Vauhtipyörä 2014 - Työväenmuseo Werstas

TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN ASIAKASLEHTI 2014
1
Nebula Meltdown ja trancebileet höyrykone
Sulzerilla Museoiden yössä 2013.
Kuva: Raija Kuisma
Ääniä yössÄ
Museoiden yö järjestetään
lauantaina 17. toukokuuta kello
18 alkaen. Werstaalla voi muun
muassa kuunnella työpaikkojen
äänimaisemia.
Lähes kaikki tamperelaiset museot ovat mukana Museoiden yössä. Kun ilta hämärtyy, museot heräävät uudenlaiseen eloon. Tarjolla on jälleen uutta yllätyksellistä sisältöä
ja mahdollisuus tutustua sellaisiinkin kohteisiin, joihin ei
yleensä pääse. Tänä vuonna Työväenmuseo Werstaan täyttävät erilaiset äänet. Öisessä museossa voi nauttia työn
äänistä, elävästä musiikista, näyttelyistä ja työpajoista. Äänityöpajassa yleisö pääsee itsekin tuottamaan ääntä.
Ääniteeman taustalla on kuuden eurooppalaisen
museon Work with Sounds -kulttuuriperintöhanke. Työhön, tekniikkaan ja teollisuuteen erikoistuneet museot tallentavat yhdessä sekä katoavien että myös nykyajalle tyypillisten työmenetelmien ja työympäristöjen äänimaailmoja.
Museoiden yössä pääsee tutustumaan tämän EU-projektin
ensituotoksiin: ääni- ja videotallenteisiin esimerkiksi museokirjapainon äänimaisemasta. Hankkeessa on mukana
myös viestintään ja taiteeseen erikoistunut Voionmaan
opisto.
Äänet ovat tärkeä osa arkea ja työelämää. Vaikka
ääniä ei huomaisi, ne ovat läsnä, kun koemme, tutkimme,
rekonstruoimme ja koetamme ymmärtää erilaisia maisemia, ympäristöjä ja kulttuuriperintöämme. Työn äänien
2
taltioiminen tukee oppimista ja syventää teollisen yhteiskunnan ymmärtämistä.
Erilaisille ympäristöille ominaiset äänet kertovat
paikallisista traditioista. Äänet herättävät historian uudella
tavalla eloon. Äänet ovat merkityksellisiä myös ihmisten
henkilökohtaisissa muistelmissa. Meillä on eläviä muistoja
esimerkiksi höyryveturin äänistä, metrokuulutuksista ja
vaikkapa uutistenlukijoista. Äänet ovat aineetonta kulttuuriperintöä.
Ääniä kerätään aidoissa työympäristöissä sekä museokohteissa että nykyajan ympäristöissä. Work with Sounds
-hankkeen tavoitteena on koota ensi alkuun 600 työn
ääntä, sata ääntä jokaisesta osallistujamaasta. Esimerkiksi
eri puolilla Eurooppaa on museoitu vanhoja kaivoksia,
myllyjä, pesuloita, leipomoita, kauppoja tai vaikkapa sepän
pajoja. Usein näistä pienistä erikoismuseoista vielä löytää
entisiä työntekijöitä, jotka osaavat käyttää museoituja työvälineitä, koneita ja työmenetelmiä.
Esimerkiksi Saksassa tallennetaan työn ääniä vanhoissa kaivoksissa, Ruotsissa myllyjen ja sepän pajojen ääniä. Werstas keskittyy enemmän tämän päivän työelämään,
etenkin palvelusektorin ääniin. Tavoitteena on tallentaa
niin tehtaiden, terveydenhuollon kuin ravintola-alan äänimaisemia. Werstas valitsee tälle ajalle tyypillisiä, museon
omaa kenttää tai muutoin suomalaista työelämää ilmentäviä kohteita, joissa on selkeitä ja tunnistettavia ääniä.
Work with Sounds -hankkeella on kaksi päätavoitetta: säilyttää työn ääniä sekä tarjota äänidokumentteja
oppimisen ja luovuuden materiaaliksi. Työympäristöjen
muuttuessa monet aivan jokapäiväiset työn äänet ovat jo
hävinneet. Myös tämän päivän ääniä kannattaa kerätä, kun
niitä voi nyt vielä kuulla.
Mukaan tarvitaan myös ihmisiä, jotka vielä hallitsevat katoamassa olevat työmenetelmät. Tallentamisen
rinnalla hankkeessa halutaan käyttää ääntä oppimisen tukena ja innoittajana sekä materiaalina luovien alojen tuotannoissa. Ääniä voidaan hyödyntää vaikka opetuksessa, näyttelyissä, mediatuotteissa, peliteollisuudessa, kuvataiteessa,
tanssiteoksissa ja musiikissa.
Ensimmäisen vuoden aikana kerätään ääniä ja
luodaan niistä tietokanta, jota täydennetään koko hankkeen
ajan. Hanke päättyy syksyllä 2015, mutta tietokannan toivotaan kasvavan ajan myötä uusilla tallenteilla. Kerättyjä
ääniä saa vapaasti käyttää niin kaupallisiin kuin epäkaupallisiin tarkoituksiin.
Museoiden yö järjestetään seitsemättä kertaa ja siitä
on muodostunut yksi alkukesän keskeisimmistä kulttuuritapahtumista Tampereella. Tapahtuman esikuvat ovat
Keski-Euroopan suurkaupunkien Die lange Nacht der
Museen ja La Nuit des Musées -tapahtumista. Tuolloin
suurten kaupunkien lukemattomat museot ja galleriat ovat
auki jopa aamukahteen ja ihmisiä on liikkeellä valtavasti.
Museoiden yöohjelmassa tuntuu oleva jotakin merkillistä.
Pelkästään mahdollisuus olla museossa poikkeukselliseen
yöaikaan on elämys.
Tampereen ensimmäinen Museoiden yö järjestettiin toukokuussa 2008 ja tapahtuma on kasvanut vuosi
vuodelta. Museoiden yötä vietetään kello 18 ja 24 välillä
ja ideana on, että yhteislipulla pääsee tutustumaan kaikkiin
haluamiinsa kohteisiin. Tapahtuma houkuttelee kaiken
ikäistä yleisöä, sillä näyttely- ja ohjelmatarjonta on hyvin
monipuolista ja moneen makuun sopivaa. Myöhäinen
erikoisohjelma vetoaa erityisesti nuoriin, joita on perinteisesti pidetty museoille haastavana kohderyhmänä. Viime
vuonna yksittäisiä museokäyntejä oli tamperelaisissa museoissa lähes 10 000 yhden yön aikana.
Work with Sounds on kaksivuotinen EUkulttuuriperintöhanke, jossa kuusi museota
tallentaa työhön liittyviä ääniä eri puolilla
Eurooppaa. Pääkoordinaattorina on Arbetets
Museum Ruotsista, muut osallistujat ovat
Työväenmuseo Werstas, teollisuushistoriallinen
La Fonderie -museo Belgiasta, Tekniikan museo
Sloveniasta, LWL-Industriemuseum Saksasta ja
Muzeum Inzynierii Miejskiej Puolasta. Tavoitteena
on luoda yleisölle avoin tietokanta, johon on koottu
erilaisten työmenetelmien ja työympäristöjen ääni­
maailmoja. Niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi
opetuksessa, mediassa tai luovan alan tuotannoissa.
Hankkeen tuloksena syntynyt äänitietokanta
julkaistaan kokonaisuudessaan syksyllä 2015.
Teksti Tea Pääkkönen
3
Pääkirjoitus
Yhdessä
eteenpäin
Sisällys
2
Kalle Kallio
Museonjohtaja
Museoilta edellytetään tänä päivänä laajentuvia
palveluita ja monipuolista osaamista: museopedagogiikkaa, tietojärjestelmiä, kokoelmien hoitoa, näyttelytekniikkaa, museokauppaa, markkinointia ja paljon muuta
erikoisosaamista. Pienen museon työntekijään kohdistuu jo kohtuuttomia vaatimuksia. Ei ihme, että alalle
toivotaan isompia yksiköitä.
Työväenmuseo Werstas ja Lenin-museo yhdistivät
voimansa vuoden 2014 alussa. Näin saadaan työtä jaettua ja parannettua laatua. Kun Lenin-museolla oli kolme
vakituista työntekijää, Werstaalla on nyt 17. Kuvaavaa
on se, että uutta Lenin-museota voidaan suunnitella
kymmenen museoammattilaisen työryhmässä.
Yhdistyminen mahdollistaa myös Leninmuseon päänäyttelyn uudistamisen ja antaa potkua
tilojen peruskorjaukselle. Museon kehittäminen on
myös välttämätöntä. Werstaan toiminta-ajatus kiteytyy
sanapariin ”reilusti historiaa”. Edullisen hinnoittelun ja
laajan museotarjonnan lisäksi reilusti historiaa tarkoittaa tasapainoista menneisyyskuvaa – Lenin-museossa
se on kyseenalaistettu.
Neuvostoaikaiseen perusnäyttelyyn ei onneksi
sisälly suuria virheitä, mutta siinä sujuvasti sivuutetaan
Venäjän vallankumouksen varjopuolet ja ihmisoikeuskysymykset. Werstaan näkökulmasta tarvitaan uusi
Lenin-museo, joka kertoo laajemmin Neuvostoliiton historiasta sekä Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ilman
henkilöpalvontaa.
Mitä kaikkea museon pitäisi sitten kertoa?
Uskomme uudistusvaiheessa yleisöön ja toivomme
mahdollisimman paljon ajatuksia siitä, millaisen Leninmuseon ihmiset itse haluaisivat. Kannattaa samalla
muistaa, että tuttuun neukkutunnelmaan ehtii tutustua
vielä syksyyn 2015 saakka. Uusi uljaampi Lenin-museo
avautuu yleisölle vasta kesään 2016 mennessä.
4
Ääniä yössä
4Pääkirjoitus
5Uutisia
6Pumpulivallankumous
10
Kansanvalta museossa
11
Feminismiä museoon
12
Osoitteeni on Neuvostomaa
15Kolumni
16
Mainio Museosakki
20
Toisten historioiden jäljillä
Kannen kuva
O. Hurmeen maalaama
luonnos lehden kuvitukseksi.
SAK:n naisjaosto, 1950-luku.
Työväenmuseo
Werstaan kokoelmat.
TYÖVÄENMUSEO Werstaan asiakaslehti Työväenmuseo
Werstaan julkaisuja 2014:1 Julkaisija Työväenmuseo Werstas,
Väinö Linnan aukio 8, 33210 Tampere, www.tyovaenmuseo.fi
Päätoimittaja Kalle Kallio Kirjoittajat Tea Pääkkönen,
Kalle Kallio, Risto Turunen, Marita Viinamäki, Heini Kalliomäki, Erika
Lauri, Pinja Haukkavaara Ulkoasu ja taitto Tereza Holubová
Painopaikka PK-paino, Tampere Levikki 4000 kpl
ISSN 1797-8734
Uutisia
Sulo se vain jaksaa
Vuonna 2011 Werstaalla
järjestettiin näyttely Rieväkylä ja Euroopan maku.
Ruokakulttuuria esittelevään
näyttelyyn tehtiin myös
hilpeä rieväkone Sulo, jonka
pyörittämisestä tuli lasten
suosikki. Näyttely päättyi,
mutta rieväkone jäi lasten
iloksi. Sulolla onkin tehty jo
pitkälti yli 50 000 rievää!
Viittomakielellä
verkossa
Kuurojen museon uudet
verkkosivut ovat avautuneet.
Osoitteessa www.
kuurojenmuseo.fi kerrotaan
viittomakielisten historiasta,
museon toiminnasta ja
kokoelmista niin suomeksi kuin
viittomakielellä. Kuurojen museo
siirtyi Werstaan hoitoon 2012
ja täydentyvä verkkomuseo on
tärkeä osa uutta toimintaa.
Palestiinasta museoon
Museon kokoelmat karttuvat paljolti lahjoituksin. Werstas
kerää etupäässä aivan tavallisia arkiesineitä, mutta
moniin liittyy jännittäviäkin tarinoita. Esimerkiksi viime
vuonna kokoelmiin saatiin palestiinalaisten kansallispuku.
Tamperelainen kansanedustaja Tellervo M. Koivisto
(1927–1982) oli saanut sen lahjaksi vapautusrintaman
johtajalta Jasser Arafatilta. Koivisto toimi Arabikansojen
ystävyysseuran puheenjohtajana ja oli ensimmäinen
länsimainen naispoliitikko, joka tapasi Arafatin. Puku ei
jäänyt Koiviston vaatekaappiin, vaan hän esiintyi siinä
muun muassa Linnan juhlissa.
Onnen aika? on tuore tutkimus pitkästä 1950-luvusta.
Kirja vie lukijat taloudellisen
epävarmuuden, asuntopulan,
sotatraumojen ja suvaitsemattomuuden aikakaudelle,
joka jatkui sotien päättymisestä aina 1960-luvulle saakka.
Taustalla on Werstaan, Luston
ja Sarkan yliopistotutkijoiden
kanssa toteuttama iso yhteishanke. Suomen Akatemian ja
Koneen Säätiön tukemassa
hankkeessa tutkittiin sotienjälkeistä Suomea ja tarkasteltiin
aikakauteen liittyvää rasvalettinostalgiaa. Kirjaa saa museokaupasta ja hankkeessa tehty
Maat, metsät, tehtaat -näyttely
kiertää museoissa.
Työväenmuseo 20 vuotta sitten
Näyttelytoiminta käynnistyi työväenmuseon
ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonna
kovalla innolla. Vuonna 1994 Finlaysonin
alueella esiteltiin päänäyttelyissä sisällissotaa,
työn kuvia ja 1960-lukua. Lisäksi toteutettiin
yhteistyökumppaneiden kanssa viisi pienempää
näyttelyä.
Ongelmiakin oli. Finlaysonin alue oli vielä
tamperelaisille vieras, eikä museon markkinointiin
ollut käytettävissä kuin tuhat markkaa. Sillä saatiin
painettua jaettavia uutislehtisiä sekä ostettiin
yksi kuuden rivin mainos ilmaisjakelulehteen. Siitä
huolimatta uuden
museon löysi nelisen tuhatta vierasta.
Aula remonttiin
Werstaan aulatilojen remonttia on suunniteltu
yhteistyössä Tampereen
kaupungin kanssa. Tilat
korjataan vastaamaan paremmin nykyistä toimintaa,
jossa korostuu vapaa pääsy
ja yleisön viihtyvyys. Kun
vanha kahvila puretaan,
tilalle tulee tunnelmallinen
aulatila ja paremmin palveleva museokauppa.
www.finna.fi
Museoiden, arkistojen ja
kirjastojen yhteinen kokoelmaportaali toimii osoitteessa www.finna.fi. Finnasta
voi yhdellä haulla tutkia
kymmeniä kokoelmia.
Palvelussa on myös lähes
50 000 Werstaan vanhaa
esinettä ja valokuvaa.
Tiedot on siirretty Finnaan
museon omasta www.arjenhistoria.fi -palvelusta.
5
Tampereen työväki vaati äänioikeutta Kauppatorilla
vuonna 1905. Werstaan kuva-arkisto.
Pumpulivallankumous
Suomen suurimman tehtaan
työntekijät perustivat ammattiosaston suurlakon aikana. Patruunan, keisarin ja Jumalan lapsista kasvoi sosialisteja.
Teksti Risto Turunen
Finlaysonin pumpulitehtaalainen meni 120 vuotta
sitten töihin aamukuudeksi ja pääsi töistä iltaseitsemältä.
Miehen parin markan päiväpalkalla sai kilon voita tai
kymmenisen kiloa ruisjauhoja. Naiset tienasivat puolta vähemmän. Tehtaalaisen ääni ei kelvannut kunnallisvaaleissa,
vaikka hän olisi maksanut veroja yli äänioikeuskynnyksen.
Sääty-yhteiskunnassa palkkatyöläiset luettiin
isäntävallan alaisiksi eli patruunan holhottaviksi. Suurin
osa ihmisistä hyväksyi tämän Jumalan luoman järjestyksen.
Finlaysonin omassa koulussa ja kirkossa tehtaalaisille luvattiin maallisesta aherruksesta taivaallinen palkinto. He kä-
6
vivät ahkerimmin kirkossa ja omistivat eniten Raamattuja
koko Tampereella.
Kaikki eivät luottaneet Sallimukseen saati patruunan hyväsydämisyyteen. Finlaysonin värjärimiehet
järjestäytyivät ammattiosastoksi jo vuonna 1900. Työväenliikkeen alkuhämärässä ammattitaidolla oli yhteys
järjestäytymisintoon. Tavallisilta tehtaalaisilta puuttui itseluottamusta: monet olivat tulleet köyhältä maaseudulta,
eikä heillä ollut syytä kapinoida. Tehdas antoi kapean mutta
pitkän leivän.
Suurteollisuus oli saapunut Tampereelle yllättävän
sopuisasti, mutta heti uuden vuosisadan alussa tehtaalaiset
saivat kokea kansainvälisen kapitalismin pimeän puolen. Talousjärjestelmä tanssitti puuvillan markkinahintaa villisti.
Lopputili luettiin yli tuhannelle vuoteen 1910 mennessä.
Siirryttiin patruunan ajasta pääoman aikaan.
Työläisten lähetystö marssi Finlaysonin johdon puheille maanantaina 30. lokakuuta 1905 ja pyysi sulkemaan tehtaan kansallisen lakon takia. Pyyntöön suostuttiin. Suurlakko alkoi työnantajien ja -tekijöiden yhteistyöllä Venäjän
itsevaltiasta keisaria vastaan.
Luokkasopu särkyi viimeistään silloin, kun isännistö uhkasi jättää palkat maksamatta lakon ajalta, mikäli
tehtaalaiset eivät palanneet töihin perjantaiksi. Työväen
vaatimukset menivät herrojen mielestä liian pitkälle.
Kauppatorilla jopa 40 000 ihmisen väkijoukko vaati venäläisten sortotoimien lakkauttamisen lisäksi yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta sekä kansankokousta uuden hallituksen
valitsemiseksi.
Finlaysonilla vallankumoukselliset vaateet hyväksyttiin ”hyvä”-huudoin. Värjäri August Kukkola ehdotti
perustettavan sosialidemokraattisen ammattiosaston.
Osastoon uskaltautui 141 tehtaalaista. Töihin suostuttiin
tulemaan perjantaiksi ja lauantaiksi, mutta lakkoa luvattiin
jatkaa seuraavalla viikolla, mikäli keisari ei taipuisi. Nikolai
II nöyrtyi ja antoi manifestin.Yleislakko oli ohi 6.11.1905.
Suurlakon kipinät jäivät kuitenkin kytemään. Lakon aikana alamaisista tuli hetkeksi hallitsijoita. Kaupunkia johti
työläisten lakkokomitea ja järjestystä valvoi sosialisti Yrjö
Mäkelinin kaarti. Suurlakon kokemus muutti työväestön
maailmankuvan. Hämäläiset työläiset tiesivät valtakunnan
asiat keisaria paremmin.
Finlaysonin väki voimakas ei tyytynyt vain odottelemaan valtakunnallista äänioikeutta. Se halusi muuttaa
todellisuutta myös tehtaan muurien sisällä. Ainakin kolme
työnjohtajaa kannettiin ulos vuoden loppuun mennessä.
Työläiset syyttivät pomojaan palkattoman siivoustyön
teettämisestä, palkkojen pienentelystä sekä sakottamisesta
sairauden tai koneiden rikkoutumisen takia.
Eräs nuori mies oli usean eri todistajan mukaan
huoritellut, kourinut ja hakannut työhuoneensa naisia. Kun
yksi uhreista uhkasi mennä kielimään, mies oli esitellyt revolveriaan ja ilmoittanut kielikellon olevan hautausmaalla,
ennen kuin mies olisi tehtaan portin toisella puolen. Kokenut pumpulilainen ei ollut omien sanojensa mukaan nähnyt
40 vuoteen ”niin hävytöntä miestä”.
Osaston kokous päätti erottaa pyssymiehen omatoimisesti. Työnjohtajat, jotka pyysivät anteeksi huonoa
käytöstään, saivat pitää paikkansa. Sveitsiläisen tirehtöörin
pelastivat ammattiosaston kirjalliset lausunnot, joiden mukaan ylimestarissa oli ”sosialis temokraatia”.
Finlaysonilla sosialismin tuloa ei yritetty estää aktiivisesti, mutta Pellavatehtaalla ja Lapinniemen puuvillatehtaalla erotettiin joukkovoiman puolesta puhuneita työläisiä. Työnantajat perustelivat tätä lain suomilla vapauksilla:
isäntä sai erottaa kenet halusi. Työväki vaati potkujen
peruuttamista ja uhkasi lakolla. Lisäksi vaadittiin työajan
lyhentämistä, palkankorotuksia sekä oikeutta sopia järjestyssäännöistä.
Poliittisista erottamisista alkanutta työtaistelua
kutsuttiin lehdissä kautta aikain ”suurimmaksi voimainkoetukseksi työn ja pääoman välillä”. Luonnehdinta ei ampu-
Iida Vihuri kuolinvuonnaan. Iida syntyi muonarengin
tyttäreksi ja hukkui SDP:n kansanedustajana
Kuru-laivan onnettomuudessa 7.9.1929.
Kuvaaja Martta Terävä. Werstaan kuva-arkisto.
nut yli, sillä lakkoon otti osaa yli 2700 työntekijää. Lakko
venyi maaliskuun lopulta kesäkuuhun 1906.
Tehtailijat käyttivät poliisin suojaamia rikkureita
lakon murtajina. Lakko kärjistyi väkivaltaiseksi, kun tehtaalaiset tunkeutuivat Lapinniemen tehdasalueelle. Monet
vesitietä pitkin rikkureiksi pyrkineistä saivat airosta otsaan.
Kun tehtaat hakivat työvoimaa lehti-ilmoituksin, tehtaalaiset härnäsivät työnantajia tarjoamalla rikkureiksi kolmevuotiaita lapsiaan.
Voimainkoetus päättyi kuitenkin pääoman täydelliseen voittoon. Lakkoaktivistit joutuivat työnantajien mustalle listalle. Tehtaalaiset olisivat halunneet jatkaa taistelua,
mutta työväenliikkeen johto suositteli jo luovuttamaan.
Lakosta jäi katkera jälkimaku ja tehdasosastojen jäsenmäärät romahtivat.
Innostus hiipui Tampereen tehtailla vuoden 1906 jälkeen.
SDP sai ensimmäisissä eduskuntavaaleissa yli puolet
kaupungin äänistä, mutta maailma ei muuttunut hetkessä.
Eduskunnan hajottamisvalta oli jäänyt keisarille ja Jumalan
maallinen sijainen käytti oikeuttaan ahkerasti.
Taantumus kiristi otettaan. Finlaysonin
osastolle taloudellisesti merkittävä arpajaislupa voitiin
hylätä sillä perusteella, että he olivat tukeneet Ruotsin
yleislakkolaisia. Lakko-oikeus vietiin pois maailmansodan
alkaessa. Osaston kokouksia valvoi poliisi. Jäsenmäärä
kuihtui alle sataan.
7
Agitaatiota yritettiin kaikesta huolimatta. Tehtaalle
kutsuttiin työväenliikkeen parhaita puhujia, myytiin Kansan Lehteä alennushintaan, kirjoitettiin käsin omaa lehteä
sekä järjestettiin kävelyretkiä ja iltamia. Osasto tilasi myös
tuhat lentolehtistä otsikolla ”Woitko olla ammattiosaston
ulkopuolella?” Enemmistö vastasi myöntävästi.
Nuoret järjestyneet sosialistit ja vanhat järjestymättömät kristityt sanailivat silti tulisesti. Ammattiosaston
kokouksia haukuttiin ”syntisten kokouksiksi”. Ammattiosaston sihteeri Ida Vihuri epäili, että hänen sukulaiseltaan
puuttui järki, kun naiselta löytyi aina rahaa Pelastusarmeijalle mutta ei osaston jäsenmaksuihin.
Vallankumous saapui Suomeen idästä maaliskuussa
1917. Keisari pakotettiin luopumaan kruunustaan. Suomeen syntyi valtatyhjiö. Työväki koki porvariston vallan
pohjautuneen venäläisiin pistimiin, jotka olivat nyt kääntyneet tukemaan köyhän kansan pyrkimyksiä.
Finlaysonin osastoon liittyi niin monta uutta
toveria, että jäsenkirjat loppuivat jo huhtikuussa kesken.
Osaston konkarit eivät pystyneet hallitsemaan valtavaa laumaansa. Miehiä kannettiin ulos ja vuoden 1906 rikkurei-
den piti pyytää julkisesti anteeksi vanhoja syntejään. Myös
isännistön oli pakko kunnioittaa voiman lakia. Huhtikuun
lopussa Tampereen tehtailijat hyväksyivät kahdeksan tunnin
työpäivän. Vappuna juhlittiin työväenhistorian suurinta
voittoa.
Unelmien kevät vaihtui pettymysten syksyksi.
Työväen usko parlamentarismiin horjui, kun sosialistien
valtalaki kaatui Venäjän väliaikaisen hallituksen ja Suomen
porvariston yhteistyöllä. Elintarvikepula johti elintarvikemellakoihin.Yksi tehtaalaisista lausui pilkallisesti ammattijärjestön rauhoittelevan kirjeen kuultuaan, että ”istutaan
vaan kädet ristissä ja kuollaan nälkään”.
Uudet jäsenet vaativat lokakuussa jopa 200 prosentin palkankorotuksia isännistön tarjotessa kymmentä
prosenttia. Samassa kokouksessa tehtiin lista 21–45-vuotiaista miehistä, joita löytyi yhteensä 145. He pääsisivät
punakaartiin.
Marraskuun yleislakko kiristi välit lähelle sotatilaa. Jouluun mennessä Finlaysonin ammattiosasto oli
kasvanut vuoden alun sadasta jäsenestä reiluun tuhanteen.
Tehtaalla oli nälkää, sosialismia ja oma väkivaltakoneisto.
Suomi oli valmis ensimmäiseen itsenäisyyden vuoteensa.
Liitossa jo 120 vuotta
Töissä tehtaalla (29.4.–26.10.2014) on Teollisuusalojen
ammattiliitto TEAMin 120-vuotisjuhlanäyttely.
Töissä tehtaalla -näyttelyssä kietoutuvat toisiinsa työ, työläiset ja työväenliike. Tarina alkaa 1800-luvun lopun industrialismia kritisoivista käsityöläisistä ja päättyy 2010-luvun robotisoiduille tehtaille.
Työväenliikkeen syntysanat lausuivat oppineet
kirjatyöntekijät, oma ammattiliitto perustettiin kesällä
1894. Muut tehtaalaiset heräsivät vasta vuoden 1905 suurlakossa. He ottivat joukkovoimalla äänioikeuden ja lyhyemmän työpäivän. Sisällissodassa tehtaalaiset olivat punaisen
Suomen innokkaimpia kannattajia.
Sotaa seurasi synkkä aika, jolloin kirjapainoja
särjettiin, työväentaloja naulattiin kiinni ja ”kommunisteja”
kyydittiin itärajalle. Lisäksi lama iski teollisuuteen. Näissä
oloissa työläiset eivät pystyneet suuriin voittoihin. Teollisuus piristyi taas 1930-luvun lopussa ja toisen maailmansodan aikana tehtailla vallitsi täystyöllisyys. Naiset tekivät
sotavuosina työt, joiden ennen katsottiin kuuluneen vain
miehille.
Jatkosodan jälkeen suomalaisten työnantajien oli
viimein pakko taipua työehtosopimuksiin, jotka määräsi-
vät työelämän vähimmäisvaatimukset. Alkoi perinteisen
teollisuuden kultakausi. Teollisuutta rationalisoitiin uusilla
koneilla ja ihmisten työvauhtia kiristämällä. Tuotanto ja
kulutus kasvoivat.
Työläiskodit saivat osansa teollisen yhteiskunnan
hedelmistä: kotimaisesta lasikeramiikasta, hygienia- ja kosmetiikkatuotteista, vaatteista ja kengistä. Nousun takana
piili musta kulta, raakaöljy, jota kaksi jalostamoamme imi
miljoonia tonneja vuodessa.
Teollisuuden vaikeudet alkoivat osittain jo
1970-luvulla ja huipentuivat 1990-luvun alun lamaan.
Idänkaupan loppuminen ja talouden globalisaatio veivät
etenkin työvoimavaltaista teollisuutta maihin, joissa työläisen asema on Suomea heikompi.
Elämme silti edelleen teollisuudesta. Tulevaisuudessakin ihmiset tarvitsevat painettua lukemista, sairaat
lääkkeitä, työläiset turvakenkiä, pellot lannoitteita, elintarvikkeet muovipakkauksia sekä kulkuneuvot kumirenkaita
ja polttoaineita. Jonkun on aina tyydytettävä jokapäiväisen
elämämme materiaaliset tarpeet. Kyse on siitä, missä se
tapahtuu ja ennen kaikkea millä ehdoilla.
8
Töissä tehtaalla -näyttely Werstaalla
29.4.-26.10.2014
Finlaysonin ammattiosasto järjesti piirustuskilpailun lippua
varten 1906. Voittajaksi selviytyi nimimerkki ”Onnistus II”,
jonka takaa paljastui kivipainaja Julius Syren. Rahat lippuun
kerättiin kolehdilla.
Kuvaaja Risto Turunen. Kansan Arkiston kokoelmat.
Pumpulitehtaalaiset olivat vahvasti edustettuina Tampereen
työväen osuuskaupassa vuonna 1915–1916. Ammattiosaston
perustaja August ”Partaäijä” Kukkola istuu oikealla ja luottosihteeri
Iida Vihuri seisoo toisena vasemmalta. Werstaan kuva-arkisto.
9
Kansanvalta museossa
Teksti Kalle Kallio
People’s History Museum on
mieleenpainuva museo, joka
kertoo demokratian synnystä.
Manchesteriä pidetään teollisen vallankumouksen
kotina ja työväenhistoria on juurtunut syvälle kaupungin
identiteettiin. Niin puuvillatehtaat, Peterloon verilöyly,
rautatie, Friedrich Engels kuin osuustoimintaliikekin ovat
jättäneet kaupungin maailmanhistoriaan. On vain luonnollista, että kaupungista löytyy yksi maailman parhaista
työväenmuseoista.
People’s History Museum sai uudet tilat vuonna
2010. Irwell-joen rantaan rakennetun vanhan pumppulaitoksen viereen nousi nelikerroksinen uudisrakennus.
Pohjakerros on varattu museon arkisto- ja työtiloille, katutasossa on museokauppa sekä kahvila. Laaja päänäyttely
täyttää kaksi ylintä kerrosta. Englantilaiseen tapaan museoon on tietysti vapaa pääsy.
Museo tunnettiin aiemmin National Museum of Labour
Historyn nimellä, mutta poliittisesti latautuneesta L-sanasta päätettiin luopua vuonna 2001. Vaikka lukemattomissa
työväenorganisaatioissa on käyty samanlaista keskustelua,
Manchesterissä muutos oli sisällöllisesti paikallaan. Toisin
kuin monet työväenmuseot, People’s History Museum ei
kerro juurikaan työn historiasta.
Manchesterissä painopisteenä on brittiläisen demokratian ja kansalaisyhteiskunnan rakentuminen. Museo
kertoo varsin vähän teollisuudesta tai työväen arjesta –
10
näkökulma on poliittisessa historiassa. Päänäyttelyn tarina
lähtee siitä, miten ihmiset ovat tavoitelleet demokraattisia
oikeuksia ja kamppailleet paremman maailman puolesta.
Museo keskittyy erilaisiin kansanliikkeisiin: poliittiseen
aktivismiin, klubeihin, ammattiyhdistyksiin, osuustoimintaan, yhden asian liikkeisiin.
Esiin tulee demokratian pitkä kehityskaari IsoBritanniassa. Meillä Suomessa siirryttiin takapajuisista
säätyvaltiopäivistä yhtäläiseen ja yleiseen äänioikeuteen
huikean nopeasti 1900-luvun alussa. Saarivaltakunnassa
kamppailu demokratian puolesta oli pitkä, monipolvinen
ja alkoi vuosisata aikaisemmin. Suomalaisen kansanvallan
synty voi näyttäytyä jopa liian helpolta, jos unohtaa, miten
pitkään samoista oikeuksista oli muualla jo taisteltu.
Parasta People’s History Museumissa on kuitenkin se
tapa, jolla poliittinen historia tehdään kiinnostavaksi niin
aikuisille kuin lapsille. Luokatonta yhteiskuntaa juonineista
salaseuroista ja ammatillisen järjestäytymisen pioneereista
kerrotaan elämyksellisesti ja toiminnallisesti. Ruumisarkkuun on kätketty laitonta kirjallisuutta ja lapset voivat
pukeutua aikakauden asuihin. Historian vaikeita vaiheita
käsitellään perhekävijöitä ajatellen.
Tarina jatkuu nykyaikaan saakka. Museo on panostanut erityisesti draamapedagogiikkaan ja lapsiryhmille
vedetään osallistavaa museoteatteria. Näyttelijät kertovat
esimerkiksi 1950-luvun siirtolaisten elämästä ja auttavat lapsia ymmärtämään, miltä rasismi toisesta tuntuu.
People’s History Museum ei siis tyydy vain kertomaan
menneestä, vaan ottaa myös reilusti kantaa paremman
maailman puolesta. Vaikka Labour-sanaa ei enää löydy
museon nimestä, asenne on yhä kohdallaan.
Kansainvälisen naistenpäivän rauhanmarssi Tampereella 8.3.1982.
Kuva: Hämeen Yhteistyön kuvakokoelma, Työväenmuseo Werstas.
Feminismiä museoon
Teksti Marita Viinamäki
Henkilökohtainen on
poliittista, kun vuorossa on
feministien oma näyttely, keruu
ja kirjoituskilpailu.
Vuonna 2014 tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun
naimattomat naiset Suomessa tulivat täysivaltaisiksi. Vuoden 1864 laki salli 25 vuotta täyttäneen naisen hallita itseään ja omaisuuttaan, mitä pidetään ensimmäisenä pienenä
askeleena naisten ihmisoikeuksien vahvistumisessa. Naisasialiikkeen esiäitinä pidetyn Minna Canthin syntymän
170-vuotispäivää puolestaan muistetaan 19.3.2014 hänen
mukaansa nimettynä tasa-arvon päivänä.
Naisliikkeen ensimmäiset tärkeät tavoitteet ja
saavutukset liittyivät naisten poliittisiin, juridisiin ja taloudellisiin oikeuksiin. Varsinainen feministinen liike, johon
Werstas kokoelmakeruussaan ja pääosin myös näyttelyssään keskittyy, syntyi 1960-luvulla. Feministit omaksuivat
räväkän retoriikan ja pyrkivät irtautumaan konservatiivisesta, kahlitsevasta naiskuvasta. Henkilökohtainen
oli 1970-luvun feministeille poliittista – naisasia tehtiin
näkyväksi myös henkilökohtaisen elämän kysymyksissä ja
arjen valinnoissa. Esille nousivat esimerkiksi pukeutumisja ulkonäkökysymykset, oikeus ehkäisyyn ja kotitöiden
jakaminen.
Feminismin sisälle on aina mahtunut paljon erilaisia
näkemyksiä ja suuntauksia ja se on merkinnyt eri ihmisille
eri asioita. Feminismi ei ole lakannut olemasta ajankohtai-
nen, sillä jos monia edistysaskeleita on saavutettu, on uusi
aika tuonut mukanaan uusia ongelmakohtia.
Näyttelyäkin ajatellen Werstas on aloittanut valtakunnallisen aineistokeruun feministisen naisliikkeen historiasta
ja nykypäivästä. Werstas kerää kokoelmiinsa esineitä ja
valokuvia, mutta samalla myös henkilökohtaisia tarinoita.
Lahjoitettava aineisto voi olla esimerkiksi jonkin kampanjan materiaalia, kantaaottavia vaatteita, henkilökohtaisiin
avainkokemuksiin liittyviä muistoesineitä, julisteita, zinejä
tai vaikkapa valokuvia toimintaryhmistä. Esineiden ja
valokuvien iällä ei ole merkitystä. Museo toivoo saavansa
kokoelmiinsa varsinkin sitoutumattoman feministisen
naisliikkeen ja yksittäisten feministien aineistoja.
Werstas kerää myös tarinoita Feminismin muistot
-kirjoituskilpailussa. Siihen voi osallistua kirjoittamalla
vapaamuotoisesti siitä, mitä feminismi on itselle merkinnyt ja miten on itse osallistunut feministiseen toimintaan.
Nämä omakohtaisiin kokemuksiin perustuvat kirjoitukset
ovat tärkeitä feminismin historian tallentamisessa. Muistelutekstejä otetaan vastaan Werstaalle tammikuun 2015
loppuun asti. Kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan
matkalahjakortti helmikuussa 2015. Muistelutekstit tallennetaan Työväen Arkistoon.
Lisätietoa keruusta ja kirjoituskilpailusta saa museon
verkkosivuilta osoitteesta www.tyovaenmuseo.fi tai tutkija
Marita Viinamäeltä, p. 050 440 1159,
[email protected].
11
Kuva: Tereza Holubová
Ensimmäinen yhdistymisen jälkeen valmistunut
vaihtuva näyttely kannustaa museokävijöitä
kertomaan itse, millaisen Lenin-museon he
tulevaisuudessa haluavat.
Osoitteeni on Neuvostomaa
Mia Heinimaa on kiertänyt
Neuvostoliittoa ja ahertanut
Lenin-museossa. Seuraavaksi
pitäisi uudistaa pian 70-vuotis­
juhliaan viettävä nostalginen
kulttikohde.
Työväenmuseo Werstaan uusi erikoistutkija Mia
Heinimaa kuvailee Osoitteeni on Neuvostomaa -laulun
sanoin lähtöään Neuvostoliittoon opiskelemaan lukion
jälkeen. Hän lähti 1970-luvun lopulla junalla Moskovaan
tietämättä lopullista määränpäätään.
– Sanoin vanhemmilleni, että ilmoitan viikon
sisällä mihin päädyin. Lopullinen sijoituspaikka oli valtion
yliopisto Kiovassa Ukrainassa, josta Mia valmistui vuonna
1984 venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Suomeen
palattuaan Mia huomasi, että venäjän kielen opiskelijoiden
määrä oli romahtanut eikä opettajan paikkoja ollut.
Mia lähti takaisin Neuvostoliittoon ensin oppaaksi
ja sitten työmaille tulkiksi. Hän teki erilaisia tulkin tehtäviä, kuten teknisiä käännöksiä, neuvottelutulkkauksia ja
12
kaikkea mikä ylipäätään liittyi ihmisten sosiaaliseen elämään. Mia saattoi toimia noin 120 suomalaisen työntekijän
kielilinkkinä.Yhteensä Mialta vierähti 15 vuotta eri puolilla Neuvostoliittoa ja Venäjää. Hän ehti nähdä Neuvostoliiton erilaiset alueet Kazakstanin kuivista aroista Novosibirskin metsämaisemiin.
– Paljon olen nähnyt ja kokenut. Koko maan olen
kiertänyt paria maakuntaa lukuun ottamatta. Se oli mielenkiintoista aikaa, Mia toteaa Neuvostoliitossa ja Venäjällä
viettämistään vuosista.
Suomeen palattuaan Mia päätyi museoalalle työllistämiskurssin kautta, johon kuului työharjoittelu Lenin-museossa
syksyllä 1997. Harjoittelun aikana Mia totesi museotyön ja
erityisesti kokoelmatyön olevan mielenkiintoista ja hankki
itselleen oppisopimuksen Lenin-museoon. Vähitellen Mia
on kartuttanut taitojaan erilaisilla kursseilla sekä hankkimalla museomestarin pätevyyden.
Mia on toiminut Neuvostoliiton ja Venäjän historian asiantuntijana muullakin kuin Lenin-museossa. Hän
on esimerkiksi toimittanut kirjan neuvostoleluista sekä
ollut mukana järjestämässä Vapriikin suurnäyttelyä agitaatioposliinista. Viime aikoina Mia on kuratoinut Suomen
Lelumuseo Hevosenkengän vuoden 2014 erikoisnäyttelyä,
joka esittelee venäläisiä leluja.
Työväenmuseo Werstas ja Lenin-museo yhdistyivät vuoden 2014 alussa.Yhdistymisen myötä Lenin-museon kokoelma-amanuenssista tuli Werstaan erikoistutkija.
Mia on nähnyt museoiden yhdistymisen erittäin myönteisenä asiana niin Lenin-museon kuin oman työnkuvansa
puolesta.
Yhdistymisen myötä Lenin-museo pääsi lyömään
hynttyyt yhteen isomman organisaation kanssa. Uudesta
museo-organisaatiosta löytyy paljon eri alojen osaamista,
eikä pyörää tarvitse keksiä koko ajan itse. Ennen fuusiota
Mia ehti tehdä kaikkea asiakaspalvelusta, näyttelyiden ripustamiseen ja vessojen pesuun.
– Olenkin vitsaillut olevani urani huipulla silloin,
kun ripustan tauluja katonrajassa. Nyt yhdistymisen myötä
minulla on ollut mahdollisuus keskittyä enemmän kokoelmatyöhön.
Miasta kokoelmatyössä ei ole kyse vain kokoelmien
fyysisestä hoitamisesta vaan myös esinetutkimuksesta. Mia
painottaa esineiden museaalisen tarinan tärkeyttä. Esimerkkinä hän kertoo tarinan museolle lahjoitetuista kudotuista Josif Stalinin muotokuvista.
– Yhtenä maanantai aamuna, kun tulin töihin
kassalla oli iso kirjekuori, jonka sisällä oli kudottu Stalinin
rintakuva ilman selitystä. Aloin pähkäilemään, että rintakuva on hankittu Neuvostoliitosta. Pähkäilyni meni täydellisesti pieleen! Otin yhteyttä esineen luovuttaneeseen
rouvaan ja hän kertoi, että rintakuva on peräisin Nukkaku-
tomo Oy:stä, jota ei enää ole. He tekivät yhdeksän kuvan
sarjan Stalinista kansainvälistä tekstiilialan näyttelyä varten
Moskovaan vuonna 1947. He halusivat Stalinin katseenvangitsijaksi messuosastolleen.
Esinetutkimuksen lisäksi Mia suunnittelee uutta
perusnäyttelyä, jonka on tarkoitus aueta keväällä 2016
Lenin-museon viettäessä 70. juhlavuottaan. Perusnäyttely
muuttuu pelkästä Leninistä käsittelemään laajemmin Neuvostoliiton ja Suomen välistä historiaa. Ennen näyttelyn
rakentamista edessä on vanhan näyttelyn purkaminen, taltiointi ja esineistön pakkaaminen. Miasta olisi hienoa, jos
nykyinen 1980-luvulta oleva perusnäyttely saataisiin säilytettyä verkkoversiona. Lisäksi työväentalon museotilojen
peruskorjauksen pitäisi myös alkaa joulun alla 2015.
– Työväentaloa on peruskorjattu vuosien mittaan
moneen otteeseen ja nyt tulisi meidän vuoro. Mia on pohtinut, että olisi hienoa saada tila näyttämään samalta kuin
1900-luvun alussa, jolloin Lenin oli vieraillut Tampereella.
Mikä sitten Venäjän kulttuurissa, kielessä ja historiassa
kiinnostaa? Mian vastauksena on kulttuurin ja erityisesti
kirjallisuuden moninaisuus sekä historiassa keskitien puuttuminen. Mia kuvailee Neuvostoliiton historiankulkua
keisariajan hirmuitsevaltiudesta vallankumouksen ja sisällissodan kautta Neuvostoliittoon sekä reaalisosialismiin.
Ensin näytti hyvältä kansan kannalta, mutta sitten mentiin
taas diktatuurin suuntaan.
– Toivon, että fuusion jälkeen ihmiset löytäisivät
uudistuneen Lenin-museon ja kävijöiden määrä nousisi,
Mia sanoo luottaen Lenin-museon tulevaisuuteen.
Teksti Heini Kalliomäki
13
www.tradeka.fi
Yhteiskuntavastuu on kiinteä osa
Osuuskunnan toimintaa
Osuuskunta Tradeka-yhtymä tukee
yleishyödyllistä toimintaa tänäkin
vuonna. Uusimpana kohteena on
Omaishoitajat ja Läheiset -liitto ry,
joka on järjestänyt Osuuskunnan
rahoituksella omaishoitajille mah-
dollisuuden yksilölliseen lomaseen
järjestämällä myös sijaishoidon
omaishoitajan loman ajaksi.
Osuuskunta tukee entiseen tapaan
myös Ensi- ja turvakotien liiton,
Parasta Lapsille ry:n ja Tatsi ry:n
toimintaa. Osuustoimintaa ja kuluttajien asemaan liittyvää tutkimustoimintaa tuetaan mm. Suomen kulttuurirahaston OTK:n rahaston sekä
Kansan sivistysrahaston Tradekayhtymän rahaston kautta.
Kolumni
Kohtaamisia museon viileydessä
Kuva: Olli-Pekka Latvala
Werstaan arjessa huomaa, että asiakkaina käy
monenlaista väkeä. Aamupäivisin tulevat lapsiperheet
etsimään uusia virikkeitä ja monet turistitkin ilmestyvät
heti avaamisaikaan. Matkailijoita tulee läheltä ja kaukaa.
Kaukaisimmat esimerkiksi Taiwanista, Australiasta tai
Ugandasta.
Museovieraiden kanssa saadaan välillä turvautua
elekieleen, kun yhteisiä sanoja ei muuten tahdo löytyä.
Kaikki kävijät saadaan kyllä ohjattua näyttelytiloihin
tarvittaessa vaikka kädestä pitäen. Jos henkilökunta sattuu
osaamaan muutaman sanan kävijän äidinkieltä, on seurauksena yleensä yllättynyt naurahdus.
Israelilaisten asiakkaiden kiittäminen hepreaksi
aiheutti niin voimakkaan ilonpurkauksen, että se on jäänyt
mieleeni, toivottavasti myös heidän lomamuistoihin. Vaikka
tykkään kiitellä ja hyvästellä asiakkaita milloin milläkin
kielellä, ei kukaan ole onneksi vielä luullut minun puhuvan
niitä sujuvasti.
Ulkomaiset kävijät kyselevät mielellään asioista,
joita museossa käsitellään. He kertovat kokemuksistaan
ja omien kotimaidensa tavoista ja historiasta. Olen saanut
kuulla museokävijöiltä tarinoita esimerkiksi kenialaisista
puhelunyhdistäjistä ja amerikkalaisesta ammattiyhdistystoiminnasta 1940-luvulla.Yllättävän moni kävijä kertoo
mielellään itsestään, työstään ja siitä, kuinka päätyi Tampereelle ja Werstaalle.
Suurin osa kävijöistä tulee katsomaan näyttelyitä,
vaikka erilaiset tapahtumat houkuttelevatkin museoon
mukavan määrän väkeä. Tekstiiliteollisuusmuseo ja Höyrykonemuseo vetoavat kaikkiin iästä, sukupuolesta ja
kansallisuudesta riippumatta, aina höyrykonetta keskenään
katsomaan tulleista pikkupojista Englannin tekstiiliteollisuudessa työskennelleisiin ikäihmisiin saakka.
Museo-oppaat ovat saaneet mielenkiintoista materiaalia opaskierroksia varten keskustelemalla entisten
pumpulilikkojen ja säättipoikien kanssa tehtaalaiselämästä
niin Finlaysonilla kuin Sulzerin koneita valmistaneessa tehtaassakin. Lapsiperheiden suosiossa on kesäisin ollut Kangaskamari, jossa ainakin sotkusta päätellen on askarreltu,
piirretty ja leikitty oikein olan takaa.
Myös K.Issakaisen nappijahti-kierroksella on riittänyt innokkaita napin etsijöitä, ja museosuunnistukseen
osallistuneille on alakerran asiakaspalvelupisteessä jaettu
tarroja ja tikkareista roppakaupalla, myös aikuisille osallistujille.
Museoon tullaan usein viettämään aikaa yksin tai
ystävien seurassa. Museossa viihtyvät myös vanhemmat
vakiokävijät lehtiä lukien ja yleisöpäätteellä sähköposteja
kirjoittaen, saattaapa joku joskus ottaa sosiaalikeskuksen
nojatuolilla nokosetkin. Kesällä näkyy nuorisoporukoita,
jotka hengailevat viileissä näyttelytiloissa, kikattavat ja
poseeraavat Meirän kaupungin Aunen kanssa kännykkäkameroilleen.
Aune sekä näyttelytilojen museovalvojat herättävät joskus hauskaa hämmennystä. Vasta elävän näköiseen
Auneen tutustuttuaan näyttelykävijät huomaavatkin paikallaan istuvan museovalvojan, joka tervehtiessään saattaa
pelästyttää pahaa-aavistamattoman kävijän. Sekä kävijät
että valvoja ovat kuitenkin aina selvinneet tilanteesta säikähdyksellä!
Kolumni Erika Lauri
15
Museosakkilaiset toteuttivat 1950-luvun Iltamien puffetin syksyllä 2013.
Mainio Museosakki
Työväenmuseon vapaaehtoiset kertovat, kuinka museon lukutaito
kasvaa kulissien takana.
Teksti Pinja Haukkavaara
Haluaisitko kurkistaa museonäyttelyn taakse?
Oletko koskaan miettinyt, mistä esineet ilmestyivät, kuka
kutoi ne osaksi näyttelyn tarinaa? Entä heräsikö sinussa
viime museokäynnin jälkeen halu tehdä parannuksia
näyttelyyn? Tai innostus päästä ideoimaan uutta
museonäyttelyä? Kaikesta tästä – ja paljon muustakin –
pääsee osalliseksi Werstaan uusi vapaaehtoisten ryhmä,
Museosakki, joka on toiminut keväästä 2013 saakka.
Museoissa on 1990-luvulta lähtien korostettu saavutettavuutta, monimuotoisuutta ja osallisuutta. Werstaalla
on ystäväyhdistys, joka jakaa tietoa, kartuttaa kokoelmia ja
osallistuu tapahtumiin. Loppuvuodesta 2010 Werstaalla on
ollut aina vapaa pääsy kaikkiin näyttelyihin. Myös tämä on
kädenojennus kävijöiden suuntaan ja viesti siitä, että kaikki
ovat tervetulleita museoon.
Werstaan vapaaehtoistoiminta, Museosakki, on
suvaitsevaisen kulttuuripolitiikan uusin ilmentymä. Ryhmästä on myös valtava apu Werstaalle; jo ensimmäisen
vuoden aikana sakkilaiset tekivät reilusti yli tuhat tuntia
töitä Werstaalla.
16
Museosakkitoiminnassa jokaiselle vapaaehtoiselle
räätälöidään sopivia työtehtäviä heidän oman kiinnostuksen tai asiantuntemuksensa mukaan. Tämän hetkisessä
porukassa on monenlaisia osaajia. Ryhmässä viihtyvät niin
opettaja, taiteilija, eläkeläinen kuin laboranttikin. Heillä
kaikilla on omat vahvuutensa – luovuus, ryhmätaidot, historian tuntemus, käsityötaito tai hyvä talkoolaishenki.
Museosakin työnkuva heijastaa Werstaan toiminnan monipuolisuutta. Ryhmällä on olennainen rooli tapahtumien järjestämisessä. Sakkilaiset muun muassa ideoivat
Werstaan 20-vuotisjuhlia Museoiden yöhön. Tapahtuman
aikana aurinkoisella Väinö Linnan aukiolla notkui sakkilaisten pitämä kirjakirppis. Museoiden yönä vapaaehtoiset
pääsivät näyttelemään; Keskustorilla nähtiin pumpuliplikkoja esitteitä jakamassa, ja Työväentalolla yksi sakkilaisista
piti puheen kipakan kansakoulun opettajan roolihahmossa.
Syksyllä 2013 sakkilaisten svengaavat ideat ja innokas panostus kuljettivat näyttelykävijät 1950-luvun iltamiin. Näyttelyä varten vapaaehtoiset haastattelivat ihmisiä
pitkän 50-luvun muistoista. Sakkitoiminnan kautta museo
avaa myös kokoelmat yhteisölleen: vapaaehtoiset ovat työskennelleet esinekuvauksen ja vanhojen valokuvien parissa.
Vapaaehtoiset siis tarjoavat Werstaalle monipuolisesti apuaan ja museo taas mielekästä tekemistä. Museosakkitoiminta poikkeaakin museoiden ja niiden kävijöiden
tyypillisestä vuorovaikutuksesta. Useimpien ihmisten kosketus museoon käsittää ainoastaan näyttelykäynnit.
Tämä voi olla ongelmallista, sillä näyttelyn katsominen ei ole automaattisesti osallistava tapahtuma. Museo
järjestää kierroksia ja työpajoja, mutta silti moni kävijä
ei aina pääse jakamaan näyttelyissä herääviä ajatuksiaan.
Kävijät eivät voi myöskään vaikuttaa näyttelytoiminnan
sisältöihin. Vuorovaikutus voi olla yksisuuntaista, museon
toimijat kommunikoivat viestinsä kävijöille.
Museosakki on ajatuksena uudenlainen: vapaaehtoistoiminnan ansiosta vuoropuhelu voi toimia moneen
suuntaan, koska paikallisyhteisön edustajina sakkilaiset tuovat myös omat ideansa museoon. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa oman näyttelyn luomista. Esimerkiksi museosakkilainen ja kuvataiteilija Raini Vallinharju toteutti Werstaalla
Tampereen vanhan tavara-aseman säilyttämistä puolustavan
näyttelyn.
Jos kävijät pääsevät osallisiksi ainoastaan näyttelytoiminnasta, he tuskin tulevat ajatelleeksi, että näyttelyssä
näkyy vain jäävuoren huippu museotyön valtavasta runsaudesta. Tällöin paikallisyhteisölle ei anneta mahdollisuutta
ymmärtää, kuinka elinvoimainen ja monipuolinen toiminnan kenttä museo on organisaationa.
Tilanne on hankala museoiden imagon kannalta
– kenties tähän perustuvat mielikuvat museoista pölyttyneinä varastoina. Todellisuudessa museon arkeen kuuluu
vilskettä, nopeita käänteitä ja jos jonkinmoisia työtehtäviä.
Kuitenkin museopedagogiikka, näyttelyiden ja tapahtumien sisältöjen suunnittelu sekä tutkimus- ja esinetyö jäävät
monelle kävijälle hämäriksi. Aluksi Vallinharjua hämmästytti museotyön hektisyys, se kuinka monia päällekkäisiä
projekteja työntekijöillä oli. Toinen asia, mikä oli vapaaehtoistoiminnan kautta selkiintynyt, olivat esinekokoelmien
mittasuhteet.
– Se on työ, joka ei lopu ikinä, Vallinharju kommentoi kuvattavien materiaalien määrää. Vapaaehtoistyössä
hyvää onkin se, että sakkilaiset saavat kohdata museon
piirissä toimivat ihmiset. Museosakkilainen Riitta Mustonen kertoo, että vapaaehtoistoiminnan kautta hän on tutustunut museotyöntekijöihin ammattikuntana.Yllättävää
hänestä oli esimerkiksi se, kuinka nuoria monet Werstaan
työntekijöistä ovat.
Sen lisäksi, että sakkitoiminta auttaa ihmisiä tutustumaan museon toimintaan, se lisää sakkilaisten syvempää
ymmärrystä. Parempi museonlukutaito sitoo paikallistoimijat yhä vahvemmin museonsa yhteyteen.Yksi Mustosen
syistä liittyä Museosakkiin olikin halu kehittyä museokävijänä.
– Olen usein näyttelyssä hämilläni siitä, mihin
minun pitäisi kiinnittää huomioni, ja näyttely menee helposti vain ohi. Pidän tätä isona juttuna omalta kannaltani:
haluaisin oppia lukemaan muitakin kuin taidenäyttelyitä.
Kun nyt pääsen museon sisälle tekemään jotakin, saan uudenlaista näkökulmaa. Odotan ihan oikeasti oppivani, ja
oletan, että tämä on museon tärkeä tehtävä: auttaa yleisöä
näkemään asioita - mutta se ei ole ihan helppoa. Minä olen
ollut lukutaidonopettaja koko elämäni, mutta nimenomaan
tämmöisessä lukutaidossa koen olevani ihan aloittelija.
– Mua ärsyttää nykyisin ihan hirveästi se, että jos
historia, mennyt aika, joku mennyt tapahtuma, esitetään
sillä tavalla, että se pannaan ikään kuin semmoiseen purkkiin, että näin tämä oli silloin ja piste, Vallinharju taas kuvailee entistä kriittisempää suhtautumistaan museonäyttelyihin. Arvostan hirveän paljon sellaisia pyrkimyksiä, missä
näitä ajan eri kerrostumia tuodaan jollakin tavalla esiin,
hän jatkaa.
17
Retrorintanappi-työpaja Museoiden yössä vuonna 2013.
Silti vapaaehtoisten aktiivinen osallistuminen on
myös haaste. Tutkimustieto on museoiden valttikortti,
mutta voiko työn tieteellinen puoli kärsiä asiaan ammatillisella tasolla perehtymättömien henkilöiden osallistumisesta? Aiemmin museoammattilaisten tarjoilema maailmankuva on esitetty objektiivisena, eikä sen totuusarvoa ole juuri
kyseenalaistettu.
Nykypäivän ajattelussa usko totuuden temppeleihin on hiljalleen murtumassa. Toiminnan lähtökohta ei
ole enää yksi oikea totuus, objektiivinen tieto. Myös ajatus
kokemusten subjektiivisuudesta, monista maailmoista ja
näkökulmista tunnustetaan. Jos jokaisella on oikeus osallistua tulkintaprosessiin, millaisia ongelmia se aiheuttaa
perinteiselle museotoiminnalle: tarvitaanko museoalan
ammattitaitoa enää, jos kulttuuristen kertomusten tulkinta
on tulkitsijasta riippuvainen?
Moniäänisyys onkin muuttanut käsitystä tiedosta. Myös suvaitsevaisuuden ja avoimuuden ideologia on
muokannut museon ideaa. Uudenlaisessa ajattelussa museo
kokoelmineen kuuluu juuri sen omalle yhteisölle. Museon
tehtävä on palvella ja osallistaa yhteisöään.
Vallinharjun mielestä on itsestään selvää, että jos
museo tallentaa jonkin yhteisön historiaa, on sen yhteisön
18
edustajien oltava mukana tallennustyössä. Moniäänisyyden
ja suvaitsevaisuuden näkökulmasta vapaaehtoistoiminta onkin mitä luonnollisin osa nykypäivän museo-organisaatiota.
Vaikka museosakkilaisten ryhmä on pieni suhteessa koko
väestöön, toiminta sitoo työväenmuseon yhteyteen muitakin kuin vapaaehtoisia: Mustosen mukaan museosakkilaiset
kertovat kokemuksista ystäväpiirissään ja sana leviää.
Huominen
kasvaa tänään
Apurahat
Merkkipäivät
Kirjekukat
Adressit
Työväenkirjallisuuden
päivä
Teemana hyvinvointi
lauantaina
30.8.2014
Työväenmuseo Werstaalla
Tampereella
●
● puh. (09) 5868 530
●
Katso lisää:
www.tyovaenkirjallisuudenpaiva.com
Puuliitto on mekaanisen metsäteollisuuden,
puusepänteollisuuden, metsä- ja metsäkonealan,
venealan ja maatalousalojen
työntekijöiden edunvalvoja.
Sopimusalojensa asiantuntijana
liitto solmii 14 työehtosopimusta.
Luottokumppanisi
arjessa ja juhlassa
Puuliittoon kuuluu noin 37 500 jäsentä.
Juveneksen joustavien
palveluiden avulla tilaisuudestasi
tulee ikimuistoinen.
YHTEYSTIEDOT
Isot ja pienet tilaisuudet ja perhejuhlat
Monipuoliset juhla-, kokous- ja saunatilat
Herkulliset lounas-, juhla- ja kokoustarjoilut
Puheenjohtaja
SAKARI LEPOLA
gsm 0400 425 198
Sihteeri
JYRKI ALAPARTANEN
puh. (09) 6151 6315
gsm 040 587 7563
Päätoimittaja
PETTERI RAITO
puh. (09) 6151 6222
gsm 040 728 4615
Haapaniemenkatu 7–9
00530 HELSINKI
Puh. (09) 615 161
[email protected]
www.puuliitto.fi
facebook.com/puuliitto
Elämykselliset
ohjelmapalvelut
Ota yhteyttä
puh. 0207 600 300
[email protected]
Juvenes
Juhlapalvelut
Ravintola- ja kahvilapalvelut • Juhla-, kokous- ja saunapalvelut
Kauppa- ja kioskipalvelut • Paino- ja julkaisupalvelut
19
Maria Hirn kuvasi miehensä Fritz Hirnin viittomat
”ymmärtää” ja ”panetella” ensimmäistä viittomakielen
kuvasanakirjaa varten. Kuurojen museon kuvakokoelma,
Työväenmuseo Werstas.
Toisten historioiden jäljillä
Museoissa on totuttu juhlimaan voittajien historiaa.
Werstaalla halutaan pitää huoli myös toisenlaisista
tarinoista.
Teksti Kalle Kallio
Kirjoittavatko voittajat historian? Historiankirjoituksen väitetään esittelevän vain valtaapitävien vaiheita
ja menestystarinoita, kun toisenlaiset kehityskulut jäävät
huomiotta. Menneisyyteen kuitenkin kuuluvat myös hävinneet, kurjemmatkin kohtalot ja lukemattomat tavalliset
ihmiset, jotka eivät syystä tai toisesta nouse historian kirkkaimpaan valokeilaan.
Työväenmuseo Werstaalla on oltu aina huolissaan
siitä, muodostuuko menneisyydestä tasapainoinen kuva.
Museoiden pitäisi esitellä muutakin kuin historian menestyskertomuksia. Voittajien ja merkkihenkilöiden historia
onkin suomalaisissa museoissa yleensä jo turvassa. Työväenmuseon tehtävänä on nostaa niiden rinnalle toisenlaisia
tarinoita ja tallentaa kulttuuriperintöä reilun historian
hengessä.
20
Werstaan kokoelmissa on runsaasti tarinoita
toiseudesta. Esimerkiksi Kuurojen museo kertoo viittomakielisten elämästä, Lenin-museolla muistetaan kadonnutta
neuvostotodellisuutta ja Werstaalta löytyy laajat kokoelmat muun muassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä.
Vuonna 2014 käynnistyykin opetus- ja kulttuuriministeriön tukema digitointihanke, jossa luetteloidaan näistä
toisenlaisista historioista kertovia kokoelmia yleisön nähtäville www.arjenhistoria.fi ja www.finna.fi -palveluihin.
Kuurojen yhteisö syntyi 1800-luvun puolivälissä, kun
maahamme perustettiin ensimmäiset kuurojenkoulut.
Tuolloin kuuroja oli noin 1500 ja koulut kokosivat heidät
yhteen. Vuosisadan vaihteessa kuurot järjestäytyivät en-
simmäisenä maamme vammaisryhmistä ja perustivat oman
museon jo vuonna 1907.
Kuurojen museon kokoelmissa onkin runsaasti
hienoa, vanhaa valokuva-aineistoa aina 1850-luvulta saakka. Kuvat tarjoavat näkökulman viittomakielisten elämään
monien kuurojen ammatti- ja harrastajakuvaajien linssin
läpi. Werstas on pitänyt ensiarvoisen tärkeänä, että vanhat
ja hauraat kuvat saadaan tallennettua myös sähköiseen
muotoon.
Upea aineisto on vaikkapa Suomen ensimmäisen
viittomakielen kuvasanakirjan kuvamateriaali. Se on ainutlaatuinen esimerkki varhaisesta montaasitekniikasta ja
luovasta valokuvauksesta. Vuosina 1910–1916 julkaistun
sanakirjan kuvasivat kuurot ateljeevalokuvaajat Fritz ja Maria Hirn.
Lenin-museon kokoelmat saivat alkunsa Moskovassa
toimineen Lenin-keskusmuseon aineistolahjoituksesta
vuonna 1946. Vuosien varrella museoon on poliittisen
aineiston lisäksi koottu mittava Soviet design -kokoelma.
Tähän kokoelmaan kuuluu sekä neuvostomuotoilua että
kaikenlaisia neuvostovalmisteisia esineitä.
Neuvostotuotanto tuli Suomessa tutuksi lähinnä
turistien tuomien lahjojen ja tuliaisten kautta. Neuvostodesign poikkesi voimakkaasti länsimaisesta muotoilusta
ja se on kadonnut lähes täysin järjestelmän romahdettua
neljännesvuosisata sitten. Nyt neuvostoesineitä lainataan
jatkuvasti erilaisiin näyttelyihin – esimerkiksi Suomen
lelumuseo Hevosenkengässä Espoossa on esillä neuvostolelujen teemanäyttely.
Käyttöesineiden lisäksi kokoelmaan kuuluu suomalaisten yksityishenkilöiden Neuvostoliitosta saamia
muistoesineitä ja henkilökohtaista materiaalia. Esineiden
kautta avautuu mielenkiintoinen kuva siitä, miltä Suomen
ja Neuvostoliiton suhteet näyttivät yksittäisten kansalaisten
tasolla. Neuvostoesineitä voi tarkastella erilaisista näkökulmista: ne kertovat toisenlaisesta teollisesta tuotannosta,
kulttuurivaihdosta ja turismista, mutta myös ideologisesta
arvomaailmasta ja aktivismista.
Työväenmuseo Werstas vastaa museoiden tekemän
työnjaon mukaan muun muassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sekä naisliikkeiden kulttuuriperinnöstä.
Kokoelmiin kuuluukin Suomen ainoa ns. LHBT-kokoelma,
joka sisältää monipuolisen kokonaisuuden seksuaali- ja
sukupuolivähemmistöjen historiaan ja nykypäivään liittyvää esine- ja valokuvamateriaalia. Werstas on kerryttänyt
kokoelmaa määrätietoisesti erilaisten keruuhankkeiden ja
tempausten avulla. Viimeisin ja laajin keruu tehtiin vuosina
2012–2013.
Naisasialiikettä ja feminismiä on viime aikoina
kerätty ponnekkaasti. Museo käynnisti syksyllä 2013 valtakunnallisen keruuhankkeen yhteistyössä Naisasialiitto Unionin kanssa. Tavoitteena on etsiä suomalaisen feminismin
historiaan ja nykyisyyteen liittyviä esineitä ja valokuvia.
Werstaan kokoelmiin kuuluu jo entuudestaan laajat työläisnaisliikkeen ja lesboliikkeen kokoelmat. Keruun myötä
Werstaalle on muodostumassa kansallisesti merkittävä
naisasialiikkeen kokoelma. Aineiston pohjalta syntyy myös
feminismistä kertova näyttely syksyllä 2014.
Kokoelmien luettelointi ja digitointi on tuikitärkeä osa
2000-luvun museoiden perustyötä. Werstaan esinekokoelmista noin kolmannes ja valokuvista joka kymmenes on
sähköisessä muodossa – tekemätöntä työtä on siis vuosiksi
jäljellä. Kun tiedot ja valokuvat saadaan tietokantaan, niihin voivat kaikki tutustua. Myös museon näyttelyt, tutkimus ja julkaisut tarvitsevat sähköisiä aineistoja.
Luetteloidessa taustatiedot alkavat hahmottua
ja tietoja täydennetään verkon kautta saadun palautteen
pohjalta. Esimerkiksi valokuvia tai esineitä tunnistava yleisö on museolle erittäin arvokas voimavara, koska kaikki
lisätiedot kokoelmista vahvistavat kulttuuriperinnön arvoa
jälkipolville.
Toisenlaisten tarinoiden digitoiminen auttaa monipuolistamaan kuvaa suomalaisesta kulttuuriperinnöstä.
Tarinoilla ei ole aina muuta yhteyttä keskenään kuin se,
että niistä kaikista tunnutaan olevan ilmeisen kiinnostuneita. Vuoden 2014 aikana toteutettavan Toinen historia
-hankkeen myötä Werstaan kokoelmat tunnetaankin entistä
paremmin.
Feminismikeruussa kokoelmiin saatua
esineistöä. Työväenmuseo Werstaan
kokoelmat.
21
TAMPEREEN
TAIDEMUSEO
Näyttelyt:
PYYNIK
INTOR
I
MARIANKATU
Millaisen Lenin-museon sinä haluat?
Lenin-museo uudistetaan kokonaan
2016. Osallistu ja kerro mitä uudistetussa museossa pitäisi olla, avoinna
7.2.-21.9.2014
MUSTALAHDENKATU
KORTELAHDENKATU
NIEMIKUJA
Lenin-museo
PUUTARHAKATU
HIEKAN
TAIDEMUSEO
PUUTARHAKATU
TAMPEREEN
KAUPUNGIN
KIRJASTO
METSO
PIRKANKATU
HÄMEENPUISTO
PYYNIKIN KIRKKOPUISTO
PYYNIKINTI
E
LY
Hämeenpuisto 28, Tampere
puh. 010 420 9222
LAISKOLANKUJA
www.lenin.fi
RISTINKATU
PAPINKATU
MARIANPUISTO
ALEKSANTERIN
KOULU
KOULUKATU
Lenin-museo
Avoinna joka päivä:
HALLITUSKATU
talvikaudella 11-16,
kesällä (1.6.-31.8.) 11-18
Liput 5/3 euroa, alle 18-vuotiaat
ilmaiseksi.
LENIN-MUSEO
HÄMEENPUISTO
AT
OK
SE
HÄMEENPUISTO
Otto Wille Kuusinen, aikansa vihatuimman suomalaisen elämänvaiheista,
avoinna 3.10.2014U
HALLITUSKATU
TAMPEREEN
TYÖVÄEN
TEATTERI
Kuurojen
museo
N TIE
SATAMAKATU
PO U T
U
SA
NT
AV
UO
RE
NT
IE
Näyttelyt:
Näyttelyt avoinna ma-pe 8-16,
vapaa pääsy.
VALKEA
TALO
HELTECH HAAGAR
TOIMIPISTE
METS
Ä
LÄNT
Valkea talo, Ilkantie 4, Helsinki
www.kuurojenmuseo.fi
22
IE
NUIJAMIESTENTIE
Tarinoita koulupoluilta, oppilaiden
elämästä kuurojenkouluissa eri aikoina
E
TI
N
A
K
IL
Carl Oscar Malmin museohuone,
Suomen ensimmäisen
kuurojenkoulun perustajasta
Työväenmuseo
Werstas
Näyttelyt:
Kuvia nyky-Suomesta, 2000-luvun
yhteiskunnallista teatteria,
24.1.-1.6.2014
Töissä tehtaalla, 120 vuotta
järjestäytynyttä työtä teollisuuden aloilla,
29.4.-26.10.2014
Yllätysvieraat, Reijo Kivijärven
maalauksia, 13.6.-24.8.2014
Feminismi, 150 vuotta täysivaltaista
kansalaisuutta?, 23.9.2014Lapin työväen vuosisata,
kansalaistoiminnan vaiheista yhteistyössä
ja yhteisvoimin, 28.11.2014Meirän kaupunki, työväen historia
tehdaskaupungissa 1900-luvulla
Höyrykonemuseo, Suomen suurin
höyrykone alkuperäisessä salissaan
Tekstiiliteollisuusmuseo, Tampereen
tehtaiden historia. Tekstiiliteollisuusmuseossa teemana Kallis halpatuonti,
26.10.2014 saakka.
FINLAYSONINKATU
FINLAYSON
@
POLITTIMONKATU
Tapahtumista saat tietoa museon
verkkosivuilta, Facebook-sivulta tai
tilaamalla uutiskirjeen.
KUNINKAANKATU
Tule mukaan
Osallistumalla vapaaehtoisten Museo­
sakkiin pääset työskentelemään työväenperinnön hyväksi tai liittymällä
ystävä­yhdistykseen voit tukea museon
toimintaa.
Avoinna ti-su 11-18
Väinö Linnan aukio 8
33210 Tampere
vapaa pääsy!
TAMK
Liikkumisesteetön sisäänkäynti pääovesta
Väinö Linnan aukiolta sekä kahvila
Nostalgian läpi liikekeskus Siperian
puolelta. Väinö Linnan aukiolla sekä
Itäiselläkadulla invapysäköintipaikat.
TYÖVÄENMUSEO
WERSTAS
ITÄINENKATU
www.tyovaenmuseo.fi
FINLAYSONINKUJA
TAMMERKOSKI
VÄINÖ LINNAN AUKIO
PANIMORAVINTOLA
PLEVNA
VAKOILUMUSEO
KONSULINSAARI
SATAKUNNANKATU
23
Kolmas kerta
toden sanoo:
Turvasta saat
erinomaista
palvelua!
2
Meillä on tutkitusti tyytyväisimmät vakuutusasiakkaat
- jo kolmatta kertaa peräkkäin.
Asiakkaidemme mielestä meillä asioiminen on vaivatonta ja nopeaa.
Vaalimme asiakassuhteitamme ja palkitsemme pitkäaikaisia asiakkaita
alennuksilla. Tervetuloa Turvaan, vanhat ja uudet asiakkaat.
1
3
(EPSI Rating Asiakastyytyväisyystutkimus 2011, 2012, 2013)
Olemme asiakkaidemme omistama keskinäinen vakuutusyhtiö ja teemme yhteistyötä erityisesti ammattiliittojen kanssa. Palvelemme puhelimitse numerossa 01019 5110 ma-pe 8-18 sekä osoitteessa www.turva.fi
195x215_Vauhtipyora_Epsi2013_122013.indd 1
24
12/9/2013 3:58:42 PM