NIHTISILLAN SANOMAT 4/2014 E spoon K lubi t alon jäsenleh t i Sisällysluettelo 1 Kansikuva Tiina M. 2 Sisällysluettelo 3 Pääkirjoitus: Kymmenen vuotta, eikä suotta 4 Lyhyt liikuntaleiri 5 Pirttimäen sienet 6-7Marilyn 8 Avoimet ovet 8 Sähly ja impro 9 Jannen haastattelu 9Onginta 10-11Visby 12 Synttärit ja kokouspäätökset 13Cheekend 14-15Liettua 15 Tulevat tapahtumat 16Yhteystiedot LEHTITOIMIKUNTA: Berylli, Mariya, Lassi, Antti, Sylvia, Suvi, Janne, Johanna,Tiina M., Sari L. ja Soile Päätoimittaja: Soile Lehtonen 2 Espoon Klubitalo on avoinna maanantaista torstaihin klo 8-16 perjantaina suljemme klo 14 Tervetuloa! Kymmenen vuotta, eikä suotta Tulin ryhmähaastatteluun klubitalolle joulukuussa 2003. Haastattelijoina oli kolme työntekijää ja kaksi jäsentä. Haastateltavana oli kaikkiaan viisi naista. Kysymykset olivat sopivan kinkkisiä ja toivat varmasti esille kunkin hakijan elämänkatsomuksen ja tavan toimia. Työt aloitin ravintolayksikössä helmikuussa 2004 klubitalon työntekijän tittelillä. Jäseniä oli noin kuusikymmentä, hallinnossa työskenteli ohjaaja sekä johtaja ja minä hoidin ravintolayksikköä. Puoli vuotta mentiin kahdella työntekijällä ja vuoden viimeiset viikot yhdellä. Ensimmäinen siirtymätyösopimus Ompun Prismaan tehtiin kevättalvella. Työ lastauslaiturilla alkoi aamulla jo kello seitsemän ja talvipakkasella kylmyys toi siihen haastetta, siksi vain harvat jäsenet uskaltautuivat mukaan. Vuoden 2005 elokuussa siirryin johtamaan taloa ja syksyllä kävimme Torontossa kolmen viikon klubitalokoulutuksessa ottamassa vauhtia talon kehittämiseen. Kehityksen vuodet koskivat klubitaloformaatin selkiyttämistä ja siirtymätyöohjelman laajentamista. Jäsenvetoisuutta pyrittiin lisäämään monin tavoin ja työpainotteista päivää painotettiin. Myös tuetun työn projekti oli välttämätön lähinnä siksi, että työntekijämäärä jäi jälkeen siirtymätöiden määrästä ja siksi paikkotyö vaikeutui. Vuonna 2007 juhlimme ikimuistoisesti viisivuotistaivalta ja saimme oman klubitalolaulun ”Viisi vuotta, eikä suotta”. Klubitalon taustajoukkoihin kuului tuolloin arvovaltainen Neuvoaantava hallitus, jonka jäsenet olivat vuonna 2002 perustamassa Espoon Klubitaloa. Kehitys oli nopeaa. Vuonna 2008 mainostimme toimintaamme omilla verkkosivuilla. Siirtymätöiden määrä oli jo kuusi ja useimmat työhön halunneet jäsenet olivat päässeet kokeilemaan palkkatyötä. Seuraavina vuosina löytyi jäseniä, jotka halusivat jatkuvan työn ja monille se myös järjestyi. Laatusertifikaatin saimme vuonna 2008 kolmeksi vuodeksi; perusteluissa kehuttiin talon letkeää ja innokasta tunnelmaa. Ehtoina oli ennen kaikkea työntekijämäärän kasvattaminen neljään. Elimme nousukautta, jolloin kaikki tuntui onnistuvan, siirtymätöiden hankinta tuotti tulosta ja jäsenmäärä kasvoi kovaa vauhtia; vuonna 2009 oli jo 200 jäsentä. Järjestimme paljon retkiä ja vuokrasimme parina vuonna kesämökin käyttöömme. Jäsenistä alkoi muodostua leffaryhmiä ja muita vapaa-ajan viettoon valmiita porukoita. Koimme saavuttaneemme tärkeitä tavoitteita. Vuonna 2010 klubitalolla oli kahdeksan siirtymätyöpaikkaa. Olimme muokanneet esitteiden ja lehden ulkoasua uudella ohjelmalla. Jäsenet vetivät opintoryhmiä, joita oli valokuvaus, atk, englanti, ruotsi, ranska ja myöhemmin myös saksa. Sitten alkoivat ongelmat: taantuma näkyi työpaikkojen menetyksinä ja toimitiloissa sattui laajoja vesivahinkoja, jotka piinasivat usean vuoden ajan pois- ja paluumuuttoineen aina viime kevääseen, jolloin vihdoin päätimme jättää homehtuneet nurkat taaksemme. Muutokset ovat tasaantumassa ja minun on aika siirtyä takavasemmalle nauttimaan eläkepäivistä. Uskon klubitalomalliin ja olen nähnyt sen vahvuudet kuntoutujien elämässä. Kiitän koko yhteisöä vaiheikkaista ja antoisista vuosista. Toivon työryhmälle voimia kiristyvien talousnäkymien puristuksissa! Hyvää jatkoa kaikille Berylli 3 Lyhyt liikuntaleiri Vesi liplatti, aurinko paistoi, otin tyytyväisenä aurinkoa rantapyyhkeen päällä. Ummistin silmiäni. Yhtäkkiä heräsin leirinohjaajan kovaan ääneen: Nyt ruoan tekoa! Vilkaisin ujona salaa, haikeana kaapin takaa pitkäaikaista ihastuksenkohdettani Villeä. Se oli jotenkin outo! Olin huomannut, että Ville seurailee mua. Sen vuoksi se oli alkanut kiinnostaa mua. En voinut kuitenkaan kertoa siitä kenellekään, koska en tuntenut muita ihmisiä tältä leiriltä. Olisipa joku ihminen, jonka kanssa puhua! Myöhemmin seuraavana päivänä olin edelleen kovin ujo. Oli aluksi kamalaa, kun Ville rohkeana tuli yhtäkkiä puhumaan, mutta sitten mä rohkaisin mieleni ja aloin jutella hänelle takaisin. Mä totuin Villeen, ja me juteltiin pari tuntia niitä näitä, kunnes tuli nukkumaanmenon aika. Siitä jäi niin hyvä mieli, että omassa leirimökissäni kuuntelin musiikkia ja laulelin. Olin onnellinen. Ruoantekoon mä itse en osallistunut edellisenä päivänä, mutta olin herännyt kuitenkin ohjaajan kovaan huutoon. Eilen Ville ei ollut kuin yhden kerran seurannut mua, siinä välissä, kun ei puhuttu. Olisin toivonut enemmän yhdessäoloa, ehkä seurustelemistakin. Tänään mä odotin, että se seurailisi mua enemmänkin ja tulisi juttelemaan, mutta en tiennyt mitä Ville seuraamisellaan tarkoittaa. Haluaisin, että se tulisi kertomaan mulle. Oli viimeinen leiri-ilta. Eilinen musiikin kuunteleminen ja onnellisuudentunne, joka oli valvottanut, kostautui seuraavana leiri-iltana, kun oltiin yhdessä koolla. Olin taas aurinkoisella uimarannalla, rantapyyhkeen päällä ja vaivuin uneen. Ville, mistä sä siihen tupsahdit? Mä halusin vain kertoa, että mä tykkään susta enemmän kuin ystävänä, haluaisitko sä alkaa seurustella, vastasi Ville. Haluan, mä vastasin. Yhtäkkiä heräsin leirin ohjaajan ääneen: Nyt ruoan tekoon! Suvi-Päivikki 4 Pirttimäestä hieno sienisaalis Retkeilimme syyskuussa Pirttimäen metsissä sienestysmielessä. Sää oli kolea ja tuulinen. Yöllä oli satanut, mutta tuuli oli ehtinyt kuivattaa metsän ihmeen hyvin. Yllätykseksemme löysimme runsaasti eri sieniä, vaikka seutu on monien sienestäjien suosiossa. Ensin löytyi karvarousku, sitten haaparouskuja, pari myöhäistä herkkutattia, joista poistimme pillistön heti paikan päällä, ja nuppineulanpään kokoisia suppilovahveroita. Opettelimme nylkemään limanuljaskoja, koska ilman sitä ne mustaavat koko sienikorin. Kiipeilimme jyrkkää rinnettä edestakaisin ja se kannatti: aivan ylhäältä löytyi mustia torvisieniä. Leppärouskujakin oli, mutta olivat toukat ehtineet apajille ennen meitä. Jukka lupasi piffata kahvit sille, joka löytää vielä kantarellin. Kukaan ei löytänyt. Uutena opeteltiin tuntemaan sinivalmuska, joka on myöhäinen herkullinen kolmen tähden sieni. Paluureitin varrella komeili vielä voitattien ryhmä. Myrkkysieniä oli myös: punainen kärpässieni, pulkkosieni ja valkeita malikoita, jotka jätimme rauhaan. Malikoissa on myös hyviä sieniä, mutta tunnistamiseen tarvitaan tosi ammattilainen. Osa niistä kerää raskasmetalleja omien myrkkyjen lisäksi. Mustarousku jakaa sienestäjät: jotkut keräävät pieniä yksilöitä, mutta osa jättää ne myrkkyineen metsään. Rämpimisen jälkeen paistoimme makkaraa takkahuoneessa, koska ulkotulien äärellä oli niin hurja viima. Ruoka maistuu aina ulkoilun jälkeen hyvin. Minna oli Miskan kanssa mukana ja jälkimmäinen konttaili innoissaan tuvan lattialla. Bussia saatiin sitten odotella turhan kauan, niin että vilu yllätti yhden jos toisenkin. Hyvä silti, että pääsimme metsään, koska seuraavana aamuna olivat pientareet valkoisina pakkasyön jälkeen. Berylli 5 Marilyn i Helsingfors Den här storyn börjar i Grankulla var jag bor och reserverade med hjälp av itexperten brorsan min, två biljetter till Marilyn Monroe -showdinner “mm come and dine with me” på Helsingfors Casino med premiär tionde september klockan 19.00 och showtime klockan 19.30. Jag och min klubbhusväninna hade noga planerat vad vi skulle ha på oss och för mig blev det en svart klänning och strass smycken och för min kompis blev det ny blommig feminin blus med spetsvolang och hon likaså fina strass smycken: halsband och örhängen. Vi dög för casinot. Vi kom till casinot I god tid och tog en tranbärsjuice i baren före vi styrde kosan mot salongen var vi blev ledda till vårt bord för två. Vår meny heter Show & Menu Poker och den bestod av: -Hummer soppa smaksatt med konjak och mussel ravioli -Lammkött kryddat med rödvin och lavendel, potatispuré och brun tarragon sås och bönor och morot. -Mjölk choklad mousse, hallonparfait och pralinkaka Dryckerna ingick ej I menyn de fick man betala skilt. Maten var gourmet klass och mycket god och som aperitif tog vi vinbärsalkoholfri champagne. Mycket god dryck var det. Alltmedan vi åt förrätt uppträdde den mest skickliga och professionella Marilyn Monroe -kopia man kan tänka sig. Jag har sett manga Marilyn kopior och look-alikes men denna unga kvinna från England levde in sig som riktiga Marilyn både i tal, gester och tassande likadant som Marilyn tassade sig fram. Suzie Kennedy heter kvällens stjärna och hon öppnade showen med rosa rosett klänningen från filmen Herrar föredrar blondiner och sjöng Diamonds are a girl’s best friend och sedan snabbt klänning byte till Little Rock klänning röd glittrig sådan från samma film. Sedan blev det 6 låtar från filmen vi alla känner och har sett Some like it hot och då hade hon n svart åtsittande klänning och sjöng Some like it hot, Runnin´ Wild och I’m thru with love och I wanna be loved by you och hela tiden förde hon dialog med publiken och pussa många karlar på kinden och bad upp tre män på scenen. Mig, Mariya kallade hon sin syster och Ms Monroe och jag fick splitternya spelkort från casinot och en scarf och jag fick överräcka blombuketten åt henne i salongen då hon överlämna casino presenten åt mig. Sedan dan därpå ringde hon och tackade mig för blommorna, vi har dessutom en gemensam bekant i Los Angeles. USA har ju get ut ett Marilyn frimärke för ett antal år sedan, och på det frimärken har Marilyn på sig den vackra och åtsittande såkallade guldlamé klänningen och den hade denna fantastiska artist kopiera och alla klänningar i alla fall fem stycken var direkta kopier av Marilyn’s klänningar. Sedan hade hon Happy birthday Mr president -klänningen när hon lekte att en gammal man I publiken var Finland’s president som hon sjöng till. Jag fotade med min kamera men det var ej närbilder men en närbild fick jag nog av hennes ansikte. Vad kostade hela kalaset kanske ni undrar? Alltså, menyn+shown var 89 €. Jag fick nytt medlemskort till casinot också. Det här var mycket trevligt och oförglömligt för en sådan Marilyn fan som jag. Hon har varit i Finland förut men då visste jad inte at thon uppträder inne I stan på casinot. Puu pooh pi duu Marilyn hälsningar Mariya 7 ITA L O B U L OV ET K LA T L A IME O V Vietimme avointen ovien päivää torstaina 21.8. uusissa tiloissa Nihtisillassa. Valmistelut olimme aloittaneet hyvissä ajoin leipoen kakkuja ja piiraita vieraille tarjottaviksi. Leipomiseen osallistui useita jäseniä ja tuloksena oli herkullisia banaanikakkuja, arabialaisia maustekakkuja ja puolukkaruutuja sekä kaurakeksejä. Jäsenet olivat ilmoittautuneet halukkaiksi esittelemään talon toimintaa ja tiloja. Saimme myös Helsingin Klubitalon jäseneltä korvaamatonta apua klubitalotoiminnan esittelyyn. Iltapäivän aikaan talolla kävi vieraita sankoin joukoin, jopa yli 90! Tilaisuuden avasi Maria Guzenina hienolla puheellaan joka oli suunnattu jäsenille. Puhe kertoi ystävyydestä ja toistensa arvostamisesta sekä siitä kuinka tärkeä ihan jokainen jäsen talon toiminnalle on ja kuinka tärkeää talon toiminta on jokaiselle jäsenelle. Meidän omia jäseniä oli paikalla yhdeksän ja he huolehtivat vieraiden kanssa jutustelusta, tarjoilusta ja hyvän fiiliksen ylläpidosta. Avointen ovien tiimoilta onkin nyt tullut uusia jäseniä ja vielä tutustumaan on syksyn aikana tulossa monia. Myös jäsenten omaisia kävi tutustumassa ja tunnelma oli oikein mukava ja rento. Suunnitelmissa siintää myös tulevat avoimet ovet, jotka järjestämme taas vuoden päästä, nähdään viimeistään siellä.  Soile Sähly on suosiossa Elokuussa käynnistynyt sähly on edelleen monien mieleen. Paikalla on ollut seitsemästä kymmeneen pelaajaa. Mukaan mahtuu kuitenkin uusia. Suurin osa tulee Matinkylään suoraan, mutta muutama lähtee Nihtisillasta vähän ennen kolmea. Jos haluat mukaan, ilmoittaudu talolla, peli on keskiviikkoisin klo 16-17. Improvisaatio alkaa jälleen Viime vuonna suurta innostusta kerännyt improvisaatioryhmä toteutuu marraskuun aikana aina maanantaisin kello 13.15-14.45. Kaikki mukaan! 8 Jannen haastattelu 1. 2. 3. 4. 5. Missä asut? Helsingissä, Malmilla. Missä opiskelet? Stadin aikuisopistossa. Suuntaudun mielenterveys- ja päihdetyöhön. Mikä Sinusta tulee isona? Joulukuussa 2014 valmistun lähihoitajaksi. Sen jälkeen työelämää ja mahdollisia jatko-opintoja. Mitä harrastuksia Sinulla on? Liikuntaa monipuolisesti. Mikä on mottosi? Älä pidä turhia mottoja. Tulevat tapahtumat Klubitalon kehittämispäivä toteutuu tiistaina 21.10. Tule mukaan vaikuttamaan ja pohtimaan tulevaa! Standardikokous on keskiviikkona 29.10. kello 12; tällä kertaa käsittelemme standardin numero 10. Lauantaina marraskuun 1., joka on pyhäinpäivä, Soile on luvannut pitää talon auki kello 10-14 halloweenin merkeissä. Ruokalistalla on luvassa jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Osta lounaslippu ajoissa tapahtumaan. Voit pukea teeman mukaisesti yllesi jotain oranssia. Improvisaatioryhmä aloittaa maanantaina 3.11. kello 13.15-14.45 ja jatkaa koko marraskuun. Mieti etukäteen, mitä odotuksia sinulla kurssille on. Atk-kurssi jatkuu torstaisin iltapäivätöiden jälkeen. Tule kertomaan, mitä haluat oppia! Seuraava lehtitoimikunnan kokous on 5.11. ja silloin on joulunumeron suunnittelua. Ruokalistapalaveri on keskiviikkona 5.11. kello 10. Jos et pääse paikalle, voit laittaa ruuan nimen ravintolan toivelistaan. Merkitse myös mille viikonpäivälle toiveesi haluat. Pikkujoulujuhla on jälleen tulossa. Järjestelytoimikuntaa kootaan nyt, ilmoittaudu mukaan. Talon koulutuspäivä järjestetään 25.11. jo neljännen kerran: opetella voi kaikkia talon töitä, respaa, facebookin päivittämistä, kahvion hoitoa, talon esittelyä ja paljon muuta. Ilmoittaudu mukaan! Onginta ja pilkkiminen Pilkkiminen: ylivoimaisesti suosituin saaliskala on ahven. Usein tarttuu myös särkiä ja kiiskiä. Sekä pilkintä että onginta ovat jokamiehenoikeuksia. Mato-ongessa ei kuitenkaan saa käyttää vieheitä eikä heittokalastukseen sopivaa kelaa ilman kalastuksenhoitomaksua ja vesialueen omistajan lupaa tai läänikohtaista viehekalastusmaksua. Luvat internetistä osoitteesta kalakortti. com Antti 9 VISBYN MATKA Kulunut kesä vierähti taas äidin kanssa mökillä Lahden suunnassa. Kesähelteillä oli mukava pulahtaa järveen uimaan. Olimme kuitenkin varanneet myös kesämatkan ja sunnuntai-iltana 27.7. olimme Länsisatamassa Tallinkin Silja Europa -laivassa määränpäänämme Visby. Nautimme laivassa buffetillallisen. Seuraavana päivänä laivan oli määrä saapua Visbyn satamaan mutta viivästystä tuli tunti. Toinen tunti vierähti siinä, kun koko matkustajajoukko ahtautui yhdestä ovesta ulos laivasta. Lopulta pääsimme sitten kaupunkikierrokselle. Se alkoi Almedalenin puistosta, jossa on Olof Palmen patsas. Opas kuljetti meitä keskiaikaisilla kaduilla. Kaupungissa on käyty kauppaa Hansa-ajoista lähtien. Opas kertoi mielenkiintoisia tarinoita ja taruja noilta ajoilta. Talojen seinustoilla oli ruusuköynnöksiä. Visbytä sanotaankin ruusujen kaupungiksi. Kävimme Kasvitieteellisessä puutarhassa (Botaniska Trädgården) jossa on paljon kasveja, pensaita ja puita. Kaupunkia ympäröi 1200- luvulta oleva kehämuuri ja kävelimme sen läpi. Kävimme myös Pyhän Marian kirkossa, joka on varsin vaikuttava sisältäpäin. Lopuksi ajettiin bussilla näköalatasanteelle toisella puolella saarta. Näimme, että Gotlannin saari on varsin tasainen jääkauden jäljiltä. 10 Kierroksen jälkeen oli aikaa tutustua omin päin Visbyn nähtävyyksiin. Yritimme löytää torin mutta emme onnistuneet. Ostimme jäätelöpallot joten kuten ruotsiksi rantakahvilasta. Illan kuumuudessa kävimme etsimässä minulle kylpypyyhkeen jossa on Gotlannin kartta. Siihen hurahtivat loput kruununi. Lopulta oli ehdittävä takaisin laivaan, joka oli lähdössä iltayhdeksältä takaisin Helsinkiin Tallinnan kautta. Laivalta löytyi kauppoja joka lähtöön ja aurinkokansikin. Matkaan kuului siis kaksi yötä laivassa ja kaupunkikierros perillä Visbyssä. Kierros oli varsin hyvä mutta olisin voinut ottaa enemmän kuvia. Matkan järjestelyt pettivät myöhästymisineen ym. Laiva oli jo poistumassa käytöstä. Muuten oli mukava piipahtaa länsinaapurissa. Sitten takaisin maalle.. Matkaterveisin Lassi 11 N Y S Ä T T R Syys- ja Lokakuu T 1.10. Stefan 2.10. Arto 4.10. Mika S. 5.10. Joel 6.10. Pirjo M. ja Hannu V. 8.10. Ulla C. ja Sointu 9.10.Leo 12.10.Hannu P. ja Toni R. 15.10.Raimo 16.10.Tuula ja Sirpa 18.10.Kimmo Ha. ja Merja H. 25.10.Tiina S. 26.10.Virpi A. 27.10.Terhi, Jouni ja Eero 29.10.Janne H 30.10.Timo L. 31.10.Martti I 2.9. Jukka Q. 3.9. Hanna J. ja Jan 5.9. Markus, Tuomo ja Timo T. 7.9.Anders 8.9.Taru 9.9. Petri M. 10.9. Kimmo S. 11.9. Jyrki ja Saini 13.9. Mikko H. 15.9. Samppa 16.9. Kimmo He, Heli, Saara, Milla ja Ukko 17.9. Mikko R. ja Jukka R. 20.9. Aleksi ja Pekka S. 21.9. Birgitta, Reina, Kosti ja Ilari 22.9. Helena S. 25.9. Toni L. ja Kim Stenvall 26.9. Antti E. 29.9. Annika 30.9. Lea Talokokouksissa kuultua ja päätettyä Kokous 11.8. Jukka aloittaa Siirtymätyön Olarin Prismassa; työt keskiviikkoisin ja torstaisin neljä tuntia päivässä. Kim aloittaa samassa paikassa tuetun työn, työpäivät perjantaisin ja lauantaisin. Molemmat työsopimukset on tehty puoleksi vuodeksi. Kokous 2.9. Jäsenkyselystä selvisi, että monet seuraavat klubitaloa ja sen tapahtumia facebookissa, vaikka eivät kävisi aktiivisti talolla. Sovittiin talon koulutuspäiväksi tiistai 25.11. Silloin voi opetella respaa, kahvilan hoitoa, yhteydenpitoa jne. Sovittiin kassan välitarkastuksesta puolen päivän aikaan, koska heittoja on ollut. Kokous 8.9. Atk-kurssille kaivataan osallistujia torstaisin, myös apuopettajalle on hommia. Uudeksi jäseneksi todettiin Kirsi hallintoon. Muistutettiin keittiön väkeä laittamaan pehmeät leivät ruokailun jälkeen muovipussiin. 12 Cheekend Olimme tilanneet liput jo ajoissa monta kuukautta ennen esitystä, ostaneet uuden levyn ja lainanneet kirjastosta myös vanhempia äänitteitä. Konserttipaikalla saimme odottaa kauan ja t-paitajonotkin olivat hirveän pitkät. Alkuillasta ei satanut ollenkaan, mutta kymmenen jälkeen alkoi sataa tosi paljon ja se tietenkin harmitti. Tunnelmaa se ei ainakaan pystynyt pilaamaan ja siitä piti huolen kirkuva yleisö, joka ei jättänyt Cheekiä hetkeksikään rauhaan. Hän avasi konsertin Sokka irti -kappaleella ja samalla hän räjäytti hätäraketin ilmaan. Hän lauloi viisi kappaletta uudelta levyltä mm. ”Timantit ovat ikuisia” ja ”Parempi mies” Samuli Edelmannin kanssa. Katri-Helenakin vieraili kappaleella ”Puhelinlangat laulaa”. Mukana oli myös Diandra kappaleella ”Fiiliksessä”. Nuori Anna Abreukin oli paikalla. ”Anna mä meen”-kappaleen hän lauloi yhdessä Jonne Aaronin kanssa. Ihmisiä oli oikein paljon paikalla. Harvoin näkee noin paljon ihmisiä. Oli makeen näköistä, kun ihmiset näyttivät kännykkävalonsa. Cheekin lava oli mahtava: rakennelmaan oli satsattu paljon ja useita työtunteja. Jatkot olivat kuulemma Apollossa. Cheek on ehtinyt ostaa kattohuoneiston Helsingistä. Hän häipyi Amerikkaan asti konsertin jälkeen. Cheek oli satsannut myös ulkonäköönsä ja oli komea ja söpö. Paikalla oli kaiken kaikkiaan 40 000 ihmistä molempina iltoina. Me olimme katsomassa konserttia lauantaina ja se oli ihan kiva. Cheek kiitteli yleisöään neljästi ja jäi nyt ansaitulle keikkatauolle. Hän poistui salaa lavan takana olevasta reiästä kenenkään huomaamatta. Cheek lähti hyväntuulisena ja musiikille kaikkensa antaneena. Ilta oli ikimuistoinen ja kruunasi meidän kesän. Terveisin Johanna ja Mariya 13 Liettuan matkalla Eräänä syyskuisena aamuna oli aikainen herätys tiedossa. Olin lähdössä vanhempieni kanssa pakettiautolla Baltian halki Liettuaan. Kuvataiteilija-äidilläni oli ollut siellä näyttely ja työt piti hakea pois. Ja koska autossa oli yksi tyhjä paikka, he päättivät ottaa minut mukaan. Olin mennyt edellisenä iltana vanhempien luokse yöksi, koska niin aikainen lähtö olisi helpompaa. Laivan Tallinnaan piti lähteä jo kello puoli kahdeksan. Sen takia nukuinkin laivan penkillä melkein koko matkan ajan. Viron halki ajaessamme, tuntuivat maisemat välillä todella yksitoikkoisilta: pelkkää metsää ja peltoa. Ajan kuluksemme yritimme bongata haikaranpesiä, sitä lintua kun ei Suomessa näy. Itse haikarat olivat ilmeisesti lähteneet jo etelään, mutta pesät olivat tietenkin jäljellä. Seuraavan yön olimme Latvian puolella jonkinlaisessa maatilamajoituksessa. Siellä oli elämyksenä taidepolku; eräskin mies oli tehnyt vanhoista televisioista pallon. Sitä oli mielenkiintoista tutkiskella, vaikka kengät hieman kastuivatkin nurmikolla kävellessä. Kun taidepolku oli kierretty, oli aika jatkaa matkaa Palangaan, Liettuaan. Ensimmäisenä iltana perillä lähdimme totta kai tutkiskelemaan kaupunkia. Ja se olikin varsinainen turistirysä. Äitini sanoi, että tulisimme yllättymään, miten kaupunki tyhjenisi kun arkipäivä koittaa. Etenkin eräs tietty katu, joka oli täynnä turistikauppoja, karaokebaareja ym. Yksi hauskimmista näyistä, jolle nauroin pitkään, oli kun muuan pikkupoika tanssi antaumuksella baarista kaikuvan musiikin tahtiin. Se oli niin hauskan näköistä! Katu loppui pitkään laituriin, josta avautui minulle todella hieno, sumuinen merimaisema. Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä Klaipedaan, jossa tapasimme äitini liettualaisen ystävämme. Hekään eivät olleet Klaipedasta kotoisin, mutta sattumalta olimme parkkeeranneet automme ihan vierekkäin. Tiistai-aamuna oli taas aikainen herätys, oli tarkoitus ajaa yhdessä päivässä 14 koko Baltian halki Tallinnaan. Aamupalan söimme vasta matkan varrella eräässä kahvilassa. Ajan kuluksemme aloimme laskea haikaranpesiä, niitä tuli muistaakseni lähemmäs kymmenen. Olimme ajatelleet, että aikaa olisi niin reilusti, että kiertelisimme ja kaartelisimme pitkin Viron maaseutua. Mutta kuinka ollakaan, olimme Tallinnassa vasta vähän ennen laivan lähtöä. Ja kotona juuri sopivasti nukkumaanmenoaikaan, seuraavana päivänä kun olisi minulla sikeästi nukkuvalla työpäivä. Sylvia Migreeni Tunti enää, niin menen nukkumaan. On migreeni ja päässäni jyskyttää niin kuin työmiehet ja sata vasaraa, niin kuin pää olis diskon sisällä. Eikö se olo voi helpottaa, ei edes välillä? Kehotus Älä unohda menneitä, älä ole surullinen menneistä. Iloitse tästä hetkestä! Iloitse tästä kauniista kesästä. Nauti ihanasta auringonpaisteesta tai ole ja lepää sisällä vilttien suojissa, niin tekisin minäkin. Kaadun sänkyyn ja pistän silmät kiinni, koetan kaiken unohtaa. Sit vahingossa – taisin nukahtaa?! Ja aamulla, kun herään, huomaan: uutta voimaa saan, ja uusi päivä alkaa kuin uusi laulu päässä soimaan taas. Lepää öisin rauhassa, enkeli on sua suojelemassa joka hetki, ja aina, päivälläkin. Suvi Suvi 15 Espoon Klubitalo Kutojantie 3, 5. kerros 02630 Espoo Puh. 044 727 3422 E-mail: [email protected] www.espoonklubitalo.fi Espoon Klubitalo on tarkoitettu mielenterveyskuntoutujille. Klubitalo tarjoaa jäsenilleen työpainotteisen päivän. Töitä tehdään kahdessa yksikössä: ravintola– ja hallintoyksikössä. Jäsenet osallistuvat yhdessä henkilökunnan kanssa toiminnan suunnitteluun, päätöksentekoon ja toteutukseen. Jäsenyys on maksutonta ja jokaisella on oikeus palata klubitaloon pitkänkin tauon jälkeen. Varaa tutustumisaika puhelimitse. Liikenneyhteydet busseilla: Espoonlahdesta 3 ja 543 Espoon Keskuksesta 18 Matinkylästä 5 ja 533 Tapiolasta 15 ja 110 Leppävaarasta 3 ja 5 Kauniaisista 15, 212 ja 533 Lähderannasta 15 Viherlaaksosta 15 Junalla Keran asemalle