Harkittuja siirtoja
LSO Foods Oy:n tuottajalehti 3/ 2010 Harkittuja siirtoja lihatilan kehittämisessä Tuotantotulokset kohenivat viime vuonna s. 4 Vapolan tila haki uuden suunnan tuotannolle s.12 Hyvät lastausolosuhteet tuovat hintalisän sioille s.17 sisältö pääkirjoitus Teemana strateginen suunnittelu n Tilan tuotantoon ja tulevaisuuteen liittyvät suuret päätökset perustetaan taloudellisten laskemien lisäksi perityille arvoille ja monille tiedostamattomillekin seikoille. Pitkän aikavälin suunnittelussa ulkopuolisen näkemys on suureksi avuksi. Käänny LSO Foodsin asiantuntijoiden puoleen! Pääkirjoitus 2 Markkinakatsaus 3 Kehitysohjelmat pitivät etumatkansa tuloksissa 4 Porsastilat paransivat yhä tuloksiaan 6 Kattavasti tietoa lihasikatuloksista 8 Broilerin vuosi 2009 9 Ei arvokeskustelu tilaa pahenna 10 Arvot ohjaavat suunnittelua Vapolassa 12 Sikatilat valitsevat strategiansa 14 Olet yrityksesi tärkein voimavara 16 Sujuva lastaus tuo hyötyä kaikille 17 Toimenpiteiden aika sikaloissa 18 Aina eteenpäin 20 Himaset pinkaisevat sonnimäärässä uudelle sataluvulle 22 Hk Ruokatalon turvalliset ja laadukkaat tuotteet edellyttävät koko tuotantoketjun panosta 24 Vähittäiskauppa kilpailuttaa teollisuutta 25 Kesällä grillataan HK:n maukkaita uutuuksia 26 Ajankohtaista 28 Uusi maailma tekee kaikista viestijöitä 30 Snabbt och kort 31 Ihmiset ovat tärkeimpiä T ässä Jokasorkassa paneudumme maatilojen strategiseen suunnitteluun ja pohdimme erityisesti arvojen ja valintojen merkitystä tilojen kehittämisessä. Esittelemme myös vuoden 2009 tuotantotuloksia sian, naudan ja broilerin osalta. Oman tilan tuloksia voi verrata LSO Foodsin kehitysohjelmatilojen tuloksiin ja etsiä omat kehittämisen kohteet. Monella on myös aihetta olla tyytyväinen saavuttamiinsa tuotantotuloksiin. Kerromme myös suomalaisen sianlihan vastuullisuusohjelman sisällöstä. Ohjelman takana ovat ETL:n jäseninä olevat lihayritykset, ETT, Evira, MTK ja MMM. Toimijoiden yhteistyön tuloksena on syntynyt ohjelma, jolla pyritään vastaamaan kuluttajien yhä kasvavaan kiinnostukseen eläinten hyvinvointia ja hyväksyttäviä tuotantotapoja kohtaan. Palataanpa kuitenkin lehden teemaan, strategiseen suunnitteluun. Maatilan valinnat voivat liittyä kasvuun, tuottavuuteen tai monialayrittäjyyteen; kaikissa tapauksissa keskeisin voimavara tilalla on yrittäjä itse perheineen. Usein maatilalla eletään parisuhteessa ja toimitaan yrittäjinä 24/7 -periaatteella. Kiire, taloudelliset paineet, lapset ja isovanhemmat kuuluvat monen nuoren maatilayrittäjän arkeen. Miten sovittaa yhteen parisuhde ja yrittäjyys – luulenpa, että tässä piilee monen maatilan tärkein strategisen suunnittelun kysymys. Siinä onnistuvat ovat tilansa kehittämisen kanssa pitävällä pohjalla. Tilojen koon kasvaessa yrittäjäperheen fyysinen ja psyykkinen jaksaminen ovat koetuksella. Burn out maatilalla on vaikea paikka. Ennalta ehkäisyyn pitää satsata jo silloin, kun tuntee voivansa kahvoista nostaa vaikka maapallon. Uupuneen on saatava apua ja tilalla on järjestettävä arjen työt parhaalla mahdollisella tavalla toipumisen ajaksi. Läheisten ihmisten hyvinvointiin, tunteisiin ja huolenpitoon kannattaa satsata aina, myös maatiloilla. Sukupolven mitta, 25 vuotta on pitkä aika; jotta urakasta selviää ehjänä ja onnellisena, kannattaa sen eteen nähdä vaivaa. Tavat ja tarpeet vaihtelevat, pääasia on, että asia ei hautaudu arjen kiireisiin. Toivotan kesäkiireiden keskelle voimia ja rentoutumisen hetkiä. LSO Foods järjestää tuottajilleen mahdollisuuden irtautua tilan arjesta muun muassa kesäteatterissa, tansseissa ja OKRAmessuilla. Kutsun näet tässä lehdessä. Tervetuloa LSO Foodsin kesätapahtumiin – ne ovat Teitä varten! Kesäterveisin, Kari Tillanen Kannen kuva: Merja Ojala Julkaisija LSO Foods Oy, Turuntie 4, 30 100 Forssa Päätoimittaja Kari Tillanen Toimitussihteeri Raila Aaltonen, Alkukirjain, p. 040 543 2390, [email protected] Taitto Päivi Liikamaa, [email protected] Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy, ISSN 1239-1603 Osoitteenmuutokset voi tehdä www.lso.fi-sivujen Palaute-osiossa. Seuraava numero ilmestyy viikolla 37. 2 J o k a s o r k k a 3/2010 markkinakatsaus Sami-Jussi Talpila ohjauspäällikkö, hankintapalvelut Lakko näkyy pitkään lihantuotannossa P ääsiäisen jälkeen alkaneet työtaistelutoimet muuttivat teuraseläinten tarjontatilanteen päälaelleen. Pääsiäiseen mentiin sian ja naudan osalta kysyntävoittoisessa tilanteessa, mutta lakko teki huhtikuusta ja toukokuusta hyvin rikkonaisen jakson teurastuksissa. Lakkopäivien seurauksena sikojen noutoja jouduttiin siirtämään pitkiäkin aikoja eteenpäin ja kärkiväliin tehtiin nopeita muutoksia. Tavoitteena oli jakaa pientä teurastusmäärää tasaisesti mahdollisimman monelle tilalle, jolloin isompia sikoja saatiin lähetettyä teuraaksi. Nopean tahtiin muuttuneet painorajat ja eläinten noudot lyhyellä varoitusajalla toivat sikatiloile hankaluuksia. Kaikin puolin poikkeuksellisissa oloissa myös kärkiväliä nostettiin välillä hyvinkin ylös. Toukokuun loppupuolelta eteenpäin teurastusten tilanne vakiintui. Vaikka normaalilla teurastustahdilla pysytään viikossa teurastamaan noin 2 000 sikaa tarjontaa enemmän, sikateurastusten normalisointi vaatii ponnisteluja, jotka jatkuvat kesän loppupuolelle. Lihasian kärkiväliä lasketaan tasaisesti alaspäin kohti tavoitetta, 87 kilon teuraspainoa. Lihasikojen teurastuksen jääminen jälkeen näkyi pienellä viiveellä porsaiden menekissä. Lihasikapaikkoja ei saatu tyhjiksi suunnitellusti ja porsaiden noudot viivästyivät. Kesästä muodostuu porsaiden osalta viime kesää vaikeampi. Lihasikapaikkoja tyhjenee aikaisempaa enemmän kesän kuluessa, mutta porsasmarkkinoiden tasapainottamiseen se ei kesän kuukausina riitä. Porsasmarkkinan tasapainottuminen on odotettavissa vasta elokuun puolella. Tarvitsemme lisää vasikoita laajentaville sopimuskasvattajille. Erityisesti sonnivasikoille on hyvä menekki, niin pihville, perinteiselle välitysvasikalle kuin ternillekin. Vuoden 2009 alusta olemme määrätietoisesti rakentaneet rotukarjalle omaa markkinakanavaa. Pihvivasikkavälityksemme on edellisten vuosien aikana kasvanut nopeasti ja kuluvanakin vuonna tarvitsemme lisää laadukkaita pihvivasikoita sopimuskasvattajille. Pihvivasikat ohjataan kasvamaan niiden kasvatukseen erikoistuneille tiloille, missä niiden kasvupotentiaali pystytään parhaiten hyödyntämään. Kannattaa tarjota vasikkaa rotukarjaketjuumme! Kuva: Pasi Leino Lehmät nopeasti teuraaksi Pääsiäisen jälkeen nautojen tarjonta oli hyvinkin niukkaa. Pienten teurastusmäärien seurauksena nautojen tarjonta ylitti kysynnän jo toukokuun lopulla. Teurastusohjelmia nostettiin etupainotteisesti, mikä tasapainotti tilannetta. Juhannuksen jälkeen odotamme nautojen tarjonnan edelleen vilkastuvan. Lehmien tarjonnan osalta kesä on niukkaa aikaa. Koko toimintamallissamme olemme kiinnittäneet huomiota lehmien nopeaan noutoon. Nautojen keräilyssä käytetään usein syöttöautoja, jolloin keruuaikoja saadaan lyhennettyä huomattavasti ja noutoja voidaan toteuttaa joustavammin. Vasikkatilanne on perinteisesti kääntynyt kysyntävoittoiseksi maaliskuun jälkeen. Kuluvana vuonna markkinoilla elettiin tasapainoista jaksoa kesäkuulle asti. Nautojen teurastusten normalisoituminen tyhjensi kasvattamoita ja vapautti paikkoja uusille vasikoille. Kysyntävoittoisen tilanteen arvioimme jatkuvan syksyyn, jolloin vasikoiden tarjonnan lisääntyminen lyhentää toimitusaikoja. Sikateurastusten normalisointi jatkuu kesän loppupuolelle. J o k a s o r k k a 3/2010 3 Harri Jalli tuotantoneuvoja Kehitysohjelmatilat pitivät etumatkansa tuloksissa Keskipainojen nousu LSO Nautakehitysohjelmiin kuuluvilla tiloilla jatkui viime vuonna. Rasvaisuus on pysynyt hallinnassa ja luokitukset parantuneet entisestään. L SO Nautakehitysohjelmiin kuuluvat kolmesataa tilaa tuottavat jo yli puolet LSO Foodsin hankkimista nuorista naudoista. Tämän vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana kehitysohjelmatilojen hankintaosuus oli 59 prosenttia. Kaikkien sonnien keskipaino oli 350 kiloa ja hiehojen 239 kiloa. Nousua sonneilla oli viisi ja hiehoilla kolme kiloa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana keskipaino on noussut kuitenkin hurjasti. Vuonna 1997 sonnit painoivat keskimäärin 272 kiloa, nyt teuraskypsien sonnien elopaino on sataviisikymmentä kiloa enemmän. Kahdeksalle sonnille kymmenen vuotta sitten tehdyssä karsinassa on nyt sama kilomäärä, mutta vain seitsemän sonnia. Monesti on pelätty rasvaisuuden lisääntymistä keskipainojen noustessa. Rasvaisuus on kuitenkin tilakohtainen ongelma, jota ei koko teurasmäärästä voi havaita. Kun vuonna 1999 nelos- ja vitosrasvaisia sonneja oli neljä prosenttia, on niiden osuus viime vuodet ollut kuuden ja seitsemän prosentin välillä. Viime vuonna lukema oli 6,4 prosenttia. Laatusonnit huippuluokkaa LSO Laatusonnitilat ovat erikoistuneet naudanlihantuotantoon, ja sen näkee myös tuloksista. Kehitysohjelman alkaessa olivat näiden tilojen maitorotusonnit jo valmiiksi hieman suurempia kuin muiden. Vuonna 2001 ero oli 14 kiloa, Laatusonni-tilojen sonnien painaessa 304 kiloa. Viime vuonna Laatusonnit 4 J o k a s o r k k a 3/2010 Nautatulokset 2009 Keskipaino, kg sonnit 350 hiehot 239 Päiväkasvu, g sonnit 560 Luokitus sonnit O painoivat keskimäärin 344 kiloa ja muden tilojen maitorotusonnit 333 kiloa, eli ero on pysynyt samana. Laatusonneista yli kolmannes painoi yli 360 kiloa ja vain kahdeksan prosenttia alle 280 kiloa. Muista sonneista 30 prosenttia kuului tähän ylempään luokkaan ja lähes viidennes pienempien sonnien luokkaan. Pelkkä teuraspainon vertailu ei kerro koko totuutta. Kyllähän sonnista suuren saa, kun vain odottaa ja antaa sen kasvaa! Juuri tässä huomataan todellinen ero. Laatusonnitilojen sonnit on teurastettu yli kaksi kuukautta nuorempina kuin muiden tilojen sonnit, keskimäärin 19,5 kuukauden iässä. Päiväkasvua käytetään kuvaamaan iän ja painon välistä suhdetta. Laatusonnitilojen päiväkasvu on vakiintunut 590–600 gramman tasolle. Muilla tiloilla lukema pysyttelee hieman yli 500 grammassa. Laatusonneista joka viidennen päiväkasvu on yli 650 grammaa. Muista sonneista näin hyvin kasvaa vain joka kahdeskymmenes. Al- le 500 gramman päiväkasvun jää hieman yli kymmenen prosenttia Laatusonneista ja 40 prosenttia muista sonneista. Myös luokituksessa eroa Molempien tilaryhmien keskiluokka pyöristyy O-luokkaan. P-luokkiin Laatusonneista menee vain viisi prosenttia, muista sonneista niitä on 15 prosenttia. Molemmista ryhmistä O-luokkiin menee neljä sonnia viidestä, Laatusonneissa kuitenkin luokka O on hallitseva, kun taas muita sonneja menee yhtä paljon O ja O- -luokkiin. Toki suuret ja nopeasti kasvaneet sonnit ovat rasvoittuneet hieman enemmän. Laatusonnien keskimääräinen rasva oli 2,4 ja muiden 2,3. Yli 300-kiloisen sonnin kolmosrasvasta ei kuitenkaan tehdä vähennystä, joten rasvaisuusvähennyksiä tulee molempiin ryhmiin yhtä paljon. Teuraasta saatu tili riippuu voimakkaasti sen koosta, mutta myös luokitus ja rasva vaikuttavat siihen. Laatusonnitilojen saama keskimääräinen tilityshinta teuraasta onkin lähes 100 euroa suurempi muiden tilojen sonneihin verrattuna. Pihvitiloilla muhkeat sonnit LSO Pihvi -kehitysohjelmatilojen lukumäärä on kasvanut. Ne tuottavat jo kaksi kolmasosaa pihvisonneista, ja tulokset ovat hyviä. Ruhot sekä ovat oikean kokoisia että luokittuvat hyvin. Sonneista yhdeksän kymmenestä on yli 360 kilon painoisia, kun muista pihvisonneista näin suuria on vain kaksi kolmesta. Kehitysohjelmatiloilla alle kymmenen prosenttia sonneista jää pihviluokkien ulkopuolelle, muista pihvisonneista lähes kolmannes. Lisäksi on huomioitava, että vierotettu- Kuva Eeva-Kaisa Pulkka LSO Laatusonnitilojen teuraat painoivat 19,5 kuukauden iässä keskimäärin 344 kiloa. Teuraspainot 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Päiväkasvut LaatusonnitMuu maitorotu % Parhaat Laatusonnitilat n Vuoden 2009 parhaimpia tuotantotuloksia saavuttivat LSO Laatusonni -kehitysohjelmassa seuraavat tilat: Salo Katri ja Mikko, Pori: 143 sonnia, keskipaino 387 kg, ikä 18,6 kk. Tilan tuotantotulokset ovat olleet aina huippuluokkaa. Sonnien lisäksi tilalta tuli välityksen 84 teinivasikkaa yli 1100 gramman keskikasvulla. Nuutinen Veli, Kontiolahti: 95 sonnia, keskipaino 385 kg, ikä 18,7 kk. Kirjavainen Jari-Pekka, Askola: 92 sonnia, keskipaino 362 kg, ikä 17,7 kk. Haapasalo Petri, Koski Tl: spv:n jälkeen 20 sonnia, keskipaino 354 kg, ikä 17,4 kk. Kaipiainen Mika, Mäntsälä: 109 sonnia, keskipaino 372 kg, ikä 18,4 kk. LaatusonnitMuu maitorotu % 30 25 20 15 10 5 <280 280–319 320–359 >360 Kg 0 <450 500–549 600–649 >700 450–499 550–599 650–699 g/d Luokittuminen, maitorodut LaatusonnitMuu maitorotu % LSO PihviMuut pihvisonnit % 30 25 20 15 LSO Foods, 2009 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Luokittuminen, pihvisonnit 10 5 <P P+ O- O O+R-RR- jen pihvivasikoiden loppukasvattajilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa eläinten geneettiseen perimään. Hyvissä kasvutuloksissa korostuu heidän ammattitaitonsa. Emolehmätilalla on mahdollisuudet vaikuttaa sonnien perimään ja tätä kautta kasvatustuloksiinsa. Jos teurassonnit jäävät toistu- 0 P, O- O O+R-RR-UE vasti 360 kilon hinnastoportaan alle tai luokituksessa ei saavuteta pihviluokkia, emotilan on taloudellisesti järkevintä myydä sonnivasikat vierotettuina pihvivasikoina. Samalla usein emolehmien määrää lisäämällä päästään parempaan taloudelliseen lopputulokseen. LSO Vasikka -kehitysohjeman tulokset Valu Arja, Salo: Tilalta on tullut välitykseen 143 vasikkaa 4 kk teinejä. Vasikoitten keskikasvu oli 1 086 g/ päivä ja tilan koko vuoden kuolleisuus 1,4 %. Tilan nosti ykköseksi hyvän kasvun lisäksi erittäin pieni kuolleisuus. Laurikkala Jukka ja Sari, Pyhäranta: Tilalta tuli välitykseen 86 vasikkaa 4 kk teinejä, keskikasvu 1107 g/pv. Salo Katri ja Mikko, Pori: Välitykseen tuli 84 vasikkaa 6 kk teinejä, keskikasvu 1118 g/pv. J o k a s o r k k a 3/2010 5 Ulla Ketola tuotantoneuvoja Porsastilat paransivat yhä tuloksiaan Porsastuotantotulokset jatkoivat positiivista kehitystrendiä vuonna 2009. Uusi, parempi eläinaines on tuonut pahnueisiin lisää porsaita. Tiloilla on nyt panostettava porsaiden ensimmäisiin elinpäiviin ja muistettava säätää emakoiden ruokinta vastaamaan entistä korkeampaa tuotostasoa. T ässä esitetyt, emakkomäärällä painotetut tulokset on laskettu yli 18 000 emakolta. Aineisto kattaa noin 40 prosenttia LSO Foodsin asiakastilojen emakkomäärästä. Vuonna 2008 alkanut pahnuekoon kasvu jatkui edelleen viime vuonna. Kokonaispahnuekoko oli 13,4 porsasta eli kasvua 0,4 oli porsasta/pahnue. Tahti on jatkunut alkuvuonna samana ja näyttäisi siltä, että tänä vuonna pahnueisiin voidaan saada lisää toiset 0,4 porsasta. Elävänä syntyneiden määrä kasvoi 0,3 porsaalla eli eläviä porsaita oli keskimäärin 12,3 per pahnue. Kuolleena syntyneiden määrä on ollut usean vuoden ajan tasolla 1,1. Pahnuekoon kasvun on mahdollistanut muun muassa norjanmaatiaisen genetiikan ripeä leviäminen emakkoainekseen sekä tiinehtyvyyden parantuminen sikaloissa. Pahnueiden yhä kasvaessa on mahdollista, että kuolleina syntyneiden määrä lähtee nousuun. Siksi on tärkeää nyt ja jatkossa parantaa porsituksen hoitotoimenpiteitä ja siten saada kuolleena syntyneiden määrä alenemaan. Vieroitettujen porsaiden määrä lähti kasvuun kunnolla kaksi vuotta sitten. Vuonna 2009 vieroitettiin 10,8 porsasta/pahnue, joten kahdessa vuodessa pahnuekoko on noussut 0,8 porsaan verran. Ilahduttavalta näyttää 6 J o k a s o r k k a 3/2010 Porsastulokset 2009 Vier. porsaita / emakko /v, kpl 25,3 Pahnueita / emakko /v, kpl 2,34 Porsimisprosentti 85,1 alkuvuoden tulokset, joiden mukaan vieroitettujen porsaiden määrä nousi jo 11 porsaaseen pahnueessa. Pahnuekoon kasvun myötä managementtiin ja ruokintaan liittyviä asioita tulee päivittää vastaamaan uutta tuotostasoa. Jotta emakko pystyy hoitamaan porsaat hyvin ja pysyy itse kunnossa, on emakoiden ruokintastrategian oltava kunnossa joka tuotantovaiheessa. Kun perimä paranee, ruokintaa tulee säätää sen mukaan. Ruokintaa parantamalla emakoiden perimän antamat mahdollisuudet saadaan käyttöön. Eli rehustus on jatkuva kehitysprosessi! Ensipäivät kriittisiä Porsaskuolleisuus ennen vieroitusta nousi vuoden aikana 0,2 prosenttiyksikköä, 12,2 prosenttiin. Yleisimmät kuolinsyyt ovat nälkiintyminen, kylmettyminen ja ruhjoutuminen emon alle. Tutkimusten mukaan noin 70 prosenttia menetyksistä ajoittuu porsaiden kolmeen ensimmäiseen elinpäivään. Kuolleisuus on usean vuoden ajan vaihdellut 12 prosentin molemmin puolin. Pahnuekoon kasvu edellyttää nyt porsaiden tarkkaa hoitoa varsinkin ensimmäisinä päivinä, muutoin kuolleisuus voi lähteä nousuun. On panostettava hyviin hoitotoimenpiteisiin, jotta porsiminen sujuu mallikkaasti ja porsaat ovat elinvoimaisia syntyessään. Tämän jälkeen porsaan on saatava riittävästi ternimaitoa ja maitoa. Kun porsas saa riittävästi energiaa ja olosuhteet ovat kunnossa, niin sillä on hyvät mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä. Tulos näkyy tilissä Tehottomuuspäiviä oli viime vuonna 13,6 päivää pahnuetta kohti. Edelliseen vuoteen verrattuna nousua oli 0,2 päivää. Emakot tulivat vieroituksen jälkeen kiimaan keskimäärin 5,9 päivässä. Tässä oli 0,1 päivän nousu, mutta luku näyttäisi alkuvuoden tulosten mukaan olevan laskemassa takaisin 5,8 päivään. Emakoiden ja ensikoiden porsimisprosentti oli 85,1, mikä oli 1,1 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2008. Uusintatiineytysten tarve laski edelleen, ja oli nyt 8,1 prosenttia. Kaikki nämä tuotosluvut johtavat siihen, että viime vuonna vieroitettiin keskimäärin 25,3 porsasta emakkoa kohti. Määrä nousi vuoden aikana 0,7 porsaalla! Nyrkkisääntönä voidaan arvioida, että yhden porsaan lisäys parantaa tulosta 35 euroa vuodessa emakkoa kohti. Sadan emakon tilalla se tekee noin 2 800 euron tulonlisän vuodessa. Aina pitää kuitenkin muistaa, että hyvät tulokset kertovat vain osan porsastuotannosta. Niiden lisäksi täytyy seurata porsaiden laadun kehitystä. Tämä on hankalaa, koska tähän ei Kuva: Ulla Ketola Hyvien tulosten lisäksi täytyy seurata porsaiden laadun kehitystä. ole saatavissa selkeitä mittareita. Tuotantotulosten tulee aina kehittyä yhdessä hyvän porsaslaadun kanssa. Siksi sikalan kehittämistoimenpiteissä palataan aina takaisin porsastuotannon perusasioihin, joita ovat hyvä ruokinta, olosuhteet, terveystaso ja hygienia. Tulemme julkaisemaan Sinetin Tietokirjassa kirjoitussarjan, jossa kerrotaan eri tuotantovaiheiden hyvistä toimintatavoista. Käyhän tutustumassa! Emakoiden ruokinta säädetään vastaamaan tuotostasoa. Vieroitetut porsaat ja pahnuekoko Elävänä ja kuolleena syntyneiden määrä Vier. porsaat Pahnueet 30 25 1,30 2,35 12 1,25 8 2,15 6 2,05 5 2002 2004 2005 2006 Vier. porsaat/emakko/v. 2007 2008 2009 2 1,95 0 2005 2006 1,10 1,05 2002 2007 2008 2004 2005 2006 2007 2008 2009 1,00 Elävänä synt./pahnueKuolleena synt./pahnue Kokonaispahnuekoko Uusimis-% 2004 1,15 Pahnueita/emakko/v. Porsimis-% 2002 1,20 4 2,00 Uusintatiineytykset ja porsimisprosentit 88 86 84 82 80 78 76 74 72 70 68 66 10 2,20 2,10 10 0 14 2,25 15 Kuolleena synt. 2,40 2,30 20 Elävänä synt. 2009 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Porsaiden määrä/pahnue 14 12,6 12,4 12,5 12,6 12,5 13,0 13,4 2002 2004 2005 2006 2007 2008 2009 12 10 8 6 4 2 0 PorsimisprosenttiUusintatiineytyksiä, % J o k a s o r k k a 3/2010 7 Elias Jukola laatupäällikkö, ELT Kattavasti tietoa lihasikatuloksista Lihaprosentti on paras täysrehuruokinnassa. Komponenttiruokintaa käyttävillä tiloilla olisikin erityisen tärkeää analysoida raaka-aineet ja optimoida rehuresepti tulosten perusteella. Lihaprosentin paranema täysrehulla ei ole niin suuri, että se heikentäisi komponenttiruokinnan taloudellista kilpailuetua, mutta tarkemmalla ruokinnalla kotisekoittaja saa loputkin hyödystä kotiin. Sikaloiden tyhjennystapaan kannattaa kiinnittää huomiota. Tavoitteena on sikalan tyhjennys kolmella hakukerralla ja uusi täyttö pesun sekä viiden päivän tyhjillään olon jälkeen. Hitaasti kasvavien sikojen teuraspainon odottelu pitää sikalaa vajaatäytöllä, mikä ei ole taloudellisesti kannattavaa. Sinetti-järjestelmän tuotannonseurannan tulokset vuodelta 2009 kattavat 29 prosenttia viime vuonna teurastetuista lihasioista ja 40 prosenttia välitetyistä porsaista. Niistä saa hyvän kuvan LSO Foodsin välittämien porsaiden kasvu- ja tuotantotuloksista lihasikaloissa. P äiväkasvu on edellisinä vuosina tehtyjen otantojen perusteella polkenut pitkään paikallaan. Päiväkasvun pysähtymisen syynä ovat olleet sirkoviruksen aiheuttamat ongelmat. Sirko-ongelma on nostanut myös kuolleisuuden tasolle, joka on vastoin mielikuvaa hyvästä suomalaisesta terveystilanteesta. Kuolleisuuden ja kokoruhohylkäysten seurauksena 3,1 prosenttia porsaista ei ole päässyt vaakakoukkuun. Myös rehuhyötysuhde on huonontunut, koska parttian rehunkulutuksessa on mukana kasvatusaikana kuolleiden syömät rehut. Toisen viruksen, sikainfluenssan, vaikutus kasvuun on huomattavasti pienempi, koska tauti menee ohi muutaman päivän syöntihäiriöllä. Nyt on ilahduttavaa, että joka kolmannen lihasikaerän keskikasvu ylittää 900 grammaa päivässä. Tärkein yksittäinen syy on sirkorokotus. Päiväkasvun paranema on suurimpia, mitä tutkimuksissa on todettu. Jos sirkoviruksen aiheuttamat ongelmat jätetään pois tarkastelusta, porsasvalitusten väheneminen kertoo porsaiden laadun kohentuneen. Tämä on seurausta porsaiden laatuhinnoittelusta. Vaiheruokinta kannattaa Tilakoko vaikuttaa kasvutuloksiin. Pienemmissä sikaloissa ruokinta tehdään usein yhdellä rehulla ja tällöin sian kasvukyky jää osittain käyttämättä. Myös sikojen lihapro- 8 J o k a s o r k k a 3/2010 Lihasikatulokset 2009 Kasvunopeus , g/pv 861 Lihaprosentti 59,9 Parttiat, joiden päiväkasvu yli 900 g, % 32 % Puhtaudesta ei saa tinkiä sentti on matalampi pienissä lihasikaloissa samasta syystä. Ruokintavaiheiden lisääminen ovr-pohjaisessa ruokinnassa parantaa kasvua. Kasvu on jopa parempi kuin täysrehuruokinnalla, kun verrataan kolmivaiheista ruokintaa. Vastaavasti vilja-tiiviste-ruokinnassa siirtyminen yhdestä vaiheesta kahteen parantaa tulosta selvästi. Maksahylkäysten määrä lihasika-aineistossa on korkea. Ne kääntyivät selvään nousuun takavuosina, kun viranomaiset kielsivät teurastamoiden matolääkkeiden välityksen. Luku kertoo emakkosikaloiden laiminlyövän lääkityksiä. Vaikuttaa myös siltä, että lihasikaloiden pesussa, desinfioinnissa ja kuivauksessa on parantamisen varaa. Tilakoko ja tuotantotulokset g % 900 60,2 Kasvu 880 60,0 Liha-% 860 59,2 840 59,6 820 59,4 800 59,2 780 59,0 760 <200 200–300 300–500 500–900 900–1 500 >1 500 58,8 Broilerin vuosi 2009 Sinetti-järjestelmän tuotantotulokset 2009 Kasvatusaika, pv/sika 99,7 Kuolleisuus, % 2,8 Tyhjennyskertoja per parttia 5,7 Tyhjennysaika yhteensä, pv 36,7 Hylkäykset, % Maksa 6,9 Elin 0,9 Märkä 3,6 Nivel 2,3 Osa 5,0 Koko 0,3 Keuhko 3,2 Keuhkokalvontulehdus 24,1 Elinmykot 0,0 Tapaturmat 0,0 Laskelmissa yhteensä 777 parttiaa ja runsaat 255 000 lihasikaa. Paiseiden taustalla on usein hoitamaton hännänpurenta. Ulkomailla hännänpurentaa pyritään yleisesti estämään typistämällä porsaiden hännät, mutta toimenpiteen tehosta on julkaistu hyvin vähän tutkimuksia. Suomessa häntien typistäminen on kokonaan kielletty. Suomalaisessa toimintaympäristössä ratkaisua ongelmaan pitää hakea sikalan täyttöasteesta, kuivikkeista ja ilmastoinnin toimivuudesta. Keuhkokalvohylkäykset ovat kokonaisuutena olleet laskussa vuonna 2009. Tilakohtaisissa hylkäyksissä näkyy selvästi tilan influenssatilanne, sirko- rokotusten käyttöönotto ja monet sikalan managementiin ja kokoon liittyvät asiat. Alkukesän aikana MTT kysyy tuottajilta lisää taustatietoa tuotannosta. Yhdistämme MTT:n keräämät tiedot Sinetti- järjestelmän tuotannonseurannan tuloksiin ja uskomme saavamme paljon uutta tietoa ruokintatyypin, ruokintavaiheiden ja sikalaolosuhteiden vaikutuksesta sikojen kasvuun, kuolleisuuteen ja lihaprosenttiin. Julkaisemme uudet tiedot Jokasorkassa loppuvuonna. Siipikarjankulutuksessa vuosi 2009 jää historiankirjoihin hitaan kasvun vuotena. Taloudellinen taantuma jatkui, mikä muutti kuluttajien ostokäyttäytymistä. Tuotannon tehokkuus kehittyi myönteisesti ja kotoisen viljan käyttö ruokinnassa lisääntyi. A ikaisemmat vuodet olivat broilerin kulutuksessa vahvan kasvun aikaa. Etenkin arvo-osien kysyntä kasvoi kolmena edellisenä vuonna peräkkäin. Samaan aikaan luullisten tuotteiden myyminen kotimaahan oli tappiollista. Taantuman aikana luullisten tuotteiden kysyntä on kasvanut kotimaassa. Broilerinlihaa tuotettiin valtakunnassa kaiken kaikkiaan 86,1 miljoonaa kiloa. Maasta vietiin lähinnä luullisia tuotteita ja massalihaa 13,4 miljoonaa kiloa ja tuotiin lähinnä arvo-osia 10,0 miljoonaa kiloa. Kulutuksen kotimaisuusaste oli viime vuonna 88 prosenttia. Tuonnin osuus kasvoi vuoden aikana 8,8:sta 12,0 prosenttiin. Näin korkealla tuonnin osuus on ollut viimeksi vuonna 2005. Emotuotantoa pidettiin valmiudessa mahdollisen kulutuksen elpymisen varalta. Osa emoparvista kuitenkin teurastettiin ennenaikaisesti, koska haudontamunille ei ollut tarpeeksi käyttöä Suomessa. Loppuvuodesta saatiin tarkempaa tietoa asetuksesta, joka koskee siipikarjan kaupan pitämistä. Tämä johti pakkasvarastojen pur- Kotoinen vilja alentaa ruokintakustannusta ja parantaa lintujen hyvinvointia. kamiseen, ja runsas tarjonta painoi broilerin hintatasoa alas. Broilerin teuraskasvatuksessa vuodet eivät ole veljiä keskenään. Vuosi 2008 jäi mieleen korkeista rehun hinnoista ja sen aiheuttamasta kustannuspaineesta. Kiertonopeus kasvattamoissa oli kuitenkin nopea, noin seitsemän erää/vuosi, kannattavuuden ollessa alhainen. Vuosi 2009 oli hitaan kierron Broileritulokset 2009 Kiertonopeus , erää/v 5,5 Poistuma yhteensä , % n. 4 Hylkäykset , % 1,4 aikaa. Kasvattamojen läpi meni 5,5 erää, mutta kannattavuus oli parempi kuin 2008. Tuotantotulokset broilerissa kehittyivät myönteisesti. Emotuotannossa alkanutta kanaa kohden saatiin 4,3 haudontamunaa enemmän edelliseen vuoteen verrattuna, tulos laskennallinen johtuen lyhyemmästä munitusajasta. Haudontamunien määrä oli 166 kappaletta suhteutettuna 61 ikäviikkoon. Haudontatulos nousi 81,4 prosenttiin, mutta tuloksen parantaminen on edelleen tärkein kehityskohta. Myös broileriuntuvikkojen elävyys koheni: seitsemän vuorokauden poistuma oli 0,88 prosenttia, kun se edellisvuotena oli 0,94. Kehitettävää jäi kasvatusaikaiseen elävyyteen. Kokonaispoistumassa ollaan edelleen noin neljän prosentin tasossa. Vuoden 2010 lopussa voimaantulevassa hyvinvointidirektiivissä on asetettu tavoitteeksi 38 vrk:n kasvatusajalla korkeintaan 3,28 prosentin poistuma. Lihantarkastuksessa hylättyjen määrä laski 1,4 prosenttiin. Tuotantotulosten kehityksestä kertovissa luvuissa nähdään selvästi jalostustyön tulokset. Kotoisen viljan käyttö teurasbroilerin ruokinnassa on lisääntynyt: 90 prosenttia linnuista saa teollisen rehun lisäksi vehnää, keskimäärin noin viidenneksen koko rehumäärästä. Kotoisen viljan lisääminen teolliseen rehuun on parantanut lintujen hyvinvointia, elävyyttä ja rehun käytön tehokuutta sekä alentanut ruokintakustannusta. Jarmo Seikola Hankintapäällikkö, HK Ruokatalo Oy J o k a s o r k k a 3/2010 9 Kalle Leino sähköisten palveluiden päällikkö Ei arvokeskustelu tilaa pahenna Arvot ohjaavat toimintaa kaikissa yrityksissä, myös maatiloilla. Jokainen tila yhdistää omalla tavallaan perityt arvot ja bisneksen. K un yritysmaailmassa tuli muotiin julkaista yritysten arvoja, niitä esiteltiin jopa taulussa aulan seinällä. Yritykset listasivat arvoikseen sellaisia asioita kuin kestävä kehitys, kannattavuus, asiakaslähtöisyys tai jopa rehellisyys. Toisinaan listaus oli vain tapa kiillottaa julkisivua muuttamatta yrityksessä varsinaisesti mitään todellista. Joissain tapauksissa arvojen kuvaaminen todella paransi yrityksen toimintaa. Seinälle naulattujen luetteloiden ansiosta kaikki yrityksessä työskentelevät pohtivat päätöstensä seurauksia tarkemmin, ja yritys näin varmisti toimivansa moraalisesti korkealla tasolla. Virallisesti määritetyt arvot eivät läheskään aina ole sama asia kuin johdon ja henkilöstön tiedostamattomat ”oikeat” arvot, eli ne asiat, joiden perusteella päätetään, mikä meillä on hyvää ja oikeaa tai pahaa ja väärää. Näitä syvällä olevia arvoja ja uskomuksia kutsutaan perusoletukseksi tai paradigmaksi. Perusoletuksella tarkoitetaan sellaisia itsestään selvinä pidettyjä käsityksiä, jotka määrittävät yrityksessä työskentelevien ajatteluja toimintatapoja. Käsite on varsin lähellä yrityskulttuuri-termiä. Tällaisiin syviin uskomuksiin on vaikea päästä käsiksi. Niiden olemassaoloa ei tunnisteta, ja toisaalta keskustelu niistä voi olla epämiellyttävää, sillä se koskettelee hyvin tunneherkkiä alueita. Raha ei aina ratkaise Maatilayrityksessä yrittäjä on usein itse kasvanut tilalla ja perinyt sen mukana tilan perinteisen toimintatavan. Eri tiloja seuratessa huomaa selvästi yrityskulttuurin vaikutuksen tilan toimintaan. Liikeyrityksen ja perheen toimintamallien ero Perheenjäsenten jaksaminen, lasten kasvattaminen. Aineettomat, pitkän tähtäimen hyödyt. Toiminta markkinoiden sääntöjen mukaan. Henkilökohtainen hyväksyminen, tuki tarpeiden mukaan. Yhteenkuuluvuus, rakkaus. Suullinen kommunikointi. Ihmisten pysyvyys. Huolenpito, toimeentulo, turvallisuus. Aineelliset, lyhyen tähtäimen hyödyt. Materialistinen suhtautuminen, työtoveruus. Kirjallinen kommunikointi ja dokumentit. Suoritusten hyväksyminen, tuki aikaansaannosten mukaan. Ihmisten vaihdettavuus. Taloudellinen kannattavuus. Lähde: Agrifuture for European Business Farming 1/2010 10 J o k a s o r k k a 3/2010 Yhdelle tilalle oikeasti tärkeä asia on koneiden hankkiminen ja kunnostus, toiselle tuotantotulosten ja tehojen erinomaisuus: ”Jos en saa kahtakymmentä hehtaaria tänään kylvettyä niin viekää kunnalliskotiin.” Kolmannelle voi olla tärkeää pihan pikkutarkka siistiminen. Joillekin yhteiskunnallinen status on se tärkeä asia: ”Meidän talosta on aina ollut mie kunnanvaltuustossa.” Kaikki nämä voivat syrjäyttää taloudellisen tuloksen maksimoinnin. Hyvin yleistä on esimerkiksi, että peltoa ostetaan sensaatiomaisen korkeilla hinnoilla, vaikka tiedetään, että investointi ei maksa itseään takaisin yhden sukupolven aikana. Peltoa vain kuuluu omistaa – se on oikein ja hyvää sinänsä. Yrityskulttuurin peilit Yrityskulttuuria ei voi mitata suoraan, mutta Kuka oikeasti tekee tilan isot päätökset? Pankinjohtaja? Vanhaemäntä? siitä kertovat monet välilliset osoittajat. Mitä asioita tilalla mitataan tai mitä ei mitata? Katetuottoa? Tulosta? Konekapasiteetin käyttöastetta? Ei mitata mitään mitä verottaja ei vaadi? Kuka oikeasti tekee tilan isot päätökset? Isäntäpari, vanhaemäntä vai pankinjohtaja? Myös tilan rutiinit kertovat yrityskulttuurista. Joillain tiloilla eläimet harjataan kerran päivässä, toisilla käydään parttian jälkeen tulokset läpi ja suunnitellaan parannukset seuraavaan erään. Yksi vie pikkutavarat paikalleen vaikka tulisi työstä aamuyöllä, toinen taas maksaa laskuja huolettomasti korkeakorkoisella kaupan velalla. Entä millaisia tarinoita kerrotaan tilan historiasta? Onko ihailluin henkikö kylän kovin työmies, veijarimainen kauppamies vai kylmäverinen sijoittaja? Vaiko isoisän isä, joka hankki tilan pirtunmyyntirahoilla? Perhe ja maatilayritys Maatilayritys ei useimmiten ole pelkkä liikeyritys, se on myös koti. Perheen ja liikeyrityksen toimintamallit ja tavoitteet poikkeavat toisistaan. Se, mikä on oikein toisella pelikentällä, voi olla vahingoksi toisella. Perheyhteys on vahva arvojen muodostaja, mikä näkyy kaikissa perheyrityksissä, mutta varsinkin maatiloilla. Perheen arvot ja toimintamallit ovat kovin erilaisia kuin yrityksen. Peli vaihtuu, mutta pelaajat ja pelipaita pysyvät samoina. Viereisellä sivulla oleva kuva kertoo ajattelumallien eroista näillä pelikentillä. Kuva: Merja Ojala n Lisää aiheesta: Haapanen, Heikura, Leino: Maatila liikeyrityksenä (WSOY 2004), www.agrifuture.com Arvot vaikuttavat n Yrityskulttuurin vaikutus päätöksentekoon on erittäin suuri. Tilan johto näkee maatilaan vaikuttavat ulkoiset voimat tai omat vahvuudet ja heikkoudet aina omien arvojensa värittäminä. Näillä tekijöillä on kuitenkin suora vaikutus maatilayritykseen, riippumatta johdon mielipiteistä. Vaikka pellon osto tuntuu oikealta ratkaisulta, pankin korko ja lyhennys tulevat aikanaan maksettaviksi, ja niitä ei aina voida ostopellon viljatilillä maksaa. Jokainen tila on erilainen yh- distäessään perityt arvot ja bisneksen. Siksi ei ole olemassa standardiratkaisua, jolla päädytään sekä perheen että liiketoiminnan kannalta parhaaseen tulokseen. Seuraavista ohjeista voi silti olla hyötyä useimmille tiloille: Kaikkien tilan toimintaan osallistuvien on syytä tiedostaa perheen ja yrityksen erilaiset pelisäännöt sekä tilanteeseen liittyvät mahdollisuudet ja uhat. Vain toisen roolin näkeminen voi johtaa joko ylipehmeään liiketoimintaan tai perhesuhteiden rikkoutumiseen. Ota käyttöön agronomi, MMM Timo Jaakkolan lanseeraama muutaman neliömetrin tunnevapaa vyöhyke maatilalla. Vetäydy tälle vyöhykkeelle pohtimaan asioita kylmästi laskelmien ja faktojen pohjalta. Jos jokin päätöksesi perustuu muuhun kuin taloudelliseen hyötyyn, ole asiasta tietoinen. Kun maatilayritys kasvaa, pyri vähentämään sen riippuvuutta yksilöistä. Ensimmäinen askel on tilan toimintatapojen tekeminen läpinäkyviksi. Suunnitelmien, tavoitteiden ja mittausten kirjaaminen esi- merkiksi laatujärjestelmäkoulutuksissa opituilla tavoilla on varsinkin kasvutilanteessa tärkeää. Käytä apua tilan päätöksiä mietittäessä. Neuvoja, konsultti tai muu ulkopuolinen voi rikkoa totutun ajattelutavan ja auttaa näkemään tilanteen tuorein silmin. Jos mahdollista, hakeudu töihin tilan ulkopuolelle, vaikka et enää olisi perinteisessä harjoittelijaiässä. Toisten tilojen toiminta voi olla erittäin opettavaista, mutta myös maatalouden ulkopuolinen työkokemus antaa uuden näkökulman organisaatioiden toimintaan. J o k a s o r k k a 3/2010 11 Katariina Vapola ja Jyrki Ankelo käyttävät paljon aikaa eläinten kanssa. Katariinan vanhemmat auttavat sekä lasten hoidossa että tilan töissä. Arvot ohjaavat suunnittelua Vapolassa Kun Katariina Vapola ja Jyrki Ankelo lähtevät nautaväen tilaisuuksiin, automatkat käytetään ideointiin ja suunnitteluun. Viljelijäpari pisti tilan tuotannon uusiksi ja kehittää toimintaa edelleen vahvasti omien arvojensa ohjaamana. Teksti ja kuvat Raila Aaltonen L äheisetkin kohauttelivat kulmiaan seitsemän vuotta sitten, kun arkkitehti Katariina Vapola ja opettaja Jyrki Ankelo jättivät vakituiset virkansa ja ryhtyivät viljelemään Katariinan kotitilaa Uudessakaupungissa. Vapolassa oli silloin 35 emakon yhdistelmäsikala. He mullistivat tilan tuotannon heti täysin uuteen uskoon. Juurikkaanviljely loppui, siat saivat lähteä, tilalle otettiin emolehmiä. Miksi tuotantosuunta vaihtui? 12 J o k a s o r k k a 3/2010 ”Sikojen hoidon sijasta meitä kiinnostivat lehmät ja ulkoilmatyö. Meillä on molemmilla sen verran urheilutaustaa, ettei pelätty hikeä. Mietittiin, ottaisimmeko 30 emoa hoidettavaksi palkkatyön ohessa. Päädyimme karjakokoon, joka tarjoaa työpaikan molemmille”, taustoittaa Jyrki. Hän jäi päätoimiseksi viljelijäksi neljä vuotta sitten, Katariina jo vuotta aiemmin. Päätöksen ansiosta lapset Elsa, Jussi ja Tuomas ovat saaneet olla pitkään kotona, esikoinen aina koulun alkuun saakka. 5- ja 3-vuotiaat pojat menevät syksyllä päiväkotiin. Portaittain isoon karjaan Karjassa poiki tänä keväänä runsaat sata emoa. Angusten joukossa on myös herefordeja. Angussonneja on seitsemän, herefordeja kaksi. Vapolassa keskitytään jalostukseen ja hyvien uusien emojen kasvattamiseen. Angussonnivasikat menevät syksyllä puhdaskasvattamoon Ali-Lekkalan tilalle. ”Hiehojen kasvatus on oma taiteenlajinsa. Ruokinnalla ei tavoitella huippukasvuja, vaan kestäviä, hyväjalkaisia ja hyvämaitoisia tuotantoeläimiä. Eläinten on oltava myös sosiaalisia ja ihmisiin tottuneita.” Hieman pihapiirin ulkopuolelle on noussut kaksi kylmäpihattoa. Vanhemmassa oli talvella runsaat 30 emoa, uudemmassa noin 70. Aiemmin sikalana palvellut vanha navetta on nyt hiehoilla. Isommasta navetasta lehmät pääsevät jaloittelutarhaan, joka on selvästi ollut eläimille mieleen ja edesauttanut niiden pysymistä puhtaana. Nyt pariskunta suunnittelee tarhan rakentamista myös toisen pihaton eläimille. ”Tuotantoa on parempi kasvattaa portaittain. Jos isoon eläinmäärään mennään yhtäkkiä, ei tajuta, mitä tuotanto vaatii ja millaiset ratkaisut kasvattamossa tarvitaan”, Jyrki Ankelo sanoo. Johtoajatus on eläinten hyvinvoinnin ja sitä kautta kannattavuuden varmistaminen. Rakentamisessa tähdättiin yksinkertaisiin ja toimiviin ratkaisuihin. Seiniä tärkeämpää on mahdollisimman hyvä eläinaines. ”Kannattavuuden edellytys on, että jokainen lehmä vieroittaa vasikan joka vuosi. Vasikoiden on myös kasvettava hyvin luonnonlaitumella.” Vihreällä tiellä Kolme vuotta sitten, kun tuotantotilat oli saatu kuntoon, Vapolassa siirrettiin niin pellot kuin karjakin luomuun. Tilalla on 120 hehtaaria viljeltyä, josta kolmanneksella kasvaa tänä kesänä kaura-rehuvirnaseosta lopun ollessa nurmella. Lisäksi tilalla on runsaasti luonnonlaidunta. Luomutuotanto kiinnosti Katariina Vapolaa jo Tuorlan yo-viljelijälinjalla, hänen pitäessään välivuotta arkkitehtiopinnoista. Puolisolla oli omalta kotitilaltaan kokemusta sekä luomusta että emolehmistä. ”Luomu istuu tähän tuotantomuotoon tosi hyvin”, Katariina sanoo. Arkkitehtina hän on perehtynyt ekologiseen rakentamiseen ja tottunut kaavoittajan työssään ajattelemaan ympäristöä ja maisemaa kokonaisuutena. ”Vakka-Suomessa usko voimaperäiseen viljelyyn on edelleen vahva. EU:ssa trendi painottuu jo vähemmän intensiivisen tuotannon suuntaan, kohti vihreämpiä arvoja. Me ollaan jo sillä tiellä”, Katariina Vapola sanoo. Tila on löytänyt yhteistyökumppanikseen kaksi muuta luomutilaa, joiden kanssa vaihtaa lantaa ja valkuaisrehua. Katariina ja Jyrki ovat nyt tyytyväisiä tapaan, jolla ovat saaneet järjestettyä tuotantonsa. ”Me ollaan osuttu siihen, mikä meille sopii. Olemme oppineet suunnitelmalliseen työskentelyyn, ja itsensä rasittaminen ei ole meille vastenmielistä. Tässä työssä saa myös sopivasti kilpailla itsensä kanssa”, isäntä kuvaa. Vapaa-aikana koko perhe raivaa pusikoita. ”Lapset narrataan muka retkelle eväiden voimin”, Katariina Vapola paljastaa. Avoin ja hoidettu ympäristö miellyttää silmää ja tekee asumisympäristöstä viihtyisän. Työ istuu tekijöilleen Kesällä lehmät vasikoineen laiduntavat luonnonlaitumilla kahdeksana astutusryhmänä, kukin oman sonninsa kanssa. Matkaa etäisimmille laitumille Kustaviin kertyy 50 kilometriä. Kotona, vanhassa navetassa ja peltolaitumilla, pidetään vain hiehot ja siemennettävät. Jyrki Ankelon mukaan on koko päivän homma käydä katsomassa kaikki eläimet ja tarkistamassa aidat. Eläinten luona käydään 2–5 kertaa viikossa, alkukesällä päivittäin. Ulkopuolista apua käytetään heinätöissä ja eläinten siirtelyssä. Tilalla pyritään kuuden viikon poikimiskauteen, joka päättyy huhtikuun puolessavälissä. Ne emot karsitaan, jotka eivät pysy rytmissä. Vasikat menestyvät paremmin, jos ne eivät joudu liian varhain laitumelle. Pihatossa syntyneistä tulee myös luottavaisempia ja isonakin helpommin käsiteltäviä kuin laitumella syntyneistä vasikoista. Kolmesta navetasta vanhin palveli ennen sikalana. Ulkotarha on betonipohjainen, sisällä makuutilat kuivitetaan turpeella ja oljella. Vesistökuormitus hallinnassa n Vapolan tilalla on paneuduttu vesiensuojeluun esimerkillisellä tavalla. Jaloittelutarhan valumavedet johdetaan salaojista kahteen laskeutusaltaaseen, joiden välillä filtterikerros suodattaa vedestä ravinteita. Altaista vedet valuvat ojaa pitkin kosteikkoon. Kosteikkoaltaan kasvisto jatkaa ravinteiden ottoa, ja vasta sen jälkeen vesi pääsee järveen. Merenlahdelle on matkaa noin 15 kilometriä. Vuonna 2004 rakennettu pihatto on pulpettikattoinen ja tehty pyöröhirsistä. Makuu- ja ruokinta-alueet ovat viisi metriä leveät. Makuualueella käytetään kuivikkeena turvetta ja olkea. Ruokintaalue puhdistetaan 1–2 kertaa viikossa ja sen jälkeen alueelle levitetään uusi kerros turvetta. Uudemmassa pihatossa osa tiloista toimii kuivikevarastona. Keväällä varastotila muutetaan poikima- ja ryhmäkarsinoiksi. Makuualueen syvyys on yli 9 metriä ja lantakäytävän 4,5 metriä. Rakennus on harjakattoinen ja siinä on tuuletusharja. Vanhimman navetan ulkotarha on avoin, betonipohjainen tila, jossa on katettu ruokintapöytä. Alueen lanta- ja sadevedet menevät lietesäiliöön. Sisätiloissa makuualueet kuivitetaan oljella ja turpeella. Viljelyn ympäristökuormitusta pitävät osaltaan kurissa pitkäikäiset nurmet ja niiden uudistaminen suorakylvöllä. WWF palkitsi vastuullisesti toimivan karjatilan Itämeren alueen ympäristöystävällisimpänä tilana vuonna 2009. Isäntäväen mukaan vesiensuojelulliset toimet tilalla eivät ole olleet kalliita eivätkä vaikeita toteuttaa. He haluavat rohkaista myös muita viljelijöitä ympäristöystävälliseen tuotantoon. Lue lisää Vapolan ratkaisuista: www.vapola.fi. J o k a s o r k k a 3/2010 13 Sikatilat valitsevat strategiansa Sikatalous on ensimmäisenä joutunut sopeutumaan eurooppalaiseen kilpailuun. Tuotantoaan jatkavilla tiloilla on kaksi kehityssuuntaa, jotka molemmat vaativat yrittäjiltä monipuolista ammattitaitoa ja hyvää tuottavuustasoa. Jukka Rantala kotieläinasiamies, MTK K oko viisitoista vuotta kestäneen EU-jäsenyyden ajan sikatalouden rakennemuutos on ollut rajua. Sikatilojen määrä on laskenut vuoden 1995 runsaasta 6 000:sta 2 250:een. Kokonaistuotanto on noussut samaan aikaan 167 miljoonasta lihakilosta 206 miljoonaan. Tilaa kohti laskettuna tuotanto on yli kolminkertaistunut. Valitettavasti kannattavuus ei ole kehittynyt tavoitteiden mukaisesti. Sianlihan tuottajahinta on pysynyt samalla tasolla 90-luvun lopulta lähtien. Suuri joukko tiloja on myös raskaasti velkaantunut rakentaessaan uutta kapasiteettia. Yleinen kustannusten nousu maataloudessa on niin ikään heikentänyt kannattavuutta: Tilastokeskuksen mukaan maatalouden kustannukset nousivat neljänneksellä vuodesta 2000 tämän vuoden alkuun. Voidaankin sanoa, että sikatalous on ollut ensimmäinen tuotantosuunta, joka on joutunut sopeutumaan eurooppalaiseen kilpailuun. Se on näkynyt nimenomaan huonona hintakehityksenä, kun kotimaassa ei ole pystytty tekemään tarvittavia korotuksia hintoihin jatkuvan tuontipaineen alla. Kuinka tästä eteenpäin? Onko yhä suurempien yksiköiden rakentaminen ainoa mahdollisuus pärjätä? Tulevina aikoina tilakoko varmasti kasvaa, mutta sikatiloilla on valittavissaan kaksi kehityssuuntaa. Joko laajennetaan voimakkaasti, mahdollisesti yhteisyrityksenä muiden tilojen kanssa, tai nähdään tila sikatalouden ja peltotuotannon kokonaisuutena, jossa pärjäämi- 14 J o k a s o r k k a 3/2010 nen perustuu näiden osien synergiaan. Ensimmäistä vaihtoehtoa nimitetään tässä osakeyhtiösikalaksi ja toista yhdistelmäsikalaksi. Yhtiösikalat kovassa sarjassa Suomessa suuret sikalat ovat useimmissa tapauksissa osakeyhtiöitä. Yleensä emakkosikalan osakkaina on ryhmä lihasikatiloja. Yhtiösikalassa tavoitellaan mahdollisimman suurta tuottavuutta, pyritään myymään tuotanto mahdollisimman hyvään hintaan ja ostamaan rehu mahdollisimman halvalla teollisuutta kilpailuttamalla. Tuottavuudessa, joka emakkosikalassa tarkoittaa porsastuotosta, onkin kehitytty hurjasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Useat suuret sikalat liikkuvat jo yli 25 porsaan tasolla. Pahimmissa kilpailijamaissa kärki kuitenkin menee jo lähes 30 porsaassa ja tuotannon keskiarvo on meidän kärkituottajiemme tasolla. Ei ole kuitenkaan mitään estettä sille, että yhä suurempi osa suomalaista tuotantoa tavoittaa tuottavuudessa kilpailijamaiden tason: meillä on kykyä omaksua ja oppia uusia Pahimmissa kilpailijamaissa kärki menee jo lähes 30 porsaassa. asioita ja lisäksi eläinten erinomainen terveystilanne vahvistaa asemaamme. Suuret yksiköt pyrkivät pärjäämään mahdollisimman hyvin suomalaisen sikamarkkinan hinnoittelukamppailuissa ja panosmarkkinoilla. Rehujen yksikkökustannukset on saatu puristettua useissa tapauksissa hyvinkin alas. Suurilla yksiköillä on markkinoilla etuja, jotka eivät ole kaikkien saatavilla. Yhdistelmillä omaa voimaa Sikatila voi perustaa kilpailukykynsä myös yhdistelmätuotantoon, eli yhdistelmäsikalasta ja peltoalasta, joka riittää tuottamaan osan tarvittavasta energiarehusta. Vaihtoehtoja on monenlaisia, mutta tässä on valittu tilamalli, jolla on 150 emakon yhdistelmä ja 150 hehtaaria peltoa. Tilalla pystytään säästämään kuljetuskustannuksissa sekä viljan että rehujen osalta. Lanta alentaa viljan tuotantokustannusta. Tämä hyöty korostuu merkittävästi tulevaisuudessa, kun öljyn tynnyrihinta nousee vääjäämättä yli 100 euroon. Silloin nousevat moottoripolttoöljyn lisäksi myös lannoitteet ja kaikki rahtikustannukset sekä rehujen hinnat. Tässä vaihtoehdossa tuottavuusvaade ei ole yhtään suursikalaa vähäisempi. Päinvas- Piirros: Kati Kelo toin, tila joutuu toimimaan tehokkaasti niin viljanviljelyssä kuin sikataloudessakin. Yksi merkittävimmistä eroista näiden vaihtoehtojen välillä on todennäköinen, mutta valitettava kehitys tukipolitiikassa, jossa yhä suurempi osa sikataloudelle maksettavaa tukea ohjautuu pellon kautta maksettavaksi. Kotieläintuotanto muuttaa energiaa ravinteiksi ja jälleen energiaksi. Tärkeä energia-ravinneprosessi Energian kallistuminen on vakava uhka suomalaiselle maataloudelle. Jos pahimmat ennusteet toteutuvat öljyn hintakehityksessä, tuotantokustannukset etenkin viljanviljelyssä nousevat merkittävästi. Myös lisääntyvä ruuan kysyntä nostaa niin panosten kuin ruuankin hintaa. Viljan hinta maailmanmarkkinoilla tuskin kuitenkaan nousee kustannuksia vastaavasti. Syitä on kaksi: viljelyn tehostaminen pystyy osaltaan vastaamaan kulutuksen lisääntymi- seen, ja viljanostajien ostovoima etenkin kehittyvissä maissa ei yksinkertaisesti riitä maksamaan viljasta tarpeeksi. Vastaavaa mekanismi ei ole läheskään yhtä voimakas lihamarkkinoilla, joilla ostovoima on vahvempi. Jos lannoitteiden hinta kaksinkertaistuu, mutta viljan puolitoistakertaistuu, neljän tonnin hehtaarisadolla lannoitekustannuksen osuus hehtaarituotoista kasvaa neljänneksestä kolmannekseen. Kun tähän lisätään kuivaus-, moottoripolttoöljy ja lo- gistiikkakustannusten nousu, näyttää yhtälö todella vaikealta. Kotieläintuotanto on merkittävä keino muuttaa energiaa ravinteiksi ja jälleen energiaksi: lannasta kasvit saavat ravinteita ja muodostuva viljasato on energiaa, joka eläinten ruuansulatuksessa muuttuu sekä lihaksi että jälleen lannaksi. Tämä kiertokulku on arvokasta omaisuutta ja sen arvo todennäköisesti vain kasvaa. Monilla lihatiloilla joudutaan lähivuosina tekemään merkittäviä ratkaisuja: jatketaanko kotieläintuotantoa ja jos jatketaan, mikä reitti valitaan. Kaikissa tapauksissa toiminta tehostuu nykyisestä, yksikkökoot kasvavat ja tuotannon eri osien synergiaedut on hallittava nykyistä paremmin. Kun tämän toteuttavat osaavat suomalaiset perheviljelmät, uskon, että Suomessa on myös jatkossa kilpailukykyistä lihantuotantoa. J o k a s o r k k a 3/2010 15 Olet yrityksesi tärkein voimavara! T yössä olevista viljelijöistä joka kolmas tekee työtään vireänä, joka kymmenes syvästi uuvuksissa ja loput jonkin verran väsyksissä. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan viljelijät olivat yksi työuupuneimmista ammattiryhmistä. Työuupumus on useimmiten seurausta pitkään jatkuneesta stressistä. Liika stressi heikentää myös työn tulosta ja lisää virheiden ja vahinkojen riskiä. Työterveyshuollon terveystarkastuksissa tehdään stressi- tai voimavaramittauksia. Omaa jaksamistaan työssä voi tarkastella kotonakin mm. Maatalouden työstressikyselyn avulla. Linkki kyselyyn löytyy Melan sivustolta klikkaamalla etusivulta ensin Työhyvinvointi ja sen jälkeen kohta Voi hyvin! Lihakarjatilan emäntä Sari Murto teki Jokasorkan pyynnöstä Melan stressitestin. Testi osoitti saman minkä emännän omatkin tuntemukset kertoivat: hän ei ole stressaantunut työssään. Isäntä ei testiä tehnyt, mutta tulos viritti perheessä hyödyllisen keskustelun ja johti konkreettiseen muutokseen tilan työnjaossa. ”Stressin määrä ei ollut perheessämme jakaantunut tasan, ja kysyin isännältä, mitä hän haluaisi antaa minun hoidettavakseni, että hänen stressinsä helpottuisi. Meillä tehtiin päätös siitä, että tästä eteenpäin eläimet ovat minun vastuullani ja isäntä käy vain tekemässä rehut.” Sari Murron mukaan tilanne sinänsä tiedettiin, mutta sille ei ollut tullut tehtyä mitään. ”Tällainen homma olisi hyvä liittää työterveystarkastukseen. Silloin asia tulisi aina joskus käsiteltyä”, hän ehdottaa. Hän suosittelee testin tekemistä kaikille, jotka kokevat itsensä stressaantuneeksi. Testin antamien vinkkien ja ehdotusten läpikäyntiin kannattaisi myös varata aikaa. ”Olisi varmasti hyvä, jos pariskunnasta molemmat tekisivät sen ja sitten yhdessä keskustelisivat siitä, miten tilannetta voisi parantaa.” Voimavarat riittämään Melan asiantuntijoiden mukaan työhyvinvointi nousee siitä, että työn vaatimukset ja tekijän voimavarat ovat tasapainossa. Stressiä aiheuttaa yleisimmin ylirasitus, mutta myös liian helpon työn aikaansaama turhautuminen ja tyytymättömyys. Maatilallakin yrityksen työhyvinvointi lähtee johtamisesta. Tilaa johtava henkilö, Kuva: Mela Tauot rytmittävät työpäivää ja auttavat jaksamaan. (Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.) isäntä tai emäntä, tekee työtila- ja välineratkaisut ja päättää mm. aikatauluista ja työnjaosta. Hyvää johtamista on tehdä päätökset keskustellen ja ottaen muidenkin näkemykset huomioon. Johtamiseen kuuluu tuotanto- ja talousasioiden lisäksi myös huolenpito ihmisten ammattitaidon kehittämisestä, työturvallisuudesta, terveydenhoidosta, levosta ja virkistyksestä sekä työpaikan ilmapiiristä ja työmotivaatiosta. Karikoita syntyy, jos kaikki perheenjäsenet eivät tule palkituksi työnsä ja työmääränsä mukaan tai heidän toiveitaan ja tarpeitaan ei oteta huomioon. Uupuminen uhkaa, jos ihmisiltä vaaditaan yli voimien ja he saavat kiitoksen ja rohkaisun sijaan moitetta. Parisuhdeongelmat ja sukupolvien väliset ristiriidat voivat tuhota työilmapiiriä ja työssä jaksamista. Oppia ihmis- ja parisuhteiden hoitoon on saatavissa mm. parisuhdekursseilta. Työn organisointia Tuottamattomasta työstä luopuminen on työnsuunnittelun ensimmäinen askel. Toinen askel on panna työt tärkeysjärjestykseen ja aikatauluttaa ne. Aikatauluissa on oltava tilaa myös yllättäville tilanteille, lomille, koulutukselle, harrastuksille, ihmissuhteille ja riittävälle levolle. Kolmas organisointiasia on työnjako. Millä perusteella työt jaetaan perheen kesken, mitä on viisasta tehdä itse, mitä ostaa valmiina, mitä ulkoistaa muille yrittäjille, mihin palkata työvoimaa? Tilalla tulee myös olla tiedossa tuuraajat yllättävien tilanteiden varalta. Neljäs organisointiasia on häiriötekijöiden minimoiminen. Lapset hoidetaan mahdollisuuksien mukaan muualla kuin työpaikalla, kännykkä pidetään kiinni ainakin tapaturmaalttiissa töissä. Työssä kitkaa aiheuttavat kohdat kannattaa tunnistaa ja ratkaista. Viides periaate on tehdä asia kerrallaan ja loppuun asti. Poukkoilu tehtävästä toiseen syö aikaa. Isommat työt voi paloitella sopiviin, yhtäjaksoisesti tehtäviin osiin. Kuudenneksi: kun tulee kiire, mieti mistä se tuli. Miten voit menetellä toisin välttyäksesi kiireeltä? Kiirepäiväkirja auttaa paljastamaan kiireen syitä. n Lähde: Melan työhyvinvointi -sivusto 16 J o k a s o r k k a 3/2010 Kuva: Pasi Leino Sujuva lastaus on ensiarvoisen tärkeää eläinten hyvinvoinniin kannalta, mutta se säästää myös sekä tilan että autoilijan työaikaa. Tilakoon kasvaessa lastaukseen käytettävän ajan merkitys korostuu entisestään. Sujuvaksi järjestetty lastaus säästää työtä ja vähentää sikojen stressiä. R eilun vuoden LSO Foods Oy:llä on ollut käytössä sikojen lastausolosuhdelisä. Lastauslisän saaminen edellyttää sopimuksessa mainittujen toimien tekemistä. Eläinten noutopäivä ja noutoaika on hyvissä ajoin tuottajan tiedossa etukäteen, autoilija tarkentaa noutoaikaa ennen tilalle saapumista. Tuottajan tehtäväksi tarkennetun noutoajan jälkeen jää etukäteen merkittyjen ja tatuoitujen eläinten siirto karsinoista lastausta odottamaan. Mikäli tilalla ei ole lastaustilaa, osan eläimistä voi ottaa esim. käytävälle tai tyhjiin karsinoihin lastausoven lähettyville. On selvää, että läheskään aina ei ole mahdollista ottaa kerralla lastattavaa erää valmiiksi, sillä isoimpiin autoihin mahtuu yli 200 sikaa. Tilan hakeutuessa lastausolosuhdelisän piiriin LSO Foodsin kenttäedustaja arvioi lastausolosuhteet, jonka jälkeen sovitaan tarvittavien muutosten tekemisestä. Lastauksen arvioinnissa autoilijan tai autoilijoiden näkemyksellä on merkitystä . Heiltä voi myös kysyä ohjeita sujuvan lastauksen toteuttamikseksi. Lastauksen sujumista seurataan jatkuvasti lastausaikojen perusteella. Toistaiseksi käytetty lastausaika ei vaikuta lastausolosuhdelisän maksamiseen. Tilakohtaisia lastausaikoja kuitenkin seurataan ja isojen poikkeamien syyt selvitetään. Valmistaudu noutoon Lastausolosuhdelisässä lähtökohtana on, että tilan henkilökunta ajaa eläimet sikalan oven ulkopuolelle auton lastaussillalle ja autoilijan ei tarvitse mennä sikalaan sisälle. Tämän on myös hygienian ja tautisuojautumisen kannalta paras vaihtoehto. On tilanteita, joissa autoilija on saanut luvan mennä noutamaan karsittuja eläimiä sikalan käytävän puolelta. Lastausolosuhdelisän kannalta tämä on hyväksyttävää, mutta tautiturvallisuuden osalta otetaan iso riski. Autoilija tai kuljettaja ei suorita lähtevien eläinten karsintaa, vaan se on tuottajan teh- Sujuva lastaus tuo hyötyä kaikille tävä. Eläinten tulee olla valmiiksi valittuja, jolloin lastausolosuhdelisän vaatimus täyttyy. Jos eläimet eivät ole valmiina, useimmiten näissä tapauksissa myös lastausaika venyy. Jos sikalassa on lastaustila, toimintamalli on huomattavasti selkeämpi. Autoilija voi kulkea omissa varusteissaan lastaustilan ja auton välillä ja teuraaksi lähtevät eläimet on selkeästi erotettu omaan paikkaan. Näissä tilanteissa autoilija pystyy tekemään kuorman hyvinkin itsenäisesti. Lastaustilan huolellinen puhdistus ja desinfiointi sikojen lähdettyä on todella tärkeää. Jos tilan henkilökunta ajaa eläimet lastaustilan ulkopuolelle, tautikatko siirtyy sikalan oven ulkopuolelle. Isoille autoille tarpeeksi tilaa Lastausolosuhdelisän vaatimusten mukaan eläimet tulee pystyä lastaamaan tilalta kat- kaisematta täysperävaunua. Pihalla on siis oltava paljon tilaa. Kuljetustyön ajankäytön osalta tämä on keskeinen asia, koska eläinten noutaminen nupilla ja siirtäminen käryyn on hidasta eikä missään tapauksessa toivottavaa eläinten hyvinvoinnin kannalta. On selvää, että lastaustilanteet eri sikaloissa vaihtelevat huomattavastikin, ja tarvitaan tilakohtaisia ratkaisuja. Lastausolosuhdelisän tavoitteena on kannustaa tiloja kehittämään lastausolosuhteita. Näin on tehty jo sadoilla tiloilla , ja tarvittavat investoinnit ovat olleet verraten pieniä. Jokaisen kannattaakin nyt selvittää, mitä asioita oman tilan lastauskäytännöissä voisi parantaa ja millaisia toimenpiteitä lastausolosuhdelisän saaminen edellyttäisi. Sami-Jussi Talpila ohjauspäällikkö, hankintapalvelut J o k a s o r k k a 3/2010 17 Toimenpiteiden aika sikaloissa Siantuotannon vastuullisuudelle tulee selvät mittarit. Kansallisen hyvinvointitason rajan määrittää Sikava. HK Ruokatalon ensimmäinen erityistasolla toimiva tuotantomalli on Rypsiporsas. Olli Paakkala alkutuotantopäällilkkö S uomalainen lihateollisuus jätti huhtikuussa maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle esityksensä toimenpiteistä, joilla vastuullista sianlihantuotantoa ja eläinten hyvinvointia maassamme edistetään. Esityksen keskeisiä asioita ovat Sikavan roolin korostaminen sekä hyväksyttävälle tuotannolle asetettavat minimirajat tiettyjen hyvinvointimittareiden osalta. HK on rakentanut sianlihantuotannon oman vastuullisuusohjelmansa kolmelle tasolle. Sikatilat voivat toimia joko erityistasolla tai kansallisella Sikava-tasolla. Tietyt hälytysrajat ylittäessään sikatila joutuu eihyväksyttävälle tasolle. Erityistaso varataan tulevaisuudessa erikoistuotteille ja -tuotannolle, joita edustaa esimerkiksi HK:n uusi Rypsiporsas-konsepti. Erityistasolle on ominaista, että tuotannolle on määritelty normaalista tuotannosta poikkeavat tuotantokriteerit esimerkiksi rehustuksen, tuotannon seurannan tai olosuhteiden osalta. Rypsipossutuotanto on HK Ruokatalon ensimmäinen tälle tasolle sijoittuva tuotantomalli. Sikavan kansallinen taso Alan ehdotuksessa Sikavan kansallinen taso tulee pakolliseksi kaikille sikatiloille. Kansallinen taso rakentuu tällä hetkellä sikatilan ja hoitavan eläinlääkärin solmimalle terveydenhuoltosopimukselle, jossa eläinlääkäri säännöllisin väliajoin käy tilalla ja seuraa tuotannon toteutumista. 18 J o k a s o r k k a 3/2010 Tulevaisuudessa tilakäyntiraportointi uudistetaan ja tarkennetaan, ja hoitavalle eläinlääkärille tulee enemmän vastuuta eläinten hyvinvoinnin ja olosuhteiden tarkkailusta tilalla. Jatkossa eläinlääkäri seuraa muun muassa virikemateriaalien käyttöä, sikalan ilman laatua, karsinoiden siisteyttä sekä vesi- ja ruokintalaitteiden puhtautta ja kuntoa. Suunnittelun pohjana on ollut EU:ssa tehty Animal Welfare –tutkimus. Sähköinen lääkekirjanpito tulee Sikavan kansallisen tason vaatimukseksi vuoden 2011 alusta. Tällä hetkellä kirjanpitoa on vaikeuttanut se, että käytössä oleviin tuotannontarkkailuohjelmiin kirjattuja lääkitystietoja ei ole voitu siirtää Sikavaan. Kesän aikana tähän tulee kuitenkin korjaus, kun ohjelmamuutokset saadaan tehtyä. menpiteisiin asian korjaamiseksi. Tilanne on saatava vuoden sisällä kuntoon. Väliaikaraportti ajetaan puolen vuoden päästä. Tuotantosopimus voidaan purkaa, jos vuoden päästä hälytysraja ylittyy edelleen. Rajat on asetettu hyvin maltillisesti, mutta teurastamoiden hylkäystilastojen mukaan ylistyksiäkin on. Sikavaan kuuluva tila pääsee katsomaan oman tilansa teurastiedot ja hylkäysprosentit Sikavasta. Omien lukujen vertaaminen hälytysrajoihin kertoo, tarvitseeko tilalla ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi. Mikäli tilasi luvut ovat yli tai lähellä ylitystä, korjaustoimenpiteisiin on ryhdyttävä viipymättä. LSO Foodsin sikaneuvonta auttaa mielellään ongelmien ratkaisemisessa. Hälytysraja ei saa ylittyä Hoitavalle eläinlääkärille tulee enemmän vastuuta eläinten hyvinvoinnin ja olosuhteiden tarkkailusta. Sikavan kansalliseen tasoon kuulumiselle on asetettu tietyt minimirajat eli hälytysrajat. Hälytysrajat on määritelty tilan tuotannosta ja tuotanto-olosuhteista kertoville hyvinvointimittareille, joita ovat eläinlääkärin tilakäyntiraportit, teurastamolla tehtävät hylkäykset sekä kuolleisuus. Teurastamot saavat Sikavasta tilakohtaiset listat ylityksistä puolivuosittain. Jos jokin hälytysrajoista ylittyy, tilan on ryhdyttävä toi- Hälytysrajat siantuotannossa (korkein sallittu luku) Lihasiat Emakot Kuolleisuus, % 4,0 Määritellään vuoden 2011 lopussa Kokoruhohylkäykset, % 1,1 7,0 Osaruhohylkäykset, % 12 Tutustu vastuulliseen Rypsiporsaaseen Rypsiporsas on HK Ruokatalon kehitysprojekti, jossa porsaanlihan rasvahappokoostumus on uuden ruokintakonseptin avulla saatu luontaisella tavalla muuttumaan ravitsemussuositusten mukaiseksi. n Suomalaiset voivat jatkossa syödä paremmalla omatunnolla rasvaisempiakin vaihtoehtoja porsaanlihasta ja makkaroista. Sydänystävällisyyden ja terveellisyyden lisäksi Rypsiporsas on entistä mureampaa sekä erittäin hyvän makuista. HK Ruokatalo tuo Rypsiporsaan ja siitä valmistetut tuotteet markkinoille vuoden 2011 aikana. Rypsiporsas tuotetaan vastuullisesti. HK on rakentanut sianlihantuotannolleen oman vastuullisuusohjelmansa kolmelle tasolle. Korkeimmalle eli erityistasolle on ominaista, että tuotannolle on määritelty normaalista tuotannosta poikkeavat tuotantokriteerit esimerkiksi rehustuksen, tuotannon seurannan tai olosuhteiden osalta. Rypsiporsastuotanto on HK Ruokatalon ensimmäinen tälle tasolle sijoittuva tuotantomalli. Rypsiporsas on läpi koko HK:n tilaus-toimitusketjun kulkeva mittava kehitysprojekti. Ruokintakonseptin kehittämisen avulla pystytään vastaamaan entistä paremmin kuluttajien odotuksiin. Konsepti on kehitetty tiiviissä yhteistyössä tuotekehityksen kanssa. Kehityksen tuloksena on löytynyt optimaalinen rasvahappokoostumus ja ruhon laatu. Rypsiporsastuotannon onnistunut ylösajo rinnan perinteisen lihan kanssa on haaste niin tuotannon ohjaukselle, tiloille, lihan hankinnalle, teurastukselle, lihan leikkuulle ja jalostukselle kuin markkinoinnille ja logistiikalle. HK:n saama arvokas palaute asiakkailta ja yhteistyökumppaneiltaan edesauttaa tuotteiston kehittämisessä ja lanseeraamisessa. Kehitystyöhön sitoutunut yrityksen oma väki yhdessä innostuneiden yhteistyökumppaneiden sekä asiakkaiden kanssa luo vahvan perustan tuoda kuluttajalle maistuva, aitoa lisäarvoa tuottava rypsiporsas. Alkuvuoden aikana olemme laajentaneet ruokintakokeita sopimustilojemme ja yhteistyökumppaniemme kanssa. Sinulla sianlihantuottajana on mahdollisuus tutustua rypsiporsaaseen LSO Foodsin kesän tuottajatilaisuuksissa sekä OKRA2010-maatalousnäyttelyssä Oripäässä 8.–11.7.2010. LSO Foods tekee kesästä alkaen tuotantosopimuksia sydänystävällisemmän porsaanlihan tuottajien kanssa HK:n tarvetta vastaavasti. Sopimuksessa tuottaja sitoutuu luottamukselliseen yhteistyöhön, käyttämään hyväksyttyä ruokintakonseptia ohjeiden mukaisesti sekä raportoimaan rehun käyttö- ja tuotantotulokset ruokinnan toimivuuden ja jatkokehitystyön varmistamiseksi. Hyväksytty ruokintakonsepti sisältää kasviöljypohjaisen rehun, ruokintaohjeen sekä tarvittaessa laitepaketin rehun säilytykseen ja jakeluun tilalla. Lisätietoja saat LSO Foodsin kenttäedustajilta. Veikko Kemppi Rypsiporsasprojektin johto HK Ruokatalo J o k a s o r k k a 3/2010 19 Maatalousyhtymä Antikainen on kasvattanut yhdistelmäsikalaa Aurassa harkituin askelin. Nopeaa kasvua tärkeämpää on ollut pitää tuotantotulokset jatkuvasti hyvällä tasolla. Rehustus on avaintekijä sekä kustannuspuolella että tuotantotuloksissa. Aina eteenpäin Teksti ja kuvat Raila Aaltonen Y htymän muodostavat Matti ja Taru Antikainen yhdessä Matin veljien, Pasi ja Teemu Antikaisen kanssa. Tila muodostettiin yhtymäksi jo edellisen polven aikana salaojitusta ja koneurakointia varten. Emakkosikalasta vastaa tilan pitkäaikainen työntekijä Urpo Paulanto. 150 emakon porsitussikala sai jatkokseen 700-paikkaisen lihasikalan vuonna 1977. Sen jälkeen emakkomäärää on kasvatettu kahdesti, ensin joutilaspuolen laajennuksen yhteydessä ja viimeksi kaksi vuotta sitten, jolloin uusi välikasvattamo valmistui. Antikaisille tilan ja tuotannon kehittäminen on jatkuva prosessi. Eläinmäärä kasvaa 20 J o k a s o r k k a 3/2010 muutaman vuoden kuluttua sadalla emakolla, eikä siihenkään aiota pysähtyä. ”Tuotantoa rajoittaa aina jokin tekijä. Tällä hetkellä se on ympäristölupa. Tekijät muuttuvat ja aina jotenkin päästään eteenpäin”, kuvaa Matti Antikainen. Tulevia siirtoja pohditaan muutaman kerran vuodessa yhdessä LSO Foodsin tuotantoneuvojien, Ulla Ketolan ja Jan Vugtsin kanssa. Tehtyjä ratkaisuja punnitaan myös kuukausittaisen tuotantoraportin tarkastelun yhteydessä. Tuoresäilöntä helpotti elämää Ilmatiiviin viljasiilon rakentaminen vuonna 2005 oli Antikaisten mielestä yksi parhaita päätöksiä ikinä. 700 tonnia viljaa vetävä ohrapytty maksoi kaikkineen noin 90 000 euroa. Ensimmäinen vuosi meni opetellessa, mutta nyt investoinnista saadaan jo kaikki hyöty irti. Yksi opeteltava asia oli siilon syöttö tyhjäksi ajoissa ennen uuden puintikauden alkua. Taru Antikaisen mielestä työn säästö on uuden säilöntämenetelmän paras puoli. ”Viljan siirto on nyt todella helppoa. Tuoreena säilöminen myös helpottaa ja nopeuttaa puintia ja yövalvomisista kuivurilla päästiin. Ja tietysti energiaakin säästyy.” Matti Antikainen laskee säästöä syntyvän karkeasti 15 euroa tonnilta. Vanhassa läm- Matti Antikainen suunnittelee emakkomäärän lisäämistä lähivuosina. Tavoitteena on 350 emakkoa. minilmakuivurissa kuivataan edelleen vehnä ja rypsi, tänä vuonna myös härkäpapua 12 hehtaarin alalta. Tilalla on 185 hehtaaria peltoa, josta 20 hehtaarilla viljellään sokerijuurikasta ja lopulla viljoja. Jonkin verran ohraa joudutaan myös ostamaan. Juurikas on ollut strateginen valinta muun muassa sen vuoksi, että jurttimaille voi ajaa enemmän lantaa kuin viljamaille. ”Seuraavan laajennuksen kohdalla arvioidaan tilanne uudelleen. Lannanlevitysalaa olemme hankkineet lisää sopimusten avulla.” Rehulta vaaditaan laatua MTY Antikaisen sikojen liemiruokinnan optimoi Lounaisfarmin Jouni Saarinen. Oma vilja on reseptien kivijalka. Porsastuotos on noin 27 porsasta emakkoa kohti vuodessa. Tällä tasolla toimittaessa rehuratkaisut ovat tärkeässä osassa. Emakot ovat hörppineet liemirehua vuodesta -96 alkaen. ”Ruokinnassa olemme oppineet vuosien varrella arvostamaan rehun laatua kustannustehokkuuden lisäksi. Jos laadussa pihtaa, alkaa pian näkyä ongelmia emakoiden tiinehtymisessä, kiimaan tulossa, maidontuotannossa ja kunnossa. Alussa tuijotimme hintaa vähän liikaa”, muistaa Matti Antikainen. Lihasikalan laitettiin liemiruokkija vuonna 1993 ja emakoille kolme vuotta myöhemmin. Porsaat saavat 18 kiloon saakka teollista pikkuporsasrehua, mutta nekin vierotetaan suoraan liemelle. Alkupäivinä porsaiden puuro sekoitetaan ja jaetaan käsin, kunnes syöntimäärä on tasolla, joka mahdollistaa jaon koneella. ”Kaikki tehdään mikä voidaan, että porsaiden alkuvaiheen kasvua ei mikään rajoittaisi.” Rehustuksen perusperiaatteena on maksimoida oman viljan käyttö ja täydentää lihasioille valkuainen liemitiivisteellä ja OVR:llä. Emakoiden liemessä valkuainen säädetään kohdalleen puolitiivisteen avulla, jonka määrästä ei tingitä. Tällä emakkomäärällä komponenttiruokinta ei ole vielä järkevää, vaan se vaatisi tuotannon nelinkertaistamisen. Rehut tulevat Lounaisfarmilta, joka on ollut MTY Antikaisen kumppani jo vuosia. Tila haluaa, että rehufirma katsoo asioita tuottajan puolelta, samalla puolen pöytää istuen. Yhteistyö on toki bisnestä molemmille. Viljanäyte loppusyksyllä ”Lounaisfarmin kanssa ollaan saatu rehukustannus alenemaan, ja tuotteiden hinta ja laatu ovat nyt tasapainossa.”, Taru Antikainen summaa. Jouni Saarinen Lounaisfarmilta tekee tilalle rehuoptimoinnin muutaman kerran vuodessa: syksyllä uuden sadon tietojen pohjalta, ja myöhemmin jos rehutoimituksiin tulee muutoksia tai jos homma ei näytä toimivan sikalassa. Omasta viljasta otetaan näyte marraskuussa, kun kosteus siilossa on tasaantunut. Vaik- Puintikauden mittaan säiliöön ajetaan tavaraa useilta tiloilta. ka puintikauden mittaan säiliöön ajetaan tavaraa useilta tiloilta, ruokinnassa pelataan keskimääräisellä rehuarvolla. ”Ääripään vaihtelut ovat käytännössä pieniä, kun jo täyttövaiheessa seurataan siiloon tuotavan viljan laatua”, Matti Antikainen sanoo. ”Edustavamman näytteen saisi, jos siiloa täytettäessä ottaisi joka kuormasta näytteen ja sekoittaisi ne yhteen. Vielä parempi olisi, jos näytteenoton saisi automatisoitua jotenkin.” Etäsäiliöt lunastivat odotukset Palkatun eläintenhoitajan ansiosta Antikaisilla riittää työvoimaa omasta takaa peltotöihin ja myös suureen osaan lietteenajosta. Levityksessä ja lietteen siirrossa käytetään jonkin verran urakoitsijoiden apua. Toinen merkittävästi työtä helpottanut investointi tilalla liittyykin lannanlevitykseen. Seitsemän kilometrin päähän tilakeskuksesta on tehty kaksi etäsäiliötä, joihin sikaloiden lietesäiliöitä tyhjennetään rauhalliseen vuodenaikaan. Etäsäiliöstä liete otetaan levittimelle siirtoputkilla. Pelto tallaantuu paljon vähemmän kuin raskaalla levitysvaunulla ajellessa. Tällä levitystavalla voidaan levittää noin kaksi kolmasosaa tilan pelloista. Työsaavutus levityksessä on 25–30 hehtaaria päivässä siirtoajon jäädessä pois. J o k a s o r k k a 3/2010 21 Harri Jalli tuotantoneuvoja Y litalon tilalla Salon kaupungin Hajalan kylässä on pitkät perinteet välitysvasikoihin perustuvassa naudanlihantuotannossa. Nykyisen isännän Teppo Himasen isovanhemmat Aaro ja Kyllikki Laavainen vaihtoivat lypsylehmät sonneihin 60-luvun loppupuolella. Tuolloin välitysvasikat olivat aivan uusi asia. Tämän jälkeen jokainen sukupolvi on kolminkertaistanut tuotannon. Lypsylehmien jälkeen tilalla oli 30 sonnia. Tepon vanhemmat Juha ja Maija Himanen laajensivat tuotantoa ensin kuuteenkymmeneen sonniin. Vuonna 1994 valmistui 120-paikkainen ritiläkasvattamo, jonne vasikat kerättiin itse kymmeneltä tilalta. Säilörehu jaettiin joko käsin tai olkisilppurilla ja työ oli joko raskasta tai pölyistä – viljan jakaminen oli sekä pölyistä että raskasta. Tila siirtyi ensimmäisten joukossa seosrehuruokintaan vuonna 1995. Tuolloin hankittiin Järvenpään Konepajan pystyruuvivaunu, joka palvelee erittäin siistikuntoisena edelleen. Uutta tekniikkaa biokaasulaitokseen n Ylitalon tilalle valmistuu myös uudentyyppinen biokaasulaitos. Keksijä, koneinsinööri Olavi Toukonummi, lähti kehittämään laitosta ratkaistakseen Hajalan kylän jätevesien käsittelyn. Nyt suunta on kääntynyt vahvasti uuden biokaasulaitoksen tekniikan kehittämiseen. Hankkeeseen on saatu rahoitusta kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Jo nyt laitoksen tekniikalle on vetämässä useita kansainvälisiä patenttihakemuksia. Koelaitoksen koko on 30 kuutiometriä. Uuden tekniikan tavoitteena on monikertaista reaktorikuutiometristä saava kaasun määrä. Tähän aiheeseen palaamme, kun kerrottavaa on enemmän. 22 J o k a s o r k k a 3/2010 Himaset pinkaisevat sonnimäärässä uudelle sataluvulle Ylitalon tilan uusi nautakasvattamo nousi onnistuneen rakentamisen ajoituksen ja oman työn ansiosta kustannusarvioita edullisemmin. Teppo Himanen ja Päivi Kakko-Himanen ottivat tilan haltuunsa 2003. Päivi jäi vielä tässä vaiheessa tilan ulkopuolelle töihin. Vanhasta lypsynavetasta remontoitiin juottamo ja teiniosasto. Tuotannon laajentamiselle antoi lopullisen sysäyksen LSO Nauta 2015 -hankkeen aloitustilaisuus. Rakennusosaamista omasta takaa Tepon ja Päivin uusi kasvattamo on juuri valmistumassa. Ero isovanhempien kasvattamoon on valtava. Vanhakin navetta on vielä täydessä palveluksessa, toiminta on vain muuttunut. Uutta tuotantoa lähdettiin suunnittelemaan siltä pohjalta, että oma, reilun neljänkymmenen hehtaarin pinta-ala kattaa korsirehun tarpeen. Lämmin ritiläkasvattamo sopi parhaiten olosuhteisiin. Tilalla on kalusto liet- teen käsittelyyn, ja liete on nurmen lannoituksessa hyödynnettävissä yksikertaisemmin kuin kuivalanta. Marko Lappalaisen kanssa suunniteltiin kasvattamo nykyaikaisella karsinamitoituksella. Kuusi metriä syvät kahdenkymmenen sonnin karsinat osittain betonisella väliaidalla sekä takakuljetuskäytävät olivat lähtökohtina suunnittelulle. Samalla suunniteltiin myös uudet laakasiilot sekä lietesäiliöt. Rakennustöitä käynnistettäessä oli heti selvää, että omaa työtä käytetään paljon. Hyvän lähtökohdan antoi tottumus rakentamiseen sekä se, että vanhaisäntä Juha on aikaisemmin toiminut kaivinkoneurakoitsijana ja Teppo itse sähköasentajana. Rakennustyöt alkoivat syksyllä 2008 laakasiilojen tekemisellä. Talvirakentamista haluttiin välttää, jälkikäteen ajateltuna onnek- Himaset tähtäävät hyviin tuotantotuloksiin myös vastavalmistuneessa nautakasvattamossaan. si. Kun navetan rakentaminen alkoi kesällä 2009, oli niin raudan kuin betoninkin hinnassa tapahtunut selvä pudotus. Navetta rakennettiin harjakorkeuteen ja tämän jälkeen tehtiin 2 500 kuution lietesäiliö sekä pienempi etäsäiliö sivutilalle. Navetan käyttöönottoa ei haluttu joutua lykkäämään lietesäiliön puutteen takia. Syksyn ja talven aikana jatkettiin navetan sisävaluilla ja viimeistelyllä. Betonielementit ja ritiläpalkit tulivat Lujabetonilta, betoniset väliaidat tehtiin valuharkoista. Ilmanvaihdon imurit ja itkupinnat ovat Pellonpajan valmistamia. Karsinoitten metalliset väliportit valmisti salolainen Stalo, joka tekee myös juoma-altaat. Joka karsinan väliaitaan tulee yli kymmenen litran allas, jonka vedenpintaa säädellään magneettiventtiilillä. Uusinta led-tekniikkaa käyttävän valaistuksen toimittaa salolainen Easy Led. Haluttu 100–120 luksin valaistusvoimakkuus 900 neliömetrin rakennukseen saadaan led-valoilla aikaan alle kilowatin teholla. Loisteputkilla tehoa menisi yli kolme kilowattia. Varsinaiset valaisimet tulevat kahteen riviin ruokintaesteen päälle. Sivuseinille tulee lisäksi himmeämmät valaisimet tasaamaan valoa ja varjoja. Väliaita kääntyy tarvittaessa kummakin karsinan puolelle eläinten siirtoa helpottamaan. Juoma-altaasta eläimet saavat vettä vapaasti. Rauta pois juomavedestä Riittävä veden saanti on tärkeää eläinten hyvinvoinnin ja kasvun kannalta. Himasten omassa kaivossa vettä on riittänyt mukavasti, mutta viime aikoina veden rautapitoisuus on Teppo Himanen hakee vasikat kasvattamoonsa 6–7 tutulta maitotilalta. noussut ongelmaksi. Raudan suurin haitta oli juomanippojen herkkä tukkeutuminen. Kun suositus kaivoveden rautapitoisuudeksi on 40 millimoolia litrassa, Himasilla oli vedessä kymmenen vuotta sitten 3 000 millimoolia. Viime vuonna tehdyn uuden vesianalyysin mukaan raudan määrä on noussut jo 9 000 millimooliin. Tällöin tilalle rakennettiin raudanpoistolaitteisto ja nyt tilanne on hyvä. Tilan eläinmäärä nousee yli kolmensadan. Vanhasta ritiläkasvattamosta tulee teinikasvattamo. Sen remontti alkaa uuden kasvattamon valmistuttua. Takakäytävät otetaan makuutilaksi ja lisäksi ritiläpalkkien takaosa katetaan ritiläpalkin muotoisella kumimatolla. Näin teineille saadaan lämpimämpää ja pehmeämpää makutilaa verrattuna pelkkään betoniritilään. Jatkossakin tila keräilee vasikat itse. Kun 120-paikkaiseen vanhaan kasvattamoon tarvittiin vasikat kymmeneltä tilalta, nyt vasikkaringin muodostavilla 6–7 tilalla on yhteensä 450 lehmää. Niin tilakoko on kasvanut. Kasvanut on myös sonnien koko. Vanhaan ritiläkasvattamoon tulee tilat samalle määrälle teinejä kuin mitä sinne alun perin suunniteltiin sonneja. Tilan tuotantotulokset ovat olleet hyviä. Tämän kevään 34 teuraaksi tulleen sonnin keskipaino oli 377 kiloa ja teurasikä 19,2 kuukautta. Himaset ovat tyytyväisiä, kun uudessa kasvattamossa ja laajemmassa tuotannossa tulokset pysyvät vähintään yhtä hyvinä. J o k a s o r k k a 3/2010 23 HK Ruokatalon turvalliset ja laadukkaat tuotteet edellyttävät koko tuotantoketjun panosta HK Ruokatalon tuotteiden turvallisuus ja laatu syntyvät koko tuotantoketjun työn tuloksena. Siihen vaikuttavat niin alkutuotanto, tavarantoimittajat, oma tuotanto kuin alihankkijatkin. Yritys on tehnyt tuoteturvallisuuden eteen pitkäjänteistä kehitys- ja koulutustyötä. H K Ruokatalo on ollut mukana MTT:n vetämässä tutkimushankkeessa, jossa elintarvikeketjun vastuullisuudelle määriteltiin seitsemän ulottuvuutta. Yksi ulottuvuuksista on tuoteturvallisuus. Tutkimushankkeessa määriteltiin tuoteturvallisuuden sisältävän raaka-aineiden alkuperän tuntemisen, elintarvikeketjun tuoteturvallisuushallinnan, jäljitettävyyden sekä lopputuotteiden vaatimusten mukaisuuden. Koko tuotantoketjun panosta tarvitaan Tuotelaadun ja -turvallisuuden hallinta alkaa alkutuotannosta ja jatkuu läpi koko ketjun asiakkaalle asti. Raaka-aineisiin ja tuotteisiin liittyvät riskit on tunnistettava ja hallittava koko ketjussa. Jokainen ketjun osa huolehtii määriteltyjen laatukriteereiden toteutumisesta. ”Olennaista on vastuullinen hankinta- ja tuotantoketju sekä avoin tiedonkulku varsinkin ketjun rajapinnoilla. Henkilöstön vastuunotto, motivaatio ja asenne ovat tärkeitä”, kertoo HK Ruokatalon laatupäällikkö Heljä Aalto ja lisää, että tuoteturvallisuusosaaminen ja sen ymmärtäminen on varmistettava koko ketjun alueella – myös alihankkijoiden osalta. Kaikki alkaa alkutuotannosta Jo alkutuotannosta alkaen on ajateltava koko ketjua – aina lopputuotteeseen asti. ”Eläinten terveydellä, ruokinnalla ja kasvatusolosuhteilla on yhteys lopputuotteiden laatuun ja turvallisuuteen”, kertoo Aalto ja muistuttaa, että yrityksellä on oltava selkeitä vaatimuksia myös rehuntoimittajien vastuullisuudesta. Lihan kemiallinen puhtaus määräytyy pääsääntöisesti eläinten ruokinnan perusteella. Kasvatusolosuhteilla on oleellinen merkitys myös lihan mikrobiologiseen puhtauteen. Laatuvaatimuksia tavarantoimittajille Yhteistyö tavarantoimittajien kanssa on avainasemassa turvallisia tuotteita valmistettaessa. 24 J o k a s o r k k a 3/2010 HK Ruokatalon Vantaan tuotantolaitoksen laborantti Marjatta Määttä suorittaa rasvahappomääritystä. ”Raaka-aineiden korkea laatu hallitaan tavarantoimittajille asetettavien laatuvaatimusten ja auditointien avulla”, kertoo laatupäällikkö Aalto. Laatuvaatimukset edellyttävät, että raakaaineet täyttävät myös kaikki lakisääteiset vaatimukset, mm. vierasainevaatimukset. Ostotoiminnalla on määriteltynä periaatteet myös vastuullisuuden suhteen. Näihin kuuluvat mm. jäljitettävyys, sekä raaka-aineiden ja niiden komponenttien alkuperän tunteminen. HK Ruokatalo edellyttää tavarantoimittajiltaan määriteltyihin vaatimuksiin sitoutumista. Omavalvonta on tärkeää ”Henkilöstön osaaminen, tuotantoympäristön hygienia, hygieeniset työtavat, vaatimukset täyttävät raaka-aineet ja pakkausmateriaalit, sekä katkeamaton kylmäketju luovat perustan turvallisuudelle tuotannossa”, Aalto luettelee. Tuotteiden turvallisuus perustuu tuotteiden, raaka-aineiden ja valmistusprosessien vaa- HK Ruokatalon kuulumiset Antti Paavilainen myyntijohtaja, HK Ruokatalo Oy rojen tunnistamiseen, sekä niistä aiheutuvien riskien arviointiin ja hallintaan. Tunnistetut vaarat hallitaan tukijärjestelmien ja HACCPjärjestelmän avulla. Hallintajärjestelmän toimivuutta arvioidaan säännöllisesti ja tarvittaessa se päivitetään vastaamaan viimeisintä elintarviketurvallisuuteen liittyvää tietoa. Omavalvonnassa määritellyt seurannat ja mittaukset tehdään jokaisessa tuotantoketjun vaiheessa sovitulla tiheydellä ja tavalla. Poikkeamatilanteisiin reagoidaan nopeasti ja määritellään korjaavat ja tarvittaessa ehkäisevät toimenpiteet. Jokaisella HK:n tuotantopaikkakunnalla on viranomaisen hyväksymä omavalvontajärjestelmä. Vantaan, Forssan, Mellilän ja Säkylän tuotantolaitoksilla on lisäksi ISO 22000 elintarviketurvallisuuden hallinnan sertifikaatti. Järjestelmien toimivuus ja vaatimustenmukaisuus arvioidaan säännöllisesti sekä sisäisillä että ulkoisilla auditoinneilla. Vähittäiskauppa kilpailuttaa teollisuutta S uomessa vähittäiskauppa on hyvin keskittynyttä ja sen toiminta on muuttunut viime aikoina melkoisesti. Kahden suurimman kaupparyhmän, S-ryhmän ja K-ryhmän, yhteenlaskettu markkinaosuus on lähes 80 prosenttia. Suomen Lähikauppa ja Lidl tuovat pottiin yhdessä noin 15 prosenttia, ja loppu jää muutamalle muulle harvalle toimijalle. Päätöksenteko vähittäiskaupan valikoimien suhteen tapahtuu siis hyvin keskitetysti ja kaupparyhmien omien strategisten tavoitteiden mukaan. Kuluttajan silmissä kaupat muistuttavat paljolti toisiaan. Kauppa valitaankin useimmiten sen mukaan, mikä parhaiten sopii arjen kulkureitteihin. Erilaistuminen saadaan kaupoissa aikaiseksi painottamalla ja roolittamalla tuoteryhmiä kilpailijoista poikkeavalla tavalla. Eli mitä tärkeämmäksi kaupan ketju kokee tuoteryhmän oman kohdekuluttajansa kannalta, sitä enemmän se panostaa kyseisen tuoteryhmän valikoiman laajuuteen, sen hintatason houkuttelevuuteen, sen saamaan tilaan myymäläyksikössä ja markkinointitoimenpiteiden aggressiivisuuteen. Tuotteilta vaaditaan jäljitettävyyttä Kaupan merkkien merkitys kasvaa Jäljitettävyys on yksi vastuulliseen tuoteturvallisuuteen kuuluvista osa-alueista. ”Pohdittava on, kuinka pitkälle jäljitettävyys prosessissa viedään lihan, muiden raakaaineiden ja materiaalien, sekä lopputuotteiden osalta”, kertoo Aalto. Mahdollisissa virhe- ja vaaratilanteissa esim. takaisinvedon aste ja laajuus riippuu jäljitettävyyden tasosta. Lihalla on kuluttajien ruokapöydässä erittäin keskeinen merkitys. Sen vuoksi melkein kaikki kaupan ketjut arvottavat tämän tuoteryhmän omassa toiminnassaan korkeimmalle tai toiseksi korkeimmalle sijalle. Ja tämähän on meidän liha-alan toimijoiden etu – ja kunnia. Tätä kunniaa ei saa loukata se, että kaupan ryhmät ovat enenevässä määrin lisänneet valikoimiinsa omia merkkejään eli private label -tuotteita. Kaupan omien merkkien tarkoituksena on toisaalta erilaistaa valikoimaa kilpailijoista, mutta toisaalta myös saada ostohinta tehokkaasti mahdollisimman alas. Pääsääntöinen toimintamalli on, että kauppa päättää, minkälaisen ja minkä laatuisen tuotteen haluaa omana merkkinään valikoimiinsa ja pyytää potentiaalisilta tavarantoimittajilta sen jälkeen näytteet. Hyväksytyistä näytteistä pyydetään hintatarjoukset ja kilpailukykyisin saa kaupat kotiin. Tuotteiden oltava sovitun laadun mukaisia ”Valmistajana vastaamme asiakkaille ja kuluttajille siitä, että tuotteet ovat sovitun laadun mukaisia, eikä niiden käyttämisestä aiheudu kuluttajalle vaaraa”, painottaa Aalto. Kuluttajalaatu todennetaan omavalvonnan, laboratorioanalyysien ja aistinvaraisten arviointien avulla. HK Ruokatalon tuotantolaitosten yhteydessä olevat laboratoriot Vantaalla, Forssassa, Eurassa ja Outokummussa seuraavat päivittäin niin raaka-aineiden, prosessien kuin valmiiden tuotteiden laatuvaatimusten täyttymistä. Kaikki HK Ruokatalon laboratoriot ovat FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoimia testauslaboratorioita. Akkreditointi on kansainvälisiin kriteereihin perustuva menettelytapa, jonka avulla laboratorio pystyy osoittamaan puolueettomasti pätevyytensä ja tulostensa luotettavuuden. Kilpailutus kysyy tehokkuutta Tavarantoimittajien kilpailutus kaupan omien merkkien osalta voidaan nykyään tehdä myös internetin välityksellä tapahtuvassa sähköisessä huutokaupassa. Kaikki kilpailuun hyväksyttyjen tavarantoimittajien tuotteet ovat tällöin keskenään täysin tasaarvoisessa asemassa, eikä neuvottelutaidoilla ole merkitystä. Nettihuutokaupassa jokainen kilpailija istuu oman koneensa ääressä ja tekee päätöksiä ruudussa näkyvän tilanteen perusteella. Lopullisen valinnan ratkaisee hinta. Ja vaikka tässä kaupankäyntitavassa vältytään pitkiltäkin neuvotteluilta, voivat toisaalta miljoonien kilojen kaupat olla ohi muutamassa minuutissa. Toki me tavarantoimittajat voimme valita, osallistummeko ylipäätään huutokauppoihin. Harkinta tehdäänkin aina tapauskohtaisesti riippuen siitä, minkä tuotteen kilpailutuksesta kulloinkin on kyse ja miten raaka-ainevirtojen edellyttämät volyymit saadaan tarvittaessa ohjattua markkinan muihin kanaviin ja tuotteisiin. Itsestään selvää on, että kannattava pärjääminen huutokaupassa asettaa vaatimuksia koko lihaputken tehokkuudelle. Löysää ei saa olla missään kohdassa. Jotta pärjäisimme jatkossakin kasvavaa tuontia vastaan, on kotimaisen lihaketjun kilpailukyvyn kehittäminen yhdessä toimitusvarmuuden kanssa meille kaikille erittäin tärkeää. J o k a s o r k k a 3/2010 25 Herkullista Viljapossua grilliin n HK Viljapossun fileevarras, lempeä BBQ (n. 700 g, 7–8 kpl) on laadukas ja reilunkokoinen porsaan ulkofileepalasta valmistettu kokolihavarras, josta povataan kesän 2010 ykkösherkkua. Muita kesän grillausuutuuksia ovat mehevät, grillimarinoidut kyljykset HK Viljapossun grillikyljys (n. 750 g, 3 kpl), mureutetut ja maustetut pihvit, HK Viljapossun kasslerpihvi, liekki (n. 1 kg, 6–7 kpl), sekä HK Viljapossun ulkofileeleikkeet, miedosti suolattu (n. 1,1 kg) ja marinoitu (n. 1,2 kg). n Pekoniset Viljapossun fileevartaat ja grillikasvikset Viljapossun fileevarras saa kuoren rapsakaksi grillatusta pekonista. Herkullinen lisäke syntyy pariloiduista kasviksista. 1 pkt (7–8 kpl) 1 pkt 300 g 1–2 rkl 1 1 2 50 g HK Viljapossun fileevarras, lempeä bbq HK Amerikan pekonia vettä bataattia öljyä paprika renkaina pieni kesäkurpitsa viipaleina puna-, tai keltasipulia renkaina voita tai margariinia tuoretta tai kuivattua yrttiä (esim. timjami) Aloita kiehauttamalla kattilassa hieman vettä. Leikkaa kuorittu bataatti viipaleiksi ja kiehauta niitä hetki, jotta ne esikypsyvät. Käännä Viljapossun fileevartaiden ympärille Amerikan pekonia. Käsittele kasvikset. Grillaa vartaat kuumassa grillissä välillä käännellen. Sivele parilalevy öljyllä. Pariloi esikypsennetyt bataattiviipaleet, paprika-, ja kesäkurpitsaviipaleet ja sipulirenkaat molemmin puolin. Sulata voi ja lisää joukkoon yrttiä maun mukaan. Valuta yrtti-voi pariloitujen kasvisten päälle. Tarjoa yhdessä grillattujen vartaiden kanssa. 26 J o k a s o r k k a 3/2010 Kesällä grillataan HK:n maukkaita uutuuksia! Lähes kaikissa suomalaistalouksissa (80 %) grillataan ja grillaus on suosittua erityisesti lapsiperheiden sekä keski-ikäisten pariskuntien keskuudessa.(1 HK varmistaa suomalaisten grillikesän onnistumisen maukkailla uutuuksilla. 1) Suomi Syö 2009. Kaikki HK:n lihauutuudet on valmistettu ilman natriumglutamaattia! Kariniemeltä uutuuksia kesäkokkailuun n Kariniemen Kananpojan fileeviipaleet, mango-chili (n. 600 g) ovat hyvä vaihtoehto perinteiselle fileesuikaleelle ja ne toimivat niin parilalla grillatessa kuin arkiruoanlaitossa pannulla paistaen. Kesäisen raikkaina viipaleet sopivat mainiosti esimerkiksi salaattiin. Ravintolasuosikista lehtipihvistä on nyt tarjolla herkullinen vaihtoehto kalkkunasta, Kariniemen Reilu lehtipihvi (n. 500 g, 1 kpl). Reilun kokoinen lehtipihvi paistuu meheväksi öljyisen pintamausteen ansiosta ja yhdestä pihvistä riittää useammallekin ruokailijalle. n Lempeät kanavartaat 1 rasia 1 125 g 10 1 pkt ½ dl 1 Kariniemen Kananpojan fileeviipaleet, mango-chili (n. 600 g) tuore ananas tuoreita pikkumaisseja herkkusientä HK Amerikan pekonia öljyä valkosipulinkynsi Ka stike 200 g ½ tl 1 tl kermaviiliä ripaus chilijauhetta currya jauheena sitruunamehua Lisäksi 1 ruukku Thai Basilikaa 1 ruukku viininsuolaheinää Kuori ja paloittele ananas. Poista herkkusienistä jalat. Kiedo sienten ympärille pekoniviipaleet. Pujota varrastikkuihin Kananpojan fileeviipaleita, ananaspaloja, minimaisseja ja pekonisia herkkusieniä. Kuumenna grilli ja voitele se valkosipulilla maustetulla öljyllä. Grillaa vartaat välillä käännellen. Sekoita kastikkeen ainekset ja tarjoa vartaiden seurana. Tarjoa salaattina Thai Basilikaa ja viininsuolaheinää. n Karski-makkaraa ja täytettyä paprikaa grillissä 1 pkt HK Kabanossi Karskia (300 g) 2–3 rkl valmista glaseerauskastiketta Täytetyt paprikat HK Lihapyörykät ja Jauhelihapihvit uudistettiin n HK Lihapyöryköiden ja Jauhelihapihvien sekä myös Mummon lihapullien ja Mummon jauhelihapihvien pakkausilmeet uudistettiin entistä raikkaimmiksi ja herkullisemmiksi. Tuotteiden makua on parannettu entisestään ja samalla kaikista tuotteista on poistettu arominvahvenne natriumglutamaatti (E621). Pyörykät ja pullat siirtyivät kätevään suojakaasupussiin, jossa on käytetty pakkausmuovia 39 % nykyistä vähemmän. Kaikki lihapyörykät ja jauhelihapihvit valmistetaan 100 % kotimaisesta lihasta. Kesän uutuustuote on HK Kevyet lihapyörykät (300 g), joka edustaa samalla markkinoiden ensimmäisiä ja ainoita kevytpyöryköitä. Tuote sisältää rasvaa vain 9 %. Grillimakkaroiden ystäviä hemmotellaan n HK Kabanossi-tuoteperhe laajeni kesän tullen erittäin lihaisalla ja mehukkaalla uutuudella, HK Kabanossi Karskilla (300 g, 6 kpl). Makkara on tuoteryhmässään aivan uusi normaalia pienemmän kokonsa ja suuren lihapitoisuutensa vuoksi. Siitä kertoo myös iskulause pieni koko, suuri maku! HK Sinisen Grillimakkaran (400 g, 4 kpl) ansiosta Suomen suosituinta makkaramakua saa vihdoin myös luonnonkuorisena grillimakkarana. Makkara on grillin klassikko! 1 ½ 2 rkl 1 1 ½ dl 1 ½ dl 3 tl 100 g 2 rkl 2 rkl n. 6 rkl punaista paprikaa oliiviöljyä pieni sipuli silppuna vettä couscousia vihreää pestoa feta-, tai salaattijuustoa pinjansiemeniä aurinkokuivattua tomaattia silppuna juustoraastetta Leikkaa paprikat puolikkaiksi ja poista siemenet. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja kuullota sipulisilppua hetki. Lisää vesi, kiehauta ja nosta pois levyltä. Lisää couscous ja anna turvota hetki. Sekoita joukkoon vihreä pesto, kuutioitua salaattijuustoa, pinjansiemeniä ja aurinkokuivattua tomaattia. Täytä paprikanpuolikkaat täytteellä ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Kääri paprikat alumiinifolioon ja grillaa kuumassa grillissä kuvun alla. J o k a s o r k k a 3/2010 27 ajankohtaista Lilliputti kesätauolla n HK Ruokatalon Lilliputti-myymälä Turussa on suljettuna kesällä viikot 26–33. LSO Tuottajamyymäläkortin haltijat pääsevät ostoksille myymälään jälleen tiistaina 24. elokuuta. OKRA2010 8.–11.7. n LSO Foods on mukana Okrassa yhdessä LSO Osuuskunnan, Lounaisfarmin, Lihatukku Harri Tammisen ja Broilerin sopimustuottajien kilpailukyvyn parantaminen -hankkeen sekä Kariniemen kanssa. Tule keskustelemaan kanssamme muun muassa Rypsiporsaan, Rotukarjan sekä luomunaudan tuottamisesta, broilerin viljaruokinnasta, Lounaisfarmin kustannustehokkaista rehuratkaisuista ja LSO Osuuskunnan jäsenyydestä – sekä nauttimaan ohjelmasta! Löydät meidät osastolta B1. Tarjoamme sopimustuottajillemme lounaan osastollamme kello 11–14.30 kutsukorttia vastaan. Elomessut Kiuruvedellä 13.–15.8. n Elomessut ‘10 on vireä messutapahtuma Ylä-Savossa. MTK Kiuruveden ja Kiuruveden Yrittäjien järjestämillä Elomessuilla alueelliset ja kansalliset huipputoimijat tarjoavat kävijöille mahtavan valikoiman nähtävää ja koettavaa. LSO Foods on mukana Elomessuilla. Tule paikan päälle kuulemaan lisää ajankohtaisista aiheistamme! Sinettiä hiotaan n Sinetti-järjestelmästä tehtiin maaliskuussa käytettävyystestaus. Ryhmä LSO Foodsin tuottajia käytti järjestelmää testiolosuhteissa, ja tehtäviä analysoivat Digia-ohjelmistotalon käytettävyysasiantuntijat. Teurasilmoitusten tekoa helpotetaan ja järjestelmän rakennetta yksinkertaistetaan. Myös teurastulosten esittämiseen on tulossa muutoksia. Parannukset saadaan käyttöön kesän jälkeen. Jo sitä ennen Sinettiin avataan kauan kaivattu talousosio, joka sisältää tuottajakohtaiset tilitys- ja velkatiedot. 28 J o k a s o r k k a 3/2010 Tammisen Voima saa hyvän kodin Kalle ja Roope Sarvanan luona, toteaa Harri Tamminen Onnistunut sonnihuutokauppa Tammelassa Jo kahdeksannen kerran järjestetty LSO Sonnihuutokauppa keräsi Tammelaan MTY Ali-Lekkalan kasvatusasemalle parisataapäisen yleisöjoukon. Korkealuokkaisten astutussonnien esittelyn, valinnan ja kaupankäynnin lisäksi tilaisuudessa oli myös hieman viihdyttävämpää ohjelmaa: Rami Tapperin musiikkia ja Kuninkaan Kartanon Panimon tuotteita. Perheen pienimmille oli Tammelan 4H-yhdistys järjestänyt omaa ohjelmaa lapsiparkkiin. Uutta sonnihuutokaupassa oli lopun yllätysnumero. Huutokaupan päätyttyä huudetuista sonneista arvottiin yksi, jonka Lihatukku Harri Tamminen maksoi. Sonni nimettiin Tammisen Voimaksi ja sen elämää seurataan yritysviestinnässä. Arpa osui aberdeen angus -sonnille, jonka oli huutanut Kalle Sarvana Ruovedeltä. Joka rodun rakennearvostelussa parhaimman kokonaisarvostelun saanut sonni palkittiin huutokaupan yhteydessä, poikkeuksena n hereford-rotu, jonka todella korkealuokkaisista sonneista palkittiin kaksi. Sonnit arvosteli ruotsalainen Per Mårtensson. Myös huutokauppayleisöllä oli mahdollista äänestää omaa suosikkisonniaan. Yleisön suosikkisonni oli APH Ultrasonic. Palkitut sonnit Aberdeen Angus: Kestin Eripoika, kasvattaja Leo Juntunen, Suomussalmi Charolais: Karppilan Efekti, kasvattaja Hannu Karppila, Kangasala Hereford: APH Ultrasonic, kasvattajat Juha ja Hannele Moisander, Orimattila, ja JJ Eino TA, kasvattaja MTY Jahkola, Urjala Simmental: Hosike Elmo, kasvattaja Tero Hosike, Huittinen LSO Optipossulla parhaat tulokset Pohjoismaisten tuotantotulosten vertailu osoittaa, että LSO Optipossu -tilat ovat monessa suhteessa tanskalaisia porsastiloja edellä. Vahvuuksia ovat nopeampi kierto, alhaisempi ensikkopahnueiden osuus sekä pienempi kuolleisuus syntyessä ja ennen vieroitusta. LSO Optipossu -tiloilla on myös lyhyempi imetysaika ja vähemmän tehottomuuspäiviä kuin WinPig-aineiston tanskalaisilla tiloilla keskimäärin. Porsimisprosentti on sekä LSO n Tiesydameen.fi -sivustolle vastuullisuustietoa Optipossu –tiloilla että tanskalaistiloilla 86, kun keskiarvo suomalaisilla tuotannontarkkailuun kuuluvilla porsastiloilla oli viime vuonna 74. Vieroitettujen porsaiden määrässä tanskalaiset päihittivät LSO Optipossu -tilat 1,4 porsaalla. Kuitenkin Optipossulla on viiden porsaan etumatka suomalaiseen keskiarvoon, joka on 20,6 vieroitettua porsasta per emakko ja vuosi. n HK Ruokatalon ruoka- ja hyvinvointisivustolle Tiesydameen.fi on avattu yrityksen vastuullisuutta käsittelevä osio. Siellä on asiaa erityisesti niiltä vastuullisuuden osa-alueilta, joihin yritys keskittyy kuluvan vuoden aikana. Käy lukemassa, mitä kaikkea yritys on jo saavuttanut kehitystyössään ravitsemuksen saralla ja lue lisää mm. markkinoille vuonna 2011 tuotavasta sydämelle hyvää tekevästä porsaanlihasta. Lue ja katso, mitä HK Ruokatalo on yhdessä hankintayhtiö LSO Foodsin kanssa tehnyt tuotantoeläinten hyvinvoinnin eteen. Sivun kautta pääset seuraamaan web-kameran välityksellä yhden sopimustuottajan possutilan elämää. Lisäksi ympäristöosiossa kerrotaan mm. HK:n ympäristöystävällisemmistä tuotepakkauksista. Porsastuotannon tulokset Pohjoismaissa ja LSO Foodsin tuottajilla 2009 Suomi Ruotsi Norja Tanska LSOF LSO Optipossu 20,6 23,1 23 27,2 25,3 25,8 Vieroitusikä, pv 33 34 34 31 27 26 Kuollut ennen vieroitusta, % 13 17 14,9 13,9 12,2 12,1 Tehottomuuspäiviä/pahnue 32 17 19 15 13,6 12,9 Vier.porsaita/emakko/vuosi Lähteet: ProAgria Maaseutukeskukset, Quality Genetics, Norsvin, Landsudvalget for Svin, LSO Foods Lukijat antoivat palautetta Jokasorkalle n Toukokuun alussa lähetettyyn Jokasorkan lukijakyselyyn tuli 661 vastausta. Vastaajat arvioivat huhtikuussa ilmestynyttä lehden numeroa ja lehden hyödyllisyyttä yleensä. Myönteisimmin lehteä arvioivat siantuottajat ja naudanlihatilat, keskimääräistä kriittisempiä olivat maito- ja emolehmätilat. Vastaajat kertoivat lukevansa lehdestä tyypillisesti 3–4 juttua. Kolmannes luki Jokasorkan tätä tarkemmin. Lihasiantuottajat lukivat lehden tarkemmin kuin muiden tuotantosuuntien edustajat. Huhtikuun Jokasorkan luetuimmat artikkelit olivat markkinakatsaus, juttu AIVrehusta sekä vanhan navetan muutoksesta ternikasvattamoksi kertonut juttu. Sikatiloille tärkein oli juttu sikalan ilmastoinnin järjestämisestä. Sekä nautatilat että porsas- ja yhdistelmätilat mainitsivat kärkijuttuna myös jutun laajentavan tilan eläin- käOyikea a suu nnistä ika nnit ä in telu vesto hankinnoista. intie n Kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin kolme HK Ruokatalon tuotepakettia. Arvonta suoritettiin 1.6.2010 ja palkinnot osuivat seuraaville Jokasorkan lukijoille: Riikka ja Mauno Heiskanen, Tuovilanlahti Esa Löytynoja, Ylivieska Eero Kiskonen, Aura. Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille ja lämpimät onnittelut voittajille! Alue ym hallin päris tovir tölu asto vat kä s.6 sitte lee Suun eläin nittele ten hu hank olella inta s.8 Tern vanh ivasik assa at ka kivin svavat avet assa Nautojen luokitukseen lisää osaluokkia n Naudoilla käytössä olevaan EUROP-luokitukseen tulee lisää luokkia 1.7.2010 alkaen. Nykyisellään luokkia on käytössä yksitoista: P-, P, P+, O-, O, O+, R-, R, R+ sekä U ja E. Nyt osaluokat + ja - otetaan käyttöön myös kahdessa ylimmässä lihakkuusluokassa. Kun käyttöön otetaan luokat U-, U+, E- ja E+, luokkien määrä nousee viiteentoista. Muutos koskee vuositasolla noin tuhatta ruhoa. s.14 Teatteria ja tanssia n LSO LSO Food s Oy :n tu otta jaleh ti 2/ 2010 Foods ja Suomen Rehu järjestävät tuottajille tanssit Iisalmessa ja teatteria Tampereella. Kesätanssit Iisalmessa 30.6. Vielä ehdit mukaan tanssimaan! Kyllikinrannan vauhdikas latotanssimeininki ja kaunis rantamaisema takaavat tuottajille unohtumattoman illan Iisalmessa. Artistivieraana viime kesän tangofinaaliin päässyt Virpi Piippo ja Tanssiorkesteri Elixiri. Kesäisen lavatanssitunnelman lisäksi tarjoamme mehua ja grillimakkaraa. Ulmalan nuorisoseuran puffetista voi ostaa virvokkeita. Ilmoittaudu heti tanssikurssin ja tarjoilujen onnistumiseksi www.lso.fi tai LSO Tuottajapalvelu, puh. 010 570 170. Häräntappoase Pyynikillä 1.7. Pyynikin kesäteatterin pyörivässä katsomossa Tampereella nähdään AnnaLeena Härkösen romaaniin pohjautuva Häräntappoase. Näytös on varattu täyteen, mutta peruutuspaikkoja voi tiedustella LSO Tuottajapalvelusta. J o k a s o r k k a 3/2010 29 LSO Osuuskunta Uusi maailma tekee kaikista viestijöitä Tuottajienkin opeteltava uimaan sosiaalisen median virrassa Kolme vuotta sitten erään suuren pörssiyhtiön menestyksekäs toimitusjohtaja kuvasi työtään: ”Loppujen lopuksi on kysymys vain kahdesta asiasta: viestinnästä ja henkilöstöpolitiikasta.” Hän tarkoitti viestinnällä kaikkea toimintaansa, eleitä, puheita ja virallisia viestejä. Nykyään tämä ei riitä, vaan yrityksen tai yhteisön täytyy pystyä keskustelemaan asiakkaidensa ja sidosryhmiensä kanssa. Yritysten on myös otettava huomioon yhteiskunnan ilmapiiri ja tärkeät keskusteluteemat. Aikaisemmin yritykset pystyivät viestimään asioistaan tiedotteilla, lehdistötilaisuuksilla ja muilla virallisilla kanavilla. Tieto ja tiedotteet kulkivat yhteen suuntaan: yrityksiltä yleisölle, useimmiten median kautta. Mutta nyt peliin ovat tulleet sosiaalisen median välineet, joissa tieto muodostuu asiakkaiden, ihmisten ja monien sidosryhmien keskusteluissa. n Tasavertaisina sosiaalisessa mediassa Sosiaalinen media tarkoittaa kaikkia niitä sähköisiä välineitä, joissa ihmiset keskustelevat keskenään ja välittävät ideoita, ajatuksia, uutismateriaalia. Sosiaalinen media ei ole uusi ilmiö. Ihmiset ovat aikojen alussa kokoontu- Nuotion tuleen tuijottava ihmisten yhteisö on ollut pitkään sosiaalinen media parhaasta päästä. Uudessa maailmassa viestinnästä on tullut jokaisen asia. Ammattimedian lisäksi äänensä saavat kuuluville tavalliset ihmiset, jotka viestivät omissa verkostoissaan vapaasti ja villisti. Yritykset ja yhteisöt ovat joutuneet uuteen tilanteeseen, jossa riittävät vain aktiivisuus ja avoimuus. Läpinäkyvyyden aika koskettaa myös LSO Osuuskuntaa. neet kertomaan toisilleen tarinoita. Nuotion tuleen tuijottava ihmisten yhteisö on ollut pitkään sosiaalinen media parhaasta päästä. Uudet tekniset välineet tarjoavat kuitenkin ihmisille mahdollisuuden keskustella ajasta ja paikasta riippumatta miltei kenen kanssa tahansa. Samalla erilaisista verkkoyhteisöistä on tullut vahvoja vaikuttajia. Facebookin nuotiotulen ympärille on kokoontunut 500 miljoonaa ihmistä maailmassa. Uudessa mediassa kaikki ovat tasavertaisia. Voittaja on se, jonka viesti koskettaa, ilahduttaa, herättää tunteita. Kun aktivistiryhmät levittivät tehokkaasti kuviaan sikatiloilta viime vuoden lopussa, faktat kärsivät tappion. Mielikuviin voi vastata parhaiten vain paremmilla mielikuvilla. mä periaatteet toimivat hyvin sekä ulkoisessa että sisäisessä viestinnässä. Kaiken, mikä yrityksissä ja yhteisöissä tehdään sisäisesti, pitää kestää myös ulkoinen päivänvalo. Keskusteleva asenne on aivan yhtä tärkeä. Viestinnässä ei kukaan ole oikeassa, vaan päivän totuus muodostuu keskustelussa. Eläinaktivistit käyttävät tehokkaasti uusia viestinnän välineitä. Myös tuottajien täytyy hypätä uuden viestinnän virtaan. Hypyn jälkeen tarvitaan uimataitoa, koska muuten virta voi viedä mukanaan. Julkisen keskustelun ja sisäisen viestinnän lisäksi osuuskunnalla on muitakin rooleja. Yksi vastuullisimmista rooleista on viestiä omistajan ääntä HKScan-konsernissa. Harri Saukkomaa Osuuskunta mukaan keskusteluun Uudessa maailmassa pärjää persoonallisuudella ja aitoudella. Juurevuus, vahvat tunteet ja huumori toimivat paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Sosiaalinen media hyljeksii virallisuutta, jäykkyyttä ja ylimielisyyttä. Tunteilla on merkitystä. Myös LSO Osuuskunnan on hyvä oppia uuden viestintämaiseman tavat. Tärkeintä on läpinäkyvyys ja halu keskusteluun. Nä- n Kirjoittaja on Tekir Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja johtava konsultti, joka toimii HKScan-ryhmän ja LSO Osuuskunnan neuvonantajana viestintäkysymyksissä. Tulevat hallinnon kokoukset LSO Osuuskunta 22.9. Hallituksen kokous, Turku 10.–11.11.Edustajiston seminaari, Eerikkilä PL 50, 20521 Turku 010 570 4000 [email protected] www.lso-osuuskunta.fi 30 J o k a s o r k k a 3/2010 snabbt och kort Vapola gård bytte svinen mot dikor Värderingar styr beslutsfattandet på lantbruk Katariina Vapola och Jyrki Ankelo lämnade sina ordinarie tjänster då de började odla Katariinas hemgård i Nystad. Produktionen på gården ändrade helt: svinen fick lämna gården och i stället tog man in dikor. I våras kalvade drygt hundra angus- och herefordkor. Det finns två kalla lösdriftsladugårdar för korna. Från den större ladugården kommer djuren ut i en rastgård. Djuren är uppenbart nöjda med rastgården, som bidrar till att de hålls rena. Nu planerar paret att bygga en rastgård till. Avrinningsvattnen från rastgårdarna avleds i en sedimenteringsbassäng och vidare till våtmark för att renas innan de rinner ut i sjön. WWF gav år 2009 Vapola gård utmärkelsen Östersjöområdets miljövänligaste gård. Produktionen har ökats stegvis. Den ledande tanken är att trygga djurens välbefinnande och därigenom lönsamheten. Ett gott djurmaterial är en av hörnstenarna i lönsamheten. n Värderingar styr verksamheten i alla företag, också på lantbruk. Varje gård kombinerar på sitt eget sätt nedärvda värderingar och business. Familjens och affärsrörelsens verksamhetsmodeller och mål avviker från varandra. Det finns inte någon standardlösning, som ger det bästa resultatet för både familjen och affärsverksamheten. Trots det kan följande anvisningar vara till nytta för de flesta gårdar: Inse att familjen och företaget har olika spelregler. Fundera på gårdens äranden bara utgående från beräkningar och fakta. Om du fattar ett beslut som bygger på något annat än ekonomisk nytta, var medveten om saken. Försök minska gårdens beroende av individer och öka genomskinligheten i verksamheten. Skriv ner planer, mål och mätningar, till exempel på de sätt du lärt dig under kurser om kvalitetssystem. Utnyttja rådgivning eller konsult som hjälp i beslutsfattandet. Om möjligt, skaffa arbetserfarenhet också utanför gården. För tre år sedan övergick man på Vapola gård till naturenlig produktion i fråga om såväl åkrarna som boskapen. Det finns 120 hektar odlad mark på gården, och en tredjedel täcks i sommar av en havre-fodervickerblandning och resten av vall. Därtill har gården rikligt med naturbetesängar. ”Vi har nått ett läge som passar oss.” n Katariina Vapola vill uppmuntra också andra odlare till miljövänlig produktion. Mätare på kommande för svinens välbefinnande Bestämda gränser har ställts upp för de mätare som berättar om produktionen och produktionsförhållandena på gården. Ur Sikava får slakterierna halvårsvis gårdsspecifika listor där överskridningar framgår. Om något av värdena överskrids på en gård, har den ett år tid att sätta saken i skick. Om situationen inte korrigeras kan produktionsavtalet upphävas. Gården kommer åt att se sina egna uppgifter i Sikava och jämföra siffrorna med alarmgränserna. Om siffrorna ligger över eller nära gränsen, ska gården utan dröjsmål vidta åtgärder för att korrigera saken. LSO Foods svinrådgivning hjälper gärna till med att lösa problemen. Tydliga mätare är på kommande för ansvarskännande svinproduktion. HK Ruokatalo har byggt upp en egen specialnivå som ligger ovanför den nationella Sikava-nivån. På den första specialnivån fungerar produktionsmodellen Rybsgris. Alla svingårdar ska uppfylla villkoren för den nationella Sikava-nivån. Detta följs upp av den veterinär som gården har ingått hälsovårdsavtal med. Veterinären följer i samband med hälsovårdsbesök upp bland annat användningen av stimulerande material, luftkvaliteten i svinhuset, snyggheten i boxarna samt hygienen och skicket på vatten- och utfodringsapparaturen. n Alarmgränser i svinproduktionen (det högsta tillåtna värdet) Slaktsvin Suggor Dödlighet, % 4,0 Fastställs i slutet av 2011 Utdömda hela kroppar, % 1,1 7,0 Utdömda kroppsdelar, % 12 Svingårdarna väljer sin strategi n Under kommande tider kan svingårdarna välja två utvecklingsriktningar. En del utvidgar kraftigt, eventuellt i gemensamma företag med andra gårdar. Andra utvecklar gården med hjälp av synergi mellan svinhushållningen och åkerproduktionen. I allmänhet är delägarna i ett stort suggsvinshus en grupp slaktsvinsgårdar. I ett bolagssvinhus strävar man efter så stor produktivitet som möjligt, efter att sälja produktionen till ett så bra pris som möjligt och efter att köpa foder så billigt som möjligt genom att konkurrensutsätta upphandlingen hos industrin. I framtida kombinationsproduktion utvecklar man åkerbruket och köttproduktionen till en helhet där båda verksamheterna stöder varandra. Gården kan spara i transportkostnaderna för spannmål och foder och gödseln sänker produktionskostnaderna för spannmålen. Den här nyttan får ännu större tyngd då oljepriset stiger. Produktiviteten måste vara lika god som i ett stort bolagssvinhus. Också i spannmålsodlingen måste verksamheten på gården vara effektiv. En allt större del av den inhemska produktionen når i produktivitet upp till konkurrentländernas nivå: vi har förmågan att ta till oss och lära oss nya saker och dessutom stärks vår ställning av djurens utomordentliga hälsotillstånd. J o k a s o r k k a 3/2010 31 Vaadi osaamista ja toimivimmat komponentit SYYTÄ Viisi hyvää suuta panostaa kustannustehokkuuteen Lounaisfarmi on Suomen kustannustehokkain rehustusratkaisujen toteuttaja, joka tarjoaa käyttöösi niin komponenttirehut kuin täydentävät tuotteet. Kustannustehokkuus syntyy käytännön ratkaisuista koko ruokintaketjussa. Kannattaa kysyä Lounaisfarmin asiantuntijoilta neuvoja rehustukseen. Mieluiten heti, niin ehdit säästää enemmän. Viisi tuottavinta faktaa: ₋ Ruokinta on suurin muuttuva tuotantokustannus-> siitä on mahdollista saada myös suurin kustannussäästö. ₋ Aperuokinnassa pystytään käyttämään edullisia märkäkomponentteja. ₋ Komponenttiruokinta säilyttää kilpailukykynsä rehuraaka-aineiden hintojen vaihdellessa. ₋ Laaja raaka-aineverkosto takaa luotettavat toimitukset. ₋ Lounaisfarmin optimointipalvelu löytää aina kustannustehokkaimman optimoinnin rehustukseesi. Rypsirouhe – Nautatilojen tärkein valkuaistäydentäjä ! i l l a r i s p Ry Rypsirouhe 184 €/tn Rypsirouhe soveltuu erinomaisesti nautojen valkuaistäydennykseen sekä seos- että erillisruokinnassa. Rypsin aminohappokoostumus sopii erityisesti naudoille ja lisäksi se on hyvä kalsiumin, magnesiumin ja fosforin lähde. Rypsirouhe maistuu sekä lypsy- että lihanaudoille. irtorehuna, min 3 tn Hintoihin lisätään rahti ja alv. Lounaisfarmin rypsirouhe on GMO-vapaata. Älä sulje oveasi kustannustehokkuudelta, kysy lisää asiantuntijoiltamme. Jouni Saarinen myyntipäällikkö puh. 0400 874 575 Jukka Kinnunen myyntipäällikkö puh. 040 521 9516 Pirjo Leva myyntipäällikkö puh. 040 773 7290 jouni.saarinen@lounaisfarmi.fi jukka.kinnunen@lounaisfarmi.fi pirjo.leva@lounaisfarmi.fi PL 50 Turuntie 4 20521 Turku 30100 Forssa Puh. 02 03 55 222 Puh. 02 03 55 222 Fax (010) 570 6563
© Copyright 2024