oletko reseptiautomaatti tai pelinappula?

Ajassa
OLETKO
RESEPTIAUTOMAATTI
TAI PELINAPPULA?
Jos lääkärin autonomia kapenee, tarjolla on
ikäviä rooleja. Näin kertoo tuore tutkimus.
TEKSTI MIIA SOININEN KUVAT FOTOLIA
RESEPTIAUTOMAATTI
Organisaatio tai potilaat kohtelevat lääkäriä kumileimasimena.
Potilas-asiakas haluaa reseptin
lääkkeeseen, josta luki verkosta.
Lääkärin panos diagnostiikkaan
nähdään muodollisena, ja muiden
odotukset sanelevat hoitolinjat.
12
L
ääkärit kokevat olevan­
sa melko vahvoja am­
matillisia toimijoita,
mutta monet asiat uh­
kaavat a­ utonomiaa. Tä­
mä käy ilmi tutkimuk­
sesta, jonka Lääkäriliitto toteutti yh­
dessä Helsingin yliopiston kanssa.
Suurimpia uhkia ovat taloudelliset
­tekijät, vaativat potilaat ja työn järjestä­
minen niin, että turhaksi koettu byro­
kratia ja sihteerintyö lisääntyvät.
Jos autonomia vähenee, lääkärin rooli
muuttuu. Haastattelututkimuksessa tuli
esiin kielteisiä rooleja, jotka kuulostavat
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki
Pälvestä tutuilta.
– Voin hyvin kuvitella tämän päivän
kliinikkolääkärin pelkäävän, että häntä
ollaan ajamassa nurkkaan. Aika harva
varmaan kokee olevansa nyt paimen­
koira, terveysteknikko tai liukuhihna­
työntekijä, mutta moni näkee sellaisia
kehityskulkuja ja uhkakuvia.
SUOMEN LÄÄKÄRILEHTI 1-2/2017 VSK 72
PELINAPPULA
Lääkäri on alistettu julkisen vallan
tavoitteiden palvelijaksi tavalla,
joka nakertaa potilaan
luottamusta lääkäriin.
­Ajoterveysasiat olivat alkua.
Mikä on seuraava siirto?
Pälven mukaan on tärkeää tunnistaa
uhkat ajoissa, jotta niiden toteutuminen
voidaan estää.
– Toivon, että lääkärit ymmärtävät
­autonomian tärkeyden. Havaitsemme
helposti, kun autonomiaan on tullut
­rajoite. Maailma on sellainen, että ra­
joitteiden purkaminen on vaikeaa.
Päätutkija, sosiologian dosentti Sirpa
Wreden mukaan reseptiautomaatin ja
pelinappulan roolit olivat jo monelle
­arkipäivää.
– Rooleissa lääkärit ovat tunnistaneet
sitä, miten valta toimia itse parhaaksi
mieltämällä tavalla anastetaan tai se
­lipuu jonkun toisen osapuolen käsiin.
Monimutkaisessa järjestelmässä tämä
voi tapahtua yhteiskunnan tai organi­
saation tasolla tai potilassuhteessa.
AUTONOMIA – SIIS MIKÄ?
Mitä autonomia tarkalleen ottaen on?
Käsite on moniselitteinen.
– Autonomia voidaan ajatella vapau­
tena säädellä itse toimintaa professiona
SUOMEN LÄÄKÄRILEHTI 1-2/2017 VSK 72
tai kliinisenä lääkärinä. Se on vapautta
yhteiskunnan säätelystä, jota tekee esi­
merkiksi hallitus, työnantaja, Valvira
tai Kela, Pälve selittää.
– Meitä säädellään ulkopuolelta,
jos emme onnistu tekemään sitä
itse, hän lisää.
Helsingin yliopiston sosiaalitie­
teiden laitoksella tehdyssä autono­
miatutkimuksessa haastateltiin 38:aa
kliinistä työtä tekevää lääkäriä. Au­
tonomia oli monelle hieman vie­
ras käsite, mutta se herätti moni­
puolista pohdintaa.
Noin puolet haastatelluista
kertoi ymmärtävänsä lääkärin
autonomian ennen kaikkea itse­
näisyytenä ja riippumattomuu­
tena kliinisessä työssä.
autonominen, flegu ja väsähtäny tyyppi,
niin se ­pystyy keplotteleen eteenpäin ilman
et tekee kovin hyvää tulosta. Enkä mä pu­
hu ­euroista välttämättä vaan hyvää tulos­
ta elämäntyönään.
Tutkimuksessa lääkärit kokivat, että
heidän työnsä ytimessä on potilas.
– Saattaa tuntua triviaalilta, mutta ei
ole! Kun se on toimintaa ohjaava v­ oima,
profession autonomian edellytykset on
turvattu ainakin ammattikunnan sisältä
päin, Heikki Pälve sanoo.
RAHA, POTILAAT JA TYÖN JÄRJESTÄMINEN
Mä uskon et jatkos tulee raha rajottaa
mun työtä enemmän. Tulee vähän pidem­
pi kituutusvaihe. Ja varmaan siihen kuu­
luu myös se et vaikka kaikista kalleimpia ›
Mulla on aika suuri valta
päättää siitä, miten tutkin
ja hoidan potilasta. Vaikka
keskustelen potilaitten kans­
sa ja mietin ­yhdessä miten
hoidetaan, niin periaattees­
sa voisin olla hyvinkin
määräävä. Auto­nomia on
minusta hyvinkin suuri sii­
nä, toiminko hoitosuosituk­
sen mukaan vai en ja senkin
sisällä on mahdollisuus vielä
­valita.
Lääkärit toivat esiin myös
sen, että ­a utonomia voi olla
huonoa tai sitä voi olla liikaa.
Miten lääkärin toimintaa pitäis val­
voo on tosi vaikea asia. Tietyllä tavalla
pitäis luottaa ammattiosaamiseen. Mut­
ta lääkäreitäkin on joka lähtöön ja
kaikki ei välttämättä yleisiä hoito­
suosituksia noudata. Tietyssä määrin
lääkäreittenkin toimintaa pitää vah­
tia, ettei käytetä ammattia h
­ yväksi.
Ja että olis asiallista se hoito.
LIUKUHIHNA­
TYÖNTEKIJÄ
Kiire tahdittaa työtä. Ei ole
aikaa perehtyä potilaan
­tilanteeseen rauhassa.
Se on tää asiakkuus versus potilas
-akseli, joka ­e nsimmäiseks tulee mie­
leen. Autonomia on pakko olla, et lää­
käri ei oo potilaasta riippuvainen. Mutta
se on myös a­ nsa. Jos lääkäri on kauheen
13
– Jos palvelut markkinois­
tuvat paljon reformin
myötä, niin kirjavoituu
se, ­kenen kanssa autono­
mian laajuudesta ja eh­
doista neuvotellaan. Suuret
rakenteelliset muutokset voi­
vat muuttaa sitä, millaisessa
kontekstissa lääkärin työtä teh­
dään, Wrede sanoo.
TERVEYSTEKNIKKO
Lääkärin mahdollisuus itsenäiseen
harkintaan on kutistunut.
­Hoitosuositukset ovat kuin sääntöjä,
tai diagnoosi perustuu digitaaliselle
sovellukselle. Todellinen uhkakuva
Yhdysvaltain perusterveyden­
huollossa, tulevaisuudessa ehkä
myös Suomessa.
hoitoja ei anneta kun työikäsille. Se ois
kauhee rajotus.
Taloudelliset reunaehdot ja niiden
tiukkeneminen olivat uhkakuvana voi­
makkaasti läsnä lääkärien puheessa,
Sirpa Wrede kertoo.
Etenkin terveyskeskuslääkäreillä
­a utonomian rajoitteena näyttäytyi
myös työn järjestämisen tapa. Lääkärit
toivat esiin, että sihteerintyö vähentää
varsinaiseen työhön käytettävää aikaa.
– Turhaksi koettu byrokratia selkeäs­
ti vähentää työssä viihtymistä, Wrede
sanoo.
Tutkimus antoi merkkejä siitä, että
­potilaiden vaatimukset ovat ­hankalimpia
yksityisellä sek­t orilla. Tulevaisuuden
­kuluttajapotilaat voivat olla merkittävä
haaste hoidolliselle auto­nomialle.
– On vaikeampi olla eri mieltä poti­
laan kanssa, kun potilas maksaa palve­
lusta, Wrede toteaa.
Yksityissektorilla tulonmuodostus on
­p arem­p aa, mutta on tiettyjä seikkoja
miks kaikki ei haluu sinne. Siellä ei vält­
tämättä ole ehkä, käyttäskö termiä
lääkärin tämmönen itsemää­
räämisoikeus tai että, mitä
mä hoidan ja miten mä hoi­
dan ei oo niin -. Siit ei voi
niin pitää kiinni.
14
VIRKAMIES
Julkinen valta velvoittaa lääkärin
kansalaisten tarpeiden ja kykyjen
asiantuntijaksi myös asioissa, joissa ei
tarvita lääketieteellistä
­asiantuntemusta. Ammatille vieras
byrokratia lisääntyy. Viranomaisten
prosesseihin pitää tehtailla
­todistuksia ja lausuntoja.
Koen et se on jotenkin uhattuna
sote-­uudistuksen myötä, että myy­
däänkö terveydenhuolto nyt jolle­
kin. Että ei enää ­o okaan välttä­
mättä se määräävä hyvä hoito,
vaan joku tämmönen voiton
tuottaminen. Jos pitää r­ uveta
miettimään, et ­m ikä näistä
hoidoista nyt tuottaa firmalle
parhaiten rahaa, tai onks tää
semmonen potilas mikä tuo
meille rahaa, niin kyl mun mielest
vähän uhattuna on, lääkärikunnan
­autonomia.
MITÄ SOTE TUO TULLESSAAN?
Wreden mukaan lääkärit ovat aika tyyty­
väisiä autonomian nykytilanteeseen.
Lääkärit luottavat valtion viranomaisiin
ja uskovat, että työnjako viranomaisten
ja lääkärijärjestöjen välillä on hyvä.
Esimerkiksi sote-uudistus kuitenkin
mietityttää lääkäreitä autonomiankin
kannalta.
En tiedä mitä tää sote tuo tullessaan, en
uskalla ajatellakaan. Tulevaisuus vähän
pelottaa, mutta onneksi jään parin vuoden
päästä eläkkeelle.
YKSINÄISYYS NAKERTAA AUTONOMIAA
Lääkärikunnan pitäis ilman y­ hteiskunnan
paineita päästä miettimään eettisiä asioi­
PAIMENKOIRA
Isäntä päättää, mihin suuntaan
lampaita kaitsetaan. Esimerkiksi
työterveyslääkäri saa
­työnantajalta tarkat ohjeet
sairauslomien pituudesta.
ta. E
­ utanasiaa, geneettistä manipulointia.
Ihan omasta viite­kehyksestä lähtien.
Tutkimuksessa nuorten ja kokeneiden
lääkärien välillä kävi ilmi joitakin eroja,
jotka selittyvät työkokemuksen kautta.
Kokeneemmat lääkärit muun muassa
puhuivat etiikasta enemmän kuin nuo­
ret lääkärit.
Nuoret kaipasivat työntekoon yhtei­
söllisempää otetta etenkin terveyskes­
kustyön ja erikoistumisen ensi vaihei­
den kohdalla.
– Kun nuori lääkäri kokee jäävänsä
yksin ja saavansa kuormittavaa vastuu­
ta, hänen on vaikea kokea itseään vah­
vaksi autonomiseksi toimijaksi, Sirpa
Wrede sanoo.
– Nuoret tuntuvat kaipaavan tukea
kokemuksen kartuttamiseen ja vahvan
identiteetin rakentamiseen. Ehkä tällä
hetkellä on haasteellisempaa olla nuori
lääkäri. Terveydenhuollon konteksti on
koko ajan muuttunut monimutkaisem­
maksi ja haastavammaksi.
Että missä vaiheessa uraa on, että onks
sitä kokemusta, että onks jokainen työ­
päivä vähän jännittävä. Musta oli aina­
kin alkuun just sitä, että mä katoin jo
valmiiks edellisenä päivänä seuraavan
päivän potilaita ja jännitin, että osaanko­
SUOMEN LÄÄKÄRILEHTI 1-2/2017 VSK 72
SUOMEN LÄÄKÄRILEHTI 1-2/2017 VSK 72
han mä hoitaa niitä. Nykyisin en onneksi
­öitäni valvo sen takia enkä ehkä ennen­
kään koko öitä.
– Nuorilla lääkäreillä on kokemuksia
­yksin jäämisestä ja konsultaatiomahdol­
lisuuksien puuttumisesta. Näin on
­varmasti aina ollut, mutta siihen ei voi
enää vedota. Profession on otettava ­tämä
­haaste tosissaan, Heikki Pälve toteaa.
VAUHTI KIIHTYY
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki
Pälve tuli liiton puheenjohtajaksi vuon­
na 2001. Hänellä on sekä näköalaa että
hieman historiallista perspektiiviä auto­
nomiaan.
– Tänä aikana lääkärin autonomiaan
on tullut muutoksia, joista osa on hyvin
merkittäviä. Vauhti vain kiihtyy.
Esimerkkinä Pälve mainitsee potilas­
kirjanpidon. Aiemmin sairauskertomus
oli lääkärin omistuksessa, nyt lähtökoh­
taisesti potilaan. Käytännössä kerto­
mukset ovat isossa pankissa.
Hän painottaa, että on tunnistettava
ne autonomian rajoitteet, jotka eivät ole
perusteltuja potilaan parhaan ja lääkä­
rin työtyytyväisyyden kannalta.
– Yhteiskunnan ulkopuolinen toimin­
ta on vain yksi uhka autonomialle. Kai­
kenlainen lääkärikunnan sirpaloitumi­
nen, yhteisen eetoksen heikentyminen
ja epäkollegiaalinen käytös heikentävät
autonomiaa profession sisältä, hän huo­
mauttaa.
Mut eihän lääkäri voi olla autonominen
yhteiskuntaan nähden koska me pal­v el­
laan yhteiskuntaa. Siinä on eräällä taval­
la ­dualistinen asetelma. Et meidän täytyy
olla ­yhteiskunnalle lojaaleja autonomisia
asian­tuntijoita. Kuulostaako utopialta? ●
Kursivoidut lainaukset ovat lääkärien kommentteja
tutkimuksessa Wrede S, Olakivi A, Fischer N & Sigfrids A.
Autonomia ja ammatillisuus käytännön lääkäreiden
näkökulmasta. Lääkäriliitto ja Helsingin yliopisto 2016.
› LÄÄKÄRIPÄIVIEN TÄRPPI:
102 Tulevaisuuden lääkäri – auttaja, valmentaja
vai asiantuntija? 11.1.2017 klo 8.30–11.30
15