Musiikki ja liike - Keski-Helsingin musiikkiopisto

Trioli
www.khmusiikki.fi
Keski-Helsingin musiikkiopiston lehti
Musiikki ja liike
Minustakin maestro!
N OPISKELUUN
o-Neuvonen
– Eeva Sarmant
SKOLAN
– Anja Saari
FINSKA PIANO
Ritva Lehtelä
PIANOKOULU
Preludium
SUOMALAINEN
in
säe sty kse
Pictures for
Piano
Piano
Magic Chords
For Elf Fingers
grar
a
inen
(ilmestyy elokuuss
Antti Hakkara
en aakkoset
Vapaan säestyks
Piano soikoon!
Sonatas and
Sonatinas for
Piano
INEN
SUOMA LA
OULU
K
O
N
A
I
P
Let's play
2009)
A LKU SOIT
OSKOLA N
FINS KA PIAN
PREL UDIU
-26128-6
7861
OOL
PIANO SCH
PREL UDE
1015
www.wsoy.fi
 ja toiminnallisuutta painottava opas
niin musiikkiopistolaisille kuin
muille sointusäestyksestä kiinnostuneille ja säestystaitoja työssään
tarvitseville.
WS OY
P iano
soikoon!
aakkoset
ISBN 978-951-0
TO
FINNISH
M
WSOY
AAKKOSET
Vapaan sä
estyksen
WS OY
Ritva Lehtelä, Anja Saari, Eeva
Sarmanto-Neuvonen
����� ����
�
SUOMALAINEN PIANOKOULU
Miika Snåre
 pohja pianonsoiton opiskeluun.
TRUBADUURIN
Alkusoitto, 1 ja 2
KOMPPIKIRJA
Kristiina Jääskeläinen, Jarkko Kantala,
Suomalainen Pianokoulu , uud. laitos ilmestyy .
 opas kitarasäestykseen. Sointujen ja komppirytmien
opiskelua täydentää monipuolinen katsaus musiikin eri tyylilajien ominaispiirteisiin ja -poljentoihin.
Eeva Sarmanto-Neuvonen
ANNA SOIDA.
kuusikielisen parissa.
Oppilas etenee kokonaisten aukeamien kautta, joista jokainen
muodostaa yhden oppitunnin. Hän voi seurata omaa edistymistään
opeteltujen sivujen määrästä ja saa lopuksi diplomin soittotaidoistaan.
KITARAKOULU on visuaalisesti selkeä. Sen nuottikuvat ovat
isokokoisia ja opetus etenee johdonmukaisesti.
eg
er c
r a nt
Kari Jämbäck
2/3
Kari Jämbäck
KITARAKOULU
klassisen kitaransoiton peruskurssi
KITARAKOULU
klassisen kitaransoiton peruskurssi
z
Päällys Kristi
na
S
����
Aikuispianokoulu.
1/3
KITARAKOULU on tehty kaikille soittajille, jotka ottavat ensiaskeleitaan
Susanna Ert
olahti-Mert
anen
Musiikkiseik
Musiikkise
ikkailu 1
a.
a lukutaito
a,
dytään säve
llajeihin.
ainen mus
iikin
wsoy
1164
Mertanen
Kari Jämbäck
MUSIIKKISEIKKAILU 1
 ja johdonmukainen kokonaisuus kitaransoiton perusopintoihin.
KITARAKOULU 1/3, 2/3 JA 3/3
OPETTAJAN OPAS
Opettajan opa
s
ailu 1
www.musiikkiseikkailu.com
WSOY
WSOY
Viulukoulun toisessa osassa jatketaan
viulunsoiton perustekniikan, musiikillisen mielikuvituksen
ja ilmaisun kehittämistä. Tutustutaan uusiin sormiryhmittelyihin,
sävellajeihin ja improvisointiin. Myös yhteissoiton merkitystä korostetaan.
Viulukoulun kappalevalikoima koostuu lastenlauluista, vanhoista kansanlauluista,
klassisista sävelistä, joululauluista sekä eri maiden kansanmusiikista. Säestykset
vaihtelevat niin vaikeusasteiltaan kuin tyyleiltään ja totuttavat pienen
viuluoppilaan harmonioiden ja rytmien värikkääseen maailmaan.
Sirpa Lannes-Tukiainen
Leena Kiiski–Tarja Manninen
Viuluni soi
VIULUKOULU 2
Viulukoulun sävelten tahdissa oppiminen on
ennen kaikkea hauskaa!
Sirpa Lannes-Tukiainen on Sibelius-Akatemian viulunsoiton lehtori ja viulupedagogiikan
vastuuopettaja. Hän on myös tunnettu viulutaiteilija ja orkesteri- ja kamarimuusikko.
Leena Kiiski toimii viulunsoiton opettajana Länsi-Helsingin ja Tarja Manninen Keski-Helsingin
musiikkiopistossa. Heillä on vuosien kokemus työskentelystä pienten lasten kanssa.
WSOY
Susanna Erto
lahti-Mertan
en
ISBN 978-9510-35970-9
www.wsoy.fi
78.28
Musiikkiseik
k
Viuluni soi johdattaa lapsen
viulunsoiton maailmaan luontevasti ja hauskasti.
Se hyödyntää lapsen omaa luovuutta ja mielikuvitusta.
Viuluni soi on koottu enimmäkseen tutuista lastenlauluista.
Kappaleissa mukana olevat sanat innostavat laulamaan ja tukevat samalla rytmin
omaksumista ja edistävät näin kappaleen oppimista. Tyyliltään erilaiset säestykset
totuttavat lapsen monipuoliseen harmonia- ja rytmimaailmaan.
Viuluni soi sisältää myös leikinomaisia harjoituksia ja pelejä, jotka helpottavat
oikean soittotavan ja teoreettisten perusasioiden omaksumista.
Viulukoulun loppuun on koottu ohjeita ja ideoita opettajalle.
Viuluni soi on suunnattu lähinnä pienille vasta-alkajille,
mutta sopii hyvin myös oheis- ja nuotinlukumateriaaliksi jo jonkin aikaa
soittaneille.
WSOY
Musiikkiseik
kailu 1 – Ope
ttajan opa
s
WSOY
Musiikkis
eikkailu 1
vie musiikinh
arrastajat
matkalle,
iloiselle ja
jossa musi
innostava
ikin perusteet
lle
tulevat tutui
ja säveltapa
ilua kohtaan
ksi ja uteli
aisuus teori
herää huom
aa
aamatta.
Musiikilli
sia perustaito
ja, musiikin
joitellaan
kirjoittam
monin eri
ista ja luku
tavoin. Niide
taitoa, harn rinnalla
intervalle
perehdyt
ihin sekä
ään sävellajei
muihin kesk
hin,
eisiin elem
Musiikkis
entteihin.
eikkailu 1
nettisivus
toineen on
perusteid
uudenaika
en oppimate
inen musi
riaali, joka
ikin
kattaa 1. peru
Kirja sove
ltuu musi
stason kurs
ikkiopisto
sisisällön.
jen, -oppilaito
ja musiikkilu
sten, kurs
okkien opet
sien, kuor
usmateria
ojen
mioimaan
aliksi, mutt
WSOY
myös itseo
a siinä on
pyritty huopiskelevan
tarpeita.
Tämä opet
tajan opas
sisältää malli
tuksiin sekä
vastaukse
t oppilaan
lisäohjeit
a ja vinkk
kirjan harjo
ejä niiden
iseen on koot
toteuttam
tu yleisiä
iseen. Lisäk
huomioita
si oppaamusiikin
MuM Susa
perusteid
nna Ertolahtien opettami
Mertanen
sesta.
kin perusteid
on Espoon
en lehtori
musiikkio
piston musi
ja ainejohta
ija.
 ja iloinen
seikkailu musiikin perusteisiin. Kiinnostus musiikin teoriaa ja säveltapailua
kohtaan herää kuin huomaamatta.
VIULUNI SOI 2
Susanna Erto
lahti-Merta
nen
VIULUNI SOI
kiopiston
1164
MUSIIKKISEIKKAILU 1,
Susanna Erto
lahti-Merta
nen
kurssisisällön
.
ien, kuoroje
n
n pyritty huo
-
wsoy
Susanna Ertolahti-
kailu 1
e ja innostav
alle
a uteliaisu
us
5166-6
Seapearls for
SÄESTYKSEN
n
n aak kos
et
y.fi
1–2
Happy Animal
Anna soida
Antti Hakk
araine
0-7
Activity Books
För tomtefin
PIANO SOIKOON!
Vap aan
usiikki-
vone n
Volumes 1–3
o-Marvia
piano
– Liisa Aroheim
sonatiner för
o-Neuvonen
Sonater och
Eeva Sarmant
pianolle
ja sonatiineja
Sonaatteja
nen
Sarmanto-Neuvo
Kantala – Eeva
inen – Jarkko
Spela på
Kristiina Jääskelä
än
Sarm anto -Neu
Prelude
Miikkulainen
r för piano
Glada djurbilde
o-Neuvonen
Eeva Sarmant
Tonttusormille
VAPAAN
Saar i – Eeva
FINNIS
1–2
Antti Hakkarainen
IKO ON !
estä
rvitseville
elä – Anja
Ritva Leht
LEARNERS
L
H PIANO SCHOO
inen
– Leena Miikkula
för piano
o-Neuvonen
Havspärlor
Eeva Sarmant
pianolle
Merihelmiä
inen
– Leena Miikkula
ackorder
o-Neuvonen
Förtrollade
Eeva Sarmant
Taikasoinnut
PIA NO SO
opas
Sysselhäften
– Leena
o-Neuvonen
Eeva Sarmant
ia pianolle
Iloisia eläinkuv
nen
set
ppimäärä
FOR PIANO
Volymer 1–3
Alkusoitto
Osat 1–3
inen
Kristiina Jääskelä
1–2
Puuhavihkot
An tti Ha
kka rai
n!
ainottava
STUDIER
FÖR PIANO
PIANONSOITO
WSOY
1168
WSOY
1177
Sirpa Lannes-Tukiainen, Leena Kiiski,
Tarja Manninen
VIULUNI SOI 1, VIULUNI SOI 2
 soittajan luovuutta ja mielikuvitusta hyödyntävä ja tukeva oppimateriaali viulunsoiton perustekniikan
ja ilmaisun kehittämiseen.
SELVÄT SÄVELET MUSIIKKI- JA KIRJAKAUPOISTA!
Helli Seppä
Tässä Triolissa
Trioli-lehti 2010
24. vsk
Julkaisija
Keski-Helsingin musiikkiopiston
kannatusyhdistys ry.
Päätoimittaja
Petri Aarnio
Toimituspäällikkö
Päivi Kari
Toimituskunta
Petri Aarnio
Lea Einiö
Päivi Kari
Ulkoasu
Merja Lensu
Kannen kuva
Veikko Somerpuro
Kuvassa Otto Veltheim
Toimitus
Keski-Helsingin musiikkiopisto
Helsinginkatu 3–5
00500 Helsinki
p. (09) 7001 9522
Painopaikka
Forssan kirjapaino
ISSN 0786-2598
Musiikkia, liikuntaa
6 Alussa oli rytmi?
7 Pogoaminen ja painovoima
8 Iloa musiikkiliikunnasta
Muoto muuttuu
26 Sävelistä sanoiksi
28 Musiikkia viittoen
29 Pulmakulma
Liike, luovuuden lähde
11 Tekemisen viisaus
14 Lapsi liikkuu tilassa
16 Aivot vireeseen
Mukaan musiikkiin
31 Ilmoittautuminen ja oppilas
valinnat
31 Kesämusisointia Päivölässä
Yksilöstä yhteisöön
19 Ope ei sammaloidu
22 Kuka maksaa viulut?
24 Yhteiset sävelet
Trioli-lehti tehdään talkoovoimin
ja painetaan ilmoitustuotoilla.
Lämmin kiitos kaikille ilmoittajille
ja lehden tekoon osallistuneille!
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 3
Kors
Kaisaniemi
ku
npol
na
nlin
Viertopolku
ja n
tie
atu
atu
ket
ank
in
pek
jantie
mar
City
kujaantti
Gig
kki
ja
u
nkat
kkaa
Asia
Lyy
ynku
Visb
kka
Asia
ata
k
byn
tu
Itäka
ja
KAISANIEMI
Tuohim
äki
ylä
Itävä
ka
tie
aku
Aleksanterinkatu
Itäkeskus
a
s
Han
Kluuvikatu
Yliopistonkatu
Sto
nan
nlin
Turu
ke n
Kirkkokatu
Kas
Rauhankatu
Vis
Snellmaninkatu
men
katu
Puhos
Turu
Unioninkatu
Mikonkatu
Ateneumink.
nie
isa
Ka
Vuorikatu
Rautatientori
Fabianinkatu
Vilhonkatu
e
anti
holm
Yrjö-Koskisen Katu
ka
ppa
Kau
mer
Maa
rtan
ITÄKESKUS
Aherta
atu
onk
ESPOO
TURKU
VANTAA
HELSINKI KESKUSTA: Kaisaniemenkatu 7, Helsinki. (09) 618 511, www.f-musiikki.fi, [email protected]. Ark 10–19, la 10–16.
HELSINKI ITÄKESKUS: Korsholmantie 2, Puhos, Helsinki. (09) 730 070, [email protected]. Ark 10–18, la 10–15.
ESPOO: Kaskenkaatajantie 5, Tapiola, Espoo. (09) 4555 299, [email protected]. Ark 10–18, la 10–15.
VANTAA: Retail Park, Antaksentie 4, Vantaa. (09) 7599 110, www.musafasu.fi. Ark 10–19, la 10–16.
TURKU: Eerikinkatu 4, Turku. (02) 4811 211, fax (02) 4811 200, [email protected]. Ark 10–18, la 9–15.
NETTIKAUPPA: www.f-musiikki.fi
Tarjoamme jousisoitinalan
asiantuntemusta ja ammattitaitoa
aloittelijoille sekä ammattilaisille.
Tervetuloa!
Risto Vainio Oy
Saara Vuorjoki
Liikuttaako musiikki?
Musisoivan ihmisen tarvitsemat kyvyt ovat moninaiset. Niihin kuuluu tärkeimpänä varmaankin musiikillinen hahmotuskyky, mutta se ei yksinään riitä. Ilman
jotain välinettä ja taitoa, jolla mielessä olevat musiikin liikkeet saatetaan muiden kuultavaksi, muusikko
on mykkä.
Ehkä soittamisen harjoittelu ja urheilu eivät olekaan
niin kaukana toisistaan, kuin saattaisi olettaa. Liikeratojen hiomiseksi tarvitaan tuhansia toistoja, jotta lopputulos on onnistunut. Vaikea muuttuu helpon näköiseksi ja kuuloiseksi.
Oman kehon hallintaa ja musiikin rakenteita opimme liikkumalla. Musiikkileikkikoulussa liike on läsnä,
ja musiikkiliikunnan avulla lapsen on helppo hahmottaa tilaa ja aikaa. Musiikin ajassa etenevä aineeton
arkkitehtuuri muuttuu helpoksi ymmärtää.
soittimia ja lapsiaan. Siinä kuluu myös rahaa, mutta
kyllä musiikista ja musiikkikasvatuksesta ollaan valmiita
myös maksamaan.
Musiikkiesityksen taustalla on valtaisa määrä erilaisia
vaiheita, ennen kuin ääni lopulta liikkuu kuulijan korvaa kohti. Kuulon avulla aistitaan ensimmäiset kokemukset jo ennen syntymää ja viimeiset ennen kuolemaa. Musiikki on muistimme.
Olemme koonneet liikkeen ja musiikin yhteyksistä
oman kollaasimme tämän vuoden musiikkikasvatuslehti Trioliin. Toivomme, että lehtemme saa ajatuksesi liikkeelle.
Musiikki liikuttaa tunteitamme. Luultavasti juuri elämysten vuoksi musiikkia harrastavan lapsen vanhemmat ovat valmiita viemään ja tuomaan, kuljettamaan
Petri Aarnio, rehtori
www.reksin.vuodatus.net
Elämys, oivallus, ilo!
Keski-Helsingin musiikkiopisto on lasten
Päämääränä on oppilaan hyvä musiikkisuhde
Opetusta rikastuttavat oma musiikin tuottami-
ja nuorten musiikkiyhteisö, jossa noin 250
– mahdollisuus hankkia elämälle eväitä taiteel-
nen, musiikin teknologia, taiteiden integrointi
kouluikäistä soitinoppilasta tapaavat viikottain
lisen, taidollisen ja emotionaalisen kasvun
ja ilmaisuopetus.
35 opettajaansa ja lähes 300 musiikkileikkikou-
kautta.
lulaista kokoontuvat 0–8-vuotiaiden perhe- ja
Yhteismusisointi on pienestä pitäen tärkeä
Keski-Helsingin musiikkiopisto on lakisääteisen valtionavun ja Helsingin kaupungin toimin-
osa opetusta. Erilaisten yhtyeiden, bändien
ta-avustuksen piirissä. Opisto antaa taiteen
Yksilö- ja ryhmäopetuksessa yhdistyvät ta-
ja orkesterien ohjelmisto vaihtelee barokista
perusopetuslain laajan oppimäärän mukaista
voitteellinen, lempeän määrätietoinen musiikin
aikamme musiikkiin sekä kansanmusiikista ja
opetusta.
opiskelu ja luova ilmaisu.
maailmanmusiikeista muuhun rytmimusiikkiin.
musiikkileikkiryhmiin.
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 5
teksti
Petri aarnio
Mielemme historiassa
näemme esi-isiemme esi-isät
iltahämärässä nuotion äärellä
tanssimassa rituaalejaan ja
huutelemassa. Alkukantainen
rytmi kumpuaa rummuista, kun
heimo tanssii kohti yötä.
Alkuliike
Ääni
Kuuloaistin avulla ihminen erottelee
ympäristöstään tutut ja vieraat äänet,
jotka hän luokittelee joko vaarallisiksi
tai turvallisiksi. Metsästäjän on täytynyt
tuntea saaliseläinten äänet pystyäkseen
metsästämään elantonsa. Nykyäänkin
esimerkiksi liikenteen melun keskeltä alitajuntamme erittelee ääniä, joita se
sitten tulkitsee nostaen tietoisuuteemme
mahdolliset vaaran äänet.
Entä automekaanikko, joka kuuntelee
asiakkaan auton moottoria ja toteaa, että auto on ”sairas”? Hän kuulee koneen
käynnistä, että kaikki ei ole kohdallaan.
Mekaanikon on siis oltava ”musikaalinen”; erotettava herkät vivahteet moottorin sykkeestä. Kehittyneestä kuuloaistista on hänelle valtavasti apua.
Rytmi
Kolmiloikkaaja keskittyy
ja lähtee juoksuun, tähtää tekemilleen merkeille
ja ponnahtaa ennätystään
kohti. Huippuunsa treenattu
keho tottelee aivojen käskyjä, ja
Päivi Kari
M
ikä piti heimon turhassa
liikkeessä? Varmaankin aikojen alussa turhaa energiankulutusta olisi kannattanut rajoittaa, jotta jaksaa hankkia
päivittäisen ravinnon. Todennäköisesti
rituaalin syntyyn on tarvittu monta tekijää yhdessä, mutta oliko liikkeen perimmäinen alkuunpanija kenties hypnoottinen rytmi, joka sai tanssijat kuluttamaan
viimeisetkin voimanrippeensä?
Kumpi oli ensin: liike vai rytmi? Pakottaako rytmi meidät liikkeeseen vai
antaako liike meille rytmin? Ihmisen perussyke lähtee sydämen sykkeestä. Ihmisalkion sydän alkaa sykkiä hyvin
varhaisessa vaiheessa, jo noin kolmen
viikon ikäisenä. Alkio alkaa liikkua noin
seitsemän viikon ikäisenä.
loikkien pituudet ovat syöpyneet urheilijaan lähtemättömästi. Hyppyjen rytmi
on sama jokaisessa onnistuneessa liikeradassa.
Kestävyysjuoksijan alkukiihdytys siivittää hänen juoksunsa tasaiseen rytmiin, hän totuttautuu siihen ja juoksun
edetessä löytää oikean pulssin. Tällä rytmillä hän jaksaa juosta, kunnes tulee aika tehdä rytminvaihdos ja alkaa loppukiri. Hyvin valittu juoksurytmi kiidättää
hänet maaliin.
Sävel
Muusikko kohottaa trumpetin huulilleen. Hän kuulee mielessään etukäteen
lauseen, jonka aikoo soittaa. Vuosia treenattu kasvolihaksisto jännittyy, ja puhaltamiseen tarvittavat keskikehon lihakset
valmistautuvat supistumaan tarvittavalla voimakkuudella saadakseen ilmamassan liikkumaan juuri oikealla nopeudella. Huulet värähtelevät täsmällisellä
taajuudella. Kuninkaallinen fanCitius,
faari kajahtaa.
altius,
Pianonsoittoa nuorena harrastanut herra on juhlinut ysfortius!
täviensä kanssa, jotka pyytävät
häntä soittamaan. Illanvietosta rohkaistunut mies haluaa tehdä
6 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010
vaikutuksen seurueen daameihin ja uskaltautuu pianon ääreen. Kappale, jonka
hän on harjoitellut monia vuosia sitten,
on hämärästi muistissa, mutta hän tietää,
että hänen kehonsa muistaa vielä kappaleen, jota hän aikoinaan kerta toisensa
jälkeen treenasi. Kädet ja sormet löytävät
paikkansa, ja musiikki kirpoaa kepeästi
kuuluville. Ystävät palkitsevat hänen esityksensä innostuneilla aplodeilla.
Liike
Musiikin tekoon tarvitaan välinettä,
instrumenttia. Soitin tottelee soittajansa tahtoa vain kesyttämällä, vuosien harjoittelulla ja ruumillisella työllä ja toistolla. Motoriikan ja musiikin saumaton
yhteys on välttämätön. Liikkeen estetiikka huipentuu balettitanssijan uhrauksessa; illuusio kehon aineettomasta keveydestä on ruumiillisella työllä hankittu.
Muusikko ilman soitintaan on kuin
urheilija ilman ruumistaan. Ruumiillaan
urheilija ilmaisee liikkeensä äänettömän
musiikin.
Alkuheimo on saavuttanut tanssinsa
huipun. Laskevan auringon kilossa villisti liikehtivät, hiestä kiiltävät ihmiset
ovat kaunista katseltavaa. Liike yhtyy
rytmiin. Keho ja musiikki ovat yhtä. l
J.P. Pulkkinen
Päivi Kari
teksti
Sakari Oramo johti marraskuussa RSO:ta Beninissä,
Beethovenia meren rannalla Afrikassa. Niin kuin
kapellimestarit tapaavat
tehdä, Oramo seisoi selin
yleisöön, joka melusi. Kun
hän kääntyi katsomaan,
tunnelma oli kaikesta liikkeestä ja äänestä huolimatta hyvin keskittynyt. Beethoven ei tuhoutunut, vaikka yleisö ei hallinnut koodia. Koodiin
kuuluu, että arvomusiikkia kuunnellaan kuin luettaisiin kirjaa, hiljaa ja keskittyen. Se on aina hämmästyttänyt minua, sillä olen kasvanut alempien
musiikinlajien parissa. Niihin reagoidaan liikkeellä
ja äännellen, kannustaen kuin urheilijoita.
Tanssivasta ihmisestä näkee, miten selvästi liike on
sukua musiikille. Tästä saumattomasta yhteydestä
minulla on vahvimmat fyysiset muistikuvat 70-luvulta. Laji oli punk, sitä tanssittiin paikallaan hyppien eli pogoamalla. Liikuntana se oli raskasta, ja
sen pysähtyneisyys sai ansaittua vinoilua. Musiikki
eteni kiireellä ja varioi itseään niin vähän, että lähdöstä edettiin maaliin samassa järjestyksessä. Dynamiikkaa ei tunnettu. Energiaa oli hirvittävästi,
sitä olisi voinut jakaa aneemisemmille esiintyjille
lopputuloksen kärsimättä.
Pogoaminen on primitiivisin muoto siitä, mistä
musiikissa, tanssissa ja liikunnassa on kyse: painovoiman kukistamisesta, keveyden ja painottomuuden kokemuksen tavoittamisesta. En ole pogonnut
vuosikymmeniin, tanssinut muilla tavoin kylläkin.
Pakko onkin, sillä ajan mittaan painovoima alkoi
tuntua henkilökohtaiselta, juuri minuun kohdistuvalta fysiikan lailta. Painottomuutta olen alkanut tavoitella jalkapalloilun, pyöräilyn ja juoksun
avulla. Keveys ei ole mikään helppo juttu, se löytyy vasta väsymyksen ja kivun ja tuhansien toistojen jälkeen. Sama pätee niin henkisissä ja fyysisissä pyrkimyksissä, kirjoittamisessa, soittamisessa
tai urheilussa, sama juttu kaikissa. Yritän ja epäonnistun. Yritän uudelleen, epäonnistun kenties paremmin.
Ammattimuusikon ja -urheilijan täytyy olla riittävän mielikuvitukseton ja riittävän kärsivällinen, jotta hän voi kestää
tarvittavan määrän toistoja.
Mielikuvitustaan hän alkaa toteuttaa vasta niiden jälkeen ja
kumoaa parhaimmillaan painovoiman. Esimerkiksi FC Barcelonan taiturien
pelatessa tasapaino ja sommittelu, rytmi ja vauhti luovat illuusion siitä, ettei maalinteko olekaan
pääasia. He ikään kuin toteavat, että juoksemme ja
pyörittelemme palloa tässä ihan omaksi ja teidän
iloksenne. Pelin ajan katsoja unohtaa, että useimmat heistä ovat vain liikaa rahaa saaneita nuoria
poikia, joiden elämä on pelkkää treeniä ja jätkäseuraa. Taito, tai taide, on jo irronnut tekijästään.
Meidän ei tarvitse arvostaa laulajaa henkilönä, jotta voisimme arvostaa hänen taidettaan. Kirjailijan
maailmankuva saattaa olla kammottava, niin kuin
Dostojevskin, silti hänen kirjansa ovat kuolemattomia. Ei taiteilija itseään jalostanut, ainoastaan
taitonsa. Tästä syystä on hyvä pysytellä amatöörinä. Esimerkki huipulta valaiskoon kaikkien harrastelijoiden kevyttä askelta.
Madonnalle annetaan anteeksi kammottava musiikki kaiketi siksi, että hänen median kerrokset
halkaisevassa show’ssaan on niin paljon liikkuvia
osia. Tulee tuntu siitä, että kaikella tällä ihmisten,
tavaroiden ja rahamäärien liikuttelulla on jokin
merkitys, viesti ja tarkoitus. Ja vaikka ei olekaan,
niin konsertista lähtee kevein mielin, kuin olisi sitoutunut suuryrityksen tulostavoitteisiin, mutta parin tunnin pestin jälkeen saa vapautuksen
loppuiäkseen. Madonna joutuu raahaamaan meluisaa, korskeaa ja mylvivää lastiaan pitkin maailmaa hautaan saakka. Puhuiko joku kevyestä musiikista?
Jutun kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 7
teksti
kuvat
Marja-Leena Juntunen
Heta Aho
Musiikkia liik
”Musiikkiliikunnassa minusta
tuli lapsi; kuin olisin palannut
alkujuurilleni, kaikki musiikin
oppiminen tapahtui ilon ja
yhdessä tekemisen kautta,
toiminta imaisi mukaansa.”
musiikkikasvatuksen opiskelija 2009
K
aikilla meistä on oma tapansa
liikkua: liikkeet ovat yksilöllisiä
ja ilmaisevat omaa persoonallisuutta. Musiikkiliikunnassa jokainen voi musisoida omalla kehollaan
omista lähtökohdistaan käsin, musiikillisen osaamisen tasosta riippumatta. Siinä
keho on musiikillinen instrumenttimme.
Kuuntelu, liike, keksiminen
Sana musiikkiliikunta tuo monille mieleen erilaiset laululeikit ja eri maiden ja
aikakausien tanssit. Perinteisesti ne ovatkin osa musiikkiliikuntaohjelmistoa,
jonka kautta oppilaat pääsevät samalla
tutustumaan eri musiikki- ja tanssikulttuureihin. Leikit ja tanssit tuovat paitsi
yhdessä liikkumisen iloa, myös harjoittavat rytmistä liikettä ja vaihtuvia askelmuotoja, tutustuttavat musiikin muotoon ja opettavat hahmottamaan suuntia
ja tilaa.
Tämä musiikkikasvatuksen osa-alue
kätkee kuitenkin sisäänsä paljon muutakin. Musiikkiliikunta voidaan määritellä
kasvatukseksi liikkeen kautta musiikkiin.
Sen erilaisissa harjoituksissa yhdistyvät
kuuntelu, kehon liike ja omat ideat. Oppilaat voivat keksiä ja kokeilla eri tapoja
ilmaista liikkein sitä, mitä he musiikissa
kuulevat; joskus opettajan improvisoima musiikki seuraa oppilaiden liikkeitä. Kuunteluharjoituksissa liike aktivoi
kuuntelukokemuksen ja vahvistaa musiikin ymmärtämistä. Musiikin kuuntelusta tulee syvempi kokemus. Toisaalta liike
ilmaisee, mitä oppilas on kuullut tai ymmärtänyt.
8 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010
”Onko meillä tänään leikkitunti vai soittotunti?” kyselevät oppilaat heti musiikin
perusteiden tunnin aluksi.
– Joka 1-tason tunnin lopussa joko leikimme – tähän luen musiikkiliikunnan – tai
soitamme, kertoo Keski-Helsingin musiikkiopiston opettaja Minna Leinonen.
Ne eivät vie tunnista paljon aikaa, mutta ovat tärkeä osa oppimista ja yhdessä
tekemistä.
kuen
utta
Kehon ka
n on
tietämine
ä.
syvempä
Keski-Helsingin musiikkiopistossa musiikkiliikuntaa käytetään erityisesti musiikin perusteiden tunneilla, esimerkiksi kehorytmiharjoituksina, jolloin keho, liike, ehkä myös
laulu yhdistetään polyrytmeihin ja vaikeat
rytmit opitaan ”vahingossa” hauskalla tavalla. Kun ne on kerran saatu kehomuistiin,
ne on helpompi osata lukea myös nuottipaperilta.
lapsille olikin luonnollista ensin vastaanottaa ja nauttia spontaanisti soivasta
musiikista ja vasta sitten edetä musiikin
analysointiin. Jaques-Dalcrozen mielestä
musiikin opetuksen tuli ensin rohkaista
juuri tätä lapselle tyypillistä spontaania,
intuitiivista kehollista reagointia musiikkiin. Hän ehdottikin, että lapsi saisi ennen soitinopintoja kokea musiikkia koko
kehollaan, oppia liikkumaan, laulamaan
ja kuuntelemaan. Vähitellen kokeilun
kautta syntyneet ideat muotoutuivat
musiikkikasvatusta koskeviksi periaatteiksi, joita Jaques-Dalcroze kehotti seuraavia sukupolvia kehittämään edelleen.
Ilo vahvistaa oppimista
den
Musiikkiliikunta vahvistaa itsey
kokemista.
Mielen ja kehon musiikkia
Kaikki sai alkunsa 1890-luvulla Geneven
konservatoriosta. Sveitsiläinen säveltäjäpedagogi Émile Jaques-Dalcroze (1865–
1950) huomasi, että vaikka hänen oppilaansa olivat hyvin pitkällä soittimensa
teknisessä hallinnassa, heillä oli puutteita
musiikin kuuntelukyvyssä sekä ilmaisussa. Jaques-Dalcroze arvosteli opetuksen
mekaanisuutta ja sitä, että musiikillinen
koulutus keskittyi yksinomaan mielen
toimintojen kehittämiseen. Se ei antanut
oppilaille mahdollisuutta kokea musiikkia kokonaisvaltaisesti. Dalcroze-pedagogiikan lähtökohta voidaankin tulkita
mielen ja kehon erottavan ajattelun varhaiseksi kritiikiksi muusikon ammatin
näkökulmasta.
Jaques-Dalcroze halusi uudistaa musiikkikasvatusta. Hän kokeili harjoituksia, joissa säveltapailuun yhdistettiin kehon liikkeitä, ja huomasi, että oppilaat
lauloivat musikaalisemmin ja tarkemmin. Hän antoi myös oppilaiden liikkua vapaasti improvisoituun musiikkiin.
Kokeilu alkoi musiikin ammattiopiskelijoiden kanssa, mutta pian mukaan
otettiin myös pienet lapset. Siinä missä aikuisopiskelijoiden musiikin kuuntelua ohjasivat älylliset ennakko-oletukset,
Tavoitteena musiikkiliikunnassa on aktivoida koko keho aistimaan, kokemaan ja
sisäistämään musiikkia. Kun havainnot,
toiminta, tunteet ja ajattelu ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa, mielen ja kehon yhteys vahvistuu. Musiikkiliikuntaan sisältyy myös ajatus, että kehollisten
kokemusten kautta tietäminen tapahtuu
syvemmällä tasolla kuin pelkästään käsitteellisen ajattelun kautta tietäminen.
Musiikkiliikunta pyrkii musikaalisuuden herättämiseen ja muusikkouden kehittämiseen laajassa merkityksessä. Samalla tavoitteena on kehittää ihmistä
kokonaisvaltaisesti. Leikin henki ja aktiivinen toimiminen ryhmässä vapauttavat liiasta itsetietoisuudesta. Siitä syntyvä
ilo vahvistaa omaa tahtoa, mielikuvitusta
ja ilmaisukykyä. Positiiviset kokemukset
puolestaan lisäävät halua oppia ja opiskella.
Kiinnostus musiikkiliikuntaa kohtaan
on vuosi vuodelta kasvanut, kun musiikin
ja liikkeen yhdistämisen (musiikki)kasvatukselliset mahdollisuudet ovat tulleet ihmisten tietoisuuteen. On myös ymmärretty, mitä kehollinen ja kokonaisvaltainen
toiminta ja kokeminen voivat parhaimmillaan tuoda: todellista, sisäistettyä tietoa
ja taitoa sekä kykyä soveltaa niitä omalla
luovalla tavalla. l
Musiikkiliikunta on
musiikkikasvatuksen
osa-alue, jota sovelletaan
koulujen musiikinope tuksessa
l teoria- ja säveltapailu opinnoissa
l soitin- ja esiintymisvalmen
nuksessa
l kuoronjohdon, tanssin ja draaman opinnoissa
l varhaiskasvatuksessa
l erityisopetuksessa
l musiikkiterapiassa
l kuorotoiminnassa
l ikäihmisten kanssa
työskenneltäessä.
Musiikkiliikunta kuuluu ajoittain myös kesä- ja työväenopistojen opetustarjontaan.
l
Suomeen musiikkiliikuntapedagogiset ideat rantautuivat suomalaisen tanssitaiteilijan, pianistin ja taidemaalarin
Maggie Gripenbergin välityksellä. Hän osallistui Dalcrozepedagogiikan kursseille kesällä 1910 ja kokemastaan
innostuneena jatkoi opintojaan Jaques-Dalcrozen oppilaana koko seuraavan vuoden. Hänen työtään ovat
jatkaneet Ilta Leiviskä sekä
Inkeri Simola-Isaksson, joka on ansiokkaasti kehittänyt
suomalaista musiikkiliikuntaa, opettanut kymmeniätuhansia lapsia ja aikuisia sekä
kouluttanut opettajia ympäri
Suomea.
Tohtoritutkija Marja-Leena Juntunen toimii
myös Dalcroze-pedagogiikan ja musiikkiliikunnan kouluttajana.
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 9
TArMO rIuTTA
Groove Jazz Violin
(vihko & CD)
Helppoja ja svengaavia
kappaleita viululle ja
pianolle. CD:llä myös
pianosäestykset.
Uutta potkua soittoon
OIKEALLA
OHJELMISTOLLA
HArrI
WESSMAn
Mirabellan
sellovihko
Kymmenen helppoa
kappaletta sellolle ja
pianolle.
SEppO
SIIrALA (sov.)
Souvenir
(vihko & CD)
Rakastetuimmat
suomalaiset sävelet
kitaralle sovitettuna.
Mukana tuleva
CD sisältää vihkon
kappaleet Siiralan
tulkintoina.
rOSSA – SzILVAY
Viulu/Selloviikarit
Kamarimusiikkia nuorille jousisoittajille
Viuluduot
VIcTOrIA
YAgLIng
Kuusi kappaletta lapsille
Viisi miniatyyriä pianolle
Tunnelmallisia ja välillä kirpeitäkin kappaleita
pianonsoiton opiskeluun.
Vocaliisi
Larghetto ja Siciliana
Suosittuja esityskappaleita ja yhteissoittoon innostavaa materiaalia uusintapainoksina. Duovihkot
sopivat hyvin myös viuluryhmien käyttöön.
PL 158, 00121 Helsinki • [email protected]
Uutuuksia edistyneemmille sellisteille – ja
vaihtoehtoja Saint-Saënsin Joutsenelle.
Muista myös FINLANDIA-vihkot pianolle,
viululle ja sellolle.
Myynti: Ostinato, F-Musiikki ja muut musiikkikaupat
Uusi SLSX-myymälä
nyt Helsingissä!
TERVETULOA TUTUSTUMAAN.
Katso kaikki
COLOURSTRINGS-julkaisumme
osoitteesta www.fennicagehrman.fi
Soitin Laine Oy / Helsinki
- puhaltimet, jousisoittimet ja tarvikkeet
- puhallinsoitinkorjaamo
Pohjoinen Rautatiekatu 11
00100 Helsinki
09 - 4366 840
Soitin Laine Software eXperience
- studiotarvikkeet, ohjelmistot, tietokoneet, kaiuttimet...
Pohjoinen Rautatiekatu 11
00100 Helsinki
040 - 4561 260
Soitin Laine Oy / Turku
- puhaltimet, nuotit, jousisoittimet, lyömäsoittimet,
bändisoittimet, tarvikkeet yms.
Maariankatu 10
20100 Turku
02 - 2761 600
Soitin Laine Oy:n Helsingin myymälä on
orkesterisoittimien erikoisliike, mutta tilaamme
Turun myymälästämme bändisoittimia
toiveen mukaan Helsingin myymäläämme
- ilman lisäkustannuksia.
WWW.SOITINLAINE.FI
WWW.SLSX.COM
Veikko Somerpuro
Sari Lapinleimu
(Vain) tekemällä oppii
Käsillä tekeminen ja monipuolinen liikkuminen
tekevät aivoille hyvää. Ne vaikuttavat tiedon
muodostukseen, parantavat ongelmanratkaisukykyä ja kehittävät motoriikkaa, joka on soittotaidonkin perusedellytys.
T
utkija, tietokirjailija, kouluttaja ja konsultti Jaana Venkula ei
jätä ketään kylmäksi. Valovoimainen nainen on jo vuosikymmenien ajan esittänyt valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä ja saanut osakseen
sekä äärimmäistä ihailua että avointa paheksuntaa.
Arvostelu ei ole Venkulaa lannistanut.
Hänen luomansa teoriat ovat osoittautuneet toimiviksi niin yliopisto-, koulu- kuin yritysmaailman arjessa. Hän on
suosittu ja palkittu puhuja, joka tunnustaa viihtyvänsä Finlandia-talon kaltaisilla
suurilla areenoilla. Venkulan esittämiä lähestymistapoja ja teorioita on esiintynyt
myös kansainvälisessä tiedemaailmassa –
joskin harvakseen ja yleensä kymmenenviidentoista vuoden viiveellä.
Kirsi Tuura
teksti
Yksi Venkulan lempilapsista on
tekemisen ja tietämisen välinen
suhde. Hän ei hyväksy tiedon ja
taidon erottamista toisistaan, eri
maailmoiksi – eikä ajatusta siitä, että kun ihminen ensin tietää asiat, hän kykenee sen jälkeen toimimaan tietonsa mukaan.
– Työskenneltyäni pitkään yliopistossa tieteentutkijana totesin, että tieto ei
luo tekemistä vaan päinvastoin: kun ihminen saa liikkeelle käytännön toiminnan, se alkaa vaikuttaa tiedon muodostukseen. Tämä päti ja pätee edelleen niin
opiskelijoihin, professoreihin kuin luovan alan ihmisiin heidän sosiaalisesta ja
taloudellisesta taustastaan riippumatta,
hän sanoo.
– Parasta aivojen kehittymisen kannalta
on sellainen motorinen toiminta, joka on
taannut ihmislajin hengissäpysymisen,
sanoo Jaana Venkula.
Aivot vaativat vaikeuksia
Muun muassa Richard Louv on koonnut kirjaksi tutkimustuloksia, jotka todistavat luonnossa leikkimisen tärkeyden lapsen kehittymiselle. Last Child in
the Woods -nimisessä kirjassa todetaan,
että vapaa leikki metsässä on huomattavasti kehittävämpää kuin tiettyyn muo-
u
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 11
Veikko Somerpuro
Oboistit ja fagotistit askartelevat
soittimen suukappaleet eli röörit itse.
Jaana Venkula, Fluctuale Consulting
l Sosiaalipsykologi (VTL, FM) ja
tietokirjailija, vapaa tutkija, kouluttaja ja konsultti
l Tutkimus- ja opetusaiheita: toiminnan yhteys tiedonmuodostukseen ja ymmärtämiseen,
ajattelutaito ja luova ongelmanratkaisu sekä organisaatioiden
kehittäminen
l Tietokirjoja mm. Tietämisen
taidot (1988), Fair Play jalkapallon sieluna ja käytäntönä (1998),
Taiteen välttämättömyydestä
(2003), Epävarmuudesta ja varmuudesta (2005), Tekemisen taito (2005) sekä Kysymisen taito
(2007)
12 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010
Ei musisointia ilman
motoriikkaa
Elina Kivelä-Taskinen on ensimmäiseltä ammatiltaan liikunnanopettaja,
toiselta ammatiltaan tanssija ja (vasta)
kolmannelta ammatiltaan musiikinopettaja. Hän on yhdistänyt liikunnan ja
musiikin rytmiikaksi, jota hän on opettanut niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kokemusta musiikkiliikunnan ja
rytmiikan opettamisesta on kertynyt yli
30 vuoden ajalta.
Venkulan tavoin myös Kivelä-Taskinen kannustaa lapsia pihaleikkeihin.
Hän toteaa, että ne tarjoavat mahdollisuuden kaikkien motoristen perustaitojen kehittymiselle.
– Ilman näitä motorisia perustaitoja
sekä iän ja harjoituksen myötä kehittyvää hienomotoriikkaa ihminen ei pysty
soittamaan tai laulamaan. Tämä on helpompi käsittää konkreettisen esimerkin
avulla: puhe- tai lauluäänen muodostamiseen tarvitaan sataa lihasta.
Pitkän linjan pedagogin mukaan nykylapset istuvat aivan liikaa – milloin
koulussa, milloin television tai tietokoneen ääressä.
– Kun istuu takanojassa ja käyttää kahta sormea, peukalotekniikka kyllä kehittyy. Mutta jos lapsen hienomotoriikka
jää tälle tasolle, tilanne on heikko.
Veijo Aulio, Studico
toon ja tapaan sidottu leikkiminen leikkipuistossa.
– Kun lapsi leikkii vapaassa ympäristössä, hän päättää itse, kiipeänkö vai
liunko tuon kiven yli vai kierränkö sen.
Tällaisen lapsen aivoissa syntyy paljon
monimutkaisempia yhteyksiä kuin valmiissa, suunnitellussa leikkiympäristössä puuhastelevalla ikätoverilla, Venkula
perustelee.
Myös musiikin merkitys aivotoiminnalle on korvaamaton – etenkin silloin,
kun instrumenttia soitetaan itse.
– Yhteiskuntafilosofi Albert
Borgmann esitti jo kauan sitten, että vaikka musiikin kuunteleminen miellyttää ja tietyllä
tavalla vaikuttaa meihin, instrumentin soiton harjoittelu on
aivan eri asia: se kehittää vastuuntuntoa, keskittymiskykyä ja
asioiden hahmottamiskykyä.
Tietokoneen ääressä leikkimiseen, pelaamiseen ja chattailemiseen Venkula suhtautuu
kriittisesti. Uusin neurotieteellinen tutkimus todistaa, että
pelkkä sormilla näpyttely on
motorisesti niin yksipuolinen
ja vaatimaton suoritus, että se
ei vaikuta aivoihin mitenkään.
Ahkerasti käyttämillämme istumalihaksilla ei niilläkään ole
merkittäviä yhteyksiä aivoihimme.
– Parasta aivojen kehittymisen kannalta on sellainen motorinen toiminta, joka on taannut ihmislajin hengissäpysymisen. Siis siivoaminen
ja tiskaaminen (bakteereiden ja sairauksien torjuminen), rakentaminen (oma
suoja/koti/maja) ja vaikka ruoan laittaminen (energian saaminen). Tätä kaikkea pitää tehdä, jotta pysymme mukana
reaalimaailmassa tietokoneen näppäilemisen rinnalla.
Kaiken tekemisen ei tarvitse olla mukavaa, päinvastoin.
– Etenkin sellainen motorinen ponnistelu, joka on vastentahtoista mutta tuottaa toivotun tuloksen, on omiaan käynnistämään aivoissa mielihyvähormonien
erityksen. Näiden hormonien tuottaminen on puolestaan yhteydessä ihmisen
ongelmanratkaisukykyyn. ”Curling-vanhemmat”, jotka varjelevat lastaan kaikelta ja päättävät ja tekevät kaiken tämän
puolesta, tekevät siis lapselleen todellisen karhunpalveluksen.
Elina Kivelä-Taskinen, Kultanuotti
l Koreografi, säveltäjä, pedagogi
l Yli 30 vuoden kokemus musiikkiliikunnan ja rytmiikan opettamisesta sekä kotimaassa että ulkomailla
l Kirjoittanut Rytmikylpy-kirjan
Harri Setälän kanssa (2006) sekä
Rytmikylvyn Pikku-kuplat (oppikirja ja CD). Viimeistelyvaiheessa
erilaisten rytmien itseopiskeluun
tarkoitettu DVD.
Koordinaatiota ja oikeita
asentoja
Veikko Somerpuro
Kivelä-Taskinen jakaa motoriikan liikkumis-, käsittely- ja tasapainotaitoon. Hän
toteaa, että soittaminen on liikettä ja käsittelytaitoja, ja että kaikki liikkuminen
vaatii koordinaatiokykyä, toisin sanoen
lihasten ja nivelten yhteistoimintaa.
– Koordinaatiokyky sisältää muun
muassa seuraavat kolme asiaa: erottelukyvyn (paljonko voimaa käytetään),
yhdistelykyvyn (käsien, jalkojen ja/tai
hengityksen yhteistoiminnan) sekä
reaktiokyvyn (joka liittyy yhteissoittoon,
esimerkiksi oman vuoron alkamiseen ja
loppumiseen). Mitä pidemmällä ollaan,
sitä merkityksellisemmäksi koordinaation rooli muodostuu. Taiteilija voi ilmentää sisintään vain, jos hän hallitsee sen,
mitä esittää.
Motoriikkaan liittyy myös soittoasento. Kivelä-Taskisen mukaan se on tärkeä
mitä tahansa instrumenttia soittavalle
mutta korostuu erityisesti laulajalla.
– Yksi tapa hakea oikeaa asentoa on
tasapainolauta. Kun lauta on samansuuntainen lattian kanssa, asento on
optimaalinen, ja lihakset järjestäytyvät
lepotilaan. Väärä asento aiheuttaa puo-
lestaan väsymystä, rasitusta, jännetuppitulehduksen kaltaisia vaivoja sekä verenkierron heikkenemistä, hän sanoo.
– Espoon musiikkiopiston laulun lehtori Maaria Virmavirta kokeili tasapainolautaa murrosikäisten laulajien kanssa.
Monet heistä totesivat tasapainon löydettyään seisovansa ensimmäistä kertaa
elämässään oikeassa asennossa!
Kehollakin on muisti
Soittamisen yhteydessä puhutaan usein
motorisesta tai kehon muistista. Pianonsoittaja ei välttämättä muista tai edes
osaa nuotteja, mutta löytää tästä huolimatta oikeat soinnut. Viulisti saa instrumentistaan juuri haluamansa äänen
vaikka silmät kiinni.
Kivelä-Taskinen toteaa, että lihasmuisti sekä tunto- tai kosketusaisti, kinestiikka, liittyvät olennaisena osana soittamiseen.
– Se että pianisti löytää oikeat soinnut,
johtuu siitä, että hän muistaa tiettyjen
sävelten välisen välimatkan koskettimilla sekä sen, miltä tietty soinnun käännös
tuntuu. Viulunsoittaja puolestaan tuntee
ja tietää, mikä asento tuottaa minkäkin
sävelen. Tämä tarkoittaa, että sokeakin
ihminen voi olla virtuoosimaisen taitava soittaja.
Myös kuuro ihminen voi nauttia musiikista ja sen tuottamisesta. Musiikki on
värähtelyä, joten se välittyy pitkälti tuntoaistin kautta.
Parhaaksi instrumentiksi kuurojen
lasten opetuksessa on Kivelä-Taskisen
mukaan osoittautunut djemberumpu.
Rumpuihin – joskin hieman isompiin
– liittyy myös hänen tuorein ammatillinen projektinsa.
– Olen opiskellut Taiko-rumpujen soittamista amerikkalaisen Tim Petermanin
johdolla. Aloitin tämän uuden soittimen
opettamisen helmikuun alussa. Vähän
jännittää, mutta toisaalta: on mukavaa,
että uusia haasteita riittää vielä näinkin
pitkän työuran jälkeen. l
Elina Kivelä-Taskisen kirjallisuusvinkit:
Carla Hannafordin Viisaat liikkeet ja
Goddard Blythen Well Balanced Child.
Kirjoittaja on pitkän linjan toimittaja, Reklaami- ja Propagandakonttori Tuuma & Toimi
Oy:n toinen osakas sekä 6- ja 9-vuotiaiden
tyttöjen äiti.
en
Soittamin
on
liikettä.
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 13
Päivi Kari
Isolta maailma näyttää!
teksti ja kuvat
Muskaritunnilla lauletaan
hiirestä, joka mittaa maailmaa
männynneulasella. Niin
kuin lapsikin, jolle seikkailu
ympäristönsä hahmottamiseksi
on vasta alullaan.
M
uskariluokan ovella avautuu keltainen maailma. Ensimmäinen kurkistaa ovelta
ja astelee tomerasti reunimmaiselle jakkaralle, toisen on vetäistävä ensin pieni kierros läpi luokan, minkä
jälkeen pääsee kätevästi peruutusvaihteella tuolille. Kolmas uskaltautuu paikalleen vasta isän saattelemana.
Miltä tuntuikaan lapsena, kun tuli uuteen paikkaan? Katto oli jossain normaalia kauempana tai jännitti istua pitkällä
penkillä. Elämämme on pienestä suureksi alituista liikettä erilaisissa tiloissa ja
ympäristöissä.
Turva tilassa
Jos siis hiiri mittaa maailmaa männynneulasella ja aikuinen seteleillä ja suorituksilla, entäpä lapsi?
– Kyllä minusta tuntuu, että lapsi mittaa maailmaa kiinnostuksella ja uteliaisuudella ja aikamoisella rohkeudella verrattuna meihin aikuisiin. Hän kuitenkin
tarvitsee tutkimisen tueksi turvallisuuden
tunteen, miettii Soili Perkiö.
Ja isoltahan se maailma näyttää, aivan
kuten muskarilaulun hiirestä, joka lapsen lailla luottavaisesti avaa kätensä kohti ilmoja.
Pitkällä urallaan musiikkipedagogina,
muskari- ja musiikinopettajia kouluttaessaan Soili Perkiö on joutunut pohtimaan
paljon aikuisen mahdollisuuksia edistää
lapsen turvallisuudentunnetta. Eri paikoissa liikkuessamme tarkkailemme tietämättämmekin jatkuvasti, onko tila ympärillämme turvallinen.
– Meillä on syvällä, vanhoissa aivokerroksissa tietoisuus tilasta. Sivusilmälläkin
näemme, jos joku liikahtaa näkökentässä, Soili sanoo.
Muskarissa huonetta tutkitaan ja se
”otetaan omaksi”, käydään koskettamassa ja katsomassa muotoja, nimetään niitä, opitaan hahmottamaan tila vaikka
silmät kiinni. Jos olisit kärpänen, missä
tykkäisit istua täällä... Näin syntyy omia
turvapaikkoja.
14 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010
Aistien reittiä tutuksi
Paikan tutkimisella on pienelle enemmän merkityksiä, kuin tulee ajatelleeksikaan.
– Lapsihan automaattisesti juoksee tilan läpi, käy vähän kuin haistelemassa joka nurkan. Parasta olisi, jos hänen
kanssaan ehtisi käymään yhdessä turvallisesti läpi uuden paikan. Huomasin itsessänikin tällaisen primitiivisen jutun,
kun muutin pari vuotta sitten uuteen kotiin. Halusin käydä joka kohdan läpi vie-
lä siivousfirman jäljiltä, halusin tietää ja
tuntea, mitä komeron perällä ja saunan
lauteiden alla on. Valtasin tilan fyysisesti
koskettamalla, Soili kertoo.
Se, ettei aikuisen välttämättä tarvitse
käydä tutkimassa ja koskettamassa joka
paikkaa, perustuu paljolti siihen, että hän
on saanut kokemuksen siitä pienenä.
– Jos nyt kuvittelisi, miltä tämä tuolin
selkämys tuntuisi kielessä, sen muistaa.
Tai lattia. Ihan pienihän maistaa ja tutkii
lähimaailman kielellä.
Oman kehon, suuntien ja tilan
hahmottaminen, joita muskarin
laululeikeissäkin harjoitellaan, luo
pohjan myöhemmälle oppimiselle.
Myös hajuaisti aktivoituu aikaisessa
vaihteessa; jo vastasyntynyt tunnistaa
oman äitinsä maidon hajusta. Varhaiseen maailmaan kuuluvat lisäksi äidin
ääni ja tuntoaistimukset. Vasta myöhemmin vahvistuu visuaalinen puoli, joka
usein nousee hyvin dominoivaksi. Kun
aikuinen menee tilaan, hän hahmottaa
sen hetkessä katseellaan.
– Minä kun tykkään kaikesta matematiikasta, arvioin usein, kuinka paljon paikalla on ihmisiä, tai lasken vaikka kattolaatat, naurahtaa Soili.
Lapsuudessa visuaalinen hahmotus kehittyy pienestä kohti suurempia kokonaisuuksia.
– Lapsihan näkee pieniä asioita. Jos
pieni lapsi katsoo vaikka valokuvaa, jossa
on perhe ruokapöydän ääressä, hän saattaa sanoa, että auto! Ja aikuinen huomaa,
että todellakin, ikkunasta näkyy pienen
pieni kulma naapuriin parkkeeratusta autosta.
Siksi pedagogiseltakin kannalta on
tärkeää, että lapsi saa aikaa tutkia tilaa.
Muskarissa tai muussa oppimistilanteessa
hän voi muuten jäädä tuijottamaan jotain pientä yksityiskohtaa, ja se mitä ympärillä tapahtuu, menee kenties ohi, koska tila vie kaiken huomion.
Liike avaa tilan
– Vauvalle, joka alkaa valloittaa maailmaa aikuisen sylistä, sama tila on aivan
eri kokemus jo pelkästään eri asentojen kautta. Sylissä vauva katsoo ehkä ensin alaspäin, sitten äiti kääntää hänet selälleen kasvot ylöspäin – ja ahaa, mitäs
tuolla suunnassa on!
Lattia vaihtuu katoksi, aukeaa täysin
uusi perspektiivi. Vauvamuskarissa musiikkiliikunta vahvistaa kehon, liikkeen
ja tilan hahmotusta. Pikkukoira kulkee
eteenpäin. Pikkukoira kulkee taaksepäin.
Pikkukoira pyörii ympäri, pikkukoira hyppii
hassusti. Mukana on liike, vauva tuntee
äidin sykkeen, kuulee sanan eteenpäin.
Paljon tietoa menee jo pienelle oppijalle.
– Perinteisissä laululeikeissä, joissa on
usein mukana tanssi, harjoitellaan juuri
näitä perusasioita. Perinne on hyvin viisasta, on tiedetty, mitä lapsi tarvitsee kehityksensä tueksi, sanoo Soili.
Moneen laululeikkiin voi liittää liikesuuntia. Yksi Soilin suosikeista on Asikkalan, Asikkalan puiset rattaat. Eteenpäin
mennään ja sitten taaksepäin, kun o-ou,
ei ne rattaat päässeetkään ylös... Lapsel-
Hiiri mittaa maailmaa männynneulasella,
hiiri mittaa maailmaa männynneulasella,
heinänkorrella punnitsee, kovin miettii mittailee,
järkeänsä käyttää, isolta maailma näyttää!
(säv. Soili Perkiö, san. Hannele Huovi)
le, joka on ollut vauvamuskarissa, missä
leikkejä on tehty ja toistettu, oppiminen
on yleensä helpompaa ja nopeampaa,
kun hän alkaa itse ottaa ensiaskeleitaan.
Oppimisen edellytyksiä
Liikkumisellaan, joka aikuisesta saattaa
näyttää joskus jopa turhalta, lapsi harjoittelee oman kehon hallintaa. Pienelle siinä on haastetta kerrakseen. Taapero- tai
leikki-ikäinen kieppuu ja katsoo tilaa ympäriinsä, menee takaperin ja etuperin ja
sivuttain. Lapsi aistii tilaa koko kehollaan
ja kaikista suunnista. Miltä tuntuu, kun
menen taaksepäin ja tuo jää loitommaksi,
ja kun menen lähemmäksi. Samalla harjaantuu katseen tarkentaminen lähelle ja
kauas. Ymmärrys itsestä suhteessa tilaan
kehittyy, eri suunnat ja puolet.
– Kun mietitään oppimisvalmiuksia,
ensin täytyy osata hahmottaa oma keho:
alakroppa, yläkroppa, sivut, oikea, vasen,
kaikki nämä. Toinen haaste on hahmottaa tila. Tietää, mikä on ylös ja alas, eteen
ja taakse.
Kehon ja tilan hahmotus ovat edellytyksenä luku- ja kirjoitustaidolle ja
muulle oppimiselle. Jos lapsella on oppimisvaikeuksia, palataan usein näihin perusasioihin. Paljon tietokoneen ääressä puuhailevalle pysty- ja vaakasuuntien
hahmottaminen on vaikeampaa: lapsi ei
tiedä, missä paperin ylälaita on, kun se
ei ole pystyssä vaan pöydällä. Hahmottamista hidastaa myös, ettei jälki hiirellä
piirtäessä tule siihen, mihin liikettä fyysisesti tehdään. Siksi kehon kautta oppimi-
sen pitäisi olla ensisijaista, vasta sen jälkeen tulevat apuvälineet.
Tanssia tilassa
Lapselle musiikin mukana liikkuminen
on oiva apu oppimiseen. Siinä jäävät mieleen lorut ja melodiat. Musiikki käynnistää meissä automaattisesti liikkeen.
– Sen näkee jo pienessä lapsessa, kun
alkaa kuulua musiikkia. Lapsi alkaa hytkyttää itseään: musiikki tarkoittaa tätä, että minä tanssin. Se ei ole opittua, vaan
tieto on sisällä meissä, pohtii Soili.
Vaikka länsimainen ihminen sitten
isompana istuu hiljaa konserttisalin penkillä ja kuuntelee musiikkia paikallaan,
lapsuuden elämykset musiikista tilassa
tanssittuna voivat edelleen rikastuttaa kokemusta.
– Silloin kuunteleminen voi olla vielä
aikuisenakin kehollista – sisäistä tanssia,
tai mielen liike, tunteiden liike. l
Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen lehtori Soili Perkiö on varhaisiän
musiikkikasvatuksen johtohahmoja Suomessa. Hän on myös kansainvälisesti
tunnettu pedagogi ja kouluttaja, lukuisten oppimateriaalien tekijä ja lastenkulttuuritapahtumien esiintyjä. Viime vuonna hän sai yhdessä Hannele Huovin
kanssa lastenkulttuurin valtionpalkinnon
uraauurtavasta työstään lasten loru-, laulu- ja leikkiperinteen sekä aiempaa lapsilähtöisemmän kirjallisuuden ja musiikkikasvatuksen kehittämiseksi.
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 15
teksti ja kuvat
Päivi Kari
Viritä itsesi oppimaan
Yksinkertaista liikettä voi hyödyntää monin tavoin oppimisessa.
Saimme muutamia viritysvinkkejä Soili Perkiöltä.
”Ensin viritetään oppija ja sitten soitin, ja kun molemmat
ovat vireessä, voi lähteä hommiin.”
l Hankaa käsiä yhteen. Yksinkertainen
liike aktivoi laajaa aluetta aivokuoressa, sillä motorisesta ja tuntoaivokuoresta
suuri alue on varattu sormille.
l Tee sormijumppaa ja keskiviivan ylityksiä. Ne virittävät hermoratoja ja laajoja
pään alueita oppimiseen.
l Liiku, taputa tai tanssi musiikin tahtiin.
Rytmikäs liike aktivoi myös aivoja ja virittää oppimiseen.
l Kokeile kävelyä. Moni aikuinenkin oppii, kun kävelee ja lukee, puhuu ääneen,
tekee samalla jotain. Esimerkiksi monet
näyttelijät lukevat roolikirjaa kävellen.
Puhe on motorista toimintaa, ja kun tekee mahdollisimman paljon motorisesti, muisti on aktiivisemmassa tilassa kuin
pelkästään paikoillaan lukiessa.
l Ennen soittamista on hyvä lämmitellä myös lihakset. Esimerkiksi rumpukouluista löytyy hyviä lihastreenejä kaikille
soittajille.
Soili Perkiö kertoo teettävänsä sormijumppaa mieluusti myös opettajakoulutuksessa. Aikuinen saa kokemuksen siitä, miltä tuntuu tehdä jotain ensimmäistä
kertaa – tilanteesta, johon lapsetkin koko
ajan joutuvat tehdessään motorisesti jotain uutta, rakentaessaan hermoratoja.
– Jokaisen on hyvä kokea aina välillä,
miltä tuntuu, kun jotain ei osaakaan heti, se innostuksen ja epätoivon vaihtelu.
Mitä minulle tapahtuu oppijana, jos en
onnistu? Usein ensimmäinen reaktio on,
ettei halua kokeillakaan ainakaan kollegoiden läsnäollessa. Suurella osalla meistä
on ajatus, että kaikki pitäisi saada menemään heti. Ja siinä nouseekin kysymys,
miten opettaja voi olla apuna, että löytyy
se motorinen rata ja turhautumisen läpimenoreitti ja motivaation ylläpito. Tässä
on kuin minikoossa se, miten opin soittamaan soitinta, sanoo Soili.
16 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010
Soilin sormijumppa
Sormijumppa virittää aivoja ja kehittää käden lihasten ja hienomotoriikan hallintaa. Helpoista harjoituksista voivat hyötyä niin hyvää
sormimotoriikkaa tarvitsevat soittajat kuin kaikenikäiset muutkin.
Tervehdykset
Laita kämmenet vastakkain ja naputtele peukaloitasi yhteen. Sen jälkeen tervehtivät toisiaan etusormet,
keskisormet, nimettömät ja pikkurillit.
Missä on sormi?
Pienen lapsen haasteena on hahmottaa ensin käden sormet ja liikkeet.
Missä on sun peukalo? Vanhempi
koskettaa lapsen sormea. Täällähän
minä, täällähän minä. Entä etusormi, keskisormi, nimetön, pikkusormi? Lopuksi pompitaan sormelta
toiselle. Vähitellen lapsi alkaa itse
tehdä samaa.
Missäs on minun peukalo? Lapsi saa näyttää vanhemman sormea,
kun hän hiukan myöhemmässä iässä oppii tekemään leikin toiselle.
Hahmottaminen alkaa omasta kehosta ja siirtyy sitten visuaaliseen
toisen kehosta hahmottamiseen.
Kumarrukset
Etusormet kumartavat toisilleen syvään ja rauhallisesti, samoin muut
sormet. Kuten ranskalaisten poskisuukot, kumarruksetkin on tapana tehdä molemmin puolin. Tässä
mukaan tulee keskiviivan ylitys, joten harjoitus on mahdollinen vasta
muutaman vuoden iästä alkaen.
Sanotaan, että ihminen oppii
10 % lukemastaan
20 % kuulemastaan
30 % näkemästään
50 % kuulemastaan ja näkemästään
70 % keskustellessaan muiden kanssa
80 % kokiessaan itse ja käyttäessään tietoa
90% opettaessaan asian jollekin toiselle
Opitko parhaiten kuulemalla, kokeilemalla
vai näkemällä?
Oletko auditiivinen oppija?
□ Minun on helppo oppia, jos kuulen asian.
□ Kiinnitän huomiota ympärillä kuuluviin ääniin ja keskusteluihin.
□ Pidän vuoropuhelusta ja/tai selittämisestä.
□ Opin paremmin, kun puhuja kertoo asiasta eloisalla äänellä.
□ Minulle on tärkeää, että asiat kerrotaan perusteellisesti.
iKenties to en
lo
uka id
meton pe
evalmistele
pyörittelijä suuriin
kin itseään ?
ajatuksiin
Oppimistasi auttaa, kun
l keskityt
kuuntelemaan
omia muistiinpanoja
l kyselet
l kerrot asiasta muille
l luet ääneen opiskeltavaa asiaa
l pohdit asiaa ja keskustelet siitä muiden kanssa.
l Joillakin rytmi ja musiikki saattavat helpottaa keskittymistä ja
oppimista, toisia ylimääräiset äänet häiritsevät.
l teet
Oletko kinesteettinen oppija?
Opin parhaiten
□ tunnustellen ja kokeilemalla
□ tekemällä itse
□ testaamalla
□ liikkuessani
□ omien kokemusten kautta.
□ Hahmotan ympäristöä ilmeiden, eleiden ja/tai liikkeiden kautta.
□ Minulle on tärkeää, miltä jokin asia, esine tai liike tuntuu.
Sormet (ja aivot) solmuun
Pyöritysleikki
Aika pyörittää peukaloita! Ja seuraavaksi muitakin sormipareja, aina molempiin suuntiin. Pyörittely alkaa sujua n. 4–5-vuotiaasta
alkaen.
Lisää haastetta ja laita useampi
sormipari kumartamaan toisilleen
yhtä aikaa. Kun kumarrukset ovat
hallussa, testaa, onnistutko pyörittämään samanaikaisesti useampaa sormiparia, jälleen molempiin suuntiin.
l yhdistät
oppimiseen liikkeitä
paikoillaan istumista
l käytät taputuksia
l kävelet uusia asioita opetellessa.
l Myös puhelinnumeroiden tai tunnuslukujen oppiminen käden
liikkeinä helpottaa asioiden mieleen painamista.
l vältät
Oletko visuaalinen oppija?
□ Opin parhaiten näkemällä ja katselemalla.
□ Haluan mieluiten lukea asian itse.
Minulle ovat tärkeitä
□ tekstit
□ kuvat
□ värit
□ asioiden ulkonäkö
□ kokonaisuuksien hahmottaminen.
Tanssitaan ja taputellaan
– keskiviivan ylitystä!
Kehossa voi erottaa kolme
keskiviivaa. Eri puoliskojen
hallinta ja keskiviivan ylitys
liittyvät kiinteästi oman kehon hahmottamiseen, motorisiin taitoihin ja oppimisvalmiuksiin. Ne ovat myös
luku- ja kirjoitustaidon edellytyksiä. Soili kertoo, miten
kehonhallintaa ja keskiviivan
ylitystä voi harjoitella muskarin tai kodin lauluissa ja leikeissä.
Oppimistasi auttaa, kun
Ylä- ja alakeho
Vauvalla, joka on juuri noussut seisomaan, keho liikkuu
vielä eriytymättömästi: lapsi
nytkyttää yläkroppaa ja koukistaa polvia samaan tahtiin.
Kehon ala- ja yläosan hahmottaminen on ensimmäinen vaihe kehon eri keskiviivojen hahmottamisessa.
u
Oppimistasi auttaa, kun
l teet
alleviivauksia
omia korostuksia ja merkintöjä
l käytät apuna piirustuksia
l hyödynnät kaavioita ja kuvia
l teet ajatuskarttoja (mind map)
l luot mielikuvia opiskeltavasta asiasta.
l teet
Ihmisistä noin 30 % on auditiivisesti, 30 % kinesteettisesti
ja 30–40 % visuaalisesti suuntautuneita oppijoita.
Lähde: www.uwasa.fi/opiskelu/suunnittelu/opi_oppimaan/oppiminen/
oppimistyylit
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 17
l Pienen kanssa voidaan
vaikka marssia musiikin tahtiin, jolloin jalat tömistävät
aktiivisesti. Sitten tulee stop,
ja nyt pelkästään kädet liikkuvat. Tämä on yksi tapa
huomata, miten kehon yläja alaosa voivatkin liikkua eri
aikaan.
Etupuoli ja takapuoli
l Tässä toimii vanha tuttu
missä on peukalo, täällähän
minä. Käsi sujahtaa kehon
”sivuviivan” yli selän taakse.
Vastaava liike on nenä ja pylly ja nenä ja pylly ja taputus...
-leikissä. Meillä pohjoisen
asukkailla sivuviivan ylittä-
mistä harjoitetaan myös
käsien hiihtoliikkeellä.
Oikea ja vasen puoli
Mitä tarkoittaa keskiviivan
ylitys?
Aivomme ohjaavat kehon
vastakkaista puolta: kun taputan vasemmalla kädellä vasempaan polveen, aivojen oikea puoli on aktiivinen. Jos
taputan molempia käsiä polviin, molemmat puolet ovat
aktiiviset, mutta aivopuoliskojen toiminnot eivät vielä yhdisty. Mutta kun ylitänkin kädelläni navan kohdalla
olevan keskiviivan ja taputan oikealla kädellä vasem-
paan polveen, vasen puoli
ohjaa käden liikettä ja samalla vastakkainen oikea aivopuoli tuntee taputuksen. Jotta pystyn tekemään tämän,
aivopuoliskojen on toimittava yhdessä.
Monissa toiminnoissa näkyy, onko aivopuoliskojen
toiminta yhdistynyt. Aivan
pieni lapsi ei osaa vielä taputtaa ristiin, koska puoliskojen yhteistoiminnasta vastaava aivokurkiainen ei ole vielä
kypsynyt toimintaan. Kun
pieni pianisti soittaa ylempiä
koskettimia, hän kääntyy keskikehollaan kohti sormia tai
hivuttaa penkkiä niitä kohti.
Hän ei vielä mene kädellään
kehon ”ulkopuolelle”.
Jänisleikki
Ensin yksi jänis (käsi) pomppii oman puolen polvella, sitten se hyppää toiselle polvelle, sitten olkapäälle, toiselle
olkapäälle, hop! Sitten paikalle tulee kaksi jänistä, jotka
vaihtavat kiveä, hop!
Jos ylitys on oikein vaikeaa,
oikeaan käteen ja vasempaan
polveen voi laittaa vaikka punaisen tarran, ja sitten punainen hiipii punaiselle. Näin
ristiinmeno tehdään todella
konkreettiseksi. l
l
MUUTOT KULJETUKSET MUUTTOTARVIKKEET
Muutossa mukana
Kuljetusliike FastOne Oy
Keski-Helsingin musiikkiopisto suosittelee:
www.kuljetusliike.net, puh. 010 617 9790,
050 550 8091 Merja Tieva, 0400 292 121 Jorma Tieva
Hernesaarenkatu 11 C 51, 00150 HELSINKI
Sälekaihtimet edullisesti!
Kaihdinpiste – Helsinki
GSM 050 466 6677
www.salekaihtimet.fi
Mistä sähkö tulee?... Pistorasiasta!
Pistorasioiden lisäksi toimitamme
- sähkötyöt ja -suunnittelun,
- sähkösaneeraukset,
- antenniverkot,
- tietoverkkokaapeloinnit,
- hälytin- ja kameravalvontajärjestelmät.
Napocom Oy
Laukkatie 3
04220 Kerava
Jukka Ikonen
puh. 0400 477 190
[email protected]
www.napocom.fi
18 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010
Rakennuskonsultointi Ismo Kunttu Oy
Urheilukatu 28 A 10
00250 Helsinki
puh. 0400 812 915
[email protected]
Pianonkuljetus
A. Leppälä Oy
OFFICE:
VANHA JÄRVIKYLÄNTIE 17, 02780 ESPOO
Puh. 09-811 383, auto 0400-449 662
Email: [email protected]
www.pianonkuljetus.net
Helena Jaakkola
teksti
Helena Jaakkola
ntti Hakkaraisesta näkee,
että hän pitää opettamisesta ja työskentelystä Keski-Helsingin musiikkiopistossa. Antti on viihtynyt
talossa pianonsoiton opettajana vuodesta 1989 lähtien. Tuona aikana musiikkiopisto on ennättänyt toimia ennen nykyistä toimitilaansa kolmessa muussa
paikassa. Rehtoreitakin on jo neljäs vuorossa.
– Minusta on ollut hienoa olla mukana kehittämässä musiikkiopistoa nykyiseen muotoonsa. Ei ole mitään syytä
haikailla muualle, menisi pian huonompaan suuntaan, naurahtaa Antti.
”Vierivä kivi ei sammaloidu” sopisi hyvin kuvaamaan Antti
Hakkaraista. Opettaja, muusikko, säveltäjä, biisinikkari ja kirjan
tekijä liikuskelee monella musiikin saralla.
Hyvinkäältä kotoisin oleva ja edelleen
siellä asuva opettaja aloitti itse pianonsoiton oman paikkakuntansa musiikkiopistossa. Opiskelu jatkui Sibelius-Akatemiassa, ja opintojen ensimmäisellä
pedagogiikkajaksolla hänet houkuteltiin
Keski-Helsingin musiikkiopistolle opettajaksi. Opinnot hän sai päätökseen töiden lomassa.
– Opettaminen tuli sattumalta omaksi
työksi, tosin ensimmäiset ”soitto-oppilaat” minulla oli jo 15-vuotiaana, kun kaverit pyysivät, että opettaisin heille pianonsoittoa. Tein työtä käskettyä, vaikken
opettamisesta tuolloin juuri mitään tiennytkään.
Oppilaan ehdoilla
Antin ei tarvitse kauan miettiä, miksi
musiikin opettaminen on pitänyt hyppysissään.
– Opettamisessa kiinnostaa vuorovaikutus oppilaiden kanssa. Opettaminen
antaa myös opettajalle oivalluksia, energiaa ja hyviä kokemuksia. Ei turhaan sanota, että opettajaksi oppii parhaiten
opettamalla.
– Opettaminen tuo myös yllätyksiä.
On hienoa seurata oppilaiden kehitystä
ja kasvua ja niitä yhtäkkisiä edistymisen
pyrähdyksiä, joita kaikilla tapahtuu. Hyvä opettaja muistaa malttaa ja odottaa.
u
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 19
Monen maun musiikkiteatteria
RAVINTOLA ALLOTRIASSA
Ilta Iiron kanssa
– illan isäntänä
Pianisti
Iiro Rantala
• 9.4. / 23.4. /
7.5. klo 21
Spagettiooppera
– Aarioita ja
ki
kohtauksia illallisen hö
höysteeksi
• 17.4. / 15.5. klo 18
Kähäräklubi
– muusikko-säveltäjä Anna-Mari
Kähärä vaihtuvin vierain
• 16.4. / 22.5. klo 21
Kapsäkki-klubit
– mm. Vuokko Hovatta, Tommi
Lindell, Yrjänä Sauros, Maria
Ylipää • 3.4.–28.5. klo 21
TEATTERISALISSA
Ooppera-aarioiden
toivekonsertti
– Ritva Auvinen, Juha Kotilainen, Laura Jurkka ja Collin
Hansen • 20.4. klo 19
Operetin juhlaa -vappukonsertti
– Juha Kotilainen, Mikko-Ville
Luolajan-Mikkola, Ulla Raiskio,
JJere Ristimäki, Reetta Ristimäki
• 1.5. klo 13
R
Riisutut Roolit
– Sirkka-Liisa Sassin lauluja
• 23.4. klo 19
Y
Yhden tähden revyy
– Kaisu Kurki moninaisissa
m
mies- ja naisrooleissa
• 22.4. / 24.4. / 29.4. klo 19
Ä
Äiti hoi, jouvu pois
– Äitien-päivän lied-konsertti.
• 9.5. klo 19
Finnkampen
aottelu
– Musiikillinen maaottelu
Suomi-Ruotsi
• 28.4. / 5.5.
klo 9.30
Risto Räppääjä
-konsertit
• 17.4. / 24.4.
klo 13, 18.4. /
25.4. klo 15
Tuliterä-musikaali
– vauhdikas ja jännittävä
fantasia-seikkailu • 28.2.-–9.4.
Liput: Lippupiste p. 0600 900 900
(1,75€/min.+pvm) klo 7–22,
www.lippu.fi tai tuntia ennen ovelta
Musiikkiteatteri Kapsäkki • puh. (09) 260 0907 •
Hämeentie 68, 00550 Helsinki •
info@kapsakki.fi • www.kapsakki.fi
Kapsakki_Trioli_92x135mm_022010.indd 1
9.2.2010 18.21
Hyvä soitinkauppa Helsingissä!
Huilut, oboet, klarinetit, fagotit, lyömäsoittimet,
jousisoittimet ja tarvikkeet
Albertinkatu 17, 00120 Helsinki
Avoinna: ti–pe klo 10–17, la klo 10–14 (kesäisin ma–pe, la sulj.)
www.woodwinds.fi, p. (09) 681 2150, [email protected]
Tykistönkatu 7 • 00260 Helsinki • puh. (09) 443 116 • fax (09) 441 305
www.ostinato.fi • ostinato@ostinato.fi • avoinna ma-pe 9-18, la 10-14
Uusia kirjoja
huviksi &
hyödyksi
Keijo Aho:
Kamarimusiikin
taito 39 €
Oivallinen opas kamarimusiikkiyhtyeen ohjaajalle,
muusikolle tai muusikoksi
opiskelevalle. Tunnetun
kamarimusiikin ohjaajan
Keijo Ahon laatima teos
sisältää muumuassa ryhmän
ohjaamisen psykologiaa,
soitinryhmäkohtaisen osion
sekä laajan ohjelmistoluettelon erilaisille kokoonpanoille.
Tuula Kotilainen:
Portaat Parnassolle
Nuorisokoulutusta
Sibelius-Akatemiassa
125 vuotta 35 €
Kertomus musiikkikoulutuksemme synnystä, kasvusta
ja kukoistuksesta. Rikasta
historiaosuutta täydentävät
tunnettujen pedagogien ja
muusikoiden pohdiskelut
lahjakkuudesta, pedagogiikasta, oppimisen ja opettamisen kysymyksistä sekä
musiikkikasvatuksemme
tulevaisuudesta. Tekstiä ryydittävät tämän päivän
tähtimuusikoiden muistelut opintojensa alkutaipaleesta
"nuokkarissa".
Marina BagdasarovaKarhunen:
Pedaalikirja 29 €
Ainutlaatuinen pedaalinkäytön opas kaikille
pianisteille perustasolta
alkaen. Runsaasti harjoitustehtäviä opastuksineen.
Päivi Kari
– On tärkeää antaa musiikin kipinän
poreilla ja luoda tilaa oppilaan omalle
tekemiselle ja luovuudelle omassa tahdissa. Tätä prosessia on joka kerta yhtä hienoa seurata ja tukea omalla työpanoksellaan.
Musiikin opiskelussa pääosassa on
luonnollisesti musiikki, mutta usein kyse on myös hyvin pitkistä oppilas–opettaja-ihmissuhteista. Tämä tuo vastuuta
opetukseen. On tärkeää, että opettaja on
aidosti läsnä tunneilla. Opettajalla pitää
olla myös ymmärrystä siitä, miten oppilas oppii.
– Oppilaassa itsessään pitää syntyä halu soittaa ja motivaatio olla musiikin parissa; motivaatiota ei pidä yrittää väkisin
saada esiin millään ”sirkustempuilla”.
Tietenkään pelkkä sisäisen motivaation
pilvilinna ei vielä riitä. Sekä opettajalta että vanhemmilta tarvitaan myös sopivasti kannustusta ja tukea, neuvoja ja
motivointia, jotta haaveet ja todellisuus
– eli harjoittelu – kohtaavat. Mutta innostus musiikkiin saa työnteon maistumaan mukavalta.
– On hyvä, että musiikkioppilaitosjärjestelmä Suomessa on mennyt eteenpäin
ja nykyisin painotetaan oppilaslähtöisyyttä. Tämä ei estä sitä, etteikö syntyisi hyviä soittajia, ja osa valitsee musiikin
ihan ammatikseenkin.
Oppilaslähtöisen opettamisen lisäksi
Antista on tärkeää pitää monipuolisuutta läsnä musiikinopetuksessa.
– Piano on siitä hauska instrumentti,
että sitä voi käyttää musiikissa laajasti.
Pianolla voi soittaa lähes kaikkea musiikkia – siis rokista niin sanottuun vakavaan salonkikelpoiseen musiikkiin.
– Oppilaille tämä monipuolisuus sopii.
Kun ottaa mukaan heidän eri ikäkausiinsa ja elämänvaiheisiinsa sopivia erilaisia
musiikkityylejä, harjoittelu tuntuu mukavalta.
On tärkeää kuulla myös soittajan omia
toiveita. Välillä oppilaiden joukossa leviää hittejä, joita yksi jos toinenkin haluaa oppia.
– Viime syksynä esimerkiksi moni innostui Pirates of the Caribbean -elokuvan
teemasta. Ensin sitä soitti yksi oppilas, ja
joku kuuli sen käytävällä ennen oman
tuntinsa alkua. Kappale kuulosti ilmeisesti kivalta, ja pian siitä tehtiin sovituksia monelle oppilaalle.
Monipuolinen muusikko
Antti Hakkarainen on opetuksen lisäksi
ennättänyt toimia monella musiikin rintamalla. Takavuosina opinnotkin venyivät osin siksi, että Hyvinkään teatterin
näytösten musiikin tuotanto, ohjaus ja
johtaminen oli hänen hoivissaan.
Nyt teatteri on jäänyt ja tilalle tullut biisinteko ja lastenlaulujen säveltäminen. Salon lastenlaulukilpailuista on
napsahtanut muutamia palkintosijoja.
– Biisien tekeminen sopii tällaiselle
musiikin yleismiehelle. Niitä sekä lastenlauluja syntyy satunnaisen innostuksen
puuskissa. Opettaminen vie ajasta kuitenkin leijonanosan, ja oppilaille tietysti tehdään räätälöityjä kappaleita ja sovituksia, jos sopivaa ohjelmistoa ei ole
valmiina.
Antilla on musiikkiopiston lehtoreiden tavanomainen oppilasmäärä eli
noin 20 oppilasta, joista suurin osa on
pianonsoiton oppilaita. Lisäksi hän opettaa vapaata säestystä.
Vapaa säestys on muutoinkin työllistänyt Anttia, sillä viime syksynä ilmestyi hänen tekemänsä vapaan säestyksen
oppikirja.
– Kaikki alkoi, kun WSOY pyysi minulta säestyksiä Viuluni soi -viulukoulukirjoihin, joiden yhtenä tekijänä oli
musiikkiopistomme opettaja Tarja Manninen. Tein kaksi säestysvihkoa ja nii-
eää
– On tärk
än
in
siik kipin
antaa mu
a
luoda tila
poreilla ja
omalle
oppilaan
sa
lle, omas
luovuude
tahdissa.
den lisäksi vapaan säestyksen sivut Suomalaisen pianokoulun uudistettuun
painokseen.
Kun kustantaja sitten pyysi häntä tekemään perusoppikirjan vapaasta säestyksestä, Antti tarttui houkuttelevaan
työtehtävään. Syntyi alan perusteos, joka etenee vapaan säestyksen perustehtävistä vaativampiin harjoituksiin. Vihkon
oheen Antti työsti myös CD-äänitteen,
joka auttaa asiaan perehtymistä.
– Rakensin kirjan käytännön opetuksesta saamani kokemuksen pohjalta.
Vaikka kirjan teko oli mieluisaa, oli se
myös haastavaa. Isoin homma oli ehkä
karsia aineistoa.
– Vapaa säestys on sikäli hankala laji,
että mitä pidemmälle siinä etenee, sen
vaikeampi se on laittaa kirjalliseen muotoon. Nyt aloitettiin perusteista, koska
tällaista perusteosta on kaivattu. Itsekin
sain vuosien varrella kerääntyneen tietämyksen koottua yksiin kansiin. l
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 21
teksti
kuvat
Seija Rautio
Veikko Somerpuro
Miten raha liikkuu?
Musiikkiopistojen haasteita
Hyviä uutisia: opetusministeriö vahvistaa taiteen perusopetusta.
Musiikkioppilaitokset saavat tästä vuodesta alkaen valtiolta lisärahoitusta yhteensä 5,6 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa lisää valtion tukemia
opetustunteja. Keski-Helsingin musiikkiopiston osuus lisärahapotista on
22 000 euroa kuluvalle vuodelle. Mitä sillä saa?
I
stun musiikkiopiston juhlasalissa
opiston uusissa tiloissa Ebeneser-talossa. On marraskuun loppu ja avointen ovien päivä. Alkamassa on Siisti
sekameteli -konsertti. Rehtori Petri Aarnio lähestyy minua. Pitäisi kirjoittaa artikkeli, koska valtion tukemien oppituntien osuus musiikkiopiston opetuksesta
kasvaa. Olen heti valmis töihin, sillä parikymmenpäinen lapsikatras soittimineen on riisunut minut kaikista verukkeista. Tuolla jo Oona ja Daniel ovat
valmiita aloittamaan selloineen, ei muuta kuin menoksi vain Unkarilaisen tanssin tahtiin.
Tyytyväisyys ja onnistumisen ilo paistavat monen solistin kasvoilta. Kuulemme useiden sellistien lisäksi pianisteja,
viulisteja, oboeta, fagottia, kontrabassoa,
kanteletta ja jopa laulua. Upeita, koskettavia ja taitavia esityksiä. Niiden takaa
löytyy paitsi kotiharjoittelua myös tuhansia tunteja työtä ja ammattilaisia sitä tekemään. Työn taustalta löytyy ohjeita työtä raamittamaan ja antamaan sille
tavoitteet.
Musiikkiopiston monet
tavoitteet
Musiikkiopistojen suurin rahoittaja on
valtio. Niinpä sillä on sanansa sanottavana myös opetuksesta. Laki taiteen perusopetuksesta määrittelee musiikin laajan
oppimäärän – siis musiikkiopisto-opetuksen – tavoitteita opetussuunnitelmalla.
Se velvoittaa musiikkiopistot antamaan
opetusta, joka luo edellytykset elinikäiselle musiikin harrastamiselle sekä antaa
valmiudet musiikkialan ammattiopintoihin. Musiikkiopistojen pitäisi pystyä
kasvattamaan musiikista nauttivia ja sitä rakastavia ihmisiä niin konserttiyleisöksi kuin kotitarvemuusikoiksi ja antaa
tukeva pohja myös niille, jotka saavat
musiikista niin pitävän otteen tai musiikki heistä, että edessä on ammattilaisura
opettajana tai esiintyvänä taiteilijana.
22 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010
Tulijoita opetukseen olisi kuitenkin
enemmän, kuin on mahdollista ottaa,
jotta opetussuunnitelman raamittamat
opetuksen tavoitteet täyttyisivät. Niinpä tarvitaan pääsykokeet, joilla parhaan
mukaan seulotaan jo valmiiksi musikaalisia lapsia oppilaiksi. Lisäksi opetussuunnitelman tavoitteita ovat oppilaiden
henkisen ja sosiaalisen kasvun tukeminen, luovuuden kehittyminen ja pitkäjänteiseen työskentelytapaan johdattaminen.
Kunnat haluavat laajan kirjon
Myös kunnilla on toiveita ja tavoitteita
rahoittamiensa musiikkioppilaitosten
suhteen. Yksi niistä on kattavuus ja
toinen tehokkuus. Kattavuus tarkoittaa
esimerkiksi sitä, että musiikkiopistoverkosto on alueellisesti tasainen. Tehokkuus tarkoittaa muun muassa sitä, että
mahdollisimman monella, tässä tapauksessa helsinkiläisellä lapsella, olisi mahdollisuus päästä musiikkiopisto-opetuksen piiriin. Nämä tavoitteet lyövät osin
korville opetussuunnitelman tavoitteita.
Kuntien päättäjillä ja viranhaltijoilla on
lisäksi vaalittavanaan mahdollisimman
monimuotoinen kaupunki ja myös
monialainen kulttuuriopetus.
Kolmas rahoittaja perheet
Mutta nythän tässä keskittyminen herpaantuu. Esiintymisvuoroon ovat tulossa omatkin lapset, ja se saa pohtimaan
vanhempien motiiveja tukea ja olla mukana lastensa musiikkiharrastuksessa sekä maksaa lukukausimaksuja. Meillä musiikkikärpäsen puremat aikuiset halusivat
näyttää lapsilleen soivan polun ja auttaa
musiikillisen retken alkuun.
Paras kate musiikkiopiston lukukausimaksulle syntyy opetuksesta, joka avaa
useita uusia polkuja eikä sulje huipulle
vievääkään pois. Polkujen varrella on
sitten erilaista poimittavaa ja risteyksiä,
joissa valintoja tehdään lapsen oman
motivaation ja taipumusten mukaan. Ja
jotta totuus ei unohtuisi, omat lapseni
harrastavat myös show-tanssia, salsaa,
tennistä, break- ja street dancea viulunsoiton ja sellonsoiton ohella. Hengästyt-
Suomessa on noin 100 musiikkiopistoa. Niissä opiskelee yli 60 000
oppilasta ja työskentelee noin 3 500 opettajaa.
Mitä tarkoittaa
l lakisääteinen valtionapu?
Opetusministeriön musiikkiopistolle myöntämä, tuen piirissä oleva opetustuntimäärä vuodessa. Valtionapu velvoittaa saajaa noudattamaan opetussuunnitelmaa.
tävää sanoisi joku, mutta ehdottoman
omaehtoista: niin soittimet kuin muutkin harrastukset lapset ovat valinneet
itse, eivätkä kysyttäessä halua tai aio
luopua mistään.
Lisärahoitus paikkaa tilannetta
Musiikkiopiston rahoituskakku jakaantuu siis valtion, kunnan ja perheiden
kesken. Valtion tuki kattaa noin puolet
laskennallisen opetustunnin kustannuksista. Kunta ja perheiden maksamat lukukausimaksut kattavat molemmat noin
neljänneksen kuluista.
Keski-Helsingin musiikkiopistolla on
rahoitus 11 147 tunnille vuodessa. Opetusministeriön myöntämällä lisätuella
voidaan opetusta laskennallisesti kasvattaa 11 693 opetustuntiin.
Paitsi ettei voida. Tai on jo kasvatettukin. Rehtori Petri Aarnio sanoo, että nyt
saatava lisätuntimäärä on korjaus vallinneeseen tilanteeseen, siis jonkinlainen
päivitys. Useimmissa musiikkiopistoissa
on jo vuosia venytetty tuntimäärää, jotta voitaisiin ottaa sisään ne pyrkijät, joille kuuluisi oikeus saada musiikkiopistoopetusta.
Korjaus takaa vain sen, ettei ainakaan
tänä vuonna tarvitse supistaa opetusta.
Edellinen korjausliike tehtiin kymmenkunta vuotta sitten, joten ilman lisärahaa
edessä olisivat olleet joko opetuksesta
tinkiminen tai lukukausimaksujen nosto,
pahimmassa tapauksessa molemmat.
Virtuoottisesta otteesta rahoitusvaikeuksien kanssa kamppailevien musiikkiopistojen työssä kertoo se, että tuntikehystä
on Keski-Helsingin musiikkiopistossakin
onnistuttu venyttämään. Laskennallisen
11 147 tunnin sijaan opetusta on annettu
runsaasti, jopa pari tuhatta tuntia enemmän. Tässä on aplodien paikka. l
l laskennallinen tuntihinta?
- Opetusministeriön määrittelemä, yhden opetustunnin arvioitu hinta. Vuoden 2010 laskennallinen hinta on n. 70 euroa.
Musiikkiopistojen tulot
l Valtionosuus
- OPM maksaa tukea myöntämilleen tunneille 57% laskennallisesta tuntihinnasta.
- Musiikkiopistojen saama valtion tuki on siis myönnetty
opetustuntimäärä x laskennallinen tuntihinta x 57%.
l Kuntaosuus
- Kunta osallistuu yleensä musiikkiopiston kuluihin noin 20–40
prosentilla (maan ka. 31%).
l Lukukausimaksut
- Oppilaiden perheet maksavat kustannuksista sen osuuden, mitä
julkinen tuki ei kata. Musiikkiopistojen lukukausimaksut ovat
valtakunnallisesti keskimäärin 400 euroa vuodessa, pääkaupunki seudulla n. 600 euroa vuodessa.
Musiikkiopistojen kulurakenne
Musiikkiopistojen kustannuksista suurin osa menee palkkoihin ja henkilöstökuluihin. Toiseksi suurin menoerä, opetustilakulut, vaihtelee
kunnittain. Esimerkiksi Keski-Helsingin musiikkiopistossa
näiden osuus kaikista menoista on n. 94 %.
Esimerkkinä Keski-Helsingin musiikkiopiston tuotot ja kulut
Muut tuotot 2 %
Perheet 25 %
Valtio 51 %
Kaupunki 22 %
Muut kulut 6 %
Tilakulut 17 %
Palkat ja henkilökulut 77 %
Kirjoittaja on toimittaja ja kahden musiikkiopistolaisen äiti.
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 23
Mikä liikuttaa oppilaan musiikkiopistolle viikosta viikkoon, vuodesta toiseen?
Into soittaa ja palava halu harrastaa? Varmasti tuiki tarpeellisia tekijöitä,
mutta niin ovat usein myös lastenvaunuja, auton ohjauspyörää ja perheen
aikatauluja liikuttelevat vanhemmat. Entä he sitten – mikä heitä liikuttaa?
teksti
Kai Amberla kuvat Veikko Somerpuro
Laulun riemu ja tuska
Joulun alla osallistuin taas kerran KeskiHelsingin musiikkiopiston järjestämään
konserttiin. Niissä on aina poskettoman
hyvä meininki: tunnelma on rento ja
leppoisa, oppilaat, opettajat ja jopa vanhemmat rauhallisia, mutta silti soiton
suhteen ollaan hyvin tosissaan.
Mutta myönnettäköön, että parasta (ja hiukan omahyväistä) oli taas nähdä oman lapsen riemu ja onni, kun soitto meni putkeen ja hyvä olo täytti koko
pienen ihmisen. Se oli jälleen kerran loistava palkinto välillä kiukun puolelle lipsahtavista harjoittelutuokioista isän ja äidin kanssa.
Koska kyseessä oli joulukonsertti, loppuun oli varattu rooli myös yleisölle. Ja
ihme ja kumma: kaikki vanhemmat ponkaisivat pystyyn ja lauloivat yhdessä korkealta ja kovaa, aina kun käsky kuului!
kkk
Joulun alla osallistuin tietysti myös alaasteen joulujuhlaan, joka sekin sisälsi oppilaiden hyväntuulisia esityksiä, hienoja
kuvaelmia täynnä tanssia, laulua ja satuja. Lapset hoitivat hommansa hilpeästi
hymyillen, mutta silti ankarasti keskittyen. Pientä jännittämistä oli tietysti siellä ja täällä, mutta sehän kuuluu asiaan.
Aivan erilainen tunnelma vallitsi katsomon puolella. Vanhan perinteen mukaisesti myös koulun joulujuhlaan oli
näet ujutettu yhteislaulua.
Yleensä aikuiset vaikenevat siksi, että kukaan ei muista sanoja. Ongelma oli
viisaasti hoidettu pois päiväjärjestyksestä heijastamalla joululaulujen sanat datatykin kautta seinälle. Enää ei siis ollut
tekosyitä.
Mutta mikä oli lopputulos? Lapset lauloivat täysillä ja antaumuksella, mutta lähes kaikki aikuiset nököttivät paikoillaan
suu kiinni, kuiskaustakaan päästämättä, korkeintaan hiukan huuliaan liikutellen. Kiusaantunut tunnelma eteni säkeistö ja laulu kerrallaan ja olin aistivani
huomattavaa helpotusta, kun viimeisen
laulun viimeinen säkeistö viimein haihtui ilmaan.
24 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010
Huh! Taas on vuosi aikaa hengähtää.
Mikä ihme siinä on, että yhteinen
osallistuminen, vaikkapa vain yksinkertaisen laulun muodossa, tuntuu olevan
niin ylivertaisen vaikeaa?
Tietysti pitää heti ylpeillä, että itse
hoilotin urhoollisesti ja sankarillisesti,
musiikkiopistot ja muut kun olen käynyt. Silti tunsin itseni säkeistöjen edetessä yhä hölmömmäksi, kun mitään tukea
ei tule mistään ja yhteislaulun riemusta ei kannata edes puhua. No, ymmärrän
kyllä, että monet pitävät yhteislaulua
hiukan teennäisenä ja itsekin ärsyynnyn siitä pienestä pakosta, joka velvoittaa meidät kaikki ponnistelemaan. Silti
hämmästyttää, että lapset käyttäytyvät
aikuisia paremmin, ainakin joskus.
Mitä ihmettä tapahtuu, kun lapsista
tulee teinejä ja teineistä aikuisia? En keksi muuta sanaa kuin häpeä kuvaamaan
tunnetta, joka laskeutuu viittana aikuistuvien suomalaisten niskaan. Vai mikä muu voima saa suurimman osan sulkemaan suunsa, pelkäämään kritiikkiä,
lannistumaan pelkästä ajatuksesta, että pitäisi laulaa tai soittaa tai ylipäätään
tehdä mitään muiden kanssa?
Ei kai sentään aina voi syyttää lapsuuden traumoja? Toisaalta, muistot koulun
järkyttävistä laulukokeista, joita ainakin
omassa nuoruudessani vielä harrastettiin, saattavat hyvinkin kummitella yhä
edelleen monen mielessä. Laulukokeilla tuhottiin usean sukupolven musiikkisuhde, ja varmaan koko taidesuhde siinä sivussa.
Onneksi on sentään nykyaikaiset musiikkiopistot.
kkk
Olen seurannut tarkkaan Keski-Helsingin
musiikkiopiston toimintaa runsaan kahden vuoden ajan. Olen ihaillut enemmän kuin mitä tällaisessa opiston omassa
julkaisussa tietysti pitää väittää.
Keski-Helsingin vahvuus tuntuu olevan aito yhteisöllisyys. Vaikka median ja
poliitikkojen runsaan hokemisen myötä
sana ”yhteisöllisyys” on kokenut inflaation, on asia tavoittelemisen arvoinen ja
suomalaisessa yhteiskunnassa kaikesta
päätellen varsin vaikea saavuttaa.
Keski-Helsingissä lapsia ei vain tuoda
soittotunnille ja haeta pois. Täällä aivan
selvästi muodostuu koululuokan omaisia
yhteisöjä, tuttava- ja kaveripiirejä, joissa
lapset ja aikuiset ovat osa isompaa kokonaisuutta. Tämä tarkoittaa vaikkapa sitä,
että pienetkin lapset pääsevät mukaan
isompien soittoharjoituksiin, vasta-alkajatkin ovat mukana oikeilla ”keikoilla”,
isoilta riittää sympatiaa ja tukea pienille
taaperoille.
Parasta taitaa kuitenkin olla se, että saa soittaa muiden kanssa. Kokemuksesta tiedän, että sitä kautta syntyvä yhteisöllisyys on ainutlaatuista. Sanoja ei
välttämättä tarvita, riittää kun alussa tervehditään, sitten soitetaan ja taas mennään kukin tahoilleen. Mutta jotain erikoislaatuista on silti tapahtunut, jotain
minkä lapsetkin, niin uskon, kokevat
hyvin voimakkaasti.
Yhdessä soittamisessa on sekin hyvä
puoli, että se on hauskaa, riippumatta
siitä, kuulostaako se ulkopuolisen mielestä hyvältä tai ei. Siinä tulee toista ihmistä lähelle tavalla, jota on vaikea selittää sellaiselle, joka ei koskaan soita tai
laula muiden kanssa.
Ja sitä paitsi: uskallan ennustaa, että Keski-Helsingin lapset uskaltavat laulaa kailottaa vielä aikuisinakin omien
lastensa joulujuhlissa, ilman tietoakaan
laulamiseen liittyvistä traumoista.
Kirjoittaja on Finland Festivalsin toiminnanjohtaja ja 8-vuotiaan pikkusellistin isä.
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 25
Elias Salmenkallio
teksti
Sanna Salmenkallio
Tajunnanvirtaa
Veikko Somerpuro
Kun musiikki liikkuu kielillä.
26 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010
Musiikissa on loistavaa sen abstraktius –
jokainen saa kokea musiikin ihan miten
haluaa. Tässä kuvien ja sanojen täyttämässä maailmassa tuntuu hyvältä säilyttää mielikuvat äänestä omana hiljaisena
salaisuutena.
Syksyllä valmistimme Da Capo -orkesterin, Kääk!-kitaristien ja harmonikkojen kanssa esityksen, jossa musiikki
kuitenkin tulvahti yli rajojensa ja muuttui myös sanoiksi. Heitimme kontrollin
nurkkaan ja annoimme assosiaatioiden
liikuttaa mielikuvia. Entä jos tämä kappale olisi... ateria? Kaikkien läsnäollessa
huutoäänestyksellä ilmestyi musiikin näköisiä sanoja. Kirjasin ylös tajunnanvirtaamme ja käytin sieltä poimittuja tarinoita konsertin juontoina.
Kollektiivinen improvisaatio. Ovela
kokemus, ympäri maailmaa kerätty musiikki alkoi oudolla tavalla muodostaa
yhteistä tarinaa, liikkua samaan suuntaan.
Jaa kanssamme tämä matka.
Sanna Salmenkallion, Jukka Särkän ja
Niko Kumpuvaaran ohjaamassa Potpurissa maailmalta kierreltiin maailman
turuja klezmer-musiikin haikeita sävyjä
ja eri maiden säveltäjiä seuraten. 8–15vuotiaista koostunut ryhmä konsertoi
mm. valtakunnallisessa Nuori soittaa! -tapahtumassa Kuopiossa, jossa esiintyi yli
sata orkesteria ja yhtyettä Suomen musiikkioppilaitoksista.
Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta
Odessa Bulgar
(säv. Oskar Lindberg)
(trad. klezmer)
Jos tämä kappale olisi säätila se olisi
leuto ja pilvinen,
lempeä kesäsade.
Toisaalta se voisi myös olla
kaiken
pysäyttävä
kuumuus aavikolla,
sellainen jonka aikana kaikki lepäävät.
Tai kenties sumuinen kevätaamu jolloin
sadekuuron jälkeen ilmestyy sateenkaaria.
Jos tämä kappale olisi eläin,
se olisi erittäin harvinainen
vihreä-liila-oranssi otus,
joka liikkuisi laumoissa
ja asustelisisi kanjonissa vuoren juurella.
Se olisi karvajalkainen
ja sillä olisi suuret mustat manga-silmät
sekä siivet
ja hörökorvat.
Luonteeltaan se olisi laiska
mutta äkkipikainen,
vaarallinen ja äänekäs.
Se verhoaisi kaljunsa juutalaisella kipalla.
Persialaisella torilla
(säv. Albert W. Kètèlbey)
Jos tämä kappale olisi ateria, se tarjoiltaisiin kultaisista kupeista
ja sitä syötäisiin joko puukapuloilla tai sormin.
Ruoka olisi ruskeaa, purppuraista ja oranssia,
sisältäisi mm. paistettuja toukkia,
ja siinä olisi pippuria ja chiliä, vaan ei liikaa.
Jälkiruoaksi tarjoiltaisiin hienoja leivoksia kuplivan shampanjan kera.
Aterian voisi nautiskella joko yksin tai kutsuilla
suihkuseurapiireissä.
Days in Naharia
(säv. Vahid Matejko)
Jos tämä kappale olisi heimo,
se asuisi sademetsässä
ja käyttäisi sarvia
sekä maalaisi itsensä
absurdeilla värikkäillä kuvioilla.
Heimon jäsenet olisivat skitsofreenisia,
välillä pieniä ja iloisia,
välillä pitkiä, verenhimoisia,
vahvoja ja vaarallisia.
Ne puhuisivat stadin slangia,
käyttäisivät naamioita
ja runsaasti lävistyksiä.
Päivisin ne viettäisivät aikansa puussa.
Gasn Nigun
(trad. klezmer)
Jos tämä kappale olisi maisema,
näkisimme lumihuippuisia vuoria
ja jyrkkiä kalliorinteitä joilla loikkii pässejä.
Keltaisten puitten lomasta
voisimme nähdä alas laaksoon,
jossa järven pintaan heijastuisi autio kaupunki.
Matkalla vuoristossa
saattaisi tulla vastaan tanssivia heimoja.
Dill Pickles (Rag)
Jos tämä kappale olisi asukokonaisuus,
siinä olisi henkselihaalarit,
verkkopaita Uuno Turhapuro -malliin
sekä vaaleanpunaiset steppikengät.
Tyyliä täydentäisivät nyrkkeilyhanskat,
pellenenä,
sombrerotyylinen lierihattu,
punainen huivi
ja papukaijatatuoinnit.
Valtavat tekokorvat olisi somistettu
timanttikorvakoruilla.
Veikko Somerpuro
(säv. Charles L. Johnson)
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 27
teksti
kuvat
Petriina Auramo ja Päivi Kari
Päivi Kari
Liikkeen ääni
Kuulo ei ole edellytys sille, että voi nauttia musiikista
– tai vaikka käydä muskarissa.
T
änä keväänä Keski-Helsingin
musiikkiopiston tiloissa aloittaa uusi viittomakielinen muskariryhmä. Ryhmässä on kuuroja äitejä kuulevien vauvojensa kanssa ja
myös kuulevia äitejä sekä yksi kuuro vauva. Musiikkiterapeutti Petriina Auramolle ryhmä tuo mielenkiintoisia uusia
haasteita.
– En ole aikaisemmin saanut seurata
näin läheltä kommunikaation kehittymistä vauvojen ja kuurojen äitien välillä.
On kiehtovaa ja varsin opettavaista nähdä, kuinka äidit kuulevien lastensa kanssa toimivat, Petriina miettii.
’Vauva’ viitottuna
Puheen tuolla puolen
Miltä musiikki tuntuu?
Petriina on aikaisemmin ohjannut kuulovammaisten lasten muskariryhmää.
Silloin laulamista oli ohjelmassa paljon,
koska tavoitteena oli puheen kehitys.
Lauluja voidaan tietenkin kääntää myös
liikkeen kielelle, viittomakielelle. Vaikka kyseessä on viittomakielinen muskari, musiikkiin tutustutaan monin tavoin: laulamalla, viittomalla, soittamalla,
kuuntelemalla, liikkumalla, tuntemalla.
Uudessa vauvaryhmässä osalla kuuroistakin vanhemmista voi olla jonkin
verran kuulokykyä. Vaikka kuuro ei kykenisikään kuulemaan hyvin puhetta,
voi hän kyetä vastaanottamaan musiikki-informaatiota oikein mukavasti: Puheen kuulemisen kannalta merkityksellinen taajuusalue liikkuu välillä 500–2 000
Hz, kun musiikki puolestaan voi liikkua
huomattavasti sitä laajemmin sekä matalien että korkeiden äänien puolella, taajuusalueella 27– 4 200 Hz. Niinpä rummut ja matalaääniset soittimet toimivat
hyvin muskarissa, samoin sähköisesti
vahvistetut soittimet sekä piano, jonka
rekisteri on melko laaja.
Kuuloaistin lisäksi kuuro – tai kuka vaan
meistä! – ottaa musiikillista informaatiota vastaan muillakin aisteillaan. Kuurolla
vanhemmalla tai vauvalla musiikin kokemus tulee hyvin paljon oman kehon
kautta:
– Meille ryhmässä musiikki on paljon
liikettä ja rytmiä, kertoo Petriina.
– Liikumme vauvamuskarissa paljon,
sillä yhdessä koettu rytmi on turvallista, hauskaa ja koko keskushermostoa kehittävää.
Musiikin visuaalinenkin puoli on tärkeää. Viittomien ja muun liikkeen lisäksi sen näkyviä elementtejä ovat erilaiset
musiikin merkintätavat, jäljittely, eleet ja
ilmeet, muodot, värit...
Musiikkia koetaan myös tuntoaistin
kautta: kosketuksen, tasapainon, kehon
asentojen. Jopa tilalla ja materiaaleillakin
on merkityksensä, sillä äänen värähtely eli vibraatio välittyy hyvin esimerkiksi
puulattian kautta. Eikä iloaistiakaan sovi unohtaa: muskaritunnin on tarkoitus
tuoda hauskoja yhteisiä musiikkielämyksiä niin lapselle kuin vanhemmalle.
Lisätietoja:
Petriina Auramo, p. 040 506 4130,
[email protected]
Petriina Auramo ohjaa muitakin
muskari- ja kouluikäisten erityisryhmiä. Toimintaa järjestetään
kysynnän mukaan erityyppisille ryhmille, kuten autismikirjon,
dysfaattisten, kuurojen, ylivilkkaiden, ADHD- tai keskittymishäiriöisten lasten perheille.
Ks. www.khmusiikki.fi: opetus/
musiikkileikki/erityismuskari
Viittomakielellä ’musiikki’ helisee kuin huilu.
28 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010
Pulmakulma
Satu Perjo
Päivi Kari
laatinut
Kuva-arvoitus: Etsi pihamaalle
kätketyt nuottiavaimet!
Mikä sana palloruutuihin muodostuu, kun
ratkaiset ristikon?
Löydätkö puuttuvat numerot? Numerot 1–9
saavat esiintyä kullakin pysty- ja vaakarivillä ja
jokaisessa pikkuruudukossa vain yhden kerran.
Vastaukset sivulla 31.
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 29
Haluatko nykyistä parempaa tilitoimistopalvelua?
Meiltä sähköinen taloushallinto sekä ennennäkemätön palvelu.
Soita ja tule kahville!
T: Riitta Palmén 040 900 9469
Asianajotoimisto
Heickell
Katajanokalla
Kauppiaankatu 6, 00160 Helsinki
p. (09) 622 2202 / 041 5187478
[email protected]
30 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2010
Mukaan musiikkiin
Oppilaaksi lukuvuodelle 2010–2011
Solistiset aineet: viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso, huilu, klarinetti, oboe, fagotti,
saksofoni, trumpetti, pasuuna, piano, harmonikka, kantele, kitara ja sävellys
Bändilinja: (yksilöopetus & bändit)
sähkökitara, sähköbasso, koskettimet, rummut ja pop & jazz -laulu
Saara Vuorjoki
1. vaihe 1.4.–5.5. Netti-ilmoittautuminen oppilasvalintoihin:
www.khmusiikki.fi_Näin ilmoittaudun
2. vaihe ti 11.5. Soivan Talon ilta: harjoitustestit, tiedotustilaisuus, soitinesittelyt
3. vaihe 1.–3.6. Yksilötestit ja haastattelut
Muskarit
Yhteismusisointia
l Soittoniekat: rytmikästä yhteismusisointia 6–8-vuotiaille
l Jousi- ja puhallinorkesterit (pieni soittonäyte)
Laulua
l Lapsikuoro Tinttaralla 6–11-vuotiaille
Pienimuotoinen laulunäyte to 27.5., ajanvaraus etukäteen
puhelimitse
l Pop & jazz -lauluklinikka ja -yhtyelaulu yli 15-vuotiaille
Tiedustelut p. 7001 9522
Musiikin perusteita
Musiikkitieto ja -taito, teoria, säveltapailu, harmoniaoppi
Tiedustelut syksyn ryhmistä, p. 7001 9522
0–5-vuotiaiden musiikkileikki
5–6-vuotiaiden musiikkileikki-kanteleryhmät
l 6–8-vuotiaiden soittoniekkaryhmät
Kevään ennakkoilmoittautuminen 1.4.–23.5.
kotisivujen kautta.
l
l
l Päiväkotimuskarit:
Musiikkileikkiä järjestetään myös päiväkotitoiminnan
yhteydessä, tiedustelut rehtorilta.
Erityisryhmät muskari- ja kouluikäisille:
tiedustelut musiikkiterapeutti Petriina Auramo,
p. 040 506 4130 (ks. s. 28)
l
Lisätietoja: www.khmusiikki.fi_opetus
Keski-Helsingin musiikkiopisto
Helsinginkatu 3–5, 00500 Hki
toimisto 7001 9520, 7001 9522
rehtori 050 511 2266
[email protected]
www.khmusiikki.fi
Kesämusisointia Päivölässä!
Helli Seppä
Tervetuloa Keski-Helsingin musiikkiopiston XXII-musiikkileirille
Päivölän kansanopistolle Valkeakoskelle 1.–8.8.2010
Opetus: viulu, alttoviulu, sello, huilu, pasuuna, kitara, piano sekä
kamarimusiikki, yhtyesoitto, orkesteri, musiikinteknologia
Leirimaksuun sisältyy täysihoito, yhteissoitto/pianisteilla musapaja ja
yksilöopetusta (7 pv) 30 min/330 e tai 45 min/395 e.
Lisämaksullinen opetus: sivuaine (6 pv) 30 min/125 e, musapaja
65 e (musiikintekoa tietokoneen avulla pienryhmässä)
Perheet voivat tulla mukaan leirille (täysihoitomaksu).
Lisätietoja ja haku: www.khmusiikki.fi, pe 30.4. mennessä
Tiedustelut: Petri Aarnio, leirin johtaja, p. 050 511 2266,
[email protected]
Vastaukset sivun 29 tehtäviin:
Ristikko: vaakariveillä basso, Euroopassa, oivaltaa, tie, joutsenlampi, suudelma, tomaatti, automaatti, kello, rumpu; pystyriveillä Beethoven, akustiikka, matto, oho,
lampi, hiiri, opaste, uliuh (huilu), aste, etana, passi. Palloruutuihin muodostuu sana HIENOA. Sudoku: 2, 7/ 1, 3, 5, 8/ 8, 9, 3/ 5, 7, 6/ 9/ 8, 5, 7, 3/ 9/ 9, 1, 6, 4/ 5, 7.
Kuvaan on kätketty 13 nuottiavainta.
Trioli 2010 Keski-Helsingin musiikkiopisto 31