Kotitilalta 1/2013
Kotitilalta 1/2013 Investoinnit liikkeelle tänä vuonna LSO ja HKScan juhlivat sataa ensimmäistä vuottaan s. 16–22 s. 4–5 Maitotila arvostaa joustavaa kumppania s. 24–25 MARKKINAKATSAUS pääkirjoitus Siantuotannossa toiveita paremmasta Tulevaisuus tehdään joka päivä M aailman ruoan tarve kasvaa voimakkaasti. Maataloutta on kehitettävä yhä tehokkaampaan ja samalla kestävään suuntaan. Koko elintarviketuotannon ketjussa korostuvat arvot, eettisyys ja moraali. Suomalaiselle elintarviketeollisuudelle on tärkeää turvata monipuolinen toiminta-alue. Myös meidän on osallistuttava maapallon lisääntyvän väkimäärän ruokkimiseen. Toimintamme säilyttäminen on sekä eettisesti että moraalisesti oikein, vaikka tulevaisuuden turvaamiseksi pitää tehdä koviakin ratkaisuja. Meillä on oltava syvä kokonaisnäkemys toimialan kehityksestä jopa vuosikymmenen päähän. Jos elää vain tässä hetkessä, on koko ajan myöhässä. Nyt on pohdittava, kumpi on enemmän oikein: tehdä päätöksiä, joiden seurauksena joudutaan irtisanomaan työntekijöitä ja supistamaan toimintaa, vai jättää päätökset tekemättä, jolloin uhkana on koko toiminnan lopettaminen muutaman vuoden kuluttua. Ilman jatkuvia ja korjaus- ja uusinvestointeja tuotantokoneisto kuitenkin rapistuu, ja hetken päästä investointikynnys voi kohota liian korkeaksi. Liharaaka-aineen saatavuuden varmistamisessa tuottajien investoinnit ketjuun ovat avainroolissa. Investointeihin tarvitaan rahaa, mutta myös selkeää näkemystä markkinoiden ja hintojen kehityksestä sekä tuotantoa säätelevistä ehdoista. Viljan hintaan on tullut pysyvä korotus, ja siihen koko maailman on aika tottua. Kalliimpi vilja vaikuttaa oleellisesti lähes kaikkiin elintarvikkeisiin ja sitä kautta ruoan hintaan. Uskon kuitenkin, että suomalainen elintarvike- ja lihateollisuus selviytyy voittajana, kun laadukkaaseen ja innovatiiviseen alkutuotantoon panostetaan systemaattisesti. Alkutuotannon ja teollisuuden hyvä yhteistyö varmistaa molemmille kehittymisen mahdollisuudet. Tuottajien investoinnit ketjuun ovat avainroolissa. Terveisin, Veli-Matti Jäppilä 2 Kotitilalta 1/2013 SISÄLTÖ Pääkirjoitus 2 Markkinakatsaus 3 Kasvatuspaikkoja tarvitaan lisää 4 Investointitukea rakentamiseen 6 Uudet tuulet puhaltavat Pohjolaisella 9 Uusi vuosi tuo muutoksia sikagenetiikkaan 10 Sikatulokset kehittyneet hyvin 12 Tarkka työ on vuoden tuottajalle sydämen asia 14 LSO Osuuskunnan ja HKScanin historialliset 100 vuotta 16 Kilpailuetua alkutuotannon yhteistyöryhmillä 23 Korhosen maitotila kehittyy reippain askelin 24 Laatusonnit kirivät 26 Hanke herättää kehittämisen halun 28 Broilerimunittamossa avoimet ovet 30 Miten varautua rehun hintaralliin? 31 Terveiset tuottajapäiviltä 32 Pihvi on aina pop! 34 Rypsiporsas Top Chef -kokkien käsittelyssä 36 Hankintamiesten matkassa 38 Snabbt och kort 39 Kannen kuva: Merja Ojala Julkaisija HK Agri, PL 50, 20 521 Turku, puh. 010 570 150, www.hkagri.fi Päätoimittaja Veli-Matti Jäppilä Toimitussihteeri Raila Aaltonen, puh. 040 543 2390, [email protected] Taitto Päivi Liikamaa, puh. 044 518 9258, paivi.liikamaa@ phnet.fi Ulkoasu Focus Flow Oy Painopaikka Forssa Print, ISSN 2242-153X. Osoitteenmuutoksen voi tehdä www.hkagri.fi-sivujen palauteosiossa. Seuraava numero ilmestyy viikolla 14. Kuva: HK Agri Vuosi 2012 oli monella tapaa mieleenpainuva. Sianlihan kulutus ylitti tarjonnan ensimmäistä kertaa 30 vuoteen ja tuottajahinta nousi viidenneksen. Odotettua kannattavuuden paranemista ei saavutettu, koska tuotantokustannukset karkasivat käsistä; esimerkiksi rehukustannus nousi vuoden aikana neljänneksen. HK:n suunnitelma tilanteen parantamiseksi oli säännölliset hinnankorotukset. Kustannusten nousu söi kuitenkin niiltä tehon. Ennusteet vuodelle 2013 lupaavat parempaa. Vaikka hintataso on Euroopassa vuoden lopussa laskenut, hin- tojen odotetaan vahvistuvan kevään mittaan ja vuoden edetessä. Rehujen hinnat ovat tasaantumassa ja odotettavissa on jopa hiukan laskua. HK Agri vei viime vuonna onnistuneesti läpi tuotantosopimusten uudistuksen. Porsas- ja lihasikatuotannon tasapaino on jo lähellä. Tänä vuonna jatkamme verkostojen rakentamista ja vahvistamme tasapainoa edelleen. Sikagenetiikan vaihto tuo oman lisänsä vuoden tuotantoon. Lisäksi odotamme paljon hyviä kehitysideoita käynnistyviltä alkutuotannon kehitysryhmiltä. Olli Paakkala Rehutilanne näkyy vasikkamarkkinoilla Naudanlihantuotannossa tuotannon pitkästä aikajäänteestä johtuen tiloilla tehdyt päätökset heijastuvat ketjun toimintaan pitkään. Keväällä 2012 rehuviljan saatavuusongelmat ja heti perään kesän ongelmat rehuntuotannossa saivat aikaan notkahduksen nuoren naudan päiväkasvuissa. Keväästä eteenpäin rehuviljan määrää ruokinnassa pudotettiin monella tilalla. Kasvatusajat ovat venyneet ja sitä kautta kasvatuspaikkoja uusille vasikoille ei ole vapautunut riittävän nopeaan tahtiin. Meille tarjotaan enenevässä määrin vasikoita välitettäväksi ja uusin kasvattamohankkeisiin riittää hyvin vasikoita. Nuoren naudan tuottajahinnassa on ollut viimeisen vuoden aikana positiivinen vire. Toivomme tämän myönteisen kehityksen saavan investointihankkeita käyntiin. Nuoren naudan tuottajahinnassa on viimeisen vuoden aikana ollut positiivinen vire. Sami-Jussi Talpila Broileri kasvaa tasaisesti Vuoden suurimmat pyhät ovat takana ja arki on alkanut. Broilerilla on takanaan mielenkiintoinen kasvun vuosi. Tässä vaiheessa kaikkia vuoden 2012 tunnuslukuja ei ole vielä käytettävissä, mutta hyvältä näyttää. Markkinoille on tulossa kilpailukykyisiä kuivikevaihtoehtoja. Alkaneena vuonna broilerinlihan kulutuksen ennakoidaan kasvavan kolmisen prosenttia. Suomessa kulutus kasvaa muita EU-maita nopeammin, osasyynä on, että kulutuksemme on vielä alemmalla tasolla. Pääsiäinen vaikuttaa kysynnän kannalta hyvältä ja siihen tullaankin varautumaan haudonnoilla niin, että teurastukset ajoittuvat kulutushuipun mukaan. Siipikarjalihan kilpailukyky muihin lihavaihtoehtoihin nähden paranee joh- tuen tehokkaasta tuotantoketjusta ja hyvästä rehumuuntosuhteesta. Vaikka odotukset tuotantokustannusten alenemiselle ovat suuret, kovin nopeita muutoksia ei ole näköpiirissä. Kuivikepulan kanssa on pärjätty ja markkinoille on tulossa kilpailukykyisiä vaihtoehtoja turpeelle. Alkanut vuosi ja vuodet näyttävät, ovatko ne todellisia, kustannustehokkaita ja eläinten hyvinvoinnin kannalta oikeita mahdollisuuksia. Jarmo Seikola Kotitilalta 1/2013 3 Kasvatuspaikkoja tarvitaan lisää HK Agri aikoo kasvattaa hankintaosuuttaan naudassa ja odottaa emakoiden tuottavuuden nousun tuovan lisää sikakiloja. Siksi yhtiö kantaa huolta kasvatuspaikkojen riittävyydestä. Myös broileriketjussa on kehittämistarpeita. Teksti Raila Aaltonen Piirros Kati Kelo H K:n lihaketjun alkupää rakentuu lihantuottajien päätösten varaan. HK Agrin toimitusjohtaja Veli-Matti Jäppilän mukaan yksittäisten lihatilojen päätösten painoarvo kasvaa samalla kun maanviljely ja kotieläintuotanto nousevat yhä strategisempaan asemaan kaikkialla maailmassa. HK:lla on vahva intressi saada lisää nuoren naudan kasvatuspaikkoja erityisesti Itä-Suomeen, Jäppilä sanoo. Myös lihasikainvestointeja tarvitaan, sillä viime vuosina kasvatuskapasiteettia on poistunut tuotannon lopettamisten myötä. Haasteena on myös vahvistaa ketjua siten, että nykyisillä lihasikapaikoilla tuotettaisiin vuodessa täysi määrä teuraita. Lisäksi emakoiden keskituotoksen huomattava nousu vaatii lisäämään välikasvatuskapasiteettia. Lisää nautaa maitotiloilta Suomessa tuotetaan noin 80 miljoonaa kiloa naudanlihaa vuodessa. Vaikka emolehmien määrä on selvästi kasvanut, on naudan kokonaistuotanto vahvasti kytköksissä lypsylehmien määrään. Koska lehmien määrä pysyy suunnilleen ennallaan, ei lihantuotantoonkaan odoteta suuria muutoksia. Jäppilän mukaan HK Agri aikoo kasvattaa hankintamääräänsä kolmessa vuodessa viidenneksen. Tärkeänä kasvualu- 4 Kotitilalta 1/2013 eena yhtiössä nähdään Itä-Suomi, jossa HK jäi viime vuoden lopulla ainoaksi nautaa teurastavaksi yritykseksi. ”Nuoresta naudasta noin neljäsosa tulee tällä hetkellä maitotiloilta. Näistä vasikoista HK aikoo kilpailla tiukasti. Kotimaisen lihan riittävyys on HK:lle ratkaisevan tärkeää, sillä yhtiö on sitoutunut käyttämään tuotteissaan yksinomaan kotimaista lihaa.” Uusia kasvatuspaikkoja tarvitaan, sillä erikoistuneessa naudantuotantoketjussa jokaiselle maitotilalla syntyvälle vasikalle on oltava toimitusosoite 2-3 viikon sisään. Aiemmin vasikkavälityksessä oli pelivaraa parikin kuukautta, Jäppilä huomauttaa. Huomio välikasvatukseen Sianlihassa HK-ketjun tavoitteena on hallittu, tasainen kasvu ja ketjun tasapaino porsastuotannon ja lihasikatuotannon kesken. Tavoite on realistinen, Kasvu tulee pääosin emakoiden tuottavuuden parantumisesta. vaikka sianlihan tuotanto on Suomessa kääntynyt laskuun. ”Kasvu tulee pääosin orgaanisesti, eli emakoiden tuottavuuden parantumisen kautta”, Jäppilä sanoo. Lihasikainvestointien lisäksi erittäin tärkeän kehittämiskohde sikaketjussa onkin hänen mukaansa porsaiden välikasvatus. Kun emakoiden keskituotos on parempien käytäntöjen ja uuden, tuottoisamman eläinaineksen myötä kohonnut, ovat emakkosikaloiden vieroitusosastot käymässä ahtaiksi. Yksi tapa ratkaista haaste on rakentaa välikasvattamoja lihasikaloiden yhteyteen. Tällaisia on toteutettu jo muutamilla tiloilla. Toinen vaihtoehto on vieroitettujen porsaiden kasvatuttaminen sopimustilalla, joka myy porsastuottajalle porsaiden hoitotyön ja saa korvauksen myös porsaille sopivasta kasvatustilasta. Myös sikaketjussa jokaiselle syntyvälle porsaalle on oltava kasvatuspaikka tiedossa ruuhkien välttämiseksi. Jäppilän mukaan lihasikapaikkojen määrä on nykyisellään lähes riittävä, ja varsinainen uusinvestointien tarve pieni. ”Nykyisillä lihasikapaikoilla voisi kasvattaa jonkin verran enemmän teuraita. Hinta-asiat ovat kehittymässä hyvään suuntaan ja toivon, että parempi kannattavuus kannustaa nekin tilat pitämään lihasikapaikat täynnä ympäri vuoden, jotka nyt kasvattavat vain yhden parttian vuodessa”, Jäppilä toteaa. ”Korvausinvestointeja tietysti tarvitaan jollain aikavälillä lihasikapuolellakin.” Untuvikot edullisemmin Broileriketjun toimintatapa eroaa paljossa muusta lihantuotannosta. Untuvikkoja haudotaan tarkasti broilerikasvattamoiden tarpeen mukaan, ja poikaset kuljetetaan loppukasvatustiloille heti kuoriutumisen jälkeen. Jäppilän mukaan broileriketjun kehittämishaasteet kohdistuvat etenkin tiloille, jotka tuottavat broileripoikasiksi haudottavat munat. Tuotantotapoja pitää edelleen yhdenmukaistaa ja pelisääntöjä tarkentaa. ”Munittamoiden tuotantokustannukset ovat jääneet liian korkeiksi. Loppukasvatusketjussa olemme kilpailukykyisiä verrattuna esimerkiksi Tanskaan.” Sitoutuminen ratkaisee Kasvattamoinvestointeja on monenlaisia, mutta tietyt piirteet ovat yhteisiä hankkeen onnistuneesti toteuttaneille yrittäjille. Menestyjiä yhdistää ennen kaikkea halu olla täysillä mukana kotieläinketjussa. Tärkeitä tekijöitä ovat myös hyvä tuotannollinen osaaminen ja oman toimenkuvan selkeä määrittely investointihankkeessa. ”Johtamisen tärkein asia on tietää, mitä kannattaa tehdä itse ja mistä maksaa ulkopuoliselle”, muistuttaa Jäppilä. Päätös yksikkökoosta on hyvin tilakohtainen asia: yrittäjä päättää, monelleko henkilölle lihantuotannosta halutaan työtä. Lisäksi käytettävissä oleva peltoala sanelee ratkaisuja. Päätöksen synnyttyä HK Agri tarjoaa lihantuottajalle onnistumisen eväitä. Jäppilän mukaan esimerkiksi verkostoitumisen mahdollisuudet kannattaa katsoa yhdessä HK:n kanssa. HK Agrin asiantuntijoita kannattaa käyttää rakennussuunnitteluun ja rahoituksen vaihtoehtojen pohdintaan. Tuotannon hiomiseen on myös tarjolla osaavaa apua. ”Tulokset ovat parantuneet etenkin siantuotannossa Optipossu -ohjelmiemme avulla huomattavasti. Tuottavuuden nousua on seurattava yhä tarkemmin, kustannusseurantaa ei saa unohtaa”, Jäppilä sanoo. Kotitilalta 1/2013 5 Tänä vuonna myönnetään investointitukia kotieläinrakentamiseen pian päättyvän ohjelmakauden ehdoilla. Tulevat ratkaisut investointien tukemisesta ovat auki. Kimmo Haapanen Tuotantoneuvoja HK Raksa on kokonaispaketti rakentamiseen Investointituen hakeminen on nyt ajankohtaista. Tämän vuoden viimeinen hakuaika on syksyllä. Tukea saaneet hankkeet on toteutettava tämän ja ensi vuoden aikana. Investointitukea rakentamiseen Kuva Kimmo Haapanen M anner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmakausi päättyy vuoden 2013 lopussa. Tämän ohjelmakauden aikana voi hakea investointitukea muun muassa nautakarjan, sikojen ja lihasiipikarjan rakennuksen uudisrakentamiseen, laajentamiseen ja peruskorjaamiseen. Hakuajat Maatalouden rakennetukihakemus (nro 2314) liitteineen jätetään ely-keskukseen ilmoitettuna hakuaikana. Nyt on käynnissä vuoden toinen hakuaika, joka päättyy 28.3. Kolmas hakuaika on 15.4.–16.8. ja viimeinen ajoittuu syys–lokakuulle (2.9.–18.10.). Ely-keskus tekee maatilainvestointien tukipäätökset kunkin hakuajan päättymisen jälkeen. Viimeisenkin hakukierroksen kaikki päätökset pitää tehdä vuoden 6 Kotitilalta 1/2013 Tukimuodot ja tuen enimmäismäärät Korkotukilainaa enintään, % Korkotukea enintään, % Avustusta enintään, % A- ja B-tukialueet Lypsy- ja nautakarjatalous 60 20 40 Sikatalous 70 20 15 Siipikarjatalous 70 20 15 Muut tukialueet Lypsy- ja nautakarjatalous 75 20 25 Sikatalous 70 20 15 Siipikarjatalous 70 20 15 Avustuksen enimmäismäärää voidaan korottaa 10 prosenttiyksiköllä, kun hakija on alle 40-vuotias ja pitänyt tilaa alle viisi vuotta. 2013 aikana, joten investointitukihakemuksen tulisi jo hakemusta jätettäessä sisältää kaikki tarvittavat liitteet. Lupa-asiat Investointitukikelpoisille kotieläinrakennuksille tarvitaan aina voimassa oleva ympäristölupa, ja lupapäätöksen tulee olla investointitukihakemuksen liitteenä. Ympäristölupaa onkin haettava nyt keväällä, jos aikoo ehtiä investointitukien syksyn hakuun. Myös rakennuslupa tarvitaan investointitukea haettaessa. Tukimäärät Investointituen enimmäismäärä tilaa kohti on 500 000 euroa kolmen vuoden aikana. Kahden nuoren maatalousyrittäjän yhteishankkeessa kokonaistukimäärä voi olla 750 000 euroa. Mikäli tu- kea hakee vähintään kolme maatalousyrittäjää yhdessä, tuki voi olla maksimissaan miljoona euroa. Investointituki on merkittävä varsinkin nuorille viljelijöille, sillä heillä avustusprosentti on 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin muilla viljelijöillä. Nuoreksi viljelijäksi katsotaan tuen ehdoissa alle 40-vuotias maatalousyrittäjä, jolla tilanpidon aloittamisesta on alle viisi vuotta. Rakentamisaika Rakentamisaika on pääsääntöisesti kaksi vuotta tukipäätöksen tekemisestä. Ely-keskuksen ennakkotiedon mukaan viimeinen maksatushakemus päättyvän ohjelmakauden tuille on jätettävä kuitenkin viimeistään 30. 4. 2015. Tämä tarkoittaa investointitukea saavien kotieläinrakennuksien rakentamista tämän ja ensi vuoden aikana. HK Raksa on rakentajan avuksi kehitetty palvelu. Avustamme sika- tai broilerituottajaa investoinnin toteutuksessa suunnittelun alusta tuotannon käynnistykseen asti. Nautatiloille tarjoamme rakennussuunnittelupalveluja. Suunnittelu aloitetaan hankesuunnitelmasta. Hankesuunnitelma sisältää keskeiset asiat, kuten eläinmäärä lähtötilanteessa ja laajennuksen jälkeen, alustava rakentamisaikataulu, suunnitteluaikataulu, tilan työvoima, lannanlevitykseen käytettävissä olevat pinta-alat, ruokintajärjestelmä, karsinatyypit ym. Luonnossuunnitteluvaiheessa päätetään sikalan tuotantoprosessiin eniten vaikuttavat asiat sekä noin 90 prosenttia toimivan sikalan investointikustannuksista. Tässä vaiheessa laskemme alustavan kustannusarvion kannattavuuslaskelmia ja varsinaista rakentamispäätöstä varten. Yhteistyökumppanimme piirtää luonnossuunnitelman pohjalta pääkuvat ja laskee kustannusarvion investointitukihakemuksen liitteeksi. Rakenne-, LVI- ja sähkösuunnittelun toteutamme niin ikään yhteistyökumppaneiden kanssa. Ympäristölupa pitää hakea hyvissä ajoin, koska lupakäsittely kestää nopeimmillaankin muutamia kuukausia. Rakennusluvan käsittely puolestaan on melko nopeata. Avustamme Kotitilalta 1/2013 7 Saksalaista laatua viljan varastointiin ja käsittelyyn Osaurakat sovitetaan yhteen työmaa kokouksessa. Hinnat alv. 0% Neuero NL 7/5 132 m3 5900,- • NL siiloihin saatavissa ns. tuulettuva/ jäähdyttävä pohja -> kysy tarjous! Neuero ruuvikuivaussiilot • 140-740 tn • Täydelliset paketit sis. puhaltimet ja lämmittimet, myös asennettuna Neuero NLT 5/8 114 m3 8900,- • Siilo omilla jaloilla ja kartiopohjalla • 100% sinkitty rakenne Neuero NLM 2/9 ulkorehusiilo 3990,- Kysy lisää HK Raksa -palvelusta kenttäedustajaltasi tai Kimmo Haapaselta. viljelijää lupahakemusten ja liitteiden tekemisessä ja rakennusteknisten asioiden hoitamisessa lupaviranomaisten kanssa. Rakentamisen ja suunnittelun yleisaikataulu sovitaan tuottajan kanssa. Tärkeätä on päättää, milloin varsinaiset rakennustyöt aloitetaan sekä milloin sikalaan tulee ensimmäiset siat. Näiden peruspäivien ympärille laadimme tarkat toteutusaikataulut. Noin puoli vuotta ennen varsinaisen rakennustyön aloittamista HK Agri kysyy tarjoukset mm. rakennustyöstä, materiaaleista, sikalan tekniikasta, lämpö- ja vesiurakasta, sähkötöistä ja maanrakennuksesta. Saaduista tarjouksista tuottaja valitsee kokonaisuutena edullisimman. Sitten käydään urakkaneuvottelut, joiden jälkeen sovitaan kirjalliset urakka- ja kauppasopimukset. Varsinainen rakentamistyö jaetaan selkeisiin osakokonaisuuksiin; maanrakennus, perustus ja lantakourut, seinät, katto, lattiat, sikalan tekniikka, lämpö- ja vesityöt, sähkötyöt. Jokaiselle osakokonaisuudelle laadimme oman toteutusaikataulun. Työmaakokouksia pidetään rakentamisaikana säännöllisesti, useimmiten 2–4 viikon välein. Kokouksessa ovat läsnä rakennuttaja (viljelijä), suunnittelijat ja urakoitsijat. Työmaakokouksessa sovitetaan yhteen työmaan lukuisat osaurakat ja sovitaan seuraavaan kokoukseen mennessä tehtävät työt. Kuva: Kimmo Haapanen • 14,4 m3/11,2 tn • 100 % sinkitty rakenne Siilotyhjennysruuvit alk. 990,- • Kestävä sinkitty rakenne • Halk. 100-150 mm, 2,2 kW - 5,5 kW Neuero GK120 6,5m 1.990,• Kätevä siirtoruuvi pyörillä, 3 kW Meiltä myös: viljalietsot, elevaattorit, esipuhdistimet, lajittelijat, eräsekoittimet, myllyt Hinnat alv 0% +toim kulut. Myynti: Olli Nykänen Etelä-Suomi: 045-3232177 p. 0400-792268 Itä-ja Länsi -Suomi: 050-368 5211, 0400-792268 Kaavintie 5, 73600 Kaavi Pohjois-Suomi: 0400-417505 e-mail: [email protected] 8 Kotitilalta 1/2013 Asiantuntijat laativat jokaiselle työvaiheelle maanrakennuksesta sähkötöihin oman aikataulun. Toimiva karsinan malli, lattialämmitys ja oikein tehty ilmanvaihto ovat antaneet puhtaat ja helppohoitoiset karsinat, sanoo Marko Pohjolainen. Uudet tuulet puhaltavat Pohjolaisella Vanha sikala sai viereensä uudisosan Pohjolaisen tilalla Huittisissa. Nyt porsaita tulee kasvamaan joka toinen viikko ja lihatiliä tulee viikoittain. M arko Pohjolainen aloitti nykyisen broilerin ja sikojen kasvatukseen erikoistuneen tilan viljelyn 2007. Tilalla on kasvatettu lihasikoja vuodesta 1977 ja broilereita vuodesta 1984. Broilerihalleista viimeisin valmistui 2008. Marko viljelee 110 hehtaarin alalla puolet rehuohraa ja toisen puolen rehuvehnää. Voimaperäisessä kotieläintaloudessa lähtökohtana on syöttää itse kasvatettu vilja sioille ja broilereille. Silti rehuviljaa pitää ostaa runsaasti oman sadon lisäksi. Tilansa jatkuvan kehityksen turvaamiseksi Marko aloitti sikalan laajennuksen rakennustyöt toukokuussa 2012. ”Sikalan laajentamisen lähtökohtana oli vanhan sikalan vesikaton korjaaminen. Samalla tuntui järkevältä levittää sikalaa uusilla osastoilla”, kertoo Pohjolainen. ”Vanhan sikalan osastoiminen ja ruokintakoneen uusiminen mahdollistuivat laajennuksen myötä.” Kaikki uudet osastot ovat nyt käytössä ja ensimmäiset teuraat lähtevät helmikuun puolivälissä. Vanha osa päivittyi samalla 1970-luvulla rakennettu sikala on tyypillinen pitkä rakennus, jossa on ollut 950 sikaa yhdessä osastossa. Laajennus tehtiin vanhan viereen siten, että entinen ulkoseinä on uuden kokonaisuuden keskikäytävän seinänä. Maksatukset sujuivat nopeasti sikalan valmistumisen tahdissa. ”Vanhan sikalan keskelle rakensimme poikittaisia väliseiniä, jolloin saimme keskelle jatkokasvatus- ja sairasosaston. Päätyihin jäi noin 360 ja 250 sian osastot”, Pohjolainen kertoo. Laajennusosassa on kuusi kasvatusosastoa rakennuksen harjaan nähden poikittain. Uusissa osastoissa on 12 karsinaa. Karsinat ovat tyypillisiä väliaitaruokintakarsinoita, joiden lantakouru on seinän vieressä. Karsinat ovat 2,6 metriä leveitä ja 5 metriä pitkiä. Kasvatusosaston leveys on 11 ja pituus 15,6 metriä. Jokaiseen karsinaan sopii 12 lihasikaa, joten osastolla on 144 sikaa. Investointitukea rakentamiseen Sikalan laajentamiseen ja peruskorjaukseen saa investointitukea, joka koostuu avustuksesta ja korkotukilainasta. ”Investointitukea kannatti hakea ja maksatukset sujuivat nopeasti sikalan valmistumisen tahdissa. Sain investointiavustusta 15 prosenttia hyväksytystä kustannusarviosta ja 70 prosenttia korkotukilainaa.” Pohjolaisen mukaan laajennuksen perustamistyöt maksoivat budjetoitua enemmän, koska seinät pitikin perustaa paalutuksen varaan. ”Muilta osin kustannusarvioon ei tullut ylityksiä.” Verkostoituminen varmistaa porsaan Sikalan tehokkaan tuotannon edellytyksenä on keskeytyksetön toiminta. Porsaiden saanti tasaisesti joka toinen viikko onnistuu vain etukäteen sopimalla. ”Sikalaani tulevat porsaat syntyvät Emomylly Oy:ssä. Osastojen täyttö säännöllisesti tasoittaa sikalan viikoittaisen työmäärän ja sen ansiosta lihatiliä tulee joka viikko”, kertoo Pohjolainen. Teksti ja kuva Kimmo Haapanen Kotitilalta 1/2013 9 Hollantilaisen genetiikkayhtiön Topigsin yorkshire on toinen Finnpigin tarjoamista emorotuvaihtoehdoista. Tanskan duroc isäroduksi Kuvat: DanAvl Uusi vuosi tuo muutoksia sikagenetiikkaan HK:n siirryttyä käyttämään ostogenetiikkaa sianlihan tuotannossa ovat porsastulokset kohentuneet merkittävästi. Nyt edessä on isärodun muutos. Itse uudistavat tilat valitsevat helmikuussa emorodun kahdesta vaihtoehdosta. Olli Paakkala Johtaja, sian hankinta 10 Kotitilalta 1/2013 H K:n kymmenen vuotta sitten tekemän linjauksen tavoitteena oli tarjota sopimustuottajille pitkällä tähtäimellä kilpailukykyinen eläinaines. Viime vuosien kehitys on osoittanut, että valinta oli oikea. Erityisesti hedelmällisyys- ja emo-ominaisuudet ovat parantuneet merkittävästi. Porsastuloksissa olemme ohittaneet Ruotsin ja Norjan ja lähestymme Tanskan tasoa. Pahnuekoko on kasvanut 1,5 porsaalla per pahnue ja HK Agrin seurannassa olevat Optipossu-tilat (lähes 20000 emakkoa) tuottivat vuonna 2012 keskimäärin 27,4 vierotettua porsasta per emakko ja vuosi. Parhaat pääsivät yli 30 porsaaseen. HK ja Atria päättivät viime vuonna siirtyä yhteiseen isärotuun. Aikaisemmin Atria oli käyttänyt Ruotsin hampshirea ja HK puolestaan Norjan duroc-maatiainen risteytyskarjua. HK:n ja Atrian yhteinen sianjalostusyhtiö Finnpig teki vuonna 2011 laajat kenttä- ja leikkuukokeet, joissa verrattiin Norjan ja Tanskan durocia. Tuotanto-ominaisuuksien perusteella rotujen välillä ei löytynyt tilastollisesti merkittäviä eroja, mutta leikkuusaantojen osalta tanskalainen duroc oli selvästi parempi lähinnä suuremman kinkun ansiosta. Finnpig valitsi isäroduksi käyttöön tanskalaisen DanAvlin durocin. Ensimmäiset keinosiemennyskarjut saapuivat Suomeen kesän lopulla. Karanteenin jälkeen ne siirtyivät Finnpigin Vammalan keinosiemennysasemalle. Karjutuonnit jatkuvat läpi talven ja ennusteiden mukaan ensi kesänä siementarjonta ja -kysyntä ovat tasapainossa. Tilakarjujen kysyntä on vähentynyt merkittävästi viime vuosina. HK ja Atria ovat ennustaneet, että yhteinen kysyntä laskee 150–200 karjun tasolle vuodes- sa. Tämän takia tuotanto keskitetään yhdelle tilalle, ja karjuvälityksen tulee jatkossa hoitamaan Finnpig. Karjutuotanto on aloitettava nykyisestä eläinaineksesta, koska duroc-ensikoiden tuonti ei ole mahdollista. Ensimmäiset 50-prosenttiset tanskanduroc-karjut tulevat myyntiin vuoden 2014 alusta. Siihen asti tilakarjuina toimivat HK:lla nykyiset norjanduroc-risteytyskarjut. Emorotuun vaihtoehtoja Norsvin, joka on toimittanut Finnpigille emorodut, sanoi viime kesänä irti sopimuksensa ruotsinyorkshiresta. Tämän takia Finnpig joutuu vaihtamaan toisen emorotunsa. Norjalaiset ovat valinneet tilalle hollantilaisen Topigsin yorkshiren. Sitä tarjotaan myös Suomeen toiseksi emoroduksi. Topigs on maailman toiseksi suurin jalostusyhtiö. Topigsin Z-linjan yorkshire tuo ennakkotietojen mukaan kestävyyttä ja hyviä käyttöominaisuuksia emoainekseen. Topigsin y-siementä on tarjolla maaliskuusta lähtien Finnpigin asemalta. Toisena emorotupakettina Finnpig tarjoaa DanAvlin maatiais-yorkshirea. DanAvl on maailman neljänneksi suurin jalostusyhtiö. Sen emakot ovat kuuluisia suurista pahnueistaan, joten DanAvl-genetiikan käyttö emorotuina vaatii tilan managementilta ja ruokinnalta erittäin paljon. HK Agrin oma hybridituotanto jatkaa norjalaisella genetiikalla. Viime vuonna välitys ylitti ensimmäistä kertaa 6 000 hybridiporsaan ja -ensikon myynnin ja tänä vuonna määrän arvioidaan kasvavan 8 000 eläimeen. Lisäystä tapahtuu lähinnä hybridiporsaiden osalta. Hybriensikoiden ja tiineiden tarjonta vähenee. Etsimme kuitenkin aktiivisesti uutta tiineiden ensikoiden toimittajaa. Valinta emoista helmikuussa Itseuudistajilla on mahdollisuus valita tanskalainen genetiikka. Liikkeelle on kuitenkin lähdettävä hybrideistä, sillä Norsvin ei salli siementää puhtaita Norsvinin ensikoita DanAvlin siemenellä. DanAvl toimittaa tiloille listat kunkin omien ensikoiden jalostusarvoista, mikä helpottaa emakkovalintaa. Finnpig on lähettänyt tuottajille kirjeen emorotuvaihtoehdoista. Tuottaja valitsee haluamansa emorotupaketin. Sekä Norsvin että DanAvl vaativat kirjallisen sopimuksen rotujensa käytöstä. Finnpigin kanssa tehtävällä kirjallisella sopimuksella tila sitoutuu kyseisen rodun käyttöön vähintään vuoden ajaksi. Muistipaketti rotuvalinnoista Karju Emorodut • Finnpig pystyy tarjoamaan riittävästi DanAvlin duroc-siementä kesään 2013 mennessä • Uuden rodun tilakarjuja saa vuoden 2014 alussa. Siihen asti tarjotaan nykyisiä Norsvinin duroc x maatiainen -risteytyskarjuja • Tilakarjutuotanto siirtyy Finnpigille ja keskittyy yhdelle tilalle • Uuden rodun ruokintaohjeet lähetetään tuottajille maaliskuun aikana • HK:n hybridituotanto jatkaa Norsvinin genetiikalla • Itseuudistajilla mahdollisuus DanAvl-vaihtoehtoon • Finnpig on tiedottanut kirjeitse rotuvaihtoehdoista tammi–helmikuun vaihteessa • Itseuudistajien tulee tehdä kirjallinen sopimus rodusta Finnpigin kanssa helmikuun loppuun mennessä. Lisää tietoa www.tilaafinnpig.fi -sivustolta Kotitilalta 1/2013 11 Rehunkulutusta on seurattava lihasikatuotannossa. Lihasikojen päiväkasvu hidastui yllättäen 877 grammaan. Vähennystä oli 1,5 prosenttia eli 13 grammaa päivää kohden. Loppuvuoden tulosparannuksista huolimatta alkuvuoden tasoa (900 g) ei ehditty enää saavuttaa. Näyttäisi siltä, että päiväkasvua jarruttivat mm. rehustukseen liittyneet ongelmat, kuten komponenttien määrien vaihtelut rehuseoksessa. Lihasikojen lihaprosentti oli keskimäärin 60,3, mutta syksyllä 2012 lihaprosentti lähti laskuun. Syynä tähän oli mm. viljan laatu ja eläinten keskipainon nousu. Lihasikojen kuolleisuus oli kahden viime vuoden tapaan 2,5 prosenttia. Lihasikaloiden vuoden 2012 tulokset perustuvat Sinetin lihasikalan tuloslaskelmiin, jossa on mukana noin 40 prosenttia teurastetuista sioista. Sikatulokset kehittyneet hyvin Porsastuotannossa saavutettiin uusi ennätys ja lihasikojen hylkäykset vähenivät vuonna 2012. Monen tilan tuotannon seurannasta puuttui kuitenkin tärkein tunnusluku: rehunkulutus tuotettua yksikköä kohti. Ulla Ketola Tuotantoneuvoja 12 Kotitilalta 1/2013 R ehukustannuksen osuus on porsastuotannossa noin 60 prosenttia ja lihasian tuotannossa yli 40 prosenttia. Siksi sikalan todellinen rehunkulutus pitää tietää ja tallentaa tieto tuotannon seurantaohjelmaan. Kulutustiedot auttavat sikalan tulosten analysoinnissa. Niiden avulla selviää, onko tuotantopanos hyödynnetty tehokkaasti ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Uusi porsasennätys Ajanjaksolla tammikuusta lokakuuhun Optipossu maxi -kehitysohjelmaan kuuluvien tilojen lähes kaikki tuotantotulokset kehittyivät myönteisesti. Ainoastaan vieroitettujen porsaiden kuolleisuusprosentti nousi. Tulokset on laskettu yli 20 000 emakolta. Kehitysohjelman sikaloissa tuotettiin keskimäärin 27,4 vieroitettua porsasta emakkoa kohti vuodessa, mikä on uusi ennätys. Parhaat sikalat vierottavat jo 30 porsasta emakkoa kohti. Porsaita vieroitettiin 27,4 ja parhaat tilat vieroittivat jo 30 porsasta emakkoa kohti! Kuva: Ulla Ketola Taustalla on mm. emakoiden tiinehtyvyyden hyvä kehitys. Emakoiden porsimisprosentti oli keskimäärin 87,9. Ilahduttavaa on nähdä, että monilla tiloilla porsimisprosentti on tasaisesti, kuukaudesta toiseen yli 90. Hyvän tiinehtyvyyden ansiosta tehottomuuspäivät vähenivät yhdellä päivällä (keskiarvo 12,2 pv) ja emakot tuottivat 2,36 pahnuetta vuotta kohti. Elävänä syntyneiden porsaiden määrä kasvoi edellisvuodesta puolikkaalla, 13,5 porsaaseen. Porsaita vieroitettiin 11,6 kappaletta, 0,3 porsasta enemmän kuin 2011. Lihasikojen laatu koheni Lihasikojen hylkäykset vähenivät ilahduttavasti viime vuonna. Eniten vähenivät niveltulehduksien aiheuttamat hylkäykset: niitä oli viidennes vähemmän kuin vuonna 2011. Osaruhohylkäyksiä oli noin 10 prosenttia vähemmän. Sen sijaan keuhkokalvontulehduksia ja maksa- ja elinhylkäyksiä ei onnistuttu vähentämään. Porsastuotantotulokset 2008–2012 2008 Keskiarvo 2009 Keskiarvo 2010 Keskiarvo 2011 Keskiarvo 10/2012 Keskiarvo Uusintaprosentti 9,0 8,0 7,9 8,0 6,7 Porsimisprosentti 85,0 85,1 84,9 85,0 87,9 Elävänä syntyneet/pahnue 12,1 12,4 12,7 13,0 13,5 Kuolleena synt./pahnue 1,03 1,08 1,13 1,12 1,17 Vieroitetut porsaat/pahnue 10,6 10,8 11,1 11,3 11,6 Vieroitusikä 26,6 26,4 26,5 26,7 26,9 Tehottomuuspäivät/pahnue 13,6 13,7 14,0 13,8 12,2 Pahnueita/emakko/vuosi 2,34 2,34 2,34 2,34 2,36 Vier. porsaita/emakko/v. 24,9 25,4 25,9 26,5 27,4 Vieroitus -> astutus, pv 5,9 5,7 5,7 5,7 5,7 Lihasikojen tiedot tarkasti Optipossu netistä Optipossu netin avulla lihasiantuottaja pääsee ajamaan kasvatuserän raportit ja hyödyntämään vertailutietoa tuotantotuloksista. Raporttien ja uusien tunnuslukujen avulla tuloksia voi analysoida entistä monipuolisemmin. Optipossu netti on joustava ja nykyaikainen työkalu lihasikatuotannon seurantaan ja analysointiin. Jotta ohjelmasta saa maksimihyödyn, tuottajan on aluksi tallennettava käytössä olevien osastojen numerot, rehuseokset ja lääkereseptit. Jatkossa näitä tietoja päivitetään vain tarvittaessa. Optipossu netti helpottaa myös HK Rypsiporsas -sopimustiloilta vaadittujen rehutietojen lähettämistä. Ohjelmassa ovat valmiina vuonna 2012 valmistuneiden kasvatuserien tulokset, joten tuloksia pääsee heti analysoimaan ja asettamaan uusia kehittämiskohteita tuotannolle. Jos sinulla on näiden valmiiden kasvatuserien rehunkulutus- ja kustannustiedot, ne kannattaa tallentaa ohjelmaan. Tällöin pääset analysoimaan omia tuloksia ja saat vertailutietoja rehuista. Talousvertailu-raportin uusia tunnuslukuja ovat mm. kate rehun ja porsaan jälkeen sekä tuotetun lihan määrä kasvatuspaikkaa kohden vuodessa. Optipossu nettiin muodostuu automaattisesti tieto uudesta kasvatuserästä. Tämän jälkeen voit tallentaa tiedot kuolleista sioista sekä mahdolliset lääkitykset. Optipossu netin Lääkehoidot-raportista saat tietoa mm. lääkitysten syistä ja pystyt vertailemaan omaa tuotantoa muihin. Pystyt vertaamaan lääkittyjen sikojen määrää muiden tilojen keskiarvoon. Optipossu netistä lääkitystiedot lähetetään suoraan Sikavaan, joten tietoja ei tarvitse tallentaa muualle. Tietojen keräämistä sikalassa helpottaa ohjelmasta tulostettava Ovi-lomake. Sen voi sijoittaa esimerkiksi sikalan oveen ja kirjata siihen kaikki osaston tapahtumat. Kun osasto on tyhjentynyt, kirjataan lomakkeelle vielä ruokintalaitteelta kulutettujen rehujen määrä rehuyksikköinä. Lomakkeelta tiedot on helppo tallentaa Optipossu nettiin. Kasvatuserän lopullisen tuloksen voit laskea viikon kuluttua siitä kun erän kaikki siat, myös mahdollisesti puskuriosastoon siirretyt, on teurastettu. Muistathan tatuoida osaston kaikki siat oikealla tatuointivasaralla sekä ilmoittaa teurasilmoituksen yhteydessä sikojen määrän ja osastonumero oikein. Ilmoita aina mahdolliset teurasilmoituksen muutokset teuraskuljettajalle. Näin toimien varmistat, että saat asianmukaiset raportit jokaisesta kasvatuserästä! Optipossu netin käytöstä järjestetään koulutustilaisuuksia, joista ilmoitetaan Sinetissä. Henkilökohtaista opastusta saat Agrosoft Oy:n käytön tuesta (p. 010 3206 820) sekä Helena Joupilta (p. 0400 611 310), Ulla Ketolalta (p. 0400 420 898) sekä HK Agrin kenttäedustajilta. Kotitilalta 1/2013 13 Rehuviljan korkea laatu on yksi keinoista päästä hyviin tuotantotuloksiin, Tarja Rauta-Kiiski ja Markku Kiiski kertovat. Tarkka työ on vuoden tuottajalle sydämen asia Broilerit kasvavat terveinä ja hyvissä oloissa Markku Kiiskin tilalla Pöytyällä. Kiiski palkittiin HK Agrin vuoden broilerituottajana 2012. Teksti ja kuvat Raila Aaltonen 14 Kotitilalta 1/2013 S amoihin aikoihin Vuoden tuottaja -nimityksen kanssa Markku Kiiskelle tuli neljännesvuosisata täyteen boilerin parissa. Ensimmäiset viisi vuotta hän viljeli tilaa sivutoimisesti konesuunnittelijan työnsä ohessa. Vuonna 1987 tilalle nousi halli 15 000 broilerille ja isäntä jäi pois vieraan töistä. Puoliso, Tarja Rauta-Kiiski työskentelee opinto-ohjaajana. Pariskunnalla on kolme poikaa, joista Jukka käy lukiota, Mikko opiskelee Turun AMK:ssa ja Kimmo Aalto-yliopistossa Otaniemessä. ra ja rypsi. Vehnävuosia on peräkkäin 3–4. Tautipainetta isäntä pyrkii vähentämään kyntämällä. ”Oma vilja ei täysin riitä, vaan ostamme vehnää lisäksi naapurustosta. Suora kauppa tuttujen kesken auttaa varmistamaan viljan laadun.” Markku Kiiski alkoi lisätä vehnää täysrehun joukkoon vuonna 2001. Ruokintakustannukset alenivat ja pehku pysyi kuivempana. Nyt vehnän osuus ruokinnassa on noin 23 prosenttia. Kaksi vuotta sitten hän ryhtyi lajittelemaan rehuviljan varmistaakseen, ettei lintujen kupuun päädy kasvua haittaavia rikkasiemeniä. ”Ei niitä viljasta helpolla edes huomaa, mutta aina niitä siellä on. Ei siinä kauan mene, eihän lajittelijan vieressä tarvitse seistä.” Kiiski perustelee toimenpidettä poikasten nopealla kasvulla. Linnun elimistön pitää toimia kunnolla, jotta se saavuttaa 38 päivässä 1,8 kilon teuraspainon. Aivan turboteholla ei lintuja kasvateta, siitä pitää huolen vuonna 2011 voimaan tullut broilerien hyvinvointidirektiivi. Rehu on broilerintuotannossa merkittävin kustannuserä. ”Taloudellinen paine tulee sieltä rehun hinnasta. Vuoden 2012 tammikuusta tämän vuoden alkuun nousua oli 27 prosenttia”, isäntä huomauttaa. Kustannusjahdin keinot ovat vähissä, mutta viljan kuivauskustannus pieneni tilan siirryttyä kokonaan biolämpöön neljä vuotta sitten. Vuodessa säästyy noin 60 000 litraa polttoöljyä. Jos pehku pysyy kuivana, ei lintujen jalkapohjiin tule vaurioita. hyvinvointidirektiivin vaatimuksen mukaiseksi. Remontin kustannukset jäivät alle 10 000 euroon, kun isäntä teki itse mahdollisimman suuren osan työstä. Ilman kostutuslaitteet halleissa oli jo ennestään. Kuivikkeen kunto on toinen lintujen terveyden kulmakivi. Kiiski kertoo ottavansa pehkun sisään aina vasta kun kasvattamon lattia on ehtinyt lämmetä. Pehkun kuivana pysymistä edesauttavat tippakupit juomalinjojen alla. ”Lintujen jalkoja tulee kurkittua kasvatuskauden mittaan, mutta jos pehku pysyy kuivana, ei jalkapohjiin tule vaurioita”, Kiiski kertoo. Vuodet muuttaneet työnkuvaa Tilalla kiinnitetään myös paljon huomiota hygieniaan. Halleihin kuljetaan Ilma ja kuivike kunnossa ”Vanhin poika syntyi kaksi viikkoa ennen ensimmäisen tipuerän tuloa”, Markku Kiiski muistaa. Tuotantoa laajennettiin 30 000 linnun hallilla vuonna -99, ja uudestaan kymmenen vuoden kuluttua, jolloin vanhan hallin jatkoksi tehtiin toinen mokoma uutta kasvatustilaa ja vanha halli saneerattiin. Ei rikkasiemeniä rehuun Kiiskillä on viljelyksessä 70 hehtaaria peltoa. Valtaosalla hän kasvattaa rehuvehnää, ja vuorottelukasveina ovat kau- Rehut ja lintuaines määrittävät suuren osan parven tuotantotuloksista. Kasvattajan tehtävä on ennen kaikkea varmistaa linnuille hyvät kasvuolosuhteet. Markku Kiiski tuikkaa halliin mennessään saappaan varteen hiilidioksidimittarin, jonka avulla hän seuraa ilman kaasupitoisuuksia hallin eri osissa. ”Haluan varmistaa, että ilma on raikasta kaikkialla, eikä vain keskellä hallia. Helteillä ja pakkasilla on oltava erityisen valppaana.” Ilmanvaihtokapasiteettia lisättiin molemmissa halleissa kaksi vuotta sitten Neljännes broilerien rehusta on omaa tai naapureilta ostettua vehnää. vain huoltotilan ovesta ja aina kenkien ja vaatteiden vaihdon kautta. Kaksi kissaa ja syöttilaatikot pitävät jyrsijät poissa, naakat puolestaan eivät siedä petolintujen ääntelyä alueella. Pöllön, kotkan ja haukat rääkäisyt tulevat nauhalta. Raatoauto jää tilan sivuitse kulkevan tien varteen, ja isäntä toimittaa kuolleet kanat itse auton luo. Teuraslintujen lastaus on erikoistyötä, jonka hoitaa urakoitsija omine miehineen. Kasvattajan vastuulla on paastottaa linnut oikeaan aikaan, valmistaa halli lastaukseen ottamalla rehulinjat pois ja pitää piha ja tiet asianmukaisessa kunnossa. Hyvällä yhteistyöllä rekkakuorma täyttyy reilussa tunnissa ja molemmat hallit saadaan tyhjäksi saman päivän aikana. Eriä kasvatetaan vuosittain kuusi, ja niiden välillä on kolmisen viikkoa taukoa. Alkuvuonna kasvattamosta lähti jo 160. parvi. ”Monen moista vaihetta tässä on jo nähty. Suuri muutos oli siirtyminen lintujen koneelliseen keruuseen. Alkuaikoina linnut vietiin hallista jaloista riiputtamalla. Konetyö on linnuille paljon hellävaraisempaa.” Muutoksia on tullut myös broilerikasvattajan omaan työhön. ”25 vuotta sitten toimeentulo tuli töistä, nyt yhä suurempi osa ajasta menee paperitöihin”, kuvaa Kiiski. ”Sama on tietysti kaikilla kotieläintiloilla. Broilerintuotannossa on tarkat määräajat tietyille raporteille, joita tehdään kolme joka erää kohti.” Kiiski on onnistunut pitämään määräajoista kiinni, vaikka joskus paperitöille löytyy aikaa vasta illasta. Vastapainoa sitovalle työlle tarjoavat erien väliset tauot. Silloin aikaa löytyy liikunnalle ja matkailulle. Yksi Markun ja hänen vaimonsa yhteisistä harrastuksista on kotitalon peruskorjaaminen ja sisustaminen. Upeaa kotia ei tunnistaisi vanhaksi rintamamiestaloksi. Kotitilalta 1/2013 15 Lounais-Suomen Osuusteurastamon portti Turussa 1920-luvun alussa oli kapea, mutta eivät kulkuneuvotkaan olleet kovin kookkaita. LSO tuli Itäisen Pitkäkadun tontille vuonna 1917 ja piti siinä teollisuutta vuoteen 2007 asti ja konttoria vielä neljä vuotta pidempään. osuuskunta hoiti vuosikymmenien ajan itse. Vuodesta 1988 lähtien vastuu on kuulunut HKScan-konsernille, jolle LSO Osuuskunta on siirtänyt varsinaisen liiketoimintansa. Osuuskunnan tehtävänä on nykyään olla omistajan roolissa. Se tarjoaa yhtiölle kasvollisen, vastuullisen ja pitkäjänteisen pääomistajan, jolla on selvästi ilmaistu omistajatahto. Ylös 1990-luvun lamasta LSO Osuuskunnalla ja HKScanilla on yhteinen historia Tammikuun 11. päivänä 2013 täyttyi 100 vuotta Lounais-Suomen Osuusteurastamon perustamisesta. Maakunnallisesta teurastamo-osuuskunnasta on muovautunut elintarvikekonserni HKScanin pääomistaja ja tärkeä taustavaikuttaja suomalaisella liha-alalla. H Teksti Kari Suistoranta Kuvat LSO Osuuskunnan arkisto KScanin viime vuosikymmenten kehitys on ollut merkittävä. Puhtaasti kotimaisesta, tuottajavetoisesta lihayrityksestä on tullut kansainvälinen pörssiyhtiö, joka on kasvanut yritysostoilla nopeammin kuin mikään muu suomalainen elintarvikeyritys. Laajenemisen tuloksena HKScan on nykyään Pohjois-Euroopan johtavia ruokayhtiöitä. Sen noin 2,5 miljardin euron liikevaihdosta kaksi kolmasosaa tulee Suomen ulkopuolelta. 16 Kotitilalta 1/2013 Yhtiön toiminnan lähtökohdat olivat kuitenkin paikalliset ja vaatimattomat. Se aloitti toimintansa maakunnallisena teurastamoyrityksenä, LounaisSuomen Osuusteurastamona, jonka parikymmentä taloudellisesti valveutunutta lounaissuomalaista karjanomistajaa perusti vuonna 1913. Perustajat antoivat LSO:lle tehtäväksi keräillä jäsenten kasvattamat eläimet, teurastaa ne ja huolehtia lihojen käsittelystä ja markkinoinnista. Näitä tehtäviä HKScanin kehitykselle 1990-luvun alkuvuodet merkitsivät syvällistä murrosta. Vuosia jatkunut taloudellinen nousukausi Suomessa oli kääntynyt ensin taantumaksi ja sitten lamaksi, joka muovasi koko suomalaista elintarvikealaa ja erityisen paljon tuottajien omistamaa lihateollisuutta. Toimintaympäristö muuttui, ja myös LSO:n teollisuus joutui uudistamaan jäykkiä rakenteitaan syvenevässä lamassa. Työttömyys kasvoi, ostovoima laski ja lihan kulutus kääntyi vuosiksi laskuun. Samaan aikaan valtiovalta oli rahapulassa vähentämässä maatalouden tukia ja avaamassa rajoja tuonnille. Myös kilpailua oltiin lisäämässä lainsäädäntöteitse. Osuusteurastamot tekivät suuren linjaratkaisun vuonna 1991 ja purkivat keskusliikkeensä Tuottajain Lihakeskuskunnan. Samassa yhteydessä LSO osti Helsingin Kauppiaat ja sen HK-tuotemerkin sekä Vantaan suuren tuotantolaitoksen, jotka kaikki olivat olleet keskusliikkeen hallinnassa. Järjestelyn aiheuttama kustannustaakka laman oloissa rasitti jo ennestäänkin vaatimatonta tulosta tekevää yritystä painaen sen tappiolle kolmeksi vuodeksi. Konsernissa toteutettiin voimakkaita saneeraustoimia vuosina 1991–1995. Tuotantolaitoksia ja osastoja suljettiin, henkilöstöä vähennettiin yli tuhannella ja koko johto vaihdettiin. Merkittävä vaikutus oli myös Kariniemi Oy:n siipikarjaliiketoiminnan ostolla vuonna 1993, minkä ansiosta LSO:sta tuli markkinajohtaja tällä nopeasti kasvavalla alueella. Toteutetuilla toimenpiteillä – osin dramaattisillakin – yhtiö nousi talousvaikeuksistaan ja vähän kerrassaan varmisti kannattavuutensa ja toiminnan jatkuvuuden. Toipuminen 1990-luvun kriisistä loi pohjan yhtiön historian seuraavalle vaiheelle, joka oli listautuminen Helsingin pörssiin 1997 ja sen mahdollistama kansainvälistyminen. Laajeneminen Suomen ulkopuolelle Suomessa liha-alan marginaalit olivat 1990-luvun alkupuolella kilpailutilanteen vuoksi kapeat ja kulutuksen kasvunäkymät vaatimattomat. HKScan haki lisäystä liikevaihtoon viennistä, joka kasvoi 1990-luvun puolivälissä erityisesti sianlihan osalta. Se ei kuitenkaan yksin riittänyt turvaamaan liiketoiminnan kehittymiselle tarvittavaa kasvua. Myös kuluttajatuotteiden vientimahdollisuudet osoittautuivat rajatuiksi. Niitä rajoitti- Konserni laajeni koko Itämeren alueelle. vat makutottumusten erot ja kotimaisen ruoan suosiminen kaikissa maissa. Yhtiössä tehtiin johtopäätös, että on mentävä paikan päälle ja hankittava sieltä tehdas, jossa voidaan valmistaa paikallisten tottumusten mukaista ruokaa. EU-jäsenyyden toteuduttua 1995 yritysten oli joka tapauksessa aktivoiduttava uudenlaisten kilpailutilanteiden varalta. Vuonna 1998 tehdyn strategisen linjauksen mukaisesti HKScan on koko kansainvälistymisensä ajan hakeutunut yrityksiin, jotka ovat maassaan liha-alalla markkinajohtajia ja/tai joilla on johtavat tuotemerkit. Strategiaa noudattaen konserni laajeni vuosina 1998–2010 yritysostoin koko Itämeren alueelle. Aloitus tapahtui Baltiassa vuonna 1998 (Rakvere Lihakombinaat ja Rigas Miesnieks) ja vuonna 2001 LSO:n lihamyymälä Turun kauppahallissa 1920-luvulla. Kotitilalta 1/2013 17 Maistuva matka jatkuu LSO oli maan suurin lihan viejä 1930-luvulla. (Tallegg). Puolaan mentiin asteittain vuosina 2002–2006 (Sokolów) ja Ruotsiin 2006–2007 (Scan). Tanskalaisen Rose Poultryn HKScan osti vuonna 2010. Kansainvälistyminen muutti vuosikymmenessä HKScanin kotimarkkinayrityksestä monikotimaiseksi elintarvikejätiksi. Sen liikevaihto on yli viisinkertaistunut ja henkilöstön määrä melkein kolminkertaistunut vuoden 1997 jälkeen. Maakuntien muuttunut merkitys LSO perustettiin vuonna 1913 siinä osassa Suomea, missä maatalous ja karjanhoito olivat aina olleet tuottoisia ja elintarvikkeiden tuotanto laajaa. Siellä oli myös suuri tarve parantaa maataloustuotteiden kauppaa ja lihanjalostusta. LSO:sta kasvoi Suomen johtava osuusteurastamo ja lihatalo 1930-luvulla. Se oli maan suurin lihan viejä, joka myi parhaimmillaan miljoonia kiloja pekonia Englantiin ja sianlihaa Ruotsiin. 1930-luvun loppupuolella vietiin naudanlihaa Keski-Eurooppaan. Maakunnallinen toimialueperiaate säilyi silti voimassa edelleen puoli vuosisataa. 1960-luvun alussa yhteiskunnan elinkeinorakenteen muutos sai monet eteläsuomalaiset tuottajat siirtymään karjattomaan maatalouteen tai luopumaan kokonaan. Samanaikaisesti tarve kasvattaa yksikkökokoa taloudellisista syistä johti osuustoiminnallisten naapurien sulautumiseen LSO:hon 1960-luvun alkupuolelta 1980-luvun lopulle asti. Perinteinen maakunnallisten osuus- Messut ja näyttelyt olivat paikkoja yrityksen ja sen tuotteiden tunnetuksi tekemiseen aikana, jolloin mainonta oli vielä vähäistä. Kuvassa Lounais-Suomen Osuusteurastamon näyttelyosasto 1922. 18 Kotitilalta 1/2013 Miljoonan kilon vuosituotanto oli hieno saavutus vuonna 1938, jolloin makkaran valmistus oli käsityötä melkein alusta loppuun. teurastamoiden aika päättyi 1990-luvulla. Nykyään LSO Osuuskunta toimii valtakunnallisesti. Osuuskunnalla oli enimmillään vuonna 1989 lähes 25 000 jäsentä. Nyt jäseniä on runsaat 1 500. Määrä on pienentynyt samassa tahdissa kuin tuotannon rakennemuutos on edennyt ja tilakoko kasvanut. Merkittävää on kuitenkin se, että yli 96 prosenttia LSO Osuuskunnan jäsenistä on aktiiveja. He ovat niitä tulevaisuuden lihantuottajia, joiden varassa osuuskunnan toiminnan jatkuvuus lepää. LSO Osuuskunta on viime vuosina määritellyt päätehtäväkseen ohjata omistajan roolissa pörssiyhtiö HKScania niin, että osuuskunnan jäsenten tuottamalla lihalla on vakaa ja kannattava markkinakanava aina kuluttajille asti. Tehtävä on sama, jonka LSO:n perustajat asettivat 100 vuotta sitten. Se ei ole muuttunut, vaikka lähes kaikki muu toimintaympäristössä on muuttunut. Kirjoittaja HKScanin tiedottaja. Toimitusjohtaja Hannu Kottonen kuvasi HKScanin kotimarkkinoita kompaktiksi markkina-alueeksi vanhan Hansa-liiton malliin. Hän viitoitti juhlapuheessaan yhtiölle suuntaviivat tulevaisuuteen. Historia ei ehkä toista itseään, ainakaan enää totutuissa sykleissä, Kottonen arvioi. ”Globaali liiketoimintaympäristö kurittaa monin tavoin. Tuottavuutta ja kilpailukykyä tarvitaan samalla kun vastuullisuus ja regulaatio ovat edenneet kaikkein vauhdikkaimmin. Miten me tässä kisassa pärjäämme jatkossa? Miten seuraavat sata vuotta sujuvat?” Kottonen piti nykyjohtoa ja pääomistajia seuraavan satavuotiskauden perustajaosakkaina. Uudessa murroksessa kysyntä useimmiten ylittää tuotannon. Maailmantalouden kasvu tulee Aasiasta ja Eurooppa vanhenee käsiin. ”Itse uskon Suomen ja myös suomalaisen elintarvike- ja lihateollisuuden selviytyvän voittajana, mikäli laadukkaaseen ja innovatiiviseen alkutuotantoon jaksetaan uskoa ja systemaattisesti panostaa.” Kottonen toivoi, että teollisuuden skaalautuvuus suhteessa palveluihin ja suomalaisen elintarvikeketjun työtä kumuloiva vaikutus tiloilta kuluttajille on vain väliaikaisesti unohdettu. Hän arveli, että ruokaa ja lihaa ei syrjäiseen ja pieneen Suomeen tule maailmalta jatkossa yhtä helposti kuin sähköä töpselistä. Tulevaisuus on tehtävä joka päivä. Kauppa ja kuluttajat on hurmattava yhä uudelleen maistuvalla ruoalla ja vahvoilla tavaramerkeillä sekä luotettavuudella. Tuottavuutta ja kilpailukykyä on kehitettävä määrätietoisesti ja löydettävä uusia ’rypsiporsaita’. Toimivien tuottajapalveluiden, tuottajien kilpailukyvyn ja investointien merkitys vain kasvaa liharaaka-aineen saatavuuden varmistamisessa. ”Sadassa vuodessa on saatu paljon aikaan, mutta vielä on paljon tehtävää ja parantamisen varaa – määrätietoisesti ja hötkyilemättä, päivä päivältä paremmin!” Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen: Markkinoiden logiikka ei ole muuttunut Karjanomistajat perustivat LounaisSuomen osuusteurastamon ottaakseen markkinavoimaa välittäjiltä omiin käsiin. Viljelijät olivat jo pidemmän aikaa katsoneet pahalla sitä, että välikädet ja yksityiset kauppiaat ottivat osansa heidän työnsä tuloksesta. Historiateoksen julkistamisjuhlassa puhuneen maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen mukaan samaa keskustelua markkinoista käydään tänäkin päivänä kaikkialla Euroopassa. Kaupan asemaa elintarvikeketjussa pidetään liian vahvana ja yksinäinen tuottaja on ketjussa heikoilla. Siksi osuustoimintaa ja yhteistyötä tarvitaan tänään vähintään yhtä paljon kuin sata vuotta sitten. ”Vaikka kaikki muu onkin ympärillä muuttunut, markkinoiden logiikka toimii kuten ennenkin. Markkinatalous on sadan vuoden aikana osoittanut tehokkuutensa ja ylivoimansa. Kaikkien etu on myös, että ketjun osapuolet ovat tasavahvoja ja kaikille jää kohtuullinen ja oikeudenmukainen osuus ketjun tuottamasta tuloksesta.” Puhuja muistutti LSO:n päättäjien nähneen riittävän pitkälle tulevaisuuteen ja tehneen kipeitäkin päätöksiä tulevan toiminnan turvaamiseksi. ”Entinen maakunnallinen osuusteurastamo on nyt Euroopan kahdeksanneksi suurin lihaalan yritys, jossa määräysvaltaa käyttävät tuottajat. Kasvamalla markkinoiden mukana kilpailussa on menestytty. On oikeastaan ihme, että 80- ja 90-lukujen kovien päätösten ja taloudellisten vaikeuksien jälkeen LSO ja nykyinen HKScan on Itämeren alueella vaikuttava suuri lihatalo.” Tukea kansainvälitymiseen Koskisen mukaan ruokateollisuuden pitää hakea kasvavia markkinoita entistä isommalla nuotalla. Myös tuontikilpailuun vastaaminen edellyttää aktiivisuutta ja osaamista vientimarkkinoilla. Hän lupasi koko valtionhallinnon olevan suomalaisten yritysten tukena niiden kansainvälistymisessä. ”Suomessa pelättiin EU-markkinoiden avautumisen merkitsevän maatalouden näivettymistä ja elintarviketeollisuuden siirtymistä muualle. Tässä talossa nähtiin, että ovet aukeavat molempiin suuntiin. Välttämättömyydestä tehtiin hyve”, Koskinen kiitti juhlivaa osuuskuntaa. Vuosien varrella osuuskunta on käynyt läpi useita muodonmuutoksia. Ihmisten rooli korostuu, sillä jäsenet ovat osuuskunnan tärkein voimavara. ”LSO Osuuskunnan ja HKScanin historia näyttää, että aktiivisuutta, innostusta ja kaukonäköisyyttä oman yrityksen eteenpäin viemiseksi on riittänyt.” EU-neuvotteluissa myönteistä kehitystä Ministeri vakuutti juhlayleisölle, että hallitus pyrkii parantamaan maatalouden ja lihantuotannon tilannetta poliittisella kentällä. Neuvotteluissa EU:n maatalouspolitiikan uudistamisesta on saavutettu myönteistä kehitystä. Suomen maataloudelle toimivia ratkaisuja ovat tuotantosidonnaiset tuet ja epäsuotuisten alueiden tuen ja ympäristötuen kehittäminen. Suomi kannattaa tiukkaa budjettikuria, mutta edellyttää maaseuturahoituksen säilyttämistä. ”On selvää, että Suomella on selkeät perusteet hakea jatkoa 141-tuille myös jatkossa. Yhteisen maatalouspolitiikan tuista ja kansallista tuista on saatava toimiva, tuotannon kehittämistä tukeva kokonaisuus”, Koskinen sanoi. Kotitilalta 1/2013 19 Osuuskunnan perustehtävä on ollut muuttumaton. LSO:n jäsenet valitsevat edustajaansa osuuskunnan edustajistoon Ypäjällä vuonna 1963. Vaalit järjestettiin kunnittain ja vuorojärjestyksessä, joten joka vuosi jollain kulmalla pidettiin vaalitilaisuuksia. Ensimmäiset 100 vuotta luotettavaa suomalaista omistusta Turussa vuonna 1913 parikymmentä lihantuottajaa oli kyllästynyt hajanaiseen lihan välitykseen ja kauppaan. Edistyksellinen ratkaisu tuon ajan Suomessa oli perustaa lihantuottajien osuuskunta. Samalla alkoi sadan vuoden menestystarina. Veikko Kemppi Toimitusjohtaja, LSO Osuuskunta 20 Kotitilalta 1/2013 LSO Osuuskunnan toiminta laajeni alkuvuosina nopeasti Varsinais-Suomessa ja Lounais-Hämeessä. Itsenäisyyden ajan alussa se oli maan lukuisista alueellisista liha-alan toimijoista suurin. Tuottajien omistaman liha-alan rationalisoinneissa LSO:hon sulautuivat sen naapurit: Länsi-Uudenmaan, Etelä-Suomen ja Sata-Hämeen Osuusteurastamot. 1980-luvun valtakunnallisissa ratkaisuissa kaupan keskusliikkeet myivät lihateollisuutensa osuusteurastamoille. 1990-luvulla oli edessä kuluttajamarkkinoiden vahvistuminen. Päätös yhtiön kansainvälistymisestä ajoittui samaan saumaan kahden muun ison muutoksen kanssa: yhtiö listattiin Helsingin pörssiin vuonna 1997 ja osuuskunta keskittyi puhtaasti omistamiseen ja omistajaohjaukseen. Työnjako herätti kiinnostusta kansainvälisestikin ja osoittautui toimivaksi. Yrityksen kehitykselle välttämätöntä kasvua haettiin ulkomailta: Baltiasta, Puolasta, Ruotsista ja viimeksi Tanskasta. LSO Osuuskunnan teollista perintöä jatkava HKScan-konserni on nykyään Suomen suurin elintarvikeyhtiö, jonka liikevaihdosta kaksi kolmasosaa tulee Suomen ulkopuolelta. Sen haaste on kannattavuuden parantaminen konsernirakenteen mahdollisuudet täysimääräisesti hyödyntäen. Aktiivisten jäsenten yhteisö LSO Osuuskunta on nykyään 1500:n lihaa ja välityseläimiä tuottavan tilan vireä yhteisö. Sen vahvuuksia ovat selvä toimintastrategia, sitoutuneet jäsenet sekä aktiivinen ja osaamistaan kehittävä hallinto. Osuuskunta kohtelee jäseniään tasapuolisesti edistäen yhtälailla niin sika-, nauta- kuin siipikarjanlihatuotannon toimintaedellytyksiä ja tulonmuodostusta. Osuuskunnan perustehtävä, tuottaa lihantuottajajäsenelleen lisäarvoa, on ollut muuttumaton koko 100-vuotisen historian ajan ja näin on myös jatkossa. Lihatalonpoikien yhtiölle – nykyiselle HKScanille – osuuskunta tarjoaa kasvollisen, vastuullisen, pitkäjänteisen pääomistajan, jolla on selvästi ilmaistu omistajatahto. Osana vastuullista omistajavaikuttamista yhtiö käynnisti tänä vuonna alkutuotannon yhteistyöryhmien toiminnan. Niiden avulla kehitetään lihantuotannon ja -hankinnan kilpailukykyä ja varmistetaan lihantuotannon jatkuvuus toimintaansa aktiivisesti kehittävillä tiloilla. Uusi toimintamalli nojaa tuottajiin Työ alkaa parhaan tuotantosuuntakohtaisen tuotantotavan kehittämisestä ja jatkuu alkutuotannon osalta konsernin strategiselle tasolle saakka. Tuottajaedustus tuodaan joka tasolle ja tekemisessä pyritään kansainväliseen vertailtavuuteen. Toimintamalli on ainutlaatuinen ja edistyksellinen ajassa, jossa eurooppalaisen poliittisen päätöksenteon korkeimmilla tasoilla pohditaan erilaisten tuot- Pitkään harkittuaan Lounais-Suomen Osuusteurastamo hankki 1921 ensimmäisen autonsa, kangaskatolla ja täyskumirenkailla varustetun Republicmerkkisen kuormurin, joka tässä on kuvattu silloisen makkaratehtaan edessä. Autolla käytiin Vehmaalla ja Laitilassa saakka. Eläimet noudettiin suoraan taloista ja maksettiin heti käteisellä. Historiateos juhlivasta yrityksestä Juhlavuoden kunniaksi LSO Osuuskunta julkaisi historiateoksen Lihatalonpojat ja heidän yhtiönsä, jossa aiheina ovat LSO, HKScan ja suomalaisen liha-alan muutos. Kirjan ovat kirjoittaneet tutkijat Laura Puro ja Veijo Åberg. Teos kattaa osuuskunnan sadan vuoden kehityksen, mutta sen painopiste on viimeisten kolmenkymmenen vuoden tapahtumissa, jolloin suomalainen liha-ala on käynyt läpi käänteentekeviä muutoksia. LSO ja HKScan ovat olleet niissä keskeisesti osallisina niin muutoksen kohteina kuin sen käynnistäjinäkin. Juhlakirjassa kerrotaan myös Helsingin Kauppiaat Oy:stä, joka perustettiin 1949. Yksityisomistuksessa ollut yhtiö kasvoi 1960-luvulla Pohjoismaiden suurimmaksi lihavalmisteiden tekijäksi. Helsingin Kauppiaista tuli lopulta niin merkittävä uhka osuusteurastamoille, että nämä ostivat kilpailijansa vuonna 1975. Helsingin Kauppiaiden perintö ja ajatusmaailma elävät nykyään keskeisesti HKScanin Suomen liiketoiminnassa. Lihatalonpojat ja heidän yhtiönsä julkistettiin 100-vuotis- Hannu Kottonen, Jari Koskinen ja Veikko Kemppi tutkivat LSO Osuuskunnan historiateosta. syntymäpäivänä 11. 1. 2013 osuuskunnan syntymäsijoilla Turussa. Historiateos luovutetaan nykyisille ja tuleville LSO Osuuskunnan jäsenille. maksullisia lisäkappaleita voi tilata verkkokaupasta. Kotitilalta 1/2013 21 LSO Osuuskunta taja- ja toimialaorganisaatioiden roolia ruokaketjun reilumman tulonjaon turvaajana. Kansainvälisen osuustoiminnan juhlavuosi 2012 nosti ansiokkaasti osuustoiminnan esiin niin yritys- kuin omistusmuotona. Osuustoiminnan suuri vahvuus on pitkäjänteisyys ja vahva sitoutuminen paikalliseen yhteisöön muuttuvassa toimintaympäristössä. Toiminnan aikajana on pitkä ja pitkäjänteisesti vastuuta kantava. Liha-ala tuntee vastuunsa Osuustoiminnan piirissä kasvanut lihaala on Suomessa laaja ja vahva. Se tarjoaa kansakunnalle toimeentuloa ja elintarvikeomavaraisuutta sekä kuluttajan arvostamia tuoreita, vastuullisesti tuotettuja lihatuotteita. Globaalin talouden suurissa haasteissa kestävästi toimiva, paikallinen elintarviketuotanto on kasvava trendi. Maapallon kasvava väkimäärä pitää ruokkia vastuullisesti tavalla, joka huomioi niin ympäristön kuin tuotantoeläimet, ja samalla mahdollistaa lihantuotannon jatkuvuuden. Pohjoismainen tapamme tuottaa kuluttajien arvostamia korkealaatuisia lihatuotteita vastuullisesti ja paikalliset vahvuudet hyödyntäen on kestävä vastaus myös globaaliin haasteeseen. Teksti on lyhennetty Veikko Kempin puheesta LSO Osuuskunnan historiateoksen julkistamistilaisuudessa 11.1.2013. hallinnon kokoukset • 19.2. Puheenjohtajakokous, Turku • 19.2. Hallitus, Turku • 13.3. Puheenjohtajakokous, Turku • 19.3. Hallitus, Turku • 20.3. Hallintoneuvosto, Turku LSO Osuuskunta www.lso-osuuskunta.fi PL 50, 20521 Turku, puh. 010 570 4000 S-posti: [email protected] 22 Kotitilalta 1/2013 Kilpailuetua alkutuotannon Uusia henkilöitä hallintoon LSO Osuuskunnan hallintoneuvosto valitsi kokouksessaan Turussa joulukuussa puheenjohtajakseen Pekka Uusitalon Orimattilasta ja varapuheenjohtajakseen Esa Aulan Laitilasta. Uusitalo on ollut hallintoneuvoston jäsen vuodesta 2005 ja varapuheenjohtaja vuoden 2009 alusta. Aula on kuulunut hallintoneuvostoon vuodesta 2008. Hallitukseen valittiin uudelleen erovuorossa olleet naudanlihantuottaja Matti Murto Salon Kuusjoelta ja broilerintuottaja Mikko Nikula Ruskolta. Murto jatkaa hallituksen puheenjohtajana. Sianlihantuottaja Tiina Teperi-Saari Loimaalta valittiin uutena hallitukseen eronneen Rita Wegeliuksen jäljellä olevalle toimikaudelle, vuoden 2013 loppuun. Hallituksen muina jäseninä jatkavat broilerintuottaja Ilkka Uusitalo Salosta ja sianlihantuottaja Tomi Virtanen Koski Tl:stä. Virtanen valittiin jatkamaan hallituksen varapuheenjohtajana. Nimitysvaliokuntaan valittiin Mikko Leikola, Tommi Katila ja Markku Laine. Hallituksen ja hallintoneuvoston henkilövalinnat tehdään vuosittain. Hallintoneuvoston kokoonpanosta ja jäsenten lukumäärästä päättää osuuskunnan edustajisto. Hallituksen jäsenet ovat erovuorossa kolmen vuoden välein. Pekka Uusitalo (Synt. 1960) Naudanlihantuottaja Orimattilasta, isäntänä vuodesta 1981. LSO hallintoneuvoston puheenjohtaja 2013– Miten vastuullisuus näkyy tilasi arjessa? Pekka: Eläimet ovat kuivikepohjalla kylmäpihatossa. Eläinryhmiä ei siirrellä kasvatuksen aikana. Tila kuuluu nautaneuvonnan laatusopimuksen piiriin ja ruokinnassa käytetään aperuokintaa. Tila kuuluu Nasevaan. Karjanlannan ravinteet hyödynnetään ensisijaisesti itse. Tilan ohi virtaavaan puroon on kaivettu laskeutusallas. Esa: Peltoviljelyssä noudatamme ympäristötuen ehtoja. Eläimet hoidamme vähintään annettujen määräysten mukaisesti. Vain hyvinvoiva eläin on tuottava. Tila kuuluu Sikavaan ja tilalla on terveydenhuoltosopimus. Pyrimme huomioimaan toiminnassamme myös naapurit. HKScan ja LSO Osuuskunta ovat yhdessä kehittäneet toimintamallin, jolla kehitetään lihantuotantoa ja hankintaa. Liki 30 eturivin suomalaista lihantuottajaa pääsee näköalapaikalle kehittämään omistamansa yrityksen alkutuotantoa ja tuottamaan lihantuotannon jatkuvuuden turvaavaa lisäarvoa yhdessä yhtiön asiantuntijoiden kanssa. Toimintamallissa kehitetään yhtiön lihantuotannon ja -hankinnan kilpailukykyä, seurataan kannattavuutta sekä varmennetaan tuotannon jatkuvuus toimintaansa aktiivisesti kehittävillä tiloilla. Kehitystyöryhmien jäseniksi valitaan tuotantoaan aktiivisesti kehittäviä, pitkäjänteiseen yhteistyöhön sitoutuneita- tuottajia, joilla on voimassaoleva tuotantosopimus. Mukana on sekä hallinnossa toimivia jäseniä että muita sopimustuottajia. LSO Osuuskunnan hallitus esittää ryhmiin kutsuttavat jäsenet yhtiölle. Työryhmät valitsevat itse puheenjohtajansa. Jatkuvuuden turvaamiseksi työryhmien jäsenet vaihtuvat vuorovuosin. Käynnistysvaiheessa jäsenistä yksi valitaan vuodeksi, toinen kahdeksi ja kolmas kolmeksi vuodeksi. Tämän jälkeen jäsenet valitaan vuosittain aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Kukin kehitystyöryhmä valitsee tuottajaedustajan eläinlajikohtaisiin kannattavuustyöryhmiin. Jokainen kannatta- vuustyöryhmä puolestaan valitsee edustajansa HKScan Suomen ja konsernin tason alkutuotannon strategiaryhmiin. Kaikkien kokousten koollekutsujana toimii yhtiö. Yhtiö toimittaa asialistan, toimii esittelijänä ja raportoijana. Liki 30 eturivin lihantuottajaa pääsee näköalapaikalle kehittämään alkutuotantoa. Yhteistyötasot Alkutuotannon strateginen taso HKScan-konserni HKScan Suomi Kannattavuustyöryhmät (eläinlajikohtaiset) Mikä on parasta työssäsi? Pekka: Pienet onnistumiset ja oman työn näkyminen muutoksissa tilalla. Esa: Pidän siitä, että saan itse päättää mitä teen ja milloin teen. Lisäksi työ on monipuolista. Kahta samanlaista päivää ei tule peräkkäin. Myös vuodenajat antavat työhön mukavasti vaihtelua. yhteistyöryhmillä Broileri Esa Aula (synt. 1960) Aloitti lihantuottajana vuonna 1991, 100 emakon porsitussikala rakennettiin 2004. LSO hallintoneuvoston varapuheenjohtaja 2013 Sika Nauta Kehitystyöryhmät (tuotantosuuntakohtaiset) BroileriBroileriBroilerinuorikko- munittajat teuraskasvattajat kasvattajat Porsastuottajat Yhdistelmätuottajat Lihasikatuottajat Nuoren Maidon- ja naudan vasikoiden tuottajat kasvattajat Rotukarja Alkutuotantostrategiaryhmät Kannattavuustyöryhmät Kehitystyöryhmät Ryhmien vastuulla ovat alkutuotannon strategiat niin kansallisella kuin konsernitasolla sekä seuraavan 12 kuukauden tilannekuva. Ryhmät käyvät läpi yleiset sopimusperusteet, muodostavat maakohtaisen näkemyksen lihantuotannon kilpailukyvystä ja tarvittavista paikallisista toimenpiteistä konsernin alkutuotantostrategian toteuttamiseksi. Tavoitteena on kilpailukykyisesti tuotettu ja hankittu liha, jonka saatavuus ja laatu vastaavat yhtiön tarvetta. Työryhmissä seurataan ja ennakoidaan kannattavuutta ja laatua sekä käsitellään tuottajasopimusten päälinjoja. Niissä käydään läpi kehittämistyöryhmien esitykset ja annetaan suosituksia yhtiölle mm. parhaasta eläinlajikohtaisesta tuotantotavasta, yhtiön tarjoamista palveluista ja tuottajahinnoittelun vaikutuksesta kannattavuuteen. Tavoitteena on parhaiden käytäntöjen ja prosessien vertailu kansallisesti ja kansainvälisesti. Ryhmät ottavat pääaiheiden tasolla vastuuta myös vaikuttajaja sidosryhmäviestinnästä. Työryhmissä kehitetään tuotantotapaa ja kilpailukykyä. Niissä luodaan tuotannon mittarit ja seurataan onnistumista, myös kansainvälisesti vertaillen. Tavoitteena on rakentaa ja ylläpitää tuotantokustannusetu kilpailijoihin nähden sekä jalkauttaa parhaat tuotantotavat koko tuottajakenttään. Kotitilalta 1/2013 23 Korhosilla on kaksi 60 lehmän navettaa. Uusi pihatto nostaa karjakoon 380 lehmään. Korhosen maitotila kehittyy reippain askelin Nurmeslaisesta Esa Korhosesta tuli maidontuottaja jo 18-vuotiaana. 25 vuodessa karja on lähes kymmenkertaistunut, mutta ei ole vielä lopullisessa koossaan. Teksti ja kuvat Osmo Könönen 24 Kotitilalta 1/2013 V uonna 1987 tehdyn sukupolvenvaihdoksen aikaan tilalla oli silloisen mittapuun mukaan kohtuullisen kokoinen 15 lehmän lypsykarja, jolle rehut saatiin 17 hehtaarin peltoalasta. Maidontuotanto on Esa Korhosen sanoja käyttäen kannattavin, joskin työläin tuotantomuoto, ja samalla perusta koko suomalaiselle maataloudelle. Maidosta on moneksi, antaahan maitotila vasikat suomalaiseen naudanlihantuotantoketjuun ja vastaavasti tarvitsee rehuviljan kasvattajien satoa. Tämän ajatuksen siivittäminä lähdettiin tilan ja tuotannon kehittämisessä reippain askelin kohti tulevaisuutta. Lypsykarjalle rakennettiin 1990 yksirivinen pihatto, johon mahtui 22 lehmää ja nuorkarja. Pihattoa on sittemmin laajennettu ja remontoitu: vuonna 1997 rakennettiin paikat 55 lehmälle, ja viisi vuotta sitten tehtyjen muutosten jälkeen oli jo paikat 60 lehmälle ja lypsyrobotille. Lisäksi Esa osti noin viiden kilometrin päästä Jokikylästä tyhjilleen jääneen 30 parsipaikan navetan 2005. Tähän tehtiin nuorkarjapaikkojen puolelle parret vielä 30 lehmälle, joten tilan nykyiset navetat ovat molemmat 60-paikkaisia. Samalla tilan talouskeskukseen rakennettiin navetta noin sadalle hieholle. Keskitytään olennaiseen Rakennuskannan ja eläinmäärän kasvaessa on tietenkin pelloillakin pitänyt tapahtua. Nykyisin omaa peltoa on 65 hehtaaria, ja vuokramaineen yhteensä 125 hehtaaria. Viisi sopimusviljelytilaa kasvattaa Esan tilan tarpeisiin nurmea ja rehuviljaa. Tuotantosopimuksessa on sovittu mm. lannan vastaanotosta, peltojen viljavuudesta, lannoituksesta ja käytettävistä siemenistä. Tällä taataan korkeat satotasot. Tuotetun säilörehun sato on kokonaisuudessaan ollut erinomainen, kuiva-ainesato on noin 8 000 kiloa hehtaaria kohden. Lannan ajaa urakoitsija. Säilörehun korjuun sekä sopimustiloilla että kotona hoitaa ajosilppuriketjullaan Esan ja kolmen lähitilan perustama yritys, NHMurakointi Oy. Konetöiden ulkoistaminen näkyy tilan omassa kalustossa, johon kuuluu vain traktori, kurottaja ja pyöräkuormaaja. Tulevaisuuden visiona voisi olla peltojen vuokraaminen sopimusviljelijöille, jolloin konekannaksi riittäisi kurottaja ja apevaunu. ”Kun traktorin oven aukaisee ja hyppää sisään niin rahaa menee, mutta kun navetan ovesta menee sisään, niin rahaa tulee. Eli keskitytään olennaiseen”, Esa linjaa. Suomessa on parhaat edellytykset maidontuotantoon, sanoo Esa Korhonen. miviljelyn takia. Muualla maassa voi viljan viljely vallata alaa. Teuraat sujuvasti eteenpäin Viime vuonna tilalle rakennettiin säilörehusiilot ja 11 000 kuution lieteallas. Piirustukset 260 lehmän navetalle 42-paikkaisella karuselliasemalla ovat jo valmiit. Lehmäpaikan hinta tässä projektissa on noin 6 000 euroa, jopa alle puolet nykyisin rakennettaviin robottinavetoihin verrattuna. Uuden navetan myötä tilan lehmäluku nousee 380:een. Noin vuosi sitten tilasta tehtiin osakeyhtiö. Osakkaina ovat Esa tyttärensä kanssa, ja isäntä on nyt Lampsi Oy:n työntekijä kahden muun vakituisen työntekijän ja yhden sesonkityöntekijän kanssa. Lampsi Oy aloitti yhteistyön HK Agrin kanssa marraskuussa 2012. ”Päätöstä tehdessä päällimmäisenä ajatuksena oli, ettei lehmän viimeisestä matkasta tarvitse tulla maratonia. Outokummun teurastamo on maakunnassa lyhyen matkan päässä. Myös HK Agrin viivyttelemättömät noudot oli tiedossa”, Esa sanoo. Esan mukaan maitotilalle on tavattoman tärkeää lehmien ja vasikoiden nopea nouto, ja se on toiminut moitteettomasti. ”Aikataulut ovat pitäneet paikkansa ja eläinten käsittely saa kiitosta. Sinetti on kaikin puolin ollut helppo, miellyttävä ja toimiva. Toiveena on, että yhteistyö jatkuu samaan malliin.” Kirjoittaja on HK Agrin kenttäedustaja. ”Aikataulut ovat pitäneet paikkansa ja eläinten käsittely saa kiitosta.” Maito pitää pintansa Karja ruokitaan nykyisin säilörehulla ja täysrehulla, ja meijeriin toimitetaan maitoa noin 9 000 litraa lehmää kohti. Ruokinnassa ollaan palaamassa takaisin muutama vuosi sitten käytettyyn aperuokintaan, koska nyt viljaa on saatavissa edellisvuosia paremmin. Esa on uransa aikana käynyt tutustumassa arviolta 100–150 navettaan pitkin Eurooppa ja aina Kanadaa myöten ja tullut siihen tulokseen, että parhaat edellytykset maidontuotantoon ovat kuin ovatkin Suomessa. Vaikka maissin viljely ei ainakaan Pohjois-Karjalassa vielä näillä lajikkeilla onnistu, sitä korvaa nurmen hyvä kasvu. Tautitilanne Suomessa on hallinnassa ja pellon hinta edelleen kohtuullinen. Esan näkemyksen mukaan PohjoisKarjala ja Pohjois-Savo säilyvät vahvana karja-alueena juuri soveltuvan nur- Hyvät eväät maitotilojen palveluun HK Agrin keskeinen tavoite on maitotilojen tinkimätön palvelu. Itä-Suomessa Outokummun teurastamo ja Länsi-Suomessa yhteistyö Paimion teurastamon kanssa antaa hyvät edellytykset joustaviin noutoihin ja suoriin kuljetuksiin. HK Agrin eläinvälityksen kautta liikkuu vajaa 40 000 vasikkaa vuodessa. Valtaosa välitetään 14-28 päivän ikäisinä ternivasikoina. Niiden lisäksi HK Agri välittää perinteistä vasikkaa sekä yhä enemmän myös välikasvatettua vasikkaa sekä rotukarjavasikoita. Nuoren naudan sopimuskasvattajista iso osa kuuluu Laatusonni-ohjelmaan, jossa HK Agrin neuvonta auttaa saavuttamaan parhaat mahdolliset tuotantotulokset. Kannattava ja kehittyvä nuoren naudan tuotantoketju on myös maidontuottajan etu. Naudanlihan tuotanto kulkee käsi kädessä maidontuotannon kanssa. Investoinnit maidontuotantoon antavat hyvät edellytykset kotimaiselle naudanlihantuotannolle ja uusille kasvattamoinvestoinneille. Kotitilalta 1/2013 25 Viljanvälitys sujuu sutjakkaasti nentämällä. Yksikertainen laskuharjoitus selventää tilanteen: esimerkkitilalta tulee vuodessa sata sonnia teuraaksi. Niistä 96 painaa 350 kiloa, jolloin puheessa keskipaino on 350 kiloa. Tilalta tulee kuitenkin myös neljä jalkavikaista sonnia 175 kilon painossa. Todellisuudessa keskipaino jääkin 343 kiloon. Suunnittele ruokinta! Kustannusten nousu on leimannut lihantuotantoa, mikä näkyi tilojen viime vuoden tuloksissa: kalliin viljan syöttämistä vältetään. Jos säilörehut ovat hyvälaatuisia ja ruokintasuunnitelma kunnossa, saadaan pienemmälläkin väkirehutasolla kasvut pysymään kunnossa. Tämän vuoden alussa Pihvi- ja Laatusonni-kehitysohjelmat yhdistettiin. Aikaisemminkin sisältö on ollut hyvin yhtenäinen. Neuvonnassa on tähänkin asti pyritty tilakohtaisiin palveluihin ja pihvitilat saavat edelleen tilaamalla omia palveluitaan. Laatusonnit Laadukkaalla säilörehulla sonnit kasvavat nopeasti. Painohajonta eri tilaryhmissä ovat kasvattaneet etumatkaa Laatusonni-kehitys ohjelmatilat tuottavat jo 70 prosenttia HK Agrin hankkimasta nuoren naudan lihasta. Vuonna 2012 Laatusonnitilojen sonnit teurastettiin selvästi nuorempina ja suurempina kuin muilla tiloilla. Kasvatusaika on pidentynyt hieman. S onnit painoivat viime vuonna keskimäärin 340 kiloa. Keskipaino on laskenut hieman vuoden 2010 ennätyslukemasta, 360 kilosta. Rasvaisuus puolestaan on laskenut selvästi. Kun pari vuotta sitten haitallisimpia 4- ja 5-rasvoja oli kahdeksalla prosentilla sonneista, oli niitä viime vuonna alle kuudella prosentilla. Laatusonnit ovat teurastettaessa keskimäärin yli kaksi kuukautta nuorempia ja lähes kaksikymmentä kiloa suurempia kuin muut sonnit. Päiväkasvussa ero on yli 80 grammaa. Tämä ero on kasvanut viime vuosina. Tarkempaan tulosanalyysiin Harri Jalli Tuotantoneuvoja 26 Kotitilalta 1/2013 Tuotantotuloksia voidaan jaotella monella tavalla. Usein tila vertaa omia tuloksiaan suuren tuottajaryhmän keskiarvoon. Jako neljänneksiin kertoo kui- Maitorotuiset sonnit tenkin vielä enemmän omista kehitysmahdollisuuksista. Vaikka kokonaisuudessaan Laatusonnitilojen tulokset ovat hyviä, tilojen tuloksissa on kuitenkin eroja. Parhaan neljänneksen keskimääräinen päiväkasvu on 630 grammaa ja heikoimman 525 grammaa. Parhaimman neljänneksen keskipaino, 380 kiloa, on jo niin korkea, että maksimi on jo saavutettu monella tilalla. Keskipainon nostamiselle yli 400 kilon löytyy perusteita harvoilla tiloilla. Heikoimman neljänneksen keskipaino on hieman yli kolmensadan kilon. Tämän tilaryhmän sonnien keskipainoa kannattaa vielä nostaa. Jos oman tilan tulokset ovat heikoimmassa neljänneksessä, tilalla on siis vielä mahdollisuuksia käyttämättä! Keskipainon nosto onnistuu usein helpoiten alamittaisten sonnien määrää pie- % 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Laatusonnit Muut maitorotusonnit Mirva Heikkilä <280 280–319 320–359 >360 kg piirros: Kati Kelo Kuva: Pasi leino HK Agri on toimittanut viime vuoden aikana ohraa sekä vehnää Etelä-Suomen sika- ja broileritiloille. Itä-Suomen, Pohjanmaan ja Pohjoisen viljakauppa on käynyt vilkkaasti niin kuin aiempinakin vuosina. Aloitimme Etelä- Suomen viljavälityksen keväällä 2012. Kokemukset osoittavat välityksemme toimivan asiallisesti ja sutjakkaasti. Toimitamme kuormat tilalta tilalle ilman varastointia, ja matkan varrella auto käy punnitsemassa kuorman. Tilitys hoituu HK Agrin kautta. Myyjä saa tarvittaessa nopeutetun tilin viljasta ja OP-Rahoituksen ansiosta ostajalla on 180vrk:n maksuaika ilman vakuuksia. Tänä vuonna keräämme suurempaa verkostoa viljan myyjistä sekä ostajista. Tarkoituksemme on toimittaa viljaa kustannustehokkaasti, jolloin alkutuotantoon tuleva hyöty on suurempi. Tämä tarkoittaa HK Agrin puolelta aktiivista palvelua sekä myyjille että ostajille. Soittamalla asiakas voi tiedustella viljatilanteen. Näin löydämme ostajan ja myyjän läheltä toisiaan. Kun ostaja maksaa rahdin on erän löydyttävä läheltä, jolloin palvelumme toimii niin kuin se on tarkoitettu. Olemme kehittäneet palveluamme muun muassa lisäämällä HK Agrin sivuille viljapörssin. Tänne viljanmyyjä voi ilmoittaa olemassa olevat myyntierät viljalajeittain. Myös ostaja voi tehdä viljan ostoilmoituksen. Jatkossa sivuilta näkee karttapohjalta reaaliaikaisesti, missä ostajat ja myyjät sijaitsevat. Toiminnan kustannustehokkuus ja välitettävän viljan laatu ovat meille tärkeitä. Viljaerät on analysoitu välitykseen tullessa tai ne analysoidaan punnituksen yhteydessä. HK Agrin viljavälitys antaa mahdollisuuden viljakasvattajan ja lihantuottajan kannattavaan yhteistyöhön ilman ylimääräisiä rahti- ja varastointikustannuksia. Päiväkasvun hajonta eri tilaryhmissä % 35 Laatusonnit Muut maitorotusonnit 30 25 Kysy lisää Viljavälityksestä! 20 15 10 5 0 <450 450–499 500–549550–599 600–649650–699 >700 g/pv Etelä-Suomi Mirva Heikkilä, 040 587 7434, [email protected] Jouni Saarinen, 0400 874 575 , [email protected] Pohjois- ja Itä-Suomi Jukka Kinnunen, 040 521 9516, [email protected] Itä-Suomi Pirjo Leva, 040 773 7290, [email protected] Kotitilalta 1/2013 27 Kalle Leino kehittämispäällikkö Satafood kehittämisyhdistys ry. Hanke herättää kehittämisen halun Vastuullinen sikatalous -hanke pyrkii siihen, että sikatilat eivät enää hyväksyisi huonoa tulosta, jos on mahdollista toimia toisin ja ansaita enemmän. Jälkimmäisen kate ei välttämättä ole positiivinen edes muuttuvien kustannusten jälkeen, mutta tätä on vaikea sanoa, koska rehunkulutusta ei tunneta. V Tunne sikalasi tilanne ieläkin liian harva tuottaja on tarkoin selvillä tuotantonsa kannattavuudesta, vaikka tuottavuuden vaihtelut tilojen välillä ovat varsin suuria ja johtavat merkittäviin kannattavuuseroihin. On myös tilanteita, jossa tilalla kyllä ymmärretään, että parantamispotentiaalia on, mutta siitä huolimatta toimintaa ei muuteta. Tämä tuntuu neuvojan näkökulmasta turhauttavalta – varsinkin kun siantuotannon kannattavuus on viime aikoina ollut kovin puhuttu aihe myös alan ulkopuolella. Miksi asioihin ei tartuta, vaikka parannuksiin suorastaan painostetaan? Olisiko kysymyksessä sama ilmiö kuin yritysmaailmassa, jossa muutosten aikaansaamiseksi vaaditaan myös ihmisten vaihtumista? Omia toimintamalleja on vaikeampi vaihtaa kuin johtajia. Kaksi esimerkkiä viime ajoilta: Lihasikala, noin 700 sikaa, VarsinaisSuomi: Marraskuun lopulla teurastukseen tullen sikaerän päiväkasvu 996 grammaa, vuoden keskiarvo noin 960 grammaa. Sikojen poistuma kasvatusaikana 1,5 %. Rehuhyötysuhde 2,52. Lihasikala, yli tuhat sikaa, Satakunta: Marraskuisen teuraserän päiväkasvu 685 grammaa, kuolleiden ja karsittujen osuus liiallinen. Rehuhyötysuhdetta ei tunneta, koska rehun kulutustietoja ei ole, mutta ruokinnan virheet näky- Hanke on pureutunut mm. ilmanvaihdon toimivuuteen sikaloissa. Peter van der Voortsin neuvoilla ilmanvaihtoa on parannettu useilla tiloilla. 28 Kotitilalta 1/2013 vät silmälläkin mm. rehun lajittumisena eri karsinoissa. Kate-ero sikapaikkaa kohti on 31 euroa vuodessa pienemmän sikalan hyväksi. Katelaskelmassa ei huomioitu rehuhyötysuhteiden eroa, jota syntyy varmasti, koska hitaalla päiväkasvulla sika yksinkertaisesti ehtii syödä enemmän. Ensimmäinen sikala voi olla kannattava, toinen ei missään tapauksessa ole. Kuva: Kimmo Haapanen Vastuullinen Sikatalous -hanke on tehnyt ruokinta- ja ilmanvaihtokonsultoinnin ja antanut ohjeita tuotannon kehittämisestä molemmille yllä kuvatuille sikatiloille. Ohjeet heikommin pärjäävälle tilalle olivat aivan yksinkertaisia: riittävän iso mylly, viljan jauhatuskarkeus kuntoon ja siten enemmän kuiva-ainetta liemeen, varaston seuranta kuntoon, jotta raaka-aineet eivät lopu kesken kaiken jne. Tuotantotulokset eivät kuitenkaan juuri ole muuttuneet, vaan vanhat ongelmat tilalla jatkuvat. Parempien tulosten tila sen sijaan hioo yksityiskohtia yhdessä rehuedustajan ja porsastuottajan kanssa entistä parempaan kuntoon. Totuus on, että vaikka asiantuntijapalveluita on tarjolla, kiinnostusta tekemiseen ei voi ostaa rahalla. Sitä joko on tai ei ole. Jos sikatalous – tai taloudellinen tulos ylipäätään – ei motivoi, ei tuotanto kehity millään pelkästään ulkoapäin annetulla tuella. Tuottavuuden ja talouden tunnuslukujen pitäisi olla tärkein avain motivaatioon, sillä maatalousyrittäminen on liiketoimintaa, jonka tarkoituksena on omistajan varallisuuden kasvattaminen. Jos oman sikalan tilannetta ei tunneta, päätökset tehdään tunnepohjalta. Uusi vuosi tuo talousasiat keskiöön Suurin osa siantuottajista on kiinnostunut tuotannostaan. Heille Vastuullinen sikatalous - hankkeella on tarjolla palveluja. Tämän vuoden aikana ollaan tiiviisti mukana tuotannonseurannan kehittämisessä ja jalkauttamisessa hankealueella. Vain asiallisen tiedon avulla omasta tuotannosta ja sen mahdollisuuksista voi tehdä järkeen perustuvia päätöksiä ja seurata niiden vaikutuksia. Johanna Daka ja Kimmo Haapanen ovat tehneet ruokinta- ja ilmanvaihtokonsultointeja noin 110 tilalla kahden viime vuoden aikana. Molemmille riittää tekemistä täksikin vuodeksi, sillä hankealueella on puolisen tuhatta sikatilaa. Hankealueen tuottajat voivat edelleen pyytää Johannan ja Kimmon apua rehu-, rakennus- ja ilmanvaihtoasioissa. Ilmanvaihtopalvelun lisäksi selvitämme energiansäästöratkaisuja, joita voisi soveltaa Suomessa. Tällaisia ovat lämmön talteenotto sian lannasta ja sikalan poistoilmasta. Suomalaiset energiakustannukset sikaa kohti ovat keskimäärin nelisen euroa tanskalaisia kalliimpia, lähinnä erilaisesta ilmastosta johtuen, mutta energiakortti kannattaa joka tapauksessa katsoa paitsi rahan, myös hiilijalanjäljen takia. Apua on saatavana suomalaisista tutkimuslaitoksista ja eurooppalaisilta konsulteilta. Siantuottajille on luvassa energia-alan tietoa ja ratkaisuja tämä vuoden aikana. Talven aikana jatkamme yhteistyötä hoitavien eläinlääkärien ja rehuoptimoijien kanssa. On tärkeää, että kaikki sika-ammattilaiset ymmärtävät oman erikoisalansa lisäksi myös tuotannon taloutta. Suomalainen toimintatapa on poikennut tässä ilmeisesti esimerkiksi Hollannista, jossa tuottajan tukena työskentelevät asiantuntijat pyrkivät kaikki mahdollisimman hyvään taloudelliseenkin tulokseen. Sikojen ruokintaa kehitetään tilatyöskentelyn lisäksi ruokintakokeilla. Tätä kirjoitettaessa kasvamassa on ensimmäinen kahdesta sikaerästä, joiden avulla selvitetään Jokioisten ohravalkuaisrehun eri käyttömäärien vaikutusta päiväkasvuun ja rehuhyötysuhteeseen. Hanke jatkaa aktiivista tiedottamista ja pyrkii levittämään tietoa siantuotannosta myös alan ulkopuolelle. Hankkeen nettisivuilla (Vastuullinensikatalous.fi) vierailtiin viime vuonna hiukan alle yhdeksäntuhatta kertaa. Facebookissa hankkeella on 80 tykkääjää ja Twitterissä 65 seuraajaa. Slideshare-nettisivuilla hankkeen tilaisuuksissa esitettyjä kalvoja on käyty lukemassa 2 000 kertaa! Sika-alan parhaiden asiantuntijoiden kirjoittamat blogit jatkuvat kerran viikossa. Hanke sai jatkoaikaa ainakin vuoden 2014 tammikuun loppuun asti. Sillä on siis vielä vuosi aikaa tehdä parhaansa sikatalouden hyödyksi. Kotitilalta 1/2013 29 Rehumarkkinat Erikoistunutta tuotantoa • HK Agrin broilerin tuotantoketjun muodostaa 125 sopimustilaa. • Siitoskanat ja -kukot saapuvat munituskanaloihin neljältä nuorikkojen kasvatustilalta. • Munituskanalasta munat noudetaan hautomoihin 1–2 kertaa viikossa. • Päivän vanhat untuvikot toimitetaan kasvamaan 103 broilerinkasvatustilalle. Munittamoon kävi tutustumassa lähes 100 vierasta. Kanat ja kukot saapuivat uuteen halliin tammikuun viimeisellä viikolla. Broilerimunittamossa avoimet ovet HK Agrin broilerituotantoketjussa on 19 munituskanatilaa. Tutustuimme Ilolan tilan uuteen munittamoon Säkylässä. I Kimmo Haapanen Tuotantoneuvoja lolan tilan uuden kanalan kokonaispinta-ala on 2 241 neliömetriä. Peruskokoisessa munittamossa on kanoille ja kukoille yhteensä 2 000 neliömetrin tilat, sekä tarvittavat munien käsittelytilat ja sosiaalitilat. Lintuja halliin mahtuu 12 000. Betoniseinäisen lintuhallin leveys on 28 ja pituus 71,5 metriä. Hallin sisäkorkeus on 3,5 metriä. Hallin keskellä on katon kannatuksen pylväsrivi, näin saatiin kattoristikoiden jänneväliksi 14 metriä. Ilmanvaihto avainasemassa Broileriemomunittamossa linnut ovat 30 Kotitilalta 1/2013 Jouni ja Tiina Ilolan broilerimunittamosssa Säkylässä oli avoimet ovet 14. joulukuuta. vapaana kuivitetulla lattialla. Munimiseen tarkoitetut pesät ovat neljässä rivissä, ja pesärivit jakavat kanalan kol- meen osaan. Pesärivin alla on kuljetin, joka siirtää munat pakkauskoneelle. Pesien vieressä on muoviritilää, jonka päällä on vesilinja ja yksi rehulinja. Kuivikealueella on kaksi rehunjakolinjaa kanoille ja oma ruokintalinja kukoille. Tasainen ilmanvaihto ja lämmitys ovat tärkeitä hyvinvointitekijöitä. Tasainen välikatto leveässä munittamossa vaatii raitisilman sisään ottamista vesikaton päältä. Tuloilmalaitteet ovat pesärivien päällä. Peruspoiston puhaltimet ovat pesärivien päällä, tuloyksiköiden välissä. Kesän hellejaksoilla käytetään lisäksi lastauspäädyn jättipuhaltimia ja avataan tunneli-ilmanvaihdon tuloluukut. Tasaisen lämpötilan varmistamiseksi lämpöpattereista puolet asennetaan raitisilmalaitteiden alapuolelle. Myös ulkoseinillä on lämpöpatterit. Ilolan kanalan tasainen ja himmennettävä valaistus on toteutettu kymmeneen riviin asennetuilla led-lampuilla. Miten varautua rehun hintaralliin? uosi 2012 alkoi suhteellisen vakain hinnoin kaikissa tärkeimmissä rehuraaka-aineissa, mutta heinäkuun alusta alkaen kaikki hintakäyrät näyttivät suoraan pohjoiseen. Markkina pääsi niin sanotusti yllättämään, eikä varmasti viimeistä kertaa. Hintoja nostivat mm. USA:n kuivuus, kasvava ruoan kulutus maailmalla sekä globaali taantuma. Taantumassa rahaa siirtyy pörssiosakkeista ns. turvasatamiin, kuten raaka-aineisiin. Alkusyksyllä rehulaskun summa kasvoikin jopa 30 prosenttia keväästä. Loppuvuonna hinnat eivät enää nousseet. Hinnanlaskuja on jo odotettavissa. Soijan hinta on laskenut alkusyksyn huipusta yli 100 euroa tonnilta. Yksimahaisten rehuseoksissa kaksi pääraakaainetta, vilja ja soija, kattavat yli 90 prosenttia seosten raaka-aineista. Naudan osalta säilörehu on viljan ja valkuaisen lisäksi merkittävä osa ruokinnan kokonaisuutta. Onko vastaavaan tilanteeseen mitenkään mahdollista varautua, vai onko lihantuottajan pakko alistua markkinan vietäväksi? Työkaluja on olemassa ja ne kehittyvät jatkuvasti. Markkinariskiltä suojaavista rahoitusinstrumenteista kannattaa kysyä tarkemmin omalta pankilta. Lisäksi netin kautta niin ostaja kuin myyjäkin voi seurata kohtalaisen hyvin markkinoiden tapahtumia ja ennakoida tulevaa. Kysymys on informaation analysoinnista ja jalostamisesta siten, että sen pohjalta pystyy tekemään johtopäätöksiä. Satoennusteet tärkeimmistä rehuraakaaineista yhdis-tettynä varastotietoihin ja kulutusennusteisiin ovat paras indikaattori. Varsinkin Etelä-Amerikan soijasadon merkitys on suuri. Brasilian, Argentiinan ja USA:n osuus soijan globaalista Soijan tuonti maittain 2007–2011 (pavut ja rouhe) 1 000 milj. tn Kuvat: Kimmo Haapanen Ulf Jahnsson Johtaja, rehuliiketoiminta 180 000 160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 20072008200920102011 EU-27KiinaIndonesia Thaimaa JapaniVietnam Etelä-Korea Meksiko Muut maat tuotannosta on yhteensä 80 prosenttia, joten näiden maiden kylvöaloja ja sääolosuhteita kannattaa seurata arvioitaessa tulevaa hinnan kehitystä. Tiedon kerääminen ja analysointi eivät kuitenkaan poista markkinan arvaamattomuutta. Tästä saimme viime kesänä hyvän esimerkin. Brasilia, joka ilmeisesti nousee kuluvalla satokaudella ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoja suuremmaksi soijapavun tuottajaksi, on saamassa erinomaisen sadon. Sadoksi ennustetaan 80–83 miljoonaa tonnia, kun edellisellä satokaudella se oli 67 miljoonaa tonnia. Argentiinassa sen sijaan oli vaikeat sääolosuhteet, jotka viivästyttivät kylvöjä. Naudanrehujen tärkeän valkuaisraaka-aineen eli rapsin sadon odotetaan kasvavan Euroopassa. Kylvöala on kasvanut, ja mikäli kasvuolosuhteet pysyvät hyvänä talven yli, sadon odotetaan nousevan 5–10 prosenttia viime kaudesta. Valkuaisraaka-aineiden satonäkymät pääalueilla ovat tällä hetkellä kohtalalaisen hyvät. Myös kysyntä on erittäin vahvaa: Kiinassa soijan käyttö rehuissa ja elintarvikkeissa kasvaa vähintään samaa tahtia kansantalouden kanssa, ja kulutus on viimeisen kymmenen vuoden aikana yli kolminkertaistunut. Jatkuva suuri kysyntä todennäköisesti estää valkuaisraaka-aineiden hintojen merkittävän laskemisen. Tärkeän valkuaisraaka-aineen rapsin kylvöala on kasvanut Euroopassa. Kotitilalta 1/2013 31 Tuottajapäivillä HK Rypsiporsas®- tuottajia palkittiin Tuota noin -tuottajapäivillä Tamperella. onnistumisen iloa ja kansainvälisyyttä Tuota noin -tuottajapäivät keräsivät yli 200 lihantuottajaa Tampereelle. Yleisössä oli edustettuna niin sian, naudan kuin broilerinkin tuottajat. Kuvat: Harri Jalli Teksti Sari Järvinen H KScanin toimitusjohtaja Hannu Kottonen esitteli avauksessaan HKScanin strategian tuleville vuosille. Hänen mukaansa HKScanin tavoitteena on parantaa suorituskykyä entistä tehokkaammilla ja läpinäkyvillä konsernitasoisilla liiketoiminnoilla, osaamisella, johtamisella ja viestinnällä. Kannattavuutta pyritään nostamaan kehittämällä brändejä ja tarjoomaa. HK Ruokatalon kaupallinen johtaja Markus Gotthardt esitteli tuottajille juhlavuoden mainoskampanjaa, jonka teema on 100 vuotta suomalaisten suosikkeja. oli myös mukana palkitsemassa 32 Kotitilalta 1/2013 André Noel Chaker esitteli mahdollisuuksien polun: miten avoimella mielellä voi yritysten ja erehdysten, kovan työn ja sisun kautta saavuttaa oman persoonallisen tavan toimia. tuottajia HK Rypsiporsas®-innovaation, lanseerauksen ja menestymisen eteen tehdystä työstä. Ensimmäisenä tapahtumapäivänä kuulimme THL:n ylijohtaja Erkki Vartiaisen koosteen suomalaisten verenpaineen ja kolesterolin kehityksestä sekä ravinnon ja ruokatrendin vaikutuksesta kansanterveyteen. Yleisöä ilahdutti erityisesti Vartiaisen vaimon kiitokset: ”muistathan kertoa niille rypsiporsaantuottajille, se on niin maukasta!” Päivien tunnelmasta vastasi vuorovaikutusvalmentaja Tinka Kerttula, joka piti mainion puheenvuoron asenteista ja niiden vaikutuksesta. Moni tunnisti olevansa välillä kaiken tietävä besserwisser ja toisessa tilanteessa taas itseään vähättelevä maan matonen. Päivä huipentui Vuoden puhujaksi valitun kanadanranskalaisen lakimiehen ja strategisen konsultin André Noël Chakerin ajatuksiin innovatiivisuudesta ja rohkeudesta tehdä mahdottomasta mahdollinen. Hän sai yleisön uskomaan ihmeisiin kertomalla värikkäitä tarinoita ja tarkkasilmäisiä huomioita meidän suomalaisten sisusta ja aitoudesta. Mahdottomasta tuli mahdollista myös Tampereella, kun koko nousi ylös ja lauloi yhdessä J. Karjalaisen Tähtilampun alla, siinä sängyn laidalla, kun me kerran suudeltiin, oi mä uskoin ihmeisiin… Broilerien terveys nojaa ketjun omiin toimiin Tavoitteet selkeät, pilkettä silmässä Eläintautien torjuntayhdistys ETT:n toiminnanjohtaja Pirjo Kortesniemi puhui Tuota noin -päivillä broilereiden terveydestä meillä ja muualla. Suomessa terveyden ylläpidon vahvuutena ovat yhteiset, elinkeinon vapaaehtoiset toimet ja vahva osaaminen. Tarttuvia tauteja on vähän, joten painopiste on voitu asettaa tuotantoeläinsairauksiin. Eläinten poistuma on pientä ja lääkkeitä sekä rokotuksia käytetään kansainvälisesti vertailtuna vähän. Haasteita broilereiden terveydelle ovat muun muassa harrastetilojen aiheuttama tautiuhka ja munantuotantosektorin tilanne, esimerkiksi IB (tarttuva keuhkoputkentulehdus). Erityisesti tuotantoketjujen risteämäkohdat, kuten rehuautojen kulku munantuotantotilalta broileritilalle ja tilojen fyysinen läheisyys, lisäävät tautien leviämisen riskiä. Nopeakasvuisen lintujalosteen terveyden turvaaminen asettaa vaatimuksia hoidolle, olosuhteille ja rehustukselle. Ulkomailla erityisesti tarttuvat taudit ovat vakavia broilereiden terveysuhkia. Tällä hetkellä ns. vanhat taudit nostavat päätään. Laajojen rokotusohjelmien ylläpito ja päivitys on sekä työlästä että kallista ja vaatii jatkuvaa kilpajuoksua virusten muuntumisen kanssa. Lääkkeiden käyttötarve kasvaa koko ajan ja antibioottien resistenssi- ja jäämäkysymykset puhuttavat. Ruotsalainen naudan- ja sianlihantuottaja Per Nilsson oli kertomassa tilansa toiminnasta. Suomalaisilla tiloilla on paljon opittavaa tilan toiminnasta ja erityisesti tuottajan asenteesta. Esplunda Landbruk AB sijaitsee Enköpingin kunnassa lähellä Uppsalaa. Per Nilsson omistaa tilan yhdessä avovaimonsa Charlotte Bonden kanssa. Tilaa on kehitetty voimakkaasti vuodesta 1998, jolloin Nilsson otti sen haltuunsa. Yritys muodostuu neljästä osasta: Nilsson omistaa metsät ja rakennukset, Esplunda Lantbruk AB viljelee reilun 700 hehtaarin pelto alaa, urakoi ja toimii työnantajana. Skälby Grisen AB tuottaa vuodessa 8 000 rypsisikaa ja Esplunda Kött AB tuottaa teuraaksi vuodessa 140 vasikkaa ja 280 sonnia. Tilan kehittäminen jatkuu selkeänä. Nilssonin tavoitteena on saada tuotantotulokset Ruotsin kymmenen parhaan tilan joukkoon. Naudanlihantuotanto aiotaan tuplata. Yhteistyötä teurastamon kanssa kehitetään. Pilke silmäkulmassa Per Nilsson kertoi todelliseksi tavoitteekseen, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua hänellä on viinitila Italiassa tai Espanjassa. Nilssonin asenne on vailla vertaansa. Kaikessa toiminnassa pyritään parhaaseen mahdolliseen tulokseen, mutta kulmia ei pidetä turhaan kurtussa. Eija Talvio Harri Jalli Huipputuloksia hollantilaisessa sikalassa Bart Pierikin ja hänen poikansa Jasperin tilalla on 600 emakkoa. Vuonna 2008 rakennettu sikala suunniteltiin porsaiden terveyden ehdoilla. Porsitus-, vieroitus- ja tiineiden osastot ovat tiukasti erillään toisistaan, mikä estää tartuntojen leviämisen. Kaikki käyvät suihkussa aina tuotantotiloihin saapuessaan ja sieltä poistuessaan. Vaatteet ja jalkineet vaihdetaan ja kädet pestään ja desinfioidaan aina siirryttäessä tuotantovaiheesta toiseen. Joka ikäryhmän osastoilla on omat, eriväriset työvälineet. Joka neljäs viikko porsii 120 emakkoa. Kierron ansiosta perhe pystyy myymään ison erän tasakokoisia porsaita ja terveystilanne on hyvä, koska ikäryhmiä on vähän. Ensikot ovat SPF Topigs 20 -hybridejä ja ne tuotetaan itse yorkshire-emakoilla. Sikalassa ei esiinny PRRS:ää, mykoplasmaa, APP:tä, kapia, sisäloisia eikä tiettyjä streptokokkikantoja. Porsitusosaston karsinoiden lattiat laskevat alemmas emakon noustessa seisomaan, Vierotusikä on 21 vuorokautta. Kaksi pahnuetta punnitaan kerPahnueita /emakko/v 2,49 2,46 2,49 rallaan ja pannaan samaan karsinaan. Porsaat myydään 69 päiElävänä synt./pahnue 13,1 13,9 14,6 vän ikäisinä keskipainon ollessa Vier. pors. /emakko/v 28,8 30,8 33,0 25,3 kiloa. Pierikit ovat investoiKuoll. vier. jälkeen, % 1,1 0,9 1,5 neet nopean lastaamisen mahdollistavaan ramppiin, jonka ansiosRehua /emakko/v, kg 1210 1137 1186 ta tunnissa saadaan autoon 600 Porsasrehua/myyty porsas, kg 39 35,4 32 porsasta. Porsaiden laadun varRehukust. /myyty porsas, € 25,97 27,26 28,99 mistamiseksi heikoimmat 3–4 prosenttia porsaista teurastetaan jotta porsaat eivät vahingoitu. Imettäjäema- 12–20 kilon painossa. koita ei käytetä, vaan ylimääräisille porsailPorsaiden käsittely- ja vieroituspäivänä le on kahdeksan alkuhoitolaatikkoa. Bartilla ja Jasperilla on apunaan ulkopuoliKaikessa työssä Pierikit tähtäävät tautien sia. Tuotannon kehittämisessä he käyttävät torjuntaan: joka neljäs viikko porsitusosasasiantuntijoita: eläinlääkäri ja jalostusneutot, käytävät, välineet ja jalkineet pestään voja käyvät neljän viikon välein ja rehutehja desinfioidaan. Porsaita hoidettaessa portaan neuvoja joka toinen viikko. Opintopiiri saslaatikkoon vaihdetaan puhdas pohjapakokoontuu kahdeksan kertaa vuodessa. Pierikit aikovat kaksinkertaistaa tuotantonsa peri joka pahnueen jälkeen, injektioneula lähivuosina. vaihdetaan ja desinfioidaan kastrointiväliJan Vugts neet ja kädet. 2010 2011 2012 Kotitilalta 1/2013 33 HK:n ja Kariniemen kevään uutuuksista loihdit käden käänteessä maistuvan pihviaterian. Mukavuudenhaluinen valitsee valmiiksi maustettua Rypsiporsasta tai broileria. Kokeileva kotikokki yllättää perheensä pekoniin käärityillä kananpojan minuuttipihveillä. Seuraksi sopii ruokaisan raikas salaatti. Pihvi on aina pop! Pekoni-kananpoikaa ja pesto-mozzarellasalaattia 4 annosta 1 pkt Kariniemen Kananpojan Minuuttipihvi® maustamaton (350 g, 4 kpl) ripaus suolaa mustapippuria myllystä 1 pkt HK Amerikan Pekoni® Filee (120 g) öljyä tai voita paistamiseen Pesto-mozzarellasalaatti 6 isoa kypsää, kiinteämaltoista perunaa 150 g kirsikkatomaatteja 125 g mozzarellajuustoa paloina 70 g rucolaa ½ dl salaattisiemeniä tai pinjansiemeniä n. 1 dl vihreää pestokastiketta (resepti alla), voit käyttää myös valmista vihreää pestokastiketta Vihreä pestokastike 2 ruukkua basilikaa 70 g parmesaaniraastetta 50 g pinjansiemeniä 1 iso valkosipulinkynsi 1 ½ dl oliiviöljyä Ota kananpojan minuuttipihvit huoneenlämpöön ½ tuntia ennen kypsennystä. Rouhi pinnalle mustapippuria ja lisää suola. Käännä pekonifileet minuuttipihvien ympärille. Paista pihvit kuumassa pannussa öljyssä molemmin puolin. Leikkaa kuoritut kypsät perunat sopiviksi suupaloiksi. Puolita kirsikkatomaatit ja paloittele mozzarella. Laita ainekset vadille yhdessä rucolan kanssa. Paahda salaattisiemeniä tai pinjansiemeniä kuumalla pannulla käännellen. Lisää salaattiainesten joukkoon. Valmista pestokastike. Laita basilika, parmesaaniraaste, pinjansiemenet, valkosipulinkynsi ja oliiviöljy kulhoon ja jauha hienoksi tahnaksi sauvasekoittimella. Sekoita sopiva määrä pestoa salaattiainesten joukkoon. Säilytä ylijäävää pestoa jääkaapissa muuta käyttöä varten. Tarjoa salaatti rapeiden kananpojan minuuttipihvien seurana. Nopeasti paistuvat Kariniemen Minuuttipihvi® -uutuudet pakataan 350 ja 390 gramman pakkauksiin ja ne palvelevat näin paremmin etenkin pienempiä kotitalouksia. Pihvit on valmistettu ohueksi leikatusta suomalaisesta kananpojan fileestä. Kariniemen Kananpojan 34 Kotitilalta 1/2013 Minuuttipihvi maustamaton (350 g, 4 kpl) sisältää ainoastaan kaksi prosenttia rasvaa. Kariniemen Kananpojan Minuuttipihvi® yrtti-valkosipuli (390 g, 4 kpl) saa mehevän makunsa täysin lisäaineettomasta yrtti-valkosipuliöljymausteseoksesta. ® HK Rypsiporsas® Fileepihvi yrtti-valkosipuli (360 g) on valmiiksi nuijittuja pihvejä kolmen kappaleen rasiassa. Rypsiporsas® Fileepihvi -sarjassa on nyt kolme eri vaihtoehtoa: kermapippuri ja yrttivalkosipuli sekä maustamaton (720 g). Klassikoita 100 vuoden taipaleelta HK Ruokatalo on valmistanut lihaisia suosikkeja suomalaisten ruokapöytiin jo sadan vuoden ajan. Nyt juhlavuoden kunniaksi valikoimiin palautetaan vanhojen reseptikirjojen uumenista kolme klassikkotuotetta. HK Popsi® Krakovan nakki (300 g, 10 kpl) on suomalaisesta viljapossusta valmistettu lihaisa ja laadukas kuoreton nakki, jossa maistuvat valkosipuli, paprika ja mustapippuri. Tuotteen esikuva on ollut markkinoilla LSO:n valmistamana nykyäänkin suositulla Popsi-tuotemerkillä. Mausteisen HK Lihaisa Krakovan (225 g) esikuva oli markkinoilla Helsingin Kauppiaiden valmistamana ja oli monen HK:laisen mielestä paras leikkelemakkara. Tuotteen miellyttävän voimakkaassa maussa erottuvat valkosipuli ja ripaus mustapippuria. HK Lihaisa Krakova sisältää 83 % suomalaista viljapossun lihaa. Miedon ja täyteläisen HK Herkkumaksamakkara tomaatin (300 g) innoittajana on toiminut vanha palvelutiskien suosikkimaksamakkara, Oy Kassler Ab:n Tomaattimaksamakkara. Esikuvansa tavoin klassikkomaksamakkara on sekä levittyvä että leikattava, ja tuotteen maun kruunaa makea tomaatti. ”Vanhojen klassikkotuotteiden penkominen innoitti monia pitkän linjan HK:laisia. Ehdotuksia tuotantoon palautettavista tuotteista tuli valtavasti, enemmänkin niistä oli runsauden pulaa”, HK Ruokatalon markkinointipäällikkö Kim Lindholm kertoo. HK Sininen Lenkki® juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan. Juhlavuoden kunniaksi tuotteet saavat muiden HK-tuotemerkin tuotteiden kanssa yhdenmukaisen ilmeen. Kotitilalta 1/2013 35 ajankohtaista Torju Mycoplasma bovis Ruoan valmistuksen ammattilaisille ja sellaiseksi pyrkiville on hyvä tuoda esille lihaketjun eri vaiheiden merkitystä. Tämä joukko tutustui Antikaisen tilan rypsiporsaisiin. Rypsiporsas Top Chef -kokkien teemana HK on MTV3:n Top Chef -ohjelmassa yhtenä pääyhteistyökumppanina. Viikolla 7 esitetyssä HK Rypsiporsas® -jaksossa kilpailijat vierailivat Matti ja Taru Antikaisen tilalla Aurassa. Jaksossa tehtiin ruokaa myös Rypsiporsas®-lihasta. Teksti ja kuva Esa Heikkilä H K:n markkinointipäällikkö Laura Lindströmin mukaan tavoitteena on nostaa HK Rypsiporsas -tuotteet ansaitsemalleen tasolle huippukokkien seuraan. HK:lla brändätty lihakaappi on koko tuotantokauden ajan Top Chef -studiolla, ja sitä täytetään suoraan HK:lta. HK:n markkinointi on lisäksi tehnyt yhteistyösopimuksen kahden Top Chef -kilpailijan kanssa. Heitä tullaan näkemään kevättalven aikana aikakausilehti- ja ulkomainonnassa yhdessä Rypsiporsas®ruokaohjeiden sekä tietopakettien kanssa. Matti ja Taru Antikainen olivat innolla mukana Top Chef -ohjelman kuvauksissa, vaikka sikalalaajennuksen ja remon- 36 Kotitilalta 1/2013 tin takia heillä olikin tavallista enemmän kiireitä. Sovittuna päivänä elokuun lopulla kuvausryhmä, ohjaaja ja kilpailijat saapuivat tilalle. Lyhyen käsikirjoitussuunnittelun jälkeen ohjaaja Kimmo Mäki käynnisti varsinaiset kuvaukset. Isäntäväki otti kilpailijat vastaan pihamaalla. Sikalavierailua varten vierailijat pukivat ylleen kertakäyttöhaalarit, joka jo sinänsä oli kokemus monille. Kilpailijat pääsivät tutustumaan Matin ja Tarun johdolla vieroitus- ja lihasikaosastoihin, joissa rypsiporsaita kasvatetaan. Yhteisen tutustumiskäynnin lisäksi tilalla kuvattiin sopivasti hienoissa maalaismaisemissa yksittäisotoksia kilpailijoiden tuntemuksista. Lähtökuvaukset tehtiin sikalan päädyssä. Aikaisin aamulla studiolla alkaneen kuvauspäivän jälkeen kilpailijat olivat iltayhdeksältä väsyneitä, mutta iloisia. Kilpailijat olivat todella innoissaan vierailusta, sillä monet olivat ensimmäistä kertaa sikatilalla. Taru Antikaisen mielestä tuottajien osallistuminen tv-ohjelman tekoon tai muulla tavoin lihatuotteiden markkinointiin on tärkeää. Jo pelkästään kokemuksena Top Chef oli hänen mukaansa hieno. ”Ruoantekijöiden ja kuluttajien käsitykset alkutuotannosta tulisi saada mahdollisimman oikeiksi ja vastaamaan todellisuutta”, Taru sanoo. Monen kilpailijan ajatukset varmaan muuttuivatkin tilakäynnin aikana. Muun muassa nykypäivän lihantuotannon ammattimaisuus ja yrittäjyys saivat selvästi kilpailijoiden huomiota osakseen aikaisempaa enemmän. Top Chef -ohjelma ja vierailu Antikaisen tilalla tekivät hyvää Rypsiporsaan imagolle, HK:lle ja kotimaisen lihantuotannon arvostukselle. Mycoplasma bovis -tartuntaa on todettu muutamissa vasikkakasvattamoissa ja lypsykarjatilalla Pohjois-Savossa. Mykoplasma leviää ennen kaikkea eläinkaupan, mutta mahdollisesti myös ihmisten ja työvälineiden välityksellä aiheuttaen suuria tappioita. M.bovis leviää sierainliman ja maidon kautta sairaasta lehmästä vasikoihin tai toisiin eläimiin. Vasikoilla oireet ilmenevät hengitysteissä, nivelissä ja korvatulehduksena. Lehmillä M. bovis aiheuttaa tarttuvaa utaretulehdusta, joka yleensä alentaa maitotuotosta voimakkaasti, mutta voi olla myös oireeton. Niveltulehdus on mahdollinen tai jopa taudin ainoa oire. Tavanomainen antibioottihoito ei yleensä tehoa tähän tartuntaan. HK Agri suosittelee, että lypsyrotui- sia välitysvasikoita kasvattavat tilat pysyvät suunnitelmallisessa toiminnassa ja ostavat välityksestä aina samanlaista vasikkaa. Eri ikäryhmiä ei tule sekoitella ja uudet vasikat kannattaa ottaa omana ryhmänään erilliseen vastaanotto-osastoon. Eläinryhmät kannattaa pitää mahdollisimman pieninä, eläintiheys alhaisena ja olosuhteet mahdollisimman hyvinä. Jos karjassasi esiintyy mainittuja oireita, pitää heti ottaa yhteyttä hoitavaan eläinlääkäriin ja sopia näytteenotosta. Tautitapauksista pitää myös ilmoittaa HK Agrille. ETT:n nettisivulta löytyy toimintaohjeet taudin vastustamiseksi. (www. ett.fi). Lisätietoja myös Sinetistä ja HK Agrin terveydenhuoltoeläinlääkäriltä, p. 040 823 2076, [email protected]. Tautisuojaus kuntoon nautatiloilla Osassa Suomea on tavattu jälleen virusripulia ja tarttuvaa hengitystie tulehdusta. Nautatilojen tulee tässä tilanteessa huolehtia oman tilan tautisuojauksesta, sillä taudit leviävät helposti. Teuras- ja välityseläimiä noudettaessa eläimet kannattaa itse tuoda lastauspaikalle tai -alueelle, jotta eläinkuljettajien ei tarvitsisi mennä tuotantotiloihin. Eläinsuojassa vierailijoilla tulee olla asianmukaiset suojavarusteet. Näin voidaan tehokkaasti ehkäistä näiden tautien leviämistä. Lisätietoja saat kenttäedustajaltasi. Ota yhteyttä häneen myös, jos huomaat eläimissäsi tautioireita. Sonnihuutokauppa huhtikuussa Perinteinen HK Agrin Sonnihuutokauppa järjestetään tänäkin vuonna MTY Ali-Lekkalan tilalla Tammelassa 20.4.2013. Kasvatusasemalla on kasvamassa 240 lupaavaa sonnia, jotka ovat punnitustarkkailussa. Huutokauppaan tulevat sonnit käyvät läpi tarkan kontrollin punnitusten yhteydessä ja ne rakennearvostellaan kevään kuluessa. Seuraa uutisia ja tarkista huutokaupan aikataulu www.hkagri.fi -sivustolta. Kunniamaininta Tuula ja Esko Koivistolle Kunniamaininnan HK Agrin Vuoden broilerituottaja -kisassa sai grillilintua tuottava Koiviston tila Säkylästä. Kaikki Tuula ja Esko Koiviston (kuvassa vasemmalla) toimittamat teuraserät ovat viimeisen vuoden aikana olleet parhaassa painoluokassa. Vuoden tuottajaksi valittiin Markku Kiiski (toinen oik.) ja palkinnot ojensi johtaja Jarmo Seikola. HK Agrin Euran alkutuotannon väki kannustaa jatkamaan tarkkaa lintujen kasvattamista. Sonnipojat pääsevät taas esiintymään HK Agrin perinteisessä huutokaupassa. Kotitilalta 1/2013 37 Kuva: LSO Osuuskunnan arkisto Hankintamiesten matkassa Teksti Raila Aaltonen Alkuaikoina hankintamiehet liikkuivat polkupyörällä ja jopa suksin. Teuraiden matka saattoi alkaa ruuhessa seisten. Setelit kouraan ja mullikka veneeseen Aina 50-luvulle saakka LSO:n teuraseläinhankinta oli itsenäistä hommaa. Hankintamiehet ostivat teuraat kiinteällä hinnalla ja maksoivat isännille käteisellä. V uoden 1948 Osuusteurastamokalenterissa julkaistu artikkeli valottaa kaupanteon eri tapoja: ”Aniharvoin maidontuottajat enää tiedustelevat, paljonko meijeri ’tänään’ maksaa maidosta. Yhä yleisemmäksi on tullut se terve käsitys, että meijeri maksaa niin paljon kuin jaksaa ja sillä hyvä. Toisin on kuitenkin asianlaita vielä nykyisinkin silloin, kun kysymyksessä on esim. teuraiden toimittaminen osuusteurastamolle. Myyjä tässä, vaikka hän tavallaan myykin itselleen, saattaa olla hyvinkin oikullinen. Jos karjanomistaja myy eläimensä täysin osuustoimintaperiaatteen mukaisesti, hän myy ne aina jälkitiliin. Toisin sanoen, hän lähettää teuraseläimet osuusteurastamolle, jossa tavara luokitellaan ja siitä maksetaan 38 Kotitilalta 1/2013 päivän hinta. Toinen karjanomistaja voi myöskin myydä eläimensä jälkitiliin, mutta vaatii kuitenkin, että tavara on etukäteen, siis nahka päällä, arvosteltava ja sille on määrättävä vissi kilohinta. Tämäkin on myyntiä jälkitiliin, painoon, mutta ei hintaan ja laatuun nähden. (---) Kolmas myyntitapa on niin sanottu pystykauppa tai urakkakauppa. Tämä tahtoo sanoa sitä, että ostaja käy myyjän kotona, arvostelee eläimen ja sille sovitaan vissi urakkahinta. Tässä siis paino, luokitus ja kilohinta jäävät määrittelemättä. Niille, jotka vielä tällaista vanhentunutta kauppatapaa käyttävät, on syytä mainita eräs tällaiselle kauppatavalle ominainen piirre: ostajat pyrkivät ostamaan urakalla aina nuoria ja hyviä eläimiä, kun taas myyjät kaik- kein kiihkeimmin myisivät urakalla juuri vanhoja ja huonoja eläimiä. (---) Siellä, missä teuraskauppa on kehittynyttä, tapahtuu myynti yksinomaan jälkitiliin. Tällöin jokainen saa eläimestään sen todellista arvoa vastaavan hinnan. Näin meneteltäessä säästetään myös tavattoman suuria summia hankinta- ja keräilykuluja.” Pitkän linjan hankintamies Veikko Viitaniemi teki aivan ensimmäiset hankintareissunsa polkupyörällä. Matkustusohjesääntö vuodelta 1921 huomioi myös sukset ja potkukelkan ajoneuvoina. Viitaniemi kertoo ajaneensa nelitahtimotskarilla noin 30 000 kilometriä vuodessa. Viitaniemi aloitti työuransa EteläSuomen Osuusteurastamolla vuonna 1951 ja jäi eläkkeelle LSO:lta vuonna 1991. ”Näen unta vieläkin, kuinka lysti oli ajella ja kuinka pikkupoikia hyöri aina pyörän ympärillä. Harmitti, kun moottoripyörä sitten vaihtui pakettiautoon.” Kilpailu oli kovaa teuraan ostajien kesken ja ostajia liikkui kymmeniä samalla alueella. Kuukausipalkka perustui kiloihin. Vuoden 1948 tietojen mukaan LSO:n ostoasiamiehen keskimääräinen hankintamäärä oli 235 kiloa päivässä. LSO:lla oli tuolloin 50 hankintakeskusta ja ostoasiamiestä, ja tällä määrällä se oli osuusteurastamoista suurin. ”Omistajat soittelivat hankintamiehelle myytävistä eläimistä etukäteen. Kotona piti päivystää puhelinta iltayhdeksään saakka. Päivässä tuli käytyä 5–6 talossa”, Viitaniemi kertoo. Pikkuvasikkaa ostettiin paljon, koska se oli maitotilalle arvoton sivutuote. Vasikoita ei juotettu viikkokaupalla, vaan ne oli haettava heti pois. Viitaniemi teurasti vasikoita omassa autotallissaan Iittalassa, josta makkaraauto haki ruhot teurastamolle. Snabbt och kort Mera uppfödningsplatser på husdjursgårdarna HK Agri tänker öka sin inköpsandel gällande nötdjur och förväntar sig att den ökade produktiviteten hos suggorna för med sig mera svinkilogram. Det är av yttersta vikt för HK att det inhemska köttet räcker till, eftersom bolaget har förbundit sig att använda enbart inhemskt kött i sina produkter. Det behövs mera uppfödningsplatser för unga nötdjur framför allt i östra Finland, säger HK Agris verkställande direktör Veli-Matti Jäppilä. Det är en utmaning för svinsidan att få ut det kompletta antalet slaktdjur från de nuvarande slaktsvinsplatserna. Dessutom behövs mera mellanuppfödningskapacitet för grisar. När den genomsnittliga avkastningen på suggorna har ökat tack vare bättre förfaranden och nytt djurmaterial med högre produktivitet börjar avvän- jningsavdelningarna i svinhus med suggor bli trånga. En lösning är att bygga mellanuppfödningsanläggningar i anslutning till slaktsvinshusen. Ett annat alternativ är att låta föda upp avvanda grisar på avtalsgårdar. Det finns många typer av investeringar i uppfödningsanläggningar men gemensamt för de företagare som har lyckats med projektet är viljan att fullt ut vara med i husdjurskedjan. Viktigt är också att företagaren har stor kompetens i fråga om produktion och tydligt har slagit fast sin egen befattningsbeskrivning i investeringsprojektet. Det lönar sig att anlita HK Agris sakkunniga för byggnadsplanering och då man dryftar finansieringsalternativ. Det finns också kunnig hjälp att få när det gäller finslipande av produktionen. LSO:s och HKScans jubileumsår För hundra år sedan, i januari 1913, grundade ett tjugotal ekonomiskt upplysta boskapsägare i sydvästra Finland ett andelslag för att samla in och slakta djur som medlemmarna fött upp och se till hanteringen och marknadsföringen av köttet. År 1988 överförde LSO sin egentliga affärsverksamhet till HKScankoncernen. Andelslaget fungerar som koncernens ansvariga och långsiktiga huvudägare och som en viktig bakgrundspåverkare i köttbranschen i Finland. LSO Andelslag, som verkar i hela landet, har i dag drygt 1 600 medlemmar. Av dem är mer än 96 procent aktiva köttproducenter också i framtiden och kontinuiteten i andelslagets verksamhet vilar på dem. HKScan är i dagens läge ett av de ledande matbolagen i norra Europa. Två tredjedelar av bolagets omsättning på ungefär 2,5 miljarder euro uppkommer utanför Finland. LSO Andelslag har fastställt som sin huvudsakliga uppgift att i sin roll som ägare styra börsbolaget HKScan så att det kött andelslagets medlemmar producerar har en stabil och lönsam marknadskanal ända fram till konsumenterna. Uppgiften är den samma som LSO:s grundare i tiderna satte upp. Små förändringar i investeringsstödet Föremålen och nivåerna för investeringsstödet för husdjursproduktion kvarstår oförändrade år 2013. Ansökningstiderna för investeringsstödet är fyra: 11.2–28.3, 15.4–16.8 och 2.9– 18.10. Myndigheterna strävar efter att utfärda stödbesluten inom två månader efter att ansökningstiderna löpt ut. Jord- och skogsbruksministeriets förordning om godtagbara enhetskostnader för bygginvesteringar trädde i kraft 2.1.2013. De godtagbara maximikostnaderna för investeringar justerades gällande djurstallarnas storlek och maximipriserna för utrymmen för nötdjur. I svinhus med suggor har enhetskostnaden för boxar och spaltgolv som byggs om som åtgärder för djurens välbefinnande justerats. Enhetskostnaden för flytgödsellager har höjts. Allt bättre nötresultat De gårdar som hör till utvecklingsprogrammet Laatusonni producerar redan mer än 70 procent av det kött av unga nötdjur som HK Agri köper in. Tjurarna från de här gårdarna är i medeltal mer än två månader yngre och nästan tjugo kilogram större än andra slakttjurar av samma ras när de kommer till slakt. Skillnaden i dagstillväxten är över 80 gram. Tjurarna vägde i fjol i medeltal 340 kilogram. För den bästa fjärdedelen av gårdarna var medelvikten 380 kilogram. För den svagaste fjärdedelen var medelvikten något över 300 kilogram och på de här gårdarna lönar det sig att höja vikten. Det lyckas enklast om man minskar mängden tjurar som är för små. Medelvikten har gått ned en aning och fetthalten avsevärt. En orsak kan vara att man minskat användningen av spannmål i utfordringen. Om ensilaget håller god kvalitet och utfodringsplanen är i skick hålls tillväxten god också med lägre kraftfodernivåer. Kotitilalta 1/2013 39 HELPPOA VILJANVÄLITYSTÄ Löydä lähialueesi viljanmyyjät ja -ostajat helposti osoitteesta www.hkagri.fi/vilja. Voit jättää omat viljatietosi palveluumme joko sähköisesti tai postittamalla alla olevan lomakkeen. Ryhdy viljakaupoille jo tänään – me tarjoamme siihen parhaan kanavan! Ilmoita tietosi sähköisesti, www.hkagri.fi/vilja tai täytä lomake. Kysy REHURAHOITUKSESTAMME – edullista maksuaikaa ostajille! Ilmoita tietosi postitse: Haluan: Tuote: ostaa ohra Lisätiedot: myydä vehnä tuoresäilötty kaura härkäpapu HK-Agri maksaa postimaksun luomu Tilan nimi: Osoite: Postinumero: Paikkakunta: Yhteyshenkilö: Puhelin: Sähköposti: Viljavälitys on osa HK Agrin rehuliiketoimintaa. Tavoitteena on tuottaa kustannustehokkuudella hyötyä alkutuotannolle. HK Agri Oy Tunnus 5013365 00003 VASTAUSLÄHETYS
© Copyright 2024