Kuinka pitkä on hetki? - Keski
www.khmusiikki.fi Trioli Keski-Helsingin musiikkiopiston lehti 2011 Kuinka pitkä on hetki? Minustakin maestro! Antti Hakkarainen Piano soikoon! Vapaan säestyksen aakkoset Käytännöllisyyttä ja toiminnallisuutta painottava opas niin musiikkiopistolaisille kuin muille sointusäestyksestä kiinnostuneille ja säestysraitoja työssään tarvitseville. Miika Snåre Trubaduurin komppikirja Ritva Lehtelä, Anja Saari, Eeva Sarmanto-Neuvonen Suomalainen pianokoulu Vankka pohja pianonsoiton opiskeluun. Alkusoitto, 1, ja 2 Kristiina Jääskeläinen, Jarkko Kantala, Eeva Sarmanto-Neuvonen Anna soida - Aikuispianokoulu Kattava opas kitarasäestykseen. Sointujen ja komppirytmien opiskelua täydentää monipuolinen katsaus musiikin eri tyylilajien ominaispiirteisiin ja -poljentoihin. Susanna Ertolahti-Mertanen Musiikkiseikkailu 1 ja 2 sekä opettajan oppaat Kari Jämbäck Kitarakoulu 1/3, 2/3 ja 3/3 Selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus kitaransoiton perusopintoihin. Vauhdikas matka musiikin perusteisiin jatkuu. Kiinnostus musiikin teoriaan ja säveltapailuun herää kuin huomaamatta. www.musiikkiseikkailu.com SELVÄT SÄVELET MUSIIKKI- JA KIRJAKAUPOISTA! Sirpa Lannes-Tukiainen, Leena Kiiski, Tarja Manninen Viuluni soi 1, Viuluni soi 2 Pienen soittajan luovuutta ja mielikuvitusta hyödyntävä ja tukeva oppimateriaali viulunsoiton perustekniikan ja ilmaisun kehittämiseen. Kuva Päivi Kari Tässä Triolissa Suomalaisten oma metsä on niin musiikin kuin inspiraationkin lähde. Miten metsä soi? Jalostuuko sen ääni, kun puuta jalostetaan? Julkaisija Keski-Helsingin musiikkiopiston kannatusyhdistys ry. Päätoimittaja Petri Aarnio Puun aika.................................... 8 Kannen kuva Päivi Kari Kuvassa Olivia Ainali ja Tatu Kauppinen Toimitus Keski-Helsingin musiikkiopisto Helsinginkatu 3–5 00500 Helsinki p. (09) 7001 9522 Kuva Päivi Kari Ulkoasu Merja Lensu Oppia aika kaikki........................ 16 Lapsen sanaton kokemus on huomisen muisto. Muskarissa kokemus yhdistyy musiikkiin ja yhdessäoloon. Mitä lapsi kertoisi? Aamulla muskarissa................... 18 Äiti räppää! ............................... 20 Muuttuuko musiikkiopisto........... 22 Himmerrän ja Valon maailmassa... 24 Tinttaralla laulaa vanhaa ja uutta... 27 Viulussani on kärpänen! Kuva Päivi Kari Trioli-lehti tehdään talkoovoimin ja painetaan ilmoitustuotoilla. Lämmin kiitos kaikille ilmoittajille ja lehden tekoon osallistuneille! ”Voiko Raumalla juoda raanavettä?”.............................. 13 Oppilaat kertovat........................... 28 Painopaikka Forssa Print ISSN 0786-2598 Taikuutta huiluluokassa............... 11 Souvenirs. Kolme ja puoli matkamuistoa Venäjän-seikkailulta............ 14 Toimituspäällikkö Päivi Kari Toimituskunta Petri Aarnio Lea Einiö Päivi Kari Opettaja kulkee rinnalla, kun oppilas avaa oven soittamisen taianomaiseen maailmaan. Kuva Marja-Liisa Ponsila Trioli-lehti 2011 25. vsk Pääkirjoitus................................. 5 Kuinka pitkä on hetki.................... 7 Mukaan musiikkiin: - Oppilaaksi musiikkiopistoon. .......... 31 - Kesämusisointia Päivölässä.............. 31 Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 3 Nyt a sa tavilla UU s US! yöTU m 2 Vivo piano Sooloile ja jammaile! Vivo on kirjasarja soitonopiskeluun vastaalkajille. Soitinkoulut etenevät itsenäisesti, mutta niissä on myös materiaalia yhteismusisointiin sarjan muiden soittimien kanssa. Vivo piano 1 Vivo piano 1 2 Vivo klarinetti klarinetti Vivo huilu Vivo kitara Vivo sello Vivo kantele kustannusosakeyhtiö otava • www.otava.fi/oppimateriaalit • asiakaspalvelu 0800 17117 4 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 Soiva musiikki on ajassa liikkuvaa muotoa. Siihen verrattuna paperille piirretty nuottikuva on haalea – kuin vertaisi kädessään olevaa karttaa ja ympärillä näkyvää luontoa. Karttaan ei ole piirretty naavaa kuusen kylkeen, ei luonnon tuoksuja, eikä kartta kerro muurahaisten liikehdinnästä polulla tai kuinka vihreä on nurmi, saatikka että se kuvaisi taivaalla kirskahtelevan lokkiparven. Ne pitää itse huomata. Voiko lapsen taju ajasta olla samanlainen kuin aikuisen? Kolmivuotiaan lapsen elämästä yksi vuosi on kolmannes. Lapsena tai nuorena koetut hetket ovat ehkä merkityksellisimpiä. Miten nuori kokee oppimistilanteen? Kokeeko hän sen samanpituisena kuin opettajansa? Ohikiitävä hetki luokkahuoneessa voi olla vain pitkä tai sitten sisällöltään ainutlaatuinen. Elämyksen syvyys ratkaisee hetken arvon. Kuva Saara Vuorjoki Anna aikaa hetkelle Matkalla ajan kulku vaikuttaa erilaiselta, kun on irti arjesta. Matkata voi lähelle tai kauas, ja matkaan voi käyttää eripituisia aikoja. Kokemukset ovat uusia ja maut eksoottisia. Oltiin Raumalla tai Uralilla, kokija ratkaisee niiden viehätyksen. Tämän vuoden musiikkikasvatuslehti Triolissa on ajan kokemisen ja musiikin yhteyksistä erilaisia näkökulmia. Toivomme, että saat lehtemme parissa hyviä hetkiä. Onko minun käsitykseni ajasta samanlainen kuin naapurini tai kollegani? Musiikkioppilaitosjärjestelmämme aikaperspektiivi on pitkä kuin ihmisikä, mutta sillä on omat hetkensä, jolloin on luotu jotain ainutlaatuista. Petri Aarnio rehtori www.reksin.vuodatus.net Elämys, oivallus, ilo! Keski-Helsingin musiikkiopisto on lasten ja nuor- Päämääränä on oppilaan hyvä musiikkisuhde Opetusta rikastuttavat oma musiikin tuottami- ten musiikkiyhteisö, jossa noin 250 kouluikäistä – mahdollisuus hankkia elämälle eväitä taiteelli- nen, musiikin teknologia, taiteiden integrointi ja soitinoppilasta tapaavat viikottain 35 opetta- sen, taidollisen ja emotionaalisen kasvun kautta. ilmaisuopetus. jaansa ja lähes 300 musiikkileikkikoululaista Yhteismusisointi on pienestä pitäen tärkeä osa Keski-Helsingin musiikkiopisto on lakisääteisen kokoontuvat 0–8-vuotiaiden perhe- ja musiikki- opetusta. Erilaisten yhtyeiden, bändien ja orkes- valtionavun ja Helsingin kaupungin toiminta- leikkiryhmiin. terien ohjelmisto vaihtelee barokista aikamme avustuksen piirissä. Opisto antaa taiteen perus- musiikkiin sekä kansanmusiikista ja maailman- opetuslain laajan oppimäärän mukaista opetusta. Yksilö- ja ryhmäopetuksessa yhdistyvät tavoitteellinen, lempeän määrätietoinen musiikin musiikeista muuhun rytmimusiikkiin. opiskelu ja luova ilmaisu. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 5 Viulistien suosikkivihkot kerää nuottivihkoja, Géza SzilVay Colourstrings Violin ABC, osat A–F (alk. 28,70 €) uusi verkkokauppamme on avattu osoitteessa www.fennicagehrman.fi älä monisteita! Osiin E–F saatavana nyt myös uusi säestyskirja. Joka pianon päälle Suomalaista toiveohjelmistoa pianolle (15,80 €) Toiveohjelmistoa pianolle (15,80 €) Yellow Pages 1–3 (à 58,60 €) JEan SibEliuS Bagatelles (Kymmenen bagatellia) op. 34 (12,30 €) Colourstrings-metodiin liittyvää laadukasta oheismateriaalia, joka hioo mm. rytmejä ja jousitekniikkaa. Tässä riittää soitettavaa! Saatavana myös erillinen säestyskirja (uutuus). Kokoelma, joka sisältää mm. suositut kappaleet Valse ja Reconnaissance. Pensées lyriques op. 40 (13,90 €) Erkki MElartin Kuusi helppoa kappaletta (20,90 €) Sibeliuksen kauneimmat miniatyyrit, mm. Valsette, Berceuse ja Polonaise yksissä kansissa. Pienten viulistien kestosuosikki. Vihko sopii myös sellolle ja pianolle sekä triolle (piano, viulu, sello). oSkar MErikanto Suosittuja pianokappaleita tarMo riutta Groove Jazz Violin (vihko & CD) (18,00 €) Sisältää Merikannon tunnetuimmat pianoteokset, mm. Valse lente, Kesäillan valssi ja Kesäillan idylli. (28,60 €) Helppoa ja svengaavaa ohjelmistoa. CD:llä myös pianosäestykset. Finlandia (20,90 €) Edustava valikoima suomalaisia viulusävellyksiä. PL 158, 00121 Helsinki [email protected] HUOM! Colourstrings-menetelmästä saatavana nyt myös alttoviulukoulu. Myynti: www.fennicagehrman.fi (verkkokauppa), Ostinato, F-Musiikki ja muut musiikkikaupat Laajensimme korjaamopalveluitamme! Korjaajamme ovat tavoitettavissa numerossa 09-4366 8444 Soitin Laine Oy / Helsinki - puhaltimet, jousisoittimet ja tarvikkeet - puhallinsoitinkorjaamo Pohjoinen Rautatiekatu 11 00100 Helsinki 09 - 4366 840 Soitin Laine Software eXperience - studiotarvikkeet, ohjelmistot, tietokoneet, kaiuttimet... Pohjoinen Rautatiekatu 11 00100 Helsinki 040 - 4561 260 Soitin Laine Oy / Turku - puhaltimet, nuotit, jousisoittimet, lyömäsoittimet, bändisoittimet, tarvikkeet yms. Maariankatu 10 20100 Turku 02 - 2761 600 Soitin Laine Oy:n Helsingin myymälä on orkesterisoittimien erikoisliike, mutta tilaamme Turun myymälästämme bändisoittimia toiveen mukaan Helsingin myymäläämme - ilman lisäkustannuksia. Jo vuodesta 1931 WWW.SOITINLAINE.FI WWW.SLSX.COM Teksti J. P. Pulkkinen Kuva Päivi Kari Kuinka pitkä on hetki Eräänä ohikiitävänä hetkenä minut pysäytettiin ja esitettiin vaatimus, että tutkiskelisin hetken pituutta tähän lehteen. Suostuin. Aloitin hetki-tutkimukseni viivyttelemättä tekemällä gallupin kahdelle yhdeksänvuotiaalle. Kira ja hänen ystävättärensä Lili ohittivat perustutkimuksen ja menivät suoraan soveltavaan hetki-tutkimukseen. He olivat sitä mieltä, että aikuisten hetki on ”jotain sata tuntia”. Jos hetkeä puristaa yhdestä päästä, se laajenee toisesta. Hetken diminutiivi ”hetkinen” on sitä suurempi yksikkö. Kiraa ja Liliä vanhemmat ihmiset saattavat muistaa parhaimmillaan kaikilla kahdella kanavalla yhtaikaa näkyneen Hetkinen-planssin. Tuo tv-hetkinen koostui lapsuuden mittaan monesta hetkestä, joiden yhteenlaskettu pituus oli jotain sata tuntia. Puhumme pitkästä ajasta. Kehittyvä lapsi olisi voinut käyttää nuo tunnit kuuntelemalla J. S. Bachin Matteus-passion alusta loppuun kolmekymmentä kertaa. Sen sijaan hän tuijotti ruutua ja odotti jotain tapahtuvaksi. Hetkinen-planssit ovat historiaa. Eivätpäs olekaan! Kirjoittaessani tätä myrskyn aikaan Ylen Areena pätkii jatkuvasti Sibelius-kilpailua seuratessani ja tarjoaa hetkistä. Nykyihminen odottaa, että tietokone avaa hänelle yhteyden maailmaan. Yhteyden odottaminen koostuu hetkistä, joihin hänen olisi syytä tarttua. ”Carpe diem”, tartu hetkeen, kirjoitti runoilija Horatius ja jatkoi ”quam minimum credula postero”, luottaa et saa liikoja huomiseen. Tämä sapienta mitis, lempeä viisaus, kantautukoon näyttöruutujaan vahtaavien mieliin. Ei sittenkään! Se kuulostaa uhkaukselta. Olkaamme kuin huomenna sudet siksi vahvimmillaan. Jälkimmäinen kaikki olisi kuten tänäänkin, mutta hivenen on raamatullista perua ja löytyy Matteukparemmin. sen evankeliumista, jossa on nykyihmisen Hetken pituus on toinen kuin tauon mieltä sekoittava vertaus. Viinitarhan pituus. Hetkeen kuuluu määrittelemättöomistajalla oli työmiehiä, joista osa oli ollut myys, tauko sen sijaan on mitattavissa ja hommissa pitempään, osa taas oli palkattu jos ei mitattavissa, niin ainakin se perus”yhdennellätoista tunnilla”. (Hetki-sanaa tuu kulloisenkin tauon aikana tehtyihin on vanhassa kirjasuomessa käytetty myös sopimuksiin. Viulisti, pianisti tai kapellitunnin merkityksessä.) Välimeren tietämismestari lopettaa tauon elehtimällä. Tauko sä aikaa laskettiin ja lasketaan ehkä vieläkin on dynaaminen käsite, se luo merkitystä auringonnoususta eli aamukuudesta aurinmenneeseen ja tulevaan. Hetki sen sijaan gonlaskuun eli iltakuuteen. Voimme päätelon kuin läjä, se voi koostua siitä tai tästä ja lä, että yhdennellätoista tunnilla tulleet oikeastaan melkein mistä vaan. leimasivat kellokorttinsa viideltä. Silti liksa Hetki voi olla lyhyt, jolloin sillä viitataan oli kaikille sama, sillä ”viimeiset tulevat optimistiseen lauseeseen ”tässä menee ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi”. vain hetki”. Hetki voi myös viitata tiettyyn Vertauksesta avautuu maailmoja niin menneeseen hetkeen, jolloin x teki y. Sitä kuin Raamatusta ja maailmankirjallisuukultaista hetkeä voisi muistella lasillisen ää- desta muutoinkin. Mikään ei ole sitä, rellä jotain sata tuntia. Tämäkin on hetkeen miltä näyttää. Kaikki on jotain muuta. On tarttumista, mutta ei ihan horatiuslaisessa päätelty, että Jeesus viittasi vertauksella mielessä. Ei kyllä tuo edellinenkään, siihen siihen, että hänen isänsä ikuiseen valtaei tee mieli tarttua lainkaan. Toisaalta hetki kuntaan pääsevät myös sinne viime tipassa saattaa olla aktiivisempi kuin tauko, mikä kiiruhtaneet, ja pääsevät vieläpä ensimilmenee kysymyksestä ”onko sulla mulle mäisten joukossa. Jos tarinaa ajatellaan hetki?” Sen sijaan, jos joku sanoo ”anna sopivaksi alkukirkon ankaraan asemaan, mulle tauko”, niin kysymys ei ole ainakaan kun seurakunta vielä oli levällään, niin musiikista vaan pahanlaatuisesta siinähän kehotetaan epäileviä, hitaita ja anglismista. hölmöjä liittymään hyvään jengiin, ei Huomaan puhuhaittaa vaikka ei heti oivaltanut. Iso Aikuisten vani hetkestä ja sen hali tulee heillekin. hetki on ”jota in pituudesta alentuvasti. Koskaan ei ole liian myöhäissata tuntia”. Ehkä se johtuu hetkeen tä, mikään hetki ei ole kelvoton liitetyistä kohtalokkaista parannukselle, osallistumiselle, sanonnoista ”suden hetki” syventymiselle, ajatukselle. Ja näitä ja ”yhdestoista hetki”. Edellisellä hetkiä tulee toistensa perään.n tarkoitetaan aamuyön tunteja, jolloin J. P. Pulkkinen on toimittaja ja kirjailija. ihminen on heikoimmillaan ja saalistavat Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 7 Teksti Sanna Salmenkallio Kuva Ritva Kovalainen & Sanni Seppo Puun aika Puussa ajan voi nähdä. Musiikissa vuosirenkaat muuttuvat kuultaviksi. Metsän aika Hyvä soitinpuu kasvaa rauhassa, vuodenaikoja kuunnellen, ja rytmittää kasvunsa muodostaen lujaa ja resonoivaa puuta. Soitinrakentaja Helmut Bleffert kertoo tammikuun GEO-lehdessä tunnistavansa jo metsässä sopivan puun sellojen rakentamiseen. Tehoviljelty metsä tuottaa nopeammin puutavaraa teollisuuden tarpeisiin. Nykyään on yleinen ja suositeltu käytäntö hakata avohakkuilla koko metsä ja istuttaa tilalle tasatahtiin kasvavia samanlaisia taimia, joita on myöhemmin helpompi hoitaa ja kaataa. Tällaiseen metsään eivät kuulu käyrät puut, eri kasvuvaiheita elävä villi aluskasvillisuus eikä hidas maatuminen. Asiasta on noussut viime aikoina runsaasti keskustelua, kun on huomattu, 8 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 että metsien monimuotoisuus on kärsinyt tehokkuuden kustannuksella ja tuhansia lajeja on uhassa kadota, kun niiden luonnollinen kasvuympäristö on kadonnut. Sen seurauksia ei tiedä kukaan. Arvokeskustelussa on noussut esiin myös metsän merkitys suomalaisille virkistyspaikkana, luontosuhteen ylläpitäjänä, kosketuksena pyhään. Meillä on käsitys maastamme sankkojen metsien ja villin luonnon tyyssijana. Todellisuudessa maassamme on luonnontilaista metsää enää muutama prosentti. Tehkääpä testi seuraavalla mökkireissulla ja havainnoikaa ihmisen jälkiä metsässä. Soittimen aika Vaikka saisimme käsiimme upouuden soittimen, sen matka metsässä on kestänyt jo kauan. Tunnen suurta ylpeyttä, kun ajattelen jaloja soittimiamme, jotka ovat seisseet puina metsissä säitä uhmaten. Nopeasti lannoitteiden avulla kasvanut puu on liian pehmeää soitinrakennukseen, joten käsissämme soiva puu on kasvanut jossain kauan, hitaasti ja ylväästi. Jousisoitinrakentamisen kulta-aika sijoittuu 1500-luvun puolivälistä 1800-luvun alkuun. Sinä aikana Italian Cremonassa rakennetut soittimet ovat edelleenkin ylitse muiden. Cremonassa opiskellut viulunrakentaja Elina Kaljunen kertoi, että 1600-luvun jälkeen ei mikään ole muuttunut: materiaalit, työkalut ja käsityötaito ovat säilyneet samanlaisina, koska mitään parempaa ei yrityksistä huolimatta ole keksitty. Kultainen metsä Keski-Helsingin musiikkiopiston kamariorkesteri nauhoittaa kevään aikana studiossa äänimateriaalia, jota Sanna Salmenkallio muokkaa äänimaisemaksi Tennispalatsin suureen valokuvanäyttelyyn Kultainen metsä. Näyttelyn teemana on kulttuurinen luontosuhde ja sen keskiössä on metsä. Kolmen valokuvaprojektin näyttelykokonaisuudessa tarkastellaan eri näkökulmista ihmisen ja luonnon yhteyttä. Japanissa toteutettu Henkien saarella kertoo Shikokun saaren luonnonuskonnosta, sen pyhistä puista, kivistä ja vesiputouksista. Hiljaa huojuu korven honka käsittelee Suomen viimeisiä aarniometsiä ja Metsänhoidollisia toimenpiteitä puolestaan nykypäivän tehometsätaloutta Suomessa. Kultaisen metsän taiteilijakaartiin kuuluvat Ritva Kovalainen, Sanni Seppo, Ville Tanttu ja Reiko Nireki. Helsingin taidemuseo Tennispalatsi 17.6.–4.9.2011 Kultainen Metsä. Ritva Kovalainen & Sanni Seppo sarjasta Hiljaa huojuu korven honka Se on mielestäni vaikuttavaa, kun tietää, mihin nykyteknologia ja tutkimus yltää; kaikkea voidaan mitata ja analysoida, mutta perinteiset työkalut, lakka, kanin luista keitetty liima ja huolella valittu puu hyvän soinnin perustana ovat edelleen samat. Soittajan aika Soittamaan oppiminen vaatii kärsivällisyyttä, on vietettävä aikaa instrumentin parissa. Säännöllinen harjoittelu vaatii itsekuria ja sitoutumista. Mukava soittelu tarvitsee rinnalleen myös tylsää toistoa ja virheiden metsästystä. On jatkettava, vaikkei aina niin huvita. Kun taito karttuu, se kuitenkin alkaa säteillä ihmeellisesti: pääsee syvemmälle musiikkiin, oman mielen ja kehon hallintaan sekä itseilmaisuun. Tunnistan itsessäni kasvun mekanismit: vaikka kuinka tehotyöskentelen, nukun kunnolla, syön vitamiineja ja ulkoilen, en kuitenkaan voi pakottaa todellista oivallusta esiin, ennen kuin aika on sille kypsä. Voin vain luoda sille ihanteelliset olosuhteet. Alitajunnan pitää saada käyttää asioiden työstämiseen juuri se aika, minkä se tarvitsee. Viime konsertissa Kallion kirkossa katselin aivan liikuttuneena kamariorkesterilaisia, nuoria mahtavia soittajia, joista monet olen tuntenut pitkään ja joiden kasvua soittajina ja ihmisinä olen päässyt seuraamaan. Orkesteri oli todella hienossa vedossa, harvoin mikään oppilasorkesteri yltää yhtä sielukkaaseen yhteiseen soittoon. Kokemus oli varmasti meille kaikille ainutlaatuinen. Jokainen nuorista on rakentanut suhteen soittamiseen ja musiikkiin pala palalta, minuutteja ja tunteja ja vuosia asian parissa viettäen. Nyt se kantaa hedelmää. On äärimmäisen arvokasta kasvaa musiikkiin, joka on ja pysyy, vaikka elämä heittelee. Ne, jotka jatkavat soittamisen parissa pitkään, saavat peilin jolla tarkastella itseään tässä maailmassa: olen oppinut, kasvanut, muuttunut. Musiikin kautta voi myös tarkastella ympäristöä – mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Se rakentaa meidän jokaisen elämäntarinaa, jättää muistijälkiä, joihin voi palata ja joiden kautta voi hahmottaa paremmin omaa tunne-elämää. Parasta tässä on se, että oman itsensä ja maailman tutkiminen musiikin valossa ei lopu ikinä. Jatkuva muutos pitää siitä huolen. Elämyksen aika Kun kuulija tulee konserttiin, hän saa elämyksen ja suvannon arjen rutiinien keskelle. Hänen ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin omaan kokemukseensa. Kaikki se työ, joka jokaisen konsertin takana on, ei kuulu yleisölle. Soittimen rakentamisen ja pitkäjänteisen harjoittelun jälkien kuuluu kadota. Materia menettää merkityksensä. Jäljelle jää elämys, jota kuulija kantaa mukanaan vielä pitkään senkin jälkeen, kun musiikki on jo loppunut.n Sanna Salmenkallio on säveltäjä, free lance -muusikko ja opettaja, joka työskentelee pääasiassa teatterin ja elokuvan parissa. Viime vuonna hänelle myönnettiin valtion 5-vuotisapuraha. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 9 TIMO VON CREUTLEIN – SANNA HAAPASALO-HALME TIMO PIHKANEN Skills Opas lasten laulamiseen Kuullun ymmärtäminen ja Nuotista laulamisen taito Uutuus! Tykistönkatu 7 • 00260 Helsinki • Puhelin (09) 443 116 Fax (09) 441 305 • www.ostinato.fi • ostinato@ostinato.fi Avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-18, lauantaisin klo 10-14 & Eläimiä kultaisia lauluja Helsby & Chapman: Eläinten musiikkiopisto (Nemo) 24 € Ihastuttava johdatus klassiseen musiikkiin perheen pienimmille. Koira, sammakko, kirahvi ja muut eläimet esittelevät klassisen musiikin teoksia, säveltäjiä ja soittimia. Kirjaan sisältyvällä CD-levyllä on 28 mielenkiintoista musiikkinäytettä. Eläinten musiikkiopisto avaa niin lapsille kuin aikuisille ovia musiikin kiehtovaan maailmaan. Mauri Kunnas: Koiramäen laulukirja (Otava) 24 € Lystikkäässä kirjassa on yli 40 rakastettua lastenlaulua Pienestä nokipojasta ja Oravan pesästä Joulukirkkoon, aiheina vuodenkierto ja koiramäkeläisten elämänpiiri. Mukana ovat nuotit säestyssointuineen. Hyvä soitinkauppa Helsingissä! Huilut, oboet, klarinetit, fagotit, lyömäsoittimet, jousisoittimet ja tarvikkeet Albertinkatu 17, 00120 Helsinki Avoinna: ti–pe klo 10–17, la klo 10–14 (kesäisin ma–pe, la sulj.) www.woodwinds.fi, p. (09) 681 2150, [email protected] Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta (toim. Timo Leskelä) (Tammi) 27,30 € Yhteensä kolmesataa suosittua lastenlaulua, kansanlaulua, isänmaallista laulua ja joululaulua nuotteineen ja sanoituksineen ajalta ennen peruskoulua aina 1960-luvun lopulle saakka. Laulut on varustettu helpoilla sointumerkeillä. Laulut ja opetustaulukuvat l ik ii vievät mukanaan lapsuusmuistoihin jja kkouluaikaan viime vuosisadalla. Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään (toim. Timo Leskelä) (Tammi) 33 € Pianonkuljetus A. Leppälä Oy OFFICE: VANHA JÄRVIKYLÄNTIE 17, 02780 ESPOO Puh. 09-811 383, auto 0500-550 550 Email: [email protected] www.pianonkuljetus.net Lähes kolmesataa rakastetuinta koululaulua neljältä viime vuosikymmeneltä, mukana on lauluja niin pienille koululaisille kuin myös tunnettuja musikaalisävelmiä ja balladeja ylemmille luokka-asteille. Teksti Helena Jaakkola Kuvat Päivi Kari O saava pedagogi, heittäytyjä, idearikas ja myönteinen – Keski-Helsingin musiikkiopiston huilunsoiton lehtorista Heli Talvitiestä on sanottu paljon hyviä asioita, eikä suotta. Helistä säteilee hyväntuulinen ystävällisyys ja innostunut opettajuus. Kun kuuntelee hänen ajatuksiaan huilunsoiton opettamisesta, vakuuttuu, että opettaminen on opetussuunnitelmakoukeroista huolimatta mahdollisuuksien aarreaitta ja huiluoppilaat toinen toistaan lahjakkaampia. Heli Talvitie ei alun perin suunnitellut ryhtyvänsä huilunsoiton opettajaksi. Hän aloitti soittoharrastuksen 9-vuotiaana Keravan musiikkiopistossa Marja-Leena Mäkilän johdolla, mutta myöhemmin tie kulki lastentarhaopettajaopiston kautta musiikkileikkikoulun opettajan opintoihin. 90-luvun alussa hän opiskeli myös huilunsoittoa, yhtyesoittoa ja musiikkikasvatusmenetelmiä Yhdysvalloissa East Tennessee State -yliopistossa. – Sitten minut pyydettiin huilun tuntiopettajaksi Keski-Helsingin musiikkiopistolle, ja aloitin täällä opiskeluiden lomassa. Vaikka en ajatellut itseäni vielä huiluopettajana, opiskelukaverit pitivät sitä vahvuutenani, ja opettajani kannustivat eteenpäin. Ensimmäiset vuodet pienten huiluoppilaiden kanssa sujuivat kuin siivillä. Opettaminen maistui, tuntui omalta, ja työstään nauttinut Heli muistaa välillä ajatelleensa ”hienoa, että tästä vielä maksetaankin.” – Yksi tyypillinen piirre omalle opetusuralleni on ollut, että oppilaideni taitojen lisääntyessä olen kokenut tarvetta hankkia lisäkoulutusta, jotta pystyn vastaamaan heidän tarpeisiinsa. } huiluluokassa Heli Talvitien luokan ovi avautuu, ja pieni huiluoppilas tulee ensimmäiselle tunnille. Viikot, kuukaudet ja vuodet kuluvat, soittajan taidot karttuvat. Kuin varkain edessä on päivä, jolloin oppilas on nuori aikuinen ja musiikkiopiston ovi avautuu maailmalle. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 11 Hän onkin vuosien varrella tehnyt ahkeraan täydentäviä opintoja. Uutta näkökulmaa työhön ovat tuoneet myös Vivo huilu -oppikirjan tekeminen ja huilun tasosuoritusvaatimusten uudistustyö yhteistyössä entisten omien opettajien kanssa sekä aktiivinen toiminta Suomen Huiluseurassa. Toinen tyypillinen piirre Helin opettajuudessa on intuitiivinen ote tekemiseen. – Monet valinnat ja asiat ovat tapahtuneet ikään kuin tiedostamatta. Olen innostunut jostain ja päättänyt kokeilla ennakkoluulottomasti. Innostukseni on tarttunut oppilaisiin, kokeilut ovat toimineet, ja lopputulos on kuulostanut hyvältä. Huiluryhmä kantaa ja kasvattaa Heli seisoo huiluryhmän edessä, nostaa soittimen huulilleen ja ottaa katsekontaktin soittajiin. Huilistit katsovat johtajaansa keskittyneesti, hetken odottava hiljaisuus, ja huilujen heleä ääni täyttää konserttisalin. Heli Talvitiestä ei voi puhua huilunsoiton opettajana ilman, että tuo esille hänen rooliaan musiikkiopiston huiluryhmien kehittäjänä. Hilpeät Huilut, Vivo ja Taikahuilut ovat koonneet sitoutuneita huiluoppilaita riveihinsä, vaikka ryhmätoiminta on oppilaille vapaaehtoista. Taikahuilut on niittänyt mainetta konserteissa opiston ulkopuolella aina ulkomaita myöten. Heliä on pyydetty moneen kertaa luennoimaan huiluryhmätoiminnasta – joskaan hän ei ole vielä luennoitsijaksi ryhtynyt. – Ryhmätoiminta alkoi heti, kun olin aloittanut opettajana. Pohjan huiluryhmille antoivat kokemukseni huilistina Suzukiryhmässä. Yhdysvalloissa opiskellessani tutustuin lisää ryhmäsoittoon ja soitin erikokoisissa huiluyhtyeissä. Ensiksi Heli aloitti kaksiäänisillä huilukappaleilla. Sitten tulivat kolmen stemman kappaleet. Tämän jälkeen stemmoja on lisätty, ja ne ovat oppilaiden taitojen kasvaessa vaikeutuneet. – Uuden yhteissoittomateriaalin löytäminen on jatkuva haaste. Kiinnostavissa teoksissa jokainen stemma on mielekästä soitettavaa, tai niissä voi vaikkapa hyödyntää huilun uusia soittotekniikoita ja ottaa mukaan kokonaisvaltaista ilmaisua ja liikettä. Miksi huiluryhmät sopivat huilun opiskeluun? Heli kertoo, että ryhmässä oppiminen on kannustavaa, ja sosiaalinen yhteisö tuo musisointiin uuden näkökulman. – Kun ryhmässä on eri-ikäisiä ja soittoopinnoissaan eri vaiheessa olevia soittajia, 12 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 Kun oppilas on päässyt aloittamaan toivomassaan soittimessa, edetään sen antaman motivaation voimin jo pitkälle. Heli sanoo, että yksi opettamisen päämäärä on saavuttaa harjoittelussa ja soittamisessa myönteinen oravanpyörä. – Hyvä harjoittelu tuottaa hyvältä kuulostavaa musiikkia, joka tuntuu soittajasta ja kuuntelijasta miellyttävältä. Tämä innostaa jälleen uusien kappaleiden pariin harjoittelemaan. saavat nuoremmat soittajat roolimallin ja – Huilu on sillä tavoin vaativa soitin, että ihailun kohteen vanhemmista soittajista: puhtaan äänen eteen joutuu tekemään ”Joskus minustakin tulee noin taitava.” keskittyneesti töitä. Opettajan on aina Toisaalta vanhemmat soittajat ottavat hyvä muistaa, että sitä saa, mitä pyytää. roolimallina olon vastuullisesti. Jos haluaa oppilailta puhtaampaa soittoa, – Soittajat motivoivat toisiaan harjoitopettajan on myös osattava vaatia sitä. telemaan niin ryhmän omia kappaleita Helillä on kova halu rohkaista soittajia. kuin myös yksilötuntien biisejä. Ryhmässä – Jos soittaja on vaikka luonnostaan soittaminen voi myös alentaa esiintymisarka, koetan kannustaa häntä yrittämään. kynnystä ja helpottaa jännitystä. Minusta on myös tärkeää rohkaista jokaista Taikahuilujen taso on korkea. Vastaatekemään musiikkia omalla persoonallisella vanlaiset isot, moniäänistä ohjelmistoa tavallaan. esittävät huiluryhmät eivät ole yleisiä Huiluluokalla eletään parhaillaan murmusiikinopetuksessa Suomessa, ja Interroskautta, kun monet pitkälle edenneet netin välityksellä kuultavat ulkomaisetkin oppilaat ovat lentämässä Helin hoivista ryhmät on usein koottu ammattisoittajista. maailmalle. Olo pitkien oppilas–opettajaTyypillistä Helin ohjaamille huiluryhmille suhteiden päättymisestä on haikea, mutta on, että esitettävät kappaleet ja teokset silti tyytyväinen – opettaja on tehnyt harjoitellaan niin hyvin, että ne voidaan tehtävänsä. soittaa ulkoa. – Luokan rakenne on taas muuttumassa; Oppilaiden oppimiskyvyn katto ei ole abiturientteja lähtee ja tilalle tulee paljon vielä tullut vastaan. Heli on testannut uusia oppilaita. Seuraavissakin pääsykohuiluryhmien venymiskykyä sekä ohjelkeissa luokalle mahtuu monta uutta soittamiston pituutta että vaativuutta lisäämällä. jaa. Opettajana olen jälleen kerran uudessa Laajin huiluryhmien tapahtuma oli pari vuotta sitten rakennettu täyspitkä konsertti tilanteessa. Opettajan on maltettava odotella oppiväliaikoineen. Viimesyksyinen konsertti laiden kasvua soittajina. Kuopion Nuori soittaa! -tapahtumassa – Alkuvaiheessa oli puolestaan ohjelmistoltaan vaativaa ensimmäinen ammattitasoa, kun konsertissa kuultiin ssä Kun ryhmä työni on luoda muun muassa Franz Dopplerin Andan, iä soittajia te et Rondo. on eri-ikäis mat rooli- oppilaisiin rem hyvä kontakti, – Ulkoa soittamisen tausta-ajatus ei saavat nuo emmista h leikin ja pienen ole uutta. Kun soittaja irtaantuu nuon mallin va . ”jekkuilun” ta teista, tulee soittamiseen aivan uutta s ji soitta keinoin. Kokemus syvyyttä. Oppilaat seuraavat opettajansa opettajana on antanut toimintaa ryhmän edessä, kuuntelevat perusvarmuuden, että ajan kanssa kaikki paremmin toistensa soittamista ja antavat lähtee sujumaan, vaikkei soittotaito heti musiikin elää. lähtisikään lentoon. Ensimmäisestä tunnista alkaa – Tärkeää on löytää jokaisen persoonalliyhteinen matka nen tapa oppia. Opetussuunnitelma antaa Helin luokan ovesta on astunut vuosien raamit tekemiselle. Polkuja ja reittejä tavoitvarrella monta uutta oppilasta. Huiluun teen saavuttamiseksi on kuitenkin monia.n on vuosittain tulossa enemmän oppilaita, Helena Jaakkola on toimittaja ja musiikinkuin heitä voidaan ottaa. Keski-Helsingin harrastajan vanhempi. musiikkiopiston huilunopetuksen tasoa pidetään korkeana, ja puskaradio on vienyt tiedon opistoon pyrkivien lasten vanhempien korviin. metyksen ääniä muun muassa siitä, miten pienessä kaupungissa voi olla näin kaikkea. ”Voiko Raumalla juoda raanavettä?” Kuva Lauri Linjama Yhteiset nuotit Lauantain iltapäivän konsertissa soittajat pääsivät vihdoin esittelemään, mitä yhdessä voikaan tehdä. Konsertissa esiintyneiden taiteilijoiden ikähaarukka ulottui kuudesta vuodesta ylöspäin aina aikuisiin soittoopettajiin saakka. Niinpä musiikillinen repertuaarikin oli leveä – Vaaleanpunaisen Pantterin teemasta Sibeliuksen Andante Festivoon. Keskuspuistossa puhaltanut kylmä tuuli ei ulottunut soittajiin eikä yleisöön. Päinvastoin tunnelma nuorison taloksi muuttuneella vanhalla rukoushuoneella kohosi konsertin edetessä ja yhteisistä nuoteista soittaminen ylitti kaikkien odotukset. Yhteiskonsertin taustalla olivat Rauman musiikkiopiston 40-vuotisjuhlat ja opiston rehtori Minna-Maria Pesonen, joka on aikaisemmin toiminut Keski-Helsingin musiikkiopiston rehtorina. Kutsun esittäminen ei näin vaatinut sen suurempia kynnyksien ylityksiä. Ja ainakin vieraiden mielestä tämä matka kannatti tehdä, sillä kotimaanmatkailuahan täytyy aina kannustaa. Vaikka toki muutama ”tullist tullu” kiteytti omia kokemuksiaan sanomalla, että ihan kun ulkomailla olisi käynyt.n Teksti Janne Hauta ja Seija Rautio Vuosi sitten vierailtiin Tallinnassa, ja soittomatkalainen joutui huomioimaan muuttuneet olosuhteet. Mut millai lainkka o länsirannikol? Vanhan Rauman kujilla Perjantaina Raumalle saapuneelle bussilastilliselle nuoria soittajia ja heidän vanhempiaan oli tarjolla yhteinen illanvietto ja harjoittelua raumalaisten kanssa sekä kierros Vanhassa Raumassa. Pienen kaupungin suuri puutaloalue herätti vieraissa ansaittua ihmetystä ja ihailua. Museoita, torikauppaa ja pikku putiikkeja, lauta-aitojen takaa pilkottavia puutarhoja ja Suomen kapein katu ”Kitukränni”. Erityisesti se, että alueella asutaan ja ollaan ihan tavallisesti, oli monelle Rauman vierailijallemme iso yllätys. Helsinkiläislasten suusta kuului ih- Kuva Heli Talvitie K un helsinkiläiset urheilujoukkueet tulevat Raumalle pelaamaan, on meno usein aika hurjaa. Pisteistä taistellaan, vastustajista otetaan revanssia, ja pelivälineestä kamppaillaan likaisinkin keinoin. Mutta kun Raumalla vierailevien helsinkiläisten mukana on soitin, on tulos paljon harmonisempi ja sopuisampi. Silloin soitetaan yhteisistä nuoteista ja kaikilla on sama maali. Tämä kävi toteen viime marraskuussa, kun Keski-Helsingin musiikkiopiston alttoviulu-, huilu- ja selloryhmät vierailivat ganal-kaupungis Rauman musiikkiopiston vieraina. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 13 Teksti Heta Aho Kuva Julia Heikkilä Souvenirs* *ransk. muisto, engl. matkamuisto Kolme ja puoli matkamuistoa Venäjän-seikkailulta. Osallistuin kesäkuussa 2010 kolmen muun suomalaisen nuoren kanssa festivaaliin ja sävellyskilpailuun Tshaikovskin kaupungissa, lähellä Uralia. Ihana, omituinen Venäjä avasi korvia ja varsinkin silmiä. Mukaan tarttui diplomi, mutta myös jotakin paljon arvokkaampaa: mielenkiintoisia oivalluksia ja lähtemättömiä muistikuvia – matkamuistoja. Kilpailin Tshaikovskissa kappaleella Yön ja päivän rytmi (versio huilulle, viululle, sellolle ja pianolle), jonka olin poiminut pitkään työstämästäni pienoisoopperasta. Kappale oli vaatinut jos ei hikeä ja kyyneleitä, niin malttia ja istumalihaksia sekä ennen kaikkea aikaa. Ajan arvoitus sisältyy kaikkeen luovaan työhön – idean jalostaminen vie ja tarvitsee aikaa aina moninkertaisesti lopputuloksen kuulemiseen, lukemiseen tai näkemiseen verrattuna. Mutta kun hetki kerran on kiteytetty, alkaa se parhaimmillaan saada takaisin eteensä uhrattua aikaa ja elää omaa elämäänsä. Tshaikovskiin viemämme kappaleet matkustivat festivaalilla soittaneen Moskovan nykymusiikkiyhtyeen mukana Permiin ja Moskovaan. Säveltäjä Harri Wessman sekä nuoret säveltäjät Valter Sallinen, Saara Kalliopuska, Tuomas Kettunen ja Heta Aho Pjotr Tshaikovskin patsaalla tämän synnyinkodin edessä, Votkinskin kaupungissa. Kameran takana tuki- ja turvahenkilö Julia Heikkilä. 14 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 pöydän ylitse – juna oli mitä parhain paikka tutustua ennestään tuntemattomaan matkaseuraan. Onnettomuuksiltakaan ei täysin vältytty. Sudennälkäinen uskalikko valitsi aterian sattumanvaraisesti: viime ruplilla ostettiin tomaattisalaatti ja kurkkukeitto. Venäjän taidon puute sulki toisinaan täydelliseen kuplaan, mikä johti absurdeihin, koomisiinkin tilanteisiin. Usein paikalliset hermostuivat, kun viesti ei mennyt perille, vaikka venäjänkieliset fraasit toistettiin hitaasti ja selkeästi. Kontrasti oli siis sitäkin voimakkaampi, kun tapasimme Izhevskissä suomea sujuvasti puhuvia opiskelijoita! Tshaikovskissa vietetyn viikon mittaan oppi lukemaan pelkkiä tilanteita – outoa kieltä saattoi kuunnella kuin musiikkia, vain nauttiakseen. Venäläisten ystävällisyys ja aito kiinnostuneisuus ylitti kuitenkin kaikki kielimuurit. Kohtelu oli aina uskomattoman vieraanvaraista. Musiikkiopistolla järjestetyssä illanvietossa tapasimme udmurttikansan jäseniä ja saimme maistaa vastakerättyä, vielä savuntuoksuista hunajaa. Tshaikovskissa joukkomme avuksi sekä seuraksi tuli sydämellinen ja kärsivällinen Irina, jonka kanssa kulttuuri aukeni syvemmin. Elekielellä tuskin olisi selvinnyt, onko soveliasta kiittää parillisella vai parittomalla määrällä ruusuja. Heta Aho käy lukiota ja opiskelee huilunsoittoa ja sävellystä. Yön ja päivän rytmi III palkittiin tuomariston puheenjohtajan diplomilla. Ruslania Ruslania Books Oy maahantuo ja myy Ruslania Books - nuottikauppa Matka Tshaikovskiin kävi kahdella yöjunalla, Helsinki-Moskova ja Moskova-Izhevsk. Hidas matkustaminen oli eräs matkan parhaimpia kokemuksia. Raiteilla kulkiessa välimatkoista tuli konkreettisia aivan eri tavalla kuin lentäessä: ymmärsi todella matkaavansa kauas. Tunnelma junassa oli mutkaton, matka yllätyksellinen. Vaikka neljän hengen hytti kävi ahtaaksi jo yhdestä ihmisestä, se nielaisi täpötäydet pakaasit näkymättömiin. Junaemäntä tarjosi elämyksiä termostaattia säätelemällä: öisin saimme tuntea tuulahduksia Siperiasta, alkanutta kotimatkaa taas juhlistimme saunomalla. Hyttitoveriksi saattoi sattua kuka vain, sillä nais- ja miesmatkustajien välillä ei paikkoja varattaessa tehty eroa. Oma lukunsa oli tietenkin saslikintuoksuinen ravintolavaunu, johon pakenimme hytin mittasuhteita. Tarinoita sinkoili loosin nuotteja ja klassista musiikkia Venäjän suurimmilta kustantamoilta. Nuottivalikoimamme käsittää yli 1300 nimikettä - venäläisten ja länsimäisten säveltäjien teoksia, merkittävien venäläisten pedagogien toimittamia opetusmateriaalikokoelmia yms. Hintataso on todella edullinen. Tervetuloa tutustumaan valikoimaamme Helsingin keskustassa sijaitsevaan myymäläämme tai www-sivuillemme www.ruslania.com Yhteistyökumppaneitamme ovat mm. Kompozitor Pietarissa, Muzyka ja DSCH Moskovassa. Ruslania Books Oy Avoinna 9-18, la 10-16 Lapinlahdenkatu 1 C Puh (09) 272 70717 00180 Helsinki [email protected] Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 15 Teksti Markku Kaikkonen Piirrokset Daniela ja Axel Päivänsalo Oppia aika kaikki Onko meillä kiire oppia? Oppimisen viisarit näyttävät jokaiselle eri aikaa. M usiikin maailma on valtava aarrearkku, ja opettajan tehtävä on johdattaa oppilaitaan aarteen luokse. Tätä johdattamista kutsutaan pedagogiikaksi eli opetustaidoksi. Opettajan työ on usein nimenomaan uusien lähestymistapojen etsimistä ja löytämistä – pedagogista pohdintaa; opetusta suunnitellessaan opettaja järjestää kappaleet, harjoitukset ja opetusmenetelmät loogisesti eteneväksi kokonaisuudeksi. Varsinaisesti opetusprosessin toimivuus testataan käytännössä, opetustilanteessa. Opettaminen onkin jokapäiväinen seikkailu, jossa tempoa tai suuntaa tarkistetaan tarvittaessa. Opettaja, innostaja Oppimiseen vaikuttavat monet tekijät, mutta yleistäen voidaan sanoa, että parhaiten oppimista tapahtuu, kun oppilas haastetaan hyödyntämään omaa oppimispotentiaaliaan täysillä. Tähän hän sitoutuu, jos tehtävä on innostava ja omiin taitoihin verrattuna haastava ja lisäbonuksena hyvästä työstä odottaa mieluisa palkinto. Musiikissa nämä elementit ovat hyvällä tavalla olemassa: Soittaminen on innostavaa, ja palkintona odottaa uuden kappaleen oppiminen. Parhaimmillaan saa soittaa yhdessä toisten kanssa tai jakaa opittua laajemminkin eli esiintyä. Opettajan on tunnettava oppilaansa, jotta hän osaa antaa jokaiselle juuri sopivalla tavalla haasteita. Yksi opettajan tärkeimmistä taidoista on ”ihmisen lukutaito”. Minkälainen haaste ja tehtävä tukee nyt parhaiten oppilaani muusikkouden kehittymistä? Minkälainen kappale innostaa häntä juuri nyt? Motivoitunut oppilas oppii parhaiten ja on valmis yhä sitoutuneempaan työntekoon. Ilolla työtä tekevä oppilas motivoi myös opettajaa yhä innostuneempaan työhön. Motivoitumisen positiivinen kehä johtaa siis sekä oppimiseen että opettamisen iloon. Vastuu motivoitumispyörän 16 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 käynnistämisestä on pedagogilla. Suuri vastuu, mutta juuri tämä haaste tekee pedagogin työstä niin mielenkiintoisen. Eettisten kysymysten äärellä Lääkärin etiikkaan kuuluu auttaa kaikkia vaivoista, säryistä tai hädästä kärsiviä riippumatta potilaan taustatekijöistä. Vastaavasti musiikkipedagogin tehtävä on opettaa kaikkia, jotka haluavat oppia soittamista: ”Lupaan opettaa kaikille oppilaille musiikillisia tietoja ja taitoja sekä kehittää oppilaiden muusikkoutta monipuolisesti.” Lupaus on samalla opettajan eettinen ohje. Kasvu ja kehittyminen on yksilöllistä. Herkkyyskaudet uuden oppimiselle vaihtelevat, ja joissain elämänvaiheissa uuden oppiminen voi olla vaikeaa. Joku oppii hitaammin, joku nopeammin, jollakin on luontaisesti paljon musiikillista osaamista, jollekin oppimisen tie on kivikkoisempi. Onneksi ihmisten yksilöllisyys ei sodi opettamisen etiikkaa vastaan: ”Riippumatta oppilaan lähtötasosta tai yksilöllisistä eroista lupaan opettaa.” Opettajan näkökulmasta on tärkeää, että löytää jokaiselle parhaiten soveltuvat etenemistavat. Usein tämä tarkoittaa käytännössä, että valtavirrasta erottuvalle oppilaalle on tehtävä henkilökohtainen opintosuunnitelma. Jos oppilas omaksuu asioita nopeammin, on hänelle tarjottava mahdollisuus etenemiseen, ja toisaalta jos oppimiseen liittyy jokin rajoite tai ongelma, on hänelle etsittävä pedagogisia keinoja sekä tukea, joilla oppiminen mahdollistuu. On hienoa, että opetussuunnitelmat antavat mahdollisuuden yksilöllistää opetusta oppilaan sairauden, vamman tai muun vastaavan syyn takia. Opettajalla on lupa ja eettisestä näkökulmasta tarkasteltuna myös velvollisuus opettaa oppilaita, vaikka oppiminen syystä tai toisesta ei noudata keskiarvon mukaisia kehityskäyriä. Samalla tavoitteiden tulee kuitenkin olla musiikkikasvatuksellisia. Yhä useampi musiikkiopisto ja -koulu myös haluaa laajentaa oppijakäsitystä. Koulutuksen laaja-alainen merkitys nähdään koko kulttuurikentän voimavarana. Musiikki ja soittaminen on suosittu harrastus, joten on surullista ja traagista, että oppilaspaikat ovat kortilla ja oppilaita joudutaan karsimaan pääsykokeilla. ijan Tällainen Erilaisen opp ssi on valikointi sotii oppimisprose pedagogin hidastettu usein kuin filmi. Kunnioitanko sinun tempoasi? Kunnioitanko omaa tempoani? Pitääkö tämä oppia heti? Jätänkö aikaa kasvulle? etiikkaa vastaan. Musiikin oppiminen on perusoikeus, ja kaikkien soittohaluisten tulisi päästä oppimisen piiriin. Oppimisen matka – oppimisen aika Erityismusiikkikasvatus itsenäisenä musiikkikasvatuksen osa-alueena on kehittynyt valtavin harppauksin viimeisten vuosien aikana. Samalla opettajien (erityis)pedagoginen ammattitaito on laajentunut. Tästä huolimatta oppilaiden erilaisuus on usein opettajalle haaste eikä riittämättömyyden tunne ole varmaan kenellekään vierasta. Ammatillisen kehittämisen lisäksi kollegojen tuki sekä yhteistyö oppilaan lähipiirin ja verkoston kanssa tukevat opettajaa tässä itselle ehkä uudessa opetustilanteessa. Joskus opettajaa saattaa kuitenkin vaivata vauhtisokeus, suoriutumisen pelko ja etenemisen harhaluulo. On ymmärrettävä, että moni asia, jonka omaksuminen keskiverto-oppilaan kohdalla tapahtuu viikoissa, voi viedä erityisoppilaalla vuosia. Oppimista kuitenkin tapahtuu, ja tämä on keskeisempää kuin oppimiseen käytetty aika. Meillä ei ole kiire. Oppimisnopeutta tärkeämpää on motivoituminen, työhön sitoutuminen ja sitä kautta uuden oppiminen. Pedagogin vastuulla on siis opettaa ja tarjota uusia haasteita, vaikka oppiminen olisikin hidasta. Pedagogin tulee kunnioittaa oppijan omaa oppimisaikataulua. Erilaisen oppijan oppimisprosessi onkin usein kuin hidastettu filmi, joka pitää sisällään lukemattomia toistoja, jotta opetettava asia sisäistetään. Tällaisessa prosessissa myös opettajalle avautuu tavallista tarkempi tarkkailupinta siihen, mitä oppiminen on, sekä siihen, mitä oma opettaminen on. Ehtona opetukseen pääsemiselle ei saa olla jokin testattu musiikillinen kyky tai lahjakkuus, vaan on uskottava jokaisen kykyyn oppia. Vaikka oppiminen olisikin hidasta, opettajan eettinen vastuu on opettaa ja iloita oppilaan etenemisestä. Lähtökohtaisesti opettajalla on oltava usko, että jokaisella oppilaalla on perusvalmiudet edetä Olli Mustosen tai Karita Mattilan tasoisiksi muusikoiksi, mutta tällaisen taiteilijuuden ja osaamisen saavuttaminen saattaisi monilla oppilailla vaatia satojen vuosien opinnot. Emme elä niin kauan, mutta opiskellaan (ja opetetaan), niin kauan kuin elämme. Se on musiikkipedagogiikan keskeisin tavoite. n Markku Kaikkonen toimii Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtajana sekä oppikirjailijana ja kouluttajana. Resonaarissa toimii erityisryhmille suunnattu taiteen perusopetusta antava musiikkikoulu, jossa opiskelee tällä hetkellä lähes 200 oppilasta. Tämän lisäksi Resonaarissa toteutetaan erityismusiikkikasvatuksen tutkimus- ja kehittämishankkeita (www.resonaari.fi). Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 17 Teksti Silja Järventausta Kuvat Päivi Kari ”Täplikäs kangas heiluu lattialla. Musiikki seilaa soittimessa. Hän tarttuu toisella kädellä peiton reunaan ja heiluttaa toisella soitinta. Seisoo, hyppii, nojaa, nousee, heiluttaa, kiskoo ja laskee. Jalkapohjat keikkuvat lattialla. Hän kääntää päätään patjalla ja nousee.” Millainen lapsen ääni voisi olla, jos hän pääsisi vähän vanhempana kertomaan elämyksistään? Millainen lapsen ajatusmaailma on juuri nyt, kun hän ilmaisee soittimella, laululla tai liikkeellä sitä, mihin ei ihan vielä puhumalla pysty? a s s i a m l r l u a u s k m a A Eräänä aamuna joulukuussa 2010 seurasin pienten, 2-vuotiaiden ja vauvojen, muskaria. Seurasin lapsia ja sitä, miten he liikkuivat huoneessa, oman tuolin tai patjan lähellä. Muskarin aloitus kosketti, jokaisen lapsen kutsuminen nimellä kynttilän syttyessä, ”Tuomas on tullut muskariin”. Siitä alkoi matka, jossa äänet, liikkeet, soittimet, huivit ja kotitontun temput yhdistivät muskarin hetket kokonaisuudeksi, tarinaksi. Pidin olennaisena paikan antamista jokaiselle, huomioon ottamista, ja liittymistä muihin lattialla piirissä. Mietin lasten tunteita ja ajatuksia oman patjan tai tuolin lähellä, isossa huoneessa, muiden lasten ja aikuisten vieressä. Seurasin liikkumista huoneessa, reittiä marakassin, kulkusten, kanteleen ja harmonikan luo, tunnustelemaan soitinta ja sen ääntä. ”Nimeni on tuntematon. Kerron nimeni. Puhallan kynttilän. Istun, lasken, toistan, muistan, kerron, kasvan, siirryn, mittaan. Verho liikkuu kerran ja monta kertaa kaiken päällä. Valoista ei näy mitään. Valo on siirtynyt muualle. Seison lattialla ja huivi tekee jälkeä. Se pysyttelee jalkojen päällä ja kädet laskostavat huiville omaa pesää. Seison pesän reunalla ja musiikki pärähtää soimaan, kun käännän kädet ja lasken tuntemattoman minuutin ajan, kuinka kello käy, aika rasahtelee, pirisee ja reistailee rapussa. Täällä huoneessa on hämärää. Makaan tuolin alla ja katson, miten pohja keikkuu. Jalkapohja liikuskelee tuolin katossa, ja laulan sen aikaa, kun näkyy hame heiluvan tai käsi tarttuvan yläpuolellani. Käännyn katsomaan minuuttien ajan tähteä, joka kerii itsekseen kaapissa, vaatteessa, seinässä ja ulkona, pihassa, aidan pylväässä. Käännyn lähtemään, sillä laulu tekee matkani kohti kannelta vapaaksi. En ole liikkumaton vaan seison ja lainaan ajatuksia, muistoja, kieltä, tunnelmaa, matkaa, tietä, portin ja poron, joiden kanssa käyn tänä aamuna ratsain katsomaan tuonne soittimien luo. En ole enää tuntematon, sillä kasvot katsovat toisia. Kun valo syttyy kynttilässä, välähtää mielessä. Olen kotitonttu ja käärin jalat pulkkaan peitteen alle, suhisen talon ohi metsään ja menen jo keräämään sinne tilanteita. Valo syttyy samaan aikaan, potkupukuni lahje jo lepattaa, sillä seison poron pulkassa laskemassa tuttua onnellista mäkeä. Mäki ja kulkuset ovat ketju, jossa seison yhtenä koristeena, kulkusena, marakassin helmenä, laatikollisena herneitä, jotka ritisevät ja rytmittävät poron kyytiä. Heilutan, tömistän, keinun, juoksen ja silitän. Seison selkä toista lasta päin ja annan hänen nojata. Hyppään tossut jalassa. Olen iloinen kuin lankavyyhti, joka on valmis yhdistämään ja ymmärtämään kaikki. Istun tuolilla. Jalat vetävät kohti kannelta. Tossut jalassa nousen ja lasken. Piiri käy hakemassa minut mukaan. Käännyn tuulettamaan sille huiviani ja vedän jälkeäni kuin lankaa. Tossuni jäljittelee ja nousee. Se katselee lattiaa ja tallustelee kuin itsekseen. Minä sanon sille ”hyvää päivää, tänään on hyvä päivä laulaa”, ja me laulamme yhdessä tossun kärjellä viivaa lattialle. Sovimme kaikki jalkojemme kanssa tähän huoneeseen, jokaiseen seinään, lattiaan, nurkkaan, ikkunalautaan. Kaikki katseet välkkyvät tässä huoneessa. Ääni kiertää huonekaluissa. Käyn koskettamassa kannelta ja sen ääni tarttuu sormeeni.” Silja Järventausta on runoilija ja työskentelee Ebeneser-talon Lastentarhamuseossa. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 19 Teksti ja kuvat Marja-Liisa Ponsila Äiti rä Kuplia triplana Olen MC Äiti ja mulla on asiaa. Hiukkasen heilutan soittorasiaa, kuvat sekaisin, kootaan ne uudestaan! Taas teletapit nousee haudastaan. Tiivi-Taavin kädessä on joku ihme kori, siinä näkyy Helsinki ja kasarmi ja tori, torin laita, muuan äiti, poika, joka soittaa (se on joulujuhlaesitys ei mikään iso juttu, yleisönä kotiväki. soittajille tuttu) pieni poika keskittyen soittaa vakavana laattaa mollisoinnut pojan silmiin kyyneleitä saattaa. (Ja isä sohvalta sanoo jou, jou jou! Muista: jaettu vastuu, yhtä hyvin loskassa myös isin monot kastuu, kun lasta kuskaa hän musaleikkikouluun Lukuvuosi kestää sentään tammikuusta jouluun.) Mielikuvat kulkee siinä ympäristö muuttuu. Musa soi ja lapset soittaa, tori tosin puuttuu. Muskari on menossa, kun äidit istuu sohvalla ja Maijalla on karitsa. Maija soittaa kannelta Mustikka ja mansikka ja os-ta-kaa mak-ka-raa! se vie koko käden! 20 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 äppää! (Ja isä sohvalta sanoo jou, jou jou olen mukana, olen MC Isä ja hyvä lisä tähän kuvioon, kuulun kalustoon.) Maija on niin vakava, on pian pakko valita. Hän voisi soittaa huilua, vaan valinta on vaikea. Ja vaikea on osata, kun ei ole vielä taitoa. Ristiriita kamala, ja pakko on vain kamppailla, alistua, harjoitella Hei, nyt se alkaa sujua! teletapit sanoo: uudestaan! Olen MC Äiti, vielä heilutan soittorasiaa, kuuntelen sisälle kertynyttä asiaa. Kahdeksantoista vuotta ihan totta, niitä on niin monta, vaikka tuntuu, että se on uskomatonta ne vuodet eivät ole kuluneet suotta. Kaikki tunnit sekä eteisessä odotetut ajat, Päivölä ja Kääk ja monet musapajat, Taikahuilut, soittajaiset, ulkomaiden matkat, todistukset, diplomit Nyt minä otan hatkat, sanoo tässä vaiheessa MC Isä. Pysy aiheessa! Se rasia luo kuvia jostain palautuvia, ne muistot eivät katoa milloinkaan. Niitä Tiivi-Taavin kanssa vielä kerrataan. Marja-Liisa Ponsila on kolmen 16–21-vuotiaan musiikkia harrastavan ja opiskelevan nuoren äiti, jonka esikoinen aloitti muskarin v. 1992. Keski-Helsingin musiikkiopisto sijaitsi silloin Kasarmitorin laidalla. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 21 Muuttuuko musiikkiopisto Teksti Seija Rautio Kuvat Veikko Somerpuro Oppilaslähtöinen opetus on päivän sana musiikkiopistoissa. Pitäisi tarjota jos ei kaikille kaikkea niin ainakin jokaiselle jotain. Yksi haluaisi piano-, kitara- ja laulutunteja, toinen musiikkiteatteriopetusta, ja kolmas tarvitsisi jo opettajan oman opiston ulkopuolelta. A lussa olivat sävel, soittaja ja Sibelius-Akatemia, joka perustettiin Helsingin musiikkiopiston nimellä vuonna 1882. Sibelius-Akatemia – tuttavallisemmin Sibis tai SibA – oli ja on kaikkien musiikkiopistojen äiti, sillä sitä ennen Suomessa oli toiminut vain lyhytaikaisia musiikkikouluja lähinnä kirkollisia tarpeita varten. 1950-luvun puoliväliin tultaessa, siis hyvän aikaa sotien jälkeen maassamme toimi Sibelius-Akatemian lisäksi jo 14 musiikkioppilaitosta, joista 10 oli musiikkiopistoja, kaksi kansankonservatoriota ja kaksi musiikkikoulua. 50-luvulla kehitettiin myös Sibelius-Akatemian kurssitutkintojärjestelmä, joka on pitänyt pintansa pitkään ja jota sovellettuna 22 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 käytetään yhä myös musiikkiopistoissa. Jokaiselle musiikkiopistolaiselle tai sellaisen vanhemmalle on tuttua valmistautuminen tutkintoihin 1/3, 2/3, 3/3 ja lopulta I- eli Dtutkintoon. Näin on siis ollut musiikkiopistojen historian alkuhämäristä saakka. Hei, me kehitytään! Paljon muuta kuin tutkintojärjestelmä varhaisten musiikkiopistojen tunnelmasta ei olekaan enää jäljellä, ja nimikin on vaihtunut tasosuorituksiksi. Matka kohti nykyisiä musiikkiopistoja on ollut vaiherikas. 1960- ja -70-luvuilla koulutuspolitiikan maa järisi peruskoulu-uudistuksen myötä, mutta vain vaimeita kaikuja kantautui musiikkiopistoihin saakka. Niissä tehtiin työtä kuten ennenkin ilman veret seisauttavia koulutuspoliittisia kiistoja. Opetus oli soitinpainotteista. Opettaja opetti luokassa yhtä lasta kerrallaan, eikä variaatioita tästä juuri ollut. Tietysti harrastettiin myös orkesterisoittoa, mutta suurin osa opetuksesta tapahtui yksityistunneilla. Liekö mielikuva kilteistä, lettipäisistä, hiljaisista viulunsoittajatytöistä perua näiltä vuosilta. Ainakin yksi muutos oli kuitenkin tärkeä: Peruskouludebatti vaikutti myös musiikkiopistoja koskevaan lainsäädäntöön siten, että kaikille haluttiin taata mahdollisuus hyvään opetukseen varallisuudesta riippumatta. Tammikuun ensimmäinen päivä vuonna 1969 astui voimaan musiikkiopistoja koskeva laki, jonka haluttiin selkeyttävän valtion roolia musiikkioppiäärtä ja laitaa. Toiselle se on maalaamista laitosten rahoittajana. Laki sysäsi liikkeelle niin leveällä pensselillä, ettei se millään uusien musiikkiopistojen perustamisen mahdu minkään opiston ovesta sisään. Kun kiihtyvään tahtiin. Alkoi voimakkaan kehipitäisi saada soittaa ainakin neljää viittä tyksen kausi, jonka katkaisi vasta 1990-lusoitinta, oppia niistä muutakin kuin vun alun lama. alkeet, ja laulutunnit päälle. Kehityksen vuosiin mahtuiHaluttaisi niin kovasti säMitä vat niin tanssin tulo oppiaiveltää musikaali ja tehdä ä v y h neeksi monen musiikkiopismusavideo ja perustaa tarkoittaa ton ohjelmaan kuin kevyen de? bändi. Kuka muisti menmusiikin aseman tunnustanä musiikin perusteiden musiikkisuh minenkin. Soittotunnit ovat tunnille? Eräskin rehtori toki yhä säilyneet opetuksen huokaisi kerran: ”Ettemme vain runkona, mutta lisäksi on tullut moniolisi mahdottoman tehtävän edessä.” muotoista ryhmäopetusta oman soittimen Keskustelussa musiikkiopistojen muutai pääaineen opiskelijoiden kesken ja tostarpeista yksi kysymys on, mikä on soitinryhmät ylittäen. Ryhmissä opiskeloikea vaatimustaso musiikin perusteiden laan etenkin musiikin perusteita, historiaa, opetukselle. Toinen syvältä luotaava aihe säveltapailua ja tietenkin orkesteri- ja on, sallitaanko erilaisia linja- tai suuntaukamarimusiikkia, muskareita eli musiikin tumisvaihtoehtoja, vai asettaako nykyinen varhaiskasvatusta unohtamatta. lainsäädäntö tälle esteet. Voihan olla, että oppimistulokset ja musiikillinen taso Hei, mitäs me nyt tehdään? laskevat, jos perinteisestä tutkintojärjestelmästä luovutaan ja opinto-ohjelmaa kovin Laki taiteen perusopetuksesta määrittelee paljon levennetään ja lavennetaan. Ettei musiikin laajan oppimäärän eli musiikvain uutta opetussuunnitelmaa viilatessa kiopisto-opetuksen tavoitteet. Ne ovat häviäisi tahto ja kyky uudistaa suomalaisedellytysten luominen hyvän musiikkisuhta musiikki-ihmettä: luoda edellytyksiä teen syntymiselle ja musiikin elinikäiselle musiikin ammattiopinnoille, sellaisillekin, harrastamiselle sekä valmiuksien antajotka tuottavat uusia kapellimestareita ja minen musiikkialan ammattiopintoihin. maailmalla kilpailukykyisiä muusikoita. Kuulostaa äkkiseltään tosi hyvältä, mitäpä Toisaalta pyrkimys oppilaslähtöiseen sitä muuta voisi musiikkiopistoltaan vaatia. opetuksen yksilöllistämiseen on helposti Mutta mitä tarkoittaa hyvä musiikkisuhkannatettava ajatus. Se pitää sisällään niin de? Yhdelle se on paneutumista oman soitmahdollisuuden intohimoiseen paneututimen syvyyksiin ja kirjallisuuteen ilman miseen kuin mahdollisuuden opiskella ja harrastaa musiikkia ilman suorituspaineita ja suorituspakkoa. Hei, onko meillä oppilaita? Kaikki eivät pääse musiikkiopistoon, koska tulijoita on yksinkertaisesti enemmän kuin värkeissä on varaa opettaa. Ainakin toistaiseksi, ainakin pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Haja-asutusalueilla musiikkiopistoja uhkaa oppilaspula, ja se taas uhkaa koko maan kattavaa musiikkiopistoverkostoa. Miten käy valtionapujen, jos alueellinen tasa-arvoisuus ei toteudu? Kuntatalous on vakavissa vaikeuksissa, ja monessa kunnassa harkinnanvaraiset avustukset ovat suosittuja säästökohteita. Jos musiikkiopistoilta niistetään julkista rahaa, lukukausimaksut nousevat, ja se vaikuttaa perheiden mahdollisuuksiin tuoda lapsia oppilaiksi. Musiikkiopistojen opetus on vanhastaan keskittynyt klassisen musiikin opetukseen viulu ja piano suosituimpina soittimina. Nyt nuorten ajasta kilpailee yhä suurempi kirjo harrastusmahdollisuuksia musiikin eri muodoista muihin taiteenlajeihin ja liikuntaan. Uhkista huolimatta musiikissa on voimaa. Se saa uskomaan musiikkiopistojen tulevaisuuteen ja suomalaisen musiikki-ihmeen jatkumoon.n Toimittaja Seija Rautio on kahden musiikkiopistolaisen äiti. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 23 Mikä Himmerrän ja Valon tekemisessä oli inspiroivinta? ”Teoksen tuoreus, että se on tästä hetkestä. Oli hienoa saada partituuri käsiini ja tajuta, että tässä on kyseessä täysin uusi teos. Siinä tuntui ensi hetkestä jotain taikaa, nimenomaan taikaa.” Laura Åkerlund, ohjaus ja visualisointi Himmerrän ja Valon maailmassa Teksti Päivi Kari Otteet Heta Aho Kuvat Ines Kalliala 24 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 Heta sävelsi pienoisoopperan, jossa kohtaavat yö ja päivä. 18-vuotias säveltäjä oli tämän vuoden Musica novan kuopus. Konserttivierailulla Aamuhämärässä kapuaa Valo, päivän ajaja, varjoista veistämiään tikkaita pitkin taivaan latvaan. Laulullaan hän huumaa avaruuden oksilla keinuvat tähdet ja poimii niistä yhden samettitakkinsa taskuun. Näin alkaa Himmerrän ja Valon tarina. Mutta mistä sai alkunsa sävellyksen tarina? Tekijä Heta Ahon taival säveltäjänä alkoi 14-vuotiaana oman musiikin perusteiden opettajan, säveltäjä Minna Leinosen kannustamana. Nyt menossa on neljäs vuosi Jovanka Trbojevicin opissa, ja alue on alkanut tuntua yhä enemmän omalta. Ensimmäiset kappaleensa Heta sävelsi omalle soittimelleen huilulle ja pienille kokoonpanoille. Sitten ajatuksiin hiipi suurempi haaste, pienoisooppera, jossa olisi kaksi laulajaa, kertoja-tanssija ja huilun, viulun, sellon ja kontrabasson kamariyhtye. Työ sai nimekseen Himmerrä ja Valo. Teos Himmerrä ja Valo on tarina rakkaudesta ja kaipuusta ja samalla ikivanha myytti pimeän ja valon kohtaamisesta. Himmerrä on tyyni yön vartija, Valo raivoisampi päivän ajaja. Läpi tarinan kulkee yön ja päivän rytmi: yhä uudelleen veistää Valo varjoista tikkaat taivaan latvaan, yhä uudelleen hyräilee Himmerrä laulunsa yölle. Sarjakuvan tavoin katsojan eteen piirtyy kertomus vastakohdista: onnesta ja epätoivosta, rakkaudesta ja yksinäisyydestä, viattomuudesta ja tuhosta. Mikään vastakohta ei silti sulje toista kokonaan pois; yön ja päivän yhdistää hämärä ja uni, taivaan ja maan välissä on hauraat tikkaat. Onnen joet virtaavat myötäpäivään, vastapimeään, laulaa Valo. Heta kirjoitti sekä teoksen tekstin että musiikin. Tarina alkoi elää mielessä vähitellen. Nuorena luetut fantasiakirjat tai vanhempien kanssa tehdyt satukirjat kuuluvat kenties jossain taustalla. Heta pitää kuitenkin sattumana sitä, että tarina otti runollisen myytin muodon. – Siinä on vähän jotain kaikista maailman tarinoista, tarinassa sinänsä ei ole mitään kovin uutta. Tämä on ehkä ennen kaikkea rakkaustarina. Tällä rakkaudella on kovin surullinen sävy. – Onhan se niin, että iloista ja onnellista on paljon vaikeampi kirjoittaa. Ja vähän teiniangstia pitää olla! heittää Heta. No, tämä teiniangsti on kyllä varsin runollista kuultavaa. Ja niin sydämen yössä / luojista rakkain, luojista kallein / ei näe onnensa kasvoja, / ei tunne onnensa nimeä. Pelkin sanoin on ehkä turha yrittää ta- voittaa teoksen tunnelmaa. Mystisyys jättää tilaa monille merkityksille, myös sävelet puhuvat puolestaan. Tiimi Esiintyjäporukan löytäminen oli oma tarinansa. Kapellimestari löytyi heinäkuun helteillä junasta. – Olimme matkalla Savonlinnan musiikkileirille, ja Heta esitteli junassa omaa partituuriaan. Olin yllättynyt, miten tasokasta musiikkia ja hienosti kirjoitettu libretto käsissäni oli. Partituurista sai jo tyylinäytteen, että musiikki ei kuulostanut keneltäkään toiselta, Heta on kehittänyt ihan oman tyylin. Innostuin heti, kertoo Jonas Rannila ensitapaamisestaan Himmerrän ja Valon kanssa. Jonas puolestaan sattui kertomaan projektista Laura Åkerlundille, ja niin löytyi ohjaaja. Hetan ystävät Keski-Helsingin musiikkiopistolta, Sibelius-lukiosta ja Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksesta lupautuivat soittajiksi. Esitys toteutettiin pitkälti 16–23-vuotiaiden tekijöiden omin voimin. Nuori tekijäjoukko, nuorten näkökulmasta kerrottu tarina ja ei-klassisten laulajien edustama uudenlainen oopperailmaisu herättivät mielenkiintoa laajemminkin, ja kolmas esityksistä toteutettiin osana Helsingin uuden musiikin festivaalin Musica novan ohjelmistoa. Toteutus Pienoisoopperan näyttämökuva on hyvin vähäeleinen, mistä nousee osin kerronnan voima. – Koin, että tässä vähemmän on enemmän. Ideana oli välttää sirkustemppuja ja antaa musiikille ja tarinalle tilaa, jotta myös tarinan mystisyys säilyy, kertoo Laura Åkerlund, 23-vuotias nuoren polven ohjaaja, joka vastasi teoksen ohjauksesta ja visualisoinnista. Himmerrän ja Valon vastakohtaisuutta korostaa, että hahmot seisovat vastakkaisilla puolilla näyttämöä. Liikkuvan elementin tuo kertoja-tanssija. Hän puhuu ja tanssii välin Himmerrän, välin Valon ajatuksia, jääden välillä kertomaan omaa tarinaansa kaikkitietävän kertojan näköalapaikaltaan. Dynaamisuus on läsnä myös siinä, että roolin esittäjä Sanni Kriikku improvisoi kaikki tanssiosuudet. Valot kuljettavat katsojaa rauhasta roihuun. Päivän jumalan laulu liekehtii kirkkaan valkoisena ja keltaisena, tulitanssissa oranssina ja punaisena. Himmerrän maailma käpertyy siniseen hämärään. – Valoilla ja niiden väreillä yritettiin saada esiin eri tunnelmia ja haettiin roolihen- Musiikin perusteiden ryhmät kuuntelivat pienoisoopperan esityksiä ja kirjoittivat ajatuksistaan. Yllätyin siitä, kuinka modernia musiikkia kyseinen ooppera oli. Olin olettanut sen olevan enemmän perinteistä. Pidin esityksestä ja teoksesta. Toteutus oli nerokas ja monipuolinen. Kaikkea oli mietitty! Oli myös täysin uusi kokemus kuulla oopperaa suomeksi. Voisi kuvitella sen olevan tönkköä tai epärunollista, mutta itse ainakin pidin tästä paljon enemmän kuin aiemmin kuulemistani oopperoista. En saanut suurimmasta osasta sanoista selvää, mutta ne ja musiikki olivat mukavan mystistä. Mukana oli myös hyvin tanssiva taustatanssija. Hieman liian modernia minun makuuni, mutta erilaista. Äänet kuulostivat joskus esim. vesipisaroilta. Konsertin laulajat lauloivat hyvin, ja esitys eteni sujuvasti. Siinä näkyi erilaisia tunnetiloja, ja tarinan ymmärsi. Valon ja Himmerrän kontrasti oli hyvin suunniteltua. Valon ja Himmerrän ”keskustelu” oli myös hieno. Mieletön juttu niin nuorelta, selvästi lahjoja säveltämiseen! Hyvät laulajat ja soittajat, mielenkiintoinen esitys, kokonaisuutena todella kaunis. Tanssi, musiikki ja tunnelma, loistavaa! kilöiden luonnetta: selkeämpää, kirkasta kuvaa Valolle, mystisempää otetta Himmerrälle, kertoo ohjaaja. Tulkinnat Kauan on Valo kaivannut rakastavaa Himmerrää. Turhamaisuuttaan hän ei halua mennä tämän luo pimeässä, näkymättömänä, vaan tahtoo näyttää kasvonsa tulen kajossa. Hän pyydystää tähden poikasen ja lahjoittaa sen ihmiselle, joka kesyttää sen ja istuttaa sen Maahan. Vaikka hahmot ovat myyttisiä, heillä on juurensa elävässä elämässä. Kuka tahansa voi törmätä arkielämän himmerröihin ja valoihin. – Jos Valo olisi oikea olento, hän olisi sellainen epävarma ihminen, joka vetää vahvan ihmisen roolia, pohtii Heta. } Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 25 Himmerrä taas olisi oikeassa elämässä ihminen, joka kieltäytyy näkemästä asioita, joita hänen ympärillään tapahtuu. Lopussa Himmerrä haparoikin sokeana halki näyttämön. Lauralle Valon ja Himmerrän vuoropuhelu lopussa tiivistää olennaisen: – Siinä näkyy se yksilöiden kohtaamattomuus; miten Valo yrittää saada Himmerrään yhteyden, mutta dialogia ei koskaan kunnolla käydä. Valo ja Himmerrä eivät loppujen lopuksi näe toisiaan. Tarina jää kaipaukseen, se on kertomusta toteutumattomista toiveista. – Ja lopulta tietysti jokainen saa löytää teoksesta omat tulkintansa, sehän siinä onkin hauskaa, Heta kommentoi. Tulevaisuus Musica nova -esitys toi tekijälleen odottamattoman ryöpsähdyksen julkisuutta: nuorta säveltäjää haastateltiin radiossa, lehdissä ja eri tilaisuuksissa. Heta suhtautui asiaan sopivalla määrällä huumoria, ja yksi hauska seurauskin kuuluisuudesta oli: ensimmäinen sävellystilaus. – Naapuri kävi pyytämässä pientä sävellystä, kun oli lukenut lehdestä, että sävellän. Hän totesi, että onpas hyvä talo! Kun tarvitsee sävellyksen, käy vain pyytämässä naapurilta – vähän niin kuin jotkut käyvät lainaamassa sokeria tai kananmunia. Viekö tulevaisuus sitten kohti säveltäjän ammattia? – Mitä tahansa voi tietysti käydä, mutta sekin vaikuttaa tällä hetkellä ihan mielekkäältä vaihtoehdolta. Entä kuinka kävi Himmerrän ja Valon? Himmerrä ei kestä tulta, joka hukuttaa yön sydämenlyönnit. Ikänsä pimeässä istunut yön vartija on sokea – hän ei olisi koskaan voinut nähdä Valoa. Himmerrän kyyneleet valuvat taivaan latvaan, ja niiden välkkyvään lampeen, Kuuhun, kauhistunut Valo pakenee. ”Kuu – jos sallit minun syliisi uupua, jos katsot kun pieneksi käperryn, niin silloin peitteletkö minut pölyyn, annatko nukkua unia vailla?” Valon ääni haipuu ilmaan. Päättyikö tarina? Vai alkaako se kirjoittaa itseään uudelleen, kun juttu on kerrottu? Näyttämö on pimennyt, ja sali tyhjenee, mutta Himmerrän ja Valon maailma pitää kuulijan otteessaan vielä pitkään. n Lue lisää Himmerrästä ja Valosta: www.khmusiikki.fi -> Konsertit -> Himmerrä ja Valo 26 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 Polkuja Eräs kasvutarina Mistä hullut ideat saavat alkunsa? Ehkä trion huilulle ja kahdelle kitaralle monilauseinen nimi versoi uudeksi haaveeksi. Osansa oli varmasti myös ysiluokalla kirjoitetuilla näytelmillä. Tahdoin yhdistää musiikin ja kirjoittamisen, pieneksi oopperaksi, tietenkin… Himmerrän ja Valon teksti luikersi pieneen siniseen vihkoon raitiovaunussa, vapaahetkinä. Sinisävyinen tarina sai kolme hahmoa, yön vartijan, päivän ajajan sekä kertojan, sadun äänen. Libretosta tuli kertomus kaipuusta ja huomatuksi tulemisesta, tuttu juttu myyttiin kiedottuna. Sävellystunneilla tekstiä lähestyttiin pala kerrallaan. Sanojen luontainen rytmi ja runon tunnelmaan keksitty asteikko yhdistämällä saatiin melodioita. Niiden seuraksi etsin soinnut, joista punoutui soiva kudos, pehmeä tai karhea tekstuuri. Säveltäminen oli ennen kaikkea etsimistä, parhaimmillaan seikkailua. Korvan avulla mukaan poimittiin toimivin ja mielenkiintoisin. Tienviitaksi tuntemattomaan piirsin kartan, johon kirjattiin huippukohdat ja soitinten ryhmittely. Toisinaan tarvittiin vielä osasuurennos: vauhtia ja suuntaa hahmottamaan auttoi pieni lyijykynäluonnos. Tekemisen kautta opin valtavasti uutta ja tulin tietoisemmaksi jo osaamastani. Käsittämätön kartta jousisoitinten otteista muuttui ymmärrettäväksi. Saatoin kuvitella eri rekisterien ja tekniikkojen sävyjä ja yrittää yhdistellä niitä. Käsin kirjoitetut laput siirtyivät nuotinnusohjelmaan, josta musiikkia saattoi myös kuunnella. Opin varioimaan motiiveja järjestelmällisemmin ja rakentamaan niistä uudenlaisia kokonaisuuksia. Eniten tarvittiin kuitenkin kärsivällisyyttä. Musiikki kuroutui kasaan vähitellen, eikä turhautuminen ollut vieras tunne. Ikuisuusprojektille saattoi myös naureskella: ”Mitä nano-oopperalle kuuluu?” Monesti todella tuntui, ettei teos valmistuisi koskaan. Kuulin pienoisoopperaa soitettavan ensi kerran Venäjän-matkalla kesäkuussa 2010. Ilahduttava ja hämmentävä huomio – se soi, kuten kuvittelinkin! – potkaisi saattamaan teos loppuun. Lopullisen muotonsa Himmerrä ja Valo saikin loppukesästä muutamassa ankarassa viikossa. Ensimmäisessä osassa oli runsaasti korjattavaa, sillä olin ehtinyt kehittyä paljon. Kovimmat helteet kyhjötin koneen ääressä. Ennen Jonaksen kanssa sovittua luovutuspäivää valvoin aamuviiteen partituuria kokoon liimaten. Halusin todella antaa työn eteenpäin, päästä siitä eroon. En olisi juuri pystynyt parempaan, mutta mihin se riittäisi? Vihdoin valmiin partituurin sivuja käännellessä tiesin kuitenkin, ettei aika ei ollut mennyt hukkaan. Se oli tallessa, tiivistynyt hetkiin. Himmerrä ja Valo on ensimmäinen julkisesti esitetty teokseni, ja olen sen kautta kokenut monia asioita ensimmäisen kerran. Jännittävintä on ollut tulla osaksi säveltämisen pientä ihmettä, koko vitsiä. Lopulta oma musiikki muuttuu yhteiseksi omaisuudeksi, josta on yhtä monta kokemusta kuin kuulijaakin. Olen ollut onnellinen saadessani huomata, että oma työ voi inspiroida ja innostaa muitakin. Vuosien kokemusta ja lujaa ammattitaitoa siihen ei vielä tarvita. Heta Aho Sävellyksen opetusta nuorille Säveltämiseen ja sovittamiseen voi useimmissa musiikkiopistoissa tutustua projektien kautta tai osana musiikin perusteiden ohjelmaa. KeskiHelsingin musiikkiopistossa säännöllinen opetus omana oppiaineena käynnistyi Sävellyspaja-projektista Helsingin kulttuuripääkaupunki vuonna 2000. Opettajana toimii Jovanka Trbojevic. Sävellyksen opiskelu antaa uuden näkökulman musiikkiin, ja joillakin se on johtanut sävellyksen ammattiopintoihin. Teksti ja kuva Päivi Kari Tinttaralla liikkuu laulun siivin perinteisestä ihkauuteen. Viime syksynä kuoro nauhoitti vanhoja lastenlauluja Lastentarhamuseon verkkosivuille. Tinttaralla laulaa uutta ja vanhaa Alamaassa maja matala, kaikuu kaanon 20 laulajan voimin. Seuraavassa säkeistössä vaihdetaan vokaalia: Elemeesse meje metele. Kuulostaa hassulta, ja kuorolaisia hymyilyttää. Menossa on Tinttaralla-kuoron harjoitus, jossa treenataan tällä kertaa kansanlauluja Perinneleikkitapahtumaan. Ohjelmisto vaihtuu usein sen mukaan, mihin esitykseen tähdätään: nyt Kalevalan päivän tienoilla tutustutaan suomalaiseen kansanperinteeseen, ja YK:n päivän aikoihin ovat taas vuorossa erikieliset laulut. Vuosien varrella on retkeilty niin merenalaisessa maailmassa, satujen, leikkikalu- kuin sirkusaiheisten laulujen parissa. Yhtä keikkaa varten piti löytää kenkäaiheisia lauluja. Ohjelmistoa kuorolle kertyy parikymmentä kappaletta vuosittain, joten tyylilajeissa ehditään liikkua lastenlauluista musikaalisävelmiin. Joskus perinteisemmästäkin laulusta voi tehdä uuden tuntuisen raikastamalla sitä vaikka räppi-osiolla. Liike tukee laulua Kuoroharjoitus etenee, ja maisema vaihtuu alamaasta metsään. Vuorossa on ”puulaulu” – paitsi että tässä kappaleessa ei lauleta yhtään säveltä. Muutama puu -esitys toteutetaan kokonaan puheella ja kehorytmeillä. Kuorolaiset ovat yhdessä osallistuneet kappaleen tekoon. – Idea lähti siitä, että mietimme ohjelmaa opiston metsäaiheiseen konserttiin. Kun kenellekään ei muistunut mieleen metsäaiheisia lauluja, aloimme miettiä puita ja kirjoittaa niistä sanoja, kertoo Sari Norja, kuoron johtaja. Vaahtera ja jalava, lehmus, saarni. Vaahtera ja jalava, kastanja, kuuluu rytmikäs lausunta. Sitten otetaan mukaan liike. Ilmeissä näkyy tarkka keskittyminen. Kehorytmeissä ääntä tuotetaan ihmiskehon eri osien avulla. Niissä voidaan taputtaa, tömistää, napsutella ja tehdä suulla ääniä, eri rytmeissä. Kehorytmit kehittävät mm. oppimiskykyä, muistia ja monipuolista kehonhallintaa. Sari kertoo, että puukappale on varmaankin vaikeinta, mitä kuorossa on ikinä tehty, vaikkei siinä lauletakaan mitään. Kuoroharrastus onkin paljon muutakin kuin laulamista. Laulujen mausteena käytetään rytmisoittimia ja melodialyömäsoittimia. Äänileikit, joissa tuotetaan pelkkää ääntä ilman laulua, voivat rohkaista uusia kuorolaisia äänen tuottamiseen. – Myös musiikkiliikunta on kaikilla tavoin mukana. Se voi olla alkujumppaa musiikin kanssa tai koreografia, joka liittyy johonkin lauluun, tai sitten liikuntaa, jolla edesautetaan vaikka keskittymiskykyä tai laulun sanojen ja oman stemman oppimista, Sari sanoo. Lastenlauluperinteen rikkaus Viime syksynä Tinttaralla toteutti yhteistyössä Ebeneser-säätiön kanssa soivaa materiaalia Lastentarhamuseon verkkosivuille. Kuorolaisille projekti tarkoitti paljon sanojen opettelua, koska Kehäkukkanen pieni pyörii ja Kehrätkäämme silkkilankaa ovat kadonneet monien eskareiden ja koulujen ohjelmistoista. Yllättäen Oravan pesä oli huomattavan monelle kuorolaiselle tuttu, ja muutama tunsi ennestään myös Hippaheikin laivan. Samat laulut ovat kaikuneet talossa monen monituista kertaa sen yli satavuotisen historian aikana. Kun Tinttaralla esitti lauluja Ebeneser-säätiön juhlassa, kuulijoiden joukossa istui vanha herra, joka kertoi esityksen lopuksi käyneensä pienenä talon Ebeneserin lastentarhaa. Hän oli laulanut silloin, yli 70 vuotta aiemmin, samassa salissa samoja lauluja oravan pesästä ja ketusta, joka juoksi yli järven. n 6–12-vuotiaiden Tinttaralla-kuoro harjoittelee torstaisin klo 17–18. Uusille halukkaille järjestetään pieniä koelaulutapaamisia opettajan kanssa keväisin ja syksyisin (ks. s. 31). Osoitteessa www.lastentarhamuseo. fi pääset sukeltamaan entisajan lastentarhan maailmaan tarinoiden, kuvien, leikki- ja askarteluvinkkien ja perinteisten lastenlaulujen mukana. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 27 Kuorot, orkesterit, yhtyeet Fani- ja kiertuepaidat edullisesti 1-väripainatuksin T-paita 10 kpl erä 8,50 euroa/kpl, colleget 16 euroa/kpl PAITAKLUBI Mistä sähkö tulee?... Pistorasiasta! Uudenmaankatu 44, Hki 12, tunnelin suussa Pistorasioiden lisäksi toimitamme - sähkötyöt ja -suunnittelun, - sähkösaneeraukset, - antenniverkot, - tietoverkkokaapeloinnit, - hälytin- ja kameravalvontajärjestelmät. Pyydä tarjous tekstiviestillä 0400 432142 tai soita Ks. Google: Paitaklubi hinnasto Rakennuskonsultointi Ismo Kunttu Oy Napocom Oy Laukkatie 3 04220 Kerava Urheilukatu 28 A 10 00250 Helsinki puh. 0400 812 915 [email protected] Jukka Ikonen puh. 0400 477 190 [email protected] www.napocom.fi KAPSÄKIN KULMASSA Miten enkeleitä vietellään Erikoismiehet to 7.4. / pe 15.4. / to 28.4. klo 19 • Liput: 24/18€ su 17.4. klo 15 • Liput: 18/10€ Brechtin lyriikkaa suomalaisin sävelin Hämärän lapsi Voiko lihava ystävystyä laiheliinin kanssa? KLUBIT L. Onervan runoja Anna-Mari Kähärän sävellyksinä pe 29.4. klo 19 • Liput: 24/18€ Ruuskanen Railio Klubi Sielukkaita artisteja akustisesti Operetin juhlaa Kapsäkin perinteinen vappukonsertti to 14.4. Mikko Kuustonen to 12.5. Ruuskanen, Railio & Strings klo 20 • Liput: 15€ la 30.4. klo 19 Liput: 30/24€ (sis. lasin kuohuviiniä) Viihdytysjaosto LAPSILLE Yrjänä Sauros ja Tommi Lindell vieraineen Lelukaupan laulukirja la 16.4. klo 20 • Liput: 15€ Varaukset: liput@kapsakki.fi su 10.4. klo 15 • Liput: 18/10€ Lue lisää – www.kapsakki.fi Parhaat lastenlaulut pirteässä paketissa Musiikkiteatteri Kapsäkki Hämeentie 68 [email protected] (09) 260 0907 LIPUT: lippu.fi tai p. 0600 900 900 (1,75€/min.+pvm) tai 1h ennen ovelta. • 28 Keski-Helsingin musiikkiopisto Kapsakki_Trioli_190x135_022011.indd 1 • Trioli 2011 • • 2.2.2011 18.00 Teksti/toim. ja kuva Päivi Kari Teksti/toim. Teksti/toim.ja jakuva kuvaPäivi PäiviKari Kari Monenlaista Monenlaista hetkeä hetkeä tulee tulee eteen eteen soittoharrastuksen soittoharrastuksen parissa. parissa. Oletko esimerkiksi ennen kuullut Oletko esimerkiksi ennen kuullut viululemmikeistä? viululemmikeistä? Keväällä, kun kärpäset alkavat Keväällä, Keväällä,kun kunkärpäset kärpäsetalkavat alkavat surista ikkunoilla, oli eräs utesurista suristaikkunoilla, ikkunoilla,oli olieräs eräsuteutelias pörrääjä löytänyt Hannahin lias liaspörrääjä pörrääjälöytänyt löytänytHannahin Hannahin viulun ja kävellyt sen aukosta viulun viulunja jakävellyt kävellytsen senaukosta aukosta sisään. Pöristyään aikansa sisään. sisään.Pöristyään Pöristyäänaikansa aikansa puukodissaan se ilmeisesti huopuukodissaan puukodissaanse seilmeisesti ilmeisestihuohuomasi, ettei löydä enää ulos ja masi, ettei löydä enää ulos masi, ettei löydä enää ulosja ja tuupertui kaikukopan pohjalle. tuupertui tuupertuikaikukopan kaikukopanpohjalle. pohjalle. Hannah oli kotona ja oli juuri Hannah Hannaholi olikotona kotonaja jaoli olijuuri juuri ryhtymässä harjoittelemaan ryhtymässä ryhtymässäharjoittelemaan harjoittelemaan viululäksyjään, kun hän kuuli viululäksyjään, viululäksyjään,kun kunhän hänkuuli kuuli soittimestaan outoa ääntä. soittimestaan soittimestaanoutoa outoaääntä. ääntä. Hän katsoi sisään ja huomasi Hän Hänkatsoi katsoisisään sisäänja jahuomasi huomasi siellä ison kärpäsen. Viulua siellä ison kärpäsen. siellä ison kärpäsen.Viulua Viulua ravisteltiin ja heiluteltiin, ja ravisteltiin ja heiluteltiin, ravisteltiin ja heiluteltiin,ja ja kärpäsmöykkyä ongittiin kynsin kärpäsmöykkyä kärpäsmöykkyäongittiin ongittiinkynsin kynsin ja pinsetein. Opettajakin yritti ja japinsetein. pinsetein.Opettajakin Opettajakinyritti yritti viulutunnilla, mutta eihän se viulutunnilla, viulutunnilla,mutta muttaeihän eihänse se sieltä mihinkään lähtenyt. Kahisieltä sieltämihinkään mihinkäänlähtenyt. lähtenyt.KahiKahisisivain vain vähän. Lopulta opettaja si vainvähän. vähän.Lopulta Lopultaopettaja opettaja ehdotti, että se voisi olla ikään ehdotti, ehdotti,että ettäse sevoisi voisiolla ollaikään ikään kuin lemmikki, ja sillehän voisi kuin lemmikki, ja sillehän kuin lemmikki, ja sillehänvoisi voisi antaa nimen. Niin kärpäsestä antaa antaanimen. nimen.Niin Niinkärpäsestä kärpäsestä tuli Otto. tuli tuliOtto. Otto. Nimensä viulukärpänen sai Nimensä Nimensäviulukärpänen viulukärpänensai sai yhden Hannahin esikuvan, yhden yhdenHannahin Hannahinesikuvan, esikuvan, viulisti-Oton mukaan, joka on viulisti-Oton viulisti-Otonmukaan, mukaan,joka jokaon on konserteissa ihastuttanut monia konserteissa ihastuttanut monia konserteissa ihastuttanut monia soitollaan. Hannah jatkoi soitsoitollaan. soitollaan.Hannah Hannahjatkoi jatkoisoitsoittamista viulullaan, kurkisti vain tamista tamistaviulullaan, viulullaan,kurkisti kurkistivain vain joskus Ottoa, kun otti viulun joskus joskusOttoa, Ottoa,kun kunotti ottiviulun viulun esille. Eikä Otto-muusa yhtään esille. esille.Eikä EikäOtto-muusa Otto-muusayhtään yhtään häirinnyt viulussa. Ihan hiljaa se häirinnyt häirinnytviulussa. viulussa.Ihan Ihanhiljaa hiljaase se pysyi, ja sointikin oli ihan hyvä. pysyi, pysyi,ja jasointikin sointikinoli oliihan ihanhyvä. hyvä. Otto ehti olla lemmikkinä Otto Ottoehti ehtiolla ollalemmikkinä lemmikkinä monta kuukautta, kunnes viulu monta kuukautta, monta kuukautta,kunnes kunnesviulu viulu sitten syksyllä käytiin vaihtasitten syksyllä käytiin vaihtasitten syksyllä käytiin vaihtamassa isompaan. Hannahin uumassa massaisompaan. isompaan.Hannahin Hannahinuuuudessa viulussa ei asusta ketään, dessa dessaviulussa viulussaei eiasusta asustaketään, ketään, mutta jossain päin maailmaa mutta muttajossain jossainpäin päinmaailmaa maailmaa soittelee Oton uusi omistaja. soittelee soitteleeOton Otonuusi uusiomistaja. omistaja.––– Mahtaakohan olla huomannut, Mahtaakohan Mahtaakohanolla ollahuomannut, huomannut, että hänen viulussaan loikoilee että ettähänen hänenviulussaan viulussaanloikoilee loikoilee viime kevään kärpänen? viime kevään kärpänen? viime kevään kärpänen? Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 29 Trioli Trioli2011 2011Keski-Helsingin Keski-Helsinginmusiikkiopisto musiikkiopisto29 29 SOITTO ALKAA ÄFFÄSTÄ! VANTAAN SUUrMYYMÄLÄ AVATTU! Kors Kaisaniemi Rauhankatu Kirkkokatu Itäkeskus a Sto e anti linn n Turu äylä ja atu ank ket mar City kuja byn Asi akk uja ink Gigantti pek katu aan Lyy Vis kka Asia tu u sak katu Itä KAISANIEMI ka byn Vis Itäv Han Kluuvikatu Yliopistonkatu Aleksanterinkatu u polk nan nlin Snellmaninkatu men katu e anti Puhos Turu Unioninkatu Mikonkatu Ateneumink. nie isa Ka Vuorikatu Rautatientori Fabianinkatu Vilhonkatu holm Yrjö-Koskisen Katu i erkk m Maa atu onk rtan ka ppa Kau ITÄKESKUS ESPOO VANTAA TUrKU KUOPIO HENKILÖKOHTAINEN MUSIIKKIKAUPPASI HELSINKI KESKUSTA Kaisaniemenkatu 7 HELSINKI ITÄKESKUS Korsholmantie 2 ESPOO Martinsillantie 10 VANTAA Antaksentie 4 TUrKU Eerikinkatu 4 KUOPIO Kauppakatu 39 NETTIKAUPPA www.f-musiikki.fi Tarjoamme jousisoitinalan asiantuntemusta ja ammattitaitoa aloittelijoille sekä ammatti- Risto Vainio Oy Apollonkatu 21 00100 Helsinki Finland p. 09 447 226 www.ristovainio.com [email protected] Avoinna: ti-pe 9.00-17.00, la 9.00-16.00 30 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 Mukaan musiikkiin Oppilaaksi musiikkiopistoon Kuva Veikko Somerpuro Solistiset aineet: viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso, huilu, klarinetti, oboe, fagotti, saksofoni, trumpetti, pasuuna, piano, harmonikka, kantele, kitara ja sävellys Bändilinja: (yksilöopetus & bändit) sähkökitara, sähköbasso, koskettimet, rummut ja pop & jazz -laulu 1. vaihe 1.4.–4.5. Ilmoittautuminen pääsykokeisiin: www.khmusiikki.fi->Näin ilmoittaudun 2. vaihe ti 10.5. Soivan Talon ilta: harjoitustestit, tiedotustilaisuus, soitinesittelyt 3. vaihe 30.5.–1.6. Yksilötestit ja haastattelut (oma aika nähtävissä netistä 6.5.–>) Ryhmäopetusta Muskarit Yhteismusisointia l Soittoniekat: rytmikästä yhteismusisointia 6–8-vuotiaille l Jousi- ja puhallinorkesterit (pieni soittonäyte) Tiedustelut ja ennakkoilmoittautumiset puhelimitse 0–5-vuotiaiden musiikkileikki 5–6-vuotiaiden musiikkileikki-kanteleryhmät l 6–8-vuotiaiden soittoniekkaryhmät Kevään ennakkoilmoittautuminen 1.4.–22.5. verkkosivujen kautta. Laulua l Lapsikuoro Tinttaralla 6–12-vuotiaille Pienimuotoinen laulunäyte to 19.5., ajanvaraus etukäteen puhelimitse l Pop & jazz -lauluklinikka ja -yhtyelaulu yli 15-vuotiaille Pyrkiminen pääsykokeissa, ks. yllä l l l Päiväkotimuskarit: Musiikkileikkiä järjestetään myös päiväkotitoiminnan yhteydessä, tiedustelut rehtorilta. l Erityisryhmät muskari- ja kouluikäisille: tiedustelut musiikkiterapeutti Petriina Auramo, p. 040 506 4130 Musiikin perusteita Musiikkitieto ja -taito, teoria, säveltapailu, harmoniaoppi Tiedustelut syksyn ryhmäpaikoista: (09) 7001 9522 Lisätietoja: www.khmusiikki.fi->opetus Keski-Helsingin musiikkiopisto Helsinginkatu 3–5, 00500 Hki toimisto (09) 7001 9520, 7001 9522 rehtori 050 511 2266 [email protected] www.khmusiikki.fi Kesämusisointia Päivölässä! Tervetuloa Keski-Helsingin musiikkiopiston XXIII-musiikkileirille Päivölän kansanopistolle Valkeakoskelle 31.7.–7.8.2011 Kuva Päivi Kari Opetus: viulu, alttoviulu, sello, huilu, pasuuna, kitara, piano sekä kamarimusiikki, yhtyesoitto, orkesteri, musiikinteknologia Leirimaksuun sisältyy täysihoito, yhteissoitto/pianisteilla soitto- tai musapaja ja yksilöopetusta (7 pv) 30 min/340 € tai 45 min/410 €. Lisämaksullinen opetus: sivuaine (6 pv) 30 min/130 €, soittopaja ja musapaja (musiikintekoa tietokoneen avulla) pienryhmässä 65 € Perheet voivat tulla mukaan leirille (täysihoitomaksu). Lisätietoja ja haku: www.khmusiikki.fi Ilmoittautuminen: pe 29.4. mennessä Keski-Helsingin musiikkiopistolle Tiedustelut: Petri Aarnio, leirin johtaja, p. 050 511 2266, [email protected] Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 31
© Copyright 2024