Södertäljen historia - Destination Södertälje
Södertäljen historia Tälje-nimellä on monimutkainen tausta. Asutusnimien tutkijat ovat sitä mieltä, että nimi tulee muinaisruotsalaisesta sanasta Talgh, joka merkitsee uurretta tai lahtea. Toiset taas ovat sitä mieltä, että sana on sukua verbille tälja (vuolla, veistää) – tehdä uurre, viilto tai lovi. Kolmannen tulkinnan mukaan Tälje on peräisin muinaissaamenkielisestä sanasta, joka tarkoittaa ” kahden vesistön välistä kangasta tai niemeä ”. Södertäljen kohdalla on kangas, joka erottaa Mälaren-järven Saltsjönistä. On mahdollista nähdä, miten Mälaren tekee uurteen pohjoisesta ja Saltsjön (Itämeri) etelästä. Tälje-nimi kirjoitettiin alun perin monella eri tavalla. Monissa keskiajalta peräisin olevissa asiakirjoissa se on kirjoitettu latinasta vaikutteita saadulla tavalla Tælgia tai Tælghia. 1500-luvulta lähtien parin vuosisadan ajan ruotsinkieliseksi nimeksi vakiintui Telge monessa eri kirjoitusasussa. Vuonna 1622 toinen Tälje perustettiin Roslageniin paikkaan, jossa Itämeri kaivertaa lahden. Näiden kahden Täljen erottamiseksi vanhempi, eteläinen Tälje sai prefiksin söder (etelä), mistä tuli Södertelge, kun taas koilliseen perustettu uusi paikkakunta sai nimekseen Norrtelge. 1800-luvulla kirjoitettiin tavallisesti Södertelge, mutta joskus myös Södertelje. Uuden oikeinkirjoitusreformin myötä 1910-luvulla kaupunkimme viralliseksi nimeksi vakiintui Södertälje. Lyhyttä vaihtoehtoa Telge tai Tälje käytetään vielä tänäänkin, ja se näkyy esimerkiksi nimissä Telgekoncernen, Täljen kaupunginosa ja yliopiston haaraosastossa Campus Telgessä. Keskiaikainen julkinen asiakirja. VALOKUVA: RIKSARKIVET Mälarenin ja Saltsjönin väliset luonnolliset vesitiet 700-luvulla. KUVITUS: KLAUS STAMPES PEDERSEN Täljen perustan myöhemmin muodostaneet alueen keskiosat tulivat asutetuiksi 700-luvun loppupuolella jKr. Käynnissä oleva maankohoaminen vaikeutti laivojen pääsyä Mälarenin ja Saltsjönin erottavan kapean salmen läpi. Toinen Täljen asutukseen vaikuttava tekijä oli Birkan perustaminen Mälaren-järvessä sijaitsevalle Björkön saarelle. Birkaa on tapana kutsua Ruotsin ensimmäiseksi kaupungiksi. Se muodostui kaupan keskukseksi, jonne tavarat tulivat usein etelästä, Täljen ohi. Täljen ensimmäinen pieni asutus. KUVITUS: LENNART WAHLSTRÖM Vuonna 1070 Tälje mainitaan ensimmäistä kertaa kirjoitetussa tekstissä. Se käsitteli Hampurin arkkihiippakunnan historiaa, latinan kielellä Gesta Hammaburgensis Ecclesiae Pontificum. Kirja kuvaa Ansgarin matkaa Skarasta Birkaan, jonka aikana hän ohitti Täljen. 1200-luvulla alettiin pienessä Täljessä järjestää kirkolliskokouksia ja valtiopäiviä sen johdosta, että paikan sijainti kulkuyhteyksien näkökannasta katsottuna oli mainio. Tänne oli helppo päästä aluksilla ja talvisaikaan reellä. Virallisissa, diplomeiksi kutsutuissa keskiaikaisissa asiakirjoissa, joita säilytetään valtionarkistossa Tukholmassa, on todennettu joitakin näistä kokouksista. Kyseiset asiakirjat osoittavat, että Tälje sai ensimmäiset kaupunkioikeutensa 1300-luvun puolivälissä. Alkuperäinen yksinoikeus on poissa, mutta Södermanlandin Kaarle-herttua uusi sen vuonna 1584. 800 800-luvun alussa Birkan kauppiaat järjestivät vartion Täljen tuntumaan. Sen tehtävänä oli suojella ja auttaa merenkulkijoita näiden vetäessä aluksiaan kannaksen yli. Paikalle asettuneista Veneiden veto Täljessä. ihmisistä tuli ensimKUVITUS: LENNART WAHLSTRÖM mäiset Täljen asukkaat. Tulevasta Tukholmasta kulkeva maantie ohitti saman paikan. Siitä tuli yksinkertainen tulevan Täljen yhtymäkohta. Arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet Täljen olleen asutun. Kirjallisten lähteiden perusteella tiedämme, että Pohjolan apostoli Ansgar ohitti Täljen vuonna 829 matkallaan Birkaan. Ansgarin panokset esi-isiemme kristinuskoon käännyttämiseksi olivat tuskin havaittavia. Kesti vielä pari sataa vuotta ennen kuin esi-isämme kääntyivät aasauskosta kristinuskoon. Täljen asukkaat saivat elantonsa siihen aikaan metsästyksestä ja kalastuksesta, yksinkertaisesta maanviljelystä, johon kuului karjanhoitoa sekä kaupasta ja avustamalla ohittavia aluksia. Kun kangas Mälarenin ja Saltsjönin välillä kohosi lisää kauppiaiden oli pakko kuljettaa tavarat Marenin rannan satamasta Mälarenjärven puoleiseen satamaan. Kuljetuksista huolehtivat ajajat tai kuskit, joiden lukumäärä kasvoi samaa tahtia kuin tavaramäärä. 4 Kaupungeilla on keskiajalta lähtien vaakunoissaan pyhimys, jonka tehtävänä on suojella kaupungin asukkaita. Täljessä luotettiin kuningatar Ragnhildiin, joka oli kuningas Inge nuoremman vaimo. Hän oli hurskas nainen, joka toimi nöyrästi kristillisessä hengessä. Hän eli 1100luvulla, ja vieraili pyhiinvaeltajana sekä Roomassa että Jerusalemissa. Ragnhildin kuoltua hänet haudattiin kirkkoon, jonka hän tarun mukaan oli rakennuttanut itse. Ragnhildista on tullut kaupunkimme symboli, ja hänen hahmonsa on 1600-luvulta lähtien ollut Södertäljen kaupungin vaakunassa. 1300-luvun lopulla Täljen pohjoispuolelle rakennettiin linna kaupungin suojelemiseksi ja veronkannon helpottamiseksi. Linna sai nimekseen Täljehus. Vuosina 1318–1527 Täljehusin lääniä johdettiin sieltä käsin. Arkeologiset kaivaukset ovat osoittaneet, että linnaa ympäröi vallihauta ja paalueste. Valtionhoitaja Engelbrekt yritti vuonna 1435 rakennuttaa kanavan Mälarenin ja Saltsjönin välille. Se johti selkkaukseen, ja Täljehusin linna poltettiin maan tasalle. Engelbrekt murhattiin vuotta myöhemmin Örebron ulkopuolella sijaitsevassa Göksholmissa ja kanavaprojekti mitätöityi. Telgehus rakennettiin uudelleen 1470-luvulla, mutta se hylättiin 1520-luvulla ja raunioitui myöhemmin. Se kaivettiin esille vuonna 1937 ja on eräs harvoista Södertäljen keskiaikaisista muinaisjäännöksistä. Slottsholmenilla sijaitsevat Täljehusin linnan rauniot. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Torgny Dufwan piirtämän keskiaikaisen linnan Täljehusin uudelleen rakennus. Kustaa Vaasan hallituksen aikoihin maahan perustettiin joukko kuninkaankartanoita, ja myös Tälje sai sellaisen 1540-luvulla. Kaarle-herttuan, Kustaa Vaasan nuorimman pojan aikaan, Tälje koki ensimmäisen suuruudenaikansa. Herttua piti hyvää huolta pienestä Täljestä, jota hän kutsui ”kauppakaupungiksemme”. Hän rakennutti 1580-luvulla lastauspaikan Igelsta vikenin tuntumaan, kaupungin eteläpuolella. Se on sama paikka, jossa Uthamnen sijaitsee tänään. Kaarle-herttua huolehti siitä, että Bergslagenin rauta laivattiin Täljen lastauspaikalla. Se merkitsi suuria määriä, ja joinakin vuosina 1500-luvun lopulla neljännes ruotsalaisen raudan kokonaisviennistä kulki Täljen kautta. Herttua antoi verohuojennuksia ulkomaisille kauppiaille, jotka asettuivat asumaan Täljeen. Kauppa kasvoi sen kautta voimakkaasti ja loi hyvinvointia. Säilyneet veroluettelot, tullimuistiot sekä arkeologiset löydöt todistavat siitä. Tämä ”suuruudenaika” päättyi lyhyesti Kaarle IX kuoleman jälkeen vuonna 1611. Kalastajia. OLAUS MAGNUS: POHJOISTEN KANSOJEN HISTORIA -KIRJASTA. Suuri kaupunginpalo vuonna 1650. KUVITUS: LENNART WAHLSTRÖM Laivaliikenne. OLAUS MAGNUS: POHJOISTEN KANSOJEN HISTORIA -KIRJASTA. Ruotsi kasvoi 1600-luvulla suurvallaksi, jonka rajojen sisällä asui useita eri kansallisuuksia. Ulkomaiset kauppiaat ja käsityöläiset, jotka olivat pääosin saksalaisia, toivat mukanaan uusia tapoja ja aatteita Södertäljeen. Sivuelinkeinonaan he harjoittivat usein pienimuotoista maanviljelystä. Kaupungissa asui myös monia kalastajia, mutta ennen kaikkea ajureita, jotka kuljettivat tavaraa kaupungin pohjoisen ja eteläisen sataman välillä. 1600 1700 Seuraavana onnettomuutena oli uusi ja tuhoisa tulipalo 1650. Siinä tuhoutui paljon niistä rakennuksista, jotka oli pystytetty edellisen suurpalon jälkeen 20 vuotta aiemmin. Tulipalon takia suurin osa kaupunkia tuhoutui. Kaupungin insinööri Anders Torstensson sai tehtäväkseen asemakaavan laatimisen. Se korvasi aiemman keskiaikaisen kaavan epäsäännöllisesti kulkevine katuineen ja kortteleineen. Uusi asutus rakennettiin niin kutsutun ruutuverkon mukaan, johon kuului suorat kadut ja suorakulmaiset korttelit. Asemakaava oli periaatteessa voimassa vuoteen 1963, yli 300 vuotta. Suuri Pohjan sota 1600-luvun lopussa ja 1700-luvun alussa kohteli Södertäljeä kovin. Sotamiehenottojen ansiosta monet miehet lähtivät sotaan, eivätkä useimmat heistä palanneet koskaan. Vuonna 1709 iski rutto, joka johti monien ihmisten menehtymiseen. Vuosi sen jälkeen kaupungissa eli vain runsaat sata asukasta. Vuonna 1719 venäläiset tekivät tuhojaan kaupungissa, jonka suuri osa paloi taas. Kirkko säilyi vahingoittumattomana. Sitkeähenkinen tarina kertoo venäläisten komentajan sanoneen, että jos joku ampujista kykenee osumaan kirkontornissa seisovaan kukkoon, kirkko säästettäisiin. Tuntematon ampuja astui esiin, tähtäsi kukkoon ja painoi liipaisinta. Luoti osui kukkoon, joka pyörähti akselinsa ympäri ja pelasti kirkon. Todennäköisesti ei kyseiselle tapahtumalle ollut aikaa sinä lyhyenä tuokiona, jona venäläiset olivat kaupungissa. Mutta kukossa on siitä huolimatta paikattu luodinreikä. KUVITUS: LENNART WAHLSTRÖM Tälje 1600-luvulla. SUECIA ANTIQUA ET HODIERNA -KIRJAN KUVITUSTA. Kauppakaupunki Täljen vastoinkäymiset alkoivat 1630-luvulla. Ensimmäinen onnettomuus oli kaupungin tulipalo vuonna 1630, josta tiedämme hyvin vähän. Seuraava kuolinisku oli Pohjanlahden kauppapakko vuonna 1636, joka kielsi kaiken viennin Täljen kautta. Kaupungin hyvinvointi oli pääasiallisesti rakentunut ulkomaankaupalle. Kaupunkien avuksi otettiin vuonna 1622 käyttöön kaupungintulli, jonka tarkoituksena oli estää maaseudulla tapahtuva kaupankäynti. Södertälje sai kolme tulliporttia ulosmenoteiden varteen: Järnan tullin etelään, Turingen tullin länteen ja Tukholman tullin itään. Kaupunkitullit lakkautettiin 1810. Valtiovalta otti 1640-luvulla käyttöön kyyditysvelvollisuuden ja kestikievariasetuksen matkaa tekevien mukavuudeksi. Stora Torgetille perustettiin kestikievari. 1600-luvun hyvinvoinnin vuosina Täljen hautausmaan koilliskulmaan perustettiin koulu. Siellä työskenteli Jacob Rondeletius -niminen koulumestari, joka kirjoitti näytelmän nimeltään Judas redivivus, henkiin herännyt Juudas. Koulu suljettiin ensimmäisen suurpalon yhteydessä 1630. Kirkko tuhoutui toisessa suurpalossa 1650, mutta pystyttiin suurin vaivoin ja kaupunkia ympäröivien kartanonherrojen taloudellisella avustuksella rakentamaan uudestaan. Korjattu kirkonkukko. VALOKUVA: FRITZ PETTERSSON 5 Venäläisten tuhotöiden aikana kesällä 1719 kaupungin raatihuone poltettiin maan tasalle. Suuren köyhyyden johdosta uudelleenrakennus viivästyi, mutta vuonna 1735 södertäljeläiset saivat vihdoinkin uuden raatihuoneensa Stora Torgetin länsilaidalla. Sitä on vuosien mittaan laajennettu ja muutettu, mutta se on kuitenkin tallella, vaikkakin se 1980-luvulta lähtien sijaitsee Stora Torgetin itälaidalla. Sodan päätyttyä vuonna 1721 koviin rauhanehtoihin ihmiset halusivat omistautua rauhanomaisille toimille ja elvyttää kotimaisia elinkeinoaloja. Valtion avustuksella Södertäljessä käynnistettiin useita yrityksiä. Aika monet niistä valmistivat verkaa, toisin sanoen kankaita eri tarkoituksiin. Kaupungin laidoilla viljeltiin tupakkaa, ettei sitä tarvitsisi ostaa ulkomailta. Tupakanviljelyä harrastettiin 1740-luvulta lähtien aina 1830-luvulle saakka, ja tupakkalaatikot tupakanlehtien kuivaamista varten olivat tavallinen näky Täljessä. KUVITUS: LENNART WAHLSTRÖM Kirkosta pohjoiseen sijaitseva Skoltorget. VALOKUVA: TORGNY DUFWA 1700-luku oli suuren elpymisen vuosisata. Kun suurin pula laantui, Södertäljessä pystyttiin miettimään paremman koulun järjestämistä. Pulavuosina lukkarin annettiin opettaa lapsia lukemaan ja kirjoittamaan. 1780-luvun alussa kaupunki oli koonnut niin paljon rahaa, että uusi koulu pystyttiin rakentamaan Gamla Torgetin pohjoislaidalle, kirkosta heti pohjoiseen. Koulutalo valmistui vuonna 1782, ja tori muutti nimensä Skoltorgetiksi. 1700 Pieni Södertälje oli 1700-luvun toisella puoliskolla läpikulkukaupunki, ja joku tai jotkut odottelivat useimmiten kyytiä Stora Torgetilla, jossa kestikievari sijaitsi. Siitä huolimatta, että kaupungissa toimi monia ajureita, joiden oli pakko kyytiä matkustajia, oli kyydeistä miltei aina pulaa. Odotusaikana matkustajat kiertelivät kaupunkia, jossa ei ollut paljoakaan näkemistä. Talot olivat pieniä ja useimmiten huonossa kunnossa. Kirkossa ei ollut arvokkaampia esineitä, ja se oli muutenkin korjauksen tarpeessa. Voi ymmärtää hyvin, että matkustajat kuvasivat Södertäljeä syrjäkylänä. 1800 Monia muita teollistumattomia yrityksiä käynnistettiin. Niistä tuli varhainen 1960-luvun vastine Työmarkkinahalli tuksen (AMS) hankkeille. Kun valtion varat tyrehtyivät, hiljattain käynnistyneet yritykset saivat tavallisesti lopettaa toimintansa. Eräs pienimmistä yrityksistä oli ruukkuja valmistava kiviastiatehdas. Pieni ”tehdas” pärjäsi hyvin ja valmisti tuotteitaan vuodesta 1752 aina vuoteen 1797. Eräs vähemmän onnistuneista valtiollisista hankkeista oli Kustaa III:n viinanpolttimot. Kuningas laski sen päälle, että kansa joi viinaa, ja jos viinaa valmistettaisiin valtion ohjauksessa, siitä saataisiin hyvää tuottoa. Mutta hän ei ottanut huomioon kansan ynseyttä sen johdosta, että he menettivät vanhan oikeutensa polttaa omia väkijuomiaan. Kruunun viinanpolttimot epäonnistuivat ja lakkauttivat toimintansa muutaman vuosikymmenen jälkeen. Yksi niistä sijaitsi Södertäljessä, Mälarhamnissa, Kronstrandsgatanin läheisyydessä. Se aloitti toimintansa vuonna 1776 ja oli käynnissä vuoteen 1787 asti. Kun viinanpolttimo lakkautettiin, väestön lukumäärä laski. 1760-luvulta alkaen valtio panosti paljon parempaan sairaanhoitoon. Serafiimiritarikunta sai valtion taloudellisella avustuksella vastuun maan kaikista sairaaloista. Arvion mukaan Tukholman lääni tarvitsi sairaalan Norrtäljeen, kun taas läänin eteläosa sai omansa Södertäljeen. Sairaala rakennettiin tontille numero 75 Storgatanista itään kummulle, jota myöhemmin alettiin kutsua Orionkulleniksi Orion-nimisen uuden korttelin mukaan. Sairaala valmistui vuonna 1778. Kumma kyllä sairaala suljettiin vuonna 1823, kun sairaanhoidollinen toiminta keskitettiin Danvikeniin Tukholmassa. Södertälje oli ilman sairaalaa vuoteen 1869 saakka. Orionkullenin sairaala. VALOKUVA: TORGNY DUFWA 1800-luvun alussa toiminta och elinkeinot kulkivat säästöliekillä Södertäljessä. Asukasluku oli noin 900 henkilöä ja kaupunki oli todellakin syrjäkulmanimensä arvoinen. Mutta tulisi toinenkin aika. 1400-luvulta lähtien kaavailtu hanke käynnistyi vihdoinkin. Kysymyksessä oli kanavan rakentaminen Mälarenin ja Saltsjönin välille. Hanke oli useaan otteeseen kaivettu esille ja tomutettu, mutta pistetty taas syrjään. Vuonna 1806 Kustaa IV Aadolf antoi yksityisyritykselle yksinoikeuden kanavan rakentamiseen. Yhtiö sai itse hankkia pääoman, mutta saattoi luottaa sotaväen apuun niin kauan, kuin ei oltu sodassa. Investointiensa vastikkeeksi yhtiö sai luvan pitää itsellään kanavaa käyttävien alusten maksaman maksun. Töitten laskettiin vievän neljä vuotta, mutta sotien, teknisten ongelmien ja kustannusten kallistumisen johdosta se kesti kolmetoista vuotta. Suuri hanke merkitsi paljon pienelle, jonkin verran passiiviselle kaupungille. Työväki tarvitsi ruokaa, majoitusta ja huvituksia. Uutta tekniikkaa ja ideoita omaksuttiin muiden toimintamuotojen käyttöön. Töitten lopuksi työväki siivosi uutta kanavaa ympäröivän alueen ja auttoi myös kaupungin muiden paikkojen uudistuksessa ja putsauksessa. Kanava merkitsi lyhyesti sanottuna piristävää ruisketta. KUVITUS: LENNART WAHLSTRÖM Vanhan sulun vihkimisestä vuonna 1819 kertova muistotaulu. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE 6 Bellman kirjoitti laulun nimeltä Tälje Tokar (Täljen hölmöläiset). KUVITUS: LENNART WAHLSTRÖM Eräs Södertäljestä tätä vähemmän mairittelevaa kuvausta levittävistä henkilöistä oli runoilija Carl Michael Bellman. Hänellä oli hyviä yhteyksiä kaupungissa ja tiesi, miten kurja se oli. Hän kirjoitti tunnetun runonsa Vällovliga magistraten i Tälje. Se julkaistiin vuonna 1767 ja levisi nopeasti, kun se vuonna 1790 julkaistiin kokoelmassa Fredmanin epistolat. Hän kuvaa runossaan joitakin raatimiehiä sioiksi. Tästä kielteisestä julkisuudesta eroon pääseminen vei pitkän ajan. Kuningas Kaarle XIC Juhana vihki juhlallisesti uuden kanavan 7. lokakuuta 1819. Jatko ei ollut yhtä komeaa. Kanavaa ei käytetty odotetusti, ja osakkeenomistajat eivät saaneet osinkoa. He joutuivat pikemminkin antamaan yhtiölle lisävaroja, jottei se olisi mennyt konkurssiin. Mutta asiat muuttuivat, ja parin synkän vuosikymmenen jälkeen kanava alkoi antaa mukavaa voittoa. 1800-luvun lopulla liikenne vilkastui entisestään, alusten koko kasvoi ja kanavaa oli parannettava, levennettävä ja syvennettävä. Vuonna 1849 Södertäljessä avattiin Kylmävesihoitola. Työtön apteekkari nimeltään Carl Petter Lidman keksi perinnetiedon mukaan Torekällan ihmeitä tekevän veden, jolla voitiin auttaa sairaita. Hänen onnistui saada pari henkilöä panostamaan rahaa yritykseen. He ostivat pari tonttia Södertäljen eteläosasta ja rakennuttivat paikalle hoitolaitoksen. Siitä tuli heti menestys. Monet hakeutuivat kaupunkiin saadakseen lievitystä, mutta mieluiten parantuakseen vaivoistaan. Potilaat, jotka usein toivat mukanaan perheensä, tarvitsivat ruokaa ja majoitusta Södertäljessä olonsa aikana. Hoitolalla ei ollut hotellia eikä ruokalaa, mutta se ohjasi potilaat yksityismajoitukseen. He merkitsivät taloudellista nousukautta kaupungin asukkaille, ja kylpylävieraat olivat tervetulleita kaupunkiin. 1850-luvun puolivälissä valtiopäivät päättivät rakennuttaa Ruotsiin rautatieverkoston. Päätöstä seurasi läntisen pääradan rakennuttaminen Tukholman ja Göteborgin välille. Se vihittiin 1862, jolloin Södertälje sai rautatieyhteyden Tukholmaan. Osuus vihittiin käyttöön 24. lokakuuta 1860, ja Södertäljellä on siitä lähtien ollut päivittäinen yhteys pääkaupungin kanssa. Liikenne kulki aluksi yksiraiteista rataa. Södertäljessä kävi niin onnettomasti, että päärata kulki Saltskogissa sijaitsevalle asemalle, josta lähti sivuraide kaupungin keskustaan. Uimala vuosilta 1849–1886. VALOKUVA: YKSITYINEN Södertäljen kylpylä1905–1964. VALOKUVA: YKSITYINEN Saltskogin asema henkilöstöineen vuonna 1900. REPROKUVA: FRITZ PETTERSSON Södertelge Nedre . Södertäljen centrumin vanhempi nimi. KUVITUS: LENNART WAHLSTRÖM Vanhan kanavan pohjoisosa. MAISEMAKORTTI Vanhan kanavan ylittävä maantiesilta. TERÄSKAIVERRUS: SVANTE HALLBECK 7 1850-luvun puolivälissä valtiopäivät päättivät, että Ruotsiin rakennettaisiin rautatieverkosto. Sen seurauksena Tukholman ja Göteborgin välille rakennettiin Läntinen päärata. Se valmistui 1862 ja toi Södertäljelle rautatieyhteyden Tukholmaan. Kolme matkustustapaa – maantie, rautatie ja kanava – tekivät Södertäljestä suotuisan solmukohdan. Sen johdosta puolestaan monet yritykset asettuivat kaupunkiin. Edellisen lisäksi Södertäljessä oli hyvää työväkeä ja paljon teollisuudelle sopivaa maata. Eräs vanhimmista yrityksistä, jotka hyödynsivät näitä etuja, oli Ekenbergska vagnfabriken. Se alkoi vuonna 1838 valmistaa hevosten vetämiä vaunuja, VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE mutta rautatien tulon myötä se muutti tuotantoaan ja käynnisti rautatievaunujen valmistuksen. Kysyntä oli kovaa ja yritys kukoisti. Firma muutettiin yhtiöksi ja sai nimekseen D J Ekenbergs Söner. Yritys menestyi niin hyvin, että Tukholmassa vähän ennen käynnistetty AB Atlas osti sen vuonna 1873. Rautatievaunut ja muu rautatiemateriaali muodostivat edelleen yrityksen pääasialliset tuotteet. Södra Oxbacksskolan -koulu. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Norra Oxbacksskolan -koulu. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Alkavan teollistumisen myötä paljon työväkeä ja heidän opetusta tarvitsevia lapsiaan muutti kaupunkiin. Vuodelta 1782 peräisin oleva koulutalo tuli sen johdosta riittämättömäksi. Vuonna 1869 kaupunki sai ensimmäisen tyttöjen kansakoulun. Heidän opetuksensa oli aiemmin ollut vähäistä. Seuraava kansakoulu Oxbackenille valmistui vuonna 1886. Aluetta oli aiemmin käytetty eläinten laitumena, markkinapaikkana ja muihin tilapäisiin tilaisuuksiin. Asukasluvun kasvu jatkui, ja vuonna 1898 Oxbacken sai aiemmasta etelään sijaitsevan uuden koulutalon. Muuttoliike lisäsi asuntojen tarvetta. Alussa sellaisia pystyttiin järjestämään Storgatanin varrella sijaitsevissa suurissa kartanoissa. 1800-luvun puoliväliin saakka kaupunkilaiset olivat olleet osaaikaisia talonpoikia, jotka harjoittivat pienimuotoista maanviljelyä ja karjanhoitoa kaupunginporttien ulkopuolella. Tämän loppuessa monet kaupunkikartanoiden talousrakennukset vapautuivat. Nämä vajat ja ladot rakennettiin yksinkertaisiksi piharakennusasunnoiksi Södertäljen uusille asukkaille. Aika pian tämä mahdollisuus oli käytetty loppuun, minkä jälkeen uutta alettiin rakentaa vanhan kaupunkialueen ulkopuolelle. Sinne rakennettiin niin kutsuttuja asuntoja, joka merkitsi taloja alueelle, jolla ei ollut asemakaavaa, ja joka ei kuulunut kaupungin rakennussääntöjen piiriin. Nämä rakennukset olivat useimmiten yksinkertaisia, mutta ne täyttivät asuntojen tehtävän. 1800 Raatihuone Stora Torgetin laidalla tuli 1800-luvun alkupuolella liian ahtaaksi pystyäkseen antamaan tilaa raastuvanoikeudelle, viranomaisille, eri kunnan elimille ja kestikievarille. Sen johdosta sen taakse länteen päin rakennettiin 1840-luvun alussa siipi, jotta kestikievari ja kellari pystyisivät vastaanottamaan sekä paikallisia että matkustavia vieraita. Raastuvanoikeus ja maistraatti sekä joitakin kunnan elimistä muuttivat vuonna 1843 Södertäljen kaupungin ostamaan suljettuun sairaalaan. Samassa rakennuksessa toimi myös niin kutsuttu pedagogiikka, joka edusti jonkinlaista ylempää opetusta. Kaarle-herttuan aikaan 1500-luvun lopulla perustettiin jonkinlainen palovartiointi, jonka mukaan kaupunki jaettiin neljään kortteliin; kaksi niistä sijaitsi Stor gatanin länsipuolella ja kaksi itäpuolella. Kirkontornissa oli ympärivuorokautinen vartija, jonka tehtävänä oli valvoa, ettei tuli päässyt irti. Jos näin tapahtui, hänen tehtävänään oli soittaa kirkonkelloja, jolloin asukkaiden tuli nopeasti siirtyä palopaikalle ja auttaa sammutuksessa. 1800-luvun puolivälissä organisaatiota parannettiin sotilaallisen mallin mukaan päällystölinjoineen, ja se sai nykyaikaisempia välineitä. KUVITUS: LENNART WAHLSTRÖM Södertäljellä ei ole milloinkaan ollut valtiollista tai kirkollista viranomaista, vaan se on ollut kauppa- ja käsityökaupunki, joka 1800-luvun lopussa kehittyi teollisuuskaupungiksi. Yritteliäät ihmiset alkoivat monissa Ruotsin kaupungeista 1800-luvulla julkaista lehtiä. Södertäljen ensimmäinen paikallislehti julkaistiin vuonna 1861 yksinkertaisesti nimellä Södertälje Tidning. Sen julkaisijana oli kauppias Justus Johansson. Lehti oli aluksi nelisivuinen. Siitä saattoi lukea paikallisia uutisia, mutta myös Aftonbladetista sekä Post & Inrikes Tidningar -lehdestä leikattuja artikkeleita. Suuri osa lehdestä sisälsi ilmoituksia aivan kuten tänäänkin. Johanssonin paikallislehdestä kulkee katkeamaton, joskin mutkikas linja tämänpäiväiseen Länstidningen-lehteen. KUVITUS: LENNART WAHLSTRÖM Ensimmäinen kaupunginvaltuuston kokous vuonna 1863. KUVITUS: LENNART WAHLSTRÖM 8 Kaupungin paikallishallinnosta huolehti entisaikaan raastupa, jossa kaikilla porvareilla oli äänioikeus. Vanhimpien neuvosto toimi jonkinlaisena hallituksena. Pormestari oli itseoikeutetusti sen puheenjohtaja. Yleinen raastupa oli tosin demokraattinen mutta aika kömpelö elin, joka kaupungin kasvaessa muuttui hankalaksi. Hallitus antoi sen johdosta vuonna 1862 säädöksen nimeltään Kong Maj.ts nådiga Förordning om kommunalstyrelse i stad (Hänen kuninkaallisen majesteettinsa armollinen kaupunginhallitusta koskeva säädös). Se astui voimaan vuoden 1863 alusta, ja sen kautta kaupungit, kuten Södertälje, saivat kaupunginvaltuuston. Sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin tullitarkastaja Gustaf Gyllenram. VALOKUVA: THORE BILLING Storgatanilla on aina ollut keskeinen rooli. Sata vuotta erottaa nämä kuvat toisistaan, ne on otettu vuosina 1862 ja 1962. Södertäljen hyvä sijainti, maan-, vesi– ja rautatien risteyksessä houkutteli useita yrityksiä kaupunkiin. Vuonna 1860 Södertälje sai petrokemian teollisuuslaitoksen, kun Södertelge Oljebruk käynnisti toimintansa Igelstavikenissä. Vuonna 1871 perustettiin tulitikkutehdas, joka vuosien mittaan laajeni ja myi monia tunnettuja merkkejä kuten Skeppet ja Rosen melkein koko maailman laajuisesti. Vuonna 1908 se muutti Göte borgiin ja sulautui myöhemmin Svenska Tändsticks AB -konserniin. Svenska Jutevävsfabriken aloitti toimintansa vuonna 1889. Tehdas valmisti juuttia, josta valmistetut säkit olivat senaikainen pakka usaine. Vuonna 1891 Vagnfabriks aktiebolaget i Södertelge (Vabis) käynnisti rautatievaunujen val mistuksen. Vuonna 1896 Vabis sai kilpailijakseen Södertelge Verkstäder -yrityksen, joka myös tuotti pyörivää rautatiekalustoa. Niiden rinnalla toimi joukko pieniä firmoja. Södertäljestä oli tullut teollisuuskaupunki. Södertälje oli ilman sairaalaa vuosina 1823–1869. Vasta sen jälkeen asukkaat saivat hoitoa uudessa sairaalassa, joka rakennettiin Oxbacksgatanille kaupungin länsiosaan. Se oli suuri edistysaskel terveydenhoidolle. Sairaalatontti oli aika pieni ja lisärakennusmahdollisuudet olemattomat. Uusi tontti ja uusi sairaala olivatkin toivelistan kärkipäässä. Maakäräjät näkivät tarpeen, ja ostivat 1900-luvun alussa osan kanavan itärannalla sijaitsevaa Rosenborgin kartanoa. Sinne rakennettiin uusi hoitolaitos, joka valmistui vuonna 1907. Vanhasta sairaalasta Oxbacksgatanilla tuli epidemiasairaala. Pyhän Ragnhildin kirkko tulipalon jälkeen vuonna 1881. VALOKUVA: YKSITYINEN Pitkään muistissa pysynyt tapahtuma oli kirkon tulipalo, joka syttyi 25. tammikuuta 1881. Tulipalo sai alkunsa Storgatanin länsilaidan taloista, joissa tänä päivänä sijaitsee Turingelunden. Palokunnalla oli suuria vaikeuksia saada vettä pakkasessa, ja voimakkaan tuulen ansiosta palo sai nopeasti jalansijaa kirkon pärekatosta. Sen jälkeen katastrofi oli tosiasia. Palanut kirkkosali rakennettiin aika pian uudelleen arkkitehti Åbomin piirustusten mukaan ja vihittiin uudelleen käyttöön vuonna 1883. Taloja, joista tulipalo sai alkunsa, ei enää rakennettu uudestaan, vaan tontit yhdistettiin, ja paikalle rakennettiin puisto. Sitä kutsuttiin 1940-luvulle saakka Brända tomteniksi (Palotontiksi), jolloin se sai nykyisen Turingelunden-nimensä. Vuosien 1860 jälkeen, jolloin kaupungissa asui noin 1700 asukasta, väkiluku kasvoi tasaisesti ollen vuonna 1870 2150, vuonna 1880 3500, 1890 4600 ja vuonna 1900 se oli kasvanut 8200 henkilöön. Väkiluvun kasvu 40 vuoden aikana 6500 henkilöllä jätti jälkensä. Vanhaa kauppa- ja käsityöläiskaupunkia oli nykyaikaistettava ja kehitettävä. 1880-luvulla södertäljeläiset saivat nähdä uusien ja komeiden kivitalojen nousevan Storgatanin varrelle ja moniin muihin paikkoihin. Nykyään puretut kivitalot osoitteissa Storgatan 3 ja 10 olivat esimerkkejä sellaisista taloista. Kauppojen määrä ja tarjonta kasvoi. Lennätin avattiin vuonna 1858 ja puhelinyhdistys alkoi toimia vuonna 1883. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Oxbacksgatanilla sijaitseva sairaala vuonna 1869. VALOKUVA: TORGNY DUFWA Puhelinkeskus talossa, jossa on ”linja-aita” katolla. Nedre Torekällgatan. VALOKUVA: YKSITYINEN 9 Svenska Tobaksmonopolet Bergviksgatanilla. VALOKUVA: FRITZ PETTERSSON VALOKUVA: BERNHARD LUNDGREN VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE 1800-luvun toisella puoliskolla syntyi useita vapaakirkollisia yhteisöjä. Södertäljen baptistit, lähetysliittolaiset, metodistit, pelastusarmeijalaiset ja myöhemmin helluntailaiset perustivat omia seurakuntiaan ja rakennuttivat vapaakirkkosalejaan. Yhdessä he elvyttivät hengellistä elämää. Yleisesti lisääntyvä väkijuomien käyttö aiheutti vastareaktioita, ja raittiista elämästä tuli ihanne. 1890-luvulla Södertäljeen perustettiin monia raittiusseuroja, joihin liittyi paljon jäseniä. 1900-luvun alku oli lupaavaa aikaa. Teollisuudella oli hyvät ajat ja se laajeni. Södertälje Bryggeri AB perustettiin vuonna 1896, ja se rakennutti komean rakennuksen Storgatanin pohjoisosaan. Yhtiöllä oli tarmokas johtaja, joka oli myös kemisti ja onnistui valmistamaan aineen, jonka avulla olut säilyi paremmin. Se johti myyntimenestykseen, ja Södertäljen pilsneristä tuli tunnettu koko Mälarinlaaksossa. Svenska Centrifugaktiebolaget käynnisti vuonna 1896 separaattoreiden valmistuksen tiloissa, jotka vapautuivat AB Atlaksen muutettua Tukholmaan vuonna 1888. Separaattoreiden myynnistä tuli niin menestyksekästä, että yhtiö panosti suureen uudisrakennukseen, joka valmistui vuonna 1900. Rakennus on edelleen tallella ja on jo muutaman vuoden sisältänyt Tom Tits Experiment -verstaan. Toinen menestyvä teollisuuslaitos oli AB Baltic, joka myös valmisti separaattoreita. Tehdas sijaitsi Uthamnenista etelään, ja sen verstaiden ympärille kasvoi pieni yhteiskunta. Suurin piirtein samanaikaisesti Astran kanssa helsinkiläinen Tollander & Klärich aloitti savukkeiden valmistuksen kaupungissa. Kun Svenska Tobaksmonopolet astui voimaan vuonna 1917, valtio osti savuketehtaan. Toiminta siirrettiin uuteen tehtaaseen itäisessä Mälarhamnenissa. W Dan Bergman aloitti vuonna 1918 kevytmetallituotteiden valmistuksen itäisessä Mälarhamnenissa. Yhtiö muutti vuonna 1938 uusiin tiloihin Ekensbergin alueelle ja otti nimekseen Wedaverken. Se oli suuruuden päivinään kaupungin kolmanneksi suurin työnantaja, jonka palveluksessa oli 600 työntekijää. Wedaverken, sisänäkymä valimosta. VALOKUVA: FRITZ PETTERSSON 1800 Euroopan monet sodat lisäsivät puolu stustahtoa, ja Ruotsissa perustettiin vapaaehtoisia tarkka-ampujajoukkoja, jotka olivat senaikainen nykyisten Kodinturvajoukkojen edeltäjä. Näihin joukkoihin kuuluville oli tärkeää saada marssia ja ampua kiväärillä, mikä oli jonkinlaista sota harjoitusta. Södertäljessä muodostettiin vuonna 1861 tarkka-ampujakilta. Killan harjoittelupaikkana oli Tältet, joka sijaitsee kantakaupungista kaakkoon. Nimensä paikka sai siitä, kun marssijoukot pystyttivät leirinsä suurelle avoimelle paikalle. Rautatien alkaessa toimia 1860-luvun alussa joukkoja alettiin kuljettaa junalla, ja Tältet vapautui muille toimille. Ryhmä ampujia irtautui Tarkka-ampujakillasta vuonna 1887 ja perusti Södertelge Skyttegillen. He olivat kyllästyneet sulkeisiin ja halusivat vain ampua. Ampujat olivat joitakin vuosia aiemmin siirretty Tältetistä, jonka katsottiin sijaitsevan liian lähellä yleisön käyttämiä paikkoja. Näin ollen Tältet vapautui taas, ja tällä kertaa urheilijat alkoivat harjoitella ja kilpailla siellä. Muutaman vuoden kuluttua he järjestäytyivät yhdistyksiin, joista ensimmäinen ja suurin oli jalkapalloon ja yleisurheiluun suuntautunut Södertälje Sportklubb (SSK), joka perustettiin vuonna 1902. Sitä seurasi vuonna 1907 Södertälje Idrottsförening (SIF). Molemmilla oli Tältetissä omat paviljonkinsa, joista Sportklubbenin oli suurin kooltaan. 10 Työläiset yhdistyivät ammattiyhdistyksiin. Ensimmäinen työväen puolueen kunnallisjärjestö perustettiin Södertäljeen vuonna 1898. Se sai paljon jäseniä vastareaktiona teollistumisen mukanaan tuomiin työolosuhteisiin. Vapaakirkollinen, raittius-, työväen- ja urheiluliike olivat ne neljä voimaa, jotka veivät maatamme kohti demokraattisempaa 1900-lukua. KUVITUS: LENNART WAHLSTRÖM I.F.K:n jalkapallojoukkue vuonna 1909. VALOKUVA: YKSITYINEN AB Keros Strängnäsvägenillä. VALOKUVA: ERHARD ERICSON Hehkusukkia valmistava AB Keros muutti Tukholmasta Södertäljeen vuonna 1906. Keksintö paransi huomattavasti petroli- ja karbidilamppujen valoa ennen sähkön läpimurtoa 1910-luvun loppupuolella. AB Keros myi tuotteittaan melkein ympäri koko maailmaa. Heidän tiloissaan alkoi vuonna 1913 sidostarvikkeiden ja joidenkin lääkkeiden valmistus. Yhtiön nimenä oli Astra, ja siitä tuli myöhemmin eräs Ruotsin suurimmista lääkealan yrityksistä. Astra alkoi valmistaa kemiallisesti puhdasta pumpulia ja laajensi toimintaansa. Ensimmäistä maailmansotaa seuraavat vuodet olivat rauhattomia, mutta yhtiö selviytyi taloudellisesti ja jatkoi toimintaansa. Astra keskittyi lääketuotteisiin ja menestyi alallaan. Vuonna 1874 AB Atlas rakennutti tehtaalleen kaasulaitoksen. Laitos tuotti niin paljon kaasua, että yhtiö saattoi myydä energiaa Södertäljen kaupungille. Se johti siihen, että kaupunki pystyi asentamaan kaasuvalolamppuja kantakaupunkiin, mikä korvasi aiemmat heikot öljylamput. Södertäljestä tuli siten eräs Ruotsin ensimmäisistä kaupungeista, joka sai kaasuvalon. Valaistus toimi aina vuoteen 1928, jolloin Södertälje ensimmäisten joukossa siirtyi Mälarhamnin kaasulaitos sähköiseen kaStorgatanilla. tuvalaistukseen. VALOKUVA: FRITZ PETTERSSON Koska kaupunki sai hyvin kaasua, kesti aina vuoteen 1908, ennen kuin sähkövirta yhdistettiin kaupunkiin. Sähköä tuotti aluksi kaksi generaattoria, jotka sijaitsivat vesilaitoksen vanhoissa tiloissa Järnagatanilla. Kaksi dieselmoottoria pyöritti generaattoreita, jotka tuottivat ainoastaan valaistukseen riittävän, rajoitetun määrän sähkövirtaa. Vasta vuonna 1918, kun Södertälje yhdistettiin valtakunnalliseen sähköverkkoon, virtaa riitti myös koneiden käyttöön. Aika pian sen jälkeen yritykset ja verstaat siirtyivät sähkömoottoreihin käyttöön. Södertälje Elverk siirtyi 1927–1928 tasavirrasta vaihtovirtaan, ja vuosina 1952–1953 jännitettä nostettiin yleisesti 127 voltista 220:een. Grusåsenin vesitorni vuonna 1947. Västergårdin vesitorni vuonna 1961. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE VALOKUVA: SÖDERTÄLJE STAD Ennen vuotta 1896 södertäljeläiset hoitivat vedentarpeensa yksityisten kaivojen tai yleisen vedenottopaikan avulla. Kaupunki päätti vedensaannin järjestääkseen rakentaa kunnallisen kaivon kaupungin eteläosaan. Vettä pumpattaisiin siitä suureen Torekällbergetillä sijaitsevaan säiliöön, josta se johdettiin kiinteistöihin. Torekällbergetin säiliö sijaitsi 64 metriä merenpinnan yläpuolella, mikä takasi riittävän paineen johdoissa. Se toimi hyvin jonkin aikaa, mutta kaupungissa sijaitseva kaivo antoi liian vähän vettä. Kun vettä otettiin enemmän, suolavettä Maresta alkoi siivilöityä sekaan. Laajojen tutkimusten ja laskelmien tuloksena kaupunki alkoi ottaa vettä kaupungista länteen, Djupdalissa sijaitsevasta voimakkaasta lähdesuonesta. Torekällbergetin säiliötä laajennettiin samanaikaisesti, ja näin saatiin puhdasta ja hyvää vettä. Järjestelmä toimi hyvin toista maailmansotaa seuranneen Södertäljen kasvuun saakka. Vanhasta, vuonna 1819 rakennetusta kanavasta sulkuineen tuli vuosien mittaan liian kapea, matala ja kiemurteleva. Alusten koko kasvoi, ja peruskorjaus tuli välttämättömäksi. Valtio osti vuonna 1912 yksityisomistuksessa olleen kanavayhtiön. Myös tällä kertaa rakennusajaksi kaavailtiin neljää vuotta. Ensimmäinen maailmansota ja lakko viivästyttivät työtä ja tekivät siitä huomattavasti kalliimman. Uudesta kanavasta tuli suorempi, sitä syvennettiin 3,6 metristä 5,6 metriin ja levitettiin 12 metristä 15 metriin. Uudesta sulusta tuli 135 metrin pituinen aiempiin 42 metriin verrattuna. Laajennus ja syvennys sallivat alusten, joiden kuollut paino oli 10 000 tonnia, kulkea kanavaa, ja sulusta tuli Pohjolan suurin. Kuningas Kustaa V vihki kanavan käyttöön 17. marraskuuta 1924. 1900 1890-luvun alussa alettiin vesi- javiemäriputkistoa kaivaa maahan Storgatanin varrella. Kunnalliset vesijohdot helpottivat huomattavasti talouksia ja olivat suuri etu palokunnalle. Viemärijohdot laskivat monien vuosien ajan sisältönsä puhdista mattomana suoraan Mälareniin ja Saltsjöniin. Södertälje sai ensimmäisen kunnallisen puhdistamon vuonna 1958 Viksängeniin. Se oli toiminnassa vuoteen 1974 asti, jolloin kaupunki liitettiin alueelliseen viemäriverkostoon. 1890-luvun puolivälin jälkeen johtoverkosto rakennettiin yhä laajemmalle, mutta vasta 1930-luvulla verkko peitti suurimman osan kaupungista. Teollisuus jatkoi kasvuaan 1900-luvun alussa. Se toi mukanaan sekä väestömäärän että elintason kasvun. Nämä myönteiset tekijät kiirehtivät rakentamista. Storgatanin ja Järnagatanin varrelle rakennettiin useita suuria ja vaikuttavia kivitaloja. Arkkitehti ja rakennusmestari Nils Ludvig Lundberg on piirtänyt talot Järnagatan 10 ja Storgatan 1. Talot tekevät vaikutuksen tänäänkin. Ympäri kaupunkia rakennettiin puisia kerrostaloja asuntopulaa lievittämään. Vuokratalorivejä rakennettiin ennen kaikkea kaupungin luoteisosiin pääasiallisesti Svenska Centrifug AB:n avustuksella. Yritys oli siihen aikaan kaupungin suurin työnantaja, ja monet sen työntekijöistä saivat asunnon sieltä. Rautatieliikenteessä päämääränä olivat laajennus ja uudet linjat. Södertälje sai sen johdosta uuden pääaseman, joka sijaitsi kolmen kilometrin päässä keskustasta. Asema sai nimekseen Södertälje Södra. Sieltä lähtee sivurata Södertälje Centraliin. Liikenteen uudelleenjärjestely tapahtui lokakuussa 1921, ja oli käynnissä oikeastaan vuoteen 1995, jolloin uusi kaukojuna-asema vihittiin nimellä Södertälje Syd. Södertälje Södra sai uudeksi nimekseen Södertälje hamn, ja sitä liikennöi vain SL:n, Storstockholms läns lokaltrafik paikallisjunat ja määrätty tavaraliikenne. Sähköjuna-asema kaupungin keskustassa sai samalla nimekseen Södertälje centrum. Storgatan 1. Järnagatan 10. Södertälje Södran rautatieasema. MAISEMAKORTTI VALOKUVA: A LUNDIN VALOKUVA: E LILIUS 11 Kansanpuisto Erik Dahlbergs vägenillä vuonna 1927. VALOKUVA: FRITZ PETTERSSON Oxbacksgatanin vanha Kansantalo vuonna 1923. VALOKUVA: FRITZ PETTERSSON Södertäljen työväenliike tarvitsi oman talon kokouksilleen ja kursseilleen. Kunnallisjärjestö ja ammattiyhdistykset keräsivät varoja rahastoon voidakseen rakentaa talon sopivalle tontille. Useita paikkoja tarkastettiin, ennen kuin Kansantalo-yhdistys päätyi Oxbacksgatanilla sijaitsevaan tonttiin. Se ei ollut ihanteellinen, mutta sen sijainti kaupungissa oli hyvä. Piirustuksia varten käännyttiin arkkitehti Tore Lindhbergin puoleen. Hän onnistui luomaan epäsäännölliselle tontille mahtavan klassista tyyliä olevan rakennuksen. Södertäljen ensimmäinen Kansantalo (Folkets Hus) valmistui vuonna 1923. VALOKUVA: FRITZ PETTERSSON Kaupan - ja käsityön kaupungissa avattiin Kauppahalli vuonna 1936. Tämän päivän vastaava halli on Lunan talossa. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Suunniteltu Kansan- ja urheilupuisto Tältetissä jäi hankeasteelle, mutta kaupunki sai vuonna 1923 uuden urheilupuiston kanavan itärannalle sekä uuden kansan puiston vuonna 1927 samalle alueelle. Urheilupuisto rakennettiin vanhalle Fågelkärretille, ja siitä muodostui urheilun keskus. Se on toiminnassa tänäänkin. Kansanpuistoa laajennettiin Kamphagenin alueelle urheilupuistosta etelään. Se oli monien vuosien ajan tärkeä kokoontumispaikka kesäisin. Kansanpuisto tarjosi vuosien mittaan monenlaista ohjelmaa kuten teatteriesityksiä, revyitä, esiintymisiä ja tanssia. Uudet vapaa-ajan tottumukset muuttivat myös kansanpuiston ehtoja, ja 1990-luvun alussa tämän kulttuuri-instituution oli pakko lakkauttaa toimintansa. Sen tilalle rakennettiin asuntoja. 1900 Rinkelimummoja Saltskogin asemalla. MAISEMAKORTTI Kringlan (Rinkeli) on muodostunut Södertäljen symboliksi. Kaupunkia kutsutaan joskus Rinkelikaupungiksi, ja eräs tavarataloista on nimeltään Kringlan. Erityiset naisleipurit leipoivat rinkeleitä suuressa salassa, ja ammattimaiset rinkelimummot myivät niitä kanavalla ja rautatieasemilla 1920luvulle saakka. Myöhemmin koulupojat myivät usein rinkeleitä Södertälje Södran asemalla. Myynti päättyi 1950-luvun lopulla, mutta se jatkuu edelleen Torekällbergetillä. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE 12 Teollisuudella oli hyvät ajat vuoteen 1917 saakka, jolloin ensimmäinen maailmansota aiheutti tuntuvan raaka-ainepulan. Svenska Jutevävsfabriken lakkautettiin, ja monet muut saivat ongelmia. Vabis, joka vuonna 1911 oli yhdistynyt Scaniaan Malmössä ja muuttunut Scania-Vabikseksi teki konkurssin yhdessä Södertelge Verkstäderin kanssa. Ne rekonstruoitiin kuitenkin nopeasti. 1920-luvulla elinkeinoelämä oli vaihtelevaa. 1930-luvusta tuli sekä monille yrityksille että yksityisille koettelemusten aikaa laman ja työttömyyden myötä. Arkkitehti Tore Lindhberg oli tuottelias ja piirsi monia Södertäljen rakennuksista. Hän antoi leimansa kaupunkiympäristöön 1920–1940 -luvuilla. Hänen luomuksiaan ovat Kansantalon lisäksi Centrumpalatset (Järnagatan 5-7), Castorhuset (Storgatan 2) ja Gamla församlingshemmet (Torekällgatan 16) sekä joukko huviloita. Castorhuset, Storgatan 2. MAISEMAKORTTI Centrumpalatset, Järnagatan 5–7. MAISEMAKORTTI Strindbergsvägen, Östra Rosenlund. VALOKUVA: HARRY ANDERSSON 1930-luvun alussa asuntojärjestö HSB alkoi rakentaa Södertäljessä. Sen mukana asumiseen tuli uusi ajattelutapa säästämisen ja asunto-oikeusyhdistysten myötä. Ensimmäiset HSB-talot rakennettiin osoitteeseen Järnagatan 32–34 sekä Oxbackenille. HSB on myöhemmin rakentanut asuntoja monille eri puolille kaupunkia. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 pystyttiin käynnistämään joukko hankkeita, joita ei sotavuosina pantu alulle. Vuonna 1948 perustettiin kunnallinen asuntoyhtiö, joka sai nimekseen Telgebostäder. Sen ohjauksessa tuotettiin useita Södertäljen asuntoalueita kuten Östra Rosenlund, Viksängen ja Karlhov. Ne helpottivat osaltaan 1930-luvun lopulla syntynyttä asuntopulaa. Kolme suurta yritystä, Scania-Vabis, Astra ja Wedaverken rakensivat omalla johdollaan joukon asuntoja ennen kaikkea omille työntekijöilleen. Suhdanne alkoi kääntyä nousuun vuoden 1936 tiimoilla. Elinkeinoelämä alkoi toimia tavalliseen tapaan ja yritykset saattoivat taas ottaa henkilöstöä työhön. Toinen maailmansota teki tuloaan, ja vuonna 1939 se sitten syttyi. Kaupungin kolme suurta yritystä, Scania-Vabis, Astra ja Wedaverken solmivat hyviä sopimuksia valtion kanssa, ja työskentelivät koko sodan ajan. Muilla oli raaka-aineja työvoimaongelmia sen johdosta, että suuri osa miestyövoimasta olivat suorittamassa asevelvollisuuttaan. Höyrylaiva Ejdern rakennettiin Göteborgissa vuonna 1880 ja löysi kotisatamansa Södertäljestä vuonna 1906. Ejdern liikennöi ammattimaisesti vuoteen 1958, jolloin omistajat, kapteeni Rickard Fredmarkin johdolla, myivät laivan Södertäljen kaupungille. Ejdern toimi joitakin vuosia kahvilalaivana, ennen kuin tarkoituksena oli upottaa se Landsortsdjupetiin. Kuin ihmeen kautta alus välttyi upottamiselta. Vaivalloinen entisöimistyö aloitettiin, ja 1970-luvun lopulta lähtien Ejdern liikennöi vanhoja kulkuvesiään museohöyrylaivana. Monien vapaaehtoisten työtuntien ansiosta Ejdern jatkaa matkaansa 130 vuoden jälkeenkin, ja on siten eräs maan vanhimmista hiilillä käyvistä höyrylaivoista. VALOKUVA: HSB Teollisuus kasvatti tuotantoaan ja tarvitsi lisää työvoimaa. Rekrytointi tapahtui aluksi maan sisällä. 1960-luvun aikana yhtiöt siirtyivät värväyskampanjoihin, ja marraskuussa 1960 Scania-Vabikselle saapui ryhmä kreikkalaisia. He edustivat valittuja ammattilaisia. Jugoslaavit ja suomalaiset olivat muita värvättyjä kansallisuuksia. Heidän panoksellaan yritykset selvisivät tilauksistaan. Suomalaiset siirtolaiset tekivät kovaa työtä teollisuuden palveluksessa hankkiakseen pääomaa kotimaahan paluuta varten. Osa palasi Suomeen, kun taas toiset viihtyivät Södertäljessä ja asettuivat asumaan kaupunkiin. Rakentaminen ja muuttoliikenne asettivat suuria vaatimuksia kunnan eri toimialoille. Eräs ala, joka ei pysynyt mukana kehityksessä, oli kaupanala. Liiketilat oli tarkoitettu sotien välisten vuosien asiakaskannalle. Keskustan liike-elämälle oli pakko tehdä jotakin. Kaupungin valtaa pitävät tekivät päätöksen suuresta perus korjauksesta, joka sai nimekseen Citysaneringen. Se suoritettiin vuosina 1963–1965 ja oli eräs laajimmista samanaikaisista saneerauksista Ruotsissa. Storgatanin itäpuolelta purettiin kaikkiaan neljä korttelia, jotka korvattiin kahdella suurella kompleksilla, jotka saivat nimekseen Kringlan ja Tellus, jota kutsutaan usein Åhléns husetiksi. Ympäröivissä kortteleissa tehtiin samanaikaisesti useita pistesaneerauksia. Näin syntyivät esimerkiksi Domus 1961 (Telgehuset), Metrohuset 1964 (Stadiumhuset) ja Nya Rådhuset 1965 (Tingshuset). VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Keskusta saneerausta ennen vuonna 1963. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE S/s Ejdernin monivuotinen kapteeni Rickard Fredmark. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Keskusta citysaneerauksen aikoihin vuosina 1963–1965. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE 13 Kristityt syyrialaiset, assyrialaiset ja kaldealaiset on ruotsalaisten viranomaisten Lähi-idästä tulevalle kristitylle kansanryhmälle antama nimitys. He tulevat alun perin Turkista, Syyriasta, Irakista, Iranista ja Libanonista. Ensimmäinen 205 henkilön ryhmä saapui Ruotsiin vuoden 1967 alkupuolella. Suurin osa tätä etnistä ryhmää asuu Tukholman alueella, jossa se on keskittynyt Södertäljeen. Näillä ihmisillä oli useimmiten toisenlainen tausta, ja he työskentelivät etupäässä kaupan ja palvelusektorin alalla. Vuosina 2006–2010 suuri ryhmä irakilaisia muutti Södertäljeen sodan aiheuttamien levottomuuksien johdosta. Tapahtuma on antanut paljon kaikua maailman medioissa. Kaikki eri siirtolaisryhmät ovat tehneet Södertäljestä monikulttuurisen kunnan, jossa eri tavat ja tottumukset, kulttuurikäsitykset ja uskonnot rikastuttavat, maapalloistavat ja vaikuttavat Södertäljen ainutlaatuiseen profiiliin. Ronnan asuntoalue. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Genetan asuntoalue. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Brunnsängin asuntoalue. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Koko 1960-luku oli hektistä rakennus kautta, jolloin perustettiin monia uusia kaupunginosia kuten Brunnsäng, Ronna, Geneta sekä Fornhöjden. Kaupunkiin muutti paljon uusia asukkaita, joista osa oli Välimerenalueelta tulevia maahanmuuttajia. Södertäljestä tuli monikulttuurinen kaupunki, jossa puhutaan montaa eri kieltä. Päästäkseen eroon melkein jatkuvasta asuntopulasta kaupunki panosti vaativaan hankkeeseen nimeltä Hovsjö. Södertäljen lounaispuolella sijaitsevalle rakentamattomalle kalliotasangolle rakennettiin täysin uusi kaupunginosa. Hovsjön rakentaminen 1970-luvun alussa sattui samaan aikaan kuin energiakriisi. Scania-Vabis veti hätäjarrusta, ja työmarkkinat viilenivät. Asuntopula muuttui asuntoylijäämäksi ja toi toisenlaisia ongelmia. 1970-luvun puolivälissä suhdanne kääntyi taas ylöspäin, ja kunnan kasvu jatkui. Torekällbergetin museo, tuulimylly. VALOKUVA: FRITZ PETTERSSON Taiteen alalla kuntaan perustettiin vuonna 1945 Södertälje Konstförening, joka sai tiloja Vanhalta raatihuoneelta. Taideyhdistys seurasi Rådhusetin mukana kahdeksikymmeneksi vuodeksi Västra Kanalgatanille sekä lopulta takaisin Stora Torgetille vuonna 1982. tiloista oli tarvetta. Kansantalo-yhdistys ja Södertäljen kaupunki tekivät yhteisen panostuksen, ja syksyllä 1970 uusi Kansantalo otettiin käyttöön. Se sijaitsi keskeisellä paikalla Järnagatanilla. Rakennus sai suuren, uuden näyttämön nimeltään Estrad, suuren kokoontumissalin Trombonin ja useita pienempiä tiloja ja ryhmähuoneita, tarjoilun ja ammattiyhdistyksen tiloja. Södertäljen kulttuurikehitys sai alkunsa Torekällbergetin ulkoilmamuseosta. Torekällberget on vapaaehtoisten, ItäSödermanlandin kulttuurihistoriallisen yhdistyksen jäsenten tekemän työn tulosta vuonna 1929. He kokosivat esineitä ja siirsivät vanhempia rahvaan rakennuksia ympäröivältä seudulta. Mörkön Norasta, kaupungin eteläpuolelta peräisin olevasta tuulimyllystä tuli suuntamerkki ja vuonna 1963 kunnallistetun museon tunnusmerkki. 1960-luvun suuren kaupunkikuvan muutoksen (Citysaneerauksen) alta pelastettiin kymmenisen vanhaa taloa, jotka muodostavat kaupunkikorttelin Torekällbergetillä. Yksinkertainen kahvitupa vuodelta 1931 on vuosien mittaan kehittynyt hyvin toimivaksi majataloksi. 1900 Riksväg 1, E4, kulki kaupungin keskustan halki vuoteen 1965 saakka, jolloin ohikulkutie tai moottoritie avattiin liikenteelle. Se helpotti kaupungin sisäistä liikennettä huomattavasti. Oikeanpuoleiseen liikenteeseen siirtymisen yhteydessä vuonna 1967 Storgatanista tehtiin kävelykatu Stora Torgetin ja Torekällgatanin välillä. Vanha läppäsilta Södertäljen kanavan yli vaihdettiin kaksikaistaiseen Mälarbroniin vuonna 1971. Samalla kaupungin halki rakennettiin parempi läpiajoväylä – Oxbacksleden. Vesiliikennettä parannettiin vuosina 1973–1976, jolloin kanavaa syvennettiin, suoristettiin, ja se varustettiin paremmalla tekniikalla. Mälarbron, 1971. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE 14 Kiinnostus taidetta kohtaan sai Söder täljessä myönteisen piristeen, kun Eje Högestätt vuonna 1967 astui taideintendentin virkaan. Hänen ehdotuksestaan Järnagatanille perustettiin taidehalli. Hyvien kansainvälisten yhteyksiensä ansiosta hän pystyi esittelemään korkeatasoisia näyttelyitä, joihin osallistui tunnettuja taiteilijoita, kuten Magdalena Abakanovic ja Vladislav Hasior. Abakanovicsin taktiileja tekstiiliapplikointeja näytettiin ensin Södertäljen taidehallissa, ennen kuin näyttely siirtyi Tukholman kansallismuseoon. Vilkas näyttelytoiminta on jatkunut senkin jälkeen, kun taidehalli muutti Lunan kulttuuritalolle vuonna 1978. Vuonna 1923 vihitty Kansantalo tuli vuosien mittaan ahtaaksi, ja purettiin vuonna 1971. Uusista ja tarkoituksenmukaisista Uudesta Kansantalosta tuli useiden vuosikymmenien aikana södertäljeläisten kiistaton kokoontumispaikka. Kun Södertäljen kunta 2000-luvun alussa näki tarpeelliseksi laajentaa tilojaan ja nykyaikaistaa organisaatiotaan, oli sopivaa rakentaa uutta ja laajentaa Kansantaloa Ajanmukaiseksi kaupungintaloksi, joka vihittiin 1. marraskuuta 2008. Ytterjärnan kulttuurikeskus on Järnasta etelään sijaitseva pieni keidas, johon kuuluu kaunis vuonna 1992 valmistunut kulttuuritalo. Talon näyttämöllä on esiintynyt monia kuuluisuuksia. Alueella on myös kouluja, kahviloita sekä Vidar-klinikka, joka on Pohjolan ainoa antroposofisesti suuntautunut sairaala. Kanavan rannalla sijaitseva veistosryhmä nimeltään ”Solspann”. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Vuonna 1945 kaupunki otti vastuun kirjastosta, jota Föreningen för Södertälje stadsbibliotek oli aiemmin pyörittänyt Rådhusgatan 11 olevissa tiloissa. Käynnit ja lainat lisääntyivät asukasluvun myötä. Vuonna 1961 kaupunginkirjasto muutti uusiin ja parempiin tiloihin Domuksen yläkertaan Storgatanilla. Siellä se oli vuoteen 1978, jolloin se muutti Lunaan. Etuna oli, että kävijät pääsivät nyt kirjastoon suoraan katutasolta. Södertäljen urheiluelämä elpyi 1970- ja 1980-luvuilla. Södertälje Sportklubb (SSK) voitti vuonna 1985 seitsemännen jääkiekkoilun Ruotsinmestaruuden. Södertälje Idrottsförening (SIF) saavutti menestystä yleisurheilun alalla. Södertälje Basket Boll Klubb (SBBK) nousi uuden urheilulajin, koripallon, kärkeen sekä mies- että naispuolella. Enhörna Idrottsförening on menestynyt hyvin suunnistuksessa löytäen useampia rasteja kilpailijoitaan nopeammin. Myös kaksi södertäljeläistä jalkapallojoukkuetta, Assyriska FF ja Syrianska FC, ovat menestyneet lajissaan. Viimeksi mainitut voivat pelata edukseen Södertäljen ensiluokkaisella jalkapalloareenalla, joka valmistui vuonna 2005. Musiikkitoiminta oli pitkään täysin aatteellista. Södertäljen Orkesteriyhdistys (Täljesymfonikerna) aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1933, ja on sen jälkeen muodostanut klassisen musiikin rungon. Se käytti konserttitiloinaan oppikoulun juhlasalia ja vuoden 1950 jälkeen Mariekällkoulun suurta salia. Vuonna 1970 otettiin askel eteenpäin, kun uusi Kansantalo valmistui ja orkesteri pääsi soittamaan suurella Estrad-näyttämöllä. Musiikinopetus kouluissa käynnistyi 1930-luvulla, ja se muodollistettiin vuonna 1948 kunnallisen musiikkikoulun myötä. Se puolestaan muuttui vuonna 1989 Kulttuurikouluksi. Musiikkikoulu on kasvattanut monia, myöhemmin tunnetuksi tulleita muusikoita, jotka ovat menestyneet sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Kaupungissa toimii sen lisäksi monia musiikkiyhdistyksiä ja orkestereita, jotka ovat tehneet Södertäljestä hyvätasoisen musiikkikaupungin. Musiikkiteatteriryhmä Oktober sai vuonna 1978 verstaan ja näyttämön Södertäljestä. Kun elokuvateatteri Castor vuonna 1984 lakkautettiin, Oktober sai oman ympärivuotisen näyttämönsä. Södertälje on pysytellyt kärkipaikoilla voimistelussa ja urheilussa. Södertälje Gymnastik & Simsällskap on saavuttanut menestystä. Osastot erosivat toisistaan ja ovat parantaneet taitojaan kumpikin sarallaan. Voimisteluyhdistys on hyötynyt urheiluhalleista, joita on rakennettu eri kaupunginosiin, ja uintiyhdistys sai hienot harjoittelu– ja kilpailuradat Täljebadet issa, joka vuonna 1989 kehitettiin Sydpoolen-seikkailu-uimalaksi. Uimala sijaitsee Tältetissä ja toimii myös kunnallisena uimalana, jossa on kävijöitä koko Suur-Tukholman alueelta. Månskensrinken-kaukalo Erik Dahlbergs vägenillä vuonna 1955. REPROKUVA ”KAUPUNKISI”-NÄYTTELYSTÄ VUODELTA 1964. Södertäljen jalkapallokenttä Genetassa vuonna 2005. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Axa Sports Center Genetassa vuonna 2005. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Ensimmäinen tekojäärata Månskensrinken merkitsi piristysruisketta molemmille suurille urheiluseuroille SSK ja IFK Södertälje. Se otettiin käyttöön vuonna 1955. Nyt ei enää oltu riippuvaisia säästä ja kyettiin suunnittelemaan paremmin. Seuraava suuri askel otettiin vuonna 1970, kun Södertäljen ensimmäinen jäähalli Scaniarinken valmistui. Nimensä halli sai lahjoituksesta, jonka autoyritys antoi jäähallille. Muutosten ja uudelleenrakennuksen yhteydessä vuonna 2005 koko urheilulaitos sai nimekseen Axa Sports Center. Södertäljen menestys tenniksessä on vuosien mittaan ollut keskinkertainen. 1970-luvulla kaupunki sai oman megatähtensä Björn Borgin hahmossa. Uutteran harjoittelunsa, pallovaistonsa mutta ehkä ennen kaikkea dokumentoidun itsepäisyytensä ansiosta hän saavutti loistavia voittoja myös kansainvälisesti. Hänen viisinkertainen Wimbledon-voittonsa kuuluu ehkä hänen uransa hienoimpiin. Sydpoolen – Tältetissä sijaitseva seikkailu-uimala. VALOKUVA: FREDRIK STEHN/SYDPOOLEN AB VALOKUVA: JOAKIM SERRANDER Björn Borg vastaanottaa viidennen Wimbledon pokaalinsa heinäkuussa 1980. VALOKUVA: AFP/SCANPIX 15 AstraZeneca Astrabackenilla. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Storgatanilla sijaitseva Tom Tits Experiment. VALOKUVA: THOMAS AZIZ Kaikki sai alkunsa vuonna 1985 Södertäljen taidehallissa järjestetystä näyttelystä, joka oli oikeastaan happening. Kysymys oli pedagogisesta leikistä, johon sisältyi sopivan vakavalla mielellä fysikaalisia kokeiluja. Yleisön suuren kiinnostuksen ansiosta näyttely vakinaistettiin, ja se muutti vanhaan Centrifugenin teollisuusrakennukseen Storgatanin pohjoispäässä, jossa se jatkoi kasvuaan, kunnes se täytti jokaisen mahdollisen tilan. Näyttelystä tuli elämyskeskus, ja se sai nimekseen Tom Tits Experiment. Se on laajin laatuaan koko maassa. 1960-luvulla käynnistettiin työ suurkunnan organisoimiseksi. Södertäljen suurkunta perustettiin vuosien 1970–1971 vaihteessa, kun Södertäljen kaupunki, Järna-Vårdingen, Hölö-Mörkön ja Turingen sekä Taxingen kunnat yhdistyivät Södertäljeen, josta tuli uuden kunnan keskuspaikka. Uusi kuntamuodostuma toi mukanaan koordinointivoittoja, mutta loi samalla suurempia etäisyyksiä kansalaisten ja päättäjien välille. Etäisyyksien vähentämiseksi perustettiin vuonna 1989 useita kunnanosalautakuntia, joille annettiin päätäntävalta joissakin yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Tämä uudistus on suurimmaksi osaksi purettu. 1900 Enhörna tai Enhörnalandet on Mälaren-järven kaunis niemi Södertäljen taajamasta luoteeseen. Enhörna on elävää maanviljelyseutua, jossa toimii monia aktiivisia yhdis tyksiä. Siellä harjoitetaan myös jonkin verran metsätaloutta. Työssä käyvät Enhörnan asukkaat sukkuloivat työpaikoilleen Södertäljessä tai Tukholmassa. Hölö-Mörkö on yksi Södertäljen eteläisistä kunnanosista. Sen väestö ja uudet asuinalueet kasvavat nopeasti. Se kattaa Hölön taajaman lisäksi Mörkön ja Oaxenin saaret. Järnassa yhdistyy pienen yhteiskunnan edut Tukholman ja Södertäljen läheisyyteen. Luonto ja meri ovat lähellä, ja ulkoilu- ja kulttuuri mahdollisuudet ovat hyvät. Södertäljen taajamasta kaakkoon sijaitsee Vårdinge-Mölnbon kunnanosa, jonka keskuspaikkana toimii Mölnbo. Vårdinge-Mölnbo on ollut vuodesta 1989 oma kunnanosansa, jossa toimii oma kunnanosalautakunta. AB Scanian pääkonttori. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Södertäljen suurkunnassa tapahtui hallinnollinen muutos, kun Turinge-Taxingen kunnanosa erosi ja perusti vuonna 1999 Nykvarnin kunnan. Suurkunta pieneni siten yhdellä kymmenesosalla. Södertäljessä sijaitsevien kahden suuryrityksen Scanian ja AstraZenecan kautta kunnalla on monista eri näkökulmista katsottuna hyvä potentiaali tulevaisuutta varten. 2000 Kulturhuset i Ytterjärna. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Kyrksjönin rannalla sijaitseva Hölön pappila. VALOKUVA: FRITZ PETTERSSON Molstaberg Vårdingessa. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Mölnbon posti- ja rautatieasema. MAISEMAKORTTI Nykvarnin keskusta (itsenäinen kunta vuodesta 1999). VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Oaxenin kalkkiuuni. Överjärnan kirkolla sijaitseva riimukivi. Enhörnassa sijaitseva seitamänty. VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE Monet södertäljeläiset työskentelevät SuurTukholmassa ja sukkuloivat kaupunkien väliä autolla tai junalla. Vuonna 1960 valmistunutta moottoritietä on vähitellen laajennettu. Junamatkustajat saivat vuonna 1968 uuden ja vähän nopeamman yhteyden, kun SJ aloitti lähijunaliikenteen, joka muutamaa vuotta myöhemmin siirtyi SL:n, Suur-Tukholman Paikallisliikennelaitoksen alaisuuteen. Kaukojunaliikennettä on modernisoitu uusilla X2000-nuolijunilla. Matkustajien ja junien kasvava määrä aiheutti tungosta ja myöhästymisiä. Ratkaisuksi saatiin uudet rautatielinjat ja uusi kaukojuna-asema. Uusi Läntinen päärata kulkee Flemingsbergistä kaksi kilometriä pitkän korkean sillan, Igelsta-sillan kautta Hallsfjärdenin yli uudelle Södertälje Syd -nimiselle asemalle, joka valmistui 1995. Laivaliikenne parani vuosina 1973–1976 tehtyjen Södertäljen kanavan parannustöiden ansiosta. Mutkien oikaisu, ruoppaus ja yleiset parannukset päättyivät kanavan uuteen vihkimistilaisuuteen 8. kesäkuuta 1976. Igelstan rautatiesilta (Läntinen päärata). VALOKUVA: GÖRAN GELOTTE 16 Suurkunnan muodostaminen asetti suuria hallinnollisia vaatimuksia hoidettavien asioiden lisääntyessä. Ongelmaksi muodostui uusien tilojen järjestäminen. Pystyäkseen kokoamaan useimmat yksiköt saman katon alle, kunta päätti rakentaa uuden kaupungintalon. Valinta osui aiempaan Järnagatanilla sijaitsevaan Kansantaloon, joka uudistettiin radikaalisti ja mukautettiin uuteen aikaan ja tekniikkaan. Uudisrakennus valmistui vuonna 2008. Uudessa kaupungintalossa ei eteisaulan katto ole ainoastaan 36 metrin korkeudella konkreettisesti, vaan myös kuvaannollisesti, sananvapaudellisesti. Campusgatanilla sijaitseva Södertäljen kunnallistalo. VALOKUVA: JFS 17 Södertälje kommun Campusgatan 26, 151 89 Södertälje Kuva-aineiston ja tietojen kokoaminen: Göran Gelotte. Art director: Olav Hans-Ols, Ryter kommunikationsbyrå AB. Paino: Trosa Tryckeri AB, 2011
© Copyright 2024