HYVINVOINTI Käsitteenä ja edistämisen kohteena Helka Ala-Poikela 0155269 7.5.2010 Lapin yliopisto, YTK Kuntoutustiede SKUN2050 Kandidaatin tutkielma 10 op Kevät 2010 Aila Järvikoski Marjo-Riitta Mattus 2 TIIVISTELMÄ LAPIN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kuntoutustiede Helka Ala-Poikela HYVINVOINTI Käsitteenä ja edistämisen kohteena Kandidaatin tutkielma 33 sivua, lähteet ja 3 liitettä Ohjaajat: professori Aila Järvikoski ja lehtori Marjo-Riitta Mattus 7.5.2010 ________________________________________________________________________ Tasapainoinen ja mielekäs elämä mainitaan usein ihmisen tärkeimpinä elämäntavoitteina. Mielekkääseen elämään liitetään usein hyvä terveys ja hyvinvointi. Kokonaisvaltainen eli fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi koostuu itselle tärkeiksi kokemista asioista. Hyvä terveys ja hyvinvointi eivät ole itsestään selviä asioita, jolloin jokaisella ihmisellä on myös tietynlaista vastuuta omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Ihmisten hyvinvointia pyritään tukemaan ja edistämään eri tavoin. Esimerkiksi erilaiset hankkeet ja projektit ovat osana edistämässä yksilöiden, yhteisöjen sekä samalla myös yhteiskunnan hyvinvointia. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella osana Sallan hyvinvointivalmennushanketta järjestetyn hyvinvointikurssin merkitystä kurssille osallistuvien henkilöiden tavoitteiden saavuttamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Aluksi selvitettiin mistä tekijöistä kurssilaisten hyvinvointi muodostuu. Hyvinvointikurssin merkityksen lisäksi tutkielmassa haluttiin nostaa esille niitä tekijöitä, jotka muodostuivat kurssin aikana tärkeiksi kurssilaisten hyvinvoinnin edistämisen prosessissa. Tutkielman aineiston keruu toteutettiin kyselytutkimuksena. Hyvinvointikurssilaisille kurssin loputtua jaetuista 13 kyselylomakkeesta palautuneet yhdeksän lomaketta muodostivat tutkielmassa käytettävän aineiston. Osana aineistoa oli myös tutkielman tekijän havainnot tämän osallistuessa viidelle kurssilaisten tapaamiskerroista. Kyselylomakkeiden vastaukset osoittivat, että hyvinvointikurssilla oli positiivisia vaikutuksia osallistuneiden hyvinvointiin. Hyvinvointikurssi tarjosi konkreettista, mittausten avulla saatua tietoa osallistuneiden terveydestä ja fyysisestä kunnosta. Kurssi antoi myös mahdollisuuden kiinnittää huomiota omassa hyvinvoinnissa koettuihin puutteisiin ja tätä kautta mahdollisuuden asettaa itselleen sopivia tavoitteita oman hyvinvoinnin edistämiseen. Suurin osa osallistuneista saavutti tavoitteitaan jo kurssin aikana, mutta haasteita jäi vielä myös tulevaa varten. Tarkasteltaessa hyvinvointikurssia, lomakkeiden vastauksia ja kurssilla tapahtunutta havainnointia kokonaisuudessaan, voitiin havaita tekijöitä, jotka olivat osana hyvinvoinnin edistämisen prosessia. Kurssille osallistuneiden usko elämäntapamuutoksen mahdollisuuteen, halu jakaa yhdessä kokemuksia tilanteeseensa liittyen, mahdollisuus arvioida tilannettaan eri näkökulmista auttoivat hyväksymään myös omaa itseään. Ryhmältä saatu tuki oli tärkeässä roolissa koko kurssin ajan. Kurssi antoi myös mahdollisuuden saada konkreettista tietoa hyvinvoinnistaan sekä hyödyntää sitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Asiasanat: terveys, hyvinvointi, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, motivaatio, sosiaalinen tuki, hyvinvointivalmennus 3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 4 2 TUTKIELMAN KÄSITTEITÄ JA TAUSTAA ....................................................................... 6 2.1 Tavoitteena terveys ja hyvinvointi............................................................................... 6 2.2 Motivaatio ja vertaistuki osana hyvinvointia .............................................................. 10 2.3 Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen .................................................................... 12 2.4 Hyvinvointivalmennus............................................................................................... 14 2.5 Aikaisempia tutkimuksia ........................................................................................... 17 3 MENETELMÄ JA AINEISTO........................................................................................... 19 3.1 Tutkielman tarkoitus ................................................................................................. 19 3.2 Aineiston kerääminen ............................................................................................... 20 3.3 Aineiston analyysi..................................................................................................... 21 3.4 Eettiset kysymykset .................................................................................................. 22 4 TULOKSET ..................................................................................................................... 23 4.1 Hyvinvointi ja motivaatiotekijät hyvinvoinnin edistämisessä ..................................... 24 4.2 Hyvinvointikurssin merkitys ...................................................................................... 25 5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA.............................................................................. 31 LÄHTEET........................................................................................................................... 34 LIITTEET ........................................................................................................................... 36 LIITE 1 Tutkimuslupa ..................................................................................................... 36 LIITE 2 Saatekirje ........................................................................................................... 37 LIITE 3 Kyselylomake..................................................................................................... 38 4 1 JOHDANTO Jokaisella yksilöllä on oma käsityksensä terveydestään, hyvinvoinnistaan sekä niistä tekijöistä, jotka muodostavat yksilön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan yksilön fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä, jossa ihminen on myönteisessä vuorovaikutuksessa elinympäristönsä kanssa. (Suontausta & Tyni 2005, 17.) Yksilön hyvinvointikäsityksen perustana on henkilökohtainen tieto voimavaroista, vahvuuksista ja siitä, millaiseksi ihminen missäkin elämäntilanteessa tuntee olonsa ja hyvinvointinsa. Hyvinvoinnin yksilöllisen kokemisen vuoksi yhtä ja oikeaa määritelmää tai mallia on vaikea löytää. Sen sijaan tärkeää olisi kannustaa ja rohkaista jokaista yksilöä tunnustelemaan sekä pohtimaan omaan hyvinvointiin ja elämän mielekkyyteen vaikuttavia tekijöitä. Kaupunkien ja kuntien rooli terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä on tärkeä. Edistämistyötä tekevät myös erilaiset organisaatiot, projektit, järjestöt sekä verkostot. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyön tavoitteena on parantaa ihmisen mahdollisuuksia oman ja ympäristönsä terveyden ja hyvinvoinnin huolehtimisessa (Vertio 2003, 29). Kun ihmisen hyvinvointi on tasapainossa, se vaikuttaa myös yhteisöihin jossa ihminen toimii. Tätä kautta hyvinvointi ihmisten keskuudessa vaikuttaa myös koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Projekteissa ja hankkeissa tehtävä työ tukee kuntien terveyden edistämistyötä. Sallassa, noin 4270 asukkaan kunnassa on tällä hetkellä käynnissä Lapin lääninhallituksen ESRrahoitteinen kolmivuotinen hyvinvointivalmennushanke, jonka tavoitteena on toteuttaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointivalmennusta yhteistyöverkostossa. Hyvinvointivalmennuksella tarkoitetaan uudenlaista fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen valmentamisen mallia, jota toteutetaan yhteistyöverkoston avulla (Jussila 2007, 9). Sallan kunnassa yhteistyöverkosto on koottu kunnan alueen hyvinvointipalvelujen tarjoajista sekä muista toimijoista. Hyvinvoinnin kehittämistoimia suunnitellaan aktiivisesti hyvinvointityöryhmän kanssa, johon kuuluu kunnan eri hallintokuntien edustajien lisäksi järjestöedustajia. Työryhmä on koottu tavoitteena saada mahdollisimman monipuolinen ryhmä edustamaan kuntalaisen mielipiteitä. Hankkeen aikana kuntaan rakennetaan hyvinvointivalmennusmalli, joka pitää sisällään erilaisia koulutuksia, tapahtumia, kyselyitä, hyvinvoinnin kartoituksia sekä tukiryhmiä. Hyvinvointivalmennusmallin muodostuminen ja siihen sisältyvät toimenpi- 5 teet pyrkivät edistämään kuntalaisten osaamista, osallisuutta sekä parantamaan paikallisten asukkaiden elämän laatua. (Myllykangas 2008, 2; Jääskeläinen 2009.) Osana hyvinvointivalmennushankkeen toimintaa toteutetaan hyvinvointikurssi yhteistyössä Sallan kansalaisopiston ja Pedasofian kanssa. Hyvinvointikurssille osallistuneiden henkilöiden tavoitteena on parantaa hyvinvoinnin eri osa-alueita omista tavoitteistaan lähtien. Kurssin tavoitteena on kannustaa ja tukea jokaista kurssille osallistujaa löytämään omasta itsestään ja elämästään niitä tekijöitä, jotka auttavat edistämään hyvää terveyttä sekä tasapainoista hyvinvointia. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella hyvinvointikurssin merkitystä kurssilaisten elämässä ja arjessa, tavoitteisiin pääsemistä sekä mahdollisia muutoksia asenteissa ja ajatuksissa suhteessa omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Tavoitteena on myös selvittää mitkä tekijät kurssilaisten kohdalla olivat ratkaisevia oman kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä. Tutkielman aiheen valintaan vaikuttavia tekijöitä oli monia. Yhtenä tärkeimmistä on tutkielman tekijän omakohtainen kokemus asumisesta ja elämisestä Sallassa sekä sitä kautta kiinnostus omassa kotikunnassa tapahtuviin asioihin ja mahdollisuuksiin kehittää kuntalaisten hyvinvointia. Sallan kaltaisten pienten paikkakuntien ihmisten hyvinvoinnin uhkana on usein työttömyys ja siitä johtuva syrjäytyminen. Pitkien välimatkojen vuoksi hyvinvointipalveluiden hyödyntäminen on haasteellista erityisesti ikääntyvälle väestölle. Terveydestä ja hyvinvoinnista puhuminen ja niiden edistäminen ovat aina ajankohtaisia ja tärkeitä teemoja. Tämän vuoksi halusin tuoda teeman tarkasteltavaksi osaksi pientä paikkakuntaa ja sen asukkaita. Toivoin myös, että hyvinvointikurssin vaikutuksia tutkimalla hyödyttäisin kunnan hyvinvointivalmennusmallin rakentajia. 6 2 TUTKIELMAN KÄSITTEITÄ JA TAUSTAA 2.1 Tavoitteena terveys ja hyvinvointi Yksilön terveys ja hyvinvointi ovat osa jokapäiväistä arkea ja määrittelevät paljon sitä, koemmeko elämämme mielekkääksi. Terveyttä ja hyvinvointia pyritään kuvaamaan, määrittelemään ja mittaamaan. Erilaisten määritelmien ja mallien rinnalla on yhtä tärkeää korostaa myös yksilön kokemusta ja tietämystä oman terveyden ja hyvinvoinnin muodostavista tekijöistä sekä mahdollisuutta vaikuttaa oman elämän mielekkyyteen. Terveyden tarkasteleminen psykologiselta kannalta alkaa juuri niistä tuntemuksista, joita ihmisellä on omasta voinnistaan, terveydestä ja arvioista omasta jaksamisestaan sekä toimintakyvystään (Nupponen 1994, 4). Mildred Blaxterin vuonna 1990 tekemässä tutkimuksessa kysyttiin tutkimukseen osallistuneilta henkilöiltä millaista on silloin kun on terve. Vastauksissa nousi esille viisi pääluokkaa: 1) terveyttä on sairauden puuttuminen 2) terveyttä on fyysinen hyvä vireys ja kunto (fyysinen osa-alue korostui erityisesti nuorten vastaajien keskuudessa) 3) terveyttä on sosiaaliset vuorovaikutussuhteet 4) terveys on toimintakykyä, mahdollisuutta tehdä elämässä haluamiaan asioita. 5) terveys psykososiaalisena hyvinvointina, joka oli kaikista yleisin terveyden määritelmä kaikissa ikäryhmissä. Blaxterin mukaan kaikissa ikäluokissa naiset antoivat laajempia vastauksia ja löysivät asiaan liittyen enemmän kiinnostavia kysymyksiä miehiin verrattuna. Blaxter korostaa, että tutkimuksen vastauksien mukainen jaottelu ei ole yksiselitteinen eikä muuttumaton. (Blaxter 2004, 51–53.) Terveys ja hyvinvointi ovat käsitteinä moniulotteisia ja ne merkitsevät eri ihmisille erilaisia asioita. Terveyden ja hyvinvoinnin muodostamat tekijät eivät ole pysyviä ja muuttumattomia, vaan ne vaihtelevat yksilön elämäntilanteiden mukaan. Elämäntilanteiden lisäksi myös ikä ja sukupuoli vaikuttavat terveyden ja hyvinvoinnin muodostaviin tekijöihin (Blaxter 2004, 149). Kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan yksilön fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä, jossa ihminen on myönteisessä vuorovaikutuksessa elinympäristönsä kanssa. Elinympäristöön kuuluu sosiaalinen yhteisö sekä myös kulttuuri- ja luontoympäristö, jossa ihminen elää. Terveyttä voidaan siten pitää voimavarana, joka mahdol- 7 listaa monipuolisen elämän sisältäen mahdollisuuden oman itsensä toteuttamiseen. (Suontausta & Tyni 2005, 17; 26.) Kuten aiemmin mainitussa Mildred Blaxterin tutkimuksessakin ilmeni, terveys määritellään usein tilaksi, jolloin ihmisellä ei ole sairauksia tai vammoja. Tällainen määritelmä antaa terveydestä melko negatiivisen käsityksen, jolloin ihminen voi olla terve vain silloin kun hänessä ei ole mitään vikaa. Myös biomedikalistisen tautikäsityksen mukaan terveys on tila, jossa sairaudet puuttuvat. Vastakohta negatiiviselle terveyden määritelmälle on Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmä, jonka mukaan terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä vain sairauden puutetta. WHO:n määritelmää on kritisoitu sen pyrkimyksestä saavuttaa täydellinen terveyden tila, joka voi ihmiselle olla jopa mahdotonta toteuttaa. (Järvikoski & Härkäpää 2004, 76.) Terveys-sanaa voidaan käyttää myös kuvaamaan ihmisen kokonaisuutta. Terveyttä on usein pidetty ihmisen ominaisuutena, toimintakykynä, voimavarana, tasapainona tai kykynä sopeutua elämässä tapahtuviin asioihin. (Koskinen-Ollonqvist & Pelto-Huikko & Rouvinen-Wilenius 2005, 9.) Ihminen on koko elämänsä ajan erilaisten kuormittavien tekijöiden kohteena. Elämän aikana tapahtuvat vastoinkäymiset, kriisit, sisäiset jännitystilat tai ulkoapäin tulevat huolet ovat osa yksilön elämänkulkua, mutta myös yksilön terveyttä ja hyvinvointia kuormittavia tekijöitä. Terveyttä voidaan myös lähestyä tästä näkökulmasta eli pohtia niitä tekijöitä, jotka auttavat yksilöä hallitsemaan ja selviytymään elämän kuormittavista tilanteista ja tekijöistä. (Peltonen 1994, 17.) Ihmisellä on käytössään voimavaroja, joiden avulla hän pystyy kohtaamaan ärsykkeitä ja hallitsemaan niitä. Christopher Alan Griffiths (2009) nimeää Antonovskyn elämänhallintateoriaa käsittelevässä artikkelissaan yksilöä suojaavia resursseja, joita voivat olla esimerkiksi fyysiset (vahva fyysinen kunto), kognitiiviset (koulutus), emotionaaliset (tunneäly) ja sosiaaliset (perhe, ystävät). Suojaavien resurssien, yksilön voimavarojen ja vahvan koherenssin tunteen merkitys korostuu elämän muutostilanteissa. Nämä tilanteet voivat olla myös positiivisia, mutta vaativat yksilöltä ylimääräistä ponnistelua. (Peltonen 1994, 17–18; Raitasalo 1996, 63–64; Griffiths 2009.) Tunnetun hyvinvointi-käsitteen analyysin on tehnyt Erik Allardt vuonna 1976. Erik Allardtin teoriassa hyvinvoinnin ulottuvuuksiin sisältyy sekä inhimillisiä tarpeita että yhteiskuntara- 8 kenteen ominaisuuksia. Allardtin hyvinvoinnin jäsentely sisältää kolme ulottuvuutta: elintason, yhteisyyssuhteet ja itsensä toteuttamisen muodot, joista on Suomessakin alettu käyttää englanninkielisiä ilmaisuja having, loving and being. Allardtin teoksen pohjana olevassa pohjoismaisessa hyvinvointitutkimuksessa näihin ulottuvuuksiin sisällytettiin seuraavanlaisia tekijöitä: 1) elintaso: tulot, asumistaso, työllisyys, koulutus, terveys 2) yhteisyyssuhteet: paikallisyhteisyys, perheyhteisyys, ystävyyssuhteet 3) itsensä toteuttaminen: arvonanto, korvaamattomuus, poliittiset resurssit, mielenkiintoinen vapaa-ajan toiminta. (Kananoja ym. 2009, 91–92; Peltonen 1994, 17.) Allardtin tutkimuksen jälkeen yhteiskunta on muuttunut ja tuonut samalla käsitykseen hyvinvoinnista uusia ulottuvuuksia. Allardtin mukaan on tärkeää, että hyvinvoinnin käsitettä voidaan pohtia ja määritellä uudelleen kussakin yhteiskunnan kehitysvaiheessa ja tilannekohtaisesti. Tällä tavoin ei hyvinvointiakaan voida pitää pysyvänä ja muuttumattomana alueena, vaan hyväksyä kehittymisen mahdollisuus ihmisen ja yhteiskunnan muuttumisen myötä. (Kananoja ym. 2009, 92.) Suontaustan ja Tynin (2005, 29–30.) mukaan hyvinvointi voidaan jakaa yksilölliseen ja yhteisölliseen hyvinvointiin. Yksilöllisellä tasolla hyvinvointi on yleinen tila, jossa ihmisellä on mahdollisuus saada keskeiset tarpeensa tyydytetyksi. Yksilötason hyvinvointi muodostuu fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen osa-alueiden kautta. Fyysisellä hyvinvoinnilla tarkoitetaan yksilön fyysistä tarpeiden tyydytystä sekä mahdollisimman suurta terveyden tai mahdollisimman pientä sairauksien määrää. Psyykkinen hyvinvointi muodostuu yksilön itsemääräämisoikeudesta ja loukkaamattomuudesta, ymmärryksestä, henkisestä tasapainosta, mielenterveydestä, sosiaalistumisesta, itsensä toteuttamisesta sekä mielekkään toiminnan antamasta tyydytyksestä. Psyykkiseen hyvinvointiin katsotaan kuuluvan myös elämänhallintaan liittyvät kysymykset. Yksilöllä on luontainen tarve olla osana yhteisöä tai ryhmää. Erilaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi perhe, työyhteisö, ystäväpiiri sekä asuinyhteisö. Ihminen elää erilaisissa yhteisöissä ja yhteisöjen vaihtelu on osana arkea. Jotta yksilöllä olisi mahdollista saavuttaa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi, on hänen kyettävä tunnistamaan ja toteuttamaan toiveensa, tyydyttämään tarpeensa, muuttamaan ympäristöään tai tultava toimeen sen kanssa. Hyvinvointi on vastavuoroinen prosessi yksilön ja yhteisöjen välillä. Yhteisöllinen hyvinvointi määrittyy yhteisöön kuuluvien yksilöiden elintason, elämänlaadun, tyytyväisyyden ja 9 onnellisuuden kautta. Jos edellä mainitut asiat toteutuvat hyvin yksilöiden kohdalla, lopputuloksena on myös tyytyväinen ja hyvinvoiva yhteisö. Yhteisöllisellä tasolla hyvinvointiin kuuluvat muun muassa terveys, koulutus ja työllisyys, asuminen, perheen ja yhteisön toiminta, taloudelliset resurssit, väestön määrä ja rakenne, kulttuuri ja vapaa-aika, ympäristön tila, taloudellinen kasvu ja sosiaalinen yhtenäisyys. (Suontausta & Tyni 2005, 31–32.) Ihmisen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus tulee selkeästi esille edellä esitellyistä terveyden ja hyvinvoinnin määritelmistä. Yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet, tarpeeksi hyvä elintaso sekä tasavertaiset mahdollisuudet toteuttaa itseään antavat yksilölle peruslähtökohdat saavuttaa omia tavoitteitaan, pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja elää mielekästä elämää. Hyvinvoinnin tavoittelemisen rinnalla voidaan pohtia niitä tekijöitä, jotka saavat yksilön kurkottamaan kohti asetettuja tavoitteita. Oman terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen vaatii yksilöltä halua ja motivaatiota. 10 2.2 Motivaatio ja vertaistuki osana hyvinvointia Yksilön halu asettaa ja saavuttaa tavoitteita tarvitsee toteutuakseen tunteen siitä, että tavoitteiden saavuttamisella on jokin merkitys hänen elämässään. Yksilön oma motivaatio on keskeisessä roolissa erilaisissa oppimis- ja kehitysprosesseissa. Motivaatiolla tarkoitetaan voimaa, joka ohjaa, suuntaa ja ylläpitää yksilön toimintaa. Motivaatiota tarvitaan erityisesti muutosten käynnistämiseen ja läpiviemiseen. Motivaatiota on sekä sisäistä että ulkoista. Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan yksilön omasta sisäisestä kiinnostuksesta lähtevää spontaania toimintapyrkimystä, ulkoinen motivaatio taas kytkeytyy ulkoisen palkkion odotukseen. Ulkoinen motivaatio saattaa synnyttää nopeaa toimintaa, joka voi kuitenkin pian loppua. Sisäinen motivaatio kantaa paremmin ja pidemmälle kuin pelkästään ulkoisista syistä johtuva motivoituminen. (Tynjälä 1999, 99–100; Järvikoski 2009; Kinnunen 2009, 109–110.) Motivaatio on yksilöllinen sisäinen prosessi, johon vaikuttavat persoona, tarpeet, arvot, tavoitteet, elämän päämäärät, hallinnan ja pystyvyyden kokemukset sekä tunnetilat. Olennaisia kysymyksiä motivaatioon liittyen ovat: mihin motivaatio suuntautuu eli yksilön omat tavoitteet, missä kontekstissa ja millaisia tilannetekijöitä siihen vaikuttavat. Ihmisten motivoitumisessa on yksilöllisiä eroja. Jotkut innostuvat ja motivoituvat paremmin kurottaakseen kohti asetettuja tavoitteita, jotkut taas motivoituvat esimerkiksi välttääkseen jotain. Motivoivana tekijänä voi olla myös yhdessä toimiminen, toiset motivoituvat paremmin tekemällä asioita yksin. Sosiaalisissa tilanteissa tapahtuva ihmisten välinen vertailu voi toimia myös motivoivana tekijänä. Esimerkiksi onnistunut elämäntapamuutos jollakin henkilöllä voi saada ympärillä olevat myös innostumaan ja motivoitumaan asiasta. (Kinnunen 2009, 110–111.) Motivaation tarkastelu edellyttää ottamaan huomioon vuorovaikutuksen sosiaalisen ympäristön ja yksilöllisten tulkintojen välillä. Sosiaalisella vuorovaikutuksella ja tuella on tärkeä rooli motivaation syntymisessä ja ylläpitämisessä. Sosiaalisesta tuesta on erotettu erilliseksi käsitteeksi vertaistuki. Sillä tarkoitetaan ihmisten keskeistä terveyttä edistävää vuorovaikutusta ja tukea, joka on luonteeltaan muun muassa aineellista, toiminnallista, tiedollista, henkistä ja emotionaalista. Vertaistukea voivat antaa työkaverit, perhe, ystävät, am- 11 mattihenkilöt tai yhteisöt. Jo pelkkä tietoisuus tuen saatavuudesta voi vaikuttaa terveyttä edistävästi. (Tynjälä 1999, 104–108; Kumpusalo 1991, 9,14 -15.) Vertaistuki on samanlaisessa elämäntilanteessa olevan henkilön antamaa sosiaalista tukea, joka täydentää ammattilaisen antamaa apua. Vertaistuki voi toimia esimerkiksi arjen selviytymisen tukijana, käytännön apuna sekä hyvinvoinnin ja elämänhallinnan edistäjänä. Vertaistukea voi saada ryhmissä ja yhteisöissä, joissa ihmiset ovat yhdenvertaisia ja tasaarvoisia. Vertaisryhmien tavoitteena on esimerkiksi edistää jäsentensä jaksamista ja paranemista sekä pitää yllä motivaatiota kohti saavutettavia tavoitteita. Vertaistuen ja vertaisryhmien tärkeimpiä tavoitteita on myös antaa ihmiselle yhteyden tunne ja kokemus. Yhteyden kokemus ja tunne auttavat ihmistä näkemään oman elämänsä osana isompaa kokonaisuutta ja antavat tunteen kuulumisesta johonkin. Vertaistukiryhmät voivat olla avoimia ryhmiä, kohdennettuja ryhmiä, suljettuja ryhmiä ja lyhytkestoisia tai pitkäkestoisia ryhmiä. (Kekkonen, 2007.) Riikka Turun elämäntapaohjausta käsittelevässä teoksessa nostetaan esille sosiaalisen tuen merkitys elämäntapamuutoksiin pyrkivien ihmisten ryhmässä. Riikka Turun mielestä ryhmän vuorovaikutukseen liittyvät edut on tärkeää hyödyntää elämäntapamuutoksia tekevien ihmisten keskuudessa. Elämäntapamuutosten ja elämäntapaohjauksen suurin haaste, osallistujien motivoituminen, saa ryhmämuotoisessa ohjaustilanteessa uudenlaista potkua osallistujien keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Ryhmässä yhdessä koetut hetket, jaetut omakohtaiset kokemukset ja tarinat saavat aikaan innostumista ja motivaation lisääntymistä osallistujissa. Tärkeänä Riikka Turku pitää myös sitä, että ryhmä tarjoaa kokemuksen siitä, että yksilö voi ryhmässä kokea tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Ryhmätilanne voi antaa sellaisia oivalluksia, joita on ehkä itsekin miettinyt, mutta mikä vasta ryhmässä yhdessä keskusteltaessa avautuu. (Turku 2007, 87–88.) Riikka Turku painottaa, että ryhmäohjauksen etuja ei saavuteta automaattisesti sulkemalla joukko ihmisiä samaan tilaan, aloittamalla keskustelu ja toivomalla heidän motivoituvan. On tärkeää, että ryhmän muotoutumista ja toimintaa suunnitellaan. On tärkeää myös huomioida, että ryhmään osallistujilla on omia henkilökohtaisia tavoitteita, joita kohti pyrkiä, ryhmän tukea apuna käyttäen. Jokaisella osallistujalla on myös itsellä vastuu omaa terveyttä ja hyvinvointia koskevista tavoitteista. (Turku 2007, 89–90.) 12 2.3 Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen Mika Pyykön (2008) artikkelissa korostetaan terveyden ja hyvinvoinnin rakentumista arjessa. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa valinnoillaan omaan ja ympäristönsä terveyteen ja hyvinvointiin. Tämä luo erityisen haasteen terveyttä ja hyvinvointia edistävälle sekä ennaltaehkäisevälle työlle. On pohdittava, millä tavoin voidaan vaikuttaa yksilöiden valintoihin, haluun ja motivaatioon, kun halutaan herätellä yksilö miettimään senhetkistä hyvinvoinnin tilaa ja mahdollisuuksia kohentaa sitä. Yksilöiden terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen ovat merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä, jonka käytännön perustyöhön kuuluu usein muutoksien aikaansaaminen ihmisten käyttäytymisessä tai elämänoloissa. Muutokseen voidaan pyrkiä esimerkiksi lisäämällä ihmisten tietoisuutta, vaikuttamalla asenteisiin tai muokkaamalla ympäristöä, jolloin ihmisille pyritään luomaan parempia mahdollisuuksia tehdä itse paremmat valinnat oman terveytensä kannalta. (Koskinen-Ollonqvist ym. 2003, 4-5.) Harri Vertion (2003) määritelmän mukaan terveyden edistämisellä tarkoitetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisen mahdollisuuksia oman ja ympäristönsä terveydestä huolehtimisessa. Terveyden edistämisessä korostuu terveyden edellytysten parantaminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta. (Vertio 2003, 9.) Terveyden edistäminen on keino terveyden aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Terveyden edistäminen perustuu sen taustalla oleviin arvoihin, joita ovat muun muassa ihmisarvon ja itsenäisyyden kunnioittaminen, tasa-arvo, voimaannuttaminen (empowerment) sekä osallistuminen ja osallistaminen. Terveyden edistämisen interventioissa korostuvat myös terveyslähtöisyys, kokonaisvaltainen ihmiskäsitys sekä kohderyhmien itsensä määrittämät tarpeet terveyden edistämiselle. (Koskinen-Ollonqvist ym. 2003, 9.) Yhteiskunnassa monet eri organisaatiot ja tahot pyrkivät edistämään kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Terveyden edistäminen on laaja-alainen käsite, jonka alle muodostuu laaja-alainen organisaatioiden ja järjestöjen verkko, jotka ovat osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyötä. Tärkeitä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen areenoita ovat kunnalliset toiminta-alueet, yhdistykset sekä erilaiset projektit. (Koskinen-Ollonqvist ym. 2003, 9.) 13 Kuntien tehtävänä on edistää kuntalaisten hyvinvointia ja osallistumisen edellytyksiä. Kuntien on huolehdittava kuntalaisten riittävän hyvästä elintasosta ja elämänlaadusta. Hyvinvoinnin paikalliseen sisältöön kuuluvat muun muassa ekologisesti, sosiaaliset ja terveydellisesti hyvä elinympäristö, asukkaiden sosiaalinen ja taloudellinen turvallisuus, sosiaalinen eheys, sosiaaliset yhteisyyssuhteet sekä asukkaiden mahdollisuudet toteuttaa itseään. (Kananoja ym. 2008, 98, 103–105.) Kuntalaisten subjektiiviset kokemukset hyvinvoinnista, viihtyvyydestä ja tyytyväisyydestä elämään ovat tärkeitä kuntien edistäessä kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Hyvinvoinnin edistämisen tärkeänä lähtökohtana on nykytilanteen tunteminen, jolloin kunnan on tietyin väliajoin kartoitettava asukkaiden elinoloja ja hyvinvoinnin tilaa tunnistaakseen hyvissä ajoin hyvinvointia edistävät ja estävät tekijät. (Kananoja ym. 2008, 109.) On alettu puhua enemmän kuntien terveyden ja hyvinvoinnin selonteoista, joiden tavoitteena on luoda väestön terveydestä ja hyvinvoinnista yhteinen tilastollinen kuvaus suunnittelun apuvälineeksi. Terveyden ja hyvinvoinnin selontekojen pohjalta voidaan tehdä päätelmiä ja suosituksia väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Selontekojen laatiminen vaatii myös yhteistyötä kunnan eri toimijoiden välillä. (Koponen 2002, 137.) Kunnilla, muilla organisaatioilla ja projekteilla luodaan maaperää, jossa mahdollisuudet pitää huolta itsestään ovat yksilölle suotuisat. Myös yksilöllä on tietynlainen vastuu omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan. On pohdittava keinoja, joilla yksilö saadaan motivoitumaan hyvinvointinsa edistäjäksi. Mika Pyykön (2008) mukaan merkittävä askel terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä olisi, jos pystyttäisiin vaikuttamaan ihmisten asenteeseen omaa hyvinvointia kohtaan. Vaikka terveyttä ja hyvinvointia usein arvostetaan paljon, todellisuus näyttää ihan toista. Ihmiset kokevat usein hyvinvoinnista huolehtimisen ulkoapäin tulevana pakotteena. Pyykön mukaan tulisi vahvistaa entisestään ihmisissä ajattelutapaa, jonka mukaan terveydestä saa huolehtia sekä mitä hyötyä siitä on. Terveyttä ja hyvinvointia edistävät valinnat pitäisi nähdä myönteisinä mahdollisuuksina eikä orjuuttavina sääntöinä. Terveys ja hyvinvointi eivät tarvitse olla elämän pääasia vaan pikemminkin edellytys itselle tärkeiden ja mukavien asioiden tekemiselle. (Pyykkö 2008.) Mika Pyykkö korostaa terveyden edistämistyössä sektorirajoja ylittävää yhteistyötä. Edistämistyössä on tärkeää, että terveys ja hyvinvointi otetaan luonnollisena osana mukaan erilaisiin toimintastrategioihin. On myös seurattava ja arvioitava erilaisten työ- ja toiminta- 14 tapojen vaikuttavuutta. Pyykön mielestä terveyden edistäminen on vahvasti yhteiskunnan ja yksilön yhteispeliä, jolloin on kyettävä panostamaan niihin tekijöihin, jotka yksilöt kokevat terveytensä kannalta merkityksellisiksi. (Pyykkö 2008.) 2.4 Hyvinvointivalmennus Sallan kunnassa on käynnistynyt syksyllä 2008 kolmivuotinen Lapin lääninhallituksen ESR-rahoitteinen hyvinvointivalmennushanke, jonka tavoitteena on luoda kuntaan hyvinvointivalmennusmalli ja aloittaa hyvinvointivalmentajien koulutus. Hankkeen tavoitteena on myös käynnistää hyvinvointivalmennuksen tutkimus ja kehittäminen yhteistyössä Lapin maakuntakorkeakoulun kanssa. Hankkeessa ovat mukana Sallan kunta, järjestöt, matkailuyrittäjät sekä Rovaniemen ammattikorkeakoulu. (Jääskeläinen 2009.) Hyvinvointihankkeen tarkoituksena on edistää kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia eri toimintatavoilla. Kunnan eri hallintokuntien edustajista sekä järjestöedustajista on koottu monipuolinen hyvinvointityöryhmä, jonka tavoitteena on suunnitella kuntaan erilaisia hyvinvoinnin kehittämistoimia. Työryhmä edustaa mahdollisimman hyvin kuntalaisten tarpeita ja mielipiteitä. Työryhmän työskentely on hankkeessa keskeistä, koska tällä tavoin mahdollistetaan kunnan tarpeiden mukainen toiminta. Hankkeen toimintatapa edistää kuntalaisen terveyttä ja hyvinvointia sisältää erilaisia koulutuksia, tapahtumia, kyselyitä, kartoituksia sekä hyvinvointi- ja tukiryhmiä. (Hanke-esittely 2008.) Hankkeen aikana Sallan kuntaan rakennetaan hyvinvointivalmennusmalli. Mallin muodostuminen ja siihen sisältyvät toimenpiteet pyrkivät edistämään kuntalaisten osaamista, osallisuutta sekä parantamaan paikallisten asukkaiden elämän laatua. (Myllykangas 2008, 2; Jääskeläinen 2009.) Hyvinvointivalmennuksella tarkoitetaan uudenlaista fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen valmentamisen mallia, jota toteutetaan yhteistyöverkoston avulla. Sallan kunnassa yhteistyöverkosto koostuu alueen hyvinvointipalvelujen tarjoajista sekä muista hyvinvointivalmennuksen toimijoista. Hyvinvointivalmennuksen tavoitteena on tarjota yksilöille ja ryhmille mahdollisuuksia parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Käytännössä hyvinvointivalmennuksen prosessi etenee alkukartoituksen ja mahdollisen fyysisen testauksen jälkeen hy- 15 vinvointia edistävän ohjelman laatimiseen. Valmennettavaa yksilöä tai ryhmää ohjataan tarvittaessa ohjelman toteutuksen aikana. Prosessi saatetaan päätökseen antamalla molemminpuolista palautetta prosessin onnistumisesta. Valmennettavalla on mahdollisuus valita mieleisensä toteutusmalli valmiista kokonaisuuksista tai koota hyvinvointivalmentajan kanssa henkilökohtaisiin tavoitteisiin perustuva, oma hyvinvointia edistävä kokonaisuus. (Jussila 2007, 10–11.) Osana hyvinvointihanketta on suunniteltu erilaisia hyvinvointiryhmiä. Näistä esimerkkinä syksyllä 2009 alkanut hyvinvointikurssi, joka on suunniteltu omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneille aikuisille naisille. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Sallan kansalaisopiston ja Pedasofian kanssa. Kurssilaiset ovat saaneet mahdollisuuden suunnitella itse hyvinvointikurssin, tarpeiden ja mielipiteidensä mukaisesti. Kurssilaisten toivomusten mukaisesti jokaiselle tapaamiskerralle on suunniteltu läpikäytävät aihe-alueet. Aiheet liittyvät erilaisiin terveyden, hyvinvoinnin, ravitsemuksen ja liikunnan teemoihin. Aiheen mukaisesti on kurssille pyydetty mukaan kyseisen aiheen asiantuntija, joka on jakanut informaatiota sekä työskennellyt kurssilaisten kanssa aiheeseen liittyen. Kurssille osallistuneille henkilöille on tehty Firstbeat Hyvinvointianalyysi, joka toimii jokaiselle kurssilaiselle pohjana oman terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle ja tukemiselle. Hyvinvointianalyysia on toteutettu keväällä 2009 Sallan kunnan työpaikoilla. Kurssille osallistuneet naiset ovat myös osallistuneet mittaukseen silloin ensimmäistä kertaa. Hyvinvointikurssin alkaminen syksyllä 2009 on mittauksien jälkeinen jatkotoimenpide omasta hyvinvoinnista kiinnostuneille naisille. Firstbeat Hyvinvointianalyysi on Firstbeat Technologies Oy:n kehittämä työkalu ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon. Yrityksen kehittelemien tuotteiden taustalla on pitkä tieteellinen tutkimustyö esimerkiksi urheilufysiologian ja työntekijöiden stressinmittauksen alueelta. Tutkimustyössä on selvitetty yli 20 vuoden ajan ihmisen fysiologian mittauksen menetelmiä ja sovellusalueita. Professori Heikki Rusko Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta on tehnyt tutkimusta erityisesti sykemittauksen alueella. (Firstbeat Technologies 2009.) Firstbeat Hyvinvointianalyysi perustuu sydämen sykeanalyysiin. Sydämen sykevälissä ja sen vaihteluissa on erittäin paljon tietoa ihmisen fysiologiasta. Ihmisen elimistön kuormit- 16 tuminen ja erilaiset kehon tapahtumat heijastuvat sydämen toiminnan säätelyyn ja sykevälivaihteluun, jonka avulla elimistön fysiologisia reaktioita voidaan helposti ja nopeasti tarkastella. Esimerkiksi stressireaktiot, hengityksen säätely, fyysinen aktiivisuus, psyykkinen kuormitus sekä hormonaaliset reaktiot ovat yhteydessä sykevälissä tapahtuviin muutoksiin. (Firstbeat Hyvinvointianalyysi 2009; Firstbeat Technologies 2009.) Käytännössä hyvinvointianalyysin suorittaminen tapahtuu normaalissa arkielämässä esimerkiksi tallentavan sykepannan avulla. Sykepanta kiinnitetään rintaan, jolloin mittaus alkaa. Mittauksen jälkeen sykevälitieto siirretään tietokoneelle, jossa hyvinvointianalyysiohjelmisto suorittaa automaattisen analyysin ja antaa siitä raportin. Mittaustuloksien tulkinnan ja niistä tehtävien johtopäätöksien lisäksi on tärkeää tehdä suunnitelma jatkotoimenpiteitä, esimerkiksi jatkomittauksia varten. Mittaus on hyödyllinen apuväline kerätä täsmällistä tietoa sekä kohdentaa toimenpiteet oikealla tavalla. (Firstbeat Hyvinvointianalyysi 2009.) Firstbeat Hyvinvointianalyysin avulla voidaan mitata esimerkiksi stressiä ja palautumista, työn kuormitusta, energiankulutusta, liikunnan vaikuttavuutta sekä arvioida elämäntapoihin liittyviä riskejä esimerkiksi diabeteksen kehittymistä. Hyvinvointianalyysin avulla voidaan havaita elimistön varhaisia kuormittumisen merkkejä ennen vakavampaa ylikuormittumista. Analyysista saatu tieto helpottaa terveydenhuollon ja muiden hyvinvoinnin ammattilaisten työtä kohdentaa oikeat toimenpiteet asiakkaan auttamiseksi. Hyvinvointianalyysin keskeisiä käyttökohteita ovat yksilön jaksamisen tukeminen, työn kehittäminen, liikunnan ohjaaminen ja kokonaisvaltainen elämäntapojen arviointi. (Firstbeat Hyvinvointianalyysi 2009.) Hyvinvointikurssilaisilla Firstbeat-mittaus suoritettiin rintaan kiinnitettävällä tallentavalla sykepannalla. Sykepantaa pidettiin vuorokauden ajan. Tuloksien saamisen jälkeen analyysista saatu tieto käytiin yhdessä kohta kohdalta läpi, jotta jokainen kurssilainen ymmärsi mitä analyysista saatu tieto tarkoitti omaa terveyttä ja hyvinvointia ajatellen. Firstbeat Hyvinvointianalyysin lisäksi hyvinvointikurssille osallistuneille tehtiin syksyllä 2009 kurssin alkaessa kehonkoostumusmittaus. Kehonkoostumusmittauksella saadaan tietoa kehon tilanteesta. Mittaustuloksista saa selville muun muassa paino, rasvaprosentin, rasvan massan sekä arvioidun erottelun ero kehonosien lihasmassasta. Mittaus kertoo myös perusaineenvaihdunnan, painoindeksin sekä kehon kokonaisvesimäärän. Mittaustu- 17 lokset on käytävä läpi yhdessä asiakkaan kanssa, jotta asiakas on tietoinen mitä tulokset tarkoittavat. (Physio Trainer 2009.) Firstbeat Hyvinvointianalyysi ja kehonkoostumusmittaus toistettiin ennen kurssin päättymistä. Tällä tavoin voitiin verrata mittaustuloksia keskenään ja pohtia yhdessä syitä mahdollisiin muutoksiin. 2.5 Aikaisempia tutkimuksia Terveys ja hyvinvointi ovat suosittuja tutkimuksen kohteita. Kyseisten aiheiden tutkiminen on aina ajankohtaista ja tärkeää, jotta esimerkiksi terveyttä ja hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä olisi mahdollista muuttaa ja kehittää yksilöille sopivammaksi sekä samalla myös yhteiskuntaa hyödyttäviksi. Useissa terveyttä ja hyvinvointia koskevissa tutkimuksissa halutaan tuoda esille ja kuvata mahdollisimman hyvin kansalaisten näkökulmia, mielipiteitä ja kokemuksia oman asuinpaikkansa terveyttä ja hyvinvointia edistävistä toimenpiteistä ja palveluista. Tällä tavoin paikkakunnalla asuvien ihmisten ääni ja mielipiteet pääsevät parhaiten kuuluville. STKL eli Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto on kartoittanut laajoilla kansalaiskyselyillä suomalaisten hyvinvointia, palveluiden toimivuutta ja osallistumismahdollisuuksia jo vuodesta 1995 lähtien eri puolilla Suomea. STKL toteuttamana on koottu myös Kansalaisbarometri 2009. Kansalaisbarometri 2009 on koottu vuonna 2008 tehdystä laajasta kyselystä, johon vastasi yli 2800 suomalaista eri puolelta Suomea. Kyselyssä tiedusteltiin kansalaisten kokemuksia hyvinvoinnista, tyytyväisyydestä elämän eri osa-alueisiin ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Samalla kysyttiin kansalaisten kokemuksia kunta- ja palvelurakenneuudistuksen alkuvaiheesta. Kansalaisbarometri 2009 esittää kyselyn tulokset eri väestöryhmien ja alueiden näkökulmasta. Kansalaisbarometri on valtakunnallinen kansalaiskysely, jonka tarkoituksena on vahvistaa kansalaisten ääntä hyvinvointia ja hyvinvointipalveluja koskevassa keskustelussa, päätöksenteossa ja kehittämistyössä. (Siltaniemi & Perälahti & Eronen & Londén 2009, 5, 11.) STKL on siis toteuttanut useita kansalaisten hyvinvointia koskevia tutkimuksia ympäri Suomea. Yksi hyvinvointitutkimuksista keskittyy hyvinvointiin, palveluihin ja elämänlaatuun 18 Keski-Suomessa. Tutkimuksen tehtävänä on tutkia keskisuomalaisten mielipiteitä omasta hyvinvoinnistaan ja palveluista omalla paikkakunnallaan. Yksi keskeisimmistä tutkimustehtävistä on kuvata eri väestöryhmien ja väestöosien välisiä eroja taustamuuttujittain, esimerkiksi sukupuolen, iän, koulutuksen, perhetilanteen ja työmarkkina-aseman mukaan. Tutkimuksessa pyritään luomaan tutkimustuloksista alueellinen hyvinvointianalyysi, jota voidaan verrata esimerkiksi muihin aiemmin hyvinvointianalyysien kohteena olleisiin alueisiin. Tällä tavalla saadaan aikaan alueellista vertailua ja pohdintaa terveyttä ja hyvinvointia edistävistä toimenpiteistä sekä ennen kaikkea kansalaisten tyytyväisyydestä oman asuinpaikkakunnan tarjoamia palveluita kohtaan. (Siltaniemi ym. 2007, 14.) Osuuskunta Pohjolan Maidon käynnistämä hyvinvointihanke maidontuottajiensa hyvinvoinnin edistämiseksi on myös yksi esimerkki tietyn kohderyhmän hyvinvoinnin kartoittamisesta ja edistämisestä. Kohderyhmän valintaan vaikutti maidontuottajien raskas ja fyysisesti kuormittava työ ilman säännöllisiä vapaapäiviä, jolloin työssä jaksamiseen tarvitaan tukea. Pitkäaikaissairaudet haittaavat työssä ja työkyky koetaan muuta väestöä heikommaksi todennäköisesti työn kuormittavuudesta johtuen. Usein joudutaan elämään voimavarojen äärirajoilla ja jatkuvan epävarmuuden tilassa. Hyvinvointihankkeen tavoitteena oli auttaa osallistujia löytämään henkilökohtaiset keinot ylläpitää omaa henkistä, fyysistä ja sosiaalista työkykyä. Tavoitteena oli, että osallistuja päätyy tekemään oman hyvän elämän suunnitelmansa asiantuntijoiden ja verkoston tukemana. Suunnitelmaan sisältyi työkyvyn ja elämäntilanteen arviointia sekä kuntoutuksesta että muista jatkotoimenpiteistä koostuvaa työkuntotutkimusta. Toiminta koostui kuntoutuskeskuksessa pidetyistä hyvinvointijaksoista, seurantajaksoista, hyvinvointipäivistä sekä työkuntotutkimuksesta. (Rissanen & Korhonen & Laitinen 2009.) Jokaisella osallistujalla oli mahdollisuus valita itselleen sopivat ja tarpeelliseksi kokemansa teemat omassa hyvinvoinnin edistämisen prosessissa. Hyvinvointihankkeesta tehdyssä tutkimusesittelyssä todetaan lopuksi, että tärkeänä lähtökohtana hankkeessa oli jokaisen osallistujan aktiivinen toimiminen hyvinvoinnin edistämiseksi. Asiantuntijoiden rooli oli tukea ja olla osallistujan ympärillä tutorin roolissa. Koettiin myös hyvänä, että osallistuja sai itse koota omaan hyvinvoinnin suunnitelmaansa haluamansa teemat. (Rissanen ym. 2009.) 19 3 MENETELMÄ JA AINEISTO 3.1 Tutkielman tarkoitus Tämän tutkielman lähtökohtana on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka tarkoituksena on kuvata todellista elämää. Aineisto kootaan luonnollisissa ja todellisissa elämän tilanteissa. Tuomen ja Sarajärven mukaan (2009, 28) laadullista tutkimusta voidaan kutsua ymmärtäväksi tutkimukseksi, koska sen avulla pyritään usein ymmärtämään tai selittämään ilmiöitä. Laadullisessa tutkimuksessa suositaan menetelmiä, joissa tutkittavien oma ääni ja mielipide pääsevät kuuluville. Kohdejoukko valitaan usein tarkoituksenmukaisesti, ei satunnaisotoksia käyttäen. Tutkimussuunnitelma voi muotoutua tutkimuksen edetessä, jolloin suunnitelmia voidaan muuttaa joustavasti olosuhteiden mukaisesti. Tutkimuksessa käsiteltävät tapaukset ovat ainutlaatuisia. (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 1996, 157, 160.) Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkija on sidottu omiin arvolähtökohtiin, jolloin arvot muovaavat sitä, millä tavoin ymmärrämme tutkimiamme ilmiöitä. Täydellistä objektiivisuutta eli asioiden tarkastelua ulkopuolisen silmin on haastava saavuttaa. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa on usein pyrkimyksenä löytää tai paljastaa odottamattomia seikkoja, aineistoa tarkastellaan yksityiskohtaisesti. (Hirsjärvi ym. 1996, 157, 160.) Jari Metsämuurosen mukaan laadullinen tutkimusprosessi on pitkälti tutkijan omaan intuitioon, tulkintaan, järkeilykykyyn sekä yhdistämis- ja luokittamisvalmiuksiin perustuvaa. Metsämuurosen mukaan on monta tapaa tehdä päätelmiä, jopa toisiinsa nähden ristiriitaisia, samasta aineistosta. (Metsämuuronen 2006, 82.) Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtia apuna käyttäen Sallan kunnan hyvinvointihankkeessa järjestetyn hyvinvointikurssin merkitystä kurssille osallistuneiden tavoitteiden saavuttamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tavoitteena on selvittää niitä tekijöitä, jotka olivat kurssin aikana merkittäviä hyvinvoinnin edistämisen prosessissa. 20 Tutkimuskysymykset: 1) Mistä tekijöistä hyvinvointi muodostuu? 2) Mikä oli hyvinvointikurssin merkitys kurssille osallistuneiden tavoitteiden saavuttamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä? 3.2 Aineiston kerääminen Tutkielmassa aineiston keruu toteutetaan kyselytutkimuksena. Kyselytutkimuksella voidaan kerätä laaja tutkimusaineisto, jolloin se on menetelmänä tehokas ja nopea. Kyselytutkimuksessa haasteellista on esimerkiksi kyselylomakkeen laatiminen sillä tavoin, että kaikki vastaajat ymmärtävät asetetut kysymykset samalla tavalla. Väärinymmärryksiä voi olla vaikea kontrolloida. Ongelmana erilaisten kyselyjen kohdalla on usein vastaajien vähäisyys. Jos kyselylomake osoitetaan tietylle erityisryhmälle, jolle kyselyyn vastaaminen on hyödyllistä ja tärkeää, vastaajien määrä voi tämän vuoksi nousta. Usein kohderyhmää joudutaan kuitenkin muistuttamaan kyselyyn vastaamisesta. (Hirsjärvi ym. 1996, 190– 191.) Tutkielmaa varten koottu kyselylomake (liite 2) koostuu avoimista kysymyksistä hyvinvointikurssiin liittyen, muun muassa kurssin aikana tapahtuneeseen tavoitteiden asetteluun, niiden saavuttamiseen ja tekijöihin, jotka auttoivat tavoitteiden saavuttamisessa. Avoimien kysymysten avulla halutaan antaa vastaajalle mahdollisuus ilmaista itseään omin sanoin. Tällä tavoin varmistetaan, että tutkija ei pyri ehdottamaan ja johdattelemaan vastauksia haluamallaan tavalla (Hirsjärvi ym. 1996, 196). Kyselylomake jaetaan osallistujille hyvinvointikurssin päätyttyä, jolloin heillä on mahdollisuus tarkastella omassa hyvinvoinnissa tapahtuneita muutoksia koko prosessin ajalta. Tutkielman tekijä on osallistunut hyvinvointikurssin viidelle tapaamiskerralle havainnoijan roolissa, jolloin myös tapaamisten aikana tehtyjä havaintoja voidaan käyttää osana tutkielmaa. Havainnointi keskittyy lähinnä ryhmän toimivuuteen kurssin aikana, esimerkiksi vuorovaikutuksen onnistumiseen ja ilmapiiriin tapaamiskerroilla. 21 3.3 Aineiston analyysi Tutkimuksen aineiston analyysivaiheessa tutkijalle selviää millaisia vastauksia hän saa asettamiinsa tutkimuskysymyksiin. Aineiston analyysivaiheessa tarkistetaan, ovatko kaikki palautuneet lomakkeet käyttökelpoisia käytettäväksi tutkielmassa. Tietoja voidaan myös täydentää lisähaastatteluin jos tarpeellista ja mahdollista. Aineisto on järjestettävä tietojen tallennusta ja tarkempaa analyysia varten. Aineiston analysointitapa määräytyy sen mukaan, mikä parhaiten tuo vastauksen tutkimusongelmaan. (Hirsjärvi ym. 1996, 219.) Kandidaatin tutkielmani aineiston analysointimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällön analyysi. Sisällön analyysillä aineisto pyritään järjestämään tiiviiseen mutta selkeään muotoon kuitenkaan kadottamatta sen sisältämää informaatiota. Aineiston laadullinen käsitteleminen perustuu päättelyyn ja tulkintaan, jolloin aineisto hajotetaan ensin osiin, käsitteellistetään, jonka jälkeen se kootaan uudella tavalla loogiseksi kokonaisuudeksi. Aineistolähtöinen laadullinen sisällönanalyysi jaetaan Tuomen ja Sarajärven (2009) mukaan kolmivaiheiseksi prosessiksi 1) aineiston redusointi eli pelkistäminen 2) aineiston klusterointi eli ryhmittely ja 3) abstrahointi eli teoreettisten käsitteiden luominen. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 108; kts. myös Metsämuuronen 2006, 124.) Tutkielmani aineisto koostuu yhdeksästä kyselylomakkeesta. Hyvinvointikurssin viimeisellä tapaamiskerralla jaetusta 13 kyselylomakkeesta palautui määräaikaan mennessä yhdeksän lomaketta. Kaikki lomakkeet olivat käyttökelpoisia mukaan otettavaksi tutkielman aineistoon. Huolellisen aineistoon tutustumisen jälkeen lomakkeiden vastaukset oli aukikirjoitettava sekä tiivistettävä helpommin analysoitavissa olevaan muotoon. Tiivistämisen jälkeen vastauksista muodostui jokaisen kysymyksen kohdalle pääluokkia, jolloin tapahtui aineiston ryhmittely. Ryhmittelyn ja pääluokkien muodostumisen jälkeen aineistosta löytyvät eroavaisuudet ja samankaltaisuudet oli helpompi huomioida. Aineiston ryhmittelyn aikana oli mahdollista myös yhdistää niiden kysymyksien vastauksia, jotka liittyivät toisiinsa. Vastauksien aukikirjoittamisessa, tiivistämisessä sekä luokkien muodostamisessa käytettiin apuna Excel-taulukkolaskentaohjelmaa. 22 3.4 Eettiset kysymykset Tutkielmaa tehdessä eettiset lähtökohdat on otettava huomioon tutkielman jokaisessa vaiheessa. Lähtökohtana jokaisessa tutkimuksessa on oltava ihmisarvon kunnioittaminen. Kukaan tutkimukseen osallistuneista ei saa missään vaiheessa kokea, että häntä käytettäisiin hyväksi tai hänen omia kokemuksiaan vääristeltäisiin tutkielman tekijän mukaisesti. Eettisten lähtökohtien pohtiminen on tärkeä osa jokaisen tutkimuksen tekemistä, ne ovat koko tutkimuksen perusta. (Hirsjärvi 1996, 25.) Tutkimuksessa yksityisyyden kunnioittaminen tarkoittaa sitä, että ihmisellä itsellään tulee olla oikeus määrittää se, mitä tietoja he tutkimuskäyttöön antavat. Myöskään tutkimustekstejä ei saa kirjoittaa niin, että tutkittavat niistä tunnistettavissa. On tärkeää, että tutkittavia informoidaan tarpeeksi siitä, millaiseen tutkimukseen he osallistuvat, mihin tietoja käytetään sekä mitä tutkimusaineistolle lopuksi tehdään. (Kuula 2006, 64, 99.) Tutkielmani on osa Sallan kunnan hyvinvointivalmennushanketta ja hankkeesta tehtäville tutkimuksille on anottu yhteinen tutkimuslupa (liite 1). Osana tutkielmaani on kyselylomake (liite 3), joka on kohdennettu hyvinvointiryhmäläisille. Lomakkeen jakamisen yhteydessä he saivat myös saatekirjeen (liite 2), jossa kerrotaan tarkemmin lomakkeella kysyttävistä asioista, mitä varten vastauksia kerätään sekä aineiston hävittämisestä käyttämisen jälkeen. Saatekirjeessä kerrottiin myös vastaajien henkilöllisyyden suojaamisesta sekä mahdollisuudesta jättää myös vastaamatta lomakkeeseen. Hyvinvointiryhmään osallistui noin kymmenen naista. Tunnen muutaman heistä henkilökohtaisesti, jonka vuoksi pidän huolta siitä, etten pyri selvittämään kuka kohdejoukosta oli vastannut ja millä tavalla. Kyselylomakkeet saatuani käsittelen tietoja yksin, jolloin kukaan muu ei pääse tutustumaan kerättyyn aineistoon. Kun työni on arvioitu, hävitän palautetut lomakkeet. Vastaajien tunnistettavuuden estämiseksi olen määrittänyt jokaiselle vastaajalle koodin (vastaaja 1, vastaaja 2, vastaaja 3…). 23 4 TULOKSET Hyvinvointikurssilaisilla oli syksyn 2009 aikana yhteensä 14 tapaamiskertaa. Tapaamiset ajoittuivat 31.8.–7.12.2009 väliselle ajalle. Jokaisella tapaamiskerralla kerättiin lista osallistujista. Kurssille osallistujat olivat iältään 40–61-vuotiaita. Kurssin loputtua voitiin todeta, että kurssilaisista oli muodostunut noin kymmenen henkilön ydinryhmä, joka oli säännöllisesti osallistunut tapaamiskerroille. Huomattavaa kurssilaisten vähenemistä kohti kurssin loppumista ei tapahtunut. Itse pääsin osallistumaan viidelle hyvinvointikurssin tapaamiskerroista osaksi havainnoijan sekä myös osallistujan roolissa. Tunnelma tapaamiskerroilla oli mielestäni avoin, positiivinen sekä rennolla huumorilla höystetty. Ilmapiiri kurssilaisten välillä oli hyvä, jolloin ajatusten sekä kokemusten vaihto oli luontevaa. Osa kurssilaisista toi aktiivisemmin esille omia ajatuksiaan ja mielipiteitään. Pienryhmä- ja parityöskentely lisäsivät jokaisen kurssilaisen mahdollisuutta tulla kuulluksi. Tutkimuksen ensimmäinen tutkimuskysymys oli selvittää mistä tekijöistä hyvinvointi muodostuu. Tässä kohdassa käsitellään myös hyvinvointiin ja sen edistämiseen läheisesti liittyvät motivaatiotekijät. Toinen tutkimuskysymys oli selvittää hyvinvointikurssin merkitys kurssille osallistuneiden tavoitteiden saavuttamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Lomakkeiden vastauksista on muodostettu pääluokkia sen mukaan, mitkä asiat nousivat vastauksissa eniten esille. Tulokset on jaoteltu alaotsikoihin tutkimuskysymysten mukaisesti. 24 4.1 Hyvinvointi ja motivaatiotekijät hyvinvoinnin edistämisessä Jokaisen yksilön henkilökohtainen käsitys omaan hyvinvointiin kuuluvista asioista tuli hyvin esille myös hyvinvointikurssilaisten vastauksissa. Vastauksissa pääluokiksi muodostuneet liikunta, lepo/uni, terveellinen ruoka, harrastukset, ihmissuhteet, oma persoona ja elämä, työ, elämänhallinta, terveys sekä kokonaisvaltainen hyvinvointi muistuttavat useita hyvinvoinnin osa-alueista tehtyjä määritelmiä. Vastauksissa näkyy selkeästi Erik Allardtin määrittelemät hyvinvoinnin kolme ulottuvuutta: having, loving and being. Terveys ja työ voidaan liittää elintasoa kuvaavaan having-ulottuvuuteen. Sosiaaliset suhteet kuuluvat Allardtin loving-ulottuvuuteen. Being-ulottuvuus käsittää itsensä toteuttamiseen liittyvät asiat. Vastauksista on hyvin nähtävillä hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuus. Pyydettäessä vastaajia määrittelemään oma hyvinvointi, saatiin vastaukseksi seuraavia asioita: Vastaaja 3: ”Ihmissuhteet, monipuolinen työ, hyvä oma kunto ja terveys” Vastaaja 9: ”Hyvä terveys, tasapainoinen mieli, perhe, onnistumiset ja elämänhallinta, työnhallinta, ihmissuhteet, nukkuminen, syöminen ja harrastukset” Vastaaja 1: ”Ympäristö, ystävät, oma persoona” Työ voi myös olla yksi tärkeä hyvinvointiamme määrittävä tekijä. Kolme kyselyyn vastanneista nosti esille oman hyvinvoinnin määrittelyssä työnhallinnan, työhyvinvoinnin ja monipuolisen työn. Motivaatiolla on tärkeä rooli hyvinvoinnin edistämisessä. Motivaatio on yksilöä eteenpäin vievä voima, motivaation lähteet ovat myös yksilöllisiä. Hyvinvointikurssilaisten vastauksissa motivoiviksi tekijöiksi (kuvio 1) nousivat hyvä olo/oma jaksaminen, vertaistuki, perhe, kivuttomuus, ulkonäölliset tekijät sekä työssä jaksaminen. Yhdeksästä vastaajasta seitsemän mainitsi motivoivaksi tekijäksi hyvän olon ja oman jaksamisen. Hyvä olo sekä jaksaminen liitettiin vastauksissa parempaan elämänlaatuun. Vertaistuki motivoivana tekijänä tuli esille kolmessa vastauksessa. Vertaistuen lisäksi yhdessä vastauksessa mainittiin perhe motivoivana tekijänä. 25 Vastaaja 5: ”Samoja päätöksiä olen tehnyt yksin aikaisemminkin, mutta ryhmässä toimiminen sitouttaa kuitenkin minua enemmän.” Vastaaja 7: Oma hyvä olo ja töissä jaksaminen. Kipujen pysyminen poissa.” Motivaatiotekijät 2 Hyvä olo/jaksaminen 1 Vertaistuki 1 7 Perhe Kivuttomuus 1 Ulkonäkö Työssä jaksaminen 3 Kuvio 1 Motivaatiotekijät. Hyvinvointikurssilaisten motivoiviin tekijöihin vaikuttivat yllättävän vähän konkreettiset mittaukset. Yksikään vastaajista ei maininnut mittauksia kysyttäessä motivoivista tekijöistä. Motivaatiosta puhuttaessa nostetaan usein esille yksilön sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Sisäinen motivaatio on nimenomaan yksilön oma sisäinen kiinnostus saavuttaa tietty tavoite tai päämäärä. Ulkoinen motivaatio perustuu siihen, että toiminta tapahtuu esimerkiksi palkkion vuoksi. Kurssilaisten motivaatiotekijöitä tarkastellessa, voidaan todeta motivaatiotekijöiden olevan heistä itsestään lähteviä. Kukaan vastaajista ei maininnut motivaatiotekijäksi ulkoista tekijää. 4.2 Hyvinvointikurssin merkitys Hyvinvointikurssille osallistumisen syyksi muodostui selkeästi kiinnostus omaa hyvinvointia kohtaan. Kiinnostus omaa hyvinvointia kohtaan nousi esille kuudessa vastauksessa. Kurssilta haettiin motivaatiota ja tukea sekä myös mahdollisuutta kuunnella toisten kokemuksia. 26 Kaksi vastanneista toi esille aiemmin tehdyn Firstbeat-mittauksen, joka oli innoittanut osallistumaan kurssille. Olennainen osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä on oma motivaatio sekä halu asettaa omaa hyvinvointia edistäviä tavoitteita. Tavoitteiden asettamisella on tärkeä rooli omaa elämää koskevissa muutosprosesseissa. Vesa Kinnunen (2009) on kirjoittanut elämäntapamuutoksien onnistuneeseen läpiviemiseen liittyvistä tekijöistä. Elämäntapamuutosten lähtötilanteessa hän korostaa ongelmien ja haasteiden tunnistamista sekä omakohtaista halua muutokseen. Lähtötilanteen jälkeen on hyvä hakea aiheeseen liittyvää tietoa sekä etsiä itsestä sopivalta tuntuvaa sosiaalista tukea. Tämän jälkeen on hyvä asettaa itselleen sopivia tavoitteita. Kinnunen korostaa, että vaikka motivaatio tavoitteiden asettamiseen on jokaisen yksilön sisäinen asia, toiselta henkilöltä tai ryhmältä saatu vertaistuki voi auttaa puntaroimaan ja pohtimaan omaa tilannetta sekä saamaan kannustusta muutokseen. (Kinnunen 2009, 110–112.) Tavoitteiden asettaminen oli tärkeä osa hyvinvointikurssia. Jokaiselle kurssille osallistuneella oli mahdollisuus asettaa omista lähtökohdistaan tavoitteita, jotka olivat tärkeitä oman hyvinvoinnin edistämisen kannalta. Eniten mainituiksi tavoitteiksi muodostuivat liikunnan lisääminen, terveellinen ruokavalio, painonhallinta, itsensä kuunteleminen ja psyykkinen olotila, tupakoimattomuus sekä oman sosiaalisuuden lisääntyminen. Hyvinvointikurssi suunniteltiin kurssilaisten tarpeista ja tavoitteista lähtien. Kurssin aikana käsiteltiin teemoja, jotka tukivat kurssilaisten tavoitteiden saavuttamista sekä saavutettujen tavoitteiden ylläpitämistä. Kurssilaiset arvioivat omien tavoitteiden saavuttamista (kuvio 2) numeroasteikolla 1-5 (1=huonosti, 2=välttävästi, 3=kohtalaisesti, 4=hyvin, 5=erinomaisesti), jonka jälkeen valintaa oli mahdollisuus perustella sanallisesti. Tarkasteltaessa asetettuja tavoitteita ja onnistumista tavoitteiden saavuttamisessa voidaan todeta, että tavoitteisiin pääseminen oli onnistunut suurimmalla osalla kurssilaisista. Ainoastaan yksi vastaaja koki, ettei ollut onnistunut pääsemään tavoitteisiinsa lainkaan. Viisi vastaajista arvioi saavuttaneensa hyvin tavoitteensa. Kukaan ei ollut mielestään saavuttanut tavoitteitaan erinomaisesti. 27 Tavoitteiden saavuttaminen 6 vastausten lkm 5 4 3 lkm 2 1 0 lkm Huonosti Vättävävästi Kohtalaisesti Hyvin Erinomaisesti 1 1 2 5 0 Kuvio 2 Tavoitteiden saavuttaminen. Neljä vastaajaa yhdeksästä kertoivat saavuttaneensa tavoitteensa huonosti, välttävästi tai kohtalaisesti. Huonosti tavoitteensa saavuttamista arvioinut vastaaja oli arvioinut hyvinvointinsa kohtalaiseksi ennen kurssia. Vastaaja ei ollut saavuttanut yhtään kurssille asettamaansa tavoitetta, mutta koki hyvinvointinsa parantuneen kurssin aikana. Tavoitteet ovat voineet muuttua kurssin aikana tai kurssi on muulla tavalla tukenut hyvinvoinnin edistämistä. Välttävästi tavoitteensa saavuttamista arvioinut vastaaja ei ollut kyennyt saavuttamaan asettamaansa tavoitetta ja näin kokenut epäonnistuneensa tärkeimmässä tavoitteessaan. Vaikka vastaaja ei ollut kyennyt saavuttamaan tavoitettaan, koki hän silti hyvinvointinsa ennen ja jälkeen kurssia erinomaiseksi. Kurssilaiset asettivat tavoitteet ja arvioivat niiden saavuttamista hyvin subjektiivisesta näkökulmasta. Käytössä olleita mittaustuloksia (Firstbeat, kehonkoostumus) hyödynnettiin omien tavoitteiden saavuttamisen arvioinnissa hyvin vähän. Eniten merkitystä oman hyvinvoinnin arvioinnissa oli omilla subjektiivisilla tuntemuksilla. Tavoitteiden saavuttamista kurssilaiset ovat kuvailleet seuraavanlaisesti: Vastaaja 2: ”Oloni on kohentunut ja tunnen itseni rauhallisemmaksi. ” Vastaaja 4: ”Jaksan ja voin paremmin nyt kuin ennen kurssia. ” 28 Vastaaja 8: ”Yleinen olotila parempi-myös henkisesti.” Vastaaja 5: ”Pystyin toteuttamaan jokaista konkreettista tavoitetta.” Omaa hyvinvointia oli mahdollisuus arvioida ennen ja jälkeen hyvinvointikurssille osallistumista (kuvio 3) asteikolla 1–5 (1=huono, 2=välttävä, 3=kohtalainen, 4=hyvä, 5=erinomainen) Yhdeksästä vastaajasta kuudella oli omasta mielestään hyvinvointi kohentunut kurssin aikana. Kahdella vastaajista hyvinvoinnissa ei ollut tapahtunut huomattavia muutoksia. Yksi vastaajista ei ollut arvioinut hyvinvointiaan kurssin jälkeen. Hyvinvoinnin arvioiminen 6 5 4 ennen 3 jälkeen 2 1 0 Vastaaja Vastaaja Vastaaja Vastaaja Vastaaja Vastaaja Vastaaja Vastaaja Vastaaja 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kuvio 3 Koetun hyvinvoinnin arvioiminen ennen ja jälkeen hyvinvointikurssia. Hyvinvointikurssille osallistuneet perustelivat hyvinvoinnissaan tapahtuneita muutoksia seuraavanlaisesti: Vastaaja 6: ”Parempi olo kokonaisvaltaisesti.” Vastaaja 9: ”Paino on alentunut hieman. Olotila on ollut nykyään virkeä ja energinen. Tunnen itseni tänään tasapainoiseksi, hyvän itsetunnon omaavaksi ihmiseksi. Kurssilta sain hieman itseluottamusta takaisin. ” Vastaaja 8: ”Mitään retkahduksia tai ylilyöntejä suuntaan tai toiseen ei ole tapahtunut. ” Vastaaja 7: ”Jalkakivut ovat lähes kadonneet, nyt pystyy taas lenkkeilemään. ” 29 Tarkasteltaessa hyvinvointikurssilaisten vastauksia kokonaisuudessaan voidaan hyvin todeta kurssilla olleen myönteisiä vaikutuksia. Yhdessäkään vastauksessa ei nostettu esille kurssin tuoneen jotain negatiivista osallistuneiden elämään tai hyvinvointiin. Kurssilaisten arviointi omasta hyvinvoinnistaan ennen ja jälkeen kurssia vahvistaa sitä, ettei kurssilla ollut hyvinvointia heikentäviä vaikutuksia. Hyvinvointikurssin aikaansaamia pysyviä muutoksia voi olla vielä tässä vaiheessa vaikea arvioida kurssin lyhyyden vuoksi. Ryhmän toimiminen motivaation ja vertaistuen lähteenä nousi esille useissa vastauksissa. Myös kurssin järjestäminen ainoastaan naisille koettiin hyvänä ryhmän ilmapiirille sekä helpottavan asioista avoimesti puhumista. Ryhmässä mukana oleminen sitoutti pyrkimään itselleen asetettuihin tavoitteisiin. Osa vastaajista toivoi jonkinlaista jatkoa keväälle kurssin puitteissa. Esimerkiksi mahdollisuus uusia mittauksia, jolloin ehtisi kulua pitempi aika elämäntapamuutoksien tekemisestä. Kurssin aikana tehdyt omaa terveyden ja hyvinvointia konkretisoivat mittaukset (Firstbeat, kehonkoostumus) tulivat yllättävän vähän esille kurssilaisten vastauksissa. Kaksi vastaajaa mainitsi aiemmin tehdyt mittaukset innoittaneen osallistumaan kurssille. Ainoastaan kolmessa vastauksessa tuotiin esille kehonkoostumus sekä Firstbeat-mittauksien tärkeys konkreettisena tietona omasta terveydentilasta. Kukaan vastaajista ei maininnut mittauksia motivoivana tekijänä. Mittauksilla oli kurssin aikana mahdollisuus saada tärkeää tietoa omasta terveyden ja hyvinvoinnin tilasta. Vaikka kurssilaiset toivoivat mittauksia myös jatkoseurantaa varten, esimerkiksi kevään 2010 aikana, he eivät maininneet mittauksien merkitystä vastauksissaan. Kurssin toteuttamisesta hyvää palautetta saa kurssilaisten mahdollisuus suunnitella ja vaikuttaa itse kurssin sisältöön. Ainoastaan yksi vastanneista olisi toivonut kurssin sisältöä ajatellen tarkempaa suunnittelua kurssin alkuvaiheessa. Vastauksissa nostettiin esille myös luentojen monipuolisuus sekä keskustelun mahdollisuus joka tapaamiskerralla. Seuraavat vastaukset on poimittu hyvinvointikurssin merkitystä kysyttäessä tai kurssipalautteen kohdalta: Vastaaja 9: ”Tunsin olevani yhtä arvokas ihminen kuin toisetkin. Minä saan huolehtia myös omasta itsestäni, omasta hyvinvoinnista. Ymmärrän nyt, että hyvinvoiva ihminen on 30 tärkeä työnantajalle, työyhteisölle, omalle perheelle, kaikille. Kurssi vapautti minut ehkä nauttimaan elämästä, tutustumaan ennakkoluulottomasti uusiin asioihin. ” Vastaaja 8: ”Kurssi tarjosi motivaatiota, tietoa ja tukea.” Vastaaja 1: ”Tällaisia kursseja, joissa ei tavallaan opiskella mitään vaan tutustutaan niin kuin omaan itseensä, omat tavoitteet.” Vastaaja 5: ”Kurssin itse suunnitteleminen sitoutti enemmän kuin valmiiseen kurssiin osallistuminen. ” Lopuksi haluan esittää kyselylomakkeiden vastauksien analysoinnin ja kurssilaisten tapaamiskertojen havainnoinnin pohjalta esille tulleet tekijät (kuvio 4), jotka mielestäni olivat olennaisin osa hyvinvointikurssia ja sen antamaa mahdollisuutta edistää omaa hyvinvointia. Hyvinvoinnin edistämisen prosessissa on oltava uskoa elämäntapamuutokseen, joka usein vaatii myös oikeanlaista tietoa ja tukea onnistuakseen. Sosiaalisen tuen kautta yksilöllä on mahdollista saada jakaa kokemuksiaan ja arvioida omaa tilannettaan myös suhteessa muihin. Usko elämäntapamuutokseen Tiedon saanti HYVINVOINTIKURSSIN MERKITYS Sosiaalinen tuki Kokemusten jakaminen Oman tilanteen arvioiminen ja itsensä hyväksyminen Kuvio 4 Hyvinvointikurssin merkitys. 31 5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Ihmisten keskuudessa on meneillään ajanjakso, jolloin omaan itseensä, terveyteen ja hyvinvointiin sijoittaminen ja panostaminen ovat tulleet enemmän hyväksytyiksi asioiksi ja ennen kaikkea tavoitelluiksi asioiksi. Ihmisiä pyritään tukemaan ja kannustamaan muutoksiin, jotka lähtevät yksilön omasta tahdosta ja halusta. Tietoja ja neuvoja huolehtia omasta terveydestä ja hyvinvoinnista tulvii joka puolelta, jolloin yksilön tehtäväksi jää vain siirtää neuvot käytäntöön omassa elämässään. Jokainen voi omalta kohdaltaan miettiä kuinka helppoa on tehdä pienikin elämäntapamuutos. Voidaan pohtia, olisiko valmiiden neuvojen sijasta tehokkaampaa ja pitkäkestoisempaa, jos yksilö saisi itse oivaltaa omassa hyvinvoinnissa olevat heikkoudet ja vahvuudet. Erilaiset elämäntapakoulut ja kurssit ovat yleistyneet osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyötä. Koen myös, että tutkielmassani esitelty hyvinvointikurssi oli kohderyhmälleen yksi mahdollinen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimenpide. Hyvinvointikurssi tarjosi osallistujilleen hyvän mahdollisuuden ja alkusysäyksen elämäntapamuutokseen. Kurssi antoi myös tilaisuuden hankkia omasta terveydestä ja hyvinvoinnista konkreettista tietoa, jota oli mahdollista käyttää tukena ja motivoivana tekijänä elämäntapamuutoksessa. Osallistujat asettivat itselleen tavoitteita kurssin ajaksi, osalle tavoitteet täyttyivät jo kurssin aikana, mutta osalla tavoitteisiin pääseminen jatkui kurssin jälkeenkin. Tarkoituksena ei ollut saavuttaa tavoitteita vain kurssia varten ja kurssin ajaksi, vaan omaa hyvinvointia varten. Työskentelyllä, luennoilla ja keskusteluilla toivottiin saada aikaan oivalluksia ja mahdollisimman pysyviä muutoksia ajattelussa ja asenteissa omaa hyvinvointia ajatellen. Kurssilla punaisena lankana oli mielestäni oman itsensä ja hyvinvoinnin huomioiminen osana arkea, ei erillisenä projektina muun elämän ulkopuolella. Hyvinvointikurssin kaltaisia toimenpiteitä voidaan pitää tehokkaina keinoina saada ihminen pohtimaan itseään, terveyttä, hyvinvointia ja voimavaroja. Tapaamiskerroilla keskusteluissa ja myös vastauksissa nousi esille elämän hektisyys, kiire, stressaavat elämäntilanteet sekä yhä enemmän voimavaroja vaativa työelämä. Tehokkuutta, yksin selviytymistä ja elämässä asetettujen tavoitteiden saavuttamista korostetaan. Tämän kaiken ohella pitäisi huolehtia myös hyvinvoinnista. Kuormittavissa elämäntilanteissa hyvinvoinnin tila korostuu. 32 Ryhmän toimivuus ja sosiaalinen kanssakäyminen vaikuttavat paljon siihen, millaista tukea ja apua ryhmäläiset saavat toisiltaan. Kokemusten ja mielipiteiden jakaminen sujuvat luontevasti silloin, kun kaikki kokevat olevansa ryhmän tasavertaisia jäseniä. Toisen onnistumisen kokemuksista voi myös itse saada kannustusta ja rohkaisua omiin haasteisiin. On mielestäni tärkeää, että näitä asioita, omaa terveyttä ja hyvinvointia pyritään käsittelemään positiivisuuden ja voimavara-näkökulman kautta. Ei ainoastaan tuijoteta heikkouksiin ja huonoihin asioihin, vaan keskitytään siihen mitä tässä hetkessä voidaan tehdä toisin ja mitkä ovat voimavarat tässä elämäntilanteessa edistää hyvinvointia. Teot ovat loppujen lopuksi pieniä, jos vain itsellä on halua ja voimia toimia toisin. Hyvinvointikurssin järjestäminen oli osa Sallan kunnan hyvinvointivalmennushanketta. Tulevaa ajatellen hyvinvointikurssia voidaan soveltaa myös eri kohderyhmille. Kurssin rakennetta voidaan hyvin soveltaa esimerkiksi työpaikoilla työhyvinvointia edistävänä toimenpiteenä. On tärkeää, että kunnissa on havahduttu erilaisiin kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia edistäviin toimenpiteisiin. Panostamalla hyvissä ajoin kuntalaisten hyvinvointiin, sillä voi olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia tulevaisuudessa. Kurssin osalta jäin pohtimaan sen pysyviä muutoksia ajatuksissa ja asenteissa. On vaikea arvioida saavuttivatko kurssilaiset omia tavoitteitaan itseään vai kurssia ja mahdollista loppuarviointia varten. Hyvää terveyttä ja hyvinvointia pidetään tavoiteltuna tilana, joka voi osaksi myös vaikuttaa siihen, kuinka totuudenmukaisesti näitä asioita koskeviin kysymyksiin halutaan vastata. Nyt hyvinvoinnin arvioiminen jäi ainoastaan subjektiiviselle tasolle. Tilanne olisi voinut ollut toinen, jos kurssille osallistuneiden kanssa olisi enemmän työskennelty henkilökohtaisesti, käyty läpi mittauksista saatuja tuloksia ja niiden merkitystä sekä asetettuja tavoitteita. Mahdollisuus henkilökohtaisempaan työskentelyyn olisi voinut olla osana myös hyvinvointikurssia, jolloin olisi ollut mahdollista suunnitella henkilökohtaisempia hyvinvoinnin edistämissuunnitelmia ja näin arvioida hyvinvoinnissa tapahtuneita muutoksia objektiivisemmin. Hyvinvointikurssilla tapahtuneiden keskusteluiden perusteella hyvinvointikurssilaisista suurin osa oli ollut jo aikaisemmin omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneita. On tärkeää pohtia millä tavoin ne henkilöt voitaisiin tavoittaa pohtimaan omaa terveyttä ja hyvinvointiaan, jotka eivät ole sitä koskaan aikaisemmin tehneet. Olisi ollut myös mielenkiintoista vertailla, 33 millä tavoin vastaukset sekä tulokset olisivat muuttuneet, jos ikäryhmä olisi ollut erilainen ja jos vastaajat olisivat olleet esimerkiksi miehiä. Tutkielmaa on mahdotonta saada täysin valmiiksi. Aina eteen tulee jotain sellaista, jonka olisi voinut tehdä toisin tämän muutoksen vaikuttaessa helposti koko työhön. Tutkielmani kyselylomakkeista palautumatta jäi neljä lomaketta. Olen silti tyytyväinen yhdeksään palautuneeseen ja niistä saamaani tietoon. Kaksikin haastattelua kyselylomakkeen palauttaneille olisi kuitenkin voinut vielä avata vastauksia enemmän. Tutkielman tekemisen aikana oppia on tullut valtavasti seuraavia tutkielmia silmälläpitäen. Yhtenä haasteena annan itselleni opetella kärsivällisyyttä tutustua rauhassa tutkittavaan aihealueeseen eri näkökulmista ennen kuin muodostan liian valmista kuvaa siitä, miten tutkielmani toteutan. 34 LÄHTEET Blaxter, Mildred 2004. Health. Polity Press. Lontoo. Firstbeat 2009. Firstbeat-Hyvinvointianalyysi. (www-dokumentti) <http://www.kuortane.com/firstbeat.html> (Luettu 29.11.2009.) Firstbeat Technologies 2009. Firstbeat-Hyvinvointianalyysi. (www-dokumentti) <http://www.firstbeat.fi/index.php?page=65&sub_page=9> (Luettu 11.1.2010.) Griffiths, Christopher Alan 2009. Clinical Rehabilitation 2009; 23:72–78. Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara Paula 1996. Tutki ja kirjoita. Otava. Helsinki. Hyvinvointivalmennushanke 2008. Hankkeen kuvaus. Salla. (www-dokumentti) <http://www.salla.fi/Resource.phx/sivut/sivut-salla/kunta/projektit/projektit.htx> (Luettu 1.9.2009.) Jussila, Susanna 2007: Hyvinvointivalmennuksen esiselvitys. Salla. Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2004: Kuntoutuksen perusteet. WSOY. Helsinki. Järvikoski, Aila 2009: Toiminta, elämänhallinta ja valtaistuminen. Luento kurssilla Kuntoutustieteen 21.10. Lapin yliopisto. Rovaniemi. Järvikoski, Aila 2009: Kuntoutustieteen keskeisiä käsitteitä: oppiminen ja motivaatio. 15.9. Lapin yliopisto. Rovaniemi. Jääskeläinen, Arja 2009: Hyvinvointivalmennushanke 2008–2011. Hyvinvointipäivät 10.9. Salla. Kananoja, Aulikki & Niiranen, Vuokko & Jokiranta, Harri 2008: Kunnallinen sosiaalipolitiikka – Osallisuutta ja yhteistä vastuuta. PS-kustannus. Jyväskylä. Kekkonen, Marjatta 2007: Perhetyö ja lapsiperheiden peruspalvelut. Luento Perhetyö perheiden elämässä–seminaarissa 13.6. Lapin yliopisto. Rovaniemi. Koskinen-Ollonqvist, Pirjo & Pelto-Huikko, Antti & Rouvinen-Wilenius, Päivi 2005: Näkökulmia vaikuttavuuteen – vaikuttavuuden arvioinnin mahdollisuudet terveyden edistämisessä. Teoksessa Koskinen-Ollonqvist, Pirjo & Pelto-Huikko, Antti & RouvinenWilenius, Päivi (toim.): Näkökulmia vaikuttavuuteen - Vaikuttavuuden arvioinnin mahdollisuudet terveyden edistämisessä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisu 4/05. Helsinki. Kumpusalo, Esko 1991: Sosiaalinen tuki, huolenpito ja terveys. Raportteja 8. Sosiaali- ja terveyshallitus. Helsinki. 35 Kuula, Arja 2006: Tutkimusetiikka. Vastapaino. Jyväskylä. Metsämuuronen, Jari 2006: Teoksessa Metsämuuronen, Jari (toim.): Laadullisen tutkimuksen käsikirja. International Methelp. Helsinki. Myllykangas, Maria 2008: ESR-projektihakemus 19.5. Salla. Kinnunen, Vesa 2009: Miten ihminen motivoituu? Teoksessa Nikula, Simo & Pursiainen, Jouko & Kinnunen, Vesa & Tuovila, Esko (toim.): Avaimet elämään- kirja joka ei vanhene. ET Ryhmä Oy. Jyväskylä. Koponen, Päivikki 2002. Väestön terveysseuranta. Teoksessa Pietilä, Anna-Maija & Hakulinen, Tuovi & Hirvonen, Elia & Koponen, Päivikki & Salminen, Eeva-Maija & Sirola, Kirsi (toim.):Terveyden edistäminen - Uudistuvat työmenetelmät. WSOY. Juva. Nupponen, Ritva 1994. Terveyspsykologian perusteet. Stakes. Helsinki. Peltonen, Raili 1994. Sosiaalinen tuki, elämänhallinta ja koettu terveys keski-ikäisillä naisilla. Åbo Akademi. Åbo. Physio Trainer 2009. Kehonkoostumusmittaus. (www-dokumentti) <http://www.physiotrainer.fi/> (Luettu 28.11.2009.) Pyykkö, Mika 2008: Terveyden edistäminen ja elintapoihin vaikuttaminen-kuka, mitä ja miten? Kuntoutus 31 (2), 26–28. Raitasalo, Raimo 1996: Teoksessa Raitasalo, Raimo (toim.): Elämänhallintaa etsimässä.. Kansaneläkelaitos. Helsinki, 9-15. Rissanen, Paavo & Korhonen, Marita & Laitinen, Heikki 2009: Maidontuottajien hyvinvointihanke työkuntotutkimuksen kehittämisessä. Kuntoutus 32 (1), 63–77. Siltaniemi, Aki & Perälahti, Anne & Eronen, Anne & Särkelä, Riitta & Londén Pia 2009: Kansalaisbarometri 2009: Suomalaisten arvioita hyvinvoinnista, palveluista ja Parasuudistuksesta. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry. Helsinki. Suontausta, Hannu & Tyni, Markku 2005: Wellness- matkailu- hyvinvointi matkailun tuotekehityksessä. Edita. Helsinki. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli 2009: Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi. Helsinki. Turku, Riikka 2007: Muutosta tukemassa. Valmentava elämäntapaohjaus. Edita. Helsinki. Tynjälä, Päivi 1999: Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Kirjayhtymä. Helsinki. Vertio, Harri 2003: Terveyden edistäminen. Tammi. Helsinki. 36 LIITTEET LIITE 1 Tutkimuslupa 37 LIITE 2 Saatekirje Hyvä hyvinvointikurssilainen, Tämän lomakekyselyn tarkoituksena on arvioida hyvinvointikurssin merkitystä kurssille osallistuneiden kokonaisvaltaisessa (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen) hyvinvoinnissa sekä muutoksia ajattelussa ja asenteissa omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan. Kyselylomakkeiden vastaukset tulevat olemaan osana kandidaatin tutkielmaani Lapin yliopistossa Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Kandidaatin tutkielmani tavoitteena on tarkastella yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Hyvinvointikurssi ja sen merkitys Sinun hyvinvoinnissasi on tärkeä osa-alue tutkielmaani. Mielipiteesi ja kokemuksesi hyvinvointikurssista hyvinvointisi edistäjänä ovat tärkeitä. Saatuani kyselyn vastaukset tulen käsittelemään tietoja yksin, käsittelemään niitä luottamuksellisesti sekä vastaajan yksityisyyttä kunnioittaen. Tutkielmani valmistumisen jälkeen tulen myös hävittämään palauttamanne kyselylomakkeet. Halutessasi voit myös päättää olla vastaamatta kyselyyn. Pyydän Sinua ystävällisesti lähettämään kyselylomakkeen oheisessa vastauskuoressa ma 21.12.2009 mennessä. Kiitän vastauksestasi jo etukäteen! Ystävällisin terveisin, Rovaniemellä 7.12.2009 Helka Ala-Poikela Tutkielmani ohjaajat: Aila Järvikoski, kuntoutustieteen professori Marjo-Riitta Mattus, YTT, kuntoutustieteen lehtori Lapin yliopisto Yliopistonkatu 8 96101 Rovaniemi p. 040–484 4178 (Aila Järvikoski) 38 LIITE 3 Kyselylomake KYSELY HYVINVOINTIKURSSILLE OSALLISTUNEILLE 1. Vastaajan syntymävuosi __________ 2. Miksi osallistuit hyvinvointikurssille? ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ 3. Mitä asioita katsot kuuluvan hyvinvointiisi? ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ 4. Arvioi hyvinvointiasi ennen kurssille osallistumista asteikolla 1-5? Ympyröi lähinnä oikealta tuntuva vaihtoehto. 1= Huono 2= Välttävä 1 2 3 4 5 3= Kohtalainen 4= Hyvä Perustele valintasi. 5= Erinomainen ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ 39 5. Mitä hyvinvointiasi edistäviä tavoitteita olet asettanut itsellesi kurssin ajaksi? 1)____________________________________________________________ 2)____________________________________________________________ 3)____________________________________________________________ ____________________________________________________________ ____________________________________________________________ 6. Arvioi miten saavutit tavoitteesi. Ympyröi lähinnä oikealta tuntuva vaihtoehto. 1= Huonosti 2= Välttävästi 1 2 3 4 5 3= Kohtalaisesti 4= Hyvin Perustele valintasi. 5= Erinomaisesti ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ 7. Mitkä tekijät motivoivat sinua edistämään hyvinvointiasi? ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ 40 8. Mikä merkitys hyvinvointikurssilla oli sinulle? ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ 9. Arvioi hyvinvointiasi kurssille osallistumisen jälkeen asteikolla 1-5. Ympyröi lähinnä oikealta tuntuva vaihtoehto. . 1= Huono 1 2 3 4 5 2= Välttävä 3= Kohtalainen 4= Hyvä Perustele valintasi. 5= Erinomainen ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ 10. Kurssipalaute. (Hyvää, huonoa, pois jätettävää, lisättävää, uusia ideoita…) ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________