Kuinka pitkä on hetki? - Keski

www.khmusiikki.fi
Trioli
Keski-Helsingin musiikkiopiston lehti 2011
Kuinka pitkä on hetki?
Minustakin maestro!
Antti Hakkarainen
Piano soikoon!
Vapaan säestyksen aakkoset
Käytännöllisyyttä ja toiminnallisuutta painottava opas
niin musiikkiopistolaisille kuin
muille sointusäestyksestä kiinnostuneille ja säestysraitoja
työssään tarvitseville.
Miika Snåre
Trubaduurin komppikirja
Ritva Lehtelä, Anja Saari, Eeva Sarmanto-Neuvonen
Suomalainen pianokoulu
Vankka pohja pianonsoiton
opiskeluun.
Alkusoitto, 1, ja 2
Kristiina Jääskeläinen,
Jarkko Kantala,
Eeva Sarmanto-Neuvonen
Anna soida - Aikuispianokoulu
Kattava opas kitarasäestykseen.
Sointujen ja komppirytmien
opiskelua täydentää monipuolinen katsaus musiikin eri
tyylilajien ominaispiirteisiin ja
-poljentoihin.
Susanna
Ertolahti-Mertanen
Musiikkiseikkailu 1 ja 2
sekä opettajan oppaat
Kari Jämbäck
Kitarakoulu 1/3, 2/3 ja 3/3
Selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus kitaransoiton
perusopintoihin.
Vauhdikas matka musiikin
perusteisiin jatkuu. Kiinnostus
musiikin teoriaan ja säveltapailuun herää kuin huomaamatta.
www.musiikkiseikkailu.com
SELVÄT SÄVELET MUSIIKKI- JA KIRJAKAUPOISTA!
Sirpa Lannes-Tukiainen,
Leena Kiiski,
Tarja Manninen
Viuluni soi 1, Viuluni soi 2
Pienen soittajan luovuutta
ja mielikuvitusta hyödyntävä ja tukeva oppimateriaali viulunsoiton perustekniikan ja ilmaisun kehittämiseen.
Kuva Päivi Kari
Tässä Triolissa
Suomalaisten oma metsä on niin
musiikin kuin inspiraationkin lähde.
Miten metsä soi? Jalostuuko sen ääni,
kun puuta jalostetaan?
Julkaisija
Keski-Helsingin musiikkiopiston
kannatusyhdistys ry.
Päätoimittaja
Petri Aarnio
Puun aika.................................... 8
Kannen kuva
Päivi Kari
Kuvassa
Olivia Ainali ja Tatu Kauppinen
Toimitus
Keski-Helsingin musiikkiopisto
Helsinginkatu 3–5
00500 Helsinki
p. (09) 7001 9522
Kuva Päivi Kari
Ulkoasu
Merja Lensu
Oppia aika kaikki........................ 16
Lapsen sanaton kokemus on huomisen
muisto. Muskarissa kokemus yhdistyy
musiikkiin ja yhdessäoloon. Mitä lapsi
kertoisi?
Aamulla muskarissa................... 18
Äiti räppää! ............................... 20
Muuttuuko musiikkiopisto........... 22
Himmerrän ja Valon maailmassa... 24
Tinttaralla laulaa vanhaa ja uutta... 27
Viulussani on kärpänen!
Kuva Päivi Kari
Trioli-lehti tehdään talkoovoimin
ja painetaan ilmoitustuotoilla.
Lämmin kiitos kaikille ilmoittajille
ja lehden tekoon osallistuneille!
”Voiko Raumalla juoda
raanavettä?”.............................. 13
Oppilaat kertovat........................... 28
Painopaikka
Forssa Print
ISSN 0786-2598
Taikuutta huiluluokassa............... 11
Souvenirs. Kolme ja puoli matkamuistoa Venäjän-seikkailulta............ 14
Toimituspäällikkö
Päivi Kari
Toimituskunta
Petri Aarnio
Lea Einiö
Päivi Kari
Opettaja kulkee rinnalla, kun oppilas
avaa oven soittamisen taianomaiseen
maailmaan.
Kuva Marja-Liisa Ponsila
Trioli-lehti 2011
25. vsk
Pääkirjoitus................................. 5
Kuinka pitkä on hetki.................... 7
Mukaan musiikkiin:
- Oppilaaksi musiikkiopistoon. .......... 31
- Kesämusisointia Päivölässä.............. 31
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 3
Nyt
a
sa tavilla
UU
s US!
yöTU
m
2
Vivo piano
Sooloile ja
jammaile!
Vivo on kirjasarja soitonopiskeluun vastaalkajille. Soitinkoulut etenevät itsenäisesti,
mutta niissä on myös materiaalia yhteismusisointiin sarjan muiden soittimien kanssa.
Vivo piano 1
Vivo piano 1
2
Vivo klarinetti
klarinetti
Vivo huilu
Vivo kitara
Vivo sello
Vivo kantele
kustannusosakeyhtiö otava • www.otava.fi/oppimateriaalit • asiakaspalvelu 0800 17117
4 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011
Soiva musiikki on ajassa liikkuvaa muotoa. Siihen
verrattuna paperille piirretty nuottikuva on haalea
– kuin vertaisi kädessään olevaa karttaa ja ympärillä
näkyvää luontoa. Karttaan ei ole piirretty naavaa
kuusen kylkeen, ei luonnon tuoksuja, eikä kartta
kerro muurahaisten liikehdinnästä polulla tai kuinka
vihreä on nurmi, saatikka että se kuvaisi taivaalla
kirskahtelevan lokkiparven. Ne pitää itse huomata.
Voiko lapsen taju ajasta olla samanlainen kuin aikuisen? Kolmivuotiaan lapsen elämästä yksi vuosi on
kolmannes. Lapsena tai nuorena koetut hetket ovat
ehkä merkityksellisimpiä.
Miten nuori kokee oppimistilanteen? Kokeeko hän
sen samanpituisena kuin opettajansa? Ohikiitävä
hetki luokkahuoneessa voi olla vain pitkä tai sitten sisällöltään ainutlaatuinen. Elämyksen syvyys ratkaisee
hetken arvon.
Kuva Saara Vuorjoki
Anna aikaa hetkelle
Matkalla ajan kulku vaikuttaa erilaiselta, kun on irti
arjesta. Matkata voi lähelle tai kauas, ja matkaan voi
käyttää eripituisia aikoja. Kokemukset ovat uusia ja
maut eksoottisia. Oltiin Raumalla tai Uralilla, kokija
ratkaisee niiden viehätyksen.
Tämän vuoden musiikkikasvatuslehti Triolissa on
ajan kokemisen ja musiikin yhteyksistä erilaisia
näkökulmia. Toivomme, että saat lehtemme parissa
hyviä hetkiä.
Onko minun käsitykseni ajasta samanlainen kuin
naapurini tai kollegani? Musiikkioppilaitosjärjestelmämme aikaperspektiivi on pitkä kuin ihmisikä,
mutta sillä on omat hetkensä, jolloin on luotu jotain
ainutlaatuista.
Petri Aarnio
rehtori
www.reksin.vuodatus.net
Elämys, oivallus, ilo!
Keski-Helsingin musiikkiopisto on lasten ja nuor-
Päämääränä on oppilaan hyvä musiikkisuhde
Opetusta rikastuttavat oma musiikin tuottami-
ten musiikkiyhteisö, jossa noin 250 kouluikäistä
– mahdollisuus hankkia elämälle eväitä taiteelli-
nen, musiikin teknologia, taiteiden integrointi ja
soitinoppilasta tapaavat viikottain 35 opetta-
sen, taidollisen ja emotionaalisen kasvun kautta.
ilmaisuopetus.
jaansa ja lähes 300 musiikkileikkikoululaista
Yhteismusisointi on pienestä pitäen tärkeä osa
Keski-Helsingin musiikkiopisto on lakisääteisen
kokoontuvat 0–8-vuotiaiden perhe- ja musiikki-
opetusta. Erilaisten yhtyeiden, bändien ja orkes-
valtionavun ja Helsingin kaupungin toiminta-
leikkiryhmiin.
terien ohjelmisto vaihtelee barokista aikamme
avustuksen piirissä. Opisto antaa taiteen perus-
musiikkiin sekä kansanmusiikista ja maailman-
opetuslain laajan oppimäärän mukaista opetusta.
Yksilö- ja ryhmäopetuksessa yhdistyvät tavoitteellinen, lempeän määrätietoinen musiikin
musiikeista muuhun rytmimusiikkiin.
opiskelu ja luova ilmaisu.
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 5
Viulistien suosikkivihkot
kerää nuottivihkoja,
Géza SzilVay
Colourstrings Violin ABC,
osat A–F (alk. 28,70 €)
uusi verkkokauppamme on avattu osoitteessa
www.fennicagehrman.fi
älä monisteita!
Osiin E–F saatavana nyt myös uusi
säestyskirja.
Joka pianon päälle
Suomalaista toiveohjelmistoa
pianolle (15,80 €)
Toiveohjelmistoa pianolle
(15,80 €)
Yellow Pages 1–3 (à 58,60 €)
JEan SibEliuS
Bagatelles (Kymmenen bagatellia) op. 34 (12,30 €)
Colourstrings-metodiin liittyvää laadukasta oheismateriaalia, joka hioo mm.
rytmejä ja jousitekniikkaa. Tässä riittää
soitettavaa! Saatavana myös erillinen
säestyskirja (uutuus).
Kokoelma, joka sisältää mm. suositut
kappaleet Valse ja Reconnaissance.
Pensées lyriques op. 40 (13,90 €)
Erkki MElartin
Kuusi helppoa kappaletta (20,90 €)
Sibeliuksen kauneimmat miniatyyrit,
mm. Valsette, Berceuse ja Polonaise
yksissä kansissa.
Pienten viulistien kestosuosikki. Vihko
sopii myös sellolle ja pianolle sekä triolle
(piano, viulu, sello).
oSkar MErikanto
Suosittuja pianokappaleita
tarMo riutta
Groove Jazz Violin (vihko & CD)
(18,00 €)
Sisältää Merikannon tunnetuimmat
pianoteokset, mm. Valse lente, Kesäillan
valssi ja Kesäillan idylli.
(28,60 €)
Helppoa ja svengaavaa ohjelmistoa.
CD:llä myös pianosäestykset.
Finlandia (20,90 €)
Edustava valikoima suomalaisia viulusävellyksiä.
PL 158, 00121 Helsinki
[email protected]
HUOM! Colourstrings-menetelmästä
saatavana nyt myös alttoviulukoulu.
Myynti: www.fennicagehrman.fi (verkkokauppa),
Ostinato, F-Musiikki ja muut musiikkikaupat
Laajensimme korjaamopalveluitamme!
Korjaajamme ovat tavoitettavissa
numerossa 09-4366 8444
Soitin Laine Oy / Helsinki
- puhaltimet, jousisoittimet ja tarvikkeet
- puhallinsoitinkorjaamo
Pohjoinen Rautatiekatu 11
00100 Helsinki
09 - 4366 840
Soitin Laine Software eXperience
- studiotarvikkeet, ohjelmistot, tietokoneet, kaiuttimet...
Pohjoinen Rautatiekatu 11
00100 Helsinki
040 - 4561 260
Soitin Laine Oy / Turku
- puhaltimet, nuotit, jousisoittimet, lyömäsoittimet,
bändisoittimet, tarvikkeet yms.
Maariankatu 10
20100 Turku
02 - 2761 600
Soitin Laine Oy:n Helsingin myymälä on
orkesterisoittimien erikoisliike, mutta tilaamme
Turun myymälästämme bändisoittimia
toiveen mukaan Helsingin myymäläämme
- ilman lisäkustannuksia.
Jo vuodesta 1931
WWW.SOITINLAINE.FI
WWW.SLSX.COM
Teksti J. P. Pulkkinen
Kuva Päivi Kari
Kuinka pitkä on hetki
Eräänä ohikiitävänä hetkenä minut pysäytettiin ja esitettiin vaatimus, että tutkiskelisin hetken pituutta tähän lehteen. Suostuin.
Aloitin hetki-tutkimukseni viivyttelemättä
tekemällä gallupin kahdelle yhdeksänvuotiaalle. Kira ja hänen ystävättärensä Lili
ohittivat perustutkimuksen ja menivät
suoraan soveltavaan hetki-tutkimukseen.
He olivat sitä mieltä, että aikuisten hetki on
”jotain sata tuntia”.
Jos hetkeä puristaa yhdestä päästä, se
laajenee toisesta. Hetken diminutiivi ”hetkinen” on sitä suurempi yksikkö. Kiraa ja
Liliä vanhemmat ihmiset saattavat muistaa
parhaimmillaan kaikilla kahdella kanavalla
yhtaikaa näkyneen Hetkinen-planssin. Tuo
tv-hetkinen koostui lapsuuden mittaan
monesta hetkestä, joiden yhteenlaskettu
pituus oli jotain sata tuntia. Puhumme
pitkästä ajasta. Kehittyvä lapsi olisi voinut
käyttää nuo tunnit kuuntelemalla J. S.
Bachin Matteus-passion alusta loppuun
kolmekymmentä kertaa. Sen sijaan hän
tuijotti ruutua ja odotti jotain tapahtuvaksi.
Hetkinen-planssit ovat historiaa. Eivätpäs olekaan! Kirjoittaessani tätä myrskyn
aikaan Ylen Areena pätkii jatkuvasti
Sibelius-kilpailua seuratessani ja tarjoaa
hetkistä. Nykyihminen odottaa, että tietokone avaa hänelle yhteyden maailmaan.
Yhteyden odottaminen koostuu hetkistä,
joihin hänen olisi syytä tarttua. ”Carpe
diem”, tartu hetkeen, kirjoitti runoilija
Horatius ja jatkoi ”quam minimum credula
postero”, luottaa et saa liikoja huomiseen.
Tämä sapienta mitis, lempeä viisaus,
kantautukoon näyttöruutujaan vahtaavien mieliin. Ei sittenkään! Se kuulostaa
uhkaukselta. Olkaamme kuin huomenna
sudet siksi vahvimmillaan. Jälkimmäinen
kaikki olisi kuten tänäänkin, mutta hivenen on raamatullista perua ja löytyy Matteukparemmin.
sen evankeliumista, jossa on nykyihmisen
Hetken pituus on toinen kuin tauon
mieltä sekoittava vertaus. Viinitarhan
pituus. Hetkeen kuuluu määrittelemättöomistajalla oli työmiehiä, joista osa oli ollut
myys, tauko sen sijaan on mitattavissa ja
hommissa pitempään, osa taas oli palkattu
jos ei mitattavissa, niin ainakin se perus”yhdennellätoista tunnilla”. (Hetki-sanaa
tuu kulloisenkin tauon aikana tehtyihin
on vanhassa kirjasuomessa käytetty myös
sopimuksiin. Viulisti, pianisti tai kapellitunnin merkityksessä.) Välimeren tietämismestari lopettaa tauon elehtimällä. Tauko
sä aikaa laskettiin ja lasketaan ehkä vieläkin
on dynaaminen käsite, se luo merkitystä
auringonnoususta eli aamukuudesta aurinmenneeseen ja tulevaan. Hetki sen sijaan
gonlaskuun eli iltakuuteen. Voimme päätelon kuin läjä, se voi koostua siitä tai tästä ja
lä, että yhdennellätoista tunnilla tulleet
oikeastaan melkein mistä vaan.
leimasivat kellokorttinsa viideltä. Silti liksa
Hetki voi olla lyhyt, jolloin sillä viitataan
oli kaikille sama, sillä ”viimeiset tulevat
optimistiseen lauseeseen ”tässä menee
ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi”.
vain hetki”. Hetki voi myös viitata tiettyyn
Vertauksesta avautuu maailmoja niin
menneeseen hetkeen, jolloin x teki y. Sitä
kuin Raamatusta ja maailmankirjallisuukultaista hetkeä voisi muistella lasillisen ää- desta muutoinkin. Mikään ei ole sitä,
rellä jotain sata tuntia. Tämäkin on hetkeen miltä näyttää. Kaikki on jotain muuta. On
tarttumista, mutta ei ihan horatiuslaisessa
päätelty, että Jeesus viittasi vertauksella
mielessä. Ei kyllä tuo edellinenkään, siihen
siihen, että hänen isänsä ikuiseen valtaei tee mieli tarttua lainkaan. Toisaalta hetki kuntaan pääsevät myös sinne viime tipassa
saattaa olla aktiivisempi kuin tauko, mikä
kiiruhtaneet, ja pääsevät vieläpä ensimilmenee kysymyksestä ”onko sulla mulle
mäisten joukossa. Jos tarinaa ajatellaan
hetki?” Sen sijaan, jos joku sanoo ”anna
sopivaksi alkukirkon ankaraan asemaan,
mulle tauko”, niin kysymys ei ole ainakaan
kun seurakunta vielä oli levällään, niin
musiikista vaan pahanlaatuisesta
siinähän kehotetaan epäileviä, hitaita ja
anglismista.
hölmöjä liittymään hyvään jengiin, ei
Huomaan puhuhaittaa vaikka ei heti oivaltanut. Iso
Aikuisten
vani hetkestä ja sen
hali tulee heillekin.
hetki on ”jota
in
pituudesta alentuvasti.
Koskaan ei ole liian myöhäissata tuntia”.
Ehkä se johtuu hetkeen
tä, mikään hetki ei ole kelvoton
liitetyistä kohtalokkaista
parannukselle, osallistumiselle,
sanonnoista ”suden hetki”
syventymiselle, ajatukselle. Ja näitä
ja ”yhdestoista hetki”. Edellisellä
hetkiä tulee toistensa perään.n
tarkoitetaan aamuyön tunteja, jolloin
J. P. Pulkkinen on toimittaja ja kirjailija.
ihminen on heikoimmillaan ja saalistavat
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 7
Teksti Sanna Salmenkallio
Kuva Ritva Kovalainen & Sanni Seppo
Puun aika
Puussa ajan voi nähdä. Musiikissa vuosirenkaat muuttuvat kuultaviksi.
Metsän aika
Hyvä soitinpuu kasvaa rauhassa, vuodenaikoja kuunnellen, ja rytmittää kasvunsa
muodostaen lujaa ja resonoivaa puuta.
Soitinrakentaja Helmut Bleffert kertoo
tammikuun GEO-lehdessä tunnistavansa
jo metsässä sopivan puun sellojen rakentamiseen.
Tehoviljelty metsä tuottaa nopeammin puutavaraa teollisuuden tarpeisiin.
Nykyään on yleinen ja suositeltu käytäntö
hakata avohakkuilla koko metsä ja istuttaa
tilalle tasatahtiin kasvavia samanlaisia
taimia, joita on myöhemmin helpompi
hoitaa ja kaataa. Tällaiseen metsään eivät
kuulu käyrät puut, eri kasvuvaiheita elävä
villi aluskasvillisuus eikä hidas maatuminen. Asiasta on noussut viime aikoina
runsaasti keskustelua, kun on huomattu,
8 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011
että metsien monimuotoisuus on kärsinyt
tehokkuuden kustannuksella ja tuhansia
lajeja on uhassa kadota, kun niiden luonnollinen kasvuympäristö on kadonnut. Sen
seurauksia ei tiedä kukaan.
Arvokeskustelussa on noussut esiin
myös metsän merkitys suomalaisille
virkistyspaikkana, luontosuhteen ylläpitäjänä, kosketuksena pyhään. Meillä on
käsitys maastamme sankkojen metsien ja
villin luonnon tyyssijana. Todellisuudessa
maassamme on luonnontilaista metsää
enää muutama prosentti. Tehkääpä testi
seuraavalla mökkireissulla ja havainnoikaa
ihmisen jälkiä metsässä.
Soittimen aika
Vaikka saisimme käsiimme upouuden
soittimen, sen matka metsässä on kestänyt
jo kauan. Tunnen suurta ylpeyttä, kun
ajattelen jaloja soittimiamme, jotka ovat
seisseet puina metsissä säitä uhmaten. Nopeasti lannoitteiden avulla kasvanut puu on
liian pehmeää soitinrakennukseen, joten
käsissämme soiva puu on kasvanut jossain
kauan, hitaasti ja ylväästi.
Jousisoitinrakentamisen kulta-aika sijoittuu 1500-luvun puolivälistä 1800-luvun
alkuun. Sinä aikana Italian Cremonassa
rakennetut soittimet ovat edelleenkin
ylitse muiden. Cremonassa opiskellut
viulunrakentaja Elina Kaljunen kertoi, että
1600-luvun jälkeen ei mikään ole muuttunut: materiaalit, työkalut ja käsityötaito
ovat säilyneet samanlaisina, koska mitään
parempaa ei yrityksistä huolimatta ole
keksitty.
Kultainen metsä
Keski-Helsingin musiikkiopiston
kamariorkesteri nauhoittaa kevään
aikana studiossa äänimateriaalia,
jota Sanna Salmenkallio muokkaa
äänimaisemaksi Tennispalatsin
suureen valokuvanäyttelyyn Kultainen metsä. Näyttelyn teemana on
kulttuurinen luontosuhde ja sen
keskiössä on metsä. Kolmen valokuvaprojektin näyttelykokonaisuudessa
tarkastellaan eri näkökulmista ihmisen ja luonnon yhteyttä. Japanissa
toteutettu Henkien saarella kertoo
Shikokun saaren luonnonuskonnosta,
sen pyhistä puista, kivistä ja vesiputouksista. Hiljaa huojuu korven
honka käsittelee Suomen viimeisiä
aarniometsiä ja Metsänhoidollisia
toimenpiteitä puolestaan nykypäivän
tehometsätaloutta Suomessa. Kultaisen metsän taiteilijakaartiin kuuluvat
Ritva Kovalainen, Sanni Seppo, Ville
Tanttu ja Reiko Nireki.
Helsingin taidemuseo Tennispalatsi
17.6.–4.9.2011
Kultainen Metsä. Ritva Kovalainen &
Sanni Seppo sarjasta Hiljaa huojuu
korven honka
Se on mielestäni vaikuttavaa, kun tietää,
mihin nykyteknologia ja tutkimus yltää;
kaikkea voidaan mitata ja analysoida, mutta perinteiset työkalut, lakka, kanin luista
keitetty liima ja huolella valittu puu hyvän
soinnin perustana ovat edelleen samat.
Soittajan aika
Soittamaan oppiminen vaatii kärsivällisyyttä, on vietettävä aikaa instrumentin parissa. Säännöllinen harjoittelu vaatii itsekuria
ja sitoutumista. Mukava soittelu tarvitsee
rinnalleen myös tylsää toistoa ja virheiden
metsästystä. On jatkettava, vaikkei aina
niin huvita. Kun taito karttuu, se kuitenkin
alkaa säteillä ihmeellisesti: pääsee syvemmälle musiikkiin, oman mielen ja kehon
hallintaan sekä itseilmaisuun.
Tunnistan itsessäni kasvun mekanismit:
vaikka kuinka tehotyöskentelen, nukun
kunnolla, syön vitamiineja ja ulkoilen,
en kuitenkaan voi pakottaa todellista
oivallusta esiin, ennen kuin aika on sille
kypsä. Voin vain luoda sille ihanteelliset
olosuhteet. Alitajunnan pitää saada käyttää
asioiden työstämiseen juuri se aika, minkä
se tarvitsee.
Viime konsertissa Kallion kirkossa katselin aivan liikuttuneena kamariorkesterilaisia, nuoria mahtavia soittajia, joista monet
olen tuntenut pitkään ja joiden kasvua soittajina ja ihmisinä olen päässyt seuraamaan.
Orkesteri oli todella hienossa vedossa,
harvoin mikään oppilasorkesteri yltää yhtä
sielukkaaseen yhteiseen soittoon. Kokemus
oli varmasti meille kaikille ainutlaatuinen.
Jokainen nuorista on rakentanut suhteen
soittamiseen ja musiikkiin pala palalta,
minuutteja ja tunteja ja vuosia asian parissa
viettäen. Nyt se kantaa hedelmää.
On äärimmäisen arvokasta kasvaa
musiikkiin, joka on ja pysyy, vaikka elämä
heittelee. Ne, jotka jatkavat soittamisen
parissa pitkään, saavat peilin jolla tarkastella itseään tässä maailmassa: olen oppinut,
kasvanut, muuttunut. Musiikin kautta voi
myös tarkastella ympäristöä – mennyttä,
nykyistä ja tulevaa. Se rakentaa meidän
jokaisen elämäntarinaa, jättää muistijälkiä, joihin voi palata ja joiden kautta voi
hahmottaa paremmin omaa tunne-elämää.
Parasta tässä on se, että oman itsensä ja
maailman tutkiminen musiikin valossa
ei lopu ikinä. Jatkuva muutos pitää siitä
huolen.
Elämyksen aika
Kun kuulija tulee konserttiin, hän saa
elämyksen ja suvannon arjen rutiinien
keskelle. Hänen ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin omaan kokemukseensa. Kaikki se työ, joka jokaisen konsertin
takana on, ei kuulu yleisölle. Soittimen
rakentamisen ja pitkäjänteisen harjoittelun
jälkien kuuluu kadota. Materia menettää
merkityksensä.
Jäljelle jää elämys, jota kuulija kantaa
mukanaan vielä pitkään senkin jälkeen, kun
musiikki on jo loppunut.n
Sanna Salmenkallio on säveltäjä, free lance
-muusikko ja opettaja, joka työskentelee
pääasiassa teatterin ja elokuvan parissa.
Viime vuonna hänelle myönnettiin valtion
5-vuotisapuraha.
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 9
TIMO
VON
CREUTLEIN – SANNA HAAPASALO-HALME
TIMO PIHKANEN
Skills
Opas lasten
laulamiseen
Kuullun ymmärtäminen ja
Nuotista laulamisen taito
Uutuus!
Tykistönkatu 7 • 00260 Helsinki • Puhelin (09) 443 116
Fax (09) 441 305 • www.ostinato.fi • ostinato@ostinato.fi
Avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-18, lauantaisin klo 10-14
&
Eläimiä
kultaisia lauluja
Helsby & Chapman:
Eläinten
musiikkiopisto
(Nemo) 24 €
Ihastuttava johdatus klassiseen musiikkiin perheen
pienimmille. Koira, sammakko, kirahvi ja muut
eläimet esittelevät klassisen musiikin teoksia,
säveltäjiä ja soittimia. Kirjaan sisältyvällä CD-levyllä
on 28 mielenkiintoista
musiikkinäytettä. Eläinten musiikkiopisto avaa niin lapsille kuin
aikuisille ovia musiikin kiehtovaan maailmaan.
Mauri Kunnas:
Koiramäen laulukirja
(Otava) 24 €
Lystikkäässä kirjassa on yli 40
rakastettua lastenlaulua Pienestä
nokipojasta ja Oravan pesästä
Joulukirkkoon, aiheina vuodenkierto ja koiramäkeläisten elämänpiiri. Mukana ovat nuotit säestyssointuineen.
Hyvä soitinkauppa Helsingissä!
Huilut, oboet, klarinetit, fagotit, lyömäsoittimet,
jousisoittimet ja tarvikkeet
Albertinkatu 17, 00120 Helsinki
Avoinna: ti–pe klo 10–17, la klo 10–14 (kesäisin ma–pe, la sulj.)
www.woodwinds.fi, p. (09) 681 2150, [email protected]
Kultaiset koululaulut
vanhoilta ajoilta
(toim. Timo Leskelä)
(Tammi) 27,30 €
Yhteensä kolmesataa suosittua lastenlaulua, kansanlaulua,
isänmaallista laulua ja joululaulua
nuotteineen ja sanoituksineen
ajalta ennen peruskoulua aina
1960-luvun lopulle saakka. Laulut
on varustettu helpoilla sointumerkeillä. Laulut ja opetustaulukuvat
l ik
ii
vievät mukanaan lapsuusmuistoihin jja kkouluaikaan
viime
vuosisadalla.
Kultaiset koululaulut
70-luvulta nykypäivään
(toim. Timo Leskelä)
(Tammi) 33 €
Pianonkuljetus
A. Leppälä Oy
OFFICE:
VANHA JÄRVIKYLÄNTIE 17, 02780 ESPOO
Puh. 09-811 383, auto 0500-550 550
Email: [email protected]
www.pianonkuljetus.net
Lähes kolmesataa rakastetuinta koululaulua neljältä viime vuosikymmeneltä, mukana on lauluja
niin pienille koululaisille kuin myös
tunnettuja musikaalisävelmiä ja
balladeja ylemmille luokka-asteille.
Teksti Helena Jaakkola
Kuvat Päivi Kari
O
saava pedagogi, heittäytyjä,
idearikas ja myönteinen –
Keski-Helsingin musiikkiopiston huilunsoiton lehtorista
Heli Talvitiestä on sanottu paljon hyviä
asioita, eikä suotta.
Helistä säteilee hyväntuulinen ystävällisyys ja innostunut opettajuus. Kun kuuntelee hänen ajatuksiaan huilunsoiton opettamisesta, vakuuttuu, että opettaminen on
opetussuunnitelmakoukeroista huolimatta
mahdollisuuksien aarreaitta ja huiluoppilaat toinen toistaan lahjakkaampia.
Heli Talvitie ei alun perin suunnitellut
ryhtyvänsä huilunsoiton opettajaksi. Hän
aloitti soittoharrastuksen 9-vuotiaana
Keravan musiikkiopistossa Marja-Leena
Mäkilän johdolla, mutta myöhemmin tie
kulki lastentarhaopettajaopiston kautta
musiikkileikkikoulun opettajan opintoihin.
90-luvun alussa hän opiskeli myös huilunsoittoa, yhtyesoittoa ja musiikkikasvatusmenetelmiä Yhdysvalloissa East Tennessee
State -yliopistossa.
– Sitten minut pyydettiin huilun tuntiopettajaksi Keski-Helsingin musiikkiopistolle, ja aloitin täällä opiskeluiden lomassa.
Vaikka en ajatellut itseäni vielä huiluopettajana, opiskelukaverit pitivät sitä vahvuutenani, ja opettajani kannustivat eteenpäin.
Ensimmäiset vuodet pienten huiluoppilaiden kanssa sujuivat kuin siivillä. Opettaminen maistui, tuntui omalta, ja työstään
nauttinut Heli muistaa välillä ajatelleensa
”hienoa, että tästä vielä maksetaankin.”
– Yksi tyypillinen piirre omalle opetusuralleni on ollut, että oppilaideni taitojen
lisääntyessä olen kokenut tarvetta hankkia
lisäkoulutusta, jotta pystyn vastaamaan
heidän tarpeisiinsa.
}
huiluluokassa
Heli Talvitien luokan ovi avautuu, ja pieni huiluoppilas tulee ensimmäiselle tunnille. Viikot, kuukaudet ja vuodet kuluvat, soittajan
taidot karttuvat. Kuin varkain edessä on päivä, jolloin oppilas on
nuori aikuinen ja musiikkiopiston ovi avautuu maailmalle.
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 11
Hän onkin vuosien varrella tehnyt ahkeraan täydentäviä opintoja.
Uutta näkökulmaa työhön ovat tuoneet myös Vivo huilu -oppikirjan
tekeminen ja huilun tasosuoritusvaatimusten uudistustyö yhteistyössä entisten omien opettajien
kanssa sekä aktiivinen toiminta
Suomen Huiluseurassa.
Toinen tyypillinen piirre Helin
opettajuudessa on intuitiivinen ote
tekemiseen.
– Monet valinnat ja asiat ovat tapahtuneet ikään kuin tiedostamatta. Olen innostunut jostain ja päättänyt kokeilla ennakkoluulottomasti. Innostukseni on tarttunut
oppilaisiin, kokeilut ovat toimineet, ja
lopputulos on kuulostanut hyvältä.
Huiluryhmä kantaa ja kasvattaa
Heli seisoo huiluryhmän edessä, nostaa
soittimen huulilleen ja ottaa katsekontaktin
soittajiin. Huilistit katsovat johtajaansa
keskittyneesti, hetken odottava hiljaisuus,
ja huilujen heleä ääni täyttää konserttisalin.
Heli Talvitiestä ei voi puhua huilunsoiton opettajana ilman, että tuo esille hänen
rooliaan musiikkiopiston huiluryhmien
kehittäjänä. Hilpeät Huilut, Vivo ja Taikahuilut ovat koonneet sitoutuneita huiluoppilaita riveihinsä, vaikka ryhmätoiminta on
oppilaille vapaaehtoista.
Taikahuilut on niittänyt mainetta konserteissa opiston ulkopuolella aina ulkomaita
myöten. Heliä on pyydetty moneen kertaa
luennoimaan huiluryhmätoiminnasta –
joskaan hän ei ole vielä luennoitsijaksi
ryhtynyt.
– Ryhmätoiminta alkoi heti, kun olin
aloittanut opettajana. Pohjan huiluryhmille
antoivat kokemukseni huilistina Suzukiryhmässä. Yhdysvalloissa opiskellessani
tutustuin lisää ryhmäsoittoon ja soitin
erikokoisissa huiluyhtyeissä.
Ensiksi Heli aloitti kaksiäänisillä huilukappaleilla. Sitten tulivat kolmen stemman
kappaleet. Tämän jälkeen stemmoja on
lisätty, ja ne ovat oppilaiden taitojen kasvaessa vaikeutuneet.
– Uuden yhteissoittomateriaalin löytäminen on jatkuva haaste. Kiinnostavissa
teoksissa jokainen stemma on mielekästä
soitettavaa, tai niissä voi vaikkapa hyödyntää huilun uusia soittotekniikoita ja
ottaa mukaan kokonaisvaltaista ilmaisua ja
liikettä.
Miksi huiluryhmät sopivat huilun opiskeluun? Heli kertoo, että ryhmässä oppiminen on kannustavaa, ja sosiaalinen yhteisö
tuo musisointiin uuden näkökulman.
– Kun ryhmässä on eri-ikäisiä ja soittoopinnoissaan eri vaiheessa olevia soittajia,
12 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011
Kun oppilas on päässyt aloittamaan toivomassaan soittimessa,
edetään sen antaman motivaation
voimin jo pitkälle. Heli sanoo, että
yksi opettamisen päämäärä on
saavuttaa harjoittelussa ja soittamisessa myönteinen oravanpyörä.
– Hyvä harjoittelu tuottaa
hyvältä kuulostavaa musiikkia,
joka tuntuu soittajasta ja kuuntelijasta miellyttävältä. Tämä innostaa
jälleen uusien kappaleiden pariin harjoittelemaan.
saavat nuoremmat soittajat roolimallin ja
– Huilu on sillä tavoin vaativa soitin, että
ihailun kohteen vanhemmista soittajista:
puhtaan äänen eteen joutuu tekemään
”Joskus minustakin tulee noin taitava.”
keskittyneesti töitä. Opettajan on aina
Toisaalta vanhemmat soittajat ottavat
hyvä muistaa, että sitä saa, mitä pyytää.
roolimallina olon vastuullisesti.
Jos haluaa oppilailta puhtaampaa soittoa,
– Soittajat motivoivat toisiaan harjoitopettajan on myös osattava vaatia sitä.
telemaan niin ryhmän omia kappaleita
Helillä on kova halu rohkaista soittajia.
kuin myös yksilötuntien biisejä. Ryhmässä
– Jos soittaja on vaikka luonnostaan
soittaminen voi myös alentaa esiintymisarka, koetan kannustaa häntä yrittämään.
kynnystä ja helpottaa jännitystä.
Minusta on myös tärkeää rohkaista jokaista
Taikahuilujen taso on korkea. Vastaatekemään musiikkia omalla persoonallisella
vanlaiset isot, moniäänistä ohjelmistoa
tavallaan.
esittävät huiluryhmät eivät ole yleisiä
Huiluluokalla eletään parhaillaan murmusiikinopetuksessa Suomessa, ja Interroskautta, kun monet pitkälle edenneet
netin välityksellä kuultavat ulkomaisetkin
oppilaat ovat lentämässä Helin hoivista
ryhmät on usein koottu ammattisoittajista.
maailmalle. Olo pitkien oppilas–opettajaTyypillistä Helin ohjaamille huiluryhmille
suhteiden päättymisestä on haikea, mutta
on, että esitettävät kappaleet ja teokset
silti tyytyväinen – opettaja on tehnyt
harjoitellaan niin hyvin, että ne voidaan
tehtävänsä.
soittaa ulkoa.
– Luokan rakenne on taas muuttumassa;
Oppilaiden oppimiskyvyn katto ei ole
abiturientteja lähtee ja tilalle tulee paljon
vielä tullut vastaan. Heli on testannut
uusia oppilaita. Seuraavissakin pääsykohuiluryhmien venymiskykyä sekä ohjelkeissa luokalle mahtuu monta uutta soittamiston pituutta että vaativuutta lisäämällä.
jaa. Opettajana olen jälleen kerran uudessa
Laajin huiluryhmien tapahtuma oli pari
vuotta sitten rakennettu täyspitkä konsertti tilanteessa.
Opettajan on maltettava odotella oppiväliaikoineen. Viimesyksyinen konsertti
laiden kasvua soittajina.
Kuopion Nuori soittaa! -tapahtumassa
– Alkuvaiheessa
oli puolestaan ohjelmistoltaan vaativaa
ensimmäinen
ammattitasoa, kun konsertissa kuultiin
ssä
Kun ryhmä
työni on luoda
muun muassa Franz Dopplerin Andan,
iä soittajia
te et Rondo.
on eri-ikäis mat rooli- oppilaisiin
rem
hyvä kontakti,
– Ulkoa soittamisen tausta-ajatus ei
saavat nuo emmista
h
leikin
ja pienen
ole uutta. Kun soittaja irtaantuu nuon
mallin va
.
”jekkuilun”
ta
teista, tulee soittamiseen aivan uutta
s
ji
soitta
keinoin. Kokemus
syvyyttä. Oppilaat seuraavat opettajansa
opettajana on antanut
toimintaa ryhmän edessä, kuuntelevat
perusvarmuuden, että ajan kanssa kaikki
paremmin toistensa soittamista ja antavat
lähtee sujumaan, vaikkei soittotaito heti
musiikin elää.
lähtisikään lentoon.
Ensimmäisestä tunnista alkaa
– Tärkeää on löytää jokaisen persoonalliyhteinen matka
nen tapa oppia. Opetussuunnitelma antaa
Helin luokan ovesta on astunut vuosien
raamit tekemiselle. Polkuja ja reittejä tavoitvarrella monta uutta oppilasta. Huiluun
teen saavuttamiseksi on kuitenkin monia.n
on vuosittain tulossa enemmän oppilaita,
Helena Jaakkola on toimittaja ja musiikinkuin heitä voidaan ottaa. Keski-Helsingin
harrastajan vanhempi.
musiikkiopiston huilunopetuksen tasoa
pidetään korkeana, ja puskaradio on vienyt
tiedon opistoon pyrkivien lasten vanhempien korviin.
metyksen ääniä muun muassa siitä, miten
pienessä kaupungissa voi olla näin kaikkea.
”Voiko Raumalla
juoda raanavettä?”
Kuva Lauri Linjama
Yhteiset nuotit
Lauantain iltapäivän konsertissa soittajat
pääsivät vihdoin esittelemään, mitä yhdessä voikaan tehdä. Konsertissa esiintyneiden
taiteilijoiden ikähaarukka ulottui kuudesta
vuodesta ylöspäin aina aikuisiin soittoopettajiin saakka. Niinpä musiikillinen
repertuaarikin oli leveä – Vaaleanpunaisen
Pantterin teemasta Sibeliuksen Andante
Festivoon. Keskuspuistossa puhaltanut
kylmä tuuli ei ulottunut soittajiin eikä
yleisöön. Päinvastoin tunnelma nuorison
taloksi muuttuneella vanhalla rukoushuoneella kohosi konsertin edetessä ja yhteisistä nuoteista soittaminen ylitti kaikkien
odotukset.
Yhteiskonsertin taustalla olivat Rauman
musiikkiopiston 40-vuotisjuhlat ja opiston
rehtori Minna-Maria Pesonen, joka on
aikaisemmin toiminut Keski-Helsingin
musiikkiopiston rehtorina. Kutsun esittäminen ei näin vaatinut sen suurempia
kynnyksien ylityksiä.
Ja ainakin vieraiden mielestä tämä matka
kannatti tehdä, sillä kotimaanmatkailuahan
täytyy aina kannustaa. Vaikka toki muutama ”tullist tullu” kiteytti omia kokemuksiaan sanomalla, että ihan kun ulkomailla
olisi käynyt.n
Teksti Janne Hauta ja Seija Rautio
Vuosi sitten vierailtiin Tallinnassa, ja soittomatkalainen joutui huomioimaan muuttuneet olosuhteet.
Mut millai lainkka o länsirannikol?
Vanhan Rauman kujilla
Perjantaina Raumalle saapuneelle bussilastilliselle nuoria soittajia ja heidän vanhempiaan oli tarjolla yhteinen illanvietto
ja harjoittelua raumalaisten kanssa sekä
kierros Vanhassa Raumassa. Pienen kaupungin suuri puutaloalue herätti vieraissa
ansaittua ihmetystä ja ihailua. Museoita,
torikauppaa ja pikku putiikkeja, lauta-aitojen takaa pilkottavia puutarhoja ja Suomen
kapein katu ”Kitukränni”. Erityisesti se, että
alueella asutaan ja ollaan ihan tavallisesti,
oli monelle Rauman vierailijallemme iso
yllätys. Helsinkiläislasten suusta kuului ih-
Kuva Heli Talvitie
K
un helsinkiläiset urheilujoukkueet tulevat Raumalle pelaamaan, on meno usein aika
hurjaa. Pisteistä taistellaan,
vastustajista otetaan revanssia,
ja pelivälineestä kamppaillaan
likaisinkin keinoin. Mutta kun Raumalla
vierailevien helsinkiläisten mukana on soitin, on tulos paljon harmonisempi ja sopuisampi. Silloin soitetaan yhteisistä nuoteista
ja kaikilla on sama maali. Tämä kävi toteen
viime marraskuussa, kun Keski-Helsingin
musiikkiopiston alttoviulu-, huilu- ja
selloryhmät vierailivat ganal-kaupungis
Rauman musiikkiopiston vieraina.
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 13
Teksti Heta Aho
Kuva Julia Heikkilä
Souvenirs*
*ransk. muisto, engl. matkamuisto
Kolme ja puoli matkamuistoa Venäjän-seikkailulta.
Osallistuin kesäkuussa 2010 kolmen muun suomalaisen nuoren kanssa festivaaliin ja sävellyskilpailuun
Tshaikovskin kaupungissa, lähellä Uralia. Ihana,
omituinen Venäjä avasi korvia ja varsinkin silmiä.
Mukaan tarttui diplomi, mutta myös jotakin paljon
arvokkaampaa: mielenkiintoisia oivalluksia ja lähtemättömiä muistikuvia – matkamuistoja.
Kilpailin Tshaikovskissa kappaleella Yön ja päivän
rytmi (versio huilulle, viululle, sellolle ja pianolle),
jonka olin poiminut pitkään työstämästäni pienoisoopperasta. Kappale oli vaatinut jos ei hikeä ja
kyyneleitä, niin malttia ja istumalihaksia sekä ennen
kaikkea aikaa.
Ajan arvoitus sisältyy kaikkeen luovaan työhön –
idean jalostaminen vie ja tarvitsee aikaa aina moninkertaisesti lopputuloksen kuulemiseen, lukemiseen
tai näkemiseen verrattuna. Mutta kun hetki kerran
on kiteytetty, alkaa se parhaimmillaan saada takaisin eteensä uhrattua aikaa ja elää omaa elämäänsä.
Tshaikovskiin viemämme kappaleet matkustivat festivaalilla soittaneen Moskovan nykymusiikkiyhtyeen
mukana Permiin ja Moskovaan.
Säveltäjä Harri Wessman sekä nuoret
säveltäjät Valter Sallinen, Saara
Kalliopuska, Tuomas Kettunen ja
Heta Aho Pjotr Tshaikovskin patsaalla
tämän synnyinkodin edessä, Votkinskin
kaupungissa. Kameran takana tuki- ja
turvahenkilö Julia Heikkilä.
14 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011
pöydän ylitse – juna oli mitä parhain paikka tutustua ennestään
tuntemattomaan matkaseuraan. Onnettomuuksiltakaan ei täysin
vältytty. Sudennälkäinen uskalikko valitsi aterian sattumanvaraisesti: viime ruplilla ostettiin tomaattisalaatti ja kurkkukeitto.
Venäjän taidon puute sulki toisinaan täydelliseen kuplaan, mikä
johti absurdeihin, koomisiinkin tilanteisiin. Usein paikalliset
hermostuivat, kun viesti ei mennyt perille, vaikka venäjänkieliset fraasit toistettiin hitaasti ja selkeästi. Kontrasti oli siis sitäkin
voimakkaampi, kun tapasimme Izhevskissä suomea sujuvasti
puhuvia opiskelijoita! Tshaikovskissa vietetyn viikon mittaan oppi
lukemaan pelkkiä tilanteita – outoa kieltä saattoi kuunnella kuin
musiikkia, vain nauttiakseen.
Venäläisten ystävällisyys ja aito kiinnostuneisuus ylitti kuitenkin
kaikki kielimuurit. Kohtelu oli aina uskomattoman vieraanvaraista.
Musiikkiopistolla järjestetyssä illanvietossa tapasimme udmurttikansan jäseniä ja saimme maistaa vastakerättyä, vielä savuntuoksuista hunajaa. Tshaikovskissa joukkomme avuksi sekä seuraksi
tuli sydämellinen ja kärsivällinen Irina, jonka kanssa kulttuuri
aukeni syvemmin. Elekielellä tuskin olisi selvinnyt, onko soveliasta
kiittää parillisella vai parittomalla määrällä ruusuja.
Heta Aho käy lukiota ja opiskelee huilunsoittoa ja sävellystä.
Yön ja päivän rytmi III palkittiin tuomariston puheenjohtajan diplomilla.
Ruslania
Ruslania Books Oy maahantuo ja myy
Ruslania Books - nuottikauppa
Matka Tshaikovskiin kävi kahdella yöjunalla, Helsinki-Moskova ja
Moskova-Izhevsk. Hidas matkustaminen oli eräs matkan parhaimpia kokemuksia. Raiteilla kulkiessa välimatkoista tuli konkreettisia
aivan eri tavalla kuin lentäessä: ymmärsi todella matkaavansa
kauas.
Tunnelma junassa oli mutkaton, matka yllätyksellinen. Vaikka
neljän hengen hytti kävi ahtaaksi jo yhdestä ihmisestä, se nielaisi
täpötäydet pakaasit näkymättömiin. Junaemäntä tarjosi elämyksiä termostaattia säätelemällä: öisin saimme tuntea tuulahduksia
Siperiasta, alkanutta kotimatkaa taas juhlistimme saunomalla.
Hyttitoveriksi saattoi sattua kuka vain, sillä nais- ja miesmatkustajien välillä ei paikkoja varattaessa tehty eroa.
Oma lukunsa oli tietenkin saslikintuoksuinen ravintolavaunu,
johon pakenimme hytin mittasuhteita. Tarinoita sinkoili loosin
nuotteja ja klassista musiikkia Venäjän
suurimmilta kustantamoilta. Nuottivalikoimamme käsittää yli 1300 nimikettä
- venäläisten ja länsimäisten säveltäjien
teoksia, merkittävien venäläisten pedagogien toimittamia opetusmateriaalikokoelmia yms. Hintataso on todella edullinen.
Tervetuloa tutustumaan valikoimaamme Helsingin keskustassa sijaitsevaan
myymäläämme tai www-sivuillemme
www.ruslania.com
Yhteistyökumppaneitamme ovat mm.
Kompozitor Pietarissa, Muzyka ja DSCH
Moskovassa.
Ruslania Books Oy
Avoinna 9-18, la 10-16
Lapinlahdenkatu 1 C
Puh (09) 272 70717
00180 Helsinki
[email protected]
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 15
Teksti Markku Kaikkonen
Piirrokset Daniela ja Axel Päivänsalo
Oppia aika kaikki
Onko meillä kiire oppia? Oppimisen viisarit näyttävät jokaiselle eri aikaa.
M
usiikin maailma on valtava
aarrearkku, ja opettajan
tehtävä on johdattaa oppilaitaan aarteen luokse. Tätä
johdattamista kutsutaan
pedagogiikaksi eli opetustaidoksi. Opettajan työ on usein nimenomaan uusien
lähestymistapojen etsimistä ja löytämistä –
pedagogista pohdintaa; opetusta suunnitellessaan opettaja järjestää kappaleet, harjoitukset ja opetusmenetelmät loogisesti
eteneväksi kokonaisuudeksi. Varsinaisesti
opetusprosessin toimivuus testataan käytännössä, opetustilanteessa. Opettaminen
onkin jokapäiväinen seikkailu, jossa tempoa tai suuntaa tarkistetaan tarvittaessa.
Opettaja, innostaja
Oppimiseen vaikuttavat monet tekijät,
mutta yleistäen voidaan sanoa, että parhaiten oppimista tapahtuu, kun oppilas
haastetaan hyödyntämään omaa oppimispotentiaaliaan täysillä. Tähän hän sitoutuu,
jos tehtävä on innostava ja omiin taitoihin
verrattuna haastava ja lisäbonuksena
hyvästä työstä odottaa mieluisa palkinto.
Musiikissa nämä elementit ovat hyvällä
tavalla olemassa: Soittaminen on innostavaa, ja palkintona odottaa uuden kappaleen
oppiminen. Parhaimmillaan saa soittaa
yhdessä toisten kanssa tai jakaa opittua
laajemminkin eli esiintyä.
Opettajan on tunnettava oppilaansa, jotta hän osaa antaa jokaiselle juuri sopivalla
tavalla haasteita. Yksi opettajan tärkeimmistä taidoista on ”ihmisen lukutaito”.
Minkälainen haaste ja tehtävä tukee nyt
parhaiten oppilaani muusikkouden kehittymistä? Minkälainen kappale innostaa häntä
juuri nyt?
Motivoitunut oppilas oppii parhaiten ja
on valmis yhä sitoutuneempaan työntekoon. Ilolla työtä tekevä oppilas motivoi
myös opettajaa yhä innostuneempaan
työhön. Motivoitumisen positiivinen kehä
johtaa siis sekä oppimiseen että opettamisen iloon. Vastuu motivoitumispyörän
16 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011
käynnistämisestä on pedagogilla. Suuri
vastuu, mutta juuri tämä haaste tekee pedagogin työstä niin mielenkiintoisen.
Eettisten kysymysten äärellä
Lääkärin etiikkaan kuuluu auttaa kaikkia
vaivoista, säryistä tai hädästä kärsiviä riippumatta potilaan taustatekijöistä. Vastaavasti musiikkipedagogin tehtävä on opettaa
kaikkia, jotka haluavat oppia soittamista:
”Lupaan opettaa kaikille oppilaille musiikillisia tietoja ja taitoja sekä kehittää oppilaiden muusikkoutta monipuolisesti.” Lupaus
on samalla opettajan eettinen ohje.
Kasvu ja kehittyminen on yksilöllistä.
Herkkyyskaudet uuden oppimiselle vaihtelevat, ja joissain elämänvaiheissa uuden
oppiminen voi olla vaikeaa. Joku oppii
hitaammin, joku nopeammin, jollakin on
luontaisesti paljon musiikillista osaamista,
jollekin oppimisen tie on kivikkoisempi.
Onneksi ihmisten yksilöllisyys ei sodi
opettamisen etiikkaa vastaan: ”Riippumatta
oppilaan lähtötasosta tai yksilöllisistä eroista lupaan opettaa.”
Opettajan näkökulmasta on tärkeää,
että löytää jokaiselle parhaiten soveltuvat etenemistavat. Usein tämä tarkoittaa
käytännössä, että valtavirrasta erottuvalle
oppilaalle on tehtävä henkilökohtainen
opintosuunnitelma. Jos oppilas omaksuu
asioita nopeammin, on hänelle tarjottava
mahdollisuus etenemiseen, ja toisaalta jos
oppimiseen liittyy jokin rajoite tai ongelma,
on hänelle etsittävä pedagogisia keinoja
sekä tukea, joilla oppiminen mahdollistuu.
On hienoa, että opetussuunnitelmat antavat mahdollisuuden yksilöllistää opetusta
oppilaan sairauden, vamman tai muun
vastaavan syyn takia. Opettajalla on lupa
ja eettisestä näkökulmasta tarkasteltuna
myös velvollisuus opettaa oppilaita, vaikka
oppiminen syystä tai toisesta ei noudata
keskiarvon mukaisia kehityskäyriä. Samalla
tavoitteiden tulee kuitenkin olla musiikkikasvatuksellisia.
Yhä useampi musiikkiopisto ja -koulu
myös haluaa laajentaa oppijakäsitystä. Koulutuksen laaja-alainen merkitys
nähdään koko kulttuurikentän voimavarana. Musiikki ja soittaminen on suosittu
harrastus, joten on surullista ja traagista,
että oppilaspaikat ovat kortilla ja oppilaita
joudutaan karsimaan
pääsykokeilla.
ijan
Tällainen
Erilaisen opp
ssi on
valikointi sotii
oppimisprose
pedagogin
hidastettu
usein kuin
filmi.
Kunnioitanko
sinun tempoasi?
Kunnioitanko omaa
tempoani?
Pitääkö tämä
oppia heti?
Jätänkö aikaa
kasvulle?
etiikkaa vastaan. Musiikin oppiminen on
perusoikeus, ja kaikkien soittohaluisten
tulisi päästä oppimisen piiriin.
Oppimisen matka
– oppimisen aika
Erityismusiikkikasvatus itsenäisenä musiikkikasvatuksen osa-alueena on kehittynyt
valtavin harppauksin viimeisten vuosien
aikana. Samalla opettajien (erityis)pedagoginen ammattitaito on laajentunut. Tästä
huolimatta oppilaiden erilaisuus on usein
opettajalle haaste eikä riittämättömyyden
tunne ole varmaan kenellekään vierasta.
Ammatillisen kehittämisen lisäksi kollegojen tuki sekä yhteistyö oppilaan lähipiirin
ja verkoston kanssa tukevat opettajaa tässä
itselle ehkä uudessa opetustilanteessa.
Joskus opettajaa saattaa kuitenkin
vaivata vauhtisokeus, suoriutumisen pelko
ja etenemisen harhaluulo. On ymmärrettävä, että moni asia, jonka omaksuminen
keskiverto-oppilaan kohdalla tapahtuu
viikoissa, voi viedä erityisoppilaalla vuosia.
Oppimista kuitenkin tapahtuu, ja tämä on
keskeisempää kuin oppimiseen käytetty
aika. Meillä ei ole kiire. Oppimisnopeutta
tärkeämpää on motivoituminen, työhön
sitoutuminen ja sitä kautta uuden oppiminen.
Pedagogin vastuulla on siis opettaa ja
tarjota uusia haasteita, vaikka oppiminen
olisikin hidasta. Pedagogin tulee kunnioittaa oppijan omaa oppimisaikataulua. Erilaisen oppijan oppimisprosessi onkin usein
kuin hidastettu filmi, joka pitää sisällään
lukemattomia toistoja, jotta opetettava asia
sisäistetään. Tällaisessa prosessissa myös
opettajalle avautuu tavallista tarkempi tarkkailupinta siihen, mitä oppiminen on, sekä
siihen, mitä oma opettaminen on.
Ehtona opetukseen pääsemiselle ei saa
olla jokin testattu musiikillinen kyky tai
lahjakkuus, vaan on uskottava jokaisen
kykyyn oppia. Vaikka oppiminen olisikin
hidasta, opettajan eettinen vastuu on
opettaa ja iloita oppilaan etenemisestä.
Lähtökohtaisesti opettajalla on oltava usko,
että jokaisella oppilaalla on perusvalmiudet
edetä Olli Mustosen tai Karita Mattilan
tasoisiksi muusikoiksi, mutta tällaisen
taiteilijuuden ja osaamisen saavuttaminen
saattaisi monilla oppilailla vaatia satojen
vuosien opinnot. Emme elä niin kauan,
mutta opiskellaan (ja opetetaan), niin
kauan kuin elämme. Se on musiikkipedagogiikan keskeisin tavoite. n
Markku Kaikkonen toimii Musiikin
erityispalvelukeskus Resonaarin johtajana sekä
oppikirjailijana ja kouluttajana.
Resonaarissa toimii erityisryhmille
suunnattu taiteen perusopetusta antava musiikkikoulu, jossa opiskelee
tällä hetkellä lähes 200 oppilasta.
Tämän lisäksi Resonaarissa toteutetaan erityismusiikkikasvatuksen
tutkimus- ja kehittämishankkeita
(www.resonaari.fi).
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 17
Teksti Silja Järventausta
Kuvat Päivi Kari
”Täplikäs kangas heiluu lattialla. Musiikki seilaa soittimessa.
Hän tarttuu toisella kädellä peiton reunaan ja heiluttaa toisella
soitinta. Seisoo, hyppii, nojaa, nousee, heiluttaa, kiskoo ja laskee.
Jalkapohjat keikkuvat lattialla. Hän kääntää päätään patjalla ja
nousee.”
Millainen lapsen ääni voisi olla, jos hän pääsisi vähän
vanhempana kertomaan elämyksistään? Millainen lapsen
ajatusmaailma on juuri nyt, kun hän ilmaisee soittimella, laululla
tai liikkeellä sitä, mihin ei ihan vielä puhumalla pysty?
a
s
s
i
a
m
l
r
l
u
a
u
s
k
m
a
A
Eräänä aamuna joulukuussa 2010 seurasin
pienten, 2-vuotiaiden ja vauvojen, muskaria. Seurasin lapsia ja sitä, miten he liikkuivat huoneessa, oman tuolin tai patjan
lähellä. Muskarin aloitus kosketti, jokaisen
lapsen kutsuminen nimellä kynttilän syttyessä, ”Tuomas on tullut muskariin”. Siitä
alkoi matka, jossa äänet, liikkeet, soittimet, huivit ja kotitontun temput yhdistivät
muskarin hetket kokonaisuudeksi, tarinaksi. Pidin olennaisena paikan antamista jokaiselle, huomioon ottamista, ja liittymistä
muihin lattialla piirissä. Mietin lasten
tunteita ja ajatuksia oman patjan tai tuolin
lähellä, isossa huoneessa, muiden lasten
ja aikuisten vieressä. Seurasin liikkumista
huoneessa, reittiä marakassin, kulkusten,
kanteleen ja harmonikan luo, tunnustelemaan soitinta ja sen ääntä.
”Nimeni on tuntematon. Kerron nimeni.
Puhallan kynttilän. Istun, lasken, toistan,
muistan, kerron, kasvan, siirryn, mittaan.
Verho liikkuu kerran ja monta kertaa kaiken
päällä. Valoista ei näy mitään. Valo on
siirtynyt muualle. Seison lattialla ja huivi
tekee jälkeä. Se pysyttelee jalkojen päällä
ja kädet laskostavat huiville omaa pesää.
Seison pesän reunalla ja musiikki pärähtää
soimaan, kun käännän kädet ja lasken tuntemattoman minuutin ajan, kuinka kello
käy, aika rasahtelee, pirisee ja reistailee
rapussa.
Täällä huoneessa on hämärää. Makaan
tuolin alla ja katson, miten pohja keikkuu.
Jalkapohja liikuskelee tuolin katossa, ja
laulan sen aikaa, kun näkyy hame heiluvan
tai käsi tarttuvan yläpuolellani. Käännyn
katsomaan minuuttien ajan tähteä, joka kerii itsekseen kaapissa, vaatteessa, seinässä
ja ulkona, pihassa, aidan pylväässä. Käännyn lähtemään, sillä laulu tekee matkani
kohti kannelta vapaaksi. En ole liikkumaton
vaan seison ja lainaan ajatuksia, muistoja,
kieltä, tunnelmaa, matkaa, tietä, portin
ja poron, joiden kanssa käyn tänä aamuna ratsain katsomaan tuonne soittimien
luo. En ole enää tuntematon, sillä kasvot
katsovat toisia.
Kun valo syttyy kynttilässä, välähtää
mielessä. Olen kotitonttu ja käärin jalat
pulkkaan peitteen alle, suhisen talon ohi
metsään ja menen jo keräämään sinne
tilanteita. Valo syttyy samaan aikaan,
potkupukuni lahje jo lepattaa, sillä seison
poron pulkassa laskemassa tuttua onnellista mäkeä. Mäki ja kulkuset ovat ketju, jossa
seison yhtenä koristeena, kulkusena, marakassin helmenä, laatikollisena herneitä,
jotka ritisevät ja rytmittävät poron kyytiä.
Heilutan, tömistän, keinun, juoksen ja silitän. Seison selkä toista lasta päin ja annan
hänen nojata. Hyppään tossut jalassa. Olen
iloinen kuin lankavyyhti, joka on valmis
yhdistämään ja ymmärtämään kaikki.
Istun tuolilla. Jalat vetävät kohti kannelta. Tossut jalassa nousen ja lasken. Piiri
käy hakemassa minut mukaan. Käännyn
tuulettamaan sille huiviani ja vedän
jälkeäni kuin lankaa. Tossuni jäljittelee ja
nousee. Se katselee lattiaa ja tallustelee
kuin itsekseen. Minä sanon sille ”hyvää päivää, tänään on hyvä päivä laulaa”, ja me
laulamme yhdessä tossun kärjellä viivaa
lattialle. Sovimme kaikki jalkojemme kanssa tähän huoneeseen, jokaiseen seinään,
lattiaan, nurkkaan, ikkunalautaan. Kaikki
katseet välkkyvät tässä huoneessa. Ääni
kiertää huonekaluissa. Käyn koskettamassa
kannelta ja sen ääni tarttuu sormeeni.”
Silja Järventausta on runoilija ja työskentelee
Ebeneser-talon Lastentarhamuseossa.
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 19
Teksti ja kuvat Marja-Liisa Ponsila
Äiti rä
Kuplia triplana
Olen MC Äiti
ja mulla on asiaa.
Hiukkasen heilutan
soittorasiaa,
kuvat sekaisin, kootaan ne
uudestaan!
Taas teletapit nousee haudastaan.
Tiivi-Taavin kädessä
on joku ihme kori,
siinä näkyy Helsinki ja kasarmi ja tori,
torin laita, muuan äiti,
poika, joka soittaa
(se on joulujuhlaesitys
ei mikään iso juttu,
yleisönä kotiväki.
soittajille tuttu)
pieni poika keskittyen
soittaa vakavana laattaa
mollisoinnut pojan silmiin
kyyneleitä saattaa.
(Ja isä sohvalta sanoo
jou, jou jou!
Muista: jaettu vastuu,
yhtä hyvin loskassa myös isin monot kastuu,
kun lasta kuskaa hän
musaleikkikouluun
Lukuvuosi kestää sentään
tammikuusta jouluun.)
Mielikuvat kulkee
siinä ympäristö muuttuu.
Musa soi ja lapset soittaa,
tori tosin puuttuu.
Muskari on menossa,
kun äidit istuu sohvalla
ja Maijalla on karitsa.
Maija soittaa kannelta
Mustikka ja mansikka
ja os-ta-kaa mak-ka-raa!
se vie koko käden!
20 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011
äppää!
(Ja isä sohvalta sanoo
jou, jou jou
olen mukana,
olen MC Isä
ja hyvä lisä
tähän kuvioon,
kuulun kalustoon.)
Maija on niin vakava,
on pian pakko valita.
Hän voisi soittaa huilua,
vaan valinta on vaikea.
Ja vaikea on osata,
kun ei ole vielä taitoa.
Ristiriita kamala,
ja pakko on vain kamppailla,
alistua, harjoitella
Hei, nyt se alkaa sujua!
teletapit sanoo:
uudestaan!
Olen MC Äiti,
vielä heilutan soittorasiaa,
kuuntelen sisälle
kertynyttä asiaa.
Kahdeksantoista vuotta
ihan totta, niitä on niin monta,
vaikka tuntuu, että se on uskomatonta ne vuodet eivät ole kuluneet suotta.
Kaikki tunnit sekä eteisessä
odotetut ajat,
Päivölä ja Kääk ja monet musapajat,
Taikahuilut, soittajaiset,
ulkomaiden matkat,
todistukset, diplomit
Nyt minä otan hatkat,
sanoo tässä vaiheessa
MC Isä.
Pysy aiheessa!
Se rasia luo kuvia
jostain palautuvia,
ne muistot eivät katoa
milloinkaan.
Niitä Tiivi-Taavin kanssa
vielä kerrataan.
Marja-Liisa Ponsila on kolmen 16–21-vuotiaan
musiikkia harrastavan ja opiskelevan nuoren äiti,
jonka esikoinen aloitti muskarin v. 1992.
Keski-Helsingin musiikkiopisto sijaitsi silloin
Kasarmitorin laidalla.
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 21
Muuttuuko
musiikkiopisto
Teksti Seija Rautio
Kuvat Veikko Somerpuro
Oppilaslähtöinen opetus on päivän sana musiikkiopistoissa.
Pitäisi tarjota jos ei kaikille kaikkea niin ainakin jokaiselle
jotain. Yksi haluaisi piano-, kitara- ja laulutunteja, toinen
musiikkiteatteriopetusta, ja kolmas tarvitsisi jo opettajan
oman opiston ulkopuolelta.
A
lussa olivat sävel, soittaja ja Sibelius-Akatemia, joka perustettiin
Helsingin musiikkiopiston nimellä
vuonna 1882. Sibelius-Akatemia
– tuttavallisemmin Sibis tai SibA – oli ja
on kaikkien musiikkiopistojen äiti, sillä sitä
ennen Suomessa oli toiminut vain lyhytaikaisia musiikkikouluja lähinnä kirkollisia
tarpeita varten. 1950-luvun puoliväliin
tultaessa, siis hyvän aikaa sotien jälkeen
maassamme toimi Sibelius-Akatemian
lisäksi jo 14 musiikkioppilaitosta, joista 10
oli musiikkiopistoja, kaksi kansankonservatoriota ja kaksi musiikkikoulua.
50-luvulla kehitettiin myös Sibelius-Akatemian kurssitutkintojärjestelmä, joka on
pitänyt pintansa pitkään ja jota sovellettuna
22 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011
käytetään yhä myös musiikkiopistoissa. Jokaiselle musiikkiopistolaiselle tai sellaisen
vanhemmalle on tuttua valmistautuminen
tutkintoihin 1/3, 2/3, 3/3 ja lopulta I- eli Dtutkintoon. Näin on siis ollut musiikkiopistojen historian alkuhämäristä saakka.
Hei, me kehitytään!
Paljon muuta kuin tutkintojärjestelmä varhaisten musiikkiopistojen tunnelmasta ei
olekaan enää jäljellä, ja nimikin on vaihtunut tasosuorituksiksi. Matka kohti nykyisiä
musiikkiopistoja on ollut vaiherikas.
1960- ja -70-luvuilla koulutuspolitiikan
maa järisi peruskoulu-uudistuksen myötä,
mutta vain vaimeita kaikuja kantautui
musiikkiopistoihin saakka. Niissä tehtiin
työtä kuten ennenkin ilman veret seisauttavia koulutuspoliittisia kiistoja. Opetus oli
soitinpainotteista. Opettaja opetti luokassa
yhtä lasta kerrallaan, eikä variaatioita tästä
juuri ollut. Tietysti harrastettiin myös
orkesterisoittoa, mutta suurin osa opetuksesta tapahtui yksityistunneilla. Liekö
mielikuva kilteistä, lettipäisistä, hiljaisista
viulunsoittajatytöistä perua näiltä vuosilta.
Ainakin yksi muutos oli kuitenkin
tärkeä: Peruskouludebatti vaikutti myös
musiikkiopistoja koskevaan lainsäädäntöön
siten, että kaikille haluttiin taata mahdollisuus hyvään opetukseen varallisuudesta
riippumatta. Tammikuun ensimmäinen
päivä vuonna 1969 astui voimaan musiikkiopistoja koskeva laki, jonka haluttiin
selkeyttävän valtion roolia musiikkioppiäärtä ja laitaa. Toiselle se on maalaamista
laitosten rahoittajana. Laki sysäsi liikkeelle
niin leveällä pensselillä, ettei se millään
uusien musiikkiopistojen perustamisen
mahdu minkään opiston ovesta sisään. Kun
kiihtyvään tahtiin. Alkoi voimakkaan kehipitäisi saada soittaa ainakin neljää viittä
tyksen kausi, jonka katkaisi vasta 1990-lusoitinta, oppia niistä muutakin kuin
vun alun lama.
alkeet, ja laulutunnit päälle.
Kehityksen vuosiin mahtuiHaluttaisi niin kovasti säMitä
vat niin tanssin tulo oppiaiveltää musikaali ja tehdä
ä
v
y
h
neeksi monen musiikkiopismusavideo ja perustaa
tarkoittaa
ton ohjelmaan kuin kevyen
de? bändi. Kuka muisti menmusiikin aseman tunnustanä musiikin perusteiden
musiikkisuh
minenkin. Soittotunnit ovat
tunnille? Eräskin rehtori
toki yhä säilyneet opetuksen
huokaisi kerran: ”Ettemme vain
runkona, mutta lisäksi on tullut moniolisi mahdottoman tehtävän edessä.”
muotoista ryhmäopetusta oman soittimen
Keskustelussa musiikkiopistojen muutai pääaineen opiskelijoiden kesken ja
tostarpeista yksi kysymys on, mikä on
soitinryhmät ylittäen. Ryhmissä opiskeloikea vaatimustaso musiikin perusteiden
laan etenkin musiikin perusteita, historiaa,
opetukselle. Toinen syvältä luotaava aihe
säveltapailua ja tietenkin orkesteri- ja
on, sallitaanko erilaisia linja- tai suuntaukamarimusiikkia, muskareita eli musiikin
tumisvaihtoehtoja, vai asettaako nykyinen
varhaiskasvatusta unohtamatta.
lainsäädäntö tälle esteet. Voihan olla,
että oppimistulokset ja musiikillinen taso
Hei, mitäs me nyt tehdään?
laskevat, jos perinteisestä tutkintojärjestelmästä luovutaan ja opinto-ohjelmaa kovin
Laki taiteen perusopetuksesta määrittelee
paljon levennetään ja lavennetaan. Ettei
musiikin laajan oppimäärän eli musiikvain uutta opetussuunnitelmaa viilatessa
kiopisto-opetuksen tavoitteet. Ne ovat
häviäisi tahto ja kyky uudistaa suomalaisedellytysten luominen hyvän musiikkisuhta musiikki-ihmettä: luoda edellytyksiä
teen syntymiselle ja musiikin elinikäiselle
musiikin ammattiopinnoille, sellaisillekin,
harrastamiselle sekä valmiuksien antajotka tuottavat uusia kapellimestareita ja
minen musiikkialan ammattiopintoihin.
maailmalla kilpailukykyisiä muusikoita.
Kuulostaa äkkiseltään tosi hyvältä, mitäpä
Toisaalta pyrkimys oppilaslähtöiseen
sitä muuta voisi musiikkiopistoltaan vaatia.
opetuksen yksilöllistämiseen on helposti
Mutta mitä tarkoittaa hyvä musiikkisuhkannatettava ajatus. Se pitää sisällään niin
de? Yhdelle se on paneutumista oman soitmahdollisuuden intohimoiseen paneututimen syvyyksiin ja kirjallisuuteen ilman
miseen kuin mahdollisuuden opiskella ja
harrastaa musiikkia ilman suorituspaineita
ja suorituspakkoa.
Hei, onko meillä oppilaita?
Kaikki eivät pääse musiikkiopistoon, koska
tulijoita on yksinkertaisesti enemmän
kuin värkeissä on varaa opettaa. Ainakin
toistaiseksi, ainakin pääkaupunkiseudulla ja
muissa suurissa kaupungeissa. Haja-asutusalueilla musiikkiopistoja uhkaa oppilaspula,
ja se taas uhkaa koko maan kattavaa musiikkiopistoverkostoa. Miten käy valtionapujen,
jos alueellinen tasa-arvoisuus ei toteudu?
Kuntatalous on vakavissa vaikeuksissa, ja
monessa kunnassa harkinnanvaraiset avustukset ovat suosittuja säästökohteita. Jos
musiikkiopistoilta niistetään julkista rahaa,
lukukausimaksut nousevat, ja se vaikuttaa
perheiden mahdollisuuksiin tuoda lapsia
oppilaiksi.
Musiikkiopistojen opetus on vanhastaan
keskittynyt klassisen musiikin opetukseen
viulu ja piano suosituimpina soittimina.
Nyt nuorten ajasta kilpailee yhä suurempi
kirjo harrastusmahdollisuuksia musiikin
eri muodoista muihin taiteenlajeihin ja
liikuntaan. Uhkista huolimatta musiikissa
on voimaa. Se saa uskomaan musiikkiopistojen tulevaisuuteen ja suomalaisen
musiikki-ihmeen jatkumoon.n
Toimittaja Seija Rautio on kahden
musiikkiopistolaisen äiti.
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 23
Mikä Himmerrän ja Valon tekemisessä oli inspiroivinta?
”Teoksen tuoreus, että se on tästä hetkestä. Oli hienoa saada
partituuri käsiini ja tajuta, että tässä on kyseessä täysin uusi teos.
Siinä tuntui ensi hetkestä jotain taikaa, nimenomaan taikaa.”
Laura Åkerlund, ohjaus ja visualisointi
Himmerrän ja Valon maailmassa
Teksti Päivi Kari
Otteet Heta Aho
Kuvat Ines Kalliala
24 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011
Heta sävelsi pienoisoopperan, jossa kohtaavat yö ja päivä.
18-vuotias säveltäjä oli tämän vuoden Musica novan kuopus.
Konserttivierailulla
Aamuhämärässä kapuaa Valo, päivän
ajaja, varjoista veistämiään tikkaita pitkin
taivaan latvaan. Laulullaan hän huumaa
avaruuden oksilla keinuvat tähdet ja poimii
niistä yhden samettitakkinsa taskuun.
Näin alkaa Himmerrän ja Valon tarina.
Mutta mistä sai alkunsa sävellyksen tarina?
Tekijä
Heta Ahon taival säveltäjänä alkoi
14-vuotiaana oman musiikin perusteiden
opettajan, säveltäjä Minna Leinosen kannustamana. Nyt menossa on neljäs vuosi
Jovanka Trbojevicin opissa, ja alue on
alkanut tuntua yhä enemmän omalta. Ensimmäiset kappaleensa Heta sävelsi omalle
soittimelleen huilulle ja pienille kokoonpanoille. Sitten ajatuksiin hiipi suurempi
haaste, pienoisooppera, jossa olisi kaksi
laulajaa, kertoja-tanssija ja huilun, viulun,
sellon ja kontrabasson kamariyhtye.
Työ sai nimekseen Himmerrä ja Valo.
Teos
Himmerrä ja Valo on tarina rakkaudesta ja
kaipuusta ja samalla ikivanha myytti pimeän ja valon kohtaamisesta. Himmerrä on
tyyni yön vartija, Valo raivoisampi päivän
ajaja. Läpi tarinan kulkee yön ja päivän rytmi: yhä uudelleen veistää Valo varjoista tikkaat taivaan latvaan, yhä uudelleen hyräilee
Himmerrä laulunsa yölle. Sarjakuvan tavoin
katsojan eteen piirtyy kertomus vastakohdista: onnesta ja epätoivosta, rakkaudesta ja
yksinäisyydestä, viattomuudesta ja tuhosta.
Mikään vastakohta ei silti sulje toista kokonaan pois; yön ja päivän yhdistää hämärä ja
uni, taivaan ja maan välissä on hauraat tikkaat. Onnen joet virtaavat myötäpäivään,
vastapimeään, laulaa Valo.
Heta kirjoitti sekä teoksen tekstin
että musiikin. Tarina alkoi elää mielessä
vähitellen. Nuorena luetut fantasiakirjat tai
vanhempien kanssa tehdyt satukirjat kuuluvat kenties jossain taustalla. Heta pitää
kuitenkin sattumana sitä, että tarina otti
runollisen myytin muodon.
– Siinä on vähän jotain kaikista maailman tarinoista, tarinassa sinänsä ei ole
mitään kovin uutta. Tämä on ehkä ennen
kaikkea rakkaustarina.
Tällä rakkaudella on kovin surullinen
sävy.
– Onhan se niin, että iloista ja onnellista
on paljon vaikeampi kirjoittaa. Ja vähän
teiniangstia pitää olla! heittää Heta.
No, tämä teiniangsti on kyllä varsin
runollista kuultavaa.
Ja niin sydämen yössä / luojista rakkain,
luojista kallein / ei näe onnensa kasvoja, / ei
tunne onnensa nimeä.
Pelkin sanoin on ehkä turha yrittää ta-
voittaa teoksen tunnelmaa. Mystisyys jättää
tilaa monille merkityksille, myös sävelet
puhuvat puolestaan.
Tiimi
Esiintyjäporukan löytäminen oli oma
tarinansa. Kapellimestari löytyi heinäkuun
helteillä junasta.
– Olimme matkalla Savonlinnan musiikkileirille, ja Heta esitteli junassa omaa partituuriaan. Olin yllättynyt, miten tasokasta
musiikkia ja hienosti kirjoitettu libretto
käsissäni oli. Partituurista sai jo tyylinäytteen, että musiikki ei kuulostanut keneltäkään toiselta, Heta on kehittänyt ihan oman
tyylin. Innostuin heti, kertoo Jonas Rannila
ensitapaamisestaan Himmerrän ja Valon
kanssa.
Jonas puolestaan sattui kertomaan projektista Laura Åkerlundille, ja niin löytyi
ohjaaja. Hetan ystävät Keski-Helsingin
musiikkiopistolta, Sibelius-lukiosta ja
Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksesta
lupautuivat soittajiksi. Esitys toteutettiin
pitkälti 16–23-vuotiaiden tekijöiden omin
voimin.
Nuori tekijäjoukko, nuorten näkökulmasta kerrottu tarina ja ei-klassisten laulajien
edustama uudenlainen oopperailmaisu
herättivät mielenkiintoa laajemminkin, ja
kolmas esityksistä toteutettiin osana Helsingin uuden musiikin festivaalin Musica
novan ohjelmistoa.
Toteutus
Pienoisoopperan näyttämökuva on hyvin
vähäeleinen, mistä nousee osin kerronnan
voima.
– Koin, että tässä vähemmän on
enemmän. Ideana oli välttää sirkustemppuja ja antaa musiikille ja tarinalle tilaa,
jotta myös tarinan mystisyys säilyy, kertoo
Laura Åkerlund, 23-vuotias nuoren polven
ohjaaja, joka vastasi teoksen ohjauksesta ja
visualisoinnista.
Himmerrän ja Valon vastakohtaisuutta
korostaa, että hahmot seisovat vastakkaisilla puolilla näyttämöä. Liikkuvan elementin
tuo kertoja-tanssija. Hän puhuu ja tanssii
välin Himmerrän, välin Valon ajatuksia,
jääden välillä kertomaan omaa tarinaansa
kaikkitietävän kertojan näköalapaikaltaan.
Dynaamisuus on läsnä myös siinä, että roolin esittäjä Sanni Kriikku improvisoi kaikki
tanssiosuudet.
Valot kuljettavat katsojaa rauhasta
roihuun. Päivän jumalan laulu liekehtii
kirkkaan valkoisena ja keltaisena, tulitanssissa oranssina ja punaisena. Himmerrän
maailma käpertyy siniseen hämärään.
– Valoilla ja niiden väreillä yritettiin saada esiin eri tunnelmia ja haettiin roolihen-
Musiikin perusteiden ryhmät
kuuntelivat pienoisoopperan
esityksiä ja kirjoittivat
ajatuksistaan.
Yllätyin siitä, kuinka modernia
musiikkia kyseinen ooppera oli.
Olin olettanut sen olevan enemmän
perinteistä. Pidin esityksestä ja
teoksesta. Toteutus oli nerokas ja
monipuolinen. Kaikkea oli mietitty!
Oli myös täysin uusi kokemus kuulla
oopperaa suomeksi. Voisi kuvitella
sen olevan tönkköä tai epärunollista,
mutta itse ainakin pidin tästä paljon
enemmän kuin aiemmin kuulemistani
oopperoista.
En saanut suurimmasta osasta
sanoista selvää, mutta ne ja musiikki
olivat mukavan mystistä. Mukana oli
myös hyvin tanssiva taustatanssija.
Hieman liian modernia minun
makuuni, mutta erilaista.
Äänet kuulostivat joskus esim.
vesipisaroilta.
Konsertin laulajat lauloivat hyvin,
ja esitys eteni sujuvasti. Siinä näkyi
erilaisia tunnetiloja, ja tarinan
ymmärsi. Valon ja Himmerrän
kontrasti oli hyvin suunniteltua.
Valon ja Himmerrän ”keskustelu” oli
myös hieno.
Mieletön juttu niin nuorelta, selvästi
lahjoja säveltämiseen! Hyvät laulajat
ja soittajat, mielenkiintoinen esitys,
kokonaisuutena todella kaunis.
Tanssi, musiikki ja tunnelma,
loistavaa!
kilöiden luonnetta: selkeämpää, kirkasta
kuvaa Valolle, mystisempää otetta Himmerrälle, kertoo ohjaaja.
Tulkinnat
Kauan on Valo kaivannut rakastavaa Himmerrää. Turhamaisuuttaan hän ei halua
mennä tämän luo pimeässä, näkymättömänä, vaan tahtoo näyttää kasvonsa tulen
kajossa. Hän pyydystää tähden poikasen ja
lahjoittaa sen ihmiselle, joka kesyttää sen ja
istuttaa sen Maahan.
Vaikka hahmot ovat myyttisiä, heillä on
juurensa elävässä elämässä. Kuka tahansa
voi törmätä arkielämän himmerröihin ja
valoihin.
– Jos Valo olisi oikea olento, hän olisi
sellainen epävarma ihminen, joka vetää
vahvan ihmisen roolia, pohtii Heta.
}
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 25
Himmerrä taas olisi oikeassa elämässä
ihminen, joka kieltäytyy näkemästä asioita,
joita hänen ympärillään tapahtuu. Lopussa Himmerrä haparoikin sokeana halki
näyttämön.
Lauralle Valon ja Himmerrän vuoropuhelu lopussa tiivistää olennaisen:
– Siinä näkyy se yksilöiden kohtaamattomuus; miten Valo yrittää saada Himmerrään yhteyden, mutta dialogia ei koskaan
kunnolla käydä. Valo ja Himmerrä eivät
loppujen lopuksi näe toisiaan. Tarina jää
kaipaukseen, se on kertomusta toteutumattomista toiveista.
– Ja lopulta tietysti jokainen saa löytää
teoksesta omat tulkintansa, sehän siinä
onkin hauskaa, Heta kommentoi.
Tulevaisuus
Musica nova -esitys toi tekijälleen odottamattoman ryöpsähdyksen julkisuutta:
nuorta säveltäjää haastateltiin radiossa,
lehdissä ja eri tilaisuuksissa. Heta suhtautui asiaan sopivalla määrällä huumoria, ja
yksi hauska seurauskin kuuluisuudesta oli:
ensimmäinen sävellystilaus.
– Naapuri kävi pyytämässä pientä sävellystä, kun oli lukenut lehdestä, että sävellän. Hän totesi, että onpas hyvä talo! Kun
tarvitsee sävellyksen, käy vain pyytämässä naapurilta – vähän niin kuin jotkut käyvät lainaamassa sokeria tai kananmunia.
Viekö tulevaisuus sitten kohti säveltäjän
ammattia?
– Mitä tahansa voi tietysti käydä, mutta
sekin vaikuttaa tällä hetkellä ihan mielekkäältä vaihtoehdolta.
Entä kuinka kävi Himmerrän ja Valon?
Himmerrä ei kestä tulta, joka hukuttaa
yön sydämenlyönnit. Ikänsä pimeässä
istunut yön vartija on sokea – hän ei olisi
koskaan voinut nähdä Valoa. Himmerrän kyyneleet valuvat taivaan latvaan,
ja niiden välkkyvään lampeen, Kuuhun,
kauhistunut Valo pakenee. ”Kuu – jos sallit
minun syliisi uupua, jos katsot kun pieneksi
käperryn, niin silloin peitteletkö minut pölyyn, annatko nukkua unia vailla?” Valon
ääni haipuu ilmaan.
Päättyikö tarina? Vai alkaako se kirjoittaa
itseään uudelleen, kun juttu on kerrottu?
Näyttämö on pimennyt, ja sali tyhjenee,
mutta Himmerrän ja Valon maailma pitää
kuulijan otteessaan vielä pitkään. n
Lue lisää Himmerrästä ja Valosta:
www.khmusiikki.fi
-> Konsertit -> Himmerrä ja Valo
26 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011
Polkuja
Eräs kasvutarina
Mistä hullut ideat saavat alkunsa?
Ehkä trion huilulle ja kahdelle kitaralle monilauseinen nimi versoi uudeksi
haaveeksi. Osansa oli varmasti myös
ysiluokalla kirjoitetuilla näytelmillä. Tahdoin yhdistää musiikin ja kirjoittamisen,
pieneksi oopperaksi, tietenkin…
Himmerrän ja Valon teksti luikersi
pieneen siniseen vihkoon raitiovaunussa, vapaahetkinä. Sinisävyinen tarina sai
kolme hahmoa, yön vartijan, päivän ajajan
sekä kertojan, sadun äänen. Libretosta tuli
kertomus kaipuusta ja huomatuksi tulemisesta, tuttu juttu myyttiin kiedottuna.
Sävellystunneilla tekstiä lähestyttiin
pala kerrallaan. Sanojen luontainen rytmi
ja runon tunnelmaan keksitty asteikko
yhdistämällä saatiin melodioita. Niiden
seuraksi etsin soinnut, joista punoutui soiva kudos, pehmeä tai karhea tekstuuri.
Säveltäminen oli ennen kaikkea etsimistä, parhaimmillaan seikkailua. Korvan
avulla mukaan poimittiin toimivin ja
mielenkiintoisin. Tienviitaksi tuntemattomaan piirsin kartan, johon kirjattiin
huippukohdat ja soitinten ryhmittely.
Toisinaan tarvittiin vielä osasuurennos:
vauhtia ja suuntaa hahmottamaan auttoi
pieni lyijykynäluonnos.
Tekemisen kautta opin valtavasti uutta
ja tulin tietoisemmaksi jo osaamastani.
Käsittämätön kartta jousisoitinten otteista
muuttui ymmärrettäväksi. Saatoin kuvitella eri rekisterien ja tekniikkojen sävyjä
ja yrittää yhdistellä niitä. Käsin kirjoitetut
laput siirtyivät nuotinnusohjelmaan, josta
musiikkia saattoi myös kuunnella. Opin
varioimaan motiiveja järjestelmällisemmin ja rakentamaan niistä uudenlaisia
kokonaisuuksia.
Eniten tarvittiin kuitenkin kärsivällisyyttä. Musiikki kuroutui kasaan vähitellen,
eikä turhautuminen ollut vieras tunne.
Ikuisuusprojektille saattoi myös naureskella: ”Mitä nano-oopperalle kuuluu?”
Monesti todella tuntui, ettei teos valmistuisi koskaan.
Kuulin pienoisoopperaa soitettavan ensi
kerran Venäjän-matkalla kesäkuussa 2010.
Ilahduttava ja hämmentävä huomio – se
soi, kuten kuvittelinkin! – potkaisi saattamaan teos loppuun.
Lopullisen muotonsa Himmerrä ja Valo
saikin loppukesästä muutamassa ankarassa viikossa. Ensimmäisessä osassa oli
runsaasti korjattavaa, sillä olin ehtinyt kehittyä paljon. Kovimmat helteet kyhjötin
koneen ääressä. Ennen Jonaksen kanssa
sovittua luovutuspäivää valvoin aamuviiteen partituuria kokoon liimaten.
Halusin todella antaa työn eteenpäin,
päästä siitä eroon. En olisi juuri pystynyt
parempaan, mutta mihin se riittäisi? Vihdoin valmiin partituurin sivuja käännellessä tiesin kuitenkin, ettei aika ei ollut
mennyt hukkaan. Se oli tallessa, tiivistynyt
hetkiin.
Himmerrä ja Valo on ensimmäinen julkisesti esitetty teokseni, ja olen sen kautta
kokenut monia asioita ensimmäisen
kerran. Jännittävintä on ollut tulla osaksi
säveltämisen pientä ihmettä, koko vitsiä.
Lopulta oma musiikki muuttuu yhteiseksi
omaisuudeksi, josta on yhtä monta kokemusta kuin kuulijaakin.
Olen ollut onnellinen saadessani huomata, että oma työ voi inspiroida ja innostaa
muitakin. Vuosien kokemusta ja lujaa
ammattitaitoa siihen ei vielä tarvita.
Heta Aho
Sävellyksen opetusta nuorille
Säveltämiseen ja sovittamiseen
voi useimmissa musiikkiopistoissa
tutustua projektien kautta tai osana
musiikin perusteiden ohjelmaa. KeskiHelsingin musiikkiopistossa säännöllinen opetus omana oppiaineena
käynnistyi Sävellyspaja-projektista
Helsingin kulttuuripääkaupunki vuonna 2000. Opettajana toimii Jovanka
Trbojevic. Sävellyksen opiskelu antaa
uuden näkökulman musiikkiin, ja
joillakin se on johtanut sävellyksen
ammattiopintoihin.
Teksti ja kuva Päivi Kari
Tinttaralla liikkuu laulun
siivin perinteisestä
ihkauuteen. Viime
syksynä kuoro nauhoitti
vanhoja lastenlauluja
Lastentarhamuseon
verkkosivuille.
Tinttaralla
laulaa uutta ja vanhaa
Alamaassa maja matala, kaikuu kaanon
20 laulajan voimin. Seuraavassa säkeistössä
vaihdetaan vokaalia: Elemeesse meje metele.
Kuulostaa hassulta, ja kuorolaisia hymyilyttää.
Menossa on Tinttaralla-kuoron harjoitus, jossa treenataan tällä kertaa kansanlauluja Perinneleikkitapahtumaan. Ohjelmisto
vaihtuu usein sen mukaan, mihin esitykseen tähdätään: nyt Kalevalan päivän
tienoilla tutustutaan suomalaiseen kansanperinteeseen, ja YK:n päivän aikoihin ovat
taas vuorossa erikieliset laulut. Vuosien
varrella on retkeilty niin merenalaisessa
maailmassa, satujen, leikkikalu- kuin sirkusaiheisten laulujen parissa. Yhtä keikkaa
varten piti löytää kenkäaiheisia lauluja.
Ohjelmistoa kuorolle kertyy parikymmentä kappaletta vuosittain, joten
tyylilajeissa ehditään liikkua lastenlauluista
musikaalisävelmiin. Joskus perinteisemmästäkin laulusta voi tehdä uuden tuntuisen raikastamalla sitä vaikka räppi-osiolla.
Liike tukee laulua
Kuoroharjoitus etenee, ja maisema vaihtuu
alamaasta metsään. Vuorossa on ”puulaulu” – paitsi että tässä kappaleessa ei lauleta
yhtään säveltä. Muutama puu -esitys
toteutetaan kokonaan puheella ja kehorytmeillä. Kuorolaiset ovat yhdessä osallistuneet kappaleen tekoon.
– Idea lähti siitä, että mietimme ohjelmaa opiston metsäaiheiseen konserttiin.
Kun kenellekään ei muistunut mieleen
metsäaiheisia lauluja, aloimme miettiä
puita ja kirjoittaa niistä sanoja, kertoo Sari
Norja, kuoron johtaja.
Vaahtera ja jalava, lehmus, saarni.
Vaahtera ja jalava, kastanja, kuuluu
rytmikäs lausunta. Sitten otetaan mukaan
liike. Ilmeissä näkyy tarkka keskittyminen.
Kehorytmeissä ääntä tuotetaan ihmiskehon
eri osien avulla. Niissä voidaan taputtaa,
tömistää, napsutella ja tehdä suulla ääniä,
eri rytmeissä. Kehorytmit kehittävät mm.
oppimiskykyä, muistia ja monipuolista
kehonhallintaa. Sari kertoo, että puukappale on varmaankin vaikeinta, mitä kuorossa
on ikinä tehty, vaikkei siinä lauletakaan
mitään.
Kuoroharrastus onkin paljon muutakin
kuin laulamista. Laulujen mausteena käytetään rytmisoittimia ja melodialyömäsoittimia. Äänileikit, joissa tuotetaan pelkkää
ääntä ilman laulua, voivat rohkaista uusia
kuorolaisia äänen tuottamiseen.
– Myös musiikkiliikunta on kaikilla
tavoin mukana. Se voi olla alkujumppaa
musiikin kanssa tai koreografia, joka liittyy
johonkin lauluun, tai sitten liikuntaa, jolla
edesautetaan vaikka keskittymiskykyä tai
laulun sanojen ja oman stemman oppimista, Sari sanoo.
Lastenlauluperinteen rikkaus
Viime syksynä Tinttaralla toteutti yhteistyössä Ebeneser-säätiön kanssa soivaa
materiaalia Lastentarhamuseon verkkosivuille. Kuorolaisille projekti tarkoitti paljon
sanojen opettelua, koska Kehäkukkanen
pieni pyörii ja Kehrätkäämme silkkilankaa ovat kadonneet monien eskareiden ja
koulujen ohjelmistoista. Yllättäen Oravan
pesä oli huomattavan monelle kuorolaiselle
tuttu, ja muutama tunsi ennestään myös
Hippaheikin laivan.
Samat laulut ovat kaikuneet talossa
monen monituista kertaa sen yli satavuotisen historian aikana. Kun Tinttaralla esitti
lauluja Ebeneser-säätiön juhlassa, kuulijoiden joukossa istui vanha herra, joka kertoi
esityksen lopuksi käyneensä pienenä talon
Ebeneserin lastentarhaa. Hän oli laulanut
silloin, yli 70 vuotta aiemmin, samassa
salissa samoja lauluja oravan pesästä ja
ketusta, joka juoksi yli järven. n
6–12-vuotiaiden Tinttaralla-kuoro
harjoittelee torstaisin klo 17–18.
Uusille halukkaille järjestetään pieniä
koelaulutapaamisia opettajan kanssa
keväisin ja syksyisin (ks. s. 31).
Osoitteessa www.lastentarhamuseo.
fi pääset sukeltamaan entisajan
lastentarhan maailmaan tarinoiden,
kuvien, leikki- ja askarteluvinkkien ja
perinteisten lastenlaulujen mukana.
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 27
Kuorot, orkesterit, yhtyeet
Fani- ja kiertuepaidat edullisesti 1-väripainatuksin
T-paita 10 kpl erä 8,50 euroa/kpl, colleget 16 euroa/kpl
PAITAKLUBI
Mistä sähkö tulee?... Pistorasiasta!
Uudenmaankatu 44, Hki 12, tunnelin suussa
Pistorasioiden lisäksi toimitamme
- sähkötyöt ja -suunnittelun,
- sähkösaneeraukset,
- antenniverkot,
- tietoverkkokaapeloinnit,
- hälytin- ja kameravalvontajärjestelmät.
Pyydä tarjous tekstiviestillä 0400 432142 tai soita
Ks. Google: Paitaklubi hinnasto
Rakennuskonsultointi
Ismo Kunttu Oy
Napocom Oy
Laukkatie 3
04220 Kerava
Urheilukatu 28 A 10
00250 Helsinki
puh. 0400 812 915
[email protected]
Jukka Ikonen
puh. 0400 477 190
[email protected]
www.napocom.fi
KAPSÄKIN KULMASSA
Miten enkeleitä vietellään
Erikoismiehet
to 7.4. / pe 15.4. / to 28.4.
klo 19 • Liput: 24/18€
su 17.4. klo 15 • Liput: 18/10€
Brechtin lyriikkaa suomalaisin sävelin
Hämärän lapsi
Voiko lihava ystävystyä laiheliinin
kanssa?
KLUBIT
L. Onervan runoja Anna-Mari
Kähärän sävellyksinä
pe 29.4. klo 19 • Liput: 24/18€
Ruuskanen Railio Klubi
Sielukkaita artisteja akustisesti
Operetin juhlaa
Kapsäkin perinteinen vappukonsertti
to 14.4. Mikko Kuustonen
to 12.5. Ruuskanen, Railio & Strings
klo 20 • Liput: 15€
la 30.4. klo 19
Liput: 30/24€ (sis. lasin kuohuviiniä)
Viihdytysjaosto
LAPSILLE
Yrjänä Sauros ja Tommi Lindell
vieraineen
Lelukaupan laulukirja
la 16.4. klo 20 • Liput: 15€
Varaukset: liput@kapsakki.fi
su 10.4. klo 15 • Liput: 18/10€
Lue lisää – www.kapsakki.fi
Parhaat lastenlaulut pirteässä paketissa
Musiikkiteatteri Kapsäkki Hämeentie 68 [email protected] (09) 260 0907 LIPUT: lippu.fi tai p. 0600 900 900 (1,75€/min.+pvm) tai 1h ennen ovelta.
•
28
Keski-Helsingin musiikkiopisto
Kapsakki_Trioli_190x135_022011.indd
1
•
Trioli 2011
•
•
2.2.2011 18.00
Teksti/toim.
ja
kuva
Päivi
Kari
Teksti/toim.
Teksti/toim.ja
jakuva
kuvaPäivi
PäiviKari
Kari
Monenlaista
Monenlaista hetkeä
hetkeä tulee
tulee eteen
eteen soittoharrastuksen
soittoharrastuksen parissa.
parissa.
Oletko
esimerkiksi
ennen
kuullut
Oletko esimerkiksi ennen kuullut viululemmikeistä?
viululemmikeistä?
Keväällä,
kun
kärpäset
alkavat
Keväällä,
Keväällä,kun
kunkärpäset
kärpäsetalkavat
alkavat
surista
ikkunoilla,
oli
eräs
utesurista
suristaikkunoilla,
ikkunoilla,oli
olieräs
eräsuteutelias
pörrääjä
löytänyt
Hannahin
lias
liaspörrääjä
pörrääjälöytänyt
löytänytHannahin
Hannahin
viulun
ja
kävellyt
sen
aukosta
viulun
viulunja
jakävellyt
kävellytsen
senaukosta
aukosta
sisään.
Pöristyään
aikansa
sisään.
sisään.Pöristyään
Pöristyäänaikansa
aikansa
puukodissaan
se
ilmeisesti
huopuukodissaan
puukodissaanse
seilmeisesti
ilmeisestihuohuomasi,
ettei
löydä
enää
ulos
ja
masi,
ettei
löydä
enää
ulos
masi, ettei löydä enää ulosja
ja
tuupertui
kaikukopan
pohjalle.
tuupertui
tuupertuikaikukopan
kaikukopanpohjalle.
pohjalle.
Hannah
oli
kotona
ja
oli
juuri
Hannah
Hannaholi
olikotona
kotonaja
jaoli
olijuuri
juuri
ryhtymässä
harjoittelemaan
ryhtymässä
ryhtymässäharjoittelemaan
harjoittelemaan
viululäksyjään,
kun
hän
kuuli
viululäksyjään,
viululäksyjään,kun
kunhän
hänkuuli
kuuli
soittimestaan
outoa
ääntä.
soittimestaan
soittimestaanoutoa
outoaääntä.
ääntä.
Hän
katsoi
sisään
ja
huomasi
Hän
Hänkatsoi
katsoisisään
sisäänja
jahuomasi
huomasi
siellä
ison
kärpäsen.
Viulua
siellä
ison
kärpäsen.
siellä ison kärpäsen.Viulua
Viulua
ravisteltiin
ja
heiluteltiin,
ja
ravisteltiin
ja
heiluteltiin,
ravisteltiin ja heiluteltiin,ja
ja
kärpäsmöykkyä
ongittiin
kynsin
kärpäsmöykkyä
kärpäsmöykkyäongittiin
ongittiinkynsin
kynsin
ja
pinsetein.
Opettajakin
yritti
ja
japinsetein.
pinsetein.Opettajakin
Opettajakinyritti
yritti
viulutunnilla,
mutta
eihän
se
viulutunnilla,
viulutunnilla,mutta
muttaeihän
eihänse
se
sieltä
mihinkään
lähtenyt.
Kahisieltä
sieltämihinkään
mihinkäänlähtenyt.
lähtenyt.KahiKahisisivain
vain
vähän.
Lopulta
opettaja
si
vainvähän.
vähän.Lopulta
Lopultaopettaja
opettaja
ehdotti,
että
se
voisi
olla
ikään
ehdotti,
ehdotti,että
ettäse
sevoisi
voisiolla
ollaikään
ikään
kuin
lemmikki,
ja
sillehän
voisi
kuin
lemmikki,
ja
sillehän
kuin lemmikki, ja sillehänvoisi
voisi
antaa
nimen.
Niin
kärpäsestä
antaa
antaanimen.
nimen.Niin
Niinkärpäsestä
kärpäsestä
tuli
Otto.
tuli
tuliOtto.
Otto.
Nimensä
viulukärpänen
sai
Nimensä
Nimensäviulukärpänen
viulukärpänensai
sai
yhden
Hannahin
esikuvan,
yhden
yhdenHannahin
Hannahinesikuvan,
esikuvan,
viulisti-Oton
mukaan,
joka
on
viulisti-Oton
viulisti-Otonmukaan,
mukaan,joka
jokaon
on
konserteissa
ihastuttanut
monia
konserteissa
ihastuttanut
monia
konserteissa ihastuttanut monia
soitollaan.
Hannah
jatkoi
soitsoitollaan.
soitollaan.Hannah
Hannahjatkoi
jatkoisoitsoittamista
viulullaan,
kurkisti
vain
tamista
tamistaviulullaan,
viulullaan,kurkisti
kurkistivain
vain
joskus
Ottoa,
kun
otti
viulun
joskus
joskusOttoa,
Ottoa,kun
kunotti
ottiviulun
viulun
esille.
Eikä
Otto-muusa
yhtään
esille.
esille.Eikä
EikäOtto-muusa
Otto-muusayhtään
yhtään
häirinnyt
viulussa.
Ihan
hiljaa
se
häirinnyt
häirinnytviulussa.
viulussa.Ihan
Ihanhiljaa
hiljaase
se
pysyi,
ja
sointikin
oli
ihan
hyvä.
pysyi,
pysyi,ja
jasointikin
sointikinoli
oliihan
ihanhyvä.
hyvä.
Otto
ehti
olla
lemmikkinä
Otto
Ottoehti
ehtiolla
ollalemmikkinä
lemmikkinä
monta
kuukautta,
kunnes
viulu
monta
kuukautta,
monta kuukautta,kunnes
kunnesviulu
viulu
sitten
syksyllä
käytiin
vaihtasitten
syksyllä
käytiin
vaihtasitten syksyllä käytiin vaihtamassa
isompaan.
Hannahin
uumassa
massaisompaan.
isompaan.Hannahin
Hannahinuuuudessa
viulussa
ei
asusta
ketään,
dessa
dessaviulussa
viulussaei
eiasusta
asustaketään,
ketään,
mutta
jossain
päin
maailmaa
mutta
muttajossain
jossainpäin
päinmaailmaa
maailmaa
soittelee
Oton
uusi
omistaja.
soittelee
soitteleeOton
Otonuusi
uusiomistaja.
omistaja.–––
Mahtaakohan
olla
huomannut,
Mahtaakohan
Mahtaakohanolla
ollahuomannut,
huomannut,
että
hänen
viulussaan
loikoilee
että
ettähänen
hänenviulussaan
viulussaanloikoilee
loikoilee
viime
kevään
kärpänen?
viime
kevään
kärpänen?
viime kevään kärpänen?
Trioli
2011
Keski-Helsingin
musiikkiopisto
29
Trioli
Trioli2011
2011Keski-Helsingin
Keski-Helsinginmusiikkiopisto
musiikkiopisto29
29
SOITTO ALKAA ÄFFÄSTÄ!
VANTAAN SUUrMYYMÄLÄ AVATTU!
Kors
Kaisaniemi
Rauhankatu
Kirkkokatu
Itäkeskus
a
Sto
e
anti
linn
n
Turu
äylä
ja
atu
ank
ket
mar
City
kuja
byn
Asi
akk
uja
ink Gigantti
pek
katu
aan
Lyy
Vis
kka
Asia
tu
u
sak
katu
Itä
KAISANIEMI
ka
byn
Vis
Itäv
Han
Kluuvikatu
Yliopistonkatu
Aleksanterinkatu
u
polk
nan
nlin
Snellmaninkatu
men
katu
e
anti
Puhos
Turu
Unioninkatu
Mikonkatu
Ateneumink.
nie
isa
Ka
Vuorikatu
Rautatientori
Fabianinkatu
Vilhonkatu
holm
Yrjö-Koskisen Katu
i
erkk
m
Maa
atu
onk
rtan
ka
ppa
Kau
ITÄKESKUS
ESPOO
VANTAA
TUrKU
KUOPIO
HENKILÖKOHTAINEN MUSIIKKIKAUPPASI
HELSINKI KESKUSTA Kaisaniemenkatu 7 HELSINKI ITÄKESKUS Korsholmantie 2 ESPOO Martinsillantie 10
VANTAA Antaksentie 4 TUrKU Eerikinkatu 4 KUOPIO Kauppakatu 39 NETTIKAUPPA www.f-musiikki.fi
Tarjoamme jousisoitinalan
asiantuntemusta ja ammattitaitoa
aloittelijoille sekä ammatti-
Risto Vainio Oy
Apollonkatu 21
00100 Helsinki
Finland
p. 09 447 226
www.ristovainio.com
[email protected]
Avoinna: ti-pe 9.00-17.00, la 9.00-16.00
30 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011
Mukaan musiikkiin
Oppilaaksi musiikkiopistoon
Kuva Veikko Somerpuro
Solistiset aineet: viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso, huilu, klarinetti, oboe, fagotti, saksofoni,
trumpetti, pasuuna, piano, harmonikka, kantele, kitara ja sävellys
Bändilinja: (yksilöopetus & bändit)
sähkökitara, sähköbasso, koskettimet, rummut ja pop & jazz -laulu
1. vaihe 1.4.–4.5. Ilmoittautuminen pääsykokeisiin: www.khmusiikki.fi->Näin ilmoittaudun
2. vaihe ti 10.5. Soivan Talon ilta: harjoitustestit, tiedotustilaisuus, soitinesittelyt
3. vaihe 30.5.–1.6. Yksilötestit ja haastattelut (oma aika nähtävissä netistä 6.5.–>)
Ryhmäopetusta
Muskarit
Yhteismusisointia
l
Soittoniekat: rytmikästä yhteismusisointia 6–8-vuotiaille
l Jousi- ja puhallinorkesterit (pieni soittonäyte)
Tiedustelut ja ennakkoilmoittautumiset puhelimitse
0–5-vuotiaiden musiikkileikki
5–6-vuotiaiden musiikkileikki-kanteleryhmät
l 6–8-vuotiaiden soittoniekkaryhmät
Kevään ennakkoilmoittautuminen 1.4.–22.5.
verkkosivujen kautta.
Laulua
l Lapsikuoro Tinttaralla 6–12-vuotiaille
Pienimuotoinen laulunäyte to 19.5., ajanvaraus etukäteen
puhelimitse
l Pop & jazz -lauluklinikka ja -yhtyelaulu yli 15-vuotiaille
Pyrkiminen pääsykokeissa, ks. yllä
l
l
l Päiväkotimuskarit:
Musiikkileikkiä järjestetään myös päiväkotitoiminnan
yhteydessä, tiedustelut rehtorilta.
l Erityisryhmät muskari- ja kouluikäisille:
tiedustelut musiikkiterapeutti Petriina Auramo, p. 040 506 4130
Musiikin perusteita
Musiikkitieto ja -taito, teoria, säveltapailu, harmoniaoppi
Tiedustelut syksyn ryhmäpaikoista: (09) 7001 9522
Lisätietoja: www.khmusiikki.fi->opetus
Keski-Helsingin musiikkiopisto
Helsinginkatu 3–5, 00500 Hki
toimisto (09) 7001 9520, 7001 9522
rehtori 050 511 2266
[email protected]
www.khmusiikki.fi
Kesämusisointia Päivölässä!
Tervetuloa Keski-Helsingin musiikkiopiston
XXIII-musiikkileirille Päivölän kansanopistolle
Valkeakoskelle 31.7.–7.8.2011
Kuva Päivi Kari
Opetus: viulu, alttoviulu, sello, huilu, pasuuna, kitara,
piano sekä kamarimusiikki, yhtyesoitto, orkesteri,
musiikinteknologia
Leirimaksuun sisältyy täysihoito, yhteissoitto/pianisteilla
soitto- tai musapaja ja yksilöopetusta (7 pv) 30 min/340 €
tai 45 min/410 €.
Lisämaksullinen opetus: sivuaine (6 pv) 30 min/130 €,
soittopaja ja musapaja (musiikintekoa tietokoneen
avulla) pienryhmässä 65 €
Perheet voivat tulla mukaan leirille (täysihoitomaksu).
Lisätietoja ja haku: www.khmusiikki.fi
Ilmoittautuminen: pe 29.4. mennessä Keski-Helsingin
musiikkiopistolle
Tiedustelut: Petri Aarnio, leirin johtaja, p. 050 511 2266,
[email protected]
Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 31