Oulunkylän kirkko Kirkkosali Oulunkylän seurakunta on perustettu v. 1919. Oulunkylän kirkko on seurakunnan pääkirkko, joka on vihitty käyttöön 3.12.1972. Vihkimisen toimitti piispa Aimo T. Nikolainen. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Heikki Castrén. Monitoimikirkon tilat ovat kahdessa kerroksessa ja ne on mitoitettu 500:lle hengelle. Kirkkosali ja seurakuntasali ovat alakerrassa, samoin kirkkoherranvirasto, jonka tilat remontoitiin v. 2011. Yläkerrassa on erilaisia kerhohuoneita ja henkilökunnan työtiloja. Kirkko palvelee seurakuntatapahtumien, kerhojen, kodin juhlien ja kokousten pitopaikkana. Tilojen käyttö kirkollisiin toimituksiin on ilmaista, muun käytön vuokra määräytyy tilaisuuden luonteen mukaan. Kirkkoon pääsee pyörätuolilla pääovesta ja toiseen kerrokseen Teinintieltä ajoluiskan kautta. Rakennuksessa ei ole hissiä. Ilmoitustaulut ja esitehyllyt palvelevat seurakuntalaisia ajankohtaisin tiedoin. Alttariveistos ”Minä se olen” on karjalaista punahonkaa ja esittää Jeesuksen vangitsemista (Joh. 18), kuvanveistäjä on Raimo Heino. Lähellä alttaria, saliin tultaessa oikealla, on kastepöytä, joka samoin kuin saarnatuoli, on tiiliverhoiltu. Kirkkotekstiilit, kuparia ja pellavaa (ks. kansi) sekä vihkiryijyn ”Ikihonka” on suunnitellut ja toteuttanut tekstiilitaiteilija Lea Thil-Junnila. Kirkossa on käytössä myös seurakunnan kutomakerhon valmistamia kirkkotekstiilejä. Kirkonkelloja on kolme ja ne ovat saksalaisvalmisteiset. Kelloihin on kirjoitettu latinan kielellä enkelten ylistyslaulu jouluna (Luuk. 2:14): ”Gloria in altissimis Deo, et in terra pax hominibus bonae voluntatis.” Lisäksi yhdessä kelloista lukee Oulunkylän seurakunta, toisessa Markus församling ja kolmannessa a.D. MCMLXXII (Herran vuonna 1972). Kellojen vasarat uusittiin v. 2012. 32-äänikertaiset urut on suunnitellut Matti Rindell ja rakentanut Kangasalan urkutehdas. Urut on vihitty käyttöön v. 1973 ja peruskorjattu v. 2007. Kuoro esiintyy korokkeella urkujen ja alttarin kulmauksessa. Kirkon Steinway-flyygeli ja Schevikhoven-cembalo soivat sekä konserteissa että messuissa. Virsitaulu uudistettiin v. 2011. Kirkkosaliin mahtuu n. 170 henkeä, erityisjärjestelyin enemmänkin. Kirkkosalin tuolit voi sijoittaa eri tavoin ja jatkaa tilaa avaamalla seinäkkeen seurakuntasaliin. Kattoikkunat ovat ominainen piirre koko kirkkorakennukselle. Messua ja tilaisuuksia voi seurata myös yläkerrassa lasi-ikkunoista ja kaiuttimista. Lähetyskynttelikköön voi sytyttää kynttilän rakkaan ihmisen tai asian merkeissä. Seurakunnalla on arkkualba, joka on käytettävissä seurakunnan omissa kirkoissa tapahtuvissa siunauksissa. Seurakuntasali on monimuotoisesti käytössä. Tilaa on noin 80:lle. Salin yhteydessä on keittiö ja pääsy sisäpihalle. Salin ikkunaseinän edestä on saanut paikan veistos ”Myötätunto”, jonka on vuonna 2010 lahjoittanut seurakunnalle kuvanveistäjä Airi Salosmaa. Yläkerta Seurakuntasalin eteisaulan puoleisella oviseinällä on Iisa Järvisen (nyk. Tuuliluoto) tekstiilityö “Äiti”. Kirkon yläkertaan vie kattoikkunoiden valaisema portaikko, jossa on Erkki Koposen tekemä ja lahjoittama maalaus ”Ylösnousemus”. Seurakunnan arkkualba on niinikään Iisa Tuuliluodon suunnittelema ja toteuttama. Aulassa on reliefi “Ahdas portti”, jonka tekijä on kuvanveistäjä Marjatta Weckström. Vuoden 2005 Armokampanjan yksi kolmesta tunnushahmosta on Oulunkylän kirkossa. Armo seisoo oven luona eteisaulassa ja kerää ”vaivaisukon” tapaan varoja seurakunnan diakoniatyölle ja yhteisvastuukeräykseen. Monitoimikirkossa oli alunperin myös talonmiehen asunto. Se on myöhemmin toiminut mm. diakonian vaatetorina. Asuintilat saneerattiin v. 2007 pienryhmien ja henkilökunnan työ- ja sosiaalitiloiksi. Kirkon alakerrassa on väestösuoja, joka toimii myös partiokolona ja varastona. Maila Mikkolan pieni maalaus kuvaa kalliohautaa Israelissa. Seinällä on myös taiteilija Erkki Koposen maalaus Oulunkylästä. Takkahuone ja ns. akvaario-kerhohuone ovat viihtyisiä kokous- ja oleskelutiloja. Molemmista avautuu näkymä kirkkosaliin. Musiikkihuone on kuorojen, esiintyjien ja soitinyhtyeiden harjoitustila ja soveltuu hyvin juhlatilaisuuksiin ja kokoontumisiin. Tila on toiminut myös kappelina. Siellä oleva taideteos ”Lasinen meri” on Risto Salosen käsialaa. Lasten toimintaan on varattu kaksi päiväkerhohuonetta. Päiväkerhotiloja ja ns. rippikoulusalia käyttävät myös koululaisten iltapäiväkerho ja pyhäkoulu. Rippikoulusali on varhaisnuorten ja vanhempienkin kokoustilaa. Yläkerrassa on lisäksi työtilat nuorisotyönohjaajille, papistolle ja diakonialle, sekä pieni keittiö, joka on myös tilaisuuksien järjestäjien käytettävissä.