18 Hämeen Sanomat Aurinko nousee Hämeenlinnassa klo 4.09 ja laskee klo 22.45 Ajastin 12. 11 12 1 10 9 8 Anna juttuvinkki Lähetä lukijan kuvia 7 6 5 Puh. (03) 615 1462 [email protected] 2 3 4 heinäkuuta 2011 tiistai 28. viikko Nimipäivät tänään: Hermanni, Herkko, Herman Nimipäivät huomenna: Joel, Ilari, Lari Ortodoksisessa kalenterissa: Kauko, Ilari, Ilkka, Mikael, Veronika Ortodoksisessa kalenterissa: Kauri, Teppo, Teppana, Tapani Ruotsinkielisessä kalenterissa: Herman Ruotsinkielisessä kalenterissa: Joel PÄIVÄN SANA: Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Luuk. 15:20 Kesäillan valssia Kapakanmäellä Hämeenlinna. TV2-kanavan suosituimman kesäohjelman Kesäillan valssin jakso kuvataan Tuuloksen Kapakanmäellä tänään tiistai-iltana. Kuvauksissa musiikista vastaavat muun muassa Janne Tulkki, Mikael Konttinen ja houseband Hurma. Illan juontaa tietysti katsojille ohjelmasta tutuksi tullut Sari Tamminen, Makeat sääret sokeroimalla joka on juontanut Kesäillan valssia, sekä sitä edeltänyttä Sataman valoja 20 vuoden ajan. Ohjelman kuvaukset alkavat kello 19.30 ja päättyvät kello 01. Kapakanmäellä kuvattava jakso lähetetään televisiosta ensi perjantaina. Suomen tanssilavoja 16 vuotta kiertänyt ohjelma lakkautetaan tämän kesän jälkeen. (HäSa) Toinen nainen Antti Tuomainen Kesädekkari 14/33 Susanna lähdekorpi / HÄSA Koekaniini Oivallus Sarjassa testataan sitä sun tätä. Hämeenlinna Tuulia Viitanen Sokerointia mainostetaan täyteläisillä, sokeroiduilla huulilla. Pääseekö ihokarvoista eroon sokeroimalla ne irtosokerilla? Sitä pitää koittaa. Ihokarvojen poistoon tarkoitettua sokerimassaa voi kyllä syödä. Se sisältää sokeria, vettä, sitruunamehua ja arabikumia. Siis ehta luonnontuote, joka on kuin vastalingottua hunajaa, mutta tiiviimpää. Säärien sokeroinnissa ei siis irtosokerilla pelata kuten mainoksessa. Kaija Aleniuksen Jalkahuolto ja kosmetologisessa hoitolassa kosmetologi Hannele Virtanen puhdistaa sääret ensin puhdistusaineella. Sen jälkeen iholle levitetään talkkia, jotta sokeri tarttuisi helpommin karvoihin eikä ihoon. Sitten Virtanen ottaa käteensä köntin lämmintä sokerimassaa, josta hän pyörittää pallon. Hannele Virtanen kertoo, että sokeri levitetään vastakarvaan. Silloin se menee aina karvatuppeen saakka. Kun sokeri on mattona iholla, se nypätään myötäkarvaan pois. Sokeroituja sääriä voi vaikka heti esitellä. – Sokeri tekee karvasta öljymäisen, ja se lähtee helposti pois. Sokeri ei myöskään tartu kuin ihokarvoihin ja kuolleeseen ihosolukkoon. Ihokarvojen poisto kyllä tuntuu, muttei varsinaisesti tee kipeää. Tosin ihmisten kipukynnys on erilainen. Virtasen edellinen asiakas oli syönyt kipulääkkeitä ennen sokerointia, koska hänen mielestään se sattuu niin paljon. Sokeroimalla voi poistaa ihokarvoja myös kasvoista ja genitaalialueilta. Virtanen vinkkaa, että kuivat kantapäät saa sokeroimalla kuorituksi sileäksi. Virtanen kävi sokerointikoulutuksen tammikuussa. Hän sanoo, että vahaukseen verrattuna sokerointi on vaikeampaa. Jos tekniikkaa ei hallitse, sokerimassa saattaa jämähtää iholle. – Tämä on kuitenkin hellävaraisempaa ja karvojen kasvu vähenee. Sitä ihmiset haluavat. Kirkas sokeri muuttuu kermaksi Molempiin sääriin käytetään samaa sokeripalloa, joka muuttuu hiljalleen kerman väriseksi. Säärien sokeroimiseen aikaa menee noin tunti. Lopuksi sääret vielä suihkutetaan puhdistusaineella ja pannaan päälle rauhoittavaa voidetta. Valmis tulos miellyttää. Sokerointi ei ärsyttänyt pintakuivaa atooppista ihoa. Lopputuloksena ovat sileät sääret, joissa ei punaisia täpliä juuri näy. Vertauksena vahaukseen täpliä on huomattavasti vähemmän, joten sokeroituja sääriä voi vaikka heti esitellä. Hannele Virtanen muistuttaa, että hyvä lopputulos säilyy, jos muistaa noudattaa ohjeita. 12 tuntiin ei saa mennä saunaan, hikoilla eikä kuoria ihoa. Kuuma suihkukin on huono. – Ihon rasvaamisella välttyy karvojen sisään kasvamiselta, Virtanen vinkkaa. (HäSa) Kanadalainen keksintö Hämeenlinna Palvelukeskus Sampola järjestää haitallisen vieraslajin jättipalsamin hävittämistalkoot Karnaalinpuistossa huomenna keskiviikkona kello 9-12. Talkoisiin osallistuvien kokoontuminen pidetään ennen työhön lähtemistä Sampolan pihassa osoitteessa Brahenkatu 26. ■■ Kehitetty Kanadassa 1989. ■■ Ei käytetä eläinkokeita. ■■ Ei aiheuta allergioita. ■■ Sokeri on edullista, eikä sitä tarvitse kerralla paljoa. Ennakkoon talkoisiin on lupautunut mukaan Hämeenlinnan kaupungin yhdyskuntarakenne, Sampolan asukkaita sekä Hämeenlinnan Rotaryklubi ja alueen rotareita. Kaikki vapaaehtoiset ovat tervetulleita. Sampola tarjoaa talkoolaisille työn jälkeen talkookahvit. (HäSa) Neptunus starttaa toiselle kierrokselleen Sokerointi NSSDC / NASA Ulkoavaruus Jani Suhonen Kosmetologi Hannele Virtanen levittää sokerimassan säärelle. Ja sitten sokeri nyppästään pois. Samalla lähtevät ihokarvat. päiväntasaajalla Tia Yliskylä ■■ Jatkuu huomenna. Kesädekkari ilmestyy Ajastimessa 31.7. saakka. Haittakasvia hävitetään talkoilla Karvojen kasvu hidastuu Kuinka usein sitten pitää sokeroida? Virtasen mukaan se riippuu karvan kasvusta. Suositeltavaa on 2–4 viikon välein. – Mitä useammin sokeroi, sitä harvemmin karvat kasvavat, kun karvatuppi surkastuu. Tämän koekaniinin tapauksessa sokeroinnin teho on pieni pettymys – uudelle käsittelylle alkaa olla tarvetta jo reilun viikon kuluttua. Sokerointi on kuitenkin paha vastustaja vahaukselle. Se on luonnonmukainen tuote, jota voivat käyttää myös allergiset. Sokeroimalla saa myös 2-3 millin karvoja pois, johon vaha ei pysty. Sokeroinnin etu on myös se, ettei se aiheuta katkenneita eikä sisään kasvaneita karvoja. Samalla se kuorii ihoa. Jokin naisen olemuksessa oli muuttunut: askeleet kajaanilaisen huoltamon parkkipaikalla olivat olleet aikaisempaa naisellisemmat, aistikkaammat. Ja ennen autoon nousemistaan nainen oli heilauttanut hiuksensa selän puolelle kuin hykerrellen. Kuin olisi tiennyt, että häntä katseltiin. Naisen auton nopeus sen sijaan pysyi samana, ja se teki seuraamisen helpoksi. He olivat matkalla Ouluun. Tai siltä se ainakin vaikutti. Harjun levottomuus kasvoi. Hän yritti samaan aikaan sekä unohtaa että muistaa elinkautisvanki Piiraisen puhelun ja jokaisen vaihdetun sanan. Sama päti edelliseen yöhön. Muistiko hän oikein ajan ja paikan ja laukaukset? Mikä häntä vaivasi? Hän oli sentään kokenut rikostutkija, vaikkakin oli juuri nyt hyllytettynä. Tämäkin asia sotki hänen ajatuksiaan kaiken muun ohessa. Mistään ei saanut otetta. Harju huomasi käsiensä vavahtavan. Aivan kuin lipeäminen olisi konkreettista. Aurinko oli aloittanut laskunsa ja Harju napautti häikäisysuojan alas piiloutuakseen polttavilta, sokaisevilta säteiltä. Kun Harju pitkällä suoralla laski kädet syliinsä ja piti ratista vain kevyesti etusormellaan ja peukalollaan, hän huomasi jälleen ajattelevansa Tiinaa, vaimoaan. Ajatus oli epämukava. Kuin Harju olisi etsinyt mukavaa makuuasentoa röpelöisellä kalliolla. Mikään asento tai lähesty- miskulma ei tuonut helpotusta. Harju huokaisi. Kurkusta nousi vaimea tuskainen luontoääni. Samalla kun naisen Audi TT hetkeksi katosi oikealle kaartuvaan mutkaan, Harju kuuli puhelimensa soivan. Lehikoinen. Hänen toimeksiantajansa. - Kaikki hyvin? kysyi Lehikoinen. - Anna kun mietin, sanoi Harju. - Seuraan naista, joka on saattanut syyllistyä vakavaan rikokseen. Syy tähän on se, että sä kiristät mua asioilla, jotka saattaa johtaa avioliittoni lopulliseen kariutumiseen ja lopullisiin potkuihin Keskusrikospoliisista. Kaikki on ihan helvetin hyvin. Lehikoinen ei sanonut hetkeen mitään. - Oletko sä puhunut kenenkään kanssa? Mitä tämä oli? Harju oli automaattisesti ajatellut, että Piirainen, jonka kanssa hän oli hetki sitten puhunut, olisi alkuperäinen toimeksiantaja, jota Lehikoinen ei ollut suostunut paljastamaan. Kun aurinko jälleen häikäisi Harjun hetkeksi, hän tajusi samalla välähdyksellä, ettei Lehikoinen sittenkään tiennyt kaikkea. Ja etteivät Piirainen ja Lehikoisen turvallisuusyritys pelanneet yhteen. Harju oli äkkiä täysin varma asiasta. - En, Harju valehteli ja otti tukevamman otteen ohjauspyörästä. Kakantuoksuinen supermama Poika kirkuu paniikissa kuin hyeena. Kakka tur- suaa kainaloista ja pienet hätääntyneet kädet levittävät sen saman tien tukkaan asti. Vetelä mössö valuu pitkin äidin rintaa ja reisiä. Ripuli. Isä ei kuule äidin avunhuutoja, koska on juuri laskemassa kylpyvettä pikkupiltille. Tunnen paniikin kasvavan. Apua, miten äidit yleensä tällaisesta selviävät? Kuuluuko nyt itkeä vai nauraa? Ja kenen välkky idea on, että makuuhuoneessa on lumenvalkoinen matto, jota kohti kakkavana kiiruhtaa? Viimein isä singahtaa paikalle kuin uljas prinssi, nauraa hetken, ja vie sitten äidin ja pojan kylpyammeeseen. Minä en voi kuin hämmästellä pikkumiehen rikkoutumatonta luottamusta mamaansa. Vaikka eilen vein hänet lääkäriin, jossa tuhma täti pisti neulalla ranteeseen ja kyynärvarteen, ja tänään en osannut heti taikoa ripulikakkaa pois, hymyilee tuo vesseli taas onnellisena äidilleen. Yhteinen arkemme on kainalokakkaa lukuun ottamatta alkanut satumaisesti. Poika on selvästi kiintynyt vanhempiinsa, koska hän vierastaa jo muita. Aurinko alkoi paistaa hänen kasvoillaan heti kun ajoimme ulos lastenkodin portista ja nyt tämä autuas helle tuntuu vain jatkuvan. Olemme onnekkaita. Kuinka lastenkodin nunnat osasivatkin antaa meille maailman suloisimman pikkupojan? Virallisen tarinan mukaan vanhemmille ei milloinkaan etsitä sopivaa adoptiolasta, vaan adoptiolapselle etsitään sopivia vanhempia. Kuulostaa hyvältä. Silti kalliisti pukeutunut kenialaisnainen tun- tuu ymmärtäneen adoption hieman eri tavalla, lapseksi ottamisena. Kun me hehkumme onnea pojan saamisesta, hän kertoo päättäneensä ottaa Vain supermama on niin hyvä, että rakastaa toisen synnyttämää lasta kuin omaansa. pojan ja tytön. Ei saada vaan ottaa. Valinta on osunut lastenkodin parhaiten syöneisiin muksuihin. Hän kehottaa meitä palkkaamaan hyvän housegirlin (kotiapulaisen) ja käskemään apulaista syöttämään laiheliinia poikaamme hyvin. Joissakin maailmankolkissa adoptio on pai- kallisille asukkaille vieras käsite, vaikka lapsia annettaisiinkin kansainväliseen adoptioon. Esimerkiksi Thaimaassa paikalliset ihmettelivät thaipoikaa hoivanneita suomalaisia. ”Annatteko lapselle ruokaakin? Asuuko hän sisällä teidän talossanne? Mitä töitä lapsen tulee tehdä?” he utelivat. Kun asian oikea laita selvisi, he nimesivät suomalaisnaisen supermamaksi. Vain supermama on niin hyvä, että rakastaa toisen synnyttämää lasta kuin omaansa. Minusta supermama on vielä jotain muuta. Hän rakastaa lastaan pyyteettömästi ja varauksetta joka ainoa päivä. Hän rakastaa lastaan juuri sellaisena kuin lapsi on. [email protected] Aurinkokunnan laitamilla tehdään tänään historiaa, kun planeetta Neptunuksen nähdään lähtevän jo peräti toiselle kierrokselleen auringon ympäri. Kaukana auringosta ja maapallosta värjöttelevä Neptunus löydettiin ensimmäisen kerran syyskuun 23. päivänä 1846. Tämä aurinkokunnan uloin planeetta kiertää niin kaukana auringosta, että yhden kierroksen tekemisessä vierähtää peräti 164 vuotta, 288 päivää ja 13 tuntia. Nyt Neptunus onkin lähdössä vasta toiselle havaitulle kierrokselleen, joka kestää jälleen lähes 165 vuotta. Paljain silmin ei Neptunuksen toiselle kierrokselle lähtemistä kannata yrittää tiirailla. Kaukainen planeetta näkyy vain kaukoputken avulla. Metaania, vetyä ja joku määrä kuita Roomalaisen merenjumalan mukaan nimetty Neptunus on maan ohella aurinkokunnan toinen sininen planeetta. Väri ei johdu vedestä, joka -220 asteen pintalämpötilassa olisikin tiiviisti jäässä. Planeetan ydinosan arvellaan olevan enimmäkseen kiveä ja jäätä. Ilmakehän sijaan sitä peittää vetykerros, jonka yläosa on kaasumaisessa muodossa sekä syvän sini- Neptunuksen kauniin sininen väri johtuu metaanista. sen värin antava metaani. 30 kertaa maata kauempana auringosta kiertävästä neljänneksi suurimmasta jättiläisplaneetasta ei tiedetä vielä läheskään kaikkea, vaikka Voyager 2 -luotain ohittikin sen suhteellisen läheltä 1980-luvun lopulla. Kuiden määrääkään ei vielä tiedetä. Neptunuksen ympäriltä on havaittu kuusi kuuta ja siellä arvellaan olevan ainakin viisi kuuta lisää. Suurimmasta kuusta Tritonista on saatu jopa valokuvia. Neptunuksella on ympärillään samantapaisia renkaita kuin Saturnuksella, mutta huomattavasti heikompina ja vaikeammin havaittavina. (HäSa)