN
PROSESSISSA
ELÄMÄNROHKEUS/
SISUKKUUS
TOIVO
ANKKURIVOIMAVARAT
Juurruttavat ja uudelleen
juurruttavat
yhteiskunnalliseen ja
sosiaaliseen todellisuuteen:
elämänvoima, elämänote ja
kiinnekohdat, oma tahto
sisältäen anteeksiannon,
elämän tarkoitus, sisäinen
vahvuus ja rauha, toivo,
elämänrohkeus ja
sisukkuus.
OLEMASSAOLOKOKEMUKSEN MURTUMISTEKIJÄT
ULOTTUVUUKSILLA:
1. Fyysinen ulottuvuus
2. Sosiaalinen ulottuvuus
3. Tiedollinen ulottuvuus
4. Tunne-elämän ulottuvuus
5. Uskonnollinen/Hengellinen ulottuvuus
MURTUMISEN TEKIJÄT, jotka kuluttavat selviytymisen voimavaroja
eri tilanteissa ja koko elämänkaaren aikana. Jokainen murtumisen
ulottuvuus sisältää erilaisia tekijöitä, jotka ovat yhteydessä ihmisen
sosiaaliseen ympäristöön, identiteettiin ja henkilökohtaiseen eheyteen.
Murtumisen tekijät vähentävät toivon ja luottamuksen kokemista.
Murtumisen taustalla on usein epäonnistuminen selviytymiseen tähtäävässä
perhehyvinvoinnissa ja lasten kasvatuskäytännössä, jolloin ei jää
myönteistä kapasiteettia toimia omassa elämänprosessissa, perheessä tai
yhteiskunnassa. Murtumiseen voi vaikuttaa myös epäonnistuminen naisen
asemassa ja tehtävissä äitinä, puolisona ja yhteiskunnan jäsenenä.
17tarkoitusta’ pääkäsitteet
Kuvio 1. Selviytymismallin ’Kohti arvokkaan elämän
KIRJALLISUUS
ANTONOVSKY, AARON
- Health, Stress, and Coping. San Francisco and London: Jossey-Bass Publishers, 1979.
EINWOHNER, RACHEL. L.
- Passing as Strategic Identity Work in the Warsaw Ghetto Uprising. In: Reger, J., Myers, D. J., Einwohner, R.
L. (eds.). (2008). Identity Work in Social Movements. Minneapolis, MN: The University of Minnesota Press.
121-139.
EINWOHNER, RACHEL. L., REGER, JO., MYERS DANIEL. J.
- Identity work, Sameness, and Difference in Social Movements. In: Reger, J., Myers, D. J., Einwohner, R. L.
(eds.). (2008). Identity Work in Social Movements. Minneapolis, MN: The University of Minnesota Press. 117.
FRANKL, VIKTOR, E.
- Man’s Search for Meaning. The USA: Beacon Press, 1963. In Finnish: Ihmisyyden rajalla, Helsinki: Otava,
1983.
- Unheard Cry for Meaning. Psychotherapy and Humanism. New York, Simon & Schuster, 1978. In Finnish:
Elämän tarkoitusta etsimässä, Helsinki: Otava 1980.
HAARAKANGAS, KAUKO
- Voimistava läsnäolo. Mielen tiet lapsuudesta vanhuuteen. Jyväskylä: PS –Kustannus, 2011.
IKONEN, TUULA-HANNELE
- The experience of existence. Empirical pilot study about the experience of existence of an elderly patient in
long-term hospital care. Lisenciate thesis. Turku: University of Turku, 1990. (The original study report is
written in Finnish)
- The Experience of Existence. A Conceptual and Empirical Analysis Concerning the Experience of Existence of
an Elderly Patient. Doctoral thesis. Turku: University of Turku, 1993. (The original study report is written in
Finnish).
- What is the most important for Elders in Institutional Care in Finland? A Discussion of the 12 factors that
affect elders’ ability to cope with living in long-term care facilities in Finland. Geriatric Nursing. Volume 18,
Number 2. March/April 1997:67-67.
- Selviytymisen tukemisen teoria käytännön auttamistyön viitekehyksenä. Sosiaaliturva, 14 (elokuu), 1997, 20–
23.
- Tuhkasta uusi elämä. Selviytymisen teoreettiset ja käytännölliset lähtökohdat. (The title in English: From the
Ashes towards the New Life. A Theoretical and Practical Basis for Coping). Helsinki: Helsinki University
Press, 2000.
- DAUGHTERS OF THE VALE OF TEARS. Ethnographic Approach with Socio-Historical and Religious
Emphasis to Family Welfare in the Messianic Jewish Movement in Ukraine 2000. Tampere: University of
Tampere. Social Sciences and Humanities, 2013. Online http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9060-6.
BACK TO FAMILY WELFARE. A STORY OF DAUGHTERS OF THE VALE OF TEARS. A Socio-Historical
Analysis of Jews in Ukraine. ISBN number is 978-3-659-37186-8. Germany: Academic Publishing Lap
Lambert, 2013.
KJÄLLMAN, PETRA
- Uhritiede. Kirjassa Petra Kjällman (toim.), Rikoksen uhrin käsikirja. Jyväskylä: PS –kustannus, 2011.
POIKELA, ESA
- Oppiminen sovittelun ytimenä – restoratiivisen ohjauksen lähtökohtia. Kirjassa Esa Poikela (toim.) Sovittelu.
Ristiriitojen kohtaamisesta konfliktin hallintaan. Jyväskylä: PS-Kustannus, 2010.
PUOLIMATKA, TAPIO
- Uskonto, tiede ja Raamattu. Hämeenlinna, Karisto, 2007.
- Kasvatus, arvot ja tunteet. Hämeenlinna, Karisto, 2010.
RUDDICK, SARA
- Maternal Thinking. In: Feminist Studies 6, no. 2 (1980): 342-367.
- Maternal Thinking. Towards A Politics of Peace. Boston: Beacon Press, 1989, 1995, 2002.
STEIN, EDITH
- Woman. Essays on Woman. Second Edition, Revised. Institute of Carmelite Studies. Washington, C. D., 1996.
- Essential Writings. Selected with an Introduction by John Sullivan, OCD. Maryknoll, NY: Orbis Books, 2002.
SVÄRD, SANNA
- Power and Women in the Neo-Assyrian palaces. University of Helsinki, Department of World Cultures, 2012.
TILLICH, PAUL
- The Courage to Be. New Haven, CT: Yale University Press, 1952.
THE UNIVERSAL DECLARATION OF HUMAN RIGHTS (UDHR), Paris 1948.
TUORILA-KAHANPÄÄ, HEIDI
- Euroopan Ikoni. Edith Steinin elämä 1891-1942. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 2003.
18
19
Tuula-Hannele Ikonen
UUSI SELVIYTYMISMALLI
’KOHTI ARVOKKAAN ELÄMÄN TARKOITUSTA’
Tuula-Hannele Ikonen on tutkija ja kouluttaja, joka on perehtynyt hyvinvointiin (welfare, well-being),
selviytymiseen (coping), perhehyvinvointiin (family welfare), sekä naisten asemaan ja tehtäviin
yhteiskunnassa ja hengellisessä kentässä, sekä juutalaisten/messiaanisten juutalaisten elämään
diasporassa.
Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden tohtori, Tampereen yliopisto 2013; terveydenhuollon
tohtori, Turun yliopisto 1993 ja valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto 1977.
Hän on työskennellyt Turun ja Tampereen yliopistossa, tutkimus- ja koulutuskeskuksissa, johtanut
ekskursioita Israelissa, vieraillut post-doctoral tutkijana the Hebrew University:ssä Jerusalemissa,
tehnyt juutalaisten elämään liittyvää empiiristä tutkimusta ja kerännyt aineistoa mm. Ukrainasta,
Puolasta ja Venäjältä. Hänellä on ammattikorkeakoulun opettajan pedagoginen pätevyys
(englanninkielinen koulutusohjelma).
Hänen uusin väitöskirjansa käsittelee sitä, miten hyvinvointia voidaan rakentaa perheessä sekä
lasten ja naisten elämään.
Väitöstutkimus
Daughters of the Vale of Tears. Ethnographic Approach with SocioHistorical and Religious Emphasis to Family Welfare in the Messianic
Jewish Movement in Ukraine 2000.
Luettavissa osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9060-6
Väitöskirja on julkaistu kirjana
Back to Family Welfare. A Story of Daughters of the Vale of Tears.
Lap Lambert Academic Publishing
Luettavissa osoitteesta:
http://wjudaism.library.utoronto.ca/index.php/wjudaism/announcement
/view/396
SELVIYTYMINEN (coping) on yksi Tuula-Hannele Ikosen pääteemoista. Hän on tutkinut
selviytymistä vuodesta 1988 lähtien. Helsingin yliopistopaino julkaisi hänen selviytymisen mallinsa
ensimmäisen kerran vuonna 2000. Selviytymismallia on sovellettu sosiaali-, terveys- ja kasvatustoimen
piirissä. Tämä selviytymismalli on ollut teoreettisena lähtökohtana myös Tuula-Hannele Ikosen
Elämänhallinnan valmennuksessa (Life Coaching), joka tähtää oman eletyn elämän arviointiin, oman
tulevaisuuden suunnitteluun ja selviytymiseen haasteellisessa nykyhetkessä.
Tuula-Hannele Ikosen selviytymismallin ’Kohti arvokkaan elämän tarkoitusta’ pääkäsitteet ja
sisältö esitetään tässä artikkelissa. Selviytymisen teema on ajankohtainen nyt jos koskaan!
Yhteystiedot
E-mail
[email protected]
Puhelin
045 321 5005
20