Miljoonabisnestä jänkhältä, Kantri
Luonnosta purkkiin Miljoonabisne stä jänkhältä Lapin luonnon antimista kehitetyissä terveys- ja kauneustuotteissa yhdistyvät perinteet ja huipputeknologia. Eija Mansikkamäki Pekka Fali TEKSTI: KUVAT: Kolarissa ja Torniossa J äkälää, varpuja, vaivaiskoivuja. Tuulta ja tuntureita. Punaposkisia puolukoita, keltakylkisiä hilloja. Suota, avaruutta – melkein ei mitään. Täällä jänkhällä syntyy bisnestä, joka alkaa luonnosta ja päätyy tyylikkääseen purnukkaan. Matkalla luonnon kilohinta kasvaa yhdestä eurosta viiteentuhanteen, jos idea on oikea. Kenellä on tällaiset keksijän aivot? Monellakin. Suomen Lapissa toimii useita yrityksiä, joissa on oivallettu, että pieni voi olla suurta ja vanhasta kannattaa ammentaa. Parhaimmille keksinnöille on tyypillistä se, että huipputuote on syntynyt käytännön pulmasta ja todelliseen tarpeeseen, ei kehittämällä. Niin näillekin. Kaikille on kuitenkin yhteistä myös vankka tutkimusnäyttö tuotteiden takana. Raakapihka näyttää yleensä möhkäleeltä puun harmaata kuorta, mutta joskus se kimaltaa kuin kulta. Pihka ropistellaan kirveellä reppuun Mennään siis lappilaiseen metsään. Risto Juopperi näkee jo kaukaa, minkä kuusen kyljessä kohoaa pihkaesiintymä. Juopperi painaa keruureppunsa puuta vasten ja alkaa rapsia kirveellä puunkuorta. Reppuun ropisee muruja ja möhkäleitä, jotka näyttävät pikemminkin sorakiviltä kuin kuusenkullalta. Joissakin murenissa näkyy aurinkoa vasten 4 Risto Juopperi kerää pihkaa enintään kävelykorkeudelta. ”Jos ei tämä pituus riitä, methä pitäköön omansa.” LOKAKUU Lokakuu 2012 LOKAKUU Lokakuu 2012 2012 5 Luonnosta purkkiin Pihkasalvaa atsottuna keltaista kivettymää. Käsissä k keltainen pihka pehmenee. Ennen vanhaan sitä käytettiinkin purukumina. Tunnissa voi kerätä kolme ja hyvässä paikassa jopa seitsemän kiloa kuusenrunkopihkaa. Palkoille pääsee, sillä Repolarin tuotantopäällikkö Kyösti Vanha maksaa kerääjämiehille hyvästä tavarasta kaksikymppiä kilolta. ”Minä olen sijoittanut tienestit lentobensiiniin”, Juopperi nauraa. Pihka on ikivanha lappilainen luonnonlääke, sillä se ehkäisee bakteerien kasvua. Niin puu hoitaa itseäänkin: se paikkaa katkennutta oksankohtaa, lumivauriota tai kolhua pihkapurseella, joka on syntynyt ehkä jo useita vuosia sitten. Nykyisin tarkasta metsäkonetyöstä ei enää synny runkovaurioita, minkä vuoksi pihkaakin on tarjolla aiempaa vähemmän. Miesten mielestä Metlan kannattaisikin tutkia erityisten pihkakenttien perustamista eli tutkimuspuiden tahallista kolhimista. ”Puu ei haavasta suutu, vaan sen kun paranthaa kasvuaan tässä kuivhalla kankhaalla”, Juopperi sanoo ja näyttää vakuudeksi kuusta, jonka runkoa hän runteli kirveellä viisi vuotta sitten. Pihkaa on norunut vuolaasti, mutta puun kasvu ei ole pysähtynyt. ”Pihkatuotanto soveltuisi hyvin jänkien ja soiden reunapuustolle, ja toisi kuitupuulle lisää arvoa”, Kyösti Vanha visioi. Miehet laskevat, että jos hehtaarilla kasvaa 700–800 puuta, pihkasta saisi 2 000 euron tuoton ennen päätehakkuuta. Kuusen kultaa makuuhaavoihin Nämä Lapin miehet keräävät pihkaa Repolar Oy:lle. Kerrotaan, että Kolarin terveyskeskuksen vuodeosastolla ihmeteltiin, kun makuuhaavat eivät Tyrniöljykapseleita parantuneet. Kokeneet hoitajat sanoivat, että ”on meillä täällä parempiakin kuin nuo tohtorien hoidot”. ”Lääkäripoikani kokeili, hoito toimi, ja kun pihkaa alettiin tutkia, se huomattiin hyvin aktiiviseksi ja antimikrobiseksi aineeksi. Vaikka olen tyypillinen lääkäriskeptikko, olen aidosti hämmästynyt pihkan tehosta”, Pentti Sipponen kertoo. Pihkaa kokeillut terveyskeskuslääkäri oli Arno Sipponen, joka perusti Helsingin yliopistossa ja Metlassa tehtyjen tutkimusten jälkeen lääkäriisänsä Pentin ja muutaman muun kanssa pihkavoidetta valmistavan yrityksen vuonna 2006. Syntyi bisnes, jota oli edeltänyt Lapissa iät ajat kotikutoinen pihkan keittely voihin, ihraan tai hunajaan. ”Pihkasalva mainittiin jo Benedictus Olain lääkärikäsikirjassa vuonna 1578. Mutta siellä ei ollut yhtään Orionin lääkettä!” Pentti Sipponen nauraa. Repolar Oy valmistaa haavasalvaa ja kynsisienen torjuntaan tarkoitettua pihkalakkaa ja pyörittää nyt näillä kahdella valmisteella puolen miljoonan euron liikevaihtoa. Pääkonttori on Espoon Olarissa, tuotanto Kolarissa. Pihkabisnestä tarjottiin aikanaan myös kotimaiselle Orionille, mutta tehtaanjohtaja tyrmäsi idean sanomalla, että ”minähän en pannujani pihkaan sotke”. Puun uutteissa hyödyntämätön bisnes Suunnilleen puolet kuusen rungosta kerätystä aineksesta on puhdasta pihkaa. Repolar ostaa pihkaa tuhatkunta kiloa vuodessa, uuttaa siitä Kolarintehtaalla siirapin näköistä nestettä ja lähettää tumman liemen Loviisan Liljendaliin, missä alihankkija Teampac Oy valmistaa siitä salvaa ja lakkaa. Valmiissa salvassa on 10 prosenttia pihkaa ja hinta apteekissa parikymppiä tuubilta. Pihka on luonnon oma lääke bakteerien torjuntaan. ”Mikään ihotautilääke se ei ole, mutta helpot”Kun näitä yrttihoitoja selvittelin, totesin, taa esimerkiksi huuliherpeksen ja peräpukami- että tässähän on selvä bisneksen paikka. Ei en oireita”, entinen sairaanhoitaja Kyösti Vanha muuta kuin prosessi pystyyn, ja tässä ollaan.” sanoo. Syntyi Detria Oy, jonka ensimmäiset tuotteet, Lääkäri Pentti Sipponen uskoo Vanhan ja lihasrelaksantit eli lihasten rentouttajavoiteet Juopperin tapaan, että pihkassa ja puun uute- kehiteltiin vuonna 1994 urheilijoiden palautuaineissa piilee hyödyntämätön bisnes. Hän on mista varten. Pitkäsen apuna oli armeijan urleikitellyt ajatuksella, että jos saisi hehtaarin heilukoulu, neljä tohtoria ja oululainen yrityskuusikkoa, hän veistäisi joka puun kyljet pysty- haudonnan tulos CRS-Biotech. suunnassa auki kaikissa ilmansuunnissa ja keSiankärsämöä ja turvetta sisältäviä jalkavoiräisi pihkat vuosittain. teita suositellaan niin urheilijoiden puujalkoi”Uskon, että saisin runkoa kohden kaksinker- hin ja penikkatautiin kuin tavallisten ihmisten taisesti sen hinnan, mitä pelkästä kuitupuusta. suonikohjuihin ja jalkasilsaankin. ”Nyt voi sanoa, että elämme mummoener Bonuksena saisin vielä hirvittävän kovaa pihkapuuta, josta entisaikaan tehtiin ikkunan- ja oven- gialla, sillä he ostavat eniten lihasvoiteita ja sivelevät niillä jalkansa ennen nukkarmit”, Sipponen sanoo. kumaanmenoa”, toimitusjohtaja PitSipponen ei kuitenkaan omista ”Ei tämä ole känen kertoo. metsää, vaikka uskoo siihen. mitään hokTuotteita on testattu myös kilpa”Puu on arvokas tuote tälle maalle, kuspokkustanssijoilla ja salibandyn pelaajilla, ja ja ennustan, että muutaman vuositiedettä.” uusinta uutta on tulehduksilta suokymmenen kuluttua joka ainoa neujaava tatuointivoide. lanen ja lehtikin kerätään.” Vaikuttavina aineina toimivat siankärsämösHän on kehittelemässä nyt Taiga Polymers -yhtiössä pihkapohjaista antimikrobista suoja- tä, turpeesta, katajasta, väinönputkesta ja mesiangervosta erotetut uutteet, muun muassa ihoainetta puulle ja muoville. vaivoja hoitava arbutiini ja tulehduksen taltuttaja salisylaatti. Kilpatanssijoiden, ”Ideamme lähtee kansanparannusperinteesmummojen ja tatuoitujen hipiään tä. Tiedetään, että kansanparantaja on käyttäMenestystarinoita on lisää. Rovaniemellä toimistoaan pitävä Detria syntyi, kun entistä nyt tiettyjä yrttejä tiettyyn ongelmaan. Sen jälmarkkinointimiestä Tenho Pitkästä vaivasi keen tutkitaan, mitä yrtit sisältävät, ja sieltähän kutiseva psoriasis. Taudille on ominaista, että paljastuu lääketieteen tuntemia aineita. Me sitten kehitämme menetelmän, jolla saamme halkun ihoa raapii, se rikkoutuu ja tulehtuu. ”Koululääketieteen keinot olivat hampaatto- tuumme vaikuttavan aineen”, Pitkänen valaisee mia, eivätkä luontaistuotteetkaan minun tapa- yksinkertaista bisnesideaa. uksessani parantaneet, mutta rauhoittivat kuti”Ei tämä ole mitään hokkuspokkus-tiedettä, naa”, Pitkänen kertoo. vaan vanhoja, kansanparantajien ympäri Hän päätti perehtyä luonnonaineisiin pa- maailmaa tuntemia ja lääketieteen käyttämiä aineita.” remmin. Siemenöljyjen värit lumoavat. Vasemmalla vaaleaa mustaherukkaa, oikealla verenpunaista tyrniä. Toiminta perustuu verkostoitumiseen Detrian tuotantoon tarvitaan yrttejä vuodessa 10 000 kiloa, ja ne kerää Lapin 4H-piirin sata koulutettua kerääjää. Keruu alkaa juhannuksena koivun pikkulehdistä ja jatkuu syksyyn katajanversojen poimintaan. Useaan kertaan palkittu Detria on siitä erikoinen yritys, että sillä on patentit ja tuotemerkit omassa hallussa, mutta ei omaa valmistusta lainkaan. ”Koko toimintamme perustuu verkostoitumiseen”, Pitkänen kertoo. ”Olisi ollut hirmuinen riski rakentaa lainalla tällainen organisaatio. Siksi loimme verkoston kerääjistä alkaen, ja me vaan pyöritämme tätä mallia täältä konttuurilta.” CRS-Biotech tutkii yhä vaikuttavat aineet, rovaniemeläinen alihankkija erottelee ne ja sitten ne lähetetään Loviisaan Teampacin tehtaalle voiteiden valmistusta varten – samaan pajaan, joka tekee Repolarin pihkatuotteet. Verkostoitumista ovat auttaneet myös TEkeskus, Kera ja MTT. MTT tutkii parhaillaankin, voisivatko paikalliset viljelijät kasvattaa siankärsämöä pelloillaan. Rovaniemellä on vain neljän henkilön pääkonttori ja ympärillä tietenkin ne Lapin yrtit, jotka tuottavat tätä nykyä kolmen miehen yritykselle 1,5 miljoonan euron liikevaihdon. Kannattaako yrityksen vielä pitää majaa pohjoisessa? ”Lappihan on puoli Suomea! Ja vaikka parannusperinne on katoavaa kansanperinnettä, täällä se vielä elää jollakin tavalla, ja lisää käydään etsimässä naapurimaasta”, Pitkänen toteaa. Uusia ideoita riittää, sillä Pitkänen palasi juuri seitsemänneltä tiedonkeruumatkaltaan Vienan-Karjalaan. Kuivattu puolukka lennähtää Aromtechin Tiina Ulvisen käsistä öljynä ympäri maailmaa. Tuotantopäällikkö Kyösti Vanha sekoittaa Repolarilla pihkalientä, joka lähtee Kolarista Loviisaan voidetehtaalle. 6 LOKAKUU 2012 LOKAKUU 2012 7 Luonnosta purkkiin Tunnistatko? Lakan, vadelman ja mustaherukan siemeniä. Lisää lenkkejä jalostusketjuun LOKAKUU 2012 Marjojen vuosisadoksi on arvioitu jopa miljoona kiloa, mutta vain runsas kolmannes siitä on järkevien poimintamatkojen päässä. Pelkän raaka-aineen potentiaali on satoja miljoonia euroja. Jos se jalostetaan hilloksi, marjan arvo kymmenkertaistuu. ”Eikä hillon pyöräyttäminen marjoista ole todellakaan mitään avaruustekniikkaa.” Mustikkajauheesta maksetaan sata euroa kilolta ja uutteesta yli neljätuhatta. Männynkuoriuute maksaa kaupassa luontaistuotteena jopa yli 6 600 euroa kilolta. Toki se on myös tiivistettyä tavaraa. Vaikka puristeiden, pillerien ja ravintolisien arvo on korkeampi, kapeampi on markkinakin ja myynti työläämpää, Peltola huomauttaa. MTT on selvittänyt niin Repolarille, Detrialle kuin Aromtechillekin eri kasvinosien vaikuttavien aineiden luonnetta ja määriä. ”Esimerkiksi pihkavoiteesta voidaan kysyä, onko kyse innovatiivisuudesta vai vain ennakkoluulottomuudesta? Sehän on vanha keksintö, mutta että siitä jalostui kaupallinen ja hyväksytty voide, on sen ansiota, että Kolarin terveyskeskuksessa oli ennakkoluulottomia hoitajia ja lääkäreitä.” Kolarilainen hoitohenkilökunta joka tapauksessa oli valveutunutta. Ja Lapissa luonnonkäyttöperinne on aina leimannut arkea enemmän kuin muualla Suomessa. Alan yritysten on vaikeaa pärjätä ilman verkostoitumista. ”Ilman sitä ei tulisi mitään. Vaikka esimerkiksi puhutaan luonnontuotealasta, se on hyvin vaihteleva joukko ravitsemusta, kosmetiikkaa, lääketiedettä ja muita hyvinvointialoja. Siinä tarvitaan sekä mikrobiologian, kasviekologian ja kasvikemian oppeja. Ei kenenkään päässä ole noin laajoja tietoja, että olisi koko alan kattava asiantuntija.” EIJA MANSIKKAMÄKI J ätin koulun rauhaan vuodeksi, mutta koulu ei jättänyt minua. Koulu tulee uniini. Osansa vaikuttaa sekin, että olen syksyn mittaan ollut sijaisena huostaan otettujen lasten ja nuorten kotikoulussa. Oppilaiden tilanteet ovat yhä raskaampia. Eivät toki kaikkien: On suuri joukko oppilaita, jotka pärjäävät, jopa siinä suuressa joukossa. Heillä on lähellään ihmiset, jotka pitävät heistä huolta. He kukoistavat. Mutta osa oppilaista tarvitsee yhä enemmän aikuisen aikaa ja huomiota. Tilanne on sama koulussa ja päivähoidossa. Syy ei ole vanhempien. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Ja ongelmat jatkuvat yli sukupolvien. Elinympäristömmekin on muovautunut sellaiseksi, että se miellyttää lyhyellä, mutta ahdistaa pitkällä aikavälillä. Olemme kiireisiä, lapset jäävät jalkoihin. Kyky rauhoittua on huonontunut, koska emme saa varhaislapsuudessa riittävästi tarvitsemaamme lohtua. 8-vuotiaan pikkutytön kohtalo järkyttää. Tapahtuneen yhtey- dessä on puhuttu yhteisöllisyyden häviämisestä. Perheestä on tullut väärällä tavalla pyhä. Jos uskaltaisimme tarjota apuamme jo ensimmäisten merkkien kohdalla, lastensuojeluilmoitusten tarve vähenisi. Itä-Suomen yliopistossa kesäkuussa lasten surmista väitellyt Anne Kauppi tietää, että taustalla on usein paitsi mielenterveysongelmia myös vanhempien omat lapsuuden vaikeat kokemukset, avuttomuus lapsesta huolehtimisessa, vaikea elämäntilanne ja yksinäisyys. Presidentti Sauli Niinistön luotsaama kampanja neuvoo, kuinka voimme arjen teoillamme estää syrjäytymistä. Neuvoista on noussut myrsky, jossa vastapuoli sanoo, etteivät löysät vinkit auta ratkaisemaan rakenteellisia epäkohtia kuten köyhyyttä ja työttömyyttä. Hyvää keskustelussa on joka tapauksessa se, että se yleensä nousi pintaan, vihdoinkin. Itse ajattelen, että koulussa tai päivähoidossa tapahtuvat vaikei- den kasvatuspulmien ratkaisuyritykset ovat jo myöhässä. Ratkaisuja on haettava aikaisemmin. Ongelmat tulevat usein ilmi jo vauva-aikana, synnytyksen yhteydessä ja raskausaikana. Kätilöitä ja terveydenhoitajia on koulutettava rinnalla kulkijoiksi. Raha on kohdennettava niin, että vaikeuksissa olevia perheitä pystytään auttamaan ennaltaehkäisevästi ja pitkäjänteisesti. Pikkulapsiperheet hyötyvät tukiperheistä, joiden kanssa vanhemmuutta voi jakaa ja jonne lapset voivat mennä viikonlopuksi säännöllisesti. Systeemi on jo olemassa, tukiperheitä vain on harvassa. On myös ehdotettu seulontaa kouluterveydenhoidon tarkastuksiin mielenterveysongelmien tunnistamiseksi. Tämä edellyttää, että myös apua on tarjolla tehokkaasti. Ylipäänsä valmiita toimintamalleja löytyy, jos ohjaamme tähän rahaa. Kysymys on tahdosta. Ei syrjäytetä. Kohdennetaan resursseja perheiden tukitoimiin ja lastensuojeluun. Ennaltaehkäisevä työ on myös taloudellisesti kannattavaa, sen avulla rahaa säästetään siitä toisesta, kalliista päästä. Tämä on sitä viisasta hölmöläisten maton jatkamista, tässä se todella jatkuu. ius LOKAKUU 2012 Tuhansia euroja kilolta Kierteelle stoppi nel Laatupäällikkö Pia Sorsa vastaa Aromtechin laadunvalvonnasta. Samanlainen kehityskulku pitäisi nyt saada muihin luonnonraaka-aineisiin, kuten metsämarjoihin. Se tarkoittaa lisää lenkkejä jalostusketjuun ja sitä kautta lisää liksaa. ”Arvon nousu jalostusketjussa ei tarkoita juuri muuta kuin sitä, että arvoketjun ympärillä on paljon taloudellista toimeliaisuutta. Ja se tarkoittaa lisää hyvinvointia ja työpaikkoja”, Peltola yksinkertaistaa. Hänestä on suorastaan itsestäänselvää, että pohjoiset metsät ovat täynnä ulkomaisia marjanpoimijoita. Marjanpoiminnan kannattavuus on suomalaiseen elintasoon tottuneelle alhainen. ”Ulkomaiselle maksetaan marjakilosta aivan saman verran kuin suomalaiselle, mutta erona on, että jos suomalainen ja thaimaalainen poimii raivokkaasti pari kuukautta, thaimaalainen saa parhaassa tapauksessa parin vuoden palkkarahat. Ei ole mikään ihme, että he ovat niin ahkeria.” Suurin osa Suomen kauppamarjoista poimitaan Lapista ja Kainuusta, sienet itäisestä Suomesta. e Ma 8 Lapin luonnontuotteiden hyödyntämisessa ollaan vasta alussa. K HEIDI JAATINEN ann a: H Kuv tyrni- ja mustaherukansiemenöljystä. Aromtech lähettää öljyt Italiaan kapseloitaviksi, ja valmiit tuotteet myy Suomessa Valioravinto. Marjat ovat kotimaista alkuperää, paitsi tyrni, josta valtaosa tuodaan HiSiemenöljyä ihon kauneudeksi Aikamoisia propellipäitä nuo lappi malajan alueelta. Vadelmat ja mansikat ostetaan Keski-Euroopan viljelyksiltä. laiset. Sitten etelämmäksi, Tornioon. Siellä ”Kotimainen viljelty mustaherukka entisten veturitallien paikalla, tehdas- antaa erittäin hyvälaatuista siemenölalueen reunalla seisoo vihreä raken- jyä”, toimitusjohtaja Vesa-Pekka Judin nus, joka kätkee sisäänsä toimiston, sanoo. laboratorion ja hiilidioksidiuuttoon Suurin osa tuotannosta menee vienperustuvan tuotantolinjan. tiin, eniten Eurooppaan, mutta myös Aromtech erottelee siellä Lapin yr- Australiaan asti. teistä ja marjojen siemenistä öljyä, ”Yhtenä päivänä saimme näytepakjota käytetään ravintolisien ja kosme- kauksen Caymansaarilta saakka, olivat tiikan raaka-aineiden valmistukseen. käyttäneet tyrniöljyämme ihovoiteesTämä on miljoonabisnestä: Arom- sa”, markkinointipäällikkö Tiina Ultechin liikevaihto on neljä miljoonaa vinen kertoo. euroa ja työntekijöitä on 17, kaikki TorLappilaisen luonnon kauneus ja kaniossa, paitsi toimitusjohruus on iso osa tuotteiden taja Porissa. ”Nyt on hirveä imagoa, Judin kertoo. Sitä varten yritys on tehnyt Yhden euron kilohinta nivaska yrtoman alatuoteryhmänsä, muuntuu tuhansiksi eutejä erilaisiin True Arctic, jonka nimellä roiksi, kun luonnonmarjovaivoihin!” valmistetut tuotteet ovat jen siemenöljy pakataan taatusti napapiirin pohkapseleiksi tai myydään kosmetiikkavalmistajille, kuten Lume- joispuolelta. nelle, BodyShopille ja Oriflamelle. ”Pohjoisuus on merkittävä osa Aromtech käyttää uutteidensa raa- markkinointiviestintää ja Tornio sopika-aineena kuivattua turvetta, rata- va sijaintipaikka, koska elämme pohmoa, tyrniä ja lukuisien eri marjojen joisen luonnonantimien hyödyntämisiemeniä. Pussitetuista siemenistä sellä”, Judin sanoo. erottuu selvästi keltainen lakka, mus”Toisaalta on muistettava, että vaiktikan siemenet puolestaan ovat tum- ka Lappi on suomalaisille eksoottinen, manpunaisia, lähes jauhoa. muualla maailmassa myös sveitsiläiset Siemenestä erotetaan öljy, jota irto- vuoristoseutumaisemat mielletään aa marjasta 1–10 prosenttia. Se sisältää puhtaan luonnon alueiksi.” hyviä omega-rasvahappoja, joita ihmiAromtech syntyi 1980-luvulla kesen elimistö ei tuota itse ja jotka eivät minmaalaisen Veli-Markku Kortenormaalissa ruoansulatuksessa vapau- niemen ajatuksesta pohjoisen marjodu siemenistä. jen käyttämisestä. Öljyt ovat putkiloissa kauniita: tyr”Hän oli vakuuttunut, että lyhyen nin verenpunaista, mustikan ja musta- kesän ja pitkän talven eläneillä kasherukan vaaleankeltaista. veilla voisi olla jalostettuina vaikutusÖljyjä käytetään kosmetiikassa ul- ta ihmisen terveyden hyväksi. Se on koisesti ja ravintolisissä sisäisesti. Esi- yhä periaatteemme”, Judin kertoo. merkiksi atoopikot ovat saaneet apua ”Nyt on hirveä nivaska erilaisia yrttejä erilaisiin vaivoihin! Meillä on sellainen ongelma, että emme kerkiä tekemään kaikkea, mikä olisi mahdollista.” Marjasta saa uutteena jopa tuhatkertaisen tuoton aikkihan sen tietävät, että luonnonantimia voi syödä, mutta että niillä voi peittää maksaläiskiä, lääkitä jalkasientä ja rauhoittaa peräpukamiakin. Ollaanko Lapissa poikkeuksellisen innovatiivisia? ”Ollaan, ollaan, ilman muuta!”, Rainer Peltola vastaa puhelimeen Rovaniemeltä. Hän on maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n vanhempi tutkija ja saa palkkansa siitä, että koettaa luoda lappilaisille luonnontuotteille lisäarvoa. Se tarkoittaa toimitusvarmuutta saatavuuteen ja vauhtia yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaan. Alussa ollaan, Peltola myöntää. Luonnonmarjojen hyödyntäminen on hänestä jo aika hyvällä mallilla. Mutta nyt tarvittaisiin enemmän jalostusta, jotta raaka-aineen hinta nousisi. ”On ihan turha ruikuttaa, että raaka-aineesta maksetaan niin huonosti. Luonnontuotteeet eivät raaka-aineena poikkea millään tavalla mistään muusta maa- tai metsätalouden raakaaineesta”, Peltola tykittää. ”Eihän puunkaan reaalihinta ole noussut 1970-luvun jälkeen oikeastaan yhtään. Ja jokainen maataloustuottaja tietää, minkälainen raaka-aineiden hintakehitys on ollut viime aikoina.” Miksi meillä sitten on kannattavaa metsätaloutta? ”Tai miksei meillä ole metsät täynnä thaimaalaisia metsureita? Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että raaka-aineen tuotannon tehokkuus on nyt jotakin aivan muuta kuin 30–40 vuotta sitten. Yksi moto tekee nyt saman työn kuin kämpällinen lentojätkiä 1960-luvulla.” Kolumni Opettaja, kirjailija ja emäntä Heidi Jaatinen asuu K iuruvedellä. 9
© Copyright 2024