TALVISOTA SALLASSA Heikki Tala Toinen maailmansota syttyy 1.9.1939, kun Saksa hyökkää Puolaan, ja Ranska ja Britannia julistavat sodan Saksalle. Neuvostoliitto liittyy Saksan hyökkäykseen ja Puola jaetaan Tämän jälkeen alkaa ”hermosota”, jota jatkuu huhtikuuhun 1940, jolloin Saksa miehittää nopeasti Tanskan ja Norjan Tähän väliin asettuu Suomen Talvisota 30.11.1939 - 13.3.1940 STRATEGINEN YLLÄTYS Massiivinen hyökkäys suurin voimin koko Suomen rajan pituudella 30.11.1939 9. Armeijan tehtävä oli 122 D + 273 V-JR katkaista Suomen maayhteydet Ruotsiin hyökkäämällä Sallasta Rovaniemen kautta Tornioon ja Suomussalmelta Ouluun 122.Divisioonan vahvistettuna 273. Vuoristo jalkaväkirykmentillä – yli 18.000 miestä runsain aselajijoukoin - piti hyökätä Sallasta Tornioon – n. 350 kilometriä. Takana oli tulossa 88.Divisioona Yhteensä Sallan suunnalla 35.000 miestä! Sallassa suomalaisilla oli runsaan 1.000 miehen Er.P 17 vailla raskasta aseistusta! 9. Armeija Tehtävä oli katkaista Suomi keskeltä Komentaja Mihail P. Duhanov , 22.12.1939 alk. Vasili I. Tsuikov 122. D, 88 D (Salla), 163 D, 54 D ja 44 D (Suomussalmi, Kuhmo) - 408 tykkiä - 191 hyökkäysvaunua - 39 lentokonetta - 60.000 miestä joulukuussa 1939, - 75.000 miestä maaliskuussa 1940 Kaikki valmista Suomen vapauttamiseksi; aseet kunnossa, torvet kiillotettu, markat taskussa ja kondomit jaettu! MUSERTAVA YLIVOIMA 122.Divisioona tuli Orlovin sotilaspiiristä 14.200 miestä 88. Divisioonan 273.VuoristoJR 4.000 miestä 144. KonekivääriP 1.200 miestä 100. Er.panssariP Yhteensä 20.000 miestä ja takana tulossa lisää 15.000 miestä 122. Divisioonan aseistus Suomalaisia Suomalaisia1.000 1.000miestä miestäilman ilmanraskaita raskaitaaseita aseita ”mutta mitäs tehrään kun tulee se yhrestoista? 14.000 kivääriä 313 pikakivääriä 139 konekivääriä 3 ilmatorjuntakonekivääriä 33 kpl 45 mm pst-tykkiä 38 kpl 76 mm kanuunaa 26 kpl 122 mm tykkiä 34 kranaatinheitintä 36 kpl T-26 panssarivaunua 2 panssariautoa Vyöryä yritetään tukkia: 30.11. vain Er.P 17, tuhat miestä 20.000 puna-armeijalaista vastaan Vyöryä yritetään tukkia: 30.11. vain Er.P 17, 6.12. tulee Er.P 25 Vyöryä yritetään tukkia: 30.11. Er.P 17 ja 6.12. Er.P 25, 12.12. tulee Er.P 26 Vyöryä yritetään tukkia: 30.11. Er.P 17, 6.12. Er.P 25 ja 12.12. Er.P 26, 14.12. saapuu VIII/KT-Pr Vyöryä yritetään tukkia: 30.11. Er.P 17, 6.12. Er.P 25, 12.12. Er.P 26, 14.12. VIII/KT-Pr, 15.12. saapuu IX/KT-Pr Vyöryä yritetään tukkia: 30.11. Er.P 17, VIII/KT-Pr, 15.12. IX/KT-Pr, ja 6.12. Er.P 25, 12.12. Er.P 26, 14.12. 16.12. saapuu JR 40 IX/KT-Pr PATALJOONAN TAISTELUITTEN TIE ALKAA Lokakuu 1939 YH: ”Muistaakseni klo 17 marssittiin Kiikan asemalle, jossa juna jo odotti. Vaunut täyttyivät nopeasti. Asemalle oli tullut hyvästelytarkoituksessa myös suuri joukko lähtijöiden omaisia. Yhteisesti laulettiin ”Vala” sekä virsi ”Jumala ompi linnamme”. Miehet olivat luottavaisia ja vakaita. Ei lähdetty soitellen sotahan. Porissa alkoi koulutus ja ensimmäinen uhri oli teollisuushallin katon mustaksi maalattujen ikkunoidenläpi pudonnut kk-mies.” Joulukuun 11 päivänä 1939 IX/KT-.Pr keskitetään. Kolmen vuorokauden matkamuona mukaan. Pataljoona ottaa yhteyden rautatieupseeriin Porin asemalla klo 12 jälkeen. Käskyn allekirjoitti everstiluutnantti Valo Nihtilä. Juna vei pataljoonan Kemijärven asemalle 13.12. ja siitä kuorma-autoilla suoraan rintamalle Joutsijärvelle. Heti sai tulija huomata sodan meininkiä. Lumipukuisia miehiä nukkui ympäri lattiaa ja komentaja Vilho Roininen istui nuokkuen keinutuolissa. Pienenlännälle tummalle miehelle Lapin miehet olivat Antaneet nimen ”Pimeä Ville”. Vääpeli Aarre Talan kartta Sallassa 1:400.000 – sopisi paremmin divisoonan komentajalle Ensimmäinen sotapäivä oli 14.12. ja illalla pataljoona osallistui yötaisteluun, jota käytiin koko yö. Heti ensimmäisessä taistelussa kaatui kaksi, haavoittui kuolettavasti yksi ja katosi kaksi. Tilanne oli kaikin tavoin sekava ja omassa tulessa haavoittui vielä yksi. Aamulla kaksi tankkia hyökkäsi ja niistä toinen saatiin tuhottua ja toinen vetäytyi vaurioituneena. Miehet alkoivat perääntyä, Jolloin komppanian päällikkö huusi: ”Tällaistako on suomalaisten rohkeus, kun näkee vihollisen, niin lähtee karkuun, takaisin mars, mars!” JR 40 saapui Pelkosenniemelle 16-17.12. ja kävi heti hyökkäykseen Tuhottu kolonna Pelkosenniemellä 273.Vuor.JR lyödään Pelkosenniemen taisteluissa ja se vetäytyy Saijaan. Taisteluitten painopiste siirtyy etelään Joutsijärvelle, jossa päälle painaa 122. divisioonan päävoimat ”Kyllä se ryssäkin osasi koukata!” MÄNTYVAARAN TAISTELU 20.12.1939 Kun vihollinen alkoi uskoa, että rintaman suunnassa eteneminen oli liian työlästä, suunnittelivat he kiertoliikettä. Joulukuun 20. he yllättäen tuoksahtivat Mäntyvaaran laelle - pataljoonan verran varustettuina kaikin mahdollisin asein. Viime hetkessä vihollinen havaittiin ja levossa ollut Sallan pataljoona ja osa IX/KT-Pr:aa hälytettiin. Vihollisen saarrostusosasto yllätettiin täydellisesti ja vain harvoja pääsi takaisin omiensa luokse. Kaatuneita jäi alueelle kasoittain. Hämärässä aika ajoin käsikähmäksi muodostunut taistelu Mäntyvaaran rinteillä kesti koko illan. Keskiyön jälkeen taistelusta irtautuneen vihollisen laskettiin jättäneen taistelualueelle 300 kaatunutta ja alueelta kerättiin lähes 400 vihollisen käsiasetta. Suomalaisia kaatui 17 ja haavoittui 29 miestä. Mäntyvaarana taistelu 20. Mäntyvaaran taistelu 20.12.1939 122. D Kapteeni KOUKUN joulukirje Pataljoonaan tuli jouluksi suuri määrä paketteja tunnetuilta ja varsinkin tuntemattomilta lähettäjiltä. Melkein joka mies sai kaksi pakettia. Suurin pulma oli, etteivät miehet osanneet lukea lähettäjän jouluterveisiä, ne kun olivat ruotsinkielisiä toisille. Pataljoonan komentopaikalla herätti hilpeyttä, kun Nisse Fagerholm käänsi kirjeen sisältöä ruotsia osaamattomalle Urho Koukulle ja luutnantti Jarva seisoi Nissen takana pitäen käsiään tämän korvilla, jottei Nisse olisi voinut kuulla kirjeen sisältöä – se oli kapteeni Koukun määräys. ”Jouluksi valtio antoi pullon viinaa viittä miestä kohti, mutta harva siihen koski. Paketteja avattaessa joku aloitti jouluvirren , johon ulkopuolella olevat hiljalleen yhtyivät. Niin erikoisena en ole jouluvirttä koskaan kuullut.” ”Sitten tuli tammikuun neljäs päivä, Vuosamanselän päivä, jonka kaikki pataljoonastamme varmasti lopun ikänsä muistavat. Kello 5.11 tuli puhelinsanoma kenraalimajuri Walleniukselta: ”IX/KT-Pr hyökkää Vuosamanselkään tavoitteena Vuosamanselän itälaita, jossa vihollinen tuhottava, ja sen jälkeen valmistautuu etenemään Valtasen suuntaan.” Hyökkäys alkoi klo 10.55 kahdessa linjassa. Vihollisella oli edulliset asemat , mutta kovasta vastarinnasta huolimatta pataljoona eteni korsu korsulta ja vihollinen joko kaatui tai livisti. Pojat saivat jo näkyviin maantien, kun patruunat alkoivat loppua. Miehiä oli kaatunut useita ja vielä useampi oli haavoittunut. Tuli tieto, ettei hyökkäykseen osallistunutkaan muita pataljoonia, joten patruunatäydennystä ei saatu. Pataljoonan komentajalla ei ollut muuta valintaa kuin tuhota tarpeettomasti koko pataljoona tai antaa vetäytymiskäsky lähtöasemiin. Se saatiin klo 13.05. Täten meni meidän maineikas taistelumme pommiin. Miehet kyllä saivat tottumusta ja luottamusta itseensä; suomalaisen edessä vihollisen on joko kaaduttava tai lähdettävä karkuun.” Sotahistorian kartalla 32 miehen kuolema yhden pataljoonan yhdessä hyökkäyksessä näyttää vähäiseltä. Yritys oli kova, mutta turpiin tuli. Vastassa oli ammattimies ja ylivoima. STAVKA puuttuu peliin Suomussalmen ja muiden jättitappioiden johdosta NL:n pääesikunta määräsi 122. Divisioonan vedettäväksi takaisin lähemmäksi rajaa ja käski 13.1.1940 divisioonan vetäytyä Märkäjärvelle. Pelkosenniemelle edennyt 273. Vuor.JR oli jo lyöty ja vetäytynyt Saijaan. STAVKA määräsi 122. Divisioonan vetäytymään Märkäjärvi – Saija –linjalle, johon rintama jähmettyi sodan loppuun asti. 28.2.1940 ruotsalaisia rintamavastuuseen ja suomalaisia Vironlahdelle TAISTELURYHMÄ SVENSKA FRIVILLIGKÅREN 28.2.39-13.3.40 ’Kokonaisvahvuus’ n. 8000 miestä, joista norjalaisia 700. Suurin osa oli koulutuksessa Torniossa ja Kemissä sodan loppuun asti Rintamalle ehti vain kaksi pataljoonaa, yhteensä n. 2600 miestä Erittäin hyvin varustettu taisteluosasto -6 kiväärikomppaniaa (160 ajoneuvoa, 120 hevosta, 60 vetokoiraa) - 2 jääkärikomppaniaa - 2 raskasta komppaniaa (konekivääreitä, pst-kivääreitä, krh) - 2 aurausjoukkuetta - 2 huoltokolonnaa -2 patteria, 8 kpl 75 mm kanuunaa -1 ilmatorjuntakomppania, jolla 12 Boforsin 40 mm it-tykkiä - (11 % Suomen koko armeijan 40 mm tykeistä) F 19 Lapissa Talvisodan aikana Ruotsista tuli 16 taistelukonetta Lappiin 12.1.-13.3.1940 Puna-armeijalla oli 200-250 taistelukonetta Lapin rintamalla Pelkällä läsnäolollaan F 19 vastasi ilmasuojasta (ei ehkä ilmapuolustuksesta) Suomen pohjoisosassa, kun Suomen ilmavoimat taisteli etelässä murskaavaa ylivoimaa vastaan. F 19 torjui 35 pommitushyökkäystä. Ilmavoittoja kertyi yhteensä 8 ja maarynnäköillä tuhottiin 4 konetta. Omat kalustotappiot olivat 3 Hawker Hartia ja 2 Gloster Gladiatoria. Kolme ohjaajaa kuoli. Gloster Gladiator -hävittäjä 12 kpl Hawker Hart –rynnäkkökone 4 kpl Ruotsalaisten ja norjalaisten tulo suomalaisten avuksi teki mahdolliseksi irrottaa Sallan suunnalta 5 suomalaista pataljoonaa I/JR 40, II/JR 40, III/JR40, VIII/KT-Pr ja IX/KT-Pr, jotka heitettiin Viipurinlahdelle, missä tilanne oli muuttunut kriittiseksi Sallan suunnalle jäi SFK:n alaisuuteen Os Roininen (Er.P 17, Er.P 25 ja Er.P 26) Päämaja kielsi hyökkäystoimet, joita SFK oli suunnitellut ja tilanne muuttui asemasodaksi. Kenraaliluutnantti Ernst Linder ja everstiluutnantti Carl August Ehrensvärd Osasto Roininen Osasto Roininen siirrettiin Joutsíjärveltä Saijaan Siinä oli Er.P 25, Er.P 26, Er.K, 2/KTR 22 Saija ”Ruotsalaiset ottivat rintamavastuun Sallassa?” Erillinen Pataljoona 17 oli varmistuksena etelässä 122 D Tst.R SFK Märkäjärvi Er.P17 Svenska Frivilligkårenin 2 pataljoonaa vahvistuksineen olivat Märkäjärven suunnassa Suomalaisia joukkoja oli edelleen pääosa Sallan rintamalla Ruotsalaisten tiedusteluretki 1.-3.3.1940 SODAN HINTA Kiikan komppanian 2/IX/KT-Pr 198 miehestä kaatui 33 (17 %). Sallan suunnalla kaatui 22 miestä ja Viipurinlahden Vilaniemessä 11 miestä. Kokonaistappiot 75 miestä (39 %). Ruotsalainen SFK prikaati menetti taisteluihin osallistuneista 2600 miehestä 26-36 kaatuneina (1 %). Kokonaistappiot 70 miestä (< 3 %) ??? Rotary Norden 7/1989 Ruotsalaisten osuus on paisunut jo 9.500 vapaaehtoiseen, vaikka sotatoimiin ehti vain noin 3000. Yhteensä 12.500 vapaaehtoisesta kaatui 50 – monesta suomalaisesta 200 miehen komppaniasta saman verran. VAPAAEHTOISAVUN MERKITYS Suomeen tuli Talvisodan aikana noin 12.000 vapaaehtoista Ruotsalaisista rintamalle ehti vain n. 2600 pari viikkoa ennen sodan loppua. Amerikkalaisia ehti rintamalle n. 200 sodan viimeisenä päivänä ja he olivat hyvin tyytymättömiä, kun eivät päässeet ampumaan vihollisia. Lisäksi oli muutamia muita ulkomaalaisia muissa tehtävissä Arviolta 3000 ulkomaalaisista vapaaehtoisista ehti sotatoimiin eli n. 25 % kaikista ulkomaalaisista. ”Vapaaehtoisavun merkitys ei vastannut siihen asetettuja toiveita, vaan osoittautui joka suhteessa merkityksettömäksi.” (Talvisodan historia 4, 1979) EPILOGI ”Yksi vielä ja sitten lasku” Sodan päätyttyä IX/KT-Pr määrättiin Petsamoon lapiomaan kaksimetrisiin lumikinoksiin tieuraa auki. Hankeen lapioitiin kahden puolen tietä metrin levyinen oja ja keskustan työnsi Caterpillar pois. Matkalla kuitenkin pysähdyttiin Rovaniemellä ja porukka juhli Pohjanhovissa. Joukkoa johti legendaarinen kapteeni Urho Koukku, jonka pöytään täpötäydessä ravintolassa hovimestari toi pienikokoisen pioneeriluutnantin Eino Pyyryn ja suurikokoisen hyvin pukeutuneen ruotsalaisen vääpelin. Jälkimmäinen naukkaili tiheässä tahdissa ja pyysi sitten laskun. Lasku tuli ja vääpeli tuijotti sitä alistuneesti päätään puistellen, mutta laski sitten rahat pöytään. Muu porukka jatkoi valomerkkiin asti ……….. Muu porukka jatkoi valomerkkiin asti ja pyysi laskua tarjoilijalta, joka vastasi: ”Ei teille tule laskua, mä panin kaikki sen ruotsalaisen laskuun, kun se oli niin varakkaan näköinen mies.”