1. No category

R
ITARIPOSTI
Partiolippukunta Pyhän Laurin Ritarit PLR ry
L-Sp/Perniö
Partiolippukunta Pyhän Laurin Ritarit PLR ry
L-Sp/Perniö
Lippukunta tänään:
- jäseniä 95
- Ryhmät – johtajat:
Siiat - Tiia-Maria Muuri, Meeri Lehto ja Jenni Särkinen (vastaava akela)
Lepakot - Pauli Kanto, Sanna-Maria Tammi ja Anna Virtanen
Sudet – Sanna-Maria Tammi ja Kati Isotupa-Erjala (vastaava sampo)
Pikkutassut – Kalle Isotupa, Pauli Kanto (tarpojaluotsi)
Harmaakarhut – Josefina Hietanen, Pauli Kanto (tarpojaluotsi)
samoajaikäiset – Sanni Löflund, Outi Eivola (luotsi)
vaeltajaikäiset – Maria Skarp (luotsi)
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
lippukunnanjohtaja Tuija Skarp
lippukunnan johtajan apulainen Päivi Vigg (1.1.2009 alkaen Pauli Kanto)
sihteeri Anne-Maria Etsalo
taloudenhoitaja Sari Judin
jäsenrekisterin hoitaja Kati Isotupa-Erjala
www-vastaava Kalle Isotupa
koulutusvastaava (KoVa) Tuula Mäenpää
kisavastaava Pauli Kanto
erätaitovastaava Outi Eivola
kämppäisäntä Harri Lehti
Lippukunnan hallitus v. 2009
(varsinainen jäsen – varajäsen)
Jukka Pukkila – Pirjo Parviainen
Sari Judin – Sanna-Maria Tammi
Marita Nummi-Wikström – Maria Skarp
Kati Isotupa-Erjala – Elina Suontausta
Harri Lehti – Josefina Hietanen
Päivi Vigg – Sanni Löflund
Kalle Isotupa – Outi Eivola
Helinä Nummi – Jenni Särkinen
Lehti: Ritariposti (ilmestyy kahdesti vuodessa)
www-sivut: www.lpk.partio.fi/v-sp/plr
Paras partiossa ei muutu koskaan
Pyhän Laurin Ritarit on tarjonnut monipuolista partiotoimintaa perniöläisille lapsille ja nuorille jo kolme
vuosikymmentä. Lippukunta on aina ollut vahva, ja yhteen hiileen on puhallettu nuoruuden innolla. Partio on
kansainvälinen varhaisnuorisojärjestö, joka antaa hyviä
eväitä elämään. Partio on elämäntapa, josta myös aikuinen saa paljon. Monen partiopolku jatkuu myös nuoruusvuosien jälkeen. Partioon voi liittyä myös aikuisena.
Partion koulutusjärjestelmä ja vastuulliset tehtävät tarjoavat mielenkiintoisia haasteita. Partiolainen on aina
valmis oppimaan uutta.
Pyhän Laurin Ritareissa ovat viime aikoina puhaltaneet uudistuksen tuulet. Täysin uutta, nykytarpeita
vastaavaa partio-ohjelmaa otetaan parhaillaan käyttöön. Partioasut ja partion ilme ovat uudistuneet.
Partio rakentuu tarkkaan mietityn konseptin ympärille. Hallinto on uudistunut, ja piirit kasvaneet. Lippukunnat, kuten omamme Pyhän Laurin Ritarit PLR ry, ovat nyt rekisteröityjä yhdistyksiä oikeuksineen ja
velvollisuuksineen. Seurakunta on Pyhän Laurin Ritareiden taustayhteisö. Salon alueella meillä on vielä
kuntauudistuksen lisäksi seurakuntien yhdistyminen, joka vaikuttaa paljon partiolippukuntien asioihin.
Pyhän Laurin Ritareita sanotaan arkikielessä hauskasti Plöröläisiksi. Sana on muodostunut lyhenteestä
PLR. Lippukunnan perinteet ovat vahvat, ja tekemisen meininki iloista. Plöröläiset tunnetaan partiolaisina, joille maistuu mainiosti itse kokattu ruoka. Partiolaiset ovat ennakkoluulottomia ja pystyvät kasvamaan tehtäviensä mukana. Partiossa saa kokea ystävyyden, luonnon läheisyyden, mielekkään tekemisen,
kansainvälisyyden ja uskomattoman yhteenkuuluvuuden tunteen. Paras partiossa ei muutu koskaan,
vaikka partio uudistuu jatkuvasti vastaten muuttuviin tarpeisiin.
Paljon asiaa partiosta löydät tästä juhlalehdestä.
Tutustu myös sivuihin www.partio.fi ja www.v-sp.fi.
- Marita Nummi-Wikström -
1
Piirinjohtajan tervehdys
sitä, mitä voi tehdä muiden hyväksi. Se on sitä todellista
partioaatetta.
Viime vuonna, vuonna 2007, koko maailmanlaajuinen partioliike täytti 100 vuotta. On sinänsä uskomatonta, että siitä
leiristä, jonka partioliikkeen perustaja lordi Robert BadenPowell of Gilwell järjesti Brownsean saarella Englannissa
kesällä 1907, on kulunut jo tuo 101 vuotta. Kuitenkin kaikki partion silloin luodut perusperiaatteet ja – menetelmät
ovat säilyneet lähes muuttumattomina koko tuon hieman
yli sadan vuoden ajan. Se onkin varmasti yksi syy, miksi partioliike on ollut niin menestyksellinen koko olemassaolonsa
ajan.
Vaikka suomalaisessa partiopiirirakenteessa tapahtuu ja on
jo tapahtunut suuria muutoksia, on kuitenkin lippukunta
edelleen partion tärkein toimintayksikkö. Partiopiirin tehtävänä on ainoastaan tukea lippukuntia järjestämällään
koulutus- ja ohjelmatoiminnalla. Vaikka partio arvostaakin
yksilöä, on lippukunnan toimintaa ylläpitävä voima kuitenkin siinä yhteistyössä, joka syntyy kaikkien lippukunnassa
toimivien tahojen, sudenpentujen, vartiolaisten, vaeltajien,
partiojohtajien ja partiolaisten vanhempien, välillä. Ja nyt
toki uuden ohjelman mukaisesti myös seikkailijoiden, tarpojien ja samoajien välillä.
Myös partiolippukunta Pyhän Laurin Ritareissa on toteutettu partiota näiden kaikille partiolaisille yhteisten periaatteiden mukaisesti jo 30 vuoden ajan. Näiden periaatteiden avulla Pyhän Laurin Ritarit ovat pyrkineet takaamaan
nuorille tasapainoisen kasvuympäristön, luomaan nuoriin
aidon auttamis- ja palveluhengen sekä tekemään heistä
myös aktiivisia yhteiskunnan jäseniä.
Tärkeää on, että lippukunnan toiminta on jatkuvaa ja nousujohteista, lippukunnan on kasvatettava tulevat johtajansa
itse. Näin toiminta voi jatkua aina vähintään yhtä laadukkaana kuin aikaisemmin, kuten Perniössä on jo 30 vuoden
ajan tapahtunut.
Eräänä hyvänä osoituksena näistä asioista on se aktiivisuus, jolla Pyhän Laurin Ritarit ovat oman erinomaisen
lippukuntatoimintansa lisäksi osallistuneet partiopiirin
toimintaan olemalla mukana erilaisissa piirin koulutus- ja
ohjelmatapahtumissa. Lisäksi Pyhän Laurin Ritarit ovat
kantaneet vuorollaan hienosti järjestelyvastuuta erilaisista
piirin tapahtumista tarjoten omia resurssejaan koko varsinaissuomalaisen partiotoiminnan käyttöön. Tällöin ei ajatella pelkästään sitä, mitä itse tekemisestään hyötyy, vaan
Juhliessanne lippukuntanne 30-vuotista taivalta haluan onnitella kaikkien varsinaissuomalaisten partiolaisten ja Varsinais-Suomen partiopiirin puolesta Pyhän Laurin Ritareja ja
toivottaa erinomaista menestystä lippukunnan tulevillekin
toimintavuosille.
Piirinjohtaja
Jukka Tulivuori
Alueohjaajan terveiset
(kirje lippukunnan 30-vuotisjuhlaan 13.9.2008)
Arvoisat syntymäpäiväsankarit!
Tänään on aihetta juhlaan, sillä Pyhän Laurin Ritarit, tuttavallisemmin plöröläiset, saavuttavat aikuisen, kypsän iän.
Lippukunnan iässä se on jo hieno saavutus: asiat soljuvat
omalla painollaan, ei olla enää lapsen kengissä ja teini-iän
uhmistakin on kasvettu ohitse.
Aluetyön näkökulmasta roolinne on aina ollut reuna-alueitamme vahvistaen hyvin merkittävä.
Olette aina tukeneet muita lippukuntia, osallistuneet aktiivisesti alueyhteistyöhön, kutsuneet mukaan teillä järjestettyihin tapahtumiin – ja ylipäätänsä aina hoitaneet reippaalla otteella teille annetut tehtävät. Seisotte sanojenne
takana ja teette sen minkä lupaatte!
Kolmessakymmenessä vuodessa on jo ehtinyt toimintaan
muodostua omia, hyvinkin omaleimaisia, plöröläisiä perinteitä ja piirteitä.
Näin ollen monet partiolaisten ihanteet nousevat konkreettisesti toimintatavoissanne esiin, esimerkiksi ”rakentaa
ystävyyttä yli rajojen”, ”auttaa ja palvella” tai ”olla uskollinen ja luotettava”.
Plöröläisiä ei voi mitenkään kuvailla vain yhdellä sanalla,
sillä niin monin tavoin te olette sekä reiluja, äidillisen huolehtivaisia että ennakkoluulottomia maustettuna ripauksella luovaa hulluutta :o)
Tulevaisuudessa uuden Salon kaupungin alueella Pyhän
Laurin Ritareiden rooli hyvine yhteistyötaitoineen varmasti
vahvistuu. Teillä riittää ihailtavasti innostusta, jota voitaneen ammentaa vielä monta vuosikymmentä! Kantakaa
ylpeinä ritariviittaa Pyhän Laurin johdattamana!
Olette aina valmiina auttamaan muita – reippaan ja suoraselkäisen partiolaisen tavoin!
Konkreettisia esimerkkejä ovat mm. särkisalolaisten ottaminen äidilliseen huomaan sekä vantaalaisten kaimanne
kanssa järjestämänne yhteinen kesäleiri.
Paljon Onnea ja toiminnantäyteisiä vuosia,
partiovasemmalla alueohjaaja Elina Pekkarinen
2
PARTIO 100 V – PYHÄN LAURIN RITARIT 30 V
Enemmän kuin vuosisata on ehtinyt kulua siitä, kun partioliikkeen perustaja lordi Robert Baden-Powell of Gillwell
vei 22 partiopoikaa leirille Englannin Brownsean saarelle.
Hänen tarkoituksenaan oli ”tarttua poikaan”: tarjota heille
terveellistä ruokaa, reipasta leirielämää ja elämyksiä sekä
kasvattaa heitä omalta osaltaan kunnollisiksi, vastuullisiksi,
avuliaiksi ja toiset huomioon ottaviksi kansalaisiksi.
määränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan
tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen
yhteisön jäsen. - Partio tarjoaa elämäntavan.
Oman lippukunnan arjessa vaikuttavat hektisyys ja toimintaympäristön suuret rakenneuudistukset. Salon seudun 10
kuntaa ja seurakuntaa yhdistyvät ensi vuonna. VarsinaisSuomen ja Satakunnan partiopiirien yhdistymisen seurauksena syntyi uusi, Lounais-Suomen partiopiiri. Salon partiolaisten alueyhteistyötä ollaan niin ikään tiivistämässä ja
ryhdistämässä.
Siitä, kun Perniön Seudun Lehdessä aikanaan oli pieni ilmoitus, jossa kutsuttiin partiotoiminnasta kiinnostuneita
nuoria kokoukseen, on kulunut yli 30 vuotta. Paikkakunnalla oli aiemminkin ollut partiotoimintaa, mutta toiminta
oli sittemmin hiipunut.
Itse partio-ohjelmaakin on hiljan uudistettu ja ajantasaistettu. Viisi uutta ikäkautta - sudenpennut, seikkailijat,
tarpojat, samoajat ja vaeltajat - korvaavat entiset kolme.
Ikäkausiohjelmien sisältöä on monipuolistettu ja haasteita
syvennetty. Aikuisen tuen merkitystä on korostettu ja partiokoulutusjärjestelmä on mukautettu uutta ohjelmaa tukevaksi. - Partion kova ydin on kuitenkin säilytetty, joskin
puettu 2000-luvulle soveltuvaksi.
Syksyllä 1978 perustettu lippukunta aloitti ensin Perniön Kotkat -nimellä. Yhteensattumien vuoksi nimi vaihdettiin pian
Pyhän Laurin Ritareiksi. Partiointi aloitettiin vartio- ja vaeltajatoiminnalla, seuraavana vuonna mukaan tulivat myös sudenpennut. – Vähitellen toiminta laajeni ja jäsenmäärä kasvoi. Lippukunta löysi paikkansa oman kunnan – ja tätä nykyä
myös naapurikunnan, Särkisalon - nuorison keskuudessa.
Pyhän Laurin Ritarit PLR ry haluaa olla aktiivisesti kehityksessä mukana. Rekisteröitymisen kautta pyrimme takaamaan ja turvaamaan lippukuntamme asemaa ja vaikuttamismahdollisuuksia. Kehittyminen ihmisenä, auttaminen ja
palveleminen, oman vastuun ja velvollisuuksien tunteminen
sekä oleminen uskollisena ja luotettavana elämän totuuden
etsijänä kuuluvat Pyhän Laurin Ritarien periaatteisiin nyt ja
tulevaisuudessa.
Partio elää ajassaan. Partiossa toimitaan luonnossa, opitaan asioita itse tekemällä ja kokemalla, päätetään asioista
yhdessä, opitaan kantamaan vastuuta ja kehitytään ihmisinä. Partio tarjoaa kaiken ikäisille sopivan kokoisia haasteita
ja elämyksiä.
Partio on elämää ja seikkailua. Partiossa lapsi ja nuori oppii
yhdessä tekemistä, yhteistyötaitoja ja yhteisöllisyyttä. Partio
tukee nuoria kasvamaan vastuuntuntoisiksi yhteiskunnan
jäseniksi ja kannustaa heitä itsensä kehittämiseen sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä.
- Olemme valmiina uusiin haasteisiin!
Partiovasemmalla
Tuija Skarp, lippukunnanjohtaja
Partion tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottaen. Pää-
Merihenkeä Särkisalon Simpukoista
Partiolippukunta Pyhän Laurin Ritarit on ehtinyt aikuisen
ikään. Varmaa on, että kolmessa vuosikymmenessä vireä
joukko on ehtinyt jo muodostaa toimintaan omat perinteensä. Ideointia ja osallistumista on voinut hyödyntää
myös juhliin ja tehtäviin suuremmissakin partiolaisten kokoontumisissa ulkomaita myöten. Nyt on kuitenkin aika
viettää kotoista oman lippukunnan juhlavuotta.
päivän tarpeisiin. Pian olemme yhtä joukkoa kunnallisesti
ja seurakunnallisesti. Vaikka välimatkat eivät kutistu kilometreissä, mielikuvissa ehkä. Myös aate yhdistää.
Toiminnan pohjana ovat alusta alkaen olleet kantavat aatteet ja esim. Baden-Powellin oma into ja esimerkki. Näille
on käyttöä partiotoiminnassa vielä tänäkin päivänä.
Partioaatteella ei ole rajoja. Se on maailmanlaajaa ja yhä
innostavaa. Partiolupaus ja -ihanteet ovat vaalimisen arvoisia kaikkialla.
Samana vuonna kun PLR perustettiin, syntyi naapurikuntaankin lippukunta, Särkisalon Simpukat.. Nyt meidän pieni
porukkamme on osa suurempaa Perniön partiolaisten joukkoa. Toivoakseni se on kuitenkin siemen, josta itää intoa
uusien särkisalolaisten mukanaololle tulevaisuudessa.
Juhlavuotenanne teitä onnitellessamme toivotamme teille
Jumalan runsasta siunausta!
Särkisalon seurakunta Jaakko Laxenius, kirkkoherra
PS. Pidämme kiitollisin mielin edelleen yhteyttä kanssanne
ja tuemme toimintaanne.
Meillä Särkisalossa lippukunnan syntyvuonna vihittiin käyttöön uusi seurakuntatalo, jossa meripartiolaisillamme oli
oma ”kolo”. Nyt seurakuntataloa kunnostetaan tämän
3
RYHMÄT
Pikkutassut
MOI! Me ollaan pikkutassut.
Kokoonnumme kololla joka keskiviikko kello 17:30–19:00.
Olemme toinen lippukunnan tarpoja-porukoista.
Meihin kuuluu Anne, Jasmin ja Ulrika.
Johtajanamme meillä on Kalle,
joka kehittelee meille aina jotain jännää tekemistä.
Tällä hetkellä suoritamme luovuus-tarppoa,
joka on yksi neljästä tarposta.
Tykkäämme partio-kokouksissa tehdä kaikkea kivaa,
olemme kuluvana vuonna kuvanneet mm.
oman animaation, pitäneet oman leirin ja
osallistuttu tarpojien retkipäivään.
Sudarilauma Lepakot
Lepakoiden terveiset sudareiden itsensä kirjoittamina:
”Meidän lauman nimi on lepakot.
Meidän mielestä tylsintä on Laurentsia!
Kaikista kivointa on leirit.
Meiän lauman johtajana on Pauli Kanto.
Meidän lippukunnan nimi on Pyhän Laurin Ritarit.
Meidän partion päällikkö on Tuija Skarp
(ps. Huom Pauli on King Kong!)”
Bettina, Siiri, Aada, Saara ja Karoliina”
”Laumassa on 10 henkilöä. Me ei tykätä Laurentsiasta.
Tykkäämme karkista.
Meillä on OK lauma, me ollaan parhaat!”
Olli, Arttu, Juuso, Eino-Pekka ja Samuli
Lisäksi laumaamme kuuluvat Kasperi, Tia ja Mia,
johtajina häärivät Sanna, Anna, Tiia ja akelana Pauli.
Viikoittaiseen kokoukseemme kuuluu sekoitus
kädentaitojen harjoitusta, yhdessäoloa ja leikkejä.
Tärkein periaate on se, että kaikki voivat tuntea itsensä
tasapuoliseksi lauman jäseneksi. Jokaisen mielipide on
yhtä tärkeä ja jokaista kuunnellaan.
Sudenpentulaumassa, polun alussa, lasketaan peruskivet
koko elämän mittaiselle partiopolulle.
Peruskiviin kuuluu luottamus omaan itseen ja toisiin,
tasa-arvo sekä toisten mielipiteiden kuuntelu
ja hyväksyminen. Vahvalle pohjalle voidaan rakentaa
itseensä ja taitoihinsa luottava ihminen, jolle mikään uusi
ei ole pelottavaa vaan haaste.
Terve itsetuntemus ja -luottamus ovat niitä voimia,
joilla kukin selviää elämässään sekä vaikeina,
että hyvinä hetkinä.
Onnea partiopolullesi sudenpentu,
kohtaa se avoimin ja rohkein mielin.
Harmaakarhut
Olemme toinen lippukuntamme tarpojavartioista.
Syksyn aikana olemme suorittaneet luovuustarpoa.
Mielipuuhiamme partiossa ovat leirit ja nyyttärit.
Ryhmäämme kuuluvat:
Petteri, Elmeri, Juho, Topi, Samuli ja vj- Josefina.
Pauli
4
Siiat
Olemme aloittaneet sudenpentuina vasta tänä syksynä.
Partiopolkumme on vasta aluillaan;
tervetuloa-vaihe meneillään.
Tiia ja Jenni ovat johtajiamme.
Johtajat
Pyhän Laurin Ritarien jäsenistöstä yli 22-vuotiaita, ns. Käpylaariin kuuluvia, on tätä nykyä 29 jäsentä. Heistä aktiivitoimijoita on edelleen 16.
Tehtävät vaihtelevat laajalti: osa vastaa ikäkausien viikkotoiminnasta lippukunnassa, osalle sopii paremmin oman
piirin tai keskusjärjestön tehtävissä toimiminen. Osa osallistuu molempiin. Oman lippukunnan hallintoon osallistuminen on niin ikään tärkeä tehtävä, johon toki myös nuoremmat johtajat osallistuvat.
Johtajien osaaminen on laajaa. Siinä missä yksi taitaa kädentaidot ja askartelun, toinen on kiinnostunut erä- ja kisahaasteista. Osa taitaa ruokahuollon kommervenkit ja osa
hoitotyön/ensiavun. Osalle sähköinen viestintä ja -teknologia on hallussa, osalle taas nikkarointi ja tuunaaminen on
omin juttu. – Retkeily ja leirielämä tosin kiehtoo useimpia!
Sudet
Lippukuntamme seikkailijaryhmä on nimeltään Sudet.
Porukassamme on jäseniä 13, 11 poikaa ja 2 tyttöä sekä
sampomme Sanna, Ida ja Kati.
Tällä hetkellä suoritamme ilmansuunnista
Pohjoisen aktiviteetteja.
Osa meistä on seikkailijana toista vuotta,
osa tänä syksynä aloittaneita.
Koska kysymys on aikuisista, heillä on muitakin verkostoja, joissa partionäkemystä voi tuoda esiin. Järjestöyhteistyö
ja päätöksentekoon osallistuminen niin seurakunta- kuin
kuntaorganisaatiossa auttavat myös lippukuntaa. Omaa
ammatillista osaamistaan voi niin ikää jakaa partio-organisaation eri tasoilla.
Aktiivijohtajien lisäksi lippukunta pyrkii ”täsmärekrytoimaan” taustalla olevia aikuisiaan. Huolto-, kuljetus- ja
ohjelma-avustustehtävät ovat kutsuneet matkan varrella
monia – myös partiovanhempia.
- Kerran partiolainen, aina partiolainen on valmis haasteisiin myös vuosien jälkeen..
Partiolaulelot 2007
5
yhden tavaran muistoksi reissusta. Sitten palailimme takaisin Rottiksen piha-alueelle tosin toista kautta kosken keväistä maisemaa ihaillen.
Nakkasimme vielä eväät suuhumme ja Tiia ja Sanni kävivät
kävelemässä muurahaispesän vieressä loistavin seurauksin.
Jos sinä mielit löytää samalle kätkölle lukemaan, mitä kirjoitimme lokikirjaan, niin nappaa tämän sivun tähden sisältä koordinaatit ja suuntaa kokka kohti Rotholmaa. Saatat
hullaantua geokätkentään niin että löydät itsesi jostain
muulta kätköltä kuten, Teijon Pirunpeljätysnotko, Halikko,
Salo. Kätköjä siis on lähes joka puolella.
Ehkäpä kevään 2007 lämpimimpänä sunnuntai-aamuna
kourallinen vaeltajia kampesi itsensä ylös ja raapi unihiekat
silmistään jo niinkin aikaisin kun kello yhdeltä. Heräämisen
tai ainakin ylöspääsyn jälkeen kukin suuntasi kulkunsa kohti
Rottista. Päivän ohjelmassa oli geokätköjen etsimistzä. Niille jotka ovat autuaan tietämättömiä geokätköistä kerrottakoon, että ne ovat rasioita joita voi etsiä ympäri maailmaa
gps-paikantimien avulla. Ideana on etsiä jonkun kätkemä
piilo ja viedä sinne jokin tavara ja ottaa itselleen jokin toisen tuoma tavara. Lopuksi voi vielä jättää viestinsä lokikirjaan ja ilmoittaa kätköjen internet-sivuille, että ’hahaa,
löysimpäs kätkön!’.
Ei muuta kuin etsimään!
- Kalle Isotupa -
Perniössä sijaitsee kaksi kätköä joista vaeltajaporukkamme
oli päättänyt etsiä Latokartanon kosken tiluksilla sijaitsevan, koska niitä maastoja oli tullut jo muutenkin jonkin verran koluttua erinäisten leirien yhteydessä. Emme kerenneet
kävellä kuin runsaat 1000 metriä kun jo gps alkoi piipitellä,
että kätkö olisi lähellä. Alkoi armoton etsintä, käänsimme
jokaisen kävyn ja kiven palasen, kunnes Josefiina vihdoin
työnsi kätensä oikeaan kivenkoloon löytäen sinisellä kannella varustetun muoviastian. Siinäpä sitten keräännyttiin
purnukan ympärille jättämään omat viestimme ja ottamaan
OLE VALMIS !
Pyhän Laurin Ritareilla on takanaan kunnioitettava matka,
niin vuosina kuin tehtynä työnä eli sisältönä. Nuo otsikon
sanat ovat toki vanhemmat kuin ritarien historia. Siinä kai
näiden sanojen voima piileekin. Ne ovat kantaneet, ei ainoastaan meidän ritareita, vaan myös ritarien sisaria ja veljiä
ympäri maailman koko partion historian ajan.
Tällaista luetteloa voisi oikeastaan jatkaa loputtomiin. Hyvin suurena vaarana on, että sanoista ole valmis tuleekin
taakka. Nämä sanat ovat kutsu elämään, kutsu palvelemaan, kutsu välittämään.
OLE VALMIS vaeltamaan sitä tietä, jota Jumala tahtoo sinun kulkevan. Tällekin tielle kuuluu kutsu olla valmiina.
Toisaalta, valmiitahan me emme taida olla koskaan, mutta
olemme valmiita olemaan valmiita tekemään parhaamme.
Tarvitaan vain näkevät silmät, kuulevat korvat ja ihan sellaiset kivat tuntosarvet. Näillä päästään pitkälle, pidemmälle
kuin voimme villeissä kuvitelmissammekaan ajatella.
OLE VALMIS auttamaan, niinhän jokainen sudenpentu ja
aikanaan kolkkapoika ja -tyttö ovat juhlallisesti luvanneet.
Ketään ei jätetä vaan mennään käsi kädessä, yhdessä.
OLE VALMIS ottamaan vastuu, vastuu lähellä olevista, vastuu kaukana olevista.
Me mittaamme asioita hyvin monin eri tavoin. Joskus mittana ovat vuodet, joskus väkimäärät, joskus jonon pituus. On
toki muitakin mittareita. Mielestäni partio on hyvä mittari.
Siellä mitataan kai suurimmassa määrin itseä, ei muita.
OLE VALMIS olemaan mukana elämässä, vastaamaan sen
tuomiin haasteisiin. Vain kiipeämällä korkealle mäelle sinulla on mahdollisuus nähdä koko maisema.
OLE VALMIS ponnistelemaan saavuttaaksesi elämälle asettamasi päämäärät.
Hyviä partioaikoja ja vuosia kaikille teille, jotka olette valinneet etsijän osan – OLE VALMIS LÖYTÄMÄÄN!
OLE VALMIS vastaamaan niihin haasteisiin, joita elämä
eteesi tuo. Niitä ei ole tarkoitettu lannistamaan sinua vaan
sinä lannistat ne.
Perniön seurakunnan puolesta
Jukka Pukkila, wanha partiolainen
6
Särkisalon Simpukoista Pyhän Laurin Ritareihin
Särkisalon Simpukat perustettiin 3.2.1978. Toiminta lähti
vauhdikkaasti liikkeelle: ensimmäinen vartionjohtajakoulutus pidettiin helmikuussa, partiotaitokisat maaliskuussa
ja ensimmäiset partiolupaukset annettiin jo huhtikuussa.
Kesäleiri pidettiin jo samana kesänä Bolaxissa. Maaliskuussa lippukunta oli saanut nimekseen Särkisalon Simpukat
kunnan vaakunan mukaan. Lippukunnan kolo sijaitsi Särkisalon seurakuntatalon alakerrassa. Koloa sisustettiin ahkerasti itse nikkaroiden. Lippukuntaan liittyi heti suuri joukko
aktiivisia partiolaisia, 39 vartioikäistä, 23 sudenpentua ja
joukko johtajia.
salon Simpukat oli merihenkinen
maalippukunta, joka omisti
useamman pienveneen. Vartiot
tekivät paljon retkiä myös lähimetsiin. Aktiivinen poikavartio Saukon
pojat teki ensimmäisen retkensä kirkonkylän metsään, aivan asutuksen lähelle.
Särkisalon Simpukoiden ensimmäinen talvileiri pidettiin
maaliskuussa 1983 Pensalossa. Samalla pidettiin lippukunnan partiotaitokilpailut. Saman vuoden kesällä järjestettiin
ensimmäistä kertaa yhteisleiri, Sytytysleiri, Pyhän Laurin
Ritareiden kanssa Slätholmassa. Heti leirin jälkeen Saukon
Pojat tekivät historiaa kiertämällä neljän 13-17 vuotiaan
pojan voimin kahdella Terhisail-jollalla Kemiön saaren. Päivät purjehdittiin ja yöt nukuttiin teltassa rannoilla. Aikaa
matkaan kului noin viikko. Myös media huomioi purjehduksen näyttävästi.
Leirejä pidettiin merellisessä Slätholmassa, josta muodostui
Simpukoille lähes jokavuotinen leiripaikka. Veneily ja muut
meriaktiviteetit kuuluivat lippukunnan toimintaan. Särki-
Särkisalon Simpukat tekivät leiriyhteistyötä useiden lippukuntien kanssa, merellisessä ympäristössä leireilivät vierailijoina mm. Loimaan Saviset, Tellervoiset ja Pyhän Laurin
Ritarit. Simpukat osallistuivat myös Suomen Partiolaisten
suurleireille, kuten Miilulle 1985, Tervakselle 1990 ja Loistolle 1996. Meripartiolaisten suurleirit, Satahangat, kuuluivat myös ohjelmaan. Parhaiten muistetaan erittäin sateinen
leiri Rauman Pihluksessa elokuussa 1987. Salon alueen
lippukuntien yhteinen partioleiri Briggen 1988 järjestettiin
Särkisalon Ulkoluodossa.
Särkisalon Simpukat marssivat menestyksekkäästi Turun
keväisissä partioparaateissa. Partiomarssin voitto omassa
sarjassa tuli vuonna 1985. Simpukoiden oma lippu naulattiin ja vihittiin juhlallisin menoin vuonna 1987.
Lintujen tarkkailu on kiinnostanut Särkisalon Simpukoita.
Historiaan kuuluu useita linturetkiä ja linnunpönttötalkoita
asiantuntevine oppaineen.
Retkeily, leirit ja meriaktiviteetit ovat olleet Särkisalon Simpukoiden ominta toimintaa. Vartiot ovat itse suunnitelleet
reittinsä ja ohjelmansa alusta loppuun. Eräs vartio teki
useita retkiä samaan paikkaan, kunnes halusi rakentaa tähän mielipaikkaansa Pensaloon pysyvän laavun. Laavu oli
ahkerassa käytössä.
Särkisalon Simpukat toimi aktiivisesti 1990-luvun lopulle
asti. Vetäjien muutto opiskelupaikkakunnille hiljensi toiminnan vähitellen. Aktiiviset partiolaiset liittyivät mukaan
naapurilippukuntaan. Pari jäsentä Särkisalon Simpukoilla
on edelleen riveissään, mutta lippukunta on ”pöytälaatikossa” ilman omaa toimintaa. Särkisalolaiset partiolaiset
kuuluvat nyt Pyhän Laurin Ritareihin.
- Marita Nummi-Wikström ja Juha Wikström -
7
Partiotoimintaa Perniössä ennen Pyhän Laurin Ritareita
Monilla meistä on ollut käsitys, että Pyhän Laurin Ritarit
olisi ensimmäinen Perniössä vaikuttanut lippukunta. Jonkinlaista partiotoimintaa tiedettiin täällä olleen, mutta historiaa pengottaessa löytyi uutta tietoa perniöläisestä partiotoiminnasta ja lippukunnista.
Käytössä heilläkin olivat olleet sekä luokkasuoritukset että
taitomerkit. Kirjasta selviää myös, että silloin on kuuluttu
Länsi-Suomen Partiopiiriin, jonka järjestämille kursseille
on osallistuttu. - Onpa Perniöön ainakin yksi Mannerheimsolkikin myönnetty vuonna 1934.
Kaapin kätköistä löytyi kirja Perniön Partiotytöistä vuosilta
1928-1940 sekä Kotkanpojista on ainakin jäänyt eräälle
40-luvun vartiolaiselle muistoksi suorituskirja. Lisäksi Partiotyttöjen kirjassa mainitaan Pesän Pojat – lienevätkö hekin perniöläisiä?
Johtajana lippukunnassa on toiminut kahdenkymmenen
vuoden ajan opettaja Aino Tienari. Hän on tämän kirjan
lahjoittanut takaisin Perniöön v. 1985.
Kuvassa kansakoulun partiotytöt vuodelta 1939, jolloin
myös lippukunnassa vietettiin juhlaa, koska Säästöpankin
vintille oli saatu oma soppi kokouspaikaksi ja tavaroiden
säilytykseen.
Kotkanpojissa ovat vartiolaiset suorittaneet 1940-luvulla
III, II- ja I- luokkaa niinkuin vartiolaiset aina tähän vuoteen
asti. Suoritukset ovat hieman uudistuneet mutta silloinkin
listalla on ollut solmuja, suunnistusta, ensiapua. Suoritettava oli myös juoksussa, pituudessa ja kuulantyönnössä tietyt
tulosrajat sekä osattava pestä oma paitansa.
Lippukunta järjesti vuosien aikana normaalin viikkotoiminnan lisäksi erilaisia juhlia rahan keräämiseksi mm. yhdessä Raittiusseuran kanssa. Jatkosodan aikana toiminta oli
vähäistä, mutta heräsi jälleen sodan loputtua. Toiminta on
kuitenkin jossain vaiheessa hiipunut samoihin aikoihin kuin
Kotkanpojilla. Lieneekö syynä ollut molemmilla johtajien
muutto pois paikkakunnalta, sillä toiminta oli tuolloin vahvasti kiinni esim. opettajien kiinnostuksesta.
Kotkanpoikien johtajana ovat ainakin toimineet kirkkoherra
Airas sekä opettaja Lappi-Seppälä ja he kokoontuivat silloisella seurakuntatalolla. Toiminta on hiipunut noin 1950
Toinen lippukunta, mikä on Perniössä varmuudella toiminut,
on Perniön Partiotytöt. 1920-luvun lopussa se oli Helsingin
Tuulityttöjen alaosasto ja vuonna 1932 heidät on hyväksytty jäseniksi Suomalaiseen Partiotyttöliittoon. Toiminta on
ollut 1930-luvulla hyvinkin aktiivista , jäseniä noin 40-60.
- Kati Isotupa-Erjala -
Laurin Kilwel 2007
8
Plöröläisenä suomalaisilla suurleireillä
Suomessa on tähän mennessä järjestytty vuoden 1972 jälkeen viisi suurleiriä eli Finjamboreeta.
Nimitystä Finnjamboree käytetään sen takia, että ne ovat olleet hyvin kansainvälisiä satojen
ulkomaalaisten ansiosta.
Ensimmmäinen Finnjamboree, Karelia, oli vuonna 1979.
Sinne juuri perustettu Pyhän Laurin Ritarit ei vielä osallistunut. Kareliaa vietettiin kymmenen päivän
ajan Kolilla, Lieksassa ja sinne osallistui kaikkiaan 9000 partiolaista 20 eri maasta.
Seuraavaa suurleiriä, Miilua, vietettiin Jämijärvellä vuonna 1985. 10 000 tuhannen leiriläisen voimin. Osallistujia oli Perniöstä noin kymmenkunta leiriläistä ja savunjohtajistoa. Savu,
jossa plöröläiset majailivat, oli Savi-Rauta-Lasi.
Vuonna 1990 oli vuoro viettää leirielämää Kannonkoskella Tervas-nimisellä leirillä. Leiriläisten määrä oli noussut jo13 500. Leirille osallistui leiriläisiä Perniöstä noin 10 Aurinkorasva - Sun oil – nimisessä
savussa yhdessä Salon Leiriveikkojen ja Leirisiskojen kanssa. Lisäksi noin kymmenkunta plöröläistä oli
työtehtävissä joista, suurin osa oli töissä leirin uinti-pisteellä. Mieleen on jäänyt se kauhea pöly sekä
viimeisellä iltanuotiolla tuhannet palavat kynttilät.
Neljättä suurleiriä, Loistoa, vietettiin vuonna 1996 Hangon Lappohjassa. Leiriläisiä oli kaikkiaan 14 500, joista perniöläisiä oli Revontuli-alaleirissä, Piilaakso-savussa kymmenkunta yhdessä
Kuusenkäpyjen kanssa. Lisäksi työtehtävissä oli noin viisi henkilöä. Leiri oli edellisiin verrattuna
”iso”ja välimatkat olivat pitkät. Myös siirtyminen yhteisiin ohjelmiin oli melkoinen operaatio. Rannalla taitaa edelleen kasvaa rauhoitettu rantakaura, sitä ei suurleirikään saanut häviämään
eikä myöskään legendaksi muodostunut kauramies .
Mieleen painuvin suurleiri oli ehkä vuonna 2004 järjestetty Tarus Padasjoella. Leirillä satoi saman verran
kuin normaalisti koko kesänä yhteensä. Sateesta huolimatta leiriläisiä oli 12 200, joista tuhat ulkomaalaista. Plöröläisiä oli noin kymmenkunta Korpi-alaleirissä, savussa nro 5028 yhdessä Halikon Sinisten ja
brittien kanssa. Mukana oli myös viisi työtehtävissä.
Vuonna 2010 on seuraava suurleiri, Kilke, Evolla Hämeenlinnassa. Sinne odotetaan noin 10000 tarpojaa, samoajaa ja
vaeltajaa sekä lisäksi 1000 ulkomaalaista. – Todellinen suureleiri siis jälleen tiedossa!
- Kati Isotupa-Erjala -
9
JUHLAJULKAISUKYSYMYKSET
1.Nimesi ja partionimesi? Miten partiopolkusi alkoi?
Milloin olivat aktiivisimmat partiovuotesi? Mikä oli laumasi/vartiosi nimi?
2.Mikä partiossa on parasta? Mitä on jäänyt mieleen?
3.Miten partiotoiminta näkyi/vaikutti paikallisesti/yhteisöllisesti?
Partioihanteiden painotus partiokasvatuksessa aikanasi?
4.Mitä olet oppinut partiossa?
5.Mikä on oma tähtihetkesi partiopolulla?
6.Partio tapa elää - mitä se sinulle merkitsee?
1. Sanni Löflund, varsinaista partionimeä ei ole mutta lippukuntamme seikkailijat tuntevat minut Torvena
ja muutamat ulkolippukuntalaiset nimellä Greenday.
Polkuni alkoi 1998 kun liityin kummitukset-laumaan.
Aktiivisimmat vuoteni ovat toivottavasti vielä käynnissä, mutta alkoivat vuode 2004 paikkeilla. Laumamme
nimi oli tosiaan kummitukset, vartioon siirryttäessä
vaihdoimme nimen kumisaappaiksi ja myöhemmin Luolakarhuiksi
1. Ida Herranen. Tulin Annan kanssa partioon muutaman viikon mietinnän jälkeen. Toimin aktiivisesti tällä
hetkellä. Olen Susien varajohtaja
2. Partiossa kaikki kuuluvat tietyllä tavalla yhteen, vain patiolainen ymmärtää partiolaista. Se on kuin suuri maailmanlaajuinen salaseura.
5. On ollut hieno huomata miten ihmiset suhtautuvat partioon nykyään erilailla kun aivan aluksi :) Mutta hienoa
on myös ollut kun sain pitää puheen Itsenäisyyspäivänä
uusille vartiolaisille :)
2. Tarus on jäänyt aika hyvin mieleen. Parasta partiossa on
ehdottomasti leirit !
3. Nykyään ihanteista painotetaan aika lailla ympäristönsuojeluun liittyviä ihanteita, ja ihan aiheesta.
4. Olen oppinut partiossa paljon kaikenlaista kätevää :)
3. Partio on ehkä näkyvämpi kuin koskaan. Juhlavuosi ja
uudistukset ovat näkyneet mediassa. Yhteisöllisesti vaikutus on varmasti ollut aina samanlainen eli partiossa
yhteen kuuluvuuden tunne on suuri. En koe että ihanteita olisi millään tavalla tuputettu, mutta ystävyyttä on
rakennettu yli rajojen.
6. Leirit auttavat irtautumaan arjesta ja partio antaa valtavasti uusia kokemuksia ja uudenlaista näkökulmaa
asioihin !
4. Asennoitumista elämään ja ongelmiin joita tulee vastaan. Myös suhtautumista erilaisiin ihmisiin.
5. Hienoinpia hetkiä koin varmasti Jamboreella tuhansien
muiden partiolaisten kanssa.
6. Partio on todellakin elämäntapa, ja seuraa varmasti
mukana loppu elämän. Partiossa löytää itsestään uusia
puolia. Mutta ennenkaikkea partio merkitsee minulle
iloisia hetkiä ystävien kanssa.
Teijon metsien rientoja
Donitsi
10
Apuneuvoin Angelniemelle
Helinän hikeä
1. Päivi Vigg, partionimeltä Pälli. Isoveljeni Jukka oli
partiossa. Piti tehdä niinkuin isovelikin ja mennä partioon. Yhtään en kadu! Pikkupartiolaisena aktiivisimmat
partiovuoteni olivat 1984-1990. Sitten alkoivat jo johtajan hommat, 13-vuotiaana. Aktiivisimmat johtajavuoteni olivat 1990-1995. Sen jälkeen olen toiminut melko
aktiivisesti lippukunnan johtotehtävissä. Nyt alkaa partiointo hieman hiipua, kun elämässä on tuo uusi mies...
Vartioni nimi oli Karhukopla eli KK.
tamaan partioystäviini. Partio on opettanut myös ihan
käytännön tasolla asioita, kuten retkeilytaitoja yms.
Olen myös oppinut, mitä yhdessä tekeminen ja oppiminen on.
5. Voi jee, niitä on vaikka kuinka! Oma tähtihetki taitaa
olla kuitenkin se, kun osallistuimme Helsingissä suurjuhlille ja jollakin toimintapisteellä tultiin kysymään, että
onko teidän lippukunnassa se sisupartiolainen. Kaikki
katsoimme toisiamme ja vastasimme kirkkain silmin,
että ei. Sitten myöhemmin tajusimme, että minuahan
sillä sisupartiolaisella tarkoitettiin. Tuntui äärimmäisen
hienolta, että olen omien lippukuntalaisteni joukossa
kuka tahansa partiolainen, en erikseen leimattu sisupartiolainen. Se on tähtihetkeni lippukunnassa.
2. Parasta on ehdottomasti ystävät, joita partion kautta on
saanut. Lisäksi on ruoka. Siitä minä tykkään. Ja mukavaa on myös partiolaulut ja -leikit. Oman kohokohtansa
partiossa luovat myös yöretket ja leirit. Jos pitää valita
yksi paras asia, se on elämänasenne, jonka partio on
tuonut mukanaan. Mieleen on jäänyt vaikka mitä... Juttuja on monta. Ehkä mieleenpainuvinta omalla uralla
on ollut osallistuminen muutamiin PT-kisoihin. Kaikissa
kisoissa, joihin olen osallistunut, on eksytty, mutta kivaa
on silti ollut. Kerran saimme jopa hopeaa pikkuryynäritytöissä! Myös Krailan kummitus, joka käveli alamökin
katolla eräänä myrskyisenä yönä, on jäänyt pienen partiotytön mieleen.
6. Se merkitsee juuri sitä - tapaa elää. Pyrin noudattamaan partioihanteita jokapäiväisessä elämässä. Haluan
kasvaa ihmisenä ja olla toisille avuksi. Se vain on tapa
elää, sitä ei voi selittää. Kyllä toiset partiolaiset tietävät,
mitä on olla partiolainen ja minkälainen tapa on elää,
kun on partiolainen. Se on hienoa!
3. Partiotoiminta on ollut vuosikausia erittäin näkyvää
Perniössä. Varsinkin arvokkaat juhlat, kuten vapunpäivä ja itsenäisyyspäivä, ovat myös partiolaisten juhlaa.
Silloin lippukuntalaiset ovat näkyneet ja näkyvät yhä
paikallisesti. Koulussa on aina saanut huomiota, kun
on ollut partiolainen. Partioviikko merkitsi paljon. Silloin pidettiin aina aamunavauksia koulussa ja kuljettiin
partioasu päällä. Se tuntui hienolta ja yhdisti eri ikäisiä
partiolaisia koulussa. Partioihanteiden painotus partiokasvatuksessa aikanasi?
Mitä tähänkin sanoisi? Ei sitä huomannut, miten niitä painotettiin. Nyt on vain aikuisena huomannut, että
kyllä niitä on ollut partiokasvatuksen mukana, kun ne
tuntuvat niin omilta ja tutuilta elämänohjeilta. Kuten
sanottua, partio on tapa elää. Sitä ei tarvitse opiskella,
sen imee elämänsä mukana.
4. Kunnioittamaan kaikenlaisia ihmisiä ja antamaan tilaa
erilaisille tavoille tehdä juttuja. Olen myös oppinut luot-
Tammileiri -92i
11
1. Henriikka Peltonen. Partionimi Henu. Partiopolku alkoi tavallaan tosi pienenä, kun Waltarin Tapsa
kävi meillä kotona Provanissa vetämässä kokouksia.
Virallisesti taival alkoi 1984, eli 24 vuotta sitten. Aktiivisimmat partiovuoteni olivat ehkä silloin, kun pystyin
osallistumaan viikottaiseen partiointiin, eli 1984- 1997.
Parhaiten vartion nimistä on jäänyt mieleen Madot, joita oltiin joskus siinä yläasteiässä.
2. Partiossa parasta on kaverit, hyvä yhteishenki ja sopiva
ideologia. Partiossa kaikki hyväksytään mukaan, se on
avarakatseista ja silti vastuullista harrastamista. Mieleenpainuvimpia ovat ne hulvattomat muistot, jotka eivät pääse unohtumaan, koska niihin palataan aina partiokavereita nähdessä. Suurin osa muistoista on kolon
ulkopuolelta, mutta sattuihan sitä kolollakin. Partiossa
hyvin edustettua luovaa hulluutta kololla edustaa esimerkiksi itse keksitty hippaleikki, jota leikittiin pimeässä
pallomeressä. Suuri osa hauskoista muistoista ei olisi
niin hupaisia, jos ne olisivat sattuneet partion ulkopuolella. Esimerkiksi putoaminen suohon nostatti naurut jo
paikan päällä hyvässä seurassa. Yksinään tuskin niin
olisi naurattanut.
3. Partiotoiminta nakyi Laurin markkinoilla, jossa ahdistelimme ohikulkijoita keräten siltakolehtia.Jostain
kumman syystä se perinne lakkautettiin ;) Olemme
myös osallistuneet Perniössä järjestettäviin messuihin
ja yläasteella ollessa kyhättiin kieliluokkaan puolijoukkueteltta. Tapahtuman aihetta en tosin muista, mutta
ehkä jokin perniöläisiä harrasteita esittelevä tapahtuma
Partioihanteista toki puhuttiin nuorempanakin, mutta
koen ”heränneeni” partion aateideologiaan vasta pjkurssilla. En tiedä, oliko partio muokannut minua, vai
olinko partiossa edelleen jo lähes aikuisella iällä, koska
huomasin siviilissäkin pyrkiväni noudattamaan ihanteita ja ihailevani ihmisiä, jotka elävät tämän ideologian
mukaan. Myös ei-partiolaisia.
4. Itsenäisyyttä. Ajattelumallin, että pystyn mihin vain, jos
yritän. Kyvyn huolehtia muista ja tarjota apua. Suvaitsevuutta. Kyvyn toimia ääriolosuhteissa. Ja tietty paljon
kädentaitoja: teltan pystytys, trangian ja myrskylyhdyn
käyttö ovat asioita, jotka testatusti onnistuvat minulta
myös 15 asteen pakkasessa pimeässä.
5. Ehkä pj-kurssin todistusten jako. Oli suorittanut jotain
konkreettista ja saanut palauttetta.
6. Piirin kokouksessa heräsi lounaspöydässä ajatus partion elinikäjäsenyysmaksusta, joka olisi esimerkiksi kymmenen jäsenmaksun suuruinen. Totesin, että minulle ja
muille aikuispartiolaisille se ainakin sopisi, sillä ei tästä
enää osaa irrottautua. Vaikka olisinkin välillä vähemmän aktiivisesti mukana, olen silti aina partiolainen.
Partio ei ole minulle harrastus, vaan se kuka ja mikä
olen.
Klyykä
12
1. Pauli ”Palle, Piuli, Pappa” Kanto. Partiopolkuni alkoi Raisiolaisessa Jokikylän Pojat- lippukunnassa
80-luvun alussa jolloin liityin Tjussi Salosen vetämään
Ahma- vartioon. Myöhemmin liityin Kättsäräpylöihin,
Riitta Lehvosen johtamaan vaeltajaryhmään.
uuteen, ennakkoluulottomuus ja hullujen ideoiden kylväminen ovat ehkä sellaisia ominaisuuksia, jotka partio
voisi opettaa. Epäonnistumisia ei saa pelätä, jos luovuttaa jo etukäteen, niin ei varmasti onnistu.
5. Omia tähtihetkiä on montakin erilaista, osa niistä on
koettu suurissa tapahtumissa kuten Jamboreen massiivinen Scouting´s Sunrise, osa taas on henkilökohtaisempia kuten harmaan nahkaliljan yöllinen taivallus vesisateessa keskellä pimeää maaseutua. Vaikka jalat olivat
väsyneet ja maantietä tuntui jatkuvan ikuisuuksiin, oli
sisälläni oudon lämmin ja hyvä olo. Tiesin, että tulisin
selviämään matkasta ja vaikka oloni olisi aamulla karmea, olisi tuo kaikki niiden hetkien arvoista. (Olin muuten täysin oikeassa molemmissa asioissa...)
2. Riitta johti meistä pojista muodostuvaa laumaa sisukkaasti, varmasti helpompiakin pestejä olisi ollut tarjolla
kuin murrosikäisen poikaryhmän johtaminen. Kättsäräpylöissä nimittäin yksikään idea ei ollut sellainen, jota
ei olisi voinut vielä laittaa paremmaksi tai pahemmaksi.
Ja niitä ideoita sitten kyllä riittikin, enemmän kuin vain
omiksi tarpeiksi. Riitta ylläpiti partioaatetta kiitettävästi, hän ei suostunut jättämään sitä taka-alalle. Jokainen
kokous päättyi sisaruspiiriin ja yhteiseen rauhoittumiseen. Tämä on jäänyt mieleeni erityisesti siksi, että noita hetkinä vartiomme tuntui maailman turvallisimmalta
ryhmältä, tasa-arvoiselta ja toisistaan huolehtivalta.
Samaten partiotaitokilpailujen yörastien tunnelma on
jäänyt vahvana mieleeni; savun tuoksua, väsyneitä jalkoja, vihdoinkin kuumaa juotavaa päivän juoksemisen
jälkeen, tekemistään odottavat yörastitehtävät, kaiken
yllä lepäävä yhdessäolon tunne.
3. Raisiossa partiotoiminta oli ja on tänäkin päivänä
voimissaan, Jokikylän Pojat ja sisarlippukunta Raision
KilliNallit ovat toimineet aina näkyvästi ja toteuttaneet tai olleet mukana monessa. Oma partiopolkuni
on myöhemmin kulkenut Kolkankävijöiden kautta aina
Kemijärven tunturityttöjen ja -poikien kautta takaisin
etelään, Pyhän Laurin Ritareiden riveihin.
6. Partio elämäntapana merkitsee minulle luottamusta
omaan itseen. Samaten se merkitsee erilaisten ihmisten taitojen yhdistämistä yhteisten päämäärien eteen.
Partion merkitys minulle itselleni aukeaa vuosi vuodelta
erilaisemmin ja suuremmin. Kymmenen vuoden kuluttua se saattaa olla muuttunut mutta tuskin vähentynyt.
4. Partiossa oppimiani asioita ei voi vain listata. Konkreettiset tiedot ja taidot kietoutuvat toisiinsa niin vahvasti,
että niitä ei voi toisistaan erottaa. Myönteisyys kaikkeen
Partiovasemmalla Pauli
Kraila -78
13
1. Kati Isotupa-Erjala, partionimeä ei ole, partiopolku
alkoi vuonna 1986 keväällä 11-vuotiaana, ensin hetken
sudarina ja syksyllä vartioon aktiiviisuus tainnut jatkua
alusta asti. Lauman nimi oli Mikit, vartion nimi oli Sähäkät snaket/pelkkä Snaket.
2. Parasta ehkä retkeily ja kaverit joista osan kanssa on muodostunut vuosia/vuosikymmeniä kestänyt kaveruussuhde omassa lpk:ssa mutta myös muualla tavattujen kanssa
Tammileiri -86 jolloin vettä tuli viimeisenä yönä niin paljon että kaikki paikat, myös teltta uivat, , Tervas-90 ja hieno iltanuotio jossa yli 10000 kynttilää paloi iltapimeässä,
ja paljon paljon muuta
3. Paikallisesti on mielestäni melko näkyvää ja yhteisöllistä oman lpk:n kesken mutta myös alueelliseti, piirin
ja sp:n tasolla . Partioihanteet ovat mielestäni säilyneet
vuosikymmenten aikana esillä melko samanlaisesti, nyt
on mielenkiintoista nähdä miten niitä painotetaan uudessa ohjelmassa
Nahkailija Tuula
1. Tuula Mäenpää, partionimi oli sudarina vielä Tumppu, Tammileiri-98 myötä muutaman vuoden ajan Tunppux, kun m-kirjainkoodin sijaan joku kertoikin mulle
n-kirjainkoodin. Sudarileiri-Luolamiehen (?) myötä tuli
Leinikka (oli poro-roolinimi), joka johti myös sähköpostiosoitteeseeni. Nykyisin käytän partiossakin ihan vain
etunimeäni... Aloitin partion syksyllä 1995, brassailla
pitää kuitenkin sillä, että kävin vierailemassa isoveljeni
leirillä jo 2 tai 3 viikon vanhana :P Sudarina alkoi kuitenkin polkuni aktiivisimmat vaiheet Jellonat-nimisessä
laumassa jatkuen kevääseen 2008 asti. Nimi vaihtui
välillä milloin mihinkin, mm. PSSS-vartioon, joka tuli nimestä PuSukalaSuurSyömärit (huomaa 2. s-kirjain, joka
tuli kala-sanan 1. kirjaimesta..[??]).
4. Paljonkin, mutta jos en olisi partiolainen nyt niin olisi
mielenkiintoista tietää olisinko samanlainen ihmisenä
5. Leirit, retket, Mannerheimin soljen saajana Tuomikirkon
portailla
6. Onhan tuo mukana jokapäiväisessä elämässä, joko
sähköpostina, kokouksissa , leireillä, meillä jo lapsetkin
osaa kysyä montako yötä leiriin ja pääseekö mukaan.
2. Partiossa ehdottomasti parasta ovat leirit, parhaat
muistot säilyvät sudariajoilta asti, esimerkkinä kesäleiri Slättiksessä -96? Muita vinkeitä tapahtumia ovat
olleet mm. 100-vuotisjamboree Englannissa-07, PinkkiPiknik-05, Nahkalilja (40 km), vuosittainen kevätparaati Turussa, kaikki lippukunnan sudarileirit ja ehdoton
suosikkini on edelleen Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet,
jolloin lippukuntamme näyttäytyy vuosittain hienossa
valossa koko Perniölle.
3. Olen kasvanut partioihanteisiin harrastusvuosieni mukana ja johtajana olen vartiolaisten mielestä opettanut
ja kerrannut niitä varmaan turhankin tiuhaan... Se, mitä
kaikkea olen partiossa oppinut, ei todellakaan mahdu
kirjoitettavaan muotoon.
Outi ja rinkka
4. Tähtihetkiä on polullani monia, enkä osaa nimetä yhtä
ainoaa sellaista. Sekä sudari-, vartio- ja vaeltajavuosistani on kaikista hurjan hyviä muistoja, jotka kumpuavat
parhaina hetkinä silloin tällöin mieleen. Muistikapasiteetti ei riitä muistamaan kaikkea kerralla, tähtihetkiä
on todella monia.
5. Kerran partiolainen - aina partiolainen. Voiko sitä paremmin määritellä.
Nahkailijaruokaa
14
tenkin jäänyt erään entisen partiolaisen kommentti, kun
törmäsimme vuosien jälkeen vapaalla; ”Sä olit ainoa
johtaja, joka uskals laittaa mut sudariaikana ruotuun!”.
Kyse oli vilskarista pikkupojasta, joka oli sudarilaumassani toimiessani sudarijohtajana vuonna x (1990-luvulla). Pikku häirikkö, jolle kukaan ei uskaltanut sanoa
ei, ennen pahaa Saria... Aikuisena tämä kyseinen partiopoika oli tajunnut, miten hirveä saatto joskus olla
ja hän oli otettu siitä, että jollakin oli auktoriteettia
häneen kodin ulkopuolellakin. Kiitos lämmitti totisesti
mieltä ja aikahan kultaa muistot!!
3. Partiotoiminta oli tuolloin melko uusi asia, lippukunta
oli 2 vuotta vanha, mutta melkein kaikki kaverit olivat
partiossa ja harrastuksen katsottiin yleisesti olevan kehittävä ja rakentava. Ihanteita painotettiin mun mielestä melko samalla tasolla kuin nytkin. Ehkä toiminnan
puitteissa keskityttiin kuitenkin enemmän palveluun,
muistan itsekin olleeni diakonissan kanssa kyläilemässä
perniöläisten vanhusten luona sekä vanhainkodissa pitämässä kanttiinikärryä sunnuntaisin.
Meksikon pikajuna
4. Helpompaa olisi vastata, mitä ei ole oppinut, koska lista
on loputon. Eli kaikenlaista on tullut opittua; sosiaalisia
taitoja, johtamistaitoja, kuuntelutaitoja, kaikenlaista,
mitä elämässä tarvitaan. Partion avulla ihminen mielestäni myös itsenäistyy aiemmin, kuin kotona nyhjätessään...
Nahkailija koettelee
5. Niitä on monia, ehkä ansiomerkkien saaminen. Tulee
tunne, että ehkä sitten todellakin on saanut jotain aikaseksi, mitä muutkin arvostavat.
6. Ikimuistoisia hetkiä hyvien tyyppien kanssa, toisten
kunnioittamista, avunantamista, sosiaalisuutta, huomioonottamista, kansainvälisyyttä, KAIKKEA!!
1. Marita Nummi-Wikström. Perniössä, silloin kun
Pyhän Laurin Ritarit (ensin nimellä Perniön Kotkat perustettiin)... Aktiivisimmat partiovuoteni olivat 1980-luvun puolivälissä. Laumani/vartioni nimi: Majava-Tytöt,
sittemmin vaeltajaryhmä Pippurit.
Nahkailijalepohetki
1. Sari Judin, partionimi Saiju. Partiopolku alkoi “normaalisti” 7-vuotiaana, eli vuonna 1980. Isoveli oli tuolloin jo Partiossa ja siitä kai innostuksen kipinä iski pikkusiskoonkin... Aktiivisimmat partiovuodet olivat vuodet
1980 -1993. Sen jälkeen lähinnä taustatoimihenkilönä ja
sihteerinä, kunnes taas 2000-luvulla muutaman vuoden
laumanjohtajana. Nyt taas rahastonhoitajana ”remmissä”. ·Oman lauman/vartion nimi oli Orawat, en muista
oltiinko sudareista vartiolaisiin saman nimen alla.
2. Partiossa on parasta ystävät ja oppiminen. Mieleen on
jääneet hauskat partioretket ja -leirit.
3. Tarjosi mielekästä tekemistä ja koulutusta, ja antoi
mahdollisuuden osallistua toimintaan myös laajemmin.
Partioihanteiden painotus partiokasvatuksessa aikanasi? Kyllä se aina on tekemällä oppiminen ja kasvaminen
vastuunkantajaksi.
2. Partiossa parasta samanhenkiset kaverit ja yhdessätekemisen maku. Ja kaikkien itseään kunnioittavien Plöröläisten tulee tietty sanoa, et parasta on RUOKA!
4. Johtamista, vastuunottoa, sosiaalisia taitoja, rohkeutta.
5. Leiri Ruotsin Mariestadissa 1983.
6. Kerran partiolainen - Aina partiolainen. Ihanteet ovat
myös omia ihanteitani. Haluan antaa myös lapsilleni
mahdollisuuden nimeltä partio. Olen mielelläni vaikuttamassa taustajoukoissa.
Muistoja on monia, toinen toisistaan erottamattomia.
Hauskimpia ovat olleet Makkarahautajaiset Sommarnääsillä, Gourmet-melonta ja muita mukavia (ruuan
pariin) liittyviä tempauksia. Parhaiten mieleen on kui15
1. Kalle Isotupa, nimiä öö joka leirillä tippuu uusia.
2005 PinkkiPicnicin virallisessa osallistujaluettelossa Kalle Isotupa-Kaninén. Partiopolku alkoi tuolla 97, mukaan
tuleminen oli aika itsestään selvyys kun oli tullut Katin
kautta jonkun verran oltua mukana auttelemassa. Aktiivisimmat partiovuodeot ovat varmaankin nyt parhaillaan
käsillä, 2003 vj-kurssin jälkeen hommat ja vastuu lisääntyi ja sitä kautta pääsi vaikuttamaan asioihin. Ihan ensimmäistä sudarilauman nimeä en edes muista, sen muistan,
että meitä oli joku kymmenkunta aloittavaa sudenpentua
ja pidettiin äänestys tulevasta nimestä, saattoi olla että
lauman nimeksi tuli äänestyksen jälkeen Skorpioonit.
Mäenpään Mikko joka oli johtamassa, tai ainakin oli paikalla sen ekan kokouksen niin ehdotteli papukaijoja yms
nimiä, jotka eivät kelvanneet kellekkään.
1. Liisa ”Lissu”Paakkanen Partiopolkuni alkoi isosiskoni jalanjäljissä vuonna 1986, aktiivisin taisin olla
vuosina 1986-1998 ennen kuin jatko-opinnot veivät
maailmalle... Laumani nimi oli karviset.
2. Partiossa parasta on hetket: laulut iltanuotiolla, iloiset
partioystävien jälleennäkemiset tapahtumissa, marssit,
plörön keittiömestarit, kipinämikkovuorojen väsyneet
tarinat, pt-kisat...partiossa ei huonoja juttuja ole mieleen jäänytkään! Erityisesti mieleen on jääneet kaikki
retket ja leirit niin oman lippukunnan kesken kuin maailmallakin.
3. Sudariaikana toiminta oli tosi aktiivista, ja ainakin itse
muistan olleeni milloin missäkin partiopaita päällä
edustamassa. Mielestäni plöröläiset ovat näkyneet aina
aktiivisesti paikallisesti ja partioihanteet on aina pidetty
mielessä toimintaa tehdessä.
2. Partiossa on parasta se, että saa olla mukana luomassa uutta ja toteuttamassa elämyksiä itselle ja muille.
Johtaja-ajalta on monia mukavia muistoja, mutta sudari-, vartiolais-iästä mieleenpainuvimmat jutut on
varmastikkin ollut ryhmän/vartion omat leirit. Myöskin
1998 Tammileiri, kun mikko nukkui puoliksi ulkona ja
makuupussi oli sen jälkeen täynny muurahaisia, Tino
Kinnunenkin taisi olla vielä tuolla leirillä mukana.
4. Olen oppinut yhteistyötaitoja ja tarpeellisia taitoja tilanteeseen kuin tilanteeseen!
5. Kaikki leirit! Sekä VH:t vartion vartionjohtajana toiminen. Vartio oli todella tiivis, kävimme mm. Lapissa
vaeltamassa, Ahvenanmaalla pyöräilemässä. Vartio oli
ensimmäinen johtamani, ja tuntui mahtavalta nähdä
miten tiivis ryhmä tytöistä muodostui, tunsin onnistuneeni johtajana ja olemme tyttöjen kanssa hyviä ystäviä
vielä nykyäänkin.
3. Puhun nyt tästä päivästä ja muutamasta vuodesta taakse päin, koska ei mulla oo oikein käsitettä miten se on
näkynyt sillon kun olin sudari. Perniössä toiminta näkyy suurimmiltaan varmasti kynttiläkulkueen muodossa, partion ulkopuolella partiolaiset erottuvat yleensä
ystävällisyydellään ja auttamisen halullaan. Yläasteella ainakin opettajat antoi mielellään aamunavauksia
partioviikolle ja itsenäisyyspäivän juhlissa olen ollut
lippuairueena ihan vaan sen takia kun ”partiolainen
varmasti osaa sen hommat”. Ihanteet kulkevat mukana elämässä jokseenkin huomaamattakin, vasta kun
rupeaa käymään niitä läpi tajuaa, että on tullut elettyä
niiden mukaisesti.
6. Partio tapa elää - mitä se sinulle merkitsee? Olen ylpeä
partiotaustani, kerran partiolainen-aina partiolainen!
4. Kaiken muun hyödyllisten taitojen lisäksi ennen kaikkea
sosiaalisuutta ja ulospäin suuntauvuutta. Erähenkisyydestä ja sen opeista on hyötyä tietyissä tilanteissa, mutta se että uskaltaa puhua tuntemattomien kanssa ja
että tulee monenlaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen
on hyvin pitkälti partion ansioita.
Telttatunnelmaa
5. Tähän melko samankaltaista vastausta kuin kakkoskysymyksessä, kyllä se on ne leirit ja retket ja uusien
ihmisten tapailu. Myöskin Taruksen tekniikka (isot sceenit metsässä yms) vaikutti, ehkä sieltä kumpuaa se halu
liittää sitä kaijuttimella yms tuotettua ääntä omiinkin
iltanuotioihin.
6. Mietin tätä kysymystä aina iltaisin kun teen partiohommia myöhään yöhön ja jätän koulutehtävät seuraavalle
aamulle. Joo kyllähän tuo partio näkyy elämässä päivittäin, mielessä pyörii uusia ideoita ja ajatuksia miten
voisi kehittää toimintaa tai itseä partiota varten.
Outi puussa
16
1. Tuija Skarp, ei partionimeä. Partio oli kiehtonut minua, mutta paikkakunnalla ei partiota harrastusvaihtoehtona. Kun lippukuntaa oltiin perustamassa ja kiinnostuneita nuoria etsittiin, lähdin oitis mukaan. Toimimme
silloin Sirius-vaeltajina.
Aktiivinen vaeltaja ja vartionjohtaja olin silloin lippukunnan alkuaikoina, sittemmin aktiivinen partiovanhempi ja -tukija. KoGi-kurssin jälkeen olen jälleen ollut
vankemmin lippukunnan arjessa mukana – lippukunnanjohtajana.
2. Monipuolisuus. Mahdollisuus yksilölliseen kasvuun.
Elämäntapakollegiaalisuus. Rehdit arvot ja toiminnalliset menetelmät. Mieleen on jäänyt monia asioita, mm.
omien häiden partiolaiskunniakuja, Mariestadin leirin
köysirata ja melontaretki, Tammileirien tunnelmat, Laurin Kilwel ja paraatit – sekä tietysti KoGi-leiri!
Pyjamabileet muinoin
3. Lippukunnan alkuvuodet olivat varsin aktiiviset: oli tarve tulla tunnetuksi. Osallistuttiin ahkerasti sekä seurakunnan että kunnan tapahtumiin. On ollut hienoa olla
partiolainen! Partioihanteet ovat aina kulkeneet mukana toiminnan taustalla ja oman elämän kulmakivinä.
4. Olen oppinut partiossa vuosien myötä paljon – niin kädentaitoja, nokkeluutta, kekseliäisyyttä kuin sosiaalista
kanssakäymistä kielistä, kulttuureista ja ikäkausista
huolimatta. Pelottomuus tarttua vaikeisiinkin haasteisiin sekä yhdessä tekemisen voimaan luottaminen ovat
niin ikään partion peruja.
Sudariyöretki
5. Omia tähtihetkiä on niin ikään useita: lippukunnan lipun naulaus, Suomen lipun kantaminen lupauksenantotilaisuudessa aikanaan, ensimmäisen oman lapsen
sudenpentulupaus, partioparaati, jossa itse marssin
omien soittajalasteni perässä.
6. Partio on tapa elää – se on juuri sitä koko perheen osalta!
Suohon uponnut
1-4.Helinä Nummi ja mun partiopolkuni alkoi sinä
hienona vuonna 1995 Jellonat-laumassa. Hienoimpia
partiomuistoja ovat kaikenmoiset retket ja leirit, varsinkin maailmanjamboree 2007 sekä vaeltajatoiminta.
Partio on antanut paljon vinkkejä jokapäiväiseen elämään, varsinkin organisointi- ja sosiaalisia taitoja on
käytetty sen ulkopuolella.
5. Tähtihetket ovat varmaan tuolta vuosilta 2003-2007,
jolloin varsinkin Tuula-serkun kanssa löimme usein fiksut päät yhteen.
6. Partio näkyy ja muistuu mieleen joka päivä, siitä on ajan
kanssa tullut tapa elää.
Ålandsrund
17
1. Maija Paakkanen. Minua on aina kutsuttu vain
Maijaksi tai Paakkaseksi. Partiopolkuni alkoi ekaluokkalaisena syksyllä 1980 Oravat (myöh. Orawat) -laumassa. Olin kyllä jo pari vuotta ihaillut Nummin Maritan
partiohuivia ja muita kivoja partiojuttuja. Vartioikäisenä
johdin itse Orawia Rautasen Susannan (nyk.Luojus ja
kummipoikani äiti) kanssa. Toimin myös Virtaheposet
-lauman johtajana ja sisareni Liisa peri lauman, kun
heistä tuli vartioikäisiä. Aktiivisimmat partiovuoteni
olivat 1980 - 1998. En oikein pysty nostamaan mitään
vuotta, koska olin kaikkina noina 18 vuotena hyvin aktiivinen, jos en ihan lippukuntatasolla niin piiritasolla.
* Ålandsrunt -lippukunnan pyöräretki, jonka järjestimme yhdessä Ruotsalaisen Samin kanssa PJ -kurssin välitehtävänä.
* 17th World Jamboree Soraksanissa Etelä-Koreassa
1991. Koko Jamboree matka kesti 5 viikkoa ja vallotimme matkalla Mount Kinabalun (korkeus 4095 metriä)
ja seikkailimme Borneon viidakossa Malesiassa, vierailimme Thaimaassa ja kiersimme hieman Etelä-Koreaa.
Koko Jamboree -projekti kesti yli 2 vuotta ja minulle jäi
siltä ajalta sydänystävä, jonka kanssa olemme edelleen
viikottain yhteydessä toisiimme.
* 18th World Jamboree Flevolandissa Hollanissa 1995,
jolloin toimin leirilippukunnanjohtajana. Oli kiva tutustua myös uusimaalaisiin nuoriin partiolaisiin ja meillä oli
todella hauskaa koko Jamboree-projektin ajan. Jamboreen aikana toisensa löytänyt nuoripari nimesi muutama vuosi sitten esikoisensa Maijaksi :-) Itse päädyin samana syksynä Hampuriin opiskelijavaihtoon ja asustelin
perheessä, jossa olin Jamboree -reissulla parin päivän
home hospitalityssä! Pidämme vieläkin perheen pojan
kanssa yhteyttä.
* Ensimmäinen piirileiri Varski - 93, jolloin toimin alaleiri Ruukin johtajana. Sain roimasti käytännön johtajuusoppia ja kokemusta.
* Ensimmäinen piirin partiojohtajakurssi, joka järjestettiin meripartioaluksilla purjehtien viikon verran pitkin
saaristomerta. Olin suunnittelemassa ja toteuttamassa
kurssia kouluttajana. Mahtava kurssi!
* Satahanka 1998 Bomarsundissa Ahvenanmaalla. Olin
alaleri Lågskärin johtaja ja ainoa ”maakrapu” alaleirien
johdossa. Hyvin meni ja hauskaa oli.
2. Ystävät, ulkoilmaelämä, uuden oppiminen, leirit ja retket, sosiaalisuus, hauskat jutut. Mieleen ovat jääneet
monet vaellukset, yöretket, leirit (kotimaiset ja kansainväliset), purjehdukset ja ystävät.
3. Pyhän Laurin Ritarit olivat omana aikanani erittäin aktiivisesti esillä ja osallistui mm. kunnan ja seurakunnan
tapahtumiin. Sudenpentuina kävimme mm. laulamassa
ja esiintymässä Perniön vanhainkodissa joulun alla sekä
vartioikäisenä kävimme haravoimassa pihaa. Partioihanteista puhuttiin ja yritettiin saada niitä käännettyä
”jokapäiväiseksi” l. mitä ihanteet merkitsevät ja miten
niitä voi toteuttaa ”normaalissa elämässä” ilman suurta numeroa. Itsestä ainakin tuntuu, että ne ovat itselle
”sisäänrakennettuja”.
4. Kansainvälisyyttä ja kieliä => lähdin ensimmäiselle kvleirilleni 13 -vuotiaana. Oli pakko olla rohkea ja ottaa se
vähäinen kielitaito käyttöön, jos aikoi osallistua aktiviteetteihin. Ja minähän osallistuin ;-) Rohkeutta, oppinut
tuntemaan itseäni ja luottamaan itseeni, johtajuutta.
6. Ei sitä osaa selittää. Mielestäni olen loppuelämäni partiolainen, vaikka en olekaan enää mukana aktiivisessa
toiminnassa. Se on se arvomaailma ja miten elää elämäänsä ja kohtelee muita.
5. Tähtihetkiäni on niin hirveän monta, mutta muutama
nousee muistoissa yli muiden (ei tärkeysjärjestyksessä):
* Ensimmäinen Ritarileirini kesällä -81 Leviäjärvellä
Tammileiri -01
Toritapahtuma -05
18
Pyhän Laurin Ritarit – 30 v. 12.9.2008
Jo partsatakki
ja väiskilakki
ol´ juhlakuntoon laitettu
ja partsahuivi taitettu
juhlamieli esiin kaivettu
Oli partiossa,
omassa lpk:ssa
juhlat juuri meneillään:
30 vuotta täytetään
- siis kaikki juhlimaan!
Perjantaina partsaperheet iltanuotioi
savu hiersi silmiä ja yhteislaulut soi
Huuto kaikas´, Kraila raikas`
- kaukaa kuulla voit:
Hei, huh, haa – Pyhän Laurin Ritarit vaeltaa!
Perjantaina juhlittiin
sa…
partioperheiden kans
Ol´ Pyhä Yrjökin läsnä,
lohikäärme miekasta sai.
Ystävän solmun saatoit tehdä
ja leikkejä leikkiä.
Hämärän tullen kakkua sai
ja sisaruspiiri meidät yhdisti – totta kai!
KIITOS KAIKILLE MUKANA OLLEILLE!
… lauantaina koitti syntymäpäiväjuhlinnan virallinen osuus.
13.9.2008
Lauantaina koitti lippukunnan syntymäpäiväjuhlallisuuksien virallinen osuus. Liput ja omatekoiset koristeet
juhlistivat Krailan salin. Juhlapuhe pidettiin ja kuvahistoriikin kautta muisteltiin menneitä. Lauluin kevennettiin tunnelmaa. Juhlan ohjelmassa oli myös ns. vapaa sana, jossa juhlaan osallistuneet saattoivat käyttää
haluamansa puheenvuoron. Tällöin kuultiin mm. Perniön seurakunnan tervehdys ja luettiin alueohjaajan
kirje juhlivalle lippukunnalle.
Pitkäaikaisesta, hyvästä yhteistyöstä lippukunta halusi
kiittää eri tahoja ansiomerkein seuraavasti:
Perniön seurakunta
Perniön kunta
Perniön Rotaryklubi
Lions club Perniö
Waltari Tapani
Wirkkala Reijo
Eija ja Martti Nummi
Pirkko ja Mauri Mäenpää
Helena ja Markku Isotupa
Pyhän Yrjön plaketti (iso)
Varsinais-Suomen
partiopiirin hopeinen plaketti
Varsinais-Suomen
artiopiirin hopeinen plaketti
Varsinais-suomen
partiopiirin hopeinen plaketti
Pyhän Yrjön plaketti (pieni)
Pyhän Yrjön plaketti (pieni)
Pyhän Laurin Ritarien mitali
Pyhän Laurin Ritarien mitali
Pyhän Laurin Ritarien mitali
19
Lisäksi jaettiin seuraavat kunniakirjat:
Kati Isotupa-Erjala
Anne-Maria Etsalo
Helinä Nummi
Tuula Mäenpää
Kalle Isotupa
Tiia-Maria Muuri
Sanna-Maria Tammi Josefina Hietanen
Sanni Löflund
Karoliina Skarp
Pauli Kanto Marita Nummi-Wikström
Tuija Skarp
Plörököksä
Plörötuskartelija
Plöröaktivisti
Plöröluu
Plörönörtti
Plöröpleikkari
Plöröpleikkari
Plöröseilori
Plörömaileri
Plöröcorrespondent
Plörökameleontti
Plöröbrändinaattori
Plöröuudistaja
LAURIN KILWEL – Kesäleiri 2007 kaimojen yhteistyönä
Kaimat kohtasivat. Yhteistyön voima pääsi esiin: syntyi mainio kesäleiri kahden samannimisen
lippukunnan yhteishankkeena.
valmistettu loimulohi lisukkeineen ja lepakkojen ryydittämä
laavuyö saaressa loivat aidon seikkailun puitteet. – Sunnuntaina sopikin leirihartauden jälkeen päättää leiri uusien
ystävien yhteystietojen vaihtoon ja seuraavan yhteistapaamisen ideointiin.
Suomessa on kaksi Pyhän Laurin Ritarit – nimistä partiolippukuntaa. Toisen kotipaikka on
Perniö ja toisen Vantaa. Jäseniä
kummassakin on lähes yhtä paljon: noin 100. Molemmat ovat
sekalippukuntia ja toteuttavat
maapartio-ohjelmaa.
Leirin johto saattoi yksimielisesti todeta: yksin emme olisi
kumpikaan lippukunta tähän kyenneet, vain yhdistämällä
voimamme saimme tämän onnistuneen kesäleirin aikaan.
V. 2004 Taruksella silloiset osallistujat tietoisina toisistaan
päättivät etsiä kaimat käsiinsä. Tutustumisen myötä virisi
ajatus mahdollisesta yhteistyöstä. – Mikäpä olisikaan ollut
sopivampi hetki sille kuin partioliikkeen taannoinen juhlavuosi?
Ritariyhteistyö on voimaa – toivottavasti myös tulevaisuudessa!
”Pyhän Laurin Ritarit – huomio!”
Laurin Kilwel – kesäleiri pidettiin 31.7. – 5.8.2007 Särkisalon Krailan alueella.
74 innokasta leiriläistä vietti unohtumattomia hetkiä leirirakentelun, juhlapäivän vieton, ritariteemaisten turnajaisten ja muun partiomaisen ohjelman myötä – perinteisiä
iltanuotioita ja leirikastetta unohtamatta. Sudenpentujen
osalta leiri päättyi 3.8., mutta vartiolaiset johtajineen jatkoivat leireilyä vielä viikonlopun ajan.
Leirin loppuosaa sää suosi: tuulet tyyntyivät ja ”merikeli”
parani. Vesille päästiin ja kanoottihaikki tarjosi monelle
ihka ensimmäisen melontakokemuksen. Tyyni meri, itse
Laurin leiri 1979
Laurin leiri 1979
teksti:Tuija Skarp,
kuva: Kalle Isotupa
Laurin leiri 1979
Laurin leiri 1979
Laurin leiri 1979
Leirikeittiö
Räiskäle
Leirikastettavat
20
Kuinka moni olisi valmis lähtemään vapaaehtoisesti kävelemään 40:n tai 60:n kilometrin pätkän vuorokaudessa ihan
vaan kävelyn ilosta? Noh- Pauli, Sanni ja Kalle olivat. Kyseessähän oli siis Nahkalilja, jossa tarkoituksena on taittaa
määrätty matka vähintään 24:n tunnin kuluessa. Kuulostaa
aika hienolta eikö? Etappimme starttasi Halikon seurakuntatalon pihalta ja matkanteko oli tarkoitus päättää KesäAngelaan. Tähän välille kuitenkin mahtuisi monen monta
askelta ja riittävän monta rakoille kahnautunutta varvasta.
Sanni ja Kalle ensikertalaisina pääsivät hiukan vähemmällä ja taittoivat nelisenkymmentä kilometriä, kun taas Pauli
wanhana käpynä sai urakakseen talsia sen pahimman eli
kuusikymmentä kilometriä. Kaiken kaikkiaan liljalle osallistui yhdeksän ihmistä, perniöläisiä heistä oli kolme ja loput
Salosta ja Kiikalasta.
pidemmälle reitilleen. Edes hiipivästi laskeutunut pimeys ei
lannistanut kävelijöitä vaan kaikki pääsivät terveinä ja hyvin voivina perilla .. tai no niin ainakin pääsivät perille.
Taivalsimme matkaa omissa lippukunnissa. Ensimmäiset
~30 kilometriä saimme kävellä Paulin kanssa samoja reittejä, hänen välillä poiketen pidemmällä kierroksella. Matkalla sattui ja tapahtui kaikkea mielenkiintoista ja mahtui
mukaan myös yksi lossilla matkustelukin, jotta pääsimme
jatkamaan matkaa siten ettei tarvinnut kävellä veden yli,
vaikka olisi sekin saattanut onnistua, sen verran suurehkot
vesikellot jalkapohjissa oli. Sannin ja Kallen lähtiessä vetämään viimeistä seitsemää kilometriä erkaantui Pauli omalle
Iltatoimet
Loppu vaiheessa taivaalta koitti hiukan ripotella vettäkin
niskaan, mutta vanha ja perinteinen ”ei täällä sada, se
tulee puista”-lause auttoi pistämään tassua toisen eteen.
Maalissa odotti lämmin sauna ja hiukan purtavaa. Kaiken
kaikkiaan oli melkoisen hieno reissu, ainakin ylävartalon
mielestä - jalat eivät välttämättä ole kanssani ihan samaa
mieltä.
- Kalle Isotupa
Ruoka-aika
Johtajat ruokailevat
Laurin lorut syntyvät
21
JAMBO! HELLO!
Näin kuului 21. Jamboreen leirilaulun kertosäe. Kyseessähän oli 27.07-08.08.2007 pidetty partion 100-vuotisjuhla
Jamboree,joka pidettiin partion synnyinmaassa Englannissa. Osallistujia oli kaikista maista joissa partiotoimintaa on
eli 158 maasta, yhteensä 40 000 ihmistä. Suomesta osallistujia oli yhteensä 1000, joista Plöröläisiä 9 (Sanni Löflund,
Karoliina Skarp, Josefina Hietanen, Tuula Mäenpää, Helinä
Nummi, Jenni Särkinen, Pauli Kanto, Outi Eivola ja Maria
Skarp).
Leiri kesti 13 päivää, mutta reissussa oltiin pidemmän aikaa sillä Suomen joukkueen matkustus tapahtui busseilla.
Meillä oli bussina kotoinen Launokorven linja ( kuski sai
myös uusia lempinimiä.). Bussimatka tapahtui ajaen öisin
ja päivisin eri kaupungeissa nähtävyyksiä katsellen ja tuliasia& muuta mukavaa ostellen. Menomatkalla kaupunkeja
olivat Lyypek ja Bryssel. Menomatkalla viimeisen yön yövyimme Belgian Gentissä, urheiluhallissa, jonne pääsimme
poliisisaattueessa. Seuraavana päivänä alitimme Englannin
kanaalin Eurotunnel junalla. Sitten oltiinkin jo Jamboreella.
Ilmoittautumisen jälkeen bussi jätti meidät portille ja siitä
suunnistettiin tavaroitten kanssa omaan alaleiriin ja omalle
paikalle. Kävelymatkaa ei onneksi ollut paljoa sillä alaleirimme melkeinpä heti portin jälkeen. Joillakin oli n. 5 km.
kävelymatka painavien laukkujen kanssa. Selventämisen
vuoksi alaleirejä oli 19 joista 16 oli leiriläisille ja 3 aikuisille
palveluleiriläisille.
Rukki
kättelemään häntä. Melkeinpä jokaisena iltana oli erilaisia
konsertteja joko suurella lavalla tai omassa alaleirissä.
Leirillä oli järjestetty monenlaista ohjelmaa. Mielenkiintoisimmat niistä olivat itselleni varmaan Splash, jossa pääsi
kokeilemaan monenlaisia vesiaktiviteetteja kuten melontaa,
purjehdusta ja lautanrakennusta. Samoin Gilwel Adventure
oli hauska: siellä pääsi kokeilemaan taitojaan ”ramboradalla” ja tutustumaan partiohistoriaan. Jamboreella oli myös
suuria seremonioita joissa oli kaikki 40 000 henkeä yhdessä. Avajaisseremoniassa vieraili itse kruunuprinssi William
ja Karoliina Perttelistä meidän leirilippukunnastamme pääsi
Kun kerran Englannissa oltiin niin myös syötiin sitten paikallista ruokaa. Käytännössä se tarkoitti makkaraa ja pekonia aamupalalla. Lounaskin koostui mielenkiintoisista
aineksista: vaalea kolmioleipä, sipsipussi, suklaata ja juotava. Vapaa-aikaa oli olosuhteisiin nähden paljon ,silloin
kannatti kierrellä leirialueella. Leirialueen keskellä oli eri
maitten kahviloita ja olipa siellä ensimmäistä kertaa Suomestakin kahvila: Cafe-Kuksa. Sieltä sai kotoisia herkkuja
mm. karjalanpiirakoita ja korvapuusteja. Löytyipä sieltä tuttujakin perniöläisiä jo täysi-ikäisyyden kynnyksen ylittäneitä
palveluleiriläisiä työkenttänään keittiö- ja ohjelmavastuut.
Kuksan vetonaula oli ehdottomasti Pauli-Antero rukkinsa
kanssa kehräämässä. Kuksassa vietettiin myös joulua tiernapoikien ja Joulupukin kanssa ja juhannusta. Paljon uusia
tuttavuuksia ulkomailta saatiin ja sähköpostia on lähetelty.
Kaikki hyvä loppuu aikanaankin, niin Jamboreekin, mutta
viimeisenä päivänä tuntui kuin vasta eilen olisi tultu leirille. Lähdimme päätösseremonian jälkeen kolmelta aamulla
leirialueenportille ja siitä bussiin. Seuraava päivä oltiin Lontoossa, sitten Kölnissä ja Kööpenhaminassa. Ennen kuin
huomattiinkaan oltiin jo Turun satamassa ja vihdoin parin
tunnin päästä siitä Perniön ABC.lla.
- Josefina Hietanen -
Väiskit
22
Aikuinen partiossa
tävän ja toimintaraamit ja valvoo tapahtumien kehittymisen toivottuun suuntaan. Vastaava sampo toimii
samoin periaattein ikäkautta kokoavana hahmona.
Partio on lasten ja nuorten toimintaa, jota aikuiset ohjaavat ja tukevat. Aiemmin aikuiset toimivat vanhempainneuvostossa, kuljetus-apuna ja talkoolaisina. Joku partiotaustainen aikuinen saattoi ryhtyä avustavaksi johtajaksi
lippukunnan viikkotoimintaan. Nuoret sen sijaan siirtyivät
lippukunnan johtajistoon pääsääntöisesti 14-15-vuotiaina
vuosien ajaksi, mikäli suinkin kykenivät. Ellei liian suuri vastuu ja johtamistaakka ajanut lopettamaan koko harrastuksen. (Exit-tutkimus)
• Tarpojaikäisten viikkotoimintaa johtaa vertaisjohtajuutta vahvasti harjoitteleva samoajaikäinen nuori.
Ikäkausivastaavana toimii aikuinen luotsi: peili, ideanikkari, joka oikean luotsin tavoin valvoo laivoja tornistaan, mutta voi tarvittaessa laskeutua alas, astua
laivaan, ohjata sen turvallisesti ohi karikoiden ja sen
jälkeen palata takaisin torniinsa.
Ohjelmauudistus halusi tarjota tähän asetelmaan muutosta. Uudistetussa partio-ohjelmassa ikäkausitoiminta ulotettiin 22 vuoteen asti. Uuden ohjelman mukaan halutessaan
nuori voisi jatkaa partio-ohjelman mukaista toimintaa samoajana ja edelleen vaeltajana aina 22-vuotiaaksi. Sen
jälkeen hän voisi siirtyä partioaikuisena jatkamaan harrastustaan.
• Samoajat toimivat pitkälti omanikäisen johtajansa turvin. Ikäkauden vastaavana on kuitenkin aikuinen luotsi, joka tietää mitä oman vesistön laivat puuhaavat.
Hän voi tarvittaessa antaa laivoilleen ohjeita ja koordinaatteja mutta harvoin tarvitsee itse tarttua ruoriin.
Samoajaluotsi toimii peilinä ja olkapäänä, tukee ja
kannustaa aikuistumassa olevia nuoria eteenpäin partiouralla.
Johtaminen on tätä nykyä osa partiotehtävää, ei entiseen
tapaan status. Johtamis-harjoittelu ja osin –koulutus on
liitetty osaksi nykyistä ikäkausiohjelmaa. Tehtävät, vastuut
ja tilanteet kasvavat yhdessä taitojen myötä. Aluksi johtamisharjoitus on oman ryhmän leikin tai taidon harjoittelun
johtamista. Vähitellen päästään nuoremmille järjestetyn
toiminnan johtamisharjoittelun kautta vertaisjohtajuuteen
ja aikanaan lippukunnan pitkäkestoisempiin johtamispesteihin: ikäkausijohtajuuteen ja hallinnollisiin haasteisiin.
• Vaeltajaluotsia voisi puolestaan kuvata tutkaksi. Vaeltajat ovat iältään 18-22-vuotiaita, siis täysi-ikäisiä
nuoria aikuisia itsekin. Tämän ikäisille aikuinen on lähinnä ”guru”: tuki, tutor ja innostaja, joka katalysoi
suunnitelmat teoiksi.
Partio on vapaaehtoista ja kaikille avointa toimintaa. Ohjelmauudistuksen myötä partioon voi liittyä minkä ikäisenä
tahansa – myös aikuisena. Kasvatustavoitteisiin perehtymisen, partiomenetelmään tutustumiseen ja ideologiaan
syventymisen kautta voi siirtyä aikuiseksi toimijaksi lippukuntaan. Monet lippukunnat tarvitsisivatkin lisää aikuisia.
Varsinaisten johtamistehtävien, ikäkausivastaavien ja hallinnollisten tehtävien lisäksi edelleen tarvitaan apujoukkoja
kuljetus-, talkoo- ja huoltotehtäviin, myyjäistuotteiden valmistajiksi, leirikeittiön avuksi ja moneen muuhun askareeseen. Sopivan kokoisia pestejä on moneksi ja monelle.
Aikuisen rooli partiossa on siis muuttunut. Koska ohjelmauudistus halusi korostaa partion kasvatustehtävää, aikuisen tuen ja ohjauksen saatavilla oloon haluttiin kaikissa
ikäkausissa panostaa.
• Sudenpentuikäisillä ryhmillä varsinaisena johtajana
toimii aikuinen akela, tuttu ja turvallinen emo - ”äitihahmo”. Myös ikäkauden vastaava akela on aikuinen.
• Seikkailijaryhmiä johtaa sampo: koordinaattori, ideanikkari ja organisoija, joka kuitenkin mahdollistaa
myös vertaisjohtajuusharjoittelun näille lapsille. Sampo
toimii eräänlaisen kisarastihahmon tavoin: antaa teh-
Apuasi tarvitaan – oletko valmis, aikuinen?
- Maria Skarp
Koulukampanja
23
Satahanka XI
omat pisteensä. Kaijan pisteessä yritettiin auttaa Saimaan
norppa takaisin veteen palloja heittämällä. Pookin pisteessä piti peukaloon narujen avulla ohjata sokkoa labyrintin
läpi. Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pisteessä heitettiin
märkiä pesusieniä kohti maalia, tässä tapauksessa kaverin
kasvoja. Alukset olivat illan suosittu vierailukohde, ja satamaan muodostui pitkä jono odottamaan laiturille pääsyä.
Yhdestoista kansainvälinen Satahanka -meripartioleiri kokosi partiolaisia
kaikkialta Suomesta ja
ympäri maailmaa merelle
ja meren äärelle Sauvon
Ahtelaan Turun saaristoon
28.7.-4.8.2008 uuden partiovuosisadan ensimmäiseen suureen suomalaiseen meripartiotapahtumaan. Leirin
ohjelmaan kuului merimiestaitoja, purjehdusta suurilla ja
pienillä partioaluksilla, kevytveneillä ja merellinen haikki
halki saaristomaisemien.
Partiorippikoulu osana Satahankaa
Kaikki Satahangalle osallistuneet partiolaiset eivät itse asiassa olleet partioleirillä, sillä leirin yhteydessä järjestettiin
myös partiorippileiri. Partiorippileirille osallistui 26 rippileiriläistä. Vaikka leiristä vastasiTurun Partiolaiset ja Turun ja
Kaarinan seurakuntayhtymä, partiorippileiri oli avoin kaikkialta Suomesta tuleville partiolaisille.
Leirille osallistui yhteensä 1203 partiolaista ympäri Suomea
ja maailmaa. Lähes 200 leiriläisistä saapui Satahangalle ulkomailta yhteensä seitsemästä maasta: Norjasta (17
leiriläistä), Venäjältä (20 Karjalan tasavallasta ja lisäksi 30
ympäri maata), Yhdysvalloista (11), Iso-Britanniasta (21),
Yhdistyneistä Arabiemiirikunnista (7), Ranskasta (11) ja
Kreikasta (58). Leirillä vieraili leiriläisten lisäksi yli 500 leiriläisten ystävää ja sukulaista sekä meripartiotyön ystävää.
Tavanomaisesta rippileiristä partiorippileiri eroaa partiomaisuutensa vuoksi. Partiorippileirillä esimerkiksi nukutaan
teltoissa, ruokaillaan leirin yhteisruokailussa ja oppitunnit
pidetään ulkona. Päivän tapahtumiin partiorippileiriläiset
eivät ehtineet osallistua, mutta yhteisiin iltaohjelmiin, kuten avajaisiin, suureen iltanuotioon ja energize eveningiin,
rippileiriläiset sen sijaan osallistuivat ja he jopa vastasivat
Satahangan yhteisen ekumeenisen leirikirkon järjestelyistä.
Omasta lippukunnastamme Satahangalle osallistuivat leiriläisinä Anne Sipilä, Ulrika Wikström ja Josefina Hietanen.
Ympäristöystävällinen leiri
Merkittävä ympäristöteko oli jo leiripaikan valinta. Sauvon Ahtela on Turun kaupungin nuorisoleirialue, joka on
rakennettu leirikäyttöön. Satahanka ei jättänyt maastoon
kulumisen jälkiä, sillä leirillä liikuttiin valmiita polkuja ja
teitä pitkin. Leirin harmaat vedet johdettiin kunnan viemäriverkkoon ja alukset tyhjensivät septitankkinsa imutyhjennyspisteissä. Tavarakuljetukset ja hankinnat suunniteltiin
huolellisesti, jotta turhilta ajomatkoilta vältyttiin. Jätteet
kierrätettiin ja ruoanvalmistus tapahtui osin puulämmitteisesti. Itämeri-pisteessä leiriläiset tekivät rantaseurantaa,
jonka avulla korostui vesien suojelun merkitys ja tietovisassa opittiin uusia asioita Itämerestä.
Meriammatit Satahangalla
Yhdennentoista Satahangan teema, merelliset ammatit,
konkretisoitui, kun leirialueelta saattoi bongata sekä lossikuski Atte Illmanin, alueluotsivanhin Ari Saaren että kutterinhoitaja Olli Huuteran, joilla kaikilla on itselläänkin meripartiotaustaa. Kävi ilmi, ettei työ merellä ole pelkkää ruorin
kääntelyä vaan ajoittain jopa todellista sankarin hommaa.
Atte Illman (SäSi/PLR) on ollut lossilla töissä ainoastaan sijaisena ja kesätuuraajana, mutta on ehtinyt jo esimerkiksi
pelastaa erään jäihin kiinni jääneen perheen jouluaatonaaton. ”Kun sain tiedon moottoriveneen haaksirikosta, irrotin
jäät lossin vaijeriruuvista, löin vaijerin lossista irti ja löysin
paikallistuntemuksen pohjalta perille. Perhe pääsi mökille
viettämään joulua ja lossikin saatiin paikalleen. 12-vuotiaana olen myös ollut mukana pelastamassa peuraa”, Atte
kertoo.
Satahangalla paiskittiin töitä
Satahanka ja koko partiotoiminta perustuvat vapaaehtoistyöhön. Leirin aikana leirillä työskenteli noin 400 partiolaista sen eteen, että leiriläisille saatiin tuotettua kaikki palvelut
ohjelmasta ja infrastruktuurista leirisairaalaan ja satamaan.
Vaikka palveluleiriläisten leiri kuluikin töitä tehden, maksoivat he aivan saman leirimaksun kuin leiriläisetkin. Suuri
osa palveluleiriläisistä oli ollut aiemmin leiriläisenä Satahangalla ja haluasivat nyt tarjota saman mahdollisuuden
nuoremmille partiolaisille.
Vastoin yleistä harhaluuloa lossin vaijeri ei vaikuta lossin
ohjailuun millään lailla, vaan työ on kuskin tehtävä itse.
Vaijerin voi kuulemma myös ajaa poikki ja eräs kesätyöläinen onkin siinä onnistunut ensimmäisellä vuorollaan.
Ruorijuopot saattavat myös törmäillä lossin kylkeen ja ihmetellä, miksei lossi väistänyt.
Omasta lippukunnastamme oli työtehtävissä useita johtajia.
Pooki-alaleirin apulaisjohtajana toimi Outi Eivola. Leiriturvassa työskentelivät Karoliina Skarp, Tuula Mäenpää ja Atte
Illman. Leirisairaalan vahvistuksena olivat Irina Suominen,
Elina Suontausta ja Tuija Skarp. Tiedotuksessa toimitussihteerinä hääri Sanni Löflund.
Energinen ilta
Leirin Energize Evening tarjosi vaihtelua totuttuun leiriohjelmaan erilaisissa toimintapisteissä. Alaleirit, eri maiden
joukkueet sekä leirin kansainvälisyystiimi olivat pystyttäneet
24
Leirilehti Loiske
Seuraavassa on ote Satahangan leirilehti Loiske n:o 3:sta:
” Se on pian ohi, ensimmäinen Satahankani. Voin tunnustaa, että epäilin aluksi leirin onnistumista. Tuntui kuin kaikki
tieto leiristä olisi rajoittunut pitopaikkaan ja ajankohtaan.
Satahanka ei myöskään ollut minulle käsitteenä ennestään
tuttu. Törmäsin siihen ensimmäsen kerran vain noin vuosi
sitten. Erilaisten partioystävien avustuksella päädyin lopulta tänne Satahanka XI:lle. Se on ollut ehdottomasti yksi
parhaita partiokokemuksiani.
Satahanka ei ole hurmannut minua suurella ihmismäärällään, kansainvälisyydellään tai upealla ulkomuodollaan.
Minuun ovat tehneet vaikutuksen ne sadat ihmiset, jotka
ovat antaneet kaikkensa, jotta leiri olisi ikimuistoinen. Kiitos teille kaikille.
Itse en arvioi leirejä sen mukaan, kuinka merkittäviä ne
ovat valtakunnallisesti tai kansainvälisesti. Paras leiri on
sellainen, jossa tuntee olonsa kotoisaksi ja kokee itsensä
osaksi isompaa kokonaisuutta. Tällä mittapuulla Satahanka
on ollut loistava. Harvalla muulla leirillä on tuntenut heti
olevansa osa suurta joukkoa.
Toivon todella tapaavani mahdollisimman monia Satahanka-tuttuja muissa partiotapahtumissa tulevaisuudessa tai
viimeistään Satahanka XII:lla. Toimitussihteeri Sanni Löflund”
Lähde: www.satahanka.partio.net
Kuva: Karoliina Skarp
 TAMMIKIRKKO / 25.1. Perniössä
 HALAKO-09 / 7.2. piirin pt-kisat Salossa
 MUISTELEMISPÄIVÄ / 22.2. 2009
 SUDENPENTUJEN JA SEIKKAILIJOIDEN YÖRETKI / 6-8.3.
 PARTIOVIIKKO / 20.4.-26.4.
 PARAATI / 3.5.2009
 HUHU-LEIRI SAMOAJILLE / 3. – 7.6. Sauvon Ahtelassa
• www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/huhu
 REILA -09 / 29.7. – 6.8.2009 Lounais-Suomen Partiopiirin 1. piirileiri Reilassa
• ohjelmaa kaikille ikäkausille teemalla ”Löytöretki uuteen maailmaan”: maapallolla, historiaan,
avaruuteen… uuteen ohjelmaan, ikäkausiin, piiriin… tulevaisuuteen, itseen…
• oman lippukunnan Reila-leiriasiamies eli navigaattori Karoliina Skarp ([email protected])
• Kysy tarvittaessa lisää! www.reila09.fi
… ja paljon muuta…
25
OHJELMAUUDISTUS 2010
- kasvatustavoitteet, ikäkaudet ja partio-ohjelma
Uudet ikäkaudet
Lapsuuden ja nuoruuden elämänvaiheet jakaantuvat luontaisen kehityksen mukaisesti luontevasti viiteen kehitysvaiheeseen. Ohjelmauudistuksessa tämä pyrittiin huomioimaan mm. ryhmäkoossa, johtamismuodoissa, symboliikassa
ja itse toiminnassa. Kaikki ikäkaudet ovat keskenään yhtä
arvokkaita. Partiojohtajuus ei ole enää entiseen tapaan ikäkausi tai status vaan se on vastuutehtävä, joka edellyttää
tiettyä ikää ja partiokoulutusta (pj-valtakirjaa). Johtamisharjoittelua sinällään sisällytetään kaikkiin ikäkausiin niin,
että se nousujohteisesti mahdollistaa oman kasvun, tarjoaa
onnistumiskokemuksia, on mielenkiintoista ja hauskaa. Aikuisen tuki kaikille ikäkausille taataan.
Muuttuvassa maailmassa on myös muuttuvat haasteet.
100-vuotias partioliike haluaa tarjota suomalaisille lapsille
ja nuorille yhä paremman matkan aikuisuuteen. Siksi partio-ohjelma uudistettiin.
Ohjelmauudistuksen taustalla on partioliikkeen tahto toteuttaa yhä paremmin kasvatustehtäväänsä. Partion perusasiat, kova ydin ja kivijalka, eivät uudistuksessa horju,
mutta ajassa eläessään muutokset haastavat myös partiota
ajantasaistumaan ja reagoimaan yhteiskunnan muutoksiin.
Erilaisista toimintaympäristöistään huolimatta lippukuntien toiminnan ensisijainen tarkoitus on toteuttaa partioohjelmaa eli järjestää ikäkausitoimintaa jäsenistölleen. Se
voi toteuttaa tarkoitustaan yksin tai yhdessä muiden lippukuntien kanssa ja oman partiopiirinsä tuella. Ohjelmaa voi
soveltaa paikallisolosuhteisiin ja resursseihin soveltuvaksi
perusperiaatteita kuitenkin noudattaen.
Uuden partio-ohjelman ikäkausijako – viisi ikäkautta entisen kolmen sijasta – tekee mahdolliseksi ottaa entistä paremmin huomioon ikäkausien nopeasti vaihtuvat tarpeet.
Partio-ohjelma ulottuu jatkossa koko nuoruusiälle aina
psyykkiseen aikuisuuteen eli noin 22 ikävuoteen asti. Aikuisen tuki nuorelle vahvistuu ja nuoret saavat uuden ohjelman myötä olla partiossa ensisijaisesti oman kasvunsa
vuoksi.
1. Sudenpennut (7-9-vuotiaat)
–– innokkaita, reippaita, herkkiä ja riehakkaita lapsia,
joilla maailmankuva on mustavalkoinen ja mielikuvitus vilkas
–– toiminta on tutustumista ja harjaantumista ohjeiden
mukaan toimimiseen; puuhaamista värittävät tarinat
–– sudenpenturyhmä on lauma, jota johtaa aikuinen
(akela) ja joka kokoontuu viikoittain ja joka osallistuu
1-2 retkeen vuosittain.
–– ohjelma koostuu jäljistä, jotka koostuvat askelista.
Päätösmerkki on pennunkäpälä.
Kasvatustavoitteet ja partiomenetelmä
Uudistetun partio-ohjelman perustana ovat tarkkaan ja
asiantuntevasti harkitut kasvatustavoitteet. Niissä on neljä
näkökulmaa: suhde itseen, toisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Kasvatustavoitteet konkretisoivat partioliikkeen
kasvatustehtävää ja kertovat, millaisia kansalaisia partioliike haluaa olla kasvattamassa. Kullekin ikäkaudelle on
edelleen määritelty ikäkausikohtaiset, konkreettisemmat
kasvatustavoitteet – ikään kuin välitavoitteiksi.
Partiomenetelmä kuvaa ne toimintatavat, joilla partion
päämääriin pyritään. Se siis kertoo, mitä ja miten tehdään,
jotta lapset ja nuoret kasvavat yhteiskuntavastuullisiksi
kansalaisiksi. Itse partiolaiselle ohjelma näkyy nousujohteisina aktiviteetteina eli tekemisenä, oppimisena ja yhdessä
toimimisena. Läpi uuden partio-ohjelman kulkee ajatus
matkanteosta: elämä on kulkemista, etsimistä ja löytämistä
ja se etenee erilaisissa maastoissa, maisemissa, tilanteissa
ja tunnelmissa.
2. Seikkailijat (10-12-vuotiaat)
–– toimelias, neuvokas, oikeudenmukainen ja yhteistyökykyinen lapsi, joka mielellään vastaa tiedollisiin, sosiaalisiin ja liikunnallisiinkin haasteisiin
–– toiminta on aktiivista tekemistä, osaamisen vahvistamista ja yhteistyötaitojen pelisääntöjen oppimista
–– seikkailijaryhmä on 10-15 hengen joukkue, joka jakaantuu 4-6 hengen viikoittain kokoontuviin vartioihin; tarpojat harjoittelevat johtajuutta seikkailijaryhmissä, mutta toimintaa varsinaisesti johtaa aikuinen
(sampo)
–– ohjelma koostuu neljästä puolivuotisesta ilmansuunnasta (pohjoinen, etelä, itä, länsi), joissa kussakin on
20 aktiviteettia, kaksi retkeä, osallistuminen pt-kisoihin ja vähintään yksi taitomerkki. Päätösmerkkinä on
kompassiruusu.
Kun sudenpennut häärivät lähellä kotipesää, seikkailijat
aloittelevat jo omaa tutkimusmatkaansa hieman etäämmälle. Tarpojat puolestaan ottavat haltuunsa jo haastavampiakin maastoja. Samoaja voi liikuskella jo etäämmällä
erilaisia maastoja tunnustellen ja totutellen. Vaeltajat puolestaan kulkevat päämäärätietoisesti ”omia teitään”..
26
3. Tarpojat (12-15-vuotiaat)
–– spontaani, innostuva, hämmentynyt ja mielialojen
voimakkaiden vaihtelujen myrskyllä ajoittain varsin
herkkänahkainen ja lyhytjänteinen toimija, joille auktoriteettien vastustus on usein arkea
–– toiminta on tietojen ja taitojen syventämistä – todellisten haasteiden kokeilemista sekä itsenäisesti että
ryhmän kanssa
–– tarpojat toimivat vartioissaan, tytöt ja pojat omissaan,
joskin koko ikäkauden yhteistapaamisia (KITT) järjestetään tavan takaa – esim. yhteiset leirit, retket, kurssit, taitopäivät ym. Vertaisjohtajana toimii samoaja,
mutta aikuisen johtajan tulee olla tarpojille tarvittaessa läsnä. Ikäkausivastaavana toimii luotsi.
–– ohjelmaan kuuluu neljän vuoden aikana suoritettavaksi vähintään 33 aktiviteettia sekä alkuvaiheen Suomi- ja päätösvaiheen Ulkomaat-projekti. Oman
kehityssuunnitelmansa laatimiseen vaeltaja käyttää
vaelluskarttaa. Päätösmerkki on kolmiapilalilja.
Ohjelmauudistus omassa lippukunnassa
Kun ohjelmauudistusta keskusjärjestön johdolla valmisteltiin, valittiin uutta ohjelmaa testaamaan ja kommentoimaan yhteensä 48 lippukuntaa eri puolelta Suomea. Pyhän
Laurin Ritarit pääsivät yhdeksi, Salon alueen ainoaksi kokeilulippukunnaksi. Halusimme aktiivisella osallistumisella
tuoda ohjelmauudistuksen valmistelutyöhön pienehkön,
partiopiirin äärialueen, merihenkisen, maalla toimivan sekalippukunnan näkökulman.
–– ohjelma koostuu puolivuosittain vaihtuvista tarpoista (leiri, luovuus, selviytyminen ja yhteiskunta) ja niihin
liittyvistä aktiviteeteista. Kukin tarpo päättyy taitoja
soveltavaan majakkaan. Välillä tarpojat pysäytetään
elämään liittyvien peruskysymysten äärelle, paussille,
josta nuoret saavat ”elämän eväitä” matkalleen. Päätösmerkki on Kimin hymy.
Keskusjärjestön partio-ohjelman kehitystyöhön valittiin
mukaan yksi partiojohtajistamme ja myös hänen KoGikurssinsa aiheena oli ohjelmauudistuksen käyttöön oton
tukeminen lippukunnassamme.
Aluksi testasimme vuoden ajan seikkailijaohjelmaa. Hyvien
kokemusten pohjalta laajensimme uuden ohjelman käyttöä
tänä syksynä: uudistettu ohjelma otettiin käyttöön kokonaisuudessaan. Samoaja- ja vaeltajaohjelmien osalta käyttöönotto on kuitenkin ollut haparoivaa lippukunnan johtajatilanteen, jäsenistön sijainnin ja resurssien vuoksi.
4. Samoajat (15-17-vuotiaat)
–– energisiä ja aktiivisia aatteellisia etsijöitä, jotka kyseenalaistavat ja kapinoivat erimielisyyttä, vaikka biologinen kehitys alkaakin jo tasoittua
–– toiminta on monenlaisissa ryhmissä soveltavaa ja syventävää, pitkälti itsenäistä ja vastuullista. Lippukunta
ja piiri ovat samoajan omaa reviiriä.
–– toimivat viikoittain vartioissa, sekaryhmässä. Johtajana toimii samaan ikäkauteen kuuluva vertaisjohtaja
tukenaan aikuinen luotsi – peili, olkapää, linjatuomari
ja kannustaja.
–– ohjelma koostuu aktiviteeteista – taskuista koostuvista varusteista, leireistä, retkistä ja yli lippukuntarajojen ulottuvista samoajatapahtumista. Ryhmänohjaajakoulutus ja partiotaitokisat ovat osa ohjelmaa.
Päätösmerkki on liljaleijona.
Elokuisessa johtajaviikonlopussa ohjelmauudistus ja lippukunnan ”tuunaaminen” olivat pääasia. Uudistuneet tukimateriaalit ja suoritusmerkit otetaan käyttöön sitä mukaa,
kun niitä on saatavilla. Johtajille tarkoitetun johtajakansion koeluku on suoritettu, mutta kommenttien perusteella
tehtävät korjaukset ovat vielä kesken ja ”käsikirjakansio”
ilmestynee loppuvuodesta. Ohjelmauudistusta tukeva järjestön koulutusuudistus todentuu sitä mukaa, kun se pestinhaltijoille kulloinkin jokin koulutus on tarpeen. Oman lippukunnan kokemuksia ja tietoja haluttiin tarjota niin ikään
muiden Salon alueen lippukuntien käyttöön. 4.10.2008
pidetyn aluepäivän järjestämisvastuu oli Pyhän Laurin Ritarien ja päivän ohjelmana oli juuri uudistuneen ohjelman
”avaaminen” ja konkretisointi.
5. Vaeltajat (18-22-vuotiaat)
–– oman linjan ja elämäntavan löytävä, jäsentävä, vastuullinen, pitkäjänteinen ja itsenäinen toimija, jonka
henkinen kasvu on syventävää, suurta ja tasaantuvaa
aikuistumista.
–– toiminta on uusiin haasteisiin yhdessä tarttuvaa, pitkäjänteistä taitojen kasvattamista ja myös toisista
vastuuta ottavaa. Projektit oman tai naapurilippukunnan vaeltajien kanssa yhdessä ovat tyypillisiä.
Vaeltajavartiot kokoontuvat harvemmin, mahdollisesti
kuukausittain. Vaeltajajohtaja on oman ikäkauden
vertaisjohtaja ja ikäkauden luotsi tutoroi tarvittaessa
henkilökohtaisten kehityssuunnitelmien tekemistä ja
toteuttamista.
- ”Hallittu haltuunotto” on tavoitteemme, eiköhän se tästä…
- Tuija Skarp Lähteet:
Suomen Partiolaiset: Ohjelmauudistus 2010-lehtinen ja
www.ohjelma.partio.fi
27
RR-Sorvaus Oy
Maijan Matkat
Pernänmetsäntie 10, 25500 PERNIÖ
Puh. 02-735 7981
Fax. 02-735 7980
[email protected]
www.rr-sorvaus.fi
- Mukavaa Menoa Monelle
Tiedustelut: p. 02-735 1410 tai
050-5909510
Energiapuukourat
Karl Forsström Ab
riteijo.fi www.meriteijo.fi www.meriteijo.fi www.
ENEMMÄN VIRTAA VÄHEMMÄN PÄÄSTÖJÄ
LISÄÄ EKOLOGISIA AKTIVITEETTEJÄ
www.meriteijo.fi
MORE LOW -LESS CO2
28
4318 7001 2345 6789
MEIKÄLÄINEN MAIJA
SUUR-SEUDUN OK SSO 1233 123456
Bonusta
jopa 5%
p. (02) 721 4100
Heikkiläntie 3, PERNIÖ
Avoinna: ma-pe 8-21, la 8-18
Salon seudun konttorit
Nordea.fi
www.sso.fi
Meillä hankintasi
ovat hyvissä käsissä
4318 7001 2345 6789
MEIKÄLÄINEN MAIJA
SUUR-SEUDUN
SUUR
SEUDUN OK SSO 1233 123456
Bonusta
jopa 5%
p. (02) 721 4200,
Salontie 3, PERNIÖ
Avoinna: ma-pe 8-17, la 9-14
�����������������
���������������������������������������������
����������������
��������������������������������������������
Onnittelemme Pyhän Laurin Ritareita:
Eija ja Martti Nummi
Oy Mekan Nummi Ab
SPR-Nuoret Perniön osasto
Perniön Väri ja Tapetti ky
Perniön VPK
Teijon Kiinteistöhuolto Oy
Nurmeks Oy
Perniön Kotiseutuyhdistys ry
Kaarina ja Seppo Nummi
Parturi Pirkko
Rakennuspelti Etsalo & Etsalo Ky
TT-välitys Ky
Painovirjamo Oy
Sähköliike Nurmi
PP-Tilit ky
Perniön Urheilijat ry
Perniön Kukkapuoti
Perniön Rotaryklubi
Kampaamo Vuorisalo
Hoitola-Kemikalio Virve Leikko
Hiab Oy, Suomi Focolift-tuotteet
29
Kuva: Kai Koskinen