täällä - Helsingin Suomi

SUOM PU LA
FINLANDIA–POLSKA 2011–2012
Suomi–Puola Yhdistysten Liitto ry
Puolasta
itään
Olemmeko jäämässä puolalaisten vauhdista? Puolassa
kiskoliikenne kohisee eteenpäin; ratikallakin voi matkustaa kohta jo 15 kaupungissa.
Maa pullistelee isoja jalkapallostadioneita ja tölkkitehdas rantautuu Hämeenlinnaan.
Puolassa asioita on totuttu puimaan
monesta kulmasta. Oleellista lienee
myös eräänlainen surrealistinen ajattelutapa, luovuus ja pelottomuus
kohdata todellisuus. Ovet ovat auki
joka suuntaan. Aikoinaan irvileuka
Billy Wilder jätti Sucha Beskidzkan.
Nyt nuoret lähtevät herkästi elannon
ja uusien vaikutteiden perään maailmalle.
Moderni Puola ja sen värikkyys kulkevat punaisena lankana läpi lehden.
Puolan juuret ovat kuitenkin syvällä
historiassa ja vanhaa kunnioitetaan.
Lehden ulkoasu on uudistunut.
Asialla on Varsovan taideakatemiasta valmistunut Ville Helttula, jonka
selkäytimeen Puolan vuodet ovat
iskostuneet. Kansikuvan piirroksen
suunnitellut professori Zygmunt
Januszewski on saman akatemian
miehiä. Visuaalista tykitystä jatkaa
aforistisen kuvituksen maestro Adam
Korpak.
Kiitän sydämellisesti kaikkia lehden
tekoon osallistuneita, Puolansa tuntevia talkootyöstä. Tuloksena on paketti
upeita lukuelämyksiä.
Tässä lehdessä
4 Suurlähettiläs Janusz Niesyto: Mare Nostrum yhdistää
5 Puolan elokuvaviikot 2011: Kamppailuja ja traagisia kohtaloita
Sattumalta Bór Zapilskissä
6 Kohtauksen anatomia: Andrzej Wajda ja Janusz Morgenstern
Gdynian festivaalilla
7 Tuhkaa ja timanttia kiertueella
Puolalaisen lyhytelokuvan aaltoja Helsingissä!
10 Professori Matti Klinge: Puola on Euroopan sydän
11 Ritarin henki elää käytöstavoissa
14 Kemikaalien matkassa – EU avasi oven Suomeen
EU-puheenjohtajuutta
15 Eksoottisuus ja metallimusiikki vetävät Suomeen
16 Puolan raideliikenne rullaa voimalla
19 Kaupunkitutkija matkusti ensikäynnillään ratikalla Gdańskissa
23 Poland ...why not?
24 Puolalaista runoutta
25 Matka avaruuteen on matka ihmiseen
26 Puolan julistetaide uudistuu
Libeskind Tampereella
27 100 vuotta Nobel-kirjailija Czesław Miłoszin syntymästä:
Maailman kansalainen Miłosz
32 Schindlerin tehtaasta erinomainen museo
33 Itä-Eurooppa matkalla länteen
34 Nobelisti Władysław Reymont – järeän teollisuusproosan mestari
35 Poznańskin perintöä
36 Ahne markkinatalous toi Puolaan kiirettä, ahdistusta ja köyhyyttä
40 Solidaarisuusliike suomalaisen valtalehdistön silmin
41 Siisteys yllätti jäteammattilaiset
42 Sanelukilpailu vaalii äidinkieltä
43 Po prostu, puolaksi, siis!
44 Puolalaiset koirarodut: Pon
45 Bridge houkuttelee Puolaan
Lehden toimitus ottaa mielellään vastaan lukijapalautetta sekä uudesta
ilmeestä että sisällöstä.
46 Maria Skłodowska-Curie – fysiikan ja kemian nobelisti
Toivotan mukavia
lukuhetkiä!
48 Yhdistykset
Päivi Erola
Vastaava päätoimittaja
54 Teetä vai kahvia
47 Kemiaa ja ystävyyttä
Puolalainen pakkausjätti tuli Suomeen
53 Nukketeatteri Tęcza kävi ja kutsui kylään
55 Adamismia
[email protected]
Kääntäjän kantilta
Suomi–Puola Yhdistysten Liitto ry
Suomi–Puola Finlandia–Polska
Toimisto
Porvoonkatu 37 A
00520 Helsinki
Ulkoasu ja taitto
Ville Helttula
Julkaisija
Suomi–Puola Yhdistysten Liitto ry
Ilmoitushinnat ja mediakortti
www.suomi-puola.fi
[email protected]
Päätoimittaja / toimitus
Päivi Erola
[email protected]
Kirjapaino
SLY-Lehtipainot Oy
Kirjapaino Uusimaa
Puheenjohtaja
Marjukka Mäyry
[email protected]
toimitusneuvosto
Outi Aaltonen,Marjukka Mäyry, Kalevi
Saarinen, Merja Åkerlind, Päivi Erola
Painos
4 500 kpl
www.suomi-puola.fi
8
Varsovan raunioita
raivaamassa 1948
12
Kaksi ideaa Puolasta
jakaa maata
20
Puola-jazzin tärkeimmät
airueet Suomessa
28
Jalkapallohuuma
rutisti Puolan
suurinvestointeihin
30
Billy Wilder – irvileuan tie
Sucha Beskidzkasta
Hollywoodiin
38
Puolan kirjallisuuden
suomennoshistoria, osa III:
Vuosi 1989 toi murroksen
Kannen kuva
Zygmunt Januszewski
Januszewski (s. 1956) on valmistunut graafikoksi
Varsovan taideakatemiasta. Työsarkaa piirrokset,
kuvitukset, julisteet, valokuvat ja runous. Saanut
lukuisia kansainvälisiä palkintoja ja tunnustuksia.
Säännöllisesti näyttelyitä. Töitä esillä useissa
museoissa. Säännöllisesti kuvituksia Puolan valtalehdissä ja esim. Die Zeit ja Die Welt -lehdissä.
www.zygmuntjanuszewski.pl
suomi–puola 2011–2012 3
Suurlähettiläs
Janusz Niesyto:
Intomielisyydestä uutta verta
EU sai Puolan jäsenyyden myötä
uutta verta puolalaisten yltiöpäisestä
Eurooppa-myönteisyydestä,
sanoo
Niesyto.
Mare
Nostrum
yhdistää
Päivi Erola
Kesäkuussa 2011 Suomeen
saapunut Puolan uusi suurlähettiläs Janusz Niesyto on
palvellut Puolan ulkoministeriötä keskeytyksettä vuodesta
1973.
– Luotsasin protokollaosastoa vuodet
1998–2005, kertoo Niesyto. Tuolta ajalta
mieleeni ovat erityisesti jääneet Paavi
Johannes Paavali II:n kaksi viimeistä
Puolan vierailua. Osallistuin henkilökohtaisesti valmisteluihin kuten myös
aktiivisesti itse vierailuihin. Toinen
muistorikas tapahtuma on Japanin
keisarin Akihiton vierailu, jota valmistelimme lähes puolitoista vuotta.
Puolassa palvelleiden suurlähettiläiden muistiin ovat varmaan iskostuneet
maakuntavierailut. Niesyto keksi ajatuksen vuonna 2000. Suurlähettiläät
tutustuivat kahdesti kaiken kaikkiaan
18 maakuntakohteeseen, joista Niesyto
masinoi 30. Upeaa Puolan tunnetuksi
tekemistä, hän iloitsee.
Ystävyysseurat paikkaavat
kulttuuri-instituutteja
Matkailun voima on valtava, hehkuttaa Niesyto ja miettii, miten erityisesti
nuoret saisi kiinnostumaan Puolasta
matkailukohteena.
Niesyto suhtautuu kannustavasti Suomi–Puola Yhdistysten Liiton esitykseen julkaista enemmän matkailuesitteitä Puolasta suomen kielellä. Hän on
ehtinyt käsitellä asiaa jo julkisestikin.
– Ystävyysseuran rooli Puola-tietouden
levittäjänä on korvaamaton; varsinkin
kun kulttuuri-instituutit puuttuvat,
eikä niitä taloudellisista syistä varmaan perustetakaan pitkään aikaan.
Pohdin aktiivisesti uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön.
Vappu Tšernobylin jälkeen
Mielleyhtymäni Suomesta on aina ollut
puhdas luonto, järvet ja totiset, pidättyväiset suomalaiset, kertoo suurlähettiläs Niesyto. Tosin kolmas stereotypia
karisee päivä päivältä.
– Kävin ensimmäisen kerran Suomessa
1986. Saavuin Helsinkiin junalla Moskovasta – kolme päivää Tsernobylin
onnettomuuden jälkeen. Oli vappu ja
mielikuva suomalaisista alkoi murtua ...
– Työskennellessäni Moskovassa 19804 suomi–puola 2011–2012
– Sekä ideologisen että taloudellisen kriisin hetkillä intomielisyys on
tarpeen. Puolasta unioni sai myös
hyvin koulutettua, nuorta työvoimaa,
yli 37 miljoonan asukkaan markkinaalueen ja liiketoimintaympäristön.
Unionin aimo loikka itään on suuri
geopoliittinen etu.
Presidentti Tarja Halonen ja suurlähettiläs
Janusz Niesyto Puolan EU-puheenjohtajuuden puitteissa järjestetyssä diplomaattitapaamisessa lokakuussa 2011. Kuva: Oskar
Sulek
luvulla törmäsin jatkuvasti suomalaiseen diplomaattiin Markus Lyraan.
Puolueeton suomalainenhan kutsuttiin kaikkiin tilaisuuksiin, ja minut kutsuttiin, koska osasin useampaa länsimaista kieltä ja ylipäänsä olin tunnettu avoimesta luonteestani ja ironisen
kirpeästä elämänasenteestani.
Nyt Niesyto tuntee kaikki Suomen
Varsovan suurlähettiläät 25 vuoden
ajalta, samoin kuin ulkomaanpestiensä
aikaiset kohdemaitten Suomen lähettiläät.
Puolalaisille EU-jäsenyys oli unelmien täyttymys: Puola sai takaisin
sille eurooppalaisena valtiona kuuluvan paikan Euroopassa, ja vuosikymmeniä kestänyt poliittinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen nurkassa olo
päättyi. Puolan kulttuurihan on aina
ollut osa Euroopan kulttuuriperintöä ja
pysytellyt sen valtavirrassa.
Jäsenyys lisäsi historian kaltoin kohteleman Puolan turvallisuuden tunnetta, vahvisti Puolan ääntä maailmanlaajuisesti, avasi valtavat markkina-alueet
käyttöömme ja nuorillemme ovet
Eurooppaan sekä nosti omanarvontuntoamme, kiteyttää suurlähettiläs
Puolan jäsenyyden edut.
Koti Ylä-Sleesiassa
Porot ja hirvet
Lapsuusvuosinaan Bierun Staryssa Janusz Niesyto pelasi jalkapalloa, keräsi
postimerkkejä sekä kävi mustikassa ja
sienestämässä. Pikku-Fiatien tehdas
rakennettiin myöhemmin 600 vuotta
vanhaan Bieruniiin, jonne kauniilla
ilmalla siinsivät Beskidien vuoret.
Sieniharrastusta onkin hyvä jatkaa
Suomessa.
– Suomessa minua kiehtoo kaikki, myös
kielenne. Eniten kiinnostaa kuitenkin
se, miten vähäväkisen ja luonnonvaroiltaan köyhän maan onnistuu
menestyä taloudellisesti ja luoda hyvinvointia. Ja pystyttehän perinteisesti
pitämään yllä hyviä suhteita Venäjään,
jatkaa suurlähettiläs Niesyto.
Helsingillä on erityinen merkitys
minulle, kertoo suurlähettiläs Janusz
Niesyto. Halusin itse tulla nimenomaan Helsinkiin, ja toiseksi kyseessä
on viimeinen virkapestini ennen
eläkkeelle siirtymistä. Pitkän urani
aikana olenkin käynyt läpi lähes
kaikki mahdolliset tehtävät ulkoministeriössä.
Puola liittyi 1991 ensimmäisten joukossa Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostoon (NACC). Brysselin ajoilta Niesyto
muistaa, miten puolalaiset ylpeänä
valistivat
suomalaisia
yhteistyöneuvostosta ja sen eduista.
Puolan ja Suomen keskinäisten suhteiden jalostumista avittaa molemminpuolinen sympatia, kuuluminen
yhteiseen EU-perheeseen ja naapuruus
Itämeren läpi.
– Meidän tulisi lopettaa alituinen toistemme uudelleen löytäminen ja aloittaa mitä nopeimmin monitasoinen
konkreettinen yhteistyö, jonka perustana on EU ja Mare Nostrum, meidän
Itämeremme, tähdentää Niesyto.
Yhteistyötä voi tehdä kaikilla aloilla,
jopa joidenkin mielestä niinkin utopistiselta tuntuvalla kuin ydinenergia.
Yhteinen poronkasvatus tosin pitänee
jättää pois, mutta hirvien suhteen näen
tiettyjä mahdollisuuksia, onhan niitä
meilläkin, sanoo Niesyto.
Janusz Niesyto
kansainvälisten suhteiden historian maisteri
Moskovan kansainvälisten suhteiden instituutti
(1973); erikoistui Ranskaan ja Benelux-maihin;
jatko-opinnot kuului-sassa Varsovan kauppa- ja
tilastokorkeakoulussa (SGPiS)
puhuu englantia, ranskaa, hollantia, venäjää
Puolan UM:ssa vuodesta 1973: palvellut mm.
Moskovassa, Brysselissä, Bernissä; 1998–2005
protokollaosaston päällikkö; ollut kolmen ulkoministerin kansliapäällikkönä
perhe vaimo ja kaksi aikuista tytärtä
intohimoinen filatelisti jo 55 vuotta; nyt kiinnostaa erityisesti Europa Cept -sarja, Suomi ja
Ahvenanmaa
rakastaa bridgeä ja sienestystä
lukee paljon; erityisesti tietokirjallisuutta ja
1920–2000 -lukujen muistelmia; kirjailija-nimiä
Grisham, Ludlum ja Forsyth
matkustaa mielellään, käynyt 89 maassa
Puolan elokuvaviikot 2011
– kamppailua ja traagisia kohtaloita
Elokuvaviikot 2011 avasivat Puolan Suomen suurlähettiläs Janusz Niesyto, SPYL:n puheenjohtaja Marjukka Mäyry ja tapahtumakoordinaattori
Kira Jääskeläinen Kino K-13:n täydessä salissa Helsingin Katajanokalla. Kuvat: Oskar Sulek
Suomi–Puola Yhdistysten Liiton (SPYL) vuoden
päätapahtumiin kuuluvat elokuvaviikot
järjestettiin jo 32. kerran. Puolalaisen nykyelokuvan parhaimmistoa esiteltiin Helsingin
lisäksi Jyväskylässä, Turussa, Haapavedellä,
Lahdessa, Tampereella, Kajaanissa ja Oulussa.
telakkatyöläisten taistelu paremmasta Puolasta vuonna
1970 Antoni Krauzen elokuvassa Musta torstai (Czarny
czwartek), puhumattakaan afgaanivangista, joka Jerzy
Skolimowskin elokuvassa Essential Killing päätyy keskelle Keski-Euroopan luontoa ja joutuu taistelemaan
henkensä edestä.
Viittä tuoretta näytelmäelokuvaa täydensivät lyhyet
dokumenttielokuvat, jotka jo perinteeksi muuttuneeseen tapaan näytettiin esitysten alussa.
Kaikki elokuvat liittyivät kamppailuun ja traagisiin
kohtaloihin Puolan lähihistoriassa.
Festivaaliohjelmisto on aina monen tekijän summa ja
joskus myös hieman sattuman kauppaa.
Vuoden 2011 ohjelmistossa elokuvia yhdistäväksi teemaksi kasvoi yksilö kohtalon kierteessä: puolalaisen naisen kamppailu juutalaistytön puolesta Feliks
Falkin hienossa elokuvassa Joanna, intellektuellin
kirjailijan kohtalo 1960-luvun lopun Puolassa Jan
Kidawa-Błońskin elokuvassa Ruusunen (Różyczka),
Puolassa valmistuu yli 40 näytelmäelokuvaa vuodessa.
Jäämme odottelemaan, mitä teemoja vuosi 2012 tuo
tullessaan elokuvaviikoille.
Elokuvaterveisin,
Kira Jääskeläinen
SPYL:n elokuvasihteeri
Puolan elokuvaviikot on Facebookissa!
Sattumalta
Bór Zapilskissä
Päivi Erola
Kansainvälinen elokuvafestivaali
The INternational Random Film Festival
eli IRFF perustuu sattumaan. Paikka ja aika
arvotaan sattumanvaraisesti samoin kuin
kilpailusarjan elokuvatkin. Festivaalin
ydintiimi on suomalais-itävaltalais-puolalainen.
Vuoden 2011 heinäkuussa sattuman oikku toi festivaalin Bór Zapilskiin, vajaan 300 asukkaan sleesialaiskylään.
Festivaalin toinen perustaja ja tapahtuman tuottaja
Hannaleena Hauru on tyytyväinen menestykseen:
Neljän päivän tapahtuma keräsi 670 katsojaa ja oli
laajasti esillä puolalaisessa mediassa. Lisäksi se johti
hedelmällisiin kontakteihin.
Paikalliset elokuva-aktiivit suhtautuivat ihailtavan
ennakkoluulottomasti yhteistyöhön. Katowicessa
järjestettävän ARS Independent -festivaalin järjestäjiin
aiomme pitää jatkossakin yhteyttä. Myös Katowicea
vuoden 2016 kulttuuripääkaupungiksi ajava hanke oli
kumppanimme, luettelee Hauru.
IRFF-TEAM-2011, kuva: Craig Downing
– On melkein sääli, että projektimme luonteeseen kuuluu vaihtaa vuosittain tapahtumapaikkaa.
Kilpailuun osallistui Pinja Sormusen elokuva Viikko
Vanessana, mutta arpaonni ei tuonut palkintoa
Suomeen.
Vuonna 2012 festivaali järjestetään Anijan kylässä
Virossa
www.randomfilmfest.com
www.arsindependent.pl
suomi–puola 2011–2012 5
KOHTAUKSEN
ANATOMIA
Andrzej Wajda ja
Janusz Morgenstern
Gdynian festivaalilla
Eurooppalainen elokuva elää
muutoksen aikaa, ja sen mukana myös Gdynian festivaalin
tulisi kehittyä. Näin sanoo
Michał Chaciński, josta tuli
tärkeimmän puolalaisen elokuvan tapahtuman taiteellinen johtaja 2010.
Chaciński korostaa erityisesti elokuvakasvatusta, joka tuo uuden sukupolven yhteen vanhojen mestareiden
kanssa. Edistääkseen kohtaamisia
Chaciński on luonut festivaalille seminaareja ja keskustelutilaisuuksia.
Tänä kesänä yhden seminaarisarjan
otsikko oli “Kohtauksen anatomia”.
Paikalle oli kutsuttu arvovieraita,
kuten Andrzej Wajda, Janusz Morgenstern, Agnieszka Holland ja Krzysztof
Zanussi. Jokainen tekijä valitsi yhden
kohtauksen tuotannostaan ja kertoi
yleisölle siitä, miten tämä kohtaus oli
syntynyt.
Allekirjoittaneella oli kunnia kuunnella Andrzej Wajdan sekä Janusz
Morgensternin yhteistä esiintymistä.
Elokuva oli tietenkin Tuhkaa ja timanttia (1958), joka pohjautuu Jerzy
Andrzejewskin samannimiseen romaaniin. Tekijät olivat valinneet kohtauksen, jossa Maciek (Zbigniew
Cybulski) ja Andrzej (Adam Pawlikowski) istuvat tyhjässä baarissa ja
muistelevat sodassa kuolleita ystäviään. Miten tämä klassikoksi
julistettu kohtaus oikein syntyi?
Kirja yhdeksi päiväksi
Andrzej Wajda aloitti keskustelun
siitä, miten kirjan pohjalta tehdään
elokuva. Tärkeintä on löytää hahmot
sekä niiden karaktääri. Seuraavaksi
lähdetään luomaan kohtauksia, jotka
ilmaisevat tätä karaktääriä. Tässä
vaiheessa alkoi Wajdan yhteistyö
elokuvan toisen ohjaajan Morgensternin kanssa. Kirjan tarina päätettiin
kertoa yhden yön tapahtumien kautta.
Päivä oli 8.5.1945, toisen maailmansodan päättymispäivä.
Käsikirjoitus saatiin hyväksyttyä keskittyen elokuvan visuaalisuuteen.
Sensuuri koski tarkasti dialogeja,
mutta kuvaa olikin vaikeampi sensuroida. Siksi ohjaajat etsivät oikeita
kuvia, niitä jotka kertoisivat eniten.
Wrocławin Studiossa, kaukana Varsovan valvovan silmän alta, he saivat
tehdä työtään rauhassa.
Cybulskille vastapaino
Kun Zbigniew Cybulski oli palkattu
esittämään toista pääosaa, hänen
6 suomi–puola 2011–2012
rinnalleen tarvittiin vastapainoksi
toisenlainen, intellektuellimpi hahmo.
Tähän rooliin Adam Pawlikowski sopi
täydellisesti. Cybulskin näytellessä
hyvin pitkälle oma itseään, flirttailevaa peluria, Pawlikowskin hahmo
Andrzej puettiin pukuun ja kravattiin.
Kohtaus alkaa siitä, kun viereisessä
salissa alkaa konsertti ja kaikki
paitsi päähenkilöt poistuvat baarista.
Ohjaajat ovat valinneet kappaleeksi
banaalin schlägerin sillä periaatteella,
että sodan jälkeen ”elämä jatkuu”.
Musiikin soidessa taustalla Maciek
alkaa muistella erästä iltaa sodan
aikana, iltaa, jonka hillitympi Andrzej
haluaa selvästi unohtaa:
- Muistatko pirtun Rudyn luona?
Kysyy Maciek baaritiskin päädystä
- En
- Etkö todellakaan muista?! (Maciek
siirtyy lähemmäksi)
- En, milloin se oli?
- Muistathan (Maciek tuo lasin
Andrzejn nenän alle)
- En, älä pilaile.
Sillisalaatista pirtuksi
Kuvakulmat valitaan sitä mukaa, kun
Cybulski leikkii katsojan kanssa.
”Suuret näyttelijät luovat itse omat
roolinsa. Cybulski oli näyttelijä, josta
ohjaaja saattoi vain yrittää saada
jotakin irti, mutta häntä ei voinut
pakottaa mihinkään”, kertoo Wajda.
Dialogi kuvastaa kohtauksen teemaa
”menetetty sukupolvi”, ja sen edetessä
päästään kohtauksen ytimeen. Tässä
kohtaa kirjassa päähenkilöt nauttivat
sillisalaattia. Wajdan ja Morgensternin käsissä sillisalaatti vaihtui
pirtuun. Kuolleiden tovereiden muistoksi Maciek liu´uttaa seitsemän
lasia tiskille ja sytyttää ne tuleen
yksi kerrallaan Andrzejn luetellessa
nimiä. Kahta viimeistä Maciek ei saa
kuitenkaan sytyttää. Andrzej jatkaa:
- Mutta me olemme hengissä!
- Ne olivat aikoja! (purskahtaen nauruun)
- Sitäkö mieltä olet?
- Miten elimmekään ja minkälaisessa
seurassa!
- Entä sitten? Melkein kaikki ovat
kuolleet.
- Mutta elämä oli kivaa.
- Me olimme eri ihmisiä.
- Olimme nuorempia
- Ei ainoastaan. Tiesimme mitä halusimme.
- Niin, naisia.
- Tiesimme mitä MEILTÄ halutaan.
...
Mikä
visuaalinen
neronleimaus!
Kenen idea pirtu ja lasien sytyttäminen alun perin oli, eivät ohjaajat
enää Gdynian lavalla muistaneet.
Eikä sillä ehkä ole merkitystä.
Kohtaus on joka tapauksessa ikuistettu elokuvahistoriaan.
Laseissa oli tosin pirtun sijasta bensiiniä, kertoo Morgenstern. Ettei se
paljastuisi, piti dialogi puhua hyvin
nopeasti, ennen kuin bensiinin liekki
ehti vaihtaa sävyä.
Kuvia epänormaalista
”Sodan päättyminen aiheuttaa yleisen
epänormaaliuden
tilan”,
sanoo
Wajda. Tämä epänormaalius näkyy
läpi elokuvan kuvissa, jotka kertovat
enemmän kuin tuhat sanaa.
Me kaikki muistamme elokuvan
tappokohtauksen,
jossa
Maciek
ampuu kommunisti Szczukan, mutta
tapettu kaatuukin tappajansa päälle.
Samalla sekunnilla taustalla alkaa
ilontulitus. Tai näyttelijä Cybulskin
nauru, joka yllämainitussakin kohtauksessa muuttaa vitsiksi sen, mikä
ei sitä ole.
Tuhkaa ja timanttia on saanut erityisesti kiitosta kuvallisesta kerronnastaan. Iltapäivä ohjaajien seurassa
vahvisti sen, että elokuvataide on
ryhmätyötä.
Wajda ja Morgenstern jatkoivat
yhteistyötä
Wajdan
seuraavassa
elokuvassa Lotna (1959). Sen jälkeen
ohjaajien tiet erkanivat ja molemmat
jatkoivat omien elokuviensa parissa.
Janusz Morgenstern poistui keskuudestamme
6.9.2011.
Andrzej
Wajda jatkaa edelleen ohjaamista.
Uusi elokuva kertoo Lech Wałęsasta ja
se valmistuu vuonna 2012.
Kira Jääskeläinen
SPYL:n elokuvasihteeri
Tuhkaa ja timanttia kiertueella
Päivi Erola
Andrzej Wajda ja Zbigniew Cybulski kävivät mainostamassa Tuhkaa ja timanttia
-elokuvaa Suomessa vuonna 1958. Kiertue kesti toista viikkoa. Koko vierailun
ajan heidän tulkkinaan toimi Åke Lahtinen, Varsovaa raivannut puolan kielen
taitaja.
Juhlava ensi-ilta oli Helsingissä Adlonissa, josta seurue jatkoi Turkuun. Vierailu
herätti laajalti kiinnostusta, sillä Wajda oli jo silloin kuuluisa Suomessakin.
– Cybulski oli joviaali, vilkas ja iloinen. Hyvin positiivinen henkilö. Samoin
Andrzej Wajda oli miellyttävä ja äärettömän kohtelias, kertoo Åke Lahtinen
Kuukausi vierailun jälkeen Lahtinen sai Buenos Airesista kirjeen, jossa ohjaaja
Wajda henkilökohtaisesti kiitti Åkea tulkkauksesta ja avusta. Kirje on edelleen
tallella.
Cybulskiin Lahtinen törmäsi sattumalta seuraavana vuonna Gdańskissa, jossa
tähti oli kuvaamassa Jerzy Kawalerowiczin elokuvaa Yöjuna (Pociąg).
Vuonna 1960 ilmestyi suomeksi Jerzy Andrzejewskin teos Tuhkaa ja timanttia
Åke Lahtisen suomentamana.
n
e
s
i
a
n
l
a
a
l
v
u
Puo
k
lyh
o
l
yte
a
j
o
t
aal
ä!
Helsingiss
Satu Kuusranta
Poznańilainen Ad Arte -säätiö edistää eri taidemuotoja ja esittelee mm. puolalaista lyhytelokuvaa Puolassa ja ulkomailla.
Helsingin Suomi–Puola-yhdistys on allekirjoittanut Ad Arten
kanssa yhteistyöpöytäkirjan festivaalin säännöllisestä järjestämisestä Helsingissä. Järjestämistä tukee Puolan elokuvataiteen
instituutti PISF.
Huhtikuussa 2011 Pasilan pääkirjastossa aaltoili puolalaisia
lyhytelokuvia. Ohjelmassa oli 11 kiinnostavaa puolalaista lyhytelokuvatuotantoa: kertomuksia, dokumentteja, animaatioita,
videotaideteoksia ja musiikkivideoita. Helsingin lisäksi Short
Waves vieraili yli 30 puolalaisessa kaupungissa sekä Berliinissä,
Dublinissa, Lontoossa, Münchenissä, Portossa ja Žilinassa.
Yleisö sai valita kaikissa osallistuvissa kaupungeissa parhaan
elokuvan. Pääpalkinnon 2 500 euroa voitti Piotr Bosackin lyhytfilmi Drakula. Poznańin kaupungin pormestarin erikoispalkinnon
Short Wawes PRO, suuruudeltaan 1 250 euroa, puolestaan voitti
Igor Chojnan Ikkunan läpi (Przez szybę).
Puolalainen lyhytelokuva on voimissaan. Festivaaleilla esitetiin
taidokkaita lyhytelokuvia yli 100 näytöksessä yhteensä
runsaalle 10 000 katsojalle.
Katsojien kiinnostus puolalaiseen lyhytelokuvaan inspiroi
Ad Arten järjestämään Short Waves Allround -sarjan, jossa
esitetään edellisten vuosien parhaimmistoa. Marraskuun
2011 elokuvakaupungeiksi valikoituivat Helsingin lisäksi
Serbian Pančevo, Saksan München ja Liettuan Vilna. Helsinki
valikoitui syksyiseen sarjaan, koska “joulupukki saattaa vierailla
festivaalilla, onhan Helsinki vain beretin kantamoisen päässä
Lapista!”
www.shortwaves.pl
suomi–puola 2011–2012 7
VARSOVAN RAUNIOITA
RAIVAAMASSA
Åke Lahtinen
1948
Nuorison organisoimiseksi kaupunkien raunioraivaukseen
Puolassa perustettiin pian sodan jälkeen erityinen järjestö
nimeltään ”Służba Polsce”, Palvelus Puolalle. Siihen kuului
1940-luvun lopussa 55 000 nuorta. Keskeisenä toimintana
olivat vapaaehtoisten suuret, yleensä kolmiviikkoiset telttaleirit. Kansainvälisen solidaarisuuden nimessä niille alettiin
kutsua nuorisoa myös muista Euroopan maista 1948. Yksi
lähtijöistä oli 19-vuotias Åke Lahtinen, joka muistelee jutussaan kesää 63 vuotta sitten.
Kutsu suomalaisille nuorisojärjestöille
saapui Puolan nuorisoliitto ZMP:n
kautta. Ryhmään valikoitui kymmenen osallistujaa, joista kahdeksan
toimi Demokraattisen nuorisoliitossa
eri puolilla Suomea. Mukana oli pari
hieman vanhempaa nuoriso-ohjaajaa
sekä lisäksi kaksi Ylioppilaskuntien
liiton edustajaa.
Kaikki lähtivät ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen.
Vaiheikas reitti
Matka Suomesta Varsovaan vuonna
1948, vain kolme vuotta sodan jälkeen, ei ollut aivan yksinkertainen
asia. Ainoa reittiyhteys Puolaan kulki
Turun ja Tukholman kautta laivalla ja
junalla, ja Ruotsiinkin tarvittiin viisumi. Ulkomaanpassi oli matkakohtainen ja ajallisesti rajattu, ja sen hankinta
oli suuri operaatio. Suomen Pankki
myönsi oikeuden ostaa valuuttaa vain
passia vastaan ja hyvin niukalti. Elintarvikekortit olivat vielä voimassa,
ja laivaruokailuihin tarvittiin omat
kuponkinsa.
Ruotsalainen junalautta liikennöi
Puolaan kolmasti viikossa. Määräsatama oli Odra-Port Oderjoen suulla
lähellä Saksan rajaa kaiketi nykyinen
Świnoujście. Rantavesillä kiinnitti
huomiota suuri määrä sodan aikana
uponneita laivoja. Vedenpinnan yläpuolella näkyivät ainoastaan mastojen
huiput.
Satamassa meitä odotti Varsovasta
tullut vastaanottaja, joka ohjasi meidät
pääkaupunkiin vievään junaan. Muistissani ei ole, miten meidät vietiin
Varsovan päärautatieasemalta leirille.
Matka ei kuitenkaan ollut pitkä.
Jo ensimmäinen huomiomme kiinnittyi pahoin vaurioituneisiin taloihin
tai paikoin suorastaan luhistuneeseen
kaupunkikuvaan. Mutta katujakin
toki oli, ja raitiovaunut kulkivat.
Autoliikenne sen sijaan oli vähäistä.
Varsovassa sanottiin silloin olleen
noin 600 000 asukasta. Ihmisiä ei kaduilla ollut erityisen runsaasti, mutta
kaikesta näki, että kaupunki eli.
Täydellisesti kuollut se sen sijaan oli
vain pahiten tuhoutuneilla alueilla. Ja
niitäkin oli, sen saimme vielä nähdä.
Varsinainen keskusta oli jollain tavoin
olemassa katuineen. Kauppojakin
löytyi, mutta ei tavarataloja. Yksityisyritteliäisyys kukki sitkeästi monina
pienkauppoina, vaikka uutta tavaraa
oli niukalti. Varsovasta sai kuitenkin
ostaa vapaasti monia elintarvikkeita
muun muassa sokeria, jotka olivat
Suomessa vielä kortilla.
Kirjoittaja 19–vuotiaana.
Raivausprikaatissa
Palvelus Puolalle -organisaation leiri
sijaitsi lähellä keskustaa, mutta varsin
tuhotulla alueella. Nowy Świat -katu
oli pääosin käytössä, mutta Stare
Miastosta alkaen kaupunki oli
täysin raunioituneena, samoin Nowe
Miasto.
Pääosin ulkomaalaisille Varsovan
raunioiden raivaajille tarkoitettu leiri
oli pystytetty Trauguttin puistoon entiselle pallokentälle. Toisen prikaatin
upseerijohto otti ryhmämme asiallisesti vastaan, ja meille osoitettiin oma
tilava sotilasteltta. Ryhmämme ainut
naisjäsen yöpyi muunmaalaisten
nuorten naisten keskuudessa.
Saimme prikaatilaisten asukokonaisuuden, täyden ruskean univormun
lakista
työjalkineisiin. Asu
oli
tarkoitettu luonnollisesti myös työntekoon. Omia vaatteita emme juuri
leirillä käyttäneet paitsi joissakin
juhlatilaisuuksissa. Leiriruoka oli
useimmille meistä varsin outoa ja
kovin rasvaista.
Sitten alkoi työnteko, matkamme
todellinen tarkoitus. Leiriohjelma
toimi sotilaalliseen tapaan kaikille
yhtäläisesti: Herätys klo 5.00, peseytyminen ja aamiainen klo 6.00.
Raivaustyöhön lähdettiin klo 7 marssien maakohtaisina ryhminä oman
maan lipun alla. Matka raivauspaikalle kulki Nowe Miaston raunioihin avattua kulkuväylää pitkin
8 suomi–puola 2011–12
eikä ollut järin pitkä. Raivasimme
Marszałkowska-kadun loppupäässä
kolmen talorivin raunioita 120-metriseksi levennettävää valtakatua varten. Raivauspaikkamme liittyi myös
tulevan Itä-Länsi-tunnelin (Trasa W-Z)
syntyyn.
Alue oli entistä ghettoa ja perusteellisesti raunioina. Raivauspaikalle oli
asennettu siirrettävät kapearaiteiset
kiskot ja niitä pitkin oli tuotu metallisia avovaunuja kerättävää jätettä
varten.
Kierrätettävä kivi- ja tiilimurska
lajiteltiin kolmeen osaan: rakennussoraan, ehjinä säilyneisiin tiiliin
sekä rautaan ja muihin metalleihin.
Työvälineinä olivat pääosin lapiot ja
hakut sekä metallisangot.
Leirin johto oli ilmoittanut meille
normit: päivää ja henkilöä kohti 1,15
kuutiometriä soraa, 150 kiloa metallia
sekä 250 puhdistettua tiiltä. Tavoite
ei ollut kovinkaan vaikea täyttää.
Yhtenäkin päivänä Suomen ryhmä
ylitti tavoitteensa 390 prosentilla.
Norjalaiset olivat tässä vieläkin
parempia ja voittivat koko oleskeluajan tavoitekisan. Suomalaiset tulivat
toiseksi ja tanskalaiset kolmanneksi.
Breslausta Wrocławiksi
Julia puuttuu peliin
Höyryjuna vei ryhmämme läntiseen
Puolaan, joka vasta kolmen vuoden
ajan oli kuulunut Puolaan. Alueen
suurkaupunki Breslau oli muuttunut Wrocławiksi. Vanha asujaimisto
oli pakotettu siirtymään Saksaan, ja
puolalaiset uudisasukkaat olivat vasta
tulleet idästä.
Matkamme päätös Puolassa oli jo
lähellä, kun pienen pieni tapahtuma
muutti kaiken. Syynä oli petollinen
Julia. Se oli nimenä jokialuksella,
jonka piti viedä meidät Szczecinistä
meritse takaisin Odra-Portiin. Ja Julia
veikin, mutta myöhästyen täpärästi.
Ruotsin laiva oli jo irtautunut pari
metriä laiturista - eikä se enää palannut takaisin. Seuraava laiva tulisi vasta kolmen päivän kuluttua.
Vanha kulttuurikaupunki koki sodan
pahimmillaan. Sen näki raunioitten
paljoudesta jo ensi silmäyksellä.
Niinpä seuraava päivä kuluikin
raivauksessa, kuin jatkona työllemme
Varsovassa.
Puolaan liitettyjen länsialueiden suuret teollisuusmessut antoivat viitteen
alueen nopeasta noususta.. Muutosprosessi eteni maassa pikavauhtia
muutoinkin. Wrocławissa kuulimme,
että siellä oli juuri perustettu Puolan
yhtynyt työväenpuolue.
Monenlaista pähkäilyä riitti. Seisoessamme orpoina tyhjällä laiturilla
luoksemme tuli nuorehko nainen,
joka oli nähnyt tapahtuneen. Osoittautui, että hänen kiinnostuksensa
meitä kohtaan johtui puhumastamme
kielestä. Nainen oli virolainen ja hän
pyysi meidät vieraiksi maatilalleen.
Lähdimme virolaisen uuden ystävämme maatilalle huteralla hevoskyydillä. Meitä oli aikamoinen lasti:
yhteensä 11 aikuista pienissä kärryissä, joissa oli vain ohuet puupyörät.
Virolaisen nainen oli ajautunut
sodan aikana kotimaastaan Puolaan.
Puoliso oli puolalainen, nuori hänkin.
He olivat uudisasukkaina ottaneet
hiljakkoin haltuunsa pienehkön tilan,
jonka saksalaiset omistajat olivat joko
paenneet tai karkotettu rauhanteon
jälkeen. Vastaavia tapauksia oli pian
sodan jälkeen tuhansittain Puolan
uusilla länsialueilla.
Maatila oli sisämaahan päin, mutta
ei kovin kaukana. Päärakennus ei
ollut riittävän suuri majapaikaksemme. Niinpä me yövyimme tilan
riihessä ja nukuimme hyvin sen
pehmeillä pahnoilla. Vietimme nuorenparin vieraina kaksi yötä ja päivää.
Isäntämme myös ruokkivat meidät
kohtuullisesti. Oli elokuun alku ja
mehukkaat omenat ja päärynät olivat
kypsyneet.
Varsovalaiset tervehtivät ohi marssivia ulkomaalaisia raivaajia ystävällisesti ja moni tuli keskustelemaan
raivauspaikoille. Kahdeksalta alkanut
työpäivä päättyi klo 13. Leirillä
ruokailun jälkeen iltapäivä ja ilta olivat vapaita muunlaiseen toimintaan.
Tapailimme muita leiriläisiä; skandinaavien lisäksi erityisesti unkarilaisten suuri joukko oli haluttua seuraa.
Meille järjestettiin myös tutustumista
Varsovaan, jossa yllättäen oli säilynyt
tuholta useita julkisia rakennuksia,
kuten Filharmonia ja Kansallismuseo.
Näimme myös puolalaista balettia ja
vierailimme isossa makeistehtaassa.
Kaksi viikkoa kului kuin siivillä.
Meille järjestettiin upeat läksiäiset
mitaleineen. Niitä jaettiin työsaavutusten mukaan: yksi meistä sai kultaa,
neljä hopeaa (minäkin), loput pronssia. Matka Puolassa saattoi jatkua.
Yöllinen junamatka vei meidät toiseen
uuspuolalaiseen kaupunkiin Szczeciniin eli entiseen saksalaiseen Stettiniin Itämeren rannalla. Szczecin oli
kärsinyt sodasta selvästi vähemmän
kuin edelliset kohteemme. Raivattavia
raunioita ei keskustassa näkynyt.
Teimme kiertoajelun ja tapasimme
kaupungin johtoa raatihuoneella.
Meille kerrottiin, miten puolalainen
asujaimisto rakentaa maalle tärkeää
uutta satamakaupunkia ja säilyttää
samalla vanhaa ja arvokasta.
Asuimme entisessä saksalaishotellissa. Sieltä kulkeutui vaatteideni
mukana vanha puinen vaateripustin,
jossa on suuri teksti ”Lewinsky &
Jacobi, Stettin, Breite Str. 62-63”.
Ripustin on edelleen 63 vuoden jälkeen vaatekaapissani.
Toisen vierailupäivänä teimme retken
Itämeren erinomaisille hiekkarannoille. Saatoimme uida ja ottaa aurinkoa.
Puolalaiselle isännällemme tämä
rantaretki ja meren kokeminen oli
elämän ensimmäinen.
Raunioiden raivausmatka Varsovaan oli ajankohta huomioiden
ainutkertainen, mutta myös anniltaan ainutlaatuinen. Meillä
oli tilaisuus osallistua vaatimattomalla tavalla sodanjälkeisen Puolan ensi askeleisiin kohti uutta nousua
merkittävänä eurooppalaisena valtiona.
Kirjoittaja on matkatoimistoalan veteraani. Hän jäi vuonna 1995 eläkkeelle
Suomen matkatoimistoalan liiton (SMAL)
toimitusjohtajan tehtävästä.
Åken kuvagalleria: www.hspy.fi
suomi–puola 2011–12 9
Professori Matti Klinge:
Puola
on Euroopan sydän
Päivi Erola
Puolalaiset haluavat keskustella ja väitellä historiasta, kiitteli professori Matti
Klinge Puolan historiaa peilanneessa esitelmässään.
Harvassa maassa historialla on niin
tärkeä ja suuri rooli kuin Puolassa,
missä kaikki ovat kiinnostuneita
maan historiasta, ja se tulee vastaan
joka askeleella koko rikkaudessaan ja
moninaisuudessaan.
doksisuuden kulttuuriero ja tietenkin konkreettiset rajaomistusriidat.
Italialais-ranskalaissävytteistä kulttuuria huokuva Puola vierasti venäläisten barbaarisuutta. Venäläiset
taasen pitivät puolalaisia ylpeinä valloittajina: sekä Aleksandr Puškinin
runoelma Boris Godunov että Mihail
Glinkan ooppera Ivan Susanin kertovat valloittaja-puolalaisista.
Puolaa voi sanoa Euroopan sydämeksi, koska millään muulla maalla ei ole
niin paljon naapureita kuin Puolalla. Puolan historia nivoutuu monien
maiden historiaan, sekä sodassa että
rauhassa. Myös kulttuurin ja kaupan
tuomat yhteydet ovat tärkeitä.
Helposti unohtuu myös, että Puola on
ulottunut Mustallemerelle ja joutunut
kosketuksiin idän ratsastajakansojen kanssa. Sotaisuuksiin liittyy aina
myös muita suhteita.
Puolan kautta olemme tekemisissä
kaikkien Euroopan maiden ja kulttuurien kanssa. Paneutuminen Puolan
vaiheisiin avaa näkemyksen Euroopan historian suuriin vaiheisiin ja toisesta maailmansodasta lähtien Yhdysvaltojen vaikutuksen takia melkeinpä
koko maailman historiaan.
Ikiaikaiset siteet
Puolan roomalaiskatolisuuden tärkeyttä ei ymmärretä täysin. Toki Paavi
Paavali II:n poliittinenkin merkitys
on tiedossa, mutta ikiaikaisia ja voimakkaita siteitä katoliseen Italiaan ja
Ranskaan ei tiedetä, painotti Klinge.
Puolassa kulkee raja ortodoksiseen
maailman, siis Venäjän ja myöhemmin
luterilaisen maailman välissä. Kevään
2010 kansallinen onnettomuus keräsi
katolisen maailman johtoportaan ympäri maailmaa Puolaan – asia, jonka
media ohitti pienellä välähdyksellä.
Kun dynastiset liitot lujittivat Euroopassa valtioiden suhteita, Ranskaakin
hallitsi puolalainen kuningas. Pitkää
yhteyttä selittävät Puolan sosiaaliset suhteet. Jo varhain Puolaan muodostunut suuri aatelissääty, johon
kuului aikanaan ainakin 12 prosenttia
väestöstä, alkaa 1700-luvulla kääntyä
voimakkaasti ranskalaiseen suuntaan.
Sittemmin Puola on Ranskassa aina
ollut kiinnostuksen kohde, samoin
kuin Italiassa.
Venäjän yhdistämät
Ruotsi-Suomen ja Puolan politiikassa
oli pyrkimystä yhteistyöhön Venäjän
vastavoimana, kun Katariina Jagellonica 1500-luvun lopussa toi Juhana
III:en nuorikkona Italian renessanssihovien tuulahduksen Suomeen. Väliin
tuli uskonto ja taistelu Baltian herruudesta, kunnes Puolan jakojen aikana
Venäjän keisarit hallitsivat molempia
maita.
10 suomi–puola 2011–2012
Kuva: Kaija Hyvönen-Rajecki
– Pienelle Suomelle vailla suurta
historiaa tai mahtavaa kansallistunnetta tilanne kelpasi, kuittaa Klinge.
Suomessa se oli onnellista aikaa,
Puolassa kaupallisesti ja teollisesti
edistyksen aikakautta, mutta ei poliittisesti.
Venäjän imperiumin aikana Suomesta
kuljettiin usein Pietarin kautta junalla Varsovaan ja Berliiniin. Nytkin
on suunnitteilla EU-hanke vastaavan nopean raideliikenneyhteyden
järjestämiseksi Tallinnasta.
Kaupallinen kulttuuri Saksasta
Saksalaisten
suuri,
ylikansoituksen ja taloudellisten olojen pakottama
1000-luvun
jälkeinen
muuttoliike
itään
tehosti
Puolaa taloudellisesti ja kulttuurisesti.
Syntyi asemakaavaan suunniteltuja kaupunkeja, joiden oikeudellinen järjestelmä ja kaupan muodot noudattivat saksalaista mallia.
Siten laajoilla alueilla nykyistä Puolaa ja Saksaakin on kaksinainen,
laaja slaavilainen ja germaaninen
traditio.
Yhteys itään
Puolan ja Venäjän pitkän suhteen
perustana on katolisuuden ja orto-
Puolalaiset ovat joutuneet ja myös
halunneet vastaanottaa impulsseja
eri tahoilta. Hajanaisuuden vastapainoksi he ovat konstruoineet erittäin
vahvan kansallistunnon ja -kulttuurin,
jota opetetaan kaikille puolalaisille
kehdosta alkaen. Se on Puolan vahvuus ja tulevaisuus.
Puolahan heittäytyi kommunismin
jälkeen Yhdysvaltojen syliin. Mutta
havaintojeni mukaan Puolasta on nyt
tullut uudestaan todella eurooppalainen maa ja sitähän se onkin, päätti
Klinge monisyisen esitelmänsä.
Historiantutkija, emeritusprofessori
Matti Klinge esitelmöi syyskuussa
2011 Puolan EU-Puheenjohtajuuteen
liittyvässä sarjassa, jonka järjestivät
Euroopan komission Suomen-edustusto, Forum Polonia, Helsingin
Suomi–Puola-yhdistys ja Suomi–
Puola Yhdistysten Liitto. Klinge veti
Voimataloon yli 90 kuulijaa.
Yleisömenestyksiä olivat myös sarjan muut esitelmät. Kääntäjä Päivi
Paloposki esitteli Nobel-kirjailijat
Sienkiewiczin, Reymontin, Miłoszin ja
Szymborskan sekä valotti valintojen
taustoja.
Kääntäjä Tapani Kärkkäinen kertoi
taidehistoriaa huokuvasta Varsovan
ydinkeskustasta, joka entisöitiin Puolan viimeisen kuninkaan Stanisław
August Poniatowskin hovimaalarin,
venetsialaisen Bernardo Bellotton eli
Canaletton maalausten avulla.
Puolan kunniakonsulin Stefan Widomskin nyky-Puolaa peilaava esitelmä on toisaalla lehdessämme.
Puolalainen
tapakulttuuri
Savoir
vivre
Ritarin henki elää käytöstavoissa
Päivi Erola
Vanha puolalainen tapakulttuuri perustuu
ritarimyyttiin. Puolan suuri aatelissääty,
szlachta, loi tapakulttuurin, kun Puolasta
1700-luvulla tuli ritarikulttuurin kotimaa.
Eurooppa tunsi Puolan ritarillisesti käyttäytyvänä kansakuntana.
Skoolaaminen
on mahdollista vain viinilasilla. Nekin, jotka eivät alkoholia juo, ovat maljan ajan juovinaan.
Ritarillinen kohteliaisuus, kohtelias puheenparsi, naisten
huomioon ottaminen ja kädelle suutelu kuului kuvaan.
Puolan pienaateliset eivät olleet sen rikkaampia kuin
suomalaiset suurtalonpojat, mutta tyyli, kasvatus ja
pukeutumistyyli oli erilainen.
Puolalaiset ovat sosiaalisia. Ole ystävällinen ja kohtelias.
On tärkeää luoda mukava ilmapiiri ja ottaa toiset
huomioon.
Kaikki ovat ritareita
Bon ton
Hyvää käytöstä voi Puolassa luonnehtia rinnakkaiselon
kulttuuriksi: toimitaan niin, että toista ei häiritä eikä
loukata, vaan osoitetaan kunnioitusta ja huomioidaan
toisen tarpeet. Periaate on yksinkertainen: ystävällisen
ilmapiirin luominen perusajatuksena “Viihdyn seurassanne, olen siis hyvä teille”.
Aateliston ritarillisuus ei ole enää miesten harteilla – kaikki ovat ritareita. Perusajatus on pitää huolta heikommista,
kuten lapsista ja vanhuksista.
Eurooppalainen etiketti – pienin eroin
Arvonimet
Arvonimeä käytetään puhuttelussa. Kirjeenvaihdossa
viljellään arvonimiä, titteleitä ja isoja alkukirjaimia. Miksi
ei käyttää titteliä, jos se kerran on. Varajohtajaa on toki
parempi tituleerata johtajaksi ja jättää vara varastoon.
Elämä koostuu
yksityiskohdista
Sosiaalisuus
Teitittely
on voimissaan. Pomon kanssa sinuttelun siirrytään hänen
pyynnöstään, työkavereiden kanssa tuntemuksen mukaan. Englantia puhuttaessa teitittely ei aiheuta
ongelmaa, mutta kun käytetään puolan Pan ja Pani
-muotoja ollaan suossa. Yleensä vanhempi henkilö
ehdottaa sinutteluun siirtymistä nuoremmalle, korkeaarvoisempi alemmalleen, nainen miehelle, mutta arvovyyhdin selvittäminen on joskus työlästä.
Tervehtiminen
Tervehdittäessä kätellään tai toisinaan vain sanotaan
päivää tai terve. Erityisen kohteliasta on suudella
naista kädelle; tapaa viljelee erityisesti vanhempi
ikäpolvi, joskin perhe kasvatuksesta riippuen tapa kukoistaa nuorempienkin piirissä. Yllättävissäkin paikoissa saattaa törmätä tapaan, joka ei ole niin kuollut kuin
luullaan.
Poskisuudelma on yleinen tervehtimistapa. Nuoret käyttävät usein yhtä poskisuukkoa, mutta kaksi on normi,
varsinkin perhepiirissä usein kolme.
Hierarkisuus
Työelämän suhteet ovat hierarkkiset. Esimies ja alaiset
teititte-levät. Vaikka sinunkaupat olisi tehty, muitten läsnä
ollessa on paras teititellä.
Vaatimattomuus
menee Puolassa joskus yltiöpäiseksi. Kursaillaan, kuka
menee ovesta ensin ja kuka onkaan korkeammassa
asemassa.
Käsisuudelma
Käsisuudelmalla tervehtiminen on edelleenkin paikoittain
yleistä – tilanteen mukaan joko yhdelle tai jopa molemmille käsille.
Vierailulla
Hyvä lahja isäntäväelle on kukkakimppu tai vaikkapa
viinipullo. Nykyisin krysanteemit tai punaiset neilikat
eivät aiheuta ikäviä mielleyhtymiä, mutta kallat on parempi jättää kauppaan.
Liikennevälineissä nuoret luovuttavat istumapaikkansa vanhemmille henkilöille. Tästä kuulee polemiikkia
sekä liikennevälineissä että keskustelupalstoilla.
Pukeutuminen
Työssä pukeudutaan virallisemmin kuin Suomessa.
Puolalaiset naiset panostavat pukeutumiseen. Kesähelteilläkään puolatar ei luovu sukkahousuista, ainakaan
työpaikalla. Erityisesti juhlapukeutumiseen satsataan.
Ritari ja daami
Mies ON ritari. Bussiin noustessa mies ojentaa käden
naiselle auttaakseen ja poistuessa nousee ensin ja ojentaa
kätensä avuksi. Naiselle avataan ovi ja päästetään hänet
edeltä. Auton ovi avataan naiselle.
Puolalaiseen kotiin mentäessä riisutaan ensin ulkovaatteet
ja astutaan peremmälle ennen isäntäväen tervehtimistä.
Kengät riisutaan usein eteiseen ja sujautetaan jalkaan
isäntäväen mahdollisesti tarjoamat tossut. Kenkärituaali
riippuu isännistä ja tavasta voikin kysäistä suoraan.
Ulkopuolalaisten sivistysseuran (PTOK) puheenjohtaja Klaudia
Deryng ja varapuheenjohtaja Agnieszka Janus-Hiekkaranta kertoivat toukokuussa 2011 puolalaisesta tapakulttuurista PTOK:in,
Tapaseuran ja Helsingin Suomi–Puola-yhdistyksen tapaillassa.
Tapahtuma keräsi ennätysmäärän yleisöä. Kirjoitus perustuu
illan esitelmään, Varsovan Polonicum-laitoksen aineistoon sekä
sivustoon www.savoir-vivre.com.pl
suomi–puola 2011–2012 11
Forum Polonian puheenjohtaja Stefan Widomski:
Kaksi ideaa
Puolasta
jakaa maata
Puolalainen yhteiskunta etsii
edelleen demokratian todellista olemusta. Se oppitunti
kestää
pitkään
jatkuneen
kommunistisen järjestelmän
jälkeen. Johtavat puolueet
edustavat kahta vastakkaista
ja kilpailevaa ideaa Puolasta
valtiona ja kansakuntana.
Hallitukselle jatkoaika
Lokakuun parlamenttivaalit olivat ensimmäiset vapaat vaalit, joissa hallitusvastuuta kantanut puolue saavutti
voiton. Aiemmin on johtava puolue
aina hävinnyt vaalit, joskus kutistunut
miltei olemattomiin.
Joittenkin analyytikkojen mielestä
käänteet ovat johtuneet äänestäjien
ylimitoitetuista odotuksista ja sen
myötä pettymyksistä.
Toiset ovat syyttäneet vakiintumatonta demokratiaa ja muistuttaneet,
että kommunismin aika (1945–1989)
merkitsi kaiken vapaan poliittisen
toiminnan ja ajattelun loppumista.
Ennen sotaa ja sen aikana toimineille
puolueille ei enää ollut jalansijaa. Uudet vallanpitäjät eivät voineet pitää
oikeana ajatusta Neuvostoliitosta
vaarallisena vihollisena.
Marxilainen tulkinta tarjosi yksinkertaistetun, vääristetyn ja mielivaltaisesti rajoitetun kuvan todellisuudesta.
Kouluissa ja yliopistoissa ei juurikaan
Nuoret karkaavat
Vaikka äänestäjät antoivat
tukensa hallitukselle, ei kukaan
Puolan
tilannetta
seuraava voi väittää, ettei
maalla olisi pikaisia ja samalla vaikeita ratkaisuja vaativia ongelmia. Sellaisia ovat
esimerkiksi terveydenhoidon,
koululaitoksen ja infrastruktuurin isot ongelmat.
Viime vuodet ovat tuoneet vielä
yhden ratkaisua kaipaavan kysymyksen, maastamuuton. Ulkomailla
työskenteli parin vuoden aikana noin
kaksi miljoonaa puolalaista enemmän tai vähemmän pysyvästi. Kuten
12 suomi–puola 2011–2012
opetettu puolalaisen poliittisen ajattelun ja toiminnan vaiheista maailmansotien välisenä aikana. Silloisen Puolan sisä- ja ulkopoliittisia saavutuksia
vähäteltiin.
Erilaiset emigrantit
Sodan jälkeen Puolan ulkopuolelle jäi
merkittävä määrä puolalaisia. Länteen
jääneet saivat jatkaa vapaasti poliittisten mielipiteiden muodostamista ja
julistamista. Syntyi kaksi puolalaisten
emigranttien poliittisen ajattelun keskusta, toinen Pariisiin ja toinen Lontooseen.
Lontoon puolalaisten näkemyksen
voi puolestaan rinnastaa Laki ja
Oikeus -puolueen linjaan.Lontoon
puolalaisten organisaatioiden kuten
pakolaishallituksen ja Puolassa kiellettyjen puolueitten sekä lehtien linja
oli huomattavasti jyrkempi, selvästi
konservatiivisempi ja sisälsi enemmän nationalistisia painotuksia.
Kahdet ”kenraalit”
Puolan ensimmäisissä sodanjälkeisissä vapaissa parlamenttivaaleissa
1989 elettiin vapauden huumaa. Se
esti monia näkemästä, että vapaan
yhteiskunnan keskeiset poliittiset
toimijat eivät synny tyhjiöstä.
Vanha kiinalainen viisaus sanoo,
että yhdet kenraalit valloittavat kaupungin ja toiset kykenevät hallitsemaan sitä. Tämä osoittautui todeksi
myös Puolan silloisessa tilanteessa.
On muistettava, että Solidaarisuusliike ja sen liepeillä toimineet or-
Pariisissa julkaistu Kultura-kuukausijulkaisu ja Historialliset vihkot -sarjan
kirjat edustivat kaikessa kommunismikriittisyydessään avointa keskustelua Puolan menneisyydestä ja nykytilasta. Toimituksen kanssa yhteistyössä
oli niin emigranttipuolalaisia kuin
naapurikansojen edustajia. Puolassa
asuvat yhteiskunnallisesti orientoituneet ajattelijat ja kirjailijat julkaisivat
lukuisia kannanottoja nimimerkillä.
Kustantamon julkaisut salakuljetettiin
Puolaan, missä ne olivat hyvin suosittuja. Jopa kommunistiestablishmentin
jäsenet seurasivat tiivisti, mitä pariisilainen kustantamo julkaisi.
Jos nyky-Puolasta pitäisi löytää puolue tai poliittinen suunta, joka olisi
lähimpänä Kulturan edustamaa linjaa, mieleen tulee lähinnä Kansalaisfoorumi.
aiemmissakin suurissa emigraatioliikkeissä joukossa oli paljon nuoria.
Yksi syy työttömyydestä kärsineen
puolalaisnuorison joukkomuuttoon
on suhteellisen heikosti kehittynyt sosiaaliturva, mutta se ei selitä kaikkea.
Olisiko puolalaisnuori suomalaista
rohkeampi kokeilemaan siipiään vieraitten ihmisten, tapojen ja kielten
ympäröimänä? Eikä pidä unohtaa,
että englantilaiset, irlantilaiset ja saksalaiset palkat antavat złoteiksi muutettuina ihan toisenlaiset mahdollisuudet selviytyä elinkustannusten
noususta kotimaassa.
Vaikka työperäinen maastamuutto
synnytti jatkuvan ja sangen merkittävän rahavirran Puolaan, maassa
Kuva: Adam Korpak
herättiin nopeasti tajuamaan sen mukanaan tuomat ongelmat.
Ensinnäkin ulkomaille muuttaneiden
joukossa oli merkittävä osuus hyvin
koulutettuja nuoria. Puola siis maksoi
ja muut maat korjasivat hedelmät.
Muuttajissa oli paljon perheellisiä.
Molempien vanhempien oli helpompi lähteä työskentelemään pariksi,
kolmeksi vuodeksi ulkomaille, kun
lapset jäivät jatkamaan koulunkäyntiä
isovanhempien tai muitten sukulaisten hoivissa. Tällaisia lapsia oli erään
arvion mukaan vuoden 2011 alussa
noin 120 000–150 000.
Jää nähtäväksi, miten vanhempien
pitkäaikainen poissaolo vaikuttaa
ganisaatiot syntyivät oppositiossa ja
nimenomaan taistelevina liikkeinä.
Ensisijaisesti toimittiin, ajattelu jäi
vähemmälle.
tuurisenakin. Se kannattaa kansainvälistä yhteistoimintaa ja pyrkii myös
rakentamaan hyvät naapurisuhteet
Venäjän ja Saksan kanssa.
Varovaisuus vai EU-linja?
Kilpailevan Laki ja oikeus -puolueen
kansallismielinen, menneisyyteen ankkuroitu, eristäytyvä ja suorastaan
ksenofobinen linja ei vetoa kaikkiin
puolalaisiin.
Kansalaisfoorumin vaalivoitto oli sen
verran selvä, että sitä voi pitää tukena
puolueen ja samalla hallituskoalition
politiikalle.
Jotkut poliittiset tarkkailijat ovat viitanneet siihen, että radikaalit reformit
ovat olleet kaikille uuden Puolan hallituksille kohtalon kysymys.
Varovainen uudistuspolitiikka ei
yksin selitä Kansalaisfoorumin suosiota. Merkitystä on myös puolueen
EU-myönteisellä ja rakentavasti osallistuvalla politiikalla, ylipäätään avoimella ja aktiivilla suhtautumisella
maailmaan ja tulevaisuuteen.
Kansalaisfoorumi näkee Puolan sallivana ja monivivahteisena, monikult-
Konservatiiveille Puola on edelleen
kahden vihamielisen tai ainakin epäilyttäviä aikomuksia hautovan valtion, Saksan ja Venäjän, epäpyhän
liiton puristuksessa. Saksan nähdään
punovan taas Puolan valloitussuunnitelmia, nyt taloudellisin keinoin.
Laki ja oikeus -puolueen puheenjohtaja Jarosław Kaczyński jopa kohdisti
suoranaisia syytöksiä Saksan kansleri
Angela Merkeliin. Venäjälle on varattu Puolan itsenäisyyden ikuisen vihollisen rooli ja Smolenskin lento-onnettomuustragedia on valjastettu palvelemaan sisäpolitiikkaa.
Jääkää kanssamme
Puolassa kiinnitettiin huomiota myös
siihen, että poislähtevien joukossa
oli nuoria tiedemiehiä, lupaavia tutkijoita ja keksijöitä eli juuri niitä, joita
kehittyvän Puolan elinkeinoelämä ja
tiedeyhteisö kipeästi tarvitsee.
Puolassa aloitettiin näyttävä kampanja “Jääkää kanssamme” (Zostańcie z
nami). Koska isänmaalliset vetoomukset eivät yksin riitä, aloitettiin varojen keruu Puolan tutkimuslaitosten
Palikotin paikka
Missä kaksi taistelee, siellä kolmas
voittaa (Gdzie dwóch się bije, tam
trzeci wygrywa), sanotaan Puolassa.
Janusz Palikotin vaalimenestys todistaa sanonnan oikeaksi.
Värikäs Palikot erosi Kansalaisfoorumista ja perusti uuden puolueen. Sen
rakettimainen nousu on verrattavissa
Perussuomalaisten
menestykseen
Suomessa.
Kaupunkilaiset ja maalaiset?
Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Palikot käyttää julkisesti
esiintyessään runsaasti populistisia
temppuja ja retoriikkaa. Hänen edustaa radikaalia ja Puolan oloissa erittäin sallivaa linjaa suositellessaan
sukupuolineutraalien avioliittojen ja
abortin sallimista sekä ristien poistamista julkisilta paikoilta, kuten parlamentin istuntosalista.
Kahta poliittisen kentän pääpelaajaa
on yritetty määritellä myös kannattajakunnan kautta, usein oman leirin
propagandatarkoituksissa.
Jotkut ennustavat Palikotin linjan
keräävän tulevaisuudessa lisää kannattajia, esimerkiksi kirkosta eronneita ja itseään moderneina pitäviä
äänestäjiä.
Kansalaisfoorumi on mielletty paremmin toimeentulevan kansanosan ja
sivistyneistön edustajaksi, koska
se saa eniten ääniä suurissa kaupungeissa ja paremmin koulutetulta
väestöltä. Liike antaa itsestään kuvan
dynaamisena ja maailmankuvaltaan
modernina. Muukalaisuuden pelolle
ei ole jalansijaa eikä oikeutusta, eikä
puolue käytä uskonnollista symboliikkaa.
pienten lasten psyykkeen. Huolestuneet psykologit ja lastensuojeluviranomaiset varoittavat uhkaavista
ongelmista.
ajattelevia ja korostettuun isänmaallisuuteen taipuvaisia akateemisen
maailman ja lehdistön edustajia.
Konsensus ajatuksissa
Kaikesta huolimatta Puola näyttää ainakin toistaiseksi selviytyvän
yleiseurooppalaisesta kriisistä monia muita EU-jäsenmaita paremmin.
Puolalaiset pankit eivät mainittavasti
luotottaneet vaikeuksiin joutuneita
maita, ja maan bruttokansantuotteen
kasvu on edelleen kohtuullinen.
Laki ja oikeus -puolue kerää eniten
kannatusta maaseudun pikkukaupungeissa sekä vähävaraisemman ja
huonommin koulutetun väestön keskuudessa. Olisi kuitenkin ilmeinen
virhe olettaa, ettei puolue saisi kannatusta myös korkeasti koulutetuilta.
Puolueen aktiiveista ja kannattajista
löytyy runsaasti konservatiivisesti
Menestyäkseen Puola tarvitsee sisäisesti vakiintuneita oloja, toimivaa demokratiaa ja enemmän konsensusta.
ja korkeakoulujen laboratorioiden
tason nostamiseksi hyvälle kansainväliselle tasolle. Isolevikkisen Polityka-viikkolehden aloitteesta yksityiset
kansalaiset, kansalaisjärjestöt ja yritykset ovat lahjoittaneet varoja stipendien maksamiseen niin yksittäisille
tiedemaailman lupauksille kuin tutkijaryhmille.
piispa kehotti maastamuuttajia palaamaan takaisin. Hän jakoi kirkollisten menojen aikana yli 100 000 lehtistä, joissa puhuttiin emigranteista
kiertäjinä, joiden kohtalona on “olla
vieraina siellä ja yhä enenevässä
määrin vieraina myös täällä”
Huoli epäedullisesta väestökehityksestä pani myös aluehallinnon
miettimään tulevaisuutta. Alueellisilla erityisohjelmilla ja kampanjoilla
pyritään estämään nuorten lähtö tai
kutsumaan heitä takaisin.
Ongelma ei ole jäänyt huomiotta katolisen kirkon johdoltakaan. Eräs
Juuri konsensuksen merkitystä ja
tarvetta korostetaan usein puolalaisten ajatushautomoiden keskusteluissa
ja samalla – oikein tai väärin – viitataan suomalaisten kokemuksiin.
Muuttoa tutkiva puolalainen sosiologi
totesi: “Nuoret matkustavat pois joka
tapauksessa, sanat eivät heitä pidätä”.
Kirjoitukset perustuvat esitelmään, jonka
Stefan Widomski piti syyskuussa 2011
Euroopan komission Suomen-edustuston,
Forum Polonian, Helsingin Suomi–Puolayhdistyksen ja Suomi–Puola Yhdistysten
Liiton Puolan EU-puheenjohtajuuden
johdosta järjestämässä sarjassa.
suomi–puola 2011–2012 13
Kemikaalien matkassa
EU-puheenjohtajuutta
– EU avasi oven Suomeen
Merja Åkerlind
Päivi Erola
Yli 70 ihmistä noudatti Lahden Eurooppatiedotuksen ja Puola–yhdistyksen kutsua
yleisötilaisuuteen, jossa pohdittiin Puolan
EU-puheenjohtajakautta. Professori Tauno
Tiusanen ja EU-komission Suomen edustuston päällikkö Eikka Kosonen myönsivät,
että puheenjohtajamaa jäi julkisuudessa
euron ja julkisen talouden kriisin sekä
arabikevään varjoon.
Euroopan unionin kemikaalivirasto ECHA:n
tehtävänä on huolehtia kemikaalien turvallisesta käytöstä ja kannustaa uusiin innovaatioihin. ECHA aloitti toimintansa Helsingissä
kesäkuussa 2007. Virastossa työskentelee
noin 20 puolalaista, joista Piotr Sosnowski,
37, saapui perheineen Suomeen heti viraston
aloitettua toimintansa.
Łódźista kotoisin oleva Piotr Sosnowski on ympäristönsuojelun maisteri ja suorittanut lisäksi tohtorintutkinnon ympäristötekniikasta teknillisessä korkeakoulussa. Myös vaimo
Dorota, 36, on ympäristötieteiden maisteri.
Sosnowski työskenteli Puolan kemikaaliasioista vastaavassa
virastossa jo ennen Puolan EU-jäsenyyttä 2004. Kun hänelle
ehdotettiin työskentelyä Helsingissä, ei kauaa emmitty.
Vuoden oleskelun jälkeen perhe teki päätöksen jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa. Vaakakupissa painoivat ennen
kaikkea turvallisuus, Suomen korkeatasoinen koulujärjestelmä ja rauhallinen ympäristö. Piotrin työ on sopimuspohjainen, mutta näköpiirissä on pidempikin työrupeama
Helsingissä.
Kosonen muistutti, että Lissabonin sopimus heikensi
puheenjohtajamaan asemaa. EU:lla on nyt ulkoministeri, ja linjoja vetää kolmen maan trio.
Kososen mielestä Puolan tavoitteet – integraation syventäminen, turvallinen ja avoin Eurooppa – menevät aika
yhteen EU:n kanssa. Vaalitulos takaa linjan jatkumisen.
– Tuloksia ei kannata arvioida kesken kauden. Kuusi
kuukautta on lyhyt aika, eikä kehitys aina riipu puheenjohtajasta.
Złoty kellui neljänneksen
Vertailevan taloustieteen erikoismies Tiusanen laski
złotyn devalvoituneen tuoreimman laman aikana 25
prosenttia.
– Ellette ole vielä käyneet Puolassa, nyt on edullista
matkustaa. Hinnat ovat noin kolmasosan alle kaikkien
EU-maitten keskiarvon.
– Valuutan kellumisen ansiosta vienti on vetänyt ja
Puolan talous kasvanut. Puola oli vuonna 2009 ainoa
EU-maa, jonka bruttokansantuote kasvoi. Vuonna 2010
se oli itäryhmän maista edelleen paras, mutta tänä
vuonna on Eesti mennyt ohi.
Puola on saanut suoria investointeja noin 3 210 euroa
asukasta kohti. Markkinoille mahtuu siis vielä yhtä ja
toista, onhan Viro saanut investointeja 8 420 euroa per
asukas.
Sosnowskit lomamatkalla Lissabonissa. Kuva: Joao Lourenco
Suomesta pysyvä koti perheelle
Perhe on nyt asettunut Suomeen vankasti. Kun myös Dorota
sai kemikaalivirastosta kilpailutuksen kautta töitä vuonna
2009, Sosnowskit päättivät ostaa asunnon. Sopiva talo löytyi
Espoon Mankkaalta, hyvien kulkuyhteyksien päästä keskustasta, missä kemikaalivirasto sijaitsee.
– Suurin osa perheellisistä ja monet yksinkin asuvat ostavat
Suomesta asunnon, kertoo Piotr.
Puolan velkaantuminen ja vaihtotase täyttävät EU:n
ehdot, mutta suu säkkiä myöten on Tiusasen mukaan
elettävä. Valtiontalouden vaje 53 prosenttia BKT:sta
lähenee EU-rajaa, 60:tä prosenttia.
Keskustelussa asiantuntijat selittivät EU:n suurta suosiota
Puolassa sillä, että maa on saanut huomattavasti tukea
maatalouteen ja aluekehitykseen. Kansalaiset ovat
joukolla hyödyntäneet mahdollisuutta työskennellä ja
opiskella ulkomailla.
Perheen kymmenvuotias Julia-tytär käy Ressun viidettä
luokkaa. Hän opiskelee englanninkielisellä luokalla, koska perhe ei alun-perin ollut varma oleskelunsa pituudesta.
Tällä hetkellä Julian lempiharrastus on arkkitehtuuri. Perheen toinen lapsi, kolme-vuotias Emilia, joka on syntynyt
Suomessa, puhuu jo hyvin sekä suomea että puolaa. Hän on
hoidossa läheisessä päiväkodissa.
Ystäviä Suomesta
Sosnowskien seuraelämä on vilkasta: perhe isännöi usein
sukulaisia ja ystäviä Puolasta.
Naapurien kanssa on tapana kokoontua yhteen grillailemaan.
Myös ystävyyssuhteita suomalaisiin on jo solmittu.
– Puolan EU-jäsenyys avasi oven maailmalle; se mahdollisti
paremman palkkatason ja uusiin kulttuureihin tutustumisen, summaa Piotr Sosnowski EU:n merkitystä perheelleen.
14 suomi–puola 2011–2012
Tauno Tiusanen (vas.) ja Eikka Kosonen Lahden EU-tiedotuksen
rakentamissa kulisseissa. Kuva: Kyösti Isosaari.
Eksoottisuus ja metallimusiikki vetävät Suomeen
Päivi Erola
Varsovan yliopistossa on voinut opiskella suomen kieltä
pääaineena syksystä 2007 lähtien. Laitoksen nimi on silti
entiseen tapaan hungaristiikan laitos, Katedra Hungarystyki.
kotisivuilla julkaistut kirjoitukset,
kuten Sisu tai hulluus? – suomalaisuuden pimeä puoli tai Suomalaisen hiphopin
historia, kertovat monipuolisesta kiinnostuksesta Suomea kohtaan.
Åbo Akademissa. Puolassahan suomea on voinut perinteisesti opiskella
Poznańin yliopistossa.
Isot resurssit
Puolassa on jo pitkälti toistakymmentä
vuotta ollut vahva Skandinavia-buumi nuorten keskuudessa, kertoo Varsovan yliopistossa suomen kielen
lehtorina vuosina 1998–2004 työskennellyt Leena Laajo-Szańkowska.
Suomen opetuksen henkilökunta on
laajentunut merkittävästi, sillä nykyisin opetuksesta vastaa yhteensä kuusi opettajaa ja yksi jatko-opiskelija.
Suomesta lähetettynä vastaavana
lehtorina toimii Elina Nurminen.
Aleksandra Sinikka Karabonia Suomi on kiehtonut aina, onhan hän
syntynyt Helsingin Naistenklinikalla. Aleksandran vanhemmat työskentelivät Helsingissä diplomaatteina
1980- ja 1990-lukujen taitteessa.
– Suomella on omat faninsa. Aikoinaan näin oli suurimmaksi osaksi
mäkihyppääjien
ja
rock-bändien
ansiosta, mutta ehkä nyttemmin on
muitakin tekijöitä.
Uutta entiseen verrattuna on viron
kielen lehtoraatti, joka on nyt samankaltaisessa asemassa kuin suomen kielen lehtoraatti oli vielä joitakin vuosia
sitten. Viron kieli on herättänyt suurta
kiinnostusta. Varsovan lisäksi viroa
opetetaan Krakovan yliopistossa.
Minun aikoinani suomi oli vain kielikeskusopetuksen tyypistä: alkeiskurssi ja pari jatkokurssia kysynnän
mukaan. Opiskelijoita ja innostusta oli
paljon, joten opettajakunta alkoi ponnistella suomalaisen filologian aikaan
saamiseksi. Erityisesti laitoksen silloinen johtaja prof. Elżbieta Artowicz
teki asian hyväksi suuren työn. Vihdoin 2007 toive toteutui, ja nyt suomi
onkin unkaria suositumpi oppiaine,
iloitsee Laajo-Szańkowska.
Suomalaisen filologian opetus käynnistyi Suomesta lähetetyn lehtorin Sirkka Ojaniemen ja LaajoSzańkowskan entisten tähtiopiskelijoiden Anna Bunclerin ja Łukasz
Sommerin voimin. Opetus on mennyt
hyvin eteenpäin ja vahvistunut.
Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen kansainvälistä liikkuvuutta ja
yhteistyötä edistävä CIMO oli jo vuosia suhtautunut myönteisesti opetuksen lisäämiseen ja on avustanut monin
tavoin, myös taloudellisesti.
Laitoksella toimii aktiivinen fennistien ainejärjestö Majakka. Majakan
Puolassa monilla korkeakouluilla on
tapana ottaa pääsykokeissa opiskelijoita sekä ilmaisiin päiväopintoihin
(studia stacjonarne) että maksullisiin
iltaopintoihin (studia niestacjonarne).
Suomen kielen opintojen vuosimaksu
on 3 800 złotya. Laki sallii laitosten
paikata näin rahatilannettaan. Opintotyyppien opetusohjelma ja vaatimukset ovat kuitenkin identtiset ja tutkinnot yhtä painavat.
Hungaristiikan laitos ottaa 20 + 20
opiskelijaa kerralla. Opiskelijoiden
määrä on kasvanut melkoiseksi, kertoo Laajo-Szankowska.
Eksoottiset erämaat
Vuodet erottivat hänet Helsingistä,
vaikka kiinnostus säilyi. Nyt Aleksandra opiskelee suomen kieltä toista
vuotta Varsovan yliopistossa ja tutustuu Suomeen Erasmus-stipendiaattina.
– Suomen kieltä on vaikea päästä
opiskelemaan, sillä hakijoita on paljon ja uusia opiskelijoita otetaan vain
joka toinen vuosi. Oppituoli on uusi ja
lehtoritkin nuoria ja täynnä energiaa,
kertoo Aleksandra.
Suomeen Aleksandraa vetää maamme eksoottisuus suurine Lapin erämaineen sekä sauna, joka Aleksandran mukaan on erinomainen
rentoutumis- ja seurustelutapa.
Yliopistolla ulkomaalaiset eristyvät
helposti omaksi joukkiokseen. He
opiskelevat suomea keskenään ja
asuvat yhdessä. Eikä suomalaisiin ole
kovin helppo tutustua, huokaa Aleksandra.
Isoista opetusresursseista voivat vain
haaveilla Helsingin yliopiston puolan
kielen opiskelijat, joiden opetus sujuu
yhden lehtorin voimin.
Lisätietoja:
Helsingin yliopistohan on ainoa yliopisto, jossa Suomessa voi opiskella
puolaa pääaineena. Vuonna 2010
lakkautettiin Tampereen yliopiston
puolan kielen ja kulttuurin lehtoraatti.
Puolan sivuaineopintoja voi harjoittaa
Vuonna 2009–2010 Suomeen saapui Erasmus-vaihdon kautta 6 089 henkilöä, joista
puolalaisia 365. Suomesta Puolaan hakeutui vain 31 opiskelijaa; tosin lähtijöiden
kokonaismääräkin oli vain runsas 3 500.
www.hungarystyka.uw.edu.pl
www.majakka.pl
Lähde: CIMO
Kokkien keittiössä
Kokit ovat hääränneet vuodesta 2007 Varsovan Europejski-hotellin
vanhassa keittiössä. Tilat vapautuivat, kun perinteikäs hotelli
lopetti toimintansa.
Vaihtelevan perusmenyyn lisäksi uunista päivittäin esimerkiksi
mureaa ankkaa, porsasta tai vasikkaa. Ruokalista on hyvin puolalainen ja paikka mutkattoman kotoisa, istuvathan ruokailijat
keittiössä.
U Kucharzy
ul. Ossolińskich 7
Piłsudskinaukio
Puh. +48 22 826 79 36
www.gessler.pl
Paikka kuuluu Gesslerin veljesten ravintolaketjuun, kuten myös
samassa korttelissa Krakowskie Przedmieścien puolella oleva
bistro á la Fourchette, joka tarjoaa pikkusyötävää ja juomia.
Varsinkin viikonloppuisin kannattaa tehdä varaus etukäteen.
suomi–puola 2011–2012 15
Puolan raideliikenne
rullaa voimalla
Puolaa on pidetty itäisen Euroopan talousveturina. Vertaus
on osuva, sillä myös puolalainen kiskoliikenne elää
myönteisen murroksen aikaa. Puolan teräspyörillä rullaavan
liikenteen kehitys onkin hyvässä nousussa.
Puolalaisen kiskoliikenteen kahdenkymmenen
vuoden
takaisesta
kaaoksesta kertoo karua kieltään
Wrocławissa sijaitsevan Pafawagin
tehtaan EP09-veturin tarina. Epokalempinimellä tunnetun vetojuhdan
valmistus aloitettiin vuonna 1986.
Toisin kuin oli suunniteltu, haluttuja länsimaisia osia ei saatu. Puolan
valtionrautateille toimitettavat veturit
jouduttiin rakentamaan vanhemman
EP07-veturisarjan tekniikalla.
Muurit murtuivat, mutta Epokan
valmistus jatkui, välillä vaivalloisestikin. Vuoteen 1997 mennessä valmistettiin 47 veturia, joista kaikki ovat
edelleen käytössä. Jokainen EP09 on
kuitenkin teknisesti oma yksilönsä.
Alkusarjan vetureissa on myös havaittu pahoja puutteita, joita on ajan
myötä korjattu. Sarjan kalusto on siinä
sivussa saanut valtion rautateiden
(PKP) uusitun, sinisen värityksen.
Epokojen osuus puolalaisesta 1500
veturiarmadasta on toki pieni. Se
on silti merkittävä veturityyppi 160
km/h huippunopeutensa ansiosta.
Vetureja näkee varsinkin maan keskeisillä rataosuuksilla Varsovasta
Katowiceen ja Krakovaan. Tämä rataosuus, joka tunnetaan nimellä CMK,
Centralna Magistrala Kolejowa, on
alun perin suunniteltu geometrialtaan
täyttämään jopa 250 kilometrin tuntinopeuden vaatimukset.
Vielä
toistaiseksi
liikennöidään
kuitenkin hitaammin. Silti jo vuonna
1994 koeajossa ollut Pendolino pyyhkäisi rataosuuden ja koko Puolan
kiskoliikenteen uusiin nopeusennätyksiin, 250 kilometrin tuntinopeuteen. Pitkän väännön jälkeen ranskalaisen Alstom-brändin alle siirtyneitä
Pendolinoja tilattiin tämän vuoden
keväällä 20 junayksikköä. Uusi aikakausi, epoka, on siis vihdoin koittamassa.
Suuren luokan alihankintaa
Mainittu Pafawagin kiskokalustotehdas Wrocławissa jatkaa toimintaansa, mutta nykyään sen omistaa
kanadalaistaustainen suuryhtiö Bombardier. Pafawag valmistaa lähestulkoon kaikki yleiseurooppalaiseksi
työjuhdaksi muodostuneen Traxxveturin alustat ja korit. Tuotanto
käsittää vuositasolla parisataa veturia.
Traxx-kalustoa on tilattu myös
Puolaan, muun muassa Varsovan
alueella toimivan Koleje Mazowieckie-yhtiön kaksikerrosjunien vetäjiksi.
Katowicen alueella Chorzówissa sijaitseva, etenkin raitiovaunuihin erikoistunut Konstalin kiskokalustotehdas
on puolestaan siirtynyt Alstomin
omistukseen. Tehtailla valmistetaan
muun muassa Citadis-raitiovaunuja,
mutta myös Alstomin metro- ja lähi-
Puolan raitioteiden kunnostus tulee nielemään vielä
paljon rahaa. Kalustoa on sen sijaan jo hieman uusittu.
Katowicen Alstom Konstal 116Nd -matalalattiavaunut
on valmistettu Chorzówissa.
16 suomi–puola 2011-2012
Teksti ja kuvat:
Kyösti Isosaari
liikennejunien koreja. Itse asiassa
Varsovan metron uudemmasta kalustosta suuri osa on valmistettu
Chorzówin tehtailla.
Hitsisaumasta hitti
Hankinnoissa tuntuu olevan vahva
pyrkimys siihen, että ainakin osa
töistä pitää teettää Puolassa. Niinpä
Varsovan metron laajennuksen myötä
tarvittavaa lisäkaluston toimittaa
Siemens, mutta alihankkijana toimii
puolalainen Newag. Nowy Sączissa
sijaitseva Newag kantaa jatkossa osavastuun myös kaluston huolloista.
Näin meneteltiin myös sveitsiläisen
Stadlerin junatoimituksissa. Kun
Koleje Mazowieckien Flirt-lähijunien
kaupat varmistuivat, Stadler perusti
junien loppukokoonpanoa varten linjan Siedlceen. Puolaan sovitut toimitukset on nyttemmin jo saatettu
loppuun, joten tällä hetkellä Siedlcessä tehdään junia, jotka päätyvät
Alankomaihin.
Tärkeä lisäsyy kotimaisen tuotannon
säilymiseen on Puolan koko markkina-alueena. Maantieteellisesti kiskoliikennettä suosiva maa, jossa on
lähes 40 miljoonaa asukasta ja 20 000
kilometriä pitkä rataverkko, on
mahdollisuus, jota yksikään suuri
kiskokalustovalmistaja ei voi ohit
PKP:n EP09-veturit ovat kuin eläviä vertaus-kuvia puolalaisen
raideliikenteen murroksesta. Vuosina 1986–1997 valmistetuilla
vetojuhdilla on kuvaava lempinimi Epoka, aikakausi.
taa. Sivuuttaa ei kannata puolalaista
osaamispotentiaaliakaan. Putkimiesten
sijasta tämän hetken kysytyimpiä
vientituotteita tuntuu olevan puolalainen hitsisauma.
on suunniteltu kokonaan Puolassa.
Pesa on saavuttanut menestystä myös
raskaammalla puolella, sillä sen valmistamia diesel- ja sähkömoottorijunia on ostettu Puolan lisäksi Italiaan,
Liettuaan, Tsekkiin ja Unkariin.
Raitioteitä kohta 15 kaupungissa
Merkittäväksi puolalaiseksi kiskokalustovalmistajaksi on nousemassa
myös linja- ja johdinautoillaan menestynyt, Bolechowossa päämajaansa
pitävä Solaris. Sen kehittämää
Tramino-matalalattiavaunua on myyty Poznańin ohella Saksaan Jenaan.
Newag on puolestaan kehittänyt
omia diesel- ja sähkömoottorijunia,
joita on toistaiseksi myyty vain kotimaahan. Gliwicessä toimivan ZNLE:n
tuotevalikoimista löytyy taas peräti
kaksi täysin uutta puolalaista sähköveturia.
Kaupunkikiskoliikenteessä Puola on
niin ikään mahdollisuuksien maa.
Metroa ei tosin ole kuin Varsovassa,
mutta sitäkin laajennetaan. Raitioteitä
on kaikkiaan 14 kaupungissa. Yksi
näistä järjestelmistä on Katowicen
alueen raitiotiekokonaisuus, joka on
mittavuudeltaan yksi maailman suurimmista.
Kuten junaradat, myös Puolan raitiotiet ovat kipeästi modernisoinnin
Enemmän bussivalmistajana tunnettu Solaris
esitteli uutta matalalattiaraitiovaunuaan vuoden 2010 Innotrans-messuilla Berliinissä.
Traminosta on sittemmin tullut jo vientituote.
Rahtiliikennettä ja
huippunopeuksia
Nykyään pääosin Newagin omistama ZNLE-tehdas yrittää rohkeaa läpimurtoa sähköveturien
kovilla markkinoilla. Kuusiakselinen E6ACT Dragon herätti ansaittua huomiota Innotransmessuilla.
tarpeessa. Tilanne näkyy ehkä selvimmin Katowicessa, jossa uudistaminen
on jäänyt lähinnä yhden päälinjan
kunnostukseen ja 17 uuden matalalattiaraitiovaunun hankintaan. Varsovassa uutta matalalattiakalustoa on
sen sijaan tilattu peräti 201 kappaletta.
Olsztynista ollaan lähitulevaisuudessa puolestaan tekemässä Puolan
15:ttä raitiotiekaupunkia.
Vielä joitain vuosia sitten tilanne oli
toinen. Vaikutti jopa siltä, että puolalaisomisteinen raitiovaunuteollisuus
olisi typistymässä korjaus- ja modernisointipajoiksi. Sektorille syntyi jopa
uusia yrityksiä, kuten Wrocławin
vanhasta raitiovaunukonepajasta pystyyn polkaistu Protram ja Poznańissa
toimiva Modertrans. Tällaisten yritysten merkitystä ei tule toki vähätellä.
Uuden raitiovaunuteollisuuden airuina niitä oli silti vaikea pitää.
Vientikin vetää
Varsovan uudet raitiovaunut osoittavat, että Puolasta löytyy edelleen alan
osaamista. Bydgoszczissa toimivan
Pesa-tehtaan 30 metriä pitkät vaunut
Jalkapallosta potkua
uudistuksiin
Puola on kaupunkikiskoliikenteen
osalta erikoisessa asemassa. Kun lännessä luovuttiin autoistumisen myötä
raitiovaunuista, Puolassa raitiotieverkostoja oli pakko ylläpitää.
Nyt, kun lännessä kiskoja vedetään
uudestaan, monet puolalaiset kaupungit vanhoine raitiotieverkkoineen ovat
lähes edelläkävijän asemassa. Infrastruktuuriin kunnostamiseen tulee
tosin uppoamaan rahaa vielä pitkään.
Rautateiden puolella uudistushankkeet ovat pyörähtäneet käyntiin näyttävästi. EU-raha puree, ja rataosuuksia kunnostetaan. Remontissa ovat
muun muassa Wrocławin ja Poznańin
päärautatieasemat. Myös Varsovan
läntinen asema Warszawa Zachodnia
ja Łódźin Fabryczna-asema tullaan
uudistamaan perusteellisesti. Pääkaupungin itäinen Warszawa Wschodnia,
jota yleisesti pidetään Puolan surkeimpana rautatieasemana, aiotaan
siistiä vuoden 2012 jalkapallon EMkilpailuihin mennessä.
Jalkapallo tuntuu vievän teräspyörää
muutoinkin eteenpäin. Rataosuuksien lähiaikojen uudistusten pääpaino
on reiteillä, joita kisavieraiden arvioidaan käyttävän. Oltiin jalkapallohuumasta mitä mieltä tahansa, tehtävät perusparannukset tulevat palvelemaan puolalaista junaliikennettä
ja kymmeniä Puolassa liikennöiviä
operaattoreita vielä pitkään. Parantuneita rajayhteyksiä ja uusittua
veturikalustoa on jo nyt hyödynnetty,
sillä keväällä PKP Cargo aloitti säännöllisen rahtiliikenteen Saksaan.
Merkittävin tulevaisuuden junayhteyshanke on kuitenkin niin
sanottu Y-linja. Se tulee kulkemaan
Varsovasta Łódźin kautta Kalisziin,
josta rata haarautuu sekä Poznańiin
että Wrocławiin. Geometrialtaan ratalinjaus tultaneen toteuttamaan jopa
360 kilometrin tuntinopeudet sallivana. Nykysuunnitelmien mukaan
rakennustyöt alkaisivat vuonna 2014,
ja ne saataisiin päätökseen 2019.
Kun vielä muistetaan, että jo Donald
Tuskin aiempi hallitus ilmoitti liikennehankkeiden pääpainon siirtyvän
entistä enemmän raideliikenteeseen,
Puolan kiskoliikenteen tulevaisuus
näyttää lupaavalta. Itäisen Euroopan
veturin vauhti vain kiihtyy.
Kirjoittaja on Lahden Suomi–Puola-yhdistyksen jäsen. Hän työskentelee vapaana
toimittajana
erikoisaiheenaan
muun
muassa raideliikenne.
suomi–puola 2011–2012 17
FINNLINES VIE PUOLAAN YMPÄRI VUODEN.
PIETARI
LYYPEKKI
Saavu pirteänä perille. Kun lähdet omalla autolla Puolaan, aloita
matkasi rennosti ja suuntaa laivalla Itämeren eteläpuolelle. Finn­
lines vie sinut kolmesti viikossa Gdyniaan, ihastuttavan hansa­
kaupungin Gdanskin kupeeseen. Ympäri vuoden, totta kai!
Lisätietoja ja varaukset:
www.finnlines.com tai 010 343 4500 *
* 8,21 snt/puh. + 5,9 snt/min lankaverkosta tai 16,9 snt/min matkapuhelinverkosta
Kaupunkitutkija
matkusti ensikäynnillään
Ratikalla
Gdańskissa
Teksti ja kuvat: Eeva Klemola
Gdańsk on monen muun
puolalaisen kaupungin tavoin
ratikkakaupunki. Ratikat tuovat kaupunkikuvaan oman punavalkoisen värinsä ja rytmittävät kaupunkielämää. Päärautatieasema on liikenteen
solmukohta. Puolassa ratikalla pääsee myös lähiöön,
vaikka raitiovaunuja pidetään
usein kaupunkikeskustojen kulkuvälineinä.
Paikallisliikenteen väri on Gdańskissa punavalkoinen, niin bussien kuin
ratikoidenkin. Ratikoita ei tarvitse
lähteä erikseen etsimään; niitä tuntui
tulevan pysäkille jatkuvalla syötöllä.
Turisti-infon kartan mukaan linjasto
on laaja. Ydinkeskustan sightseeingiä tavoitteleva ratikkaturisti saattaa Gdańskissa joutua kauaskin kaupunkikeskustasta.
Punavalkoisesta värityksestä poikkesivat muutamat mainospeitteiset
ratikat; ainakin vaaleanpunainen,
sininen ja vihreä vilahtivat katukuvassa. Vihreä ratikka mainosti
paikallista ylpeyttä, jalkapalloseura
Lechia Gdańskia.
Edulliset hinnat
Ratikat pysähtyvät joka pysäkillä.
Pysähtymismerkkiä ei siis tarvitse antaa eikä sisätiloissa etsiä soittonappia.
Keskeisimmillä pysäkeillä on elektroninen näyttö osoittamassa, monenko minuutin päästä seuraava
ratikka saapuu.
Matkustaminen oli edullista. Kertalippu maksoi 2,80 złotya (0,65 euroa), ja
11 złotylla (2,60 euroa) pystyi matkustamaan 24 tuntia.
Punainen pulma
Kun matkustaa oudossa paikassa tai
ennen kokemattomalla matkustusvälineellä, joutuu aina kohtaamaan
jännitysmomentin: Miten maksan
matkani?
Gdańskissa ratikan kuljettaja myi
matkalippuja. Tavallisempaa oli kuitenkin ostaa ne lippuautomaateista.
Automaatista ostettu matkalippu
leimattiin ratikan sisällä keltaisessa
automaatissa, joka lystikkäästi muistutti suomalaista minikokoista postilaatikkoa.
Kun
matkalippu
työnnettiin
koneeseen, onnistuneesta leimauksesta syttyi punainen valo. Suomalaisena odotin vihreätä valoa ja työnsin
matkalipun uudelleen koneeseen.
Toimenpidettä seurannut naismatkustaja tokaisi ystävällisesti: ”Riittää, kun
yhden kerran leimaa lipun!”
Pomppivaa kyytiä
Ratikoiden sisätiloissa huomio kiinnittyi leveisiin käytäviin; laitamilla oli
kapeat penkkirivistöt. Runsaat seisomatilat mahdollistivat suuren matkustajamäärän.
Ratikoissa näytettiin nimenomaan
matkustettavan. Oheistoimintoja, kuten esimerkiksi lukemista, en lyhyellä
vierailulla nähnyt kertaakaan.
Jos oli turbulenssia ilmatilassa Lech
Wałȩsan lentokentälle saavuttaessa,
meno ei ollut kovin tasaista maan
kamarallakaan. Gdańskissa ratikkamatka ei ollut mitään köpöttelyä, vaan
vauhtia piisasi.
Ensimmäinen matka vanhanmallisessa, perävaunullisessa ratikassa
oli lähes pelottava. Perävaunu tuntui pomppivan kiskoilla, ja matkustaja sai pitää kunnolla kiinni kaiteesta
pysyäkseen pystyssä. Paikallisia meno
ei näyttänyt häiritsevän.
Monitorista tietoa
Vanhan ratikkamallin kyltti kielsi lastenvaunujen tuonnin sisälle. Hankalaa
se olisi ollutkin, koska sisälle päästäkseen oli noustava muutama korkea
porras.
Ratikkakalustoon kuului myös moderneja, pehmeästi kulkevia menopelejä. Pesa:n Puolassa valmistamien
120NaG Swing -vaunujen ulkokuoren muotoilu oli kupera, mikä
antoi mat- kustamolle avaruudellisen tunnun.
Vaunujen sisätilat olivat hulppeita.
Sisältä malli muistutti Helsingin matalalattiaisia ratikoita, mutta matkustajia palveleva informaatio oli viety
toiselle tasolle. Erikoisuutena oli kattoon kiinnitetty monitori, josta pystyi seuraamaan ratikan etenemistä.
Pysäkkien nimet kuulutettiin nauhalta
ensin puolaksi ja sitten englanniksi.
Lopuksi
Joskus kun jokin asia vain on, sitä ei
enää erikseen tarvitse hehkutella. Tällainen vaikutelma jäi Puolan ratikoista.
Kirjoittaja on helsinkiläinen
kulttuurintutkija, etnologi.
suomi–puola 2011–2012 19
Puola-jazzin
tärkeimmät airueet
Suomessa
Sakari Karttunen
Namysłowski
ja
Stańko
Ei Sigismund III Vaasa suinkaan ole Suomen ja
Puolan historian ainoa yhteinen kuninkaallinen. Meitä on 1960-luvulta lähtien yhdistänyt sellainenkin suuruus kuin Kuningas
Jazz. Tässä jutussa neljä eri sukupolvien
muusikkoa ja jazzvaikuttajaa kertoo kosketuksistaan Puola-jazziin.
“Kuka tahansa osaa radiossa soittaa levyjä, mutta YLEn
oma musiikkituotanto sekä suomalaisen jazzin vienti
oli minulle ykkösjuttu”, arvioi Ylen pitkäaikainen jazzpäällikkö Matti “Pappa” Konttinen. Hän lähetti satoja
suomalaisia jazzmuusikkoja ulkomaille ja avasi runsaasti
soittotilaisuuksia erityisesti Puolaan.
Ensimmäisen työmatkan Konttinen teki Varsovan Jazz
Jamboreehen 1965, pian sen jälkeen, kun oli aloittanut
Yleisradiossa. Puolalainen jazzkulttuuri Varsovan ja
Krakovan klubeineen sekä kansallisine jazzkilpailuineen
oli silloin käsite Euroopassa. Alttosaksofonisti Zbigniew
Namysłowski – jonka kanssa Pappa myöhemmin itsekin
musisoi – oli jo kova nimi.
Pian tuli tutuksi koko taidokas puolalaiskaarti:
trumpetisti Tomasz Stańko, pianisti Adam Makowicz
(alk. Matyszkowicz), saksofonisti Jan “Ptaszyn”
Wróblewski, laulajatar Wanda Warska ja hänen pasunistimiehensä Andrzej Kurylewicz, dixiebändi Hagaw,
lauluyhtye Novy Singers…
Pappa ja muu Helsingin jazzkansa ei kuitenkaan tiennyt mitään siitä, että 1960-luvulla Hotelli Olympiassa
piipahtivat ravintolakeikalla kuin salaa viulisti Michał
Urbaniak ja laulajatar Urszula Dudziak. Vuosikymmen
myöhemmin vierailu olisi kilpaillut vuoden jazztapahtuma -tittelistä.
Liittoa perustamassa
Matti Konttinen, synt. 1938
- aloitti jazzmusisoinnin koulupoikana
- soittanut pianoa eturivin suomalaisissa jazzyhtyeissä
kotimaassa ja mm. Montreauxin festivaalilla, Tanskassa
ja Virossa
- keikkailee omissa nimissään edelleen
- veti Yleisradion jazzosastoa 36 vuotta
- oli perustamassa Suomen Jazzliittoa ja European Jazz
Federationia (EJF)
- toimi Rytmi-lehden päätoimittajana, Jazzliiton
toiminnanjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana
- Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki jazzin hyväksi
tehdystä työstä
20 suomi–puola 2011–2012
Papan Puola-kontakteissa oli keskeisenä tekijänä EJF:n
perustaminen 1969. Hankkeen päähahmo oli Jan
Byrczek. Myöhemmin siitä tuli International Jazz Federation IJF, kun jenkit tulivat mukaan. Papan mukaan se oli
virhe; liitto hajosi käsiin, kun toimijoita tuli liikaa. Oli
kansallisia jazzliittoja, radio- ja TV-yhtiöitä, kriitikoita
ja skribenttejä, festivaaliorganisaatioita, talousväkeä…,
mutta ei riittävästi rahaa.
Puolan Jazzliiton Jazz Forum -lehdestä muotoutui EJF/
IJF:n perusjulkaisu, kun siitä alettiin julkaista myös
englanninkielistä painosta. Lehden henkilöitymä oli
Paweł Brodowski. Oli julkinen salaisuus, että jazz oli osa
kansallista piikittelyä neuvostohallintoa vastaan, toteaa
Konttinen.
Tiukkapipoisimmille `uskovaisille´ oli varmasti kova
paikka, kun Stalinin `lahjapalatsissa´ raikui länsimainen
rappiomusiikki ja Varsova oli Eurooppa-jazzin napa.
Kerran Pappa vei Varsovaan parilla
jenkillä vahvistetun Heikki Sarmannon yhtyeen. Perille tultiin
myöhään illalla ja saman tien soitettiin. Aamulla varhain pojille
lyötiin käteen nippu złotyja, joita
ei voinut vaihtaa. Lentokentällä oli
auki vain matkamuistomyymälä;
yksi osti puurasian, toinen pöytäliinan. Autonkuljettajalle annettiin loput, ehkä kahden kuukauden
palkka. Mies oli niin onnellinen,
että lankesi polvilleen maahan ja
hoki: “Dziękuję, dziękuję, dziękuję!”
Kerran muuan soittoniekka osti
Jamboreesta palatessaan kahdeksan
pulloa vodkaa. Pappa häntä moitiskelemaan, että “ethän sinä saa niitä
läpi Suomen tullista”. Kaveri meni
ja osti laatikollisen leivoksia.
Helsinki-Vantaalla
hän
asetti
vodkakassin lattialle, tyrkki sitä
jaloillaan tiskin suojassa eteenpäin
ja esitteli tullimiehille innokkaasti
leivoslaatikkoaan. Täydestä meni ja
vodka saatiin kotiin.
Jan Byrczek ihastui Porin jazzfestivaaleilla Retuperän WBK:n
musiikilliseen iloitteluun ja umpihulluun huumoriin. Hän pyysi
oitis Pappaa järjestämään RWBK:n
Varsovan Jazz Jamboreehen. Pappa
hieman varoitteli, että “yhtye saattaisi tuhota koko kulttuuripalatsin.
Siellä on niin hienoa, kuuluttajatkin
ovat aina pukeutuneet elitistisesti
smokkeihin”.
Yhtyeen piti menomatkalla koukata
huonon sään takia Kööpenhaminaan. Ylimääräisestä yöstä oli se
ikävä seuraus, että yhtyeen viritysneste eli Koskenkorva oli huvennut. “Kyllä suurlähetystössä kossua
on”, keksi joku. Niin olikin, ja
soittokunto palautui.
Konsertti oli jotain sellaista, mitä
jazzyleisö eikä Puolan TV:n monimiljoonainen katsojajoukko ollut
koskaan kokenut. Palokunta marssi sisään saliin takakautta ja piti
tietysti hirveää mekkalaa. Kansa
pelästyi kypäräpäisiä letkumiehiä,
nousi seisomaan ja ihmetteli, mitä
oikein tapahtuu. Mutta pian
RWBK:n mestarillinen oikein- ja
väärinsoitto otti yleisön ja loppu oli
yhtä hurmosta.
Samassa yhteydessä lähetystöön
järjestettiin cocktailkutsut ja esiintyjäksi RWBK. “Näin hauskoja
kutsuja ei vielä koskaan ole ollut”,
kuului Varsovan diplomaattikunta
kiitelleen.
Kotimatkalla LOTin lentoemännät
tunnistivat oitis Jamboreen sankarit, ja sehän tiesi pojille ilmaisia
paukkuja.
Koippa kaipaa Puolaan
Eero “Koippa” Koivistoisen ensi kosketus puolalaiseen jazziin oli alttosaksofonisti Zbigniew Namysłowskin kvartetin konsertti 1960-luvun alkupuolella
Helsingissä kauppakorkeakoulun juhlasalissa. Zbigniew oli hyvässä vedossa.
Krzysztof Komedan musiikki Roman Polańskin elokuvan “Veitsi vedessä”
musiikki oli sitä itseään, hieno elokuva ja mieleenpainuva musiikkielämys.
Kolmas merkittävä kosketus oli se, kun rumpali Edward Vesala toi trumpetisti
Tomasz Stańkon Suomeen 1970-luvulla. Tämä oli jo tuolloin eurojazzin
huipulla, kuten edelleen 2010-luvulla.
Vesalan ennenaikaisen kuoleman jälkeenkin Stańko on vieraillut ahkerasti
Suomessa esimerkiksi Pori Jazzissa ja Tampere Jazz Happeningissa. Hän on
eittämättä jättänyt askelmerkkinsä suomalaiseen moderniin jazziin.
Koippa ei itse ole soittanut milloinkaan Stańkon kanssa.
Eero Koivistoinen,
synt. 1946
- saksofonisti, säveltäjä ja orkesterinjohtaja
- aloitti viulunsoiton 11-vuotiaana,
mutta vaihtoi jazzmusiikkiin
16-vuotiaana
- Jazzliiton ensimmäinen Yrjöpalkinto 1967
- soitti alttosaksofonia 1969, jolloin
hänen kvartettinsa teki SuomiJazzin historiaa voittamalla
Montreauxissa EBUn jazzyhtyekilpailun 1. palkinnon
- sittemmin tenori- ja sopraanosaksofonisti
- UMO:ssa muusikkona 1975–1990 ja
taiteellisena johtajana 1996–1998
- 40 levytystä eri tyyleillä ja kokoonpanoilla
Myrskyn kourissa
Itse sylttytehtaan ytimeen Koippa sukelsi 1970-luvun puolivälissä, kun hän
astui kvartetteineen Jazz Jamboreen päälavalle Varsovan kulttuuripalatsissa.
Lähellä oli ollut sukellus Itämeren aaltoihinkin. Merellä pauhasi syysmyrsky,
entinen Finndana keikkui ja kallisteli, aallot löivät laivan ikkunoita sisään,
ruokailusta ei ollut puhettakaan, ja Puolan rannikolla upposi 11 kalastusalusta.
Laiva saapui Gdańskiin puoli päivää myöhässä lilluttuaan pitkään piissä.
Varsovassa jouduttiin suoraan sound checkiin ja soittamaan. Koipan, pianisti
Olli Ahvenlahden, basisti Pekka Sarmannon ja rumpali Reiska Laineen kunto
oli tyrskyjen runtelema, mutta soitto sujui. Puolan radio nauhoitti konsertin, ja
festivaalin koostevinyylillä on yhtyeen suomalainen balladi “En voi sua unhoittaa poijes”. Nimi oli käytännön syistä lyhennettävä “Kaipaukseksi”.
Kvartetin vakituinen pianisti oli Vova Shafranov, mutta hän ei Venäjän juutalaisena saanut viisumia Puolaan.
Aamuyöllä pojat soittivat vielä klubilla, ja samalla keikalla esiintyi kuubalainen
kulttibändi Irakere.
Toisen kerran Koippa soitti Puolassa 1980-luvun puolivälissä. Kyseessä oli
pohjoismais-puolalais-baltialainen kokoonpano ja meneillään European Jazz
Day. Suora TV-lähetys nähtiin ympäri Eurooppaa.
Vapauden tuulet alkoivat Puolassakin puhaltaa. Kaupoissa oli tavaraa ja jazzlevyjä paljon myynnissä.
– Sen jälkeen en ole Puolassa käynytkään, mutta pitäisi oikeastaan mennä,
maestro haikailee. - Minulla on molemmista keikoista mukavat, työntäyteiset
muistot. Turismia en juuri ehtinyt harrastaa, mutta puolalaista grafiikkaa ostin.
Puolalaisista muusikoista jäi mieleeni erityisesti nuori viulisti Zbigniew
Zeifert, jonka kanssa jammailin Pori Jazzissa. Hän oli tosi lahjakkuus, mutta
kuoli nuorena. Minulle Stańko on edelleen Puolan ykkönen. Klassisella
puolella suosikkejani ovat Penderecki, Lutosławski ja Serocki.
suomi–puola 2011–2012 21
Jukkiksella paljon yhteyksiä
Jukka-Pekka Uotila muistelee saaneensa ensimmäisen kosketuksen
Puola-jazziin 1974, kun Oulunkylän
Pop/Jazzopisto järjesti keikan omissa
tiloissaan triolle Tomasz Stańko,
Pekka Sarmanto ja Edward Vesala.
- Siitä lähtien olen arvostanut Stańkon
soittoa. Myöhempiä suosikkejani ovat
viulistit Michał Urbaniak ja Zeifert.
- Alkuaikoinani soitin kerran Ruotsissa asuvien basistien Roman
Dylągin ja Bronisław Suchanekin
kanssa. 1980-luvun alussa musisoin
New Yorkissa Urbaniakin ja kosketinsoittaja Vladimir Horunzyn kanssa.
Näin Urbaniakin jenkkilän TV:ssä
Johnny Carsonin Tonight Show´ssa
joskus 1980-luvun alussa. Siinä ohjelmassa soittaneet jazzmuusikot ovat
legendoja.
Jazz Jamboreessa 1984 Uotila soitti
kvartetissa, jonka pianistina oli
Sławomir Kulpowicz ja viulistina
Krzesimir Dębski. (Seuraavana aamuna hotellin aamiaisella Kulpowicz
kehui Jukkiksen herkkäaistista yhteistyötä tämän jutun kirjoittajalle).
Entä antoiko Puola-jazz vaikutteita
suomalaisille?
- Stańkoon tutustuin henkilökohtaisesti Kielin festivaaleille kootussa
Jazzbaltica Ensemblessä 1992. Kun
soitin Hampurin radion big bandissa
1999–2004, pianistina oli Władysław
Sendecki. Basisti Piotr Lemańczyk on
muutaman kerran kysynyt kiertueille,
mutta aikataulut eivät ole natsanneet.
Nyt on kuitenkin hienoa, että rumpali
Olavi Louhivuori ja pianisti Aleksi
Tuomarila
kiertävät
maailmaa
Stańkon kanssa.
Viime vuosina en enää ole paljon
puolalaisten kanssa soittanut – mutta
mainittakoon, että jenkkiveljesten
Randy ja Michael Breckerin juuret
ovat Puolassa, Tykocinin kaupungissa.
Viimeksi kävin Puolassa kiertueella 2006 amerikkalaispianisti Joey
Calderazzon kanssa.
– Ne taisivat jäädä lähinnä 1970luvulle ja Vesalan lähipiiriin.
Jukka-Pekka ”Jukkis” Uotila,
synt. 1960
- muusikko, orkesterinjohtaja, big bandkapellimestari, säveltäjä ja pedagogi
- alun perin rumpali, myöhemmin jazzpianisti
- UMO:ssa 1986–1993
- musisoinut hyvin monien muusikoitten
kanssa ja useilla tyyleillä swingistä
modernismiin
- Sibelius-Akatemian jazzosaston johtaja
26-vuotiaana 1986
- Pohjoismaiden ensimmäinen jazzprofessori
”Jukkis” Uotila 1984, kuva: Sakari Karttunen
Olavi Louhivuori, kuva: Tero Ahonen
Stańko,
Stańko,
Stańko…
Olavi Louhivuori on kirjaimellisesti Suomi–Puola-jazzin syvimmässä ytimessä. Hänen päätyönsä on
jo jonkin aikaa ollut toisen suomalaisen Alexi Tuomarilan kanssa
jäsenyys Tomasz Stańkon kvintetissä.
Nuorena aloittelevana rumpalina
Louhivuori löysi Edward Vesalan ja
sitä kautta Stańkon. Varsinkin levyt
Balladyna ja Bossonossa kolahtivat
ja sen jälkeen muutkin Stańkon äänitykset.
Opiskeluaikana hän soitti Jarmo
Savolaisen
johtamassa
SibeliusAkatemian jazzensemblessä Stańkoa.
22 suomi–puola 2011–2012
Tämän sävellyksiä tulkitsi myös Ilmiliekki Quartet, jonka jäsenenä Louhivuori soitti 2003 Tygmont-klubilla
Varsovassa ensimmäisen Puolankeikkansa.
Myöhemmin hän on esiintynyt
maassa usein, muun muassa kahden
ja puolen viikon kiertueella 2009. Dark
Eyes -kiertue liittyi samana vuonna
julkaistuun Stańkon kvintetin esikoislevyyn, josta tuli erittäin suosittu.
Puolassa se myi peräti platinaa.
Olavin muita puolalaisia soittokumppaneita ovat olleet muun muassa
Sławomir Kurkiewicz, Dominik
Wania ja Adam Pierończyk. Hän soittaa myös pianisti Mira Opalińskan
kvartetissa.
Olavin mielestä Puola-jazzilla on
ollut Suomeen suuri vaikutus. Nimenomaan Stańkon ja Vesalan 1970luvun yhteistyö ja siitä versonneet
monet projektit ovat olennainen osa
Suomi-jazzin historiaa. Olavi kuun-
telee edelleen hienoja äänityksiä
1970ja
1980-luvuilta,
jolloin
Puolan jazzelämä oli yksi Euroopan
kiinnostavimmista.
Stańkon lisäksi hänen suosikkejaan
ovat Tomasz Szukalski ja Krzysztof
Komeda,
nyt
etenkin
Marcin
Wasilewskin trio.
- Olen aina ollut kiinnostunut tinkimättömästi uutta etsivistä muusikoista.
Edellä mainittujen vaikuttajien lisäksi
muun muassa Norjasta tulee kiinnostavaa jazzmusiikkia – ja totta kai myös
Suomesta.
Olavi Louhivuori, synt. 1981
- rumpali mm. Tomasz Stańkon yhtyeessä
- esiintynyt ja levyttänyt myös soolorumpali
na
- työskentelee enimmäkseen ulkomailla,
koska marginaalimusiikilla on Suomessa
liian pienet markkinat
- johtaa Oddarrangia, jolta on juuri saatu
uutuuslevy
- yli 30 levytystä
Polski jazz
HISTORIAA JA NIMIÄ
1918–1939: Puolan jazzelämän synty, Ady Rosner
1940- ja 1950-luku: Sopotin jazzfestivaalit
1956–1957: organisoitujen jazzyhteisöjen synty, Melomani,
Willis Conover, Leopold Tyrmand, Dave Brubeckin vierailu
1960-luku: taiteen vapautuminen, dixie-landin paluu, festivaalit Złota Tarka ja Jazz nad Odrą, levytyssarja Polish Jazz
Series, Czesław Niemen, Henryk Majewski, Jerzy ”Dudus”
Matuszkiewicz, Andrzejt Traskowski ja Kurylewicz,
Krzysztof Komeda, Novi Singers, Mieczyslaw Kosz,
Włodzimierz Nahorny
1970-luku: European Jazz Forum ja Jazz Forum -aikakauslehti, Varsovan Jazz Jamboree, Tomasz Stańko, Zbigniew
Seifert, Jan ”Ptaszyn” Wróblewski, Wojciech Karolak,
Krzysztof Sadowski, Jerzy Milian, Adam Makowicz,
Zbigniew Namysłowski, Michal Urbaniak, Urszula Dudziak,
Extra Ball ja Jarek Śmietana, Sun Ship, SBB, Osjan
1980-luku: Young Power, Krzysztof Popek, Sławomir
Kulpowicz, Andrzej Jagodziński, Leszek Kułakowski, Vitold
Rek, Tomasz Szukalski, Wojciech Konikiewicz, Miles Davisin
vierailu
1990-luku: Yass, jazzklubi Mózg Bydgoszczissa, Miłość,
Leszek Możdżer, Tymon Tymański, Mikołaj Trzaska
2000-luku: Tomasz Stańko, Piotr Baron, Wojciech
Staroniewicz, Rafał Gorzyck
FESTIVAALEJA 2012
BIELSKO-BIAŁA
Jazzsyksy Jazzowa Jesień
www.jazzowajesien.pl
LUBLIN
Lublin Jazz Festival
www.lublinjazz.pl
GDAŃSK
Jazz Jantar
www.jazzjantar.pl
TORUŃ
Jazz Od Nowa
www.jazz.umk.pl
IŁAWA
Złota Tarka
(Kultainen riivinrauta)
www.zlotatarka.pl
VARSOVA
Vanhankaupungin jazzit
Jazz na Starówce
www.jazznastarowce.pl
KRAKOVA
Kesäjazzit
www.krakjazz.pl
Jazz Jamboree
www.jazz-jamboree.pl
Pyhäinpäivän jazzit
Zaduszki Jazzowe
www.zaduszkijazzowe.pl
Jazz Juniors
www.jazzjuniors.pl
JAZZKLUBEJA
Bydgoszcz
mózg
Gdańsk ja Gdynia
blue time jazz club,
cotton club, klub żak,
pokład
Krakova
alchemia, harris
piano jazz bar, kornet, piec art acustic
jazz club, piwnica pod
baranami, u muniaka,
stalowe magnolie
Poznań
blue note jazz club
WROCLAW
Oderjazzit Jazz na Odrą
www.jnofestival.pl
ZAKOPANE
Jazzia Tatralla
Jazz Camping Kalatówki
http://imprezy.e-zakopane.pl/
jazz_camping
Szczecin
brama jazz cafe, royal
jazz club
Toruń
od nowa
Varsova
tygmont, jazz cafe
łomianki,
jazz club rynek, tutu
music bar, jazz bistro
Poland …Why Not? hanke tähtää Puolan
nostamiseen maailman iskelmämusiikin kartalle. Sormensa pelissä on suomalaisella
Jan Weckströmillä ja skotti Brian Allanilla.
Miesten musiikkibisneksessä toimiva yritys Rokket Music
valjasti ohjaksiin alan kansainväliset ammattilaiset.
Vokalisti, viihdetyöläinen Brian Allan kutsui Puolaan joukon kansainvälisiä musiikkituottajia ja säveltäjiä, kuten
Rob Hoffmanin ja Jud Friedmanin. He paiskivat
puolalaisartistien kanssa töitä kymmenisen päivää studiossa Varsovassa.
Työ jatkui Philadelphiassa tallin päätähtien, Natasza
Urbańskan ja Patricia Kazadin, kanssa. Lauluja olivat
työstämässä mm. Jim Beanz ja Shawn Donnell, jotka ovat
olleet nostamassa Shakiraa, Justin Timberlakea, Britney
Spearsia ja Chris Cornellia musiikin tähtitaivaalle.
Natasza Urbańska tunnetaan paitsi laulajana, myös
varsovalaisen Buffo-teatterin näyttelijänä ja Puolan
Tanssii tähtien kanssa -ohjelman juontajana. Patricia
Kazadi on kovaa vauhtia nousemassa Puolan poptaivaan
huipulle.
Päätähtien musiikkivideot kuvattiin Los Angelesissa.
Urbańska on projektin yhteydessä käväissyt tutkailemassa
yhteistyömahdollisuuksia myös Intiassa.
Projektin ensiaskel on syksyllä 2011 ilmestynyt Poland
Why Not -levy, jolla Urbańskan ja Kazadin lisäksi maailmanmarkkinoita tavoittelevat mm. pitkän linjan
artisti Mieczysław Szcześniak, mahtavaääninen Marcin
Czyżewski, Puolan Idolsista ponnahtanut Sławek
Uniatowski ja vasta 12-vuotias lupaus Julia Bogdańska.
Lisää suomalaisväriä hankkeeseen tuo muusikko Osmo
Ikosen yhteistyö Urbańskan kanssa biisinteossa. Ikonen
tunnetaan myös Olavi Louhivuoren Oddarang-bändin
sellistinä.
Lehdistöaineistosta
koonnut Päivi Erola
www.polandwhynot.com
Wrocław
ragtime
Zamość
piwnica pod rektorską
www.polishjazz.com
suomi–puola 2011–2012 23
Marcin Świetlicki
Grzegorz Olszański
MARRASKUU, MELKEIN MAAILMANLOPPU
42-662
Marraskuu, melkein maailmanloppu, pari minuuttia pimeän
tuloon.
Olen turvassa kahvilassa, istun selin valoon.
– Onko tässä vapaata? – Varattu, vastaan, heitän takin toiselle
tuolille.
Kun kolmevuotias veljeni
nielaisi epäselväksi jääneen
määrän diapameja,
jotka saattoivat
vaikuttaa hänestä uudenmallisilta
lasten namusilta
ja kun maailma alkoi pyöriä hänen ympärillään kuin tärähtänyt
karuselli,
äiti ryntäsi kouluun
kesken äidinkielen tunnin
ja kysyi:
muistanko minä puhelinnumeron,
josta isän saisi kiinni?
En muistanut.
Muistin vain postinumeron.
Huh, olen valmis lähtemään tästä kaupungista, pyyhkimään
käteni
lehviin, kaiken tämän kaupungin pölyn, rasvan
pyyhkisin lehviin, lähde kanssani, näet itse.
Kyllästys ja riidat alkavat jo viikon päästä, mutta ajattele niitä
kajastuksia, jotka jätämme jälkeen, niitä kaikkia paikkoja
ja naisia, miehiä: ajattele – miten helpottaa kun
huudamme hotellihuoneessa, ylimmässä kerroksessa,
ja meidän huutomme kiirii varmasti aina
vastaanottotiskille asti. – Onko tässä vapaata? – Kohta on, vastaan. Pimeä.
Muistan Sen vieläkin.
LISTOPAD, NIEMAL KONIEC ŚWIATA
42-662
Listopad, niemal koniec świata, kilka minut przed zmierzchem.
Schroniłem się w kawiarni, siadłem tyłem do światła.
Wolne? Zajęte - odpowiadam, rzucam kurtkę na to drugie
krzesło.
Kiedy mój trzyletni brat
połknął niezidentyfikowaną ilość
tabletek relanium,
które być może
mogły mu się wydać nową wersją dropsów
dla maluchów
i świat zaczynał mu wirować jak przetrącona
karuzela,
moja mama przybiegła do szkoły
na lekcje polskiego
i pytała:
czy nie pamiętam numeru telefonicznego
do ojca?
Nie pamiętałem.
Pamiętałem tylko kod.
Och, gotów jestem już wyjść z tego miasta, ręce wytrzeć o
liście, cały ten kurz, tłuszcz miasta
wytrzeć o liście, wyjdź ze mną, zobaczysz.
Znudzimy się i pozabijamy po tygodniu, ale pomyśl o tych
łunach, które pozostawimy za sobą, o tych wszystkich miejscach
i kobietach, mężczyznach; pomyśl - z jaką ulgą
będziemy krzyczeć w hotelowym pokoju, na najwyższym
piętrze,
a nasze krzyki dotrą na pewno aż na
portiernię. Wolne? Już za chwilę będzie wolne - odpowiadam.
Zmierzch.
Do dzisiaj Go pamiętam.
Puolankielestä suomentanut Jussi Rosti
Jussi Rosti
Jussi Rosti on vantaalainen kääntäjä, joka on palkittu
Yleisradion Kääntäjäkarhu -palkinnolla vuonna 2006
vuoden parhaasta runosuomennoksesta.
Jammaileva kahvila Lahdessa
Merja Åkerlind
Lahtelaistunut muusikko Jerzy “Jurek” Pędzicki mahdollisti Lahden Suomi–Puola-yhdistyksen pitkäaikaisen toiveen täyttymisen. Helmikuussa 2011 järjestettiin jammaileva kulttuurikahvila kaupungin monikulttuurikeskuksessa.
Pędzicki asettui itse sähköpianon taakse ja esiintyi saksofonisti Erkki Petäjän kanssa. Yksi numeroista oli 1960luvun puolalainen blues “Warszawa jest smutna bez ciebie” (Varsova on surullinen ilman sinua).
Suurimman osuuden ohjelmasta kantoi OVilen Band solistinaan Raija Kautonen. Pędzicki on tehnyt ryhmälle
muutamia sovituksia.
Pędzicki kokoilee taas ystäviään jammailemaan. Seuraava
Lahden Puola-yhdistyksen kulttuurikahvila pidetään 17.
helmikuuta 2012. Paikka vaihtuu nuorisokeskuksen Fillari
Cafeksi, sillä yleisöä kertyi viimeksi vähän liikaakin tilaan
nähden.
24 suomi–puola 2011–2012
Runoilijat
Grzegorz Olszański
Grzegorz Olszański (s. 1973) kuuluu katowicelaisen Na
dziko -runoilijaryhmän perustajiin. Runoilija, kirjallisuuskriitikko. Kirjallisuudentutkija, luennoi Sleesian yliopistossa. Olszańskin runoja on käännetty useille kielille. Asuu
Bytomissa.
Marcin Świetlicki
Marcin Świetlicki (s. 1961) on puolalaisen runouden vallaton kapinallinen ja kulttuurin monitoimimies: runoilija,
näyttelijä, toimittaja ja rock-lyyrikko. Świetlicki on saanut
useita kirjallisuuspalkintoja. Vähäeleiset tekstit puhuvat
arkikieltä ja ottavat esiin yksilön näkökulman. Świetlickin
runous kapinoi maailmaa vastaan. Vaikuttaa yhtyeissä
Świetliki ja Czarne Ciasteczka. Asuu Krakovassa.
Matka avaruuteen on matka ihmiseen
Tuukka Hämäläinen & Minna Mauno
Stanisław Lemin teos Solaris
julkaistiin vuonna 1961, puoli vuosisataa sitten. Lem on
Puolan käännetyin kirjailija,
jonka maailmankuulua tieteiskirjaa luetaan jopa 31 kielellä.
Solaris on kaukainen planeetta, jonka tietoista valtamerta on tutkittu jo
vuosia. Tällaisella premissillä alkaa
Solaris, joka seuraa avaruustutkija
Kris Kelvinin matkaa planeetan tutkimusasemalle.
Tutkimusasemalla
kaikki ei kuitenkaan ole kohdallaan, ja
pahaa aavistamattomat ihmiset joutuvat kohtaamaan vierailijoita omasta
menneisyydestään.
Solaris edustaa Stanisław Lemin tuotannossa perinteisempää, juonivetoista proosaa. Lem tunnetaan myös
satiirisista ja tajunnanvirtamaisista
romaaneistaan, jotka ovat lukijalle
haastavampia. Kenties hänen tieteelliset utopiansa välittyivät kuitenkin
parhaiten selkeämmän kerronnan
kautta, mistä Solariksen valtava suosio
saattaakin juontua.
Kirjailija Lem
Stanislaw Lem syntyi Lwówissa vuonna 1921. Natsimiehityksen aikana hän
toimi aktiivisesti Puolan vastarintaliikkeessä ja pärjäsi väärennettyjen
henkilöpapereiden avulla. Sodan
jälkeen hän opiskeli muun muassa
lääketiedettä.
Lem aloitti kirjallisen uransa runoilla,
mutta häneltä julkaistiin eri lehdissä
myös tarinoita. Vuonna 1951 julkaistiin ensimmäinen romaani Astronauci
– kymmenen vuotta ennen Solarista.
Muita Lemin tunnettuja teoksia ovat
Voittamaton (1964), Kyberias (1965),
Isännän ääni (1968), Futurologinen
kongressi (1971) ja Tähtipäiväkirjat
(1971).
Lem sai uransa aikana monia arvostettuja kirjallisuuspalkintoja sekä
kansainvälisesti että kotimaassaan
Puolassa. Hän lopetti fiktion kirjoittamisen 1980-luvun lopulla ja kuoli
vuonna 2006.
Käännöksiä ja tulkintoja
Solaris on käännetty alun perin puolasta ranskaksi vuonna 1966 ja tuosta edelleen englanniksi ja myös
suomeksi.
Kielitaitoinen Lem luki itse englanninkielisen käännöksen ja piti sitä
epäonnistuneena. Myös suomennosta on kritisoitu, olisikin suoranainen
kulttuuriteko
kääntää
Solaris uudelleen suoraan alkuperäiskielestä.
Solaris on filmatisoitu kahdesti, ensimmäisen kerran taide-elokuvan klassikoita ohjanneen Andrei Tarkovskin
versiona vuonna 1972. Tarkovskin
Solarista pidetään pienestä budjetistaan huolimatta scifi-elokuvan
kulmakivenä, mutta Lem itse katsoi
elokuvan keskittyvän liiaksi ihmissuhteisiin.
Hollywood-version Solariksesta ohjasi
Steven Soderbergh vuonna 2002. Se
ei erikoistehosteistaan huolimatta
saanut erityisen hyvää vastaanottoa,
ja elokuvaa pidettiin turhankin varovaisena ja uneliaana tulkintana kirjan
tarinasta.
Solariksen filosofia
Solaris on syvästi filosofinen teos,
joka on poikinut lukuisia tulkintoja.
Lyhyehkö romaani onkin poikkeuksellisen idearikas. Lem on luonut
solaristiikasta uskottavan tieteenalan,
jonka historia heijastelee tieteenfilosofi Thomas Kuhnin (1922–1996)
ajattelua. Jo Solariksen valtameren
käyttäytyminen on niin monimutkaista ja surrealistista, että siitä olisi
riittänyt useampaankin kirjaan.
Vaikka Lem halusi omien sanojensa
mukaan kuvata ensisijaisesti vieraan
älyn kohtaamista, Solaris on jäänyt
tieteisfiktion historiaan romaanina,
joka käänsi scifin fokuksen pois tähdistä takaisin ihmiseen. Kuten tutkija
Snaut toteaa, on matka avaruuteen
samalla matka ihmiseen itseensä:
”Ihminen on lentänyt tähtiin tutkimaan toisia maailmoja ja sivilisaatioita tutkimatta ensin omaa hämärien
käytävien ja salahuoneiden labyrinttiaan, ottamatta selvää, mitä on niiden
ovien takana, jotka hän itse on
sulkenut.”
Minna Mauno on kirjallisuutta harrastava
teologian opiskelija,
Tuukka Hämäläinen scifi-runoilija ja kirjailija.
Kirjoittajat esittelivät ja tulkitsivat scifi-kirjallisuuden merkkiteosta toukokuussa 2011
Helsingin Suomi–Puola -yhdistyksen Kallio
kukkii -viikon tilaisuudessa Kallion kirjastossa.
"Ihminen on lentänyt tähtiin tutkimaan toisia
maailmoja ja toisia sivilisaatioita tutkimatta ensin
omaa hämärien käytävien ja salahuoneiden labyrinttiaan, ottamatta selvää mitä on niiden ovien takana,
jotka hän itse on sulkenut.” Solaris, Stanisław Lem
suomi–puola 2011–2012 25
Libeskind Tampereella
Teksti ja kuva: Outi Aaltonen
Łódźissa syntynyt, maailman tunnetuimpiin arkkitehteihin lukeutuva Daniel Libeskind suunnittelee Tampereelle
tilaustyönä monitoimiareenan, joka palvelee sekä urheilua että kulttuuria. Monitoimiareenan kokonaisuus eri
tiloineen rakentuu kaupungin rautatieaseman päälle.
– Kaupungissamme oli pitkään mietitty uusia vaihtoehtoja niin liikenteen kuin urheilu- ja kulttuuritapahtumien toteuttamiseksi tulevaisuudessa. Jotta uusi monitoimiareena olisi liiketaloudellisesti kannattava
toimintaympäristö, tarvitsimme noin 50 000 m2:n suuruiset tilat, selvittää
hanketta jo pari vuotta työstänyt Tampereen Keskusareena Oy:n
toimitusjohtaja Rikard Bjurström.
– Arkkitehdin valintaa pohtiessamme konsultoimme rakennusyhtiö
NCC:tä, jolla oli hyviä kokemuksia Libeskindin suunnittelutyöstä
Tanskassa.
Tampereella uuden keskusareenan sijaintipaikaksi oli valittu aivan ydinkeskustassa sijaitseva rautatieaseman miljöö.
– Vastaavanlaisista raiteiden päälle rakennetuista kokonaisuuksista yksi
esimerkki on New Yorkin uusi Madison Square Garden 7th Avenuella –
ja Suomessa Pasilan rautatieasema, kertoo Bjurström.
Puolan
julistetaide
uusiutuu
Merja Åkerlind
Lahden kansainvälinen julistebiennale
on jo useamman vuosikymmenen mittaillut julistetaiteen tilaa maailmalla.
Kesäisessä katselmuksessa oli pääteltävissä, että Puolassa julistetaide on
taas nousussa.
Julistebiennaleen tarjottiin sähköisen
ilmoittautumisen ansiosta ennätysmäiset 6 958 julistetta 50 maasta. Kun
seinille hyväksyttiin vain 285 työtä,
niistä oli puolalaisia 31. Isompaan
lukuun pääsi vain Kiina. Esimerkiksi
Suomen osanotto jäi 16 työn varaan.
Libeskind sai kutsun
Libeskind kiinnitti tamperelaisten huomion sillä, että hän voitti
New Yorkissa suunnittelukilpailun World Trade Centerin paikalla sijainneelle Ground Zerolle suunniteltavasta jälleenrakennusideasta.
Euroopassa Libeskindin viimeaikaisiin tunnettuihin suunnittelukohteisiin kuuluu juutalaisuuden museo Jüdisches Museum Berliinissä.
Libeskind oli jo aiemminkin käynyt Tampereella, ja monitoimiareenan
suunnittelua varten hän vieraili kaupungissa kahteen otteeseen, käveli
keskustan kortteleissa ja tunnusteli paikan henkeä.
Monitoimiareena yhdistää rautatien molemmin puolin sijaitsevat
kaupungin keskustan osat toisiinsa. Areenan kannen alla kulkevat junaja autoliikenne, tulevaisuudessa myös raitiotie, ja liikenne toimii
samassa paikassa hankkeen toteutuksen aikanakin.
– Areenan rakennustyöt pääsevät alkamaan aikaisintaan toukokuussa
2012 ja tapahtumakäyttö vuonna 2014, ennakoi Bjurström.
Euroopan modernein ja vihrein
Konserttikäytössä noin 14 000 katsojaa vetävä areena mahdollistaa kansainvälisten huipputapahtumien järjestämisen.
– Areenasta tulee yksi Euroopan moderneimmista ja ekologisimmista
esiintymispaikoista, sanoo toimitusjohtaja Bjurstöm.
Daniel Libeskind
syntyi vuonna 1946 Łódźissa
muutti 1957 Israeliin, josta 1959 Yhdysvaltoihin
arkkitehti, taiteilija ja muusikko; lukuisia kunniamainintoja ja palkintoja
Näyttely heijasti uuden suunnittelijapolven esiinnousua. Puolalaisista nimistä useimmat olivat outoja asiantuntijoillekin.
suunnittelutoimistot New Yorkissa,
Zürichissä ja Milanossa
Pitkästä aikaa puolalainen nousi myös
palkittujen listalle. Ewa Bajek sai kunniamaininnan julisteestaan, jonka hän
suunnitteli 2010 Krzysztof Kieślowskin
Kymmenen käskyä-sarjan (Degalog)
kuudenteen
osaan
eli
kuudetta
käskyä ilmentävään elokuvaan.
suunnitellut Varsovan keskustaan nousevan Złota 44 -pilvenpiirtäjän
26 suomi–puola 2011–2012
projekteja mm. Berliinin Jüdisches
Museum, New Yorkin Ground Zero,
Dresdenin sotilashistorian museo,
Las Vegasin Crystals at City Center
osallistuu Łódźin vanhan rautatieaseman (Łódź Fabryczna) paikalle
rakennettavan uuden kaupunkikeskuksen suunnitteluun
Toimitusjohtaja Rikard Bjurström uuden areenan aitiota jäljittelevässä esittelytilassa.
100 vuotta Nobel-kirjailija
Czesław Miłoszin
syntymästä
Maailman kansalainen
Topi Lappalainen
Miłosz
Yhdysvallat myönsi Miłoszille
1989 National Medal of the
Arts -ansiomitalin, Puola teki
hänestä 1994 Valkoisen kotkan
ritarin, ja Liettua antoi hänelle
1995 Gediminasin ritarikunnan
toisen luokan kunniamerkin.
Nobelin kirjallisuuspalkinto
myönnettiin vuonna 1980
puolaksi kirjoittavalle emigranttikirjailijalle
nimeltä
Czesław Miłosz, jolle oli
vuonna
1970
myönnetty
Yhdysvaltain
kansalaisuus.
kuollessaan Puolassa vuonna
2004 Miłosz oli kolmen maan
kansalainen saatuaan takaisin sekä Puolan että Liettuan
kansalaisuuden.
Miłosz kävi Puolassa koulunsa, opiskeli ja aloitti kirjailijanuransa ja Puolaa
hän edusti diplomaattina. Liettuanpuolalaisesta aatelistaustasta tulevalle Miłoszille Liettua oli synnyinmaa,
jossa hänellä oli sukujuurten lisäksi
koulu- ja opiskelukaupunki Vilna.
Monikulttuurinen identiteetti
Miłoszin synnyinpaikka Šeteniai Liettuan maaseudulla kuului vuonna 1911
Venäjän keisarikuntaan. Insinööri-isä
työskenteli ensimmäisen maailmansodan ajan Venäjällä, missä Czesławkin
vietti osan varhaislapsuudestaan. Sodan jälkeen hän kävi koulunsa ja opiskeli Puolaan liitetyssä Vilnassa.
Vaikka Miłoszin alkuperäinen kotiseutu oli tuolloin Liettuan puolella
rajaa, hänelle muodostui vahvasti vilnalainen ja puolalainen identiteetti.
Liettuan passin hän sai käyttöön vuosina 1939 ja 1940, jolloin Puola oli jo
kadonnut kartalta jaettuna Stalinin ja
Hitlerin kesken. Miłosz palasi Vilnaan
vasta 1992 lähdettyään sieltä 1940.
Kalifornialainen runoilija ja kääntäjä
Robert Hass kysyi kerran Miłoszilta,
josko tämä opiskeli liettuan kieltä
paluu mielessä. Tähän liettuaa kohtalaisesti osannut, mutta paljon unohtanutkin Miłosz vastasi: ”Minulla on
varma tunne, että se voi olla taivaan
kieli.”
Diplomaatti ja professori
Toisen maailmansodan natsimiehityksen aikana Miłosz vietti osaksi maanalaista elämää Varsovassa. Siellä hän
näki sodan kauhut ja natsien juutalaisvainot. Myötätunto joukkotuhon
uhriksi joutuneita juutalaisia kohtaan
näkyy vahvana hänen runoissaan.
Hän sai myöhemmin tuhansien muiden joukossa Israelilta kunnianosoituksen nimeltä Vanhurskaat kansakuntien joukossa.
Sodan jälkeen hän toimi puolalaisena
diplomaattina Yhdysvalloissa ja Ranskassa, minne hän loikkasi vuonna
1953.
teessa, jolloin kirjailija itse oli onnekkaassa diplomaatin asemassa.
Koulutukseltaan Miłosz oli juristi;
pitkän uransa aikana hän ehti muun
muassa toimia toimittajana, diplomaattina, kirjailijana, kääntäjänä ja
yliopiston professorina. Hän teki pitkän päivätyön Kalifornian Berkeleyn
yliopiston professorina vuodesta 1961
alkaen. Esseissään Miłosz kuvaa tietyllä etäisyydellä Berkeleyn campusaluetta, joka oli vuoden 1968 vasemmistoradikalismin
keskuspaikkoja
Yhdysvalloissa.
Nobel-palkinto vuonna 1980 tuli
poliittisesti otollisella hetkellä, jolloin
Solidaarisuus-liike oli saamassa yliotteen kommunistisesta järjestelmästä,
ennen seuraavana vuonna julistettua
sotatilaa. Näin osa Miłoszinkin teoksista tuli puolalaisten lukijoiden saataville vuosien pannassa olon jälkeen.
Niitä oli voitu levittää ainoastaan
maanalaisesti.
Moniarvoisuuden puolesta
Miłosz oli nuorena ollut vasemmistolainen opiskelija Vilnassa, mutta
Yhdysvalloissa häntä arvostettiin erityisesti kommunismin kriitikkona.
Pariisissa 1953 ilmestynyt Vangittu
mieli (Zniewolony umysł) loi hänelle
kansainvälisen maineen. Aatemaailmaltaan Miłosz oli kaikkiin diktatuureihin kriittisesti suhtautuva moniarvoisen yhteiskunnan puolustaja.
Toisen maailmansodan jälkeiset vuodet olivat hänelle kuitenkin hiljaisuuden aikaa, kun hän toimi Puolan kommunistijärjestelmän palveluksessa.
Loikkaus länteen mahdollisti hänelle
ryhtymisen kriitikoksi, joka ei kuvia
kumartele. Yhdysvalloissakin toimiessaan hän säilytti kriittisen otteen
kapitalismiin ja pyrki löytämään vaihtoehtoisen tien.
Vaikka Miłosz eiollutkaan oikeiston
liittolainen, näki esimerkiksi oikeistolaisälykkö William F. Buckley Vangitun mielen käyttöarvon propagandasodassa Neuvostoliittoa vastaan. Siinä
teoksessa Miłosz kuvaa, miten ahtaat
olot stalinistinen järjestelmä toi puolalaisille älyköille kaikkein raskaimpina
vuosina 1940- ja 1950-lukujen vaih-
Kansainvälisiä palkintoja
Maailmallakin kirjailija saavutti lisää
mainetta. Suomeksi häneltä ilmestyi
Vangitun mielen lisäksi valikoima runoja ja kirjailijan lapsuuden Liettuaan
sijoittuva romaani Issan laakso (Dolina
Issy).
Kaksi romaania sekä useita runo- ja
esseekokoelmia julkaissut Miłosz on
hyvin puolalainen, mutta myös liettualainen kirjailija.
kotimaana puolan kieli
Pohjois-Amerikassakin
asuessaan
Miłosz oli nimenomaan eurooppalainen ajattelija. Vuonna 1998 hän
vastaanotti Puolan merkittävimmän
kirjallisuuspalkinnon Niken. Jo kaksikymmentä vuotta aiemmin, vuonna
1978, hän oli saanut Neustadt-palkinnon, joka on merkittävin Yhdysvalloissa myönnettävä kansainvälinen
kirjallisuuspalkinto. Miłoszin saamien
palkintojen ja arvomerkkien lista on
vaikuttava.
Miłosz on haudattu Krakovan Kalliokirkon (Kościół na Skałce) Ansioituneiden kryptaan.
Kirjoittaja on kirjallisuudentutkija ja
Helsingin Suomi–Puola -yhdistyksen
jäsen.
suomi–puola 2011–2012 27
Jalkapallohuuma
rutisti Puolan suurinvestointeihin
Komeat stadionit, putsatut rautatieasemat ja siloisat
tiet tulivat Euro 2012:n isäntien kunnia-asiaksi
Pilvikki Kause
Näky oli vaikuttava. Jotkut katsojista pyyhkivät vaivihkaa silmiään: Uuden kansallisen
jalkapallostadionin katto avattiin ja suljettiin ensimmäistä kertaa yleisön läsnä ollessa
lokakuussa 2011 Varsovassa.
Jättiläismäiseltä kukalta näyttävä erikoisvalmisteinen
katto kääriytyi kokoon noin viidessätoista minuutissa. Liki
parikymmentätuhatta ihmistä puhkesi hurraahuutoihin.
Tunnelmaa kohotti tieto, ettei tällaista kattoa ole kuin
muutamilla stadioneilla maailmassa.
Varsovan loppusilausta vailla olevaan stadioniin tutustui
avoimien ovien päivänä peräti 140 000 pääkaupunkilaista. Väenpaljoudesta todisti sekin, että ilmaiseksi
jaettuja Krówka-kermakaramelleja hupeni kävijöiden
suihin kokonainen tonni, Varsovan kaupunki tiedotti.
– Epäilemättä olemme saaneet uuden kansallisylpeyden,
eräs perheenisä kehui puna-valkoiseksi sävytettyä
jalkapalloareenaa Gazeta.pl:n uutisvideossa. Hän istui
mukavalla istuimella katsomossa, johon mahtuu kerralla
56 000 henkeä.
Puolassa koetaan, että näin komeaa paikkaa kelpaa
esitellä, kun maa isännöi Euroopan jalkapalloilun
mestaruuskisoja 8. 6.–1.7.2012.
Platini patisteli
Euroopan jalkapalloliitto UEFA valitsi keväällä 2007
niin Puolan kuin sen itänaapurin Ukrainan turnauksen
pitopaikoiksi. Kisaisännyys on osoittautunut valtavaksi
haasteeksi, sillä sitä ovat edeltäneet vuosien kuumat
valmistelut.
Ensialkuun isännyyden ratkettua Puolassa elettiin silkassa
voitonhuumassa. Olihan historiallista, että mantereen
kovimmat futistähdet kamppailisivat mestaruudesta
ensimmäistä kertaa pelikentillä itäisessä Keski-Euroopassa
ja entisen Neuvostoliiton alueella.
Puolassa pelikaupungeiksi pääsivät Varsovan lisäksi
Gdańsk, Poznań ja Wrocław. Krakova jäi katkerana varasijalle. Hätävarana on myös Chorzów, jossa sijaitsee
Sleesian valtava urheilustadioni.
Puolalaiset tarttuivat itseään niskasta kiinni, kun UEFA:n
puheenjohtaja Michel Platini kiersi hermostuneena eri kaupungeissa tutkimassa järjestelyjen käynnistymistä 2008.
Hän hätyytti tulevia isäntiä peläten, etteivät naapurukset
ehdikään saada paikkoja kuntoon arvokisoja ja satoja
tuhansia eri puolilta Eurooppaa matkustavia jalkapallofaneja varten.
Takeltelevan alun jälkeen turnaus on sysinyt Puolaa rakentamaan olan takaa. Kisojen ansiosta on saatu uutta ja
kunnostettu vanhaa: tieverkostoja, siltoja, lentokenttiä, hotelleja ja rautatieasemia – ja tietenkin jalkapallostadioneita.
Euro 2012 on poikinut virallisen arvion mukaan suunnattomat, peräti 96 miljardin złotyn, noin 23 miljardin euron
investoinnit. Osin tästä syystä Puolaa on viime aikoina
kutsuttu Euroopan suurimmaksi rakennustyömaaksi.
28 suomi–puola 2011–2012
Esimerkiksi Lounais-Puolan suurkaupunki Wrocław
arvioi, että metropoliin on vedetty futiskuumeen yltyessä
yhteensä 60 kilometriä teitä, katuja ja siltoja. Wrocławin
julkisten, Euro 2012:n nimissä tehtyjen investointien arvo
on ollut noin seitsemän miljardia złotya, vajaat kaksi
miljardia euroa.
Urakat ovat näyttäytyneet asukkaille rasittavina tietyömaina ja liikenneruuhkina, mutta nyt on enimmäkseen
syytä hymyyn. Kaupungit ovat siistiytyneet. Uusia moottori- ja ohikulkutien pätkiä on avattu siivittämään kyytiä.
Kebabin käry hälveni
Varsovan keskusrautatieasemalla oikein yllättyy kasvojenkohotusta. Sosialismissa 1975 polkaistua, ränsistynyttä asemaa alettiin korjata ja putsata 2010. Monien
mielestä rumilus olisi pitänyt vetää saman tien maan
tasalle. Matkustajien näkökulmasta epäkäytännöllinen
rakennus aiotaankin ilmeisesti purkaa mestaruuskisojen
jälkeen, jos Valtionrautatiet PKP saa tahtonsa läpi.
Nyt rautatieasemalta on raivattu pois sekalaisia, mutta
omintakeisia pikkukipsoja. Tilalle on luotu avaria kauppakäytäviä siivoine putiikkeineen. Liikuntarajoitteisten
kulkua maan uumeniin junalaitureille on helpotettu.
Kebabin ja zapiekankan käry ei enää leiju matkaseurana.
Tunkkaista rasvan löyhkää selitti poliisin mukaan osin
se, että remonttitöissä aseman kellarikerroksesta paljastui
laiton kebab-lihan tukku. Sieltä arveluttavaa lihaa oli myyty ympäri Varsovaa ja rautatieaseman ilmastointikanavia
oli käytetty jäterasvan roskiksina.
Asemalle on lisäksi avattu huippuhienoja design-vessoja.
Ne ovat ihan nähtävyys.
Joukkoliikennettä helpottaa, että Fryderyk Chopinin lentokentältä vedetään yhdystunneli keskustaan. Näin junalla
pääsee kentältä rautatieasemalle tai suoraan Veikselin
itärantaa, Pragan kaupunginosaa kruunaavalle stadionille.
Jalkapallofani Marcin Podlecki kehuu muodonmuutoksia.
– Kisaisännyys on pakottanut kuromaan umpeen pitkään
viipyneitä modernisointihankkeita. Jos EM-turnaus ei olisi
tulossa, tuskin suurinta osaa näistä investoinneista olisi
toteutettu näin rivakasti, hän arvioi.
Marcin Podlecki asuu Varsovan esikaupunkialueella
Grodzisk Mazowieckissa ja ajaa töihin pääkaupunkiin
tekeillä olevan moottoritien syrjää. Kun pätkä avataan,
työmatkaan kuluu puoli tuntia vähemmän, hän arvelee.
Mistä käyttäjiä?
Ekonomistina työskentelevää Marcin Podleckia arveluttaa
silti monien varsovalaisten tavoin, miten kansallisstadionin käy EM-turnauksen jälkeen. Mahtavan rakennelman ylläpitokustannukset ovat kovat.
Stadionilla ei ole kotijoukkuetta, joka vetäisi jättikatsomon
vahvinta joukkuetta Legiaa kannattava Podlecki toteaa,
että seura sai vastikään oman, nykyaikaisen stadionin.
Pienemmästä Polonia-seurasta ei myöskään ole kansallisstadionia täyttämään.
Puolan jalkapalloliitto PZPN on puolestaan nimittänyt
Sleesian urheiluareenaa vuodesta 1993 maajoukkueen
kansallisstadioniksi. Maajoukkue ei muuta PZPN:n
toiminnanjohtajan Grzegorz Laton mukaan sleesialaisilta
nurmilta Varsovaan EM-kisojen jälkeen, vaikka urheiluministeriö on toista mieltä.
– Pystytäänköhän uudella stadionilla järjestämään
esimerkiksi konsertteja, jotka vetävät riittävästi yleisöä,
29-vuotias Marcin Podlecki pohtii.
Stadionin yhteyteen tulee kuitenkin kookas ja nykyaikainen messukeskus hotelleineen. Keskuksen uskotaan
takovan rahaa kustannusten peittämiseksi.
Huippuhienojen, 40 000-paikkaisten stadionien kohtalosta kisojen jälkeen ollaan huolissaan myös Poznańissa
ja Wrocławissa. Lech Poznańin ja Śląsk Wrocławin pelien
ei uskota keräävän katsomoja edes puolilleen, vaikka
molemmat pelaavat mestaruussarja Ekstraklasassa.
Vain Gdańskissa elellään levollisina. Rintaa röyhistää, että
Lechian kullanhohtoista, meripihkahelmeä muistuttavan
kotikentän arkkitehtuuria kehuttiin italialaislehdistössä
“Lamborghiniksi” kansainvälisten futiskenttien joukossa.
relle polvelle on alettu silottaa tietä huipulle. Jalkapalloa
innokkaasti pelaava pääministeri Donald Tusk on luvannut nostaa kotimaansa pallonpotkinnan tasoa. Hallitus on
perustanut pikkukuntiin ja suurkaupunkien kortteleihin
pallopelikenttiä, joita kutsutaan kotkanpojiksi (orlik).
Legia on käynnistänyt jo kiitosta saaneen juniorivalmennuksen, koska seura mielii kovaan tähtijoukkoon. Silloin
on sääntöjen mukaan oltava omia kasvatteja. Muut seurat
ovat sijoittaneet rahaa juniorien opetukseen toistaiseksi
penseämmin.
Sen sijaan seurat ovat alkaneet ostaa pelaajia ulkomailta,
sillä näin saadaan nopeaa tulosta ja väkeä katsomoihin.
Esimerkiksi Ekstraklasassa otteleva Widzew Łódź hankki
TPS:n keskikenttäpelaajan Riku Riskin rivistöönsä 2014
kesään asti. Riski tosin lähti välillä lainaan Ruotsiin, koska
hän pääsi avauskokoonpanoon liian harvoin.
Wisła Kraków on jalostanut siirrot ulkomailta huippuunsa: joukkueen avauskokoonpanossa puolalaispelaajat potkivat vähemmistönä, kun tiimissä on
toistakymmentä eri kansallisuutta.
Huligaanit ulos
UEFA:n Michel Platini pitää Puolan arkkitehtonisia saavutuksia Euro 2012:n merkeissä loistavina.
Puola on ponnistellut karsiakseen huliganismia sekä
rasistisia ja juutalaisvastaisia iskulauseita jalkapallopeleistä. Tunnetut rähinäjohtajat ovat saaneet sakkoja ja
vankilatuomioita. Poliisikommandot ovat tehneet ratsioita
koteihin.
– Kun olen nähnyt kaikki neljä stadionia, voin ilmoittaa
olevani onnellinen! Koko infrastruktuuri silloista lentokenttiin jää käyttöön mestaruusottelun jälkeen ja palvelee
Puolan kansaa monia vuosia, hän ylisti viimeisimmällä
tarkastuskäynnillään syksyllä.
Isäntämaa lupaa, ettei huligaaneista muodostu uhkaa
EM-kisojen fanijoukoille. Nykyaikaiset stadionit ovat
järjestäjien mukaan yksi turvallisuuden tae. Uudet
sähköiset valvontajärjestelmät varmistavat lipunostajan ja
stadionille saapujan henkilöllisyyden.
Juniorit unohdettiin
Tappeluiden ja roisin kielenkäytön vuoksi jalkapallootteluita ei ole vuosiin pidetty koko perheen viihteenä,
johon uskaltaisi lähteä kannustamaan kotijoukkuetta
lasten kanssa. Legia-fani Marcin Podleckin mielestä
tunnelma on muuttumassa positiivisemmaksi.
Puolan joukkue on EM-turnauksessa mukana vain siksi, että täällä isännöidään kisoja. Veikselin rannoilta ei
ole noustu jalkapalloilun suurvallaksi yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Legendaarisen valmentajan Kazimierz
Górskin johdolla napattiin Olympialaisissa 1972 kultaa ja
neljä vuotta myöhemmin hopeaa. Maailmanmestaruuskisoista 1974 tuotiin kotiin pronssia.
Mitaleita tuskin nähdään puolalaisten kauloissa kesällä
2012, eikä sellaista yllätystä odotetakaan. Mutta nuo-
– Vaimo tuli mukaan matsiin ensimmäistä kertaa viime
kesänä. Kannustus oli mielestäni säyseää. Vaimo oli innoissaan. Perheaitiossa istui paljon lapsia.
Kirjoittaja on Varsovassa asuva toimittaja.
suomi–puola 2011–2012 29
BILLY WILDER
irvileuan tie Sucha Beskidzkasta Hollywoodiin
Veikko Suvanto
Sucha Beskidzkan vuoristokaupungissa, noin 30 kilometriä Krakovasta, juhlistettiin 22.kesäkuuta 2011 ohjaajalegenda Billy Wilderia. Tämä
syntyi 105 vuotta aiemmin
samassa kaupungissa – silloin
vielä Sucha-nimisessä kylässä
Itävalta-Unkarissa
puolanjuutalaisten Max ja Eugenia
Wilderin
Samuel-nimisenä
esikoispoikana.
Tilaisuus päätti Krakovassa järjestetyn
viisipäiväisen Wilderin elokuvien
katselmuksen. Sen yhteydessä julkistettiin ohjaajalle omistettu muistolaatta sekä Wilderin elämää ja teoksia
valottava artikkelikokoelma nimeltä
Billy Wilder: Mistrz kina z Suchej
Beskidzkiej (”Billy Wilder: elokuvan
mestari Sucha Beskidzkasta”).
Vuosi 2011 on nimetty Puolassa virallisesti ”Billy Wilderin vuodeksi”.
Juhlavuoden ajoitus ei kenties ole
täydellisin mahdollinen, mitä komedian mestarin kohdalla voisi pitää
anteeksiantamattomana, mutta Piukat
paikat -elokuvan tunnetun loppurepliikin hengessä Wilder tuskin panisi
pientä epätarkkuutta pahakseen.
Sucha Beskidzka oli sitä paitsi noteerannut myös ohjaajan 100-vuotisjuhlan 2006. Jo vuonna 1996 annettiin
Wilderin 90-vuotispäivän kunniaksi
yhdelle kaupungin kaduista nimeksi
ulica Billy’ego Wildera. Toisin kuin
Barbara Woźniak artikkelikokoelmassa väittää, kyseessä ei kuitenkaan ollut
ensimmäinen elävälle amerikkalaisohjaajalle Euroopassa omistettu katu:
Sodankylässä on jo 1987 lähtien ollut
Samuel Fullerin katu.
Puolan passi pelasti
Ennen vuotta 1996 vain harvat
ylipäänsä tiesivät Wilderin syntyneen
Sucha Beskidzkassa, sillä ohjaaja
itse ilmoitti aina synnyinpaikakseen
Wienin, jonne Wilderin perhe muutti vuonna 1911 eli tulevan ohjaajan
ollessa viisivuotias. Muutto liittyi
todennäköisesti Wilderin isän liiketoimintaan: Max Wilder pyöritti useita
kahviloita Lwówin ja Wienin välisellä
reitillä.
Billy
Wilderin
muistot
Sucha
Beskidzkasta jäivät hämyisiksi, mutta
yhteydet Puolaan jatkuivat vielä
ohjaajan poikavuosinakin. Hän vietti
ainakin kesiä äidinpuolisten isovanhempiensa luona Nowy Targissa
ja teki perheensä kanssa retkiä
Zakopaneen sekä Krakovaan, jossa
30 suomi–puola 2011–2012
nuori Billie (ohjaaja sai lempinimensä
äidiltään jo pienenä poikana, Buffalo
Billin mukaan) kehitti taitojaan
biljardinpelaajana isänsä omistamassa
hotellissa.
Vaikka wieniläisellä kasvuympäristöllä oli epäilemättä enemmän vaikutusta Wilderin huumorintajun ja
elämänkatsomuksen kehittymiseen,
puolalaisella syntyperällä oli ainakin
yksi merkittävä vaikutus: Wilderin
omien sanojen mukaan se todennäköisesti pelasti hänen henkensä.
Wienistä Wilder muutti vuonna 1926
Berliniin, jossa toimi lehtimiehenä
Valtiopäivätalon
paloon
saakka,
minkä jälkeen hän siirtyi Pariisiin,
koska ”se vaikutti viisaalta askeleelta
juutalaiselle”.
Pelkällä saksalaisella tai itävaltalaisella passilla varustetut juutalaiset eivät
saaneet tuolloin poistua maasta,
mutta Wilder sai puolalaisen syntyperänsä ansiosta passin Puolan suurlähetystöstä Berliinissä. Hänen äitinsä, isäpuolensa (Max-isä kuoli vuonna 1927) ja isoäitinsä, jotka kaikki
päättivät Wilderin suostutteluista
huolimatta jäädä Berliiniin, kuolivat
myöhemmin keskitysleirillä – todennäköisimmin Auschwitzissa.
Wilderin suhde Puolaan oli siis kaksinainen – yhtäältä idyllisten lapsuusvuosien, toisaalta aikuisiän pahimman tragedian tapahtumapaikka. Se
saattaa osaltaan selittää sitä, että hän
ei koskaan käsitellyt Puolaa suoraan
käsikirjoituksissaan tai ohjauksissaan,
vaikka ne sijoittuvat usein Eurooppaan. Satunnaisia viittauksia Puolaan
toki esiintyy siellä täällä: tunnetuin
lienee Marilyn Monroen roolihahmon
nimi Sugar Ray Kowalczyk Piukoissa
paukoissa.
Elämänsä loppupuolella Wilder osoitti kiinnostusta Thomas Keneallyn
Schindlerin lista -romaaniin, jonka
elokuvaversion ensimmäistä käsikirjoitusta hän työsti yhdessä Steven
Spielbergin kanssa ja jonka hän suunnitteli jopa ohjaavansa. Luultavasti
sekä korkea ikä että aiheen omakohtaisuus saivat Wilderin luopumaan
ajatuksesta. Kuvaava on hänen reaktionsa Spielbergin elokuvaan: juutalaisgettoon ja keskitysleiriin sijoittuvissa joukkokohtauksissa hän etsi
äitiään ihmismassojen joukosta.
Krakovassa nykyään Hotel Royal -nimellä
toimivan hotellin omistaja oli 1900-luvun alkuvuosina Billy Wilderin isä Max Wilder. Hotellissa esitettiin Krakovan Wilder-katselmuksen
yhteydessä Ninotchka-elokuva.
lähteneen puolanjuutalaisen irvileuan, Stanisław Jerzy Lecin, joka syntyi Lwówissa kolme vuotta Wilderin
jälkeen ja jolla oli keskitysleireistä
omakohtaistakin kokemusta.
Molemmat löysivät ominaisimman
ilmaisumuotonsa kepeän kyynisistä ja
hirtehisistä lohkaisuista, one-linereista,
joiden laukominen sujui molemmilta
yhtä hyvin oikeassa elämässä kuin
elokuvakäsikirjoituksissa tai aforismikokoelmissa.
Molemmat
ovat
sen takia saaneet kärsiä hieman
kyseenalaisesta vitsiniekan maineesta
eivätkä ole saaneet ansaitsemaansa
arvostusta. Lec on edelleen yksi Puolan eniten käännetyistä mutta vähiten
käsitellyistä kirjailijoista. Wilderista
on ilmestynyt muutamakin elämäkerta sekä englanniksi että muilla kielillä,
mutta tuore artikkelikokoelma on ainakin sen toimittajien mukaan ensimmäinen lajissaan paitsi Puolassa myös
koko maailmassa.
Toinen Wilderin ja Lecin viljelemän
hirtehishuumorin seuraus on se, että
molempiin on yhtä hanakasti lyöty
”kyynikon” tai ”ihmisvihaajan” leimaa – ja molemmissa tapauksissa
yhtä heikoin, vaikka pinnallisesti katsoen asiallisin perustein.
Luokittelu vaikeaa
Kohtalotoveri Lec
Artikkelikokoelman esseessä Problem
męskości w filmach Billy’ego Wildera
(”Miehuuden ongelma B.W:n elokuvissa”) Kamila Żyto, toinen teoksen
toimittajista, pyrkii osoittamaan, että
näennäisestä kyynisyydestään huolimatta Wilderin elokuvista löytyy
myös vahva moraalinen pohja.
Wilderin elämänvaiheet ja elämänasenne
tuovat
mieleen
toisen
itävaltalais-unkarilaisesta
taustasta
Hyvistä tarkoitusperistään huolimatta Żyton essee jää sekin hieman
yksipuoliseksi. Hän kirjoittaa, että
Wilder koosti ja ohjasi Yhdysvaltain
hallituksen komennosta pian Saksan
miehityksen jälkeen, ollessaan vielä
tietämätön lähisukulaistensa kohtalosta.
Billy Wilder (1906–2002).
Kuten Tomasz Majewski osoittaa yhdessä artikkelikokoelman kiinnostavimpiin kuuluvista kirjoituksista, Berliinin raunioiden idea tuli
Wilderin mieleen juuri Kuoleman
myllyjä kootessa. Wilder nimittäin
arveli, että propagandaelokuvalla ei
olisi haluttua vaikutusta olemassaolon reunaehtojen kanssa kamppaileviin saksalaisiin, ja hän alkoi suunnitella elokuvaa, joka komediaa ja
draamaa yhdistelemällä antaisi todenmukaisemman kuvan sodanjälkeisestä sijoiltaan menneestä maailmasta.
”[Wilderin] tuotannosta on turha etsiä
idealisteja”. Yleistyksen kyseenalaistaa se, että kesäisen elokuvakatselmuksen kolme tärkeintä elokuvaa olivat nimenomaan kertomuksia
idealisteista. Tarkoitan Berliinissä tapahtuvia Berliinin raunioiden keskellä
(1948) ja Yks’ kaks’ kolme (1961) sekä
Pariisiin sijoittuvaa Ninotchkaa (1939),
jonka Ernst Lubitsch ohjasi Wilderin
ja Charles Brackettin käsikirjoituksen
pohjalta.
Wilderin ”eurooppalaista kautta” katselmuksessa edustivat hänen Ranskassa ohjaamansa esikoiselokuva
Mauvaise graine (1934) sekä hänen
käsikirjoittamansa Menschen am Sonntag (1931), jonka ohjauksesta vastasivat myöhemmin niin ikään Hollywoodiin siirtyneet Robert Siodmak ja
Edgar G. Ulmer.
Elokuvapareja
Suomessa pitkään esityskiellossa olleet Ninotchka ja Yks’ kaks’ kolme ovat
kommunismia piikitteleviä satiireja, joissa puhdasotsaiset päähenklöt – neuvostoliittolainen Ninotska
(Greta Garbo) ja itäberliiniläinen Otto
Piffl (Horst Buchholz) – rakastuvat
”dekadentin lännen” edustajiin ja
taipuvat lopulta hyväksymään kapitalistisen järjestelmän, vaikkakin
pitkin hampain. Kumpaakin elokuvaa on arvosteltu sekä vasemmalta
että oikealta ideologisesta yksisilmäisyydestä ja (kuoleman)vakavien asioiden kepeästä käsittelystä –
eikä täysin syyttä.
Onkin kiinnostavaa, että näiden
elokuvien sisarteoksessa Berliinin
raunioiden keskellä idealistihahmo
edustaa poliittisen asteikon vastakkaista laitaa. Jean Arthurin esittämä
Phoebe Frost on iowalainen republikaanikansanedustaja, joka kauhistelee sodanjälkeisen Berliinin korruptiota ja rakastuu amerikkalaissotilaaseen John Lundiin, joka – Phoeben
tietämättä – on sotkeutunut korruptioon korviaan myöten.
Elokuvan yhtäläisyydet varsinkin
Ninotchkan kanssa ovat ilmeiset,
mutta siihen lainattiin aineksia myös
Wilderin ja Brackettin toteuttamatta
jääneestä käsikirjoituksesta nimeltä
Hail Darling!. Se oli tarkoitus filmata
heti Ninotchkan menestyksen vanavedessä: Ninotskan hahmon olisi korvannut amerikkalaiseen turistiin rakastuva saksalaisnainen, palavasieluinen natsipuolueen jäsen.
Yhdysvaltain liityttyä toiseen maailmansotaan sympaattisen natsihahmon esittäminen oli mahdottomuus
ja hankkeesta luovuttiin, mutta hahmon piirteitä on nähtävissä Marlene
Dietrichin esittämässä kabareelaulaja
Erika von Schlütowissa, Johnin rakastajattaressa, jonka menneisyydestä
paljastuu heilasteluja natsipuolueen
silmäätekevien kanssa ynnä muuta
kompromettoivaa.
Kolmas ja yllättävämpi edeltäjä oli
lyhytelokuva Kuoleman myllyt (1945),
yksi ensimmäisistä keskitysleirien
kauhuja esitelleistä elokuvista. Sen
Berliinin raunioiden keskellä kuuluukin
onnistuneimpiin esityksiin wilderilaisesta maailmasta, josta on turha
etsiä täysin hyviä tai täysin pahoja
henkilöitä. Wilder ei ehdota idealismin vastapooliksi kyynisyyttä vaan
pelkästään todellisuuden hyväksymisen, ennen kaikkea sen joskus
katkerankin tosiasian, että ”kukaan ei
ole täydellinen”. Tämän ei kuitenkaan
tarvitse merkitä katkeroitumista eikä
edes ihanteiden hylkäämistä.
Paradokseista nauttineen Wilderin
elämänasenteen summaavat parhaiten Otto Piffl, joka Yks’ kaks’ kolme
-elokuvan lopussa toteaa itävaltalaista vitsiä mukaillen tilanteen olevan
”toivoton muttei vakava”, ja Piukkojen paikkojen loppurepliikin lausuva
miljonääri Osgood Fielding III, joka
jalat tukevasti ilmassa seisten ratkaisee idealismin ja realismin välisen ristiriidan ennenkuulumattomalla tavalla. Mikäpä olisi kauempana kyynikon
virneestä kuin elokuvan päättävä autuas hymy Osgoodin kasvoilla?
Kirjoittaja on Krakovassa asuva suomentaja
Billy Wilderin muistolaatta Sucha Beskidzkan kaupungintorilla. Kuva: Ela Konarska
suomi–puola 2011–2012 31
museo
Schindlerin tehtaasta erinomainen
Teksti ja kuvat: Markku Marttinen
Krakovan museotarjonta on
kasvanut kahdella uudella
museolla.
Vanha
Oscar
Schindlerin tehdasrakennus,
Fabryka Oscara Schindlera,
on
muokattu
moderniksi
museoksi kertomaan natsimiehityksen ajoista Krakovassa.
Viereisessä rakennuksessa avattiin toukokuussa 2011 nykytaiteen museo Mocak.
Värikäs tyyppi
Oscar Schindler itse oli varsin värikäs
tyyppi. Hän oli sulavakäytöksinen
mies, joka rakasti hyviä juomia, kauniita naisia jopa oman tehtaansa
naispuolisia työntekijöitä, vaikka
saksalaisten ja juutalaisten keskinäiset
suhteet olivat ankarasti kiellettyjä - ja
uhkapelejä.
Sodan jälkeen Schindler muutti
Argentiinaan, mutta siellä hänen liiketoimensa eivät onnistuneet ja hän
palasi takaisin Saksaan. Esimerkiksi
Regensburgissa, Saksassa, törmää parikin kertaa kylttiin, jossa kerrotaan
tehtailija Oscar Schindlerin asuneen
juuri tässä talossa.
Schindlerin tehtaan ja ns. Schindlerin
listan
teki
kuuluisaksi
Steven
Spielbergin elokuva vuodelta 1993. Se
kertoo, kuinka saksalainen liikemies
pelasti toiminnallaan noin 1 200 juutalaista varmalta kuolemalta.
Schindler onnistui vakuuttamaan saksalaiset maanmiehensä siitä, että tehdas oli välttämätön, kun se valmisti
emaliastioita Saksan armeijan käyttöön. Työvoimansa hän hankki läheiseltä Płaszówin keskitysleiriltä.
Monta kulkutapaa
Vuoden 2010 kesäkuussa avattu
Schindlerin museo on noin kolmen
kilometrin päässä Krakovan vanhan
kaupungin keskustasta, Kazimierzin
juutalaisalueen ja entisen geton tuntumissa osoitteessa Lipowa 4.
Museota lähin raitiovaunupysäkki on
Plac Bohaterów Getta -aukiolla, joka
itsessään on jo varsin dramaattinen;
isolla aukiolla on riveittäin maahan
kiinnitettyjä tyhjiä tuoleja symboloimassa kadonneita ihmisiä ja tyhjentynyttä aluetta. Aukion laidalla on
Apoteka Pod Orłem eli Kotka-apteekki. Sen luota lähtivät juutalaisten joukkokuljetukset keskitys- ja tuhoamisleireille. Apteekkikin on nykyisin
museona.
Helpoimmin
museolle
pääsee
kuitenkin Raatihuoneen torilta kyytejä
tarjoavilla pikkuautoilla, joilla matkan
hintaan saa myös opastuksen joissakin autoissa jopa suomen kielellä.
Eikä kävelymatkakaan Raatihuoneen
torilta ole mahdoton. Reitin varrella
on yksi Krakovan päänähtävyyksistä,
Wawelin linna, useita komeita kirkkoja sekä lopuksi entinen Kazimierzin
juutalaisalue omine raatihuoneineen,
entisine synagogineen ja lukuisine
kahviloineen ja ravintoloineen.
Suosittu museo
Itse museo on erinomaisesti toteutettu.
Se esittelee pääasiassa Krakovaa natsiSaksan miehityksen vuosina. Esillä on
esimerkiksi katumiljöitä näyteikkunoineen, sen ajan koteja sisustuksineen ja tietysti Oscar Schindlerin
työhuone.
32 suomi–puola 2011–2012
Yhteen näyttelyhuoneeseen on asetettu suuri metallilieriö, jossa ovat
kaikkien tehtaan avulla pelastuneitten
nimet. Yhteen museon huoneista on
seinille kiinnitetty 1 200 metalliastiaa
symboloimaan pelastuneitten määrää.
Museon sisäpihalla, ulko-oven vieressä, on parikin vaunua, jotka ovat
täynnä jo hivenen ruostuneita emalitehtaassa valmistettuja astioita. Vanhoja ja perin yksinkertaisia koneita on
myös näytillä. Monenlaiset dokumentit, valokuvat ja äänitehosteet luovat
oman tunnelmansa.
Museo on niin suosittu, että sinne
kannattaa hankkia lippu etukäteen
esimerkiksi internetin kautta osoitteesta www.mhk.pl. Varsinkin vilkkaimman turistisesongin aikana lippujen ennakolta varaaminen on
hyvinkin suotavaa, jotta säästyy
pitkältä jonottamiselta.
Schindler kuoli vuonna
1974 Hildesheimissa.
Juutalaiset arvostivat hänen toimintaansa niin, että Oscar Schindler on
haudattu Jerusalemiin, katoliselle
hautausmaalle Siionin vuorella.
Hänen hautapaadelleen viedään
juutalaisen tavan mukaan edelleenkin pieniä kiviä.
Klezmer-musiikkia
Schindlerin tehtaan luomaa varsin
synkkää mielialaa voi paluumatkalla lievittää istuskelemalla jossakin Kazimierzin ulkoilmaravintolassa tai kahvilassa, kaukana
Raatihuoneen torin melusta ja
väentungoksesta.
Aterian joko aivan tavallisen puolalaisen tai sitten kosheraterian tai
kahvikupillisen seurana voi naut-
Itä-Eurooppa
matkalla
länteen
Päivi Erola
– Välillä on hyvä muistaa, että Joensuu on idempänä kuin
Istanbul, Praha lännempänä kuin Wien ja että länsi ja itä
ovat paitsi maantieteellisiä käsitteitä myös yhteiskunnallisessa keskustelussa rakentuneita mielikuvia, muistuttelevat
Aleksanteri-instituutin
koulutusohjelmajohtaja
Jouni
Järvinen ja Helsingin yliopiston slaavilaisen filologian
professori Jouko Lindstedt.
Järvisen ja Lindstedtin itäisen KeskiEuroopan, Baltian ja Balkanin historiaa ja politiikkaa valottavassa teoksessa pohditaan myös kriittisesti
mielikuvia eurooppalaisuudesta sekä
idästä ja lännestä.
– Mitään historiallisesti, kulttuurisesti
tai poliittisesti yhtenäistä Itä-Eurooppaa ei ole olemassa muualla kuin
‘länsieurooppalaisiksi’ julistautuneiden mielikuvissa. Kun ‘Itä-Euroopasta’ vähitellen tulee pelkästään maantieteellinen termi, suomalaisten on
ehkä helpompi huomata asuvansa
itsekin yhdessä Euroopan itäisimmistä maista.
Teos on ajantasainen tietopaketti
19:stä keskellä Eurooppaa sijaitsevasta
maasta, jotka muodostavat Itämereltä
Välimerelle ja Mustallemerelle ulottuvan vyöhykkeen. Maiden tärkein
yhteinen nimittäjä maantieteellisen
sijainnin ohella on sosialistinen lähimenneisyys. Sosialismin romahtaminen Euroopassa 1989–1991 aloitti
mittavan muutosprosessin koko mantereella, joka on vaikuttanut kaikkiin
Euroopan maihin ja erityisesti Euroopan unioniin.
Puolan osuuden on laatinut kääntäjä,
toimittaja Tapani Kärkkäinen.
Itä-Eurooppa matkalla länteen:
Itäisen Keski-Euroopan, Baltian ja
Balkanin historiaa ja politiikkaa.
Gaudeamus 2011
tia orkesterin soittamasta klezmermusiikista. Pienet yleensä kolmen
soittajan triot esittävät surumielisiä
sävelmiä.
Yllätyin, kun yhtäkkiä kappaleiden
joukosta erottui ikivanha tuttu kappale. -Hei, sehän on vanha iskelmä,
schlager, Bei mir bist Du Schön!
Olin aina luullut sitä saksalaiseksi,
mutta se onkin alkuperältään juutalainen, ja sen alkuperäinen nimi
jiddishiksi on Bei Mir bistu Schein.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
www.mhk.pl
suomi–puola 2011–2012 33
Nobelisti
Włady
lan neljsław Stanisła
syntyn ästä kirjallisuw Reymont (
poika, yt Reymont uden nobelis1868–1925) o
tempaujoka alun peroli itseoppin tista. Kobielen yksi Puoteatteristui mukaan in valmistui ut kirjailija, k Wielkiessä
räätälin
y
erilaisii
(Ziemia eurueisiin.
amm läurkurin
n k
ta 1937 obiecana; ReVuonna 1898 ulttuuriharra attiin. Hän
Andrze) on Reymon ino Silvanno julkaistu Lustuksiin ja
tin
ns
j Wajda
v
teki samtunnetuimpiauomennos onattu maa
vu
a
teoksia
n
Nobeli
nimise
.
Sen po odeln eloku
taan Tn Reymont sa
v
a
n
1974. hjalta
a
i
perinte lonpoikia (19ennen kaikke
isestä p
a
0
uolalais 4), joka ker eeppisestä ro
to
m
esta elä
mästä. o maaseudu aanissta ja
Władysław
Reymont
– järeän teollisuusproosan mestari
Pirkko-Liisa Rauhala
Luvattu maa on panoraaman
muotoon rakennettu kuvaus
Łódźin teollisuuskaupungista
1800-luvun viimeiseltä kolmannekselta.
tietoa ja kuvia halpatuotannon maiden tehtaista ja niissä työskentelevien
ihmisten oloista, jotka vastaavat
Reymontin yli sata vuotta sitten kirjoittamaa kuvausta.
Teoksen keskushahmo on kemistiinsinööri Karol Borowiecki, joka tekstiilien värjäystekniikan mestarina
kuuluu kaupungin asiantuntijoiden
eliittiin. Kaupungin vaikutusvaltaisimmat, keskenään kilpailevat tekstiilitehtailijat ovat valmiita maksamaan
mitä tahansa hänen palveluksistaan.
Borowiecki haluaa kuitenkin itse
nousta omistajaksi, ja teoksen johtoteeman muodostaa ponnistelu oman
tehtaan perustajaksi kaupungin teollisuusmiesten joukkoon.
Jos varustaisin sosiaalisen kehityksen asiantuntijaa hänen lähtiessään
komennukselle hiljan teollistuneeseen
maahan, suosittelisin yhdeksi matkaoppaaksi Reymontin teosta.
Naturalistista kuvausta
Globalisaatio on muuttanut teollistuotannollisia suhteita niin, että ns.
savupiipputeollisuus, fordistinen tehdasteollisuus, on siirtynyt Euroopasta
kolmansiin maihin.
Reymontin teoksella on yleistä teollisuuden-, talouden- ja sosiaalihistorian arvoa Euroopan teollistumiskehityksen autenttisena ja tarkkanäköisenä
tallentajana. Reymont kuvaa täsmällisesti niin finanssipääoman nousun,
sijoituskeinottelut, vakuutuspetokset
kuin markkinoista käytävät raadollisen kilpailunkin Łódźissa.
Paikoin suorastaan naturalistiset kuvaukset tehdasoloista, kauhistuttavista työtapaturmista ja ihmisistä konkreettisesti koneiden ja koneistojen
osina ovat karua luettavaa. Ne saavat
miettimään: Euroopassa ei enää ole
tällaista, koska maailmanlaajuisessa
työnjaossa teollinen tavaratuotanto on
pääosin siirtynyt täältä toisaalle. Aika
ajoin globaaliin julkisuuteen pääsee
34 suomi–puola 2011–2012
Puolan 1800-luvun lopun teollistumiskehitys tarkoitti suurten teollisuuskaupunkien
muodostumista.
Jokaiseen Euroopan maahan kohosi
Manchesterin mallisia kaupunkeja,
myös Suomeen, vaikka Suomessa
teollistumiskehitystä tapahtui keskeisesti myös puun ja vesivoiman äärelle,
korpien keskelle kohonneissa tehdasyhteisöissä.
Keski-Euroopassa tehtaat rakennettiin keskelle kaupunkeja, joihin
järjestettiin kuljetus- ja rahoituspalvelut tuotannollisiin tarpeisiin. Alueellinen ero maaseudun ja kaupunkien
välillä kasvoi, ja maaseudulta virtasi
työvoimaa kaupunkien tehtaisiin.
Reymont kuvaa, miten konkreettisesti Łódźin työväestö ja alemmat
toimihenkilöt elivät sekä tehtaan
valossa että varjossa. Kaupunkipatruunat saattoivat olla yhtä hyvin puolalaisia kuin saksalaisiakin;
he pyörittivät paitsi tehtaitaan
myös rahojaan osana kansainvälistynyttä pääomaa.
Maaseudun ero kaupungista
Vaikka Reymontin romaani kuvaa
dynaamista ja kehittyvää puolalaista
teollisuuskaupunkia,
historiallinen
tosiasia on, että toisen maailmansodan kynnyksellä vuonna 1939 Puola
kuului Suomen ja Viron kanssa Euroopan kaikkein maatalousvaltaisimpien
maiden joukkoon.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi puolestaan jäi ainoaksi maaksi,
jossa maatalousvaltaisuus asutus- ja
rintamamiespolitiikan vuoksi vielä
hiukan lisääntyi. Puolassa alkoi muiden Neuvostoliiton satelliittimaiden
tapaan voimakas teollistaminen.
Sosialismin kaatumisen kynnyksellä
vuonna 1990 Puola kuitenkin kuului
28 %:n maataloustyövoimaosuudellaan maatalousvaltaisimpiin maihin,
kun Suomessa vastaava osuus oli 8 %.
Reymont kirjoitti romaaniinsa kirjailijan näkökyvyllä kauaskantoisesti sen
polarisoitumiskehityksen, joka tuli leimaamaan Puolan kehitystä seuraavan
sadan vuoden aikana: maaseudusta
tulee syrjäaluetta, ja moderni elämä
tapahtuu kaupungeissa. Me matkailijoina voimmekin nykyään ihastella
maaseudun omaleimaisuutta ja leppoisan maalaiselämän perinteitä.
Reymontin Luvattu maa on teollisuusproosaa, jossa kuvatut prosessit tapahtuvat nykyään niissä maissa, joissa
meidän kulutustavaramme tuotetaan.
Reymontin teos on lievässä naturalistisessa vanhanaikaisuudessaan ja
paikoitellen töksähtelevässä juonessaan tarkkanäköinen, vivahteikas ja
merkittävä Puolan ja koko Euroopan
1800-luvun lopun teollistumiskehityksen kuvaus.
Kirjoittaja on sosiaalityön yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa.
Teksti pohjautuu Helsingin Suomi–
Puola-yhdistyksen kirjallisuuspiirissä
pidettyyn alustukseen.
Lämpimät
työolot
Tekstit ja työkuvat:
Merja Åkerlind
Łódźilaisesta tekstiilitehtaasta jäi mieleen
sisätilojen kuumuus, kun pääsin suureen
tiiliseen rakennukseen vierailulle opiskelijadelegaatiossa 1971.
Elettiin aikoja, jolloin kaduilla vielä komeilivat plakaatit
PRACA (työ) ja POKÓJ (rauha). Puolan sosialistinen
opiskelijaliitto halusi esitellä nuorille vierailleen perusteollisuutta, mitäs muuta Łódźissa kuin tekstiilien
valmistusta isossa mittakaavassa.
Parikymmenvuotiaalla maalaistytöllä ei ollut, mihin
verrata näkemäänsä. Salit olivat valtavia, ja koneita jatkui
vieri vieressä. Roskakorista nappasin kutomakoneen
neulan, joka koristaa matkapäiväkirjaani.
Mielikuva on 40 vuoden takaa se, ettei työväkeä ollut
mahdottoman paljon. Ehkä elokuussa elettiin lomakauden huippua.
Koneet raksuttivat tasaiseen tahtiin. Keskeytyksen toi
vain langan loppuminen. Ammattilaisilta uuden rullan
vaihtaminen sujui käden käänteessä.
Sisaria
Suomessa
Łódź kuuluu Euroopan vanhojen tekstiilikaupunkien verkkoon, Comeback Cities -ryhmään. Se on esitellyt kiertävällä valokuvanäyttelyllä entisen suurelinkeinon historiaa
sekä tehtaitten nykytilaa.
Tekstiilikaupunkien ryhmään on hyväksytty kaikkiaan 12 kaupunkia, Suomesta Tampere ja Forssa.
Ryhmä on vaihtanut kokemuksia ja materiaalia vuodesta
2009 lähtien. Seuraava kokoontuminen on määrä
pitää 2012 Forssassa,
missä valokuvanäyttely on jo nähty.
Sisällä oli niin helteistä, että miehet työskentelivät enimmäkseen hihattomassa paidassa. Naisilla oli kevyitä puuvillamekkoja.
Poznańskin perintöä
Myöhemminkin olen törmännyt ökytehtailija Poznańskin perintöön. Hänen
palatsinsa toimii Łódźin museona.
Graafikkoystäväni kanssa veimme
sinne joskus materiaalia ja pääsin
ihailemaan yksityiskohtia.
Toinen ystävä esitteli juutalaista hautausmaata 1980-luvulla. Arkkitehtina hän oli saanut tehtäväkseen suunnitella merkittävimpien monumenttien restaurointia. Nokkosten ja takiaisten keskellä komeili
Päivi Erola
suurimpana Poznańskien
mausoleumi.
Puuvillapohatta Izrael Kalmanowicz Poznańskin (1833–1900)
Lähempää katsoen
imperiumi nousi Łódźin viisikilometrisen pääkadun pohjoiskaikki loisto oli
puolelle. Ryppäässä oli 13 punatiilistä kiinteistöä, joissa ahersi enimhimmennyt.
millään 80 000 kutojaa. Alueella sijaitsivat myös työläisten asunnot
sekä Poznańskin upein, uusbarokkinen palatsi.
Liikekaupungin synty
Upporikkaan tehtailijan kuoltua hänen poikansa jatkoivat yrityksen johdossa. Venäjä oli
yrityksen tärkein vientimaa ensimmäiseen maailmansotaan asti.
Kun yritys toisen maailmansodan jälkeen kansallistettiin syntyi Poltex. Poltex suolsi tekstiilejä
Neuvostoliiton markkinoille. Varsovan liiton hajottua markkinat kutistuivat ja edessä oli konkurssi.
Nyt ranskalainen sijoittaja Apsys on valjastanut kiinteistöt
palvelemaan kasvavan keskiluokan tarpeita.
Vuonna 2006 Poznańskin entisillä mailla avattiin Puolan suurimpiin lukeutuva liikekaupunki Manufaktura. Manufakturassa
on 260 kauppaa, viihdekeskus, hotelli, tehdasmuseo ja keskusaukio esiintymislavoineen. Kokonaispinta-ala on 27 hehtaaria, josta
150 000 m2 liiketilaa. Raitiovaunu kuljettaa kätevästi myymälä- ja
ajanvietekeskuksen välillä.
Manufakturan suunnitteli Łódźin kaupunkikuvaan vahvan kädenjälkensä jättänyt kaupunginarkkitehti Hilary Majewski (1838–1892).
www.manufaktura.com
suomi–puola 2011–2012 35
Kirjeenvaihtajana Varsovassa: muutoksen vuosia
sosialismista markkinatalouden oravanpyörään
Ahne markkinatalous
toi Puolaan kiirettä,
ahdistusta ja köyhyyttä
Minun
Puolani
TEKSTI JA KUVAT:
Matti Hoviseppä
Varsova oli käsittämättömän suuri kaupunki vuoden 1986 keväällä minulle, kirjeenvaihtajapestin aloittaneelle turkulaiselle aluetoimittajalle. Muutos oli valtava varhaiskeski-ikään
tulleelle miehelle, joka oli asunut ikänsä noin 150 000 asukkaan kaupungissa – vilisihän
Puolan pääkaupungissa puolitoista miljoonaa ihmistä.
Heti aluksi yllättivät hurjat liikenneruuhkat, sillä eihän länsimedian
mukaan reaalisosialismin kaduilla
pitänyt ajella kuin muutama hassu
ajoneuvo.
“Stalinin sormen” viereen on
noussut viime vuosina paljon
uusia liikerakennuksia ja hotelleja.
Varsovan ja kaikkien suurten kaupunkien katukuvaa hallitsivat italialaisella
lisenssillä valmistetut puolalaiset fiatit
– etenkin iki-ihana Maluch, pikkuruinen Puolan kansallisauto. Oli humoristisen herttainen näky, kun iso
perhe huristeli kesäisin lomalle kirpulla, iso tavarakasa katolla keikkuen.
Maluchin huippunopeus ylsi hädin
tuskin sataan kilometriin tunnissa.
Liikenne hämmästytti myös toiselta
laidalta, sillä Puolassa oli rekisterissä
silloisen Länsi-Saksan jälkeen eniten
mersuja Euroopassa. Puolalaiset olivat käyneet ostamassa Berliinistä
runsaasti vanhoja laatuautoja etenkin
takseiksi.
Reaalisosialismi tuntui alussa harmauden tyyssijalta, mutta totuttuani
puolalaiseen arkeen aloin pitää Varsovasta ja koko maasta päivä päivältä
yhä enemmän.
tusta palkastaan pimeästi dollareiksi
voidakseen ostaa Varsovan valuuttakaupoista monenlaisia länsimaisia
tuotteita ja hyödykkeitä.
Siitä minun on kiitettävä Varsovassa
asunutta piskuista suomalaisjoukkoa,
jonka avulla oli mahdollisuus tutustua moniin puolalaisiin.
Valtaosalle varsovalaisista elo oli
tasaisen harmaata, ja kauppojen
hyllyillä oli usein vain niukalti edes
välttämättömiä kulutustavaroita.
Melkein jokaisena viikonloppuna oli
jonkun luona illanistujaiset, joissa oli
tarjolla olutta ja väkeviä sekä rentoa
tunnelmaa. Juttua piisasi usein miltei
aamuun asti, ja juuri heränneelle kohmeloiselle vieraalle löytyi jääkaapista
aina tehokasta lääkettä.
Siitä huolimatta elämä soljui rauhallisesti omaa kiireetöntä rataansa.
Länsimaalaisten paratiisi
Puola oli pienipalkkaisellekin länsimaalaisille todellinen halpaparatiisi.
Keskustan ravintoloissa oli helppo
vaihtaa dollareita złotyihin, usein ovelien tarjoilijoiden kanssa, heillähän oli
aina paksu nippu złotyja taskussa.
Kaksikin ihmistä saattoi elää sadalla
dollarilla jopa kuukauden, ja rahat
riittivät myös lounaisiin luksushotellien ravintoloissa.
Toki monet puolalaiset tutut vaihtoivat joskus puolet złoteissa makse36 suomi–puola 2011–2012
Solidaarisuus teki ihmeen
Kirjeenvaihtajavuosieni kliimaksi olivat legendaarisen sähköasentajan
Lech Wałȩsan Gdańskin Leninin
telakalla vuonna 1988 johtamat lakkorallit.
Huikein seikkailuni mielenosoituksen
aikana oli yöllinen telakkavierailu.
Illan tummetessa pääsin puolalaisen
toimittajan avulla telakalle keskustelemaan lakkolaisten kanssa.
Valtaosa miehityslakossa olevista
laivanrakentajista nukkui sikin sokin
pöydillä ja lattialla.
Lakon päätarkoitus oli saada sotatilalailla 1981 kielletylle Solidaarisuusammattiliitolle
uudelleen
lail-
linen asema. Työläiset vaativat myös
surkean taloustilanteen parantamista
ja palkkojen korottamista.
Seuraavana päivänä minut pidätettiin.
Syy ei ollut kuitenkaan laiton vierailu
telakalla, vaan uskaltautuminen liian
lähelle tulenarkaa mielenosoituspaikkaa.
Onnekseni puolalainen tulkkivaimoni
ei antanut miliisiasemalla periksi,
joten pääsin pälkähästä.
Useita muita ulkomaisia toimittajia
karkotettiin maasta.
Lakkolaiset marssivat kahden viikon
sinnittelyn jälkeen katolisen papin
johdattamana messuun.
Tapahtui ihme.
Työläisten mielenosoitus pani kenraali Wojciech Jaruzelskin luotsaaman
kommunistijohdon polvilleen, ja
yksinvaltainen yhteiskunta romahti
verettömästi.
Solidaarisuus-oppositio ja kommunistit olivat valmiit kehittämään ja
rakentamaan isänmaata yhteisvoimin.
Amerikkalaisten pikaruokaketjujen tulo
Puolaan on pyylevöittänyt etenkin 38miljoonaisen kansan nuoria.
Hampurilaisista liikakiloja
Työskenneltyäni välillä vuosia Helsingissä aloitin vapaan toimittajan
työt Varsovassa vuoden 1997 joulukuussa, ja olen yhä samalla reissulla.
Markkinatalous on muuttanut parinkymmenen vuoden aikana rutkasti
pääkaupungin kasvoja: keskustaan on
ilmestynyt paljon uusia, nykyaikaisia
liikerakennuksia ja hotelleja.
Vastapainoksi miltei kaikki vanhat ja
tyylikkäät varsovalaiset kahvilat ovat
siirtyneet historiaan. Se on suuri sääli.
Tilalle ovat asettuneet amerikkalaiset
pikaruokapaikat, McDonald’sit ja
Pizza Hutit iskostaen puolalaisiin
amerikkalaisia ruokailutapoja. Rasvaisten ruokien ahmiminen on tuonut
Varsovan kaduille pyyleviä nuoria,
joita ei reaalisosialismin aikana juurikaan näkynyt.
Kulttuuri- ja tiedepalatsia eli kansan
kielellä ”Stalinin sormea” uhkasi
1990-luvun
alkuvuosina
purkutuomio, mutta onneksi hanke valui
hiekkaan.
Palatsi on osoittautunut hyödylliseksi
rakennukseksi, jossa on museoita,
teattereita, elokuvateattereita, uimahalli ja ulkomaisten yritysten päämajoja. Lähivuosina palatsin edustalle
on määrä kohota upea nykytaiteen
museo.
Joka viides
varsovalainen
tuntee itsensä
loppuun palaneeksi.
Poliittinen vapaus ja yhteistyöhalu
eivät ole kuitenkaan viihtyneet Puolan
parlamentissa, sen 460-jäsenisessä alahuoneessa. Kansanedustajat oikealta
laidalta vasemmalle ovat tuhlanneet
aikaansa monasti turhaan riitelyyn.
Se on halvaannuttanut parlametin
työtä ja nakertanut kansalaisten
uskoa parlamentaarisen demokratian
toimintakykyyn.
kotona, eikä kuten tänään, kahviloissa
ja ravintoloissa.
Tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan köyhyys on lisääntynyt viime
vuosina rajusti koko Puolassa.
Huhtikuun kymmenes vuonna 2010
jäänee yhdeksi Puolan historian synkimmäksi ja surullisimmaksi päiväksi.
Kiire ahdistaa
Stalinin
käskystä
toteutettujen
Katyńin teloitusten vuosipäivän viettoon matkalla ollut lentokone iskeytyi metsikköön Venäjän Smolenskissa.
Turmassa menehtyivät Puolan presidentti Lech Kaczyński, hänen Mariavaimonsa sekä 94 keskeistä yhteiskunnallista vaikuttajaa.
Joka neljäs varsovalainen tuntee
itsensä loppuun palaneeksi, ja vain
joka viides sanoo olevansa elämäänsä
tyytyväinen. Varsovassa asuu paljon
huonosti voivia ihmisiä, jotka eivät
osaa irtaantua edes vapaa-aikana
armottomasti ahdistavan arjen poljennosta. Tutkijat ovat selittäneet asiaa
sillä, että eteenpäin pyrkivät ihmiset
ovat ahtautuneet kaikkialta Puolasta
Varsovaan, jossa vallitsee jo liiallinen
tungos.
Vihreämmälle oksalle pääsy ja siellä
pysyminen on alistanut kansalaiset
velkavankeuteen ja säännölliseen
ahertamiseen ainakin kahdessa työssä.
Toisin oli paljon parjatun sosialismin
aikana, jolloin ihmisillä oli aikaa ja
tahtoa seurustella toistensa kanssa.
Tärkeimmät perhejuhlat pidettiin
Puolalaiset eivät kuitenkaan halua
vaihtaa markkinataloutta mihinkään
muuhun yhteiskunnallis-taloudelliseen
järjestelmään.
Autuaasta paavista lohtua
Valtavaan kansansuruun toi lohtua
viime vappuna edesmenneen, puolalaisten oman paavin Johannes Paavali
II:n julistaminen autuaaksi Vatikaanin
Pietarin-aukiolla. Seremonioita oli
kunnioittamassa arviolta yli satatuhatta puolalaista.
Viime vuosisadan ylivoimaisesti suosituimmaksi puolalaiseksi valittu
paavi, siviilinimeltään Karol Wojtyła,
nostettaneen lähivuosina katolisen
kirkon korkeimpaan kastiin eli
pyhimykseksi.
Vuonna 1995 valmistunut metro saa
toisen linjan, joka yltää Veikselin
toiselle rannalle. Valitettavasti metro
ei ehtine palvella vuoden 2012 kesällä
pidettävien jalkapallon EM-kisojen
kisayleisöä, koska rakennustyöt ovat
myöhässä.
Puola Suomea kalliimpi maa
Kulutustavaroiden ja lääkkeiden hinnat kolkuttelevat nyt jo Suomen tasoa,
ja monet elintarvikkeetkin maksavat
liikaa etenkin lapsiperheille, eläkeläisille ja matalapalkkaisissa töissä
uurastaville.
Puola on Suomea kalliimpi vertailtaessa maiden palkkatasoa. Puolalaisten keskimääräinen bruttokuukausitulo on 3 400 złotya (850 euroa),
mikä on yhä yli kolme kertaa
pienempi kuin Pohjolan perukoilla.
Tuhannet varsovalaiset riensivät
lentoturmapäivänä 10.4.2010
rukoilemaan presidentinpalatsin
eteen, joka muuttui kukkamereksi.
suomi–puola 2011–2012 37
Puolan kirjallisuuden
suomennoshistoria,
osa III
Vuosi
1989 toi
murroksen
Päivi Paloposki
Puolassa 1989 alkanut poliittinen ja taloudellinen murros
pani liikkeelle kirjallisuuden
murroksen, jonka syvyyttä ja
todellista vaikutusta voidaan
vasta arvailla.
Näkyvin muutos oli sosialismin aikaisen virallisen, epävirallisen eli usein
maanalaisen sekä emigranttikirjallisuuden
kolmijaon
katoaminen.
Demokraattisissa oloissa siihen ei
ollut enää tarvetta.
Myös kustannusmaailma ja kirjakauppojen toiminta mullistuivat täysin;
samoin tapa lukea ja ymmärtää kirjallisuutta. Kirjailijan asemakin kyseenalaistettiin.
Puolan ja koko Itä-Euroopan tapahtumat ruokkivat Suomessa kustantamojen ja lukijoiden kiinnostusta
puolalaiseen kirjallisuuteen.
Kriisi vaikuttaa käännöksiin
Pienkustantamoitten synty oli tyypillistä Suomessa 1990-luvulla. Juuri
niiden rooliksi muodostui erityisesti
vähälevikkisen – usein harvinaisempien kielten ja kaukaisempien kulttuurien – kirjallisuuden julkaiseminen.
Itä-Euroopan kirjallisuuteen erikoistui vuonna 1992 perustettu Taifuunikustantamo. Sen lisäksi myös Like ja
Basam Books julkaisivat puolalaista
kirjallisuutta, eivätkä suuretkaan kustantamot toki lopettaneet.
Puolalaisen kirjallisuuden suomennoksia on ilmestynyt 1990- ja 2000-luvulla tasaiseen tahtiin: pitkälti yli 30
uutta nimekettä ja uudet painokset
päälle. Parhaimpina vuosina (2003–
2006) ilmestyi kuusikin nimikettä.
Viime vuosina tahti on hiipunut:
kustantajat näkevät talouden kriisin
vaikuttavan etenkin käännöskirjallisuuteen. Koska media – kirjailijan
läsnäolo mediassa – ohjaa paljolti
kirjojen menekkiä, ovat kotimaiset
etulyöntiasemassa. Kustantajalla ei
useinkaan ole halua laittaa rahaa suurempaan
markkinointioperaatioon,
joka nostaisi esiin Suomessa tuntemattoman tekijän.
38 suomi–puola 2011–2012
Käännöskulut nähdään suurena menoeränä, vaikka niihin saisi puolalaisen Instytut Książkin apurahaa. Tämä
kirjallisuuden vientiorganisaatio on
etenkin 2000-luvulla aktiivisesti satsannut puolalaisen kirjallisuuden tunnetuksi tekemiseen maailmalla.
Viisi kääntäjää
Aktiivisia
romaanien
kääntäjiä
Suomessa oli tällä kaudella neljä.
Kirsti Siraste suomensi puolasta 1990luvulla Konwickin, Huellen, Szczypiorskin ja Zaniewskin romaanit. Tapani Kärkkäisen listalla ovat kirjailijanimet Krall, Witkowski, Gretkowska,
Tokarczuk, Kapuściński ja Sapkowski.
Päivi Paloposki on suomentanut
Tryznaa, Stasiukia, Mrożekia, Liberaa,
Martti Puukko taas Borowskia sekä
Szymborskan runoutta.
Runouden kääntäjänä on kunnostautunut Jussi Rosti, jonka käännöksinä
ovat ilmestyneet Szymborskan ja
Herbertin kokoelmat.
Nobel-tason runoutta
Puolan korkeatasoinen runous sai ansaitsemansa tunnustuksen Wisława
Szymborskan Nobelin kirjallisuuspalkinnossa 1996. Puolan sodanjälkeisen runouden suurista nimistä
palkittiin siis jo toinen Miłoszin ohella.
Yhtä lailla Nobelin olisivat ansainneet
Herbert tai Różewicz, joiden nimet
ovat säännöllisesti pulpahtaneet esiin
veikkailuissa.
Szymborskaa oli palkinnon myöntämiseen mennessä julkaistu suomeksi
vain Suomi–Puola-lehdessä. Nobel
herätti sellaisen kiinnostuksen, että
nyt on lähes koko tuotanto suomennettu. Kaikilta toimivilta kääntäjiltä
pyydettiin
tuoreeltaan
palkintotiedon jälkeen yksittäisiä runoja eri
lehtiin, mutta tärkeimmät kokoelmat
ovat Jussi Rostin sekä Jarkko Laineen ja Martti Puukon. Lisäksi on Liisa Helistön ruotsin kautta suomentamina ilmestynyt kaksikin kokoelmaa.
Zbigniew Herbertin runovalikoima
”Kyynelten teknologiasta” saatiin
suomalaisten ulottuville 2005. Jussi
Rostin käännös sai Yleisradion Kääntäjäkarhu -palkinnon 2006.
Puolalaisen runouden suosiosta kertoivat myös kulttuurilehtien – mm.
Nuori Voima, Parnasso sekä Tuli ja
savu – Puola-numerot. Valikoimat
Maailman runosydän (toim. Tarmio,
1998) ja Kadonnutta kahvilaa etsimässä
(toim. Balk ja Kärkkäinen, 2000) toivat
saatavillemme vähemmän tunnettuja
runoilijoita ja prosaisteja. Myös paavi
Johannes Paavali II:n (Karol Wojtyłan)
runoja luettiin yhä – uusi painos julkaistiin 2005.
Reportaasit käyntikorttina
Runouden ohella puolalaisen kirjallisuuden käyntikortiksi on Ryszard
Kapuścińskin myötä tullut reportaasikirjallisuus. Suomeksi ilmestyivät
neuvostoimperiumia käsittelevä Imperiumi (1993), Afrikkaan liittyvä Eebenpuu (2002) sekä Etiopian Haile Selassieta kuvaava Keisari (2006).
Kapuściński loi Puolassa ”reportaasikoulukunnan”.
Sen
kasvateista
Wojciech Tochman kuvaa Balkanin
tilannetta teoksessaan Kuin olisit kiveä
syönyt (2005).
Hanna Krallin reportaasien valikoima Aavesärkyä ja muita tosia tarinoita
(2010) kuvaa juutalaisten, saksalaisten
ja puolalaisten suhteita toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen
– aihepiiriä, joka on tyypillistä Krallin
muullekin tuotannolle.
Monien kansojen Puola
Puolan kolmannen tasavallan proosalle on ollut leimallista puolalaisuuden pohtiminen. Mustavalkoista kuvaa Puolasta pitkälti katolisena ja
etnisesti yhtenäisenä maana väritettiin etsimällä myös vähemmistöjen
Puolaa. Toinen selkeästi esiin nouseva teema on lähimenneisyys: toinen
maailmansota ja sosialistinen Puola.
Nämä kaksi kietoutuvat tietysti usein
toisiinsa. Kolmas aihepiiri liittyy
nyky-Puolaan uuden kapitalismin ja
eurooppalaisen integraation oloissa.
Nämä aihepiirit näkyivät myös
suomeksi julkaistuissa kirjoissa. Hanna Krallin rakkaustarina holokaustin
ajalta Herttakuninkaan matkat (2008)
sekä Varsovan ghettoon sijoittuva
Andrzej Szczypiorskin Alku (1994)
kyseenalaistavat stereotyyppisiä kuvia sekoittamalla uhrin ja vainoojan,
hyvän ja pahan rooleja.
Keskitysleirikirjallisuuden klassikko,
Tadeusz Borowskin 1940-luvun lopulla ilmestynyt tärkeä kertomuskokoelma Kotimme Auschwitz saatiin
suomeksi 2005. Englannista suomennettu, yhdestä juutalaiskohtalosta kertova Władysław Szpilmanin Pianisti
(2002) oli ensin levinnyt tietoisuuteen
Roman Polańskin elokuvana.
Paweł Huellen teos Kuka olet Dawid
Weiser? (1995) käsittelee sekin
monikansallista menneisyyttä. Sen
näyttämönä on Gdansk, jonka saksalainen historia nousee hienosti esiin
kerronnassa. Kirja on myös sosialistisen menneisyyden kuvaus.
Erinomaisen kuvan sosialismin ajan
käytännöistä ja ilmapiiristä saa
Antoni Liberan nuoren pojan kehityskertomuksesta Madame (2003) samoin kuin Tomek Tryznan romaanista
Mene, rakasta (2009), joka on pienen
pojan näkökulmasta kerrottu perheen
tarina.
Uusi kapitalismi
Tryznan ensimmäinen suomennettu
teos, kansainväliseen menestykseen
noussut kasvukertomus Tyttö Eikukaan (1997) taas kuvaa murrosajan
Puolaa nuoren tytön kasvun kautta.
Andrzej Wajda teki kirjan pohjalta
elokuvan tulkiten teosta muuttuvan
Puolan vertauskuvana.
Toinen uuden kapitalismin ja sen
seurausten todellisuudessa liikkuva
kirjailija on Andrzej Stasiuk. Stasiukin
Valkoisen korpin (1998) miesten välisen
ystävyyden ylistys näyttää uuden
Puolan todellisuuden, jossa kaikki
eivät kykene löytämään paikkaansa.
aina yhtä ajankohtaisia. Useina painoksina ilmestynyttä Vastakarvaankokoelmaa (1968) laajennettiin Veikko
Suvannon suomentamilla aforismeilla, ja se sai nimen Siistimättömiä mietelmiä (2010).
Vähän sama lähtökohta on Stasiukin
matkakirjoissa, joissa hän liikkuu
Keski-Euroopan köyhillä syrjäkulmilla: Slovakiassa, Balkanilla, Romaniassa, Albaniassa. Stasiukista on
tullut Puolassa todellinen kulttikirjailija näillä omaperäisillä filosofisilla
matkaesseillään (Matkalla Babadagiin,
2006).
Puolalainen tieteisklassikko Stanisław
Lem kiinnostaa lajia harrastavia yhä
niin, että Konekansan satuja ja tarinoita
(suom. Seppo Sipilä) ilmestyi välikielten kautta käännettynä 2004. Aina
ajankohtaisesta Solariksesta otettiin
uusia painoksia.
Olga Tokarczuk, menneisyydessä
ja eri kulttuurien rajoilla liikkuva
”myyttinen realisti”, on Stasiukin
lisäksi Puolan käännetyimpiä kirjailijoita. Hänen historiaa, muistia ja
identiteettiä tutkivilla teoksillaan Yön
talo, päivän talo (2004) ja Alku ja muita
aikoja (2007) on paljon ihailijoita myös
Suomessa. Lähiaikoina ilmestyy kolmas teos Vaeltajat.
Rohkeaa ja radikaalia otetta ja uusia
teemoja edustaa Michał Witkowskin
Hutsula (2007), joka hulvattomalla tavalla
kuvaa
sosialismin
ajan
homokulttuuria ja sen muutosta kapitalismissa. Häntä ennen aiheutti
Manuela Gretkowska kohua Metafyysisellä kabareellaan (2001), joka sekoittaa new agea ja pornografiaa.
Klassikoillekin tilaa
Uusien
kirjailijanimien
lisäksi
suomennettiin
myös
vanhempia
tekijöitä. Aina suositun satiirikon
Sławomir Mrożekin Häät Atomilassa
(2003, suom. Pirkko Pesonen et al.) ja
Elämää aloittelijoille (2006) naurattavat
kuin Elefantti aikoinaan.
Tadeusz Konwickin monikerroksinen
Liettuaan sijoittuva Isoäitini tarina
saatiin suomeksi 1997.
Stanisław Jerzy Lecin aforismit ovat
Scifi ja fantasia
Lähinnä fantasiaan luettava Andrzej
Zaniewskin ”viemärieepos”, rotan
näkökulmasta kerrottu henkiinjäämistarina Rottaodysseia suomennettiin
1995.
Puolalaisen fantasian mestari on
Andrzej Sapkowski, jonka Noiturisarjaa on alettu julkaista suomeksi.
Sarja hyödyntää mm. Sienkiewiczin
historiallisia romaaneja, slaavilaista
mytologiaa sekä fantasiagenreä, ja
sen pohjalta on Puolassa tehty tietokonepeli The Witcher sekä sarjakuva,
elokuva ja televisiosarja. Viimeinen toivomus (2010) sai tänä vuonna
Helsingin Science Fiction Seuran
myöntämän Tähtifantasia-palkinnon.
Myös jatko-osa Kohtalon miekka on
ehtinyt ilmestyä 2011.
Lisää tietoa käännöksistä ja puolalaisesta
nykykirjallisuudesta:
Tapani Kärkkäisen kotisivut
www.saunalahti.fi/tapank
Fennica: Suomen kansallisbibliografia
https://fennica.linneanet.fi
Instytut Książki (Book Institute)
www.instytutksiazki.pl
(http://www.bookinstitute.pl/)
Päivi Paloposken suomennoshistoriikin
osat I ja II on julkaistu Suomi–Puola -lehdessä 2009 ja 2010.
suomi–puola 2011–2012 39
Solidaarisuus
liike
suomalaisen
valtalehdistön
silmin
Juho Nurmi
Sosialististen maiden leirin
romahduksen
alkupisteestä
vallitsee monia selityksiä. Yhden mukaan vyörynomainen
tapahtumaketju sai alkunsa,
kun uudet hintalaput ilmestyivät kauppojen lihatiskeille
Puolassa heinäkuussa 1980.
Elintarvikkeiden hinnankorotukset johtivat nopeasti
lakkoihin ja mielenosoituksiin.
Valtiosta
riippumaton
ammattiliitto Solidaarisuus syntyi Gdańskin
lakkojen
seurauksena
elokuussa
1980. Ammattiliitto keräsi nopeasti
yli kymmenen miljoona jäsentä ja
kohosi kommunistisen hallinnon
vastapeluriksi. Seurasi murrosvaihe,
jonka aikana Puolan yhteiskunnallinen elämä muuttui. Vasta puoluejohtajaksi nousseen kenraali Jaruzelskin julistama sotatila 13.12.1981 teki
lopun vapaammasta ajasta.
Ajanjaksoa voi pitää erityisen merkittävänä myös Suomen historiassa, sillä
presidentti Kekkosen sairastuttua
presidenttipeli kävi kiivaana. Suomen
idänpolitiikan murrosvaihe ja kansainvälisesti arka tilanne heijastui
poliitikkojen näkemyksiin. Presidenttiehdokkaiden kanta oli yksituumainen: ”Sotatila on Puolan sisäinen
asia.”
Suomalaiset valtalehdet, Helsingin
Sanomat ja Suomen Kuvalehti, kiinnittivät laajalti huomiota Puolassa tapahtuneeseen suureen yhteiskunnalliseen murrokseen. ”Puolan lakot ovat
jo muuttaneet Eurooppaa, päättyivät
ne miten tahansa. Lakkolaiset ovat
osoittaneet, että sosialististen maiden
on Etyk-Euroopan olosuhteissa mukauduttava uusiin tuuliin eri tavalla
kuin aikaisemmin.” Näin kirjoitti HSkolumnisti Olli Kivinen 21.8.1980. Oli
kuulunut täsmälleen viikko siitä, kun
Gdańskin Lenin-telakalla oli julistettu
miehityslakko alkaneeksi.
40 suomi–puola 2011–2012
Toistuuko historia?
Varovaista kirjoittelua
HS ja SK asettelivat Solidaarisuuden
uutena etappina puolalaisen itsenäisyys- ja vapaustaisteluperinteen jatkumolle. Kapinathan suorastaan
kirkuvat vastaan Puolan historiasta.
Puolan voimakas kansallistunto ja
toisaalta poliittisesti arka sijainti sosialistisen Euroopan keskellä selittivät
– maan jatkuvien taloushuolien
ohella – useat toisen maailmansodan
jälkeiset kansannousut.
On kiintoisaa huomata, että HS ja SK
asemoivat Puolaa alati suhteessa
Neuvostoliittoon. Tällöin Puolan sisäinen kriisi saavutti nopeasti myös
ulkopoliittiset ulottuvuudet. Lehdissä pohdittiin yleisesti, pystyttäisiinkö Puolan taloudellisia ongelmia
ratkaisemaan irrallaan sen hankalasta
maantieteellisestä sijainnista.
Viittaukset aiempiin kriiseihin rakensivat väistämättä mielikuvaa siitä, ettei Puolan kansa pyrkinyt olemaan
lojaali neuvostoblokille. Merkittävänä
tilanteen määrittäjänä nähtiin niin
kansallinen mentaliteetti, kansan
”pitkä muisti” kuin tyytymättömyys
vallitseviin oloihin. Jälkimmäinen
selitys oli hallitsevin molemmissa
lehdissä.
Vaikka historiaan palattiin toistuvasti, suomalaislehdet ymmärsivät, että
Solidaarisuuden aikaansaama liikehdintä erosi aiemmista kansannousuista. Protestien syyt, tapahtumien
kulku ja seuraukset olivat erilaisia.
Solidaarisuuden historiallinen merkitys nähtiin ennen kaikkea siinä, että se
kykeni yhdistämään puolalaisen yhteiskunnan eri osat tavallisista työläisistä älymystöön.
Itse Solidaarisuus-ammattiyhdistysliike jäi SK:ssä melko vähälle huomiolle; kirjoittelu keskittyi talouden
kriisiin. Kansanliikkeen johtohahmo
Lech Wałęsa sai kuitenkin lehdessä
runsaasti palstatilaa. Hänet kuvattiin
korvaamattomana, ja hänen persoonansa häivytti Solidaarisuuden rivijäsenet taustalle.
HS näki Puolan yhteiskunnan eräänlaisena jatkumona, jonka vasemmalla
äärilaidalla olivat puolueen stalinistit, oikealla taas demokratiaa vaatinut
Solidaarisuuden älymystöjäsenistö.
Yhteiskunnallisen kokeilun onnistuminen liitettiin siihen, pystyisikö
Solidaarisuus vetämään rajat toiminnalleen. Parhaaksi vaihtoehdoksi
Puolan yhteiskunnallisen kehityksen
vakauden – ja samalla koko Euroopan vakauden – kannalta nähtiin, että
Solidaarisuus keskittyisi työläisten
oikeuksien ajamiseen eikä pyrkisi
syöksemään puoluetta vallasta.
Murrosta tarkkailtiin ajankuvan mukaisesti kaksijakoisen blokkipolitiikan
näkökulmasta. Ongelmaksi nähtiin
Puolan geopoliittinen asema Neuvostoliiton naapurissa, jonka myötä
liikkumavaraa maan taloudellisten
ja yhteiskunnallisten ongelmien korjaamiseksi ei liioin ollut. Kumpikin
lehti tarjosi Puolan ongelmien ratkaisumalliksi Unkarin tietä. Unkarissa
siirtyminen osittaiseen markkinatalouteen ei ollut horjuttanut kommunistisen puolueen johtoasemaa yhteiskunnassa.
.
Vaikka lehdet kilpailivat keskenään,
niitten tulkinnat Puolan tapahtumista
olivat varsin samankaltaisia ja konsensushenkisiä. Kummankin kirjoittelu oli neutraalia ja maltillisen
varovaista. Puolan murroksen tiimoilta ei ryhdytty esittämään kauaskantoisia tulevaisuuden visioita.
Epäsovinnaiset ja radikaalit näkökulmat tuotiin esiin lainauksina länsilehdistöstä eikä lehtien omina
näkemyksinä.
Silti lehtien välillä on nähtävissä tiettyjä painotuseroja. SK pyrki taustoittamaan Puolan kuohuntaa laajemmin ja kiinnitti päähuomion maan
taloudellisiin ongelmiin, kun taas HS
käsitteli tiheämmin päivänpolttavia ja
valtapoliittisia seikkoja.
Voidaan todeta, että linjanvedot seurasivat Kekkosen presidenttikaudella
yleisesti omaksuttuja käytänteitä.
Suomalaislehtiä kiinnosti enemmän
Neuvostoliiton reaktiot Puolan tapahtumiin kuin lakkoaallosta liikkeelle
lähtenyt uudistusprosessi. Puolan
ja Neuvostoliiton suhteita tarkasteltiin kahdessa valtalehdessä Suomen
ja sen itänaapurin suhteiden peilinä ja vertailukohtana. Enemmän
tai vähemmän verhotusti arvioitiin,
miten Puolan murros tulee vaikuttamaan kansainväliseen tilanteeseen
ja Suomen asemaan.
Artikkeli pohjautuu kirjoittajan pro gradu -tutkielmaan Kansannoususta rakennetut
mielikuvat: Puolan Solidaarisuusliikkeeseen liitetyt diskurssit Helsingin Sanomissa ja Suomen
Kuvalehdessä 1980–1981 (2011). Se hyväksyttiin Turun yliopiston Suomen historian
oppiaineessa arvosanalla laudatur.
Siisteys yllätti
jäteammattilaiset
Merja Åkerlind
Päijät-Hämeen Jätehuollon tiedottaja Kirsti
Vaara haluaisi jätepolun. SelLaisen valistustavan hän näki alkusyksystä Krakovan jätekeskuksessa. Katos toisensa jälkeen opastaa
esimerkiksi koululaisia kierrättämiseen ja
energian säästämiseen.
PHJ:n Puolan-matkan virikkeenä oli tutustuminen energiajätteen
murskauslaitokseen, jollainen on tulossa Lahteen. Raumalainen BMH oli jo aiemmin laittanut samanlaisen laitoksen
pystyyn Chorzówissa Etelä-Puolassa.
Mukaan lähti 19 henkeä, useimmat ensikertalaisia Puolassa.
Kirsti Vaarallekin Krakovan seutu oli uusi tuttavuus, vaikka hän
on ajellut muutaman kerran Puolan läpi.
PHJ:n asiakaspalvelupäällikkö Päivi Rahkonen ja tiedottaja Kirsti Vaara
asianmukaisissa vierailuasuissa. Kuva: Heikki Markkanen
– Edistystä on Puolassa tapahtunut valtavasti. Moni muukin kuin minä häkeltyi Krakovan siisteydestä. Roskia ei
kaduilla juurikaan näkynyt, ja roskiksia löytyi eri tarkoituksiin.
Keräilyauto pesuun
Siisteys jäi ammattilaisten mieliin myös tutustumiskohteista.
Murskauslaitoksella vallitsi tiukka kuri. Vieraitten oli puettava
suoja-asut, vaikka hellettä oli 30 astetta. Krakovassa vierailimme yhdessä kaupungin jätekeskuksessa. Näytti siltä kuin
se olisi siivottu meitä varten, mutta ei se niin ollut, päättelee
Kirsti Vaara.
Ryhmään teki vaikutuksen se, että jokaisen jäteauton alusta ja
renkaat pestiin kunnolla ennen uudelle noutokeikalle lähtemistä.
– Meillä Lahdessa ratkaisu on kuljettajan harteilla, eikä autoja
jatkuvasti siivota, sanoo Vaara. Hän tietää kuljetusyhtiöitten
pesevän jäteautoja kotitalleilla päivän päätteeksi.
Jätepolku korostaa, että jätteiden laittaminen kahteen eri astiaan on
helppoa. Kuva: Kirsti Vaara
Lajittelijoita
Krakovan jäteasemalla sekajäte lähti kuljetushihnoilla lajitteluun. Sortteerauksesta huolehtivat ihmiset, mikä on Suomen
kunnallisessa jätehuollossa harvinaista. Noin 12 ihmistä lajitteli
jätteestä eroon esimerkiksi lasit ja metallit.
– Asukkaat ilmeisesti laittavat tunnollisesti biojätteen erilliseen
astiaan, sillä sitä ei näkynyt sekajätteen joukossa, päättelee Kirsti
Vaara.
Juuri jätteiden lajittelu oli yksi teemoista, joihin jätepolku
perehdyttää.
Kävijät kierrätetään katoksesta toiseen, ikään kuin huoneesta
huoneeseen pohtimassa, miten kotona voi toimia ympäristöystävällisesti.
– Lorota vettä vähemmän ja sammuta valot, kuuluu ohje myös
Puolassa.
Sekajäte lähti Krakovassa liukuhihnalle, missä sen lajittelevat ihmiset. Kuva: Kirsti Vaara
suomi–puola 2011–2012 41
Sa-ne-lu-kil-pai-lu
vaalii äidinkieltä
Teksti ja kuvat:
Päivi Erola
Puolan kieli aiheuttaa kirjoittajilleen päänvaivaa niin, että kirjapainot suoltavat koneistaan paksuja ortografisia sanakirjoja.
Eivätkä ne pölyty kirjakaupassa.
Sanataitureita seulotaan sanelukilpailuissa ympäri
Puolaa. Katowicen monitoimihallissa on kerralla jopa
5 000 ihmistä terästänyt aistejaan puolan kielen konsonanteille. Kouluissa on tietenkin omat sanelukisat, joita
kaikki eivät hyvällä muistele. Toimittajille ja muille sanatyöläisille on omat mittelönsä.
Traagisesti Smolenskin lento-onnettomuudessa huhtikuussa 2010 kuollut Krystyna Bochenek, silloinen
Katowicen alueradion toimittaja, myöhemmin senaattori
ja Puolan parlamentin varapuhemies, keksi 1990-luvulla
parantaa puolalaisten kirjoitustaitoja ja herättää kiinnostusta omaan kieleen tuomalla Puolaan Ranskan mallin
mukaiset sanelukilpailut.
Vuodesta 1996 Puolassa on järjestetty sanelukilpailuja
myös ulkomaalaisille puolan opiskelijoille. Puolan kielen kesäkurssien opiskelijat kerääntyvät elokuussa EteläPuolan Cieszyniin, jossa parhaat palkitaan Ulkomaalainen
puolan kielen mestari -tittelillä.
Kerran palkinnon nappasi helsinkiläinen Holger Thors!
Professori, tohtori Jolanta Tambor
Sleesian yliopistosta kertoo, että
Puolassa omaa äidinkieltä vaalitaan hellästi. Liialliset lainasanat
ovat pannassa. Puolassa ilmestyy
ortografisten sanakirjojen lisäksi
antonyymi-, synonyymi- ynnä muita sanakirjoja, joista otetaan uusia
painoksia.
– Puolalaiset ovat hulluina sanaleikkeihin ja monimerkityksisiin
sanontoihin. Niitä toistellaan ja
hoetaan. Mainoksen on paras sisältää kunnon hokema, jos tavara halutaan saada kaupaksi.
Puolan kieli voi Tamborin mukaan
hyvin. Tosin puhujien kesken alkaa
olla kahtiajakoa. Toiset hiovat kaunopuheisuutta ja oikeakielisyyttä,
kun taas toisten sanasto yksipuolistuu ja kirosanat korvaavat liiat koukerot.
Yksi ongelmakenttä on arviolta
kahden miljoonan puolalaisen poismuutto ja mahdollinen paluu kotimaahan. Usein lapset ovat osittain unohtaneet äidinkielensä ja
jääneet tuntuvasti jälkeen oman
kulttuurin ja historian tiedoissa.
Ongelma on tiedostettu, ja tukiopetukseen on tarkoitus lähivuosina ohjata valtion budjetista lisärahoitusta.
42 suomi–puola 2011–2012
Ulkomaalaiset puolankielentaiturit valmistautumassa
sanelukilpailuun
Cieszynissä
elokuussa
2011.
Finn Lecturalta uusi puolan kielen alkeisoppikirja
puolaksi, Siis!
Po prostu,
Outi Aaltonen
Vihdoinkin käsissämme on moderni, kieliparilla puola-suomi toteutettu ajanmukainen,
Finnlecturan
julkaisema
puolan
alkeisoppikirja. Kirjan tematiikka johdattaa opiskelijan alusta pitäen niihin todellisen elämän
tilanteisiin, joissa seurustelussa puolalaisten
kanssa tyypillisimmin lähdetään liikkeelle.
Tapaamiset arkielämässä, lisääntynyt kanssakäyminen eri maista tulevien kesken, kansainvälinen ruoka- ja muu kulttuuri sekä matkailu ovat osa meistä yhä useampien omaehtoista
kansainvälisyyttä ja ajanviettoa. Tähän Po
prostu antaa luontevasti napakat ja sopivat
eväät. Rohkeasti vain puhumaan
Kirjan kuva puolan kielen opiskelusta on olennaiseen ja
alusta pitäen kommunikatiivisuuteen keskittyvä, kielioppi on tietoisesti puristettu minimiin. Kirjan tekijät Heidi
Mäkäläinen ja Małgorzata Haba-Rantamo kertovat harkitusti painottavansa kuullunymmärtämistä ja puhumista,
jotka ovatkin uuden kielen oppimisessa ne ensimmäiset
hankittavat taidot, joiden jälkeen vasta päästään lukemaan
ja kirjoittamaan.
Puolan kielen ääntäminen on tunnetusti suomalaiselle
melkoinen haaste, sillä konsonanttirykelmät, ässien variaatiot ja nasaaliäänteet saattavat asettua kutakuinkin kohdilleen vasta pitkän harjoittelun jälkeen.
Po prostu on uusi puolan kielen
alkeisoppikirjasarja, joka sisältää puolan
perussanaston ja -rakenteet. Sarja sopii
käytettäväksi itseopiskelussa, työväenja kansalaisopistoissa, kesäyliopistoissa,
yritysten kieltenopetuksessa ja
korkeakoulujen kielikeskusopetuksessa.
Po prostu 1 sisältää 12 kappaletta
sekä kolme kertauskappaletta.
Jokaisessa kappaleessa harjoitellaan niin
tekstinymmärtämistä, kuullunymmärtämistä,
puhumista kuin kirjallista tuottamistakin.
Lisäksi kappaleet sisältävät myös kulttuurija kielitietoutta omissa osioissaan.
Kirjassa painotetaan kuullunymmärtämistä
ja puhumista. Kuullunymmärtämistä
harjoitellaan paljon, ja erilaisia lyhyitä ja
pidempiä keskusteluharjoituksia on runsaasti.
Rakenteet on koottu minikielioppiin ja kirjan
lopussa on puola-suomi- ja suomi-puolasanastojen lisäksi myös tehtävien ratkaisut.
Suositushinta 52 €.
Saatavilla kirjakaupoista.
www.finnlectura.fi
Äänitteen kuuntelun lisäksi tarvitaan runsaasti opastettua
harjoittelua, koska foneettisia ääntämisohjeita ei kappaleissa kirjassa ole. Sen sijaan sekä kuullunymmärtämistehtävien tekstit ja kirjan tehtävien ratkaisut ovat opiskelijaystävällisesti saatavilla kirjan takaosassa.
Väljä, välillä suorastaan turhankin harva asettelu kirjan
sivuilla luo osaltaan leppoisaa tahtia opiskeluun.
Antaa kulttuurin houkuttaa
Kulttuuritietouden välittäjänä Po prostu käyttää kiinnostavaa kuvamateriaalia, jota mahtuisi mukaan paljon enemmänkin.
Kirjassa viitataan ajanmukaisesti tietolähteenä internetiin,
mutta mukaan on valikoitu puolalaisista elokuva- ja laulutähdistä kolme: Justyna Steczkowska, Magdalena Cielecka ja Marek Grechuta. Määrä on kovin niukka ja rajallinen
osa populaarikulttuuria. Opiskelijalle voisi huoletta tarjota
moninkertaisenkin tarjottimellisen nimiä vaikkapa omaehtoista tutustumista varten. Kuvat, musiikki ja esimerkiksi laulutekstit suomennoksineen ovat omiaan tehostamaan
oppimisen elämystä ja herättelemään kiinnostusta niidenkin suomenkielisten lukijoiden joukossa, jotka eivät suoraan suuntaudu kieliopintoihin.
Tämän alkeisoppikirjan avulla pääsee sekä opiskelijana
että opettajana aitoon kommunikaatioon suoraan puolaksi, po prostu po polsku.
On hyvin valitettavaa, että niinkin ison eurooppalaisen
kulttuurin ja kielen tuntemus kuin puolan, jolla on Euroopassa noin 40 miljoonaa äidinkielistä puhujaa, on maassamme edelleen harvinaisuus. Puolan kielen kursseja on
tarjolla vain kourallisessa suomalaisista vapaan sivistystyön järjestäjistä, yliopistoista ja muista oppilaitoksista
puhumattakaan. Nyt opetuksen järjestäminen ei ole ainakaan käyttökelpoisen suomea käyttävän oppikirjan puuttumisesta kiinni.
suomi–puola 2011–2012 43
Puolalaiset
koirarodut: PON
”Polski sen olla pitää!”
Teksti ja kuvat:
Outi Aaltonen
Polski owczarek nizinny eli
PON on alankojen paimenkoira
– Koiran pitää olla karvainen, sillä
saa olla miellyttämisen halua ja hieman vahtikoiran luonnettakin, kertoo
9-vuotiaan Sipowicz-uroksen isäntä,
lempääläläinen Tommi Raita-aho
niistä kriteereistä, joilla he aikoinaan ryhtyivät etsimään ensimmäistä
koiraansa.
– PON on juuri sellainen, se tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja kaitsee
niitä kuin omaa laumaansa. Koulutettavana se tarjoaa mukavasti myös hieman haastetta. Siinä on myös hieman
poliisin piirteitä, koska se haluaa valvoa muita, ja siksi nimesimme oman
koiramme television NYPD Blue -poliisisarjasta tutun hahmon mukaan.
Keuruulla asuvat Raili Salokangas
ja Heimo Hokkanen, kahden PONin
omistajat ja kouluttajat, nyökyttelevät
vieressä.
– Kuulostaa tutulta. PON on ihanteellinen koulutettava. Käymme koiriemme kanssa paljon näyttelyissä,
agilityssä ja tottelevaisuuskoulutuksessa. Äitikoira Veea valittiin Tanskassa pidetyssä katselmuksessa viimeksi
maailmanvoittajaksi ja sen poika
Pomppu juniorimaailmanvoittajaksi.
Maailmanvoittaja on koko nimeltään
Lovelyckans Lady Alatariel of Lorien,
tuttavallisemmin siis Veea, ja sen
2-vuotias poika Pomppu on Borgåkers
Veea’s Bouncy Ball.
Lempääläläinen
9-vuotias Sipowicz on
tottunut käyttämään
paimenkoiran viettiään
perheen lasten kaitsemiseen.
PONit Vale, Sipowicz,
Pomppu, Veea pistäytyivät isäntineen ja
emäntineen Tampereen
Suomi–Puola
-yhdistyksen keväisen
kävelyretken teemavieraina Pyynikin
rinteillä.
Alankojen lammaspaimen ja
työkoira
PONit ovat Puolasta kotoisin oleva
paimenkoirarotu, joita tiedetään pidetyn työkoirina Puolan alankoseuduilla
jo 1200-luvulla. Puolaan sen arvellaan
saapuneen Aasiasta paimentolaisten
mukana.
Ensimmäisen kerran PONia muistuttava paimenkoira oli mukana
puolalaisen luontojulkaisun maalauksessa 1700-luvulla. Varsovalaisessa
koiranäyttelyssä PONeja oli esillä jo
vuonna 1924. Puolasta ne ovat levinneet Keski-Eurooppaan ja Pohjoismaihin.
Suomeen
tuotiin
ensimmäinen
pentu
1980-luvulla
Tanskasta.
Suomessa rodun harrastajien yhdistys perustettiin vuonna 1990 ja
44 suomi–puola 2011-2012
nykyisellään maassamme on yli 600
rekisteröityä koirarodun edustajaa.
PON on luonnostaan pitkähäntäinen
ja pitkäkarvainen, väritys voi olla
mustan ja valkoisen sekoitus, jossa
voi olla mukana harmaatakin. Aivan
valkoisiakin koiria esiintyy. Täysikasvuisen säkäkorkeus on noin 45 cm ja
paino noin 15-20 kg.
– PON on rakenteeltaan vahvaluinen,
mutta silti kompakti, sopivankokoinen koira, jonka voi ottaa tarvittaessa helposti syliin, kertoo Veean
ja Pompun emäntä ja kouluttaja Raili
Salokangas.
”Polski sen olla pitää!”
Tamperelainen Sarianna Sarmasto
ulkoiluttaa Valea, 3-vuotiasta narttukoiraa, joka on hänen järjestyksessä
toinen PONinsa.
– Kun kerran hankkii PONin, siihen
ihastuu ikihyviksi. Minua viehättää
sen aktiivinen luonne. Se toimii hyvin
agilityssä, sillä se on toiminnallisuutta
vaativa, energinen ja leikkisä koira.
Polski sen olla pitää, sitä mieltä ovat
kaikki Tampereen Suomi–Puolayhdistyksen kävelyretkellä vierailleet koiranomistajat.
Lisätietoa: www.pon.fi
Bridge houkuttelee Puolaan
Merja Åkerlind
Lahtelaisella Maria Tulosella
on erityinen syy kahteen
Puolanvierailuunsa.
Kihlakunnansyyttäjällä on eläkepäivinä aikaa intohimolleen
bridgelle. Hänen mielestään
sekä peli että kisajärjestelyt
hallitaan Puolassa poikkeuksellisen hyvin.
menettelyn. Hotelli toi
tarjolle kattilallisen keittoa.
Kuva: Tarja Helminen
norjalaisten järjestämästä
tapahtumasta.
bridge-
Sinänsä bridgematkailu on Tuloselle
tuttua. Vuosittain hän on käynyt ulkomailla kolmessa-neljässä turnauksessa, jopa Pakistanissa ja Yhdysvalloissa
asti. Suomesta löytyy kisoja miltei
joka viikonlopulle. Puolan matkaa
hän muisteli puhelimitse Saariselältä,
– Illalla söimme sitten enemmän. Aika
paljon kului myös puolalaisia alkoholijuomia, kuvailee bridgeturisti
Tulonen.
Sopi boheemille
Ensimmäinen lähtö bridgeturnaukseen Puolaan 2010 oli sattuman satoa.
Tuttu suomalainen poika oli osunut
tapahtumaan ja kehunut sitä niin, että
Tulonen lyöttäytyi kajaanilaisen ryhmän matkaan.
Tänä vuonna hän keräsi Lahdesta
matkaan ryhmän naisia. Aikaa varattiin niin, että ehdittiin kulkea laivalla
ja viettää Gdańskissa pari päivää ennen siirtymistä kilpailupaikalle, kauemmas Itämeren rannalle.
päivällä
Maria Tulonen ei osaa selittää, miksi
puolalaiset ovat niin hyviä bridgessä.
Hän ei itse ole pelannut puolalaisia
vastaan kuin netissä, BBO-kerhossa.
Maria Tulonen osallistui leikkimielellä bridgeturnaukseen Puolassa 2011.
Keitto ravitsi
Tulonen kehuu puolalaisten järjestäneen turnauksen hyvin. Osanottajilla
oli esimerkiksi mahdollisuus lähteä
käymään Stutthofin (Sztutowon) keskitysleirissä.
Yleensä pelataan syömättä, sillä
ruokailu väsyttää. Puolassa järjestäjät
olivat kehittäneet fiksun ja halvan
Bridgeä jo
ennen sotaa
Puolalaiset osaavat todennäköisyyslaskentaa, logiikkaa,
psykologiaa ja taisteluteoriaa keskimääräistä paremmin
– ainakin, jos se on pääteltävissä bridgemenestyksestä. Tai
sitten heillä on lahjoja ja
kokemusta sekä onnea, joita
laji toisen luonnehdinnan
mukaan vaatii.
Stalinismin aikana hallitus karsasti
pelejä, joita harrastettiin isolla joukolla. Tilanne muuttui 1954; valtio alkoi
suosia bridgen peluuta kulttuuritaloilla. Ensimmäinen virallinen peli
pelattiin Krakovassa 1956.
Vaikka puolalaiset ilmestyivät kansainvälisiin bridgekisoihin vasta 1957,
bridge tunnettiin jo 1930-luvulla. Sillä
oli jo tuolloin oma aikakauslehtikin.
Paremmuudesta mitellään Puolassa
niin kerhotasolla, seudullisesti, 16
alueorganisaatiossa kuin kansallisissa
liigoissa ja mestaruuskisoissa.
Bridgeä pelattiin aluksi lähinnä hyvän
seuran takia. Pöytien äärestä löytyi
kuuluisia puolalaisia, kuten poliitikko
ja pianisti Ignacy Paderewski sekä
säveltäjä Karol Szymanowski.
Monella ammattikunnalla on omat
bridgemittelöt. Kalenterista löytyy
esimerkiksi opettajien, tullihallinnon,
lääkärien, lakimiesten ja metsäammattilaisten kisat.
Ensimmäinen turnee pelattiin Varsovan automobiiliklubilla alkuvuodesta 1932. Jo samana vuonna järjestettiin yleispuolalainen turnee.
Lisätietoa:
www.worldbridge.org
www.polbridge.pl
Tuloselle tutussa puolalaisturnauksessa on osanottajilta vaadittu juuri
BBO:n jäsenyyttä. Kynnyskysymys se
ei kuitenkaan ole. Kun hänen matkaseuralaisiltaan puuttui tunnuksia,
näille luotiin puolalaisella joustavuudella tekojäsenyys turnauksen ajaksi.
Kun kyse ei ollut bridgen arvokilpailuista, järjestäjillä oli varaa
kelpuuttaa sekajoukkueeksi miespari.
– Isokoinen puolalaismies pukeutui
naiseksi ja viimeisteli asunsa laittamalla helmet kaulaan. Voi, että tykkäsin
siitä. Olen itsekin vähän boheemi.
PUOLAN
BRIDGENyt Puolan bridgeliittoon on kirjautunut 7 000 kilpailijaa, kun Suomessa VOITTOJA
heitä on alle 1 700.
PUOLALAISIA BRIDGETURNAUKSIA 2012
Itämeri-kongressi Sopotissa,
Grand Prix Varsovassa,
heinäkuu
elokuu
kansainvälinen bridge-kongressi
Solidaarisuus-festivaali Słupskissa,
Sława Śląskissa, heinäkuu
elokuu
www.kongres-slawa.pl
Bridgeolympialaisten voitto 1984
Joukkueitten maailmanmestaruus
1978
Joukkueitten avoin MM 1999, 2000,
2005, 2009 (Cesary Balicki-Adam
Zmudzinski kahdesti)
Parien MM: 1994, 1998
Sekaparien MM 1994
Joukkueitten Euroopan mestaruus
1981, 1989, 1993
Parien EM 1980, 1989, 1995, 1997,
2001
Sekaparien EM 1992
Henkilökohtainen EM 1992
Juniorien EM 1972, 1982, 2004, 2005
Tyttöjuniorien EM 2007, 2009
Alle 21-vuotiaitten EM: 2000, 2004.
2005, 2007, 2009
Lähde: www.bridge.com.pl
suomi–puola 2011–2012 45
Kansainvälinen kemian vuosi 2011:
YK ja Unesco nimesivät juhlavuoden Maria Skłodowska-Curien
saaman kemian Nobel-palkinnon satavuotisjuhlan kunniaksi
Maria Skłodowska-Curie
fysiikan ja kemian nobelisti, radioaktiivisuuden tutkimuksen uranuurtaja
Teksti: Pekka Pyykkö
Maria Skłodowska syntyi opettajaperheeseen
Varsovassa 1867. Hänen vanhempansa kuuluivat Puolan maalaisaateliin, szlachtaan, ja
olivat voimakkaan isänmaallisia, mikä johti
isän erottamiseen rehtorin virasta. Maria
kirjoitti ylioppilaaksi erinomaisin arvosanoin
1883. Virallista mahdollisuutta yliopistoopintoihin ei Puolassa naisille tuolloin ollut.
Tie huipulle
Maria laati sisarensa Bronian kanssa suunnitelman.
Hän toimisi ensin Puolassa kotiopettajana ja rahoittaisi
Bronian lääketieteen opinnot Pariisissa. Tämän jälkeen
Bronia tukisi Marian opintoja. Suunnitelma toimi. Vuonna
1891 Maria pääsi Pariisiin ja suoritti fysikaalisten tieteiden
maisterin tutkintonsa jo kesällä 1893 ja lisäksi maisterin
tutkintonsa matematiikassa vähän myöhemmin. Opettajien joukossa oli silloisen tieteen huippuja, kuten Paul
Lippmann, Paul Painlevé ja Henri Poincaré.
Palkittu monen toimen nainen
Ensimmäisen maailmansodan aikana Marie organisoi
Ranskan armeijan röntgenambulanssit ja jopa toimi
niiden kuljettajana. Hän valmisti myös säteilyn määrää
mittaavan yksikön, Curien standardinäytteen 1910¬1913.
Radiumneulat olivat kliinisessä käytössä noin 1930luvulle asti, Suomessa tiettyihin tarkoituksiin aina 1950luvulle asti. Nykyisin sekä radiumin että poloniumin
käyttö on harvinaista, mutta niiden vaikutus koko ydintekniikan kehittymiseen oli ratkaiseva ja epäsuora merkitys siksi erittäin suuri.
Marian ensimmäinen tutkimuskohde liittyi teräksen
magneettisiin ominaisuuksiin. Etsiessään sopivia välineitä
ja tiloja hän tapasi 1894 Pierre Curien, joka toimi tuolloin
Pariisin kaupungin ylläpitämässä teollisuusfysiikan ja
-kemian korkeakoulussa (EPCI). Pierre oli etevä kiinteän
aineen fysiikan tutkija. Kummallakin oli ollut aiempia
pettymyksiä rakkauselämässä, ja merkkejä molemmanpuolisesta kiinnostuksesta ilmeni jo varhain. Pari vihittiin
kesällä 1895. Ensimmäinen lapsi Irène syntyi 1897.
Radioaktiivisuus löydetään
Samoihin aikoihin Wilhelm Röntgen keksi röntgensäteilyn 1895 ja Henri Becquerel uraanisuolojen radioaktiivisuuden 1896. Maria, ranskaksi Marie, ryhtyi
tutkimaan jälkimmäistä mittaamalla ilman sähkönjohtavuutta. Uraanimineraali pikivälkkeestä löytyi jae,
jonka radioaktiivisuus oli poikkeuksellisen voimakasta.
Aine muistutti kemiallisesti vismuttia ja onkin jaksollisessa järjestelmässä sen naapuri. Curien tutkijapariskunta antoi sille nimen polonium (Po) ja käytti
Ranskan tiedeakatemialle vuonna 1898 laatimassaan
raportissa myös kerran sanaa radioaktiivisuus.
Mittaukset jatkuivat kolmen kuukauden kesäloman
jälkeen syksyllä, jolloin uutta alkuainetta radium (Ra)
saatiin niin paljon, että myös sen atomispektri voitiin
mitata. Työ raportoitiin vuoden lopussa. Marien väitöskirja esitettiin 1903 ja samana vuonna fysiikan Nobelpalkinto jaettiin Becquerelin sekä Pierre ja Marie Curien
kesken. Pierre Curie nimitettiin Sorbonnen yliopiston
professoriksi ja tiedeakatemian jäseneksi.
Marie puolestaan sai viran tyttöjen opettajakorkeakoulussa. Perheeseen syntyi vielä tytär Eve vuonna 1905.
Seuraavana vuonna tapahtui katastrofi: Pierre kuoli
liikenneonnettomuudessa. Marie alkoi hoitaa hänen
virkaansa Sorbonnessa.
Vuonna 1911 Marie sai yksinään kemian Nobelpalkinnon. Hänelle rakennettiin oma laitos, Institut
du Radium, joka aloitti toimintansa 1912.
Curien tytär Irène sai yhdessä miehensä Frédéric JoliotCurien kanssa Nobel-palkinnon 1935 keinotekoisen radioaktiivisuuden löytämisestä.
46 suomi–puola 2011–2012
Curien tutkijapariskunta sai leegion muitakin kunnianosoituksia, joista esimerkkejä ovat 96. alkuaine nimeltä
curium (Cm), Pierre ja Marie Curien nimeä kantava
yliopisto sekä katu Pariisissa, kouluja, seteleitä, postimerkkejä, patsaita, kunniatohtorin arvoja jne.
Tieteellisten ja hallinnollisten ansioidensa lisäksi Marie
Curien on merkittävä esikuva erityisesti nuorille naisille,
jotka suuntautuvat tutkijan uralle.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kemian emeritusprofessori.
Hän tutkii raskaiden alkuaineiden teoreettista kemiaa.
Maria Skłodowska-Curien museo
(Muzeum Marii Curie-Skłodowskiej)
ul. Freta 16 Nowe Miasto Varsova
http://muzeum.if.pw.edu.pl/
Kemiaa ja ystävyyttä
- professori Jan Lundell vetysidoksien perässä Wrocławissa
Päivi Erola
Wrocław on ollut yli 40
vuotta maailman vetysidostutkimuksen keskuspaikka.Vetysidokset ovat molekyylien välisiä voimia ja niiden vuorovaikutusta; kemiallisia liimoja,
jotka vaikuttavat aineominaisuuksien muodostumiseen.
Wrocławin yliopistolla oli uusin tieto
vetysidoksien teoreettisesta mallintamisesta 1991, jolloin Jan Lundell
valmisteli graduaan Helsingin yliopistossa. Hän aikoi soveltaa puolalaisten
tutkijoiden menetelmää omassa kokeellisessa
tutkimusprojektissaan.
Hän päätti kirjoittaa Wrocławiin ja
kysyä yhteistyön mahdollisuutta.
Yllättäen posti toi kutsun, ja joulukuussa 1991 Lundell suuntasi
Wrocławin yliopistoon uuden tiedon
ja menetelmien lähteelle.
Lähtölaukaus tutkimusyhteistyölle
Vuosittaiset tutkijavierailut alkoivat
1993, kertoo Lundell. Tärkeä merkitys on ollut Suomen Akatemian
bilateraalisopimuksella Puolan tiedeakatemian (PAN) kanssa, mutta valitettavasti tämä rahoitusmuoto on nyt
loppunut.
Lundellin lähin yhteistyökumppanini
on ollut professori Zdzisław Latajka,
sittemmin
Wrocławin
yliopiston
rehtori.
Lundell on käynyt vuosittain yhdestä
kolmeen kertaan Wrocławissa ja
viettänyt siellä tutkijavierailijana
yhdestä neljään viikkoa. Tuloksena on
monia hienoja ystävyyssuhteita, tutkimusprojekteja, noin 20 tieteellistä esitelmää Puolassa yliopistoissa
ja konferensseissa sekä kymmeniä
tieteellisiä yhteisjulkaisuja, summaa
Lundell selvästi tyytyväisenä rohkean
yhteydenoton satoon.
Hän on jopa ohjannut yhden maisteritason tutkimuksen Wrocławin yliopistossa. Hän oli mukana Puolassa
harvinaisen, englanninkielisen diplomityön arviointipaneelissa.
Puolalainen
pakkausjätti
tuli Suomeen
Yhteistyö siirtyi Jyväskylään
Merja Åkerlind
Lundell siirtyi Jyväskylän yliopistoon
2008, missä hän on johtanut kemian
laitosta 2010 lähtien. Kemian tutkimuksen yhteistyökuviot Wrocławin
yliopiston kanssa ovat edelleen voimissaan. Jan Lundell soveltaa tutkimuksissaan erityisesti molekyylien
välisten voimien laskennallista tutkimusta. Yhteistyö vetysidostutkimuksessa on edelleen vilkasta.
Puolalainen – tosin amerikkalaisomisteinen – Can-Pack S. A. rakentaa liki sadalla miljoonalla eurolla
juomatölkkitehtaan.
Erittäin taitava ja osaava kemian
opettaja ja tutkija, tohtori Adriana
Olbert-Majkut Wrocławista on viime
vuosina usein hyödyntänyt yhteisessä
tutkimusprojektissa Jyväskylän yliopiston tutkimusympäristöä, joka
tarjoaa erinomaisen lähtökohdan
pienten karboksyylihappojen muodostamien vetysidosten karakterisoinnille. Erityisesti muurahaishappo ja etikkahappo ovat olleet tutkimuksen biologisia mallisysteemejä.
Olbert-Majkut piti syyskuussa 2011
Göttingenin kansainvälisessä XIX
vetysidoskonferenssissa plenaariesitelmän, joka perustui Jyväskylässä
työstettyyn aineistoon.
Vuonna 2010 polkaistiin käyntiin Erasmus opettaja- ja opiskelijavaihtosopimus Jyväskylän ja Wrocławin yliopistojen kesken. Myös tutkijanvaihto
yliopistojen välillä on vilkasta.
– Olen toiveikas, että saamme yhteistyön käyntiin myös aineenopettajakoulutuksessa. Olen muutamaan otteeseen esitellyt lähestymistapojamme
Wrocławissa ja saanut innostuneen
vastaanoton. Jyväskylähän on PISAtutkimuksen kotipaikka ja tunnettu
opetuksen osaamisen kehto.
Jan Lundell on kiertänyt Puolaa
paljon myös vapaa-aikanaan. Sleesian
hän tuntee yhtä hyvin kuin vetysidokset, mutta tutuksi on käynyt
koko Puola. Varmaa on, että kun
vuonna 2015 Wrocławissa pidetään
XXI kansainvälinen vetysidoskonferenssi, paikalla on Jan Lundell.
Puolan yliopistoissa säännöllisesti
esitelmöivä Jan Lundell tuntee
hyvin Puolan kemistipiirit.
Hämeenlinnassa kirjoitetaan uutta
lukua suomalais-puolalaisten taloussuhteitten historiaan.
Summaa voi verrata siihen, että
suomalaiset yritykset investoivat
Puolaan vuonna 2008 yhteensä 262
miljoonaa euroa.
Can-Pack on ilmoittanut aloittavansa tuotannon keväällä 2012 ja
palkkaavansa noin 150 ihmistä.
Toinen linja tietäisi sata työpaikkaa
lisää.
Rahtareille riittää kuljetettavaa:
kolmen miljoonan tölkin päivätuotanto täyttää vuodessa 12 000
rekkaa.
Juomapakkauksia viedään Hämeenlinnasta myös Ruotsiin ja Baltiaan,
ehkä myös Venäjälle.
Tähän asti yhtiö on kuljettanut
tölkkejä Suomeen Bydgoszczin tehtaalta ja saavuttanut noin 40 prosentin markkinaosuuden.
Suomessa ei ole valmistettu
juomatölkkejä 20 vuoteen. Verouudistus on kasvattanut tölkkien
suosiota niin, että myös Can-Packin
englantilainen kilpailija perustaa
tänne tehtaan.
Nopeaa kasvua
- Can-Pack valmistaa juomatölkkejä, lasipakkauksia ja kruunu
korkkeja sekä pakkauksia kemikaali- ja elintarviketeollisuudelle.
- Perustettu vanhan yrityksen
pohjalle 1989 Brzeskossa, siirtyi
Krakovaan ja Can Pack –nimeen
1992.
- Konsernin insinöörit ovat kehittäneet tölkkejä niin, että materiaalia
kuluu vähemmän ja valmistus sekä
painatus helpottuu.
- Rivakkaa kansainvälistymistä 1995
alkaen yhtiöitä perustaen ja ostaen,
yksin ja yhteisyrityksinä.
- Tehtaita Puolan lisäksi Ukrainassa,
Romaniassa, Dubaissa, Intiassa,
Englannissa, Venäjällä ja Marokossa.
Vuodessa valmistuu 10 miljardia
juomatölkkiä.
- Noin 3 500 työntekijää ja miljardin
euron liikevaihto.
www.canpack.eu
suomi–puola 2011–2012 47
YHDISTYKSET
LAHTI
Hitaasti syntynyt rakkaus valokuvina
Merja Åkerlind
Rakkaus Puolaan on kasvanut huomaamatta ja hitaasti,
mutta vahvasti. Näin sanoo freelance-toimittaja Kyösti
Isosaari. Lahden SPY:n hallituksen uusin jäsen vei maaliskuussa Puolan valokuvina ravintola Hiidenkiveen.
Kuvat olivat vuosilta 2008–2010, jolloin Kyösti Isosaari
on käynyt Puolassa kesällä, syksyllä ja talvella. Hän on
viettänyt maassa joulua ja tutustunut raideliikenteeseen,
kuten tästä lehdestä saa lukea.
Kyöstin kameran silmään osuvat usein kauniit puolattaret
sekä rakennusten rytmi sekä yksityiskohdat vaikkapa
Varsovan Nowy Świat -kadulla tai vanhassa kaupungissa.
KAJAANI
Kajaanin Puola-yhdistys 5 vuotta!
Kalevi Saarinen
Myös uusia yhdistyksiä syntyy: Kajaanin lyseon yläasteen
ja Częstochowan Gimnazjum nro 17:n yhteisestä kouluprojektista kehkeytyi Kajaaniin yhdistys vuonna 2006.
Kahden koulun välinen yhteistyö oppilasvaihtoineen poiki
vuosittaisia vierailuja Puolaan. Käynnit ystävyyskoulussa
Częstochowassa ja lisäksi vierailu Krakovassa ja Auschwitzissa olivat mieleenpainuvia kokemuksia oppilaille.
Sosiaalisen median avulla he ovat pitäneet yllä hankkeen
yhteydessä syntyneitä ystävyyssuhteita.
Kajaanin yhdistyksen toimintaan kuuluu erilaisia tapahtumia, mm. puolan kielen opiskelua ja elokuvaviikkojen
näytäntöjä. Jäsenmäärä on jo yli 30. Rahoitusta toimintaan
on hankittu arpajaisista ja myyjäisistä. Yhdistys pyrkii
pitämään yhteyttä myös puolalaisiin opiskelijoihin, jotka
saapuvat Kajaanin ammattikorkeakouluun.
Heinäkuussa 2011 saimme vieraaksemme vuoden 2006
projektin yhdysopettajan perheineen.
Hellyydellä Isosaari katselee linssin läpi yhteiskunnan
muutosta, esimerkiksi kivijalkakauppaa tai miestä ”pompannapin” eli Fiat 126p:n vieressä. Vielä pitkään asuttavat
betonilähiöt tai köhivä lähijuna on nekin ikuistettu.
Tuokiokuvia Puolasta -näyttelyn katsomista helpottivat
Isosaaren tekstit, joissa hän käsitteli muun muassa
puolalaisten keskinäistä jokapäiväistä hellyyttä ja suoraviivaista suhtautumista kuolemaan. Vaikutuksen häneen
ovat tehneet myös verkkainen elämänrytmi sekä kansan
vertauskuvien taju.
Yleisöä kertyi kuukauden mittaan ihan mukavasti. Uusi
näyttely taitaa olla suunnitteilla.
Kajaanin yhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Saarinen (oik.) ja vieraat
Częstochowasta.
Gorzówista Kajaaniin Skotlannin kautta
Kajaanin ammattikorkeakoulussa opiskeleva Magdalena
Lisiecka on kotoisin Wielkopolskin Gorzówista LänsiPuolasta.
– Olin aina halunnut vierailla Suomessa kauniiden
maisemien ja tietenkin myös joulupukin takia!
Päätin kuitenkin lähteä opiskelemaan Skotlantiin. Sieltä
tulin Kajaaniin neljän kuukauden opiskeluvaihtoon.
Palattuani Skotlantiin huomasin kuitenkin pian, että
kaipaan takaisin Kajaaniin. Opiskelu täällä on käytännönläheisempää ja ihmisetkin ovat rennompia, joten jo seuraavan lukukauden jälkeen palasin Suomeen, Magdalena
kertoo.
Valmistuttuani siirryn todennäköisesti johonkin suurempaan suomalaiseen​​ kaupunkiin, joka tarjoaa enemmän
mahdollisuuksia.
Magdalena Lisiecka palasi Skotlannista takaisin Kajaaniin, koska hän
viehättyi opintojen käytännönläheisyydestä ja suomalaisten rennosta
meiningistä.
48 suomi–puola 2011–2012
PORI
Porista Toruńiin
Teksti ja kuvat: Maria ja Waldemar Dziok
Porin Suomi–Puola-seura on aktiivisesti tiedottanut
vuosittain Toruńissa järjestettävästä 5–18 -vuotiaiden
lasten ja nuorten kansainvälisestä taidekilpailusta. Moni
porilainen koulu ja päiväkoti onkin lähtenyt mukaan ja
kilpailutöitä on lähetetty jopa menestyksekkäin tuloksin.
Lomamatkalla Toruńissa oli kiva yllätys löytää Vanhankaupungin Rynek Nowomiejski -torin laidalta galleria,
josta tiesimme vain kyseisen kilpailun tiedotteista. Vuoden
2011 kilpailun teema oli “Aina vihreä, aina sininen”. Töitä
saapuu ympäri maailmaa, mm. Meksikosta, Sri Lankasta,
Kiinasta ja Thaimaasta. Myös Baltian maat ovat aina hyvin
edustettuina. Suomalaiset työt eivät päässeet palkinnoille,
mutta vuonna 2013 näytämme kyntemme…
Toruń on ihanteellinen kohde matkailijalle: historiaa
Kopernikuksen jalanjäljissä, vanhakaupunki, taidetta,
pieniä yksityiskohtia sekä hyvää ja edullista ruokaa sekä
tietenkin kuuluja Toruńin piparkakkuja.
www.galeriadziecka-eduart.pl
TAMPERE
Tampereen yhdistys täytti 35 vuotta ja
juhli ystävien seurassa
Teksti ja kuva: Outi Aaltonen
Tampereen Suomi–Puola-yhdistyksen 35-vuotisjuhlaan ja
samassa yhteydessä järjestettyyn liittokokoukseen, joka
pidettiin Tampereen päivänä 1. lokakuuta, saapui väkeä
monilta muilta yhdistyspaikkakunnilta, kauimmaiset
Kajaanista.
– Tampereella on perinteisesti aktiivista ja aikaansaavaa
joukkoa, sillä liiton edellinen puheenjohtaja Markku
Kontrohan oli kaupungista. Tampereen ystävyysseuratoiminnalle tarjoama kansainvälinen toimintakeskus aivan
ydinkeskustassa on hieno kädenojennus kaupungilta.
Kulttuuritapahtumien järjestämistä helpottaa varmaankin
osaltaan myös Puola-kokoelman olemassaolo Tampereen
kaupunginkirjastossa. Lisäksi on hieno nähdä, että toiminnassa on mukana nuoria, mikä tuo jatkuvuutta toimintaan,
liiton puheenjohtaja Marjukka Mäyry kiittelee päivänsankaria.
Tampereen kansainvälisessä toimintakeskuksessa ensimmäistä kertaa vieraillut Kajaanin yhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Saarinen oli vakuuttunut näkemästään.
– Tällaisen tilan saaminen yhdistystoiminnan käyttöön on
meidänkin toiveenamme. Tila toimii hienosti myös liittokokouskäytössä, ihasteli Saarinen.
Tamperelainen menyy
Tamperelaisten juhlamenyy oli sangen toimiva yhdistelmä
ehtaa Tapolan mustaamakkaraa ja paikallista arinarievää
puolalaisen sienipiirakan, barszczin ynnä muiden herkkujen kera.
Suomen taloudellisen tilanteen aiheuttama kulttuurimenojen supistamisen uhka oli käsiteltävänä liittokokouksessa, joka hyväksyi kirjallisen julkilausuman
kannanottonaan valtionapujen mahdolliseen kiristymiseen.
Ajankohtaisesta EU-aiheesta, Puolan EU-puheenjohtajuudesta puhui Tampereen yhdistyksen jäsen, nykyisin
ulkoministeriön palveluksessa toimiva Marko Mäntylä.
Ohjelmantäyteisen päivän päätteeksi Tampereen yhdistyksen puheenjohtaja Pia Kurri ja Tampereen ammattikorkeakoulusta pian valmistuva Karolina Cichacz
esittivät parilausuntana Czesław Miłoszin tekstin
Euroopan lapsi puolaksi ja suomeksi.
Puheenjohtajat
juhlapöydän
äärellä.
suomi–puola 2011–2012 49
PORVOO
Porvoonseudun SPY kevätretkellä 2011
Porvoon Puola-aktiivit tekivät kevätretken Gdańskiin
ja totesivat kaupungin muuttuneen edukseen sitten
viime käynnin.
Unescon maailmanperintökohde
Malborkin ristiritarilinna ihastutti hienosti EU-varoin
toteutetulla entisöinnillä. Todella käymisen arvoinen
kohde, totesivat retkeläiset kierreltyään opastuskuulokkeet korvissa linnan rakennuksia, ylös ja alas
portaita, juhlasaleista vankityrmiin, kirkosta kellariin
ja klosettiin.
Mediatyöpaja yhdistää Porvoon ja
Kamień Pomorskin
Leena Stolzmann
Porvoon taidekoulun opettaja
Porvoon taidekoulun ja Kamień Pomorskin kuvataideyhteistyö alkoi jo vuonna 2005, jolloin ystävyyskaupungistamme tuli lasten ja nuorten kotikaupunkia kuvaavia
piirustuksia Porvooseen. Porvoolaiset lähettivät puolestaan omia töitään seuraavana vuonna Puolaan. Vuonna
2007 pidettiin jo yhteinen nuorten kesäleiri taiteen parissa
Porvoossa. Leirin innoittamana Kamień Pomorskin
kulttuurikeskuksen johtaja ja kuvataideopettaja Stanisław
Motyka kokosi valokuvistaan näyttelyn Porvoo - kaupungin kuvat. Näyttely oli esillä sekä Kamień Pomorskissa että
Porvoossa.
Elokuussa 2011 Motyka kutsui ryhmän Porvoon taidekoulun mediatyöpajaoppilaita vastavierailulle. Elokuvaan
keskittyneellä leirillä rakennettiin symbolista siltaa ystävyyskaupunkien välillä Itämeren yli teemalla “Silta
Kamien Pomorski–Porvoo”. Nuorten yhteistyö- ja
elokuvaprojekti jatkui taas tapaamisessa marraskuussa
Porvoossa. Yhteistyö merkitsee paljon koulullemme ja
antaa oppilaille uusia mediaan liittyviä ulottuvuuksia.
Kuva: VIRPI KOHO
sieniretki
Kuva: Mediataiteen työpajan opiskelijat
Mediataiteen leirillä Kamień Pomorskissa
Porvoon yhdistyksen monikymmenvuotinen sieniretkien perinne ei
katkennut tälläkään kertaa, ja suppilovahveroita riitti kaikille.
KEVÄTKOKOUS
Siri Haapanen 13 v.
mediataiteen työpajan oppilas
Oli kiva tavata erilaisia ihmisiä, tutustua Puolaan, kuvata
ja viettää aikaa vanhojen tuttujen ja uusien ystävien kanssa. Kuvasimme dokumentteja, elokuvakohtauksia, kiertelimme kaupunkia ja tutustuimme eri paikkoihin ja henkilöihin. Tapasimme myös pormestarin.
Humppaa ja viikinkejä
Eräänä päivänä menimme puolalaisten kanssa veneilemään pienellä purjeveneellä. Nautimme hienoista
maisemista. Matkalle osui vanhojen ihmisten humppafestivaalit, joilla musiikki soi kovaa ja vanhempi kansa tanssi pihalla musiikin mukaan. Meno näytti niin hauskalta,
että osa meistä meni mukaan tanssimaan.
Helsingin puolalaisyhdistyksen puheenjohtaja Michał Zieliński vieraili
kevätkokouksessa 2011 ja kertoi mukaansatempaavasti yhdistyksensä
vaiheista ja toiminnasta.
50 suomi–puola 2011–2012
Mieleenpainuvinta kuitenkin oli puolalainen arkkitehtuuri ja viikinkifestivaalit. Festivaalit Wolinassa olivat
hieno kokemus, aivan kuin olisi astunut viikinkiaikaan.
Ihmiset olivat pukeutuneet ajan hengen mukaisesti.
Keskellä festivaalialuetta oli suuri taistelukenttä, jolla
viikingeiksi pukeutuneet miehet hakkasivat toisiaan
miekoilla ja tekivät savumerkkejä. Alueella oli myynnissä
koruja, ruokaa, taljoja, koriste-esineitä ja paljon muuta.
Pienet lapset tanssivat aikuisten soittaessa musiikkia.
Olen todella iloinen ja onnekas, että pääsin mukaan.Matka
oli ainutlaatuinen ja mahtava kokemus.
HELSINKI
TURKU
Helsingfors – en månsidig resa att minnas!
Puola-viikko Turussa
Helsingin Suomi–Puola-yhdistys teki uuden aluevaltauksen
toiminnassaan, kun Svenska Kulturfonden myönsi keväällä 2011 yhdistykselle 1 000 euron apurahan ruotsin
kieltä opiskelevaa stipendiaattia varten. Gdańskin yliopiston skandinavistiikan laitoksen esimiehen, professori
Hieronim Chojnackin avustuksella viidestä hakijasta apurahan saajaksi valikoitui sopotilainen Katarzyna Bugała.
Turun Suomi–Puola-yhdistys järjesti Puolan kulttuuriviikon 6.-12.10.2011. Tapahtumat olivat kaikille avoimia, ja ne saavuttivatkin ilahduttavan paljon yhdistyksen
ulkopuolista yleisöä.
Kaija Hyvönen-Rajecki
– Oli mielenkiintoista vertailla opiskelemaani riikinruotsia
suomenruotsiin ja tutustua kaksikielisen Suomen kulttuuriin. Helsingin monet museot, torit, tapahtumat ja
asuntolan kansainvälinen ilmapiiri takasivat viihtymisen.
Unohtumaton oli myös retki Porvooseen höyrylaiva
Runebergilla, kertoo Katarzyna eli Kasia. Myös ennakkoluulot vaiteliaista suomalaisista karisivat.
Leena Laajo-Szańkowska
Tapahtumat aloitettiin Chopin-konsertilla Sibeliusmuseossa, kun mm. Turun konservatoriossa vaikuttava pianotaiteilija Elżbieta Guzek-Soini esitti Chopinin
musiikkia.
Katarzyna Bugała osallistui Helsingin kesäyliopiston
ruotsin keskustelukurssille. Helsingin SPY huolehti
käytännön järjestelyistä ja kustannuksista apurahan
turvin.
Svenska Folkskolans Vännerin 500 euron apurahan turvin
yhdistys toimitti Gdańskin yliopistoon uusinta suomenruotsalaista kirjallisuutta.
Kuva:
Jacek Siwko
kuva: Aivi Ojala
Kuulijakunta antoi Elżbieta Guzek-Soinille runsaat aplodit ja sai palkkioksi kaksi ylimääräistäkin kappaletta.
Sibeliusmuseon tunnelmalliseen saliin kokoontunut yleisö
sai kuulla moni-ilmeisen valikoiman Chopinin sävellyksiä,
esim. Nokturnon c-molli, etydejä, masurkkoja ja Balladin
As-duuri. Tuntui siltä, että oli sääli lähteä Chopinin sävelten
maailmasta ulos sateiseen ja myrskyiseen syysiltaan.
Kääntäjä Tapani Kärkkäinen vieraili Turun kaupunginkirjaston Studiossa 8.10.2011 puhumassa puolalaisen
nykykirjallisuu-den kääntämisestä. Kärkkäinen kertoi
ensin taustaa puolalaisen kaunokirjallisuuden suomentamisen historiasta, minkä jälkeen hän keskittyi kertomaan muutamista valitsemistaan nykykirjailijoista, joiden teoksia joko hän itse tai muut
puolalaisen kirjallisuuden suomentajat ovat viime
vuosina kääntäneet. Visuaalisesti antoisa esitys tarjosi
monipuolista tietoa Puolan nykykirjallisuuden luonteesta.
Kihlat Tuomiokirkon rappusilla kruunasivat Katarzyna Bugałan
stipendin. Katarzyna ja Jacek haluavat palata uudelleen Helsinkiin!
www.hspy.fi
Kulttuuriviikon aikana esitettiin myös kolme puolalaista
elokuvaa, jotka oli saatu Turkuun SPYL:n elokuvaviikon
merkeissä.
Suomi–Puola Yhdistysten Liitto ry
suomi–puola 2011–2012 51
Munalukkoja ja laaksoja
VANTAA
Vantaan SPY matkaili Lounais-Puolassa
Vantaan SPY:n ryhmä suuntasi kesäkuussa 2011 Wrocławiin
ja Jelenia Góraan. Keijo Mäyryn uudelle kameralle löytyi
paljon käyttöä, kuten näkyy oheisesta kuvasarjasta.
Puheenjohtaja Marjukka Mäyry muistelee kiitollisena ystäviä Jelenia Góran Puola–Suomi-seurasta. Nämä veivät
ryhmän jo ensimmäisenä iltana konserttiin, jossa kapellimestari Mirosław Jacek Błaszcyk sekä krakovalaiset huilusolistit Agata ja Łukasz Długosz tekivät kuulijoihin vahvan
vaikutuksen.
Apulaiskaupunginjohtaja, ystävyysseuran puheenjohtaja
ja myöhemmin syksyn 2011 vaaleissa Puolan parlamenttiin
valittu Zofia Czernow perehdytti ryhmän asiantuntevasti
kaupungintaloon ja kehittämissuunnitelmiin.
Viimeisenä iltana Seura järjesti yhteisen illanvieton
vantaalaisille, ja syntyi uusia ystävyyssuhteita.
Vierailujen vuosi
Vierailut luonnehtivat muutoinkin Vantaan SPY:n vuotta
2011. Yhdistys ja kaupunki ottivat vastaan nukketeatterin
Puolasta ja lähettivät Suzuki-laulajia ystävyyskaupunkiin.
Opas näytti uusia näkymiä, puistoja, kirkkoja ja
historiallisia rakennuksia niillekin, joille Wrocławin vanha
kaupunki oli entuudestaan tuttu. Hauska muisto jäi
sillasta, jonka kaiteille ja jopa yläkaareen rakastavaiset ovat
laittaneet sadoittain munalukkoja symboloimaan ikuista
rakkautta. Avaimet kuuluu heittää jokeen.
Suzuki-laulajat vauhdissa. Kuva: Marjukka Mäyry
Kova koettelemus oli kapuaminen Chojnik-vuorelle.
Parin pysähdyksen jälkeen alkoi meno sujua. Korkealta
avautui puiden välistä kauniita näkymiä alas laaksoon.
Maisemat sen kuin paranivat, jos vielä jaksoi kiivetä keskiaikaisen linnan muureille.
Ensin oli talotehdas, sitten pienoismalliverstas ja lopulta
ainutlaatuinen puisto. Erilaisia kasveja, kukkia ja pieniä
puita on istutettu linnojen, kirkkojen ja vuorten pienoismallien väliin niin, että ne tuntuvat kuvissa todellisen
kokoisilta.
Kuva: Keijo Mäyry
Kesällä Vantaalle pyrähtivät Hyvän tahdon lähettiläät
Słupskista. Neljän vetreätä eläkeläisherraa oli jo polkenut
pyörällä Baltian kautta Tallinnaan. Neljän ”lepopäivän”
jälkeen porukka kurvasi Ruotsiin ja sieltä taas laivalla
Puolaan. Pyöräilyosuuksia kertyi noin 1 800 kilometriä.
52 suomi–puola 2011–2012
Puola otti Suzuki-laulajat
lämpimästi vastaan
Jopa ylimääräisiä tuoleja jouduttiin tuomaan
paikalle, kun Vantaan Suzuki Voice -laulajat
pitivät pääkonserttinsa Słupskissa huhtikuussa 2011. Vastaanotto oli muutoinkin lämmin.
Vantaan ystävyyskaupunkiin matkasi laivalla
ja bussilla ryhmä 2¬23-vuotiaita laulajia. Opettajana ja johtajana toimi musiikin tohtori Päivi
Kukkamäki. Mukana oli myös vakituinen
pianisti Marjaana Merikanto, toinen Suzukiopettaja Mervi Sipola-Malinen sekä huoltajia.
Pääkonsertti veti Sinfoniaorkesteri Baltican
konserttitalon aivan täyteen. Ohjelmisto sisälsi sekä yhteisesityksiä että sooloja lastenlauluista, musikaaleista ja ooppera-aarioista.
Lisäksi pidettiin kaksi konserttia peruskoululaisille ja kaksi päiväkodissa. Ohjelmisto
oli suunniteltu niin, että kuulijat saattoivat
yhtyä lauluihin. Yllätys oli, että koululaiset ja
päiväkotilapset olivat itse tehneet jokaiselle
vieraalle kauniin lahjan lasista tai paperista.
VANTAA
NUKKETEATTERI TĘCZA
KÄVI JA KUTSUI KYLÄÄN
Marjukka Mäyry
Puolan nukketeatterien joukossa on yksi, joka on tehnyt tunnetuksi
kansan legendoja, puolalaisia tapoja ja kansanperinnettä. Ei ihme,
että słupskilaisen Tęczan eli Sateenkaaren parikymmentä esitystä on
taltioitu Puolan televisioon.
Keväällä 2011 ryhmä vieraili Słupskin suomalaisessa ystävyyskapungissa Vantaalla ja ihastutti Metamorphosis-esityksellään nuoria ja
aikuisia muutamassa koulussa sekä kauppakeskus Jumbossa.
Vankkureista omaan taloon
Tęczan perusti Tuchomien kylästä kotoisin oleva näyttelijä-pariskunta
Elżbieta ja Tadeusz Czapliński vuonna 1946. Alussa teatteriperhe liikkui paikkakunnalta toiselle hevosvankkureilla ja -reellä. Myöhemmin
siirryttiin paikasta toiseen kuorma-autolla.
Vuonna 1966 kiertäminen päättyi, kun teatteri kansallistettiin. Se
sai omat tilat Słupskin Waryńskiegokadulta talosta, jossa se toimii
edelleenkin.
Perinnettä ja nykyaikaa
Jo muutama sukupolvi taiteilijoita on osallistunut Tęczan kehittämiseen. Ensi-iltoja on kertynyt jo yli 200. Teatteri on kiertänyt lähes
kaikki Euroopan maat.
Monet Puolan teatteri- ja taidemaailman tunnetut nimet, kuten Adam
Kilian, Jerzy Ferfel, Katarzyna Gaertner, Witold Lutosławski, Krzystof
Rau ja Stanisław Ochmański ovat osallistuneet esitysten luomiseen.
Kulttuurikeskuksessa Päivi Kukkamäki piti laulajien
kanssa Suzuki Voice -demonstraation varhaiskasva-tuksen ja päiväkotien opettajille.
Pomeranian TV:n paikallisuutisina tuli kolmena päivänä tunnin välein jotakin vierailustamme, konserteistamme ja vierailukohteistamme. Kaksi valokuvaajaa seurasi meitä
kaikkialle ja otti yli tuhat kuvaa. Mikä ystävällinen idea oli saada kuva-CD muistoksi vierailumme päättyessä!
Nautimme kiertokäynnistä historiallisessa
kaupungintalossa, jossa pidettiin myös lehdistötilaisuus ja kaupunginjohtaja Maciej
Kobylińskin vastaanotto. Aikataulu oli tiivis,
mutta silti ehdimme nukketeatteri Tęczan esitykseen ja ostoksille.
Katujen varsilla oli lippujamme ja tervetulobanderolleja suomeksi ja puolaksi. Kansallispukuihin pukeutuneet lapset pitivät käsissään kukkia ja heiluttivat pieniä lippuja.
Eräässä koulussa oli sali koristeltu muumi-,
joulupukki- ja Lappi-aiheisilla piirustuksilla. Kaikkialla tarjottiin loistavaa puolalaista
ruokaa.
Pitkäaikainen taiteellinen johtaja Zofia Miklińska ja Stanisław Mirecki
organisoivat kulttuuriperinteen asiantuntijoiden kanssa lukuisia tapaamisia, joissa pohdittiin vanhojen tapojen ja kansanperinteen tuomista
nukketeatteriin. Lapsille ja nuorille suunnattujen esitysten aiheet
liittyivät Pommerin alueen traditioon ja kulttuuriin.
Vuodesta 1991 teatteri- ja taiteellisena johtajana toiminut Małgorzata
Kamińska-Sobczyk on suunnannut ohjelmistoa enemmän tämän päivän
nuorisolle. Esitykset käsittelevät nuorten ongelmia, kuten huumeriippuvuutta ja alkoholismia.
Festivaalivieraana ja -isäntänä
Tęcza on menestynyt hyvin kansainvälisillä teatterifestivaaleilla.
Se on voittanut mm. Zagrebissa ja Tunisiassa Grand Prix -palkinnot.
Teatteri on isännöinyt useita kansainvälisiä festivaaleja. Osana 65.
toimintavuoden juhlallisuuksia Tęcza järjestää EU-maiden III Kansainvälisen nukketeatterifestivaalin 6.-13.5.2012. Teatteri toivottaa Robert
Schuman EUROFEST 2012 -festivaaleille tervetulleeksi myös
suomalaiset nukketeatterit!
www.tecza.slupsk.net
www.suomi-puola.fi
Oli hienoa matkustaa ryhmän kanssa, joka
nauttii laulamisesta ja esiintymisestä. Kiitän Vantaata matka-avustuksesta. Kiitokset
myös Marjukka Mäyrylle, Jerzy Mazureckille. Bogdan Leszscukille ja Ewa Zajewskalle
ja jokaiselle muullekin, joka osallistui vierailumme järjestelyihin.
Eevi Hölsä
19-vuotias ja laulanut Suzukeissa vauvasta alkaen
kuva: Marcin Soboń
suomi–puola 2011–2012 53
ANARKIA
Teetä vai kahvia
kahvia ja Teetä
Pidän molemmista, ja nyt käsketään valita. Se tarkoittaa,
että he säästelevät joko kahvia tai teetä.
Moni muistaa Puolan maana, jossa paitsi tee, myös kahvi
tarjoillaan usein lasista. Tapa on perua Venäjältä ja kytkeytyy Puolan 1700-luvulla tapahtuneisiin jakoihin ja
venäläisvaikutukseen.
–Teetä vai kahvia? talon emäntä kysyi.
Olen hyvin kasvatettu, joten en antanut huomata, miten
vastenmielistä tuollainen itaruus minusta oli. Olin juuri
syventynyt keskusteluun pöytänaapurini, professorin,
kanssa, jota yritin saada vakuuttuneeksi idealismin ylemmyydestä materialismin suhteen, ja teeskentelin, etten kuullut kysymystä.
–Teetä, professori vastasi epäröimättä. Tietysti, se porsas
oli materialisti ja tunti oitis kaukalolle.
–Entä te? kääntyi rouva minun puoleeni.
–Anteeksi, minun on poistuttava.
Panin servietin syrjään ja lähdin vessaan. Minulla ei ollut
tarvetta, mutta halusin harkita ja voittaa aikaa.
Jos päätän ottaa kahvia, niin menetän teen, ja päinvastoin.
Jos ihmiset syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina, niin kahvi ja
tee myös. Jos otan teetä, niin kahvi tuntee itsensä laiminlyödyksi, ja päinvastoin. Sellainen kahvin – tai sitten teen
– luonnonlakien loukkaaminen oli vastoin vakaumustani.
Oikeudenmukaisuudesta Ylimmäisenä Kategoriana.
En voinut kuitenkaan istua vessassa loputtomiin, vaikkapa
siksi että se ei ollut WC:n Puhdas Idea vaan yksittäinen
WC eli tavallinen kaakeloitu WC. Kun palasin ruokasaliin,
kaikki joivat teetä tai kahvia. Minut oli mitä ilmeisimmin
unohdettu.
Se loukkasi minua syvästi. Ei minkäänlaista huomaavaisuutta, ei mitään suvaitsevaisuutta yksilöä kohtaan. Mitään
ei ole vaikeampi kestää kuin välinpitämätöntä yhteisöä, niinpä kiirehdin keittiöön muistuttamaan Ihmisoikeuksista.
Nähtyäni pöydällä samovaarin ja teen sekä kahvinkeittimen, muistin, että en ollut vielä ratkaissut alkuperäistä
ongelmaa: teetä vai kahvia vaiko kahvia vai teetä. Tietenkin oli vaadittava molempia, sen sijaan että suostuu mihinkään kompromissiin. Olen kuitenkin sekä hyvin kasvatettu että myös luonnostani hienotunteinen. Joten sanoin
kohteliaasti talon rouvalle, joka puuhaili keittiössä.
– Saanko puolet ja puolet.
Minkä jälkeen hihkaisin:
–Ja oluen!
Päivi Erola
Teetä, herbata, juodaan Puolassa vieläkin usein ruuan kanssa palan painikkeeksi, kuten Suomessa maitoa. Nykyisin
juoma kuitenkin juodaan useimmiten kupista tai mukista.
Puolan teemarkkinat kuuluvat Euroopan suurimpiin
Venäjän ja Ison-Britannian jälkeen. Keskimäärin puolalainen käyttää runsaan kilon teetä vuodessa.
Ehdottomasti suosituinta on musta tee, jonka osuus teen
vähittäiskauppamyynnistä on noin 70 prosenttia. Yrttiteen
osuus on noin 15 prosenttia. Juoduinta on pussitee; sen
osuus vähittäismyynnistä on 80 prosenttia.
Uutta on teeharrastuksen kasvu. Teehuoneita ja teepuoteja
on alkanut ilmestyä kaupunkikuvaan.
Kahvilla on kannattajansa
Keskimäärin puolalainen kuluttaa kolmisen kiloa kahvia
vuodessa, kun pohjoismaalaiset siemailevat kymmenisen
kiloa.
Puolan kahvimarkkinat ovat kovassa kasvussa. Valtaosa
kotona juodusta kahvista on ollut pikakahvia tai hienoksi
jauhettua kahvia, joka valmistetaan kaatamalla päälle kiehuvaa vettä, eli kahvi turkkilaisittain. Nyt kahvinkeittimet
muuttavat tottumuksia.
Kahvin suosio kohisee ylöspäin, mikä näkyy kahviketjujen
nopeassa kasvussa.
Lähde: www.hurtidetal.pl
Puolan kielen sana tee
´herbata´ on muodostettu
latinan sanoista ´herba´ eli
yrtti ja ´thea´ eli tee.
Sławomir Mrożek: Elämää aloittelijoille. Suom. Päivi Paloposki.
Bazar Kustannus 2006.
Murzynek-kakku
kolme minuuttia. Jäähdytä. Kaada puoli lasillista taikinaa
pois kuorrutusta varten.
Aleksandra Karabonin suvussa kulkeneen
reseptin mukaan
6 kananmunaa
5 dl sokeria
3,75 dl vehnäjauhoja
300 grammaa suolatonta voita
2 ruokalusikallista vettä
5 ruokalusikallista kaakaojauhetta
Erota keltuaiset valkuaisista. Lisää keltuaiset ja vesi jäähtyneeseen sokeri-, voi- ja kaakaoseokseen.
Sulata voi varovasti kattilassa. Lisää sokeri- ja kaakaoseos.
Lämmitä koko ajan sekoittaen kiehumispisteeseen. Keitä
54 suomi–puola 2011–2012
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää jauhot seokseen ja
sekoita hyvin. Lisää valkuaisvaahto.
Kaada taikina vuokaan. Paista noin 50 minuuttia
180-asteiseessa uunissa. Koristele aiemmin erotellulla
taikinalla.
Yksinkertaista ja hyvää!
Sopii nautittavaksi sekä teen että kahvin kanssa!
ADAMISMIA
Kääntäjän kantilta
Tapani
Kärkkäinen
Helsingistä länteen
Kävin kesän lopussa Lvivissä, Ukrainassa.
Lvivin – entisen Lwówin, Puolan Viipurin
– nähtyäni voin kai vihdoin katsoa olevani
täysverinen polonisti.
Matkan kohokohta oli, kun kaksi
lviviläistä ystävääni – puolalaisen kirjallisuuden kääntäjiä hekin – veivät minut
paikkoihin, jotka liittyvät Puolan kirjallisuuteen. Näimme aforistikko Stanisław
Jerzy Lecin ja runoilija Zbigniew
Herbertin kotitalot, koulun jota tieteiskirjailija Stanisław Lem kävi, paikan jossa
ennen oli näytelmäkirjailija Aleksander
Fredron patsas sekä runoilija Maria
Konopnickan haudan.
Kilometrien kävelyretki helteisessä Lvivissä olisi ollut läkähdyttävä, elleivät
isäntäni olisi puhkuneet pyhää intoa.
Heille Puola ja sen kulttuuri eivät ole vain
ammatti, vaan myös rakkauden ja intohimon kohde.
Heitä katsellessani näin kahden Puolafriikin ohella myös harvinaiseksi käyneen
ihmislajin: vanhan koulukunnan eurooppalaiset humanistit. Viis toimeentuloongelmista, poliitikkojen suhmuroinnista
ja kuoppaisista kaduista niin kauan kuin
on olemassa kirjoja ja pääsy sivistyksen
äärelle.
Suomeen palattuani olen haikeana ajatellut
Lvivin katuja sekä ystävieni intoa. Samaa
haikeutta tunnen ajatellessani vaikkapa
Wrzenie świata -reportaasikirjakahvilan
tunnelmaa Varsovassa. Maailma on auki,
erilaisuus kaikkine ristiriitoineenkin on
kiinnostavaa, ja lännen lisäksi on olemassa
myös itä, etelä ja pohjoinen.
www.grafia.fi/adam-korpak
Aforismeja ja
runoutta
Taiteilija, arkkitehti Adam Korpak (s.1936) on valmistunut arkkitehdiksi
Krakovan taideakatemiasta. Hän muutti vuonna 1974 Suomeen Studio
Antti Nurmesniemen palvelukseen. Korpak on tehnyt kuvituksia
Helsingin Sanomiin vuodesta 1986.
Adam Korpakilta ilmestyi syksyllä 2011 Krakovassa kaksi teosta puolan
kielellä: aforismikirja Aforyzmy przy goleniu (Aforismeja partaa ajaessa) ja runoteos Okruchy czasu (Ajan rippeitä). Kokoelmat ilmestyvät
myöhemmin suomeksi. Taiteilija on itse kuvittanut teokset.
Kirjoja voi tilata sähköpostitse ([email protected]) hintaan
15 euroa + postituskulut. Myyntituotto menee lyhentämättömänä
Korpakin MS-tautia sairastavalle krakovalaiselle ystävälle.
Lvivin tai Varsovan kadut voivat olla
kuoppaisia, mutta kun niillä kulkee,
tajuaa nopeasti että ollaan keskemmällä
Eurooppaa kuin Helsingissä. Yllättävää
kyllä, kumpikin kaupunki myös sijaitsee
maantieteellisesti Helsinkiä lännempänä.
Sieltä, Euroopan keskeltä katsottuna,
Suomi on periferiaa. Periferia välttää
tukehtumiskuoleman vain jos pitää ikkunansa auki mahdollisimman moneen suuntaan. Siksi olisi tärkeää, että Suomessa
opittaisiin katsomaan myös itään, etelään
ja pohjoiseen eikä elettäisi siinä harhaluulossa, että kaikki kiinnostavat kirjat,
elokuvat ja päätökset tehdään muka
englanniksi.
Kirjoittaja on puolalaisen
kirjallisuuden suomentaja.
Puolan
Viipurissa…