1. No category

Yleisiä huomioita
Tässä prujussa on muistiinpanoja Helsingin yliopiston järjestämän PSY225 Kognitiivinen
psykologia II -kurssin oppimateriaalista (vuonna 2011). Ensin käydään läpi kirjasta Cognitive
Psychology: A Student's Handbook luvut 8-16, jonka jälkeen käydään läpi kirjan Cognitive
Neuroscience: The Biology of the Mind luvut 11, 13 ja 16. Sivuaineekseen kognitiotiedettä tai
psykologiaa lukevalle voin suositella tätä kurssia, vaikka se onkin suhteellisen raskas.
Kaikkia tärkeimpiä asioita ei ole välttämättä mainittu ollenkaan, eivätkä nämä prujut luonnollisesti
esitä asioita yhtä syvällisesti kuin ne kirjoissa käsitellään. Tästä on hyötyä lähinnä tenttiin
kertaamisessa.
Cognitive Psychology:
A Student's Handbook
(Eysenck & Keane, 5. painos)
Luku 8: Everyday memory
Autobiografinen muisti
•
Ei ole sama kuin episodinen muisti (mitä söin eilen kuuluu episodiseen muistiin, mutta se on
merkityksetön muisto eikä siitä tule osa autobiografista muistia)
•
Mitä 70-vuotiaat muistaa elämästään? Löydettiin kolme piirrettä:
◦ lapsuusajan amnesia (ei muistoja <3v), muistokuhmu (vuosien 10-30 ja erityisesti 15-25
ajalta) ja säilytysfunktio (retention function, 20v asti, vanhemmat muistot
todennäköisemmin unohdetaan)
◦ lapsuusajan amnesia: kognitiivinen minuus kehittyy 20. kuukauden aikana (tunnistaa
itsensä peilistä, alkaa käyttää sanoja kuten minä, sinä) => aikaisimmat muistot 2
vuotiasta eteenpäin; lisäksi prosessit joita käytetään oppimisessa ja muistelemisessa
(esmes harjoittelu) kehittyvät vasta noihin aikoihin, joten ei osaa käsitellä muistoja niin
hyvin; myös maternal style miten puhuu menneisyydestä ja kuinka tärkeä menneisyys on
◦ muistokuhmu (reminiscence bump): stabiliteetin kehittyminen, aikuisuuden identiteetin
muodostuminen, jossain määrin uusien asioiden kokeminen; löydetty myös toinen
reminiscence bump niiltä jotka kokevat dramaattisen itsensä/tavoitteiden muuttumisen
yli 30 vuotiaana (sama asia aiheuttaa myös ensimmäisen muistokuhmun?)
◦ säilytysfunktiota on tutkittu lähinnä päiväkirjatutkimuksilla; Wagenaar (1986) kirjoitti
päiväkirjaa 6 vuoden ajalta, ja muisteli sitten tapahtuneita asioita. "Mitä" -tieto auttoi
parhaiten muistamaan tietyn tilanteen (ehkä koska autobiografiset muistot on järjestelyt
kategorioihin), sen jälkeen järjestyksessä "missä", "kuka" ja "milloin". "Milloin"
itsessään oli lähes käyttökelvoton. Lisäksi myös tunteellisuuden, miellyttävyyden ja
huomattavuuden korkeat tasot sisältävät muistot muistettiin parhaiten
•
Autobiografisten muistien ajoittaminen: tapahtumat joista tiedettiin paljon ajoitettiin
tapahtuneen n. 3kk aikaisemmin, kun taas tapahtumat joista ei tiedetty niin paljon ajoitettiin
tapahtuneen n. 3kk myöhemmin
•
Autobiografisten muistojen tarkkuus: epäonnistumisen hetket tuntuu kaukaisemmilta kuin
onnistumisen hetket
•
Autobiografiset muistot varastoidaan kolmella tasolla: koko elämän ajanjaksot, yleiset
tapahtumatiedot (general-event knowledge) ja spesifit tapahtumatiedot (event-specific
knowledge)
•
Self-memory system: generatiivinen ja suora haku (tarkoituksellinen ja satunnaisesti
mieleen pomppaava)
◦ Paljon satunnaisia (spesifejä) muistoja jotka tulevat mieleen vain suoran haun kautta
Kauan muistettavat muistot
•
itseensä viittaus efekti (self-reference effect): itseensä liittyvät muistot muistetaan paremmin
•
salamalamppumuistot (flashbulb memories): erittäin elävät ja tarkat (oikeasti tarkat?)
muistot dramaattisista maailman tapahtumista, erikoistunut hermomekanismi näitä muistoja
varten? Lisäksi itse tapahtuman lisäksi usein muistetaan missä kerrottiin, kuka kertoi, mitä
silloin tapahtui, emotionaalinen tila jne.
◦ Johtuuko vaan siitä että sitä muistellaan usein, tai tiedetään paljon
•
Erinomainen muistikyky
◦ paikkamenetelmä (method of loci), synestesia
◦ taksikuskit muisti Helsingin katuja hyvin, jos kadut olivat spatiaalisesti lähellä toisiaan
=> karttoja
Silminnäkijöiden todistukset
•
Confirmation bias: tapahtumamuistiin vaikuttaa havannoitsijan omat odotukset (esim.
futispelissä)
•
Weapon focus
•
Post-event ja pre-event informaatio: esimerkiksi kun kysyttiin "Kuinka lujaa autot
törmäsivät toisiinsa" vs. "Kuinka lujaa autot osuivat toisiinsa?", lauseen implisiittinen tieto
vaikuttaa. Myös "Näitkö rikkoutunutta lasia?", kun videossa ei ollut yhtään rikkoutunutta
lasia. Pre-event kun havannoitsijat kuunteli edeltävänä päivänä äänitettä museon ryöstöstä
tai koululaisten museoretkestä, ja seuraavana päivänä katsoivat videon museon ryöstöstä =>
muisti vääriä asioita kun kysyttiin jälkeenpäin; muistihäiriöt kuitenkin vähemmän
huomattavia keskeisillä detaljeille kuin toisarvoisille detaljeille
•
Silminnäkijän itseluottamus ja muut tekijät: itseluottamus ei korreloi yleensä sen kanssa
kuinka tarkkoja lausunnot ovat, mutta yleensä nopea tunnistus on varma
•
Misinformation acceptance: silminnäkijät hyväksyvät harhaanjohtavan informaation joka
esitetään heille tapahtuman jälkeen, ja jälkeenpäin se muodostaa osan heidän muistosta;
source misattribution: jos kaksi tapahtumaa muistuttaa toisiaan, toinen saattaa aiheuttaa
vääriä muistoja toiseen
•
Silminnäkijän tunnistus: olemme yllättävän huonoja tunnistamaan tuntemattomia kasvoja,
kun CCTV-kameran kuvaa ja valokuvaa sai verrata toisiinsa, vian 65% koehenkilöistä pystyi
löytämän oikean ihmisen; kun line-upissa epäillyt näytettiin yksi kerrallaan, tai kerrottiin
että rikollinen ei välttämättä ole jonossa, virheellisten tunnistusten määrä laski
•
Kognitiivinen haastattelu: basic cognitive interview: silminnäkijä luo kontekstin
rikostapahtumalle uudestaan (ympäristö- ja sisäiset tekijät, kuten mielialan, huomioiden);
silminnäkijä raportoi kaikki yksityiskohdat mitä muistaa, ja voi kertoa niitä eri
järjestyksessä; raportoi myös eri perspektiiveistä
◦ Kognitiivinen haastattelu lisäsi oikeiden lausuntojen määrää
◦ Myös enhanced cognitive interview: haastattelija minimoi häiriötekijät, antaa todistajan
puhua hitaasti, tulkitsevaa kommentointia, vähentää todistajan hermostuneisuutta, välttää
tuomitsevia ja henkilökohtaisia kommentteja => paransi oikeiden lausuntojen määrää
◦ Molemmat metodit lisäsivät myös jonkin verran väärien lausuntojen määrää
Prospektiivinen muisti (tuleva muisti?)
•
Aikaan perustuva (saavu paikkaan X ajanhetkellä Y) ja tapahtumaan/paikkaan perustuva
prospektiivinen muisti (kerro viesti Z:lle kun näet hänet)
•
tapahtumaan perustuvat tehtävät muistetaan paremmin ulkoisten vihjeiden perusteella
•
Eri aivoalueet näyttävät olevan tekemisissä prospektiivisessa muistissa kuin
retrospektiivisessä muistissa
Luku 9: Käsitteet (konseptit) ja kategoriat
Johdanto
•
Konseptit ovat mentaalisia representaatiota objektien ja muiden olioiden luokista, kun taas
kategoriat ovat objektien luokkia jotka ilmentävät konsepteja
•
Konseptityyppejä: kolme hierarkiatasoa -- superordinate (furniture), basic-level category
(tuoli), subordinate (nojatuoli)
◦ Keskimmäiseltä tasolla informatiivisuus ja erottuvuus ovat tasapainossa, kun taas
ylimmältä tasolta puuttuu informatiivisuus ja alimmalta tasolta puuttuu erottuvuus
◦ Alansa ekspertit käyttävät yleensä alimpaa tasoa kuvaillessaan alan asioita, kun taas
noviisit käyttää keskimmäistä tasoa
•
Konseptien käyttötarkoituksia
◦ Maailman ja sen objektien esittäminen, luokittelu
◦ Ennakointi (jos kategorisoidaan vastaantuleva eläin leijonaksi => karkuun)
◦ Kommunikointi muiden kanssa
Konseptien organisointi
•
Määrittävien ominaisuuksien lähestymistapa (Defining-attribute approach)
◦ Välttämättömät ja riittävät ominaisuudet konseptin instanssille (poikamies :=
miespuolinen, sinkku, aikuinen)
◦ Konseptit on hyvin tarkasti määritelty => yleensä konseptit ovat kuitenkin häilyvästi
määritelty (is stroke a disease? is pumpkin a fruit?)
◦ Jokainen instanssi on siis yhtä vahva representaatio konseptista => typicality gradient
(esim. punatulkku vs. pingviini)
◦ Kuitenkin esim. jenkeille punarinta on tyypillisempi lintu kuin joutsen, mutta
kiinalaisille toisin päin
◦ Spontaanit ad hoc -kategoriat (things to sell at a garage sale)
•
Prototyyppiteoria
◦ Kategorioilla on keskimääräinen kuvaus tai prototyyppi, joka jossain mielessä edustaa
koko kategoriaa; prototyyppi on ominaisuuksien joukko, tai yhteenveto kaikista
ominaisuuksista, missä toiset ominaisuudet painavat enemmän kuin toiset => objekti on
konseptin instanssi jos sen ja prototyypin ominaisuudet sopivat yhteen
◦ Perheyhtäläisyys (family resemblance) => instanseilla on yhteisiä ominaisuuksia
muiden kategorian jäsenten kanssa => tyypillisimmällä instanssilla on korkeat
perheyhtäläisyyspisteet
◦ Kuitenkin, joillain abstrakteilla konsepteilla ei ole prototyyppiä ("sääntö", "uskomus",
"vaistoaminen")
◦ Ihmiset yleensä tietävät ominaisuuksien suhteista, eikä vain ominaisuuksista itsestään
(törmäät kaksi kertaa siniseen lintuun => tod. näk. samaa lajia, mutta törmäät kaksi
kertaa lihavaan heimoihmiseen => ei niin tod. näk. samaa heimoa)
◦ Prototyypin määrittely on häilyvä (paras instanssi, ominaisuuksien lista?) ja
aikaisemmalla tiedolla on vaikutus konseptien oppimiseen
•
Eksemplaariteoria
◦ Muistissa useita instansseja jokaisesta konseptista, joista yksi valitaan vertailuun tietyssä
tilanteessa
◦ Nopeampi vastaus kun kysytään tutusta oliosta (siitä on monta instanssia), kuten "onko
varis lintu?" vs. "onko pingviini lintu?" => typicality gradient sen mukaan kuinka monta
instanssia on muistissa
◦ Eksemplaariteoria säilyttää instanssien eroavaisuudet kategorian sisällä (prototyyppi taas
on keskiarvo eroavaisuuksista)
◦ Teoria ei pysty selittämään luokan sisäistä tietoa => ei pysty selittämään miksi ihmiset
tietävät että "kaikki koirat ovat nisäkkäitä"; toimii hyvin kompleksien käsitteiden kanssa,
mutta ei yksinkertaisten
Käsitteiden oppiminen
•
Yksi vai useampia käsitteiden oppimismekanismeja?
◦ Eri mekanismit prototyyppien (yleinen, abstrakti) prosessoinnissa ja eksemplaarien
(konkreettisia, spesifejä) prosessoinnissa => jos pitää paikkansa, oikea aivopuolisko
käsittelee eksemplaariprosesseja ja vasen prototyyppiprosesseja
•
Prototyyppi ja eksemplaariteoriat eivät ota huomioon aikaisemman tiedon vaikutusta
käsitteiden oppimiseen (esimerkiksi tuk) => (melkein) kaikkien käsitteiden oppimisessa
aikaisempi tieto vaikuttaa
•
"Illusion of explanatory depth": käsitteistä tiedetään oikeasti paljon vähämmän kuin luullaan
Käsitteiden tarkoitus
•
Käsitteiden verkko -lähestymistapa (Conceptual web approach)
◦ Käsitteen tarkoitus johtuu sen yhteyksistä muihin konsepteihin => esim. tietyt sanat
esiintyvät usein yhdessä (leipä -> voi), mutta jotkut sanat ei käytännössä ikinä => latentti
semanttinen analyysi (Latent semantic analysis)
◦ Ei kuitenkaan pystytä määrittelemään sanan tarkoitusta vaikka tiedetään muut sanat
joihin se liitetään (monopoly -> huge, thereat large, gun, moral); ei tiedetä yhteyksien
luonteita
•
Sijaitseva simulaatio teoria (Situated simulation theory)
◦ Konseptit eivät ole stabiileja, vaan ne vaihtelevat tilanteesta toiseen riippuen yksilön
tavoitteista: kaksi ihmistä määritteli 44% tietyn käsitteen ominaisuuksista samoiksi, ja
kahden viikon päästä 66% itsensä aiemmin määritellyistä ominaisuuksista samoiksi
Luku 10: Reading and speech perception
Lukeminen
•
Lukemisen tutkimista: lexical decision task (muodostaako kirjainjono sanan), naming task
(sano printattu sana niin nopeasti kuin mahdollista)
◦ Lukemisessa monta erilaista prosessointia: ortography (sanojen ulkoasu), phonology
(sanojen äänteet), sanojen tarkoitus (semantiikka), syntaksi ja korkeamman tason
integraatio
•
Fonologiset prosessit lukemisessa
◦ Fonologista prosessointia tapahtuu myös silloin kun se häiritsee suoritusta (Stroop
effect)
◦ Vahva fonologinen malli on liian vahva, fonologisen prosessoinnin esiintyminen
riippuu ärsykkeen luonteesta, tehtävän luonteesta ja koehenkilöiden lukukyvystä =>
heikko fonologinen malli (fonologista prosessointia esiintyy usein – ei siis aina –
lukemisessa) on konsistentti tulosten kanssa
Sanojen tunnistaminen
•
Melko automaattista; sanojen tunnistaminen ei riipu tietoisuudesa (Stroop effect)
•
Kontekstin vaikutukset
◦ Semantic priming effect (semanttinen pohjustusefekti): sana tunnistetaan nopeammin
jos sitä edeltää kontekstiin liittyvä sana (NURSE -> DOCTOR)
◦ Sanoihin, jotka pystyi ennustaa edellisestä, silmät fiksautoi vähemmäksi aikaa
◦ Konteksti selvästi vaikuttaa tunnistukseen, mutta tapahtuuko tämä ennen vai jälkeen kun
lexical access varastoituun tietoon
•
Kirjainten ja sanojen tunnistaminen, kaksi vaihetta: 1) kirjainten tunnistus, 2) sanojen
tunnistus
◦ word superiority effect, myös pseudoword (muodostaa sanan, tai äännettävän sanan)
•
Interactive activation model
◦ Sanojen tunnistus kolmella tasolla (feature level -> letter level -> word level);
eksitatoriset ja inhibitoriset vaikutukset
Lukeminen ääneen
•
Dual-route cascaded model (kahden reitin sarjamalli)
◦ Kaikkien reittien alussa ortografinen analyysi (kirjainten tunistus ja ryhmittäminen
sanoiksi)
◦ Route 1: grapheme – phoneme conversion (kirjoitusasu äänteiksi); jos käyttää vain tätä
reittiä, pitäisi pystyä ääntämään säännölliset sanat, mutta ei epäsäännöllisiä (esim. pint
menisi väärin); ei myöskään semanttista analyysiä; surface dyslexia
◦ Route 2: Semanttinen analyysi; jos käyttää tätä reittiä, pystyy ääntämään tutu sanat, sekä
säännölliset että epäsäännölliset, mutta vaikea ääntää suhteellisen tuntemattomia sanoja
tai epäsanoja; phonological dyslexia
◦ Route 3: Sama kuin edellinen, mutta ei semanttista analyysia
◦ Deep dyslexia: ongelmia lukea tuntemattomia sanoja, vaikeuksia lukea epäsanoja, ja
semanttisia lukuvirheitä ("laiva" luetaan "paattina")
•
Distributed connectionist approach (Jaettu konnektionistinen lähestyminen)
Lukeminen: silmänliiketutkimukset
•
E-Z reader model
◦ Vain 80%:iin merkittävistä sanoista (verbit, substantiivit jne.) fiksoidaan silmät, ja
20%:iin funktiosanoista (konjunktiot, prepositiot jne.)
◦ Harvinaisiin sanoihin katsotaan vähemmän aikaa, sanat jotka voi ennustaa kontekstista
kohdistetaan katse vähemmän aikaa, sanat joihin ei kohdisteta katsetta ovat yleisiä,
lyhyitä tai ennustettavissa, kohdistusaika on pidempi kun sanaa edeltää harvinainen sana
(spillover effect)
Puheen kuunteleminen
•
McGurk effect: eri visuaalinen ja auditorinen informaatio (lip-reading)
•
Kuuntelun ongelmia: yleensä 10 (jopa 50-60) foneemia sekunnissa, segmentointi ongelma
(miten erottaa sanat äänisarjoista), koartikulaatio (foneemit osittain päällekkäin), eri ihmiset
puhuu eri tavalla (erilaiset spektrogrammit samoille sanoille)
•
Kontekstin vaikutus sanojen tunnistuksessa: lexical identification shift, phonemic
restoration effect
Puhuttujen sanojen tunnistamisen teorioita
•
Cohort malli
◦ Sanat jotka sopivat (siihen mennessä kuultuun) äänteeseen aktivoituvat
◦ Kun äänne jatkuu, sanat jotka eivät sovi siihen (äänteellisesti, semanttisesti tai
kontekstuaalisesti) eliminoidaan
◦ Sanan prosessointi jatkuu kunnes kontekstuaalinen informaatio ja informaatio sanasta
itsestään riittävät eliminoimaan kaikki paitsi yhden sanan (uniqueness point)
◦ Revised theory: kandiaattisanojen aktivoitumisen taso vaihtelee, eikä ole "all-or-none";
ei rajoitu pelkästään kuultuun samaan foneemiin, vaan myös sanat joilla on
samankaltainen foneemi aktivoituvat
•
TRACE malli
◦ Konnektionistinen malli
◦ Kolmella tasolla prosessointia: piirteet (äänen tuotto), foneemit, sanat; piirresolmut on
yhdistetty foneemisolmuun ja foneemisolmu sanasolmuun; yhteydet kulkevat molempiin
suuntiin ja ovat vain facilitatoorisia
◦ Saman tason sisällä on kuitenkin inhiboivia yhteyksiä solmujen välillä
◦ Kun eksitaatio ja inhibitio leviävät solmujen välillä, aktivaation kuvio tai jälki syntyy =>
sana jonka kuulija identifioi riippuu kandidaattisanojen aktivoitumistasosta
◦ Bottom-up ja top-down prosessit ovat interaktiivisia havaitsemisen aikana
Kognitiivinen neuropsykologia
•
Kuultujen sanojen toistaminen
•
Puhutun sanan malli
◦ Auditory analysis system, ekstraktoi foneemit tai muut äänet ääniaallosta
◦ Auditory input lexicon, sisältää informaatiota kuulijalle tutuista sanoista, tunnistaa ne
aktivoimalla oikeita sanayksiköitä
◦ Semantic system, sanojen tarkoitus
◦ Speech output lexicon, tuottaa sanojen puhutut muodot
◦ Phoneme response buffer, tuottaa erottuvat äänteet
◦ Yllä mainittuja voidaan käyttää eri kombinaatioina => kolme eri reittiä
•
Three-route malli
◦ Route 1: "Normaali reitti"; jos potilas pystyy käyttää vain tätä (plus ehkä reitti kakkosta),
niin tutut sanat sanotaan normaalista, mutta tuntemattomien ja epäsanojen kanssa olisi
ongelmia, koska niillä ei ole semanttista merkitystä -> tarvittaisiin reitti kolmosta
◦ Route 2: Jos potilas pystyy käyttää vain tätä reittiä, niin tuntemattomien ja epäsanojen
toistaminen olisi hankalaa; pystyisi toistamaan tutut sanat, mutta ei ymmärrä niiden
merkitystä => word meaning deafness
◦ Route 3: Jos vain tässä reitissä olisi damagea, pystyisi tunnistamaan tuttuja sanoja, mutta
ei tuntemattomia tai epäsanoja (kts. Route 1) => auditory phonological agnosia
•
Deep dysphasia
◦ Semanttisia virheitä kun toistaa sanoja (sanoo sanoja jotka ovat läheisiä puhutuille);
vaikeampi toistaa abstrakteja kuin konkreettisia sanoja, todella heikko kyky toistaa
epäsanoja
Luku 11: Language comprehension
Parsing (jäsentäminen)
•
Neljä vaihtoehtoa: 1) Syntaktinen analyysi yleensä edeltää ja vaikuttaa semanttiseen
analyysiin, 2) Semanttinen analyysi leensä tapahtuu ennen syntaktista, 3) Syntaktinen ja
semanttinen analyysi tapahtuu samanaikaisesti, 4) Syntaksi ja semantiikka ovat hyvin
läheisesti yhteydessä, ja niillä on hand-in-glove -suhde
◦ Analyysiä on tehty vain englannin kielellä
◦ Tutkitaan yleensä tulkinnanvaraisilla lauseilla, koska jäsentäminen tapahtuu nopeasti
joten helpompi tutkia koehenkilöitä joilla on ongelmia jäsentämisessä
(tulkinnanvaraisten lauseiden kanssa)
•
Garden-path model
◦ Vain yksi syntaktinen rakenne huomioidaan annetulle lauseelle aluksi; semanttinen
tarkoitus ei vaikuta rakenteen valinnassa (kaksi-tasoinen malli, ensin syntaksi ja sitten
semanttinen merkitys); yksinkertaisin syntaktinen rakenne valitaan hyödyntämällä
pienintä kiinnittymistä (minimal attachment) ja myöhäistä sulkemista (late closure)
◦ Minimal attachment: Kieliopillinen rakenne, jossa on mahdollisimman vähän solmuja
(lauseen tärkeitä sanoja, kuten noun phrase ja verb phrase), valitaan
◦ Late closure: Sanat joihin törmätään lausetta edetessä liitetään sen hetkiseen
lausekkeeseen tai lauseeseen (phrase, clause) jos kieliopillisesti mahdollista
•
Constraint-based theory
◦ Konnektionistinen teoria; avainoletus että kaikki relevantit informaationlähteet ovat
välittömästi saatavilla jäsentäjälle => kilpailevat analyysit sen hetkisestä lauseesta
aktivoituu samanaikaisesti, ja analyysit rankataan aktivaation voimakkuuden mukaan
◦ Syntaktinen rakenne joka saa eniten supportia eri rajoitteista (constraint) aktivoituu
voimakkaasti, ja muut rakenteet aktivoituu vähemmän => lukija hämmentyy
tulkinnanvaraisia lauseita lukiessa jos oikea syntaktinen rakenne aktivoituu vähemmän
kuin yksi tai useampi väärä rakenne
◦ 4 kielellistä ominaisuutta (language characteristics) jotka auttavat
tulkinnanvaraisuuden vähentämisessä: 1) Kieliopillinen tieto rajoittaa mahdollisia
lauseen tulkintoja, 2) Eri informaatiomuodot jotka assosioituu annettuun sanaan eivät
yleensä ole riippumattomia toisistaan, 3) Sana voi olla vähemmän tulkinnanvarainen
jollain tyylillä kuin toisella (esim. tulkinnanvarainen ajalle mutta ei kieliopillisesti), 4)
Monet kieliopillisesti oikeat tulkinnat yleensä vaihtelevat paljon esiintymistiheydessä ja
todennäköisyydessä edeltävän kokemuksen perusteella
◦ Verb bias (verbien ennakointi/ennakkoluulo): Monet verbit voi esiintyä useissa eri
syntaktisissa rakenteissa, mutta yleensä ne löytyvät samasta rakenteesta (esim. "read",
jota seuraa yleensä suoraan objekti, "Susan read the book", vrt. "Susan read the book had
been banned")
•
Unrestricted race model
◦ Yhdistää piirteitä garden-path ja constraint-based malleista
◦ Oletukset: 1) Kaiken tyylistä informaatiota (semanttista ja syntaktista) käytetään
identifioimaan syntaktinen rakenne, kuten constraint-based malli olettaa, 2) Muut
mahdolliset syntaktiset rakenteet ignorataan, paitsi jos tuleva informaatio osoittaa
suositun rakenteen vääräksi, 3) Jos alun perin valittu rakenne joudutaan hylkäämään,
suorietaan raskas analyysi uudestaan ennen kuin eri rakenne valitaan -> muistuttaa
garden-path mallia siinä että jäsentäminen usein sisältää kaksi eri vaihetta
•
Usein käytetään heurestiikkoja lauseiden analysoimiseen (esim. usein subjekti on tekijä
lauseessa)
Pragmatiikka
•
Pragmatiikka tarkoittaa tekstin/puheen oikeaa tarkoitusta, eikä kirjaimellista tarkoitusta,
esim. metaforat
•
Standard pragmatic model
◦ Aristoteles, Grice, Searle: metaforien ja kuvainnollisten ilmaisujen prosessoinnissa
kolme tasoa, 1) kirjaimellinen merkitys, 2) tekeekö kirjaimellinen tarkoitus järkeä siinä
kontekstissa? Jos ei => 3) etsii kuvainnollista merkitystä joka käy järkeen kontekstissa
◦ Kirjaimellista tarkoitusta ei kuitenkaan aina etsitä ennen kuvainnollista; Graded
salience hypothesis (porrastettu tärkeys hypoteesi): tärkeys vaikuttaa varhaiseen
prosessointiin eikä merkityksen tyyppi (kirjaimellinen vs. kuvainnollinen)
•
Common ground: jaettu tieto ja uskomukset puhujan ja kuulijan välillä; puuttuminen ja
läsnäolo vaikuttaa paljon ymmärrykseen
◦ Egocentric heurestic: taipumus tarkastella tarkoitteita (referent), joita ei löydy
yhteiseltä perustukselta, omasta perspektiivistä
◦ Informaatiota yhteisestä perustuksesta lasketaan hitaammin, ja sitä voidaan käyttää
korjaamaan väärin ymmärryksiä joita syntyy egosentrisen heurestiikan käytöstä
◦ Egosentristä heurestiikkaa käytetään todennäköisesti vähemmän kun jutellaan ihmisen
kanssa jolla on läheiset uskomukset (esim. ystävä), kuin tuntemattoman kanssa labrassa
Yksilölliset erot: Kapasiteettiteoria
•
Ihmiset ymmärtävät tekstejä eri tavalla
•
Reading span: Suurin määrä lauseiden viimeisiä sanoja, joita koehenkilö muistaa 50%
todennäköisyydellä; työmuistin kapasiteetin mitta
•
Operation span: Maksimimäärä mitä koehenkilöt muisti viimeisiä sanoja (aritmeettinen
laskutoimitus + sana)
◦ Oletus että molemmat yllä mainitut riippuvat yhdestä kognitiivisesta resurssista, mutta
oikeasti niihin vaikuttaa kaksi eri prosessia
•
Lukijat joilla on korkea työmuistin kapasiteetti osaavat allokoida (kohdentaa) paremmin
tarkkaavaisuuden relevanttin informaatioon
Diskurssin prosessointi
•
Diskurssi: Puhuttu tai kirjoitettu teksti, useamman lauseen pituinen; lause irrotettuna
diskurssistaan on usein tulkinnanvarainen
•
Päätelmien tekeminen
◦ Looginen päätelmä (Logical inference): riippuu vain sanojen merkityksistä, esim. jos A
on widow niin A on nainen (widow on widower sanan feminiimimuoto)
◦ Silloitus päätelmä (Bridging inference): tarvitaan koherenssin muodostamiseksi
nykyisen ja sitä edeltävän tekstin välille
◦ Yksityiskohtaiset päätelmät (Elaborative inference): Koristaa tai lisää yksityiskohtia
tekstiin
◦ leensä loogiset ja silloittavat päätelmät tehdään automaattisesti koska ne ovat oleellisia
ymmärrykselle, yksityiskohtaisia päätelmiä ei tehdä automaattisesti
•
Minimalistinen hypoteesi (Minimalist hypothesis)
◦ Päätelmät ovat automaatisia tai strategisia (tavoitteiden ohjaamia)
◦ Jotkut automaattiset päätelmät luovat lokaalia koherenssia; nämä päätelmät sisältävät
osia tekstistä työmuistissa samaan aikaan
◦ Muut automaattiset päätelmät turvautuu informaatioon joka on eksplisiittisesti todettu
tekstissä
◦ Strategiset päätelmät tehdään lukijan tavoitteiden tavoittelussa; ne tuottavat joskus
lokaalia koherenssia
◦ Konstruktionistisessa mallissa väitetään että useita automaattisia päätelmiä tehdään
lukemisessa, kun taas ne jotka suosivat minimaalista hypoteesia väittävät että
automaattisia päätelmiä tehdään täsmällinen määrä => "Näyttelijä putosi
neljännestätoista kerroksesta" => konstruktionistisen mallin mukaan automaattisesti
pääteltäisiin että hän kuoli, mutta ei minimalistisen hypoteesin mukaan
•
Merkityksen etsintä teoria (Search-after-meaning theory)
◦ Konstruktionistiset teoriat epäonnistuvat määrittämään mitkä päätelmät tehdään
ymmärryksessä
◦ The reader goal assumption: lukija rakentaa merkityksen tekstille joka osoittaa hänen
tavoitteita
◦ The coherence assumption: lukija yrittää rakentaa merkityksen tekstille joka on
koherentti lokaalisti ja globaalisti
◦ The explanation assumption: lukija yrittää selittää tekoja, tapahtumia ja tiloja joihin
viitataan tekstissä
◦ Lukijat eivät etsi merkitystä, jos: 1) heidän tavoitteet eivät vaadi tekstin merkityksen
rakentamista (oikoluku), 2) jos teksti on vailla koherenssia, 3) jos heillä ei ole tarvittavaa
taustatietoa jotta teksti olisi järkevä
◦ Vaikka lukijat etsisivät merkitystä, useita päätelmiä ei yleensä tehdä teorian mukaan: 1)
tulevaisuuden kehitykset (kausaaliset seurakset), 2) tarkkaa tapaa jolla toimenpiteet
suoritetaan, 3) kirjailijan tarkoitusta
Tarinan prosessointi
•
Skeema: Organisoitu paketti tietoa maailmasta, tapahtumista, ihmisistä ja teoista
•
Script-pointer-plus-tag hypotesis
◦ Tarinan informaatio yhdistetään allaolevan skriptin tai skeeman -- joka haetaan muistista
-- informaation kanssa
◦ Tarinan tapahtumat ovat tyypillisiä (konsistentti skriptin tai skeeman kanssa) tai
epätyypillisiä (epäkonsistentti skriptin tai skeeman kanssa)
◦ Informaatio epätyypillisistä toimista tägätään skriptiin
◦ Tunnistusmuisti on parempi epätyypillisille kuin tyypillisillä toimille, koska tyypillisiä
tekoja, jotka on tarinassa, on vaikea erottaa tyypillisistä teoista jotka puuttuvat tarinasta
◦ Aluksi epätyypillisten tekojen muistaminen on parempi, koska ne on tägätty yksittäin
muistiin => pitkällä aikavälillä kuitenkin huonompi, koska muistetaan alla oleva skeema
•
Kintsch & van Dijk's model
◦ Micro-structure: taso, jolla tekstin propositiot muodostetaan kytketyksi rakenteeksi
◦ Macro-structure: taso, mikro-rakenteen editoitu (gist of the story) versio muodostetaan
◦ Mikro-rakenteen säännöt: Deletion (propositiot joita ei tarvita myöhemmän proposition
tulkintaan poistetaan), Generalisation (propositioiden sarja voidaan vaihtaa yleisempään
propositioon), Construction (propositioiden sarja voidaan vaihtaa yhteen propositioon
joka on sarjan välttämätön seuraus)
•
Kintsch's construction-integration model: kehitti ja laajensi edellistä mallia, tarjoaa
enemmän informaatiota miten päätelmät muodostetaan ja varastoitu tieto vaikuttaa
tekstuaalisen informaatioon joka muodostaa makro-rakenteen
◦ Tekstin lauseetmuutetaan propositioiksi jotka representoi tekstin tarkoitusta => menee
lyhytaikaiseen bufferriin ja muodostaa propositioiden verkon (propositional net)
◦ Jokainen tekstistä muodostettu propositio palauttaa mieleen muutaman assosiatiivisesti
liittyvän proposition (ja päätelmän) pitkäaikaisestä muistista => verkoston propositiot ja
mieleen tuodut propositiot muodostamat yksityiskohtaisen propositioiden verkon
(elaborated propositional net); tässä verkostossa on yleensä paljon irrelevantteja
propositioita
◦ Klusterit joissa on paljon toisiinsa kytkeytyneitä propositioita houkuttelevat enemmän
aktivaatioita, ja niillä on suurin mahdollisuus mukaan ottamiseen tekstin
representaatioon, kun taas irrelevantit propositiot hylätään (integration process)
◦ Tekstin representaatio on organisoitu rakenne joka on varastoitu episodiseen
tekstimuistiin (episodic text memory); informaatio mistä tahansa kahdesta propositiosta
otetaan mukan jos ne prosessoitiin yhdessä lyhytaikaisessa bufferissa
◦ Näiden prosessien myötä kolme representaation tasoa muodostuu: 1) pinta representaatio
(surface representation, teksti itsessään), 2) propositionaalinen representaatio
(propositional representation, propositiot jotka muodostettiin tekstistä), 3) tilanteen
representaatio (situation representation, mentaalinen malli joka kuvaa tilannetta johon
viitataan tekstissä)
•
Even-indexing model: Lukijat tarkkailee viittä näkökulmaa tai indeksiä samalla kun lukee
tarinaa
◦ Päähenkilö: keskeinen henkilö nykyisessä tapahtumassa verrattuna edelliseen
tapahtumaan
◦ Ajallisuus: nykyisen ja edellisen tapahtuman aikojen suhde
◦ Kausaliteetti: nykyisen tapahtuman kausaalinen suhde edelliseen tapahtumaan
◦ Spatiaalisuus: nykyisen tapahtuman ympäristön suhde edellisen tapahtuman ympäristöön
◦ Tarkoituksellisuus: henkilön tavoitteiden ja nykyisen tapahtuman suhde
◦ Mallia päivitetään jatkuvasti kun tarina etenee; epäjatkuvuus jossain indeksissä vaatii
enemmän prosessoimista kuin jos kaiki pysyy samana; lisäksi oletetaan että kaikkia
indeksejä monitoroidaan riippumatta muista => prosessoiminen hankalampaa kun kaksi
indeksiä muuttuu verrattuna siihen jos vain yksi muuttuu
•
Perceptual-simulation theory: ainoa merkitykseen liittyvä representaatio joka muodostuu
on havainnollinen simulaatio joka muistuttaa tilanteellista representaatiota tai mallia
◦ Ei oleta että propositionaalisia representatioita muodostuu => ekonomisempi kuin
construction-integration malli
◦ Tilanteellisen mallin käsitys on tarkempi, sillä se sisältää tekstin kuvaaman
havainnollisen simulaation => tilanteellinen malli sisältää monia havainnollisia detaljeja
jotka olisivat läsnä jos kuvattu tilanne varsinaisesti havaittaisiin
◦ Esim. koe jossa lauseessa luki "The ranger saw an eagle in the sky" tai "The ranger saw
an eagle in the nest" => näytetään kuvaa linnusta lentämässä tai pesässä => nopeampi
vastaus jos kuva vastasi lauseen kuvaamaa tilannetta
Luku 12: Language production
Introduction
•
Sama tietopohja ja samankaltaiset suunnittelutaidot ovat käytössä puhumisessa ja
kirjoittamisessa, mutta puhuttu kieli on tyypillisesti epämuodollisempaa kuin kirjoitettu kieli
(sanelu vs. kirjoittaminen; sanelu vain 35% nopeampaa kuin kirjoittaminen => suunnittelu
vie suurimman osan ajasta)
•
Erillinen leksikko (sanavarasto?) puhutulle ja kirjoitetulle kielen muodolle? => jotkut
aivovammaiset pystyvät puhumaan hyvin vaikka sanelu kirjaimittain ja kirjoittaminen ovat
heikkoa, ja toisaalta toiset voivat kirjoittaa tarkasti mutta ei puhua
◦ Prosodia; välimerkkien käyttö, signalointisanojen käyttö
◦ 1) Puhujat yleensä tietää kuka kuulee heidän puheensä, 2) puhujat saa suoraa feedbäkkiä
kuulijoiltaan (esim. hämmennys), 3) puhujilla yleensä vähemmän aikaa suunnitella
puhettaan, 4) kirjoittajilla on pääsy edelliseen tekstiin (tämä ei kuitenkaan niin tärkeä?
Vrt. koe jossa kirjoittajilta oli blokattu pääsy edelliseen tekstiin => laatu ei kärsinyt), 5)
"Writing is in essence a more conscious process than speaking ... spontaneous discourse
is usually spoken, self-monitored discourse is usually written."
•
Prosessit ovat samankaltaisimmillaan varhaisessa suunnittelussa => eroavaisuudet tulevat
huomattavimmiksi kun liikutaan kohti lopputuotetta puhutussa tai kirjoitetussa sanassa
Puhutun kielen perusnäkökulmat
•
Puhujien ja kuuntelijoiden täytyy olla yhteistyökykyisiä jotta kommunikaatio toimii =>
puhujat käyttää hyväksi yhteistä perustaa/maaperää (common ground), ja ottaa huomioon
kuuntelijoiden sanalliset ja sanattomat reaktiot
•
Diskurssimerkit (Discourse markers, usein spontaanissa puheessa; "well", "you know",
"oh") ilmaisee aiheen vaihtoa ja/tai kohteliaisuutta
◦ Ei varsinaisesti tuo uutta sisältöä
◦ Luennon ymmärtäminen vaikeampaa jos diskurssimerkit poistettiin
•
Prosodiset vihjeet auttavat usein kuuntelijoita ymmärtämään, mutta niitä käytetään vähän,
paitsi jos kontekstista ei paljastu oikea merkitys
◦ Rytmi, painotus, intonaatio
•
Common ground
◦ The monitoring and adjustment model: Puhujat suunnitelee puheensä ensin sen
informaation perusteella joka on itselleen saatavilla (huomioimatta kuulijan
perspektiiviä). Puhetta tarkastellaan ja korjataan ottamaan huomioon common ground
sen jälkeen => jos ei ole aikaa, ei ota huomioon common groundia (pitää selittää
nopeasti) => common ground enemmän käytössä kun puhuja ja kuulija voivat
vuorovaikuttaa keskenään, tai puhuja saa enemmän kokemusta tilanteesta
•
Puheongelmat, joissa monissa on ongelmia valita oikea sana puheessa, voivat auttaa
ymmärtämään puheen tuoton prosesseja
◦ Puheen tuottaminen nopeaa (useita tavuja sekunnissa)
◦ Vaikeuksia valita oikea sana => lexical selection; esim. semantic substitution ("Where is
my tennis bat" instead of "Where is my tennis racquet"), yleensä substantiivi vaihtuu
substantiiviin, verbi verbiin jne; toinen on blending ("The sky is shining" instead of "The
sky is blue" or "The sun is shining"); myös word-exchange error (kaksi sanaa vaihtaa
paikkaa lauseessa); morpheme-exchange error (liite vaihtuu, esim. "He has already
trunked two packs" packed two trunks?); spoonerism ("You have hissed all my mystery
lectures")
Puheen tuottamisen teoriat
•
Kolme pääprosessia puheen tuottamisessa: 1) Konseptointi (kommunikoituvan viestin
suunnittelu), 2) Formulointi (viestin transofrmointi spesifiseksi lauseeksi ja sanojen
äänteiden selvittäminen), 3) Artikulointi (sanat muutetaan puheeksi)
•
Puhujat vähentää prosessoimista esimuotoilulla (preformulation, käytetään samoja
sanayhdistelmiä mitä on käytetty ennenkin) ja alispesifikaatiolla (underspecification,
käytetään yksinkertaistettuja ilmaisuja (esim. six cooking apples -> them))
◦ Puhuminen alkaa enne kuin puheen suunnittelu on loppunut
•
Spreading-activation theory: puhe sisältää semanttista, syntaktista, morfoloista ja
fonologista prosessoimista, jotka tapahtuu rinnakkain ja vuorovaikuttaen
◦ Verkoston solmut (sanat) vaihtelevat aktivaatiossa; kun sana on aktivoitunut, aktivaatio
leviää toisiin solmuihin ("tree" -> "plant")
◦ Semanttinen taso: viestin tarkoitus; syntaktinen taso: sanojen kieliopillinen rakenne;
morfologinen taso: sanojen morfeemit suunnitellussa lauseessa; jokaisella tasolla
muodostetaan representaatio
◦ Eniten aktivoitunut sana oikeasta kategoriasta valitaan => kun sana on valittu, sen
aktivaatio putoaa nollaan, jotta sitä ei voi valita heti uudestaan
◦ Lexical bias effect: virheet puheessa ovat yleensä oikeita sanoja; afasia: heikentyneet
kielelliset kyvyt; mixed error effect: puhuttu sana liittyy sekä semanttisesti että
foneemisesti haettuun oikeaan sanaan
◦ Teoria selittää suurimman osan puhevirheistä, mutta ennustaa enemmän virheitä kuin
mitä löydetään
•
WEAVER++: Yksittäisten sanojen tuotto tapahtuu sarjana, ja sisältää kuusi prosessia
◦ Pääoletukset: 1) Aktivaatio leviää eteenpäin verkossa mutta ei taaksepäin (feedforward
activation-spreading network); 2) Kolme tasoa verkostossa: korkeimmalla tasolla solmut
edustaa leksikaalisia konsepteja, toisella tasolla solmut edustavat lemmoja tai abstrakteja
sanoja mentaalisesta sanavarastosta (leksikko), alimmalla tasolla solmut edustavat
sanoja morfmeemnina ja niiden foneemisia segmenttejä; 3) Verkossa ei ole inhiboivia
yhteyksiä; 4) Puheen tuotossa on useita tasoja jotka seuraavat toisiaan sarjassa; 5)
Puhevirheet vältetään tarkistusmekanismilla
◦ Kuusi prosessointitasoa: 1) konseptuaalinen valmistelu (potentiaaliset leksikaaliset
konseptit aktivoidaan merkityksen perusteella), 2) leksikaalinen valinta (abstrakti sana
tai lemma valitaan syntaktisten ominaisuuksiensa kanssa; yleensä tietty lemma valitaan
koska se on aktivoituneempi kuin muut), 3) morfologinen koodaus (valitun lemman
perussanamuoto aktivoidaan), 4) fonologinen koodaus (sanan tavut lasketaan,
syllabification), 5) foneettinen koodaus (äänteet valmistetaan käyttämällä syllabaaria), 6)
artikulaatio (sanan tuottaminen puhelihaksilla)
◦ Aivokuvantaminen ja muut todisteet tukevat prosessoimissekvenssiä; kuitenkin, oletus
että lemma valitaan ennen fonologisen informaation aktivoimista on väärä
◦ Lisäksi WEAVER++ ei selitä prosesseja jotka koskevat lauseiden tuottamista, eikä pysty
selittämään lexical biasia ja mixed error effectsiä
Kognitiivinen neuropsykologia: Puheen tuottaminen
•
Erottelu Brocan afasian ja Wernicken afasian välillä
•
Anomiasta kärsivien on vaikea nimetä objekteja; toisilla on ongelmia lemman valinnan
kanssa, toisilla oikean sanamuodon valinnan kanssa
◦ Category-specific deficits: osaa nimetä jonkun kategorian objekteja (esim. elolliset),
mutta ei toisen (esim. elottomat)
•
Agrammatismista kärsivät tuottavat yleensä oikeat sanat, mutta eivät pysty laittamaan niitä
oikeaan järjestykseen
•
Jargon afasiasta kärsivät puhuvat kieliopillisesti melko oikein (paljon poikkeuksia); oikeiden
sanojen löytäminen on vaikeaa, ja he tuottavat usein keksittyjä sanoja (neologismi) jotka
kuulostavat foneemisesti oikeilta (tietämättään)
Kirjoittaminen: Tärkeimmät prosessit
•
Kirjoittamiseen kuuluu suunnittelu (ideoiden tuottaminen ja niiden organisointi kirjoittajan
tavoitteiden vastaamiseen), lauseiden muodostaminen ja revisio (tarkastus, joko yksittäisten
sanojen tai isomman kokonaisuuden), mutta prosesseja ei voi siististi erottaa toisistaan;
keskimäärin 30% ajasta kuluu suunnitteluun, 50% lauseiden muodostamiseen ja 20% (tai
vähemmän) revisioon
◦ Directed retrospection (kohdistettu retrospektio): Kirjoittaja pysäytetään ja kysytään
mitä tekee => prosessien tunnistus
◦ Suunnittelussa käytetään hyväksi käsitteellistä (käsitteet ja skeemat pitkäkestoisessa
muistissa), sosiokulturaalista (tietoa sosiaalisesta taustasta tai konseptista),
metakognitiivista (tietämys siitä mitä itse tietää) ja strategista (miten organisoita
tavoitteet ja alitavoitteet niin että tulee koherenttia tekstiä) tietämystä
•
Hyvät kirjoittajat käyttävät tietämyksen siirto (knowledge-transfer, rhetorical problems:
miten tavoitteet saavutetaan, esim. miten vahvistan argumentin; content problems: spesifistä
informaatiota joka kirjoitetaan, esim. tämä tapaus vahvistaa argumentin) strategiaa, joka
mahdollistaa korkeatasoisten pääkohtien tuottamisen; muista myös tietämyksen kertomus
(knowledge-telling, kirjoittaa kaikki alas ilman suunnittelua; tuotettu teksti antaa vihjeitä
joiden avulla muistetaan seuraavat pätkät) strategia
◦ Hyvät kirjoittajat käyttävät myös enemmän aikaa revisioon, ja huomaavat paremmin
virheitä tekstissä
•
Kirjoittamisen prosessit vaativat paljon työmuistilta, erityisesti sen keskusyksiköltä (central
executive); myös fonologista luuppia ja visuo-spatiaalista työpöytää käytetään
kirjoittamiseen
◦ Kompositio (tekstin tuottaminen) vaatii enemmän työmuistilta kuin transkriptio (tekstin
kopioiminen), ja samanaikaisesti ne vaativat vielä enemmän; ei ole selvää miksi
kompositio on niin vaativaa
•
Kokeneet koneella kirjoittajat tuottavat tekstiä yhtä nopeasti ja laadukkaasti kuin käsin
kirjoittaessa; alla olevat prosessit saattavat kuitenkin olla erilaiset
Kirjoitusasu
•
Leksikaalinen ja ei-leksikaalinen reitti kirjoituksessa; ensimmäistä käytetään tuttujen
sanojen kirjoittamiseen ja jälkimmäistä tuntemattomien ja epäsanojen kirjoittamiseen (vähän
samanlainen malli kuin dual-route cascaded model of reading)
◦ Leksikaalisessa reitissä on informaatio jota tarvitaan yhdistämään fonologinen,
semanttinen ja ortografinen representaatio; toimii sekä säännöllisillä että
epäsäännöllisillä (tai siis äännetään eri tavalla, esim. yacht, knowledge) sanoilla
◦ Ei-leksikaalinen reitti sisältää säilötyt säännöt joilla äänet tai foneemit muutetaan
kirjaimiksi tai grafeemeiksi; ei siis toimi epäsäännöllisillä sanoilla
◦ Molemmat reitit käyttävät grafeemista bufferia, joka hetken aikaa pitää grafeemisia
representaatioita
•
Fonologisesta dysgrafiasta kärsivillä on ongelmia leksikaalisessa reitissä (tuntemattomien
ja epäsanojen kirjoittamisessa vaikeuksia), ja pinta dysgrafiasta (surface dysgraphia)
kärsivillä on ongelmia ei-leksikaalisessa reitissä (säännöllisten sanojen – ja epäsanojen –
kirjoittaminen onnistuu, mutta ei epäsäännöllisten); myös deep dysgraphia (sun -> sky,
desk -> chair)
•
Todisteet terveistä ja aivovammaisilta osoittavat että nämä kaksi reittiä integroituu joskus
(kirjoita BOUQUET -> BOUKET tai KNOWLEDGE -> KNOLIGE; semanttista tietoa
tarvitaan että tiedetään hiljaiset kirjaimet)
•
Kiistaa siitä onko sama ortografinen leksikko käytössä lukemisessa ja kirjoituksessa; suurin
osa todisteista on yhden leksikon kannalla
◦ Tehokkaampaa jos käytössä on vain yksi; vaikea keksiä mitään oikeita hyötyjä kahden
leksikon käytöstä
•
Jotkut potilailla, joilla on vaurio grafeemisessa bufferissa, on vaikeuksia kirjoittaa pitkä
sanoja
Luku 13: Problem solving and expertise
Johdanto
•
Käsitellään ongelman ratkaisua, transfer-vaikutusta ja asiantuntijuutta
•
Suurin osa ongelmanratkaisututkimuksista keskittyy ongelmiin otka ei vaadi erikoista
koulutusta tai tietämystä; sen sijaan asiantuntijuuden tutkimisessa ongelmat vaativat
huomattavaa määrää taustatietämystä ja kokemusta
•
Transfer-tutkimukset keskittyvät edellisen oppimisen heikentävää tai vahvistavaa vaikutusta
nykyiseen oppimiseen; asiantuntijuuden tutkimuksissa keskitytään siihen mikä erottaa
asiantuntijat noviiseista annetussa toimialueessa (tietämys, strategiat)
Ongelmanratkaisu
•
Tavoitehakuista ja sisältää kognitiivisia prosesseja (eikä automaattisia)
•
Yleensä tutkijoiden antamat ongelmat ovat hyvin määriteltyjä, kun taas tosielämässä
kohdataan huonosti määriteltyjä ongelmia (esim. Ei yksiselitteistä ratkaisua, rikotko auton
ikkunan vai myöhästyt tapaamisesta); lisäksi jaottelu tietämystä vaativiin (knowledge-rich,
ratkaisu vaatii paljon spesifistä tietämystä) ongelmiin ja tietämystä vaatimattomiin
(knowledge-lean, ratkaisu ei vaadi spesifistä tietämystä) ongelmiin
•
Gestaltit väittivät että ongelmat vaativat usein oivalluksen, ja edellinen kokemus joskus
häiritsee nykyisen ongelman ratkaisemista (functional fixedness, ongelman ratkaisu
epäonnistuu koska oletamme edellisestä kokemuksesta että annetulla esineellä on rajoitettu
määrä käyttöjä, esmes kynttiläesimerkki; Einstellung, tuttua strategiaa käytetään ongelmaan
johon se ei sovi tai ei ole optimaalinen)
◦ Oivallukseen perustuvat ratkaisut vaikuttavan tulevan tyhjästä, mutta vaativat
todennäköisesti aikaisempaa alitajuista prosessointia
◦ Onko apinoilla oivallusta? Oivalsiko Sultan mitä teki, vai oliko oppinut sen muutaman
ensimmäisen elinkuukautensa aikana luonnossa?
•
Ohlssonin representaatioiden vaihtuminen teoria (Ohlsson's representational change
theory): Neogestalttinen teoria, joka korostaa vaihtuvien representaatioiden tärkeyttä
yksityiskohtaistumisella, rajoitteiden relaksaatiolla ja uudelleen koodauksella, jotka
mahdollistavat oivalluksen
◦ 1) Ongelman nykyinen representaatio toimii muistijälkenä jolla etsiä ongelmaan liittyvää
tietoa pitkäkestoisesta muistista (kuten operaattoreita tai mahdollisia toimia), 2)
hakuprosessi toimii spreading activation -tavalla käsitteiden ja tietopalasten välillä
pitkäkestoisessa muistissa, 3) blokki (Impasse, umpikuja) tapahtuu kun tapa jolla
ongelma on representoitu ei mahdollista tarpeellisten operaattorien tai tekojen hakua, 4)
blokki rikkoutuu kun ongelman representaatio muuttuu; uusi representaatio toimii
uutena muistijälkenä -> laajentaa ratkaisijalle saatavilla olevaa tietoa, 5) representaation
vaihtuminen voi tapahtua yksityiskohtaistumisella, rajoitteiden relaksaatiolla tai
uudelleen koodauksella, 6) oivallus tapahtuu kun blokki rikkoutuu ja haetut operaattorit
ovat riittäviä ratkaisemaan ongelman
◦ Yksityiskohtaistaminen (Elaboration): uuden ongelmaan liittyvän tiedon elaboraatio tai
lisääntyminen; Rajoitteiden relaksaatio (Constraint relaxation): sallittujen tekojen
inhibaation poistaminen; Uudelleen koodaus (Re-encoding): ongelman representaation
joku aspekti tulkitaan uudestaan (kuten pihtien käyttö painoina pendulum-ongelmassa)
◦ Tekijät jotka saavat representaatioiden vaihtumisen aikaan eivät ole tarkasti tiedossa
•
Newellin ja Simonin Yleinen Ongelmanratkaisija (Newell and Simon's General Problem
Solver, GPS): tietokone-ohjelma, joka perustuu oletuksille että prosessoiminen tapahtuu
sarjassa ja ihmisillä on rajoitettu lyhytkestoinen muistikapasiteetti
◦ Ongelmat esitetään ongelma-avaruudessa (Problem space): ongelman-avaruus käsittää
ongelman alkutilan, tavoitetilan ja kaikki mahdolliset mentaaliset operaattorit (liikkeet),
joilla voidaan vaihtaa tila toiseen tilaan -> ongelmanratkaisu on sarja tilojen vaihdoksia
◦ Teorian mukaan ongelmanratkaisussa käytetään paljon heurestiikkoja (means-ends
analysis; hill climbing)
◦ Means-ends analysis: 1) huomaa ero nykyisen ja tavoitetilan välillä, 2) muodosta
alitavoite joka vähentää eroa nykyisen ja tavoitetilan välillä, 3) valitse mentaalinen
operaattori joka mahdollistaa alitavoitteen saavuttamisen
◦ Hill climbing: muuta ongelman tilaa niin että se on lähempänä tavoitetta, käytetään kun
ratkaisijalla ei ole selvää käsitystä ongelman rakenteesta
◦ GPS:llä on parempi muistikapasiteetti (mutta huonommat suunnittelytaidot, keskittyy
vain seuraavaan liikkeeseen) kuin ihmisillä
•
Progress monitoring theory: kun means-ends analyysi epäonnistuu, tapahtuu criterion
failure ja aletaan etsiä uutta strategiaa; kuten ennustettu, ongelmanratkaisijat jotka kohtaavat
criterion failuren todennäköisesti vaihtavat ongelman representaatiota ja ratkaisevat sen
◦ Kaksi tärkeää heurestiikkaa: 1) Maximisation heuristic: ratkaisijat yrittävät päästä
mahdollisimman lähellä tavoitetta jokaisella liikkeellä, 2) Progress monitoring:
ratkaisija arvioi edistymisnopeutta tavoitetta kohti; jos nopeus on liian hidas suhteessa
käytettävissä olevien liikkeiden lukumäärään, tapahtuu criterion failure
◦ Teoria ennustaa milloin oivallusta etsitään, mutta ei miten se saavutetaan
Siirtovaikutus
•
Transfer riippuu sisällöstä (mitä siirretään yhdestä tehtävästä toiseen) ja kontekstista
(milloin ja mihin tietämystä siirretään ja mistä)
•
Positiivinen ja negatiivinen siirtovaikutus (esim. functional fixedness)
•
Pitkä siirtovaikutus (far transfer) on erittäin tärkeä (oletus?) oppimisen/koulutuksen
kannalta; pitkällä siirtovaikutuksella tarkoitetaan positiivista siirtovaikutusta erilaiseen
kontekstiin; lyhyt siirtovaikutus (near transfer) taas viittaa samanlaiseen kontekstiin
•
Siirtovaikutus analogisen tehtävän ratkaisussa riippuu kolmesta samankaltaisuustekijästä:
pinnallinen, rakenteellinen ja proseduraalinen samankaltaisuus
◦ Pinnallinen samankaltaisuus: ratkaisusta riippumattomat yksityiskohdat ovat samanlaisia
molemmissa ongelmissa (esim. tietyt esineet)
◦ Rakenteellinen samankaltaisuus: kausaaliset suhteet joidenkin ongelmien
pääkomponenttien välille ovat samat molemmissa tehtävissä
◦ Proseduraalinen samankaltaisuus: menettelytavat joilla ratkaisun periaatteet voidaan
muuntaa konkreettisiksi operaatioiksi ovat samat molemmissa ongelmissa
Asiantuntijuus
•
Asiantuntijuutta yleensä arvioidaan käyttämällä tietämystä vaativia ongelmia
•
10 000h treenaamista; onko treenaus seurausta hyvistä lähtökohdista (luonnonlahjakkuus),
vai onko kaikilla samat lähtökohdat?
•
Shakinpelaajatietokoneet käyttävät brute forcea parhaan siirron laskemiseen, eikä niinkään
oikeaa tietämystä
•
Chunk teoria
•
Template theory: laajentaa chunk teoriaa
◦ Jokaisella templaatilla on ydin (core, vähän sama kuin chunkit) ja slotteja (slots),
slotissa olevat nappulat voivat vaihdella
◦ Eksperttishakinpelaajat omaavat enemmän templaatteja kuin noviisit
◦ Templaatit sallivat eksperttipelaajien identifioida hyvät siirrot nopeasti ja muistamaan
jopa satunnaiset tilanteet paremmin kuin noviisit
◦ On epäselvää mitä tietoa tarkalleen ottaen templaatit sisältävät, ja teoria ei vastaa
kokonaan kaikesta adaptiivisesta asiantuntijuudesta jota asiantuntijat osoittavat
Asiantuntijuuden teoriat
•
ACT-R teorian mukaan deklaratiivinen (semanttinen verkosto toisiinsa liittyneitä
käsitteitä), proseduraalinen (sisältää tuottamissääntöjä “if--then”) ja työmuisti (tällä
hetkellä aktiiviset tiedot) muodostavat kolme toisiinsa yhteydessä olevaa systeemiä
◦ Deklaratiivinen muisti sisältä paketteja tai chunkkeja tietoa, joihin pääsee tietoisesti
käsiksi; proseduraaliseen tietoon ei pääse käsiksi, vaan sitä käytetään automaattisesti
sopivan tilanteen tullessa
•
Taidon hankkiminen sisältää tietämyksen kokoamista, jossa deklaratiivisen tietämyksen
käyttö shiftaantuu hiljalleen kohti proseduraalisen tietämyksen käyttöä ehtolauseiden
tuottamissääntöjen muodossa
◦ Kokoamisessa on proseduralisaatio (spesifisten production sääntöjen luominen;
säännöt poistavat tarpeen etsiä pitkäkestoisesta muistista tietoa) ja kompositio
(parantaa suoritusta vähentämällä action sekvenssejä yhdeksi tehokkaaksi
sekvenssiksi) -vaiheet
◦ Tästä proseduraalitosta on todisteita, mutta on olemassa paljon eroja ACT-R:n ja
ihmisen suorittamisen välillä (esimerkiksi ACT-R käyttää vähemmän means-ends
analyysiä); teoria olettaa että harjaantunut suoritus on vähemmän joustava kuin se
oikeasti on
•
Ericssonin mukaan asiantuntijuuden kehittyminen riippuu tarkoituksellisesta harjoituksesta
johon sisältyy informatiivista palautetta ja mahdollisuus korjata verheitä
◦ Kolme vaatimusta jotta joku voi kehittää hyvät muistitaidot: 1) mielekäs koodaus (tieto
pitää yhdistää edelliseen tietämykseen, levels-of-processing theory), 2) hakurakenne
(vihjeet pitäisi varastoida informaation kanssa joka auttaa myöhemmässä haussa,
encoding specificity principle), 3) speed-up (harjoittelu nopeuttaa edellisissä kohdissa
mainittuja prosesseja → automaattisuus)
◦ Asiantuntijat oppivat miten relevanttia tietoa säilötään pitkäkestoisessa muistissa niin
että siihen päästöön käsiksi hakuvihjeiden avulla, joita pidetään työmuistissa → longterm working memory
◦ Tarkoituksellinen harjoitus on välttämätöntä asiantuntijuuden kehittymiselle, mutta on
harvoin riittävää
•
Yksilökohtaiset erot synnynnäisissä eroissa ovat myös tärkeitä, ja voi olla että ihmiset,
joilla on korkea synnynnäinen kyky, ovat niitä jotka haluavat harjoitella tuhansia tunteja
(myös tyhmät voivat olla eksperttejä jossakin)
Luku 14: Creativity and discovery
Johdanto
•
Kappaleessa käsitellään luovuutta, hypoteesien testausta ja tieteellisen tutkimuksen
tekemistä
•
Perinteinen käsitys, että suurimmat luovat kontribuutiot ovat harvojen ihmisten tuottamia –
jotka ovat harvinaisen fiksuja ja luovia yksilöitä – on yliyksinkertaistettu
•
Vaikuttaa siltä, että luovaan ajatteluun tarvittavat kognitiiviset prosessit ovat samankaltaisia
kuin mitä käytetään arkipäiväisessä elämässä
Luovuus
•
Originaalisuus (originality): uusien ja erilaisten ideoiden kehittäminen, siitä huolimatta
ovatko ne käyttökelpoisia
◦ Luovuus (creativity): originaalien ideoiden tuottaminen, jotka ovat myös
käyttökelpoisia
•
Wallas identifioi valmistautuminen (preparation, ongelma formuloidaan ja ensimmäiset
yritykset ratkaista sitä), hautominen (incubation, ongelma laitetaan sivuun ja
työskennellään muiden asioiden kanssa, sallii relevantin prosessoimisen tapahtuvan
alitajuisesti), valaistuminen (illumination, ratkaisu tulee mieleen äkillisenä oivalluksena) ja
varmistaminen (verification, ratkaisija tarkistaa että ratkaisu oikeasti toimii) -tasot
◦ Simon: Ongelmalla control information (lista alitavoitteista joita on yritetty ongelman
ratkaisussa, esmes “try to reach something that is far away”) ja factual information
(ongelman jokin ominaisuus, esmes “the string is a flexible object”); faktinen
(tosiasiallinen) tietämys joka havaitaan yhden alitavoitteen kontekstissa ei ole
käytettävissä muissa alitavoitteissa; hautomisen aikana kontrolloitu informaatio
kuitenkin unohtuu nopeammin, jolloin vain faktinen tietämys jää jäljelle => nyt faktista
tietämystä voidaan käyttää uusien alitavoitteiden kanssa, ja ongelma voidaan
todennäköisemmin ratkaista
◦ Hautomiselle on enemmän supporttia kuin valaistumisella; tämä lähestymistapa on
kuitenkin rajoittunut, koska se on enemmänkin kuvaileva (deskriptiivinen) kuin selittävä
•
Geneplore-malli: tuotamme (generate, rakentaa mentaalisia representaatioita, joita voidaan
muodostaa ennen kuin päätetään mitä niillä tehdään) ideoita, jonka jälkeen tarkastelemme
(explore, katsotaan onko representaatioista mitään hyötyä) niitä yksityiskohtaisesti => jos
tarkastelu onnistuu, voimme saada luovan tuotteen; jos ei onnistu, niin mennään takaisin
tuottamisvaiheeseen ja rakennetaan uusia preinventive structureita, tai muokataan
alkuperäistä
◦ Path-of-least-resistance model: Tuottamisprosessi nojaa vahvasti aikaisempaan tietoon,
erityisesti helposti saatavilla olevaa tietämystä
◦ Mallin mukaan ihmiset ovat luovempia jos he tuottavat ideat ennen kuin ajattelevat
mahdollisia käyttökohteita niille
◦ Malli ei tarjoa yksityiskohtaista selitystä tuottamis- ja tarkasteluprosesseille, ja
vähättelee yksilökohtaisia eroja
Hypoteesien testaus
•
Popper: induktivismi väärässä, teoriat pitää pystyä falsifioida
•
Tutkittu usein Wasonin 2-4-6 -tehtävällä; suoriutuminen oli yleensä huonoa
◦ Wasonin mukaan ihmiset olivat taipuvaisia confirmation biasiin (yrittivät generoida
numeroita jotka vahvistivat heidän alkuperäistä hypoteesia); todisteet ovat
epäkonsistentteja, eivätkä tue confirmation biasia
◦ Kun koehenkilöitä ohjeistettiin disconfirmaatioon, heidän pitäisi löytää oikea sääntö
paremmin => todesteet ovat kuitenkin tässäkin epäkonsistentteja
•
2-4-6 -tehtävästä saattaa puuttua yleistettävyyttä, koska oikea sääntö on niin paljon
yleisempi kuin mitä koehenkilöt alussa todennäköisesti muodostavat
•
Suoriutuminen on parempaa kun koehenkilöiden täytyy etsiä useampaa kuin yhtä
sääntöä/hypoteesia
•
Tutkimukset simuloiduissa tutkimusympäristöissä ovat löytäneet myös todisteita että
useimmat koehenkilöt etsivät mieluummin vahvistavia todisteita hypoteeseilleen kuin
vääräksi todistavaa
•
Tutkimukset oikeilla tieteentekijöillä osoittavat että tutkimusryhmien keskittyminen
vahvistamiseen tai vääräksi todistamiseen vaihtelee
Tieteellinen tutkimus
•
Dual-search approach: kokeelliset mahdollisuudet sisältävä avaruus ja mahdolliset
hypoteesit sisältävä avaruus;(alkutilassa on tietämys spesifisestä alueesta, ja tavoitetilassa on
hypoteesi joka vastaa tietämyksestä universaalimmassa muodossa) teoristit etsivät
mieluummin hypoteesiavaruudesta ja experimenterit kokeellisesta avaruudesta
◦ Lähestymistapaa on laajennettu lisäämällä paradigma-avaruus (sisältää useita eri
koeluokkia) ja datarepresentaatioavaruus (sisältää tapoja joilla representoida ilmiöidä)
•
Klahrin ja Simonin mukaan tutkijat käyttävät heurestiikkoihin perustuvia heikkoja
menetelmiä tieteellisten löytöjen tuottamiseen
◦ Heikot menetelmät muistuttavat niitä joita ei-tutkijat käyttävät jokapäiväisessä elämässä;
1) Generate and test / trial and error: kokeile ratkaisuja satunnaisesti, 2) Hill climbing:
kokeellisia askelia useeseen suuntaan, ja valitse se joka näyttää olevan lähinnä tavoitetta,
3) Means-ends analysis: luo alitavoite jolla vähennetään eroa nykyisen ja tavoitetilan
välillä, 4) Planning: ratkaise abstrakti versio ongelmasta ja käytä ratkaisua varsinaiseen
ongelmaan, 5) Analogy: käytä ideoita vastaavanlaisesta tieteellisestä ongelmasta
◦ Vahvat menetelmät edellyttävät suurta määrää domain-specifistä tietämystä tieteellisestä
ilmiöistä, teorioista, proseduureista, kokeellisesta paradigmoista jne. Suhteellisen
yksinkertaisen tieteellisen ongelman ratkaisu tapahtuu nopeasti käyttämällä vahvoja
menetelmiä; domain-spesifinen tietämys yksinään on kuitenkin riittämätöntä
muodostamaan luovia tieteellisiä löytöjä
•
Variation-selection model (muunnosvalintamalli): luovien kontribuutioiden tekeminen
edellyttää ideoiden yhdistämistä suhteellisen satunnaisella tavalla
◦ Luovat kontribuutiot sisältävät kaksi tasoa: 1) Ideation: ideoita yhdistetään satunnaisesti,
2) Elaboration: lupaavimmat yhdistelmät otetaan tarkempaan tutkimukseen ja muutetaan
tuotteiksi (esimerkiksi kokeiksi)
◦ Tutkijat jotka tuottavat paljon tutkimusmateriaalia tuottavat todennäköisemmin
huomattavan löydöksen; esimerkiksi uran vaihe ei merkitse
Luku 15: Judgement and decision making
Johdanto
•
Arvioinnin (judgement) ja päätöksen teon (decision making) välillä on läheiset yhteydet
•
Päätöksenteon tutkimukset kattavat prosessit jotka liittyvät päättämiseen toiminnan aikana
•
Arviointi taas keskittyy lähinnä niihin päättämisen aspekteihin jotka liittyvät eri tapahtumien
todennäköisyyksien arviointiin
•
Arviointi evaluoidaan tarkkuuden mukaan, päätökset arvioidaan niiden seurauksien
perusteella
Arvioinnin tutkimukset
•
Base-rate information: suhteellinen frekvenssi jolla jokin tapahtuma tapahtuu tai attributti
on läsnä populaatiossa
◦ Käytetään todennäköisemmin jos kausaalinen suhde on selvä
•
Gigerenzer ja Hoffrage väittivät että arvioinnit ovat tarkempi jos ne perustuvat luonnolliseen
otantaan/samplaukseen (natural sampling) ja taajuuksiin eikä eikä todennäköisyyksiin
◦ Ihmiset kuitenkin usein käyttävät vääristyneitä samplaus strategioita ja ovat epätarkkoja
myös taajuusdataa käyttäen
•
Yksi syy miksi ihmiset eivät käytä base-rate informaatiota oikein on heidän turvautuminen
edustavuus heurestiikkaan (representativeness heuristic: "events that are representative or
typical of a class are assigned a high probality of occurrence. If an event is highly similar to
most of the others in a population or class of events, then it is considered representavie");
tämä heurestiikka on perustana konjunktio harhaan (conjunction fallacy), joka on
harhaluulo että kahden tapahtuman yhdistelmä tapahtuu todennäköisemmin kuin toinen
tapahtumista
•
Toinen yleinen nyrkkisääntö on saatavuus heurestiikka (availability heurestic):
tapahtumien frekvenssi arivoidaan sen perustteela kuinka helppoa tai vaikeaa on hakea
relevanttia tietoa pitkäkestoisesta muistista
•
Support theory: Tapahtuman todennköisyys nousee kun sen kuvaus tulee tarkemmaksi ja
yksityiskohtaisemmaksi
◦ 1) Eksplisiittinen kuvaus saattaa ohjata huomiota tapahtumien aspekteihin jotka ovat
vähemmän ilmeisiä epätarkasta kuvauksesta, 2) muistirajoitteiden takia ihmiset eivät
välttämättä muista kaikkiea relevanttien tietoa jos sitä ei anneta
•
Take-the-best ja tunnistus (recognition) heurestiikat ovat hyvin yksinkertaisia
nyrkkisääntöjä, jotka ovat usein yllättävän tarkkoja, mutta harvemmin käytettyjä kuin mitä
Gigerenzer teoreettisesti ennustaa
◦ Take-the-best: 1) etsimissääntö: etsi vihjeitä (esmes nimen tunnistus, katedraali – muista
esimerkki) kelpoisuuden mukaan, 2) pysähtymissääntö: pysähdy kun löydät erottavan
vihjeen, 3) päätössääntö: valitse lopputulema
◦ Recognition (esimerkki take-the-best strategiasta): jos kahdesta objektista toinen
tunnistetaan ja toista ei, niin tunnistettu objekti on korkea-arvoisempi kriteerin suhteen
•
Ihmiset käyttävät usein heurestiikkoja, mutta tekijöitä jotka vaikuttavat siihen miten ja
milloin niitä käytetään ei tunneta hyvin
Päätösten tekeminen
•
Utility theory: hyödyllisyyden (utility) maksimoiminen => päätöksen tekeminen =
hyödyllisyys kertaa tapahtuman todennäköisyys
•
Prospect theory: ihmiset ovat tyypillisesti herkempiä/varovaisemipia mahdollisille
häviöille kuin mahdolliselle voitoille => riskejä otetaan välttääkseen häviöt
◦ Sunk-cost effect: additional resources are expended to justify some previous
commitment (maksat 100$ lomamökistä ja sairastut matkalla sinne)
◦ Supporttia teorialle; Framing effect: tilanteen irrelevantit aspektit vaikuttavat
päätökseen
•
Päätöksen tekoon vaikuttaa joskus sosiaaliset, emotionaaliset ja moraaliset mietinnät, joita ei
oteta huomioon prospect-teoriassa; Omission bias: suositaan mitään tekemättömyyttä teon
sijasta
•
Prospect-teoria ei selvitä miksi ihmiset ovat herkempiä häviöille kuin voitoille, eikä sitä
miksi toiset ihmiset ovat herkempiä häviöille kuin toiset
•
Tetlockin social functionalist approachin mukaan sosiaalinen konteksti vaikuttaa vahvasti
päätöksen tekemiseen
◦ Päätösten teossa keskitymme usein vastuullisuuteen ja tarpeeseen oikeuttaa teot muille
◦ Sosiaalinen ja kultuurinen konteksti vaikuttaa päätöksen tekoon kolmella päätavalla: 1)
Intuitive politician: pitää pystyä oikeuttamaan tekonsa muille ihmisille, 2) intuitive
theologian: asiat tapahtuvat luonnollisesti, ilman vaikuttamista, 3) intuitive prosecutor:
vaatii oikeutusta muilta
◦ Teoria ei kuitenkaan ennusta tarkasti mitä informaatiota yksilöt käyttävät kun he tekevät
päätöksiä
•
Bounded rationality: monimutkaiset päätökset ratkaistaan heurestiikoilla
◦ Satisficing: valitaan ensimmäinen vaihtoehto joka täyttää kriteerit (muista myös
maximizer, perfektionisti)
Luku 16: Reasoning and deduction
Deductive reasoning (deduktiivinen päättely)
•
Ehdollinen päättely (päättely "if"-lauseen kanssa) perustuu loogiseen systeemiin nimeltään
propositiologiikka (käytetään loogisia operaattoreita, or, and, if... then, if and only if jne)
•
Suoriutuminen ehdollisen päättelyn ongelmissa on tyypillisesti parempaa modus ponens
päättelyssä kuin muissa päätelmissä (esim. modus tollens)
•
Ehdolliseen päättelyyn vaikuttaa kontekstiefektit (esim. ylimääräisten premissien
lisääminen)
•
Suoriutuminen Wasonin vailntatehtävässä on yleisesti hyvin huonoa, mutta huomattavasti
parempaa kun sääntö on deonttinen (if you do p then you must do q) eikä indikatiivinen (if
there is a p then there is a q)
•
Syllogististisiin päättelytehtäviin (kaksi premissiä joita seuraa johtopäätös: All children are
obedient. All girl guides are childer. => Therefore, all girl guides are obedient.) vaikuttaa
useita harhoja, kuten belief bias (uskottavien päätelmien hyväksyminen ja epäuskottavien
päätelmien hylkääminen, riippumatta niiden loogisesta validiteetista), base-rate effect,
atmosphere effect (premissin muoto vaikuttaa odotukseen johtopäätöksen muodosta) ja
conversion errors (toteamus yhdessä muodossa vahingossa muutetaan oteamukseen
toisessa muodossa "All Ass are Bs" =/> "All Bs are As")
•
Koska suoriutuminen deduktiivisissa päättelytehtävissä on herkkä virheille ja harhoille,
ihmiset usein epäonnistuvat päättelemään loogisesti
Deduktiivisen päättelyn teorioita (kato tarkemmin)
•
Abstract-rule theory: ihmiset käyttävät logiikkaa kohdatessaan päättelytehtävän
◦ Virheellisiä päätelmiä tehdään kun ihmiset ymmärtävät väärin tai representoivat väärin
päättelytehtävän
◦ Teoria selittää monia virheitä, mutta ymmärryskomponentti on huonosti määritelty, eikä
ole selvää että ihmiset käyttävät oikeasti mentaalista logiikkaa kun heille esitetään
päättelytehtävä
•
Mental model theory: ihmiset rakentavat yhden tai useampia mentaalisia malleja, jotka
representoivat eksplisiittisesti sitä mikä on totta
◦ Yritetään löytää vastaesimerkki joka kumoaisi päätelmän
◦ Suoritusta rajaa työmuistin rajoitettu kapasiteetti ja taipumus ignoroida vääriä jotakin
kun rakennetaan mentaalista mallia
◦ Malli epäonnistuu määräämään yksityiskohtaisesti miten mallit rakennetaan, ja ihmiset
yleensä rakentavat vähemmän mentaalisia malleja kuin mitä teoria ennustaa
•
Probalistic approach: ihmiset ovat kehittäneet useita strategioita (esim. heurestiikkoja),
joilla käsitellään jokapäiväisen elämän epävarmuuksia, ja näitä strategioita käytetään
deduktiivisiin päättelytehtäviin
◦ Teoria vastaa monista löydöksistä
◦ Ei ole identifioinut selvästi prosesseja suoriutumisen takana päättelytehtävissä, ja
lähestymistapa on epäonnistunut tuottamaan uusia ennustuksia
Dual-system theories (kato tarkemmin)
•
Useita kaksoissysteemiteorioita on ehdotettu päättelylle: yleisesti, yksi systeemi käyttää
prosesseja jotka ovat nopeita, ja suhteellisen automaattisia, kun taas toinen systeemi käyttää
työmuistisysteemiä ja on hidas toiminnoissaan
•
Yksilölliset erot älykkyydessä on yhdistetty pääasiassa toisen systeemin toimintaan
•
Kaksoissysteemiteorioille on supporttia, mutta meidän pitää tietää enemmän molemman
systeemin yksityiskohtaisesta toiminnasta ja miten ne vuorovaikuttavat keskenään
Brain systems in thinking and reasoning (kato tarkemmin)
•
Aivokuvaustutkimukset ja aivovauriotutkimuset ovat näyttäneet että frontaalikorteksi
(erityisesti prefrontaalikorteksi) on tärkeä monissa tehtävissä joihin liittyy korkeamman
tason kognitiivisia prosesseja
•
Samat alueet ovat aktiivisa myös kun ihmiset tekevät älykkyystestejä
•
On jonkin verran näyttöä, että oikea prefrontaalinen alue on enemmän yhteydessä
suunnitelmien tekoon, ja vasen prefrontaalinen alue on enemmän yhteydessä suunnitelmien
suorittamiseen
•
Aivokuvaustutkimusten löydökset ehdottavat että jotkut yhteiset kognitiiviset prosessit
saattaa olla perustana ongelmanratkaisussa ja päättelytehtävissä, älykkyystesteissä ja
työmuistitehtävissä
◦ Yhteinen prosessi voi ola relational integration, relational complexity tai informaation
aktiivisen prosessoinnin ja väliaikaisen varastoinnin yhdistelmä
Are humans rational?
•
Useimpien ihmisten heikko suoriutuminen deduktiivisissa päättelytehtävissä ei tarkoita että
olemme epäloogisia ja epärationaalisia, koska normative system problem (koehenkilöiden
käyttämä systeemi voi erota kokeenlaatijan systeemistä, kuten propostiologiikka),
interpretation problem (koehenkilöt voivat ymmärtää tehtävän eri tavalla kuin kokeen
laatijat), external validity problem (tehtävät psykologisissa kokeissa ovat keinotekoisia, ja
kertovat vähän päättelyssä oikeassa maailmassa)
•
Eräs tapa selittää eroavuus suhteellisen onnistuvan jokapäiväisen päättelyn ja labrassa
tapahtuvan epäonnistuvan päättelyn välillä on erottaa rationaalisuus1 (implisiittinen
kognitiivinen systeemi joka mahdollistaa selviytymisen oikean elämän ongelmissa) ja
rationaalisuus 2 (eksplisiittinen kognitiivinen systeemi joka muistuttaa älykkyyttä), jota
tarvitaan labran päättelytehtävissä
◦ Vaihtoehtoinen näkemys on, että meidän jokapäiväiset ymmärrysprosessit ja
probabilistiset strategiat vain importataan labraan
•
On varmaan asianmukaista väittää että useimmat ihmiset omaavat bounded rationalityä
(käyttäytyvät rationaalisesti prosessointi rajojensa mukaan, ja tuottavat toimivia – mutta ei
ideaalisia – ratkaisuja ongelmiin)
Cognitive Neuroscience:
The Biology of the Mind
(Gazzaniga, Ivry & Mangun, 2. painos)
Luku 11: The control of action
Motoriseen toimintaan liittyvät rakenteet
–
Lihakset, alfa-motoneuronit, selkäranka: agonisti lihakselle tulee eksitoivia signaaleja ja
antagonisti lihakselle inhibitorisia
–
Subkortiset rakenteet:
–
extrapyramidiset radat (eivät lähde motorisen korteksin pyramidineuroneista),
–
pikkuaivot (input suurinpiirtein koko aivokuorelta) ja basaaligangliot (input striatumiin,
output globus palliduksesta ja osasta substantia nigraa)
–
Kortiset alueet motorisessa säätelyssä: suora yhteys selkärankaan (kortiko-spinaalinen rata,
lähtee primääriseltä motoriselta korteksilta, osista somatosensorista korteksia, premotoriselta
korteksilta ja suplementaariselta motoriselta alueelta (SMA)) ja neljä epäsuoraa yhteyttä
selkärankaan (1. motorinen korteksi ja premotoriset alueet saa inputtia muilta alueilta
kortiko-kortikaalisista radoista, 2. monet korteksin aksonit päättyy aivorungon tumakkeisiin,
jotka vaikuttavat extrapyramidisiin ratoihin, 3. korteksilta lähtee yhteyksiä
basaaliganglioihin ja pikkuaivoihin, 4. kortiko-bulbaarinen rata päättyy aivohermoihin)
–
Motoristen alueiden organisaatio: 1. Somatotooppiset järjestykset aivokuorella, 2.
hierarkkinen järjestys: premotorinen ja suplementaariset motoriset alueet ylimpänä ->
basaaligangliot, pikkuaivot, motorinen aivokuori -> aivorunko -> selkäydin -> lihakset.
Motorinen toiminta siis hierarkkista, päätökset liikkeistä ylimpänä, toteutus jää alimpien
tasojen tehtäviksi.
Motoriseen kontrolliin liittyvät laskennalliset ongelmat
1. Liike ei tarvitse signaaleita aivoista, eikä sensorisia signaaleja -> central pattern generators
(esim. Kävely). Muista koe jossa kissalta leikattiin selkäranka niin että aivot eivät
hermottaneet takajalkoja, mutta pystyi kävellä kuitenkin -> motoriset käskyt sai alkunsa
eristetystä selkärangan osasta
2. Liikkeiden suunnittelu: endpoint control (koe, jossa deafferentoitu apina laitettiin pimeään
huoneeseen ja pistettiin osoittamaan valoa; vaikka kättä vastusti voima, apina osasi osoittaa
valoiseen kohtaan kun vastustava voima poistettiin -> paikka oli koodattu, eikä tarvittavaa
lihas"burstia" jotta käsi osoittaa oikeaan suuntaan)
Motoristen polkujen fysiologinen analyysi
1. Liikkeiden neuraaliset representaatiot
1. hermosolut laukovat voimakkaimmin silloin kun liike tapahtuu niiden
preferenssisuuntaan -> liike tiettyyn suuntaan aktivoi tiettyjä neuroneita
2. Populaatiovektorit: Monen neuronin suuntapreferenssin summa
Motorisen suunnittelun ja suorituksen vertailua
•
Bilateraalista aktivaatiota: aktivoituuko abstrakti "motorinen suunnitelma", joka ei ole
kytköksissä mihinkään tiettyyn effektoriin, vai heijasteleeko bilateraalinen aktivaatio monta
eri suunnitelmaa, joista paras päätyy käyttöön. Joka tapauksessa basaaliganglioiden ja
motorisen korteksin aktivaatio voidaan tulkita korkeamman tason suunnitelmien siirtämistä
tiettyihin liikkeeksi tietyissä effektoreissa
•
SMA aktiivinen liikkeiden suunnittelussa ja mentaalisessa harjoituksessa, motorinen
korteksi suorituksessa
•
Sisäinen vs. Ulkoinen ohjaus liikkeen suorituksessa: (lateraalinen) premotorinen korteksi
(PMC) – ja pikkuaivot – aktiivinen kun liike ulkoisesti ohjattua (esim. visuaalisesti), kun
taas suplementaarinen motorinen alue (SMA) – ja basaaligangliot – on aktiivinen kun liike
on itseohjattua (tai siis opittua). Jaottelu ei välttämättä kuitenkaan näin jyrkästi dikotominen,
osa hermosoluista aktiivisia "väärissä" paikoissa
•
Oppimisen myötä korteksilla oleva kontrolli siirtyy: Kun asiaa opitaan tarvitaan ulkoisia
vihjeitä (ja tähän tarkoitukseen on mainio lateraalinen premotorinen alue ja sen laajat
yhteydet päälakilohkoon). Kun asia on opittu kontrolli siirtyy suplementaarisella motoriselle
alueelle.
•
Summa summarum: kaksi eri piiriä, 1. PMC, pikkuaivojen radat ja päälakilohko ulkoisesti
ohjattuihin liikkeisiin vs. 2. SMA, basaaligangliot ja ehkä ohimolohko. Molemmat tietty
yhteydessä motoriseen korteksiin.
Motoristen systeemien ja liikesairauksien funktionaalista analyysia
•
Kortiset alueet
1. Hemiplegia: Leesio motoriselle korteksille, seuraa usein keskimmäisen serebraalisen
valtimon verenvuodosta (usein seurausta aivohalvauksesta). Johtaa tahdonalaisten
kontralateraalisten liikkeiden menettämiseen. Hyperaktiiviset refleksit koska korteksi ei
lähetä inhiboivia signaaleita raajaan ja spastisiteetti koska korteksi ei inhiboi
primitiivistä tasapainotarvetta -> ei voi tehdä liikkeitä
2. Apraksia: kun potilaalla on koordinaatioon liittyvä ongelma, jota ei voi yhdistää
vajeeseen lihaskontrollissa. Ideomotorinen apraksia: potilaalla on jonkinlainen käry mitä
pitäisi tehdä, mutta ei pysty toteuttaa liikettä kunnolla. Ideationaalinen apraksia: potilas
ei ymmärrä mikä on liikkeen tarkoitus (esim. yrittää harjata hampaat kammalla).
•
Korteksi ja liikkeiden valinta
1. Useita liikesuunnitelmia, joista paras valitaan -> bilateraalinen aktivaatio tämän takia?
2. SMA tärkeä suunnitelman valinnassa. SMA:sta lähtee yhteydet motoriseen korteksiin,
molemmille puolille. Kontralateraalisella puolella tukee valintaa, ipsilateraalisella
inhiboi.
•
Subkortiset alueet: pikkuaivot ja basaaligangliot
1. Pikkuaivot: Vestibulocerebellum, spinocerebellum ja neocerebellum.
Spinocerebellumissa leesiot aiheuttaa ongelmia smootteihin liikkeisiin ja hypermetriaa,
sama myös neocerebellumissa. Agonisti-antagonisti lihasten ajoitus on pielessä
pikkuaivojen leesioissa -> oskilloiva liike (hypermetria).
2. Basaaligangliot: suora ja epäsuora polku.
3. Basaaliganglioiden häiriöt: Huntingtonin tauti (motoriset ongelmat kuten chorea,
dementia, huonontunut muisti; epäsuoran polun inhiboiva projektio glovus pallidukseen
striatumilta vähenee -> vähentyneet inhibitoriset outputit globus palliduksesta ja
lisääntyminen kortisessa eksitaatiossa ja liikkeessä.), Parkinsonin tauti (vähentää
inhiboivaa aktiivisuutta suorassa polussa -> lisääntynyt inhibitio globus palliduksesta
thalamukseen ja vähentynyt kortinen aktiivisuus ja liike). Parkinsonia sairastavilla
ongelmia settien shiftaamisessa.
Luku 13: Emotion
Ongelmia tunteiden kognitiivisessa neurotieteessä
•
Tunteiden manipulointi ja mittaaminen systemaattisesti hankalaa
◦ Dimensioiden määrittely: kiihtymys (arousal, low – high) ja valenssi (valence,
unpleasant – pleasant). Toinen tapa: Approach ja withdraw. Tilanteesta riippuen voidaan
käytää jompaakumpaa tai jotain muuta määritelmää
◦ Tunteiden manipulointi: 1. mielialojen induktio: pyytää koehenkilöä ajattelemaan
surullisia ajatuksia, ja näyttää vaikka surullista leffaa 2. palkkio ja rangaisus: eläimillä
ruoka, joka on primäärinen vahvistaja (itsessään arvokasta), ihmisellä raha joka on
sekundäärinen vahvistaja (sillä saa kivoja asioita). 3. emotionaalisia mielikuvia
herättävien ärsykkeiden esittäminen: ärsykesarja IAPS (international affective pircture
system), jossa kuvat arvosteltu etukäteen (kuvia seksuaalisuudesta, väkivallasta,
perheestä ja läheisistä, sekä neutraaleja kuvia)
◦ Tunteiden mittaaminen: 1. suora arvio: kysyy koehenkilöltä, 2. epäsuora arvio: antaa
koehenkilölle vaihtoehtoja ja katsoo minkä valitsee; tunnetila voi helpottaa tai inhiboida
vastausta tehtävään (nimeää värin jolla sana kirjoitettu, mutta sana voi olla neutraali tai
emotionaalinen), 3. psykofysiologiset muutokset: autonomisen hermoston vaikutukset
(sydämen toiminta nopeutuu, hikoilu), hätkähtyminen, SCR:n (skin conductance
response) mittaaminen
•
Emootio ja kognitio
◦ Voidaanko erottaa toisistaan? Ilmeisesti on rakenteita jotka ovat erikoistuneet
emotionaalisen tiedon käsittelyyn, mutta niihin voi vaikuttaa rakenteet jotka ovat
erikoistuneet kognitiivisen käyttäytymiseen
Hermostolliset rakenteet emotionaalisessa prosessoinnissa
•
"Vanhat konseptit": Limbinen systeemi (hypotalamus, anteriorinen talamus, cingulate gyrus,
hippokampus, amygdala, orbitofrontaalinen korteksi ja osia basaaliganglioista). Ei nykyään
enää suosiossa, vaikka monilla osilla tiedetään olevan rooli emotionoolisessa
prosessoinnissa
◦ Yritettiin erottaa "emotionaaliset aivot" ja sen emotioihin spesifioituneet rakenteet
•
Orbitofrontaalinen korteksi: ventromediaalinen prefrontaalinen korteksi ja lateraalinen
orbitaalinen prefrontaalinen korteksi; orbitofrontaalisen korteksin funktionaalista roolia on
vaikea määrittää tarkasti, koska siihen liittyvät käyttäytymismalleja ei voi kategorisoida
helposti
◦ Päätösten tekeminen: havainnot, sisäiset tavoitteet, sisäiset emotionaaliset vihjeet ja
sosiaaliset vihjeet
◦ Sosiaalisten päätösten tekeminen: imitatiivinen ja utilisaatio käytös (matkii, käyttää
esineitä esim. laittaa kolmet lasit päällekäin jos ne laittaa pöydälle potilaan eteen)
◦ Emotionaalisten päätösten tekeminen: Damasio, somaattiset markkerit; ilmaisee yhteyttä
fysiologiseen kokemukseen (kauhuleffan katsominen, käsien hikoilu). Myös muistot
näistä reaktivoi fysiologiset tapahtumat. Somaattiset markkerit auttaa tekemään
päätöksiä; hylkimään suunnitelmia jotka yhdistetään negatiivisiin vaikutuksiin ja
suosimaan positiivisiin vaikutuksiin yhdistettyjä suunnitelmia
◦ Ventromediaalinen leesio antaa "flätin" SCR:n emotionaalisiin kuviin (seksuaaliset,
väkivaltaset jne.) kun taas normaaleilla ihmisillä nähdään usein iso "piikki"
Amygdala
•
Implisiittinen emotionaalinen oppiminen:
◦ pelon ehdollistaminen (fear conditioning), vaurio amygdalassa estää pelon
ehdollistamisen (ei kuitenkaan yleensä estä epäehdollistetun responssin, unconditioned
response esim. sähköisku, esiintymistä luotaantyöntävän tapahtuman yhteydessä)
◦ Kaksi rataa jota pitkin ärsyke voi saapua amygdalaan: "low road" (nopea, mutta karkea
kuva stimuluksesta) ja "high road" (tarkka kuva stimuluksesta): low road valmistaa
reagoimaan ärsykkeeseen jos high road varmistaa sen vaarallisuuden
•
Eksplisiittinen emotionaalinen oppiminen ja muisti
◦ Amygdala vuorovaikuttaa hippokampuksen muistisysteemien kanssa kun on kyse
emotionaalisista tapahtumista; kaksi eri vuorovaikutustapaa: 1. amygdala on tarpeellinen
normaaleihin epäsuoriin emotionaalisiin responsseihin ärsykkeisiin joiden
emotionaaliset ominaisuudet on opittu eksplisiittisesti (muuten kuin pelon
ehdollistumisen kautta) (esim. kuulet joltain että naapurin koira puree => varot koiraa,
toinen esim. kuulet että sininen boksi aiheuttaa sähköiskun => SCR ja hätkähdys kun
boksi esiintyy kontrolleilla, mutta ei potilailla => amygdala tärkeässä roolissa pelko
responssissa); 2. amygdala vahvistaa eksplisiittisten tai deklaratiivisten emotionaalisten
muistojen vahvuutta (miksi vain vahvimmat tunteelliset muistot jäävät? Ehkä koska
amygdala vahvistaa niitä muistoja kun ne tapahtuvat?); tiedetään että kiihtymyksen
aiheuttaminen rotissa parantaa niiden suoriutumista deklaratiivisista, hippokampuksesta
riippuvista muistitehtävistä => tämä muisti parantuminen on estynyt jos amygdalassa
leesio. Amygdala parantaa hippokampaalista konsolidaatiota.
•
Sosiaaliset responssit
◦ Amygdala ei tärkeä kun määritellään ärsyke pahaksi, hyväksi, kiihtymystä aiheuttavaksi
tai neutraaliksi, mutta se on tärkeä kun määritellään pelokkaita kasvonilmeitä
◦ Apinoilla suuria sosiaalisia ongelmia amygdala leesioiden kanssa, mutta ihmisillä
ongelmat pieniä => ihmisillä useampia tapoja vastata ärsykkeisiin, ja jos yksi menee
rikki niin muut korvaavat
◦ Valppaus/tarkkaavaisuus (vigilance): amygdalan rooli lisätä kortisten
responssisysteemien valppautta emotionaalisten ärsykkeiden läsnäollessa (esim.
pelottavat ja uhkaavat tapahtumat), esim. extrastriate korteksin (visuaaliset ärsykkeet)
aktiivisuus lisääntyy kun näytetään pelokkaita kasvoja, verrattuna neutraaleihin
kasvoihin. Attentional blink (esitetään kaksi ärsykettä nopeasti peräkkäin => ei
huomata toista); amygdala-leesio-potilaat eivät pystyneet erottamaan edes tunnepitoisia
sanoja, kun kontrollit huomasivat ne helpommin, jopa silloin kun ne esiintyivät aikaisin
attentional blinkin aikana.
Lateraalisuus
•
Emootioiden kommunikointi: kaksi peruskykyä tarvitaan tunteelliseen kanssakäymiseen,
emotionaalisen informaation ymmärtäminen (joka tulee puheesta ja ilmeistä) ja
emotionaalisen puheen ja ilmeiden tuottaminen.
◦ Oikean aivopuoliskon dominanssi hypoteesi emotionaalisessa kommunikoinnissa:
Emotional prosody (emotionaalinen prosodia, puheen emotionaalinen komponentti);
vasemman aivopuoliskon ongelmissa on tavattu potilaita jotka eivät ymmärrä puhetta,
mutta ymmärtävät puheen tunnepitoisen osan; oikean aivopuoliskon ongelmissa on
joillain toisinpäin.
◦ Oikea aivopuolisko vastaa myös ilmeiden ymmärtämisestä. Esim. amygdala-leesion
tapauksessa kasvojen tunnistaminen vaikeutuu vain jos leesio on oikeassa amygdalassa
◦ Kaksi eri neuraalistasysteemiä ilmeiden tuottamiseen: toinen tuottaa tahdonalaisia
ilmeitä ja toinen spontaaneja ilmeitä
•
Affektiivinen tyyli: eri ihmiset reagoivat huonoihin/hyviin uutisiin eri tavalla, mistä johtuu?
◦ Usein oikean puolen aivovauriosta kärsivät eivät olleet tarpeeksi huolissaan
vammastaan, kun taas vasemman puolen vauriosta kärsivät olivat hysteerisiä
◦ Ihmiset joila oli enemmän aktiivisuutta vasemmalla midfrontaalisella alueella
pisteyttivät itsensä keskiarvoa "aurinkoisemmiksi" kun taas enemmän aktiivisuutta
oikealla puoliskolla aiheutti koehenkilöiden itsepisteytyksen negatiivisemmiksi
◦ Erilliset piirit alussa mainituille "approach/withdraw" -dimensioille? Approachkäyttäytyminen riippuu enemmän vasemmasta aivopuoliskosta ja withdrawal oikeasta.
Luku 16: The problem of consciousness
Filosofiset näkökulmat
•
Dualismi
◦ Popular dualism, property dualism (epiphenomalism), interacionist property dualism
•
Materialismi => eri aivojen osilla erilaiset tehtävät (esim. leesiot)
◦ Philosophical behaviorism, reductive materialism, functionalism
◦ Biological naturalism (Searle), (ei varsinaisesti materialisti)
•
Tietoisuuden/tajunnan jakaminen kolmeksi: 1. Sentience (aistiva, subjektiiviset tuntemukset,
tunteet, firstperson tense), 2. Access to information (kyky raportoida mentaalisesta
kokemuksesta), 3. Self-knowledge (tieto itsestä)
◦ Tiede ei osaa sanoa mitään sentiencestä, access ja self-knowledgesta voi sanoa
Tajuinen vs. alitajuinen prosessointi
•
Blindsight
•
Alitajuisen prosessoinnin laajuus
◦ Subliminal perception
•
Pääsy tajuntaan
◦ Conscious learning vs unconscious learning (muista premotor ja supplementary motor
area, internal vs external cues)
Neuronit, neuroniryhmät ja tietoinen kokemus
•
Backward referral hypothesis: stimuluksesta ollaan tietoisia vasta vähän sen jälkeen kun
se on huomattu(?)
Brain interpreterin (tulkitsija) ilmaantuminen ihmisiaivoihin
•
Interpreter: vasemmassa aivopuoliskossa, etsii selityksiä sisäisille ja ulkoisille
tapahtumille; split-brain tutkimukset
•
Onko tajunta ihmisille ominainen?
◦ Simpanssit pystyvät tunnistamaan itsensä peilistä, ja seuraamaan ihmisen katsetta =>
ymmärtävät miten silmät ja tarkkaavaisuus ovat yhteydessä?
Vasemman ja oikean aivopuoliskon tietoisuus
•
Oikea puolisko ei pysty päättelemään (näytetään tulitikku ja kasa puita => ??)
•
Vasen aivopuolisko refleksiivinen, luokittelee kokemuksia, päättelee
•
Vasen puolisko tulkitsee maailmaa, kun oikea vain monitoroi sitä