KOHTI ARVOKKAAN ELÄMÄN TARKOITUSTA
Tuula-Hannele Ikonen UUSI SELVIYTYMISMALLI: ’KOHTI ARVOKKAAN ELÄMÄN TARKOITUSTA’ ’Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.’ Saarnaaja 4:12 1 Copyright © Tuula-Hannele Ikonen ISBN 978-952-93-2852-9 2 Tuula-Hannele Ikonen1 UUSI SELVIYTYMISMALLI: ’KOHTI ARVOKKAAN ELÄMÄN TARKOITUSTA’ SISÄLLYS 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. Johdanto Uuden selviytymismallin tausta ja lähtökohdat Selviytymismallin kehittämisen ensimmäinen vaihe Selviytymismallin kehittämisen toinen vaihe Selviytymismallin kehittämisen kolmas vaihe Selviytymisen päätavoite: kapasiteettia toimia omassa elämänprosessissa Yhteenveto Kirjallisuus 1. JOHDANTO Tässä artikkelissa keskityn selviytymiseen, joka on ollut suosittu aihe juutalaisuudessa etenkin toisen maailmansodan Shoah- eli holokausti- kokemuksista lähtien. Esimerkiksi tunnetuista tiedemiehistä, psykiatri Viktor Emil Franklista ja sosiologi Aaron Antonovskysta tuli maailmankuuluja heidän pyrkiessään selittämään lukijakunnalle selviytymistä vaikeissa elämänolosuhteissa ja -tilanteissa. Nytkin 21. vuosisadalla monet ihmiset elävät epätoivoisina, pelokkaina ja vailla elämän tarkoitusta. Tarkoitukseni on kuvata tässä artikkelissa uuden selviytymismallini perusajatusta ja –käsitteitä. Vaikka malli sijoittuukin juutalaiseen/messiaanisjuutalaiseen arvomaailmaan ja kontekstiin, sitä voi soveltaa myös eijuutalaiseen asiayhteyteen. Messiaanisilla juutalaisilla tarkoitetaan Yeshuaan / Jeesukseen uskovia juutalaisia. Perusajatuksena on, että jokaisella ihmisellä on ihmisarvo ja että jokaisen elämä on äärettömän arvokas. Yhtään ihmiselämää ei pitäisi tuhlata, koska Jumalan (JHWH) luomaa elämää voidaan pitää itsessään pyhänä. Yhteiskunnan, yhteisön ja perheen pitäisi tehdä kaikkensa, jotta jokainen ihminen saisi elää kohtuullisen hyvän ja arvokkaan elämän. Käytän tekstissä asiayhteydestä riippuen sanaa ’Jumala’ tai tetragrammia ’JHWH’. Hepreankielinen Tanakh, joka on pääpiirteittäin sama kuin kristittyjen Vanha testamentti, käyttää Jumalan nimenä JHWH:ta. – Uuden selviytymismallini ’Kohti arvokkaan elämän tarkoitusta’ pääkäsitteet esitän artikkelin lopussa kuviossa 1. 1 Tuula-Hannele Ikonen on tutkija, joka on perehtynyt hyvinvointiin, perhehyvinvointiin, naisten asemaan ja tehtäviin yhteiskunnassa ja hengellisessä kentässä sekä juutalaisten/messiaanisten juutalaisten elämään diasporassa. TuulaHannele Ikonen on yhteiskuntatieteiden tohtori, Tampereen yliopisto 2013; terveydenhuollon tohtori, Turun yliopisto 1993; valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto 1977. 3 2. UUDEN SELVIYTYMISMALLIN TAUSTA JA LÄHTÖKOHDAT Selviytymisellä tässä mallissani tarkoitan prosessia, jossa käsitellään onnistuneesti vaikeaa elämäntilannetta tai ongelmaa omassa elämässä, perheessä tai yhteiskunnassa usein pitkäjänteisenä prosessina elämänkaarella. Elämä itsessään nähdään valtavana ja erikoisena, sekä ihmeellisenä henkiinjäämis- ja selviytymisprosessina, jossa päämääränä on jatkuvasti ikään kuin edetä tilasta toiseen elämänprosessin aikana. Uudessa selviytymismallissani perusoletuksenani on, että elämänvoima kantaa meitä ihmisiä aina eteenpäin riippumatta siitä, miten hyvin tiedostamme tämän salaperäisen voiman. Elämä itsessään on dynaaminen ja kantava. Tämän artikkelin tarkoitus on tarkastella ja analysoida selviytymistä, sekä kuvata uuden selviytymismallini avulla selviytymiseen liittyviä tekijöitä. Selviytymismalliani olen jo soveltanut, ja sitä voi vastaisuudessakin käyttää käytännön selviytymistyökalujen kehittämisessä esim. perhe-, kasvatus-, hoito-, sosiaali- ja seurakuntatyössä, kun etsitään selviytymiskeinoja vaikuttaa vahvistavasti ihmisten yksilölliseen selviytymiseen. Sovellukset sopivat myös laajempiin asiayhteyksiin yhteiskunnassamme. Tarkasteltava selviytymismalli perustuu suurelta osin juutalaiseen/messiaaniseen juutalaiseen ajattelutapaan, eli sen käsitteet pohjautuvat juutalaisten oppineiden filosofiaan ja tieteellisiin tutkimuksiin, joissa juutalaisuus (engl. Jewishness) korostuu. Toisaalta kristityt löytävät mallista tuttuja tekijöitä ja näkökohtia, koska juutalais-kristillinen ajattelutapa on leimannut länsimaisen yhteiskunnan kehitystä jo kahden vuosituhannen ajan. Omien äärimmäisen vaikeiden keskitysleirikokemuksiensa perusteella Viktor Emil Frankl puhuu teoksissaan henkiinjäämisestä ja selviytymisestä sekä ihmiselämän taidoista. Hän teki tieteellisen tutkielmansa keskitysleirillä natsien silmien alla painamalla omat kokemuksensa mieleensä ja sydämeensä. Myöhemmin vapauduttuaan hän kirjoitti kaiken muistiin ja loi teoriansa. Hänen lisäkseen myös monet muut juutalaiset ajattelijat ja filosofit korostavat sitä, että elämän tulisi olla mielekästä: kärsimystenkin keskellä tulisi ymmärtää elämän ja ainutlaatuisen olemassaolon tarkoitus. Myös sosiologi Aaron Antonovsky painottaa sellaisten henkilökohtaisten kokemusten merkitystä, jotka muovaavat identiteettiämme ja itsetuntemustamme yhteiskunnan keskellä. Sosiologit Jo Reger, Daniel J. Myers ja Rachel L. Einwohner käyttävät käsitettä ’identiteettityö’ (engl. ’identity work’) kuvaillessaan sitä, miten ihminen aktiivisesti pyrkii selvittämään, kuka ja mikä hän on. Ihmisten välisiä samankaltaisuuksia ja eroja tarkkailemalla voimme löytää ’itsemme’ ja paikkamme yhteiskunnassa, kun vertaamme itseämme ja elämäämme muihin. Filosofi Paul Tillich, jonka natsit ajoivat maanpakoon v.1933 Saksasta, korostaa, että kaikkein tärkeintä ihmiselle on ’tulla yksilöksi’ ja samalla rohkeasti ’olla olemassa’. Hän kirjoittaa, että ”courage needs the power of being, a power transcending the nonbeing which is experienced in the anxiety of fate and death, which is present in the anxiety of emptiness and meaninglessness…”, (vapaasti suomennettuna) ”rohkeuteen tarvitaan olemassaolon voimaa, voimaa ylittää 4 merkityksettömyys, jota koetaan kohtalon- ja kuolemanpelossa, joka on läsnä tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tuskassa…” 3. SELVIYTYMISMALLIN KEHITTÄMISEN ENSIMMÄINEN VAIHE Kehitin uuden selviytymismallini kolmessa vaiheessa. Tosin jo nuorena sosiaalityöntekijänä palovamma-, liikenneonnettomuus- ja syöpäpotilaiden keskuudessa toimiessani aloin alustavasti hahmotella ’mallia’ siitä, miten pysyvästi vammautuneet voisivat selviytyä elämässään vajavaisuuksista huolimatta. Tuolloin arvioin, että supportiivinen eli kannustava/tukeva ote kohtaamisessa oli tärkeää. Varsinaisesti selviytymismallin kehittämisen ensimmäinen vaihe kuitenkin alkoi vasta jatkotutkimustyössäni vuonna 1988 ja päättyi 1993, kun väitöskirjatutkielmani ’Olemassaolokokemus’ julkaistiin (Turun yliopisto). Siinä kuvasin olemassaolokokemus -mallin peruskäsitteet: olemassaolokokemus ja selviytyminen sekä murtumis- ja pärjäämistekijät, jotka vaikuttavat henkilön selviytymiseen omassa elämänprosessissaan. Mallissa otetaan huomioon henkilön sukupuoli ja hänen vastuullinen jäsenyytensä yhteiskunnassa. Tutkielmassani ’Olemassaolokokemus’ tuon esille empiiriseen havaintoaineistoon viitaten, että kaikilla ihmisillä - siis esim. sairailla ja vanhuksilla - on täydet ihmisoikeudet tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi ainutlaatuisina yksilöinä: ihmisarvo kuuluu jokaiselle. Katson, että tämä oikeus luo perustan yksilökohtaiselle selviytymiselle. Nyt kun tehokkuusajattelu on kuitenkin lisääntynyt talouselämässä, taloudellista voittoa tuottamattomien ryhmien, kuten työttömien, vanhuksien, vammaisten ja lasten ihmisarvoa aliarvioidaan. Tämä valtava epäoikeudenmukaisuus yhteiskunnassa aiheuttaa tarpeen tukea näitä ihmisiä/kansalaisia selviytymään niin, että he kuitenkin voisivat elää mahdollisimman hyvää elämää huolimatta kohtaamastaan aliarvostuksesta. Elämässä kaikki ei välttämättä ole täydellistä tai tuottavaa, koska elämä itsessään on rosoista ja aina enemmän tai vähemmän rajallista. Epätäydellisinä ihmisinä emme voi luoda täydellistä maailmaa ja yhteiskuntaa jossa elää; sairaudet ja vajavuudet ovat usein osa elämää. Juutalaisuudessa avataan näköalaa sille, että vain JHWH on täydellinen, kaikki ihmiset tarvitsevat apua JHWH:lta ja toisiltaan. Ihmiselämämme on siis perusolemukseltaan epätäydellistä. Mutta mitä me sitten voimme tehdä? Voimme ottaa vastuuta ihmisten ja ihmiskunnan murtumistekijöistä ihmiselämän riskeinä ja murtumisen ehkäisemisestä mahdollisimman laajalti. Voimme helpottaa toisten taakkoja ja rakastaen pitää huolta niistä, jotka eivät selviydy ja tukea kanssakulkijoitamme heidän ’identiteettityössään’ ja ’tulemisprosessissaan’: ’tulla ihmisyksilöiksi’ ja sosiaalisiksi persooniksi. Selviytymismallin ensimmäisen vaiheen kehittämistyössä kiteytin selviytymisen ilmiön tarkastelun ja analysoinnin lähtökohtaisesti siihen, että selviytyminen on sosiaalinen prosessi. Vaikka Viktor E. Frankl psykiatrina korosti yksilöllisten ja psykologisten tekijöiden merkitystä selviytymisessä, hän sosiologi Aaron Antonovskyn tavoin keskittyi myös sosiaaliseen prosessiin: ihminen on joka suhteessa sosiaalinen ja ihmiselämää muovaavat merkittävät kokemukset ovat useimmiten 5 sosiaalisia; jokainen elää suhteessa toisiin ihmisiin. Elämäähän eletään yhdessä esim. perheessä, koulu- ja työyhteisössä sekä paikallisessa asukas- ja elinympäristöissä. Koska elämä on luonnostaan olemassaolon taistelunkin takia vaikeaa, jokainen sosiaalinen ongelma haastaa ihmisiä opettelemaan erilaisia eloonjäämis- ja selviytymistaitoja. Perinteisesti juutalaiset vanhemmat opettavat lapsiaan kohtaamaan elämäniskuja. Nykyisessä usein kaoottisessa maailmantilanteessa myös ei-juutalaisessa ympäristössä eri puolella maailmaa monet lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset kärsivät yhteisön ulkopuolelle jäämisestä, köyhyydestä, peloista, hylkäämisestä ja hyväksikäytöstä aina heidän kuoleman tuottamiseen asti. Siksi vanhemmilla, perheenjäsenillä, kasvattajilla, perheiden ja lasten ohjaajilla sekä sosiaalityöntekijöillä ja hoitajilla on valtava haaste auttaa ihmisiä selviytymään elämässä arvostettuina, hyväksyttyinä ja Jumalan luomina ainutlaatuisina yksilöinä. 4. SELVIYTYMISMALLIN KEHITTÄMISEN TOINEN VAIHE Toisessa vaiheessa (vuosina 1993-2000) kehitin edelleen selviytymismallia, jonka tuloksen Helsingin yliopistopaino julkaisi vuonna 2000 kirjassani ’Tuhkasta uusi elämä. Selviytymisen teoreettiset ja käytännölliset lähtökohdat’. Siinä määrittelin käsitteet: henkinen kiinnekohta, tahtoelämä, sisäinen lujuus ja vahvuus, elämänrohkeus ja elämän tarkoitus. Toisessa vaiheessa jaoin selviytymis- ja pärjäämistekijät sekä murtumistekijät viiteen olemassaolokokemuksen ulottuvuuteen: fyysiseen, tiedolliseen, tunnepohjaiseen, sosiaaliseen ja uskonnolliseen/hengelliseen. Analysoin selviytymisprosessia sekä lyhyen että pitkän tähtäimen ’elämänprojekteissa’. Niin ikään korostin eettisiä ja kulttuurisia näkökohtia. Tällä tarkoitan, että yksilön selviytymisprosessi ei saa koskaan vahingoittaa toisia ihmisiä. Vaikka yhteisön kulttuuri sallisikin jotkut rikokset, niin rikollista ei voida pitää ’todellisena selviytyjänä’ jos hän ylittää yhteiskunnallisen/biblikaalisen moraalis-eettisen koodiston. Sekä perinteinen että messiaaninen juutalaisuus perustuvat lähtökohtaisesti korkeaan yhteiskuntamoraaliin, jonka keskiössä on raamatullinen tulkinta ihmiselämästä. Tältä pohjalta juutalaiset ovat kautta vuosituhantisen historiansa omaksuneet kyvyn säilyttää ihmiselämän arvon ja ylläpitää sitä. Tässä elämän pyhyys –argumentaatio nousee keskeiseksi. Olemassaolokokemus Olemassaolokokemuksella tarkoitan tässä ihmisen peruskokemusta elämästä. Se kertoo, millaista on elää yksilönä ja yhteisön jäsenenä ihmisarvoineen, tulevaisuuden haasteineen ja toiveineen. Olemassaolokokemukseen liittyy etnisyys, elinolot ja ympäristö, henkiset voimavarat, tunne- ja tietotaidot sekä omaksutut asenteet uskontoon, kulttuuriin ja moniin muihinkin asioihin. Olemassaolokokemus todistaa, että ihminen on uutta luova ja elävä. Juutalaisen uskonnon ja uskontofilosofian mukaan JHWH loi ihmisen eläväksi, aidoksi eli autenttiseksi persoonallisuudeksi ja koko maailma sai luomisessa alkunsa Hänen kauttansa. Mallini sisältää myös ajatuksen, että 6 olemassaolokokemus muuttuu olosuhteiden ja elämänmuutosten takia. Ihminen kasvaa ja kypsyy jatkuvasti yksilönä suhteessa itseensä, maailmaan ja myös Jumalaan. Murtumis- ja selviytymistekijät Mallini mukaan jotkut tekijät ihmisen elämässä saavat aikaan selviytymistä ja pärjäämistä, kun taas toiset epäonnistumista eli murtumista viidellä eri olemassaolokokemuksen ulottuvuudella: 1) fyysisellä, 2) sosiaalisella, 3) tiedollisella, 4) tunneperäisellä ja 5) uskonnollisella/hengellisellä. Selviytymisprosessin idea ja tarkoitus on yksinkertaisesti vahvistaa selviytymistä edistäviä tekijöitä ja poistaa murtumis- eli riskitekijöitä elämänprosessissa ts. ihmisen elämästä. Jos elämässä on paljon selviytymistä edistäviä tekijöitä noilla viidellä eri ulottuvuudella, malli osoittaa, että olemassaolokokemus on perusluonteeltaan positiivinen, ts. elämä on antoisaa ja tyydytystä tuottavaa. Tärkeänä merkkinä siitä on toivo. Samoin malli osoittaa, miten ihmisen elämänvoima, oma tahto ja niin lyhyen kuin pitkänkin aikavälin päämäärät ja tavoitteet, elämäntarkoitus, elämänrohkeus sekä sisäinen vahvuus ja lujuus (sisu, sitkeys) ovat ankkuroituneet ihmisen elämään ja olemassaolokokemukseen. Kutsun näitä tekijöitä ankkurivoimavaroiksi (resursseiksi), jotka ovat vuorovaikutteisessa suhteessa elettävään selviytymisprosessiin ja selviytymistilanteiden ratkaisemisessa esille nouseviin muihin tekijöihin. Ankkurivoimavarat Elämänvoima ja toivo Yleensä toivo on keskeinen tekijä kaikessa juutalaisessa ajattelussa. Tiedetään, että toivo antaa positiivista elämänvoimaa vaikeuksien voittamiseksi. Filosofi Edith Stein, joka myöhemmin kääntyi kristinuskoon (mutta kuoli kääntymyksestään huolimatta keskitysleirillä Auschwitzissa), kuvaili henkistä ja hengellistä elämänvoimaansa, joka tarkoitti hänelle lepoa Jumalassa; ja jollainen lepo oli hänelle juutalaisena täysin uutta ja ainutlaatuista. Hän sanoi, että ennen oli ’kuolemanhiljaista’, mutta ’nyt oli turvallisuudentunne ja vapaus kaikesta huolesta, vastuusta ja suorittamisesta’. Edith Stein kuvaili, ”when she surrendered herself to this feeling (a state of resting in God), new life begins to fill her up, little by little, and impel her – without any voluntary exertion – toward new activation”, (vapaasti suomennettuna) ”miten hän tuon tunteen (Jumalan levon) valtaan antautuneena tunsi uuden elämän syntyvän hänessä ja vähitellen johdattavan - ilman mitään ponnisteluja - uutta kohti”. Edith Stein Jeesukseen uskovana tiedenaisena ymmärsi, että tuollainen uudestisyntymä vaatii tiettyä vastaanottavaisuutta. Kun Jumala Jeesuksen kautta pelastaa ihmisen, se tuo täysin uuden elämänsisällön, jonka perustana on pelastus Jeesuksen ristin työn kautta ja toivo ikuisesta elämästä kuoleman jälkeen. Tieteellisissä kirjoituksissaan juutalaistaustainen Edith kuvaili syvällisesti ristin 7 ’salaisuutta’. Hänen mukaansa ihmisen tulisi luovuttaa koko elämänsä ristin muuttavalle voimalle ja elämänohjeena pitäisi olla ’tapahtukoon sinun tahtosi’ täydessä merkityksessään. Tiedetään myös, että Siionisti -liike omaksui laulun ’Ha-Tikvah’ (hepr., suomeksi ’toivo’) juutalaisten kansallislauluksi epävirallisesti v. 1905 ja virallisesti v. 1933, ilman mitään laillista valtion/ itsenäisyyden tunnustamista. ’Pyhä maa’ on ollut monien diasporassa eli hajaannuksessa elävien juutalaisten unelma, jolloin toivo on auttanut heitä henkisesti sopeutumaan ja selviytymään vaikeissa olosuhteissa. Oma tahto Tässä selviytymismallini kehittämisen toisessa vaiheessa analysoin omaa tahtoa kolmessa kategoriassa, jotka ovat: 1) tahto selviytyä, 2) tahto parantua ja 3) tahto elää. Nämä yhdessä sisältävät sellaisen tahdonvoiman, jonka avulla ihminen voi kokea selviytymistä elämässään vaikeissakin elämänolosuhteissa silloinkin, kun hän on sairas ja oman kuolemansa edessä. Periaatteessa jokaisella on kuitenkin vapaa tahto toimia ja elää haluamallaan tavalla. Kypsän aikuisen ihmisen pitäisi tulla tietoiseksi omasta tahdonvoimastaan niin, että hänestä kasvaisi itsenäinen päätösten tekijä ja sitoumuksistaan kiinni pitävä. Tämä tahto on yhteydessä valittuun arvojärjestelmään, maailmankatsomukseen, moraaliin ja uskoon/uskontoon. Olkoonpa elämämme lyhyt tai pitkä, totuus on, että se päättyy kerran. Raamattu kertoo Jobista näin: ”Tämän jälkeen Job eli …ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti. Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena.” (Job 42:16-17). Selviytymismalliini on kätketty juutalainen ajatus, että meillä tulisi olla samanlainen tavoite kuin Jobilla, ensin elää ja sitten kuolla ’elämästä kyllänsä saaneena’. Tahtoelämään kuuluu myös sovinnon teko eli tahto ja voima anteeksiantoon ja –saamiseen. Anteeksiantava sydän ei sisällä katkeruutta. Ilman anteeksiantoa ihminen ei voi kokea sisäistä rauhaa ja katkaista elämännauhaa ’elämästä kyllänsä saaneena’. Elämänote ja henkiset kiinnekohdat Mallissani määritellyt päämäärät ja tavoitteet kuuluvat ankkurivoimavaroihin, jotka saavutettuina antavat mahdollisuuden tuntea elämäniloa (ransk. joie de vivre). Päämäärät ja tavoitteet voivat sisältää esim. tarkkaan asetettuja päivämääriä ja virstanpylväitä. Nämä ’henkiset kiinnekohdat’ ovat selviytymisprosessissa tärkeitä, sillä niiden avulla ihminen pystyy pitämään yllä otetta elämästään. Frankl tuo esille, että keskitysleirivangeilla henkisen kiinnekohdan menettämistä seurasivat yleensä rohkeuden menettäminen ja elämään väsyminen, sielullinen rappio ja piittaamattomuus omasta kohtalosta. Elämänhalunsa menettänyttä ihmistä seuraava passiivisuus ja apatia ovat vaarallisia, koska hänen toimintansa ei silloin ole päämäärätietoista ja tavoitteellista. Jos ihminen luovuttaa, 8 hänellä ei enää ole henkistä tai fyysistä vastustuskykyä ja hän alkaa menettää elämänhallintansa. Näin voi käydä jos ihminen joutuu jatkuvasti toimimaan kestokykynsä äärirajoilla, jolloin ankkuriresurssitkaan eivät pidä enää ’pinnalla’. Murtumistekijöiden synnyttämät elämänriskit voivat olla niin suuria, että ne voivat tuhota ’elämänprojektia’. Tuhkasta uusi elämä –kirjassani olen kuvannut ’elämänprojektiin’ liittyvää selviytymättömyyttä murtumisen ja romahtamisen kehänä. Kuten kasvatustieteen tutkija Esa Poikela tuo esille, uusimman epigeneettisen tutkimustiedon perusteella ihmiselämän murtumisen ja traumaattisen elämän juuret voivat yltää kauaksi sukupolvien taakse, koska jokin voimakas kokemus voi vaikuttaa solun sisältämän epigeneettisen informaation muodostumiseen. Epigeneettisen muistin tutkimus liittyy juuri ihmisen ja ympäristön väliseen suhteeseen, siihen kun ympäristössä olevat tekijät tietyssä tilanteessa laukaisevat jonkin geneettisen taipumuksen. Tämä taipumus voi liittyä monin eri tavoin inhimilliseen kärsimykseen. Frankl totesikin tutkimustensa perusteella, että keskitysleirivangeille oli ensiarvoisen tärkeää, että oli jokin ’henkinen kiinnekohta’, joka teki elämästä merkityksellisen. Tämä voi konkretisoitua esim. siten, että vanki odotti jotain etappia tai päivämäärää, joka ylläpiti elämän jatkuvuutta ja siihen liittyvää toivoa. Henkiset kiinnekohdat jämäköittävät elämää ja poistavat passiivisuutta, mikä kuluttaa elämänvoimaa. Samalla tavalla esim. yhteiskunnallisten kriisien aikana erilaiset yhteiskunnassa kansalisille julki tuodut päämäärät ja tavoitteet ovat tärkeitä. Ne voivat suojella joitakin kansalaista tai kansalaisryhmiä kärsimyksissä silloin, jos he kokevat olevansa voimattomia itse taistelemaan vaikeita elämänolosuhteita vastaan; ne voivat suojella koko yhteiskuntaa luovuttamiselta, uupumiselta ja apatialta. Elämän tarkoitus Elämän tarkoituksen (ransk. raison d’etre) jaan mallissani kolmeen kategoriaan: 1) maailmassa olemisen tarkoitukseen, joka on eksistentiaalinen kysymys liittyen siihen, että voisi elää aitona, autenttisena ihmisenä, 2) elämäntilanteeseen eli situaatioon liittyvään tarkoitukseen (’elää tässä ja nyt’), sekä 3) ihmisen sisäisen olemuksen ja persoonallisen olemassaolon tarkoitukseen. Ensimmäinen elämän tarkoituksen kategoria sisältää maailmassa olemisen yksilöllisen ja omakohtaisen tarkoituksen. Franklin näkemys on, että ihminen voi löytää tämän tarkoituksensa työstä. Elämä ikään kuin kysyy ihmiseltä, että mikä on hänen elämäntarkoituksensa? Tähän kysymykseen ihminen vastaa omalla ainutlaatuisella ’työllään’, joka on samalla ikään kuin hänen ’elämäntehtävänsä’. Käsitteenä tällainen ’työ’ ei mielestäni välttämättä ole sidoksissa ns. palkkatyöhön, vaan siihen ihmisenä olemisen ulottuvuuteen, jossa ihminen omassa autenttisuudessaan määritellään ’tekeväksi’, ’toimivaksi’ ja ’uutta luovaksi persoonallisuudeksi’. Esim. kasvatusfilosofi Tapio Puolimatka viittaa ’tavalliseen työhön’, jolla tarkoitetaan arkista ruumiillista työntekoa ja perhe-elämää. Monien kohdalla juuri tällainen ’tavallinen työ’ – kun sitä olisi tarjolla - antaisi riittävän kasvupohjan tyydyttävälle, terveelle ja turvalliselle elämälle. 9 Franklin mukaan olisi äärimmäisen tärkeää, että ihminen löytäisi ’työn’, jossa hän voisi toteuttaa itseään siten, että tästä työstä tulisi hänelle hänen olemassaolonsa ja elämänsä syvin tarkoitus. Antonovskyllä on samansuuntaisia ajatuksia. Sosiaalitieteilijänä hän kuitenkin arvioi konkreettisesti yhteiskunnan tarjoaman työelämän osuutta ihmisen kehittymiseen ja tuo esille, että etenkin varhaisten työvuosien kokemuksilla on hyvin suuri merkitys ihmisen myöhemmälle kehittymiselle. Mallissani korostan ihmisen tarvetta oman persoonallisen autenttisen elämänpaikkansa löytämiseen ’toimivana’ yksilönä kaikissa elämänkulun vaiheissa, jolloin elämä itsessään tulee mielekkääksi ja tarkoitukselliseksi. Toisessa elämän tarkoituksen kategoriassa elämäntilanteeseen eli situaatioon liittyvä tarkoitus (’elää tässä ja nyt’) konkretisoituu ajankohtaisina vastauksina, valintoina ja päätöksinä kulloisissakin tilanteissa. Nämä koskevat muun muassa perhettä, ystäviä, työelämää, sijoittumista yhteisöön, taloutta, liikkuvuutta, asumista ja palveluita. Tässä toisessakin kuten ensimmäisessä ja kolmannessa kategoriassa elämän tarkoitus saa sisältöjä ja muuttuu todeksi kaikilla viidellä olemassaolokokemuksen ulottuvuudella: fyysisellä, sosiaalisella, tiedollisella/kognitiivisella, tunneperäisellä/ emotionaalisella ja uskonnollisella/hengellisellä. Kolmas elämän tarkoituksen kategoria mallissani sisältää ihmisen sisäisen olemuksen (essentia) ja persoonallisen olemassaolon tarkoituksen, jotka toteutuvat mm. kypsyytenä sekä persoonallisena kasvuna ja kehittymisenä ’omassa elämänprojektissa’. Ihmisen ikään, terveydentilaan, taitoihin ja kykyihin sekä luonteeseen ja temperamenttiin liittyvät tekijät tulevat esille. On vielä huomioitava, että elämän tarkoitus ei ole samaa kuin elämän päämäärä. Ihmisillä on erilaisia päämääriä ja tavoitteita, esim. traditionaalisessa juutalaisuudessa/messiaanisessa juutalaisuudessa vanhempien päämääränä on lasten kasvattaminen tuntemaan Jumala ja juutalaista elämänmuotoa. Elämän tarkoitus nousee kuitenkin eksistentiaalisista olemassaolon ja elämän peruskysymyksistä, kuten edellä olen tuonut esille. ’Pahan’ ongelma Elämään liittyvä ’pahan’ ongelma on yksi vaikeimmin selitettävistä asioista. Sekä hyvät että pahat päivät kuuluvat elämään, jolloin on hyväksyttävä ihmiselämään liittyvä ’paha’. ’Pahan’ olemassaoloa on pohdittu kautta ihmiskunnan historian, esim. sitä, minkä takia ’paha’ ylipäätään on olemassa, ja sitä, miksi myös me ihmiset olemme siihen jollain tavalla osallisia. Filosofia, teologia ja uskonnollinen/hengellinen kirjallisuus pyrkii selittämään ’pahan’ ongelmaa ja ’pahaa’ pidetään yleisesti hyvän elämän vihollisena. Lisäksi juutalaisuudessa/messiaanisessa juutalaisuudessa tuodaan esille, että ’pahalla’ on JHWH:n näkökulmasta tarkoitus ja merkitys. Mm. Toora on kirja, jossa juutalaisille on annettu selviytymisohjeita ’pahan’ välttämiseksi ja kestämiseksi. Uusi testamentti niin ikään sisältää ohjeita, jotta pääsisimme lopulta määränpäähän monien ahdistusten läpi käyneenä. 10 Sisäinen vahvuus ja rauha Malliini liittyy ajatus, että vaikka ihminen vasta kuolemassaan ikään kuin ’syntyy valmiiksi’, sisäisen vahvuuden ja rauhan täyttä mittaa ei saavuteta välttämättä edes silloin kun elämä päättyy. Tosin silloin on ehkä mahdollisuus nähdä, mitä meistä on tullut ihmisinä. Sisäiseen vahvuuteen kasvaminen on ikään kuin ’ikuisuusprojekti’. Se vie aikaa ja vaatii elämänkokemuksia. Heprealainen sana ’shalom’, rauha, viittaa olotilaan, jossa ihmisellä on kaikki asiat sillä tavoin kohdallaan, että hän voi kokea harmoniaa, tasapainoa, elämän täyteyttä ja kiitollisuutta jopa vaikeissa elämäntilanteissa. Oma sisäisen vahvuuden ja lujuuden kokeminen ei estä ihmistä olemasta sensitiivinen, herkkä ja vastaanottavainen. Päinvastoin vahvuus voi lisätä henkistä toleranssia, kestokykyä kohdata vaikeuksia ja yhtenä vahvuuden hedelmänä voidaan pitää myötäelämisen ja –kärsimisen kykyä, esim. asettautumisessa toisen rinnalle. Se on kypsyyttä. Näitä ominaisuuksia juutalaiset ovat tarvinneet, kun he ovat yhdessä jakaneet juutalaisen kansan raskasta elämänkohtaloa. Haavoitetut sydämet paranevat parhaiten silloin, kun on lähellä muitakin samoja asioita läpikäyneitä. Se antaa myös mahdollisuuden tulla nöyremmäksi ja kärsivällisemmäksi elämän mysteereille usein niin käsittämättömän elämän keskellä. Elämänrohkeus Selviytymiseen liittyy myös sitkeyttä ja sisua, päättäväisyyttä ja ehkä riskienkin ottamista epävarmuudessa. Nämä tekijät liitän mallissani elämänrohkeuteen, jonka vastakohtana on elämänpelko. Pelko on yhteydessä ihmisten kokemaan turvallisuuden tunteeseen. Pelkoa ei voi aina selittää järkisyillä. Kuitenkin yhteiskunnassa ja yhteisöelämässä kuten perheessä, työpaikalla ja koulussa voi olla todellisia pelon lähteitä ja vallitseva ilmapiiri voi olla pelottava. Pelko on pelkääjälle todellisuutta ja ihmisen mieli on vaikutuksille altis. Ihmismielen tutkijat kuten psykologi Kauko Haarakangas painottavat, että ihmisen mieli muokkautuu läpi elämänkaaren elämänkokemustemme kautta, mutta että lapsuuden kokemukset luovat mielen ja minuuden kehityksen perustan. Siksi olisi tärkeää, että lapsi ja nuori saisi hyväksyvää huomiota ja arvostusta sekä välttämättömien rajojen asettamista. Pelko tekee meistä hauraita; siksi Yeshua kehottaa olemaan pelkäämättä. Juutalaiseen kulttuuriin näyttää usein sisältyvän rohkeuden ihannointia. Esim. kuningatar Ester, joka pelasti kansansa vihamielisen Haamanin kynsistä kuningas Ahasveroksen valtakaudella, on yksi tunnetuimmista rohkeutta opettavista esikuvista. 11 Elämä ’tienä’ Juutalaisuudessa/messiaanisessa juutalaisuudessa käsitys elämästä ’tienä’ on keskeistä, jolloin sitä voi kuvata heprealaisella sanalla ’derekh’ (’tie’, esim. Derekh ha-Yeshuah, Yeshuan/Jeesuksen tie). Yeshua itse sanoo olevansa, ’Tie, Totuus ja Elämä’. Toinen samansuuntainen juutalainen tie -käsite on ’halakha’ (hepr., suomeksi ’tapa kulkea’, ’tie’), joka tarkoittaa sitä, että ’halakha’ voi ohjata ihmisten kulkua arkipäivässä. Tämän ’halakha’ -tien juutalaiset ovat löytäneet Tooran opetuksista. Malliini sisältyy ajatus siitä, että löydettyään ’Tien’, ihmiset voivat löytää elämälleen suunnan, tarkoituksen ja sisällön. He voivat vapautua taakoista ja parantua elämänkulun aikana syntyneistä haavoista. Usko ja uskonto Selviytymismalliini sisältyvä päätavoite yksilön kannalta on poistaa murtumistekijöitä ja tuottaa uusia, selviytymistä edesauttavia tekijöitä ja siten hankkia kapasiteettia toiminnalleen ja aktiviteeteilleen elämänprosessissaan. Myös ne, joille uskonto ei ole läheinen asia, ovat kokemukseni mukaan löytäneet selviytymismallistani elämälleen yhtymäkohtia ja elämänsä suunnittelulle tavoitteita. Juutalainen/messiaaninen juutalainen uskonto ei ole kuollut tällä 21. vuosidadalla, niin eivät ole juutalaisetkaan. Tieteelliset, geneettiset DNA – tutkimukset osoittavat, että patriarkkoja Aabrahamia, Iisakkia ja Jaakobia seurasivat Israelin 12 heimoa, joiden etninen jälkipolvi elää tänäkin päivänä. Toisessa maailmansodassa juutalaisia tuomittiin epäoikeudenmukaisten lakien mukaan heidän etnisen kansalaisuutensa ja uskontonsa takia. Maailma on tämän jälkeen muuttunut. Yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen (UDHR 1948) mukaan jokaisella ihmisellä on uskonnonvapaus ja oikeus henkilökohtaisen uskonnon harjoittamiseen. Juutalaisille/messiaanisille juutalaisille tämä julistus on merkinnyt uudenlaista vapautta, ja vaikka antisemitismi ja -judaismi eivät olekaan kokonaan loppuneet, ne eivät samalla tavalla uhkaa juutalaisten eloonjäämistä ja selviytymistä kuin toisen maailmansodan aikana. Juutalainen arvomaailma ja elämäntapa kiinnostavat ihmisiä kaikkialla maailmassa. Monet ovat huomanneet sen, mistä tieteen piirissäkin on saatu evidenssiä, että juutalaisuuteen (Jewishness) per se liittyy monia elämää ja hyvinvointia parantavia tekijöitä. 5. SELVIYTYMISMALLIN KEHITTÄMISEN KOLMAS VAIHE Uuden selviytymismallini kolmas vaihe ajoittuu ajanjaksoon vuosina 2000-2012, jolloin tutkin juutalaisten elämänmuotoa neuvostoajan jälkeisessä Ukrainassa. Tampereen yliopistopaino julkaisi uuden väitöskirjatutkimukseni vuonna 2013 ja tulokset ovat luettavissa myös englanninkielisestä Academic Publishing Lab Lambertin julkaisemasta kirjasta, jonka nimi kääntyy suomeksi ’Paluu perhehyvinvointiin. Kyynellaakson tyttärien tarina. Yhteiskuntahistoriallinen analyysi Ukrainan 12 juutalaisista’. Kehitin juutalaisen perhehyvinvointi -mallin pääasiassa ukrainalaisten juutalaistaustaisten naisten empiiristen elämänkokemusten sekä juutalaisia käsittelevän lähdekirjallisuuden pohjalta. Periaatteessa tutkimusaineistosta löytämäni ilmiöt ovat varsin yhteneväiset aikaisempien tulosteni kanssa. Arvokasta elämää korostava perhe- ja kasvatuskäytäntö Uuteen selviytymismalliini olen nostanut Ukrainan tutkimuksestani perheiden hyvinvoinnin ja lastenkasvatuskäytännön kahdeksi perustekijäksi. Em. teoksessa kuvaan laajasti perheen ja kasvatuksen tavoitteita. Pidän hyvin todennäköisenä, että juutalaisten eloonjääminen ja selviytyminen ovat suuressa määrin juutalaisen lasten kasvatusmallin ja perhekäsityksen hedelmiä, jossa korostuvat voimakkaasti juutalainen arvomaailma, mm. elämän pyhyys –arvo sekä usko JHWH:hon. Juutalainen kasvatusmalli poikkeaa ei-juutalaisesta merkittävästi. Tämä käy esille seuraavasta tosi tarinasta, joka kertoo Palminasta, jonka tapasin Odessassa vuonna 2000. Palmina on vain yksi esimerkki niistä Ukrainan tuhansista juutalaisnaisista, jotka elävät etnisenä vähemmistönä ei-juutalaisessa yhteiskunnassa ja joiden elinolot vaikuttavat kaaosmaisilta lähinnä köyhyyden takia. Palminan elämä kuitenkin muuttui, kun hän tutustui messiaanisjuutalaiseen liikkeeseen: hän ja hänen poikansa saavat ruokaa, tuntevat itsensä juutalaisina hyväksytyiksi, jopa kunnioitetuiksi ja voivat vapaasti uskoa Jumalaan (JHWH). Palminan tarina on koskettava. Hän on 61vuotias entinen opettaja, jolla on iso kyttyrä selässä. Hänen aviomiehensä jätti hänet ja nyt hän elää yhdessä henkisesti jälkeen jääneen 21-vuotiaan poikansa kanssa. Hän muistelee menneitä ja muistaakin monia asioita hyvin tarkkaan, erityisesti ne, jotka aikanaan vaivasivat häntä. Kun hän oli opettajana, muutamat vanhemmat eivät halunneet häntä lastensa opettajaksi siksi, että hän oli juutalainen. Se oli silloin, hän huokaa. Nyt itsenäisessä Ukrainassa tilanne on toinen, hän selittää. Siitä huolimatta Palminalla on yhä ongelmia juutalaisuutensa takia. Hänellä on monia ei-juutalaisia ystäviä, jotka ovat sanoneet, etteivät olleet tunnistaneet häntä juutalaiseksi. Hänen mukaansa se paljastaa ei-juutalaisen yhteiskunnan asenteen. Yhteiskunta ei suvaitse juutalaisuutta. Ei-juutalaiset ovat sanoneet, etteivät he pidä juutalaisista, koska nämä kasvattavat lapsensa eri tavalla. Palminan mukaan se on totta. Juutalaisten lasten kasvatus poikkeaa ei-juutalaisten lasten kasvatuksesta, hän lisää hitaasti. - On viileää ja tuulista. Palmina seisoo poikansa kanssa kehnoissa ja liian ohuissa vaatteissa Odessan messiaanisen raamattukoulun pitkässä keittojonossa. Kymmenkunta köyhää juutalaista odottaa kuumaa keittoa ja leipää. Palmina sanoo kuitenkin kiittävänsä Jumalaa (JHWH) siitä, että heillä on jotakin syötävää. Muuta hän ei tänään poikansa kanssa tarvitse. Palmina ja hänen juutalaiset kanssasisarensa ovat ’selviytymisen opettajia’ paljastaessaan kokemuksiaan neuvostoajalta ja sen jälkeen. He osoittavat juutalaisen kasvatuksen viisauden, minkä ansiosta juutalaiset ovat kasvaneet sisukkaiksi, erinomaisiksi selviytyjiksi ja yhteiskuntaan sopeutujiksi. Viitaten Tapio Puolimatkan analyyseihin, nostan esille omantunnon ja tietoisuuden, jotka kehittyvät vuorovaikutussuhteiden monikerroksisissa tunteiden ja arvopohdintojen 13 prosesseissa. Tätä kaikkea mielestäni tapahtuu hyvässä juutalaisessa perhe-elämässä, jossa ymmärretään lasten kasvatuksen arvo ja merkitys osana koko kansan tulevaisuuden rakentamista. Yhteiskunta pysyy pystyssä ja selviytyy, kun uusi sukupolvi ottaa kasvattajan paikkansa ja vastuun väistyvän ikääntyvän sukupolven rinnalla ja sijaan. Viisi perhe- ja kasvatusnäkökulmaa (Ukrainan tutkimuksen tulosten pohjalta) Seuraavat viisi perhe- ja kasvatusnäkökulmaa on sisään rakennettu uuteen selviytymismalliini. Sukupuolet täydentävät toisiaan Ensiksikin esittelen ’täydentämisen’, mikä tarkoittaa sitä, että sukupuolet täydentävät toisiaan. Tutkija Susanne Scholz tuo esille kirjoituksissaan, että ’täydentämisessä’ (engl. Complementarianism) perusajatuksena on, että miehet suojelevat naisia, kun taas naiset tukevat miehiä. Usein käytetty ilmaus tässä on, että nainen on ’yhdenvertainen mutta erilainen’ miehen kanssa. ’Täydentämisessä’ nainen ei tule sorretuksi/alistetuksi, vaan pikemminkin vapaaksi, oman essentiansa, luodun olemuksensa mukaan toimivaksi. Jumala loi naiset yhtä kokonaisiksi ja arvokkaiksi persoonallisuuksiksi kuin miehetkin, Jumalan kuvaksi. Tässä ajattelussa on keskeistä sukupuolten välinen yhdenvertaisuus, mutta samalla myös vastavuoroisuus (resiprookkisuus). ’Täydentämisessä’ naisilla on yhteiskunnassa periaatteessa eri tehtävät, status, roolit kuin miehillä, koska ’täydentäminen’ pitää itsestään selvänä heteroseksuaalista sukupuolijakoa miehiin ja naisiin. Naisten ja miesten essentiat eli ’luodut olemukset’ poikkeavat toisistaan esim. biologian, emotionaalisuuden ja psykologisten tekijöiden suhteen. Uskonnon harjoittamisen näkökulmasta tarkasteltuna naiset ja miehet ovat yhdenvertaisia Jumalan edessä. Seurakunnissa miehillä on - kuten juutalaisessa uskonnossa on ollut kautta historian johtajuus. Paitsi juutalaisten historiaan niin myös Pyhään Raamattuun on viitattu, kun perustellaan traditionaalisessa juutalaisyhteisössä vallitsevaa selvää vastuun- ja tehtävienjakoa sukupuolten kesken. Sen on todettu luovan turvallisuutta yhteiskuntaelämään sekä naisten ja miesten väliseen keskinäiseen yhteistyöhön, erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa. Elämän kronologinen eteneminen sukupolvi sukupolvelta tarvitsee dynaamista kehittymistä niin rooleissa kuin tehtävissäkin, mutta perusasetelmassa Jumalan luodut essentiat naisiksi ja miehiksi pysyvät. Heterarkkinen vaikutusvalta Toiseksi analysoin toimintaa ja ’täydentämistä’ yhteiskunnassa yleisellä tasolla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että selviytyminen esim. muinaisissa Neo-Assyrian palatseissa perustui kahdenlaiseen valtaan: hierarkkiseen ja heterarkkiseen. Hierarkkinen valta kuuluu enimmäkseen patriarkaaliseen 14 perhekäsitteeseen (hepr. Mishpacha). Isä on juutalaisen perheen kuin myös perinteisen juutalaisen heimon pää. Toisaalta heterarkkinen valta liitetään usein feminiiniseen vaikutusvaltaan ja voimaan. Sitä käytetään puhuttaessa esimerkiksi verkostoista, yhteistyöstä ruohonjuuritasolla, ystävyyssuhteista ja vapaaehtoistyöstä. Toisaalta heterarkkisissa valtasuhteissa on myös hierarkkisia voimasuhteita, sekä lisäksi muunkinlaisia valtasuhteita, kuten vastavuoroista eli resiprookkista valtaa, vastustusta ja esim. suostuttelua. Ehdoton rakkaus ja kiitollisuus Kolmanneksi, tässä uudessa selviytymismallissani korostan, että tutkimusten mukaan juutalaisessa elämänmuodossa on sellaista dynaamista, uutta luovaa voimaa, joka on ollut korvaamaton resurssi juutalaisyhteisöissä kautta historian: rakkautta ja kiitollisuutta. Ensinnäkin, juutalainen perimätieto paljastaa, kuinka juutalaiset äidit ovat suurella ja ehdottomalla rakkaudella vastuullisesti kasvattaneet lapsensa kohtaamaan usein niin vihamielisen maailman. Toiseksi, kiitollisuudella on tutkitusti yhteys koettuun hyvinvointiin. Kiitollisuuden ylläpito perheessä ja yhteisössä voi ehkäistä masennusta ja tunnetta joutua liian suurten taakkojen alle. Jotkut tutkijat painottavat, että kiitollinen sydän ei voi olla väkivaltainen. Juutalainen kulttuuri ja perinne osoittaa, että kiitollisuutta voidaan opettaa sukupolvelta toiselle. Ukrainassa haastattelin messiaanista Ljubaa, joka oli havainnut seurakuntaelämässä, että jos perheessä äiti ei tunne Jumalan armoa, hän ei pääse kiinni kiitollisuuteen. Näin hän ei voi tuntea kiitollisuutta elämästään, äitinä olemisestaan, perheestään, puolisostaan tai lapsistaan. Siis, kiitollisuus ja armo kulkevat Ljuban mielestä käsi kädessä. Naisena elämisen seitsemän tehtäväkenttää Neljänneksi liitän uuteen selviytymismalliini naisen aseman ja tehtävät äitinä, puolisona ja yhteiskunnan jäsenenä. Kehittämääni naistypologiaa ja siihen liittyviä tekijöitä olen kuvannut laajasti kirjassani (Lap Lambert 2013). Typologiassa olen kuvannut seitsemän naistyyppiä, jotka liittyvät äitinä, vaimona ja yhteiskunnan kansalaisena toimimiseen: 1) Perheen sydänäiti, 2) Lasten kasvattaja- ja valmentaja -äiti, 3) Juutalaisen elämänmuodon ja perhe-elämän jatkaja- ja ylläpitäjä – äiti, 4) Puolisona miehellensä arvokas ’helmi’ –vaimo, 5) Aviomiehensä kannustaja ja tukija – vaimo, 6) Yhteiskunnassa ’tukipilari’ –kansalainen ja 7) yhteiskunnan vaikuttaja ja rakentaja – kansalainen. Typologia kuvaa sitä, millä tavoin naiset voivat myötävaikuttaa lasten, puolisoittensa ja koko perheen hyvinvointiin ja selviytymiseen. ’Äidillinen ajattelu’: kaikki lapset kuin omia Viidenneksi, selviytymismalliin sisältyy ajatus siitä, että nyky-yhteiskunnassa naiset tarvitsevat unelmia, mutta myös tietoa historian synnyttämistä myyteistä, jotta he voisivat päivittää perinteisen mielikuvansa naisen vastuista ja tehtävistä perheissä. Juutalaisnaisten keskuudessa tärkeimmät arvot 15 ja sosiaalihistorialliset myytit ovat perinteisesti liittyneet äitiyteen käsitteinä ’juutalainen äiti’ ja ’Yiddishe Mama’. Filosofi Sara Ruddickin käyttämä käsite ’äidillinen ajattelu’ kuvaa osuvasti juutalaisnaisten omistautumista perheelle. Juutalaisessa ajattelussa äitiys ei merkitse uhrina olemista, vaan ennen kaikkea iloa naiseudesta sekä puolisona ja äitinä olemisesta. Juutalaisessa elämäntavassa perheettömät, lapsettomat naiset voivat kokea olevansa ’huonoonnisia’, kunnes he sisäistävät sen, että juutalaiseen elämäntodellisuuteen kuuluu ajatus siitä, että kaikki lapset ovat arvokkaita. Ikään kuin jokainen nainen voisi olla ’äiti’, jokainen nainen voisi tarjota lapselle ’perheen’. Yhteisö ja yhteisöllisyys ovat tässä avaimia, joiden kautta rakennetaan läheisyyttä ja välittämistä tarjoavia verkostoja. Synagogat ja seurakunnat ovat perinteisesti toimineet yhteisöjen rakentumisen perustoina. Näin ’äidillinen ajattelu’ ja sitoutuminen lapsiin ei siis ulotu koskemaan vain omia, vaan ’kaikkia lapsia’. 6. SELVIYTYMISPROSESSIN PÄÄTAVOITE: KAPASITEETTIA TOIMIA OMASSA ELÄMÄNPROSESSISSA Hyvään elämiseen tarvitaan toimintakykyä ja toimintaa. Selviytymiseen sisältyy se päätavoite, että ihmisellä olisi kapasiteettia toimia elämänprosessissaan. Se tarkoittaa sisäistä elämänvoimaa ja aktiviteetteja. Selviytymismallin kantavana perusajatuksena on, että toimintakykyä syntyy, kun murtumistekijöitä eliminoidaan ja kun selviytymis- eli pärjäämistekijöitä vahvistetaan. Yksilöllisen toiminnan laatu on yhteydessä ihmisen päämääriin ja tavoitteisiin, joita hän asettaa elämälleen ’elämänprojektissaan’. Juutalaiseen / messiaaniseen juutalaiseen ajatteluun kuuluu paitsi ’doing’ (tekeminen), niin yhtä hyvin ’being’ eli (oleminen). ’Oleminen’ tarkoittaa ’lähellä olemista Jumalaan’. Siis, kaikessa tekemisessämme (’doing’) pyrimme olemaan lähellä Jumalaa (being close to God). Tämän voi yksinkertaisesti ilmaista siten, että tekemisemme voimanlähteenä on Jumala. 7. YHTEENVETO Tässä artikkelissa olen tarkastellut selviytymisprosessia ja siihen liittyviä tekijöitä uuden selviytymismallini kehittämisen kolmen vaiheen kautta. Tutkimustyöni perusteella näyttää siltä, että juutalaisuuden/messiaanisen juutalaisuuden arvomaailma ja henkinen perintö voisivat avata uusia näkökulmia ja keskustelun lähtökohtia ’arvokkaaseen elämään’ myös ei-juutalaisessa kontekstissa. Juutalaisuuteen sisältyy hieno ajatus siitä, että ihmisen arvo ei saisi riippua yksinomaan hänen yhteiskunnallisesta asemastaan tai menestyksestään. Jokainen ihminen on äärettömän arvokas. Yhtään ihmiselämää ei saisi tuhlata; elämää itsessään pidetään pyhänä. Selviytymismalliin sisältyy tavoite siitä, että jokainen ihminen saisi elää mahdollisimman tyydyttävän elämän ja luottaa lupaukseen, että kolmisäinen lanka ei pian katkea (Saarnaaja 4:12). Ihminen tarvitsee sosiaalisena yksilönä selviytyäkseen matkatovereita. Elämä rakennetaan ja eletään yhdessä. 16 SELVIYTYMISEN TEKIJÄT, jotka ovat selviytymisen resursseja erilaisissa olosuhteissa ja koko elämänkaaren aikana. Jokainen selviytymisen ulottuvuus sisältää erilaisia tekijöitä, jotka ovat yhteydessä ihmisen elämisen ympäristöön, identiteettiin ja henkilökohtaiseen eheyteen. Selviytymisen tekijät luovat toivon ja luottamuksen kokemista. Selviytymisen taustalla voi olla onnistuminen perhehyvinvoinnissa ja lasten kasvatuskäytännössä, jolloin jää myönteistä kapasiteettia toimia perheessä ja yhteiskunnassa. Selviytymiseen voi myös vaikuttaa onnistuminen naisen asemassa ja tehtävissä äitinä, puolisona ja yhteiskunnan jäsenenä. ANKKURIRESURSSIT: ELÄMÄNVOIMA OLEMASSAOLOKOKEMUKSEN SELVIYTYMISTEKIJÄT ULOTTUVUUKSILLA: 1. Fyysinen ulottuvuus 2. Sosiaalinen ulottuvuus 3. Tiedollinen ulottuvuus 4. Tunne-elämän ulottuvuus 5. Uskonnollinen/Hengellinen ulottuvuus ELÄMÄNOTE/ KIINNEKOHDAT SELVIYTYMINEN OMA TAHTO SISÄLTÄEN ANTEEKSIANNON MURTUMINEN ELÄMÄN TARKOITUS SISÄINEN VAHVUUS JA RAUHA KAPASITEETTIA TOIMIA ELÄMISEN PROSESSISSA ELÄMÄNROHKEUS/ SISUKKUUS TOIVO ANKKURIVOIMAVARAT Juurruttavat ja uudelleen juurruttavat yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen todellisuuteen: elämänvoima, elämänote ja kiinnekohdat, oma tahto sisältäen anteeksiannon, elämän tarkoitus, sisäinen vahvuus ja rauha, toivo, elämänrohkeus ja sisukkuus. OLEMASSAOLOKOKEMUKSEN MURTUMISTEKIJÄT ULOTTUVUUKSILLA: 1. Fyysinen ulottuvuus 2. Sosiaalinen ulottuvuus 3. Tiedollinen ulottuvuus 4. Tunne-elämän ulottuvuus 5. Uskonnollinen/Hengellinen ulottuvuus MURTUMISEN TEKIJÄT, jotka kuluttavat selviytymisen voimavaroja eri tilanteissa ja koko elämänkaaren aikana. Jokainen murtumisen ulottuvuus sisältää erilaisia tekijöitä, jotka ovat yhteydessä ihmisen sosiaaliseen ympäristöön, identiteettiin ja henkilökohtaiseen eheyteen. Murtumisen tekijät vähentävät toivon ja luottamuksen kokemista. Murtumisen taustalla on usein epäonnistuminen selviytymiseen tähtäävässä perhehyvinvoinnissa ja lasten kasvatuskäytännössä, jolloin ei jää myönteistä kapasiteettia toimia omassa elämänprosessissa, perheessä tai yhteiskunnassa. Murtumiseen voi vaikuttaa myös epäonnistuminen naisen asemassa ja tehtävissä äitinä, puolisona ja yhteiskunnan jäsenenä. 17tarkoitusta’ pääkäsitteet Kuvio 1. Selviytymismallin ’Kohti arvokkaan elämän KIRJALLISUUS ANTONOVSKY, AARON - Health, Stress, and Coping. San Francisco and London: Jossey-Bass Publishers, 1979. EINWOHNER, RACHEL. L. - Passing as Strategic Identity Work in the Warsaw Ghetto Uprising. In: Reger, J., Myers, D. J., Einwohner, R. L. (eds.). (2008). Identity Work in Social Movements. Minneapolis, MN: The University of Minnesota Press. 121-139. EINWOHNER, RACHEL. L., REGER, JO., MYERS DANIEL. J. - Identity work, Sameness, and Difference in Social Movements. In: Reger, J., Myers, D. J., Einwohner, R. L. (eds.). (2008). Identity Work in Social Movements. Minneapolis, MN: The University of Minnesota Press. 117. FRANKL, VIKTOR, E. - Man’s Search for Meaning. The USA: Beacon Press, 1963. In Finnish: Ihmisyyden rajalla, Helsinki: Otava, 1983. - Unheard Cry for Meaning. Psychotherapy and Humanism. New York, Simon & Schuster, 1978. In Finnish: Elämän tarkoitusta etsimässä, Helsinki: Otava 1980. HAARAKANGAS, KAUKO - Voimistava läsnäolo. Mielen tiet lapsuudesta vanhuuteen. Jyväskylä: PS –Kustannus, 2011. IKONEN, TUULA-HANNELE - The experience of existence. Empirical pilot study about the experience of existence of an elderly patient in long-term hospital care. Lisenciate thesis. Turku: University of Turku, 1990. (The original study report is written in Finnish) - The Experience of Existence. A Conceptual and Empirical Analysis Concerning the Experience of Existence of an Elderly Patient. Doctoral thesis. Turku: University of Turku, 1993. (The original study report is written in Finnish). - What is the most important for Elders in Institutional Care in Finland? A Discussion of the 12 factors that affect elders’ ability to cope with living in long-term care facilities in Finland. Geriatric Nursing. Volume 18, Number 2. March/April 1997:67-67. - Selviytymisen tukemisen teoria käytännön auttamistyön viitekehyksenä. Sosiaaliturva, 14 (elokuu), 1997, 20– 23. - Tuhkasta uusi elämä. Selviytymisen teoreettiset ja käytännölliset lähtökohdat. (The title in English: From the Ashes towards the New Life. A Theoretical and Practical Basis for Coping). Helsinki: Helsinki University Press, 2000. - DAUGHTERS OF THE VALE OF TEARS. Ethnographic Approach with Socio-Historical and Religious Emphasis to Family Welfare in the Messianic Jewish Movement in Ukraine 2000. Tampere: University of Tampere. Social Sciences and Humanities, 2013. Online http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9060-6. BACK TO FAMILY WELFARE. A STORY OF DAUGHTERS OF THE VALE OF TEARS. A Socio-Historical Analysis of Jews in Ukraine. ISBN number is 978-3-659-37186-8. Germany: Academic Publishing Lap Lambert, 2013. KJÄLLMAN, PETRA - Uhritiede. Kirjassa Petra Kjällman (toim.), Rikoksen uhrin käsikirja. Jyväskylä: PS –kustannus, 2011. POIKELA, ESA - Oppiminen sovittelun ytimenä – restoratiivisen ohjauksen lähtökohtia. Kirjassa Esa Poikela (toim.) Sovittelu. Ristiriitojen kohtaamisesta konfliktin hallintaan. Jyväskylä: PS-Kustannus, 2010. PUOLIMATKA, TAPIO - Uskonto, tiede ja Raamattu. Hämeenlinna, Karisto, 2007. - Kasvatus, arvot ja tunteet. Hämeenlinna, Karisto, 2010. RUDDICK, SARA - Maternal Thinking. In: Feminist Studies 6, no. 2 (1980): 342-367. - Maternal Thinking. Towards A Politics of Peace. Boston: Beacon Press, 1989, 1995, 2002. STEIN, EDITH - Woman. Essays on Woman. Second Edition, Revised. Institute of Carmelite Studies. Washington, C. D., 1996. - Essential Writings. Selected with an Introduction by John Sullivan, OCD. Maryknoll, NY: Orbis Books, 2002. SVÄRD, SANNA - Power and Women in the Neo-Assyrian palaces. University of Helsinki, Department of World Cultures, 2012. TILLICH, PAUL - The Courage to Be. New Haven, CT: Yale University Press, 1952. THE UNIVERSAL DECLARATION OF HUMAN RIGHTS (UDHR), Paris 1948. TUORILA-KAHANPÄÄ, HEIDI - Euroopan Ikoni. Edith Steinin elämä 1891-1942. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 2003. 18 19 Tuula-Hannele Ikonen UUSI SELVIYTYMISMALLI ’KOHTI ARVOKKAAN ELÄMÄN TARKOITUSTA’ Tuula-Hannele Ikonen on tutkija ja kouluttaja, joka on perehtynyt hyvinvointiin (welfare, well-being), selviytymiseen (coping), perhehyvinvointiin (family welfare), sekä naisten asemaan ja tehtäviin yhteiskunnassa ja hengellisessä kentässä, sekä juutalaisten/messiaanisten juutalaisten elämään diasporassa. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden tohtori, Tampereen yliopisto 2013; terveydenhuollon tohtori, Turun yliopisto 1993 ja valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto 1977. Hän on työskennellyt Turun ja Tampereen yliopistossa, tutkimus- ja koulutuskeskuksissa, johtanut ekskursioita Israelissa, vieraillut post-doctoral tutkijana the Hebrew University:ssä Jerusalemissa, tehnyt juutalaisten elämään liittyvää empiiristä tutkimusta ja kerännyt aineistoa mm. Ukrainasta, Puolasta ja Venäjältä. Hänellä on ammattikorkeakoulun opettajan pedagoginen pätevyys (englanninkielinen koulutusohjelma). Hänen uusin väitöskirjansa käsittelee sitä, miten hyvinvointia voidaan rakentaa perheessä sekä lasten ja naisten elämään. Väitöstutkimus Daughters of the Vale of Tears. Ethnographic Approach with SocioHistorical and Religious Emphasis to Family Welfare in the Messianic Jewish Movement in Ukraine 2000. Luettavissa osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9060-6 Väitöskirja on julkaistu kirjana Back to Family Welfare. A Story of Daughters of the Vale of Tears. Lap Lambert Academic Publishing Luettavissa osoitteesta: http://wjudaism.library.utoronto.ca/index.php/wjudaism/announcement /view/396 SELVIYTYMINEN (coping) on yksi Tuula-Hannele Ikosen pääteemoista. Hän on tutkinut selviytymistä vuodesta 1988 lähtien. Helsingin yliopistopaino julkaisi hänen selviytymisen mallinsa ensimmäisen kerran vuonna 2000. Selviytymismallia on sovellettu sosiaali-, terveys- ja kasvatustoimen piirissä. Tämä selviytymismalli on ollut teoreettisena lähtökohtana myös Tuula-Hannele Ikosen Elämänhallinnan valmennuksessa (Life Coaching), joka tähtää oman eletyn elämän arviointiin, oman tulevaisuuden suunnitteluun ja selviytymiseen haasteellisessa nykyhetkessä. Tuula-Hannele Ikosen selviytymismallin ’Kohti arvokkaan elämän tarkoitusta’ pääkäsitteet ja sisältö esitetään tässä artikkelissa. Selviytymisen teema on ajankohtainen nyt jos koskaan! Yhteystiedot E-mail [email protected] Puhelin 045 321 5005 20
© Copyright 2024