Pirjo Tuhkasaari Psykoterapeutti VET, perhe- ja yksilöpsykoterapiassa, koulutuspsykoterapeutti Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 1 Lapsi ei ole tulos vanhempien ajatuksista ja odotuksista, vaan häneen vaikuttaa yhtä vääjäämättömästi tapa, jolla hänen isovanhempansa ovat käyttäytyneet hänen vanhempiensa lapsuudessa (Dumas 2008) Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi, esimerkiksi puhutuksi, tulee jonkun kannettavaksi (Siirala 1966) Integraatio edellyttää kehitykselliset prosessit mahdollistavan suhteen toiseen ja kolmanteen – äidin ja isän tai heitä korvaavat, joihin ja joiden suhteeseen tarpeenmukaiset emotionaaliset prosessit voivat riittävästi toteutua (Tuhkasaari 2013) Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 2 Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 3 FENOMENOLOGIS – HERMENEUTTINEN, PSYKOTERAPIAN ”NÄYTTÄMÖLLÄ” ILMIÖITÄ HAVAINNOIVA, TUTKIVA, YHTEYKSIIN LIITTÄVÄ, JAKAMAAN JA YMMÄRTÄMÄÄN PYRKIVÄ LAPSEN/NUOREN KASVU JA KEHITYS, VARHAINEN VUOROVAIKUTUS, OBJEKTISUHTEET, ITSEKOKEMUS, PERHEEN VUOROVAIKUTUSSUHTEET, VANHEMPIEN PARISUHDE, SISARUUSSUHTEET, VANHEMPIEN KASVU- JA TRAUMAHISTORIA YKSILÖN SUBJEKTIIVISET KOKEMUKSET, TIEDOSTAMATTOMAN MERKITYS - PSYKOANALYYTTISEN NÄKEMYKSEN MUKAAN YKSILÖN SUBJEKTIIVINEN KOKEMUS ON YDIN, JOSTA KÄSIN HÄNEN KOKEMAANSA ONGELMAA PYRITÄÄN TUTKIMAAN JA YMMÄRTÄMÄÄN YLISUKUPOLVISET KOKEMUKSET SIIRTYVÄT Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 4 NUORUUSIÄSSÄ KERRATAAN JA SIIHEN TIIVISTYVÄT KAIKKI AIKAISEMMAT KEHITYSVAIHEET, NIISSÄ TOTEUTUNUT, TOTEUTUMATTA JÄÄNYT PSYKOLOGISEN SYNTYMÄN KOHTALOT (Margaret Mahler) KRONOLOGISET IKÄVAIHEET – KEHITYSTEHTÄVÄT – ”STATES OF MIND” – OLEMISEN JA KOKEMISEN TILAT ITSE- JA OBJEKTIPYSYVYYS, SYMBOLISAATIO SISÄISET OBJEKTIT JA SUHDE NÄIDEN VÄLILLÄ VARHAINEN VUOROVAIKUTUS, KIINTYMYSSUHTEET ”Hyvä objekti” muodostaa lapsen ”egon ytimen” – ydinminuuden syntyminen ensimmäisenä ikävuotena läsnäolon kokemuksista Lapsen on vaikeaa kestää eroja 7kk:sta – 2 – 3-vuotiaaksi (Sisäistetty syrjäytyminen) 1 ½ - 2-vuotias harjoittelee läheisyyden ja etäisyyden vuorottelua 2-vuotias on tietoinen sukupuolten eroista Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 5 3-VUOTIAS – RAKKAUDEN JA VIHAN TUNTEIDEN, HYVÄN JA PAHAN YHDISTÄMINEN – KOKEMUS TOISEN JA ITSEN PYSYVYYDESTÄ 3-6-VUOTIAS – INTOHIMOISET RAKKAUDEN JA VIHAN TUNTEET, NIIHIN LIITTYVÄ PELKO, SYYLLISYYS, MUSTASUKKAISUUS – LAPSI TARVITSEE APUA PETTYMYKSEN TUNTEIDEN KANSSA SELVIYTYMISEEN, OMAN AVUTTOMUUDEN SIETÄMISEEN – HAASTE VANHEMMAN AIKUISUUDELLE – SELVITÄ LAPSEN AVUTTOMUUDEN JA KONTROLLIPYRKIMYSTEN KANSSA KANTANÄKYKOKEMUSTEN, MADONNAKONSTELLAATION OIDIPAALIKONSTELLAAT ION RATKAISUT METAKÄSITTEITÄ, JOTKA KUVAAVAT LAPSEN KOKEMUKSEN HÄNEN PSYYKKISEKSI TODELLISUUDEKSEEN Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 6 LATENSSI-IÄN SAMASTUMISET, OMAN ITSENÄISYYDEN JA KYKYJEN KANSSA KAMPPAILUA, ILOITSEMISTA VÄLIVAIHE OIDIPAALIKONSTELLAATION JA NUORUUDEN VÄLILLÄ – OMAN SISÄISEN VAHVISTUMISTA LATENSSI-IKÄINEN TARVITSEE AIKUISEN KOKREETTISTA LÄSNÄOLOA! NUORUUSIKÄ 12 – 13 – 21 – 23-VUOTIAASEEN IRTIOTTOA SAMASTUMISISTA, OMA RUUMIILLISUUS, SUHDE RAKKAUTEEN JA VIHAAN – SEKSUAALISUUTEEN – OMAAN TULEVAISUUTEEN PSYKOSEKSUAALISEN KEHITYKSEN, OMAN SUBJEKTIUDEN JA IDENTITEETIN VAKIINTUMISTA REGRESSION JA PROGRESSION VAIHTELUA KUKA MINÄ OLEN – MITEN TULEN HYVÄKSYTYKSI – VÄLITTÄÄKÖ MINUSTA KUKAAN? Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 7 SEPARAATIO – INDIVIDUAATIO SELF GENDER DEFENSSIT KYKY JAKAA MADONNA- JA OIDIPAALIKONSTELLAATIO Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 8 NACHTRÄGLICHKEIT KUVAA SITÄ, MITEN JÄLKIKÄTEEN ANNETAAN MERKITYSTÄ VANHAN KOKEMUKSEN MUISTOLLE, EI VÄLTTÄMÄTTÄ VARSINAISELLE KOKEMUKSELLE NE KOKEMUKSET, JOITA EI OLE VOITU SISÄISESTI LIITTÄÄ YMMÄRTÄVÄÄN YHTEYTEEN ELI INTEGROIDA UUSI TAPAHTUMA TAI SAAVUTETTU KEHITYSTASO AKTIVOI VANHAN TAPAHTUMAN PSYYKKISET ”GEODIT” (Joan Raphael-Leff, 2013) – TRAUMA, JOKA AVAUTUU PSYKOSEKSUAALISEN IDENTITEETIN KEHITYKSEN HAASTEISSA Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 9 VANHEMPIEN OMAT NUORUUDEN RATKAISUT SUKUPOLVIEN ERON SUOJASSA NUORI HAVAINNOI AIKUISTEN JA VANHEMPIEN SUKUPOLVIEN REAKTIOITA VANHEMPIEN KYKY OTTAA VASTAAN, OLLA PEILINÄ, SIETÄÄ VASTAKKAINASTTELUA VANHEMPIEN OMAT YLISUKUPOLVISET KUORMITUKSET VANHEMPIEN VAIKEAT, TRAUMAATTISET KOKEMUKSET – PAINE ”VAIN HYVÄN” YLLÄPITOON MITEN NUORELLE MAHDOLLISTUU KASVUUNSA KUULUVA INTEGRAATIO? PERHEEN SALAISUUDET, HÄPEÄ, SYYLLISYYS, PUHEKIELLOSSA OLEVAT ASIAT - NÄKYVÄT NUOREN OIREILUSSA MIKÄ ON NUOREN OMA KOKEMUS PERHEESSÄÄN; OMASTA OLEMASSAOLOSTA, ARVOSTA, SUHTEESSAOLOSTA JA OMIEN KOKEMUSTEN MERKITYSTEN OIKEUTUKSESTA? Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 10 … NIITÄ TIETOISIA JA TIEDOSTAMATTOMIA SUKUPOLVELTA TOISELLE SIIRTYVIÄ INTRAPSYYKKISIÄ JA INTERSUBJEKTIIVISIA KOKEMUKSIA, JOTKA VAIKUTTAVAT YKSILÖN INTEGRAATIOON, ITSEKOKEMUKSEEN, IDENTITEETTIIN JA ROOLEIHIN… HISTORIA, KULTTUURI, YHTEISKUNNALLISET TEKIJÄT, AJAN ILMAPIIRI, AIKAISEMMAT SUKUPOLVET, PERHE JA PARISUHDE VAIKUTTAVAT YKSILÖN KOKEMUKSEEN OMASTA ITSESTÄ SEKÄ MAHDOLLISTUVIIN SUHTEISIIN MOLEMMINPUOLISESTI (Tuhkasaari 2013) EMOTIONAALISESTI KOSKETTANUT JÄTTÄÄ MEIHIN JÄLJEN TRAUMAATTISISTA KOKEMUKSISTA ON SAATETTU SELVIYTYÄ, MUTTA KOKEMUKSIIN LIITTYVÄT MERKITYKSET OVAT JÄÄNEET KÄSITTELEMÄTTÄ (fear of breakdown is fear of a breakdown that has already happened; Winnicott 1963/1974) Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 11 EGON ALKUPERÄINEN KAUHUKOKEMUS … EI VOI SIIRTYÄ MENNEISYYTEEN ENNEN KUIN EGO ON PYSTYNYT KOKEMAAN SIIHEN LIITTYVÄÄ NYKYHETKESSÄ JA SAANUT SEN OMAAN KONTROLLIINSA TÄRKEÄ YMMÄRTÄÄ HOITO- JA TERAPIASUHTEESSA TOISTAMINEN ON ERÄS TAPA MUISTAA – YRITTÄÄ KORJATA PUHEKIELLOSSA OLEVAT KOKEMUKSET LÖYTÄVÄT KANAVANSA NUOREN OIREILUN KAUTTA JA AVULLA TRAUMAKOKEMUKSET NÄYTTÄMÖLLEPANOINA LÄHEISISSÄ IHMISSUHTEISSA, PARISUHTEESSA, VANHEMMUUDESSA Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 12 NUORTEN PSYYKKINEN, SOSIAALINEN, SOMAATTINEN PAHOIVOINTI, OIREILU, YHTEYKSISTÄ VETÄYTYMINEN JA SYRJÄYTYMINEN INTEGRAATION VAIKEUTUMINEN, NEGATIIVISEN IDENTITEETIN RATKAISUT NUORTEN OMASSA KULTTUURISSA ELÄVÄT, TUHOISAT ILMIÖT, JOTKA AIKUISILTA SALATTU NUORTEN TUHOVUUS JA SURMATEOT PÄIVÄKODIN JA KOULUMAAILMAN KIUSAAMISILMIÖT AUTTAMISJÄRJESTELMISSÄ ILMENEVÄT NÄYTTÄMÖT – VIRANOMAISTEN TUHOAVAT RATKAISUT, KUN HOIDETAAN VAIN SEURAUKSIA TAI OIREITA – EI PERHEDYTÄ SIIHEN, MISTÄ KULLOISESSAKIN TILANTEESSA ON KYSYMYS ON VAARANA ETTÄ ”UHRISTA” TULEE AUTTAVAN JÄRJESELMÄN UHRI - SIJAISTRAUMATISOITUMINEN Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 13 SIIRALA MUOTOILI ”TOISEN VASTAANOTON” KÄSITTEEN ”ENSIMMÄINEN VASTAANOTTO” (transfer)MERKITSEE YHTEISESTI VASTUUSTA IRROTETTUJEN TAAKKOJEN JA ONGELMIEN ANONYYMIA SIIRTÄMISTÄ YKSILÖLLE, SIJAISSAIRASTAJALLE (näyttämöiksi yhteistyöverkostoon) ”TOINEN VASTAANOTTO” (transference) MAHDOLLISTAA LISÄÄNTYVÄN DIALOGISUUDEN SEKÄ TAAKKOJEN JA ONGELMIEN JAKAMISEN, JONKA AVULLA OIRE VOI ”TRANSFORMOITUA”, ENSIMMÄISEN VASTAANOTON EHDOTTOMUUS VOI JOHTAA ”KOLMANTEEN VASTAANOTTOON” ELI UUTEEN INTEGRAATIOON Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 14 Trauma on kokemus, johon liittyy kuoleman tai vakavan vammautumisen vaara. Trauma uhkaa omaa tai läheisten ihmisten psyykkistä ja fyysistä koskemattomuutta. Trauma ylittää yksilön ja yhteisön normaalin, tavanomaisen sietokyvyn, jolloin uhrit eivät pysty käsittelemään kokemustaan heille luonteenomaisten selviytymiskeinojen ja tavanomaisten emotionaalis-kognitiivisten, sosiaalisten ja psykofysiologisten prosessien kautta. Traumakokemukset herättävät voimakkaita pelon, järkytyksen ja avuttomuuden tunteita, joiden vaikutukset urin psyykkiseen ja sosiaaliseen elämään voivat olla kokonaisvaltaisen kielteisiä (American Psychiatric Association, APA,2000) PTSD – POST-TRAUMAATTINEN STRESSIOIREYHTYMÄ SOMATISAATIO – FRAGMENTAATIO - IMITAATIO Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 15 Nuoren vanhemman traumasiirtojen ajoittuminen voi toteutua missä tahansa kasvuhistorian vaiheessa; KOHTUAJASTA, SYNTYMÄSTÄ, VARHAISESTA VUOROVAIKUTUKSESTA… VANHEMPISUHTEEN DEPRIVAATIOISSA, KALTOINKOHTELUSSA, YKSITTÄISTEN TAPAHTUMIEN SEURAUKSENA, KUN VANHEMMASTA ON TULLUT LAPSEN KOKEMUKSESSA AVUTON TAI PELOTTAVA VANHEMMAN NÄKÖKULMASTA; LAPSI VOI MISSÄ IKÄVAIHEESSA TAHANSA AVATA VANHEMMAN OMIA KÄSITTELEMÄTTÖMIEN TRAUMOJEN HAAVOJA, JOTKA AVAUTUVAT VUOROVAIKUTUKSESSA SUHTEESSA LAPSEEN VANHEMPI VOI KOKEA JA NÄHDÄ LAPSESSA OMAN ITSENSÄ, VANHEMPANSA, SISARUKSENSA, KALTOINKOHDELLEEN, HYVÄKSIKÄYTTÄNEEN HENKILÖN jne. LASTA EI NÄHDÄ JA KOHDATA OMANA ITSENÄ Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 16 LAPSI ON ERITYISEN HAAVOITTUVA, KUN HÄN ALTISTUU MOLEMPIEN VANHEMPIEN TRAUMAKOKEMUKSIIN LIITTYVILLE SIIRROILLE; PROJEKTIOILLE JA TRANSFERENSSEILLE NÄITÄ TILANTEITA ON LÖYDETTÄVISSÄ PERHEISTÄ, MISSÄ NUORI OIREILEE ADHD-, ANOREXIA-, DEPRESSIO-, ITSEMURHAYRITYS-, PAKKONEUROOSI-, PANIIKKI- JA SYRJÄYTYMISOIREIN SUOJAAVIA TEKIJÖITÄ VANHEMMAN TRAUMASIIRTOJEN SIIRTYMISELLE ON VANHEMMAN OMA VASTUU OMASTA HOIDOSTAAN TAI RIITTÄVISTÄ OMAA ITSEÄ VAHVISTAVISTA SUHTEISTAAN ON VALITETTAVAA, ETTÄ SIIRROT OVAT TOTEUTUNEET JO ENNEN KUIN NUORI ALKAA OIREILLA, JONKA VUOKSI YLISUKUPOLVISET SIIRTYMISET JATKUVAT SUKUPOLVESTA TOISEEN Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 17 … IHMISENÄ OLEMISEN ARKAAINEN PERINTÖ PITÄÄ SISÄLLÄÄN, EI AINOASTAAN TAIPUMUSTA JA ALTTIUTTA, MUTTA MYÖS ASIOIDEN SISÄLLÖN SEKÄ AIKAISEMPIEN SUKUPOLVIEN KOKEMUSTEN MUISTOJEN JÄLJET.. (Freud 1939; Green 2009; Tuhkasaari 2013) SOTIEN TRAUMAATTINEN VAIKUTUS IDENTIFIKAATIOT VANHEMPIEN TIEDOSTAMATTOMIIN SIIRTOIHIN DISSOSIAATIOKOKEMUKSET AUTTAVAT SÄÄNNÖSTELEMÄÄN KAUHUKOKEMUSTEN KOHTAAMISTA, MUTTA OVAT LAPSELLE PELOTTAVIA, HÄIRITSEVÄT TASAPAINOISEN VUOROVAIKUTUKSEN SYNTYÄ. (Punamäki 2013) TRAUMAATTISTEN KOKEMUSTEN AJOITUS JA LUONNE VAIKUTTAVAT PSYKOSOSIAALISTEN SEURAUSTEN VAKAVUUTEEN (Punamäki 2013) Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 18 KILPAILUN JA YKSINÄISYYDEN AIKA ENSIMMÄINEN SUKUPOLVI, JOKA EI OLE KÄRSINYT NÄLKÄÄ, KOKENUT SOTAA – SITÄ ENEMMÄN ADHISTUSTA, MASENNUSTA, MUITA PSYYKKISIÄ OIREILUJA KAIKESTA ON TULLUT TUOTE KULTTUURIN VAIKUTUS IDENTITEETTIIN UUSI HULLUUS – NELJÄ PIIRRETTÄ; OMAAN RUUMIISEEN LIITTYVINÄ; NIIDEN LUONNE ESITTÄVÄ; NIILLÄ EI OLE ERILAISIA MERKITYSTASOJA; POTILAS EI KYTKE NIITÄ OMAAN HISTORIAANSA AKTUAALINEUROOSISSA SUHDE EI TOIMI, VIREYSTILAN MUUTOKSET HUONOSTI SÄÄDELTYJÄ JNE. ”OLEN TÄSSÄ SINUA VARTEN JA VALMIINA KUUNTELEMAAN” NIMETÄÄN OIREITA – SEN USKOTAAN OLEVAN SELITYS!!! VUOROVAIKUTUKSELLISTEN SUHTEIDEN MERKITYS Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 19 VAUVAIKÄ ON KRIITTINEN AJANJAKSO, TRAUMAN SIIRTYMINEN VOI TAPAHTUA MONIEN POLKUJEN JA VAIKUTUSMEKANISMIEN KAUTTA, PUNAMÄEN MUKAAN: BIOLOGIS-FYSIOLOGINEN REITTI; TRAUMAN VAIKUTUS SIKIÖAIKAISEEN JA VARHAISEEN STRESSINSÄÄTELYYN PSYKOLOGINEN REITTI: TRAUMAN VAIKUTUS VANHEMMUUDEN KOKEMUKSIIN VUOROVAIKUTUKSELLINEN REITTI: TRAUMAN VAIKUTUS VANHEMMAN KÄYTTÄYTYMISEEN Traumatisoituneet vanhemmat pelkäävät omaa lastaan ja samalla heidän käyttäytymisensä pelottaa lasta Pelokkaan ja pelottavan käyttäytymisen on havaittu selittävän omien varhaisten traumojen siirtymistä seuraavalle sukupolvelle Äidin dissosiatiiviset mielentilat vaikeuttavat vanhempaa tiedostamasta omaa pelottavuuttaan – mieli voi olla vallitsevasti muualla Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 20 YLISUKUPOLVINEN DYNAAMINEN TIEDOSTAMATON KIRJOITTAA KÄSIKIRJOITUKSIA TIEDOSTAMATTOMIEN USKOMUSTEN JA FANTASIOIDEN AVULLA – MUODOSTUVAT NÄYTTÄMÖT SE, MIKÄ SIIRTYY AIKUISELTA LAPSELLE, ÄIDILTÄ VAUVALLE, TOTEUTUU TIEDOSTAMATTOMASTI OBJEKTISUHDETEORIAN MUKAAN: IDENTIFIKAATIO OBJEKTIIN, IDENTIFIOITUMINEN FANTASIAAN TOISEN HALUSTA INTROJEKTIOT, PROJEKTIOT, PROJEKTIIVISET IDENTIFIKAATIOT TABUT, SYYLLISYYDEN JA RIKOLLISUUDEN PSYYKKISTEN TAIPUMUSTEN SIIRTYMINEN Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 21 LAPSEN MIELI VOI TÄYTTYÄ VANHEMMAN MIELELLÄ ”SELLAISET ASIAT, TEOT JA MIELENSISÄLLÖT, JOITA SUKUPOLVET NIMENOMAAN EIVÄT HALUAISI SIIRTÄÄ ETEENPÄIN, NÄYTTÄÄ TAI EIVÄT EDES TIEDOSTA ITSESSÄÄN OLEVANKAAN, SAATTAVAT SIIRTYÄ.” (H. Lounavaara-Rintala 2010) ”Vuorovaikutuksen sanaton puoli siirtää vaikutteita tehokkaammin kuin sanat, ja toisaalta, jos vaikutelmia ei voi käsitellä sanallisesti, ne toimivat sitäkin voimakkaammin silloinkin, kun kokemukset ovat kielellä tavoitettavia ja niistä puhuminen toisen kanssa on ”luvallista”, voi kieli kätkeä, että korostaa joitain kokemisen puolia. Paljon (esi)ymmärrystä syntyy myös sen perusteella, miten missäkin kontekstissa puhutaan tai vaietaan eri asioista.” Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 22 SUOMALAISEN MIEHEN KASVUHISTORIA – NÖYRYYTETTYJEN SUKUPOLVI (Helvi Hämäläinen 1959/2007) MURRAY BOWEN JA YLISUKUPOLVISUUS – OIREILEVAN LAPSEN ONGELMAT OVAT VÄHINTÄÄN KOLMEN SUKUPOLVEN ONGELMIA VAMIK D. VOLKAN JA WILLIAM F. GREER (2001) YLISUKUPOLVINEN TALLENTAMINEN THEO K DEGRAAF – VANHEMMAN TRAUMATISOITUMINEN JA YLISUKUPOLVISUUS – HOLOKAUSTIIN VERRATTAVAT TRAUMAT HAYDEE FAIMBERG – SUKUPOLVIEN SISÄKKÄISYYS JA NARSISTISET SIIRROT ; IDENTIFIOITUMINEN VANHEMMAN SALAISEEN HISTORIAAN VOI MUODOSTAA LAPSEN PSYYKEN RAKENTEIDEN OSAN; LAPSESTA TULEE VANHEMMAN NARSISTISTEN TARPEIDEN TAI TOIVEIDEN TOTEUTTAJA; LAPSESTA TULEE SE, MITÄ KUMPIKAAN VANHEMPI EI HYVÄKSYNYT OMASSA HISTORIASSAAN TAI OMASSA ITSESSÄÄN Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 23 RAKENNE – SUHDE – PROSESSI – TERAPEUTTI – PERHEEN KANSSA TYÖSKENTELEVÄT SUHDE TAVOITTEENA NUOREN VAPAUTTAMINEN VANHEMPIEN PROJEKTIIVISESTA VUOROVAIKUTUKSESTA , YLISUKUPOLVISISTA SIIRROISTA NUORUUDEN KEHITYSTEHTÄVIIN TUTKITAAN NUOREN OIREIDEN YHTEYTTÄ PERHERAKENNETEKIJÖIHIN; AJANKOHTAINEN TILANNE; NUOREN ODOTUSAIKA; SYNTYMÄ; PIKKU-LAPSI-IKÄ; LATENSSIIKÄ; PÄIVÄHOITOHISTORIA; YSTÄVYYSSUHTEET; KOETUT KALTOINKOHTELUT; EROT; VANHEMMUUS; VANHEMPIEN YKSILÖLLISET TILANTEET; KESKINÄINEN SUHDE; SISARUUS; PERHEEN ELÄMÄNVAIHEET, ERIYTYMINEN-YKSILÖITYMINEN; MADONNAKONSTELLAATIO; OIDIPAALIKONSTELLAATIO; KANTANÄKY; SUKUJEN MERKITYS, VANHEMPIIN VAIKUTTANEET TAPAHTUMAT; NUOREN ROOLI PERHEESSÄÄN; VANHEMPIEN KASVUHISTORIA JNE… PERHEEN SUHTEIDEN DYNAMIIKKA Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 24 TÄRKEÄÄ ON KUULLA JA TUTKIA, MITÄ TAPAHTUU KODIN ULKOPUOLELLA; NÄYTTÄMÖT, JOTKA MUODOSTUVAT KOULUSSA, HOITAVASSA SYSTEEMISSÄ ENSIN SUHTEEN JA MIELEN RAKENTEIDEN RIITTÄVÄ RAKENTUMINEN, VAHVISTUMINEN, KANNATTELU, CONTAINERINA TOIMIMINEN, ETTÄ VOIDAAN KOHDATA JA JAKAA , LÄPITYÖSTÄÄ PUHUMATTOMAKSI JÄÄNYTTÄ KEHITYKSELLISTEN JUUTTUMIEN PURKAMISTA ASENTEET JA YMMÄRRYS – TILA TARPEENMUKAISILLE PROSESSEILLE JA HOIDOLLE/TERAPIALLE SUOJAAVAT TEKIJÄT KYKYÄ SUHTEISIIN – RAKKAUTEEN, JOKA SITOO VIHAN JA TUHOAVUUDEN Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 25 Bion, W. (1962) A theory of thinking. Internal Journal of Psychoanalysis 43. Bowen, M. (1976) Theory in the practice of psychotherapy. New York: Gardner Press. Bronstein, C. (Edit by) (2007) Kleinian Theory. A Contemporary Perspective. London & Philadlephia: Whurr Publishers. Brummer, K. (2005) Lapsuuden normaali kehitys leikki-iästä nuoruuteen. Teoksessa: Brummer, M. Enckell, H. (toim. ) Lapsen ja nuoren psykoterapia. Impiö, P. (2005) Nuoruusiän kehitys. Ed. teoksessa Byng-Hall, J. (1998) Rewriting Family Scripts. Improvisation and Systems Change. New York & Lontoo: The Guilford Press. Carland, C. (1998) Thinking About Trauma. Teoksessa Carland, C. (Edit by) Understanding Trauma. A Psychoanalytical approach. Tavistock Clinic series. New York. Lontoo: Routledge. Faimberg, H. (2005) Telescoping of Generations. Listening to the Narcissistic Links between Generations. Lontoo, New York: Routledge. Green, A. (2009) The construction of the lost father. Teoksessa: Kalinich L.J. & Taylor, W.S. (Edit by) The Dead Father. Lontoo, New York: Routledge. Hämäläinen, H, (1950/2007) Raakileet. Helsinki: WSOY. Klein, M. (1952/1988) Some theoretical conclusions regarding the emotional life of the infant. Teoksessa: Envy, Gratitude and Other Works 1946 – 1963. Vigaro Press. Lilja, A. (2014) Kilpailun ja yksinäisyyden aika. Olemme pahimmillaan toistemme kilpailijoita pelissä, jossa vain harvat voivat voittaa. Psykologia 1. Lounavaara-Rintala, H. (2010) Perhedraamat useamman sukupolven perspektiivistä. Teoksessa: Malinen, V. & Alkio, P. (toim.) Paripsykoterapia ja parisuhteen kätketyt mahdollisuudet. Helsinki: VL-Markkinointi. Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 26 Malmberg, M. (2010) Madonnakonstellaatio. Vanhemman sisaruksen kokemus äidin ja uuden vauvan yhdessäolosta. Turun yliopiston julkaisuja. Therapeia-säätiö. Koulutuskeskus. Helsinki. Punamäki, R-L. & Isosävi, S. (2013) Varhainen vuorovaikutus ja vanhemman trauma: analyysi vaikutuspoluista ja suojaavista tekijöistä. Psykologia 48 (05-06) Raphael-Leff, J. (2013) Psychic ”Geodes” – The Presence of Absence. 18th Enid Balint Memorial Lecture 2013. Couple and Family Psychoanalysis. Vol 3. Number 2. 2013. Volkan, V.D. & Greer, W. (2007) Sukupolven perintö – sukupolvien psykologiset taakat. Teoksessa: Kantanen, I. & Aalberg V. (toim.) Vieraiden ääniä. Suomen nuorisopsykiatrisen yhdistyksen 30vuotisjuhlakirja. Vammalan Kirjapaino Oy. Siirala, M. (1966) Peruskatsomuksemme merkityksestä lääketieteessä. Konsultoivan psykiatrin havaintoja puheenkehityksen häiriöistä. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti. Supplement II A. Helsinki. Stern, D.N. (1998) The motherhood constellation. Lontoo: Karnac Books. Tähkä, V. (1993) Mielen rakentuminen ja psykoanalyyttinen hoitaminen. Helsinki: WSOY. Tuhkasaari, P. (2010) Mieheyden ja neiseuden kohtaamisen teemoista – äidillisyydestä ja isällisyydestä paripsykoterapiassa. Teoksessa: Malinen, V. (toim.) Integratiivinen paripsykoterapia. Helsinki: Psykologien Kustannus Oy. Tuhkasaari, P. (2013) Ylisukupolvisuus. Integraatioprosessi psykoanalyyttisessa psykoterapiassa. Helsinki: Therapeia-säätiö. Koulutuskeskus. Verhaeghe, P. (2013) Eros Thanatos ja Identiteetti. Tehrapeia-säätiön seminaariluento 11/2013. Waddell, M. (2005) Inside lives. Psychoanalysis and the growth of the personality. Lontoo: Karnac. Winnicott, D.W. (1963/1974) International Review of Psycho-Analysis: Lesley Caldwell, Angela Joyce (Edited by) (2011) Reading Winnicott. Fear of breakdown. Lontoo ja New York: Routledge. Pirjo Tuhkasaari 3.4.2014 27
© Copyright 2024