4. Taide kotouttaa
Taide kotouttaa Lapin taiteilijaseuran selvityksiä 4, 2014 1 Sisällys 1. Johdanto .................................................................................................................................... 3 1.1. Taide kotouttaa -projektin lähtökohdista ja tavoitteista ..................................................... 4 1.2. Peruskäsitteitä, joihin ei voi olla törmäämättä.................................................................... 6 1.3. Teoreettinen tausta ............................................................................................................ 8 2. Soveltavan taiteen projektien ja menetelmien kartoitus ......................................................... 10 2.1. Soveltavan taiteen projekteja Lapissa, Suomessa ja Euroopassa ...................................... 10 2.2. Yhteenveto projekteista .................................................................................................... 11 3. Keskustelutilaisuudet ja pilottipajat ......................................................................................... 12 3.1. Aloituskeskustelu .............................................................................................................. 12 Oho, sori - mä haluan oppia ................................................................................................. 12 Anteeksi, mulla on ikävä ...................................................................................................... 15 Haasteita ja huomioita kootusti ........................................................................................... 17 3.2. Taidetyöpajat osana kotoutumista.................................................................................... 18 Ihan lumessa Orangissa ........................................................................................................ 18 Turkoosi huone Torniossa .................................................................................................... 22 Galleriaympäristö toimii....................................................................................................... 25 4. Taide kotouttaa -projektin tulokset ......................................................................................... 29 4.1. Taidetyöpajojen mahdollisuudet ja haasteet .................................................................... 29 Sukupuolella on väliä ........................................................................................................... 31 Taiteidenvälisyydestä on etua .............................................................................................. 33 Toiminta yhteisenä kielenä .................................................................................................. 35 4.2. Konkreettiset työtavat ja hyvät käytännöt ........................................................................ 37 4.3. Kohti uusia polkuja - ajatuksia tulevasta ........................................................................... 40 5. Pohdinta ................................................................................................................................... 42 6. Kirjallisuus ja verkkosivustot .................................................................................................... 44 7. Liitteet ...................................................................................................................................... 47 Liite 1: Soveltavaa taidetta kotouttamiseen – projektien esittely ............................................ 47 Liite 2: Aloituskeskustelun läsnäolijoiden esittely .................................................................... 62 2 1. Johdanto Taide kotouttaa on esiselvityshanke, joka Lapin taiteilijaseura on toteuttanut yhteistyössä Monitaideyhdistys Pisteen kanssa. Selvityksen on rahoittanut Lapin Ely keskus ja Euroopan Unionin Sosiaalirahasto. Selvityksen tekijät ovat kuvataideopettaja Hanna Levonen-Kantomaa ja taiteilija Ninni Korkalo. Hanke on perustunut tekijöiden aikaisempaan tietotaitoon ja käytännön kokemukseen taideohjaajina, taiteilijoina ja taidekasvattajina. Taide kotouttaa -loppuraportin tavoitteena on tarkastella, miten nuorten ja perheiden tarpeisiin ja toiveisiin taidetoiminta vastaa ja miten maahanmuuttajien ja taiteilijoiden kohtauttaminen toteutuu kotouttamisen välineenä. Raportissa otetaan myös kantaa taiteidenvälisyyden mahdollisuuksiin ja haasteisiin pohtien, miten perheiden yhteistoiminta voisi käytännössä toimia ja miten sukupuolinäkökulma työssä ilmenee. Taide kotouttaa projektin tavoitteena oli kartoittaa, miten taide ja kulttuurikentällä toimivat ammattitaiteilijat voivat oman työnsä kautta edistää ja osallistua maahanmuuttajien kotiutumiseen. Samanaikaisesti Rovaniemen kaupunki toteutti Kulttihankkeen, jonka tavoitteena oli laatia kulttuurinen kotouttamisohjelma. Molempien hankkeiden lähtökohtana oli, että vapaan kentän ja kulttuurikentän toimijoiden ammattitaito ja kokemukset huomioidaan ja että maahanmuuttajien itsensä ääni tulee kuuluviin. Toivomme, että raportti tarjoaa kiinnostavia esimerkkejä hyviin käytäntöihin taiteen käytössä taidetyöpajoissa ja innostaviin taidetoimintamalleihin. Rovaniemellä 28.2.2014 Ninni Korkalo ja Hanna Levonen-Kantomaa 3 1.1. Taide kotouttaa projektin lähtökohdista ja tavoitteista Taide kotouttaa -projektin lähtökohta oli, että maahanmuuttajien osallisuutta Lapin kulttuuripalveluihin tulee kehittää. Rovaniemellä on jo kokeiltu nuorten kotoutumisen tukemista esittävän- ja kuvataiteen keinoin hyvin tuloksin muun muassa Kohtaamisia ja Taide heijastaa -projekteissa. Taide kotouttaa -projektin aikana kehittämistyötä jatketaan edelleen eri ikäryhmien ja perheiden tarpeisiin myös Lapin muille paikkakunnille. Toinen tärkeä tulokulma on se, millä keinoin luovan talouden ytimelle, eli taiteilijoille, voidaan rakentaa mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti maahanmuuttajien kotoutumisen tukemiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteilla olevassa maahanmuuttostrategiassa taide ja kulttuuri nähdään mahdollisuutena maahanmuuttajien kotouttamistyössä. Tämän projektin tavoitteena on kehittää uusia työtapoja ja menetelmiä esittävän taiteen ja kuvataiteen soveltamiseen maahanmuuttajien kotouttamistyöhön sekä koota tietoa kirjalliseksi selvitykseksi. Tämä loppuraportti kootaan verkkojulkaisuksi, jonka toivotaan tarjoavan työvälineitä ja näkökulmia maahanmuuttajien parissa työskenteleville ammattitaiteilijoille, ohjaajille ja sosiaalityöntekijöille. Verkkojulkaisu löytyy Taide heijastaa -kotisivuilta: www.taideheijastaa.fi. Loppuraportin aineisto on kerätty maahanmuuttajien ja heidän parissaan työskentelevien kulttuurialan toimijoiden kanssa käydyistä keskusteluista ja haastatteluista, projektin aikana järjestetyistä keskustelutilaisuuksista sekä kolmesta pilottityöpajasta, jotka toteutettiin Pellossa, Torniossa ja Rovaniemellä. Projektin alussa järjestimme keskustelutilaisuuden, jossa keräsimme toimijoilta, ohjaajilta ja maahanmuuttajilta itseltään kokemuksia taiteen ja kulttuurin merkityksestä kotoutumisessa. Alkukartoituksen jälkeen toteutimme pilotti-työpajat Pellossa, Torniossa ja Rovaniemellä, joissa pääsimme soveltamaan ja kehittämään työtä käy- 4 tännössä. Projektin lopussa järjestimme vielä kokoavan loppukeskustelun, jonne kutsuimme projektin etenemistä seuranneita tahoja, erityisesti Lapin taiteilijaseuran ja Monitaideyhdistys Pisteen jäseniä, esiselvityshankkeen yhteistyökumppaneita sekä tietysti maahanmuuttajia. Loppukeskustelun tavoitteena oli esitellä projektin tuloksia, saada osallistujilta palautetta ja varmentaa selvityksen luotettavuutta. Projektin aikana pyysimme myös kommentteja paikallisilta taiteilijoilta ja opettajilta: musiikinopettaja Tom Serrattilta, sirkustaiteilija ja ohjaaja Mette Ylikorvalta, nukketeatteritaiteilija Johanna Salolta ja suomen kielen opettajalta Sinikka VuonokariKämäräiseltä. Heillä kaikilla on laaja kokemus maahanmuuttajien kanssa työskentelystä. Loppuraportin rakenne etenee lineaarisesti työskentelyprosessin mukaisesti. Kappale 2. keskittyy alkukartoitukseen, kappale 3. konkreettiseen toimintaan ja osallistujien kohtaamiseen. Työpajoja käsittelevät tekstit ovat reflektoivia ja tietoisesti päiväkirjanomaisia. Tavoitteena on saada lukija mahdollisimman lähelle työpajojen tunnelmaa. Kappale 4. käsittelee selvityksen tuloksia. Kartoitimme myös muualla Suomessa ja Euroopassa toteutettuja taideprojekteja. Kartoitustyössä lähdimme liikkeelle lähialueestamme tarkastelemalla Rovaniemellä ja Lapissa toteutettuja projekteja, hankkeita muualla Suomessa ja sitten suuntasimme katseemme muualle Eurooppaan. Kartoitetut projekti löytyvät kokonaisuutena liitteenä loppuraportin viimeisestä kappaleesta. 5 1.2. Peruskäsitteitä, joihin ei voi olla törmäämättä Kotoutuminen on asettautumista uuteen kotimaahan ja sen kulttuuriin sekä uusien toimintatapojen omaksumista. Valtion kotouttamisohjelman 2012–2015 mukaan kotoutuminen on maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja samalla kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen. Projektissamme kotoutuminen ymmärretään dynaamisena ja pitkällä aikavälillä tapahtuvana prosessina, jossa tarvitaan maahanmuuttajien ja heitä vastaanottavien yhteisöjen molemminpuolista mukautumista. Usein tästä vuorovaikutusprosessista käytetään käsitettä kaksisuuntainen kotoutuminen. Kotouttaminen käsitetään raportissamme uuden kotouttamislain, valtion kotoohjelman ja Lapin maahanmuuttostrategian mukaisesti kotoutumisen monialaisena edistämisenä ja tukemisena viranomaisten ja muiden tahojen toimenpiteillä ja palveluilla. Taiteen ja kulttuurin kentällä tapahtuva työ maahanmuuttajien parissa huomioi lähtökohtaisesti monimuotoisen identiteettiprosessin mahdollisuuden. Tavoitteet ovat arvoiltaan ihmisläheisiä, joten ajatus esimerkiksi hyvästä elämästä on koko ajan läsnä. Projektin aikana kotouttamis-sana on haastanut pohtimaan: Miten kotouttaminen voisi tulla näkyvämmäksi osaksi taide ja kulttuurisektoria. Kotiutuminen on sanana hiipinyt mukaan arkikieleen, myös meidän projektiin. Kotiutuminen vastaa kotoutumista, mutta on sanana intiimimpi puhekielen käsite. Mielestämme kotiutuminen on myös paikallisidentiteetin sävyttämä. Käsitteet soveltava taide ja taiteen soveltaminen ovat korostuneet taiteen yhteiskunnallisesta roolista keskusteltaessa. Taiteen rooli nähdään hyvinvoinnin, osallisuuden, ilmaisukyvyn ja empatian tukijana. Taiteen viemisellä uusiin ympäristöihin halutaan tarjota ihmisille esteettömiä mahdollisuuksia osallistua taiteen kokemiseen ja tekemiseen. 6 Taiteelle on löytynyt uusia yhteiskunnallisia tehtäviä ja täten myös uusia vaatimuksia. Jos taidetta voidaan soveltaa ja sen menetelmiä hyödyntää uusissa ympäristöissä, kuten sosiaali- ja terveysalalla, voi se hyödyttää myös taiteen ammattilaisia. Taidelähtöisiä menetelmiä kehitettäessä tarvitaan työhön taiteen ammattilaista. Taiteilijan näkökulmasta taiteen soveltaminen voidaan ymmärtää oman tietotaidon laajana hyödyntämisenä. Taiteen soveltamisesta keskusteltaessa tulisi huomioida tekijöiden eli taiteilijoiden motiivit, lähtökohdat ja valmiudet taiteen soveltamiseen. Monet taiteen ulkopuolisilta vaikuttavat tavoitteet, kuten osallisuuden ja vuorovaikutuksen lisääminen, sisältyvät nykytaiteeseen – erityisesti sosiaalisesti aktiivisen ja yhteisötaiteen ytimeen. Soveltavan taiteen yhteys yhteisötaiteeseen on ilmeinen. Yhteisötaiteen tavoin soveltava taide nähdään irrottamattomana osana yhteiskuntaa. Lyhyellä aikaviiveellä katsottuna taidehistorialliset lähtökohdat löytyvät 1960-luvun yhteiskunnallisesta muutosvoimasta ja taiteilijoiden tarpeesta tulla ulos poteroistaan kohtaamaan ihmisiä. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna soveltava taide itse asiassa palauttaa taiteen merkityksen sen alkusijoille, jossa taide kietoutuu saumattomaksi osaksi ihmisen arkipäivää ja -askareita, mutta myös rituaaleja, jotka saattavat ihmiset yhteen kokemaan, tuntemaan ja vapautumaan. Prosessia voi tarkastella myös yhteisöidentiteetin muotoutumisen näkökulmasta, jolloin tullaan liikkuneeksi enemmän yhteisötaiteen ja sosiaalisesti aktiivisen taiteen rajapinnalla. 7 1.3. Teoreettinen tausta Kotoutumiseen liittyvä tutkimus ja selvitystyöt siihen liittyen ovat kulkeneet pitkälti käsikädessä lisääntyvän 1990-luvun alasta alkaen lisääntyneen maahanmuuton kanssa. 1990-luvulla tutkimuksista ilmenee maahanmuuttoon liittyvä työvoimaintressi. 2000-luvulla ilmiötä on tarkasteltu monipuolisemmin ja kriittisemmin monikulttuurisuuden, kulttuuripolitiikan ja taiteenkin näkökulmista. Kulttuuri voidaan määritellä Unesco:a mukaillen seuraavasti: Kulttuuri muodostuu yhteiskunnille tai yhteiskuntaryhmille tyypillisistä henkisistä, aineellisista, älyllisistä ja emotionaalisista piirteistä. Kulttuuri kattaa taiteen ja kirjallisuuden lisäksi laajasti ymmärrettynä kaiken ihmiselämästä, kuten ihmiskunnan elämän muodot, ihmisten perusoikeudet, arvojärjestelmät, perinteet ja vakiintuneet toimintamuodot eli tavat, joilla ihmiset käsitteellistävät, kokevat ja tulkitsevat niin sanottua arkielämäänsä. Taide kotouttaa -projektin lähtökohtana on, että taide on osa kulttuuria ja sen tehtävänä on tulkita kulttuuria. Yhdymme Tutkija Pasi Saukkosen määritelmään, jonka mukaan taide on inhimillistä elämää, kohtaloita kuvaavaa ja pohdiskelevaa luovaa työtä, läntisen sivistyspiiriin korkeakulttuurin ja sen luoman kulttuurisen perinnön ylläpitoa, tallentamista ja välittämistä. Selvityksemme käsittelee taidetta osana kotoutumista, jossa myös taiteen tekijöiden ja kokijoiden näkökulmat otetaan huomioon. Projektin eettiset lähtökohdat löytyvät Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämästä Reilu kulttuuri? Kulttuuripolitiikan eettinen ulottuvuus ja kulttuuriset oikeudet - julkaisusta. Hannele Koivusen ja Leena Marsion mukaan reilu kulttuuri merkitsee ihmisten kulttuuristen oikeuksien toteutumista ja osallisuutta kulttuuriseen merkityksenantoon ikään, sukupuoleen, kieleen, vammaisuuteen, etniseen, uskonnolliseen tai kulttuuriseen taustaan katsomatta. He tiivistävät reilun kulttuurin: 1. Pääsyksi ihmiskunnan ja oman kulttuuripiirin traditioon 2. Fyysiseksi, alueelliseksi ja kulttuuriseksi saavutettavuudeksi ja saatavuudeksi 8 3. Kulttuuritarjonnan moninaisuudeksi ja osuvuudeksi 4. Kulttuuritarjontaan osallistumiseksi 5. Mahdollisuudeksi, osallisuudeksi ja kyvyksi kulttuuriseen itseilmaisuun ja merkitystuotantoon 9 2. Soveltavan taiteen projektien ja menetelmien kartoitus 2.1. Soveltavan taiteen projekteja Lapissa, Suomessa ja Euroopassa Projektien toteuttajatahot ovat vaihtelevat työryhmistä yhdistyksiin ja kaupunkien taideinstituutioihin. Myös työmenetelmissä on variaatiota. Nostamme esiin esimerkkejä, jotka tuovat uusia näkökulmia soveltavan taiteen kentällä toteutettavaan kotoutumistyöhön pohjoisessa. Tavoitteena projekteissa on yleensä: • • • • • • • • maahanmuuttajien yhteiskunnalliset oikeudet osallistavuus stereotypioiden haastaminen ja rasismin vähentäminen erilaisten etnisten ryhmien välinen ymmärrys yleisön kannustaminen julkiseen keskusteluun kotoutumisesta ja sen positiivisista vaikutuksista maahanmuuttoon luovuuden ja kulttuurien välisen viestinnän tukeminen kielen oppiminen kotoutumisen edistäminen Yhteistä kaikille projekteilla on lisäksi pyrkimys yhdenvertaisuuteen, kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistämiseen, itsensä ilmaisemiseen kotoutumisen tukena, osallisuuteen ja voimaantumiseen osaksi yhteiskuntaa. Lapista tarkastelimme kolmea projektia. Monitaideyhdistys Pisteen Kohtaamisia projekti toteutettiin vuosina 2008–2010 silloisen Suomen kulttuurirahaston hallinnoiman ja rahoittaman Myrsky -hankkeen turvin. Viisivuotisen Verso -hankkeen fokus oli maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksessa ja yksilöllisesti räätälöidyissä kotouttavissa toimenpiteissä. Taide heijastaa starttasi aluksi yksittäisen työryhmän projektina vuonna 2009 ja vuodesta 2012 projektia on toteutettu Monitaideyhdistys Pisteen ja Lapin taiteilijaseuran välisenä yhteistyöprojektina. 10 Muualla Suomessa toteutetuista projekteista esimerkkeinä olivat Koivu ja tähti sekä Uusi koivu ja tähti, joka toteutettiin Kassandra ry:ssä vuosina 2009–2012. Katso toteutettiin Kulttuuriyhdistys Väristyksessä Jyväskylässä vuosina 2009–2011. Taru toteutettiin Helsingissä vuosina 2001–2009. Neljä tarkastelemaamme projektia on toteutettu Englannissa, Irlannissa ja Alankomaissa. 332.2. Yhteenveto projekteista Projekti Paikka Kohtaamisia Rovaniemi 2007-2010 Verso- Taikuripajat Rovaniemi 2009-2013 Taide heijastaa Rovaniemi 2010- Koivu ja Tähti sekä Uusi koivu ja tähti Helsinki 2009-2012 Katso! Jyväskylä 2009-2011 Taru Helsinki 2001-2009 Immigrant Respect Campaign Englanti, Cardiff 2012 Irlanti, Dublin 2012-2013 Hijabi Monologues Do Your Thing! Media Art for Inclusion Kotoutumisen edistäminen Osallistavuus/ voimautuminen Rasismin vähentäminen Luovuus ja itseilmaisu Kielen oppiminen Alankomaat, Tilburg 2008 Englanti, Yorkshire ja Humber 2012 Taulukossa on esillä joitakin projekteissa ilmenneitä kärkitavoitteita. Suurin osa on toteutunut jollakin tapaa kaikissa projekteissa, mutta jokaisella on kuitenkin ollut myös erityisiä ominaispiirteitä, joita on haluttu tuoda esiin tässä taulukossa. 11 3. Keskustelutilaisuudet ja pilottipajat 3.1. Aloituskeskustelu Ensimmäinen Taide kotouttaa -projektien keskustelutilaisuus järjestettiin osana folklorefestivaali Jutajaisten Toisin! -tapahtumaa yhteistyössä Rovaniemen Kultti projektin kanssa. Tilaisuuteen oli kutsuttu henkilöitä, joiden kotiutumisessa uuteen kotimaahan kulttuurilla ja taiteella on ollut merkitystä. Paikalla oli yhteensä 10 henkilöä. Osallistujien tarkempi esittely löytyy kappaleesta 7. liitteet. Oho, sori - mä haluan oppia Oho, sori sanat ovat maahanmuuttajille usein ensimmäisiä sanoja, joita uudessa kotimaassaan toistuvasti kuulee. Voi kestää tovi, ennen kuin sanojen monimerkityksellisyys vierasmaalaisille aukeaa. Afganistanilainen neljän lapsen äiti Nafise Azizi on asunut Suomessa melkein seitsemän vuotta ja kertoo ymmärtävänsä suomalaisuudesta vasta noin 80%. Kotiutuminen uuteen maahan on hidasta eikä suomalaisten ujo ja arka luonne helpota sitä. Kevään aikana hän työskenteli puolen vuoden ajan kouluavustajana peruskoulussa ja kertoi oppineensa paljon uutta Suomen kielestä ja kulttuurista. Käänteentekevä kohta työyhteisön osaksi tulemista oli vierailu teatteriin ja illallinen työkavereiden kanssa. Nafisen mukaan epämuodollisissa tilanteissa suomalainenkin vapautuu, uskaltautuu puhumaan ja jopa kysymään mieltä askarruttavista asioista, jolloin ennakkoluulot voivat hälvetä puolin ja toisin. Keskustelutilaisuuden tavoitteena oli kutsua koolle henkilöitä, joiden kotiutumisessa Suomeen kulttuurilla ja taiteella on ollut merkitystä. Erityisesti halusimme kuulla käytännönläheisiä kokemuksista, saada näkökulmia ja ideoita siihen, miten maahanmuuttajien kotoutumista on mahdollista tukea kulttuurin ja taiteen keinoin. 12 Aloitimme tilaisuuden Taide kotouttaa ja Kultti -projektien sekä läsnäolijoiden esittelyllä. Keskustelua varten olimme toimittaneet kutsun yhteydessä ennakkoon muutamia orientoivia kysymyksiä: 1. Kuinka monessa eri maassa olet asunut? • Mieti aiempaa elämääsi. Valitse kaksi tilannetta, jolloin olet rakentanut elämääsi uudelle paikkakunnalle tai uuteen maahan. Valitse yksi sujuvan tai miellyttävän tuntuinen tilanne ja yksi vaikea tai raskas. • Ajattele miellyttävää kotiutumista: Millä tavoin otit osaa paikalliseen taiteeseen tai kulttuuriin silloin? Mitkä asiat tekivät kotiutumisen sujuvaksi tai miellyttäväksi? Oliko taiteella tai kulttuurilla osaa myönteisiin kokemuksiin? Miten, miksi? • (Samat kysymykset koskien hankalaa kotiutumista) 2. Mikä on suhteesi entiseen kotipaikkakuntaasi nyt? • Mitä toivot tai odotat paikalliselta taiteelta ja kulttuurilta, kun muutat uudelle paikkakunnalle? Keskustelu eteni vapaamuotoisesti. Läsnäolijat kertoivat, miten taide ja kulttuuri ovat vaikuttaneet heidän juurtumiseensa uuteen kotimaahan. Nafisen mukaan erityisesti sodan kauheuksia kokeneille ja oman kulttuuri-identiteettinsä menettäneille nuorille ja heidän vanhemmilleen on todella tärkeä tutustua uuden kotimaan kulttuuritarjontaan sekä kokijana että osallistujana. Osin koska taiteen kokemisen ja osallistumisen kautta oma itseluottamus ja ymmärrys kasvavat, mutta myös siksi että näin oma menetetty kulttuuri-identiteetti voi vahvistua ja he voivat oppia, että omassakin kotimaassa on ennen konflikteja ja sotaa ollut museoita, teattereita ja kansan kulttuuria. Kaikilla maahanmuuttajilla on kirjava koulutustausta ja heidän motivaationsa kotiutua ja tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa vaihtelee. Toisaalta taiteen kokeminen tarjoaa parhaimmillaan juuri jonkun yleisinhimillisen, statuksesta ja kulttuurista riippumattoman ja yhteisöllisen kokemuksen. Kansalaisfoorumin kehittämispäällikkö Timo Tervo nosti esiin yhteisen kokemuksen tiloista ja paikoista ja ihmisen kasvun mahdollisuudesta, jota taidetoiminta erityisesti edistää. Rovaniemelle kotoutuneen jordanialaisen Intisar Mushailehin mielestä meidän tulisikin kaikenlaisessa vuorovai- 13 kutuksessa korostaa asioita, jotka ovat ihmisille uskonnosta ja kulttuurista riippumatta samanlaisia. Aivan liian usein yleisessä maahanmuuttokeskustelussa korostetaan eroja. Polveilevan keskustelun edetessä huomasimme pian, että kulttuurin ja taiteen käsitteillä tarkoitetaan eri yhteyksissä eri asioita. Kulttuurilla voidaan tarkoittaa ihmiskulttuurin koko kirjoa: ruuanlaittoa, kansanjuhlien viettoa ja taiteen tekemistä. Toisaalta taide ja kulttuuri voidaan kokea jopa etäännyttävänä ja elitistisenä. Suomen kielen opettaja Irma Sarvola kertoi, että maahanmuuttajille suunnatun taidetoiminnan tulisi ensisijaisesti olla väylä tuoda esille ja näkyväksi maahanmuuttajien omaa kulttuuria. Tätä kautta eri kulttuurit tulisivat tutummaksi myös kantaväestölle. Taide kotouttaa ja Kultti -projekteissa kulttuurilla ja taiteella tarkoitettiin lähinnä taiteilijajärjestöjen toimintaa sekä maahanmuuttajien kotouttamisen tueksi tuotettua ohjelmaa. Keskustelussa totesimme miten tärkeää tämän tyyppisessä niin sanotussa vastavuoroisessa kulttuurikasvatustyössä avainasemassa ovat maahanmuuttajat itse. Esimerkiksi kulttuurijuhlien esiin tuominen vaatii myös maahanmuuttajilta itseltään rohkeutta ja yhteen hiileen puhaltamista. Niinkin konkreettinen asia kuin tilan järjestäminen esimerkiksi kaupungin taholta on edellytys sille, että maahanmuuttajat saavat näkyvyyttä uudessa kotikaupungissaan. Valitettavasti paikalliset muslimit eivät ole saaneet järjestettyä Intisarin mukaan useasta yrityksestään huolimatta Rovaniemelle tilaa, jossa he voisivat kokoontua rukoilemaan. Tila-ongelman taiteen ja kulttuurikentän edustajat tunnistavat hyvin. Taiteen ammattilais- ja harrastajajärjestöt eivät ole saaneet päättäjiä vakuuttumaan, mikä merkitys järjestöjen työllä olisi kulttuurikaupungin syntymiseen. Kulttuuritila voisi parhaimmillaan tarkoittaa myös maahanmuuttajien näkyvyyden lisäämistä. Virallisten kotouttamisohjelmien painopisteenä on selvästi nähtävissä työvoimaintressi eikä kotiutumisprosesseissa huomioida taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia edistää kotoutumista siinä määrin kuin siihen olisi kiinnostusta ja näkemystä. Tästä kertoo se, että maahanmuuttajatyö taide ja kulttuurikentällä on lyhytkestoista, 14 enimmäkseen projektirahoitusten varassa toteutuvaa. Luovan työn merkityksestä kotoutumisessa puhutaan, mutta pitkäkestoiselle työlle ei anneta riittäviä resursseja. Anteeksi, mulla on ikävä Keskustelussa kävi ilmi, että suomalaisilla on ilmeisiä ennakkoluuloja vierasmaalaisia kohtaan, mikä ilmenee ujoutena, arkuutena ja jopa pelkona. Lappilaisen identiteetin omaava Timo Tervo kertoi pitävänsä kehityssuuntaa itselleen vieraana ja kummallisena, koska muistaa lapsuudestaan ennen kaikkea vieraanvaraisen ja avoimen suhtautumisen vieraita tulijoita kohtaan ja ihmetteli muutosta. Päädyimme aiheen tiimoilta siihen tulokseen, että trendi on yleiseurooppalainen, ei vain lappilainen ilmiö. Ihmisten mielikuvissa päällemme on laskeutunut jonkinmoinen uhkapilvi, osin koska yhteiskunta, tulevaisuuden kuva ja ihmisten arki on monisäikeisempää kuin aikaisemmin. Ihmisten elämät kietoutuvat osaksi suurempaa kokonaisuutta, joka ei enää ole määriteltävissä maan rajojen sisäpuolelta käsin. Omaehtoisen taidetoiminnan eheyttävästä voimasta Intisarilla oli omakohtainen esimerkki. Asuessaan toista vuotta pakolaisleirillä erityisesti naisten kasvava ahdistus ja ikävä oli käsinkosketeltava. Miehet kokoontuivat yhteen pelaamaan jalkapalloa, yhteisille teehetkille ja naisten osa oli murehtia yksinään perheensä tulevaisuutta. Naisten aloitteesta pystytetty erillinen iso teltta toi tilanteelle kuitenkin lievitystä. Telttaan kokoontuneet naiset tekivät käsitöitä ja askareita, opiskelivat Koraania, lauloivat ja purkivat ahdistustaan ja ikäväänsä erilaisin tempauksin. Teltta-projektin ideana oli, että se olisi paikka, jossa saisi purkaa tunteitaan, jopa itkien. Intisarin mukaan muutos naisten mielialassa oli pakolaisleirillä ilmeinen. Taiteen ja kulttuurin merkityksestä tutustumisessa uuteen kotimaahan esimerkin kertoi myös opiskelija Jenni Oo Kyaw, joka on ollut mukana Kohtaamisia -projektissa (2008-2010) ja Taide heijastaa työpajoissa ja leireillä (2010–2013). Hänen mielestään vierailut teatteriin ja taidemuseoon ovat todella mielenkiintoisia, koska niiden kautta on oppinut myös suomalaisesta kulttuurista ja historiasta paljon. 15 Erityisen mieleenpainuvana oli ollut taideleiri, joka toteutettiin kesällä 2009 osana Taide heijastaa -projektia. Neljän päivän pituisella leirillä tehtiin retki Oranki Art ympäristötaidetapahtumaan ja rakennettiin siellä kelottuneista oksista yhteinen teos luontoon. Seuraavina päivinä työskenneltiin Pöykkölän kotiseutumuseon pihapiirissä, jossa maalattiin, piirrettiin ja tehtiin veistoksia. Mukavana muistona on jäänyt mieleen karjalanpiirakka- ja pullatarjoiluun kyllästyneen afgaanipojan spontaani ele: Kesken maalaamisen hän kipaisi “kotiin” vastaanottokeskukseen ja tovin päästä palasi takaisin ruokakorin kanssa, levitti sanomalehtiä maahan ja asetti afganistanilaisia herkkuja tarjolle kaikille osallistujille. Leiri huipentui perhepäivään, joka järjestettiin piknik- hengessä. Taide kotouttaa projektivastaava Hanna Levonen-Kantomaa nosti esille Kohtaamisia -projektin ja Taide heijastaa -taidepajat hyvinä esimerkkeinä siitä, miten harrastuksissa - instituutioiden reunalla - tapahtuu merkityksellisiä kohtaamisia, arvojen siirtoa ja uuden omaksumista, jotka ovat identiteetin rakentumisen kannalta tärkeitä. Taidepajoissa toteutuva kulttuuritoiminta on luonteeltaan ”matalan kynnyksen” taidekasvatusta, jossa oppiminen on luonteeltaan informaalista ja tukee näin parhaimmillaan myös instituutioiden sisällä toteutuvaa toimintaa kuten oppimista koulussa. Kultti - projektin koordinaattori Riikka Vuorenmaa toi esille kuinka tärkeää on muistaa, että jokainen meistä tulee jostakin perheestä, suvusta, ja kannamme näitä tapoja mukanamme, mutta myös jätämme jotakin siitä pois. Teemme elämässämme valintoja. Jokainen on jossakin vaiheessa elämää esim. eri mieltä omien vanhempien tai suvun kanssa jostakin asiasta. Kun puhumme ihmisistä yksilöinä, mielekästä voikin olla puhua identiteetistä ja siitä mistä kaikkialta olet ottanut siihen asioita, mitä sinulle on tarjottu ja mitä et ole ottanut vastaan ja miten tämä vuorovaikutus myös muuttuu eri ikävaiheissa. Muutos ei ole aina ristiriidatonta. Taide kotouttaa projektikoordinaattori Ninni Korkalo korosti, että juuri kulttuurien törmäyksessä esiin nousevien kysymysten, havaintojen, joskus jopa ristiriitojen käsittelyssä taiteella on sijansa. Parhaimmillaan taidepajoissa voidaan käsitellä juuri näitä törmäyksiä ja konflikteja ja tuoda niitä taiteen keinoin näkyväksi muille. Myös Timon 16 mielestä soveltavan taiteen toiminnassa on tärkeää, että taiteen keinoin tehdään jälkiä, jonka muut voivat nähdä. Parhaimmillaan yhdessä tehty työ avaa tekijöilleen itselleen ja muille ymmärrystä, jostakin suuremmasta. Ja kuten Riikka keskustelun lopussa tiivisti asian: Taiteen keinoin on mahdollista ottaa koppi, vaikka ei toisen kieltä ymmärtäisikään. Kehon kieltä kuuntelemalla ja eleitä seuraamalla voi huomata, että niin montaa maahanmuuttajaa vaivaa ikävä, vaikka he tietävätkin olevan etuoikeutettuja päästyään uuteen kotimaahan, jossa oppikirjasta opittu sana anteeksi muuttunee ajan myötä ohoksi ja soriksi. Haasteita ja huomioita kootusti Aloituskeskustelutilaisuudessa nousi esille monia kiinnostavia huomioita ja näkökulmia Taide kotouttaa -projektin kannalta. Ohessa lista huomiosta kootusti: o Miten saada maahanmuuttajien itsensä ääni ja mielipide kuuluviin? o Miten saada miehet mukaan? o Sukupuoli- ja tasa-arvo kysymyksissä on huomioitava kulttuurierot esim. palestiinalaisessa kulttuurissa naisilla ja miehillä eri kokoontumispaikkoja o Usein, kun puhumme erilaisista kulttuureista, korostamme eroja. Pitäisi puhua enemmän siitä, mikä meitä yhdistää ja mitä voimme tehdä yhdessä o Maahanmuuttajat pelkäävät uutta elämää täällä ja vastaavasti suomalaiset erilaisten ihmisten kohtaamista o Tarvittaisiin rohkeita ja ahkeria ihmisiä, jotka yhdistäisivät erilaisia ihmisiä o On järjestettävä tilanteita, joihin osallistuu yhteiskunnan eri sektoreiden edustajia. Esim. sosiaalityöntekijöitä tuli osallistua taide- ja kulttuurikeskusteluihin 17 3.2. Taidetyöpajat osana kotoutumista Taide kotouttaa -projektissa järjestettiin kolme työpajaa taidemenetelmien pilotoinniksi: Perheille suunnattu paja lokakuussa 2013 Oranki Art - ympäristötaidepuistossa, nuorille aikuisille marraskuussa 2013 Aineen taidemuseossa Torniossa ja aikuisille joulukuussa 2013 Galleria Napassa Rovaniemellä. Pilotit olivat kohdistettu nuorille aikuisille ja aikuisille maahanmuuttajille, joilla ei ole vielä paljon verkostoja työn tai opiskelun kautta tai uskallusta tai tietoa hakeutua esimerkiksi yhdistys- tai harrastustoimintaan. Työpajat koostuivat harjoituksista ja taidetyöskentelystä. Tutustumisharjoitukset olivat kaikissa työpajoissa samat. Tornion ja Rovaniemen taidetyöpajat toteutettiin lähes identtisesti keväällä 2013 Taide heijastaa -projektissa toteutetun Turkoosi huone -työpajaa mukaillen. Perhepäivä Pelossa oli luonteeltaan erilainen. Se oli retki, jossa luonto loi erityisen merkityksensä. Kaikissa työpajoissa tekemisen lomassa keskusteltiin ja niiden päätteeksi kerättiin myös kirjallista palautetta. Kuten Kohtaamisia - ja Taide heijastaa -työpajoissa myös piloteissa työskenteli kaksi ohjaajaa. Työpajaohjaajina toimivat taidekasvattaja Hanna Levonen-Kantomaa ja kuvataiteilija Ninni Korkalo. Pellossa ja Rovaniemellä ohjaajavahvistuksena toimi myös kuvataiteilija Tuomas Korkalo. Ihan lumessa Orangissa Oranki-perhepäivään osallistui kolme perhettä, yhteensä viisitoista henkilöä ja kolme ohjaajaa. Perheet eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, mutta ohjaajat tunsivat perheiden lapsia aikaisemmista Taide heijastaa -työpajoista. Päivän aikana tutustuimme ympäristötaiteeseen Oranki Art -ympäristötaidepuistossa, lounastimme kodassa ja tutustuimme toisiimme erilaisten leikkien ja harjoitusten kautta. Taidetyöskentely tapahtui metsässä lumen kanssa. 18 Saavuttuamme Orankiin talvipäivä oli aurinkoinen ja kirkas. Perheet innostuivat heti tekemään lumipalloja, lumiukkoja ja leikkimään lumisotaa. Alussa järjestimme aloitusleikin, jossa opettelimme toistemme nimiä. Sitten lähdimme tutustumaan harjun teoksiin. Lapset jatkoivat lumipallojen heittelyä ja pyyhkivät teoskyltit esiin lumen alta. Ninni Korkalo kertoi teoksista. Perheet ihastelivat luontoa, sen puhtautta ja ottivat paljon valokuvia teosten äärellä. Yksi isä videokuvasi koko retken. Päästyämme kodalle, levitimme eväät ja lämmitimme keittoa, teetä ja kahvia. Osa perheistä oli myös tuonut mukanaan yhteisesti jaettavia eväitä. Ruuan lomassa istuimme kodassa ja keskustelimme ruokakulttuurista. Tunnelma oli välitön. Ruuan jälkeen leikimme vielä hetken esimerkiksi ns. karttaleikkiä, jossa maahan piirretään maapallo, johon jokainen vuorollaan merkitsee missä on syntynyt, missä asuu nyt ja minne haluaisi uutta. Perheet osallistuivat ennakkoluulottomasti ja iloisesti. Leikit edistivät tasavertaisuutta, ryhmäytymistä ja hyvän ryhmädynamiikan muodostumista ohjaajien ja osallistujien välillä. Leikkien jälkeen Tuomas ja Ninni lähtivät perheiden kanssa metsään katsomaan teosta, jota aikaisemmissa Taide heijastaa -työpajoissa on tehty vuodesta 2010. Alkupe19 räisen suunnitelmaan mukaan oli tarkoitus jatkaa tai muuttaa jo olemassaolevia teoksia luonnonmateriaaleilla kuten oksilla, kepeillä yms. Koska lunta oli satanut niin paljon ja perheet innostuivat lumesta, päätimme, että teoksia voisi jatkaa lumella. Perheet kiiruhtivat heti edellisenä keväänä rakennetun kammin luokse ja alkoivat päällystämään sitä lumella. Perheet keksivät välittömästi oivallisia ja erilaisia työskentelymetodeja kuten lumen kuljetus isoja lumipalloja jonossa heittelemällä ja vastaanottamalla ja taputtelemalla majan puurakenteisiin lunta sisältä ja ulkoa. Yksi isä seurasi työskentelyä dokumentoimalla tapahtumaa videokameralla. Kaksi äitiä eivät osallistuneet rakentamiseen, toinen seurasi työskentelyä vierestä ja toinen jäi kodalle lämmittelemään ja keskustelemaan Hannan kanssa. Kodalle jääneellä äidillä oli selvä tarve keskustella ja kertoa omaa selviytymis- ja kotoutumistarinaansa. Majan rakentaminen näyttäytyi hauskana, sitä jaksettiin viimeistellä ja valmiista työstä oltiin ylpeitä ja sen edessä otettiin poseerauskuvia. Perhepotretti Orangissa. 20 Perheet keksivät välittömästi oivallisia ja erilaisia työskentelymetodeja kuten lumen kuljetus isoja lumipalloja jonossa heittelemällä. Työskentelyn jälkeen palasimme kodalle lämmittelemään ja juomaan teetä ja kahvia. Paluumatkalla keräsimme osallistuneilta perheiltä, sekä vanhemmilta että lapsilta palautetta kaavakkeen muodossa. Saadun palautteen perusteella perheet tykkäsivät päivästä. Vanhemmat kokivat, että luovuus näkyi päivän aikana monella eri tavalla. Luonto koettiin elämyksellisenä ja palautteessa mainittiin myös kiitollisuus siitä, miten mukavaa on että Suomessa luonto on niin lähellä. Yksi perhe arvosti kovasti sitä, että päivän aikana puhuttiin vain suomea. “It was wonderful and good experience and to get meet other families and to meet such great finnish friends. During the day we learned how creativity can be shown in different ways.” Lasten ja nuorten palautteissa oltiin innostuneita siitä, että tuli uusia ideoita miten 21 taidetta voi tehdä. Lapset toivoivat lisää samanlaisia retkiä. Monille työskentely lumen kanssa oli mieluista. Yhdessä tekemisestä tykättiin. “Opin päivän aikana pelata lumen kanssa ja tiesin että lumi on rikkaus.” Turkoosi huone Torniossa Tornion työpajaan osallistui yhteensä seitsemän Kemin lyseon lukion valmentavan luokan nuoria ja kaksi ohjaajaa: Ninni Korkalo ja Hanna Levonen-Kantomaa. Yhteyshenkilönä toimi heidän suomen kielen opettajansa Saija Anttila. Työpaja oli rakennettu kaksipäiväiseksi. Työpaja toteutettiin Aineen taidemuseolla Torniossa, osin sen takia että sieltä tarjottiin sopiva työpajatila, mutta myös koska samaan aikaan Pohjoinen mediakulttuuriyhdistys Magneetti järjesti Import - Export taidenäyttelyn Torniossa ja Haaparannalla. Työpajan yhteydessä oli myös mahdollisuus nähdä keväällä 2013 Turkoosi huone -projektissa toteutettu valokuvasarja. Saavuimme Aineen taidemuseolle hyvissä ajoin ja saimme kohta tietää, että tanssija Titta Courtin näyttelykierros alkaisi samaan aikaan kuin työpajamme ja siihen ei ollut muita osallistujia. Päätimme, että tanssin ja liikkeen keinoin voisimme lämmitellä ennen kuin alkaisimme töihin. Ryhmän tullessa museolle, kerroimme lyhyesti mitä tulisimme tekemään työpajassa. Osallistuimme Titan kierrokselle ja jatkoimme tutustumisleikeillä. Alkulämmittelyiden jälkeen siirryimme työpajatilaan ja aloitimme “Mitä osaan, mistä olen kiinnostunut, mitä haluan oppia” -harjoituksella. Huomasimme tämän tehtävän yhteydessä, että ryhmän suomen taito oli heikompi kuin mitä olimme olettaneet. Nuoret kertoivat tehtävän pohjalta ajatuksistaan tulevaisuutensa liittyen. Tämän jälkeen siirryimme reippaasti kollaasiharjoitukseen, jossa kielitaito ei korostu vaan keskiössä on visuaalinen toiminnallinen tekeminen. 22 Jälkikäteen ajateltuna ensimmäistä harjoitusta olisi voitu muokata vielä yksinkertaisemmaksi esimerkiksi käyttää sanojen tilalla symboleja sekä kuvia ja sanallistaa ajatuksia kuvien kautta. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että ryhmä keskittyi hyvin tekemiseen. Nuoret kertoivat kollaasien pohjalta tulevaisuuden haaveistaan. Yksi kertoi haluavansa maahanmuuttajien opettajaksi, toinen muusikoksi ja kolmas halusi oppia kieliä. Yhdellä oli haaveita vauhdikkaasta tulevaisuudesta. Tämän harjoituksen kautta huomasimme, että nuoret halusivat tuoda esiin omaa persoonansa kuvien kautta. Vaikka kielitaito ei vielä riittäisikään vitsailuun, voi omaa huumorintajua tuoda esiin yhdistelemällä kuvia ja kertoa niistä. Seuraavana päivänä aloitimme työskentelyn katsomalla erilaisia muotokuvia eri aikakausilta. Mukana oli kuvia muun muassa Egyptin korkeakulttuurista, renessanssista ja nykyvalokuvasta. Nuoret vaikuttivat nauttivan kuvien katsomisesta ja siitä oivalluksen hetkestä, että samalla kertaa voidaan tutustua korkeakulttuuriin, populaariin ja alakulttuureihin. Vaikka tilanne oli luentomainen, nuoret osallistuivat kommentoimalla välittömän tuntuisesti, esimerkiksi luetellen katsotun maalauksen värejä. Kuvaesityksen jälkeen siirryimme työpajatilaan, jonne olimme levittäneet rekvisiittaa muotokuvatehtävää varten. Nuoret valitsivat jonkin mieluisan esineen tai vaatekappaleen, jonka jälkeen he pareittain siirtyivät toiseen huoneeseen “valokuvausstudioon”. 23 Studiossa nuoret saivat poseerata taustakankaan edessä ja vuorollaan olla valokuvaajia. Kuvia otettiin kahdella eri kameralla, digi- ja polaroidkameroilla. Nuoret saivat itselleen polaroid-kuvan mukaan. Studioaikaa odotellessaan työpajatilassa valmistauduttiin kuvauksiin ja nuoret palasivat uudelleen hauskalla tavalla rekvisiittapöydän äärelle kokeilemaan eri vaatekappaleita ja testaamaan tavaroita. Tunnelma oli hilpeä ja rento, vaikka nuoret olivat muuten olleet aika ujoja. Kuvausten jälkeen katsoimme yhdessä valokuvia ja keräsimme palautetta. Palautteen perusteella nuoret tykkäsivät työpajasta ja toivoivat, että se oli jatkunut pidempään. Vaikka pajan kesto oli suhteellisen lyhyt, huomasimme että toiminta työpajassa oli lisännyt heidän itseilmaisuaan. Pajan päätteeksi kävelimme Import - Export -näyttelyn valtaamaan galleriatilaan, jossa oli esillä mediataidetta ja myös Turkoosi huone -valokuvasarja. Kerroimme valokuvasarjan tekoprosessista ja nuoret oivalsivat itsekin juuri olleensa mukana Turkoosin huoneen kaltaisessa tilassa. 24 Galleriaympäristö toimii Galleria Napassa pidettyyn työpajaan osallistui 8–11 Lapin ammattiopiston opiskelijasta koostuva ryhmä Rovaniemeltä. Ryhmässä oli huomattavasti vanhempia osallistujia (17–40-vuotiaita) kuin aikaisemmissa työpajoissa, joita ohjaajat ovat pitäneet. Työpaja oli kaksipäiväinen ja saman sisältöinen kuin Torniossa pidetty. Yhteyshenkilönä toimi ryhmän suomen kielen opettaja Sinikka Vuonokari- Kämäräinen. Opettaja oli paikalla ja osallistui työpajoihin molempina päivinä. Osallistujien saapuessa Galleria Napaan Ninni esitteli näyttelyä ja kertoi Lapin taiteilijaseurasta. Aloitimme työpajan leikeillä, jotka olivat osalle jo entuudestaan tuttuja. Yksi piti leikkejä liian lapsellisina, eikä siitä syystä halunnut osallistua. Tämä saattoi vaikuttaa myöhemmin tehtäviin harjoituksiin ja seuraavalta kerralta pois jäämiseen. Pidimme työpajojen sisällöt mahdollisimman samanlaisina, koska halusimme saada vertailtavaa tietoa ja onnistuimmekin siinä. Leikit ja harjoitukset ovat olleet täysin samoja nuorten ja aikuisten ryhmille. Aikuisryhmän kanssa työpajan aloitusta, tutustumista ja jäänmurtamista voitaisiin miettiä enemmän aikuisnäkökulmasta, ettei yhdessäolosta tule vaivaannuttavaa. Halusimme käyttää hyväksi taidelainaamon tilaa, jossa on paljon erilaisia kuvia. Pyysimme jokaista osallistujaa valitsemaan yhden kuvan, josta pitää tai joka kertoo jotakin itsestään. Tämä harjoitus vaikutti toimivan paremmin. Ryhmä katseli kiinnostuneena teoksia ja moni löysi useamman kuin yhden. Kävimme valinnat läpi vuorotellen. Tässä oli välillä keskittymisen kanssa vaikeuksia ja kaikkia ei kuunneltu. Itse työpaja alkoi “Mitä osaan/mistä olen kiinnostunut/mitä haluan oppia” tehtävällä, jonka jälkeen ajatukset muunnettiin kuviksi kollaasin muotoon. “Mitä osaan” ja “Kollaasi” -tehtävät menivät melko hyvin ja vaikka kaikki eivät kirjoittaneet paljon asioita, he halusivat kuitenkin jakaa asioita kertomalla asioista joita osaa esimerkiksi viittä kieltä tai kiinnostuksenkohteista. 25 Kollaasin tekoa työpajassa Galleria Napassa. Yksi opiskelijamies edelliseltä kerralta jäi pois ja kolme uutta tuli tilalle kesken työpajan. Osallistujat tulivat paikalle eri aikoihin johtuen erilaisista kyydeistä. Kun paikalla oli 8 osallistujaa, aloitimme päivän muotokuva-aiheisella kuvaesityksellä. Ninni kertoi lyhyessä esityksessä muotokuvan perinteestä aina Egyptin ajoista nykypäivään. Esityksen tavoitteena oli pohjustaa työpajan teemaa. Kerroimme, että aioimme tehdä valokuvia, joissa aiheena ovat omakuva ja omat haaveet. Keittiössä oli pöytä täynnä rekvisiittaa. Annoimme heille A3-kokoista paperia ja graffittitusseja, joilla voisi kirjoittaa tai kuvata jotakin itseensä liittyvää. Työskentely alkoi hyvin reippaasti. Ryhmää ei tarvinnut innostaa tai kehottaa. Ensimmäisenä otimme polaroid-testikuvat. Suurin osa ryhmästä halusi tehdä kuvaan jotakin itse. Osalla oli A3-paperille piirrettyjä kuvia ja osalla tekstiä esim. Zenitjalkapallojoukkue, Somaliassa kasvava puu, joka tekee makeita hedelmiä yms. Rek- 26 visiitasta suositumpia olivat hatut ja pokaali. Yksi nuori mies uppoutui täysin omaan piirustukseensa. Maalaamisesta ja piirtämisestä tuli palautetta, että sitä olisi kiva tehdä. Ryhmä ehdotti myös, että voisi olla työpaja, jossa voisi valita mitä haluaa tehdä (valokuvaus/piirtäminen/maalaus). Ryhmä oli hyvin humoristinen ja suomen kielen taidoiltaan hyvä. He vitsailivat hyödyntäen suomen kieltä. Moni ryhmäläisistä nautti myös keskustelusta ja opettajan läsnäolo vaikutti ryhmään todella positiivisesti. Työpajan puolessa välissä mukaan tuli vielä kolme poikaa, jotka jättäytyivät ryhmästä syrjemmälle. Ryhmän oma opettaja ohjeisti työpajan kulusta myöhemmin saapuneita, jolloin dynamiikka ja tilanne eivät rikkoutuneet. Kuvataiteilija Tuomas Korkalo opasti digikameran käytössä ja ryhmä kuvasi toisensa vuorotellen. Lopussa söimme eväät ja katselimme polaroidkuvia. Jokainen sai valita yhden oman kotiin vietäväksi. Keskustelimme siitä, minkälaista työpajassa oli ollut, keräsimme kuvaluvat ja palautteet. Palaute oli positiivista. Ryhmä oli nauttinut olostaan. Ehdotuksiakin tuli: digikamera pois, dokumentointivastuu toiselle ohjaajalle, arvioi ryhmää tarkemmin ennen työpajaa, että harjoitukset ovat sopivia. Ryhmä ehdotti myös vallinnaistyöpajaa, jossa voisi valita mieleisen tekniikan esim. maalaus, piirustus tai valokuva. Joku ehdotti, että valmiit teokset huutokaupattaisiin. Ryhmälle näytti olevan tärkeää, että voisi tehdä fyysisen taideteoksen ja nähdä sen esillä esim. näyttelyn muodossa. 27 Polaroid kuvia Galleria Napassa. Ryhmä oli todella kiinnostunut oppimaan uutta, joten tulevaisuudessa heille voisi tarjota esim. maalaustyöpajaa, jossa kaikki tehtäisiin alusta asti itse. Monelle oli kiinnostavaa, että työpaja oli uudessa paikassa, ryhmä tykkäsi galleriaympäristöstä. He valokuvasivat näyttelyn teoksia paljon ja keskustelivat ja tulkitsivat niitä. Ryhmälle oli innostavaa päästä kertomaan, mitä he ajattelevat tai mitä he näkevät teoksissa. Taide heijastaa -työpajoista ja Taide kotouttaa -piloteista saatujen kokemusten pohjalta voimme todeta, että Galleria- ja näyttely-ympäristö toimii erinomaisesti taidepajojen järjestämiseen. 28 4. Taide kotouttaa -projektin tulokset 4.1. Taidetyöpajojen mahdollisuudet ja haasteet Sekä esiselvityshankkeen kartoitustyö että käytännön pilottityöpajat osoittavat, että taiteen soveltamisella kotoutumistyössä on myönteisiä vaikutuksia. Taiteen kautta itse tekemällä ja kokemalla ymmärrys toisia ihmisiä kohtaan kasvaa. Taidetyöskentely vahvistaa itseilmaisua ja kiistatta myös itseluottamusta. Taidetoiminnan kautta myös tutustuminen uuteen kotikaupunkiin saa uusia näkökulmia. Taide kotouttaa piloteista ja Taide heijastaa -työpajoista kerätyn palautteen perusteella taidetyöskentelyn kotoutumisvaikutukset tulisivat voimakkaammin esiin sekaryhmissä, joissa olisi sekä maahanmuuttajataustaisia- että kantasuomalaisia, sen sijaan, että kantasuomalaiset ovat vain auktoriteettiasemassa opettajina tai ohjaajina. Sinikka Vuonokari-Kämäräinen huomautti, että kielen oppimisen ja kotoutumisen suurin este on tasavertaisten kontaktien puute kantasuomalaisiin. Valitettavan usein ainoat kontaktit ovat viranomaisiin. Monilta maahanmuuttajataustaisilta nuorilta ja aikuisilta puuttuvat tyystin kontaktit tai ystävyyssuhteet kantasuomalaisiin. Taidetyöpajat voisivat näin mahdollistaa tasavertaisen yhdessä toimimisen sekä ihmissuhteiden ja verkostojen kehittymisen. Haasteet puolestaan liittyvät usein rahoitukseen, palvelurakenteisiin ja jatkuvuuden epävarmuuteen. Tämä kävi ilmi myös kartoitustyössä käsitellyistä projekteista muualla päin Suomea ja Eurooppaa. Parhaimmassa tapauksessa kaupunki on lähtenyt mukaan hankkeeseen omarahoitusosuudella ja myöhemmin ostanut esimerkiksi taiteilijoiden suunnittelemia työpajakokonaisuuksia palveluina työryhmiltä ja vapaan kentän toimijoilta, mikä olisi ihannetilanne myös täällä Rovaniemellä. Muut haasteet liittyvät ryhmän toimintaan esimerkiksi miten huomioida heterogeeniset ryhmät ja osallistujien toiveet. Osallistujien taustat ja lähtökohdat taiteeseen ovat myös hyvin erilaisia. Joku on maalannut aikaisemmin ja käynyt teatterissa. 29 Joku toinen on joskus kuullut, että pommitetun kotikaupungin raunioista voi löytää taidemuseon kivijalan, että heidänkin maassaan on ollut kulttuuria. Työpajojen ohjaamisen, suunnittelun ja toteuttamisen näkökulmasta katsottuna ikäryhmällä, sukupuolella ja koulutustaustalla on merkitystä. Olisi hyvä, jos työpajaa suunniteltaessa voisi kohdentaa aiheen tai teeman ryhmälle sopivaksi. Ryhmädynamiikan kannalta on aina hyvä, jos edes muutamalla osallistujalla olisi aito kiinnostus tekemiseen. Tosiasiassa kaikkien ei tarvitse olla kiinnostuneita. Toiveena on, että tekemisestä jäisi osallistujille ns. hyvä fiilis. Tekemisen ei saisi olla ahdistavaa tai pakotettua. Tämä koskee erityisesti ryhmiä, joita ei tavata monta kertaa ja joiden työpajasarja on tiivis. Toisaalta joissakin keskusteluissa kävi ilmi, että monille ohjaajille ryhmän kokoonpanoa tärkeämmäksi on noussut työpajojen kesto ja ryhmien pieni koko. Pitempikestoisissa työpajoissa ja pienessä ryhmässä voidaan rakentaa luottamusta ohjaajan ja ryhmään osallistujien välillä. Musiikinopettaja Tom Serratti kertoo, että Verson taide-, kulttuuri- ja ilmaisupajoissa(Taikuri), joita järjestettiin kuusi tuntia viikossa, luottamuksen syntyminen oli lähtökohta työskentelylle. Työpajoissa haluttiin nimenomaan vahvistaa osallistujien omaa identiteettiä ja jakaa kokemuksia ja muistoja tästä päivästä, mutta myös menneisyydestä. Kassandran projekteissa Koivu ja tähti ja Uusi koivu ja tähti tuli esille osallistujien sitoutumiseen liittyvät haasteet. On turhauttavaa suunnittelijan ja ohjaajan näkökulmasta tehdä töitä rahoituksen eteen, suunnitella taidetyöpajoja ja mainostaa niitä, jos tieto ei tavoita ihmisiä. Ja vaikka tavoittaisikin osallistujia, haasteena voi olla, miten saada heidät sitoutumaan pitkäjänteisesti toimintaan. Kohtaamisia -projektissa oli aluksi jonkin verran haasteita nuorten tavoittamisessa. Keskeiseksi henkilöksi tiedottamiseen liittyen tai linkiksi nousikin heidän oma suomen kielen opettajansa Irma Sarvola. On tärkeää, että yhteys oppilaitoksen opettajaan toimii. Yhteyshenkilön tärkeys huomattiin myös Taide kotouttaa -pilotteja järjestettäessä. 30 Jokaisen odotuksia on mahdotonta täyttää. Lähtökohta ihmisten kanssa tapahtuvan työn äärellä on, että ristiriitoja ja kysymyksiä nousee aina. Olennaista on, että niistä keskustellaan ja omaehtoiselle työskentelylle annetaan tilaa, kun sen aika on. Sukupuolella on väliä Selvityksessä mukana olleissa projekteissa niin kutsutut “ristiävät erot” ovat korostuneet, kun osallistujien ja ohjaajien taustat ovat eronneet toisistaan niin uskonnon, yhteiskuntaluokan, iän kuin etnisen taustansakin puolesta. Uhkana voidaan nähdä se, ettei näitä eroja huomioida tai niiden merkityksiä tunnisteta. Havaintomme perustuvat tähän selvitykseen sekä aiemmin ohjaamiimme taidetyöpajoihin, joista osa on ollut tyttöryhmiä ja osa sekaryhmiä. Miten voimme sitten järjestää tilanteita ja paikkoja, joissa voidaan turvallisesti ja rakentavasti ottaa esille sukupuoleen liittyviä kysymyksiä? Sukupuolesta keskustelu voi tuoda vahvoja näkemyksiä ja tunteita pintaan, oli kyse sitten mistä tahansa yksilöstä tai ryhmästä. Se tuo usein esiin tiedostamattomia käsityksiä ja asenteita siitä, minkälaisia rooleja ja odotuksia sukupuoleen liittyy. Tämä on myös haaste ohjaajalle, koska hänen on jossain määrin ensin tiedostettava omat sukupuoleen liittyvät käsityksensä ja ennakkoluulonsa, jotta niitä voidaan käsitellä ryhmätilanteessa. Tyttö- ja poikaryhmät voivat mahdollistaa näistä eroista (esim. minkälainen naisen asema on, miten sukupuoli käsitetään omassa uskonnossa) luottamuksellisen keskustelun, kun ohjaajalla ja ryhmällä on yhteinen lähtökohta. Tämä voi myös antaa valmiuksia käsitellä sukupuoleen liittyviä asioita myös sekaryhmissä. Kesän 2013 aikana Taide heijastaa -työpajoihin osallistuneelle tyttöryhmälle tehdyistä haastatteluista ilmeni, että sukupuolen huomioimisella on tärkeä rooli siinä, miten syvällistä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tulee taidetoiminnassa. 31 Vuorovaikutustilanteita voi helpottaa, kun on jokin yhdistävä taustatekijä kuten sukupuoli. Keskusteluissa ja haastatteluissa tuli esiin, että maahanmuuttajataustaisen näkökulmasta on mielekästä, että toiminnassa otettaisiin nimenomaan huomioon ihmisiä yhdistävät asiat, koska useimmiten korostuu kaikki se, mikä erottaa ihmiset toisistaan. Nii, koska siis jos puhutaan nyt meistä ni, jokaisella on oma uskonto, jokaisella tarkoitus että tämä juttua ei voi kertoa niiku pojan eessä ni tai jotaki semmosta ni olis silloin vähän rajoituksia ja että mie en voi kertoa tätä, sä et voi kertoa tätä ja… siis nii-i ! ku mietitää että se mikä tapahtuu minulle ni on tapahtunut sulle tai tapahtuu sinulle ja jotaki semmosta (Tyttö 16 vuotta) Sukupuoli ei kuitenkaan aina nouse esiin ihmisiä yhdistäväksi tekijäksi. Tom Serratti Verso - hankkeen Taikurityöpajoista kertoi, että enemmän korostui ohjaajien ja ryhmän yhteinen maahanmuuttajatausta. Ryhmässä oli esimerkiksi paljon aikuisia miehiä, jotka lähtivät taidetoimintaan innolla mukaan ja he eivät kokeneet naisohjaajan kanssa työskentelyä ongelmaksi. Taikuripajoihin osallistuneet miehet olivat hyvin motivoituneita. Ensimmäisessä keskustelutilaisuudessa noussut huoli miesten saamisesta mukaan ei välttämättä olekaan ongelma. Serratti kuitenkin muistuttaa, että tämä riippuu paljon ryhmästä. Välillä on ihan paikallaan järjestää toimintaa erikseen naisille ja miehille. Suomenkielen opettaja Sinikka Vuonokari-Kämäräinen Lapin ammattiopistosta sanoi, ettei sukupuolella ole enää ihan niin paljon väliä, kun maahanmuuttaja on asunut Suomessa pidempään, oppinut kieltä paremmin ja joutunut opinnoissaan kohtaamaan eri sukupuolia. Ainakin tämä koskee miehiä, joille ei ole ammattikoulussa ollut kenellekään ongelma, jos opettaja on nainen. Hän huomautti kuitenkin, että joskus on naisopiskelijoita, jotka eivät osallistu koulun ulkopuolella mihinkään, jos mukana on myös miehiä. Tällaisille naisille olisi parempi olla työpajassa naisten kesken, koska todennäköisesti vain silloin voisi syntyä luottamuksellista keskustelua. 32 Perheitä yhdistävästä toiminnasta on saatu hyviä kokemuksia muun muassa Taide heijastaa kesäleirin perhepiknikistä kesällä 2010 ja Taide kotouttaa -projektin Oranki Art perhepäivästä syksyllä 2013. Perhepäivissä tulee myönteisesti näkyväksi perhekuntien moninainen tapa toteuttaa omia perhe- ja sukupuoliroolejaan. Taikuripajoissa ja kotokoulutuksessa työskennellyt Serratti kertoi, että työskentelyn esteeksi saattaa joskus tulla ohjaajan omat negatiiviset ennakkoasenteen esimerkiksi siitä, minkälainen on nuorten turvapaikanhakija miesten ryhmä. Ohjaajan ennakkoluulot saattavat vahvistaa vaikeaksi leimatun ryhmän ja ohjaajan vastakkainasettelua, jolloin luottamusta ei synny ja työskentelystä tulee hyvin vaikeaa. Ohjaajilta vaaditaan siis herkkyyttä kohdata ryhmä kuin ryhmä avoimesti samalla tiedostaen omat sukupuolirooleihin liittyvät ennakkoasenteet. Oli kyse minkälaisista haasteista tahansa on taidetyöskentelystä ja työpajoista hedelmällistä käydä palautekeskustelua ohjaajatoverin tai kollegan kanssa. Taiteidenvälisyydestä on etua Taiteidenvälisyys ja monialaisuus näkyvät selvityksemme esimerkkiprojekteissa kantavana voimana. Monialaisuus on mahdollistanut kokonaisten taideproduktioiden valmistamisen kuten Kohtaamisia -projektin Narske -talvitaide-esityksen, Taide heijastaa -projektin Turkoosi huone- valokuvasarjan ja Hijab monologues -esityksen. Eri ammattilaisten osaamisen hyödyntäminen on antanut projekteille näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Lisäksi taiteidenvälisyys on houkutellut erilaisia osallistujia mukaan. Taideohjaajien näkökulmasta eri alojen taiteilijoiden yhteistyö mahdollistaa useampien eri työmuotojen ja harjoitteiden käytön ja tarkemman suunnittelemisen, kun ei tarvitse osata kaikkea itse. Esimerkiksi esittävän taiteen tekijöillä on hallussaan luontaisesti ryhmäyttäviä tehtäviä, leikkejä ja harjoitteita kuin kuvataiteilijoilla. Sirkustaiteilija Mette Ylikorvan mielestä taiteidenvälisyys on ensisijaisesti väline, jossa parhaimmillaan tavoitetaan kahden eri taiteen alan kautta täydellisen vapautumisen hetken. Erityisen myönteisenä kokemuksena Mette nostaa yhteistyön syksyllä 33 2012 Taide heijastaa -taidetyöpajoissa, jossa sirkus ja kuvataide törmäytettiin. Harjoitukset olivat innostavia ja syöksykierteen tavoin ne veivät esitysideaa eteenpäin. On kuitenkin huomioitava, että vaikka taiteidenvälinen ja taiteilijoiden välinen työ voi sujua hyvin, voi vastaan tulla myös “kielimuureja”. Toisin sanoen eri taidemuodoilla on oma historiansa ja taustansa, jotka vaikuttavat ammattisanastoon ja siihen miten teoksia työstetään. Yhteistyön sujumisen kannalta on tärkeää, että yhteinen päämäärä on selvästi esillä niin ohjaajille kuin myös ryhmälle. Haastateltujen taideohjaajien mukaan olisi hyvä, jos työpajoja, kursseja tai teoksia valmistavat ohjaajat tutustuisivat toistensa ammatilliseen kieleensä ja työmuotoihin etukäteen. Nukketeatteritaiteilija Johanna Salo kertoi, että eri alojen taiteilijoiden törmäyttämisessä olisi ihanteellista, jos myös ohjaajat ja ryhmä voisivat tutustua toisiinsa jo ennen varsinaisten työpajojen aloittamista. Tämä mahdollistaisi sen, että työskentelyä voidaan kohdistaa juuri kullekin ohjaajalle ja ryhmälle sopivaksi. Ryhmien ominaispiirteet kuten ikä, sukupuoli ja kokemukset taiteellisesta työskentelystä vaikuttavat tehtävien, harjoitusten ja produktioiden suunnittelemiseen. Joskin hyvin suunnitellusta rungosta täytyy voida myös poiketa vuorovaikutustilanteen ehdoilla. Salo huomautti vielä, että kun taidetoimintaan perehdytetään uusia taideohjaajia ja taiteilijoita on tärkeää, että uudelle ohjaajalle kerrotaan, mitä saman ryhmän kanssa on aikaisemmin tehty, mihin suuntaan toimintaa ollaan viemässä ja mitä toiminnalla halutaan saavuttaa. Taidetyöpajojen ollessa lyhytkestoista ja epäsäännöllistä, esimerkiksi taloudellisista syistä johtuen, on toiminnan suunnittelu ja toteutus sekä eri taiteenalojen ohjaajien perehdytys toisinaan erittäin haastavaa. Jos toiminta saadaan säännölliseksi ja tätä kautta ryhmän luottamus saavutetaan, tulee taidetoiminnasta mielekästä ja antoisaa niin ohjaajille kuin osallistuville. Taiteidenvälisyyteen taidetyöpajoissa voidaan soveltaa projektityön hyviä käytäntöjä, tavoitteet ovat selviä ohjaajille ja ryhmälle ja ohjaajat ovat selvillä toistensa vas34 tuualueista ja roolista. Tämä korostui projektin aikana käydyissä keskusteluissa sekä ohjaaja-haastatteluissa. Toiminta yhteisenä kielenä Maahanmuuttajien parissa toteutuvan soveltavan taiteen lähtökohta on, että vaikka yhteistä kieltä ei ole, on mahdollista kohdata toinen ihminen, kokonainen ryhmä ja toimia yhdessä. Taide toimii välittävänä siltana vuorovaikutukseen. Nonverbaalisuus, varsinkin vasta maahan tulleiden ryhmien kohdalla, ei kuitenkaan tarkoita, että työpajoissa olisi hiljaista. Työpajatilanteissa kohtaa lähes poikkeuksetta kaikkea muuta kuin ujoja, passiivisia ja sisäänpäinkääntyneitä henkilöitä. Pikemminkin vastassa on ihmisiä, joilla on palava halu oppia uusia asioita. Työpajoissa yhteiseksi kieleksi muodostuukin itse toiminta – taide. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi taidetyöpajan teemaa käsitellään havainnollistamalla kuvien tai esineiden avulla. Musiikki ja erilaiset äänet ovat osoittautuneet loistavaksi keinoksi saada tietty vire työpajatilanteeseen. Myös leikit toimivat tienä ryhmädynamiikkaan. Sinikka Vuonokari-Kämäräinen ja hänen opiskelijaryhmänsä Lapin ammattiopistosta osallistuivat nuorille aikuisille järjestettyyn Taide kotouttaa -työpajaan Galleria Napassa Rovaniemellä. Hän toi esiin, että harjoitus, jossa katsoimme ja tulkitsimme taidelainaamon teoksia, toi taiteen kokemisen toisaalta subjektiiviselle tasolle, mutta yhtä aikaa antoi osallistujille tilaisuuden kertoa jotakin itsestään – sillä tasolla kun itse halusivat. Vaikka ryhmä tunsikin toisensa melko hyvin, on paljon asioita, joita ei jaeta tavallisessa ryhmäopetuksessa. Voidaankin todeta, että taidetyöpajat mahdollistavat uudenlaisen jakamisen tilan, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus syventyy. 35 Työpajakuva Taide heijastaa -projektista. Toiminnan ollessa keskiössä korostuu väistämättä ohjaajien herkkyys, sensitiivisyys ja intuitiivinen läsnäolo työpajatilanteessa. Mette Ylikorva puhuu työpajatilanteen rytmin ja ajoittamisen tärkeydestä sekä valppaudesta havaita osallistujien reaktiot. Tämä on tärkeä huomioida myös silloin, kun palautteita kerätään osallistujilta, joiden suomen kielen taito on heikko. Tällaisissa tilanteissa ei tulisi vähätellä reflektointiin mahdollistavia muita keinoja eikä katseita, hymyjä, naurua ja muuta sanatonta viestintää. Palautetta voi kerätä kuvin, piirroksin tai valokuvin ja sen rinnalla luottaa myös kokemustietoon. 36 4.2. Konkreettiset työtavat ja hyvät käytännöt Tähän kappaleeseen olemme koonneet selvityksessä esiin nousseita käytännön ohjenuoria, joita voi huomioida ennen taidetyöpajojen järjestämistä. Ajankohta, paikka ja tiedottaminen Työpajan ajankohta ja paikka tulisi olla mahdollisimman saavutettava kohderyhmälle. Peruskoulua käyville lapsille tai nuorille toiminta voi toteutua koulupäivän aikana, jolloin asiasta voidaan sopia opettajan kanssa, tai iltapäivällä tai illalla järjestettävä työpaja. Jos paikalle halutaan kutsua nuoria tai aikuisia, saattaa monilla olla iltaisin koulua tai harrastuksia. Mikäli aikataulusta halutaan mahdollisimman toimiva, voidaan ryhmä kutsua suunnittelemaan sitä yhdessä. Paikan varaaminen tulee tehdä ajoissa, joissakin harrastustiloissa jopa puoli vuotta aikaisemmin. Riippuen siitä, onko kyseessä maalaus- tai sirkustyöpaja tarvitaan erilaisia tiloja. Pienryhmille paikan löytäminen ja varaaminen on huomattavasti helpompaa. Jos järjestettävä taidetoiminta ei ole osana koulua tai opiskelua, kasvaa tiedotuksen merkitys. Toiminnasta voidaan käydä kertomassa koulussa, mutta tehokkainta on edelleen suusta suuhun menevä mainospuhe. Muutaman osallistuvan rekrytoiminen osaksi työpajatiedotusta on hyvin toimivaa. Kesto ja ryhmäkoko Lyhyet työpajat sopivat monen kiireisen koululaisen ja opiskelijan arkeen ja varsinkin nuoret pääsevät tekemiseen nopeasti kiinni. Viikonloppuina järjestettävät päivän pituiset työpajat tai taideretket soveltuvat myös perheille, joille pitkäkestoista toimintaa on vaikea suunnitella perheenjäsenten eriävien aikataulujen vuoksi. Myös lyhytkestoisimmissa taidetyöpajoissa erilaiset perheet tutustuvat toisiinsa ja kohtaavat toisensa luontevasti tekemisen äärellä, mitä ei välttämättä muuten tapahtuisi arkielämässä. 37 Kun taiteelliselle työskentelylle annetaan aikaa pienryhmässä, syventyy ihmisten välinen vuorovaikutus, ymmärrys itse taiteellista prosessia kohtaan lisääntyy ja kypsyy. Luonnollisesti myös taideohjaajan ja ryhmän väliset siteet lujittuvat ja luottamus lisääntyy. Pitkäkestoisissa taidetyöpajoissa ja taideproduktioissa on mahdollista käyttää vaativampia taiteellisia työmuotoja ja käsitellä aiheita, jotka vaativat ryhmän välistä luottamusta. Työskentelystä tulee tällöin henkilökohtaisempaa ja tämä on niin ohjaajalle kuin myös osallistujille palkitsevaa. Työpajan sisältö, materiaalin ja tekniikan valinta Työpajan sisältöä suunniteltaessa tulee miettiä tavoitetta. Halutaanko toiminnalla lisätä osallistuvien itseilmaisu keinoja, tukea kielitaitoa, vahvistaa itsetuntoa, innostaa taiteen tekemiseen, tarttua johonkin ryhmää puhuttavaan aiheeseen taiteen keinoin tai ratkaista jokin osallistuvia koskettava ongelma, ehkä toteuttaa kokonainen taideteos. Työpajan onnistumisen kannalta on etua, jos ohjaaja työpari on tuttu entuudestaan. Olisi myös hyvä tavata ohjattava ryhmä ja tutustua heidän mielenkiinnon kohteisiinsa, mikäli ryhmä on entuudestaan olemassa. Työpaja voidaan räätälöidä heille sopivaksi. Ryhmän oman opettajan kontaktointi ja hänen osallistuminensa työpajan suunnitteluun ja toteuttamiseen edistää onnistumista. Parhaimmassa tapauksessa toiminta mahdollistaa opettajan tutustumisen ryhmäänsä uudella tavalla koulumaailman ulkopuolella. Aina ryhmä ei ole yksittäinen luokka tai opiskelijaryhmä, tällöin voidaan sopia yhteinen suunnittelupäivä, jossa tutustutaan toisiin ja suunnitellaan yhteistä toimintaa. Kun ohjaajilla on tiedossaan toiminnan tavoitteet ja ryhmän omat intressit, valitaan käytettävä työtapa tai tekniikka. Erilaisten tutustumisleikkien, ryhmäyttävien harjoitusten ja taiteen menetelmien valinta riippuu osallistujien taustasta. Ovatko osallistujat juuri tulleet Suomeen vai asuneet jo useita vuosia ja minkä ikäisiä he ovat. 38 Työskentely Työpajatilan tulee olla rauhallinen ja turvallinen ryhmälle. Aluksi on hyvä tehdä johdatteleva tehtävä, joka auttaa ryhmää rauhoittumaan työn äärelle. Tehtävät voivat vaihdella rentouttavista hetkistä energiaa purkaviin lämmittelyharjoituksiin ja rauhassa luonnosteluun. Työskentelyä voi helpottaa sopiminen säännöistä, joita noudatetaan työpajan ajan. Esimerkiksi voidaan sopia, että kuunnellaan aina sitä kenellä on puheenvuoro. Työskentelyyn tulee varata tarpeeksi aikaa, jottei osallistujille jää tunnetta kiireestä ja keskeneräisyydestä. Tuntisuunnitelma tai työpajan runko jäsentää ohjaustilannetta. Palaute ja työpajan kehittäminen Palautteen saamisen kannalta työpaja on hyvä päättää yhteiseen loppukeskusteluun tai rentoutukseen, joka kokoaa tehdyn työn ja antaa tilaisuuden kysymysten esittämiseen tai vaikeuksien ja oivallusten jakamiseen. Palautteen avulla työskentelyä voidaan kehittää. Samalla osallistujilla on mahdollisuus tulla kuulluiksi, mikä voi vahvistaa omaa toimijuuden ja osallisuuden tunnetta. 39 4.3. Kohti uusia polkuja – visioita tulevaisuuteen Yhteisötaiteilija Yhteisötaiteilija voi toimia itsenäisenä toimijana haluamansa ryhmän tai yhteisön kanssa, jolloin hän itse hakee työskentelylleen ja projektilleen rahoituksen. Haasteena on kuitenkin taiteilija-apurahojen vähentyminen jopa katoaminen tulevaisuudessa. Toisena vaihtoehtona on, että yhteisötaiteilija toimii jonkin järjestön, yhdistyksen tai yrityksen osana, jolloin tämä taho hankkii rahoituksen taiteilijan palkkaamiseen. Yhteisötaiteilijan etuna on ryhmien pieni koko, toiminnan pitkäkestoisuus ja havahduttavat ja vaikuttavat nykytaideproduktiot. Koulutusta taiteen soveltavista menetelmistä maahanmuuttajaryhmien opettajille Nyt löytyy jo tietotaitoa taiteen soveltamista menetelmistä, jolloin maahanmuuttajaryhmien opettajien voidaan kouluttaa käyttämään näitä työtapoja taiteilijan työparina. Tavoitteena on, että kouluun voidaan palkata taiteilija, jolloin taiteilija ja opettaja muodostavat moniammatillisen toimivan työparin. Pedagogisten ja taiteellisten työmenetelmien yhdistäminen tekee toiminnasta vaikuttavampaa. Etuna on myös, että opettajalla on ryhmän tuntemus. Kaupunki hankkii työpajoja ostopalveluina Kaupungin hankkiessa taidetyöpajoja ammattitaiteilijoiden yhdistyksiltä, se saa kulttuuriseen kotoutumisohjelmaansa sisältöä. Haasteena on palvelusopimusten tekeminen ja rahoituksen onnistuminen kaupungin puolelta. Kotoutumistyö sidotaan osaksi taidemuseoiden yleisötyötä Projektissamme todettiin galleriatilan toimivan hyvin työpajatilana, joten toimintaa voitaisiin viedä myös taidemuseoihin osaksi niiden yleisötyötä. Tällöin taiteilijan työparina voi toimia museolehtori. 40 Tulevaisuuden hankkeiden suunnittelussa on huomioitava seuraavat asiat: 1. Maahanmuuttajien parissa toteutetut projektit ovat luonteeltaan yhteisöllisiä 2. Prosessin ja näkyvän tuotoksen lisäksi projekteissa korostuvat kohtaaminen, vuorovaikutus ja läsnäolo 3. Taiteen tekeminen edellyttää substanssin hallinnan lisäksi sensitiivisyyttä 4. Taiteen ammattilaiset, erilaiset työryhmät ja yhdistykset tekevät merkityksellistä ruohonjuuritason työtä, instituutioiden reunalla 5. Tavoitteena vapaan kentän ja instituutioiden yhteistyö, esim. palvelusopimusten muodossa 6. Työllä on emansipoiva vaikutus, kaksisuuntaisesti 7. Moniammatillinen ja taiteidenvälinen yhteistyö tuottaa uudenlaisia toimintamalleja ja -muotoja 41 5. Pohdinta Taide kotouttaa -projekti on antanut tilaisuuden perehtyä soveltavan taiteen mahdollisuuksiin kotoutumisen tukena. Meillä on ollut hyvä pohja tehdä työtä ja syventää tietotaitoamme ja ennen kaikkea tuoda ruohonjuuritasolla ja vapaalla kentällä toteutuvaa työtä näkyväksi myös muille kuin esimerkiksi taiteilijaseuran jäsenille. Merkityksellisiä hetkiä on verrattain lyhyen matkan aikana tullut monia. Selvitystyön näkyvyyden kannalta oli kiinnostavaa päästä kertomaan projektistamme MAKO-verkoston tapaamisessa syyskuussa, koska tilaisuudessa oli mahdollisuus kohdata päätöksentekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan perheiden arkeen ja elämään. Siinä tuli miettineeksi, miten puolestaan Taide heijastaa -projektin kaltainen toiminta vaikuttaa osallistujien arkeen, kokemuksiin ja juurtumiseen uuteen ympäristöön. Näistä tärkeimpiä olivat, että taide ja kulttuuri edistävät kotoutumista ja tunnetta siitä, että "täällä on mun koti". Esitykset, museovierailut ja erilaiset taidetyöpajat tukevat kielen oppimista ja kulttuurin tuntemusta. Tätä selvitystä tehdessä huomasimme, että samantyyppisiä projekteja ja selvityshankkeita on tehty eri puolilla Eurooppaa. Useissa projekteissa on samankaltaisia ongelmia: työ on luonteeltaan projektinomaista ja rahoitus lyhytkestoista. Taiteen ja kulttuurin kentällä toteutuvien projektien jatkon kannalta ei ole järkevää, että ne nojaavat pelkästään talkootyöhön. Myös taiteilijoilla on oikeus tehdä työtään palkallisesti. Kartoituksessa kävi myös ilmi, että ympäristö- ja kulttuuritekijät tuovat projektille oman henkilökohtaisen ja persoonallisen vivahteensa, mikä on ominaista sekä soveltavalle taiteelle että yhteisötaiteelle. Tällaisista työmenetelmistä löytyy esimerkkejä muun muassa Iistä ja Mäntästä, jotka ovat kaupunkeina lähteneet profiloimaan itseään taidekaupunkeina mm. lisäämällä taideopetusta läpi peruskoulun, osallistumalla 42 erilaisiin kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettuihin taidehankkeisiin kuten Mäntän kuvataideviikot ja Kulttuurikauppila Iissä. Tavoitteenamme onkin päästä jatkamaan aloitettua työtä, joka vielä monelta osin on jäänyt kesken. Haluamme päästä kehittämään soveltavan taiteen malleja ja yhteistyömuotoja esimerkiksi kaupungin kanssa palvelusopimusten muodossa. Työstä maahanmuuttajien parissa tulee pitää enemmän ääntä ja tuoda näkyvämmäksi työn merkityksiä, mielekkyyttä ja tuotoksia. Taide heijastaa uudet kotisivut korjaavat tilannetta. Ilahduttavaa on myös, että pohjoisessa asuvat maahanmuuttajat ovat perustaneet oman yhdistyksen, joka puolestaan voi olla ajamassa kaupunkiin kaivattua kulttuurikahvilaa tai basaaria - paikkaa, jossa monikulttuurisuus voisi tulla näkyvämmäksi osaksi pohjoista kaupunkikulttuuria. Pidemmällä aikavälillä olisi tärkeä tutkia kokonaisvaltaisemmin, millaisia vaikutuksia taiteen- ja kulttuurin saralla toteutuvalla kotoutumistyöllä on maahanmuuttajien kotoutumiseen. 43 6. Kirjallisuus ja verkkosivustot Honkasalo, Veronika; Harinen, Päivi & Anttila, Reetta [2006] Yhdessä vai yksin erilaisina? Monikulttuuristen nuorten arkea, ajatuksia ja ajankäyttöä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisuja 15. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/erilaisina.pdf Koivunen Hannele & Marsio Leena (2006). Reilu kulttuuri? Kulttuuripolitiikan eettinen ulottuvuus ja kulttuuriset oikeudet. Opetusministeriön julkaisuja 2006:50 Kääriä Outi & Siikala Ritva (2008) Taide polkuna kulttuuriseen ymmärtämiseen http://kassandra.fi/wp-content/uploads/taiteen_riemua_web.pdf Saukkonen Pasi (2007). Maahanmuutto, monikulttuurisuus ja kulttuuripolitiikka: taustatietoja tutkimukselle ja toiminnalle. Cuporen verkkojulkaisuja 1/2007. http://www.cupore.fi/documents/monikulttuurisuus_taustatietoja.pdf Saukkonen Pasi (2013). Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Cuporen verkkojulkaisuja 17. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. Helsinki. http://www.cupore.fi/Saukkonen_2013_Politiikka_Monikult_Yhteiskunnassa.pdf.pdf Saukkonen Pasi (2010). Kotouttaminen ja kulttuuripolitiikka. Tutkimus maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta suomalaisella taiteen ja kulttuurin kentällä. Cuporen julkaisuja 19. Siivonen Katriina; Kotilainen, Sirkku & Suoninen Annikka (2011) Iloa ja voimaa elämään. Nuorten taiteen tekemisen merkitykset Myrsky-hankkeessa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 44. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/myrsky2011.pdf 44 Valtion kotouttamisohjelma. Hallituksen painopisteet vuosille 2011–2015. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 27/2012. http://www.tem.fi/files/34181/TEMjul_27_2012_web.pdf Projekteja TARU – Rajatonta taidetta http://www.taru.info Katso-projekti 2009-2011 http://siperia.info/luovuutta_opas_nettiin.pdf Monikulttuurisia taiteilijajärjestöjä ja keskuksia ARTES MUNDI EU-Man ry http://www.artesmundi.org/en/ http://www.eu-man.org/ Kassandra http://kassandra.fi Kulttuurikeskus Caisa http://www.caisa.fi/ Monikulttuurijärjestö Moniheli http://www.moniheli.fi/ Muita verkkosivustoja iYouth-koulutusalusta http://www.iyouth-project.eu/www.iyouth-project.eu/fi.html Cuporen Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö http://www.cupore.fi/Monikulttuurisuus.php MIPEX (Migrant Integration Policy Index) Kotouttamispolitiikka eri maissa http://www.mipex.eu/ http://www.yhdenvertaisuus.fi/ http://www.muuttoliikkeessa.fi/index_html Tampereen kaupunki; Kulttuurien välinen toiminta http://www.tampere.fi/kulttuuripalvelut/kulttuurienvalinen.html EU:n portaali Good practices, löytyy tietoa eurooppalaisista projekteista http://ec.europa.eu/ewsi/en/practice/index.cfm 45 Englanti, EU culture programmes Selected Projects Promoting Arts and Culture across Europe http://www.culturefund.eu/sppace/#sthash.5cXFfbBR.dpuf http://www.culturefund.eu/sppace/ Taiteilija Tania Bruguera: http://arteutil.net/open-call/ 46 7. Liitteet Liite 1: Soveltavaa taidetta kotouttamiseen – projektien esittely Kohtaamisia (Rovaniemi 2007–2010) Projektin kuvaus Monitaideyhdistys Piste käynnisti Kohtaamisia -projektin yhdessä Ounaskosken koulun maahanmuuttajien luokan opettajan Irma Sarvolan kanssa syksyllä 2007. Projektissa nuoret tutustuivat eri taiteenlajeihin tekijöinä ja kokijoina. Taiteen ammattilaiset puolestaan tutustuivat maahanmuuttajanuoriin yleisönä ja harrastajina. Molemmille tarjoutui projektin aikana jatkopolkuja henkilökohtaisten kiinnostusten mukaan. Tausta Monitaideyhdistys Piste perustettiin syksyllä 2007 osin sen takia, että jäsenistön keskuudessa oli virinnyt halu ja kiinnostus työskennellä maahanmuuttajataustaisten nuorten parissa. Pisteen jäsenistön tausta oli tuolloin esittävässä taiteessa, erityisesti sirkus oli vahva, joten oli luontevaa lähetä ideoimaan projektia, jossa taidetyöpajojen lähtökohtana olisi liike, tanssi ja sirkus. Tärkeänä yhteyshenkilönä ja kannustajan toimi rovaniemeläinen suomenkielen opettaja Irma Sarvola. Tavoitteet Kohtaamisia -projektin keskeisenä tavoitteena oli liikkeen, tanssin ja sirkuksen keinoin vahvistaa maahanmuuttajanuorten itseluottamusta ja lisätä itseilmaisun keinoja. Taidekohtaamisten, työpajojen ja esityskokemusten toivottiin edistävän kotoutumista uuteen kotimaahan. Tulokset Kolmen vuoden aikana nuorten itseluottamus vahvistui ja taidot kehittyivät. Työpajoissa leikittiin, pelattiin ja opittiin erilaisia ilmaisullisia taitoja ja harjoittelua vaativia liikkeitä. Nuorilla oli mahdollisuus nähdä erilaisia esityksiä ja he saivat myös itse erilaisia kokemuksia esiintymisestä Rovaniemellä ja muualla päin Suomea mm. nuorisosirkuksen festivaaleissa ja Myrskyn järjestämissä tapahtumissa. 47 Rahoitus ja yhteistyö Ensimmäinen vuoden toiminta mahdollistui Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Lapin taidetoimikunnan työryhmälle myöntämillä avustuksen turvin. Projekti oli myös osa valtakunnallista Taide meille ja heti! -hanketta. Kesällä 2008 Suomen Kulttuurirahaston Myrsky -hanke myönsi Pisteelle rahoituksen kolmeksi vuodeksi, yhteensä 60 000 euroa. Lapin lääninhallitus ja sittemmin Lapin ELY-keskus tukivat projektia alueellisen nuorisotyön kehittämismäärärahasta. Opintokeskus Kansalaisfoorumilta projekti sai muun muassa kurssitukea. Organisaatio Monitaideyhdistys Piste ry toimii Rovaniemeltä käsin ympäri koko Suomea. Piste järjestää esityksiä, tapahtumia ja taidekasvatusta. Pisteen jäsenet ovat pohjoiseen kotoutuneita taiteen ammattilaisia. Nettisivut www.piste.org/ Taide heijastaa (Rovaniemi 2010-) Projektin kuvaus Taide heijastaa -työpajoissa maahanmuuttajanuoret kohtaavat taiteen äärellä. Projektin ensimmäisenä vuonna 2010 lähtökohtana oli järjestää taidekohtaamisia ja kuvataidepajoja galleriaympäristössä maahanmuuttajataustaisille ja suomalaisille nuorille. Vuoden aikana projektissa toteutettiin yhteensä kahdeksan taiteilijakohtaamista ja taidepajaa. Työpajasarja huipentui nuorten töistä ja prosessista koostuvaan näyttelyyn Galleria Napassa. Kokonaisuuden päätteeksi järjestettiin keskustelutilaisuus, jonne oli kutsuttu nuorten opettajia, vanhempia ja yhteistyötahoja. Järjestäjänä on projektin alusta saakka ollut Monitaideyhdistys Pisteen ja Lapin taiteilijaseuran jäsenistä ja työntekijöistä koostuva työryhmä. Vuonna 2012 projekti muotoutui yhdistysten väliseksi yhteistyöprojektiksi. Myönteisten kokemusten perusteella yhdistykset ovat halunneet jatkaa yhteistyötä ja kehittää hyväksi havaittua toimintamuotoa edelleen. Punaisena lankana toiminnassa on säilynyt taidekokemus tai taiteilijakohtaaminen, jonka innoittamana työpajasarja toteutetaan. Eripituisia työpajoja järjestetään maahanmuuttajien valmistavalle luokalle (iältään 13-16), avoimelle ryhmälle (iältään 1216) ja "tyttöryhmälle" (iältään 14-22). Jälkimmäisessä ryhmässä monet osallistujat ovat olleet mukana Pisteen toiminnassa jo Kohtaamisia -projektista ja Taide heijastaa -projektin ensimmäisestä vuodesta asti. 48 Tausta Taide heijastaa -projektin ensimmäisestä ideariihestä syksyllä 2009 asti oli selvää, että yhteisenä kiinnostuksena on työskennellä maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa. Aikaisempaa kokemusta heidän kanssaan työskentelystä ei työryhmän jäsenillä ollut. Monitaideyhdistys Pisteellä oli tuossa vaiheessa käynnissä kolmivuotinen Suomen kulttuurirahaston rahoittama Myrsky-projekti, jossa liikkeen, tanssin ja sirkuksen keinoin edistettiin nuorten kotiutumista ja vahvistettiin heidän itseilmaisuaan. Piste lupautui tuutoroimaan Taide heijastaa -projektia. Työryhmä huomasi varsin pian olevan yhteiskunnallisen keskustelun ytimessä, koska juuri syksyn 2009 aikana kriittinen maahanmuuttokeskustelu nosti Suomessa päätään ja työryhmä ymmärsi, että työ, jota nuorten kanssa tehdään, edistää erityisesti ruohonjuuritasolla erilaisuuden ymmärtämistä ja suvaitsevaisuutta. Tavoitteet Taide heijastaa -projektin lähtökohtana on järjestää maahanmuuttajataustaisille nuorille taidekohtaamisia ja taidepajoja, jossa erilaisia maailmoja törmäytetään. Tärkeää on ollut myös, että nykytaiteen areenana vakiintunut galleria on ympäristönä epäinstitutionaalinen ja kynnys kohdata taidetta on ollut kenties matalampi kuin esim. taidemuseossa. Myös paikallisten taiteilijoiden keskuudessa herännyt kiinnostus etsiä uusia toimintamuotoja omalle työlleen sekä sisällöllisessä että taloudellisessa mielessä on edesauttanut vuoropuhelua. Yhteinen taidenäkemys ei tekijöiden kesken ole ollut itseisarvo, mutta projektin edetessä he ovat huomanneet, että taide nähdään osana yhteiskuntaa ja muutosvoimaa. Heitä kiinnostaa pohtia, miten taiteen keinoin voitaisiin osallistua yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun tai vastaavasti tukea yhteiskunnallisia arvoja kuten yhdenvertaisuutta. Mutta ei vain pohtia, vaan toimia ja etsiä konkreettisia ratkaisumalleja. Tulokset Vuodesta 2010 asti kokemukset ovat olleet onnistuneita. Taidepajoissa katsotaan, havaitaan, koetaan ja tehdään yhdessä, mikä lisää ihmisten välistä ymmärrystä. Saadun palautteen perusteella projekti on edistänyt nuorten maahanmuuttajien kotiutumista Rovaniemelle ja laajentanut heidän itseilmaisun keinoja, lisännyt taiteiden välistä vuoropuhelua ja kehittänyt uudenlaisia taidekasvatuksen toimintamalleja ja muotoja ruohonjuuritasolla. Nuorilta saadun palautteen perusteella tärkeää on sosiaalisuus, se että taidepajoissa saa uusia kavereita. Opettajilta ja yhteistyötahoilta saadun palautteen perusteella toiminta edistää myös kielen oppimista ja täydentää yhteiskunnan tarjoamia virallisia kotouttamiskanavia. Rahoitus ja yhteistyö Taide heijastaa projektin yhteistyötahoja ovat olleet: Ounasvaaran ja Korkalovaaran peruskoulut, Rovaniemen kuvataidekoulu, Lapin yliopisto, Moninet. Projektia on taloudellisesti tukenut: Taiteen edistämiskeskus, Suomen kulttuurirahasto, Opetus- ja 49 kulttuuriministeriö, Rovaniemen kaupungin kulttuuriavustus, ELY-keskus, Kansalaisfoorumi, Lasten ja nuorten säätiön Myrsky-hanke. Organisaatio Monitaideyhdistys Piste ja Lapin taiteilijaseura Kumppanuushanke Verso - Taikurityöpajat (2009-2013 Rovaniemi) Projektin kuvaus Taikuri taide-, kulttuuri- ja ilmaisupajat olivat yksi osa Verso - hankkeen aikana järjestystä työpajatoiminnasta ja niiden tarkoituksena oli vahvistaa maahanmuuttajien itsetuntoa ja identiteettiä sekä tukea suomen kielen oppimista. Tausta Hyvät sosiaaliset taidot omaava henkilö osaa toimia hyvin erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu mm. itsensä esitteleminen, kuunteleminen, toimiminen ryhmässä, yhteistyötaidot sekä toisten auttaminen. Sosiaalisia taitoja opitaan parhaiten käyttämällä erilaisia oppimisen tapoja, kuten pelejä ja leikkejä. Ilmaisutaitojen avulla maahanmuuttajat oppivat ilmaisemaan itseään erilaisissa tilanteissa. Ilmaisutaitojen harjoittaminen vahvistaa omaa itsetuntoa ja minäkuvaa sekä auttaa purkamaan erilaisia tunnetiloja. Tavoitteet Verso –hankkeen tavoitteina on kehittää maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksen ja kotouttamisen palveluprosesseja ja edistää yksilöllisesti räätälöityjen kotouttavien toimenpiteiden nopeaa aloitusta. Projekti luo uusia verkostoja maahanmuuttajien kotoutumisen tueksi ja edistää maahanmuuttajien työelämävalmiuksia ja työllistymistä. Projekti edistää myös monikulttuurisuutta ja syrjimättömyyttä. Tulokset Työpajassa osallistujien suomen kielen taito vahvistui ja he rohkaistuivat ilmaisemaan itseään. Työpajan aikana osallistujat oppivat toimimaan yhdessä ryhmänä ja näin heidän sosiaaliset taidot vahvistuivat. Työpajoissa opittiin asioita tekemällä erilaisia projekteja ja tuottamalla erilaisia tuotoksia, kuten näytelmiä ja draamallisia esityksiä. Rahoitus ja yhteistyö Euroopan sosiaalirahasto, Lapin ELY-keskus ja Rovaniemen kaupunki 50 Organisaatio Rovaniemen kaupunki ja Rovalan Setlementti ry Nettisivut https://www.rovaniemi.fi/fi/Palvelut/Perhe--jasosiaalipalvelut/Maahanmuuttajat/Kumppanuushanke-Verso Koivu ja tähti sekä Uusi koivu ja tähti (Helsinki 2009-2012) Projektin kuvaus Kansainvälinen taidekeskus Kassandra käynnisti keväällä 2009 EU:n kotouttamisrahaston tukeman erityishankkeen Koivu ja Tähti, jonka tavoitteena oli lisätä EU:n ulkopuolisista, ns. kolmansista maista, tulleiden naisten yhdenvertaisuutta erilaisten taidetoimintojen ja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen avulla. Kassandran kymmenen toimintavuoden aikana saavuttama asiantuntemus kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta suunnattiin hankkeessa keskitetysti kotouttamistyöhön. 2009 aikana Koivu ja Tähti työpajoihin osallistui yhteensä 156 osallistujaa. Koivu ja Tähti -hankkeista syntyi Uusi Koivu ja Tähti -hanke, joka keskittyi tarjoamaan suomen kielen opetusta taideharjoitteiden avulla. Kohderyhmänä ovat olleet EU:n ulkopuolisista maista tulleet, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat kolmansien maiden naiset, jotka ovat vaarassa eristäytyä yhteiskunnasta. Uusi Koivu ja Tähti on järjestänyt maahanmuuttaneille naisille taidetyöpajoja, joissa ohjaajapari on keskittynyt osallistujien suomen kielen sanaston laajentamiseen, harjoittamiseen ja oppimiseen oman taidelajinsa kautta. Ohjaajaparina ovat toimineet Taidekeskus Kassandran ammattitaiteilijat, joista yksi on ollut kantasuomalainen ja toinen uussuomalainen. Vuosina 2011 – 2012 Turussa ja pääkaupunkiseudulla järjestetyissä kymmenessä työpajassa suomea on harjoiteltu teatteri-ilmaisun, tanssin, laulun ja kuvataiteen kautta. Työpajat ovat sopineet erittäin hyvin luku- ja kirjoitustaidottomille naisille. Tausta Projektia organisoivan Kassandra ry:n tarkoituksena on ollut madaltaa uussuomalaisten ja eri kieliryhmiä edustavien kantasuomalaisten välisiä ennakkoluuloja ja muovata uusiutuvaa suomalaista identiteettiä taiteen ja tieteen avulla. Kolmessatoista vuodessa Kassandrasta on kasvanut yli 100 taiteilijasta muodostuva kansainvälinen taidekeskus, jonka toiminta jakautuu kolmeen painopisteeseen: Kassandrateatteri, kansainvälisyyskoulutus ja ohjelmavälitys. Yhdistys on monitaiteellinen, mutta pääpaino on ollut näyttämötaiteessa. 51 Tavoitteet Yhdenvertaisuuden ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistäminen, suomen kielen oppiminen Tulokset Hankkeessa onnistuttiin osallistamaan, aktivoimaan ja voimaannuttamaan yhteensä n. 600 kohderyhmän naista. Toiminnassa löydettiin uusia taidetyöhön pohjaavia työkaluja. Taideharjoitteiden avulla on onnistuttu yhdistämään auditiivisia, visuaalisia ja kineettisiä menetelmiä, jotka ovat osoittaneet mutkattomaksi, hauskaksi ja antoisaksi tavaksi tukea perinteistä suomen kielen opetusta. Innovatiivisessa ja leikkimielisessä ympäristössä ryhmäytyminen on toteutunut nopeammin kuin perinteisessä luokkaympäristössä, ja ryhmä on toiminut myös vertaistukiryhmänä samanlaisessa elämäntilanteessa olevien naisten kesken. Hanke on myös järjestänyt ohjaajilleen, suomen kielen opettajille ja alalla toimiville vapaaehtoistyöntekijöille yhteystyössä Zodiak – uuden tanssin keskuksen kanssa koulutustilaisuuksia, joissa toteutuneissa työpajoissa kehitettyjä menetelmiä on esitelty ja tarkasteltu. Kolmeen koulutukseen on osallistunut yhteensä 50. Toiminnan tulevaisuuden ja juurruttamisen kannalta on Kassandralle tärkeää levittää tietoa ja kokemuksia mahdollisille monille alan toimijoille koulutuksien ja eri tahojen järjestämien seminaaritilaisuuksien kautta. Näitä koulutuksia on mahdollista tilata Ohjelmavälityksen kautta myös hankkeen päätyttyä. Kohderyhmän tavoittaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Esitteiden jakaminen ja perinteiset tiedotusmenetelmät, kuten uutiskirjeiden ja verkkosivujen kautta ilmoittaminen, on tehokas tapa tavoittaa maahan muuttaneiden kanssa työskenteleviä viranomaisia, sosiaalityöntekijöitä ja opettajia. Kohderyhmän tavoittaminen vaatii enemmän. Uusi Koivu ja Tähti työpajat on järjestetty monikulttuurista toimintaa tarjoavien järjestöjen tiloissa, jotka toimivat kohtaamispaikkoina. Järjestöjen asiakasverkostoja on hyödynnetty tiedotuksessa. Lisäksi on panostettu jalkautumiseen ja henkilökohtaisten tasa-arvoiseen kontaktien luomiseen vierailemalla maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä. Haasteeksi on osoittautunut myös osallistujien sitouttaminen. Lasten sairastuminen, ankara sää, pyhiin liittyvät välipäivät, tietokatkos tai yksinkertaisesti välinpitämättömyys taidetoimintaa kohtaan on saattanut olla syynä vaihtelevaan osallistujamäärään, mikä on hankaloittanut prosessityöskentelyä. On jouduttu panostamaan yksilöllisiin harjoitteisiin. Palautteiden mukaan osallistumisen suurin motivaatio oli kuitenkin suomen kielen oppimisen halu ja mukava työskentelyilmapiiri. Rahoitus ja yhteistyö EU:n kotouttamisrahasto, Zodiak -uuden tanssin keskus Organisaatio 52 Kassandra ry Nettisivut http://kassandra.fi Katso (Jyväskylä 2009-2011) Projektin kuvaus Kulttuuriyhdistys Väristys ry toteutti Suomen Kulttuurirahaston Myrsky-hankkeen rahoituksella 2009-2011 Katso! - koko maailma tässä ja nyt -yhteisötaideprojektin. Projektin aikana 13-17 -vuotiaille maahanmuuttajataustaisille nuorille tarjottiin Kulttuuriklubi Siperian toiminnan osana mm. pienryhmä- ja leiritoimintaa. Katso!- projektissa käytettiin taide- ja kulttuurikasvatuksen sekä yhteisötaiteen menetelmiä. Yhteisötaidetta toteutettiin mm. valokuvaten, videokuvaten, maalaten, piirtäen, tanssien, soittaen, laulaen, näytellen ja animaatioita tehden. Toiminnassa oli vahvasti mukana nuorten osallisuus - nuoret suunnittelivat ja toteuttivat itselleen mielekästä taidetoimintaa. Tausta Kulttuuriyhdistys Väristyksen ja Kulttuuriklubi Siperian syntyminen on seurausta nuorten oma- aloitteisuudesta ja luovasta hulluudesta. Toimintaideaa lähtivät v. 1999 aktiivisesti kehittelemään nuoret, joita yhdisti kiinnostus omaehtoiseen luovaan harrastamiseen. Syksyllä 1999 joukko 16-24-vuotiaita nuoria teki EU:n Nuorisoohjelman aloitteen teemalla kaupunkiympäristön kehittäminen. Nuorten näkökulmaa ja toiveita kaupunkiympäristön suhteen tuotiin julki Jyväskylän taidemuseossa nuorten taidenäyttelyllä ja tapahtumasarjalla. Viisiviikkoinen Lokasuoja oli osa taidemuseon Elämäpeli nuoriso-ohjelmaa ja sen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat nuoret itse taidemuseon työntekijöiden avustuksella. Idea nuorten omasta pysyvämmästä kulttuuritoiminnan tilasta heitettiin ilmaan Lokasuojan yhteydessä järjestetyssä päätöskeskustelussa. Jyväskylän kaupungin kulttuurinen nuorisotyö (nyk. nuorisopalvelut) antoi puitteet kulttuuriklubitoiminnan käynnistäneelle kokeiluvuodelle. Nuoret perustivat kulttuuriklubin taustavoimaksi ja työrukkaseksi Kulttuuriyhdistys Väristys ry:n. Yhdistyksen hallitus ja jäsenistö koostuu nuorista taiteen ja kulttuurin harrastajista sekä taide-, kulttuuri- ja nuorisoalan ammattilaisista. Tavoitteet Itseilmaisu kotoutumisen tukena, tutustuminen uuteen elinympäristöön ja harrastusmahdollisuuksien tukeminen 53 Tulokset Katso! -projektin toiminta todettiin tärkeäksi etenkin vasta maahan tulleiden nuorten näkökulmasta. Toiminta tarjosi nuorille kotoutumisen tueksi yhteisöllisyyttä, kavereita, keinoja itsensä ilmaisuun ja tietoa omasta elinympäristöstä ja harrastusmahdollisuuksista. Projektin tuloksena maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat löytäneet Kulttuuriklubi Siperian ja yhteistyökumppaneiden kaikille avoimen harrastustoiminnan entistä paremmin. Pienryhmätoimintaa jatketaan tammikuussa opiskelijavoimin ja uusin ideoin. Kulttuuriklubi Siperia tavoittelee maahanmuuttajanuoria mukaan myös tammikuussa alkaviin nuorisoteatteriproduktioon sekä sirkus- ja tanssiryhmiin. Projektin tuotoksena syntyi Luovuutta! -opas, joka on Sanni Soinisen Humanistiseen ammattikorkeakouluun tekemä opinnäytetyö. Oppaan myötä projektissa käytettyjä menetelmiä jää myös muiden toimijoiden käyttöön. Menetelmäopas ja yhteenvetoa projektista löytyy linkistä: http://www.siperia.info/katso Kulttuuriklubi Siperia tavoittelee kaikkeen toimintaansa mukaan entistä enemmän maahanmuuttajataustaisia nuoria Katso! -projektin luomien uusien verkostojen kautta. Projektin myötä kaupungissa aktivoitui myös monikulttuurisen nuorisotyön tiimi, jonka toiminta jatkuu edelleen hyödyttäen alueen nuorisotyön toimijoita. Rahoitus ja yhteistyö Lasten ja nuorten säätiön Myrsky-hanke Organisaatio Kulttuuriyhdistys Siperia Nettisivut http://www.siperia.info/uusi/ Taru (Helsinki 2001- 2009) Projektin kuvaus TARU -projekti oli Euroopan Sosiaalirahaston rahoittama kolmevuotinen projekti, joka toimi Työllistyvyys-teeman alla. Projekti on edesauttanut vähemmistötaiteilijoiden työnsaantimahdollisuuksia konkreettisen neuvonnan, avun ja koulutuksen kautta sekä esitellyt taiteilijoita viikoittaisen TARU-TV:n ja nettisivujen taiteilijarekisterin kautta. TARUn kohderyhmään kuuluvat ammattimaisesti työhönsä suhtautuvat 54 vammaistaiteilijat, maahanmuuttajataiteilijat ja nuoret tai juuri valmistumassa tai juuri valmistuneet taiteilijat. TARUn jokaisella kohderyhmällä oli oma tuottaja, joka auttoi ja neuvoi taiteilijoita tuotannollisissa asioissa. Vammaistaiteilijoiden asioista vastasivat puolipäivä . Maahanmuuttajataiteilijoista vastasi Petr ”Petja” Potchinchtchikov. Projektia koordinoi projektipäällikkö Tuomas Kylänpää. TARU:n toimisto sijaitsi Kulttuurikeskus Caisan tiloissa. Tavoitteet Edesauttaa vähemmistötaiteilijoiden työnsaantimahdollisuuksia neuvonnan, avun ja koulutuksen kautta. Tulokset TARUn tuottajat kartoittivat kohderyhmän taiteilijoita, taiteilijajärjestöjä ja muita kohderyhmään läheisesti liittyviä toimijoita. Kartoituksen yhteydessä selvitettiin minkälaisia palveluita ja koulutusta taiteilijat tarvitsevat työllistyäkseen paremmin. Kartoituksen pohjalta kehitettiin TARUn toimintaa, neuvontapalvelua ja koulutuksia sekä täydennettiin TARUn taiteilijarekisteriä. Ensimmäinen iso TARUn koulutus olivuoden 2006 alkupuolella. TARU:ssa parannettiin neuvonnan ja koulutuksen avulla kohderyhmän taiteilijoiden tuotannollisia taitoja. Projekti edesauttoi taiteellisten produktioiden toteutumista sekä niiden markkinointia ja tuotteistamista. TARUn tuottajat loivat suhteita erilaisiin taiteilijoita työllistäviin toimijoihin, kuten festivaaleihin ja yrityksiin ja tarjoavat ko. toimijoille TARUn taiteilijoita. TARU ei osallistunut produktioiden kustannuksiin tai taiteilijoiden rahalliseen tukemiseen, vaan se neuvoi mistä ja miten erilaista rahoitusta taiteellisen toiminnan toteuttamiseen voi hakea. TARU antoi taiteilijoille keinoja työllistää ja markkinoida itseään. TARUn päätöseminaarissa esiteltiin kolme toimintamallia, jotka jatkavat TARUn jälkeen: 1. Galleria K – vammaisten ammattitaiteilijoiden galleria 2. Global Espa -vuosittainen viikon kestävä maahanmuuttajamuusikoiden esittelytapahtuma 3. Profolio – uusi työkalu ammattitaiteilijoille sähköisten portfolioiden tekoon ja esittelyyn Lisäksi pyritään siihen, että neljäntenä mallina taiteilijoille saataisiin Suomeen pysyvä työllistymistä edesauttava hanke, nk. taiteilijakeskus. Rahoitus ja yhteistyö 55 Euroopan sosiaalirahasto, Kulttuurikeskus Caisa, Kynnys ry, Försti Filmi Ky. Organisaatio Lasipalatsin Mediakeskus Oy Nettisivut http://www.taru.info/ Immigrant Respect Campaign (Englanti, Cardiff 2012) Projektin kuvaus Immigrant Respect -kampanjaan kutsuttiin seitsemän Gardiffilaista maahanmuuttaja nuorta työskentelemään taiteilija Tania Brugueran kanssa. Yhdessä ryhmä tutkia erilaisia heille tärkeitä aiheita käyttäen hyväksi omia ja perheidensä kokemuksia maahanmuuttajuudesta. Lisäksi ryhmä Walesin parlamentin jäseniä kutsuttiin keskustelemaan Brugueran työstä Arte Mundi -näyttelyyn. Keskusteluiden ja nuorten ryhmän luovan toiminnan avulla saatiin aikaan innovatiivisia ideoita, joilla voitaisiin auttaa maahanmuuttajaperheiden asettumista uuteen maahan. Ideat sisälsivät: Mentorin - joka sijoitettaisiin yläasteelle auttamaan nuoria maahanmuuttajia sopeutumaan ja asettumaan uuteen ympäristöön, Selviytymis kirjanen -nuorten maahanmuuttajien kirjoittama ja suunnittelema kirjanen, joka toimisi oppaana uusille maahanmuuttajille, jotka tulevat maahan, Kansallinen Maahanmuuttaja päivä - päivä Gardiffissa, jolloin juhlistetaan erilaisuuttamme, esittelemällä ruokaa, musiikkia ja erilaisten etnisten vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen perinteitä. Tausta Immigrant Respect - kampanja on osa taiteilija Tania Brugueran aloittamaa liikettä Immigrant Movement International ja se toteutettiin osana kansainvälisen taiteilija organisaation Arte Mundin viidettä Arte Mundi - näyttelyä. Brugueralle keskeistä on tutkia taiteen roolia ja osallisuutta päivittäisessä poliittisessa elämässä. Immigrant Movement International -liike keskittyy maahanmuuttajien demokraattisiin oikeuksiin. Liike järjestää ajatushautomoita, joissa haastetaan tapoja ymmärtää ihmisten muuttoa paikasta toiseen, tarkoituksena purkaa sosiaalisia stigmoja, joita maahanmuuttoon liitetään. Liike tutkii sitä, kuka määritellään maahanmuuttajaksi ja mitä tarkoittaa maailmankansalaisuus. Bruguera peräänkuuluttaa maahanmuuttajien huomioonottamista ja arvostusta, maahanmuuttajien oikeuksia ja maailmankansalaisuuden tavoittamista. 56 Tavoitteet Projektin tavoitteena on ollut voimauttaa nuoria ja hankkia tila luovalle keskustelulle maahanmuutosta. Lisäksi on haluttu vaikuttaa maahanmuuttajien oikeuksiin liittyviin menettelytapoihin myös tulevaisuudessa. Tulokset Keskusteluiden ja nuorten luovan toiminnan pohjalta kehitellyt ideat esiteltiin 2012 marraskuussa Seneddissä, Walesin parlamentissa kuudelle edustajalle. Esitykset otettiin hyvin vastaan ja myöhemmin järjestettiin tapaaminen, jossa keskusteltiin miten ideat voitaisiin laittaa käytäntöön. Suunnitelmissa on sijoittaa Mentori kampajassa mukana olleiden nuorten elä-asteelle. Rahoitus ja yhteistyö Puolet Artes Mundi omarahoitus ja puolet Arts Council of Wales ja Cardiff City Council Organisaatio Artes Mundi on kansainvälinen taiteilijaorganisaatio, joka järjestää kansainvälistää biennaalia, jakaa taidepalkintoja ja organisoi yhteisöllisiä projekteja, joissa pyritään saavuttamaan ihmisiä, jotka eivät yleensä ole tekemisissä nykytaiteen kanssa. Projekteissa luodaan mahdollisuuksia työskennellä taiteilijoiden kanssa ja luoda omia taideteoksia. Arte Mundi tuo esille ja tukee nykytaiteilijoita, joiden työ kytkeytyy ihmisten sosiaaliseen todellisuuteen ja elettyihin kokemuksiin. Nettisivut http://www.artesmundi.org/en/learning/senedd-project Hijabi Monologues (Irlanti, Dublin 2012-2013) Projektin kuvaus Hijabi Monologues haki irlantilaisten musliminaisten tarinoita marraskuusta 2012 tammikuuhun 2013. Tarinoiden haku ulottui laajalti monenlaisiin muslimiyhteisöihin Irlannissa. Tarinoista valittiin ne, jotka sopivat Hijabi Monologien teemaan (strereotyyppien purkaminen, hijabi ei pääosassa tarinaa). Ammattikirjoittajat työstivät tarinoita niiden esittäjien kanssa ja sovittivat ne lavalle. Näyttelijät (ammattilaiset, harrastelijat, muslimit, ei muslimit) ja ohjaajat valittiin omiin osiinsa. Irlantilaisten 57 musliminaisten tarinat esitettiin 18.-20. huhtikuuta ja esityksen jälkeen pidettiin keskustelutilaisuus ja työpajoja. Esitykset olivat yleisölle ilmaisia. Tausta Hijabi Monologues - esitys on peräisin USA:sta ja sitä on menestyksekkäästi esitetty jo viimeiset kuusi vuotta. Tarkoituksena on ollut luoda teatteritila musliminaisten kokemuksille, tila yksittäisille omaehtoisille tarinoille, tila joka ei yritäkään kertoa jokaista tarinaa tai puhua kaikkien puolesta. Irlantiin Hijab monologues rantautui 2012 ja se on otettu vastaan hyvin positiivisesti niin yleisön kuin myös median puolelta. Tavoitteet Musliminaiset Euroopassa, Irlannissa ovat usein negatiivisen stereotypioinnin ja rasismin kohteena. Suurin osa muslimiväestöstä Irlannissa ovat maahanmuuttajataustaista. Projektin tavoitteen on stereotypioiden haastaminen ja rasismin vähentäminen. Tulokset Esitys antaa turvallisen teatteritilan muslimi naisten tarinoille. Tarinat menevät huivia, pintaa syvemmälle ja tarjoavat nykyaikaisen ja syvällisemmän näkökulman yleisölle musliminaisten kokemuksiin Irlannissa. Naiset, joiden tarinoita on valittu esitykseen saavat voimaantumisen kokemuksia, kun heidän äänensä tulee kuuluville laajalle yleisölle. Ne, joiden tarinoita ei valittu pystyivät osallistumaan tarinan kertomista käsittelevään työpajaan, kehittääkseen näitä kykyjä Media kampanja lisäsi esityksen ja itse tarinoiden näkyvyyttä, muutamia tarinoita kirjoittaneita naisia myös haastateltiin. Yleisö oli hyvin erilaista, monet eivät olleet koskaan olleet tekemisissä musliminaisten kanssa, myös kouluja ja kasvattajia oli paikalla. Rahoitus ja yhteistyö Arts Counsil of Ireland, British Counsil, Immigrant Counsil of Ireland, Axis Theatre Ballymun, Community Foundation for Ireland, Dublin City, Transatlantic Networks 2020 Organisaatio Immigrant Council of Ireland Nettisivut 58 http://www.immigrantcouncil.ie Monologues-Official/100387320045758 https://www.facebook.com/pages/Hijabi- Do your thing! (Alankomaat, Tilburg 2008) Projektin kuvaus ja tavoitteet Projektin Do your thing! tarkoituksena on ollut edistää erilaisten etnisten ryhmien välistä integraatiota Tilburgissa. ROC Midden - Brabant organisoi nuorille, ikääntyneille, maahanmuuttajille ja paikallisille kuukausittaista tapahtumaa. Kerran kuukaudessa lauantai iltaisin ennenkuin yöelämä alkaa, järjestetään lifestyle-show, jossa nuoret esittelevät erilaisia taitojaan yleisölle Hall of Fame:llä vanhassa tehtaassa Tilburgissa. Nuoret suunnittelevat itse sen miten haluavat tuoda itsensä esiin; puhumalla, tanssimalla, urheilulla tai vaikka räppäämällä. Do your thing! tarjoaa positiivisen kuvan erilaisten etnisten ryhmien välille ja kasvattaa yhteisymmärrystä, joka taas vaikutta muun muassa kaupungin turvallisuuteen. Show järjestetään joka kuukauden kolmas lauantai ja siihen osallistuu 15 - 23 vuotiaita nuoria. Tilburgissa on ollut yhteensä kymmenen show:ta. Jokaiseen iltaan voi osallistua kuusikymmentä nuorta. Toiminnan järjestää opiskelijoista koostuva työryhmä. Ryhmä on jaettu PR-, ilmoittautumis- ja tuotantoryhmäksi. PR-ryhmä rekrytoi nuoria nuorisotaloilta, yksityisistä organisaatioista, kouluista ja kadulta. Ilmoittautumisryhmä käsittelee ilmoittautumiset ja kuuntelee osallistujien toiveita. Tuotanto-ryhmä on vastuussa ohjelmasta, show:n juontamisesta ja catwalk:n suunnittelusta. Projektissa on mukana myös elokuvatuottaja, joka tekee kuuden episodin pituisen sarjan osallistuvista nuorista. Do your thing! on nuorten projekti, joka saavuttaa poikkileikkauksen Tilburgin asukkaista. Kutsutut vieraat vaihtelevat suuresti palokunnan työntekijöistä turkkilaisten ja marokkolaisten yhteisöjen jäseniin. Tausta Projektissa kunta pyrkii parantamaan erilaisten etnisten ryhmien välistä ymmärrystä, erityisesti nuorten. Tulokset Show:n osallistujien määrä on kasvanut 25 nuoresta 60 nuoreen, osallistujat palaavat seurankin kerran ja tuovat ystäviä mukanaan, vapaa-ajan harrastaminen kuten urheilu- ja tanssiryhmiin osallistuminen on lisääntynyt, järjestäjien ymmärrys kohderyhmän nuoria kohtaan on kasvanut, show on parantanut yöelämän tunnelmaa baareissa ja diskoissa, ennakkoluulot ovat vähentyneet, yhteisöllisyyden tunne nuorten kesken on lisääntynyt, show on kannustanut positiiviseen ja suvaitsevaan käyttäytymiseen, toisten kannustaminen on tehnyt kaupungista mukavamman, kutsuttu yleisö 59 on saanut positiivisen kuvan nuorista. Projektista on hyötynyt koko yhteisö, mutta erityisesti nuoret. Rahoitus ja yhteistyö Tilburgin kunta on myöntänyt projektille tukea Organisaatio ROC Midden Brabant - Tilburgin kunta Nettisivut http://ec.europa.eu/ewsi/en/practice/details.cfm?ID_ITEMS=7586 Media Art for Inclusion (Englanti, Yorkshire ja Humber 2012) Projektin kuvaus Kulttuuri voi olla tärkeässä osassa kun luodaan työ ja opiskelu mahdollisuuksia nuorille, erityisesti nuorille maahanmuuttajille. Media Art for Inclusion - projekti toteuttaa valmennus seminaareja, työpajoja ja nuorten aloitteita median, taiteellisen luovuuden ja kulttuurien välisen viestinnän kentillä. Projektissa on mukana nuoria maahanmuuttajia Saksasta, Puolasta, Ranskasta, Tanskasta ja Englannista. Digitaalinen media (TV, Netti-tv, video ja valokuva) on optimaalinen työkalu osallisuuden edistämiseen, kulttuurien väliseen dialogiin ja kannustamaan yleisöä julkiseen keskusteluun kotoutumisesta. Tavoitteet Kehittämällä nuorten viestintä taitoja, kykyjä digitaalissa mediassa ja yksilöllistä taiteellista luovuutta, voidaan parantaa nuorten työllistymistä ja osallisuutta yhteiskunnassa. Projektin tavoitteena on edistää kulttuurien välistä dialogista prosessia, jossa nuoret maahanmuuttajat voivat kehittää kykyjään käsitellä todellisia kulttuurisia ja sosiaalisia tilanteita ja ilmaista itseään. Lisäksi halutaan kannustaa yleisöä julkiseen keskusteluun kotoutumisesta ja sen positiivisista vaikutuksista maahanmuuttoon. Projektin suuntaviivana on ollut luovuuden ja kulttuurien välisen viestinnän tukeminen käyttämällä digitaalisen median työkaluja. Tulokset 60 Media Art for Inclusion - projekti edistää osaltaan onnistunutta maahanmuuttajien kotoutumista EU:ssa. Projekti lisää kulttuurien ja uskontojen välisen viestinnän merkitystä kaikilla elämänalueilla käyttämällä taidetta ja digitaalista mediaa työkaluna. Nuorten tekemät taideteokset ovat esillä kulttuurienvälisissä tapahtumissa kaikissa yhteistyömaissa. Projektiin osallistuvat nuoret näkevät, kuulevat, tuntevat ja oppivat kulttuurien monimuotoisuudesta kuvantamalla tapoja päästä yli sosiaalisesta syrjäytymisestä. Kaikki toiminta , taideteokset ja näyttelyt dokumentoidaan TV-lehti Inclusion Now! varten ja välitetään myös netti-tv:seen TV worldwide (www.europeanweb.tv) ja tv-kanaville Open Channels TV / Community media in Europe. Rahoitus ja yhteistyö EU culture program 2007-2013 ARR Social Development Association, FI Gellerup TV, Tanska Organisaatio Pää , - Arbeitskreis Ostviertel, Munster Saksa yhteistyössä: Inclusive Arts - City of York council, Yorkshire ja Humber Englanti Nettisivut http://www.culturefund.eu/projects/media-art-for-inclusion http://bennohaus.info/ http://www.yor-ok.org.uk/ 61 Liite 2: Aloituskeskustelun läsnäolijoiden esittely Hanna Levonen-Kantomaa ja Ninni Korkalotyöskentelevät kesäkuusta 2013 helmikuun 2014 loppuun asti osa-aikaisesti Taide kotouttaa -projektissa. Ninni Korkalo on ammatiltaan kuvataiteilija ja Hanna Levonen-Kantomaa on ammatiltaan kuvataideopettaja. Riikka Vuorenmaa työskentelee Rovaniemen kaupungin Kultti -projektissa, jonka tavoitteena on kirjoittaa auki kaupungin oma kulttuurinen kotouttamisohjelma. Vuorenmaa on ammatiltaan lavastaja ja monialainen taiteilija. Nafise Azizi on Afganistanista. Hän on asunut seitsemän vuotta Rovaniemellä. Nafise on valmistunut ammattikoulusta koulunkäyntiavustajaksi. Keväällä hän oli töissä Rantavitikan peruskoulussa. Nafisen poika Nessar on aktiivinen tanssin harrastaja ja Toisin! -tapahtumassa Nessar piti työpajaa ja esiintyi yhdessä suomalaisten vanhusten kanssa mm. breakdancea, rappia ja valssia tanssien. Intisar Mushaileh on jordanialainen. Hän on asunut Rovaniemellä noin kolme vuotta. Hän opiskelee ammattikoulussa kokiksi. Jenni Oo Kyaw Burmasta on asunut Rovaniemellä kuusi vuotta. Koko täällä ajan hän on ollut aktiivinen osallistuja Pisteen taidekasvatustoiminnassa. Keväällä hän valmistui lukiosta. Syksyllä hän menee Etelä-Pohjanmaan opistoon Ilmajoelle opiskelemaan terveyskasvatusta. Tavoitteena hänellä on päästä opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Aayah Abo Hamdah on palestiinalainen, Intisarin tytär. Hän on asunut Rovaniemellä kolme ja puoli vuotta. Hän on peruskoulussa, kahdeksannella luokalla. Sophia Kyaw Burmasta, Jenni Oon pikkusisko, on myös asunut Rovaniemellä kuusi vuotta. Sofia opiskelee Rovaniemellä lähihoitajaksi. Irma Sarvola on suomen kielen opettaja Korkalovaaran peruskoulussa. Hän on ollut Pisteen maahanmuuttajille suunnatun taidekasvatuksen “innostajahenkilö” tässä kaupungissa ja tärkeä linkki nuoriin. Hänen mukaansa on tärkeää nostaa esille myös maahanmuuttajien omaa kulttuuria, kansankulttuuria ja perinteitä näkyvämmäksi meille kantaväestölle. Timo Tervo on Kansalaisfoorumin kehittämispäällikkö. Kansalaisfoorumin toiminta on hajautettu ympäri Suomea. Painopiste on erilaisissa yhteistyöprojekteissa, jossa kehitetään yhteisötaiteen ja soveltavan taiteen menetelmiä, kohtaamisen tiloja ja paikkoja tehdä ja toimia. 62
© Copyright 2024