Potilaan tilanteeseen pitää olla perehtynyt riittävästi, kun
– Potilaan tilanteeseen pitää olla perehtynyt riittävästi, kun ottaa esille elämän ja kuole man asioita. Jos lähtee liikkeelle heppoisin tiedoin, se ei herätä luottamusta, sanoo Kuusamon terveys keskuksessa työskente levä Tarja Konttila. 25 1 8 Suomen Lääkärilehti 37/2012 vsk 67 ajassa vastaanotolla Kuinka keskustella elämän lopusta? Ei elvytetä -päätöksestä keskusteltaessa liikutaan herkällä alueella. Edes ammattilaisille käsite ei aina ole selvä, potilaista ja heidän omaisistaan puhumattakaan. Asian puheeksi ottamista voi opetella. n teksti Anne Seppänen n Kuvat Tea Karvinen O YS:ssa työskentelevälle onkologi Eeva Rahkolle ei elvytetä -päätökset ovat osa arkityötä. Hän pitää palliatiivisen hoidon vastaanottoa syöpäpotilaille, joiden sytostaattihoidot on todettu tehottomiksi. – Otan asian aina puheeksi, jos sitä ei ole aiemmin linjattu ja jos arvelen, että potilas ei yleiskunnon heikentyessä hyödy tehohoidosta tai elvytyksestä. Asia on hyvä keskustella erikoissairaanhoidossa ennen kuin potilas siirtyy perusterveydenhuoltoon, Rahko sanoo. Päätöstä nimitetään usein DNR-päätökseksi (do not resuscitate) tai ANDpäätökseksi (allow natural death). OYS:ssa käytetään lyhennettä DNARpäätös (do not attempt resuscitation). Kyse on teho- tai paineluelvytyksestä pidättäytymisestä sydänpysähdyksen sattuessa. Muuta tarpeellista hoitoa vaille potilasta ei jätetä. – Päätös pitäisi tehdä, jotta potilas välttyisi turhilta ja rasittavilta toimen piteiltä, joista ei ole hänelle todellista hyötyä. Potilaalta ei riistetä mitään sellaista, mistä hän voisi saada elämänlaatuunsa parannusta, Rahko sanoo. Myös sairaanhoitajat kaipaavat ennalta sovittuja toimintaohjeita sen varalle, Su omen Lääkärilehti 37/2012 vsk 67 että potilaan tila romahtaa päivystysajalla. Ellei päätöstä ole kirjattu, on elvytys aloitettava. – Turhalla tehohoidolla voidaan pahimmillaan pitkittää vääjäämättä kuolevan potilaan kärsimyksiä. Silloin päätöksen tekemättä jättäminen ei ole ollut hyvää lääketieteellistä hoitoa, näkee osastonylilääkäri Tero Varpula HYKS Jorvin sairaalan teho-osastolta. Päätös hyvissä ajoin Monissa sairaaloissa on elämän loppuvaiheen hoitoa koskevia ohjeistuksia, joissa käsitellään myös ei elvytetä -päätöstä. Ylilääkäri Veli-Pekka Harjola päivystys ja valvontaklinikalta HYKS:sta oli mukana tekemässä HUS:n ohjeistusta vuonna 2008. – Halusimme kirkastaa asiaan liittyviä käsitteitä sekä päätöksentekoon ja kirjaamiseen liittyvää menettelyä. Pitkälle edennyttä kroonista sairautta sairastavien potilaiden kanssa pitäisi keskustella hoitotahdosta ennakolta, esimerkiksi poliklinikkakäyntien yhteydessä, ettei siihen jouduttaisi päivystys tilanteessa, Harjola kertoo. Ohjeistuksen tavoitteena on, ettei päätöstä joutuisi tekemään nuori erikoistuva lääkäri tai päivystävä lääkäri yksin, vaan että sen tekisi seniorilää käri. Harjola näkee kaksi potilasjoukkoa, joiden kohdalla DNR-päätös tulee kyseeseen. Etenevää kroonista sairautta sairastavien lisäksi päätös voidaan joutua tekemään äkillisesti sairaalaan joutuneiden, kriittisessä tilassa olevien potilaiden kohdalla. Jos tällainen potilas lähtee toipumisuralle, päätös voidaan purkaa. Potilaat usein tyytyväisiä Kuusamon terveyskeskuksessa työskentelevä Tarja Konttila ottaa nykyisin DNR-päätöksen puheeksi pääsääntöisesti aina, kun sen tekeminen on hänen mielestään ajankohtaista. Yleislääketieteeseen ja geriatriaan erikoistunut Konttila kohtaa näitä tilanteita työssään viikoittain. – Muistan ajan jolloin päätöksiä tehtiin niin, ettei niitä aina käsitelty potilaan tai omaisen kanssa. Siinä olen muuttanut linjaani. Joskus tosin on yksittäisiä tapauksia, joissa näyttää siltä, ettei potilas tai omainen kerta kaikkiaan kestä asiasta keskustelemista. Silloin siitä ei keskustella. Konttilan näkemyksen mukaan potilaat ja omaiset ovat olleet useimmiten 2519 tyytyväisiä päätöksestä käytyyn keskusSiksi on tärkeä varmistaa, että puhutaan teluun. Samalla kun puhutaan DNR-linsamasta asiasta. jauksesta, luodaan kats aus potilaan – Pitää painottaa, että DNR-päätökvointiin muutenkin. Usein potilaat ovat sessä on kyse siitä, ettei potilasta ryhdytuttuja jo pitkältä ajalta vuotä elvyttämään sydänpysähsia Kuusamossa työskendystilanteessa. Sen sijaan Maallikko ei aina hoidon painopiste siirtyy nelleelle Konttilalle. Konttila pyrkii luomaan tiedä, miten huono potilaan tilanteen helpottakeskustelut ilanteesta kiielvytyksen tulos miseen tässä ja nyt. reettömän, jotta potilaalla ja Aina maallikolla ei ole usein on. omaisilla olisi aikaa kysyä ja selvää käsitystä siitä, miten kertoa omia näkemyksiään. huono elvytyksen tulos – Keskustelussa pyritään pääsemään usein on. Omaisten on helpompi hahjonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ja mottaa tilannetta, kun heille selvennejoskus päätöstä ei vielä tehdäkään, vaiktään mitä elvytys tarkoittaa ja millaisia ka olin niin ajatellut. Silloin asian voi tuloksia siitä on odotettavissa. jättää hautumaan ja ehkä palata siihen – Monet ajattelevat, että vanhat ihmimyöhemmin. set haluavat kuolla arvokkaasti, etteivät viimeiset hetket olisi sellaisia, että ihmiPäätös on lääkärin nen on hengityskoneessa ja letkuissa tai Ei elvytetä -päätöksen tekee lääkäri yhhäntä siirretään paikasta toiseen. Usein teisymmärryksessä potilaan ja omaisten tämän keskustelun käyt yämme pääkanssa. Konttila kokee, että usein sadymme yhteisymmärrykseen. nansa saa asetella tarkasti, jottei omaiSelvyyttä käsitteisiin sille tule sellaista tunnetta, että he joutuvat tekemään päätöksen ja kantamaan Eeva Rahko näkee, että koulutusta siitä vastuun. aiheeseen liittyvien käsitteiden, esimerJoskus ihmiset ymmärtävät päätöksen kiksi palliatiivisen hoidon, saattohoidon tarkoittavan kaiken hoidon lopettamista. ja DNR-päätöksen, merkityksestä tarvit25 2 0 taisiin enemmän sekä lääketieteen p erusopetuksessa että jatkokoulutuk sissa. – Meidän on yhtä tärkeä oppia hahmottamaan lääketieteen keinojen rajallisuutta kuin sen uusia mahdollisuuksia. Kaikki teknisesti mahdollinen ei ole välttämättä potilaan edun mukaista, Rahko muistuttaa. Tero Varpulan mielestä myös maallikot tarvitsevat tietoa asiasta. – Kaipaisin asiasta julkista keskustelua. Se ei yksinään riitä, että tehohoitolääkärit tai kriittisesti sairaita hoitavat lääkärit keskustelevat keskenään. Olisi tärkeää, että keskustelukulttuuri tulisi muualta kuin amerikkalaisista televisiosarjoista, Varpula sanoo. Mitä pitäisi huomioida kun ottaa DNR-päätöksen puheeksi? – Keittokirjaohjeita ei ole, mutta potilaan tilanteeseen pitää olla riittävästi perehtynyt, kun ottaa esille elämän ja kuoleman asioita. Jos lähtee liikkeelle heppoisin tiedoin, se ei herätä luottamusta. Lisäksi tarvitaan riittävästi aikaa, jotta pystyy kuuntelemaan ihmisen mieli piteen ja myös perustelemaan oman kantansa, Konttila näkee. Suomen Lääkärilehti 37/2012 vsk 67 puhuta. Olemme tavallaan tulleet tähän tilanteeseen, koska tehohoidon mahdollisuudet ovat laajentuneet, Rahko ajattelee. Koska DNR-päätöksessä on kyse merkittävästä lääketieteellisestä ratkaisusta, siitä pitää keskustella kuten muistakin ratkaisuista, näkee Konttila. Jos asiasta ei keskustella, ei lääkäri välttämättä saa tietää sitäkään, ettei ihminen halua tulla elvytetyksi. – Ihmisillä on erilaisia valmiuksia käsitellä kuolemaan liittyviä kysymyksiä, mutta jos lääkäri ei uskalla puhua niistä, niin todennäköisesti potilas ei aloita keskustelua. Hän voi ajatella, ettei tilanne ole vakava, koska ei lääkärikään p uhu mitään siihen suuntaan, Rahko sanoo. n Uupuneet ruuhkauttavat muistipoliklinikoita määrään, vaikka kyse ei olekaan sairaudesta. Pitäisi olla myös töitä, joissa tiedonkäsittelyn merkitys ei ole se ratkaisevin tekijä työssä selvitytymiselle. Suurin osa työikäisistä potilaista tulee muistipoliklinikalle työterveyshuollon Vain pienellä osalla muistiklinikalle hakeutuvista potilaista tai terveyskeskuksen lähetteellä. Remekon etenevä muistisairaus. sen mielestä uupuneiden muistipotilaiden tutkimisessa ja hoitamisessa tarvitaan parempaa yhteistyötä ja parempia Työikäisten potilaiden määrä lisääntyy Remeksen mukaan uupuneiden ja työkaluja. Hän korostaa myös tiedon muistipoliklinikoilla, mutta vain pienelmasentuneiden työkyky on uhattuna, kulun merkitystä terveydenhuollon eri lä osalla oireen syyksi paljastuu etenevä mutta kyseessä ei ole varsinainen muisyksiköiden välillä. muistisairaus, selvittää OYS:n neurolotisairaus. Neurologin mahdollisuudet – Yllättävää oli, että depressiivisiä pogian muistipoliklinikalla tehty tutkiauttaa heitä ovat rajalliset, tilaita oli niin paljon ja lämus. Kahdessa kolmasosassa muistimutta moni jää kuitenkin Hoitoketju kaipaisi hetteessä ei o llut tästä mipulmien taustalla on työuupumus, muistip oliklinikan seurankipeästi huoltoa. tään mainintaa. Myös momasennus, uniongelma tai näiden yhtaan. nista tutkimustuloksista pidistelmä. täisi lähetteessä raportoida paremmin, Tieto kulkee huonosti Selvät käytännöt uupuneen ja masenhän toteaa. tuneen muistipotilaan hoitoon ja seuMuistiklinikoiden yleinen potilasmääRemeksen mukaan työterveyshuolto rantaan puuttuvat. KYS:n neurologian rän kasvu johtuu muun muassa väestön olisi usein paras taho vastaamaan uupuprofessorin Anne Remeksen mukaan ikääntymisestä ja muistisairauksien paneiden työikäisten hoidosta. hoitoketju kaipaisi kipeästi huoltoa. rantuneesta tunnistamisesta. Remeksen OYS:stä KYS:iin tänä vuonna siirtynyt – Lisääntynyt potilasvirta aiheuttaa mukaan taustalla on myös työelämän Remes arvioi, että saadut tutkimus nykyisillä resursseilla jonoja ja viiväsmuutos, joka on tulevaisuuden kannalta tulokset ovat laajemmassa mittakaavastyttää tutkimuksia. Asianmukaiset huolestuttava. sa suuntaa-antavia. n muistitutkimukset tulee tehdä, mutta – Työelämä on nykyisin haastavaa. [email protected] muistipoliklinikka ei ole oikea paikka Meillä on myös henkilöitä, joilla muisti Lue myös alkuperäistutkimus, s. 2535– näiden potilaiden jatkoseurantaan, hän ja tiedonkäsittely eivät riitä muuttuviin 41. toteaa. työelämän haasteisiin ja kasvavaan työ- Su omen Lääkärilehti 37/2012 vsk 67 2521 ajassa tehty päätös voi kulkea potilaan mukana – Oma lähestymistapani on jopa perusterveydenhuoltoon, mutta olisi tärt eknologismedisiininen: lähestyn asiaa keä kirjata asian perusteet ja se, onko medisiinan kautta, yritän mahdollisuuk asiasta keskusteltu potilaan sien mukaan saada omaisen ja omaisten kanssa. muodostamaan käsityksen Olisi tärkeää, – Monesti tiedon siirtysiitä, miten potilaan toipuettä keskustelu minen on haasteellinen minen etenee, Varpula kerkulttuuri tulisi kohta. Olen esimerkiksi too. Syöpäyhdistyksen kautta – Kokemukseni on, että muualta kuin ihmiset ymmärtävät asian, televisiosarjoista. saanut sellaista potilas palautetta, että on raskasta kun heille kerrotaan m itä se kun nämä keskustelut on tarkoittaa. Eivät ihmiset hakäyty moneen kertaan, kun tieto päälua, että heidän kuolemaansa pitkitetöksestä ei ole kulkenut perusterveytään, Rahko sanoo. denhuoltoon, Rahko kertoo. Tiedon kulku on haaste Miksi potilaan kanssa sitten pitäisi Joskus DNR-päätös siirtyy potilaan mupuhua DNR-päätöksestä? kana hoitopaikasta toiseen, joskus ei. – Tämä on kulttuurinen kysymys, ei Konttila ajattelee, että keskussairaalassa esimerkiksi itärajan takana tällaisista
© Copyright 2024