LINNAISTEN Ääni_1_2011 - Linnaisten omakotiyhdistys
Linnaisten Ääni Linnaisten Omakotiyhdistys ry.:n tiedoituslehti 1/2011 Linnaisten Ääni 1/2011 3 Puheenjohtajan tervehdys 4 Timo Uppala; Valtuustokuulumiset 8 Hiihtämisestä Linnaisissa ennen vanhaan 10 Kotitalouksien varautuminen erilaisiin elämän poikkeusoloihin 11 Pekka Teittisen piirustukset 12 Linnunpönttötalkookuvia 14 Hei! Me hiihdettiin! 15 Sari Lahtisen reseptit 17 Linnaislainen Jenkeissä (osa 4/4) 19 Linnaisten omakotiyhdistyksen hallitus 2011 20 Ylioppilasjuhlat Tukholmassa 22 Linnaisten uudet asukkaat 23 Ilmoitustaulu Linnaisten Ääni on sitoutumaton Linnaisten Omakotiyhdistyksen jäsenten tiedoituslehti. Kannessa: ”Saimin Enkelit”-tv-sarjasta tuttu Linnaislainen malli Anette Montin Kuvaaja: Daniela Talvitie Päätoimittaja: Jukka Mäkinen (toim. os.), Teittinen, Aisatie 4 A [email protected] Painos: 270 kpl Painopaikka: Picaset Oy, Helsinki 2011 Etukannen kuva: Daniela Talvitie © Malli: Anette Montin 2. sivun taustakuva: Pertti Teittinen Toimituskunta: Teittinen Tarja, Aisatie 4 A [email protected] Teittinen Pertti, Aisatie 4 A [email protected] http://www.linnainen.info/news/linnainen.php 2 issn: 1795-1542 Linnaisten Ääni 45. vuosikerta Lehti ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Takakannen kuva: Lasse Lindell Lehden voi lukea myös netissä! Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 50 € ½ sivu 30 € 1/4 sivu 20 € 1/8 sivu 16 € Irtonumero: á 3,50 € Taitto ja kuvien käsittely: Elisa Teittinen Seuraava numero ilmestyy 12/2011. Linnaisten Ääni 1/2011 Puheenjohtajalta LINNAISTEN LINNUILLA ASUNTOASIAT KUNNOSSA Teksti ja kuva: Jukka Mäkinen käsin, se on aina palkitsevaa! Nykyinen tehometsätalous ei riittävästi huomioi kolopesijälintujen pesimäolosuhteita. Nyt toimimme lähiluonnon hyväksi, josta linnut meitä tulevina vuosina kiittävät! Kolmantena teemana voisi listata yhteisöllisyyden. Töitä tehtiin isien/äitien ja lasten yhteistyössä sekä Linnaisten asukkaiden kesken! Kesä on alkanut ja Juhannusta odotellaan! Parhaiten kesän tulo ehkä näkyy siinä, että Linnaisten asukkaita näkyy enemmän pihoilla ja muutenkin "liikekannalla". Linnainen on herännyt talviunesta! On mukava kuunnella ääniä naapurustosta kun istuu saunan jälkeen omalla terassilla. Nurmikkoa leikataan jossain ja toisaalla on erilaista muuta aktiviteettia käynnissä. Tuoksusta päätellen jossain grillataan....? Hyvää kesää kaikille! Toukokuun alkupuolella järjestimme talkoot kolmella teemalla. Perinteisten siivoustalkoiden ja ongelmajäteautovierailun lisäksi ohjelmassa oli linnunpönttöjen rakentelua. Puheenjohtaja, Jukka Mäkinen Oli hienoa huomata, että nuorella polvella pysyy vasara käsissä. Hienoja uusia pönttöjä syntyi yhteensä n. 60 kpl. Malleja oli kolme erilaista, eri lintutyyppiä varten tiaisesta kottaraiseen (kaikki normaaleja "Arava-yksiöitä"). Näistä 95% rakensi lapset tai nuoret. Saavutus oli hieno ja ansaitsee taputukset! Tapahtumassa oli 3 tunnin aikana yhteensä arviolta 25 rakentajaa ja jokainen heistä sai pienen palkkion LinNaisten toimesta, sekä mukanaan sai viedä rakentamansa pöntöt. Sää oli tuulinen, josta johtuen muutama naula vääntyi mutkalle kesken rakentelun. Valmiiksi sahattua ja muutenkin esivalmisteltua materiaalia oli varattu yhteensä 130 pönttöä varten. Talkoiden jälkeisessä hallituksen kokouksessa päätimme, että järjestämme halukkaille uudet, pelkät linnunpönttötalkoot alkusyksystä 2011. Tämän tilaisuuden tarkoitus on rakentaa loput pöntöt valmiiksi. Keväällä 2012 markkinoilla, Linnaisten lähimetsissä, on siis 130 uutta asuntoa lintuja varten. Toivottavasti emme tällä toimenpiteellä vaikuta negatiivisesti lintujen asuntojen hintakehitykseen. Portugalin ja Kreikan lisäksi Omakotiyhdistys tukee siis paikallista asuntotuotantoa! Pönttöjen teoreettinen kokonaiskustannus oli noin 800€. Tähän saimme tukea Vantaan Aluetoimikunnalta 250€. Lisäksi Petikon Puukeskus tuki rakentamista roimalla alennuksella materiaalien osalta. Alennuksen arvo oli kokoluokkaa 300€. Yhdistys käytti omaa rahaa materiaaleihin noin 150€ (Aluetoimikunnan tuen lisäksi) ja rakentajien palkkioihin vajaat 100€. Lisäksi luonnollisesti työtuntipanos rakentamiseen oli merkittävä. Yhdistys kiittää molempia tukijoita!!! Pönttötalkoiden filosofia perustui kolmeen teemaan. On tärkeää harjoittaa käden taitoja. Kun saa rakennettua jotain uutta omin Linnaisten Ääni 1/2011 3 Äitienpäivänä 8.5.2011 broidin kanssa fillarimatkalla Länsi- Vantaalla. Kuva kotitalomme edestä Vapaalassa Vanha Hämeenkyläntie 12. Talossa tuli asuttua 24 vuotta. Timo Uppala; Valtuustokuulumiset Loppukevät/alkukesä: valoa, tuoreen vihreää, linnut möykkää mukavasti, prätkä alla duunimatkoilla – tätä kaikkea on odotettukin! Luottamustehtävät valtuustossa ja lautakunnassa loppuvat kesätauon ajaksi. Pääsee normirytmiin ja jää enemmän vapaaaikaakin. Jos luottamustehtävät ottaa kirjaimellisesti luottamustehtävinä, niihin saa kulumaan aikaa aika helposti. Kokouksiin valmistautuminen ottaa jonkin verran, esityslistat on satoja sivuja (esim. 23.5. kokous vähän alle 700 sivua) ja ne on luettava jollain tasolla läpi kokonaan – itselle tärkeät asiat on luettava silmä kädessä läpi ja asioihin on googletettava lisätietoa. Lisäksi, vaikken kuulukaan kaupunginhallitukseen, kaupunginhallituksen esityslistat ja pöytäkirjat on myös tsekattava läpi. Kaupunginhallituksessa käsitellään tärkeitä asioita, joista suuri osa tulee myöhemmin valtuustoon lopullisesti päätettäviksi. 26.5. Hesarissa oli mielipidekirjoitus (kirjoittanut Kimmo Metsä Espoosta), missä kiteytetään osuvasti luottamustehtävät ja miten ne kuuluisi hoitaa: ”Kansanvallan kannalta ei ole yhdentekevää, miten vaaleilla valitut päätöksentekijät ovat onnistuneet edistämään asioita, joihin he ovat erilaisia ohjelmia tehdessään sitoutuneet” ja ”Palveluiden järjestämisessä on 4 Teksti ja kuva: Timo Uppala toissijaista, kuka palvelut tuottaa, kunhan ne tuotetaan kansalaisen eli veronmaksajan näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla”. Lisäisin tähän vielä asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisen. Itse yritän noudattaa aina omaa logiikkaa siinä, mikä missäkin taloustilanteessa on tärkeää. Uskon, että minua äänestäneet ajattelevat asiasta kutakuinkin samalla tavalla ja yritän priorisoida asiat sen mukaan. Ei yhdistytty Helsinkiin Kohtuullinen lobbaus käytiin ennen Helsinki-Vantaa äänestystä, äänestyksessä tuli kuitenkin aika selvä lopputulos, 45 ei yhdistymiselle – 22 kyllä. Monet yrittivät vielä sitkeästi vängätä, että nyt äänestettiin vain selvityksen jatkamisesta – ei varsinaisesta yhdistymisestä. Katin kontit. Tutkin kuntalakia ja varmistin kaupungin lakimieheltä; myönteinen päätös olisi kuntalain mukaan tarkoittanut kummankin kunnan myönteistä suhtautumista yhdistymiselle. Tämä olisi ollut ensimmäinen tehtävä yhdistymiseen tähtäävässä prosessissa. 2011 eduskuntavaaleista Eduskuntavaalit tuli ja meni ja tulos oli yllättävä, kuten hyvin tiedämme. Näissä kisoissa olisin todella halunnut olla mukana Linnaisten Ääni 1/2011 kokeilemassa. Imu oli ehkä ainutkertainen. En ymmärrä edelleenkään ehdokasasettelun logiikkaa, enkä etenkään tapahtumaketjua joka pudotti minut pois ehdokkaiden joukosta. Oli hienoa havaita, että mm. yksi kokoomuslainen ja yksi demari olivat suositelleet ehdokkuuttani. Lisäksi moni kaveri oli laittanut puoltomaileja valitsijoille (valitsijalle). Noh, vaalit oli ja meni ja pahin ketutus on onneksi ohi. LänsiVantaalla Kokoomus keuli selvästi ohi persuista, täällä olisi ollut kirittävää. Nyt eteläiseen Eurooppaan jaettavat tukipaketit nakertavat valtavalla voimalla mm. kokoomuksen kannatusta, joten saa nähdä mikä on tilanne neljän vuoden päästä. Paljon muutakin tosin ehtii tapahtua neljässä vuodessa. Persujen vaaliohjelma oli lievä pettymys - ohjelma oli aika vahvasti SMP-aatteessa marinoitu. Oli siellä toki paljon hyvääkin, mutta olisin itse nähnyt enemmän yritystoiminnan (ja sitä kautta talouden elvyttämiseen) tähtääviä ehdotuksia. Julkinen talous ja yhteiskunnan elätettävien määrä paisuu kuin pullataikina, joten maksajia on löydyttävä talouselämää vilkastuttamalla. Tuli ”viitlai ja kuutlai” erilaista näkemystä ja yhteistyötarjousta, mutta onnistuimme pitää oman päämme ja äänestimme edelleen oman henkilökohtaisen harkintamme mukaan. Valintaa edelsi haastattelukierros, jossa jokainen valtuustoryhmä haastatteli ehdokkaat erikseen. Tehtiin hyviä kysymyksiä ja saatiin selkeitä vastauksia. Päätös oli sen jälkeen kohtuullisen helppo tehdä. Menin valtuustoon päättämään asioista, enkä vaan muodollisesti päättämään virkamiesten jo käytännössä päättämistä asioista. Nyt kerrankin pääsi oikeasti tekemään päätöksen. Johan tuli päättämiseen liittyviä sanoja tähän kappaleeseen! Päätän tämän päätös-aiheisen kappaleen tähän. Peltomäki on lähes paljasjalkainen vantaalainen, joka todella tuntee kaupungin. Vahvuutena lienee myös kohtuullisen vahvat ”pelitaidot”, joten Stadin Pajunen ja Espoon Mäkelä saavat olla tarkkana. Toivottavasti tiukka taloustilanne ohjaa Peltomäkeä kaupunginjohdossa vaatimaan toimialoilta tiukkaa raportointija johtamiskuria. Talousasioissa apulaiskaupunginjohtaja Lipponen olisi luultavasti ollut osaavampi. Aika näyttää millainen johtaja saatiin. Demarijohtajien katkeamaton ketju on melko synkkä ja aika epätavallinen jatkumo nyky-Suomessa. Taloustilanteesta Hallituspaikat jäivät saamatta, joten persujen osaksi jää sutkauttelu oppositiosta. Toki valiokunnissa voi edistää asioita, mutta ihmiset, jotka toivoivat totaalista muutosta vanhaan ylimieliseen menoon, pettyivät varmasti. Oli sinänsä ryhdikäs päätös jäädä pois Euroopan kuratalousmaiden tukemista jatkavasta hallituksesta. 2012 on kunnallisvaalit, joissa olisi vihdoin mahdollista muuttaa vallanjako Vantaallakin toisenlaiseksi. Voitto on tietysti paljon kiinni siitä, miten lupaukset ja odotukset lunastetaan eduskunnassa. Taloutta olen sivunnut jo aiemmin, mutta nyt saatte täyslaidallisen. Tästä alkaa hardcore-osasto. Olin 19.-20.5 Vantaan kaupungin talousseminaarissa Valkeakoskella. Talousasioista vastaavat Lipponen ja Van Nues esittelivät meille sellaiset madonluvut, että luulisi pahimpienkin jonninjoutavuuksiin rahoja ruinaavien ja syytävien valtuutettujen tajunneen missä nyt mennään. Tässä ranskalaisin viiruin kooste: - Kaupunginjohtajaksi Jukka Peltomäki 23.5. kaupunginvaltuuston kokouksessa valittiin kaupunginjohtajaksemme Jukka Peltomäki. Kokousta edelsi lobbauskeskitys, jollaista en ole tällä valtuustokaudella ennen nähnyt. - lainojen määrä 2010 n. 800 miljoonaa euroa, kaupungin konserniyhtiöt mukana ja lainaa on yhteensä n. 1,7 miljardia euroa verotulot 2010 n. 800 miljoonaa euroa tilikauden tulos 2011 arvioitu -30 miljoonaa euroa vuosikate arvioitu 2011 40 miljoonaa euroa MYYNTI • ASENNUS • KORJAUKSET & HUOLTO • Poltinhuollot ja korjaukset • LVIS-työt • Kattila huonesaneeraukset • Maalämpö • Lämpöpumput • Lämminvesivaraajat R i im Lämmityskattilat yksen Täh titi mit m Lä Huoltopäivystys 0400 490 761 www.putkijapoltin.fi www.lvilehtonen.com Linnaisten Ääni 1/2011 5 - toimintakate arvioitu 2011 -926 miljoonaa euroa korkokulut arvioitu 2011 22 miljoonaa euroa työttömyysprosentti maaliskuussa 2011 8,1% (pkseudun huonoin) vuonna 2001 lainakanta 181 miljoonaa euroa vuonna 2010 lainakanta 750 miljoonaa euroa. Kasvua siis 415% 10 vuodessa kaupunki velkaantuu edelleen ja saavuttaa miljardin euron rajan viimeistään vuonna 2014 vuosikate on riittänyt ainoastaan muutamina vuosina kattamaan poistot investointien taso Vantaalla on merkittävästi poistoja suurempi tulorahoitus on riittämätön kattamaan uusinvestoinnit investoinnit rahoitetaan pääosin lainalla joka vuosi kaupunki maksaa lyhennyksiä (rahaa kassasta) 50-140 miljoonaa euroa lainojen lyhennykset rahoitetaan uudella, selkeästi aikaisempaa huonompiehtoisella lainarahalla No mitäs? Kuinkas monta Hiekkaharjun nuorisotilan remonttia a 1,4 miljoonaa euroa laitetaan? Eikä tuo summa edes riitä nuorisotilan remonttiin, lähellekään. Vai olisiko ollut järkevämpi vuokrata korvaavat tilat jostain ja laittaa vanha mesta sileäksi ja myydä alue tonttimaana ulos? Tai tuntuuko oopperan tukeminen 0,5 miljoonalla eurolla järkevältä tässä tilanteessa? Entä tanssiteatteri Raatikko, tuntuuko yhtään taiteilijoiden omatunnossa pistoa, kun muualla joudutaan puristelemaan munia ja miettimään mistä penteleestä haalitaan rahat peruspalveluihin. Vuoden 2011 alusta keräämieni tietojen pohjalta maahanmuuttajien järjestöille on virrannut rahaa ”Vantaan ehtymättömästä” sammiosta 28 935 euroa. Poliittisille nuorisojärjestöille tuutattiin taas rahaa, nyt yhteensä n. 116 000 euroa / vuosi. Mm. Suomen Demokraattisten Pioneerien Liitto sai 20 000 euroa eli 3000 euroa enemmän kuin viime vuonna. Nappikauppaa koko kaupungin tasolla, mutta silti. Olen äänestyttänyt nämä ja luonnollisesti hävinnyt kisat selkeästi. Ei mitään, annetaan vaan rahaa sinne tänne niin kuin ennenkin. Juna kulkee kiihtyvällä vauhdilla vääjäämättä kohti katkennutta siltaa, mutta junassa vaan laulu raikuu ja tanssi jatkuu. Valtuuston seminaarissa eri poliittisista ryhmistä koostunut ryhmä linjasi yhteiset tavoitteet budjettineuvotteluihin. Olin tässä mukana tässä ryhmässä. Maanmyynnin tuotot investointeihin ? Menojen sopeuttaminen. Arvioitu menojen kasvu ollut 4 % ryhmä esitti yksimielisesti maksimissaan 2 % menojen kasvua. Turvataan peruspalvelut – kärjistäen henkeen, terveyteen ja koulutukseen liittyvät palvelut. ? Investoinnit kuriin. Investointien kokonaismääräksi esitetty alun perin 231 miljoonaa euroa – ryhmä esitti yksimielisesti investointitasoksi vuodelle 2012 130 miljoonaa euroa ja 2013 6 100 miljoonaa euroa. Näihin sovittuihin investointien kokonaismääriin ei kuulu kehärata, 65 miljoonaa euroa vuodessa. Painopiste siis jo käynnissä olevissa isoissa hankkeissa – kehärata, kehä III ja Marja-Vantaa, muita investointeja joudutaan karsimaan ja priorisoimaan. ? Elokuun valtuustoseminaariin valtuusto saa nähtäväkseen rahoitusalan ammattilaisten laatiman Vantaan kaupungin velanhoito-ohjelman ? Veroprosentit nykyisellään, maksut tarkistetaan vuosittain Kunhan saamme kehäradan varteen rutkasti uusia veronmaksajia, parannetun Kehä III:sen varteen uusia yrityksiä, MarjaVantaalle ne 30 000 uutta vantaalaista, kone jyrähtää käyntiin erilailla kuin ennen. Siihen asti meidän on elettävä todella tarkan talouskurin alla. Muutama Pähkis II:sen asukas kyseli voisinko auttaa saamaan Mantelikujan ja Rajatorpantien risteykseen liikennevalot. Otin yhteyttä eri tahoihin ja sain vastauksen, että asiaa tutkitaan ja saan vastauksen myöhemmin. Kysyin kaupungininsinööriltä samalla mitä ne valot muuten tuollaiseen T-risteykseen maksaisivat. Arvatkaas? 200 000 – 300 000 euroa! Myrsky ja mylväys! Miten ihmeessä? Kaikki maarakennuspuoli on kallista, mutta että noin kallista. Toisaalta liikennevalot jne. on niitä perusasioita jotka kuuluvat kaupungin tehtäviin, voihan sitä tinkiä jostain turhemmasta menosta. Katsotaan millainen velanhoito-ohjelma saadaan elokuussa nähtäville ja katsotaan miten selkä seinää vasten silloin ollaan. Toivon, että ensi vuoden budjetoinnissa valtuusto joutuu oikeasti päättämään asioiden priorisoinnista. Sitä varten siellä ollaan, että päätetään eikä vain muodollisesti nuijita poliittisten virkamiesten etukäteen rustaamia päätösesityksiä. Joidenkin valtuutettujen arvomaailma on aavistuksen verran erilainen kuin omani. Mm. joitain valtuutettuja huolestutti julkisiin tiloihin hankittavien taideteosten tekijöiden sukupuolijakauma. Onhan taideteosten hankinnassa huomioitu sukupuolten tasa-arvo? Lisäksi Vantaalle on ehdotettu tuulivoimapuistoa ja kohtuullisen kallista luomuruokaa kouluihin. Kuulin myös voimakkaasti edistettävästä hankkeesta rakentaa Vantaalle Suomen ensimmäinen romanikulttuuri-keskus. Juuri nyt, tällaisena aikana? Eikö Stadiin Kalasatamaan syntynyt itsestään jo yksi romanikulttuurikeskus? On vähän turha naureskella Kreikalle ja Portugalille. Ollaan pian Suomessa samassa jamassa, kun julkinen sektori paisuu ja paisuu ja yhteiskunnan elätettävien määrä kasvaa. Suomen lainanottokin alkaa olla hälyttävissä lukemissa. Pyysin vapaa-ajan ja asukaspalveluiden lautakunnasta selvityksen toimialalla käynnissä olevista projekteista. Tulos: 38 käynnissä olevaa projektia. Hankkeiden kokonaiskustannus on 14,5 miljoonaa euroa, Vantaan osuus tästä 5,7 miljoonaa euroa. Paljon rahaa hankkeisiin, joista osalle ei ollut projektin omistajaa, ei ohjausryhmää, ei loppupäivämäärää eikä muitaLinnaisten Ääni 1/2011 kaan projektien perustietoja! Ja tämä siis kaupungin kaikkein pienimmällä toimialalla. Tein näiden löydösten johdosta valtuustoaloitteen, jossa esitetään, että projektiehdotukset pitää ensin hyväksyttää ko. toimialan lautakunnassa ennen projektien käynnistämistä. Projektista on täytettävä projektiehdotuslomake, johon on listattu oleelliset asiat: - hankkeen yksilöivä nimi lyhyt kuvaus tavoite hankkeen kohderyhmä tavoiteltavat hyödyt hankkeen kohderyhmälle kokohankkeen aloitus- ja päättymispäivämäärät kokonaisbudjetti rahoittajat ja rahoitusosuudet Vantaan kaupungin osuus budjetista projektin henkilöresurssien tarve projektipäällikön nimi projektin omistajan nimi projektiryhmän koko projektin ohjausryhmän koko Jos hanke hyväksytään toteutukseen, sitä seurataan normaalin ohjausryhmän lisäksi myös lautakunnassa, jonne toimitetaan säännöllisesti edistymäraportti. Aloitteen allekirjoitti 31 valtuutettua 67:sta. Yllättävän paljon! Funtsin edelleen omaa ehdokkuuttani, josko lähtisin yrittämään ensi valtuustokaudelle. Jatkuva tuulimyllyjä vastaan taistelu ei tunnu pitemmän päälle kovin palkitsevalta. Aikaa ja vaivaa kuluu ja kuitenkin lopulta aina jää luu käteen. Poliittisesti valitut virkamiehet pyörittävät sirkusta verhojen takana ja me klovnit teemme omia temppujamme näyttämöllä. Eikä asiaa helpota yhtään omien puolelta tehdyt jullikat. Jos voimasuhteet uhkaavat muuttua totaalisesti ensi vaaleissa, voisi asiaa harkitakin. Tai sitten luottaa siihen, että ehdolle asettuu politiikan ulkopuolelta ihmisiä, jotka osaavat laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Pääskyset on perinteisesti kesän virallinen mittari. Luin jostain, että pääskyset viipyvät Suomessa n. 100 päivää. Ekat pääskyset on jo nähty, joten lähtölaskenta on alkanut. Tätä aikaa ei kannata tuhlata sisällä oleskeluun. Kyllä sitä sitten loskamoska-aikaan ehtii olla sisälläkin. Oikein hyvää kesää siis kaikille! Timo Uppala Linnaistentie 25 [email protected] http://vantaantimo.blogspot.com p. 050-3666 261 Kaivonporausta Lähdeporaus Porakaivot, maalämpötyöt, vesitakuutyönä vuodesta 1954. Toimitamme pumput ja tarvikkeet. Linnaisten Ääni 1/2011 puh. (09) 541 4349 Fax. (09) 5714 7585 0400-203 420 / Jani Sandell e-mail: [email protected] Rekitie 17 01640 Vantaa 7 Hiihtämisestä Linnaisissa ennen vanhaan Teksti: Erkki Anttonen Kuva: Linnaisten historiikki (s. 61.) Näin Juhannuksen kynnyksellä, runsaslumisen talven jälkeen, on hyvin perusteltua ja luontevaa muistella, millaista oli hiihtäminen Linnaisissa ja sen lähiympäristössä ennen muinoin eli 1960-luvulla. Silloinhan talvet olivat vielä kunnon talvia, lunta riitti ja pakkanenkin paukkui jopa täällä eteläisessä Suomessa. Joulupukki toi minulle sukset aattona 1960, jolloin vietimme ensim-mäistä joulua Linnaisissa ja olin 5-vuotias. Hiihdon opettelu tapahtui tietysti kotipihalla, jonne muodostui pian pieni laduntapainen. Näistä hetkistä on jäänyt mieleen lähinnä joitain tunnelmia, kuten tervan tuoksu kodin eteisessä, kun isä oli pohjustanut sukset, tai juuri sataneen pakkaslumen kimaltelu pihavalojen loisteessa illan hämärryttyä, kun täytyi vielä kiertää muutama kieppi latua. Seuraavina talvina hiihtoretket pitenivät. Usein hiihdettiin naapurin poikien kanssa, mutta yksinkin oli mukava sivakoida lähimetsissä. Myös Hämeenkylän kansakouluun hiihdettiin talvisin heti ensilumista alkaen aina niin pitkään keväälle kuin se oli mahdollista. Matkaa oli sieltä Linnaisten perukoilta suunnilleen kaksi kilometriä, ehkä hieman vähemmän, koska latu oikaisi viistosti Tuomelan peltojen poikki. Osa reitistä kulki myös teitä pitkin: lyhyen suon ylityksen jälkeen kiivettiin nykyistä Linnaistenkujaa ja Linnaistentietä ns. Rutimäen päälle ja lasketeltiin se alas ns. oikotien (nyk. Tuomelantie) alkuun, josta latu jatkui pienen lepikon poikki pelloille ja sitten metsänreunaa koululle. Vaikka erityisesti Rutimäkeä, johon autot ja bussit tuppasivat jäämään kiinni, hiekoitettiin, niin tien reunoille jäi sen verran lumista kaistaa, että suksilla pääsi siinä sopivasti kulkemaan. Hiihtäminen oli kivaa. Siihen aikaan ei ollut vielä edes televisioita kaikilla, tietokonepeleistä sun muista nykyajan vempaimista puhumattakaan. Heti koulun ja läksyjen jälkeen tuli useimmiten lähdettyä hiihtolenkille. Linnaisten ympäristössä kulki ainakin kolme tai neljä eri latua, ja lisäksi sitä sivusi jokin pitemmistä, niin kutsutuista ”tahkoladuista”, jotka oli merkitty punaisella maalilla puihin. Ainakin o s a la d u i sta a l ko i J u p p e r i n Yhteistuvalta, josta ne kulkivat Linnaisten läpi Hämevaaraa ja nykyistä Pähkinä-rinnettä kohti. Itse hiihtelin usein ns. kympin latua, joka 8 suuntautui nykyisin Hämeenkyläntienä tunnetun pikkutien yli, ns. Pöllökallion sivuitse mäille, joita ei enää taida edes olla, koska niiden alueelle rakennettiin myöhemmin Pähkinärinne. Kolmesta mäestä yksi oli melko iso – tai ainakin silloin se tuntui suurelta – toinen kohtalainen ja leppoisa, kun taas kolmas oli siinä mielessä haastava, että sen keskellä oli mutka, jossa piti vielä kiertää keskellä ollut koivu ja heti sen jälkeen sujahtaa kahden muun koivun välistä loppuosa mäestä. Alhaalla oli lisäksi jyrkkä käännös vasempaan. Myöhemmin latujen ajateltu pituus kyllä hieman arvelutti, vaikka niitä olivat silloin käyneet arvioimassa vanhempamme. Jupperin puoleinen Yhteistuvan lenkki oli muistaakseni kilometrin verran, mutta hieman epäilen, että Linnaisten ja Hämevaaran metsissä kiertäneet ladut olisivat olleet (Yhteistuvan lenkki mukaan lukien) viittä ja kymmentä kilometriä. Hiihtolenkkien pituudet olivat siinä mielessä tärkeitä, että 1960-luvulla järjestettiin jonkinlaisia Suomen ja Ruotsin välisiä kansanhiihdon mittelöitä, eli ainakin kansakoululaisille jaettiin vihkosia, joihin sai merkitä kilometrimäärän, jonka oli kunakin päivänä hiihtänyt. Talven loputtua ne lähetettiin johonkin instanssiin, missä kaikkien kilometrit laskettiin yhteen. Sen perusteella sitten määriteltiin, kummassa maassa oli talven aikana hiihdetty enemmän. Motto: Oli talvi tietenkin, lumi suli pois. Ja koko kylä nauroi, kun katsoi outoa hiihtäjää. Sielun veljet: Ihminen (hieman mukailtuna) Systeemiin kuului myös kunkin h i i h t ä j ä n h e n k i l ö ko h t a i s e n panoksen arvostaminen ja palkitseminen. Muistaakseni pronssimitalin sai, jos hiihti talven aikana yhteensä yli 400 kilometriä, hopeamitali heltisi 600 kilometrin suorituksella ja kulta 800 kilometrin hiihtämisellä. Itse muistan saaneeni kahtena vuonna pronssimitalin, mutta eniten ystävistäni hiihtivät nykyäänkin Linnaisissa asuva Seppo Ukkonen ja Harri Hölttä, jotka saivat kultamitalit, jollen aivan väärässä ole. Siitä, kumpi maa nämä hiihtosuoritukset kulloinkin voitti, ei minulla ole harmainta hajua. Tietysti myös varsinaisia hiihtokilpailuja järjestettiin joka talvi. Jotkut niistä olivat Jupperin Urheilijoiden organisoimia, jolloin kilpailut pidettiin Yhteistuvalla, jotkut taas olivat pelkästään Linnaisten Ääni 1/2011 linnaislaisille tarkoi-tettuja ja Linnaisten omakotiyhdistyksen järjestämiä. Muistan olleeni jossakin vaiheessa, hieman vanhempana, myös mukana tekemässä kilpa-latuja. Oli hauskaa pohtia maastossa ladun reittiä ja nähdä miten sellainen siihen aikaan toteutettiin. Silloin ei vielä ollut moottorikelkkoja eikä muitakaan laduntekokoneita. Se tehtiin sillä tavoin, että edellä hiihti pari laduntekijää ja perässä tuli kaksi hiihtäjää siten, että heillä oli vain toinen suksi edellä kulkeneiden latu-urassa ja toisella suksella tehtiin sauvoille uraa varsinaisen ladun vierelle. Näin syntyi siis neljä uraa, joista keskimmäiset olivat suksille ja ulommaiset sauvoille. Perässä saattoi tulla vielä muitakin laduntekoon osallistuvia, jotka vankistivat itse latua. Kun lenkki oli sitten kierretty porukalla muutaman kerran, niin ladusta tuli tarpeeksi kova ja sauvojen uratkin saivat muotonsa. Hiihtokilpailuissa muistan pärjänneeni kohtalaisesti. Sen ikäisillä pojilla ja tytöillä vuodenkin ikäero oli varsin ratkaiseva, joten sijoitukseen vaikutti usein se, mihin sarjaan oikein joutui. Yleensä yhteen sarjaan sovitettiin kahtena peräkkäisenä vuonna syntyneitä, joten jos olit nuorempaa ikäluokkaa, niin tavallisesti sarjan vanhemmat kilpailijat pärjäsivät paremmin. Vastaavasti seuraavana vuonna oli itsellä paremmat mahdollisuudet. Muistelen saaneeni lähinnä hopea- ja pronssilusikoita näistä kilpailuista, mutta yksi niistä on erityisesti painunut mieleen, kun hävisin kultamitalin nuoremmalle Pentti Vartiaiselle yhdellä sekunnilla. Sen aikaiset ajanottovälineet huomioon ottaen tappion voi subjektiivisen oikeutetusti rinnastaa Juha Miedon sadasosasekunnin häviöön Ruotsin Thomas Wa s s b e rg i l l e L a ke P l a c i d i n talviolympialaisissa 1980! merkkejä. Värit olivat siis voimakkaita, jotta ne erottuivat hyvin puiden välistä. Kreppipapereiden joustavuus teki niistä helposti puunrunkoon tai oksaan sidottavia. Mieleen ovat jääneet elävinä myös varhaiskevään hiihtoretket Hämevaaran peltojen yli Monikon hyppyrimäelle, joka on sittemmin purettu. Aurinko lämmitti jo voimalla niin, että pipo piti riisua pois. Pakkasyön jäljiltä oli hankiainen, jolla oli mukava hiihtää latujen ulkopuolella. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja ilmassa oli alkavan kevään tuntua. Kerran Monikolle oli järjestetty oikein mäkikilpailut, joissa vetonaulana oli silloin uransa huipulla ollut maankuulu Veikko Kankkonen. Toki siellä hyppyrimäessä ja muissakin mäissä käytiin porukalla muutenkin. En koskaan uskaltanut laskea Monikon ison mäen alastuloa, ainoastaan pikkumäen, joka ei sekään niin kovin pieni ollut. Eiväthän nuo mäet aina niin isoilta näytä alhaaltapäin katsottuna, vaan vasta siellä ylhäällä niiden koon ja jyrkkyyden oikein tajusi. Ja samalla oman pelonsekaisen jännityksensä, kun kohta piti laskea se mäki. Silloin tultiin nimittäin mäet alas suoraan eikä mutkittelemalla, niin kuin tämän päivän laskettelussa. No niin, takaisin asiaan. Hiihtokilpailuissa oli aina oma tunnelmansa: ihmisvilinää, jännitystä, kuumaa mehua, ja makkaraakin taisi jo olla tarjolla. Voimakkaimpana hiihtämisestä onkin jäänyt mielen erilaiset tunnelmat ja vaikutelmat. Muistan esimerkiksi selvän esteettisen elämyksen, minkä synnyttivät jossain Hämevaaran ja Linnaisten välisellä kalliolla mäntyjen oksiin kiinnitetyt värikkäät latumerkit. Nämä ”kreppipaperit” heiluivat lievässä tuulessa punaisina ja keltaisina syvän sinistä maaliskuista taivasta vasten. Intensiivistä väriyhdistelmää täydensivät vielä mäntyjen vihreät neulaskimput ja punertavanruskeat rungot sekä auringossa kimalteleva valkoinen lumi. Onkohan tuollaisia kreppipapereita enää edes olemassa? Niitä oli monen värisiä, ja Linnaisten metsissä käytettiin eri talvina ainakin sinisiä, oransseja, punaisia, keltaisia ja vihreitä Linnaisten Ääni 1/2011 9 Kotitalouksien varautuminen erilaisiin elämän poikkeusoloihin Jukka Mäkinen Perisuomalainen elämänasenne on aikoinaan rakentunut elämän koviinkin tosiasioihin, joihin kuuluu poikkeusaikoja: olkivuosia, sotia, sairauksia, lamoja. Aikoinaan niihin opittiin varautumaan nöyrällä mielellä "Herra antoi, Herra otti" - toisin näyttää olevan tänään. Pelastuslaitoksen netistäkin löytyvä kaikille tarkoitettu ohje kotivaran järjestämiseksi tulee kaikkien kuntalaisten saada perusoppaaksi. Jälkiviisaus ei auta. Oikeaa viisautta on varautua elämän erityistilanteisiin, kun siihen on vielä mahdollisuus. Kotivara, joka perheellä omanlainen kotivara - koostuu tavanomaisista elintarvikkeista ja sisältö voi vaihdella talouden ruokatottumusten mukaan - riittää noin viikoksi – kotivaraa käytetään ja täydennetään jatkuvasti Omatoiminen varautuminen - radio viranomaisten ohjeiden kuuntelemiseen (HUOM! Paristoilla toimiva, sähköt voivat olla poikki) ja varaparistot Omatoimista varautumista tekevät yksityiset ihmiset, yritykset ja yhteisöt. - käteistä rahaa. (kun sähköt ovat poikki, ei pankkiautomaatit eivätkä kauppojen maksupäätteet toimi) Yksinkertaisimmillaan omatoiminen varautuminen tarkoittaa yksittäisen ihmisen varautumista erilaisiin onnettomuus- ja vaaratilanteisiin omassa kodissaan. Kirjallista suunnitelmaa ei vaadita. On hyvä miettiä millaisia vaaratilanteita omassa kodissa saattaa kohdata, miten vaaratilanteita voisi ehkäistä ja miten onnettomuuden sattuessa tulisi toimia. - leveä teippirulla ilmastointiaukkojen, ikkunoiden yms. tukkimiseen esimerkiksi kaasuvaaratilanteessa Osaatko, - antaa ensiapua? Osaatko elvyttää? Ensiaputaito on osa ns. kansalaistaitoa! - toimia onnettomuuspaikalla? - toimia tulipalon sattuessa? - tehdä hätäilmoituksen? - toimia kuullessasi yleisen vaaramerkin? - toimia säteilyvaaratilanteessa? - toimia kaasuvaaratilanteessa? Onko, - kotisi turvallinen? - työympäristösi turvallinen? - oletteko perheen kesken miettineet hätäpoistumistiet asunnosta hätätilanteen varalta? Tietävätkö lapset nämä ja onko niitä yhdessä harjoiteltu, myös pimeässä? - taskulamppu ja varaparistot - sisältää mm. astioita veden kuljettamiseen ja varastoimiseen, henkilökohtaisia lääkkeitä, joditabletit sekä talouskohtaisia välttämättömyystavaroita Yleinen vaaramerkki varoittaa väestöä uhkaavasta välittömästä vaarasta. Varoitus annetaan taajamissa kiinteällä ulkohälytin-järjestelmällä ja taajamien ulkopuolella kulkuneuvoon asennetuilla liikkuvilla hälyttimillä. Vaaramerkki kehottaa ulkona olevia siirtymään sisälle. Yleisen vaaramerkin jälkeen annetaan radiossa tietoja varoituksen syystä ja suojautumisohjeita. Kaasuvaaratilanteessa ja säteilytilanteessa annetaan yleinen vaaramerkki. Löytyykö, - kotoasi "kotivara", alkusammutusvälineitä tai ensiapuvälineitä? Tiedätkö, - missä on lähin yleinen väestönsuoja? Omatoiminen varautuminen on siis varautumista "pahan päivän" varalle. 10 Linnaisten Ääni 1/2011 Laaja sähkökatko Laaja-alainen sähkökatko vaikuttaa kaikkeen elämiseen. Valaistuksen ja lämmityksen katkeamisen lisäksi pitkittyvä sähköhäiriö vaikuttaa yhdyskuntatekniikan toimivuuteen ja viestintään. Ruoan ja polttoaineen saatavuus voivat vaikeutua jakeluasemien ja maksupäätteiden pimentyessä Suojaa kotisi tulipalolta - palovaroittimien määrä, niiden sijainti. Paristojen säännöllinen tarkastus! - automaattisen sammutuslaitteiston hankinta - alkusammutusvälineiden määrä ja sijainti. Sammutuspeitto, sammuttimet jne. - pyykinkuivatus oikeassa tilassa. Ei kiukaan päällä! - tavaroiden varastointi niin talossa kuin tontillakin - nestekaasun ja muiden syttyvien kaasujen sekä nesteiden oikea varastointi Tulipalot voitaisiin useimmiten estää ennalta, sillä yleensä ihmisen oma virheellinen toiminta on edesauttanut tulipalon syttymistä. Voit suojata kotiasi parhaiten toimimalla paloturvallisesti sähkölaitteiden, tulisijojen ja kynttilöiden kanssa. Piirrokset: Pekka Teittinen © Linnaisten Ääni 1/2011 11 Iina edessä, vas. Roosa, oik, Daniel takana vas, Pertti, oik. Juuso takana siesoo Iina vas. Jyri, Joel ja Karlo Kuvitettu linnunpönttö Tapio Juuso K. vasemmalta Janika, Julia vasemmalta Oona, Leila 12 Juuso Linnaisten Ääni 1/2011 Enna vasemmalta Roosa, Jasmin Selin Rosalie, Ida seisoo vasemmalta Oona, Ella, Johanna Elias vasemmalta Severi, Mika, Mikko Tämän aukeaman maksoi [email protected] www.picaset.fi (09) 684 1066 vasemmalta Karlo, Joel, Jyri ja Nikolas Jani uha ri, J Linnaisten Ääni 1/2011 vasemmalta Tapio, Nikolas l ma em vas e ern ta V 13 HEI! Me hiihdettiin! Otto Kärkkäinen Kulunut talvi oli jälleen loistava hiihdon ystäville. Jo toisena talvena saimme talkoovoimin kunnostettua hiihtoladun Linnaistentien ja Aisatien mutkasta Leppävaara – Pitkäjärvi väliselle koneella-ajetulle yhdysladulle. Tänä talvena saimme jopa kaupungin ajamaan tämän meidän noin kilometrin pituisen ladun kerran latukoneella, jolloin ladun kunto oli erinomainen. Ilahduttavan moni linnaislainen löysi ladun, mitä myöten päästiin hurauksessa isolle ladulle. Yhdyslatua myöten voitiin sitten hiihdellä vaikka minne, esim. Luukkiin. Toivottavasti säiden haltija on suosiollinen myös tulevina talvina ja järjestää riittävästi lunta, jotta pystymme pitämään ladun hiihtokunnossa. Lähderanta 1, 02720 Espoo Puh. 0207 40 26 10 Palvelemme ark: 9-18, la 9-15 tai sopimuksen mukaan. www.hiuslinna.fi 14 Linnaisten Ääni 1/2011 Kesäreseptit Sari Lahtinen Kuori porkkana, sip uli ja valkosipulinkynn et, paloittele isohkoiksi paloiksi. itto seke o s e n r e H Lisää kattilan pohjal le loraus öljyä, kuullottele muutama minuutti kasviksia. Lisää vesi, liemikuuti o ja viini. Keitä 10-15m in, Lisää pakasteherne et ja jatka keittäm istä vielä 5min. na 1 porkka en sipuli 1 keltain ynttä osipulin k 2-3 valk io liemikuut 1 kasvis oviiniä 2 dl valk Soseuta keitto same ttisen sileäksi esim. sauvasekoittime lla. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää kerma, creme frais he ja lopuksi piparjuu riraaste. ä 5 dl vett rneitä kaste he 700g pa pippuria suolaa + rmaa 1,5 dl ke he me frais ta 1,5 dl cre piparjuur astettua a r l k r 2-3 Grillattua munakoisoa, perunoista Perunasalaatti uuden sadon a 1,5 kg uusia perunoit nippu varhaissipulia nippu retiisejä vuohenjuustoa sekä pinjansiemeniä 2 munakoisoa 3 rkl oliiviöljyä suolaa+pippuria 1 tl sitruunanmehua KASTIKE: oa 2 rkl balsamico bianc 4 rkl rypsiöljyä 1 rkl dijon sinappia ulinkynsi 1 raastettu valkosip kirveliä, esim. basilikaa, tilliä, 1 dl tuoreita yrttejä suolaa ja pippuria sipulit ja et perunat, hienonna Puolita keitetyt uud i kastikkeen retiisit. Mittaa kaikk puolita neljään osaan tasaiseksi. eriin ja tehosekoita ainekset esim. blend ustua muutama tin joukkoon, anna ma Lisää kastike salaa illa. illa ja syötävillä kuk .Viimeistele yrtin oks ilua rjo ta n ne en ti tun Linnaisten Ääni 1/2011 100g vuohenjuustoa tai fetajuustoa tuoreita yrttejä esim.oreganoa,timjamia,rakuunaa 1 dl paahdettuja pinjansiemeniä Poista vihreä kanta munakoisoista, viipaloi 1cm paksuisiksi. Sekoita oliiviöljy, sitruunamehu, suola ja pippuri. Sivele viipaleet mausteöljyllä. Grillaa 2min per puoli. Asettele grillatut viipaleet vadille, lisää päälle isohkoja murusia juustoa, yrttisilppua ja viimeistele pinjansiemenillä 15 Frittata 250g parsakaalia 250g kukkakaalia 10 kananmunaa 2 dl kermaa artaat zarellav oz M a k ik s n a M nsikoita, in vuorotellen tuoreita ma Pujota puisiin varrastikkuih iä. sekä tuoreita basilikan leht kirsikkamozzarella palloja ä syötävää. Kaunista, hyvää ja kevytt 100 g juustoraastetta suolaa+pippuria Höyrytä parsakaali sekä kukkakaali kypsiksi, irroittele kukinnot n.30x30 kokoisen voidellun vuoan Cookies pohjalle, sirottele päälle suolaa ja pippuria. 300g voita Riko munat kulhoon ja sekoita kierrevatkaimella 2,5 dl sokeria tasaiseksi. Lisää kerma sekä mausta suolalla ja pippurilla. 2 munaa Kaada munaseos kaalien päälle, lopuksi lisää juustoraaste. 2 dl kaurahiutaleita Paista 225 asteisessa uunissa 35-40min. 6 dl vehnäjauhoja Tarjoa raikkaan vihersalaatin kera. 3 tl leivinjauhetta 2 tl vaniliiniokeria 200g rouhittua suklaata (esim. taloussuklaa crush tai marianne crush) 2 dl rouhittuja pähkinöitä Raparperipaistos 500g raparperia Vatkaa pehmeää voita ja sokeria muutama minuutti, lisää munat yksitellen. Mi ttaa loput ainekset eri kulh oon ja sekoita. Lisää taikinaan ja sekoita. Ota lusikalla nok areita pelille leivinpaperin päälle. Paista 180 asteisesessa uunissa 12 min. 1 rkl perunajauhoja 1dl sokeria 1 dl mantelilastuja Voitele pyöreä piirasvuok a, kuori ja paloittele rap arperit 1cm viipaleiksi, laita viip aleet vuokaan,. Sekoita sokeri+perunaja uhot, lisää viipaleiden pä älle. MURUSEOS: 2dl vehnäjauhoja 1 dl kaurahiutaleita 1 dl sokeria 1 tl kardemummaa Mittaa jauhot, kaurahiutaleet, sokeri ja kardemumma kulhoon. Sekoita. Raasta mantelimassa ja lisää raaste kuiviin aineisiin. Llisää lopuksi pehmeä voi ja nypi sormin murumaiseksi seokseksi. Kaada muruseos raparperien päälle, ja lopuksi lisää mantelilastut. Paista 200 asteisessa uunissa 25 min. Tarjoile mansikoiden ja jäätelön kera. 50 g mantelimassaa 100g voita 16 Linnaisten Ääni 1/2011 Kuva valmistujaisista Linnaislainen jenkeissä (osa 4/4) Teksti ja kuvat: Maija Castrén Paluu Cokeriin tänä vuonna oli täynnä sekalaisia tunteita. Tämä tulisi olemaan viimeinen vuoteni collegessa eikä minulla ollut mitään tietoa mita tekisin valmistumisen jälkeen. Joukkueellani oli uusi 26-vuotias ensikertalainen valmentaja ja tiesin jo mennessäni että tämä vuosi tulisi kulumaan aivan liian nopeasti. Oli outoa ajatella että joka päivä olin lähempänä ja lähempänä tämän neljän vuoden kokemuksen loppua. Paluu kouluun oli yllättävän helppoa. Vaikka tämä oli viimeinen, eli senior-vuoteni, kurssit eivät olleet sen vaikeampia kuin aikaisempina vuosina. Koripallo ja treenaaminen tosin olivat täysin muuttuneet. Viime vuoden lopussa saimme tietää kuka uusi valmentajamme tulisi olemaan, nuori nainen joka oli kuluneella kaudella pelannut ammattilaisena Islannissa. Tiesimme että hän tulisi vetämään paljon rankempia treenejä, mutta emme ehkä kuitenkaan olleet täysin varautuneita siihen mitä edessämme odotti. Ennen kauden alkua lokakuussa treenimme sisältävät lähinnä juoksemista, spurtteja ja lisää juoksemista ja tänä vuonna juostiinkin varmasti enemmän kuin ensimmäisenä kolmena vuotena yhteensä. Treenit olivat aamuisin ja laskimmekin jo päiviä 'oikeiden' treenien ja kauden alkuun ettei meidän enää tarvitsisi herätä niin aikaisin. Mutta pian kuulimmekin että kun varsinaiset treenit alkaisivat, treenaisimme pari kertaa viikossa alkaen jo klo. 05:15. Linnaisten Ääni 1/2011 Niimpä tämä ensimmäinen lukukausi kuluikin pitkälti koulun, koripallon ja aikaisin nukkumaan menemisen merkeissä. Mikä oli myös uutta tänä vuonna oli että kuuluin joukkueeni aloitusviisikkoon ja sain pelata paljon enemmän kuin kuluneina vuosina. Tänä vuonna olin myos toinen joukkueeni kapteeneista. Ennen joulua pelit eivät lähteneet sujumaan suunnitellusti ja olimmekin voitoitta ennen joululoman alkua. Olimme kuitenkin pelaanneet pari hyvää peliä, yhden jonka hävisimme jatkoajalla, joten olimme toiveikkaita että olimme menossa oikeaan suuntaan. Joululoman vietin jengiläiseni ja kämppikseni Megin ja hänen perheensä luona New Jerseyssä. Lomaa meilla oli tänä vuonna sellaiset kaksi viikkoa. Lomalla kävimme mm. New Yorkissa ja yläasteaikaisen kaverini, Karrin, luona kylässä. Karri opiskeli ja pelasi amerikkalaista jalkapalloa Pennsylvaniassa, hän myös valmistui tänä vuonna. Leivoimme myös Megin ensimmäisen piparkakkutalon yhdessä! Koulu alkoi joulun jälkeen vasta 17.1., mutta ensimmäinen pelimme oli jo 3.1. joten treenit alkoivat jo ennen uutta vuotta. Saimme Megin kanssa tosin hieman pidemmän loman koska lentomme takaisin Hartsvilleen peruttiin lumimyrskyn takia ja jouduimme odottamaan seuraavaa lentoa kolme päivää. 17 Kun vihdoin pääsimme takaisin koululle, meille selvisi että muutama pelaaja oli lopettanut joululoman aikana ja yhdellä pelaajalla oli rasitusmurtuma jalassaan joten meillä oli kahdeksan pelaajaa jäljellä (niille ketkä eivät tiedä, koripallossa on kerrallaan viisi pelaajaa kentällä, joten kahdeksan pelaajaa joukkueessa ei ole paljon!) Tammi-helmikuu olikin fyysisesti hyvin rasittava kun pelejä oli jopa kolme viikon sisällä. Helmikuussa pääsimme pelaamaan yhden peleistämme Charlotessa, Pohjois Karoliinassa, NBAjoukkue Charlotte Bobcatsien kotiareenalla, Time Warner Cable Arenalla. Oli hieno kokemus päästä pelaamaan niin suurella kentällä. Pian olikin jo niin sanotun Senior Nightin (senioreiden viimeinen kotipeli) aika ja oli aivan uskomatonta kuinka nopeasti tämä kausi oli mennyt. Kausi ei mennyt niin hyvin kuin se olisi voinut, mutta ottaen huomioon uuden valmentajan ja sen että meillä oli vain kahdeksan pelaajaa, kausi meni mielestäni ihan hyvin ja voitimmekin viimeisestä neljästä pelistämme kolme. Voit käydä katsomassa otteita peleistämme osoitteesta: http://www.youtube.com/user/cokerwbb?feature =mhee Kauden loputtua oli outoa kun ei ollut enää treenejä. Ensimmäistä kertaa Cokerissa oloni aikana pystyin tekemään mitä halusin, milloin halusin. Kävimmekin kämppisteni kanssa paljon läheisellä Myrtle Beachilla, road tripilla Floridassa ja koitimme ottaa kaiken irti viimeisistä kuukausista yhdessä. Aika kului kuin siivillä ja yhtäkkiä jo olikin valmistujaisten aika. Äitini ja pikkusiskoni tulivat Suomesta käymään ja oli kiva näyttää heille missä olin viettänyt viimeiset neljä vuotta. Valmistujaiset olivat jälleen täynnä sekavia tunteita. Oli hienoa valmistua, mutta sillä hetkellä päälimmaisenä mielessä oli se että en tiedä koska, jos koskaan, tulen näkemään suurinta osaa koulukavereistani. Valmistujaisten jälkeen suuntasimme äitini ja siskoni kanssa Orlandoon kohti Universal Studiosia ja Wet 'n Peli Belmont Abbeya vastaan 18 Äidin ja siskon kanssa syömässä Wild vesipuistoa jonka jälkeen kävimme vielä Myrle Beachilla. Ystävien ja koripallon lisäksi tulen ikävöimään monia asioita. Ruokia, tapoja, lämpöä, Wal Martia ja lukemattomia muita asioita joita en varmasti tule edes tajuamaan ennen kuin olen takaisin Suomessa. Täällä ollessani tietysti ikävöin kaikkea Suomesta, totta kai se on niin, että kaikkea ei vain voi saada. Olen iloinen ja tyytyväinen päätökseeni tarttua tilaisuuteen tulla opiskelemaan Amerikkaan. Nämä neljä vuotta ovat olleet unohtumattomia ja ne ovat muokanneet maailmankuvaani ja opettaneet minulle paljon itsestäni, siitä kuka olen ja kuka haluan olla. Olen saanut elinikäisiä ystäviä ympäri maailmaa ja tämä paikka tulee aina olemaan minulle kuin toinen koti. On vaikea kuvailla mitä kaikkea olen oppinut ja kuinka paljon olen kasvanut täällä koripallon parissa. Koko urheilu- ja koulukulttuuri collegessa on aivan erilaista kuin mikään Suomessa. Joukkuekavereista tuli minulle kuin toinen perhe. Olin jatkuvasti heidän kanssaan treeneissä tai koulussa ja lisäksi asuimme yhdessä koulun asuntoloissa. Yksi suurimmista 'opetuksista' joka tulee pysymaan mukanani aina on että ikinä ei saa jättää kesken jotain minkä on aloittanut, winners never quit, quitters never win. Olimme Megin kanssa ainoat vuosiluokaltamme jotka eivät lopettaneet koripalloa. Meitä oli alunperin kuusi. Tätä kirjoittaessani olen taas Megin luona New Jerseyssä ja huomenna lähdemme valmistujaislahjamatkalle Aruballe, jonka jälkeen matka jatkuu Suomeen ja takaisin Linnaisiin, ainakin toistaiseksi. Palaan myös pelaamaan samaan jengiin, Puhuttariin, missä pelasin ennen Amerikkaan lähtöäni. Tällä hetkellä minulla ei ole muuta tietoa jatkosta kun että jossain vaiheessa haluan mennä takaisin kouluun suorittamaan maisterin tutkinnon ja että en ole vielä valmis 'asettumaan aloilleen' Suomeen. Linnaisten Ääni 1/2011 1 2 * 3 4 5 ** 6 7 8 9 10 11 1 2 * ** M-Market Laaksolahti ! Huom etut Uudist at. oaj aukiol Linnaisten Ääni 1/2011 Olemme avoinna arkisin klo 8-21 lauantaisin 8-20 ja sunnuntaisin 10-20 Laaksolahdentie 41, 02730 Espoo Puh. 09-595 846 www.m-herkkukauppa.net 19 Ylioppilasjuhlat Tukholmassa 08.06.2011 teksti ja kuva: Tarja Teittinen Suomessa vietettyjen ylioppilasjuhlien jälkeen matkustimme Ruotsissa asuvan sukulaisemme ylioppilasjuhliin, jotka olivat keskiviikkona 8. päivä kesäkuuta. Ruotsissa koulut eivät lopu samana päivänä, vaan päättäjäispäivä on porrastettu parin viikon ajalle. Myöskään ylioppilaskirjoituksia Ruotsissa ei ole ollut moneen vuoteen. Kaikki tarvittavat kurssit on läpäistävä, ennen kuin valkolakin voi päähänsä saada. sen sijaan paljon halpaa kaljaa ja kuohuviinejä ja näitä hölskytellään ja sitten kastellaan juomilla toinen toisiaan. Suomalaisten mielestä varmaankin hyvien aineiden hukkaan heittämistä? Kun juhlijat saapuvat koteihinsa he ovat kaljan kastelemia ja hajuisia ja uusi ylioppilaslakkikin on jo saanut kokea kovia. Juhlavaatteiden vaihto ja juhlat voivat alkaa omien vieraiden keskellä. Sukulaistyttömme asuu Lakit tilataan kouluihin tulleista kuvastoista ja lakin ulkonäköön voi itse vaikuttaa. Ylioppilaslakkiin tilataan vaikkapa kullan-värisin kirjaimin, koulun nimi ja yleensä myös oma nimi. Lakin keskellä olevaan koristeeseen voi valita oman mieltymyksensä värisen ”timantin”. Tämän kevään uutuus juttuna lakkiin myytiin pieni piilotettu nauhoittava kamera. Kamera nauhoittaa vuorokauden ajan kaikki lakin kantajan touhut. Koulukaverit kirjoittavat pieniä viestejä tai nimikirjoituksia lakin sisäpuolelle. Lakissa on myös sisällä on myös pieni Tukholmassa kerrostalossa jonka pihaan pystytettiin juhlakatos pitkine pöytineen ja notkuvine herkkuineen. Katoksen eteen laitettiin pystyyn koulussa käytetty kuvallinen nimikyltti ja katokseen kiinnitettiin koristeeksi ilmapalloja. Kahden metrin päässä oli toiset juhlat, naapurin Pontus juhli omassa juhlateltassaan sukulaistensa kanssa. Kun näin läheltä sai seurata ja kuulla suomalaisten ja ruotsalaisten juhlien eroa, niin ruotsalaiset keskittyivät enemmän juomapuoleen ja suomalaiset söivät parempia herkkuja ja joivat vähemmän ilolientä. tasku johon mahtuu vaikkapa bussilippu tms. tarpeellista illanviettoa ajatellen. Kiva nähdä, että suomalaiset ja tietenkin myös ruotsinsuomalaiset käyttäytyivät paremmin. Kun ilta alkoi hämärtyä ja hyttysarmeija Ruotsissa ylioppilailla on tapana aloittaa juhlapäivän aamu shamppanja- / kuohuviini aamiaisella joko kotona tai vaikkapa puistossa kaveriporukassa. Tämän jälkeen koulussa jaetaan päättö-todistukset ja lakit laitetaan päähän. Ovet avataan ja nuoret kirmaavat pihalle, jossa sukulaiset jo odottavat. Jokainen perhe on tilannut etukäteen lisääntyä, uusi ylioppilas lähti kaupungille toisten uusien ylioppilaiden kanssa juhlimaan. Seuraavana päivänä sankari lähti lahjarahoineen kauppaan ja osti sen ainoan oikean puhelimen ” joka kaikilla muillakin on” i Phone 4, hinta Ruotsissa n.600€. Kun kaupungilla seurasi nuorten puhelimia niin toden totta, kaikillahan se oli. lapsestaan ison kuvan teksteineen ja erilaisine koristeineen ja kiinnittänyt sen pitkän seipään päähän. Kuvassa on yleensä joku hauska Matkasta nauttineet Tarja, Pertti, Elisa ja Joonas lapsuuden kuva ja sankarin nimi yms. Kuva on kooltaan n.50 cm. Koulun pihalla ylioppilaiden kaulaan ripustetaan sinikeltaisissa (mutta esim. suomalaisille voi olla sinivalkoisissa) nauhoissa olevia maskotteja, leluja, torvia yms. Näitä voi kertyä aika nippu, sillä perheen lisäksi kaverit voivat antaa toisilleen erilaisia pehmoleluja yms. Tämän jälkeen sankarit lähtevät koulun pihasta kuorma-autojen lavoilla kaupunkiajelulle . Suomalaisissa ”penkkari-ajoissa ” nuoret hytisevät talvipakkasessa ja heittelevät kilokaupalla karkkeja autoista. Ruotsin tapa on toinen , ei ole karkkeja, eikä autoista heitellä kadun varsille mitään. Autoihin otetaan 20 Linnaisten Ääni 1/2011 Linnaisten Ääni 1/2011 21 Linnaisten uudet asukkaat Teksti: Tarja Teittinen Kuva: Pertti Teittinen Linnaistentie 16 Kesällä 2010 Eskelisen perheen talo sai uudet asukkaat. Espoon Vallikalliosta taloon muuttivat Anna-Maija Niittynen ja Jaakko Paasonen. Anna-Maija on syntyisin Perniöstä ja Jaakko Espoon Lintuvaarasta. Perhe on vuoden asumiskokemuksella todennut Linnaisen mukavan rauhalliseksi asuinalueeksi . Perhe liittyi omakotiyhdistyksen jäseneksi. Linnaistentie 39. B Anttilaisen talon viereiselle tontille rakentavat uutta taloa Juha Ojala ja Virpi Kiuru. Perheen lapset ovat: Heidi 11, Petteri 9 vuotta ja Peetu 3 kuukauden ikäinen. Juha on kotoisin Helsingistä ja Virpi Keminmaalta. Perhe muuttaa Linnaisiin Helsingin Haagasta. Kaksikerroksisen talon yläkerta on Planiatalon mallistoa. Toiveena on, että Linnaisiin päästäisiin muuttamaan ensi jouluksi. Perhe liittyi omakotiyhdistyksen jäseneksi. N E N I A N LIN Linnaistentie 40 Kageliinin perheen rakennuttamaan taloon muuttivat Jarno Hämäläinen ja Teija Seitola sekä 2-vuotias Inari Hämäläinen. Perhe muutti Linnaisiin 30.4.2011 Vantaan Hämevaarasta. Kaksivuotias Inari on neljännen polven Hämevaaralainen. Perhe on jo aloittanut mittavan remontin talossa, kaikki uusitaan taidokkaasti. Perhe liittyi omakotiyhdistyksen jäseneksi. Linnaistentie 40. B Rissasen perhe rakentaa Finndomo-talon Linnaistentielle. Talon on suunniteltu valmistuvan syksyksi 2011. Perhe muuttaa Linnaisiin Espoon Laaksolahdesta, Palomäenrinteeltä. Matkaa vanhan ja uuden kodin välillä on suorinta tietä n. 1 km. Perheeseen kuuluvat Ilkka ja Päivi Rissanen, sekä lapset Aada 7, Iina 5, ja Joona 1 vuotta. Perhe liittyi omakotiyhdistyksen jäseneksi. Linnaistentie 55 Rinteessä oleva Seppo ja Anja Rinteen entinen talo sai maaliskuussa 2011 uudet asukkaat. Taloon muuttivat Vantaan Havukoskelta Kimmo Hurskainen ja Marja Haapiainen. Kimmo on syntynyt Helsingissä ja Marja Vantaalla. Perhe liittyi omakotiyhdistyksen jäseneksi. Ohjasrinne 8 Maaliskuussa 2011 Vantaan Myyrmäestä Linnaisiin muuttivat Sami Pikkanen ja Johanna Salminen, sekä lapset: 9-vuotias Oona ja 4-vuotias Ella. Talossa asui ennen Johannan äiti Leila, myös Leilan kaksi siskoa asuvat Linnaisissa. Leila Salminen asuu nykyään Nurmijärvellä. Perhe liittyi omakotiyhdistyksen jäseneksi. Aisatie 23 Jantusen perheen entiseen taloon muuttivat 1.6.2011 Vantaan Myyrmäestä Veijolan perhe. Perheeseen kuuluvat Jouni ja Pirjo Veijola, sekä kolme lasta. Bettina on 11-vuotias, Sarlina on 9-vuotias ja kuopus Roope 5-vuotias. Jouni vietti lapsuutensa Helsingissä ja Pirjo Tuusulassa. Perhe on aloittanut talon remontoimisen. Perhe liittyi omakotiyhdistyksen jäseneksi. Länkikuja 5 Salosten entiseen taloon muutti Nurmen perhe lokakuussa 2010. Nurmet muuttivat Hämeenkylästä Tuomelan koulun läheltä. Perheeseen kuuluvat Jari ja Katariina Nurmi, sekä 7vuotias Erika ja 4-vuotias Markus Nurmi. Perhe liittyi omakotiyhdistyksen jäseneksi. Linnaistentie 39 B Juha Ojalan ja Virpi Kiurun talo 22 Linnaisten Ääni 1/2011 ILMOITUSTAULU kuin nenä päähän. Koirankakka-asia kuuluu kesän alkuun Lukijoilta on tullut monenlaisia toiveita: ni jokaisella ulkoilutus kerralla, - Älä anna koirasi merkitä postilaatikkoa mieluummin ei ollenkaan. ka pusseja. - Linnaisissa on löytynyt ojista koirankak ää kakan ilman pussia, vaikkapa Pussikakat aina roskiin! Ojaan voi heitt keppiä apuna käyttäen. kenenkään portinpieliin. - Huolehdithan ettei koirasi tee tarpeitaan athan jäljet. Jos vahinko pääsee tapahtumaan, siivo ja ojissa aika nopeasti, mutta - Koirankakka maatuu metsän puskissa kaikenlainen muu roska ei. liitytään ”Roska päivässä”Pidetään yhdessä Linnainen siistinä ja että kerätään vähintään yksi liikkeeseen. Liike toimii periaatteella, an. roska päivässä ja viedään se roska-astia Haukka saalisti kotipihallamme 27.1.2011 Kuvaaja: Tomi Johnsson Sirpa Kauppinen © Linnaisten 50-v uotis Historiik in hinta laski! Historiikki mak saa nyt Linnai sten omakotiyhdist yksen jäsenille 25 € ja ei jäse nille 30 €. Jos sinulla ei ol e vielä kirjaa vo it tilata sen itsellesi ta i lahjaksi. Tiedustelut ja tilaukset: 040 5112120 Pe rtti Teittinen E AL Linnaisten Ääni 1/2011 ! s, Muutamalta asukkaalta on tullut toivomu jen että lehdessämme muistutettaisiin auto ja muiden ajoneuvojen kuljettajia alueellamme olevista nopeusrajoituksista, sa jotka ovat alueellamme 30km/h ja osas ia 40 km/h. Linnaisissa asuu paljon laps jotka eivät osaa varoa ”hurjastelijoita” . Lapsi voi juosta pihasta yllättäen tielle, s vaikkapa pallon perässä. Vaarassa on myö ki kaik siis tään irtipäässeet eläimet. Kiinnite huomiota omaan ajamiseemme. Linnaisten omakotiyh distyksellä on vuokra ttavana 2 juhlatelttaa. Teltat ova t kooltaan Teltat ovat vedenpitävää 4 x 8 m ja 5 x 8 m. materiaalia. Teltan vuokra yhdisty ksen jäsenille on 50 € / viikonloppu ja muille kuin jäsenille 70 € / viikonloppu, pys tytyksineen. Telttoja vuokrataan my ös Linna hinta on 90 € / viikonlop isten lähialueille, jolloin pu ja hin kilometrikorvaus 44 sen taan lisätään ttiä / km. Tiedustelut ja varaukse t: Pertti Teittinen 040 511 2120 23 Hyvää kesää kaikille Linnaislaisille!
© Copyright 2024