Vauhtipyörä 2014 - Työväenmuseo Werstas
TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN ASIAKASLEHTI 2014 1 Nebula Meltdown ja trancebileet höyrykone Sulzerilla Museoiden yössä 2013. Kuva: Raija Kuisma Ääniä yössÄ Museoiden yö järjestetään lauantaina 17. toukokuuta kello 18 alkaen. Werstaalla voi muun muassa kuunnella työpaikkojen äänimaisemia. Lähes kaikki tamperelaiset museot ovat mukana Museoiden yössä. Kun ilta hämärtyy, museot heräävät uudenlaiseen eloon. Tarjolla on jälleen uutta yllätyksellistä sisältöä ja mahdollisuus tutustua sellaisiinkin kohteisiin, joihin ei yleensä pääse. Tänä vuonna Työväenmuseo Werstaan täyttävät erilaiset äänet. Öisessä museossa voi nauttia työn äänistä, elävästä musiikista, näyttelyistä ja työpajoista. Äänityöpajassa yleisö pääsee itsekin tuottamaan ääntä. Ääniteeman taustalla on kuuden eurooppalaisen museon Work with Sounds -kulttuuriperintöhanke. Työhön, tekniikkaan ja teollisuuteen erikoistuneet museot tallentavat yhdessä sekä katoavien että myös nykyajalle tyypillisten työmenetelmien ja työympäristöjen äänimaailmoja. Museoiden yössä pääsee tutustumaan tämän EU-projektin ensituotoksiin: ääni- ja videotallenteisiin esimerkiksi museokirjapainon äänimaisemasta. Hankkeessa on mukana myös viestintään ja taiteeseen erikoistunut Voionmaan opisto. Äänet ovat tärkeä osa arkea ja työelämää. Vaikka ääniä ei huomaisi, ne ovat läsnä, kun koemme, tutkimme, rekonstruoimme ja koetamme ymmärtää erilaisia maisemia, ympäristöjä ja kulttuuriperintöämme. Työn äänien 2 taltioiminen tukee oppimista ja syventää teollisen yhteiskunnan ymmärtämistä. Erilaisille ympäristöille ominaiset äänet kertovat paikallisista traditioista. Äänet herättävät historian uudella tavalla eloon. Äänet ovat merkityksellisiä myös ihmisten henkilökohtaisissa muistelmissa. Meillä on eläviä muistoja esimerkiksi höyryveturin äänistä, metrokuulutuksista ja vaikkapa uutistenlukijoista. Äänet ovat aineetonta kulttuuriperintöä. Ääniä kerätään aidoissa työympäristöissä sekä museokohteissa että nykyajan ympäristöissä. Work with Sounds -hankkeen tavoitteena on koota ensi alkuun 600 työn ääntä, sata ääntä jokaisesta osallistujamaasta. Esimerkiksi eri puolilla Eurooppaa on museoitu vanhoja kaivoksia, myllyjä, pesuloita, leipomoita, kauppoja tai vaikkapa sepän pajoja. Usein näistä pienistä erikoismuseoista vielä löytää entisiä työntekijöitä, jotka osaavat käyttää museoituja työvälineitä, koneita ja työmenetelmiä. Esimerkiksi Saksassa tallennetaan työn ääniä vanhoissa kaivoksissa, Ruotsissa myllyjen ja sepän pajojen ääniä. Werstas keskittyy enemmän tämän päivän työelämään, etenkin palvelusektorin ääniin. Tavoitteena on tallentaa niin tehtaiden, terveydenhuollon kuin ravintola-alan äänimaisemia. Werstas valitsee tälle ajalle tyypillisiä, museon omaa kenttää tai muutoin suomalaista työelämää ilmentäviä kohteita, joissa on selkeitä ja tunnistettavia ääniä. Work with Sounds -hankkeella on kaksi päätavoitetta: säilyttää työn ääniä sekä tarjota äänidokumentteja oppimisen ja luovuuden materiaaliksi. Työympäristöjen muuttuessa monet aivan jokapäiväiset työn äänet ovat jo hävinneet. Myös tämän päivän ääniä kannattaa kerätä, kun niitä voi nyt vielä kuulla. Mukaan tarvitaan myös ihmisiä, jotka vielä hallitsevat katoamassa olevat työmenetelmät. Tallentamisen rinnalla hankkeessa halutaan käyttää ääntä oppimisen tukena ja innoittajana sekä materiaalina luovien alojen tuotannoissa. Ääniä voidaan hyödyntää vaikka opetuksessa, näyttelyissä, mediatuotteissa, peliteollisuudessa, kuvataiteessa, tanssiteoksissa ja musiikissa. Ensimmäisen vuoden aikana kerätään ääniä ja luodaan niistä tietokanta, jota täydennetään koko hankkeen ajan. Hanke päättyy syksyllä 2015, mutta tietokannan toivotaan kasvavan ajan myötä uusilla tallenteilla. Kerättyjä ääniä saa vapaasti käyttää niin kaupallisiin kuin epäkaupallisiin tarkoituksiin. Museoiden yö järjestetään seitsemättä kertaa ja siitä on muodostunut yksi alkukesän keskeisimmistä kulttuuritapahtumista Tampereella. Tapahtuman esikuvat ovat Keski-Euroopan suurkaupunkien Die lange Nacht der Museen ja La Nuit des Musées -tapahtumista. Tuolloin suurten kaupunkien lukemattomat museot ja galleriat ovat auki jopa aamukahteen ja ihmisiä on liikkeellä valtavasti. Museoiden yöohjelmassa tuntuu oleva jotakin merkillistä. Pelkästään mahdollisuus olla museossa poikkeukselliseen yöaikaan on elämys. Tampereen ensimmäinen Museoiden yö järjestettiin toukokuussa 2008 ja tapahtuma on kasvanut vuosi vuodelta. Museoiden yötä vietetään kello 18 ja 24 välillä ja ideana on, että yhteislipulla pääsee tutustumaan kaikkiin haluamiinsa kohteisiin. Tapahtuma houkuttelee kaiken ikäistä yleisöä, sillä näyttely- ja ohjelmatarjonta on hyvin monipuolista ja moneen makuun sopivaa. Myöhäinen erikoisohjelma vetoaa erityisesti nuoriin, joita on perinteisesti pidetty museoille haastavana kohderyhmänä. Viime vuonna yksittäisiä museokäyntejä oli tamperelaisissa museoissa lähes 10 000 yhden yön aikana. Work with Sounds on kaksivuotinen EUkulttuuriperintöhanke, jossa kuusi museota tallentaa työhön liittyviä ääniä eri puolilla Eurooppaa. Pääkoordinaattorina on Arbetets Museum Ruotsista, muut osallistujat ovat Työväenmuseo Werstas, teollisuushistoriallinen La Fonderie -museo Belgiasta, Tekniikan museo Sloveniasta, LWL-Industriemuseum Saksasta ja Muzeum Inzynierii Miejskiej Puolasta. Tavoitteena on luoda yleisölle avoin tietokanta, johon on koottu erilaisten työmenetelmien ja työympäristöjen ääni maailmoja. Niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi opetuksessa, mediassa tai luovan alan tuotannoissa. Hankkeen tuloksena syntynyt äänitietokanta julkaistaan kokonaisuudessaan syksyllä 2015. Teksti Tea Pääkkönen 3 Pääkirjoitus Yhdessä eteenpäin Sisällys 2 Kalle Kallio Museonjohtaja Museoilta edellytetään tänä päivänä laajentuvia palveluita ja monipuolista osaamista: museopedagogiikkaa, tietojärjestelmiä, kokoelmien hoitoa, näyttelytekniikkaa, museokauppaa, markkinointia ja paljon muuta erikoisosaamista. Pienen museon työntekijään kohdistuu jo kohtuuttomia vaatimuksia. Ei ihme, että alalle toivotaan isompia yksiköitä. Työväenmuseo Werstas ja Lenin-museo yhdistivät voimansa vuoden 2014 alussa. Näin saadaan työtä jaettua ja parannettua laatua. Kun Lenin-museolla oli kolme vakituista työntekijää, Werstaalla on nyt 17. Kuvaavaa on se, että uutta Lenin-museota voidaan suunnitella kymmenen museoammattilaisen työryhmässä. Yhdistyminen mahdollistaa myös Leninmuseon päänäyttelyn uudistamisen ja antaa potkua tilojen peruskorjaukselle. Museon kehittäminen on myös välttämätöntä. Werstaan toiminta-ajatus kiteytyy sanapariin ”reilusti historiaa”. Edullisen hinnoittelun ja laajan museotarjonnan lisäksi reilusti historiaa tarkoittaa tasapainoista menneisyyskuvaa – Lenin-museossa se on kyseenalaistettu. Neuvostoaikaiseen perusnäyttelyyn ei onneksi sisälly suuria virheitä, mutta siinä sujuvasti sivuutetaan Venäjän vallankumouksen varjopuolet ja ihmisoikeuskysymykset. Werstaan näkökulmasta tarvitaan uusi Lenin-museo, joka kertoo laajemmin Neuvostoliiton historiasta sekä Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ilman henkilöpalvontaa. Mitä kaikkea museon pitäisi sitten kertoa? Uskomme uudistusvaiheessa yleisöön ja toivomme mahdollisimman paljon ajatuksia siitä, millaisen Leninmuseon ihmiset itse haluaisivat. Kannattaa samalla muistaa, että tuttuun neukkutunnelmaan ehtii tutustua vielä syksyyn 2015 saakka. Uusi uljaampi Lenin-museo avautuu yleisölle vasta kesään 2016 mennessä. 4 Ääniä yössä 4Pääkirjoitus 5Uutisia 6Pumpulivallankumous 10 Kansanvalta museossa 11 Feminismiä museoon 12 Osoitteeni on Neuvostomaa 15Kolumni 16 Mainio Museosakki 20 Toisten historioiden jäljillä Kannen kuva O. Hurmeen maalaama luonnos lehden kuvitukseksi. SAK:n naisjaosto, 1950-luku. Työväenmuseo Werstaan kokoelmat. TYÖVÄENMUSEO Werstaan asiakaslehti Työväenmuseo Werstaan julkaisuja 2014:1 Julkaisija Työväenmuseo Werstas, Väinö Linnan aukio 8, 33210 Tampere, www.tyovaenmuseo.fi Päätoimittaja Kalle Kallio Kirjoittajat Tea Pääkkönen, Kalle Kallio, Risto Turunen, Marita Viinamäki, Heini Kalliomäki, Erika Lauri, Pinja Haukkavaara Ulkoasu ja taitto Tereza Holubová Painopaikka PK-paino, Tampere Levikki 4000 kpl ISSN 1797-8734 Uutisia Sulo se vain jaksaa Vuonna 2011 Werstaalla järjestettiin näyttely Rieväkylä ja Euroopan maku. Ruokakulttuuria esittelevään näyttelyyn tehtiin myös hilpeä rieväkone Sulo, jonka pyörittämisestä tuli lasten suosikki. Näyttely päättyi, mutta rieväkone jäi lasten iloksi. Sulolla onkin tehty jo pitkälti yli 50 000 rievää! Viittomakielellä verkossa Kuurojen museon uudet verkkosivut ovat avautuneet. Osoitteessa www. kuurojenmuseo.fi kerrotaan viittomakielisten historiasta, museon toiminnasta ja kokoelmista niin suomeksi kuin viittomakielellä. Kuurojen museo siirtyi Werstaan hoitoon 2012 ja täydentyvä verkkomuseo on tärkeä osa uutta toimintaa. Palestiinasta museoon Museon kokoelmat karttuvat paljolti lahjoituksin. Werstas kerää etupäässä aivan tavallisia arkiesineitä, mutta moniin liittyy jännittäviäkin tarinoita. Esimerkiksi viime vuonna kokoelmiin saatiin palestiinalaisten kansallispuku. Tamperelainen kansanedustaja Tellervo M. Koivisto (1927–1982) oli saanut sen lahjaksi vapautusrintaman johtajalta Jasser Arafatilta. Koivisto toimi Arabikansojen ystävyysseuran puheenjohtajana ja oli ensimmäinen länsimainen naispoliitikko, joka tapasi Arafatin. Puku ei jäänyt Koiviston vaatekaappiin, vaan hän esiintyi siinä muun muassa Linnan juhlissa. Onnen aika? on tuore tutkimus pitkästä 1950-luvusta. Kirja vie lukijat taloudellisen epävarmuuden, asuntopulan, sotatraumojen ja suvaitsemattomuuden aikakaudelle, joka jatkui sotien päättymisestä aina 1960-luvulle saakka. Taustalla on Werstaan, Luston ja Sarkan yliopistotutkijoiden kanssa toteuttama iso yhteishanke. Suomen Akatemian ja Koneen Säätiön tukemassa hankkeessa tutkittiin sotienjälkeistä Suomea ja tarkasteltiin aikakauteen liittyvää rasvalettinostalgiaa. Kirjaa saa museokaupasta ja hankkeessa tehty Maat, metsät, tehtaat -näyttely kiertää museoissa. Työväenmuseo 20 vuotta sitten Näyttelytoiminta käynnistyi työväenmuseon ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonna kovalla innolla. Vuonna 1994 Finlaysonin alueella esiteltiin päänäyttelyissä sisällissotaa, työn kuvia ja 1960-lukua. Lisäksi toteutettiin yhteistyökumppaneiden kanssa viisi pienempää näyttelyä. Ongelmiakin oli. Finlaysonin alue oli vielä tamperelaisille vieras, eikä museon markkinointiin ollut käytettävissä kuin tuhat markkaa. Sillä saatiin painettua jaettavia uutislehtisiä sekä ostettiin yksi kuuden rivin mainos ilmaisjakelulehteen. Siitä huolimatta uuden museon löysi nelisen tuhatta vierasta. Aula remonttiin Werstaan aulatilojen remonttia on suunniteltu yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa. Tilat korjataan vastaamaan paremmin nykyistä toimintaa, jossa korostuu vapaa pääsy ja yleisön viihtyvyys. Kun vanha kahvila puretaan, tilalle tulee tunnelmallinen aulatila ja paremmin palveleva museokauppa. www.finna.fi Museoiden, arkistojen ja kirjastojen yhteinen kokoelmaportaali toimii osoitteessa www.finna.fi. Finnasta voi yhdellä haulla tutkia kymmeniä kokoelmia. Palvelussa on myös lähes 50 000 Werstaan vanhaa esinettä ja valokuvaa. Tiedot on siirretty Finnaan museon omasta www.arjenhistoria.fi -palvelusta. 5 Tampereen työväki vaati äänioikeutta Kauppatorilla vuonna 1905. Werstaan kuva-arkisto. Pumpulivallankumous Suomen suurimman tehtaan työntekijät perustivat ammattiosaston suurlakon aikana. Patruunan, keisarin ja Jumalan lapsista kasvoi sosialisteja. Teksti Risto Turunen Finlaysonin pumpulitehtaalainen meni 120 vuotta sitten töihin aamukuudeksi ja pääsi töistä iltaseitsemältä. Miehen parin markan päiväpalkalla sai kilon voita tai kymmenisen kiloa ruisjauhoja. Naiset tienasivat puolta vähemmän. Tehtaalaisen ääni ei kelvannut kunnallisvaaleissa, vaikka hän olisi maksanut veroja yli äänioikeuskynnyksen. Sääty-yhteiskunnassa palkkatyöläiset luettiin isäntävallan alaisiksi eli patruunan holhottaviksi. Suurin osa ihmisistä hyväksyi tämän Jumalan luoman järjestyksen. Finlaysonin omassa koulussa ja kirkossa tehtaalaisille luvattiin maallisesta aherruksesta taivaallinen palkinto. He kä- 6 vivät ahkerimmin kirkossa ja omistivat eniten Raamattuja koko Tampereella. Kaikki eivät luottaneet Sallimukseen saati patruunan hyväsydämisyyteen. Finlaysonin värjärimiehet järjestäytyivät ammattiosastoksi jo vuonna 1900. Työväenliikkeen alkuhämärässä ammattitaidolla oli yhteys järjestäytymisintoon. Tavallisilta tehtaalaisilta puuttui itseluottamusta: monet olivat tulleet köyhältä maaseudulta, eikä heillä ollut syytä kapinoida. Tehdas antoi kapean mutta pitkän leivän. Suurteollisuus oli saapunut Tampereelle yllättävän sopuisasti, mutta heti uuden vuosisadan alussa tehtaalaiset saivat kokea kansainvälisen kapitalismin pimeän puolen. Talousjärjestelmä tanssitti puuvillan markkinahintaa villisti. Lopputili luettiin yli tuhannelle vuoteen 1910 mennessä. Siirryttiin patruunan ajasta pääoman aikaan. Työläisten lähetystö marssi Finlaysonin johdon puheille maanantaina 30. lokakuuta 1905 ja pyysi sulkemaan tehtaan kansallisen lakon takia. Pyyntöön suostuttiin. Suurlakko alkoi työnantajien ja -tekijöiden yhteistyöllä Venäjän itsevaltiasta keisaria vastaan. Luokkasopu särkyi viimeistään silloin, kun isännistö uhkasi jättää palkat maksamatta lakon ajalta, mikäli tehtaalaiset eivät palanneet töihin perjantaiksi. Työväen vaatimukset menivät herrojen mielestä liian pitkälle. Kauppatorilla jopa 40 000 ihmisen väkijoukko vaati venäläisten sortotoimien lakkauttamisen lisäksi yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta sekä kansankokousta uuden hallituksen valitsemiseksi. Finlaysonilla vallankumoukselliset vaateet hyväksyttiin ”hyvä”-huudoin. Värjäri August Kukkola ehdotti perustettavan sosialidemokraattisen ammattiosaston. Osastoon uskaltautui 141 tehtaalaista. Töihin suostuttiin tulemaan perjantaiksi ja lauantaiksi, mutta lakkoa luvattiin jatkaa seuraavalla viikolla, mikäli keisari ei taipuisi. Nikolai II nöyrtyi ja antoi manifestin.Yleislakko oli ohi 6.11.1905. Suurlakon kipinät jäivät kuitenkin kytemään. Lakon aikana alamaisista tuli hetkeksi hallitsijoita. Kaupunkia johti työläisten lakkokomitea ja järjestystä valvoi sosialisti Yrjö Mäkelinin kaarti. Suurlakon kokemus muutti työväestön maailmankuvan. Hämäläiset työläiset tiesivät valtakunnan asiat keisaria paremmin. Finlaysonin väki voimakas ei tyytynyt vain odottelemaan valtakunnallista äänioikeutta. Se halusi muuttaa todellisuutta myös tehtaan muurien sisällä. Ainakin kolme työnjohtajaa kannettiin ulos vuoden loppuun mennessä. Työläiset syyttivät pomojaan palkattoman siivoustyön teettämisestä, palkkojen pienentelystä sekä sakottamisesta sairauden tai koneiden rikkoutumisen takia. Eräs nuori mies oli usean eri todistajan mukaan huoritellut, kourinut ja hakannut työhuoneensa naisia. Kun yksi uhreista uhkasi mennä kielimään, mies oli esitellyt revolveriaan ja ilmoittanut kielikellon olevan hautausmaalla, ennen kuin mies olisi tehtaan portin toisella puolen. Kokenut pumpulilainen ei ollut omien sanojensa mukaan nähnyt 40 vuoteen ”niin hävytöntä miestä”. Osaston kokous päätti erottaa pyssymiehen omatoimisesti. Työnjohtajat, jotka pyysivät anteeksi huonoa käytöstään, saivat pitää paikkansa. Sveitsiläisen tirehtöörin pelastivat ammattiosaston kirjalliset lausunnot, joiden mukaan ylimestarissa oli ”sosialis temokraatia”. Finlaysonilla sosialismin tuloa ei yritetty estää aktiivisesti, mutta Pellavatehtaalla ja Lapinniemen puuvillatehtaalla erotettiin joukkovoiman puolesta puhuneita työläisiä. Työnantajat perustelivat tätä lain suomilla vapauksilla: isäntä sai erottaa kenet halusi. Työväki vaati potkujen peruuttamista ja uhkasi lakolla. Lisäksi vaadittiin työajan lyhentämistä, palkankorotuksia sekä oikeutta sopia järjestyssäännöistä. Poliittisista erottamisista alkanutta työtaistelua kutsuttiin lehdissä kautta aikain ”suurimmaksi voimainkoetukseksi työn ja pääoman välillä”. Luonnehdinta ei ampu- Iida Vihuri kuolinvuonnaan. Iida syntyi muonarengin tyttäreksi ja hukkui SDP:n kansanedustajana Kuru-laivan onnettomuudessa 7.9.1929. Kuvaaja Martta Terävä. Werstaan kuva-arkisto. nut yli, sillä lakkoon otti osaa yli 2700 työntekijää. Lakko venyi maaliskuun lopulta kesäkuuhun 1906. Tehtailijat käyttivät poliisin suojaamia rikkureita lakon murtajina. Lakko kärjistyi väkivaltaiseksi, kun tehtaalaiset tunkeutuivat Lapinniemen tehdasalueelle. Monet vesitietä pitkin rikkureiksi pyrkineistä saivat airosta otsaan. Kun tehtaat hakivat työvoimaa lehti-ilmoituksin, tehtaalaiset härnäsivät työnantajia tarjoamalla rikkureiksi kolmevuotiaita lapsiaan. Voimainkoetus päättyi kuitenkin pääoman täydelliseen voittoon. Lakkoaktivistit joutuivat työnantajien mustalle listalle. Tehtaalaiset olisivat halunneet jatkaa taistelua, mutta työväenliikkeen johto suositteli jo luovuttamaan. Lakosta jäi katkera jälkimaku ja tehdasosastojen jäsenmäärät romahtivat. Innostus hiipui Tampereen tehtailla vuoden 1906 jälkeen. SDP sai ensimmäisissä eduskuntavaaleissa yli puolet kaupungin äänistä, mutta maailma ei muuttunut hetkessä. Eduskunnan hajottamisvalta oli jäänyt keisarille ja Jumalan maallinen sijainen käytti oikeuttaan ahkerasti. Taantumus kiristi otettaan. Finlaysonin osastolle taloudellisesti merkittävä arpajaislupa voitiin hylätä sillä perusteella, että he olivat tukeneet Ruotsin yleislakkolaisia. Lakko-oikeus vietiin pois maailmansodan alkaessa. Osaston kokouksia valvoi poliisi. Jäsenmäärä kuihtui alle sataan. 7 Agitaatiota yritettiin kaikesta huolimatta. Tehtaalle kutsuttiin työväenliikkeen parhaita puhujia, myytiin Kansan Lehteä alennushintaan, kirjoitettiin käsin omaa lehteä sekä järjestettiin kävelyretkiä ja iltamia. Osasto tilasi myös tuhat lentolehtistä otsikolla ”Woitko olla ammattiosaston ulkopuolella?” Enemmistö vastasi myöntävästi. Nuoret järjestyneet sosialistit ja vanhat järjestymättömät kristityt sanailivat silti tulisesti. Ammattiosaston kokouksia haukuttiin ”syntisten kokouksiksi”. Ammattiosaston sihteeri Ida Vihuri epäili, että hänen sukulaiseltaan puuttui järki, kun naiselta löytyi aina rahaa Pelastusarmeijalle mutta ei osaston jäsenmaksuihin. Vallankumous saapui Suomeen idästä maaliskuussa 1917. Keisari pakotettiin luopumaan kruunustaan. Suomeen syntyi valtatyhjiö. Työväki koki porvariston vallan pohjautuneen venäläisiin pistimiin, jotka olivat nyt kääntyneet tukemaan köyhän kansan pyrkimyksiä. Finlaysonin osastoon liittyi niin monta uutta toveria, että jäsenkirjat loppuivat jo huhtikuussa kesken. Osaston konkarit eivät pystyneet hallitsemaan valtavaa laumaansa. Miehiä kannettiin ulos ja vuoden 1906 rikkurei- den piti pyytää julkisesti anteeksi vanhoja syntejään. Myös isännistön oli pakko kunnioittaa voiman lakia. Huhtikuun lopussa Tampereen tehtailijat hyväksyivät kahdeksan tunnin työpäivän. Vappuna juhlittiin työväenhistorian suurinta voittoa. Unelmien kevät vaihtui pettymysten syksyksi. Työväen usko parlamentarismiin horjui, kun sosialistien valtalaki kaatui Venäjän väliaikaisen hallituksen ja Suomen porvariston yhteistyöllä. Elintarvikepula johti elintarvikemellakoihin.Yksi tehtaalaisista lausui pilkallisesti ammattijärjestön rauhoittelevan kirjeen kuultuaan, että ”istutaan vaan kädet ristissä ja kuollaan nälkään”. Uudet jäsenet vaativat lokakuussa jopa 200 prosentin palkankorotuksia isännistön tarjotessa kymmentä prosenttia. Samassa kokouksessa tehtiin lista 21–45-vuotiaista miehistä, joita löytyi yhteensä 145. He pääsisivät punakaartiin. Marraskuun yleislakko kiristi välit lähelle sotatilaa. Jouluun mennessä Finlaysonin ammattiosasto oli kasvanut vuoden alun sadasta jäsenestä reiluun tuhanteen. Tehtaalla oli nälkää, sosialismia ja oma väkivaltakoneisto. Suomi oli valmis ensimmäiseen itsenäisyyden vuoteensa. Liitossa jo 120 vuotta Töissä tehtaalla (29.4.–26.10.2014) on Teollisuusalojen ammattiliitto TEAMin 120-vuotisjuhlanäyttely. Töissä tehtaalla -näyttelyssä kietoutuvat toisiinsa työ, työläiset ja työväenliike. Tarina alkaa 1800-luvun lopun industrialismia kritisoivista käsityöläisistä ja päättyy 2010-luvun robotisoiduille tehtaille. Työväenliikkeen syntysanat lausuivat oppineet kirjatyöntekijät, oma ammattiliitto perustettiin kesällä 1894. Muut tehtaalaiset heräsivät vasta vuoden 1905 suurlakossa. He ottivat joukkovoimalla äänioikeuden ja lyhyemmän työpäivän. Sisällissodassa tehtaalaiset olivat punaisen Suomen innokkaimpia kannattajia. Sotaa seurasi synkkä aika, jolloin kirjapainoja särjettiin, työväentaloja naulattiin kiinni ja ”kommunisteja” kyydittiin itärajalle. Lisäksi lama iski teollisuuteen. Näissä oloissa työläiset eivät pystyneet suuriin voittoihin. Teollisuus piristyi taas 1930-luvun lopussa ja toisen maailmansodan aikana tehtailla vallitsi täystyöllisyys. Naiset tekivät sotavuosina työt, joiden ennen katsottiin kuuluneen vain miehille. Jatkosodan jälkeen suomalaisten työnantajien oli viimein pakko taipua työehtosopimuksiin, jotka määräsi- vät työelämän vähimmäisvaatimukset. Alkoi perinteisen teollisuuden kultakausi. Teollisuutta rationalisoitiin uusilla koneilla ja ihmisten työvauhtia kiristämällä. Tuotanto ja kulutus kasvoivat. Työläiskodit saivat osansa teollisen yhteiskunnan hedelmistä: kotimaisesta lasikeramiikasta, hygienia- ja kosmetiikkatuotteista, vaatteista ja kengistä. Nousun takana piili musta kulta, raakaöljy, jota kaksi jalostamoamme imi miljoonia tonneja vuodessa. Teollisuuden vaikeudet alkoivat osittain jo 1970-luvulla ja huipentuivat 1990-luvun alun lamaan. Idänkaupan loppuminen ja talouden globalisaatio veivät etenkin työvoimavaltaista teollisuutta maihin, joissa työläisen asema on Suomea heikompi. Elämme silti edelleen teollisuudesta. Tulevaisuudessakin ihmiset tarvitsevat painettua lukemista, sairaat lääkkeitä, työläiset turvakenkiä, pellot lannoitteita, elintarvikkeet muovipakkauksia sekä kulkuneuvot kumirenkaita ja polttoaineita. Jonkun on aina tyydytettävä jokapäiväisen elämämme materiaaliset tarpeet. Kyse on siitä, missä se tapahtuu ja ennen kaikkea millä ehdoilla. 8 Töissä tehtaalla -näyttely Werstaalla 29.4.-26.10.2014 Finlaysonin ammattiosasto järjesti piirustuskilpailun lippua varten 1906. Voittajaksi selviytyi nimimerkki ”Onnistus II”, jonka takaa paljastui kivipainaja Julius Syren. Rahat lippuun kerättiin kolehdilla. Kuvaaja Risto Turunen. Kansan Arkiston kokoelmat. Pumpulitehtaalaiset olivat vahvasti edustettuina Tampereen työväen osuuskaupassa vuonna 1915–1916. Ammattiosaston perustaja August ”Partaäijä” Kukkola istuu oikealla ja luottosihteeri Iida Vihuri seisoo toisena vasemmalta. Werstaan kuva-arkisto. 9 Kansanvalta museossa Teksti Kalle Kallio People’s History Museum on mieleenpainuva museo, joka kertoo demokratian synnystä. Manchesteriä pidetään teollisen vallankumouksen kotina ja työväenhistoria on juurtunut syvälle kaupungin identiteettiin. Niin puuvillatehtaat, Peterloon verilöyly, rautatie, Friedrich Engels kuin osuustoimintaliikekin ovat jättäneet kaupungin maailmanhistoriaan. On vain luonnollista, että kaupungista löytyy yksi maailman parhaista työväenmuseoista. People’s History Museum sai uudet tilat vuonna 2010. Irwell-joen rantaan rakennetun vanhan pumppulaitoksen viereen nousi nelikerroksinen uudisrakennus. Pohjakerros on varattu museon arkisto- ja työtiloille, katutasossa on museokauppa sekä kahvila. Laaja päänäyttely täyttää kaksi ylintä kerrosta. Englantilaiseen tapaan museoon on tietysti vapaa pääsy. Museo tunnettiin aiemmin National Museum of Labour Historyn nimellä, mutta poliittisesti latautuneesta L-sanasta päätettiin luopua vuonna 2001. Vaikka lukemattomissa työväenorganisaatioissa on käyty samanlaista keskustelua, Manchesterissä muutos oli sisällöllisesti paikallaan. Toisin kuin monet työväenmuseot, People’s History Museum ei kerro juurikaan työn historiasta. Manchesterissä painopisteenä on brittiläisen demokratian ja kansalaisyhteiskunnan rakentuminen. Museo kertoo varsin vähän teollisuudesta tai työväen arjesta – 10 näkökulma on poliittisessa historiassa. Päänäyttelyn tarina lähtee siitä, miten ihmiset ovat tavoitelleet demokraattisia oikeuksia ja kamppailleet paremman maailman puolesta. Museo keskittyy erilaisiin kansanliikkeisiin: poliittiseen aktivismiin, klubeihin, ammattiyhdistyksiin, osuustoimintaan, yhden asian liikkeisiin. Esiin tulee demokratian pitkä kehityskaari IsoBritanniassa. Meillä Suomessa siirryttiin takapajuisista säätyvaltiopäivistä yhtäläiseen ja yleiseen äänioikeuteen huikean nopeasti 1900-luvun alussa. Saarivaltakunnassa kamppailu demokratian puolesta oli pitkä, monipolvinen ja alkoi vuosisata aikaisemmin. Suomalaisen kansanvallan synty voi näyttäytyä jopa liian helpolta, jos unohtaa, miten pitkään samoista oikeuksista oli muualla jo taisteltu. Parasta People’s History Museumissa on kuitenkin se tapa, jolla poliittinen historia tehdään kiinnostavaksi niin aikuisille kuin lapsille. Luokatonta yhteiskuntaa juonineista salaseuroista ja ammatillisen järjestäytymisen pioneereista kerrotaan elämyksellisesti ja toiminnallisesti. Ruumisarkkuun on kätketty laitonta kirjallisuutta ja lapset voivat pukeutua aikakauden asuihin. Historian vaikeita vaiheita käsitellään perhekävijöitä ajatellen. Tarina jatkuu nykyaikaan saakka. Museo on panostanut erityisesti draamapedagogiikkaan ja lapsiryhmille vedetään osallistavaa museoteatteria. Näyttelijät kertovat esimerkiksi 1950-luvun siirtolaisten elämästä ja auttavat lapsia ymmärtämään, miltä rasismi toisesta tuntuu. People’s History Museum ei siis tyydy vain kertomaan menneestä, vaan ottaa myös reilusti kantaa paremman maailman puolesta. Vaikka Labour-sanaa ei enää löydy museon nimestä, asenne on yhä kohdallaan. Kansainvälisen naistenpäivän rauhanmarssi Tampereella 8.3.1982. Kuva: Hämeen Yhteistyön kuvakokoelma, Työväenmuseo Werstas. Feminismiä museoon Teksti Marita Viinamäki Henkilökohtainen on poliittista, kun vuorossa on feministien oma näyttely, keruu ja kirjoituskilpailu. Vuonna 2014 tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun naimattomat naiset Suomessa tulivat täysivaltaisiksi. Vuoden 1864 laki salli 25 vuotta täyttäneen naisen hallita itseään ja omaisuuttaan, mitä pidetään ensimmäisenä pienenä askeleena naisten ihmisoikeuksien vahvistumisessa. Naisasialiikkeen esiäitinä pidetyn Minna Canthin syntymän 170-vuotispäivää puolestaan muistetaan 19.3.2014 hänen mukaansa nimettynä tasa-arvon päivänä. Naisliikkeen ensimmäiset tärkeät tavoitteet ja saavutukset liittyivät naisten poliittisiin, juridisiin ja taloudellisiin oikeuksiin. Varsinainen feministinen liike, johon Werstas kokoelmakeruussaan ja pääosin myös näyttelyssään keskittyy, syntyi 1960-luvulla. Feministit omaksuivat räväkän retoriikan ja pyrkivät irtautumaan konservatiivisesta, kahlitsevasta naiskuvasta. Henkilökohtainen oli 1970-luvun feministeille poliittista – naisasia tehtiin näkyväksi myös henkilökohtaisen elämän kysymyksissä ja arjen valinnoissa. Esille nousivat esimerkiksi pukeutumisja ulkonäkökysymykset, oikeus ehkäisyyn ja kotitöiden jakaminen. Feminismin sisälle on aina mahtunut paljon erilaisia näkemyksiä ja suuntauksia ja se on merkinnyt eri ihmisille eri asioita. Feminismi ei ole lakannut olemasta ajankohtai- nen, sillä jos monia edistysaskeleita on saavutettu, on uusi aika tuonut mukanaan uusia ongelmakohtia. Näyttelyäkin ajatellen Werstas on aloittanut valtakunnallisen aineistokeruun feministisen naisliikkeen historiasta ja nykypäivästä. Werstas kerää kokoelmiinsa esineitä ja valokuvia, mutta samalla myös henkilökohtaisia tarinoita. Lahjoitettava aineisto voi olla esimerkiksi jonkin kampanjan materiaalia, kantaaottavia vaatteita, henkilökohtaisiin avainkokemuksiin liittyviä muistoesineitä, julisteita, zinejä tai vaikkapa valokuvia toimintaryhmistä. Esineiden ja valokuvien iällä ei ole merkitystä. Museo toivoo saavansa kokoelmiinsa varsinkin sitoutumattoman feministisen naisliikkeen ja yksittäisten feministien aineistoja. Werstas kerää myös tarinoita Feminismin muistot -kirjoituskilpailussa. Siihen voi osallistua kirjoittamalla vapaamuotoisesti siitä, mitä feminismi on itselle merkinnyt ja miten on itse osallistunut feministiseen toimintaan. Nämä omakohtaisiin kokemuksiin perustuvat kirjoitukset ovat tärkeitä feminismin historian tallentamisessa. Muistelutekstejä otetaan vastaan Werstaalle tammikuun 2015 loppuun asti. Kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan matkalahjakortti helmikuussa 2015. Muistelutekstit tallennetaan Työväen Arkistoon. Lisätietoa keruusta ja kirjoituskilpailusta saa museon verkkosivuilta osoitteesta www.tyovaenmuseo.fi tai tutkija Marita Viinamäeltä, p. 050 440 1159, [email protected]. 11 Kuva: Tereza Holubová Ensimmäinen yhdistymisen jälkeen valmistunut vaihtuva näyttely kannustaa museokävijöitä kertomaan itse, millaisen Lenin-museon he tulevaisuudessa haluavat. Osoitteeni on Neuvostomaa Mia Heinimaa on kiertänyt Neuvostoliittoa ja ahertanut Lenin-museossa. Seuraavaksi pitäisi uudistaa pian 70-vuotis juhliaan viettävä nostalginen kulttikohde. Työväenmuseo Werstaan uusi erikoistutkija Mia Heinimaa kuvailee Osoitteeni on Neuvostomaa -laulun sanoin lähtöään Neuvostoliittoon opiskelemaan lukion jälkeen. Hän lähti 1970-luvun lopulla junalla Moskovaan tietämättä lopullista määränpäätään. – Sanoin vanhemmilleni, että ilmoitan viikon sisällä mihin päädyin. Lopullinen sijoituspaikka oli valtion yliopisto Kiovassa Ukrainassa, josta Mia valmistui vuonna 1984 venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Suomeen palattuaan Mia huomasi, että venäjän kielen opiskelijoiden määrä oli romahtanut eikä opettajan paikkoja ollut. Mia lähti takaisin Neuvostoliittoon ensin oppaaksi ja sitten työmaille tulkiksi. Hän teki erilaisia tulkin tehtäviä, kuten teknisiä käännöksiä, neuvottelutulkkauksia ja 12 kaikkea mikä ylipäätään liittyi ihmisten sosiaaliseen elämään. Mia saattoi toimia noin 120 suomalaisen työntekijän kielilinkkinä.Yhteensä Mialta vierähti 15 vuotta eri puolilla Neuvostoliittoa ja Venäjää. Hän ehti nähdä Neuvostoliiton erilaiset alueet Kazakstanin kuivista aroista Novosibirskin metsämaisemiin. – Paljon olen nähnyt ja kokenut. Koko maan olen kiertänyt paria maakuntaa lukuun ottamatta. Se oli mielenkiintoista aikaa, Mia toteaa Neuvostoliitossa ja Venäjällä viettämistään vuosista. Suomeen palattuaan Mia päätyi museoalalle työllistämiskurssin kautta, johon kuului työharjoittelu Lenin-museossa syksyllä 1997. Harjoittelun aikana Mia totesi museotyön ja erityisesti kokoelmatyön olevan mielenkiintoista ja hankki itselleen oppisopimuksen Lenin-museoon. Vähitellen Mia on kartuttanut taitojaan erilaisilla kursseilla sekä hankkimalla museomestarin pätevyyden. Mia on toiminut Neuvostoliiton ja Venäjän historian asiantuntijana muullakin kuin Lenin-museossa. Hän on esimerkiksi toimittanut kirjan neuvostoleluista sekä ollut mukana järjestämässä Vapriikin suurnäyttelyä agitaatioposliinista. Viime aikoina Mia on kuratoinut Suomen Lelumuseo Hevosenkengän vuoden 2014 erikoisnäyttelyä, joka esittelee venäläisiä leluja. Työväenmuseo Werstas ja Lenin-museo yhdistyivät vuoden 2014 alussa.Yhdistymisen myötä Lenin-museon kokoelma-amanuenssista tuli Werstaan erikoistutkija. Mia on nähnyt museoiden yhdistymisen erittäin myönteisenä asiana niin Lenin-museon kuin oman työnkuvansa puolesta. Yhdistymisen myötä Lenin-museo pääsi lyömään hynttyyt yhteen isomman organisaation kanssa. Uudesta museo-organisaatiosta löytyy paljon eri alojen osaamista, eikä pyörää tarvitse keksiä koko ajan itse. Ennen fuusiota Mia ehti tehdä kaikkea asiakaspalvelusta, näyttelyiden ripustamiseen ja vessojen pesuun. – Olenkin vitsaillut olevani urani huipulla silloin, kun ripustan tauluja katonrajassa. Nyt yhdistymisen myötä minulla on ollut mahdollisuus keskittyä enemmän kokoelmatyöhön. Miasta kokoelmatyössä ei ole kyse vain kokoelmien fyysisestä hoitamisesta vaan myös esinetutkimuksesta. Mia painottaa esineiden museaalisen tarinan tärkeyttä. Esimerkkinä hän kertoo tarinan museolle lahjoitetuista kudotuista Josif Stalinin muotokuvista. – Yhtenä maanantai aamuna, kun tulin töihin kassalla oli iso kirjekuori, jonka sisällä oli kudottu Stalinin rintakuva ilman selitystä. Aloin pähkäilemään, että rintakuva on hankittu Neuvostoliitosta. Pähkäilyni meni täydellisesti pieleen! Otin yhteyttä esineen luovuttaneeseen rouvaan ja hän kertoi, että rintakuva on peräisin Nukkaku- tomo Oy:stä, jota ei enää ole. He tekivät yhdeksän kuvan sarjan Stalinista kansainvälistä tekstiilialan näyttelyä varten Moskovaan vuonna 1947. He halusivat Stalinin katseenvangitsijaksi messuosastolleen. Esinetutkimuksen lisäksi Mia suunnittelee uutta perusnäyttelyä, jonka on tarkoitus aueta keväällä 2016 Lenin-museon viettäessä 70. juhlavuottaan. Perusnäyttely muuttuu pelkästä Leninistä käsittelemään laajemmin Neuvostoliiton ja Suomen välistä historiaa. Ennen näyttelyn rakentamista edessä on vanhan näyttelyn purkaminen, taltiointi ja esineistön pakkaaminen. Miasta olisi hienoa, jos nykyinen 1980-luvulta oleva perusnäyttely saataisiin säilytettyä verkkoversiona. Lisäksi työväentalon museotilojen peruskorjauksen pitäisi myös alkaa joulun alla 2015. – Työväentaloa on peruskorjattu vuosien mittaan moneen otteeseen ja nyt tulisi meidän vuoro. Mia on pohtinut, että olisi hienoa saada tila näyttämään samalta kuin 1900-luvun alussa, jolloin Lenin oli vieraillut Tampereella. Mikä sitten Venäjän kulttuurissa, kielessä ja historiassa kiinnostaa? Mian vastauksena on kulttuurin ja erityisesti kirjallisuuden moninaisuus sekä historiassa keskitien puuttuminen. Mia kuvailee Neuvostoliiton historiankulkua keisariajan hirmuitsevaltiudesta vallankumouksen ja sisällissodan kautta Neuvostoliittoon sekä reaalisosialismiin. Ensin näytti hyvältä kansan kannalta, mutta sitten mentiin taas diktatuurin suuntaan. – Toivon, että fuusion jälkeen ihmiset löytäisivät uudistuneen Lenin-museon ja kävijöiden määrä nousisi, Mia sanoo luottaen Lenin-museon tulevaisuuteen. Teksti Heini Kalliomäki 13 www.tradeka.fi Yhteiskuntavastuu on kiinteä osa Osuuskunnan toimintaa Osuuskunta Tradeka-yhtymä tukee yleishyödyllistä toimintaa tänäkin vuonna. Uusimpana kohteena on Omaishoitajat ja Läheiset -liitto ry, joka on järjestänyt Osuuskunnan rahoituksella omaishoitajille mah- dollisuuden yksilölliseen lomaseen järjestämällä myös sijaishoidon omaishoitajan loman ajaksi. Osuuskunta tukee entiseen tapaan myös Ensi- ja turvakotien liiton, Parasta Lapsille ry:n ja Tatsi ry:n toimintaa. Osuustoimintaa ja kuluttajien asemaan liittyvää tutkimustoimintaa tuetaan mm. Suomen kulttuurirahaston OTK:n rahaston sekä Kansan sivistysrahaston Tradekayhtymän rahaston kautta. Kolumni Kohtaamisia museon viileydessä Kuva: Olli-Pekka Latvala Werstaan arjessa huomaa, että asiakkaina käy monenlaista väkeä. Aamupäivisin tulevat lapsiperheet etsimään uusia virikkeitä ja monet turistitkin ilmestyvät heti avaamisaikaan. Matkailijoita tulee läheltä ja kaukaa. Kaukaisimmat esimerkiksi Taiwanista, Australiasta tai Ugandasta. Museovieraiden kanssa saadaan välillä turvautua elekieleen, kun yhteisiä sanoja ei muuten tahdo löytyä. Kaikki kävijät saadaan kyllä ohjattua näyttelytiloihin tarvittaessa vaikka kädestä pitäen. Jos henkilökunta sattuu osaamaan muutaman sanan kävijän äidinkieltä, on seurauksena yleensä yllättynyt naurahdus. Israelilaisten asiakkaiden kiittäminen hepreaksi aiheutti niin voimakkaan ilonpurkauksen, että se on jäänyt mieleeni, toivottavasti myös heidän lomamuistoihin. Vaikka tykkään kiitellä ja hyvästellä asiakkaita milloin milläkin kielellä, ei kukaan ole onneksi vielä luullut minun puhuvan niitä sujuvasti. Ulkomaiset kävijät kyselevät mielellään asioista, joita museossa käsitellään. He kertovat kokemuksistaan ja omien kotimaidensa tavoista ja historiasta. Olen saanut kuulla museokävijöiltä tarinoita esimerkiksi kenialaisista puhelunyhdistäjistä ja amerikkalaisesta ammattiyhdistystoiminnasta 1940-luvulla.Yllättävän moni kävijä kertoo mielellään itsestään, työstään ja siitä, kuinka päätyi Tampereelle ja Werstaalle. Suurin osa kävijöistä tulee katsomaan näyttelyitä, vaikka erilaiset tapahtumat houkuttelevatkin museoon mukavan määrän väkeä. Tekstiiliteollisuusmuseo ja Höyrykonemuseo vetoavat kaikkiin iästä, sukupuolesta ja kansallisuudesta riippumatta, aina höyrykonetta keskenään katsomaan tulleista pikkupojista Englannin tekstiiliteollisuudessa työskennelleisiin ikäihmisiin saakka. Museo-oppaat ovat saaneet mielenkiintoista materiaalia opaskierroksia varten keskustelemalla entisten pumpulilikkojen ja säättipoikien kanssa tehtaalaiselämästä niin Finlaysonilla kuin Sulzerin koneita valmistaneessa tehtaassakin. Lapsiperheiden suosiossa on kesäisin ollut Kangaskamari, jossa ainakin sotkusta päätellen on askarreltu, piirretty ja leikitty oikein olan takaa. Myös K.Issakaisen nappijahti-kierroksella on riittänyt innokkaita napin etsijöitä, ja museosuunnistukseen osallistuneille on alakerran asiakaspalvelupisteessä jaettu tarroja ja tikkareista roppakaupalla, myös aikuisille osallistujille. Museoon tullaan usein viettämään aikaa yksin tai ystävien seurassa. Museossa viihtyvät myös vanhemmat vakiokävijät lehtiä lukien ja yleisöpäätteellä sähköposteja kirjoittaen, saattaapa joku joskus ottaa sosiaalikeskuksen nojatuolilla nokosetkin. Kesällä näkyy nuorisoporukoita, jotka hengailevat viileissä näyttelytiloissa, kikattavat ja poseeraavat Meirän kaupungin Aunen kanssa kännykkäkameroilleen. Aune sekä näyttelytilojen museovalvojat herättävät joskus hauskaa hämmennystä. Vasta elävän näköiseen Auneen tutustuttuaan näyttelykävijät huomaavatkin paikallaan istuvan museovalvojan, joka tervehtiessään saattaa pelästyttää pahaa-aavistamattoman kävijän. Sekä kävijät että valvoja ovat kuitenkin aina selvinneet tilanteesta säikähdyksellä! Kolumni Erika Lauri 15 Museosakkilaiset toteuttivat 1950-luvun Iltamien puffetin syksyllä 2013. Mainio Museosakki Työväenmuseon vapaaehtoiset kertovat, kuinka museon lukutaito kasvaa kulissien takana. Teksti Pinja Haukkavaara Haluaisitko kurkistaa museonäyttelyn taakse? Oletko koskaan miettinyt, mistä esineet ilmestyivät, kuka kutoi ne osaksi näyttelyn tarinaa? Entä heräsikö sinussa viime museokäynnin jälkeen halu tehdä parannuksia näyttelyyn? Tai innostus päästä ideoimaan uutta museonäyttelyä? Kaikesta tästä – ja paljon muustakin – pääsee osalliseksi Werstaan uusi vapaaehtoisten ryhmä, Museosakki, joka on toiminut keväästä 2013 saakka. Museoissa on 1990-luvulta lähtien korostettu saavutettavuutta, monimuotoisuutta ja osallisuutta. Werstaalla on ystäväyhdistys, joka jakaa tietoa, kartuttaa kokoelmia ja osallistuu tapahtumiin. Loppuvuodesta 2010 Werstaalla on ollut aina vapaa pääsy kaikkiin näyttelyihin. Myös tämä on kädenojennus kävijöiden suuntaan ja viesti siitä, että kaikki ovat tervetulleita museoon. Werstaan vapaaehtoistoiminta, Museosakki, on suvaitsevaisen kulttuuripolitiikan uusin ilmentymä. Ryhmästä on myös valtava apu Werstaalle; jo ensimmäisen vuoden aikana sakkilaiset tekivät reilusti yli tuhat tuntia töitä Werstaalla. 16 Museosakkitoiminnassa jokaiselle vapaaehtoiselle räätälöidään sopivia työtehtäviä heidän oman kiinnostuksen tai asiantuntemuksensa mukaan. Tämän hetkisessä porukassa on monenlaisia osaajia. Ryhmässä viihtyvät niin opettaja, taiteilija, eläkeläinen kuin laboranttikin. Heillä kaikilla on omat vahvuutensa – luovuus, ryhmätaidot, historian tuntemus, käsityötaito tai hyvä talkoolaishenki. Museosakin työnkuva heijastaa Werstaan toiminnan monipuolisuutta. Ryhmällä on olennainen rooli tapahtumien järjestämisessä. Sakkilaiset muun muassa ideoivat Werstaan 20-vuotisjuhlia Museoiden yöhön. Tapahtuman aikana aurinkoisella Väinö Linnan aukiolla notkui sakkilaisten pitämä kirjakirppis. Museoiden yönä vapaaehtoiset pääsivät näyttelemään; Keskustorilla nähtiin pumpuliplikkoja esitteitä jakamassa, ja Työväentalolla yksi sakkilaisista piti puheen kipakan kansakoulun opettajan roolihahmossa. Syksyllä 2013 sakkilaisten svengaavat ideat ja innokas panostus kuljettivat näyttelykävijät 1950-luvun iltamiin. Näyttelyä varten vapaaehtoiset haastattelivat ihmisiä pitkän 50-luvun muistoista. Sakkitoiminnan kautta museo avaa myös kokoelmat yhteisölleen: vapaaehtoiset ovat työskennelleet esinekuvauksen ja vanhojen valokuvien parissa. Vapaaehtoiset siis tarjoavat Werstaalle monipuolisesti apuaan ja museo taas mielekästä tekemistä. Museosakkitoiminta poikkeaakin museoiden ja niiden kävijöiden tyypillisestä vuorovaikutuksesta. Useimpien ihmisten kosketus museoon käsittää ainoastaan näyttelykäynnit. Tämä voi olla ongelmallista, sillä näyttelyn katsominen ei ole automaattisesti osallistava tapahtuma. Museo järjestää kierroksia ja työpajoja, mutta silti moni kävijä ei aina pääse jakamaan näyttelyissä herääviä ajatuksiaan. Kävijät eivät voi myöskään vaikuttaa näyttelytoiminnan sisältöihin. Vuorovaikutus voi olla yksisuuntaista, museon toimijat kommunikoivat viestinsä kävijöille. Museosakki on ajatuksena uudenlainen: vapaaehtoistoiminnan ansiosta vuoropuhelu voi toimia moneen suuntaan, koska paikallisyhteisön edustajina sakkilaiset tuovat myös omat ideansa museoon. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa oman näyttelyn luomista. Esimerkiksi museosakkilainen ja kuvataiteilija Raini Vallinharju toteutti Werstaalla Tampereen vanhan tavara-aseman säilyttämistä puolustavan näyttelyn. Jos kävijät pääsevät osallisiksi ainoastaan näyttelytoiminnasta, he tuskin tulevat ajatelleeksi, että näyttelyssä näkyy vain jäävuoren huippu museotyön valtavasta runsaudesta. Tällöin paikallisyhteisölle ei anneta mahdollisuutta ymmärtää, kuinka elinvoimainen ja monipuolinen toiminnan kenttä museo on organisaationa. Tilanne on hankala museoiden imagon kannalta – kenties tähän perustuvat mielikuvat museoista pölyttyneinä varastoina. Todellisuudessa museon arkeen kuuluu vilskettä, nopeita käänteitä ja jos jonkinmoisia työtehtäviä. Kuitenkin museopedagogiikka, näyttelyiden ja tapahtumien sisältöjen suunnittelu sekä tutkimus- ja esinetyö jäävät monelle kävijälle hämäriksi. Aluksi Vallinharjua hämmästytti museotyön hektisyys, se kuinka monia päällekkäisiä projekteja työntekijöillä oli. Toinen asia, mikä oli vapaaehtoistoiminnan kautta selkiintynyt, olivat esinekokoelmien mittasuhteet. – Se on työ, joka ei lopu ikinä, Vallinharju kommentoi kuvattavien materiaalien määrää. Vapaaehtoistyössä hyvää onkin se, että sakkilaiset saavat kohdata museon piirissä toimivat ihmiset. Museosakkilainen Riitta Mustonen kertoo, että vapaaehtoistoiminnan kautta hän on tutustunut museotyöntekijöihin ammattikuntana.Yllättävää hänestä oli esimerkiksi se, kuinka nuoria monet Werstaan työntekijöistä ovat. Sen lisäksi, että sakkitoiminta auttaa ihmisiä tutustumaan museon toimintaan, se lisää sakkilaisten syvempää ymmärrystä. Parempi museonlukutaito sitoo paikallistoimijat yhä vahvemmin museonsa yhteyteen.Yksi Mustosen syistä liittyä Museosakkiin olikin halu kehittyä museokävijänä. – Olen usein näyttelyssä hämilläni siitä, mihin minun pitäisi kiinnittää huomioni, ja näyttely menee helposti vain ohi. Pidän tätä isona juttuna omalta kannaltani: haluaisin oppia lukemaan muitakin kuin taidenäyttelyitä. Kun nyt pääsen museon sisälle tekemään jotakin, saan uudenlaista näkökulmaa. Odotan ihan oikeasti oppivani, ja oletan, että tämä on museon tärkeä tehtävä: auttaa yleisöä näkemään asioita - mutta se ei ole ihan helppoa. Minä olen ollut lukutaidonopettaja koko elämäni, mutta nimenomaan tämmöisessä lukutaidossa koen olevani ihan aloittelija. – Mua ärsyttää nykyisin ihan hirveästi se, että jos historia, mennyt aika, joku mennyt tapahtuma, esitetään sillä tavalla, että se pannaan ikään kuin semmoiseen purkkiin, että näin tämä oli silloin ja piste, Vallinharju taas kuvailee entistä kriittisempää suhtautumistaan museonäyttelyihin. Arvostan hirveän paljon sellaisia pyrkimyksiä, missä näitä ajan eri kerrostumia tuodaan jollakin tavalla esiin, hän jatkaa. 17 Retrorintanappi-työpaja Museoiden yössä vuonna 2013. Silti vapaaehtoisten aktiivinen osallistuminen on myös haaste. Tutkimustieto on museoiden valttikortti, mutta voiko työn tieteellinen puoli kärsiä asiaan ammatillisella tasolla perehtymättömien henkilöiden osallistumisesta? Aiemmin museoammattilaisten tarjoilema maailmankuva on esitetty objektiivisena, eikä sen totuusarvoa ole juuri kyseenalaistettu. Nykypäivän ajattelussa usko totuuden temppeleihin on hiljalleen murtumassa. Toiminnan lähtökohta ei ole enää yksi oikea totuus, objektiivinen tieto. Myös ajatus kokemusten subjektiivisuudesta, monista maailmoista ja näkökulmista tunnustetaan. Jos jokaisella on oikeus osallistua tulkintaprosessiin, millaisia ongelmia se aiheuttaa perinteiselle museotoiminnalle: tarvitaanko museoalan ammattitaitoa enää, jos kulttuuristen kertomusten tulkinta on tulkitsijasta riippuvainen? Moniäänisyys onkin muuttanut käsitystä tiedosta. Myös suvaitsevaisuuden ja avoimuuden ideologia on muokannut museon ideaa. Uudenlaisessa ajattelussa museo kokoelmineen kuuluu juuri sen omalle yhteisölle. Museon tehtävä on palvella ja osallistaa yhteisöään. Vallinharjun mielestä on itsestään selvää, että jos museo tallentaa jonkin yhteisön historiaa, on sen yhteisön 18 edustajien oltava mukana tallennustyössä. Moniäänisyyden ja suvaitsevaisuuden näkökulmasta vapaaehtoistoiminta onkin mitä luonnollisin osa nykypäivän museo-organisaatiota. Vaikka museosakkilaisten ryhmä on pieni suhteessa koko väestöön, toiminta sitoo työväenmuseon yhteyteen muitakin kuin vapaaehtoisia: Mustosen mukaan museosakkilaiset kertovat kokemuksista ystäväpiirissään ja sana leviää. Huominen kasvaa tänään Apurahat Merkkipäivät Kirjekukat Adressit Työväenkirjallisuuden päivä Teemana hyvinvointi lauantaina 30.8.2014 Työväenmuseo Werstaalla Tampereella ● ● puh. (09) 5868 530 ● Katso lisää: www.tyovaenkirjallisuudenpaiva.com Puuliitto on mekaanisen metsäteollisuuden, puusepänteollisuuden, metsä- ja metsäkonealan, venealan ja maatalousalojen työntekijöiden edunvalvoja. Sopimusalojensa asiantuntijana liitto solmii 14 työehtosopimusta. Luottokumppanisi arjessa ja juhlassa Puuliittoon kuuluu noin 37 500 jäsentä. Juveneksen joustavien palveluiden avulla tilaisuudestasi tulee ikimuistoinen. YHTEYSTIEDOT Isot ja pienet tilaisuudet ja perhejuhlat Monipuoliset juhla-, kokous- ja saunatilat Herkulliset lounas-, juhla- ja kokoustarjoilut Puheenjohtaja SAKARI LEPOLA gsm 0400 425 198 Sihteeri JYRKI ALAPARTANEN puh. (09) 6151 6315 gsm 040 587 7563 Päätoimittaja PETTERI RAITO puh. (09) 6151 6222 gsm 040 728 4615 Haapaniemenkatu 7–9 00530 HELSINKI Puh. (09) 615 161 [email protected] www.puuliitto.fi facebook.com/puuliitto Elämykselliset ohjelmapalvelut Ota yhteyttä puh. 0207 600 300 [email protected] Juvenes Juhlapalvelut Ravintola- ja kahvilapalvelut • Juhla-, kokous- ja saunapalvelut Kauppa- ja kioskipalvelut • Paino- ja julkaisupalvelut 19 Maria Hirn kuvasi miehensä Fritz Hirnin viittomat ”ymmärtää” ja ”panetella” ensimmäistä viittomakielen kuvasanakirjaa varten. Kuurojen museon kuvakokoelma, Työväenmuseo Werstas. Toisten historioiden jäljillä Museoissa on totuttu juhlimaan voittajien historiaa. Werstaalla halutaan pitää huoli myös toisenlaisista tarinoista. Teksti Kalle Kallio Kirjoittavatko voittajat historian? Historiankirjoituksen väitetään esittelevän vain valtaapitävien vaiheita ja menestystarinoita, kun toisenlaiset kehityskulut jäävät huomiotta. Menneisyyteen kuitenkin kuuluvat myös hävinneet, kurjemmatkin kohtalot ja lukemattomat tavalliset ihmiset, jotka eivät syystä tai toisesta nouse historian kirkkaimpaan valokeilaan. Työväenmuseo Werstaalla on oltu aina huolissaan siitä, muodostuuko menneisyydestä tasapainoinen kuva. Museoiden pitäisi esitellä muutakin kuin historian menestyskertomuksia. Voittajien ja merkkihenkilöiden historia onkin suomalaisissa museoissa yleensä jo turvassa. Työväenmuseon tehtävänä on nostaa niiden rinnalle toisenlaisia tarinoita ja tallentaa kulttuuriperintöä reilun historian hengessä. 20 Werstaan kokoelmissa on runsaasti tarinoita toiseudesta. Esimerkiksi Kuurojen museo kertoo viittomakielisten elämästä, Lenin-museolla muistetaan kadonnutta neuvostotodellisuutta ja Werstaalta löytyy laajat kokoelmat muun muassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Vuonna 2014 käynnistyykin opetus- ja kulttuuriministeriön tukema digitointihanke, jossa luetteloidaan näistä toisenlaisista historioista kertovia kokoelmia yleisön nähtäville www.arjenhistoria.fi ja www.finna.fi -palveluihin. Kuurojen yhteisö syntyi 1800-luvun puolivälissä, kun maahamme perustettiin ensimmäiset kuurojenkoulut. Tuolloin kuuroja oli noin 1500 ja koulut kokosivat heidät yhteen. Vuosisadan vaihteessa kuurot järjestäytyivät en- simmäisenä maamme vammaisryhmistä ja perustivat oman museon jo vuonna 1907. Kuurojen museon kokoelmissa onkin runsaasti hienoa, vanhaa valokuva-aineistoa aina 1850-luvulta saakka. Kuvat tarjoavat näkökulman viittomakielisten elämään monien kuurojen ammatti- ja harrastajakuvaajien linssin läpi. Werstas on pitänyt ensiarvoisen tärkeänä, että vanhat ja hauraat kuvat saadaan tallennettua myös sähköiseen muotoon. Upea aineisto on vaikkapa Suomen ensimmäisen viittomakielen kuvasanakirjan kuvamateriaali. Se on ainutlaatuinen esimerkki varhaisesta montaasitekniikasta ja luovasta valokuvauksesta. Vuosina 1910–1916 julkaistun sanakirjan kuvasivat kuurot ateljeevalokuvaajat Fritz ja Maria Hirn. Lenin-museon kokoelmat saivat alkunsa Moskovassa toimineen Lenin-keskusmuseon aineistolahjoituksesta vuonna 1946. Vuosien varrella museoon on poliittisen aineiston lisäksi koottu mittava Soviet design -kokoelma. Tähän kokoelmaan kuuluu sekä neuvostomuotoilua että kaikenlaisia neuvostovalmisteisia esineitä. Neuvostotuotanto tuli Suomessa tutuksi lähinnä turistien tuomien lahjojen ja tuliaisten kautta. Neuvostodesign poikkesi voimakkaasti länsimaisesta muotoilusta ja se on kadonnut lähes täysin järjestelmän romahdettua neljännesvuosisata sitten. Nyt neuvostoesineitä lainataan jatkuvasti erilaisiin näyttelyihin – esimerkiksi Suomen lelumuseo Hevosenkengässä Espoossa on esillä neuvostolelujen teemanäyttely. Käyttöesineiden lisäksi kokoelmaan kuuluu suomalaisten yksityishenkilöiden Neuvostoliitosta saamia muistoesineitä ja henkilökohtaista materiaalia. Esineiden kautta avautuu mielenkiintoinen kuva siitä, miltä Suomen ja Neuvostoliiton suhteet näyttivät yksittäisten kansalaisten tasolla. Neuvostoesineitä voi tarkastella erilaisista näkökulmista: ne kertovat toisenlaisesta teollisesta tuotannosta, kulttuurivaihdosta ja turismista, mutta myös ideologisesta arvomaailmasta ja aktivismista. Työväenmuseo Werstas vastaa museoiden tekemän työnjaon mukaan muun muassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sekä naisliikkeiden kulttuuriperinnöstä. Kokoelmiin kuuluukin Suomen ainoa ns. LHBT-kokoelma, joka sisältää monipuolisen kokonaisuuden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaan ja nykypäivään liittyvää esine- ja valokuvamateriaalia. Werstas on kerryttänyt kokoelmaa määrätietoisesti erilaisten keruuhankkeiden ja tempausten avulla. Viimeisin ja laajin keruu tehtiin vuosina 2012–2013. Naisasialiikettä ja feminismiä on viime aikoina kerätty ponnekkaasti. Museo käynnisti syksyllä 2013 valtakunnallisen keruuhankkeen yhteistyössä Naisasialiitto Unionin kanssa. Tavoitteena on etsiä suomalaisen feminismin historiaan ja nykyisyyteen liittyviä esineitä ja valokuvia. Werstaan kokoelmiin kuuluu jo entuudestaan laajat työläisnaisliikkeen ja lesboliikkeen kokoelmat. Keruun myötä Werstaalle on muodostumassa kansallisesti merkittävä naisasialiikkeen kokoelma. Aineiston pohjalta syntyy myös feminismistä kertova näyttely syksyllä 2014. Kokoelmien luettelointi ja digitointi on tuikitärkeä osa 2000-luvun museoiden perustyötä. Werstaan esinekokoelmista noin kolmannes ja valokuvista joka kymmenes on sähköisessä muodossa – tekemätöntä työtä on siis vuosiksi jäljellä. Kun tiedot ja valokuvat saadaan tietokantaan, niihin voivat kaikki tutustua. Myös museon näyttelyt, tutkimus ja julkaisut tarvitsevat sähköisiä aineistoja. Luetteloidessa taustatiedot alkavat hahmottua ja tietoja täydennetään verkon kautta saadun palautteen pohjalta. Esimerkiksi valokuvia tai esineitä tunnistava yleisö on museolle erittäin arvokas voimavara, koska kaikki lisätiedot kokoelmista vahvistavat kulttuuriperinnön arvoa jälkipolville. Toisenlaisten tarinoiden digitoiminen auttaa monipuolistamaan kuvaa suomalaisesta kulttuuriperinnöstä. Tarinoilla ei ole aina muuta yhteyttä keskenään kuin se, että niistä kaikista tunnutaan olevan ilmeisen kiinnostuneita. Vuoden 2014 aikana toteutettavan Toinen historia -hankkeen myötä Werstaan kokoelmat tunnetaankin entistä paremmin. Feminismikeruussa kokoelmiin saatua esineistöä. Työväenmuseo Werstaan kokoelmat. 21 TAMPEREEN TAIDEMUSEO Näyttelyt: PYYNIK INTOR I MARIANKATU Millaisen Lenin-museon sinä haluat? Lenin-museo uudistetaan kokonaan 2016. Osallistu ja kerro mitä uudistetussa museossa pitäisi olla, avoinna 7.2.-21.9.2014 MUSTALAHDENKATU KORTELAHDENKATU NIEMIKUJA Lenin-museo PUUTARHAKATU HIEKAN TAIDEMUSEO PUUTARHAKATU TAMPEREEN KAUPUNGIN KIRJASTO METSO PIRKANKATU HÄMEENPUISTO PYYNIKIN KIRKKOPUISTO PYYNIKINTI E LY Hämeenpuisto 28, Tampere puh. 010 420 9222 LAISKOLANKUJA www.lenin.fi RISTINKATU PAPINKATU MARIANPUISTO ALEKSANTERIN KOULU KOULUKATU Lenin-museo Avoinna joka päivä: HALLITUSKATU talvikaudella 11-16, kesällä (1.6.-31.8.) 11-18 Liput 5/3 euroa, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. LENIN-MUSEO HÄMEENPUISTO AT OK SE HÄMEENPUISTO Otto Wille Kuusinen, aikansa vihatuimman suomalaisen elämänvaiheista, avoinna 3.10.2014U HALLITUSKATU TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI Kuurojen museo N TIE SATAMAKATU PO U T U SA NT AV UO RE NT IE Näyttelyt: Näyttelyt avoinna ma-pe 8-16, vapaa pääsy. VALKEA TALO HELTECH HAAGAR TOIMIPISTE METS Ä LÄNT Valkea talo, Ilkantie 4, Helsinki www.kuurojenmuseo.fi 22 IE NUIJAMIESTENTIE Tarinoita koulupoluilta, oppilaiden elämästä kuurojenkouluissa eri aikoina E TI N A K IL Carl Oscar Malmin museohuone, Suomen ensimmäisen kuurojenkoulun perustajasta Työväenmuseo Werstas Näyttelyt: Kuvia nyky-Suomesta, 2000-luvun yhteiskunnallista teatteria, 24.1.-1.6.2014 Töissä tehtaalla, 120 vuotta järjestäytynyttä työtä teollisuuden aloilla, 29.4.-26.10.2014 Yllätysvieraat, Reijo Kivijärven maalauksia, 13.6.-24.8.2014 Feminismi, 150 vuotta täysivaltaista kansalaisuutta?, 23.9.2014Lapin työväen vuosisata, kansalaistoiminnan vaiheista yhteistyössä ja yhteisvoimin, 28.11.2014Meirän kaupunki, työväen historia tehdaskaupungissa 1900-luvulla Höyrykonemuseo, Suomen suurin höyrykone alkuperäisessä salissaan Tekstiiliteollisuusmuseo, Tampereen tehtaiden historia. Tekstiiliteollisuusmuseossa teemana Kallis halpatuonti, 26.10.2014 saakka. FINLAYSONINKATU FINLAYSON @ POLITTIMONKATU Tapahtumista saat tietoa museon verkkosivuilta, Facebook-sivulta tai tilaamalla uutiskirjeen. KUNINKAANKATU Tule mukaan Osallistumalla vapaaehtoisten Museo sakkiin pääset työskentelemään työväenperinnön hyväksi tai liittymällä ystäväyhdistykseen voit tukea museon toimintaa. Avoinna ti-su 11-18 Väinö Linnan aukio 8 33210 Tampere vapaa pääsy! TAMK Liikkumisesteetön sisäänkäynti pääovesta Väinö Linnan aukiolta sekä kahvila Nostalgian läpi liikekeskus Siperian puolelta. Väinö Linnan aukiolla sekä Itäiselläkadulla invapysäköintipaikat. TYÖVÄENMUSEO WERSTAS ITÄINENKATU www.tyovaenmuseo.fi FINLAYSONINKUJA TAMMERKOSKI VÄINÖ LINNAN AUKIO PANIMORAVINTOLA PLEVNA VAKOILUMUSEO KONSULINSAARI SATAKUNNANKATU 23 Kolmas kerta toden sanoo: Turvasta saat erinomaista palvelua! 2 Meillä on tutkitusti tyytyväisimmät vakuutusasiakkaat - jo kolmatta kertaa peräkkäin. Asiakkaidemme mielestä meillä asioiminen on vaivatonta ja nopeaa. Vaalimme asiakassuhteitamme ja palkitsemme pitkäaikaisia asiakkaita alennuksilla. Tervetuloa Turvaan, vanhat ja uudet asiakkaat. 1 3 (EPSI Rating Asiakastyytyväisyystutkimus 2011, 2012, 2013) Olemme asiakkaidemme omistama keskinäinen vakuutusyhtiö ja teemme yhteistyötä erityisesti ammattiliittojen kanssa. Palvelemme puhelimitse numerossa 01019 5110 ma-pe 8-18 sekä osoitteessa www.turva.fi 195x215_Vauhtipyora_Epsi2013_122013.indd 1 24 12/9/2013 3:58:42 PM
© Copyright 2024