4. Taide kotouttaa

Taide kotouttaa
Lapin taiteilijaseuran selvityksiä 4, 2014
1
Sisällys
1. Johdanto .................................................................................................................................... 3
1.1. Taide kotouttaa -projektin lähtökohdista ja tavoitteista ..................................................... 4
1.2. Peruskäsitteitä, joihin ei voi olla törmäämättä.................................................................... 6
1.3. Teoreettinen tausta ............................................................................................................ 8
2. Soveltavan taiteen projektien ja menetelmien kartoitus ......................................................... 10
2.1. Soveltavan taiteen projekteja Lapissa, Suomessa ja Euroopassa ...................................... 10
2.2. Yhteenveto projekteista .................................................................................................... 11
3. Keskustelutilaisuudet ja pilottipajat ......................................................................................... 12
3.1. Aloituskeskustelu .............................................................................................................. 12
Oho, sori - mä haluan oppia ................................................................................................. 12
Anteeksi, mulla on ikävä ...................................................................................................... 15
Haasteita ja huomioita kootusti ........................................................................................... 17
3.2. Taidetyöpajat osana kotoutumista.................................................................................... 18
Ihan lumessa Orangissa ........................................................................................................ 18
Turkoosi huone Torniossa .................................................................................................... 22
Galleriaympäristö toimii....................................................................................................... 25
4. Taide kotouttaa -projektin tulokset ......................................................................................... 29
4.1. Taidetyöpajojen mahdollisuudet ja haasteet .................................................................... 29
Sukupuolella on väliä ........................................................................................................... 31
Taiteidenvälisyydestä on etua .............................................................................................. 33
Toiminta yhteisenä kielenä .................................................................................................. 35
4.2. Konkreettiset työtavat ja hyvät käytännöt ........................................................................ 37
4.3. Kohti uusia polkuja - ajatuksia tulevasta ........................................................................... 40
5. Pohdinta ................................................................................................................................... 42
6. Kirjallisuus ja verkkosivustot .................................................................................................... 44
7. Liitteet ...................................................................................................................................... 47
Liite 1: Soveltavaa taidetta kotouttamiseen – projektien esittely ............................................ 47
Liite 2: Aloituskeskustelun läsnäolijoiden esittely .................................................................... 62
2
1. Johdanto
Taide kotouttaa on esiselvityshanke, joka Lapin taiteilijaseura on toteuttanut yhteistyössä Monitaideyhdistys Pisteen kanssa. Selvityksen on rahoittanut Lapin Ely keskus ja Euroopan Unionin Sosiaalirahasto. Selvityksen tekijät ovat kuvataideopettaja Hanna Levonen-Kantomaa ja taiteilija Ninni Korkalo. Hanke on perustunut tekijöiden aikaisempaan tietotaitoon ja käytännön kokemukseen taideohjaajina, taiteilijoina ja taidekasvattajina.
Taide kotouttaa -loppuraportin tavoitteena on tarkastella, miten nuorten ja perheiden tarpeisiin ja toiveisiin taidetoiminta vastaa ja miten maahanmuuttajien ja taiteilijoiden kohtauttaminen toteutuu kotouttamisen välineenä. Raportissa otetaan myös
kantaa taiteidenvälisyyden mahdollisuuksiin ja haasteisiin pohtien, miten perheiden
yhteistoiminta voisi käytännössä toimia ja miten sukupuolinäkökulma työssä ilmenee.
Taide kotouttaa projektin tavoitteena oli kartoittaa, miten taide ja kulttuurikentällä
toimivat ammattitaiteilijat voivat oman työnsä kautta edistää ja osallistua maahanmuuttajien kotiutumiseen. Samanaikaisesti Rovaniemen kaupunki toteutti Kulttihankkeen, jonka tavoitteena oli laatia kulttuurinen kotouttamisohjelma. Molempien
hankkeiden lähtökohtana oli, että vapaan kentän ja kulttuurikentän toimijoiden ammattitaito ja kokemukset huomioidaan ja että maahanmuuttajien itsensä ääni tulee
kuuluviin.
Toivomme, että raportti tarjoaa kiinnostavia esimerkkejä hyviin käytäntöihin taiteen
käytössä taidetyöpajoissa ja innostaviin taidetoimintamalleihin.
Rovaniemellä 28.2.2014
Ninni Korkalo ja Hanna Levonen-Kantomaa
3
1.1. Taide kotouttaa projektin lähtökohdista ja tavoitteista
Taide kotouttaa -projektin lähtökohta oli, että maahanmuuttajien osallisuutta Lapin
kulttuuripalveluihin tulee kehittää. Rovaniemellä on jo kokeiltu nuorten kotoutumisen tukemista esittävän- ja kuvataiteen keinoin hyvin tuloksin muun muassa Kohtaamisia ja Taide heijastaa -projekteissa. Taide kotouttaa -projektin aikana kehittämistyötä jatketaan edelleen eri ikäryhmien ja perheiden tarpeisiin myös Lapin muille
paikkakunnille.
Toinen tärkeä tulokulma on se, millä keinoin luovan talouden ytimelle, eli taiteilijoille, voidaan rakentaa mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti maahanmuuttajien kotoutumisen tukemiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteilla olevassa maahanmuuttostrategiassa taide ja kulttuuri nähdään mahdollisuutena maahanmuuttajien
kotouttamistyössä.
Tämän projektin tavoitteena on kehittää uusia työtapoja ja menetelmiä esittävän
taiteen ja kuvataiteen soveltamiseen maahanmuuttajien kotouttamistyöhön sekä
koota tietoa kirjalliseksi selvitykseksi. Tämä loppuraportti kootaan verkkojulkaisuksi,
jonka toivotaan tarjoavan työvälineitä ja näkökulmia maahanmuuttajien parissa
työskenteleville ammattitaiteilijoille, ohjaajille ja sosiaalityöntekijöille. Verkkojulkaisu
löytyy Taide heijastaa -kotisivuilta: www.taideheijastaa.fi.
Loppuraportin aineisto on kerätty maahanmuuttajien ja heidän parissaan työskentelevien kulttuurialan toimijoiden kanssa käydyistä keskusteluista ja haastatteluista,
projektin aikana järjestetyistä keskustelutilaisuuksista sekä kolmesta pilottityöpajasta, jotka toteutettiin Pellossa, Torniossa ja Rovaniemellä.
Projektin alussa järjestimme keskustelutilaisuuden, jossa keräsimme toimijoilta, ohjaajilta ja maahanmuuttajilta itseltään kokemuksia taiteen ja kulttuurin merkityksestä kotoutumisessa. Alkukartoituksen jälkeen toteutimme pilotti-työpajat Pellossa,
Torniossa ja Rovaniemellä, joissa pääsimme soveltamaan ja kehittämään työtä käy-
4
tännössä. Projektin lopussa järjestimme vielä kokoavan loppukeskustelun, jonne kutsuimme projektin etenemistä seuranneita tahoja, erityisesti Lapin taiteilijaseuran ja
Monitaideyhdistys Pisteen jäseniä, esiselvityshankkeen yhteistyökumppaneita sekä
tietysti maahanmuuttajia. Loppukeskustelun tavoitteena oli esitellä projektin tuloksia, saada osallistujilta palautetta ja varmentaa selvityksen luotettavuutta.
Projektin aikana pyysimme myös kommentteja paikallisilta taiteilijoilta ja opettajilta:
musiikinopettaja Tom Serrattilta, sirkustaiteilija ja ohjaaja Mette Ylikorvalta, nukketeatteritaiteilija Johanna Salolta ja suomen kielen opettajalta Sinikka VuonokariKämäräiseltä. Heillä kaikilla on laaja kokemus maahanmuuttajien kanssa työskentelystä.
Loppuraportin rakenne etenee lineaarisesti työskentelyprosessin mukaisesti. Kappale
2. keskittyy alkukartoitukseen, kappale 3. konkreettiseen toimintaan ja osallistujien
kohtaamiseen. Työpajoja käsittelevät tekstit ovat reflektoivia ja tietoisesti päiväkirjanomaisia. Tavoitteena on saada lukija mahdollisimman lähelle työpajojen tunnelmaa. Kappale 4. käsittelee selvityksen tuloksia.
Kartoitimme myös muualla Suomessa ja Euroopassa toteutettuja taideprojekteja.
Kartoitustyössä lähdimme liikkeelle lähialueestamme tarkastelemalla Rovaniemellä
ja Lapissa toteutettuja projekteja, hankkeita muualla Suomessa ja sitten suuntasimme katseemme muualle Eurooppaan. Kartoitetut projekti löytyvät kokonaisuutena
liitteenä loppuraportin viimeisestä kappaleesta.
5
1.2. Peruskäsitteitä, joihin ei voi olla törmäämättä
Kotoutuminen on asettautumista uuteen kotimaahan ja sen kulttuuriin sekä uusien
toimintatapojen omaksumista. Valtion kotouttamisohjelman 2012–2015 mukaan
kotoutuminen on maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä,
jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja samalla kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja
kulttuurin ylläpitämiseen. Projektissamme kotoutuminen ymmärretään dynaamisena
ja pitkällä aikavälillä tapahtuvana prosessina, jossa tarvitaan maahanmuuttajien ja
heitä vastaanottavien yhteisöjen molemminpuolista mukautumista. Usein tästä vuorovaikutusprosessista käytetään käsitettä kaksisuuntainen kotoutuminen.
Kotouttaminen käsitetään raportissamme uuden kotouttamislain, valtion kotoohjelman ja Lapin maahanmuuttostrategian mukaisesti kotoutumisen monialaisena
edistämisenä ja tukemisena viranomaisten ja muiden tahojen toimenpiteillä ja palveluilla. Taiteen ja kulttuurin kentällä tapahtuva työ maahanmuuttajien parissa huomioi lähtökohtaisesti monimuotoisen identiteettiprosessin mahdollisuuden. Tavoitteet
ovat arvoiltaan ihmisläheisiä, joten ajatus esimerkiksi hyvästä elämästä on koko ajan
läsnä. Projektin aikana kotouttamis-sana on haastanut pohtimaan: Miten kotouttaminen voisi tulla näkyvämmäksi osaksi taide ja kulttuurisektoria.
Kotiutuminen on sanana hiipinyt mukaan arkikieleen, myös meidän projektiin. Kotiutuminen vastaa kotoutumista, mutta on sanana intiimimpi puhekielen käsite. Mielestämme kotiutuminen on myös paikallisidentiteetin sävyttämä.
Käsitteet soveltava taide ja taiteen soveltaminen ovat korostuneet taiteen yhteiskunnallisesta roolista keskusteltaessa. Taiteen rooli nähdään hyvinvoinnin, osallisuuden, ilmaisukyvyn ja empatian tukijana. Taiteen viemisellä uusiin ympäristöihin halutaan tarjota ihmisille esteettömiä mahdollisuuksia osallistua taiteen kokemiseen ja
tekemiseen.
6
Taiteelle on löytynyt uusia yhteiskunnallisia tehtäviä ja täten myös uusia vaatimuksia. Jos taidetta voidaan soveltaa ja sen menetelmiä hyödyntää uusissa ympäristöissä, kuten sosiaali- ja terveysalalla, voi se hyödyttää myös taiteen ammattilaisia. Taidelähtöisiä menetelmiä kehitettäessä tarvitaan työhön taiteen ammattilaista. Taiteilijan näkökulmasta taiteen soveltaminen voidaan ymmärtää oman tietotaidon laajana hyödyntämisenä.
Taiteen soveltamisesta keskusteltaessa tulisi huomioida tekijöiden eli taiteilijoiden
motiivit, lähtökohdat ja valmiudet taiteen soveltamiseen. Monet taiteen ulkopuolisilta vaikuttavat tavoitteet, kuten osallisuuden ja vuorovaikutuksen lisääminen, sisältyvät nykytaiteeseen – erityisesti sosiaalisesti aktiivisen ja yhteisötaiteen ytimeen.
Soveltavan taiteen yhteys yhteisötaiteeseen on ilmeinen. Yhteisötaiteen tavoin soveltava taide nähdään irrottamattomana osana yhteiskuntaa. Lyhyellä aikaviiveellä
katsottuna taidehistorialliset lähtökohdat löytyvät 1960-luvun yhteiskunnallisesta
muutosvoimasta ja taiteilijoiden tarpeesta tulla ulos poteroistaan kohtaamaan ihmisiä. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna soveltava taide itse asiassa palauttaa taiteen
merkityksen sen alkusijoille, jossa taide kietoutuu saumattomaksi osaksi ihmisen
arkipäivää ja -askareita, mutta myös rituaaleja, jotka saattavat ihmiset yhteen kokemaan, tuntemaan ja vapautumaan. Prosessia voi tarkastella myös yhteisöidentiteetin muotoutumisen näkökulmasta, jolloin tullaan liikkuneeksi enemmän
yhteisötaiteen ja sosiaalisesti aktiivisen taiteen rajapinnalla.
7
1.3. Teoreettinen tausta
Kotoutumiseen liittyvä tutkimus ja selvitystyöt siihen liittyen ovat kulkeneet pitkälti
käsikädessä lisääntyvän 1990-luvun alasta alkaen lisääntyneen maahanmuuton kanssa. 1990-luvulla tutkimuksista ilmenee maahanmuuttoon liittyvä työvoimaintressi.
2000-luvulla ilmiötä on tarkasteltu monipuolisemmin ja kriittisemmin monikulttuurisuuden, kulttuuripolitiikan ja taiteenkin näkökulmista.
Kulttuuri voidaan määritellä Unesco:a mukaillen seuraavasti: Kulttuuri muodostuu
yhteiskunnille tai yhteiskuntaryhmille tyypillisistä henkisistä, aineellisista, älyllisistä ja
emotionaalisista piirteistä. Kulttuuri kattaa taiteen ja kirjallisuuden lisäksi laajasti
ymmärrettynä kaiken ihmiselämästä, kuten ihmiskunnan elämän muodot, ihmisten
perusoikeudet, arvojärjestelmät, perinteet ja vakiintuneet toimintamuodot eli tavat,
joilla ihmiset käsitteellistävät, kokevat ja tulkitsevat niin sanottua arkielämäänsä.
Taide kotouttaa -projektin lähtökohtana on, että taide on osa kulttuuria ja sen tehtävänä on tulkita kulttuuria. Yhdymme Tutkija Pasi Saukkosen määritelmään, jonka
mukaan taide on inhimillistä elämää, kohtaloita kuvaavaa ja pohdiskelevaa luovaa
työtä, läntisen sivistyspiiriin korkeakulttuurin ja sen luoman kulttuurisen perinnön
ylläpitoa, tallentamista ja välittämistä.
Selvityksemme käsittelee taidetta osana kotoutumista, jossa myös taiteen tekijöiden
ja kokijoiden näkökulmat otetaan huomioon. Projektin eettiset lähtökohdat löytyvät
Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämästä Reilu kulttuuri? Kulttuuripolitiikan eettinen ulottuvuus ja kulttuuriset oikeudet - julkaisusta. Hannele Koivusen ja Leena Marsion mukaan reilu kulttuuri merkitsee ihmisten kulttuuristen oikeuksien toteutumista
ja osallisuutta kulttuuriseen merkityksenantoon ikään, sukupuoleen, kieleen, vammaisuuteen, etniseen, uskonnolliseen tai kulttuuriseen taustaan katsomatta. He tiivistävät reilun kulttuurin:
1. Pääsyksi ihmiskunnan ja oman kulttuuripiirin traditioon
2. Fyysiseksi, alueelliseksi ja kulttuuriseksi saavutettavuudeksi ja saatavuudeksi
8
3. Kulttuuritarjonnan moninaisuudeksi ja osuvuudeksi
4. Kulttuuritarjontaan osallistumiseksi
5. Mahdollisuudeksi, osallisuudeksi ja kyvyksi kulttuuriseen itseilmaisuun ja
merkitystuotantoon
9
2. Soveltavan taiteen projektien ja menetelmien kartoitus
2.1. Soveltavan taiteen projekteja Lapissa, Suomessa ja
Euroopassa
Projektien toteuttajatahot ovat vaihtelevat työryhmistä yhdistyksiin ja kaupunkien
taideinstituutioihin. Myös työmenetelmissä on variaatiota. Nostamme esiin esimerkkejä, jotka tuovat uusia näkökulmia soveltavan taiteen kentällä toteutettavaan kotoutumistyöhön pohjoisessa.
Tavoitteena projekteissa on yleensä:
•
•
•
•
•
•
•
•
maahanmuuttajien yhteiskunnalliset oikeudet
osallistavuus
stereotypioiden haastaminen ja rasismin vähentäminen
erilaisten etnisten ryhmien välinen ymmärrys
yleisön kannustaminen julkiseen keskusteluun kotoutumisesta ja sen positiivisista vaikutuksista maahanmuuttoon
luovuuden ja kulttuurien välisen viestinnän tukeminen
kielen oppiminen
kotoutumisen edistäminen
Yhteistä kaikille projekteilla on lisäksi pyrkimys yhdenvertaisuuteen, kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistämiseen, itsensä ilmaisemiseen kotoutumisen tukena,
osallisuuteen ja voimaantumiseen osaksi yhteiskuntaa.
Lapista tarkastelimme kolmea projektia. Monitaideyhdistys Pisteen Kohtaamisia projekti toteutettiin vuosina 2008–2010 silloisen Suomen kulttuurirahaston hallinnoiman ja rahoittaman Myrsky -hankkeen turvin. Viisivuotisen Verso -hankkeen fokus oli maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksessa ja yksilöllisesti räätälöidyissä
kotouttavissa toimenpiteissä. Taide heijastaa starttasi aluksi yksittäisen työryhmän
projektina vuonna 2009 ja vuodesta 2012 projektia on toteutettu Monitaideyhdistys
Pisteen ja Lapin taiteilijaseuran välisenä yhteistyöprojektina.
10
Muualla Suomessa toteutetuista projekteista esimerkkeinä olivat Koivu ja tähti sekä
Uusi koivu ja tähti, joka toteutettiin Kassandra ry:ssä vuosina 2009–2012. Katso toteutettiin Kulttuuriyhdistys Väristyksessä Jyväskylässä vuosina 2009–2011. Taru toteutettiin Helsingissä vuosina 2001–2009. Neljä tarkastelemaamme projektia on toteutettu Englannissa, Irlannissa ja Alankomaissa.
332.2. Yhteenveto projekteista
Projekti
Paikka
Kohtaamisia
Rovaniemi
2007-2010
Verso- Taikuripajat
Rovaniemi
2009-2013
Taide heijastaa
Rovaniemi
2010-
Koivu ja Tähti
sekä Uusi
koivu ja tähti
Helsinki
2009-2012
Katso!
Jyväskylä
2009-2011
Taru
Helsinki
2001-2009
Immigrant
Respect Campaign
Englanti,
Cardiff
2012
Irlanti, Dublin
2012-2013
Hijabi Monologues
Do Your Thing!
Media Art for
Inclusion
Kotoutumisen
edistäminen
Osallistavuus/
voimautuminen
Rasismin
vähentäminen
Luovuus ja
itseilmaisu
Kielen
oppiminen
Alankomaat,
Tilburg
2008
Englanti,
Yorkshire ja
Humber
2012
Taulukossa on esillä joitakin projekteissa ilmenneitä kärkitavoitteita. Suurin osa on toteutunut jollakin tapaa
kaikissa projekteissa, mutta jokaisella on kuitenkin ollut myös erityisiä ominaispiirteitä, joita on haluttu tuoda
esiin tässä taulukossa.
11
3. Keskustelutilaisuudet ja pilottipajat
3.1. Aloituskeskustelu
Ensimmäinen Taide kotouttaa -projektien keskustelutilaisuus järjestettiin osana folklorefestivaali Jutajaisten Toisin! -tapahtumaa yhteistyössä Rovaniemen Kultti projektin kanssa. Tilaisuuteen oli kutsuttu henkilöitä, joiden kotiutumisessa uuteen
kotimaahan kulttuurilla ja taiteella on ollut merkitystä. Paikalla oli yhteensä 10 henkilöä. Osallistujien tarkempi esittely löytyy kappaleesta 7. liitteet.
Oho, sori - mä haluan oppia
Oho, sori sanat ovat maahanmuuttajille usein ensimmäisiä sanoja, joita uudessa kotimaassaan toistuvasti kuulee. Voi kestää tovi, ennen kuin sanojen monimerkityksellisyys vierasmaalaisille aukeaa. Afganistanilainen neljän lapsen äiti Nafise Azizi on
asunut Suomessa melkein seitsemän vuotta ja kertoo ymmärtävänsä suomalaisuudesta vasta noin 80%. Kotiutuminen uuteen maahan on hidasta eikä suomalaisten
ujo ja arka luonne helpota sitä. Kevään aikana hän työskenteli puolen vuoden ajan
kouluavustajana peruskoulussa ja kertoi oppineensa paljon uutta Suomen kielestä ja
kulttuurista. Käänteentekevä kohta työyhteisön osaksi tulemista oli vierailu teatteriin
ja illallinen työkavereiden kanssa. Nafisen mukaan epämuodollisissa tilanteissa suomalainenkin vapautuu, uskaltautuu puhumaan ja jopa kysymään mieltä askarruttavista asioista, jolloin ennakkoluulot voivat hälvetä puolin ja toisin.
Keskustelutilaisuuden tavoitteena oli kutsua koolle henkilöitä, joiden kotiutumisessa
Suomeen kulttuurilla ja taiteella on ollut merkitystä. Erityisesti halusimme kuulla
käytännönläheisiä kokemuksista, saada näkökulmia ja ideoita siihen, miten maahanmuuttajien kotoutumista on mahdollista tukea kulttuurin ja taiteen keinoin.
12
Aloitimme tilaisuuden Taide kotouttaa ja Kultti -projektien sekä läsnäolijoiden esittelyllä. Keskustelua varten olimme toimittaneet kutsun yhteydessä ennakkoon muutamia orientoivia kysymyksiä:
1. Kuinka monessa eri maassa olet asunut?
•
Mieti aiempaa elämääsi. Valitse kaksi tilannetta, jolloin olet rakentanut elämääsi uudelle paikkakunnalle tai uuteen maahan. Valitse yksi sujuvan tai miellyttävän tuntuinen tilanne ja yksi vaikea tai raskas.
•
Ajattele miellyttävää kotiutumista: Millä tavoin otit osaa paikalliseen taiteeseen tai kulttuuriin silloin? Mitkä asiat tekivät kotiutumisen sujuvaksi tai miellyttäväksi? Oliko taiteella tai kulttuurilla osaa myönteisiin kokemuksiin? Miten,
miksi?
•
(Samat kysymykset koskien hankalaa kotiutumista)
2. Mikä on suhteesi entiseen kotipaikkakuntaasi nyt?
•
Mitä toivot tai odotat paikalliselta taiteelta ja kulttuurilta, kun muutat uudelle
paikkakunnalle?
Keskustelu eteni vapaamuotoisesti. Läsnäolijat kertoivat, miten taide ja kulttuuri
ovat vaikuttaneet heidän juurtumiseensa uuteen kotimaahan. Nafisen mukaan erityisesti sodan kauheuksia kokeneille ja oman kulttuuri-identiteettinsä menettäneille
nuorille ja heidän vanhemmilleen on todella tärkeä tutustua uuden kotimaan kulttuuritarjontaan sekä kokijana että osallistujana. Osin koska taiteen kokemisen ja
osallistumisen kautta oma itseluottamus ja ymmärrys kasvavat, mutta myös siksi että
näin oma menetetty kulttuuri-identiteetti voi vahvistua ja he voivat oppia, että
omassakin kotimaassa on ennen konflikteja ja sotaa ollut museoita, teattereita ja
kansan kulttuuria.
Kaikilla maahanmuuttajilla on kirjava koulutustausta ja heidän motivaationsa kotiutua ja tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa vaihtelee. Toisaalta taiteen kokeminen
tarjoaa parhaimmillaan juuri jonkun yleisinhimillisen, statuksesta ja kulttuurista riippumattoman ja yhteisöllisen kokemuksen. Kansalaisfoorumin kehittämispäällikkö
Timo Tervo nosti esiin yhteisen kokemuksen tiloista ja paikoista ja ihmisen kasvun
mahdollisuudesta, jota taidetoiminta erityisesti edistää. Rovaniemelle kotoutuneen
jordanialaisen Intisar Mushailehin mielestä meidän tulisikin kaikenlaisessa vuorovai-
13
kutuksessa korostaa asioita, jotka ovat ihmisille uskonnosta ja kulttuurista riippumatta samanlaisia. Aivan liian usein yleisessä maahanmuuttokeskustelussa korostetaan
eroja.
Polveilevan keskustelun edetessä huomasimme pian, että kulttuurin ja taiteen käsitteillä tarkoitetaan eri yhteyksissä eri asioita. Kulttuurilla voidaan tarkoittaa ihmiskulttuurin koko kirjoa: ruuanlaittoa, kansanjuhlien viettoa ja taiteen tekemistä. Toisaalta
taide ja kulttuuri voidaan kokea jopa etäännyttävänä ja elitistisenä. Suomen kielen
opettaja Irma Sarvola kertoi, että maahanmuuttajille suunnatun taidetoiminnan tulisi ensisijaisesti olla väylä tuoda esille ja näkyväksi maahanmuuttajien omaa kulttuuria. Tätä kautta eri kulttuurit tulisivat tutummaksi myös kantaväestölle. Taide kotouttaa ja Kultti -projekteissa kulttuurilla ja taiteella tarkoitettiin lähinnä taiteilijajärjestöjen toimintaa sekä maahanmuuttajien kotouttamisen tueksi tuotettua ohjelmaa.
Keskustelussa totesimme miten tärkeää tämän tyyppisessä niin sanotussa vastavuoroisessa kulttuurikasvatustyössä avainasemassa ovat maahanmuuttajat itse. Esimerkiksi kulttuurijuhlien esiin tuominen vaatii myös maahanmuuttajilta itseltään rohkeutta ja yhteen hiileen puhaltamista. Niinkin konkreettinen asia kuin tilan järjestäminen esimerkiksi kaupungin taholta on edellytys sille, että maahanmuuttajat saavat
näkyvyyttä uudessa kotikaupungissaan. Valitettavasti paikalliset muslimit eivät ole
saaneet järjestettyä Intisarin mukaan useasta yrityksestään huolimatta Rovaniemelle
tilaa, jossa he voisivat kokoontua rukoilemaan.
Tila-ongelman taiteen ja kulttuurikentän edustajat tunnistavat hyvin. Taiteen ammattilais- ja harrastajajärjestöt eivät ole saaneet päättäjiä vakuuttumaan, mikä merkitys järjestöjen työllä olisi kulttuurikaupungin syntymiseen. Kulttuuritila voisi parhaimmillaan tarkoittaa myös maahanmuuttajien näkyvyyden lisäämistä.
Virallisten kotouttamisohjelmien painopisteenä on selvästi nähtävissä työvoimaintressi eikä kotiutumisprosesseissa huomioida taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia
edistää kotoutumista siinä määrin kuin siihen olisi kiinnostusta ja näkemystä. Tästä
kertoo se, että maahanmuuttajatyö taide ja kulttuurikentällä on lyhytkestoista,
14
enimmäkseen projektirahoitusten varassa toteutuvaa. Luovan työn merkityksestä
kotoutumisessa puhutaan, mutta pitkäkestoiselle työlle ei anneta riittäviä resursseja.
Anteeksi, mulla on ikävä
Keskustelussa kävi ilmi, että suomalaisilla on ilmeisiä ennakkoluuloja vierasmaalaisia
kohtaan, mikä ilmenee ujoutena, arkuutena ja jopa pelkona. Lappilaisen identiteetin
omaava Timo Tervo kertoi pitävänsä kehityssuuntaa itselleen vieraana ja kummallisena, koska muistaa lapsuudestaan ennen kaikkea vieraanvaraisen ja avoimen suhtautumisen vieraita tulijoita kohtaan ja ihmetteli muutosta. Päädyimme aiheen tiimoilta siihen tulokseen, että trendi on yleiseurooppalainen, ei vain lappilainen ilmiö.
Ihmisten mielikuvissa päällemme on laskeutunut jonkinmoinen uhkapilvi, osin koska
yhteiskunta, tulevaisuuden kuva ja ihmisten arki on monisäikeisempää kuin aikaisemmin. Ihmisten elämät kietoutuvat osaksi suurempaa kokonaisuutta, joka ei enää
ole määriteltävissä maan rajojen sisäpuolelta käsin.
Omaehtoisen taidetoiminnan eheyttävästä voimasta Intisarilla oli omakohtainen
esimerkki. Asuessaan toista vuotta pakolaisleirillä erityisesti naisten kasvava ahdistus
ja ikävä oli käsinkosketeltava. Miehet kokoontuivat yhteen pelaamaan jalkapalloa,
yhteisille teehetkille ja naisten osa oli murehtia yksinään perheensä tulevaisuutta.
Naisten aloitteesta pystytetty erillinen iso teltta toi tilanteelle kuitenkin lievitystä.
Telttaan kokoontuneet naiset tekivät käsitöitä ja askareita, opiskelivat Koraania, lauloivat ja purkivat ahdistustaan ja ikäväänsä erilaisin tempauksin. Teltta-projektin
ideana oli, että se olisi paikka, jossa saisi purkaa tunteitaan, jopa itkien. Intisarin mukaan muutos naisten mielialassa oli pakolaisleirillä ilmeinen.
Taiteen ja kulttuurin merkityksestä tutustumisessa uuteen kotimaahan esimerkin
kertoi myös opiskelija Jenni Oo Kyaw, joka on ollut mukana Kohtaamisia -projektissa
(2008-2010) ja Taide heijastaa työpajoissa ja leireillä (2010–2013). Hänen mielestään
vierailut teatteriin ja taidemuseoon ovat todella mielenkiintoisia, koska niiden kautta
on oppinut myös suomalaisesta kulttuurista ja historiasta paljon.
15
Erityisen mieleenpainuvana oli ollut taideleiri, joka toteutettiin kesällä 2009 osana
Taide heijastaa -projektia. Neljän päivän pituisella leirillä tehtiin retki Oranki Art ympäristötaidetapahtumaan ja rakennettiin siellä kelottuneista oksista yhteinen teos
luontoon. Seuraavina päivinä työskenneltiin Pöykkölän kotiseutumuseon pihapiirissä,
jossa maalattiin, piirrettiin ja tehtiin veistoksia. Mukavana muistona on jäänyt mieleen karjalanpiirakka- ja pullatarjoiluun kyllästyneen afgaanipojan spontaani ele:
Kesken maalaamisen hän kipaisi “kotiin” vastaanottokeskukseen ja tovin päästä palasi takaisin ruokakorin kanssa, levitti sanomalehtiä maahan ja asetti afganistanilaisia
herkkuja tarjolle kaikille osallistujille. Leiri huipentui perhepäivään, joka järjestettiin
piknik- hengessä.
Taide kotouttaa projektivastaava Hanna Levonen-Kantomaa nosti esille Kohtaamisia
-projektin ja Taide heijastaa -taidepajat hyvinä esimerkkeinä siitä, miten harrastuksissa - instituutioiden reunalla - tapahtuu merkityksellisiä kohtaamisia, arvojen siirtoa
ja uuden omaksumista, jotka ovat identiteetin rakentumisen kannalta tärkeitä. Taidepajoissa toteutuva kulttuuritoiminta on luonteeltaan ”matalan kynnyksen” taidekasvatusta, jossa oppiminen on luonteeltaan informaalista ja tukee näin parhaimmillaan myös instituutioiden sisällä toteutuvaa toimintaa kuten oppimista koulussa.
Kultti - projektin koordinaattori Riikka Vuorenmaa toi esille kuinka tärkeää on muistaa, että jokainen meistä tulee jostakin perheestä, suvusta, ja kannamme näitä tapoja mukanamme, mutta myös jätämme jotakin siitä pois. Teemme elämässämme valintoja. Jokainen on jossakin vaiheessa elämää esim. eri mieltä omien vanhempien tai
suvun kanssa jostakin asiasta. Kun puhumme ihmisistä yksilöinä, mielekästä voikin
olla puhua identiteetistä ja siitä mistä kaikkialta olet ottanut siihen asioita, mitä sinulle on tarjottu ja mitä et ole ottanut vastaan ja miten tämä vuorovaikutus myös
muuttuu eri ikävaiheissa. Muutos ei ole aina ristiriidatonta.
Taide kotouttaa projektikoordinaattori Ninni Korkalo korosti, että juuri kulttuurien
törmäyksessä esiin nousevien kysymysten, havaintojen, joskus jopa ristiriitojen käsittelyssä taiteella on sijansa. Parhaimmillaan taidepajoissa voidaan käsitellä juuri näitä
törmäyksiä ja konflikteja ja tuoda niitä taiteen keinoin näkyväksi muille. Myös Timon
16
mielestä soveltavan taiteen toiminnassa on tärkeää, että taiteen keinoin tehdään
jälkiä, jonka muut voivat nähdä. Parhaimmillaan yhdessä tehty työ avaa tekijöilleen
itselleen ja muille ymmärrystä, jostakin suuremmasta. Ja kuten Riikka keskustelun
lopussa tiivisti asian: Taiteen keinoin on mahdollista ottaa koppi, vaikka ei toisen
kieltä ymmärtäisikään. Kehon kieltä kuuntelemalla ja eleitä seuraamalla voi huomata, että niin montaa maahanmuuttajaa vaivaa ikävä, vaikka he tietävätkin olevan
etuoikeutettuja päästyään uuteen kotimaahan, jossa oppikirjasta opittu sana anteeksi muuttunee ajan myötä ohoksi ja soriksi.
Haasteita ja huomioita kootusti
Aloituskeskustelutilaisuudessa nousi esille monia kiinnostavia huomioita ja näkökulmia Taide kotouttaa -projektin kannalta. Ohessa lista huomiosta kootusti:
o Miten saada maahanmuuttajien itsensä ääni ja mielipide kuuluviin?
o Miten saada miehet mukaan?
o Sukupuoli- ja tasa-arvo kysymyksissä on huomioitava kulttuurierot
esim. palestiinalaisessa kulttuurissa naisilla ja miehillä eri kokoontumispaikkoja
o Usein, kun puhumme erilaisista kulttuureista, korostamme eroja. Pitäisi puhua enemmän siitä, mikä meitä yhdistää ja mitä voimme tehdä yhdessä
o Maahanmuuttajat pelkäävät uutta elämää täällä ja vastaavasti suomalaiset erilaisten ihmisten kohtaamista
o Tarvittaisiin rohkeita ja ahkeria ihmisiä, jotka yhdistäisivät erilaisia
ihmisiä
o On järjestettävä tilanteita, joihin osallistuu yhteiskunnan eri sektoreiden edustajia. Esim. sosiaalityöntekijöitä tuli osallistua taide- ja
kulttuurikeskusteluihin
17
3.2. Taidetyöpajat osana kotoutumista
Taide kotouttaa -projektissa järjestettiin kolme työpajaa taidemenetelmien pilotoinniksi: Perheille suunnattu paja lokakuussa 2013 Oranki Art - ympäristötaidepuistossa,
nuorille aikuisille marraskuussa 2013 Aineen taidemuseossa Torniossa ja aikuisille
joulukuussa 2013 Galleria Napassa Rovaniemellä. Pilotit olivat kohdistettu nuorille
aikuisille ja aikuisille maahanmuuttajille, joilla ei ole vielä paljon verkostoja työn tai
opiskelun kautta tai uskallusta tai tietoa hakeutua esimerkiksi yhdistys- tai harrastustoimintaan.
Työpajat koostuivat harjoituksista ja taidetyöskentelystä. Tutustumisharjoitukset
olivat kaikissa työpajoissa samat. Tornion ja Rovaniemen taidetyöpajat toteutettiin
lähes identtisesti keväällä 2013 Taide heijastaa -projektissa toteutetun Turkoosi
huone -työpajaa mukaillen. Perhepäivä Pelossa oli luonteeltaan erilainen. Se oli retki,
jossa luonto loi erityisen merkityksensä.
Kaikissa työpajoissa tekemisen lomassa keskusteltiin ja niiden päätteeksi kerättiin
myös kirjallista palautetta. Kuten Kohtaamisia - ja Taide heijastaa -työpajoissa myös
piloteissa työskenteli kaksi ohjaajaa. Työpajaohjaajina toimivat taidekasvattaja Hanna Levonen-Kantomaa ja kuvataiteilija Ninni Korkalo. Pellossa ja Rovaniemellä ohjaajavahvistuksena toimi myös kuvataiteilija Tuomas Korkalo.
Ihan lumessa Orangissa
Oranki-perhepäivään osallistui kolme perhettä, yhteensä viisitoista henkilöä ja kolme
ohjaajaa. Perheet eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, mutta ohjaajat tunsivat
perheiden lapsia aikaisemmista Taide heijastaa -työpajoista. Päivän aikana tutustuimme ympäristötaiteeseen Oranki Art -ympäristötaidepuistossa, lounastimme kodassa ja tutustuimme toisiimme erilaisten leikkien ja harjoitusten kautta. Taidetyöskentely tapahtui metsässä lumen kanssa.
18
Saavuttuamme Orankiin talvipäivä oli aurinkoinen ja kirkas. Perheet innostuivat heti tekemään lumipalloja, lumiukkoja ja leikkimään lumisotaa.
Alussa järjestimme aloitusleikin, jossa opettelimme toistemme nimiä. Sitten lähdimme tutustumaan harjun teoksiin. Lapset jatkoivat lumipallojen heittelyä ja pyyhkivät
teoskyltit esiin lumen alta. Ninni Korkalo kertoi teoksista. Perheet ihastelivat luontoa,
sen puhtautta ja ottivat paljon valokuvia teosten äärellä. Yksi isä videokuvasi koko
retken. Päästyämme kodalle, levitimme eväät ja lämmitimme keittoa, teetä ja kahvia. Osa perheistä oli myös tuonut mukanaan yhteisesti jaettavia eväitä. Ruuan lomassa istuimme kodassa ja keskustelimme ruokakulttuurista. Tunnelma oli välitön.
Ruuan jälkeen leikimme vielä hetken esimerkiksi ns. karttaleikkiä, jossa maahan piirretään maapallo, johon jokainen vuorollaan merkitsee missä on syntynyt, missä asuu
nyt ja minne haluaisi uutta. Perheet osallistuivat ennakkoluulottomasti ja iloisesti.
Leikit edistivät tasavertaisuutta, ryhmäytymistä ja hyvän ryhmädynamiikan muodostumista ohjaajien ja osallistujien välillä.
Leikkien jälkeen Tuomas ja Ninni lähtivät perheiden kanssa metsään katsomaan teosta, jota aikaisemmissa Taide heijastaa -työpajoissa on tehty vuodesta 2010. Alkupe19
räisen suunnitelmaan mukaan oli tarkoitus jatkaa tai muuttaa jo olemassaolevia teoksia luonnonmateriaaleilla kuten oksilla, kepeillä yms. Koska lunta oli satanut niin
paljon ja perheet innostuivat lumesta, päätimme, että teoksia voisi jatkaa lumella.
Perheet kiiruhtivat heti edellisenä keväänä rakennetun kammin luokse ja alkoivat
päällystämään sitä lumella.
Perheet keksivät välittömästi oivallisia ja erilaisia työskentelymetodeja kuten lumen
kuljetus isoja lumipalloja jonossa heittelemällä ja vastaanottamalla ja taputtelemalla
majan puurakenteisiin lunta sisältä ja ulkoa. Yksi isä seurasi työskentelyä dokumentoimalla tapahtumaa videokameralla. Kaksi äitiä eivät osallistuneet rakentamiseen,
toinen seurasi työskentelyä vierestä ja toinen jäi kodalle lämmittelemään ja keskustelemaan Hannan kanssa. Kodalle jääneellä äidillä oli selvä tarve keskustella ja kertoa
omaa selviytymis- ja kotoutumistarinaansa. Majan rakentaminen näyttäytyi hauskana, sitä jaksettiin viimeistellä ja valmiista työstä oltiin ylpeitä ja sen edessä otettiin
poseerauskuvia.
Perhepotretti Orangissa.
20
Perheet keksivät välittömästi oivallisia ja erilaisia työskentelymetodeja kuten lumen kuljetus isoja
lumipalloja jonossa heittelemällä.
Työskentelyn jälkeen palasimme kodalle lämmittelemään ja juomaan teetä ja kahvia.
Paluumatkalla keräsimme osallistuneilta perheiltä, sekä vanhemmilta että lapsilta
palautetta kaavakkeen muodossa.
Saadun palautteen perusteella perheet tykkäsivät päivästä. Vanhemmat kokivat, että
luovuus näkyi päivän aikana monella eri tavalla. Luonto koettiin elämyksellisenä ja
palautteessa mainittiin myös kiitollisuus siitä, miten mukavaa on että Suomessa
luonto on niin lähellä. Yksi perhe arvosti kovasti sitä, että päivän aikana puhuttiin
vain suomea.
“It was wonderful and good experience and to get meet other families and to
meet such great finnish friends. During the day we learned how creativity can
be shown in different ways.”
Lasten ja nuorten palautteissa oltiin innostuneita siitä, että tuli uusia ideoita miten
21
taidetta voi tehdä. Lapset toivoivat lisää samanlaisia retkiä. Monille työskentely lumen kanssa oli mieluista. Yhdessä tekemisestä tykättiin.
“Opin päivän aikana pelata lumen kanssa ja tiesin että lumi on rikkaus.”
Turkoosi huone Torniossa
Tornion työpajaan osallistui yhteensä seitsemän Kemin lyseon lukion valmentavan
luokan nuoria ja kaksi ohjaajaa: Ninni Korkalo ja Hanna Levonen-Kantomaa. Yhteyshenkilönä toimi heidän suomen kielen opettajansa Saija Anttila. Työpaja oli rakennettu kaksipäiväiseksi. Työpaja toteutettiin Aineen taidemuseolla Torniossa, osin sen
takia että sieltä tarjottiin sopiva työpajatila, mutta myös koska samaan aikaan Pohjoinen mediakulttuuriyhdistys Magneetti järjesti Import - Export taidenäyttelyn Torniossa ja Haaparannalla. Työpajan yhteydessä oli myös mahdollisuus nähdä keväällä
2013 Turkoosi huone -projektissa toteutettu valokuvasarja.
Saavuimme Aineen taidemuseolle hyvissä ajoin ja saimme kohta tietää, että tanssija
Titta Courtin näyttelykierros alkaisi samaan aikaan kuin työpajamme ja siihen ei ollut
muita osallistujia. Päätimme, että tanssin ja liikkeen keinoin voisimme lämmitellä
ennen kuin alkaisimme töihin. Ryhmän tullessa museolle, kerroimme lyhyesti mitä
tulisimme tekemään työpajassa. Osallistuimme Titan kierrokselle ja jatkoimme tutustumisleikeillä.
Alkulämmittelyiden jälkeen siirryimme työpajatilaan ja aloitimme “Mitä osaan, mistä
olen kiinnostunut, mitä haluan oppia” -harjoituksella. Huomasimme tämän tehtävän
yhteydessä, että ryhmän suomen taito oli heikompi kuin mitä olimme olettaneet.
Nuoret kertoivat tehtävän pohjalta ajatuksistaan tulevaisuutensa liittyen. Tämän
jälkeen siirryimme reippaasti kollaasiharjoitukseen, jossa kielitaito ei korostu vaan
keskiössä on visuaalinen toiminnallinen tekeminen.
22
Jälkikäteen ajateltuna ensimmäistä harjoitusta olisi voitu muokata vielä yksinkertaisemmaksi esimerkiksi käyttää sanojen tilalla symboleja sekä kuvia ja sanallistaa ajatuksia kuvien kautta. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että ryhmä keskittyi hyvin
tekemiseen.
Nuoret kertoivat kollaasien pohjalta tulevaisuuden haaveistaan. Yksi kertoi haluavansa maahanmuuttajien opettajaksi, toinen muusikoksi ja kolmas halusi oppia kieliä. Yhdellä oli haaveita vauhdikkaasta tulevaisuudesta. Tämän harjoituksen kautta
huomasimme, että nuoret halusivat tuoda esiin omaa persoonansa kuvien kautta.
Vaikka kielitaito ei vielä riittäisikään vitsailuun, voi omaa huumorintajua tuoda esiin
yhdistelemällä kuvia ja kertoa niistä.
Seuraavana päivänä aloitimme työskentelyn katsomalla erilaisia muotokuvia eri aikakausilta. Mukana oli kuvia muun muassa Egyptin korkeakulttuurista, renessanssista
ja nykyvalokuvasta. Nuoret vaikuttivat nauttivan kuvien katsomisesta ja siitä oivalluksen hetkestä, että samalla kertaa voidaan tutustua korkeakulttuuriin, populaariin
ja alakulttuureihin. Vaikka tilanne oli luentomainen, nuoret osallistuivat kommentoimalla välittömän tuntuisesti, esimerkiksi luetellen katsotun maalauksen värejä.
Kuvaesityksen jälkeen siirryimme työpajatilaan, jonne olimme levittäneet rekvisiittaa
muotokuvatehtävää varten. Nuoret valitsivat jonkin mieluisan esineen tai vaatekappaleen, jonka jälkeen he pareittain siirtyivät toiseen huoneeseen “valokuvausstudioon”.
23
Studiossa nuoret saivat poseerata
taustakankaan edessä ja vuorollaan
olla valokuvaajia. Kuvia otettiin kahdella eri kameralla, digi- ja polaroidkameroilla.
Nuoret saivat itselleen polaroid-kuvan mukaan. Studioaikaa odotellessaan työpajatilassa valmistauduttiin kuvauksiin ja nuoret palasivat uudelleen hauskalla tavalla rekvisiittapöydän äärelle kokeilemaan eri vaatekappaleita ja testaamaan tavaroita. Tunnelma oli hilpeä ja rento, vaikka nuoret olivat muuten olleet aika ujoja. Kuvausten
jälkeen katsoimme yhdessä valokuvia ja keräsimme palautetta. Palautteen perusteella nuoret tykkäsivät työpajasta ja toivoivat, että se oli jatkunut pidempään. Vaikka
pajan kesto oli suhteellisen lyhyt, huomasimme että toiminta työpajassa oli lisännyt
heidän itseilmaisuaan.
Pajan päätteeksi kävelimme Import - Export -näyttelyn valtaamaan galleriatilaan,
jossa oli esillä mediataidetta ja myös Turkoosi huone -valokuvasarja. Kerroimme valokuvasarjan tekoprosessista ja nuoret oivalsivat itsekin juuri olleensa mukana Turkoosin huoneen kaltaisessa tilassa.
24
Galleriaympäristö toimii
Galleria Napassa pidettyyn työpajaan osallistui 8–11 Lapin ammattiopiston opiskelijasta koostuva ryhmä Rovaniemeltä. Ryhmässä oli huomattavasti vanhempia osallistujia (17–40-vuotiaita) kuin aikaisemmissa työpajoissa, joita ohjaajat ovat pitäneet.
Työpaja oli kaksipäiväinen ja saman sisältöinen kuin Torniossa pidetty. Yhteyshenkilönä toimi ryhmän suomen kielen opettaja Sinikka Vuonokari- Kämäräinen. Opettaja
oli paikalla ja osallistui työpajoihin molempina päivinä.
Osallistujien saapuessa Galleria Napaan Ninni esitteli näyttelyä ja kertoi Lapin taiteilijaseurasta. Aloitimme työpajan leikeillä, jotka olivat osalle jo entuudestaan tuttuja.
Yksi piti leikkejä liian lapsellisina, eikä siitä syystä halunnut osallistua. Tämä saattoi
vaikuttaa myöhemmin tehtäviin harjoituksiin ja seuraavalta kerralta pois jäämiseen.
Pidimme työpajojen sisällöt mahdollisimman samanlaisina, koska halusimme saada
vertailtavaa tietoa ja onnistuimmekin siinä. Leikit ja harjoitukset ovat olleet täysin
samoja nuorten ja aikuisten ryhmille. Aikuisryhmän kanssa työpajan aloitusta, tutustumista ja jäänmurtamista voitaisiin miettiä enemmän aikuisnäkökulmasta, ettei
yhdessäolosta tule vaivaannuttavaa. Halusimme käyttää hyväksi taidelainaamon tilaa, jossa on paljon erilaisia kuvia. Pyysimme jokaista osallistujaa valitsemaan yhden
kuvan, josta pitää tai joka kertoo jotakin itsestään. Tämä harjoitus vaikutti toimivan
paremmin. Ryhmä katseli kiinnostuneena teoksia ja moni löysi useamman kuin yhden. Kävimme valinnat läpi vuorotellen. Tässä oli välillä keskittymisen kanssa vaikeuksia ja kaikkia ei kuunneltu.
Itse työpaja alkoi “Mitä osaan/mistä olen kiinnostunut/mitä haluan oppia” tehtävällä, jonka jälkeen ajatukset muunnettiin kuviksi kollaasin muotoon. “Mitä
osaan” ja “Kollaasi” -tehtävät menivät melko hyvin ja vaikka kaikki eivät kirjoittaneet
paljon asioita, he halusivat kuitenkin jakaa asioita kertomalla asioista joita osaa esimerkiksi viittä kieltä tai kiinnostuksenkohteista.
25
Kollaasin tekoa työpajassa Galleria Napassa.
Yksi opiskelijamies edelliseltä kerralta jäi pois ja kolme uutta tuli tilalle kesken työpajan. Osallistujat tulivat paikalle eri aikoihin johtuen erilaisista kyydeistä. Kun paikalla
oli 8 osallistujaa, aloitimme päivän muotokuva-aiheisella kuvaesityksellä. Ninni kertoi
lyhyessä esityksessä muotokuvan perinteestä aina Egyptin ajoista nykypäivään. Esityksen tavoitteena oli pohjustaa työpajan teemaa. Kerroimme, että aioimme tehdä
valokuvia, joissa aiheena ovat omakuva ja omat haaveet.
Keittiössä oli pöytä täynnä rekvisiittaa. Annoimme heille A3-kokoista paperia ja graffittitusseja, joilla voisi kirjoittaa tai kuvata jotakin itseensä liittyvää. Työskentely alkoi
hyvin reippaasti. Ryhmää ei tarvinnut innostaa tai kehottaa.
Ensimmäisenä otimme polaroid-testikuvat. Suurin osa ryhmästä halusi tehdä kuvaan
jotakin itse. Osalla oli A3-paperille piirrettyjä kuvia ja osalla tekstiä esim. Zenitjalkapallojoukkue, Somaliassa kasvava puu, joka tekee makeita hedelmiä yms. Rek-
26
visiitasta suositumpia olivat hatut ja pokaali. Yksi nuori mies uppoutui täysin omaan
piirustukseensa.
Maalaamisesta ja piirtämisestä tuli palautetta, että sitä olisi kiva tehdä. Ryhmä ehdotti myös, että voisi olla työpaja, jossa voisi valita mitä haluaa tehdä (valokuvaus/piirtäminen/maalaus). Ryhmä oli hyvin humoristinen ja suomen kielen taidoiltaan
hyvä. He vitsailivat hyödyntäen suomen kieltä. Moni ryhmäläisistä nautti myös keskustelusta ja opettajan läsnäolo vaikutti ryhmään todella positiivisesti.
Työpajan puolessa välissä mukaan tuli vielä kolme poikaa, jotka jättäytyivät ryhmästä
syrjemmälle. Ryhmän oma opettaja ohjeisti työpajan kulusta myöhemmin saapuneita, jolloin dynamiikka ja tilanne eivät rikkoutuneet. Kuvataiteilija Tuomas Korkalo
opasti digikameran käytössä ja ryhmä kuvasi toisensa vuorotellen.
Lopussa söimme eväät ja katselimme polaroidkuvia. Jokainen sai valita yhden oman
kotiin vietäväksi. Keskustelimme siitä, minkälaista työpajassa oli ollut, keräsimme
kuvaluvat ja palautteet.
Palaute oli positiivista. Ryhmä oli nauttinut olostaan. Ehdotuksiakin tuli: digikamera
pois, dokumentointivastuu toiselle ohjaajalle, arvioi ryhmää tarkemmin ennen työpajaa, että harjoitukset ovat sopivia. Ryhmä ehdotti myös vallinnaistyöpajaa, jossa voisi
valita mieleisen tekniikan esim. maalaus, piirustus tai valokuva. Joku ehdotti, että
valmiit teokset huutokaupattaisiin. Ryhmälle näytti olevan tärkeää, että voisi tehdä
fyysisen taideteoksen ja nähdä sen esillä esim. näyttelyn muodossa.
27
Polaroid kuvia Galleria Napassa.
Ryhmä oli todella kiinnostunut oppimaan uutta, joten tulevaisuudessa heille voisi
tarjota esim. maalaustyöpajaa, jossa kaikki tehtäisiin alusta asti itse. Monelle oli kiinnostavaa, että työpaja oli uudessa paikassa, ryhmä tykkäsi galleriaympäristöstä. He
valokuvasivat näyttelyn teoksia paljon ja keskustelivat ja tulkitsivat niitä. Ryhmälle oli
innostavaa päästä kertomaan, mitä he ajattelevat tai mitä he näkevät teoksissa. Taide heijastaa -työpajoista ja Taide kotouttaa -piloteista saatujen kokemusten pohjalta
voimme todeta, että Galleria- ja näyttely-ympäristö toimii erinomaisesti taidepajojen
järjestämiseen.
28
4. Taide kotouttaa -projektin tulokset
4.1. Taidetyöpajojen mahdollisuudet ja haasteet
Sekä esiselvityshankkeen kartoitustyö että käytännön pilottityöpajat osoittavat, että
taiteen soveltamisella kotoutumistyössä on myönteisiä vaikutuksia. Taiteen kautta
itse tekemällä ja kokemalla ymmärrys toisia ihmisiä kohtaan kasvaa. Taidetyöskentely vahvistaa itseilmaisua ja kiistatta myös itseluottamusta. Taidetoiminnan kautta
myös tutustuminen uuteen kotikaupunkiin saa uusia näkökulmia. Taide kotouttaa piloteista ja Taide heijastaa -työpajoista kerätyn palautteen perusteella taidetyöskentelyn kotoutumisvaikutukset tulisivat voimakkaammin esiin sekaryhmissä, joissa
olisi sekä maahanmuuttajataustaisia- että kantasuomalaisia, sen sijaan, että kantasuomalaiset ovat vain auktoriteettiasemassa opettajina tai ohjaajina. Sinikka Vuonokari-Kämäräinen huomautti, että kielen oppimisen ja kotoutumisen suurin este on
tasavertaisten kontaktien puute kantasuomalaisiin. Valitettavan usein ainoat kontaktit ovat viranomaisiin. Monilta maahanmuuttajataustaisilta nuorilta ja aikuisilta puuttuvat tyystin kontaktit tai ystävyyssuhteet kantasuomalaisiin. Taidetyöpajat voisivat
näin mahdollistaa tasavertaisen yhdessä toimimisen sekä ihmissuhteiden ja verkostojen kehittymisen.
Haasteet puolestaan liittyvät usein rahoitukseen, palvelurakenteisiin ja jatkuvuuden
epävarmuuteen. Tämä kävi ilmi myös kartoitustyössä käsitellyistä projekteista muualla päin Suomea ja Eurooppaa. Parhaimmassa tapauksessa kaupunki on lähtenyt
mukaan hankkeeseen omarahoitusosuudella ja myöhemmin ostanut esimerkiksi taiteilijoiden suunnittelemia työpajakokonaisuuksia palveluina työryhmiltä ja vapaan
kentän toimijoilta, mikä olisi ihannetilanne myös täällä Rovaniemellä.
Muut haasteet liittyvät ryhmän toimintaan esimerkiksi miten huomioida heterogeeniset ryhmät ja osallistujien toiveet. Osallistujien taustat ja lähtökohdat taiteeseen ovat myös hyvin erilaisia. Joku on maalannut aikaisemmin ja käynyt teatterissa.
29
Joku toinen on joskus kuullut, että pommitetun kotikaupungin raunioista voi löytää
taidemuseon kivijalan, että heidänkin maassaan on ollut kulttuuria.
Työpajojen ohjaamisen, suunnittelun ja toteuttamisen näkökulmasta katsottuna ikäryhmällä, sukupuolella ja koulutustaustalla on merkitystä. Olisi hyvä, jos työpajaa
suunniteltaessa voisi kohdentaa aiheen tai teeman ryhmälle sopivaksi. Ryhmädynamiikan kannalta on aina hyvä, jos edes muutamalla osallistujalla olisi aito kiinnostus
tekemiseen. Tosiasiassa kaikkien ei tarvitse olla kiinnostuneita. Toiveena on, että
tekemisestä jäisi osallistujille ns. hyvä fiilis. Tekemisen ei saisi olla ahdistavaa tai pakotettua. Tämä koskee erityisesti ryhmiä, joita ei tavata monta kertaa ja joiden työpajasarja on tiivis.
Toisaalta joissakin keskusteluissa kävi ilmi, että monille ohjaajille ryhmän kokoonpanoa tärkeämmäksi on noussut työpajojen kesto ja ryhmien pieni koko. Pitempikestoisissa työpajoissa ja pienessä ryhmässä voidaan rakentaa luottamusta ohjaajan ja
ryhmään osallistujien välillä. Musiikinopettaja Tom Serratti kertoo, että Verson taide-, kulttuuri- ja ilmaisupajoissa(Taikuri), joita järjestettiin kuusi tuntia viikossa, luottamuksen syntyminen oli lähtökohta työskentelylle. Työpajoissa haluttiin nimenomaan vahvistaa osallistujien omaa identiteettiä ja jakaa kokemuksia ja muistoja
tästä päivästä, mutta myös menneisyydestä.
Kassandran projekteissa Koivu ja tähti ja Uusi koivu ja tähti tuli esille osallistujien
sitoutumiseen liittyvät haasteet. On turhauttavaa suunnittelijan ja ohjaajan näkökulmasta tehdä töitä rahoituksen eteen, suunnitella taidetyöpajoja ja mainostaa niitä, jos tieto ei tavoita ihmisiä. Ja vaikka tavoittaisikin osallistujia, haasteena voi olla,
miten saada heidät sitoutumaan pitkäjänteisesti toimintaan.
Kohtaamisia -projektissa oli aluksi jonkin verran haasteita nuorten tavoittamisessa.
Keskeiseksi henkilöksi tiedottamiseen liittyen tai linkiksi nousikin heidän oma suomen kielen opettajansa Irma Sarvola. On tärkeää, että yhteys oppilaitoksen opettajaan toimii. Yhteyshenkilön tärkeys huomattiin myös Taide kotouttaa -pilotteja järjestettäessä.
30
Jokaisen odotuksia on mahdotonta täyttää. Lähtökohta ihmisten kanssa tapahtuvan
työn äärellä on, että ristiriitoja ja kysymyksiä nousee aina. Olennaista on, että niistä
keskustellaan ja omaehtoiselle työskentelylle annetaan tilaa, kun sen aika on.
Sukupuolella on väliä
Selvityksessä mukana olleissa projekteissa niin kutsutut “ristiävät erot” ovat korostuneet, kun osallistujien ja ohjaajien taustat ovat eronneet toisistaan niin uskonnon,
yhteiskuntaluokan, iän kuin etnisen taustansakin puolesta. Uhkana voidaan nähdä
se, ettei näitä eroja huomioida tai niiden merkityksiä tunnisteta. Havaintomme perustuvat tähän selvitykseen sekä aiemmin ohjaamiimme taidetyöpajoihin, joista osa
on ollut tyttöryhmiä ja osa sekaryhmiä.
Miten voimme sitten järjestää tilanteita ja paikkoja, joissa voidaan turvallisesti ja
rakentavasti ottaa esille sukupuoleen liittyviä kysymyksiä? Sukupuolesta keskustelu
voi tuoda vahvoja näkemyksiä ja tunteita pintaan, oli kyse sitten mistä tahansa yksilöstä tai ryhmästä. Se tuo usein esiin tiedostamattomia käsityksiä ja asenteita siitä,
minkälaisia rooleja ja odotuksia sukupuoleen liittyy. Tämä on myös haaste ohjaajalle,
koska hänen on jossain määrin ensin tiedostettava omat sukupuoleen liittyvät käsityksensä ja ennakkoluulonsa, jotta niitä voidaan käsitellä ryhmätilanteessa. Tyttö- ja
poikaryhmät voivat mahdollistaa näistä eroista (esim. minkälainen naisen asema on,
miten sukupuoli käsitetään omassa uskonnossa) luottamuksellisen keskustelun, kun
ohjaajalla ja ryhmällä on yhteinen lähtökohta. Tämä voi myös antaa valmiuksia käsitellä sukupuoleen liittyviä asioita myös sekaryhmissä.
Kesän 2013 aikana Taide heijastaa -työpajoihin osallistuneelle tyttöryhmälle tehdyistä haastatteluista ilmeni, että sukupuolen huomioimisella on tärkeä rooli siinä, miten
syvällistä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tulee taidetoiminnassa.
31
Vuorovaikutustilanteita voi helpottaa, kun on jokin yhdistävä taustatekijä kuten sukupuoli. Keskusteluissa ja haastatteluissa tuli esiin, että maahanmuuttajataustaisen
näkökulmasta on mielekästä, että toiminnassa otettaisiin nimenomaan huomioon
ihmisiä yhdistävät asiat, koska useimmiten korostuu kaikki se, mikä erottaa ihmiset
toisistaan.
Nii, koska siis jos puhutaan nyt meistä ni, jokaisella on oma uskonto, jokaisella tarkoitus että tämä juttua ei voi kertoa niiku pojan
eessä ni tai jotaki semmosta ni olis silloin vähän rajoituksia ja että
mie en voi kertoa tätä, sä et voi kertoa tätä ja…
siis nii-i ! ku mietitää että se mikä tapahtuu minulle ni on tapahtunut sulle tai tapahtuu sinulle ja jotaki semmosta (Tyttö 16 vuotta)
Sukupuoli ei kuitenkaan aina nouse esiin ihmisiä yhdistäväksi tekijäksi. Tom Serratti
Verso - hankkeen Taikurityöpajoista kertoi, että enemmän korostui ohjaajien ja ryhmän yhteinen maahanmuuttajatausta. Ryhmässä oli esimerkiksi paljon aikuisia miehiä, jotka lähtivät taidetoimintaan innolla mukaan ja he eivät kokeneet naisohjaajan
kanssa työskentelyä ongelmaksi. Taikuripajoihin osallistuneet miehet olivat hyvin
motivoituneita. Ensimmäisessä keskustelutilaisuudessa noussut huoli miesten saamisesta mukaan ei välttämättä olekaan ongelma. Serratti kuitenkin muistuttaa, että
tämä riippuu paljon ryhmästä. Välillä on ihan paikallaan järjestää toimintaa erikseen
naisille ja miehille.
Suomenkielen opettaja Sinikka Vuonokari-Kämäräinen Lapin ammattiopistosta sanoi,
ettei sukupuolella ole enää ihan niin paljon väliä, kun maahanmuuttaja on asunut
Suomessa pidempään, oppinut kieltä paremmin ja joutunut opinnoissaan kohtaamaan eri sukupuolia. Ainakin tämä koskee miehiä, joille ei ole ammattikoulussa ollut
kenellekään ongelma, jos opettaja on nainen. Hän huomautti kuitenkin, että joskus
on naisopiskelijoita, jotka eivät osallistu koulun ulkopuolella mihinkään, jos mukana
on myös miehiä. Tällaisille naisille olisi parempi olla työpajassa naisten kesken, koska
todennäköisesti vain silloin voisi syntyä luottamuksellista keskustelua.
32
Perheitä yhdistävästä toiminnasta on saatu hyviä kokemuksia muun muassa Taide
heijastaa kesäleirin perhepiknikistä kesällä 2010 ja Taide kotouttaa -projektin Oranki
Art perhepäivästä syksyllä 2013. Perhepäivissä tulee myönteisesti näkyväksi perhekuntien moninainen tapa toteuttaa omia perhe- ja sukupuoliroolejaan.
Taikuripajoissa ja kotokoulutuksessa työskennellyt Serratti kertoi, että työskentelyn
esteeksi saattaa joskus tulla ohjaajan omat negatiiviset ennakkoasenteen esimerkiksi
siitä, minkälainen on nuorten turvapaikanhakija miesten ryhmä. Ohjaajan ennakkoluulot saattavat vahvistaa vaikeaksi leimatun ryhmän ja ohjaajan vastakkainasettelua, jolloin luottamusta ei synny ja työskentelystä tulee hyvin vaikeaa. Ohjaajilta vaaditaan siis herkkyyttä kohdata ryhmä kuin ryhmä avoimesti samalla tiedostaen omat
sukupuolirooleihin liittyvät ennakkoasenteet. Oli kyse minkälaisista haasteista tahansa on taidetyöskentelystä ja työpajoista hedelmällistä käydä palautekeskustelua ohjaajatoverin tai kollegan kanssa.
Taiteidenvälisyydestä on etua
Taiteidenvälisyys ja monialaisuus näkyvät selvityksemme esimerkkiprojekteissa kantavana voimana. Monialaisuus on mahdollistanut kokonaisten taideproduktioiden
valmistamisen kuten Kohtaamisia -projektin Narske -talvitaide-esityksen, Taide heijastaa -projektin Turkoosi huone- valokuvasarjan ja Hijab monologues -esityksen. Eri
ammattilaisten osaamisen hyödyntäminen on antanut projekteille näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Lisäksi taiteidenvälisyys on houkutellut erilaisia osallistujia mukaan.
Taideohjaajien näkökulmasta eri alojen taiteilijoiden yhteistyö mahdollistaa useampien eri työmuotojen ja harjoitteiden käytön ja tarkemman suunnittelemisen, kun ei
tarvitse osata kaikkea itse. Esimerkiksi esittävän taiteen tekijöillä on hallussaan luontaisesti ryhmäyttäviä tehtäviä, leikkejä ja harjoitteita kuin kuvataiteilijoilla.
Sirkustaiteilija Mette Ylikorvan mielestä taiteidenvälisyys on ensisijaisesti väline, jossa parhaimmillaan tavoitetaan kahden eri taiteen alan kautta täydellisen vapautumisen hetken. Erityisen myönteisenä kokemuksena Mette nostaa yhteistyön syksyllä
33
2012 Taide heijastaa -taidetyöpajoissa, jossa sirkus ja kuvataide törmäytettiin. Harjoitukset olivat innostavia ja syöksykierteen tavoin ne veivät esitysideaa eteenpäin.
On kuitenkin huomioitava, että vaikka taiteidenvälinen ja taiteilijoiden välinen työ
voi sujua hyvin, voi vastaan tulla myös “kielimuureja”. Toisin sanoen eri taidemuodoilla on oma historiansa ja taustansa, jotka vaikuttavat ammattisanastoon ja siihen
miten teoksia työstetään. Yhteistyön sujumisen kannalta on tärkeää, että yhteinen
päämäärä on selvästi esillä niin ohjaajille kuin myös ryhmälle.
Haastateltujen taideohjaajien mukaan olisi hyvä, jos työpajoja, kursseja tai teoksia
valmistavat ohjaajat tutustuisivat toistensa ammatilliseen kieleensä ja työmuotoihin
etukäteen. Nukketeatteritaiteilija Johanna Salo kertoi, että eri alojen taiteilijoiden
törmäyttämisessä olisi ihanteellista, jos myös ohjaajat ja ryhmä voisivat tutustua
toisiinsa jo ennen varsinaisten työpajojen aloittamista. Tämä mahdollistaisi sen, että
työskentelyä voidaan kohdistaa juuri kullekin ohjaajalle ja ryhmälle sopivaksi.
Ryhmien ominaispiirteet kuten ikä, sukupuoli ja kokemukset taiteellisesta työskentelystä vaikuttavat tehtävien, harjoitusten ja produktioiden suunnittelemiseen. Joskin
hyvin suunnitellusta rungosta täytyy voida myös poiketa vuorovaikutustilanteen ehdoilla. Salo huomautti vielä, että kun taidetoimintaan perehdytetään uusia taideohjaajia ja taiteilijoita on tärkeää, että uudelle ohjaajalle kerrotaan, mitä saman ryhmän
kanssa on aikaisemmin tehty, mihin suuntaan toimintaa ollaan viemässä ja mitä toiminnalla halutaan saavuttaa.
Taidetyöpajojen ollessa lyhytkestoista ja epäsäännöllistä, esimerkiksi taloudellisista
syistä johtuen, on toiminnan suunnittelu ja toteutus sekä eri taiteenalojen ohjaajien
perehdytys toisinaan erittäin haastavaa. Jos toiminta saadaan säännölliseksi ja tätä
kautta ryhmän luottamus saavutetaan, tulee taidetoiminnasta mielekästä ja antoisaa
niin ohjaajille kuin osallistuville.
Taiteidenvälisyyteen taidetyöpajoissa voidaan soveltaa projektityön hyviä käytäntöjä, tavoitteet ovat selviä ohjaajille ja ryhmälle ja ohjaajat ovat selvillä toistensa vas34
tuualueista ja roolista. Tämä korostui projektin aikana käydyissä keskusteluissa sekä
ohjaaja-haastatteluissa.
Toiminta yhteisenä kielenä
Maahanmuuttajien parissa toteutuvan soveltavan taiteen lähtökohta on, että vaikka
yhteistä kieltä ei ole, on mahdollista kohdata toinen ihminen, kokonainen ryhmä ja
toimia yhdessä. Taide toimii välittävänä siltana vuorovaikutukseen. Nonverbaalisuus,
varsinkin vasta maahan tulleiden ryhmien kohdalla, ei kuitenkaan tarkoita, että työpajoissa olisi hiljaista. Työpajatilanteissa kohtaa lähes poikkeuksetta kaikkea muuta
kuin ujoja, passiivisia ja sisäänpäinkääntyneitä henkilöitä. Pikemminkin vastassa on
ihmisiä, joilla on palava halu oppia uusia asioita.
Työpajoissa yhteiseksi kieleksi muodostuukin itse toiminta – taide. Käytännössä tämä
tarkoittaa, että esimerkiksi taidetyöpajan teemaa käsitellään havainnollistamalla
kuvien tai esineiden avulla. Musiikki ja erilaiset äänet ovat osoittautuneet loistavaksi
keinoksi saada tietty vire työpajatilanteeseen. Myös leikit toimivat tienä ryhmädynamiikkaan.
Sinikka Vuonokari-Kämäräinen ja hänen opiskelijaryhmänsä Lapin ammattiopistosta
osallistuivat nuorille aikuisille järjestettyyn Taide kotouttaa -työpajaan Galleria Napassa Rovaniemellä. Hän toi esiin, että harjoitus, jossa katsoimme ja tulkitsimme
taidelainaamon teoksia, toi taiteen kokemisen toisaalta subjektiiviselle tasolle, mutta
yhtä aikaa antoi osallistujille tilaisuuden kertoa jotakin itsestään – sillä tasolla kun
itse halusivat. Vaikka ryhmä tunsikin toisensa melko hyvin, on paljon asioita, joita ei
jaeta tavallisessa ryhmäopetuksessa. Voidaankin todeta, että taidetyöpajat mahdollistavat uudenlaisen jakamisen tilan, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus syventyy.
35
Työpajakuva Taide heijastaa -projektista.
Toiminnan ollessa keskiössä korostuu väistämättä ohjaajien herkkyys, sensitiivisyys ja
intuitiivinen läsnäolo työpajatilanteessa. Mette Ylikorva puhuu työpajatilanteen rytmin ja ajoittamisen tärkeydestä sekä valppaudesta havaita osallistujien reaktiot. Tämä on tärkeä huomioida myös silloin, kun palautteita kerätään osallistujilta, joiden
suomen kielen taito on heikko. Tällaisissa tilanteissa ei tulisi vähätellä reflektointiin
mahdollistavia muita keinoja eikä katseita, hymyjä, naurua ja muuta sanatonta viestintää. Palautetta voi kerätä kuvin, piirroksin tai valokuvin ja sen rinnalla luottaa
myös kokemustietoon.
36
4.2. Konkreettiset työtavat ja hyvät käytännöt
Tähän kappaleeseen olemme koonneet selvityksessä esiin nousseita käytännön ohjenuoria, joita voi huomioida ennen taidetyöpajojen järjestämistä.
Ajankohta, paikka ja tiedottaminen
Työpajan ajankohta ja paikka tulisi olla mahdollisimman saavutettava kohderyhmälle. Peruskoulua käyville lapsille tai nuorille toiminta voi toteutua koulupäivän aikana,
jolloin asiasta voidaan sopia opettajan kanssa, tai iltapäivällä tai illalla järjestettävä
työpaja. Jos paikalle halutaan kutsua nuoria tai aikuisia, saattaa monilla olla iltaisin
koulua tai harrastuksia. Mikäli aikataulusta halutaan mahdollisimman toimiva, voidaan ryhmä kutsua suunnittelemaan sitä yhdessä.
Paikan varaaminen tulee tehdä ajoissa, joissakin harrastustiloissa jopa puoli vuotta
aikaisemmin. Riippuen siitä, onko kyseessä maalaus- tai sirkustyöpaja tarvitaan erilaisia tiloja. Pienryhmille paikan löytäminen ja varaaminen on huomattavasti helpompaa.
Jos järjestettävä taidetoiminta ei ole osana koulua tai opiskelua, kasvaa tiedotuksen
merkitys. Toiminnasta voidaan käydä kertomassa koulussa, mutta tehokkainta on
edelleen suusta suuhun menevä mainospuhe. Muutaman osallistuvan rekrytoiminen
osaksi työpajatiedotusta on hyvin toimivaa.
Kesto ja ryhmäkoko
Lyhyet työpajat sopivat monen kiireisen koululaisen ja opiskelijan arkeen ja varsinkin
nuoret pääsevät tekemiseen nopeasti kiinni. Viikonloppuina järjestettävät päivän
pituiset työpajat tai taideretket soveltuvat myös perheille, joille pitkäkestoista toimintaa on vaikea suunnitella perheenjäsenten eriävien aikataulujen vuoksi. Myös
lyhytkestoisimmissa taidetyöpajoissa erilaiset perheet tutustuvat toisiinsa ja kohtaavat toisensa luontevasti tekemisen äärellä, mitä ei välttämättä muuten tapahtuisi
arkielämässä.
37
Kun taiteelliselle työskentelylle annetaan aikaa pienryhmässä, syventyy ihmisten
välinen vuorovaikutus, ymmärrys itse taiteellista prosessia kohtaan lisääntyy ja kypsyy. Luonnollisesti myös taideohjaajan ja ryhmän väliset siteet lujittuvat ja luottamus
lisääntyy. Pitkäkestoisissa taidetyöpajoissa ja taideproduktioissa on mahdollista käyttää vaativampia taiteellisia työmuotoja ja käsitellä aiheita, jotka vaativat ryhmän
välistä luottamusta. Työskentelystä tulee tällöin henkilökohtaisempaa ja tämä on
niin ohjaajalle kuin myös osallistujille palkitsevaa.
Työpajan sisältö, materiaalin ja tekniikan valinta
Työpajan sisältöä suunniteltaessa tulee miettiä tavoitetta. Halutaanko toiminnalla
lisätä osallistuvien itseilmaisu keinoja, tukea kielitaitoa, vahvistaa itsetuntoa, innostaa taiteen tekemiseen, tarttua johonkin ryhmää puhuttavaan aiheeseen taiteen
keinoin tai ratkaista jokin osallistuvia koskettava ongelma, ehkä toteuttaa kokonainen taideteos.
Työpajan onnistumisen kannalta on etua, jos ohjaaja työpari on tuttu entuudestaan.
Olisi myös hyvä tavata ohjattava ryhmä ja tutustua heidän mielenkiinnon kohteisiinsa, mikäli ryhmä on entuudestaan olemassa. Työpaja voidaan räätälöidä heille sopivaksi. Ryhmän oman opettajan kontaktointi ja hänen osallistuminensa työpajan
suunnitteluun ja toteuttamiseen edistää onnistumista. Parhaimmassa tapauksessa
toiminta mahdollistaa opettajan tutustumisen ryhmäänsä uudella tavalla koulumaailman ulkopuolella. Aina ryhmä ei ole yksittäinen luokka tai opiskelijaryhmä, tällöin
voidaan sopia yhteinen suunnittelupäivä, jossa tutustutaan toisiin ja suunnitellaan
yhteistä toimintaa.
Kun ohjaajilla on tiedossaan toiminnan tavoitteet ja ryhmän omat intressit, valitaan
käytettävä työtapa tai tekniikka. Erilaisten tutustumisleikkien, ryhmäyttävien harjoitusten ja taiteen menetelmien valinta riippuu osallistujien taustasta. Ovatko osallistujat juuri tulleet Suomeen vai asuneet jo useita vuosia ja minkä ikäisiä he ovat.
38
Työskentely
Työpajatilan tulee olla rauhallinen ja turvallinen ryhmälle. Aluksi on hyvä tehdä johdatteleva tehtävä, joka auttaa ryhmää rauhoittumaan työn äärelle. Tehtävät voivat
vaihdella rentouttavista hetkistä energiaa purkaviin lämmittelyharjoituksiin ja rauhassa luonnosteluun. Työskentelyä voi helpottaa sopiminen säännöistä, joita noudatetaan työpajan ajan. Esimerkiksi voidaan sopia, että kuunnellaan aina sitä kenellä on
puheenvuoro. Työskentelyyn tulee varata tarpeeksi aikaa, jottei osallistujille jää tunnetta kiireestä ja keskeneräisyydestä. Tuntisuunnitelma tai työpajan runko jäsentää
ohjaustilannetta.
Palaute ja työpajan kehittäminen
Palautteen saamisen kannalta työpaja on hyvä päättää yhteiseen loppukeskusteluun
tai rentoutukseen, joka kokoaa tehdyn työn ja antaa tilaisuuden kysymysten esittämiseen tai vaikeuksien ja oivallusten jakamiseen. Palautteen avulla työskentelyä voidaan kehittää. Samalla osallistujilla on mahdollisuus tulla kuulluiksi, mikä voi vahvistaa omaa toimijuuden ja osallisuuden tunnetta.
39
4.3. Kohti uusia polkuja – visioita tulevaisuuteen
Yhteisötaiteilija
Yhteisötaiteilija voi toimia itsenäisenä toimijana haluamansa ryhmän tai yhteisön
kanssa, jolloin hän itse hakee työskentelylleen ja projektilleen rahoituksen. Haasteena on kuitenkin taiteilija-apurahojen vähentyminen jopa katoaminen tulevaisuudessa. Toisena vaihtoehtona on, että yhteisötaiteilija toimii jonkin järjestön, yhdistyksen
tai yrityksen osana, jolloin tämä taho hankkii rahoituksen taiteilijan palkkaamiseen.
Yhteisötaiteilijan etuna on ryhmien pieni koko, toiminnan pitkäkestoisuus ja havahduttavat ja vaikuttavat nykytaideproduktiot.
Koulutusta taiteen soveltavista menetelmistä maahanmuuttajaryhmien opettajille
Nyt löytyy jo tietotaitoa taiteen soveltamista menetelmistä, jolloin maahanmuuttajaryhmien opettajien voidaan kouluttaa käyttämään näitä työtapoja taiteilijan työparina. Tavoitteena on, että kouluun voidaan palkata taiteilija, jolloin taiteilija ja opettaja
muodostavat moniammatillisen toimivan työparin.
Pedagogisten ja taiteellisten
työmenetelmien yhdistäminen tekee toiminnasta vaikuttavampaa. Etuna on myös,
että opettajalla on ryhmän tuntemus.
Kaupunki hankkii työpajoja ostopalveluina
Kaupungin hankkiessa taidetyöpajoja ammattitaiteilijoiden yhdistyksiltä, se saa
kulttuuriseen kotoutumisohjelmaansa sisältöä. Haasteena on palvelusopimusten
tekeminen ja rahoituksen onnistuminen kaupungin puolelta.
Kotoutumistyö sidotaan osaksi taidemuseoiden yleisötyötä
Projektissamme todettiin galleriatilan toimivan hyvin työpajatilana, joten toimintaa
voitaisiin viedä myös taidemuseoihin osaksi niiden yleisötyötä. Tällöin taiteilijan työparina voi toimia museolehtori.
40
Tulevaisuuden hankkeiden suunnittelussa on huomioitava seuraavat asiat:
1. Maahanmuuttajien parissa toteutetut projektit ovat luonteeltaan yhteisöllisiä
2. Prosessin ja näkyvän tuotoksen lisäksi projekteissa korostuvat kohtaaminen, vuorovaikutus ja läsnäolo
3. Taiteen tekeminen edellyttää substanssin hallinnan lisäksi sensitiivisyyttä
4. Taiteen ammattilaiset, erilaiset työryhmät ja yhdistykset tekevät merkityksellistä ruohonjuuritason työtä, instituutioiden reunalla
5. Tavoitteena vapaan kentän ja instituutioiden yhteistyö, esim. palvelusopimusten muodossa
6. Työllä on emansipoiva vaikutus, kaksisuuntaisesti
7. Moniammatillinen ja taiteidenvälinen yhteistyö tuottaa uudenlaisia toimintamalleja ja -muotoja
41
5. Pohdinta
Taide kotouttaa -projekti on antanut tilaisuuden perehtyä soveltavan taiteen mahdollisuuksiin kotoutumisen tukena. Meillä on ollut hyvä pohja tehdä työtä ja syventää tietotaitoamme ja ennen kaikkea tuoda ruohonjuuritasolla ja vapaalla kentällä
toteutuvaa työtä näkyväksi myös muille kuin esimerkiksi taiteilijaseuran jäsenille.
Merkityksellisiä hetkiä on verrattain lyhyen matkan aikana tullut monia.
Selvitystyön näkyvyyden kannalta oli kiinnostavaa päästä kertomaan projektistamme
MAKO-verkoston tapaamisessa syyskuussa, koska tilaisuudessa oli mahdollisuus
kohdata päätöksentekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan perheiden arkeen ja elämään.
Siinä tuli miettineeksi, miten puolestaan Taide heijastaa -projektin kaltainen toiminta
vaikuttaa osallistujien arkeen, kokemuksiin ja juurtumiseen uuteen ympäristöön.
Näistä tärkeimpiä olivat, että taide ja kulttuuri edistävät kotoutumista ja tunnetta
siitä, että "täällä on mun koti". Esitykset, museovierailut ja erilaiset taidetyöpajat
tukevat kielen oppimista ja kulttuurin tuntemusta.
Tätä selvitystä tehdessä huomasimme, että samantyyppisiä projekteja ja selvityshankkeita on tehty eri puolilla Eurooppaa. Useissa projekteissa on samankaltaisia
ongelmia: työ on luonteeltaan projektinomaista ja rahoitus lyhytkestoista. Taiteen ja
kulttuurin kentällä toteutuvien projektien jatkon kannalta ei ole järkevää, että ne
nojaavat pelkästään talkootyöhön. Myös taiteilijoilla on oikeus tehdä työtään palkallisesti.
Kartoituksessa kävi myös ilmi, että ympäristö- ja kulttuuritekijät tuovat projektille
oman henkilökohtaisen ja persoonallisen vivahteensa, mikä on ominaista sekä soveltavalle taiteelle että yhteisötaiteelle. Tällaisista työmenetelmistä löytyy esimerkkejä
muun muassa Iistä ja Mäntästä, jotka ovat kaupunkeina lähteneet profiloimaan itseään taidekaupunkeina mm. lisäämällä taideopetusta läpi peruskoulun, osallistumalla
42
erilaisiin kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettuihin taidehankkeisiin kuten Mäntän
kuvataideviikot ja Kulttuurikauppila Iissä.
Tavoitteenamme onkin päästä jatkamaan aloitettua työtä, joka vielä monelta osin on
jäänyt kesken. Haluamme päästä kehittämään soveltavan taiteen malleja ja yhteistyömuotoja esimerkiksi kaupungin kanssa palvelusopimusten muodossa.
Työstä maahanmuuttajien parissa tulee pitää enemmän ääntä ja tuoda näkyvämmäksi työn merkityksiä, mielekkyyttä ja tuotoksia. Taide heijastaa uudet kotisivut
korjaavat tilannetta. Ilahduttavaa on myös, että pohjoisessa asuvat maahanmuuttajat ovat perustaneet oman yhdistyksen, joka puolestaan voi olla ajamassa kaupunkiin
kaivattua kulttuurikahvilaa tai basaaria - paikkaa, jossa monikulttuurisuus voisi tulla
näkyvämmäksi osaksi pohjoista kaupunkikulttuuria. Pidemmällä aikavälillä olisi tärkeä tutkia kokonaisvaltaisemmin, millaisia vaikutuksia taiteen- ja kulttuurin saralla
toteutuvalla kotoutumistyöllä on maahanmuuttajien kotoutumiseen.
43
6. Kirjallisuus ja verkkosivustot
Honkasalo, Veronika; Harinen, Päivi & Anttila, Reetta [2006] Yhdessä vai yksin erilaisina? Monikulttuuristen nuorten arkea, ajatuksia ja ajankäyttöä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisuja 15.
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/erilaisina.pdf
Koivunen Hannele & Marsio Leena (2006). Reilu kulttuuri? Kulttuuripolitiikan eettinen ulottuvuus ja kulttuuriset oikeudet. Opetusministeriön julkaisuja 2006:50
Kääriä Outi & Siikala Ritva (2008) Taide polkuna kulttuuriseen ymmärtämiseen
http://kassandra.fi/wp-content/uploads/taiteen_riemua_web.pdf
Saukkonen Pasi (2007). Maahanmuutto, monikulttuurisuus ja kulttuuripolitiikka:
taustatietoja tutkimukselle ja toiminnalle. Cuporen verkkojulkaisuja 1/2007.
http://www.cupore.fi/documents/monikulttuurisuus_taustatietoja.pdf
Saukkonen Pasi (2013). Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Cuporen verkkojulkaisuja 17. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. Helsinki.
http://www.cupore.fi/Saukkonen_2013_Politiikka_Monikult_Yhteiskunnassa.pdf.pdf
Saukkonen Pasi (2010). Kotouttaminen ja kulttuuripolitiikka. Tutkimus maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta suomalaisella taiteen ja kulttuurin kentällä. Cuporen
julkaisuja 19.
Siivonen Katriina; Kotilainen, Sirkku & Suoninen Annikka (2011) Iloa ja voimaa elämään. Nuorten taiteen tekemisen merkitykset Myrsky-hankkeessa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 44.
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/myrsky2011.pdf
44
Valtion kotouttamisohjelma. Hallituksen painopisteet vuosille 2011–2015. Helsinki:
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 27/2012.
http://www.tem.fi/files/34181/TEMjul_27_2012_web.pdf
Projekteja
TARU – Rajatonta taidetta
http://www.taru.info
Katso-projekti 2009-2011
http://siperia.info/luovuutta_opas_nettiin.pdf
Monikulttuurisia taiteilijajärjestöjä ja keskuksia
ARTES MUNDI
EU-Man ry
http://www.artesmundi.org/en/
http://www.eu-man.org/
Kassandra
http://kassandra.fi
Kulttuurikeskus Caisa
http://www.caisa.fi/
Monikulttuurijärjestö Moniheli
http://www.moniheli.fi/
Muita verkkosivustoja
iYouth-koulutusalusta
http://www.iyouth-project.eu/www.iyouth-project.eu/fi.html
Cuporen Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö
http://www.cupore.fi/Monikulttuurisuus.php
MIPEX (Migrant Integration Policy Index)
Kotouttamispolitiikka eri maissa http://www.mipex.eu/
http://www.yhdenvertaisuus.fi/
http://www.muuttoliikkeessa.fi/index_html
Tampereen kaupunki; Kulttuurien välinen toiminta
http://www.tampere.fi/kulttuuripalvelut/kulttuurienvalinen.html
EU:n portaali Good practices, löytyy tietoa eurooppalaisista projekteista
http://ec.europa.eu/ewsi/en/practice/index.cfm
45
Englanti, EU culture programmes
Selected Projects Promoting Arts and Culture across Europe
http://www.culturefund.eu/sppace/#sthash.5cXFfbBR.dpuf
http://www.culturefund.eu/sppace/
Taiteilija Tania Bruguera: http://arteutil.net/open-call/
46
7. Liitteet
Liite 1: Soveltavaa taidetta kotouttamiseen – projektien esittely
Kohtaamisia (Rovaniemi 2007–2010)
Projektin kuvaus
Monitaideyhdistys Piste käynnisti Kohtaamisia -projektin yhdessä Ounaskosken koulun maahanmuuttajien luokan opettajan Irma Sarvolan kanssa syksyllä 2007. Projektissa nuoret tutustuivat eri taiteenlajeihin tekijöinä ja kokijoina. Taiteen ammattilaiset puolestaan tutustuivat maahanmuuttajanuoriin yleisönä ja harrastajina. Molemmille tarjoutui projektin aikana jatkopolkuja henkilökohtaisten kiinnostusten mukaan.
Tausta
Monitaideyhdistys Piste perustettiin syksyllä 2007 osin sen takia, että jäsenistön keskuudessa oli virinnyt halu ja kiinnostus työskennellä maahanmuuttajataustaisten
nuorten parissa. Pisteen jäsenistön tausta oli tuolloin esittävässä taiteessa, erityisesti
sirkus oli vahva, joten oli luontevaa lähetä ideoimaan projektia, jossa taidetyöpajojen
lähtökohtana olisi liike, tanssi ja sirkus. Tärkeänä yhteyshenkilönä ja kannustajan
toimi rovaniemeläinen suomenkielen opettaja Irma Sarvola.
Tavoitteet
Kohtaamisia -projektin keskeisenä tavoitteena oli liikkeen, tanssin ja sirkuksen keinoin vahvistaa maahanmuuttajanuorten itseluottamusta ja lisätä itseilmaisun keinoja. Taidekohtaamisten, työpajojen ja esityskokemusten toivottiin edistävän kotoutumista uuteen kotimaahan.
Tulokset
Kolmen vuoden aikana nuorten itseluottamus vahvistui ja taidot kehittyivät. Työpajoissa leikittiin, pelattiin ja opittiin erilaisia ilmaisullisia taitoja ja harjoittelua vaativia
liikkeitä. Nuorilla oli mahdollisuus nähdä erilaisia esityksiä ja he saivat myös itse erilaisia kokemuksia esiintymisestä Rovaniemellä ja muualla päin Suomea mm. nuorisosirkuksen festivaaleissa ja Myrskyn järjestämissä tapahtumissa.
47
Rahoitus ja yhteistyö
Ensimmäinen vuoden toiminta mahdollistui Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Lapin
taidetoimikunnan työryhmälle myöntämillä avustuksen turvin. Projekti oli myös osa
valtakunnallista Taide meille ja heti! -hanketta. Kesällä 2008 Suomen Kulttuurirahaston Myrsky -hanke myönsi Pisteelle rahoituksen kolmeksi vuodeksi, yhteensä 60 000
euroa. Lapin lääninhallitus ja sittemmin Lapin ELY-keskus tukivat projektia alueellisen
nuorisotyön kehittämismäärärahasta. Opintokeskus Kansalaisfoorumilta projekti sai
muun muassa kurssitukea.
Organisaatio
Monitaideyhdistys Piste ry toimii Rovaniemeltä käsin ympäri koko Suomea. Piste
järjestää esityksiä, tapahtumia ja taidekasvatusta. Pisteen jäsenet ovat pohjoiseen
kotoutuneita taiteen ammattilaisia.
Nettisivut
www.piste.org/
Taide heijastaa (Rovaniemi 2010-)
Projektin kuvaus
Taide heijastaa -työpajoissa maahanmuuttajanuoret kohtaavat taiteen äärellä. Projektin ensimmäisenä vuonna 2010 lähtökohtana oli järjestää taidekohtaamisia ja kuvataidepajoja galleriaympäristössä maahanmuuttajataustaisille ja suomalaisille nuorille. Vuoden aikana projektissa toteutettiin yhteensä kahdeksan taiteilijakohtaamista ja taidepajaa. Työpajasarja huipentui nuorten töistä ja prosessista koostuvaan
näyttelyyn Galleria Napassa. Kokonaisuuden päätteeksi järjestettiin keskustelutilaisuus, jonne oli kutsuttu nuorten opettajia, vanhempia ja yhteistyötahoja.
Järjestäjänä on projektin alusta saakka ollut Monitaideyhdistys Pisteen ja Lapin taiteilijaseuran jäsenistä ja työntekijöistä koostuva työryhmä. Vuonna 2012 projekti
muotoutui yhdistysten väliseksi yhteistyöprojektiksi. Myönteisten kokemusten perusteella yhdistykset ovat halunneet jatkaa yhteistyötä ja kehittää hyväksi havaittua
toimintamuotoa edelleen.
Punaisena lankana toiminnassa on säilynyt taidekokemus tai taiteilijakohtaaminen,
jonka innoittamana työpajasarja toteutetaan. Eripituisia työpajoja järjestetään maahanmuuttajien valmistavalle luokalle (iältään 13-16), avoimelle ryhmälle (iältään 1216) ja "tyttöryhmälle" (iältään 14-22). Jälkimmäisessä ryhmässä monet osallistujat
ovat olleet mukana Pisteen toiminnassa jo Kohtaamisia -projektista ja Taide heijastaa
-projektin ensimmäisestä vuodesta asti.
48
Tausta
Taide heijastaa -projektin ensimmäisestä ideariihestä syksyllä 2009 asti oli selvää,
että yhteisenä kiinnostuksena on työskennellä maahanmuuttajataustaisten nuorten
kanssa. Aikaisempaa kokemusta heidän kanssaan työskentelystä ei työryhmän jäsenillä ollut. Monitaideyhdistys Pisteellä oli tuossa vaiheessa käynnissä kolmivuotinen
Suomen kulttuurirahaston rahoittama Myrsky-projekti, jossa liikkeen, tanssin ja sirkuksen keinoin edistettiin nuorten kotiutumista ja vahvistettiin heidän itseilmaisuaan. Piste lupautui tuutoroimaan Taide heijastaa -projektia.
Työryhmä huomasi varsin pian olevan yhteiskunnallisen keskustelun ytimessä, koska
juuri syksyn 2009 aikana kriittinen maahanmuuttokeskustelu nosti Suomessa päätään ja työryhmä ymmärsi, että työ, jota nuorten kanssa tehdään, edistää erityisesti
ruohonjuuritasolla erilaisuuden ymmärtämistä ja suvaitsevaisuutta.
Tavoitteet
Taide heijastaa -projektin lähtökohtana on järjestää maahanmuuttajataustaisille
nuorille taidekohtaamisia ja taidepajoja, jossa erilaisia maailmoja törmäytetään. Tärkeää on ollut myös, että nykytaiteen areenana vakiintunut galleria on ympäristönä
epäinstitutionaalinen ja kynnys kohdata taidetta on ollut kenties matalampi kuin
esim. taidemuseossa. Myös paikallisten taiteilijoiden keskuudessa herännyt kiinnostus etsiä uusia toimintamuotoja omalle työlleen sekä sisällöllisessä että taloudellisessa mielessä on edesauttanut vuoropuhelua.
Yhteinen taidenäkemys ei tekijöiden kesken ole ollut itseisarvo, mutta projektin edetessä he ovat huomanneet, että taide nähdään osana yhteiskuntaa ja muutosvoimaa.
Heitä kiinnostaa pohtia, miten taiteen keinoin voitaisiin osallistua yhteiskunnallisten
ongelmien ratkaisuun tai vastaavasti tukea yhteiskunnallisia arvoja kuten yhdenvertaisuutta. Mutta ei vain pohtia, vaan toimia ja etsiä konkreettisia ratkaisumalleja.
Tulokset
Vuodesta 2010 asti kokemukset ovat olleet onnistuneita. Taidepajoissa katsotaan,
havaitaan, koetaan ja tehdään yhdessä, mikä lisää ihmisten välistä ymmärrystä. Saadun palautteen perusteella projekti on edistänyt nuorten maahanmuuttajien kotiutumista Rovaniemelle ja laajentanut heidän itseilmaisun keinoja, lisännyt taiteiden
välistä vuoropuhelua ja kehittänyt uudenlaisia taidekasvatuksen toimintamalleja ja muotoja ruohonjuuritasolla. Nuorilta saadun palautteen perusteella tärkeää on sosiaalisuus, se että taidepajoissa saa uusia kavereita. Opettajilta ja yhteistyötahoilta
saadun palautteen perusteella toiminta edistää myös kielen oppimista ja täydentää
yhteiskunnan tarjoamia virallisia kotouttamiskanavia.
Rahoitus ja yhteistyö
Taide heijastaa projektin yhteistyötahoja ovat olleet: Ounasvaaran ja Korkalovaaran
peruskoulut, Rovaniemen kuvataidekoulu, Lapin yliopisto, Moninet. Projektia on taloudellisesti tukenut: Taiteen edistämiskeskus, Suomen kulttuurirahasto, Opetus- ja
49
kulttuuriministeriö, Rovaniemen kaupungin kulttuuriavustus, ELY-keskus, Kansalaisfoorumi, Lasten ja nuorten säätiön Myrsky-hanke.
Organisaatio
Monitaideyhdistys Piste ja Lapin taiteilijaseura
Kumppanuushanke Verso - Taikurityöpajat (2009-2013 Rovaniemi)
Projektin kuvaus
Taikuri taide-, kulttuuri- ja ilmaisupajat olivat yksi osa Verso - hankkeen aikana järjestystä työpajatoiminnasta ja niiden tarkoituksena oli vahvistaa maahanmuuttajien
itsetuntoa ja identiteettiä sekä tukea suomen kielen oppimista.
Tausta
Hyvät sosiaaliset taidot omaava henkilö osaa toimia hyvin erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu mm. itsensä esitteleminen, kuunteleminen,
toimiminen ryhmässä, yhteistyötaidot sekä toisten auttaminen. Sosiaalisia taitoja
opitaan parhaiten käyttämällä erilaisia oppimisen tapoja, kuten pelejä ja leikkejä.
Ilmaisutaitojen avulla maahanmuuttajat oppivat ilmaisemaan itseään erilaisissa tilanteissa. Ilmaisutaitojen harjoittaminen vahvistaa omaa itsetuntoa ja minäkuvaa sekä
auttaa purkamaan erilaisia tunnetiloja.
Tavoitteet
Verso –hankkeen tavoitteina on kehittää maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksen
ja kotouttamisen palveluprosesseja ja edistää yksilöllisesti räätälöityjen kotouttavien
toimenpiteiden nopeaa aloitusta. Projekti luo uusia verkostoja maahanmuuttajien
kotoutumisen tueksi ja edistää maahanmuuttajien työelämävalmiuksia ja työllistymistä. Projekti edistää myös monikulttuurisuutta ja syrjimättömyyttä.
Tulokset
Työpajassa osallistujien suomen kielen taito vahvistui ja he rohkaistuivat ilmaisemaan itseään. Työpajan aikana osallistujat oppivat toimimaan yhdessä ryhmänä ja
näin heidän sosiaaliset taidot vahvistuivat. Työpajoissa opittiin asioita tekemällä erilaisia projekteja ja tuottamalla erilaisia tuotoksia, kuten näytelmiä ja draamallisia
esityksiä.
Rahoitus ja yhteistyö
Euroopan sosiaalirahasto, Lapin ELY-keskus ja Rovaniemen kaupunki
50
Organisaatio
Rovaniemen kaupunki ja Rovalan Setlementti ry
Nettisivut
https://www.rovaniemi.fi/fi/Palvelut/Perhe--jasosiaalipalvelut/Maahanmuuttajat/Kumppanuushanke-Verso
Koivu ja tähti sekä Uusi koivu ja tähti (Helsinki 2009-2012)
Projektin kuvaus
Kansainvälinen taidekeskus Kassandra käynnisti keväällä 2009 EU:n kotouttamisrahaston tukeman erityishankkeen Koivu ja Tähti, jonka tavoitteena oli lisätä EU:n ulkopuolisista, ns. kolmansista maista, tulleiden naisten yhdenvertaisuutta erilaisten
taidetoimintojen ja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen avulla. Kassandran kymmenen toimintavuoden aikana saavuttama asiantuntemus kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta suunnattiin hankkeessa keskitetysti kotouttamistyöhön. 2009 aikana
Koivu ja Tähti työpajoihin osallistui yhteensä 156 osallistujaa.
Koivu ja Tähti -hankkeista syntyi Uusi Koivu ja Tähti -hanke, joka keskittyi tarjoamaan
suomen kielen opetusta taideharjoitteiden avulla. Kohderyhmänä ovat olleet EU:n
ulkopuolisista maista tulleet, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat kolmansien
maiden naiset, jotka ovat vaarassa eristäytyä yhteiskunnasta.
Uusi Koivu ja Tähti on järjestänyt maahanmuuttaneille naisille taidetyöpajoja, joissa
ohjaajapari on keskittynyt osallistujien suomen kielen sanaston laajentamiseen, harjoittamiseen ja oppimiseen oman taidelajinsa kautta. Ohjaajaparina ovat toimineet
Taidekeskus Kassandran ammattitaiteilijat, joista yksi on ollut kantasuomalainen ja
toinen uussuomalainen. Vuosina 2011 – 2012 Turussa ja pääkaupunkiseudulla järjestetyissä kymmenessä työpajassa suomea on harjoiteltu teatteri-ilmaisun, tanssin,
laulun ja kuvataiteen kautta. Työpajat ovat sopineet erittäin hyvin luku- ja kirjoitustaidottomille naisille.
Tausta
Projektia organisoivan Kassandra ry:n tarkoituksena on ollut madaltaa uussuomalaisten ja eri kieliryhmiä edustavien kantasuomalaisten välisiä ennakkoluuloja ja muovata uusiutuvaa suomalaista identiteettiä taiteen ja tieteen avulla. Kolmessatoista vuodessa Kassandrasta on kasvanut yli 100 taiteilijasta muodostuva kansainvälinen taidekeskus, jonka toiminta jakautuu kolmeen painopisteeseen: Kassandrateatteri, kansainvälisyyskoulutus ja ohjelmavälitys. Yhdistys on monitaiteellinen, mutta pääpaino
on ollut näyttämötaiteessa.
51
Tavoitteet
Yhdenvertaisuuden ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistäminen, suomen
kielen oppiminen
Tulokset
Hankkeessa onnistuttiin osallistamaan, aktivoimaan ja voimaannuttamaan yhteensä
n. 600 kohderyhmän naista. Toiminnassa löydettiin uusia taidetyöhön pohjaavia työkaluja. Taideharjoitteiden avulla on onnistuttu yhdistämään auditiivisia, visuaalisia ja
kineettisiä menetelmiä, jotka ovat osoittaneet mutkattomaksi, hauskaksi ja antoisaksi tavaksi tukea perinteistä suomen kielen opetusta. Innovatiivisessa ja leikkimielisessä ympäristössä ryhmäytyminen on toteutunut nopeammin kuin perinteisessä luokkaympäristössä, ja ryhmä on toiminut myös vertaistukiryhmänä samanlaisessa elämäntilanteessa olevien naisten kesken.
Hanke on myös järjestänyt ohjaajilleen, suomen kielen opettajille ja alalla toimiville
vapaaehtoistyöntekijöille yhteystyössä Zodiak – uuden tanssin keskuksen kanssa
koulutustilaisuuksia, joissa toteutuneissa työpajoissa kehitettyjä menetelmiä on esitelty ja tarkasteltu. Kolmeen koulutukseen on osallistunut yhteensä 50. Toiminnan
tulevaisuuden ja juurruttamisen kannalta on Kassandralle tärkeää levittää tietoa ja
kokemuksia mahdollisille monille alan toimijoille koulutuksien ja eri tahojen järjestämien seminaaritilaisuuksien kautta. Näitä koulutuksia on mahdollista tilata Ohjelmavälityksen kautta myös hankkeen päätyttyä.
Kohderyhmän tavoittaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Esitteiden jakaminen
ja perinteiset tiedotusmenetelmät, kuten uutiskirjeiden ja verkkosivujen kautta ilmoittaminen, on tehokas tapa tavoittaa maahan muuttaneiden kanssa työskenteleviä viranomaisia, sosiaalityöntekijöitä ja opettajia. Kohderyhmän tavoittaminen vaatii
enemmän. Uusi Koivu ja Tähti työpajat on järjestetty monikulttuurista toimintaa tarjoavien järjestöjen tiloissa, jotka toimivat kohtaamispaikkoina. Järjestöjen asiakasverkostoja on hyödynnetty tiedotuksessa. Lisäksi on panostettu jalkautumiseen ja
henkilökohtaisten tasa-arvoiseen kontaktien luomiseen vierailemalla maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä.
Haasteeksi on osoittautunut myös osallistujien sitouttaminen. Lasten sairastuminen,
ankara sää, pyhiin liittyvät välipäivät, tietokatkos tai yksinkertaisesti välinpitämättömyys taidetoimintaa kohtaan on saattanut olla syynä vaihtelevaan osallistujamäärään, mikä on hankaloittanut prosessityöskentelyä. On jouduttu panostamaan yksilöllisiin harjoitteisiin. Palautteiden mukaan osallistumisen suurin motivaatio oli kuitenkin suomen kielen oppimisen halu ja mukava työskentelyilmapiiri.
Rahoitus ja yhteistyö
EU:n kotouttamisrahasto, Zodiak -uuden tanssin keskus
Organisaatio
52
Kassandra ry
Nettisivut
http://kassandra.fi
Katso (Jyväskylä 2009-2011)
Projektin kuvaus
Kulttuuriyhdistys Väristys ry toteutti Suomen Kulttuurirahaston Myrsky-hankkeen
rahoituksella 2009-2011 Katso! - koko maailma tässä ja nyt -yhteisötaideprojektin.
Projektin aikana 13-17 -vuotiaille maahanmuuttajataustaisille nuorille tarjottiin Kulttuuriklubi Siperian toiminnan osana mm. pienryhmä- ja leiritoimintaa. Katso!- projektissa käytettiin taide- ja kulttuurikasvatuksen sekä yhteisötaiteen menetelmiä.
Yhteisötaidetta toteutettiin mm. valokuvaten, videokuvaten, maalaten, piirtäen,
tanssien, soittaen, laulaen, näytellen ja animaatioita tehden. Toiminnassa oli vahvasti
mukana nuorten osallisuus - nuoret suunnittelivat ja toteuttivat itselleen mielekästä
taidetoimintaa.
Tausta
Kulttuuriyhdistys Väristyksen ja Kulttuuriklubi Siperian syntyminen on seurausta
nuorten oma- aloitteisuudesta ja luovasta hulluudesta. Toimintaideaa lähtivät v.
1999 aktiivisesti kehittelemään nuoret, joita yhdisti kiinnostus omaehtoiseen luovaan harrastamiseen. Syksyllä 1999 joukko 16-24-vuotiaita nuoria teki EU:n Nuorisoohjelman aloitteen teemalla kaupunkiympäristön kehittäminen. Nuorten näkökulmaa ja toiveita kaupunkiympäristön suhteen tuotiin julki Jyväskylän taidemuseossa
nuorten taidenäyttelyllä ja tapahtumasarjalla.
Viisiviikkoinen Lokasuoja oli osa taidemuseon Elämäpeli nuoriso-ohjelmaa ja sen
suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat nuoret itse taidemuseon työntekijöiden
avustuksella. Idea nuorten omasta pysyvämmästä kulttuuritoiminnan tilasta heitettiin ilmaan Lokasuojan yhteydessä järjestetyssä päätöskeskustelussa. Jyväskylän kaupungin kulttuurinen nuorisotyö (nyk. nuorisopalvelut) antoi puitteet kulttuuriklubitoiminnan käynnistäneelle kokeiluvuodelle. Nuoret perustivat kulttuuriklubin taustavoimaksi ja työrukkaseksi Kulttuuriyhdistys Väristys ry:n. Yhdistyksen hallitus ja jäsenistö koostuu nuorista taiteen ja kulttuurin harrastajista sekä taide-, kulttuuri- ja
nuorisoalan ammattilaisista.
Tavoitteet
Itseilmaisu kotoutumisen tukena, tutustuminen uuteen elinympäristöön ja harrastusmahdollisuuksien tukeminen
53
Tulokset
Katso! -projektin toiminta todettiin tärkeäksi etenkin vasta maahan tulleiden nuorten näkökulmasta. Toiminta tarjosi nuorille kotoutumisen tueksi yhteisöllisyyttä, kavereita, keinoja itsensä ilmaisuun ja tietoa omasta elinympäristöstä ja harrastusmahdollisuuksista.
Projektin tuloksena maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat löytäneet Kulttuuriklubi
Siperian ja yhteistyökumppaneiden kaikille avoimen harrastustoiminnan entistä paremmin. Pienryhmätoimintaa jatketaan tammikuussa opiskelijavoimin ja uusin
ideoin. Kulttuuriklubi Siperia tavoittelee maahanmuuttajanuoria mukaan myös tammikuussa alkaviin nuorisoteatteriproduktioon sekä sirkus- ja tanssiryhmiin.
Projektin tuotoksena syntyi Luovuutta! -opas, joka on Sanni Soinisen Humanistiseen
ammattikorkeakouluun tekemä opinnäytetyö. Oppaan myötä projektissa käytettyjä
menetelmiä jää myös muiden toimijoiden käyttöön. Menetelmäopas ja yhteenvetoa
projektista löytyy linkistä: http://www.siperia.info/katso
Kulttuuriklubi Siperia tavoittelee kaikkeen toimintaansa mukaan entistä enemmän
maahanmuuttajataustaisia nuoria Katso! -projektin luomien uusien verkostojen
kautta. Projektin myötä kaupungissa aktivoitui myös monikulttuurisen nuorisotyön
tiimi, jonka toiminta jatkuu edelleen hyödyttäen alueen nuorisotyön toimijoita.
Rahoitus ja yhteistyö
Lasten ja nuorten säätiön Myrsky-hanke
Organisaatio
Kulttuuriyhdistys Siperia
Nettisivut
http://www.siperia.info/uusi/
Taru (Helsinki 2001- 2009)
Projektin kuvaus
TARU -projekti oli Euroopan Sosiaalirahaston rahoittama kolmevuotinen projekti,
joka toimi Työllistyvyys-teeman alla. Projekti on edesauttanut vähemmistötaiteilijoiden työnsaantimahdollisuuksia konkreettisen neuvonnan, avun ja koulutuksen kautta sekä esitellyt taiteilijoita viikoittaisen TARU-TV:n ja nettisivujen taiteilijarekisterin
kautta. TARUn kohderyhmään kuuluvat ammattimaisesti työhönsä suhtautuvat
54
vammaistaiteilijat, maahanmuuttajataiteilijat ja nuoret tai juuri valmistumassa tai
juuri valmistuneet taiteilijat.
TARUn jokaisella kohderyhmällä oli oma tuottaja, joka auttoi ja neuvoi taiteilijoita
tuotannollisissa asioissa. Vammaistaiteilijoiden asioista vastasivat puolipäivä
. Maahanmuuttajataiteilijoista vastasi Petr ”Petja” Potchinchtchikov. Projektia koordinoi projektipäällikkö Tuomas Kylänpää. TARU:n toimisto sijaitsi Kulttuurikeskus Caisan tiloissa.
Tavoitteet
Edesauttaa vähemmistötaiteilijoiden työnsaantimahdollisuuksia neuvonnan, avun ja
koulutuksen kautta.
Tulokset
TARUn tuottajat kartoittivat kohderyhmän taiteilijoita, taiteilijajärjestöjä ja muita
kohderyhmään läheisesti liittyviä toimijoita. Kartoituksen yhteydessä selvitettiin
minkälaisia palveluita ja koulutusta taiteilijat tarvitsevat työllistyäkseen paremmin.
Kartoituksen pohjalta kehitettiin TARUn toimintaa, neuvontapalvelua ja koulutuksia
sekä täydennettiin TARUn taiteilijarekisteriä. Ensimmäinen iso TARUn koulutus olivuoden 2006 alkupuolella.
TARU:ssa parannettiin neuvonnan ja koulutuksen avulla kohderyhmän taiteilijoiden
tuotannollisia taitoja. Projekti edesauttoi taiteellisten produktioiden toteutumista
sekä niiden markkinointia ja tuotteistamista. TARUn tuottajat loivat suhteita erilaisiin
taiteilijoita työllistäviin toimijoihin, kuten festivaaleihin ja yrityksiin ja tarjoavat ko.
toimijoille TARUn taiteilijoita. TARU ei osallistunut produktioiden kustannuksiin tai
taiteilijoiden rahalliseen tukemiseen, vaan se neuvoi mistä ja miten erilaista rahoitusta taiteellisen toiminnan toteuttamiseen voi hakea. TARU antoi taiteilijoille keinoja työllistää ja markkinoida itseään.
TARUn päätöseminaarissa esiteltiin kolme toimintamallia, jotka jatkavat TARUn jälkeen: 1. Galleria K – vammaisten ammattitaiteilijoiden galleria
2. Global Espa -vuosittainen viikon kestävä maahanmuuttajamuusikoiden esittelytapahtuma
3. Profolio – uusi työkalu ammattitaiteilijoille sähköisten portfolioiden tekoon ja esittelyyn
Lisäksi pyritään siihen, että neljäntenä mallina taiteilijoille saataisiin Suomeen pysyvä
työllistymistä edesauttava hanke, nk. taiteilijakeskus.
Rahoitus ja yhteistyö
55
Euroopan sosiaalirahasto, Kulttuurikeskus Caisa, Kynnys ry, Försti Filmi Ky.
Organisaatio
Lasipalatsin Mediakeskus Oy
Nettisivut
http://www.taru.info/
Immigrant Respect Campaign (Englanti, Cardiff 2012)
Projektin kuvaus
Immigrant Respect -kampanjaan kutsuttiin seitsemän Gardiffilaista maahanmuuttaja
nuorta työskentelemään taiteilija Tania Brugueran kanssa. Yhdessä ryhmä tutkia erilaisia heille tärkeitä aiheita käyttäen hyväksi omia ja perheidensä kokemuksia maahanmuuttajuudesta. Lisäksi ryhmä Walesin parlamentin jäseniä kutsuttiin keskustelemaan Brugueran työstä Arte Mundi -näyttelyyn.
Keskusteluiden ja nuorten ryhmän luovan toiminnan avulla saatiin aikaan innovatiivisia ideoita, joilla voitaisiin auttaa maahanmuuttajaperheiden asettumista uuteen
maahan. Ideat sisälsivät: Mentorin - joka sijoitettaisiin yläasteelle auttamaan nuoria
maahanmuuttajia sopeutumaan ja asettumaan uuteen ympäristöön, Selviytymis kirjanen -nuorten maahanmuuttajien kirjoittama ja suunnittelema kirjanen, joka toimisi
oppaana uusille maahanmuuttajille, jotka tulevat maahan, Kansallinen Maahanmuuttaja päivä - päivä Gardiffissa, jolloin juhlistetaan erilaisuuttamme, esittelemällä
ruokaa, musiikkia ja erilaisten etnisten vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen perinteitä.
Tausta
Immigrant Respect - kampanja on osa taiteilija Tania Brugueran aloittamaa liikettä
Immigrant Movement International ja se toteutettiin osana kansainvälisen taiteilija
organisaation Arte Mundin viidettä Arte Mundi - näyttelyä. Brugueralle keskeistä on
tutkia taiteen roolia ja osallisuutta päivittäisessä poliittisessa elämässä. Immigrant
Movement International -liike keskittyy maahanmuuttajien demokraattisiin oikeuksiin.
Liike järjestää ajatushautomoita, joissa haastetaan tapoja ymmärtää ihmisten muuttoa paikasta toiseen, tarkoituksena purkaa sosiaalisia stigmoja, joita maahanmuuttoon liitetään. Liike tutkii sitä, kuka määritellään maahanmuuttajaksi ja mitä tarkoittaa maailmankansalaisuus. Bruguera peräänkuuluttaa maahanmuuttajien huomioonottamista ja arvostusta, maahanmuuttajien oikeuksia ja maailmankansalaisuuden tavoittamista.
56
Tavoitteet
Projektin tavoitteena on ollut voimauttaa nuoria ja hankkia tila luovalle keskustelulle
maahanmuutosta. Lisäksi on haluttu vaikuttaa maahanmuuttajien oikeuksiin liittyviin
menettelytapoihin myös tulevaisuudessa.
Tulokset
Keskusteluiden ja nuorten luovan toiminnan pohjalta kehitellyt ideat esiteltiin 2012
marraskuussa Seneddissä, Walesin parlamentissa kuudelle edustajalle. Esitykset
otettiin hyvin vastaan ja myöhemmin järjestettiin tapaaminen, jossa keskusteltiin
miten ideat voitaisiin laittaa käytäntöön. Suunnitelmissa on sijoittaa Mentori kampajassa mukana olleiden nuorten elä-asteelle.
Rahoitus ja yhteistyö
Puolet Artes Mundi omarahoitus ja puolet Arts Council of Wales ja Cardiff City Council
Organisaatio
Artes Mundi on kansainvälinen taiteilijaorganisaatio, joka järjestää kansainvälistää
biennaalia, jakaa taidepalkintoja ja organisoi yhteisöllisiä projekteja, joissa pyritään
saavuttamaan ihmisiä, jotka eivät yleensä ole tekemisissä nykytaiteen kanssa. Projekteissa luodaan mahdollisuuksia työskennellä taiteilijoiden kanssa ja luoda omia
taideteoksia. Arte Mundi tuo esille ja tukee nykytaiteilijoita, joiden työ kytkeytyy
ihmisten sosiaaliseen todellisuuteen ja elettyihin kokemuksiin.
Nettisivut
http://www.artesmundi.org/en/learning/senedd-project
Hijabi Monologues (Irlanti, Dublin 2012-2013)
Projektin kuvaus
Hijabi Monologues haki irlantilaisten musliminaisten tarinoita marraskuusta 2012
tammikuuhun 2013. Tarinoiden haku ulottui laajalti monenlaisiin muslimiyhteisöihin
Irlannissa. Tarinoista valittiin ne, jotka sopivat Hijabi Monologien teemaan (strereotyyppien purkaminen, hijabi ei pääosassa tarinaa). Ammattikirjoittajat työstivät
tarinoita niiden esittäjien kanssa ja sovittivat ne lavalle. Näyttelijät (ammattilaiset,
harrastelijat, muslimit, ei muslimit) ja ohjaajat valittiin omiin osiinsa. Irlantilaisten
57
musliminaisten tarinat esitettiin 18.-20. huhtikuuta ja esityksen jälkeen pidettiin keskustelutilaisuus ja työpajoja. Esitykset olivat yleisölle ilmaisia.
Tausta
Hijabi Monologues - esitys on peräisin USA:sta ja sitä on menestyksekkäästi esitetty
jo viimeiset kuusi vuotta. Tarkoituksena on ollut luoda teatteritila musliminaisten
kokemuksille, tila yksittäisille omaehtoisille tarinoille, tila joka ei yritäkään kertoa
jokaista tarinaa tai puhua kaikkien puolesta. Irlantiin Hijab monologues rantautui
2012 ja se on otettu vastaan hyvin positiivisesti niin yleisön kuin myös median puolelta.
Tavoitteet
Musliminaiset Euroopassa, Irlannissa ovat usein negatiivisen stereotypioinnin ja rasismin kohteena. Suurin osa muslimiväestöstä Irlannissa ovat maahanmuuttajataustaista. Projektin tavoitteen on stereotypioiden haastaminen ja rasismin vähentäminen.
Tulokset
Esitys antaa turvallisen teatteritilan muslimi naisten tarinoille. Tarinat menevät huivia, pintaa syvemmälle ja tarjoavat nykyaikaisen ja syvällisemmän näkökulman yleisölle musliminaisten kokemuksiin Irlannissa. Naiset, joiden tarinoita on valittu esitykseen saavat voimaantumisen kokemuksia, kun heidän äänensä tulee kuuluville laajalle yleisölle. Ne, joiden tarinoita ei valittu pystyivät osallistumaan tarinan kertomista
käsittelevään työpajaan, kehittääkseen näitä kykyjä
Media kampanja lisäsi esityksen ja itse tarinoiden näkyvyyttä, muutamia tarinoita
kirjoittaneita naisia myös haastateltiin. Yleisö oli hyvin erilaista, monet eivät olleet
koskaan olleet tekemisissä musliminaisten kanssa, myös kouluja ja kasvattajia oli
paikalla.
Rahoitus ja yhteistyö
Arts Counsil of Ireland, British Counsil, Immigrant Counsil of Ireland, Axis Theatre
Ballymun, Community Foundation for Ireland, Dublin City, Transatlantic Networks
2020
Organisaatio
Immigrant Council of Ireland
Nettisivut
58
http://www.immigrantcouncil.ie
Monologues-Official/100387320045758
https://www.facebook.com/pages/Hijabi-
Do your thing! (Alankomaat, Tilburg 2008)
Projektin kuvaus ja tavoitteet
Projektin Do your thing! tarkoituksena on ollut edistää erilaisten etnisten ryhmien
välistä integraatiota Tilburgissa. ROC Midden - Brabant organisoi nuorille, ikääntyneille, maahanmuuttajille ja paikallisille kuukausittaista tapahtumaa. Kerran kuukaudessa lauantai iltaisin ennenkuin yöelämä alkaa, järjestetään lifestyle-show, jossa
nuoret esittelevät erilaisia taitojaan yleisölle Hall of Fame:llä vanhassa tehtaassa Tilburgissa. Nuoret suunnittelevat itse sen miten haluavat tuoda itsensä esiin; puhumalla, tanssimalla, urheilulla tai vaikka räppäämällä. Do your thing! tarjoaa positiivisen kuvan erilaisten etnisten ryhmien välille ja kasvattaa yhteisymmärrystä, joka taas
vaikutta muun muassa kaupungin turvallisuuteen.
Show järjestetään joka kuukauden kolmas lauantai ja siihen osallistuu 15 - 23 vuotiaita nuoria. Tilburgissa on ollut yhteensä kymmenen show:ta. Jokaiseen iltaan voi osallistua kuusikymmentä nuorta. Toiminnan järjestää opiskelijoista koostuva työryhmä.
Ryhmä on jaettu PR-, ilmoittautumis- ja tuotantoryhmäksi. PR-ryhmä rekrytoi nuoria
nuorisotaloilta, yksityisistä organisaatioista, kouluista ja kadulta. Ilmoittautumisryhmä käsittelee ilmoittautumiset ja kuuntelee osallistujien toiveita. Tuotanto-ryhmä
on vastuussa ohjelmasta, show:n juontamisesta ja catwalk:n suunnittelusta. Projektissa on mukana myös elokuvatuottaja, joka tekee kuuden episodin pituisen sarjan
osallistuvista nuorista. Do your thing! on nuorten projekti, joka saavuttaa poikkileikkauksen Tilburgin asukkaista. Kutsutut vieraat vaihtelevat suuresti palokunnan työntekijöistä turkkilaisten ja marokkolaisten yhteisöjen jäseniin.
Tausta
Projektissa kunta pyrkii parantamaan erilaisten etnisten ryhmien välistä ymmärrystä,
erityisesti nuorten.
Tulokset
Show:n osallistujien määrä on kasvanut 25 nuoresta 60 nuoreen, osallistujat palaavat
seurankin kerran ja tuovat ystäviä mukanaan, vapaa-ajan harrastaminen kuten urheilu- ja tanssiryhmiin osallistuminen on lisääntynyt, järjestäjien ymmärrys kohderyhmän nuoria kohtaan on kasvanut, show on parantanut yöelämän tunnelmaa baareissa ja diskoissa, ennakkoluulot ovat vähentyneet, yhteisöllisyyden tunne nuorten kesken on lisääntynyt, show on kannustanut positiiviseen ja suvaitsevaan käyttäytymiseen, toisten kannustaminen on tehnyt kaupungista mukavamman, kutsuttu yleisö
59
on saanut positiivisen kuvan nuorista. Projektista on hyötynyt koko yhteisö, mutta
erityisesti nuoret.
Rahoitus ja yhteistyö
Tilburgin kunta on myöntänyt projektille tukea
Organisaatio
ROC Midden Brabant - Tilburgin kunta
Nettisivut
http://ec.europa.eu/ewsi/en/practice/details.cfm?ID_ITEMS=7586
Media Art for Inclusion (Englanti, Yorkshire ja Humber 2012)
Projektin kuvaus
Kulttuuri voi olla tärkeässä osassa kun luodaan työ ja opiskelu mahdollisuuksia nuorille, erityisesti nuorille maahanmuuttajille. Media Art for Inclusion - projekti toteuttaa valmennus seminaareja, työpajoja ja nuorten aloitteita median, taiteellisen luovuuden ja kulttuurien välisen viestinnän kentillä. Projektissa on mukana nuoria maahanmuuttajia Saksasta, Puolasta, Ranskasta, Tanskasta ja Englannista. Digitaalinen
media (TV, Netti-tv, video ja valokuva) on optimaalinen työkalu osallisuuden edistämiseen, kulttuurien väliseen dialogiin ja kannustamaan yleisöä julkiseen keskusteluun kotoutumisesta.
Tavoitteet
Kehittämällä nuorten viestintä taitoja, kykyjä digitaalissa mediassa ja yksilöllistä taiteellista luovuutta, voidaan parantaa nuorten työllistymistä ja osallisuutta yhteiskunnassa. Projektin tavoitteena on edistää kulttuurien välistä dialogista prosessia,
jossa nuoret maahanmuuttajat voivat kehittää kykyjään käsitellä todellisia kulttuurisia ja sosiaalisia tilanteita ja ilmaista itseään. Lisäksi halutaan kannustaa yleisöä julkiseen keskusteluun kotoutumisesta ja sen positiivisista vaikutuksista maahanmuuttoon. Projektin suuntaviivana on ollut luovuuden ja kulttuurien välisen viestinnän
tukeminen käyttämällä digitaalisen median työkaluja.
Tulokset
60
Media Art for Inclusion - projekti edistää osaltaan onnistunutta maahanmuuttajien
kotoutumista EU:ssa. Projekti lisää kulttuurien ja uskontojen välisen viestinnän merkitystä kaikilla elämänalueilla käyttämällä taidetta ja digitaalista mediaa työkaluna.
Nuorten tekemät taideteokset ovat esillä kulttuurienvälisissä tapahtumissa kaikissa
yhteistyömaissa. Projektiin osallistuvat nuoret näkevät, kuulevat, tuntevat ja oppivat
kulttuurien monimuotoisuudesta kuvantamalla tapoja päästä yli sosiaalisesta syrjäytymisestä. Kaikki toiminta , taideteokset ja näyttelyt dokumentoidaan TV-lehti Inclusion Now! varten ja välitetään myös netti-tv:seen TV worldwide
(www.europeanweb.tv) ja tv-kanaville Open Channels TV / Community media in Europe.
Rahoitus ja yhteistyö
EU culture program 2007-2013
ARR Social Development Association, FI Gellerup TV, Tanska
Organisaatio
Pää
, - Arbeitskreis Ostviertel, Munster Saksa
yhteistyössä: Inclusive Arts - City of York council, Yorkshire ja Humber Englanti
Nettisivut
http://www.culturefund.eu/projects/media-art-for-inclusion http://bennohaus.info/
http://www.yor-ok.org.uk/
61
Liite 2: Aloituskeskustelun läsnäolijoiden esittely
Hanna Levonen-Kantomaa ja Ninni Korkalotyöskentelevät kesäkuusta 2013 helmikuun 2014 loppuun asti osa-aikaisesti Taide kotouttaa -projektissa. Ninni Korkalo on
ammatiltaan kuvataiteilija ja Hanna Levonen-Kantomaa on ammatiltaan kuvataideopettaja.
Riikka Vuorenmaa työskentelee Rovaniemen kaupungin Kultti -projektissa, jonka
tavoitteena on kirjoittaa auki kaupungin oma kulttuurinen kotouttamisohjelma. Vuorenmaa on ammatiltaan lavastaja ja monialainen taiteilija.
Nafise Azizi on Afganistanista. Hän on asunut seitsemän vuotta Rovaniemellä. Nafise
on valmistunut ammattikoulusta koulunkäyntiavustajaksi. Keväällä hän oli töissä
Rantavitikan peruskoulussa. Nafisen poika Nessar on aktiivinen tanssin harrastaja ja
Toisin! -tapahtumassa Nessar piti työpajaa ja esiintyi yhdessä suomalaisten vanhusten kanssa mm. breakdancea, rappia ja valssia tanssien.
Intisar Mushaileh on jordanialainen. Hän on asunut Rovaniemellä noin kolme vuotta.
Hän opiskelee ammattikoulussa kokiksi.
Jenni Oo Kyaw Burmasta on asunut Rovaniemellä kuusi vuotta. Koko täällä ajan hän
on ollut aktiivinen osallistuja Pisteen taidekasvatustoiminnassa. Keväällä hän valmistui lukiosta. Syksyllä hän menee Etelä-Pohjanmaan opistoon Ilmajoelle opiskelemaan
terveyskasvatusta. Tavoitteena hänellä on päästä opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Aayah Abo Hamdah on palestiinalainen, Intisarin tytär. Hän on asunut Rovaniemellä
kolme ja puoli vuotta. Hän on peruskoulussa, kahdeksannella luokalla.
Sophia Kyaw Burmasta, Jenni Oon pikkusisko, on myös asunut Rovaniemellä kuusi
vuotta. Sofia opiskelee Rovaniemellä lähihoitajaksi.
Irma Sarvola on suomen kielen opettaja Korkalovaaran peruskoulussa. Hän on ollut
Pisteen maahanmuuttajille suunnatun taidekasvatuksen “innostajahenkilö” tässä
kaupungissa ja tärkeä linkki nuoriin. Hänen mukaansa on tärkeää nostaa esille myös
maahanmuuttajien omaa kulttuuria, kansankulttuuria ja perinteitä näkyvämmäksi
meille kantaväestölle.
Timo Tervo on Kansalaisfoorumin kehittämispäällikkö. Kansalaisfoorumin toiminta
on hajautettu ympäri Suomea. Painopiste on erilaisissa yhteistyöprojekteissa, jossa
kehitetään yhteisötaiteen ja soveltavan taiteen menetelmiä, kohtaamisen tiloja ja
paikkoja tehdä ja toimia.
62