SIKOJEN RUOKINTAOPAS
2013 EMAKOT, PORSAAT JA LIHASIAT SIKOJEN RUOKINTAOPAS TAVOITTEENA TERVEET ELÄIMET JA HYVÄ TULOS R KINNAN O U 2 TO AM A A T S O I S RAI M AT T I TAI Sikojen ruokintaopas 2013 OIKEA RUOKINTA TUO TEHOKKUUTTA SISÄLLYS Siitoseläinten ruokinta Ensikosta pitkäikäinen emakko ................................5 Siitoskarjusta laadukasta siemennestettä...............6 Emakoiden ruokinta Tiineysajan ruokinta...................................................9 Viikko ennen porsimista ..........................................10 Imetysajan ruokinta .................................................13 Ruokinta vieroituksen jälkeen.................................14 Emakoiden ruokintaohjelmat .................................17 Porsaiden ruokinta Porsaan hyvä alku....................................................19 Riittävästi maitoa ensimmäisillä viikoilla...............20 Lisäravinto parantaa porsaan kasvua ....................23 Haasteena syöntiin lähtö .........................................24 Porsaiden ruokintaohjelmat ...................................27 Lihasikojen ruokinta Lihasikojen kasvu ....................................................28 Syöntikyky ratkaisee ruokinnan..............................31 Energiaruokinnalla lyhyempi kasvatusaika ...........32 Oikea valkuaisruokinta takaa parhaan kasvun ......35 Rehuhyötysuhde kuvaa tehokkuutta ......................36 Lihasian ruokinta .....................................................39 Kasvatus sukupuolet erillään .................................40 Yleistä Hyvinvoiva eläin tuottaa parhaiten..........................43 Sika tarvitsee puhdasta vettä ..................................44 Ruokinta vaikuttaa ympäristöpäästöihin................47 Sikojen ruokintaopas 2013 Sikatilojen tuotannon suunnittelu on entistä tärkeämpää. Raaka-aineiden kansainvälinen hinnannousu luo paineita myös suomalaiseen sianlihantuotantoon. Rehut ovat iso kustannuserä, joten laatuun ja tilalle sopivan ruokintaohjelman valintaan kannattaa panostaa. Olemme päivittäneet sikojen ruokintaoppaan. Löydät oppaasta paljon tietoa ja vinkkejä tilasi ruokintaratkaisujen pohdintaan. Oikea ruokinta ja hyvä hoito ovat keskeisiä tehokkaan tuotannon tekijöitä niin emakoiden, porsaiden kuin lihasikojen kasvattamisessa. Kotimainen ruokaketju on merkittävä asia. Asiakkaat ja Raisioagro menestyvät yhdessä, ja me haluamme huolehtia kumppaneistamme. Asiakkaanamme saatavillasi on aina uusinta tietoa, korkealaatuisia rehuja sekä muita tuotantopanoksia ja -tarvikkeita. Lisäksi saat ammattitaitoista neuvontaa ruokinnan suunnitteluun ja kotoisen viljan analysointiin. Oletko jo tutustunut Raisioagron verkkokauppaan? Voit tilata sieltä kätevästi mm. rehut, siemenet, kasvinsuojeluaineet ja lannoitteet. Pyydä käyttäjätunnus asiakkuusvastaavaltasi ja astu osoitteeseen shop.raisioagro.com. Ota kaupassakäynti tavaksi, saat tuotteet aina edullisempaan hintaan. Voit kääntyä asiakkuusvastaaviesi puoleen kaikissa tilasi asioissa. Olemme palveluksessasi! Lisätietoja: Päivi Volanto sianrehujen kehityspäällikkö puh. 050 363 6596 [email protected] Paavo Viitanen tuotantoneuvoja puh. 040 869 6085 [email protected] 3 MALTILLINEN KASVUNOPEUS PARANTAA ELÄIMEN KESTÄVYYTTÄ 4 Sikojen ruokintaopas 2013 SIITOSELÄIMET ENSIKOSTA PITKÄIKÄINEN EMAKKO Ensikon kasvatus tähtää kestäväjalkaiseen emakkoon, joka tuottaa monta pahnuetta. Ensikko alkaa tuottaa vasta kolmannen porsimiskerran jälkeen, kun syntyneiden porsaiden määrä kasvaa. Jos kerran tai kaksi kertaa porsineiden emakoiden poistoprosentti on suuri, uudiseläinten tarve kasvaa. Ensipahnueiden runsas määrä pienentää tilan porsastuotantotuloksia, koska ensikoiden pahnuekoko ja vieroitettujen porsaiden määrä on pienempi kuin vanhemmilla emakoilla. Kasvunopeus vaikuttaa kestävyyteen Jalat ovat usein emakon heikko kohta ja yleinen poiston syy. Ensikon liian nopea kasvuvauhti aiheuttaa usein jalkaheikkoutta myöhemmässä elämänvaiheessa, mikä on todettu myös Raisioagron ja MTT:n yhteistyötutkimuksessa. Kun ensikoiden kasvua hidastettiin, saatiin pahnueita kasvatettua enemmän. Neljän ensimmäisen elinkuukauden aikana kehittyvät lisääntymiselimet ja kohtu. Siksi kasvun rajoittaminen on syytä aloittaa vasta elopainon ollessa 45–50 kg. Kasvun hillitsemiseksi rehunantoa rajoitetaan, ja korkeimmillaan määrä on 2,8 ry/pv. Rehun alhaisempi lysiinipitoisuus edistää silavan kasvua. Rehun pitää olla täyttävää, jotta ensikot tuntisivat itsensä kylläisiksi eivätkä purisi toistensa häntiä. Maltillinen suomalaisen ensikon päiväkasvu on noin 750–800 g, kun paino on 30–150 kg. Siemennys sopivassa painossa Rajoitettu ruokinta vaatii kiihotusruokintaa, jotta irtoavien munasolujen määrä olisi yhtä suuri kuin runsaasti ruokituilla eläimillä. Kiihotusruokinta aloitetaan 10–14 päivää ennen toista kiimaa erityisellä kiihotus- tai porsasrehulla. Sikojen ruokintaopas 2013 Ensikko siemennetään 230–250 päivän iässä 140– 160-kiloisena. Tällöin ensikko on ensimmäistä kertaa porsiessaan noin vuoden ikäinen. Kun siemennys tehdään toiseen tai kolmanteen kiimaan, ensikon kestävyys paranee ja ensipahnue on suurempi. Käytännössä selkäsilavaa olisi hyvä olla porsimishetkellä noin 16–18 mm. Ensikon maidontuotanto on miltei samansuuruinen kuin vanhemmalla emakolla, mutta syöntikyky on heikompi. Ensikko menettää helposti painoaan, joten se saa olla porsimishetkellä hieman tuhdimpi kuin useamman kerran porsinut emakko. Liian lihavaksi ensikkoa ei saa kasvattaa, koska silloin syönti imetyskaudella pienenee ja eläimen kunto huononee helposti. Sopiva kuntoluokka porsiessa on 4. Välisiirron kautta karjulle Ensikoiden kasvatustilassa ei saa olla karjua, jotta kiima näkyisi vahvasti haluttuna aikana. Loppukasvatusaikana eläinten siirtelyä on vältettävä, jotta ne eivät tulisi kiimaan ennen siemennykseen siirtoa. Ensikoiden pitää olla vähintään 7,5 kuukauden ikäisiä, ennen kuin karju tuodaan niiden lähelle. Siemennykseen siirrot kannattaa tehdä ns. välisiirron kautta aina kun mahdollista. Noin 4 viikkoa ennen haluttua siemennystä eläimet on siirrettävä toiseen osastoon, josta ensikot siirretään edelleen siemennysosastoon noin kolmen viikon kuluttua. Karjua näytetään ensikoille vasta siemennysosastossa. Toinen tapa on merkitä kiimat muistiin välisiirtokarsinassa ja siirtää eläin siemennykseen noin 2 viikkoa kiimasta. 5 SIITOSELÄIMET SIITOSKARJUSTA LAADUKASTA SIEMENNESTETTÄ Karjun siemennesteen laatu on erittäin tärkeä taloudellinen tekijä porsastuotannon kannalta. Poistojen yleisimmät syyt liittyvät siemennesteen laatuun sekä karjun ikään, terveyteen ja libidoon. Sperman laatuun vaikuttavat astutustiheys, lämpöstressi ja ruokinta. Kasvatuskaudella karjua kannattaa ruokkia kuten ensikkoa. Tavoitteena on kestäväluinen karju, joka liikkuu sujuvasti. Jos kasvuvauhti on liian nopea, liikuntaongelmien riski nousee. Alle 50-kiloiselle karjulle sopii lihasikojen alkukasvatusrehu. Testaukseen asti voidaan antaa erityisesti siitossioille tarkoitettua rehua. Karjut testataan noin 100 kilon painoisena ja jalkavikaiset poistetaan. Tämän jälkeen karjulle annetaan tiineysrehua kivennäisvalmisteen kera. Kun elopaino on 150 kg, tiineysrehun ohella annetaan samaa erikoisrehua, jota annetaan emakoiden kiihotukseen. Tämä parantaa siemenen laatua ja määrää. tus alkaa jo neljän kuukauden iässä, mutta sperman laatu on alussa vielä heikko. Karjun saavuttaessa 24–29 kuukauden iän sen siemennesteen ja siittiöiden määrä on noussut huipputasolle. Nuoren karjun astutuksien määrän tulee olla pienempi kuin vanhemmalla karjulla. Astutusten määrää viikossa lisätään iän myötä. Jos ympäristön lämpötila nousee korkealle esimerkiksi kesällä, siemenen laatu heikkenee. Lämpöstressin vaikutuksia ei näe heti, vaan vasta 6–7 viikon päästä. Vuodenaika vaikuttaa karjun testosteronin määrään: se kasvaa asteittain päivänvalon vähetessä. Lämpöstressi ja matala testosteronimäärä voivat selittää alentuneen siemennesteen määrän ja laadun kesäkuukausina. Sopiva kuntoluokka Täyskasvuisen karjun ruokinnan tavoitteena on pitää eläin sopivassa, kuntoluokkaa 3 vastaavassa kunnossa. Sopiva rehumäärä on 3,0–3,3 kg/pv riippuen karjun painosta ja rehun energiamäärästä. Lihava karju tulee laiskaksi ja jalkaviat lisääntyvät; laihan karjun siittiöiden tuotanto laskee. Esteetön vedensaanti on tärkeää, koska karjun tulisi juoda 6–8 litraa päivässä. Karju tarvitsee myös liikuntaa pysyäkseen kunnossa. Karsinan pitää olla tarpeeksi suuri, kooltaan noin 8 m2. Hyvä keino saada karju liikkeelle on sijoittaa vesipiste ja ruokakaukalo vastakkaisille seinille. YLI 150-KILOISEN KARJUN RUOKINTA Sukukypsäksi 6–8 kk:n iässä Runsas ruokinta aikaistaa sukukypsyysikää ja niukka ruokinta vaikuttaa päinvastaisesti. Siittiöiden muodos- Paino, kg Ikä, kk Tavoitekasvu, g/pv Raisioagron tiineysrehua, kg/pv Raisioagron kiihotusrehua, kg/pv 150 9 500 2,2 0,5 200 12 400 2,3 0,5 250 16 300 2,4 0,5 300 22 200 2,4 0,5 350 29 100 2,5 0,5 400 46 50 2,6 0,5 Siitoskarjun ruokinta tähtää siemenen korkeaan laatuun ja määrään. SPERMAN LAATU HEIKKENEE, JOS KARJULTA OTETAAN LIIAN USEIN SIEMENNESTETTÄ Siemenen ottotiheys, kertaa viikossa Siemennesteen tilavuus, ml Siemennesteen pitoisuus, siittiötä x 106/ml Siittiöiden kokonaismäärä/ karju/vk, siittiötä x 109 Erinomaisesti liikkuvien siitiöiden määrä, % 1 256 2 258 289 70 78,00 276 133 3 77,58 220 240 154 7 75,64 198 153 206 70,17 Lähde: R. Frangez ym., 2005. 6 Sikojen ruokintaopas 2013 TAVOITTEENA KESTÄVÄLUIN EN KARJU, JOKA LIIKKUU SUJUVASTI Sikojen ruokintaopas 2013 7 TAVOITTEENA PITKÄIKÄINEN URET, EMAKKO JA SU T ELINVOIMAISE T E E U PAHN 8 Sikojen ruokintaopas 2013 EMAKOT: TIINEYS TIINEYSAJAN RUOKINTA Nykyajan emakon ruokintaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota koko tuotantokierron ajan. Emakot ovat muuttuneet paljon kymmenessä vuodessa. Suurin muutos on tapahtunut tuottavuudessa: porsaita syntyy enemmän, pahnueiden paino on suurempi ja emakoiden maitotuotos on korkeampi kuin ennen. Emakoiden koko on kasvanut, ja lihas- ja rasvakudoksen suhde on muuttunut. Emakko kunnostetaan tiineyskaudella Emakon tiineysaika kestää 113–115 päivää. Tänä aikana emakko on saatava sopivaan kuntoon seuraavaa imetyskautta varten. Emakon on saatava tarpeeksi rehua oman painonsa lisäykseen sekä sikiöiden ja maitorauhasten kehittymiseen ilman, että sen rehunsyönti imetyskaudella heikkenee. Tiineyskauden rehumäärää on rajoitettava, jotta emakko ei liho liikaa. Tiineyskauden ruokinnan tavoitteena on varmistaa elävänä syntyvien porsaiden riittävä määrä sekä porsaiden korkea syntymäpaino ja elinvoimaisuus. Lisäksi tiineysaikana luodaan edellytykset onnistuneelle imetyskaudelle. Tätä edesauttavat emakon painon lisääminen ja riittävä silavan muodostus. Alkuvaiheessa lisää painoa Siemennyksen jälkeen emakoille on syytä antaa reilusti rehua, jotta negatiivinen energiatasapaino muuttuisi nopeasti positiiviseksi. Tavoitteena on nostaa nopeasti emakon painoa, jotta alkioiden kehitys olisi turvattu. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että ensikoiden runsas rehumäärä vaikuttaa negatiivisesti alkioiden selviytymiseen ja seuraavaan pahnuekokoon. Ensimmäiset 3–5 päivää ovat kaikkein kriittisimmät: silloin rehuannos kannattaa pitää maltillisena. Sikojen ruokintaopas 2013 Ensimmäisenä kuukautena siemennyksen jälkeen emakko pyritään kunnostamaan sopivaan kuntoluokkaan. Tässä vaiheessa kunnostus onnistuu parhaiten, koska emakoita voidaan ruokkia yksilöllisesti ryhmittämällä samankuntoiset – laihat ja normaalit – emakot samalle venttiilille ja antamalla rehua kunnon mukaan. Emakoiden sopiva kuntoluokka porsiessa on 3,5. Pihatossa tai ryhmäkarsinassa olevien emakoiden ja ensikoiden kuntoluokka saa olla 4. Sopivan kunnon ylläpitoa Tiineyden keskivaiheilla rehua ei kulu nimeksikään sikiöiden kasvuun, vaan suurin osa rehun energiasta kuluu emakon ylläpitoon. Ylläpitoenergian tarvetta nostavat emakon paino sen vanhetessa, liikkuminen pihatossa tai karsinassa ja mahdollinen stressi. Jos emakko ei ole kuntoutunut tarpeeksi ensimmäisen tiineyskuukauden aikana, sille annetaan edelleen runsaammin rehua. Lihomista on vältettävä, koska lihavat emakot syövät vähemmän imetyskaudella. Lihavuus myös hidastaa ja vaikeuttaa porsimista, heikentää maitorauhasten kehittymistä ja vähentää maidon erittymistä. Suurempi rehuannos lopputiineydessä Tiineysajan viimeisellä kolmanneksella sikiöiden ja maitorauhasten kasvu kiihtyy. Jos emakko ei saa tarpeeksi rehua, se ottaa tarvitsemansa ravintoaineet omista kudoksistaan ja laihtuu, koska emakko turvaa ensisijaisesti sikiöiden kasvun. Tavallisesti rehuannosta nostetaan tiineyskauden viimeisillä viikoilla, mutta tässäkin vaiheessa emakon kunto ratkaisee rehuannoksen koon. Liian suuri rehumäärä tiineyskauden lopulla lisää MMA-riskiä. 9 EMAKOT: PORSIMINEN VIIKKO ENNEN PORSIMISTA Emakon rehu vaihdetaan imetyskauden energiapitoiseen rehuun 5–7 päivää ennen porsimista, jotta emakko tottuu uuden rehun makuun. Äkillinen rehunvaihto porsimisen aikaan saattaa aiheuttaa ruokahaluttomuutta juuri silloin, kun rehuannosta pitäisi alkaa nostaa. Vähemmän rehua, enemmän vettä Porsimisen helpottamiseksi rehumäärä kannattaa laskea 2,0–2,5 kiloon muutamana päivänä ennen porsimista. Niukempi rehumäärä ehkäisee myös maitokuumetta ja utarepöhöä. Rehuannosta ei saa pienentää liikaa, sillä turhan niukka rehumäärä aiheuttaa ummetusta. Tiineys- ja imetyskauden rehujen raaka-ainesisällön linkittäminen toisiinsa vähentää ummetusta. Hyvä tapa on antaa emakolle pari kertaa päivässä lisävettä 2–3 päivänä ennen porsimista ja sen jälkeen. Lisävedenanto pehmentää sontaa ja edesauttaa maidon muodostusta. Hormonaaliset muutokset, sikiöiden lisääntynyt paino, liikunnan puute ja rehumuutokset aiheuttavat stressiä, joka voi ilmetä ruoansulatuksen hidastumisena ja ummetuksena. Sonnan koostumusta voi pehmentää antamalla kuitupitoista erikoisrehua tai karkearehua. Lisäksi kuitu nopeuttaa ruoansulatusta ja lisää ulostemäärää. Oljen anto tyydyttää emakon pesäntekoviettiä. seurata koko ajan, jotta ongelmatilanteisiin pystytään reagoimaan heti. Kun emakko synnyttää nopeasti, kuolleina syntyneiden määrä jää vähäiseksi. Porsaat ovat myös tarmokkaita ja ne imevät varmemmin ternimaitoa. Porsimisen jälkeen emakot tulisi saada pian ylös juomaan vettä. Samalla voi mitata emakon lämpötilan pikamittarilla ja varmistua, ettei emakolla ole kuumetta. TERNIMAIDON MUUTTUMINEN MAIDOKSI 18 16 14 12 10 % Emakko siirretään pestyyn ja desinfioituun porsimistilaan hyvissä ajoin ennen porsimista, jotta se kotiutuisi uuteen ympäristöön. Monissa maissa emakot pestään ennen siirtoa hygienian parantamiseksi. 8 6 4 2 Nopea porsiminen on eduksi Porsimisen lähestyessä emakko käy rauhattomaksi, sen vulva turpoaa ja utareista alkaa valua maitoa. Kaikkiaan porsimiseen kuluu aikaa 2–5 tuntia. Porsimista täytyy 10 0 0h 3h 6h 9 h 12 h 24 h 2 pv 3 pv 7 pv 14 pv 21 pv 28 pv Valkuais-% Rasva-% Laktoosi-% Sikojen ruokintaopas 2013 NOPEA PORSI MINEN TURVAA PAHN UEEN ELINVOIMAISU UDEN Sikojen ruokintaopas 2013 11 INEN ENERGIAPITO IMETYSREHU RSAIDEN PARANTAA PO KASVUA 12 Sikojen ruokintaopas 2013 EMAKOT: IMETYS IMETYSAJAN RUOKINTA Maidon muodostus vaatii energiaa, joten emakon rehuannosta on nostettava ripeästi porsimisen jälkeen. Maitotuotokseen vaikuttavat lisäksi vedensaanti, porsimiskerta, pahnuekoko, porsaiden elinvoimaisuus ja imetystiheys. Emakon erittämä maitomäärä on noin 3–4 litraa päivässä heti porsimisen jälkeen. Maitotuotos nousee huippuunsa, yli 10 litraan päivässä, parin viikon kuluessa. Tavallisesti rehuannosta nostetaan noin 0,5 kg päivässä emakon ruokahalua seuraten. Ensikoilla rehumäärää nostetaan maltillisemmin, koska niiden syöntikyky on noin 20–25 % heikompi kuin vanhemmilla emakoilla. Kaukalon on oltava tyhjä ennen uuden rehun lisäämistä. Viikon päästä porsimisesta emakon tulisi syödä noin 5–6 kg päivässä. Vapaasti ruokittaessa emakko syö rehua noin 7–9 kg päivässä, kun maidontuotanto on huipussaan. Energiapitoinen imetysrehu parantaa porsaiden kasvua Imettävän emakon energiansaantia voidaan lisätä nostamalla rehun energiapitoisuutta. Kuorittu kaura, painava ohra, vehnä ja rasva ovat hyviä energialähteitä imetysrehussa. Energiapitoinen imetysrehu parantaa myös porsaiden kasvua. Rasvalisäys imetysrehussa nostaa maidon rasvapitoisuutta, jolloin porsaat saavat enemmän energiaa kasvuunsa ja vieroituspainot nousevat. Energiapitoinen rehu on erityisen tärkeää, kun imetysaika on pitkä. Runsas energia on eduksi myös kesäkuumalla, jolloin syöntimäärät ovat pieniä. Imetyskauden energiapitoinen rehu lisää maidon tuotantoa, vähentää emakon painon menetystä, laskee porsaskuolleisuutta ja parantaa seuraavan tuotantokauden tulosta. Sikojen ruokintaopas 2013 Laihtumista on vältettävä Kun emakolla on hyvä ruokahalu, se lypsää maitoa hyvin menettämättä liiaksi painoaan. Emakkoa ja erityisesti ensikkoa on vaikea saada syömään niin paljon, ettei energiavajetta syntyisi. Emakko ottaa puuttuvan energian omista kudoksistaan, mikä johtaa laihtumiseen. Emakon huomattava laihtuminen imetyskaudella pitkittää vieroituksen ja seuraavan kiiman välistä aikaa, alentaa irtoavien alkioiden määrää ja heikentää tiinehtyvyyttä. Lisäksi lisääntyneet alkioiden varhaiskuolemat pienentävät seuraavaa pahnuekokoa. Imetyskaudella kuntoluokka ei saisi pudota yhtä kuntoluokkaa enempää. Selkäsilavan mittaus on varmin tapa seurata emakon kuntoa. Valkuaisen tarve kasvaa imetyskaudella Emakon elimistöstä poistuu maidon mukana runsaasti valkuaista. Aminohappoja tarvitaan maidon muodostuksen lisäksi kudosten kasvuun ja ylläpitoon. Maidon proteiinin mukana poistuu jopa 70 % rehun aminohapoista. Lysiini on ensimmäinen maidontuotantoa rajoittava aminohappo. Sen tarve kasvaa maitomäärän noustessa. Tutkimuksissa emakon maidontuotanto on noussut huomattavasti, kun energialisäyksen ohella rehun lysiinipitoisuutta on nostettu. Prestarterin anto porsaille säästää emakkoa liialliselta laihtumiselta. Lisäksi hyvän makuinen ensirehu parantaa porsaiden kasvua ja valmistaa niitä vieroitukseen. Mitä suurempi pahnuekoko on, sitä suurempi hyöty lisärehusta on sekä emakolle että porsaille. 13 EMAKOT: VIEROITUS RUOKINTA VIEROITUKSEN JÄLKEEN Tavoitteena on saada emakot nopeasti vahvaan kiimaan, jolloin seuraavan pahnueen koko kasvaa ja porsaiden välinen painohajonta pienenee. Kiihotusruokinta on oleellinen osa emakon vieroituksen jälkeistä ruokintaa. Porsaiden vieroitus tapahtuu tavallisesti 4 viikon iässä, jolloin niiden ruoansulatus on kehittynyt tarpeeksi hyväksikäyttämään myös rehua eikä vain maitoa. Emakon seuraava pahnuekoko pienenee, jos vieroitus tapahtuu alle kolmen viikon iässä. Jos porsaat vieroitetaan kovin myöhään, emakko ja varsinkin ensikko menee helposti huonoon kuntoon. Nopea kunnostus on tärkeää Vieroitettaessa varsinkin ensimmäistä kertaa porsineet emakot ovat usein laihoja, joten kunnostaminen on aloitettava välittömästi. Perusrehu kunnostukseen on tiineysrehu, jota annetaan vapaasti. Lisäksi annetaan erityistä kiihotusrehua, joka vahvistaa kiimoja ja parantaa porsimisprosenttia. Jos vapaaruokinta ei ole mahdollista, tiineysrehun ohella emakoille annetaan yksilöllisesti porsasrehua ja kiihotusrehua. Kiihostusruokintaa jatketaan aina siemennykseen asti. Tiineysrehu hillitsee emakon maidontuotantoa paremmin kuin imetysrehu. Imemätön maito aiheuttaa paineennousun maitorauhasissa, minkä seurauksena emakon maidontuotanto pienenee nopeasti. Viikon kuluttua vieroituksesta utareet ovat palautuneet täysin lepotilaan. Oikein tehty vieroitusajan ruokinta: • lisää insuliinin eritystä • nopeuttaa kiimaan tuloa 14 • • • • saa aikaan vahvemmat kiimat lisää irtoavien munasolujen määrää parantaa tiinehtyvyyttä pienentää syntyvien porsaiden painohajontaa. Tavallisesti emakko tulee kiimaan 3–7 päivän päästä vieroituksesta. Seisova kiima-aika on pidempi emakoilla, jotka tulevat nopeasti kiimaan vieroituksen jälkeen. Jos emakko ei tahdo tulla kiimaan, syynä voi olla kiiman alkaminen jo imetysaikana, hiljainen kiima tai emakon liiallinen laihtuminen imetyskaudella. Jos kiimaa ei esiinny viikon sisällä vieroituksesta, on siirryttävä tiineysajan rehuun ja annostukseen. Onnistunut siemennys Siemennyksessä on huomioitava hygienia ennen siemennystä. Käytettävän siemenen on oltava tuoretta. Siemennyspilli otetaan pois vasta, kun seisontarefleksi on ohi ja pilli ”löysä”. Tuplaaminen tehdään varmuudeksi, jos vähänkin tuntuu siltä, että on tarvetta. Siemennysmerkintään voidaan käyttää ns. viikkomerkintää: 1. vk = sininen, 2. vk = punainen, 3. vk = vihreä, 1. vk = sininen jne. Lisäksi eläimen selkään voidaan merkitä viikonpäivä: ma = 1, ti = 2 jne. Väri kertoo, millä viikolla uusintakiimakontrolli on. Numero puolestaan kertoo viikonpäivän, jolloin edellinen siemennys on tehty. Sikojen ruokintaopas 2013 KIIHOTUSRUO KINTA ON OLENNAIN EN OSA VIEROITU KSEN JÄLKEISTÄ RUOKINTAA Sikojen ruokintaopas 2013 15 ESI VALITSE TILALL IVAT P PARHAITEN SO REHUT! 16 Sikojen ruokintaopas 2013 EMAKOT: RUOKINTAOHJELMAT EMAKOIDEN RUOKINTAOHJELMAT Tilojen tavoitteet ja vaatimukset ruokinnan suhteen vaihtelevat. Raisioagron emakoiden ruokintaohjelmat Potra ja Rento ottavat huomioon tilojen erilaiset tarpeet. Potra tähtää huipulle Emakoiden Potra-ruokintaohjelma sopii tiloille, jotka tähtäävät maksimaaliseen porsasmäärään emakkoa kohden vuodessa. Ruokintaohjelman huippulaatuiset rehut varmistavat imettävän emakon runsaan maidontuotannon, rehunsyönnin ja sonnan pehmeän koostumuksen porsimisen aikaan. Vieroituksen jälkeen emakko saadaan nopeasti vahvaan kiimaan, ja tiine emakko kuntoutuu ripeästi ja voi hyvin pienelläkin rehumäärällä. EMAKOIDEN POTRA-RUOKINTAOHJELMAN TAVOITTEENA ON: rehujen aminohappo-, kivennäis- ja vitamiinisisältö siitoseläimestä kasvaa kestävä emakko runsas ternimaidon- ja maidontuotanto porsaiden elinvoimaisuus ja nopea kasvu sonnan koostumus ummetuksen välttäminen nopea kuntoutuminen tiineyskaudella seuraavan pahnueen koko emakon hyvinvointi tiineyskaudella kylläisyyden tunne pienelläkin rehumäärällä aikainen ja vahva kiima porsimisprosentti nousee Rento ruokkii huolettomasti Emakoiden Rento-ruokintaohjelma on tarkoitettu tiloille, joiden emakot tuottavat vuodessa kohtuullisen määrän porsaita ja rehustus halutaan tehdä hyvälaatuisella imetys- ja tiineysrehulla. Rehujen ravintosisältö riittää turvaamaan emakoiden hyvän kunnon, koska pahnueiden koko on maltillinen. Tiineysrehusta imetysrehuun siirtyminen käy sujuvasti, sillä rehut on suunniteltu käytettäväksi peräkkäin. EMAKOIDEN RENTO-RUOKINTAOHJELMAN TAVOITTEENA ON: imetys- ja tiineysrehun samankaltaisuus vaihto rehusta toiseen sujuu joustavasti hyvä rehunsyönti emakon kunto ei laske liikaa imetyskaudella hyvä maidontuotanto porsaiden hyvä vieroituspaino rehujen ravintoainesisältö riittävä kohtuulliselle porsastuotannolle rehujen koostumus rehujen huokeampi kilohinta Sikojen ruokintaopas 2013 17 TERNIMAITO IAA JA ANTAA ENERG YÄ VASTUSTUSKYK 18 Sikojen ruokintaopas 2013 PORSAAT: TERNIMAITO PORSAAN HYVÄ ALKU Ensimmäiset hetket syntymän jälkeen ovat kriittistä aikaa porsaan selviytymisen kannalta. Jatkossa emakon maidontuotanto on porsaan kasvua rajoittava tekijä. Kasvu paranee, jos porsaat saavat ensiluokkaisia rehuja jo imetyskaudella. Elintärkeä ensimmäinen vuorokausi Hapenpuute synnytyksen aikana, kylmettyminen ja ternimaidon vähäinen saanti aiheuttavat elinvoiman ehtymistä. Porsaan energiavarastot hupenevat nopeasti, jos porsas kärsii kylmyydestä syntymän jälkeen. Ternimaidosta porsas saa energiaa, jolloin se pystyy tuottamaan lämpöä. Riittävä lämpötila porsitusosastolla, porsaspesät, lämpölamput, lattialämmitys ja porsaiden nopea kuivuminen paitsi pienentävät porsaan lämmönhukkaa, myös lisäävät niiden elinvoimaa. Osittainen imetys varmistaa ternimaidon saannin. Porsaiden siirtelyä on vältettävä ensimmäisen vuorokauden aikana. Emakko tuottaa ternimaitoa keskimäärin 3,3–3,7 kg ensimmäisen vuorokauden aikana, vaihteluväli voi olla 1,5–5,5 kg. Pahnuekoko tai pahnueen paino eivät vaikuta ternimaidon määrään: mitä enemmän porsaita syntyy, sitä vähemmän ternimaitoa riittää yksittäiselle porsaalle. Elinvoimainen porsas saa enemmän ternimaitoa kuin heikko porsas. Ternimaito on luonnon oma rokote Jokaisen porsaan on saatava oman emänsä ternimaitoa ensimmäisen 24 elintunnin aikana. Porsailla on energiaa omasta takaa vain 35–40 % vuorokauden tarpeesta. Jotta porsaan energiatase ei olisi negatiivinen, sen on saatava 150–170 grammaa ternimaitoa syntymäpainokiloa kohti. Vastasyntyneellä porsaalla ei ole vastustuskykyä tauteja aiheuttavia bakteereita vastaan. Ternimaidosta porsas saa elintärkeitä vasta-aineita, immunoglobuliineja, ja niiden määrä on ylimmillään heti syntymän jälkeen. Parhaiten vasta-aineet imeytyvät ensimmäisen vuorokauden aikana. Porsaan ruoansulatuskanava kehittyy nopeasti kahden viikon aikana syntymästä. Kehitys on erityisen nopeaa ensimmäisen elinvuorokauden aikana. Ternimaidon sisältämät kasvutekijät ja hormonit stimuloivat ruoansulatuskanavan kehittymistä ja kypsymistä. Sikojen ruokintaopas 2013 19 PORSAAT: IMETYS RIITTÄVÄSTI MAITOA ENSIMMÄISILLÄ VIIKOILLA Maito on porsaan ensisijainen ravinnonlähde imetyskaudella. Energiapitoisesta emakkorehusta hyötyvät sekä porsas että emakko: porsas kasvaa paremmin ja emakko laihtuu vähemmän. Lisäravinnon tarve kasvaa imetyskauden edetessä Porsituskertojen myötä emakon maitotuotos kasvaa, mutta samalla kasvaa myös pahnuekoko, joten yksittäisen porsaan saama maitomäärä pienenee. Pahnuekoon lisäksi maitotuotokseen vaikuttavat emakon rehunsyönti ja vedenjuonti sekä porsaiden imemistiheys ja elinvoimaisuus. 20 PAHNUEKOON VAIKUTUS MAIDONTUOTANTOON 300 130 120 250 110 200 100 90 150 80 g/pv Tiheää imetystä Emakko pystyy kontrolloimaan maidon eritystään erittäin hyvin. Maitoa erittyy 10–20 sekuntia kerrallaan, ja porsaat saavat sitä keskimäärin kerran tunnissa. Vuorokaudessa imetyskertoja on normaalisti yli 24. Imetyskerrat harvenevat imetyskauden edetessä. Porsaan maidonsaantiin vaikuttaa emakon maitotuotoksen ohella se, mistä nisästä muodostuu porsaan nimikkonisä. Etummaiset ja keskimmäiset nisät erittävät maitoa takimmaisia nisiä enemmän. Emakon maidontuotanto saavuttaa huippunsa noin 2–3 viikon kuluttua porsimisesta, jonka jälkeen se pysyy kutakuinkin vakiona. Emakko lypsää maitoa parhaimmillaan jopa 14 kiloa päivässä, ja koko imetyskauden tuotos voi hipoa 350:tä kiloa. Imetyskauden edetessä emakon maitomäärästä tulee kasvua rajoittava tekijä, eikä porsas pysty hyödyntämään kasvupotentiaaliaan maksimaalisesti. Jos emakolla on 10 kolmeviikkoista porsasta hoidettavanaan, sen täytyisi tuottaa päivässä 18 kg maitoa, jotta porsaiden energiatarve tulisi tyydytettyä. % Porsas saa energiaa ternimaidon ja maidon sisältämästä rasvasta sekä maitosokerista. Maidon rasvapitoisuutta voidaan nostaa antamalla emakolle rehua, johon on lisätty rasvaa. Maidosta porsas saa myös välttämättömät kivennäisaineet ja vitamiinit. Emakon maidossa ei kuitenkaan ole tarpeeksi rautaa, joten rautalisä on välttämätön anemian ehkäisemiseksi. 100 70 50 60 50 0 7 8 9 10 11 12 13 Pahnuekoko Porsaan kasvu imetyskaudella Emakon maidontuotanto/pv Maidontuotanto/porsas Pahnuekoon kasvaessa maidon määrä porsasta kohden pienenee. Lähde: Huhn & Leiding, 2007. Sikojen ruokintaopas 2013 EMAKON MAIT OMÄÄRÄ EI RIIT Ä TYYDYTTÄMÄÄ N PORSAIDEN K ASVUPOTENTIAALIA Sikojen ruokintaopas 2013 21 PRESTARTER RSAAT TOTUTTAA PO IN REHUNSYÖNTI 22 Sikojen ruokintaopas 2013 PORSAAT: PRESTARTER LISÄRAVINTO PARANTAA PORSAAN KASVUA Porsaille voi antaa prestarteria noin viikon ikäisestä alkaen, jos emakko tuottaa maitoa normaalisti. Jos maidontuotanto on niukkaa, annetaan porsaille aluksi maidonkorviketta ja myöhemmin erityisen siirtymärehun jälkeen prestarteria. Sulava ja maittava ensirehu Imevien porsaiden rehuissa pitää olla runsaasti energiaa ja valkuaista, jonka aminohappokoostumus on optimaalinen porsaan kehitykselle. Rehuihin valitaan hyvin sulavia raaka-aineita, koska muuten porsas ei hyödy rehusta. Rehun hyvä sulavuus lisää ravintoaineiden saantia ja maittavuus ruokahalua. Porsaat, jotka ovat saaneet rehua jo imetysaikana, kasvavat paremmin vieroituksen jälkeen kuin ne, joiden ruokintaan rehu ei ole kuulunut. Eniten lisärehusta hyötyvät pahnueen pohjimmaiset, joiden maidonsaanti on jäänyt vähäiseksi. Prestarterin edut Prestarter herättää porsaan entsyymituotannon sulattamaan kasviperäisiä raaka-aineita. Se lisää vähiten maitoa saavien pienten porsaiden ravinnonsaantia sekä parantaa Sikojen ruokintaopas 2013 porsaan kasvua ja vieroituspainoa. Lisäksi prestarter helpottaa porsaan elämää vieroituksen jälkeen, koska se tottuu syömään muutakin kuin maitoa. Ensirehun tavoiteltava kulutus imetyskaudella on n. 500–600 g rehua porsasta kohden. Jotta prestarter pysyisi raikkaana, sitä annetaan useita kertoja päivässä. Velliruokinta lisää syöntiä, mutta tällöin on huolehdittava erityisen hyvin hygieniasta. PORSAIDEN REHUNSYÖNTI KASVAA HUOMATTAVASTI KOLMEN VIIKON KULUTTUA SYNTYMÄSTÄ Syönti kokonaiskulutuksesta, % Aluksi prestarteria annetaan vain hyppysellinen, koska tässä vaiheessa porsaat vasta uteliaisuuttaan maistelevat rehua. Porsaiden kasvaessa myös syöntihalukkuus kasvaa, ja syönnissä näkyy selvä harppaus ylöspäin kolme viikkoa syntymän jälkeen. Kun vieroitus tapahtuu neljän viikon iässä, 70–80 % prestarterin kokonaismäärästä kulutetaan viimeisellä viikolla ennen vieroitusta. On syytä muistaa, että porsaiden syömä rehumäärä vaihtelee paljon sekä pahnueiden välillä että pahnueen sisällä. 60 48 50 40 31 30 20 10 12 3 6 11–14 14–18 0 18–21 21–24 24–28 Porsaan ikä, pv Lähde: Kavanagh ym., 1995. 23 PORSAAT: VIEROITUS HAASTEENA SYÖNTIIN LÄHTÖ Vieroitus on porsaalle vaikeaa aikaa, jolloin kasvu väliaikaisesti heikkenee. On iso haaste saada juuri vieroitettu porsas syömään edes ylläpitoon tarvitsemansa energiamäärä. Kasvutaantuman syitä ovat ruoan muutos maidosta täyttävään kasviperäiseen rehuun, emosta erottaminen, uusiin lajitovereihin totutteleminen, ympäristön muutoksesta johtuva fyysinen stressi ja suolistossa tapahtuvat muutokset. Rehunsyönti kehittää suolistoa Ruoansulatuselimistö alkaa muuttua jo muutaman tunnin jälkeen vieroituksesta. Akuuttivaihe kestää noin 5–7 päivää. Usein pienet porsaat alkavat syödä nopeammin kuin isot porsaat. Kookkaat porsaat ovat emakon luona saaneet mahansa täyteen maidosta, eivätkä ne ole tottuneet syömään rehua. Tällaisilta porsailta voi viedä kymmeniä tunteja, ennen kuin ne koskevat rehuun. Jos porsas ei syö tai syö liian vähän, suolinukan kunto heikkenee ja suolisto vioittuu. Toksiinit ja bakteerit pääsevät helposti suolenseinämän läpi verenkiertoon aiheuttaen porsaan sairastumisen. Suolinukan kuntoon voidaan vaikuttaa edesauttamalla porsaan rehunsyöntiä. Kun porsas syö hyvin, sen suolinukka pysyy paremmassa kunnossa, ja rehun ravintoaineiden sulavuus ja imeytyminen paranevat. Kun porsas pystyy käyttämään rehun hyvin hyväkseen, sulamatonta ruokasulaa ei jää haitallisten bakteereiden, kuten ripulia aiheuttavan E. colin, ravinnoksi. Paljon energiaa, sopivasti valkuaista Koska porsaat syövät niukasti heti vieroituksen jälkeen, rehussa täytyy olla runsaasti energiaa. Rehun sisältämien raaka-aineiden on oltava hyvin sulavia, koska vieroitus alentaa porsaan kykyä käyttää rehua hyväksi. Rehun 24 valkuais- ja aminohappopitoisuus mitoitetaan porsaan iän mukaan, joten vieroitusikä tulee huomioida rehua valittaessa. Muutama päivä vieroituksen jälkeen porsaille annetaan samaa rehua, jota ne ovat saaneet emakon luona. Jos välikasvattamossa on kuivaruokinta, porsaille kannattaa antaa lisäksi rehua puurona ensimmäisinä päivinä. Ruokintatarkkuus paranee, kun liemiruokinnalla oleville porsaille annetaan käsin tehtyä puuroa 3–4 päivänä vieroituksen jälkeen. Syönnin kehittymistä edesauttaa, että porsaat mahtuvat kaikki kerralla syömään eli ruoansaanti tehdään helpoksi. Tarkkaile syönnin kehitystä Ensimmäisinä päivinä porsaiden kuntoa on seurattava huolellisesti. Lommolla oleva maha on merkki syömättömyydestä. Huonosti syövät porsaat on hyvä kerätä omaan karsinaansa, ja antaa niille prestarteria kauemmin kuin muille. Myös sairaat porsaat kerätään omaan karsinaan ja ne lääkitään asianmukaisesti. Valojen päällä pitäminen ympäri vuorokauden muutamana päivänä vieroituksen jälkeen lisää syöntiä. Myös vaivaton vedensaanti varsinkin kuivaruokinnalla on tärkeää. Jos porsas saa liian vähän vettä, sen homeostaattinen tasapaino järkkyy, syönti vähenee ja rehun hyväksikäyttö huononee. Seurauksena on kunnon heikkeneminen. Ripuloivalle porsaalle vähäinen vedensaanti aiheuttaa nopeasti kuivumisen. Jos vieroitetuille porsaille annetaan liemirehua, liemen kuiva-ainepitoisuus on nostettava niin korkeaksi kuin mahdollista. Lisäksi haudonta-ajan tulee olla riittävä, jota vesi ehtii imeytyä rehuun. Sikojen ruokintaopas 2013 OIKEAT OLOSUHTEET EDESAUTTAVAT SYÖNNIN KEHITYSTÄ Sikojen ruokintaopas 2013 25 INTAVALITSE RUOK N OHJELMA TILA TAVOITTEIDEN MUKAAN! 26 Sikojen ruokintaopas 2013 PORSAAT: RUOKINTAOHJELMAT PORSAIDEN RUOKINTAOHJELMAT Raisioagrolla on tilojen erilaisiin tarpeisiin kolme erilaista porsaiden ruokintaohjelmaa: Potra, Terve ja Rento. Yhteistä kaikille ohjelmille on, että ne ylläpitävät porsaan hyvää rehunsyöntiä varsinkin vieroituksen jälkeen. Tilojen tarpeet ovat erilaisia. Yksi tavoittelee porsaiden hyvää kasvua pienellä rehuhyötysuhteella, toinen hakee tukea porsaan terveelle kehitykselle ja kolmas haluaa täydentää kotoista viljaa porsaalle sopivalla tiivisteellä. Potra vauhdittaa kasvua Potra-ruokintaohjelma tähtää porsaiden runsaaseen rehunsyöntiin ja kasvuun sekä emakon luona että vieroituksen jälkeen. Ohjelma huomioi myös pahnan pohjimmaiset, joiden välityspaino halutaan nostaa samalle tasolle muiden porsaiden kanssa. Nopeaa kasvua tukevat ruokintaohjelman energia- ja valkuaispitoiset rehut, jotka sisältävät kaikki porsaiden tarvitsemat ravintoaineet. Rehuja optimoitaessa käytetään hyvin sulavia ja maittavia raaka-aineita. Terve pitää porsaat kunnossa Terve-ruokintaohjelma on suunniteltu tiloille, joilla terveystilanteesta johtuen halutaan hakea tukea porsaan terveelle kehitykselle myös rehun kautta varsinkin vieroituksen jälkeen. Ruokintaohjelman rehut sisältävät hyvin sulavia raaka-aineita ja paranneaineita, jotka auttavat rehun hyväksikäytössä. Rehujen hyväksikäytön parantuessa suolistossa on vähemmän sulamatonta ruokasulaa, jota haitalliset bakteerit voivat käyttää hyväkseen, joten ripuliriski pienenee. Rento on helppoa ruokintaa Rento-ruokintaohjelma on suunniteltu tiloille, jotka haluavat täydentää kotoista viljaa laadukkailla puolitiivisteillä. Ne tuovat rehuseokseen tärkeitä ainesosia, joiden avulla porsaan kyky käyttää rehua hyväkseen paranee. Ruokintaohjelman puolitiivisteet ovat hyvin energiapitoisia, joten rehuseokseen saadaan runsaasti porsaan tarvitsemaa energiaa. Koska käytettäviä rehuja on vähemmän, ruokintaohjelma on yksinkertainen toteuttaa. VALITSE PORSAIDEN RUOKINTAOHJELMA TAVOITTEIDEN MUKAAN! Tavoite Potra Terve Rento Kasvu, g/pv ++++ +++ ++ RHS, ry/lk-kg ++++ +++ ++ Terveys +++ ++++ ++ Ruokinnan helppous +++ +++ ++++ Sikojen ruokintaopas 2013 27 LIHASIAT: KASVU KEHON RASVAPITOISUUS NOUSEE SIAN IKÄÄNTYESSÄ Rasva 2% Tuhka 3% PORSAS, 1,5 kg Proteiini 10 % LIHASIKOJEN KASVU Vesi 85 % Jalostuksella on vuosien myötä parannettu huomattavasti sian kasvua, rehuhyötysuhdetta ja ruhon laatua. Myös managementin, ympäristöolosuhteiden ja rehun laadun parantuminen on vaikuttanut positiivisesti. Sian kasvua mitataan elopainon lisääntymisenä tiettynä ajanjaksona. Sian ruho koostuu lihaksista, rasvasta, luista ja sidekudoksesta, ja ruhon koostumus muuttuu elopainon lisääntyessä. Syntyessään porsaan rasvavarastot ovat pienet, alle 2 % tyhjäpainosta, mutta emakon maidon ansiosta 3–4 viikon ikäisellä porsaalla rasvakudoksen määrä on yli 15 %. Alkuvaiheessa rasvakudoksen kasvu näyttäisi olevan lihaskudoksen kasvua tärkeämpää. Rasvakudoksen osuus kasvaa iän myötä Välitysikäisen sian kasvu on suurelta osin lihaskudoksen kasvua. Sian ikääntyessä rasvakudoksen osuus kasvusta lisääntyy. Vanhempi sika muodostaa enemmän rasvaa ja vähemmän lihaskudosta jokaista energiayksikköä kohti kuin nuori sika. Koska rasvakudoksen muodostus vaatii paljon enemmän energiaa kuin lihaskudoksen kasvu, on rehuhyötysuhde aina loppukasvatuksessa huonompi kuin alkukasvatuksessa. Iästä tai sukupuolesta riippumatta ruhon rasvapitoisuus muodostuu suuremmaksi runsaalla ruokinnalla kuin niukalla ruokinnalla. Leikoille muodostuu enemmän rasvakudosta kuin imisille ja karjuille. Tämä ei johdu ainoastaan leikkojen kyvystä syödä enemmän rehua, vaan sama ilmiö voidaan havaita rajoitetulla ruokinnalla. Koska leikolla valkuaisen pidättyminen on matalin ja syöntikyky suurin, ruokinnan rajoittaminen parantaa parhaiten leikkojen ruhon laatua. 28 Tuhka 3% SIKA, 54 kg Rasva 18 % Proteiini 17 % Vesi 62 % Tuhka 2% SIKA, 127 kg Rasva 40 % Vesi 44 % Proteiini 14 % Lähde: R.G. Shields ym., 1983. Sikojen ruokintaopas 2013 REHUHYÖTYSUHDE ON PARHAIMMILLA AN ALKUKASVATUKSESS A Sikojen ruokintaopas 2013 29 N SIAN SYÖMÄÄ N Ä Ä R REHUMÄÄ NI O VAIKUTTAA M TEKIJÄ 30 Sikojen ruokintaopas 2013 LIHASIAT: SYÖNTIKYKY SYÖNTIKYKY RATKAISEE RUOKINNAN Sian syöntikyky on tärkeää tietää. Sen avulla optimoidaan oikea rehukoostumus ja valitaan sopivin ruokintastrategia kuhunkin kasvuvaiheeseen. Tarkka ruokintakäyrä auttaa huomaamaan poikkeamat syöntikäyttäytymisessä, jolloin niihin voidaan reagoida nopeasti. Mahalaukun ja suoliston tyhjentyminen vaikuttaa sian syöntikykyyn. Mahan tyhjentymisnopeuteen puolestaan vaikuttavat sian koko, syönnistä kulunut aika, syöntimäärä, mahalaukun joustavuus, päivärytmi ja rehun koostumus. Rehun täyttävyydellä on merkitystä suoliston tilavuuden kannalta; kuitupitoinen rehu kasvattaa suoliston tilavuutta. Lisäksi rehunsyöntiin vaikuttaa ruokasulan kulkunopeus suolistossa, mikä on yhteydessä myös rehun sulavuuteen. Mahalaukku ja suolisto kasvavat iän myötä Vapaasti ruokitun, alle 50-kiloisen sian mahalaukun tilavuus rajoittaa syöntiä. Sika ei pysty kasvattamaan energiansaantiaan syömällä enemmän rehua. Kun mahalaukun tilavuus vanhetessa kasvaa, energiansaantia pystyy lisäämään syöntiä kasvattamalla. Tosin silloin nopeimman ja edullisimman kasvun aika on jo ohitettu. Vähän syövä sika saa vähän energiaa, ja sen kasvu heikkenee. Energiapitoisesta täysrehusta sika saa enemmän energiaa kuin vastaavasta määrästä viljatiivisteseosta. Yhden täysrehukilon vaatima tilavuus on 1,5 litraa. Viljatiivistekilo puolestaan vaatii lähes 2 litran tilavuuden. Rehun täyttävyys on ongelma varsinkin alkukasvatuksessa. Ikä, sukupuoli ja rotu vaikuttavat syöntiin Leikot syövät imisiä useammin ja nopeammin. Maatiainen syö harvemmin ja hitaammin, mutta isompia annoksia kuin yorkshire. Duroc pystyy vapaaruokinnalla syömään samaa rehua enemmän kuin moni muu rotu. Tosin syöntierot sikojen välillä ovat usein suuremmat rodun sisällä kuin rotujen välillä. Siat, joilla on suuri kyky tuottaa punaista lihaa syövät vähemmän kuin rasvaisemmat rodut. Rehunsyöntiin vaikuttavat myös monet muut tekijät kuten ympäristön lämpötila, sikatiheys karsinassa, sikojen terveys, vedensaanti, ruokintalaite ja ruokintakertojen lukumäärä. SIAN PÄIVITTÄIN SYÖMÄÄN REHUMÄÄRÄÄN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT TERVEYS – akuutit sairaudet – krooniset sairaudet REHU – sulavuus – energiapitoisuus – valkuainen ja aminohappotasapaino – partikkelikoko, rae/jauho – lisäaineet VESI – vesinippa/-kuppi – veden virtausnopeus – vedensaannin helppous – veden laatu Sikojen ruokintaopas 2013 RUOKINTASYSTEEMI – vapaa/rajoitettu – liemi-/kuivarehu – sikojen määrä ruokintapaikkaa kohden – rehunsaannin helppous SYÖNTI TUOTANTOSYSTEEMI – kaikki sisään / kaikki ulos – jatkuvatäyttöinen – tulevatko porsaat yhdeltä vai useammalta tilalta MANAGEMENT – sikojen ikä ja paino – siirrot/sekoittelut – sikojen määrä karsinassa ja huoneessa PERIMÄ JA SUKUPUOLI YMPÄRISTÖ – karsinan lämpötila – lämpötilamuutokset 31 LIHASIAT: ENERGIARUOKINTA ENERGIARUOKINNALLA LYHYEMPI KASVATUSAIKA Sika tarvitsee energiaa ylläpitoon ja kasvuun. Energiantarve riippuu eläimestä itsestään ja ympäristöstä: ikä, paino, sukupuoli ja perimä samoin kuin sikalan lämpötila tai eläintiheys karsinassa ovat esimerkkejä vaikuttavista tekijöistä. Kasvupotentiaalin hyödyntäminen vaatii riittävästi energiaa Kun sika saa energiapitoista rehua, energiansaanti ei muodostu esteeksi kasvupotentiaalin täysimääräiselle hyödyntämiselle. Nuoren sian energiantarve elopainokiloa kohden on suuri, siksi alkukasvatusrehut sisältävät runsaasti energiaa. Raisioagron Rypsiporsas®-ruokintakonseptin rehujen käyttö osoittaa, että riittävä energiansaanti myös loppukasvatuksessa parantaa kasvua ja rehuhyötysuhdetta. Lisäksi lihaprosentti on pysynyt samana tai jopa kasvanut. 32 MTT:llä tehdyn kokeen mukaan energiapitoinen rehu vähensi rehunkulutusta, lisäsi kasvua, lyhensi kasvatusaikaa ja paransi rehun hyväksikäyttöä. Täyttävää rehua kului yhden lisäkasvukilon muodostumiseen 15,7 % enemmän verrattuna väkevään ruokintaan. Energiapitoisella rehulla ruokittaessa siat lähtivät teuraaksi 3,8 päivää aikaisemmin kuin täyttävällä ruokinnalla. ENERGIAPITOISELLA RUOKINNALLA SIAT TULEVAT NOPEAMMIN TEURASKYPSÄKSI JA REHUA KULUU VÄHEMMÄN 3,0 2,5 2,0 Kg Rehun sisältämä energia tulee hiilihydraateista, rasvoista ja proteiineista. Rasva sisältää yli kaksi kertaa enemmän energiaa kuin hiilihydraatit. Energiansaannin lisääntyessä valkuaisen pidättyminen kasvaa lineaarisesti, kunnes maksimaalinen valkuaisen pidättymisen taso on saavutettu. Jos energiansaantia lisätään edelleen, ylimääräinen energia käytetään rasvakudoksen muodostamiseen ja seurauksena on ruhon lihaprosentin alentuminen. Jalostuksen myötä sikojen valkuaisen pidättymisen maksimitaso on kohonnut ja syöntikapasiteetti voi muodostua rajoittavaksi tekijäksi maksimaaliselle punaisen lihan kasvulle. 1,5 1,0 0,5 0 Rehua, kg ka/pv Kasvu, g/pv Täyttävä ruokinta Väkevä ruokinta Lähde: Maataloustieteen Päivät 2008. Sikojen ruokintaopas 2013 ENERGIAPITOINEN REH U LYHENTÄÄ KASVATUSAIK AA Sikojen ruokintaopas 2013 33 ON VALKUAINEN TÄ N Ö ÄT VÄLTTÄM N N U ASSA AINEENVAIHD JA KASVUSSA 34 Sikojen ruokintaopas 2013 LIHASIAT: VALKUAISRUOKINTA OIKEA VALKUAISRUOKINTA TAKAA PARHAAN KASVUN Sika tarvitsee valkuaista aineenvaihduntaan ja kasvuun. Aminohappojen tarpeeseen vaikuttavat sian ikä ja paino, sukupuoli, terveys ja perimän sanelema lihaskudoksen kasvunopeus. Rehuvalkuaisen hyväksikäyttö riippuu paljolti valkuaisen sulavuudesta ja aminohappokoostumuksesta. Valkuainen pilkkoutuu sian ruoansulatuksessa peptideiksi ja aminohapoiksi, joita elimistö käyttää lihaskudoksen muodostamiseen ja olemassa olevien valkuaiskudosten uudistamiseen. Osa sian tarvitsemista aminohapoista on välttämättömiä. Sika ei pysty itse niitä valmistamaan, vaan ne on saatava rehusta. Jos sika ei saa riittävästi välttämättömiä aminohappoja energiaan nähden, lihaskudoksen kasvu heikkenee ja ylimääräinen energia muuttuu rasvaksi. Kun valkuaisen pidättyminen on huipussaan tietyllä rehun valkuaistasolla, ylimääräisen valkuaisen anto ei enää lisää lihaskudoksen muodostumista. Liika valkuainen on sialle haitaksi, koska se joutuu poistamaan sen elimistöstään. Valkuaisen ja energian suhde ratkaisee Suomessa rehun sulavien aminohappojen tarve ilmaistaan grammoina energiayksikköä kohden. Kun energiamäärä rehussa kasvaa, täytyy vastaavasti lisätä aminohappoja, jotta niiden suhde pysyy samana. Valkuaisen tarve rehuyksikköä kohti on suurinta nuorella iällä. Alkukasvatuksessa sulavien aminohappojen tarve on noin 36 % suurempi kuin loppukasvatuksessa. Sian vanhetessa valkuaisen ja aminohappojen tarve rehun energiaan nähden laskee. Vaikka sika kasvaa hyvin, lihaskudoksen synty suhteessa painoon on vähäisempää kuin nuorena ja kasvusta yhä suurempi osa muodostuu rasvasta. Tavoitteena lysiinin ihannetaso Pelkällä viljalla ruokittaessa lysiini on ensimmäinen kasvua rajoittava aminohappo, sitten tulevat treoniini ja metioniini. Jo yhden gramman poikkeama lysiinin ihannetasosta heikentää päiväkasvua 30–50 g päivässä. Ihannevalkuaisessa välttämättömien aminohappojen määrä suhteutetaan lysiinin määrään niin, että tuloksena on paras mahdollinen kasvu. Lysiini merkitään 100 %:ksi ja muut aminohapot ovat tietyssä suhteessa siihen nähden. Nuori sika käyttää lysiiniä enemmän kasvuun kuin ylläpitoon. Sian vanhetessa ihannevalkuaisen koostumus muuttuu, koska aminohappoja tarvitaan yhä enemmän ylläpitoon. Tällöin metioniini, kystiini ja treoniini tulevat suhteessa tärkeämmiksi kuin lysiini. RIITTÄVÄ LYSIININSAANTI EDESAUTTAA PUNAISEN LIHAN KASVUA Paino, kg 46,4 47,8 69,0 69,7 Korkea Keskisuuri Korkea 97,5 97,4 126,6 129,9 250 g/pv 200 150 100 50 0 Keskisuuri Keskisuuri Lysiininsaanti päivässä Korkea Keskisuuri Proteiinin lisäkasvu Korkea Rasvan lisäkasvu Lähde: J. Ringel, 2005. Sikojen ruokintaopas 2013 35 LIHASIAT: REHUHYÖTYSUHDE REHUHYÖTYSUHDE KUVAA TEHOKKUUTTA Rehuhyötysuhde osoittaa, kuinka monta kiloa rehua tai rehuyksikköä tarvitaan kasvattamaan yksi lisäkasvukilo. Rehun lisäksi siihen vaikuttavat mm. tuotantovaihe, teuraspaino, rehun hukkaantuminen, eläintiheys, terveys ja ympäristö. Oikeat olosuhteet Pahnuekoon suurentuessa syntyy enemmän alle kilon painoisia porsaita kuin ennen. Pienenä syntynyt porsas kasvaa isona syntynyttä huonommin koko elinikänsä ajan. Eläintiheyden ollessa liian suuri kaikki siat eivät pääse syömään yhtä aikaa. Heikoimmat siat eivät saa tarpeeksi ruokaa ja niiden kasvu heikkenee. Seurauksena on rehuhyötysuhteen huononeminen. Lisäksi nälkäiset siat voivat syödä toisten häntiä, mikä nostaa lääkintäkustannuksia. Terve sika syö paljon, mutta se myös kasvaa hyvin. Jos sika sairastuu, kasvu heikkenee ja rehuhyötysuhde huononee. Usein korkea kuolleisuus on yhteydessä huonoon rehuhyötysuhteeseen. Sikalan pesu ja desinfiointi auttavat sikoja pysymään terveinä. Sikalan lämpötila on oltava sopiva, koska kylmässä sika kuluttaa rehua lämmöntuotantoon eikä kasvuun. Kuumassa lämpötilassa rehunsyönti puolestaan laskee ja sika ei kasva. Rehun laatu ja määrä Jauhatuskarkeuden pienentäminen edesauttaa rehuhyötysuhdetta, koska rehun sulavuus paranee. Lämpökäsittely ja rakeistaminen parantavat rehuhyötysuhdetta entisestään. Lisäksi rehun maittavuus, hygienia ja käsiteltävyys paranevat ja rehun käyttö ruokintalaitteissa helpottuu. 36 Rehuhyötysuhteeseen lasketaan myös hukkaan mennyt rehu. Rehunkulutusta pitää seurata päivittäin, jotta siat eivät saisi liian paljon rehua. Kuivaruokinnalla rehua hukkaantuu, jos ruokintalaitteen rehuvirta on liian vuolas ja siat pystyvät kärsimään rehua karsinan lattialle. Liemiruokinnalla liika rehu pilaantuu nopeasti ja jää syömättä. Rehuhyötysuhde, rehu-kg/lk-kg Sopiva rehu valitaan tuotantovaiheen mukaan. Sika kasvaa hyvin pienemmällä rehumäärällä, kun rehun koostumus on optimaalinen energian, valkuaisen ja muiden ravintoaineiden suhteen. Nuori sika käyttää rehuyksiköitä lisäkasvukilon muodostamiseen vähemmän kuin vanha sika. Teuraspainon kasvaessa rehuhyötysuhde huononee, koska yhä suurempi osa rehusta kuluu ylläpitoon. 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0 Kevyt Normaali Syntymäpaino Painava Nopea kasvu Hidas kasvu Lähde: CL Collins ym., 2010. REHUN JAUHATUSKARKEUDEN JA OLOMUODON VAIKUTUS REHUHYÖTYSUHTEESEEN PAINOVÄLILLÄ 41,5–105 KG Jauhatuskarkeus hieno hieno karkea karkea Olomuoto jauho rae jauho rae Kasvu, g/pv 927 924 900 919 Rehun kulutus, g/pv 2 465 2 311 2 442 2 382 Kokonaisrehunkulutus, kg 170 159 169 165 RHS, rehu-kg/lk-kg 2,66 2,50 2,72 2,60 Lähde: E. Magowan, 2011. Sikojen ruokintaopas 2013 REHUHYÖTYSU HDE ON TÄRKEÄ TEHOKKUUDE N MITTARI Sikojen ruokintaopas 2013 37 KASVU ON UERILAISTA ALK ATUSJA LOPPUKASV A N KAUSI LIHASIKOJEN ENERGIASUOSITUKSET, RUNSAS/NIUKKA Maatiainen, yorkshire ja MY-risteytykset Imisät Viikko 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Leikot + sekakasvatus DMY- ja HMY-risteytykset Imisät Leikot + sekakasvatus Ry/pv Elopaino, kg Ry/pv Elopaino, kg Ry/pv Elopaino, kg Ry/pv Elopaino, kg 1,30 1,40 1,60 1,80 2,00 2,20 2,40 2,60 2,80 2,95 3,00 3,00 3,00 3,00 3,00 25,0 30,0 36,0 42,0 48,5 55,0 62,0 69,0 76,0 82,5 89,0 95,5 102,0 108,0 114,0 1,40 1,50 1,70 1,95 2,20 2,45 2,65 2,80 2,90 3,00 3,05 3,10 3,10 3,10 3,10 25,0 30,0 36,0 42,5 49,5 56,5 63,5 70,5 77,5 84,0 91,0 97,5 104,0 110,5 117,0 1,40 1,60 1,80 2,00 2,20 2,40 2,60 2,80 2,95 3,00 3,00 3,00 3,00 3,00 3,00 25,0 30,5 37,0 43,5 50,0 57,0 64,0 71,0 77,5 84,0 90,5 97,0 103,0 109,0 115,0 1,40 1,60 1,80 2,05 2,30 2,55 2,80 2,95 3,00 3,00 3,00 3,00 3,00 3,00 3,00 25,0 30,5 37,0 43,5 50,5 58,0 65,5 73,0 80,0 86,5 93,0 99,5 106,0 112,0 118,0 Lähde: Rehutaulukot 2010. 38 Sikojen ruokintaopas 2013 LIHASIAT: RUOKINTA LIHASIAN RUOKINTA Ruokinnan tavoitteena on kasvattaa sika nopeasti teuraskypsäksi pienellä rehumäärällä. Lisäksi tavoitteena on hyvä lihaprosentti. Alkukasvatus on tehokkaan kasvun aikaa Alkukasvatuksessa sika pystyy käyttämään rehun sisältämän energian kasvuunsa tehokkaimmin. Rehua pitää antaa 20–55-kiloiselle sialle syöntihalun mukaan, koska elopainoon suhteutettu kasvu on erittäin nopeaa ja ravintoaineita kuluu paljon. Alkukasvatukseen kannattaa käyttää väkevää rehua, koska energiansaanti rajoittaa kasvua tässä vaiheessa. Lihas- ja luukudoksen muodostuminen on runsasta, eikä rasvoittumisen pelkoa ole. Jos energiansaantia rajoitetaan alkukasvatuksessa, se pienentää päiväkasvua merkittävästi ilman, että rehuhyötysuhde sanottavasti paranee. Täysrehuruokinnalla nuoren lihasian energiansaanti on riittävää, mutta vilja-tiivisteruokinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota viljan laatuun. Energiansaanti jää alhaiseksi varsinkin silloin, kun käytettävä vilja on kevyttä tai seos sisältää paljon kauraa. Energiapitoisella tiivisteellä voi nostaa rehuseoksen energiapitoisuutta. Kevyt vilja tai kaura sisältää runsaasti kuitua, joka lisää täyttävyyttä. Nuori sika ei pysty syömään niin paljon täyttävää rehua, että se saisi energiatarpeensa tyydytettyä. Viljan kosteus, valkuainen ja hehtolitrapaino kannattaa analysoida vuosittain, jos tilalla käytetään omaa viljaa. Mitä paremmin käytettävien komponenttien sisältö tunnetaan, sitä tarkemmin ruokinta saadaan kohdalleen. Loppukasvatus vie energiaa Loppukasvatukseen kuluu yli 70 % sian käyttämästä energiasta. Sika pystyy syömällä säätelemään energiansaantiaan, koska ruoansulatuskanavan tilavuus ei ole rajoittava tekijä. Energiansaannin rajoittaminen on keino hidastaa rasvakudoksen muodostumista. Lihasian kasvupotentiaali saadaan parhaiten hyödynnettyä, kun rehujen aminohappotasapaino energiaan ja toisiinsa nähden on kunnossa. Nykyinen sika kestää loppukasvatuksessa voimakastakin energiaruokintaa lihaprosentin laskematta. Tämä on todettu käytännössä tiloilla, jotka ovat käyttäneet Raisioagron Rypsiporsas®-rehuja. Lisäksi teurastuspaino vaikuttaa rasvaisuuteen; painon kasvaessa myös rasvaisuus lisääntyy. 3,5 3,0 Ry/lisäkasvukilo Lihasikojen ruokinta jaetaan karkeasti kahteen osaan: alkuja loppukasvatukseen. Sian ravintoainetarpeet ovat erilaiset eri ikäkausina. Liemiruokinnalla vaiheiden määrää on helpompi lisätä kuin kuivaruokinnalla, jos liemikone ehtii tehdä tarvittavan määrän erilaisia seoksia. Tavallisesti vaiheiden lisääminen nostaa lihasikapaikan tuottoa. 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0 25–55 kg 55–110 kg Ylläpitoon Painon lisäykseen Panostus alkuruokintaan kannattaa, sillä alussa rehua kuluu vähemmän kasvukiloa kohti. Lähde: Rehutaulukot 2008. LIHASIKOJEN RUOKINNAN TAVOITTEENA ON: hyvä kasvu rehu sisältää tarpeeksi energiaa korkea lihaprosentti aminohapot optimoitu energiaan ja toisiinsa nähden matala rehuhyötysuhde rehun raaka-aineiden hyväksikäytettävyys korkea ruokintakustannusten madaltaminen vaiheruokinta ympäristöpäästöjen vähentäminen rehun fosforipitoisuuden alentaminen fytaasin avulla Sikojen ruokintaopas 2013 39 LIHASIAT: SUKUPUOLI KASVATUS SUKUPUOLET ERILLÄÄN Imisien ja leikkojen väliset erot alkavat näkyä kasvussa ja kasvun koostumuksessa, kun sian paino ylittää 55 kiloa. Alkukasvatuksen aikana sukupuolten väliset erot lisäkasvussa ovat pieniä. Valkuaisen pidättyminen on erilaista Imisällä proteiinin pidättyminen vielä kasvaa, kun leikolla se on saavuttanut lakipisteensä. Sukupuolten välisistä eroista johtuen voi imisien parempaa lihaskudoksen muodostusta pitää yllä antamalla sille valkuais- ja energiapitoisempaa rehua pidempään. Sian päiväkasvuun ja punaisen lihan kasvuun vaikuttavat myös muut kuin ruokinnalliset tai sukupuolitekijät. Yksi keskeisemmistä tekijöistä on sikojen terveys. Vain terve sika pystyy täyttämään siihen kohdistuvat kasvuodotukset. Karjujen kasvatus Leikkaamattomien karjujen kasvatus on lisääntynyt Euroopassa. Karju kuluttaa rehua vähemmän kasvuunsa ja sillä on parempi lihaprosentti kuin leikolla tai imisällä. Koska karju syö vähemmän, rehun energia- ja valkuais- 40 pitoisuus täytyy mitoittaa syönnin mukaan. Karjulle voidaan antaa rehua vapaasti n. 90-kiloiseksi asti. Leikolla rehun rajoittaminen aloitetaan n. 80 kg:n painossa. Karjujen kasvatuksen haasteita ovat eläinten stressiherkkyys sekä aggressiivisuus ja siitä johtuvat loukkaantumiset. Skatolin ja androstenonin hajuhaitat ehkäistään joko teurastamalla karjut alle 80 kg:n teuraspainossa tai rokottamalla ne eli tekemällä ns. immunokastraatio. KARJU KÄYTTÄÄ VÄHEMMÄN REHUA KASVUUNSA KUIN LEIKKO TAI IMISÄ 3,5 3,0 Kg rehua/lk-kg Sukupuolten väliset kasvuerot ovat suuremmat sekakarsinoissa, koska leikot ahmivat rehua nopeammin kuin imisät. Rajoitetulla ruokinnalla voi hillitä imisien rehunsaantia. Mitä suurempaan teuraspainoon siat kasvatetaan, sitä suuremmaksi erot muodostuvat sukupuolten välille. Leikolla on imisää suurempi taipumus rasvakudoksen muodostamiseen. Siksi energiansaannin rajoittaminen parantaa enemmän leikon kuin imisän ruhon laatua. Energiansaantia voidaan rajoittaa pienentämällä rehumäärää tai alentaa rehun energiapitoisuutta vapaassa ruokinnassa. 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0 Leikko Ikä 63–104 pv Karju Imisä Ikä 105–152 pv Ikä 63–152 pv Lähde: CL Collins ym., 2010. Sikojen ruokintaopas 2013 SUKUPUOLTE N VÄLISET KASV UEROT KOROSTUVAT SEKAKARSINO ISSA Sikojen ruokintaopas 2013 41 KUN SIKA MYÖS VOI HYVIN, SE IN TUOTTAA HYV 42 Sikojen ruokintaopas 2013 YLEISTÄ: HYVINVOINTI HYVINVOIVA ELÄIN TUOTTAA PARHAITEN Hyvinvointiin vaikuttavat tekijät voidaan jakaa neljään osaalueeseen: hyvä ruokinta, hyvät olosuhteet, hyvä terveys ja eläinten mahdollisuus lajinomaiseen käyttäytymiseen. Kuluttajat ovat kiinnostuneet eläinten hyvinvoinnista. Aiheeseen liittyviä tutkimuksia tehdään jatkuvasti, ja lainsäädäntöä muokataan niiden perusteella. Vuoden 2013 alusta lähtien emakoiden on lain mukaan saatava olla tiineyskaudella vapaana ryhmässä. Tavallisesti kun emakot saatetaan yhteen, alkaa kinastelu ryhmän hierarkiasta. Tämä aiheuttaa stressiä eikä vammoiltakaan säästytä. Tutkimuksissa on havaittu, että hierarkia-asemaltaan alempiarvoisten emakoiden porsaiden syntymä- ja vieroituspaino on pienempi kuin ylempiarvoisten emakoiden. Lisäksi porsaat ovat aggressiivisempia vieroituksen jälkeen, kun niitä sekoitetaan toisten porsaiden kanssa. Käytösongelmia ja stressiä voidaan vähentää antamalla emakoille täyttävää tiineysrehua, jolloin emakko tuntee itsensä kylläiseksi pienilläkin rehumäärillä. Tiineysrehun sisältämä fermentoituva kuitu pitää näläntunteen poissa pitkään ja eläimet ovat rauhallisia. Puhdasta vettä, hyvät olosuhteet Esteetön vedensaanti ja hyvä vedenlaatu ovat tärkeitä eläimen hyvinvoinnille. Puhdasta vettä pitää olla aina saatavilla, ettei sikojen tarvitse tuntea janoa. Jotta sika voi hyvin, tulee sillä olla riittävästi tilaa lepoon ja liikkumiseen. Sioilla on tietty arvoasteikko karsinassa. Kun tilaa on riittävästi, sika voi väistellä lajitovereitaan ja välttyä loukkaantumisilta. Sikalan lämpötila tulee asettaa sopivaksi kasvu- tai tuotantovaihe huomioiden. Kuumuus vähentää rehunsyöntiä, mikä ei ole suotavaa emakoille. Liian kylmä lämpötila on turmiollinen pikkuporsaalle. Lihasiat puolestaan syövät enemmän, mikä nostaa rehukustannuksia. Terveys ja lajinomainen käyttäytyminen Sikojen terveyden ylläpitoon kuuluvat mm. rokotukset, raudan anto porsaille, osastojen pesu ja desinfiointi. Jos Sikojen ruokintaopas 2013 sika sairastuu, se tulee lääkitä asianmukaisella tavalla. Sairaat siat voidaan sijoittaa erilliseen sairaskarsinaan, jossa niitä on helpompi valvoa ja tarvittaessa lääkitä. Parantumattomasti sairaat siat on hyvä lopettaa ajoissa. Eläimet kannattaa tarkistaa kaksi kertaa päivässä, jotta poikkeavasti käyttäytyvät huomataan. Sian lajinomaiseen käyttäytymiseen kuuluu yhdessä syönti ja nukkuminen. Kun siat pääsevät yhtä aikaa syömään, kenenkään ei tarvitse vihastuksissaan purra toisten häntiä. Siat haluavat tutkia kärsällään ympäristöään. Kuivikkeet tai erityisesti tähän tarkoitukseen tarkoitetut tuotteet tyydyttävät tätä tarvetta. Olki tai sanomalehti porsituskarsinassa tyydyttää emakon pesäntekotarpeen. Eläimen käyttäytyminen kertoo paljon sen voinnista. Syökö eläin, onko sika eristäytynyt, yskiikö sika tai liikkuuko se vaivalloisesti? Nämä ovat esimerkkejä käyttäytymisestä, jotka vaativat toimenpiteitä. Työntekijän yksi päivän tehtävistä on tarkkailla eläimiä sikalassa. KUITUPITOINEN JOUTILASREHU ANTAA TÄYTTÄVYYDEN TUNTEEN Raaka-aine Fermentoituvan aineksen määrä suhteessa leikkeeseen Melassileike 100 Vehnälese 50 Ohra 20 Kaura 30 Melassileike antaa kylläisyyden tunteen heti syömisen jälkeen ja lisäksi se sisältää fermentoituvaa kuitua, jolloin nälkä pysyy loitolla useita tunteja. Lähde: LfL, 2003. 43 YLEISTÄ: VESI SIKA TARVITSEE PUHDASTA VETTÄ Vettä tarvitaan kaikkiin fysiologisiin toimintoihin. Sika saa suurimman osan vedestä juomalla ja rehusta. Aineenvaihduntareaktioita ei voi tapahtua ilman vettä. Vesi toimii elimistössä kuljetusaineena, jota pitkin ravintoaineet kulkeutuvat kohdesoluihin ja kuona-aineet poistuvat soluista. Vesi osallistuu myös happo-emästasapainon ylläpitoon ja kehon lämpötilan säätelyyn. Lisäksi vesi on yksi osa ruoansulatusnesteitä. Ilmakuivassa rehussa on noin 10–12 % vettä. Osan vedestä sika saa aineenvaihduntareaktioiden tuloksena syntyneestä vedestä. Vettä poistuu elimistöstä hengitysilman, sonnan ja virtsan mukana. Hien kautta poistuva vesi on olematonta, koska sialla ei ole toimivia hikirauhasia. Sonnan ja virtsan mukana poistuvaan vesimäärään vaikuttaa mm. rehun sisältö. Sonnan vesimäärä nousee, kun rehun kuitupitoisuutta lisätään. Virtsan eritykseen vaikuttavat rehun valkuaispitoisuus ja kivennäisaineet. Tunnettua on, että korkea suolapitoisuus lisää vedenjuontia ja virtsaneritystä. Vedentarve vaihtelee Emakoiden vedenjuonti vaihtelee yksilöittäin 12 litrasta jopa 40 litraan. Runsas vedenjuonti on edellytys hyvälle maitotuotokselle. Jos emakko ei saa vettä, maidontulo loppuu nopeasti. Imettävä emakko tarvitsee vettä myös aineenvaihdunnan lopputuotteiden eritykseen virtsan kautta. Tiineyskaudella rehumäärät ovat pieniä. Jos tiineysrehu ei ole täyttävää, emakko voi hakea täyttävyyden tunnetta vedestä. Jotkut emakot pelaavat veden kanssa huvikseen, kun ei ole muutakaan tekemistä. PIENTEN YKSIKÖIDEN TALOUSVEDEN LAATUVAATIMUKSET Veden laatu kannattaa selvittää Veden laatu on hyvä tarkastaa säännöllisesti. Vaikka laatu sikalaan tullessa on hyvä, vesi voi likaantua putkistossa, eikä sian juoma vesi ole enää moitteetonta. Sikalassa voidaan lääkitä eläimiä sekoittamalla lääkeaine veteen. Veden sisältämät kivennäisaineet kuten kalsium, magnesium ja rauta voivat suurina pitoisuuksina heikentää oksitetrasykliinien tehoa. Korkeat ammoniakki- ja nitraattipitoisuudet voivat olla merkki bakteerisaastunnasta ja epäpuhtauksista. Juomanipat toimivat huonosti, jos rautapitoisuus vedessä nousee yli 2,5 mg/l. Erittäin suuri rautapitoisuus heikentää eläimen vedenjuontia. Muuttuja Enimmäispitoisuus Ammonium 0,50 mg/l Ammoniumtyppi 0,40 mg/l Nitriitti 0,5 mg/l Nitraatti 50 mg/l Kloridi 100 mg/l Veden saanti l/pv Veden eritys l/pv Rauta 200 µg/l Juomavesi 5,552 Virtsa 2,839 Mangaani 50 µg/l Aineenvaihdunta 0,788 Sonta 0,672 Sulfaatti 250 mg/l Rehu 0,252 Ruoansulatus 0,185 pH-tavoitetaso 6,5–9,5 Kudosten synteesi 0,074 Muut 2,335 Haju ja maku ei selvää vierasta hajua tai makua Eritys yhteensä 6,031 E. coli 0 pmy/100 ml Pidättynyt kasvuun 0,635 Koliformiset bakteerit 0 pmy/100 ml Yhteensä 6,666 Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö, (401/2001). 44 Imevät porsaat saavat runsaasti vettä maidon mukana, koska maidon vesipitoisuus on 80 %. Porsailla on oltava mahdollisuus myös puhtaan veden juontiin. Vedenkulutus vaihtelee paljon pahnueiden välillä. Erään tutkimuksen mukaan porsitushuoneen lämpötilan kohoaminen kahdeksan astetta (20 °C:sta 28 °C:een) lisäsi vedenjuontia melkein nelinkertaiseksi. Vesi vaikuttaa positiivisesti myös ensirehun syöntiin. Porsaat syövät mielellään kostutettua rehua. Vieroituksen jälkeisellä viikolla porsaat tahtovat mieluummin juoda vettä kuin syödä rehua. Porsas voi vedenjuonnilla hakea täyttävyyden tunnetta, kun rehunsyönti on jäänyt vähäiseksi. Varsinkin pahnueen isommat porsaat ovat enemmän kiinnostuneita vedestä kuin rehusta. On tärkeää, että porsaat löytävät helposti vesinipan ja että se on sopivalla korkeudella. Kymmentä porsasta kohden pitäisi olla vähintään yksi vesinippa. Kun porsaat ovat oppineet syömään rehua noin viikon kuluttua vieroituksesta, vesi-rehusuhde lähenee normaalia arvoa. Vesipiste kannattaa sijoittaa lähelle ruokintapaikkaa, sillä vedenjuonti lisää rehun syöntiä ja kasvua. Jos lihasika saa rehua vapaasti, kuluttaa se vettä 2,5 kg jokaista rehukiloa kohti. Jos rehun saantia rajoitetaan, vedenjuonti on runsaampaa. Sikalan ja veden lämpötila vaikuttaa veden kulutukseen. Sika juo ennemmin kylmää kuin lämmintä vettä, jos sikalan lämpötila on korkea esim. kesällä. Lämmin vesi maistuu paremmin, kun sikalan lämpötila on alhainen. 45-KILOISEN SIAN VESITASAPAINO Yhteensä 6,666 Lähde: Patience 2011. Sikojen ruokintaopas 2013 VESI ON TÄRKEIN RAVINTOAINE Sikojen ruokintaopas 2013 45 TA VAIHERUOKIN Ä TÄ N E VÄH I TEHOKKAAST IP P LANNAN TY JA FOSFORIPITOISUUKSIA 46 Sikojen ruokintaopas 2013 YLEISTÄ: VAIHERUOKINTA RUOKINTA VAIKUTTAA YMPÄRISTÖPÄÄSTÖIHIN Ruokinnalla voidaan vaikuttaa syntyvän sonnan ja virtsan määrään sekä niiden typpi- ja fosforipitoisuuksiin. Lihasikojen osuus typen ja fosforin kokonaiserityksestä on 60–70 %. Emakoiden ja vieroittamattomien porsaiden osuus on 20–30 %. Välikasvattamossa olevat porsaat vastaavat noin 5–15 %:n osuudesta. Valkuaisyliruokintaa kannattaa välttää Rehun valkuaispitoisuudella on suuri vaikutus lannan typpipitoisuuteen. Valkuaisyliruokinta on turhaa ja kallista, koska sika poistaa ylimääräisen valkuaisen virtsan mukana. Urean typpi hydrolysoituu nopeasti sekä ammoniakiksi että hiilidioksidiksi ja kasvattaa sikalan ilman ammoniakkipitoisuutta. Aminohappolisäyksillä voidaan vähentää rehun raakavalkuaispitoisuutta ja typen eritystä lantaan ilman, että eläinten kasvuissa tapahtuu muutoksia. Lannan haju myös miedontuu. Yhden prosenttiyksikön muutos rehun valkuaispitoisuudessa vähentää kokonaistypen eritystä 10 %. Lisäksi lietelannan määrä pienenee 3–5 %, koska eläimet juovat vähemmän. Fytaasientsyymi pienentää lannan fosforipitoisuutta Fosfori on kalsiumin ohella keskeisin rehuissa käytetty kivennäisaine. Sitä tarvitaan eritoten luiden muodostumiseen. Aineenvaihduntareaktioissa 50–70 % viljojen, öljykasvien ja niiden sivujakeiden fosforista on sitoutunut fytiinihapon suoloihin eli fytaattiin. Päinvastoin kuin märehtijät, sika ei pysty hyödyntämään fytaattiin sitoutunutta fosforia kovin paljon. Fytaasientsyymi pystyy vapauttamaan fytiinihappoon sitoutuneen fosforin ja tekemään sen käyttökelpoiseksi eläimelle. Koska fosforia vapautuu rehusta enemmän eläimen käyttöön, epäorgaanisen fosforin määrää rehussa voidaan pienentää. Lannan fosforipitoisuutta voidaan alentaa jopa 20–30 % lisäämällä rehuihin fytaasientsyymiä. Sikojen ruokintaopas 2013 Fytiinihappo voi sitoa itseensä fosforin ohella myös valkuaista, aminohappoja ja muita kivennäisaineita kuten kalsiumia, magnesiumia, kuparia, rautaa, mangaania ja sinkkiä. Fytaasi pystyy irrottamaan myös näitä ravintoaineita ja parantamaan niiden sulavuutta. Fytaasi tuotiin markkinoille jo 1990-luvun alussa. Raisioagro otti sen miltei välittömästi käyttöön yksimahaisten rehuissa, joten kokemusta tästä lisäaineesta on jo usean vuoden ajalta. Vaiheruokinta säästää myös rehukustannuksia Tehokas keino lannan typpi- ja fosforipitoisuuden pienentämiseen on sikojen vaiheruokinta. Lihasikojen vaiheruokinnassa rehun ravintoainekoostumusta muutetaan sian kasvaessa. Iän myötä sian punaisen lihan muodostus laskee ja syöntikyky kasvaa, jolloin rehun valkuaispitoisuutta ja aminohappomääriä voidaan laskea energiayksikköä kohti kasvun kärsimättä. Optimaalinen tilanne olisi, että rehun ravintoainekoostumusta muutettaisiin sian kasvuvauhdin mukaan päivittäin, mutta käytännössä tämä on vaikeaa. Sen lisäksi, että vaiheruokinta vähentää typen ja fosforin erittymistä lantaan, säästetään myös rehukustannuksissa. Parhaiten vaiheruokinta toimii kertatäyttöisissä sikaloissa, joissa sikojen painojakauma on pieni. Lihasikaloissa on usein käytössä 2-vaiheruokinta alku- ja loppukasvatusrehuineen. Jos sika kasvatetaan suureen teuraspainoon, voidaan 80 kilon jälkeen muuttaa vielä rehun koostumusta, jolloin puhutaan 3-vaiheruokinnasta. Lopussakin on huolehdittava riittävästä lysiinitasosta, jottei ruho rasvoitu ja lihaprosentti putoa. Rehun vaihtoajankohta määräytyy pienempien sikojen mukaan, jos sikojen välillä on huomattavia painoeroja. Rehu vaihdetaan toiseen vähitellen, jotta sikojen rehunsyönti ja kasvu pysyisivät tasaisena. 47 Sikojen ruokintaopas 2013 1/2013 www.raisioagro.com • shop.raisioagro.com 48
© Copyright 2024